torstai 13. joulukuuta 2018

ANTERO LÄRVÄNEN JA MAJESTEETTIRIKOS


- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat täältä Huitsinnevadan paikallisration rutiosta. Käsittelemme lähetyksessämme uutta – ja luonnollisesti heittämällä läpimenevää – lakiesitystä joka saamamme ennakkotiedon mukaan selkeyttää niin sanottujen vihakirjoitusten oikeudellisen käsittelyn ja saattaa maamme vihapuheettomaan ideaalitilaan. Asiaa on meille selvittämässä kaikkien ministeriöitten erikoisasiantuntija, saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Kiitos, Lennipirkitta että suostuit tähän lähetykseemme. Kuinkas muuten satuit olemaan täällä Huitsinnevadassa? Yleensähän sinä vaikutat Helsingissä etkä näistä periferian paikoista niin perusta.

- Itse asiassa minulla olisi ollut täällä Huitsinnevadassa muita työtehtäviä eli alkuperäinen idea oli että itsestäni ja muutamasta muusta akateemisesta ammattilaisesta koostuva työryhmä olisi vieraillut sekä Huitsinnevadan yläasteella että lukiossa. Tarkoituksenamme olisi ollut värvätä innokkaita nuoria koulutukseen jossa tunnistetaan vihapuhe, reagoidaan siihen oikeaoppisesti ja sitten ilmiannetaan vihapuhujat asiankuuluviin instansseihin. Toiminta olisi ollut jatkoa sille toiminnalle mitä ollaan aloitettu Espoossa  jossa projektin aikana koulutetaan sata vihapuheen vastaista nuorta agenttia, jotka voivat luoda omia kampanjoita vihapuhetta vastaan valitsemallaan tavalla.

- Eikö tämä sitten onnistunut täällä Huitsinnevadassa?

- En osaa sanoa. Kun emme päässeet edes yrittämään. Sekä yläaste että lukio olivat tyhjiä. Ei siellä ollut oppilaita eikä opettajia. Paikalla ei ollut muita ihmisiä kuin yläasteen talonmies joka käski meidän painua helvettiin. Aivan kuin meitä oltaisiin tietoisesti ja etukäteen suunnitellusti vältelty. Minä kyllä vaistoan tässä jopa viha-ajattelua. Lasten ja nuorten oikeaoppinen valistaminen on kehittyneen yhteiskunnan kannalta oleellisen tärkeää ja tässähän taidettiin väistellä valistamisvelvollisuutta.

- Nääh, ei teitä vältelty ole. Niihin kouluihin on vaan vissiinkin iskenyt täälläpäin joskus puhkeava ja erittäin nopeasti tarttuva lokaatioperäinen asentonuha. Se saattaa kaataa koko koulun kerralla petiin. Nää Pinnanmaan mäkiset tasankomaat ja sen ilmanalojen vaihtelut saavat aikaan joskus omanlaisiaan epidemioita. Kun on sekä korkea- että matalapaine yhtä aikaa päällä. Asentonuhassahan nuha ei vaivaa jos on pitkällään joten lepo on silloin välttämätöntä. Kyllä koulut aloittavat toimintansa varmaan aivan pian.

- Mutta me ajoimme myös ala-asteen ohi. Se oli aivan täynnä oppilaita. Ei siellä mitään epidemiaa ollut.

- Joo no sitten kyseessä on ilman muuta ollut ylälokaatioperäinen asentonuhaepidemia. Ala-asteen oppilat ovat lyhyempiä joten heihin ei iske kuin taudin alalokaatioversio. Mutta kertoisitteko kuulijoille siitä uudesta lakiesityksestä?

- Ja mielelläni sen teenkin. Nyt nimittäin pannaan niille vihakirjoittajan perkeleille lopullisesti päitset kaulaan. Suomessa astuu voimaan laki majesteettirikoksesta.

- Siis ”lèse-majesté”? Eli monarkioissa käytössä ollut rikosnimike joka meinaa hallitsijaan kohdistuvaa loukkausta? Tota noin… uhupp… purrkele… mutta eihän Suomessa ole kuningasta eikä kuninkaallisia. Se Hessenin prinssin valintakin jäi vähän niinkun vaiheeseen.

- Lakia suunnitellut, maustanut ja haavasuolannut työryhmä on tietysti käyttänyt termiä majesteettirikos lähinnä työnimenä mutta kyllä lain vaikutus on suurinpiirtein sama. Sen varsinainen nimi tulee olemaan ”laki yhteiskunnallisesta epävakauttamisesta”. Eikä siinäkään hyväksytä hallitsijan ja hallitsijoiden loukkaamista.

- Jotenkin vaistoan että kyseessä oleva epävakauttaminen on jotain muuta mitä sen itse ajattelisin olevan mutta ehkäpä selvennätte lain sisältöä?

