Sunday, December 26, 2010

ARVOISA PUHEMIES

Arvoisa puhemies!

Olen järkytyksellä seurannut Suomessa tapahtuvaa viharikollisuuden kasvua ja sen törkeää peittelyä, joka uhkaa asemaani kansanedustajana… siis…tarkoitan: joka uhkaa turvallisuutta kaipaavien ihmisten elämää ja koko valtiomme demokraattista järjestelmää.

Viharikoksella tarkoitetaan tekoja, joiden motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin edustamaa ryhmää kohtaan. Vaikka poliisin nettivihjejärjestelmään on tullut satoja ilmoituksia rasistisista rikoksista, on vain hyvin harva päätynyt syytteeseen ja kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan annetut tuomiot voi laskea sahatyöläisen sormilla. Tämä jos mikä todistaa sen, että myös poliisissa on väkivaltaa kannattavia aineksia.

Ei tarvitse olla mikään nero ymmärtääkseen sen, että nämä rasistiset, pääosin internetissä tapahtuvat viharikokset kohdistuvat nimenomaan edistyksellis-tiedostaviin poliitikkoihin ja virkamiehiin. Ja ryhmähän mekin olemme. Ääri-, laita- ja reunaoikeistolaiset kirjoittajat käyttävät törkeästi faktoja hyväkseen saadakseen minut… siis, tarkoitan: meidät suvaitsevuutta ja humanistisia arvoja kannattavat vaikuttajat naurunalaisiksi.

Tämä on viharikollisuutta pahimmillaan. Kuka puolustaa turvapaikanhakijaa reuna-, syrjä- ja kanttioikeistolaisten terrorilta, jos minä… siis, tarkoitan: me emme sitä tee? Suvaitsevais-emotionaaliset poliitikot ja virkamiehistö ovat se ainoa este, joka turvaa muualta tänne täysin oikeutetusti tulleitten turvapaikanhakijoiden turvallisuuden ja jopa elämän. Jos me emme ole tämän humanistisen puolustuksen viimeisenä lukkona, joudumme roskajoukon valtaan, ja heillä ei ole tarjota muualta tulleille kanssaveljillemme ja sisarille muuta kuin lautanen Guatemalan verta… …jaa niin, toi oli vuotta 1969, mutta kumminkin.

Turvatakseni pysyvän asemani kansanedus… siis, tarkoitan: kansainväliset sopimuksetkin vaativat, että meidän tulee antaa enemmän kuin kansainväliset sopimukset vaativat. Sanoja vihan välineenä käyttävät haluavat eristää meidät muusta maailmasta ja tehdä meistä paariavaltion. He naamioivat vihansa kirjoittamalla faktoja ja keskittämällä kritiikkinsä tehtyihin poliittisiin ratkaisuihin, ja tämä kertoo, että lainsäädäntö on tässä asiassa jäänyt jälkeen ja se on saatava ehdottomasti ajan tasalle. Oletus on vahvistus. Sana on teko. Kirjoitettu sana on raskauttava teko. Faktoista ei saa tehdä vääriä johtopäätöksiä. Kaksi plus kaksi ei välttämättä ole neljä. Tampereen murhapolton jälkeen nämä kansallismielisiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät tuominneet suomalaista avointa ja piilotettua rasismia. Se, että rasistit eivät tässä tapauksessa paloa sytyttäneet, ei muuta mitään. Edellämainitussa tapauksessa oli tarkoitus vain tuhota kiinteistö, mutta pahavihaajien motivaatio on uhata kokonaisia kansanryhmiä. Ja tekojen motivaatiot ovat ainoa asia, jolla on merkitystä.

Arvoisa puhemies!

Näitten julmapahuusviharikollisten ehkä suurin rikos on siinä, että he käyttävät oikeita faktoja vääristyneellä tavalla saadakseen tavalliset suomalaiset työläiset irtaantumaan oikeaoikeusperäis-järjestelmäpysyvyyslähtöisten puolueitten riveistä. Ja niin kuin gallupit osoittavat, he ovat onnistuneet siinä jo valitettavan hyvin. Tämä on selvä viesti siitä, että tarvitaan oikealla tavalla motivoituneita ja koulutettuja poliitikkoja ja virkamiehiä suojelemaan suomalaisia työläisiä itseltään. ”Those who know, what´s best for us must rise and save us from ourselves”… jaa, niin, tuo oli Rushia, mutta kumminkin. Tapahtuneitten hirveyksien valossa on pakko todeta, että työväen asiaa ei pysty oikeaoppisesti ajamaan ilman sopivaa teoreettista koulutusta. Minäkin olen Bachelor of some political shit and things like that, yo.

Olen tietysti vain pieni osa suuressa projektissa, mutta voinen käyttää itseäni kumminkin hieman esimerkkinä siitä, mitä levennys-laajennuspohjaiselta poliitikolta vaaditaan. Jos teen ehdotuksen, se saattaa toteutua jopa puoli vuotta ehdotustani aikaisemmin. Olen siis keksinyt aikakoneen. Tiedän lintujen muuttoreitit ja olen laskenut äärettömään. Neljästi… Jaa, niin, tuo oli Chuck Norrisia, mutta kumminkin. Katsoin aamulla peiliin. Ja peilikuvani katsoi minuun. Kun nostin kättäni, se nosti kättänsä. Kun hymyilin sille, se hymyili takaisin. Kun ajoin partaani, se ajoi partaansa. Sillä hetkellä tiesin, että minun täytyy taistella sitä kauhukuvaa vastaan, että näkyjä näkevät ja ääniä kuulevat ihmiset pääsisivät vallankahvaan. Ja muutenkin tykkään tunkea kärsäni… siis, tarkoitan: kärsimysten malja pian kukkuroillaan on, jos asialle ei tehdä jotain. Lakeja on kovennettava. Rangaistuksia on kovennettava. Suojelupoliisin tehtävänkuva on päivitettävä. Enemmän tuomioita tarkoittaa enemmän oikeutta ja vakautta. Rankaisu ei ole tärkeintä, vaan että kasvamme yhteiskuntaan, jossa emme suvaitse suvaitsevaisista itsestämme poikkeavia ihmisiä. Lisun läsyn loopi loo… jaa, niin, tuo oli Hurriganesia. Mutta kumminkin.

Arvoisa puhemies!