- Lakihan on yksinkertaisuudessaan nerokkaan toimiva. Se selkeyttää ja nopeuttaa sekä esitutkimuksia, syyttäjän työtä ja ennen kaikkea oikeusistuinten toimintaa. Mutta ensiksi minun täytyy selvittää lain pohja. Parhaalla mahdollisella tavalla toimivaksi määritelty yhteiskunta tarvitsee kolme vakaata ja välttämätöntä kivijalkaa eli poliittisen eliitin, johtavan virkahenkilökunnan sekä valtamedian.

- Anteeksi keskeytykseni mutta kuka tai ketkä tämän parhaan mahdollisen yhteiskunnan toimivuuden määrittelevät?

- Tietysti poliittinen eliitti, johtava virkahenkilökunta sekä valtamedia. Ja tämän määritelmän mukaan näitten kolmen toimijan tulee saada toimia niin, ettei niitten toimintaa vaikeuteta. Millään tavoin. Yksi inhottavimmista ja vaarallisimmista vaikeuttamisen muodosta on se, että heidän toimintansa ja yleensä osaamisensa kyseenalaistetaan. Tuollainen kyseenalaistaminen saa aikaan mielikuvan että yhteiskunnan tärkeimpien osa-alueitten toiminnassa on vikaa ja sehän on omiaan saamaan aikaan yhteiskunnallista epävakautta. Oikeastaan tuollaista sanallista kyseenalaistamista ja epävakauden lietsomista voi sanoa verbaaliseksi terroriteoksi. Sanottu sana on tehty teko varsinkin jos se osuu maaliin.

- Mutta kyllähän niin poliittista eliittiä, johtavaa virkahenkilökuntaa ja varsinkin valtamediaa täytyy voida saada arvostella. Varsinkin jos arvostelu on perusteltua, mitä se pääosin on. Jos oikeus kritiikkiin viedään niin kysehän on jo totalitarismista.

- Nimenomaan se perusteltu arvostelu on kaikkein vaarallisinta ja sitä kautta vahingollisinta. Sillä sehän saattaa nuo yhteiskunnalle tärkeimmät osa-alueet pahimmillaan naurunalaisiksi. Koska ei perusteltuun kritiikkiin ole muuta vastausta kuin tunnustaa olleensa väärässä. Ja eihän se semmonen käy. Sitä ei kestä ego eikä sitä kestä järjestelmä. Siksi nimenomaan perusteltu arvostelu on yhteiskunnallista epävakautta aikaansaava tekijä joten se tullaan kriminalisoimaan ankarasti. Eikä se mitään totalitarismia ole. Siinähän rangaistaan vain niitä jotka arvostelevat vallitsevaa järjestelmää ja se arvosteluhan on jokaisen tietoinen valinta. Ei ketään ole pakotettu sitä tekemään. Voi myös pitää turpansa kiinni ja sitä myöten elää aivan rauhassa.

- Eli onko nyt siis niin, että tämän majesteettirikoksen voi tiivistää näin: ”Kansanedustaja X:ää perustellusti törpöksi sanova henkilö ei syyllisty varsinaisesti kunnianloukkaukseen vaan valtiosalaisuuden rikkomiseen”? Ja perusteltu arvostelu on jo itsessään toteennäytetty rikos?

- Juuri noin sen voi tiivistää. Pitääkin vielä ympätä tuo valtiosalaisuuskohta mukaan lakiesitykseen.

- Oletettavasti tätä tulevaa lakia valvomaan täytyy palkata lisää osaavaa ja motivoitunutta virkahenkilökuntaa?

- Noo… ei tästä mitään megavirastoa sinänsä tule. Vapaaehtoiset suvaitsevais-tiedostavat ihmiset auttavat epävakauttamisrikollisten etsimisessä enemmän kuin mielellään. Palkattua henkilökuntaa ei tarvita kuin muutama kymmenen ja ne tullaan palkkaamaan pääosin Helsingin Anarkistisen Ammattikorkeakoulun AMK-anarkonomeista. Sieltä löytyy sekä motivaatiota että osaamista sillä onhan nykypäivään päivitetty anarkismi sentään yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeä rakentava ja ylläpitävä tekijä.

- Joo, mehän kaikki arvostamme valtiota vihaavia ja valtion elättämiä anarkisteja. Vaan minkäslaisia rangaistuksia näille pian kriminalisoitaville ja epävakautta aiheuttaville faktisteille sitten on luvassa?

- Kyllähän yhteiskunnan epävakauttaminen on verrattavissa siihen että pyritään estämään valtioneuvostoa ja eduskuntaa joko kokonaan tai osittain käyttämästä toimivaltaansa. Toisin sanoen rikos on verrattavissa valtiopetokseen ja siitä rangaistukset ovat yhdestä kymmeneen vuotta vankeutta. Ehdottomana.