Tulen esittämään, että istuva eduskunta säätää mahdollisimman pian ennakoivan poikkeuslain, jolla istuva eduskunta jatkaa toimintaansa vuoteen 2019 saakka. Tätä tulevaa kahdeksan vuoden aikaa tullaan tulevaisuudessa kutsumaan Kansanvallan Suojeluajaksi. Tuona aikana julmavihapahuushyökkäysrikollisten toiminta tullaan kitkemään pois sekä poliisi-, lainsäädäntö- ja valistustyön keinoin sekä keksimällä mahdollisimman monille asioille uusia nimiä. Näin pystyn turvaamaan asemani… siis, tarkoitan: näin pystytään turvaamaan edistyksellisen ja suvaitsevan yhteiskuntamme perusarvot ja palauttamaan oikeat työläisarvot työväestöllemme. Todelliselle työläisellehän tärkeintä on kansainvälinen veljeys ja solidaarisuus.

Näin asemani perään kiljuen.

Ja tyhjästä koskaan kilju en.


*

Lukijalle: Tämä kirjoitus on puhtaasti mielikuvituksen tuotetta. Tällaista puhetta ei ole pidetty. Jos lukija ajattelee, että kirjoittaja on saanut inspiraatiota Kimmo Kiljusen tuoreesta avautumisesta, niin lukija saattaa hyvinkin olla oikeassa. Kirjoittaja ei pysty takaamaan siitä, etteikö tätä kuvitteellista puhetta jatkossa esitettäisi julkisesti, kokonaan tai osittain. Jos näin käy, on kirjoittajaa turha syyttää asiasta. Ideat ovat varmasti jo edistyksellis-tiedostavien politiikkojen päissä muhimassa.

Wednesday, December 22, 2010

RAUHALLISTA JOULUA 2010

Huitsinnevada alkaa pikku hiljaa valmistautua joulun viettoon. Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunta toivottaa hyvää, rauhallista ja häpeämättömän perinteistä joulua.

Saturday, December 18, 2010

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XVII

1. Kikkailua eli ei syytä huoleen

Uusi Suomi julkaisi hiljattain ei kovinkaan yllättävän uutisen, jonka mukaan ulkomaan kansalaisten osuus kaikista Suomen käräjäoikeuksissa tuomituista oli 9,1 prosenttia vuonna 2009, kun ulkomaalaisten osuus Suomen väestöstä on noin neljä prosenttia. Tulee muistaa, että Suomessa on myös paljon ulkomaalaisia, jotka ovat saaneet Suomen kansalaisuuden, ja joitten rötökset siis lasketaan suomalaisten kontolle.

Tavallinen tallailijahan saattaisi tehdä asiasta tietynlaisia johtopäätöksiä, muttei ehdi, sillä väliin tulee tilastopäällikkö Kimmo Moisio, joka selittää, että täällä olevat ulkomaalaisethan ovat keskimäärin nuorempia kuin suomalaiset. Eli vaikka muualta tulleet tekevät rikoksia 1,6 kertaa enemmän kuin suomalaiset, niin ulkomaalaiset eivät tietenkään ole 1,6-kertaisesti rikollisempia kuin suomalaiset.
Jaa. No tämä selvä. Ei syytä huoleen. Tavallinen tallaaja tietysti tuumii, että hetkonen, tietyistä edistyksellisistä ilmansuunnista tulee tänne melkoisen nuorta miespuolista porukkaa, joka harjoittaa edistyksellistä uskontoa. Ja eivätkös nämä tyypit ole juuri niitä, jotka harrastavat nimenomaan noita väkivalta- ja seksuaalirikoksia kantaväestöä huomattavasti enemmän? Eikös niitten tänne tuloa siis kannattaisi jarruttaa?

Kun absoluuttinen oletusasetus jostain syystä on nimenomaan se, että tänne on kerta kaikkiaan saatava lisää porukkaa nimenomaan edistyksellistä ilmansuunnista ja edistyksellisellä uskonnolla ja arvomaailmalla varustettuna, niin ehkäpä tänne pitäisi sitten ottaa tommosia 55-vuotiaita kavereita esmes Somaliasta tai vaikkapa Afganistanista.

Heputhan kun ovat jo vanhemmuuttaan vähän rauhoittuneet, eivätkä rupea enää niin helposti riehumaan. Kaverit laitetaan sitten intensiiviseen, useita vuosia kestävään hutoittamiskoulutukseen, jonka jälkeen he päälle kuusikymppisenä osaavat auttavasti Suomen kieltä ja heidät voidaan palkata sopivaan julkishallinnolliseen virastoon kirjekuorenkääntäjäksi, jota tehtävää kuusi kuukautta tehtyään he sitten siirtyvätkin ansaitulle eläkkeelle.

Eihän siinä touhussa sinänsä mitään järkeä olisi, mutta kuuden kuukauden aikana yhdestä edistyksellisen ilmansuunnan kirjekuorenkääntäjästa saadaan aikaan 6 – 8 erilaista lehtijuttua, 2 televisiouutista ja yksi asiaa käsittelevä ohjelmasarja Yleisradion kanavilla. Ja yleensäkin tällä tavalla tietyille ihmisille tulisi hirveän hyvä mieli, ja sehän tässä koko touhussa on pääasia, eikö vaan?

Vaan palataanpa vielä noihin rikostilastoihin. Ulkomaan kansalaiset tekevät selvästi enemmän rikoksia kuin suomalaiset, enkä nyt jaksa uskoa, että väkivaltarikoksissa kunnostautuvat esim. hollantilaiset. Mutta asia onnistutaan mitätöimään sillä, että nuoria miehiähän nämä. Ei tää mitään meinaa. Tekeekö se yliopistollisesti analysoitu nyrkki jotenkin vähemmän kipeää?

Yleensäkin näyttää siltä, että jos joku asia on perseellään, riittää, kun asiasta tehdään yliopistollinen analyysi, ja sen jälkeen se saa olla ihan yhtä perseellään kuin ennenkin. Välikös hällä enää, onhan tutkija sen selvittänyt.

- Hei, sauna palaa! Nyt tarttee tehdä jotain!
- On tehty jo. Selvitin syttymissyyn. Saunan ikkunalaudalla oli pyöreä pullo, joka tiivisti valonsäteen polttolasin tapaan, ja se kohdistui nurkassa oleviin trasselitukkoihin. Ne syttyivät, ja sytyttivät vieressä olevan halkolaatikon, ja siitä palo sitten levisi eteenpäin. Sanoisin, että sauna on nyt 82%:sesti tulessa.
- Jaa, no eihän siinä sitten mitään. Lähetäänkö baariin?
- Lähetään vaan.