- Eli täydellinen koskemattomuus uusrälssille ja sitä myötä siirtyminen uuteen, päivitettyyn monarkiaan. Saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio, Pinnanmaa ja Suomi josta en oikein osaa sanoa että onko se tasavalta, demokraattinen tasavalta vai uusmonarkistinen tasavallattomuus mutta sananvapauden tunnettu ja tunnustettu suurmaa se on virallisen käsityksen mukaan kumminkin. Hei äänimiehet, sana ei oo vapaa mutta sauna vielä on joten ei muuta kun jätkät ransittiin ja äkäseen Lällävedelle. Ykä on siellä jo lämmittelemässä vihasaunaa vihaklapuilla ajatellen majesteettirikollisia viha-ajatuksia.



myöhemmin Lällävedellä…

Antero: Heitäs Ykä tsössiä! Kun majesteettirikollinen itsekin olet.

kiuas: tsöss!

4 x Tsuhnan Kosto: knirsk.

Ykä: Tuo majesteettirikos ja sitä myötä Suomen muuttuminen uuspäivitetyksi monarkiaksi on oikeastaan ihan hyvä juttu. Siinähän virallistetaan se tilanne joka on tosiasiassa vallinnut jo pitkään eikä enää edes teeskennellä muuta. Systeemi paljastaa karvaisen perseensä. Kansanvalta on varastettu demokratian nimissä ja korvattu Järjestelmäpuolueen uusrälssin läänitysjärjestelmällä ja sen järjestelmän muuttamisyritykset mielletään demokratian vastaisiksi.

Hösse: Joo, ja se antaa myös mahdollisuuden sottailla uudenlaisia toimintamenetelmiä. Meinaan, jos monarkiaa vastaan hyökkää niin eikös se ole täysin hyväksyttävä toimenpide demokratian ja kansanvallan puolesta? Yksinvaltiasta sortajaa ja tyranniaa vastaan. Vaikka niitä sortajia onkin enemmän kuin yksi.

Pertta: Ja onhan siinä sekin lohduttava ajatus, että historiassa kruunupäät ovat usein menettäneet kruunun lisäksi myös päänsä. Sen vuoksi tuo Ranskan meininki jotenkin lämmittää mieltä.

Antero: No eiköhän vedetä sitten pojat oikein porukalla Ranskan malliin. Kolmannella lähtee, yy, kaa, koo…

Antero, Hösse, Pertta, Ykä, Tsuhnatölkit & kiuas:

Allons, enfants de la patrie,
le jour de gloire est arrivé !

Contre nous de la tyrannie,
l’étendard sanglant est levé,
l’étendard sanglant est levé.

Entendez-vous dans les campagnes
mugir ces féroces soldats ?

Ils viennent jusque dans vos bras,
égorger vos fils, vos compagnes…



Ykä, Antero, Hösse, Pertta ja Lälläveden saunan puhuva kiuas kiittävät vakikommentoija Lemminkäistä inspiraatiosta. Ja joo, tuo jutussa mainittu Espoon hanke vihapuheagenttien värväämiseksi nuorison keskuudesta ei ollut keksittyä vaan ihan totta.

maanantai 10. joulukuuta 2018

MUUAN MINISTERI JA EPÄILYKSEN PIRU


Kuinka minulle kävi näin? Kuinka minusta tuli hirviö?

Tällaista pohti viihtyisän helsinkiläisen asuntonsa työhuoneessa istuva muuan ministeri, tarkemmin nimeltään Muuan Ministeri joka nautti jo viidettä konjakkiaan tietäen että eihän se siihen tällä kertaa  jäisi. Edessä olisi punasilmäinen ja sisupastillien maustama aamu. Mutta hän ei voinut jättää ryyppäämistä kesken. Ei tällä kertaa. Sillä hän oli kohdannut sen, mistä eräs kauan sitten eläkkeelle jäänyt puoluekollega oli häntä joskus varoittanut. Hän muisti sen keskustelun vieläkin sanatarkasti. Hän oli ollut silloin vasta politiikan rappusilla kohoava nuori ja innokas pyrkyri. Kokenut kollega oli opastanut häntä. Hän muisti neuvot:

- Ja muista pari tärkeää asiaa. Ensimmäinen on se, että käy kusella aina kun on tilaisuus.

- Ymmärrän, ja olen kehittämässä itselleni muutenkin seurapiirirakkoa. Mikä on se toinen asia?

- En oikein usko, että kohtaat sitä mutta varoitan kuitenkin. Kun pääset aikanaan vallan makuun ja näet sen seuraukset niin saatat saada ajattelukohtauksen. Jos sellainen iskee, mene välittömästi sänkyysi sikiöasentoon ja ala hokea ”Magdaleena on pikkunen tyttö”-laulua niin kauan kunnes se menee ohi. Sillä jos se ei mene ohi, niin saatat törmätä ilkeään uuteen tuttavuuteen.

- Mikä se uusi tuttavuus on?

- En viitsi pelotella etukäteen. Tunnistat sen kyllä sitten jos se tapahtuu.