2. Sopivat ja sopimattomat ehdokkaat


Pitkäaikainen tuttavani Herra X kaakonkulmalta avusti taas Hotelli Yrjöperskelestä lehtileikkeellä paikallisesta valtalehdestä. Jutussa politiikan erikoistutkija Erkka Railo analysoi muutoksia poliittisessa ilmapiirissä, siis toisin sanoen perussuomalaisten kannatuksen kasvua, joka on erityisen voimakasta juuri Kymenlaaksossa. Hän toteaa mm. näin:

Nyt puhutaan jo sellaisista määristä, että gallupien luvut voivat hyvinkin realisoitua ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Jep, näinhän se saattaa olla. Juttu on muutenkin suht asiallinen, mutta yksi kohta (jota kyllä on jauhettu laajalti muuallakin) ihmetyttää:

Perussuomalaisten kannatusluvut alkavat olla jo sitä luokkaa, että vaikka lopullinen kannatus jonkin verran pienenisikin sopivien ehdokkaitten puutteeseen, perussuomalaisista tulee väistämättä eduskuntaan iso sakki.

Ja samaahan tietysti julisti jutun otsikkokin "Perussuomalaisten kannatusluvut kestävät jo huonojakin ehdokkaita". Pistää vaan miettimään, että minkälainen se sitten on se sopiva ehdokas? Onko se sellainen, että se on valittu eduskuntaan jo aikaisemmin? Ja jos ei, niin onko nykyisten valtapuolueitten listoilla oleva ehdokas varmasti sertifikoitu sopivaksi kansanedustajan tehtäviin? Onko perussuomalaisten listoilla oleva ehdokas automaattisesti jotenkin epäilyttävä, jos hän ei satu olemaan Timo Soini?

Vai onko ehdokkaalla oltava jotain sellaista erityistä valovoimaa, että hän tulee ilman muuta äänestäjän mieleen yhtenä vaihtoehtona? Nähtävästi perussuomalaisilla sitten ei ole tällaisia ehdokkaita. Lieneekö muilla? Tehdäänpäs ajatusleikki: lukija on hyvä ja ottaa kynän ja paperia, ja viidessä minuutissa kirjoittaa siihen oman maakuntansa vihreitten ja vasemmistoliiton riveistä viisi valovoimaista ehdokasta ja perusteet siihen, miksi heitä voisi äänestää, ja miksi he ovat parempia vaihtoehtoja kuin esmes perussuomalaisten ehdokkaat.

Tarvittiko teroittaa kynää välillä?

Noin yleensä ja erikseen, eihän tämä juttu sinänsä hassumpi ollut, mutta oletteko panneet merkille asian, että sekä politiikan tutkijat että toimittajat analysoivat tätä poliittisen ilmapiirin muutosta kuin lääkärit syöpää. Ihan kuin kyseessä olisi sairaus, johon pitää löytää hoito.



3. Nyt alkaa helpottaa

Suomalaisten turvallisuustilanteeseen on jatkossa tulossa huomattava parannus. Sisäministerimme Anne Holmlund nimittäin aikoo kriminalisoida terroristikoulutukseen osallistumisen.

Kuinkas nyt suu pannaan, al-qaidan pojat?

Holmlundin vaatimus täytyy saattaa ehdottomasti toteen, sillä kriminalisoinnillahan maastamme on hävitetty mm. väkivalta, ylinopeudet ja pontikankeitto. Nyt kun vielä maamme eduskunnan toimesta saadaan ulkomaalaiset blogipalvelut julistettua laittomaksi, ja sitä myötä viharikollisuus täydellisesti hävitettyä, niin meikäläinenkin harkitsee revolverin siirtämistä yöpöydän laatikosta takaisin asekaappiin.

Sitä vaan mietin, että joutuvatko armeijassa sissi- tai pioneerikoulutuksen saaneet tyypit tuomiolle? Heillä kun on varsin hyvä taito fiksailla kaikennäköisiä pommeja. Itelläni kenttätykistön miehenä ei liene suurta hätää. Ja mulla kun tässä iässä muutenkin on toi sijoituspaikka akselilla pommikoneen rahastaja – tuulimyllyn lämmittäjä – kuivan maan lossivahti.

Toisaalta, minkähänlaisia tuomioita tämän asian tiimoilta sitten tullaan jakamaan? Neljä kuukautta ehdollista ehkä?

4. Erityisosaamista

Aikaisemman kirjoitukseni aihe oli se, tuleeko tietyistä oikeista ilmansuunnista tulevia maahanmuuttajia mieltää rasitteena vaiko resursseina. Ne ihmiset, jotka haluavat mieltää tämän porukan resursseina, perustelevat mielipidettään sillä, että kyseiset ihmiset tuovat näille leveysasteille tapoja ja taitoja, joita paikalliset eivät hallitse, ja jotka voivat mukavasti rikastuttaa pohjoismaalaista melko tylsää kulttuuria.

Ja oikeassahan he ovat. Tuorein esimerkki asiasta tulee Ruotsista:

Afrikkalaisnaisia peloteltiin prostituoiduiksi voodoolla

Ruotsissa on jaettu tuomioita afrikkalaiselle prostituutioringille, jossa nuoria naisia on pakotettu myymään seksiä pelottelemalla heitä voodoorituaaleilla.
Rinkiä johtanut 30-vuotias kamerunilaisnainen sai perjantaina Tukholman käräjäoikeudessa kuuden vuoden vankeustuomion ihmiskaupasta.

Ringissä on ollut mukana kymmenkunta afrikkalaista naista. Nuorin heistä on 16-vuotias nigerialaistyttö.

Syyttäjän mukaan naiset oli peloteltu prostituoiduiksi voodoorituaaleissa, joita johtivat poppamiehet. Istunnoissa poppamiehet olivat lukeneet rumpujen säestyksellä ikivanhoja kirouksia, ja tunnelmaa oli tehostettu teurastetuilla eläimillä.
Yksi tapausta selvittäneistä poliiseista on kertonut, että rinkiin kuuluneet afrikkalaisnaiset pelkäsivät enemmän voodookirouksia kuin poliisin kuulusteluja.

STT-TT


Jätkät siellä takavasemmalla saattavat mutista, että helevettiäkö me tämmöisellä erityisosaamisella tehdään, mutta turpaa soukemmalle, pojat. Voodoota tarvitaan, koska:

1. Näillä leveysasteilla sitä ei ole aikaisemmin osattu. Liekö edes asiasta tiedetty?

2. Kyseinen erityisosaaminen tulee oikeasta ilmansuunnasta. Siis se on automaattisesti cool. Paljon coolimpi kuin vaikka joulukinkku, juhannussalko tai kaksi kynttilää ikkunalla.

3. Kyseisen erityistaidon osaajat puhuvat jännää kieltä.

4. Kyseisen erityistaidon osaajilla on tummempi iho kuin meillä.

Ettäs tiedätte. I rest your face. Eiku siis I rest my case.

Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta jää odottamaan vaikutusvaltaiselta taholta tulevaa ehdotusta voodoolaitoksen perustamisesta Helsingin Yliopistoon.

Tuesday, December 14, 2010

LAARIN POHJIA

Nykyisinhän maassamme on, ainakin valtamedian toimesta tapana kirjata ylös jonkun henkilön mielipide ja julkaista se sitten uutisena. Noin niin kuin faktasemmoisena. Tarkoituksena on varmaankin ohjata lukijaa ns. oikeaan arvomaailmaan. Mistä lukija usein tietysti päättelee, että ne taitaa pitää minua vähän tyhmänä. Itse en oikein usko siihen, vaan luulen, että kyse on ns. tiedostavasta innostuksesta, joka aina välillä lähtee hieman lapasesta.

Tämäntyyppinen valistusuutisointi alkaa kiistatta olla varsin väsähtänyttä. Kansan Uutisten Verkkolehti otti ja kunnostautui asiassa viimeksi (kiitos taas linkistä Roopelle). Lehden uutisosastolla on juttu, jonka otsikko on Ei rasite vaan resurssi. Epäilemättä tämmönen tyhmempikin lukija hoksaa jo otsikosta, että näistä turvapaikanhakijoistahan tässä on kyse. Ja otsikon perusteella saattaisi kuvitella, että nyt tulee jotain kovaa faktaa siitä, että turvapaikanhakijat painavat Suomen teollisuudessa pitkää päivää ja tahkoavat ihan suunnattomat määrät rahaa suomalaiselle yhteiskunnalle.

Mennäänpä sitten otsikon alle ja katsotaan tarkemmin, mistä on kyse. Jaa, ei ollutkaan juttua työmiehistä, vaan kyse onkin siitä, että Punkalaitumen vastaanottokeskuksessa työskentelevä Kaisa Hyyti-Suojanen ei hyväksy, että turvapaikan saaneita maahanmuuttajia pidetään vain rasitteena kunnille. Suojasen mielestä heidät pitäisi nähdä resurssina.

Toi nimi on muuten ihan oikea, jos joku sitä vitsiksi epäili. Eli uutisen sisältö olikin siinä, että eräs Hyyti-Suojanen on sitä mieltä, että turvapaikanhakijat pitäisi nähdä resurssina. Koska taloudellisena voimavarana heitä ei nykytietämyksen valossa oikein voi ajatella, kyse lienee näistä henkisistä resursseista, jotka ovatkin tässä asiassa varsin käteviä, sillä sellaiseksihan voi väittää periaatteessa ihan mitä tahansa sen kummemmin perustelematta. Jos joku ei näitä asioita oikein resursseiksi hahmota, voidaan aina väittää, että kyseessä on rajoittunut ja yksinkertainen yksilö, jolle asioitten perusteleminen on ajan hukkaa.

Uutisena mainitaan myös, että Punkalaitumella on halukkuutta auttaa turvapaikan hakijoita ja saajia. Uutisessa ei kerrota, onko Punkalaitumella pidetty jonkinlainen gallup-kysely, jossa tuloksena on ollut esmes 75% puolesta, 20% vastaan ja 5% ottiatuota. Kyseessä lienee edelleenkin yhden ihmisen mielipide, joka koko kunnan puolesta uutisoidaan.

Ja tässähän se jutun varsinainen uutinen sitten olikin. Eli yksi ihminen on vahvasti, tai ainakin virkansa puolesta jotain mieltä.

Onhan jutussa sitten tietysti se pakollinen marttyyriosio, eli tässä tapauksessa tapauksessa somalialainen Farhia Abdi, joka on saanut turvapaikkahakemukseensa hylsyn jo kaksi kertaa mutta valitus on nytkin vetämässä, niin että katotaan kuinka käy. Elo on hänellä ankeaa, ja olot enempi askeettiset.



Tietysti vaikutelma olis ollu parempi, mikäli toi läppäri ja känny oltais otettu kuvasta pois. Muutenkaan tämä marttyyriosio ei oikein jaksa herättää syyllisyydentunnetta julmasta suomalaisuudesta. Jotenkin vaan mietityttää, että jos tyyppi on saanut hylsyn jo kaksi kertaa, niin ehkäpä siihen hylsyyn oli perusteitakin. Mutta kaipa jonkun demokraattisen lakimiehenkin täytyy elää. Jos ei muuten, niin sitten täyttelemällä valituslanketteja henkisille voimavaroille. Ja saahan toimittajakin tästä mukavasti jutun juurta.

No sittenhän jutussa on vielä tämä toiminnan esittelyosio, eli Suomen Punaisen Ristin hallinnoimassa vastaanottokeskuksessa toimii ryhmäkoti lapsille, tukiasunnot 16–18-vuotiaille ja perheille tarkoitettu perhekoti.

Ei oo hassummat puitteet. Ei ole niin. Varsinkin noita tukiasuntoja ja perheille tarkoitettuja perhekoteja tarvittais täällä suomalaistenkin puolella, mutta kaipa se Jumalakin tietää, missä niitä eniten tarvitaan.

Sääliksi käy sinänsä Kansan Uutisia. Aikanaan 1980-luvulla, kun Neuvostoliitossa oli tämä glasnost, oli samanlainen glasnost menossa Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Ote oli varsin raikas, jutut mielenkiintoisia ja ilman jatkuvaa YYA-syöttöä. Varsinkin Jukka Parkkarin kirjoittamat jutut Suomen puolustusvoimista olivat tosi asiallisia. Mies siis kirjoitti nimenomaan Suomen puolustusvoimista, ei kapitalistin rahapussia vahtivasta palkkasotilaslaumasta. Ja seikkailihan Viikkolehdessä myös legendaarinen Usko Kyykkä. Täältä tullaan, Tiitisen poikia ollaan!