Muuan Ministeri oli sittemmin noussut vallan portailla. Hän oli tehtäväänsä enemmän kuin sopiva sillä hänellä ei ollut minkäänlaisia omia ajatuksia eikä mielipiteitä. Hän oli puhdas tabula rasa jonka saattoi täyttää sillä hetkellä vallitsevalla Järjestelmäpuolueen puolueohjelmalla joka muuttui hänen päässään välittömästi betonoiduksi ja kristallinkirkkaaksi totuudeksi jota ei saanut kyseenalaistaa. Ajatuksettomuudestaan ja mielipiteettömyydestään huolimatta häntä ei missään nimessä saattanut sanoa varsinaisesti tyhmäksi. Hän oli vain sisäistänyt sen tosiasian että ammattipoliitikon uraa havittelevalle ihmiselle ajattelu oli lähinnä haitallista.

Ja ammatistahan tässä oli kysymys, sillä politiikka oli hänelle ja kaltaisilleen ammatti siinä kuin muutkin. Valtiomiesten aika oli jo aikaa sitten ohi. Hän oli pelaaja ammattilaisliigassa ja EU:n myötä hänelle tarjoutui mahdollisuus siirtyä kansallisesta sarjasta kansainväliselle tasolle ja nauttia sen mukanaan tuomista eduista. Siksi hän oli ollut kansallisessa sarjassa – jota eduskunnaksi kutsutaan – ahkera ja työteliäs nelosketjun puurtaja joka sattuman oikusta oli päässyt ykkösketjuun.

Muuan Ministeri ymmärsi että asema vaati jatkuvaa ja julkista ideologian tunnustamista ja sitä hän oli ajatellut harrastaa tänäänkin. Hän oli päättänyt tehdä sosiaaliseen mediaan kirjoituksen jossa hän pilkkoisi niin sanottujen vihakirjoittajien mielettömät väitteet kappaleiksi yksi kerrallaan. Se toisi hänelle varmasti mainetta ja kunniaa ja lisäisi hänen arvostustaan Brysselin suunnassa. Varsinaisesti hän ei ollut koskaan tutustunut noihin vihakirjoittajiin eikä heidän kirjoituksiinsa. Hänelle oltiin sanottu että ne olivat natseja kaikki tyynni. Turha niitä on lukea. Miksi hän ei olisi sitä uskonut? Mutta asema ykkösketjussa velvoittaa ja niinpä hän päätti tutustua viholliseen ja siihen, mitä se ajatteli.

Hän oli lukenut niin sanottuja voiman pimeän puolen kirjoituksia pari tuntia nauttien samalla rauhalliseen tahtiin pari konjakkia. Teksti tekstin jälkeen, sivu sivun jälkeen. Ja hänen mieleensä nousi ajatus joka summasi nuo kirjoitukset:

Järkyttävää. Vastenmielistä. Ennen kaikkea vastuutonta. Nuo tyypithän käyttävät törkeästi faktoja väärän poliittisen ajattelun levittämiseen.

Sitten hän pysähtyi.

Mitä hän olikaan sanonut?

Nuo tyypithän käyttävät törkeästi faktoja väärän poliittisen ajattelun levittämiseen.

Faktoja.

Niin kuin ylempänä todettiin, Muuan Ministeri ei suinkaan ollut tyhmä. Hän oli vain uskollinen Järjestelmäpuolueen poliitikko joka ei kyseenalaistanut sitä, mitä ei saanut kyseenalaistaa. Helpoin tapa välttyä siltä oli yksinkertaisesti olla tutustumatta vääräksi tulkittuun ja tuomittuun materiaaliin sekä pitäytyä toisten kirjoittamassa valmiissa epistolassa.

Mutta nyt hän oli tehnyt virheen. Pahan virheen. Hän tunsi muutaman, oikeastaan hyvin monen naiskollegansa jotka saattaisivat aivan rauhassa lukea noita väärinajattelijoiden tekstejä ja tuomita ne sitten uskonnollisella varmuudella ja vakaumuksella. Koska heillä ei yksinkertaisesti riittänyt äly muuhun. Mutta Muuan Ministerillä riitti. Ja seuraus oli traaginen.

Hän sai ajattelukohtauksen. Sen, mistä hänen vanhempi kollegansa oli varoittanut.

Hän myös ymmärsi että nyt ei auttaisi sikiöasento eikä Magdaleenan laulaminen. Lähimpänä ensiapuna saisi toimia konjakkipullo josta lurahti lasiin huomattavasti enemmän kuin neljä senttilitraa. Mutta sekään ei pysäyttänyt ajattelua.

Saatana, sehän oli totta. Faktaa, perkele.