Vaan glasnost on Kansan Uutisissakin aikaa sitten loppunut. Nyt kirjoitetaan taas oikeaoppisesti ja julkaistaan mielipiteitä uutisina. Ehkäpä törmäämme lehden toimesta jatkossa mm. seuraavanlaisiin uutisiin:

NAURUJOOGA AUTTAA UMPISUOLENTULEHDUKSEEN

Pehmohuvudopatian yhteisömengele Minnahuitake Liila-Lääräsen mielestä naurujoogan avulla voidaan poistaa tulehtuneen umpisuolen aiheuttama kipu ja jopa pysäyttää tulehdus kokonaan ilman kirurgisia toimenpiteitä.

SUOMI AMPUI MAINILAN LAUKAUKSET JO KESÄKUUSSA 1926
Avohoitopotilas Örjan Bränkströmin mielestä suomalaiset ampuivat kranaatteja Mainilaan jo kesäkuussa 1926. Kranaatit ammuttiin Bränkströmin mukaan vaimennetuilla kenttätykeillä ja ajastettiin räjähtämään marraskuussa 1939. Bränkströmin mielestä suomalaiset lavastivat puna-armeijan syylliseksi Mainilan laukauksiin siten, että Neuvostoliiton puolelle soluttautunut pelastusarmeijan sissipartio paukutteli patarumpuja muutama sekunti ennen räjähdyksiä.

NIBIRU-PLANEETTA SYÖ MEILTÄ KAIKILTA PÄÄN
Facebookissa ilmoittamassaan mielipiteessä meikki- ja mallialalle uraa suunnitteleva 14-vuotias Minneenä Hytipeilonen totesi, että se on niinqu tulossa ja jossain jäätiköllä nähty, Antar jotakin tai sillee. Siitä luki netissä ja sit me kaikki niinqu kuollaan. Eikä siitä selviä hengissäkään. Kun on niinqu, tiätsä kuollu.

PERSKELEEN YKÄ VOITTI SULKAVAN SOUDUT

Ihan varma Ykä ei ollut asiasta, mutta muisti kyllä kohottaneensa jotain voittomaljaa. Vai oliskos ollut se muki? Saattoihan ne olla kyllä Jyväskylän Suurajotkin. Voi olla että dopingilla oli osuutta asiaan.

SUOMALAISET: TARJA HALONEN KAIKKIEN AIKOJEN PARAS PRESIDENTTI

Rakkauden ministeriössä pakkorakkauden ja –hyväksynnän osastolla työskentelevän avioparin Jaana ja Jösses Suomalaisen mielestä Tarja Halonen on ehdottomasti kaikkien aikojen paras presidentti ja se presidenttikausien rajoittaminen kahteen oli ihan hanurista.


*

Lisäys 161210: Roopen Mediaseurannassa lisää jutun paperiversiosta.

Saturday, December 11, 2010

KUNNIOITUS JA PELKO

Aina silloin tällöin on Hotelli Yrjöperskeleen respa tullut törmänneeksi sellaiseen hemmoon kuin Johan Bäckman. Siis tähän kaveriin, joka pistää uusiksi niin historiaa kuin nykypäivää. Venäläismyönteiseen malliin. Tietysti kyllähän maailmassa kaikenlaista hiihtäjää saa olla, eihän siinä mitään, mutta muutaman sanan saa kai köyhempikin sanoa.

Tietysti ensimmäiseksi pitää puuttua tähän nykypäivään. Bäckmanhan sanoo, että "voi jopa puhua venäläisten lasten kansanmurhasta, koska heidät viedään pois venäläisiltä äideiltä ja isiltä". No, minähän itse toimin näissä lastensuojelun pyövelin tehtävissä ja tosiasiahan on, että meillä on todellakin sijoitettuna myös venäläisiä ja puoliksi venäläisiä muksuja. Mutta ei meillä missään Sotkamossa mitään teloitusleirejä ole. Nämä sijoitetaan ihan samoista syistä kuin suomalaisetkin, eli:

1. Pitkään jatkuva koulunkäymättömyys. Suomessa on oppivelvollisuus.

2. Jos puutteet lapsen huolenpidossa tai kodin olosuhteet vaarantavat lapsen terveyden ja kehityksen. Yleensä tämä tarkoittaa ajelehtimista ja rajojen puutetta.

3. Jos lapsi vaarantaa terveytensä ja kehityksensä käyttämällä päihteitä.

4. Jos lapsi vaarantaa terveytensä ja kehityksensä tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon.

Eikä laitoksiin sijoitetut venäläiset nuoret kauheasti mainosta sitä venäläisyyttään. Ja puhuvat ihan hyvää suomea. Ihan samanlaisia vempuloita ne ovat kuin suomalaisetkin. Ja pääsevät kaikki hengissä laitoksesta pois (mitä en muuten pystyisi varmaksi takaamaan venäläisessä laitoksessa). Eli ei siitä sen enempää.

Bäckman pistää myös talvisodan uusiksi toteamalla:

Historioitsija Ohto Manninen on osoittanut venäläisten ampuneen Mainilan laukaukset perustuen venäläisiin alkuperäislähteisiin. Bäckman ei niihin kuitenkaan usko.

"Mun mielestä sellaisia lähteitä ei voi olla olemassa", Bäckman sanoo.


Tekihän ne venäläisetkin dokumentin talvisodasta sen lyhyen avoimuuden aikana. Ja totesivat, että iivanahan ne ampui. Mikä kai tietysti on muutenkin selvä. Tuskinpa karttapallolle kärpäsenpaskan alle peittyvä kansansirpale lähtee asiakseen kaivamaan verta nenästään itseään huomattavasti isomman valtion kanssa.

Bäckman voi tietysti olla eri mieltä. Mitäs minä tyhmänä desantti-, anteeks dosenttimiestä neuvomaan. Ehkä hänellä on joitain uusia todisteita.

Se kiistatta vähän jurppii, että Bäckman väittää Viron liittyneen vapaaehtoisesti Rauhanvaltioon. Se on aika tympeää. Kun virolaisethan saivat aika ikävästi satsia ja rumbaa tään ”liittymisensä” tiimoilta. Kun kovin moni virolainen sai lauleskella Siperiassa suomalaista taistolaislaulua ihan käytännössä:

Kuka oot, mistä tuut, minnen menet sä?
Osoitteeni on Neuvostomaa.
Ei tarvita tarkkoja karttoja
Moi adres Sovjetskij Sojuz.