Hän oli ollut mukana siinä kehityksessä jossa lopetettiin kokonaisen itsenäisen valtion olemassaolo ja siirrettiin se pelkäksi suuremman kokonaisuuden alaiseksi pieneksi ja merkityksettömäksi hallintoalueeksi sen suuremman kokonaisuuden perimmäisessä nurkassa. Jonka asiantilan estämiseksi aikanaan kaatui 90.000 suomalaista miestä.

Hän oli ollut mukana siinä kehityksessä jossa maahan oltiin tuotu aina vain enemmän kehitysmaalaisia haittamaahanmuuttajia joiden, ja heidän lapsien ja lapsenlapsien aina kasvavan määrän elättäminen tuli kantaväestön jatkuvasti lisääntyväksi taakaksi.

Hän oli oikein hyvin ollut tietoinen tuon kyseisen haittamaahanmuuttajaväestön väkivalta- ja seksuaalirikollisuudesta joka kohdistui nimenomaan kantaväestöä kohtaan. Hyvin räikeänä ja aina vain nuorempiin kohdistuvana. Jopa kymmenvuotisiin niin kuin Oulussa oli hiljattain tapahtunut. Hän oli myös osallinen siihen, että asia yritettiin pimittää tai ainakin mitätöidä. Sillä hän tiesi omalta kannaltaan sen tärkeimmän asian, eli jos asia tuotaisiin julkisesti esille kaikessa räikeydessään, niin se herättäisi kysymyksen:

Kuka ja ketkä tämän ovat sallineet?

Hän oli myös hyvin tietoinen siitä että hän oli ollut vaikuttamassa kehitykseen jossa suomalainen infrastruktuuri myydään pilkkahinnalla kansainvälisille suuryrityksille ja tehdään Suomesta eräänlainen pörssifirmojen Belgian Kongo.

Se kaikki oli totta. Hän oli tiennyt sen koko ajan. Hän ymmärsi että häntä – ja hänen kollegojaan – saattoi sanoa rikollisjärjestöksi joka oli soluttanut virkakoneiston ja pannut sen suojelemaan itseään etteivät sen tekemät rikokset paljastuisi. Ja samalla pakottaneet sen virkakoneiston jahtaamaan niitä, jotka pyrkivät tuomaan noita rikoksia julki.

Totta. Vaikka tuon kaiken kuorruttaisi jollain internationaalisella inhimisellä vastuunkannolla ja muulla ministerille niin tutulla paskalla jonka väitettiin olevan hunajaa. Ei se itse asiaa mihinkään muuttaisi. Hän oli syyllinen. Yksi syyllisistä.

- Niin. Sinä olet syyllinen. Olet tiennyt sen aina. Mutta vasta nyt tunnustat sen itsellesi.

Kuka hitto tuon sanoi?

Tuossahan se oli. Semmoinen puolimetrinen sarvipäinen ja kiiluvasilmäinen hahmo. Tuo taisi olla se ilkeä uusi tuttavuus josta hänen vanhempi kollegansa oli varoittanut. Hahmo taisi myös osata lukea hänen ajatuksensa sillä se sanoi ilkeästi irvistellen.

- Hjuu… minä olen juuri se ilkeä uusi tuttavuus josta kollegasi puhui. Minä olen Epäilyksen Piru. Ja hetki sitten sinä itse kutsuit minut paikalle. Itse asiassa teit jo suurimman osan työstäni valmiiksi puolestani. Erityisesti se rikollisvertaus oli pirun osuva. Sinulla on ruumis kaapissasi. Tiedät tappaneesi sen. Mutta et tiedä mitä sille tekisi. Et uskalla viedä sitä pois koska pelkäät että joku huomaa. Et uskalla kertoa siitä poliisille. Ja pelkäät että pian se haisee niin pahalle että naapurit huomaavat. Toistaiseksi olet vain tyytynyt uskottelemaan itsellesi että sitä ruumista ei olekaan.

- Puhut vertauskuvallisesti. Vaikka, no… olet oikeassa. Ymmärrän rikokseni. Ja ymmärrän, että vaikka omassa komerossani ei ole ruumista niin olen syyllinen moneen muuhun ruumiseen. Ja hakattuihin. Ja ryöstettyihin. Ja pahoinpideltyihin. Ja raiskattuihin.

Epäilyksen Piru katseli Muuan Ministeriä pää kallellaan ja Muuan Ministeri tajusi että vasta nyt hän tajusi mitä tarkoittaa äärimmäisen vittumainen ilme. Epäilyksen Piru kysyi:

- No, mitäs meinaat tehdä? Kun nyt tunnustat itsellesi totuuden. Sinulla on mahdollisuus tulla sankariksi. Nousta valtiomiesten joukkoon. Suurten valtiomiesten. Näyttää, että sinulla on kasseissasi muutakin kuin pelkät pingispallot.

Muuan Ministeri kaatoi lisää konjakkia, veti huikan ykkösellä naamaansa, kaatoi lisää ja sanoi sitten:

- Jaa mitäkö teen? Mitäs luulet? Kuinka moni rikollinen vapaaehtoisesti tunnustaa tekonsa? En tunnusta minäkään. Ei minulla ole siihen varaa. Ei halua. Eikä uskallusta. Toimin jatkossakin sen asian esitaistelijana että vihapuhe kitketään tästä maasta niin kerta kaikkiaan. Ei sillä ole merkitystä vaikka ne vihapuhujat ovatkin oikeassa. Ainoastaan sillä on merkitystä että mikäli ne saavat äänensä tarpeeksi laajalti kuuluviin niin silloin minä olen kusessa. Joudun vastuuseen teoistani. Ja siihen minä en aio suostua. Sillä minulla on puolellani valtakoneisto ja valtamedia. Noilla vihakirjoittajilla on puolellaan vain totuus. Ja sillähän ei ole mitään merkitystä. Vain vallalla on.

- Eli jatkat samanlaisella linjalla. Kuittaat vaikka ne Oulun raiskaukset järkyttymällä siitä kun Helsingissä on heiluteltu natsilippuja ja unohdat Oulun tykkänään.

- Ja komeasti unohdankin. Niissä natsilipuissa kävi muuten pirunmoinen tuuri. Niillä saatettiin lakaista muut asiat tyylikkäästi maton alle. Taas kertaalleen.

- Niinhän sinä lakaiset. Ja hyväksyt samalla minkä tahansa mielettömän. Koska se on muotia.  Hyväksyt jopa joka ainoan suvaitsevais-feministisen älyttömyyden mitä vaan keksitään koska niin täytyy tehdä. Jos joku triggeröityvä ämmäporukka keksii että termistä ”sukupuoli” pitää luopua koska se pitää jo terminä sisällään oletuksen että sukupuolia on vain kaksi ja korvata se lainasanalla ”genderi” niin sinä taputat karvaisia käsiäsi ja toteat julkisesti että miksi ihmeessä tuota ei ole aikaisemmin keksitty.

- Juuri niin minä teen. Koska minun täytyy tehdä niin. En minä itsekään sitä hysteeristä ämmälaumaa pahemmin arvosta enkä rehellisesti sanottuna oikein siedäkään mutta sen vastustaminen olisi poliittinen itsemurha.

- Ja kun se GCM-sopimus joka ei kuulemma ole sopimus tulee voimaan niin sinä julistat että Suomi on nyt sitoutunut rajattomaan elintasosiirtolaisuuteen koska nyt on olemassa sopimus muuallakin kuin sitä vaativien ihmisten korvien välissä.

- Tietenkin julistan ja vieläpä ääni väristen.

- Ja pidät jatkossakin huolen että vaikka poliisilla olisi muutakin tekemistä, esimerkiksi estääkseen kymmenvuotiaitten tyttöjen etniset joukkoraiskaukset niin sen päätehtävä on edelleenkin keskittyä suojelemaan rikollisorganisaatiosi toimintaa ja hiljentämään sen arvostelijat.

- Totta kai. En kai minä rupea itselleni kuoppaa kaivamaan. Ei tässä ole kyse mistään valtiosta. Tai kansasta. On kyse minusta ja asemastani. Ennen kaikkea sen turvaamisesta. Minä teen näin koska pystyn siihen. Niin tekisivät kaikki muutkin.

Epäilyksen Piru otti itselleen lähes inhimillisen ilmeen ja totesi:

- Kaikki muutkin? Tiedätkös… siinä sinä olet väärässä. Ja taidat kyllä tietää sen itsekin. Se tavallinen rahvas jonka kanssa sinä et ole ollut koskaan tekemisissä tuppaa ajatella tekojensa seurauksia myös toisille. Itse asiassa se on se perusperiaate jolla tämä maa on aikanaan saatu melko hyvälle mallille. Mallille, jonka rakentamiseen sinulla ei ollut osaa eikä arpaa mutta jonka sinä ja kaltaisesi olette tuhoamassa. Ja tekemässä siitä tuhoamisesta pakolla syötettävän itseisarvon. Tiedätkös, Muuan Ministeri… minä nimittäisin sinua huoraksi mutta se olisi loukkaus huoria kohtaan ja harva huora on saanut aikaan niin paljon vahinkoa kuin sinä ja samassa bordellissa työskentelevät kollegasi. Sen sijaan minä annan sinulle lahjan.

- Lahjan? Minkä lahjan?

- Huomaat sen sitten kyllä. Voin tosin antaa vihjeen. Sinä olet todellakin ajatukseton ja mielipiteetön mies. Sinua ei oikeastaan ole olemassakaan. On vain pääsiäismunan kuori, jonka joku muu maalaa. Halunsa mukaisesti ja sinä hyväksyt sen. Kerta toisensa jälkeen. Sinä olet sieluton ja kasvoton mies. Minä poistun. Mutta me tapaamme vielä. Som´moro.