Nää oli tietysti niitä paremmin selvinneitä, monethan päätyivät hautaan. Tässä voisi tietysti selitellä pitempäänkin, mutta laitanpa sen sijaan näkyville erään valokuvan aikanaan Virosta paenneen professorin Ants Oraksen kirjasta Viron Kohtalonvuodet. Klikkaa kuva isommaksi:



Jos lukija tuumii, että tässä tilanteessa on joku pahemman kerran perseellään, on lukija oikeassa.

Tosta vois aasinsiltana hypätä vuoteen 2008. Silloinhan venäläiset kurmoottivat Gruusiaa pahemman kerran ja asian tiimoilta teki Helsingin Oikeaoppinen sunnuntailiitteeseensä jutun, jossa haastateltiin venäläisiä nuoria. He totesivat tästä kahakasta ja Venäjästään, että ”me haluamme kunnioitusta”.

Pistää miettimään, että mitä tämä kunnioitus on, ja miten se ansaitaan? Itse kunnioitan suuresti kavereitani Lötjöstä, Kutvosta, Pöntistä ja Pätistä. Kunnioitus pohjautuu pitkään yhteiseen historiaan, luottamukseen, siihen, että kaveri on aina jeesannut tarvittaessa eikä koskaan puukota selkään.

Venäjä hankkii kunnioitusta kyykyttämällä niin omia kuin naapureitaan, uhoamalla, uhkailemalla ja käymällä naapureissaan kylässä T – 72-matkailuautoilla jättäen jäljelle hirveän siivon.

Kyseessä on öykkärin kunnioitus. Eli pelko. Haluaako Venäjä kunnioitusta vai pelkoa? Jos Venäjä haluaisi kunnioitusta vaikkapa suomalaisilta, se voisi todeta esim. näin:

Kuulkaas, tsuhnat. Rakkaat naapurimme. Kun te ootte niitä vanhoja rajoja itkeneet niin pitkään, niin pannaanpa asia kuntoon. Petsamo, Salla ja Laatokan Karjala tipahtaa teille välittömästi. Ja jos siitä Kannaksesta neuvoteltais vuoden 1939 neuvottelut uudestaan. Katseltais, mihinkä sen rajan siellä tyrkkää. Viipurin ja Käkisalmen te saatte joka tapauksessa ilman muuta. Ja ollaanko kavereita tästä eteenpäin, joohan?

Tämä saattaisi aikaansaada kunnioitusta. Ja halua unohtaa menneet.

Ihmettelen vaan sitä, miksi Bäckman haluaa nuolla kansakuntaa, johon hän ei kuulu, ja joka loppulaskussa pitää häntä ihan samanlaisena tsuhnana kuin meitä muitakin. Eiköhän hänet ole mapitettu niin Venäjän poliittisissa piireissä kuin tiedusteluelimissakin nimikkeellä ”hyödyllinen idiootti”? Vaan tämän Bäckmanin kannattaa sinänsä toivoa, että Venäjän länsiraja ei koskaan siirry Tornionjoelle. Hänen käy silloin huonosti. Venäläisethän ovat perinteisesti suhtautuneet epäluuloisesti tyyppeihin, joiden on helppo pettää vanha isäntänsä. Silloinhan heille ei ole kovin vaikeaa pettää uuttakaan isäntää. Ja näille tyypeillehän venäläiset ovat jo aikaa sitten löytäneet nopean ja toimivan lääkkeen.

Ja pannaanpas sitten loppuun kevennystä vakavan asian jälkeen. Kun oli puhetta vanhoista ja uusista isännistä. Tässä todellinen vanha isäntä, eli 1970-luvulla vaikuttanut suomalainen country-yhtye Vanha Isäntä ja kappale Onkimiehen Blues. Toivotaan, että niin venäläiset, suomalaiset ja virolaiset haluavat pistää koukkua vain fisun leukaan.

Tuesday, December 7, 2010

LYHYESTI 071210

Koska allekirjoittanut ei ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihminen ostaa helvatun kalliin asusteen ja käyttää sitä vain kerran, ei noita linnan juhlia ole tullut seurattua. Mutta Ilta-Ryönähän uutisoi asiasta kyllä laajasti, joten sen nettiuutisista saa noistakin pippaloista melko selkeän kuvan.

Päällimmäisenä jäi mieleen, että meidän kaikkien suuri suosikki diplomivaltionelätti Umayya Abu-Hanna ei näemmä ole mielestään ollut vähään aikaan tarpeeksi tapetilla. Siispä hän keksi ojentaa julkisesti haukkumakirjeen tämän hetkiselle presidentille Tarja Haloselle. Kirje oli Ummyuay Abu-Hannan ilmoituksen mukaan hänen tyttäreltään, jota jurppi, kun häntä ei oltu kutsuttu juhliin.

Itse tyttären voi pitää erossa koko asiasta, sillä en liene ainoa, joka tuumii suuttumuksen olevan enempivähempi äitimuorin ideoima.

Linnan juhliinhan kutsutaan tiettyjen ansioitten perusteella. Tosin Hotelli Yrjöperskeles ja Presidentinlinna näkevät ansioitumisen varmaankin hieman eri tavalla, mutta jälkimmäinenhän ne kutsut postittaa. Vaan jos ansioita ajatellaan, niin epäilemättä vaikkapa Mannerheim-ristin ritareilta olisi voinut kutsua automaattisesti koko suvun.

Eivät Marskin ritarit, eivätkä muutkaan kunnostautuneet ole tietääkseni mutisseet kutsumismenettelystä. He tietävät, että jonkun lapsena oleminen ei sinänsä ole peruste noihin pippaloihin. Ja vaikka he eivät välttämättä pitäisi siitä henkilöstä, joka presidentinvirkaa sillä hetkellä pitää, he kunnioittavat kuitenkin instituutiota itseään. Se kuuluu hyviin tapoihin.

Nämä tavat eivät Ummammaayaya Abu-Hannaa koske. Toisaalta hänen meriittinsä ovat kiistattomat, eli hän on elänyt suomalaisten rahoilla viimeiset 30 vuotta ja saman ajan uskollisesti julistanut, kuinka paskaa porukkaa suomalaiset ovat. Ehkäpä siinä on joku erityisperuste erityiskohteluun, tai ainakin sen vaatimiseen.

Vaan sääliksi käy arvopresidenttiämme. Uhummummummym Abu-Hanna aiheutti hänelle armottoman ongelman:

1. Presidentille annetaan paperilapulla kyisiä terveisiä. Linnan juhlissa. Julkisesti. Näin ei ole tehty vielä kellekään presidentille. Ei hyvä. Takaraivossa alkaa jyskyttää.