Epäilyksen Piru katosi rikinkatkuiseen pilveen ja Muuan Ministeri jäi tuijottamaan tyhjin katsein vastapäistä seinää. Hän joi konjakkinsa loppuun ja tunsi samalla painetta rakossaan. WC:ssä hän katsoi peiliin ja huomasi, minkä lahjan hän oli saanut:



Niin… sieluton ja kasvoton mies… no, kai tuon peilikuvan kanssa pystyisi elämään… ei ainakaan tartteisi enää katsoa itseään silmiin… Muuan Ministeri siirtyi pytylle, kaivoi meisselinsä esille, lorotti, vemputti ja ihmetteli kuulemaansa ääntä.

Aivan kuin pingispallot olisivat kolisseet vastakkain.



Epäilyksen Piru kiittää vakikommentoija Qroquius Kadia inspiraatiosta ja ideasta.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

ITSELLEEN VALEHTELEMISEN LYHYT OPPITUNTI


Niin kuin tässä blogissa on todettu eräitäkin kertoja on maamme sekä fyysisen että eritoten henkisen selkärangan ammatti- ja tapamädättäjiä lähinnä kahdenlaisia. Osa on ajatuksettomia opportunisteja jotka toistavat epistolaa papukaijan lailla sitä kyseenalaistamatta. Itse asiassa heissä on jonkun verran toivoa jäljellä sillä jos epistola muuttuu niin heillä ei ole ongelmia mielensä muuttamisessa. Sitten ovat nämä toivottomammat tapaukset eli aitouskovaiset jotka aivan oikeasti uskovat julistamansa monikultturismin sisältöön joka solullaan.

Yksi näistä tosiuskovaisista on – onneksi entinen – tasavallan presidentti Tarja Halonen joka päätti Oulun joukkoraiskausepidemian tiimoilta jakaa epäilevälle rahvaalle rauhoittavaa viisauttaan. No, mitäs arvopresidentti evp sitten loihelausui? Ylen uutinen kertoo:

Presidentti Tarja Halosen mukaan erilainen kulttuuri tai yhteiskunta eivät ole selityksiä maahanmuuttajien seksuaalirikoksiin.

Ja uutinen täsmentää Halosen viisautta:

Kyseiset teot ovat kiellettyjä kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa.

– Se on YK:n ihmisoikeussopimuksen vastaista ja kaikki maat ovat allekirjoittaneet sen.

Se on helppoa kun sen osaa. Ympäri Suomea näkyvästä joukko- ja yksittäisraiskausilmiöstä ovat vastuussa nimenomaan islamilaisista maista tulleet jätkät. Mutta jos kyseiset islamilaiset maat ovat allekirjoittaneet Halosen mukaan tietyn sopimuksen niin noitten jätkien kulttuuria ja yhteiskuntaa ei tule pitää vastuullisena kyseisestä yhteiskuntaamme riivaavasta syövästä. Ehkä se jonkun logiikan mukaan myös vapauttaa kyseiset jätkätkin vastuusta omista teoistaan. Tulee muistaa että kyseiset islamilaiset maat ovat nimenomaan sitoutuneet islamilaiseen ihmisoikeuksien julistukseen joka pohjautuu shariaan ja joka näkee ihmisoikeudet hieman, no, sovelletussa valossa.

Halosen lause on hyvä esimerkki poliitikon nollalauseesta sillä se ei tee raiskattuja yhtään vähemmän raiskatuiksi, pahoinpideltyjä yhtään vähemmän pahoinpidellyksi eikä tule taatusti ehkäisemään yhtään tulevaa niin seksuaali- kuin väkivaltarikosta. Halonen vain kiillottaa mielessään sitä kuvaa – johon hän varmasti uskoo – että kaikki maailman ihmiset ovat samanlaisia pohjoismaalaisia lällydemareita kuin hän itsekin.

Mutta mitäs Halonen sitten tarjoaa lääkkeeksi? No, totta kai:

Presidentti Tarja Halosen mukaan perheitä pitäisi yhdistää, jotta maahanmuuttajien kotoutuminen onnistuisi nykyistä paremmin Suomessa.

Halonen mukaan perhe toisi "lähiyhteisön kontrollia". Tällä voitaisiin mahdollisesti ehkäistä Oulun seksuaalirikosten kaltaisia tapauksia.

Tämäntyyppiset rikokset tulivat Suomeen nimenomaan siksi että islamilaisväestöä alettiin haalia tänne käveleviksi solidaarisuuspokaaleiksi. Halosen lääkkeenä on haalia lisää islamilaisväestöä. Tulee vielä muistaa että Halosen mainostaman kotouttamisen yksi pääasioista on ”oikeus säilyttää oma kieli ja kulttuuri”. Kyseinen kulttuuri on tunnettu monista asioista mutta naisen ihmisoikeus ei kuulu niihin. Mutta koska arvopresidentti evp on aitouskovainen hän ei näe mitään ongelmaa siinä että tulipaloa sammutetaan bensiinillä. Kunhan hänen utopistista maailmankuvaansa vaan ei horjuteta.