2. Presidenttimme ei tunnetusti ole hirveän mielissään itseensä kohdistuvasta arvostelusta. Paha, paha juttu. Alkaa jurppia. Rystyset kutiaa. Ohimosuoni tykyttää.

3. Hetkinen, kirjoitettua tekstiä, jossa kuittaillaan presidentille. Eikös tää oo semmonen vihakirjoitus siis? Hampaat narskuu. Rintaan pistää ja vituttaa.

4. Arvostelun esittää henkilö, joka on Halosenkin mielestä arvostelun yläpuolella, eli siis erehtymätön. Ei saakaan vetää herneitä nenään. Ratkaisematon ongelma. Seuraus: korvien välissä kehittyvä ankara presidentillinen painetila.

Ratkaisu ongelmaan: lähiaikoina Presidentinlinnasta lähetetään armotonta rasisminvastaista julistusta ja suomalaisuuden epädramatisoimista. Johonkin suuntaan sitä pitää voida äksytä presidentinkin.


Toisaalta arvopresidentillämme olisi ollut nyt tilaisuus saada pisteitä jopa meiltä nuivilta. Jos presidentti olisi tuuminut tilanteessa että minähän olen tasavallan presidentti ja minulle ei kansan edessä kaikenmaailman ummammaat vittuile, ja sen jälkeen hölvässyt ummammaata rehellisesti turpaan, niin ainakin Hotelli Yrjöperskeleen respa olis antanut Tarjalle kerralla paljon anteeksi.



Linnan juhlathan muuten ovat olleet kadeteille ymmärtääkseni varsin haluttu komennus. Tuon uutisen perusteella ensi vuonna saattaa tilanne olla toisin. Aikookohan pääesikunta tehdä ohjesäännön härkäparissa tanssimisesta?

Monday, December 6, 2010

ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ 2010

Näin itsenäisyyspäivämme kunniaksi voisi näkyville laittaa Suomen vaakunan:



Suomen vaakunaleijonaa käyttää hyväkseen vaalimainonnassaan myös Vihreä Liitto. Eikä siinä mitään, onhan heillä siihen toki oikeus.

Mutta oliko se jellona ihan pakko ruunata?



Vaan kaipa tuo kertoo Vihreästä Liitosta ja sen nykypäivästä. Ja ehkä myös heidän haluamastaan Uudesta Suomesta. Kai se on niin, että mitä svedut edellä, sitä pellet perässä.

Hommaforumilla on pantu asian tiimoilta mielikuvitus mukavasti lentämään.

Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta toivottaa hyvää, rauhallista ja perinteistä Vanhan Suomen itsenäisyyspäivää.

Saturday, December 4, 2010

NOUSEVA TÄHTI

Tämä kirjoitus on itse asiassa pari viikkoa myöhässä, koska sattuneesta syystä se hautautui päivinkakkaroiden alle. Palaan asiaan nyt. Miellän sen velvollisuudekseni, sillä mikäli suomalaisen vihervasemmistolaisen politiikan taivaalle syttyy nouseva tähti, tulee hänet ilman muuta esitellä.

Tämä nouseva tähti on turkulainen oikeustieteen opiskelija, varavaltuutettu ja Turun vihreiden nuorten puheenjohtaja Saara Ilvessalo, ikää tommonen parikymmentä. Ilvessalo sisältää juuri niitä aineksia, joista menestyvä tulevaisuuden vihervasemmistolainen poliitikko tai vaihtoehtoisesti korkea virkamies leivotaan. Nuori, nätti, fanaattinen ja varma asiastaan. Kisällityönä voidaan käsitellä Ilvessalon puhetta, jonka hän piti tässä rasismin vastaisessa mielenosoituksessa 20. marraskuuta kuluvana vuonna.

Heti puheensa alussa Ilvessalo näyttää värinsä ja aatteellisen rohkeutensa sanomalla ”hyvät suvaitsevaisuuden puolustajat.” Kokeneempi vihervasemmistolainenhan osaa jo hieman varoa tuota suvaitsevaisuus-termiä, koska hän tietää, että koiranleuat jauhavat siitä kumminkin ala-arvoista hommahuumoria, mutta Saara ei pelkää. Usko on vakaa ja asenne kohdallaan ja siitähän varsinainen puhe onkin hyvä aloittaa.

Pari ensimmäistä kappaletta Saara lämmittelee, mutta sen jälkeen alkaa näyttämään tulevan mestarin aineksia:

Maahanmuuttovihamieliset puheet ja tiettyjä ihmisryhmiä vähättelevä, rajoittava tai jaotteleva politiikka lietsovat väkivallan tekoja. Sen sijaan, että populistiset puolueet yrittävät kääntää ihmisten pahaa oloa maahanmuuttajien, seksuaalivähemmistöjen tai muiden ihmisryhmien syyksi, tulisi keskittyä siihen, mistä konfliktit oikeasti johtuvat. Toisten suvaitsemisesta kieltäytyvillä ihmisillä on selkeästi paitsi ennakkoluuloja, myös muita vakavampia ongelmia omassa elämässään.

Sanoisin, että huippuluokan ainesta. Piruako niitten nuivien kanssa asiasta ja faktoista vääntämään, kun vaan heittää pöytään diagnoosin, että ns. ei-suvaitsevaisissa ihmisissä on jotain perustavaa laatua olevaa vikaa. Elämässä löytyy pahaa oloa ja vakavia ongelmia. Josta nämä konfliktit johtuvat. Se, ettei konflikteja varsinaisesti määritellä on selvää plussaa. Lisäplussana tietysti se, että oikeustieteen opiskelija ei varsinaisesti voi diagnooseja jaella, mutta ei sen väliä, kunhan pokka riittää. Ja kaksoispluslisäplussana se, että suhtaudutaan vähättelevästi, rajoittavasti ja jaottelevasti ihmisiin, joita syytetään juuri em. asioista. Saara on nyt vireessä. Tässä vaiheessa tietysti itse mietin, että tuleekohan tarkempia määrittelyjä näistä vakavista ongelmista. Lieneekö ruumiillisia vikoja vai löytyykö ruostuneita piuhoja korvien välistä? Ja selvityshän tulee saman tien:

Meidän on pohdittava, mistä ihmisten paha olo tulee. Meidän on ratkaistava työttömyyden, alkoholismin, ahdistuksen, masennuksen ja elämän mielekkyyden puuttumisen aiheuttamia ongelmia, jotka saavat ihmiset tyytymättömiksi omaan elämäänsä. He kanavoivat helposti omat ongelmansa vihaksi jotakin tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Suvaitsemattomien on ymmärrettävä, ettei oikotietä onnelliseen elämään löydy muita syyllistämällä.

Saara iskee vaihdetta isompaan läpeen ja painaa kaasua. Näitä ns. suvaitsemattomiahan on Suomessa huomattava määrä, ja jos maahanmuuttogalluppeja hiukka kattelee, niin enempivähempi suvaitsemattomia on yli puolet. Saara diagnosoi tälle varsin laajalle porukalle mainion moniongelmaisuusdiagnoosin. Työtön, alkoholisoitunut, kärsii masennuksesta (liekö keskivaikeaa vaiko ihan vaikeaa masennusta) ja ei pidä elämäänsä mielekkäänä. Pakkohan siinä on ruveta Abdullahia vieroksumaan, mutta oikealla hoidolla asia varmaan korjaantuu. Tässä on mielestäni legendojen ainesta, eikä tämmöistä ihan kuka tahansa voi heittää. Siihen tarvitaan vihervasemmistolaisen politiikan nouseva tähti.

Niin meikäläinen kuin moni muukin ns. suvaitsematon miettii, että pitäiskös tässä heivautua pois töistä, ratketa ryyppäämään, käydä lääkäriltä pyytämässä sopivia mielialalääkkeitä vaikkei niitä tarvitte ja alkaa itkeä hukkaan mennyttä elämää, joka vielä äsken vaikutti ihan siedettävältä ja välillä suorastaan mukavaltakin. Vai riittäiskös jos toteuttais noista kohdista vain yhden? Siihen Saara ei anna varsinaista vastausta, mutta täytyy muistaa, ettei puhe meille suvaitsemattomille ollut tarkoitettukaan, vaan tätä voi verrata vaikkapa työpaikkahaastatteluun. No, Saara jatkaa vielä, ja suoriutuu työpaikkahaastattelustaan kerrassaan mainiosti:

Jos suvaitsevaisuudelle aletaan vetää rajoja, voidaankin seuraavaksi alkaa rajoittaa vaikka vammaisten tai alemmin koulutettujen oikeuksia.

Tämmönen tavallinen nuivaan väestönosaan kuuluva tyyppi saattais äkkiseltään ihmetellä, että eikös me nimenomaan olla mutistu siitä, että niin vammaisille kuin vanhuksille ei riitä ropoja, kun niitä tarvitaan suvaitsevaisempiin kohteisiin. Mutta täytyy taas kertaalleen muistaa, että mistä tässä on kysymys. Saarahan esiintyy tässä suorastaan ihmisten turvallisuuden vaalijana. Meinaan, hyvin monessa yhteydessähän on todettu, että näitä suvaitsemattomia ovat nimenomaan tämä alemmin koulutettu porukka, joka ei hahmota yhteistä etua ja suuria linjoja. Lisäksi Saara itse diagnosoi meidät juuri vähintäänkin lanttuvammaisiksi. Eli pelkonahan on se, että jos meidät lasketaan vallan kahvaan, me joudutaan joukkopsykoosiin ja aletaan kaasuttaa toinen toisiamme. Ei paha, Saara, ei ollenkaan. Jatketaanpas:

Vähemmistöjen oikeudet ovat kaikkien oikeuksia, joten yhdenvertaisuus turvaa myös enemmistön oikeudet ja maksimoi yksilön vapautta toteuttaa itseään.

Tämä on oikeastaan sitten sitä välttämätöntä perussettiä, jolla esitetään mukavaa kuittailua mm. Helsingin asuntojonoissa tympiintyvää kantakirjasuomalaisporukkaa kohtaan. Vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa. Itsensä toteuttaminen tietysti täytyy olla mukana, se on mukavan pyöreä termi, enkä ole varma, että tietääkö kukaan mitä se itse asiassa tarkoittaa. Itse en ainakaan ole koskaan ns. toteuttanut itseäni, ja ihan mukavasti menee silti. Vaan olenkohan minä sitten jotenkin vähemmän tosi? Vaan mennäänpäs loppulitviikkeihin:

Turun vihreät nuoret ja opiskelijat haluavat nähdä avoimen Suomen, jossa avioliittolaki ei erittele ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella, jossa maahanmuuttajat toivotetaan tervetulleiksi panostamalla kotouttamiseen sekä kielen opetukseen ja jossa saa olla sellainen kuin on. Sellaisen Suomen rakentaminen vaatii työtä, mutta ainakin minä lähden mukaan tähän työhön täydestä sydämestäni.”

Tämähän on jo asiaan kuuluvaa jäähdyttelyä, mutta se sisältää kyllä mainion pointin. Yhteiskuntammehan tekee kaikkensa, että juuri oikeista ilmansuunnista saapuva maahanmuuttaja saa nimenomaan olla juuri sellainen kuin tullessaan on. Ja toisaalta me suvaitsemattomat emme oikeastaan saisi olla sellaisia kuin olemme, sehän varmaan kävi lukijalle jo selväksi. Eli tämähän on hyvää kertausta asiaan joka jo valmiiksi tiedetäänkin, eli Saaralle on selvää, mihin suuntaan pissin pitää tippua.

Voisin arvostella Saaran opinnäytteen arvosanalla kymmenen miinus. Ainoa pienen pieni virhe on viimeinen lause eli ”Sellaisen Suomen rakentaminen vaatii työtä, mutta ainakin minä lähden mukaan tähän työhön täydestä sydämestäni.” Tulee muistaa, että me suvaitsemattomat lauleskelemme ”ain laulain työtäs tee”, kun taas oikeaoppiset suvaitsevaiset puolestaan ”ain laulain teetäs työ”. Joten oikeaoppisesti lauseen olisi tullut mennä muodossa ”Sellaisen Suomen rakentaminen vaatii työtä, mutta minä tulen täydestä sydämestäni vaatimaan ihmisiä osallistumaan siihen”.

Mutta tuo virhe on vain kauneuspilkku. On aina hienoa, kun törmää huippulahjakkuuteen, ja hänellä on edessään huikea ura joko poliitikkona tai mikseipä vaikkapa korkeana virkamiehenä. Muodollinen pätevyyskin sellaiseen jo löytyy, sehän tuli todistettua erään valtuutetun palkkaamisessa aikaisemmin tänä vuonna.

Tästä tytöstä kuulemme vielä.