Tietyllä tavalla Halosen kyky valehdella itselleen on niin taiteellista että se on jo kaunista. Vähemmän kaunista on ajatus siitä että kyseessä on vaaleilla kahteen kertaan valittu tasavallan presidentti.

Kai se on niin, että sitä saa mitä tilaa.



lauantai 8. joulukuuta 2018

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XCVIII


1. Lievää suurempaa ristiriitaisuutta



Hotellin respassa törmättiin uutiseen jonka mukaan hallitus esittää kansalaisuuslain muuttamista niin että kaksoiskansalaisuuden omaava voisi menettää Suomen kansalaisuutensa mikäli hän on syyllistynyt vakaviin rikoksiin. Tällaisia rikoksia olisivat ”maanpetos, valtiopetos ja Suomen elintärkeitä etuja vastaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset”.  Esitystä tarkennetaan vielä niin että ”Kansalaisuuden voisi niin ikään menettää terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten, kuten kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen, ydinräjähderikoksen, kaappauksen tai surman perusteella. Edellytyksenä olisi lisäksi aina se, että kyseinen rikos olisi kohdistunut Suomen elintärkeitä etuja vastaan”.

Jotain tästä jää kyllä puuttumaan vaikka asiaa voisi pitää hyvänä alkuna. Erityisesti mietityttää tuo asia ”kyseinen rikos olisi kohdistunut Suomen elintärkeitä etuja vastaan”.

Kuinka ne määritellään?

Nähtävästi Suomen elintärkeitä etuja ei vaaranneta sillä että tapetaan tavallinen suomalainen, raiskataan tavallinen suomalainen, pahoinpidellään tavallinen suomalainen tai ryöstetään tavallinen suomalainen. Tätä arkipäivän tuontitavarana hankittua terroria kun tapahtuu joka ristuksen päivä. No, siinähän vaarannetaan vain tavallisia kansalaisia joitten turvallisuus ei muutenkaan ole valtakoneistolle millään muotoa ykkösprioriteetti.

Mutta jos tarkastellaan esitystä vielä enemmän, niin törmätään omansorttiseensa paradoksiin.

Esityksessä ehdotetaan, että Suomen kansalaisuuden voisi menettää, jos syyllistyy sellaiseen valtion elintärkeitä etuja vastaan tehtyyn rikokseen, josta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi vähintään 8 vuotta vankeutta. Tällaisia ovat esimerkiksi Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen, sotaan yllyttäminen, maanpetos ja vakoilu. Edellytyksenä kansalaisuuden menettämiselle olisi myös se, että henkilö on saanut vähintään 5 vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen.

Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen?

Eikös suomalainen poliittinen eliitti ole viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana federalismikiimassaan syyllistynyt nimenomaan Suomen itsemääräämisoikeuden törkeään vaarantamiseen? Ja tehnyt aikanaan itsenäisestä valtiosta maakunnan jolla oli enemmän itsemääräämisoikeutta silloin kun maa oli vielä Venäjän alainen suuriruhtinaskunta.

Joo, ilman muuta joku lakimies osaa selittää hyvin, hyvin perustellusti että kyseessä on ihan eri juttu mutta tällaisen tavallisen raappahousuäijän näkökulmasta meillä istuvat rikolliset sekä syyttäjinä että tuomareina.

Tietysti jos maassa olisi edes jonkun asteinen järki tallella niin parasta aikaa mietittäisiin että milläs perusteella niitä kansalaisuuksia oikein onkaan jaettu ja kuinka niitä voitaisiin alkaa perua.

2. Newspeak eli vegaanin pahoitettu mieli



Sehän on selvää että kaikennäköisiä kylähulluja on ollut maailman sivu ja pehmoisia on puhuttu aina. Ei se sinänsä ole vaarallista. Mutta nykyisin on siirrytty aikaan jossa nämä hyvin levottomia puhuvat yksilöt otetaan haudanvakavasti ja heidän hourailuistaan pyritään tekemään normeja. Hyvänä esimerkkinä oli pari vuotta sitten yleispervoilujärjestö Setan silloisen johtajan Panu Mäenpään vaatimus:

- Ja jotkut tämmöiset ”paremmat puoliskot”, ”emännät” ja ”isännät” ovat sellaisia, joita toivoisin ihan jo hyvän maun vuoksi jätettävän käyttämättä.

Kaikentyyppiset LGBTQTiiTyy-tyypit ovat tietysti luonnostaan lahjakkaita newspeakin vaatijoita mutta alan kiistatonta osaamista löytyy myös vegaanipuolelta. Tuoreinta esimerkkiä löytyy Brittein saarilta ja epäilemättä nämä ajatukset herättävät suurta myötätuntoa myös Suomen tiedostavissa piireissä:

Sanonnat ja kielikuvat, joissa puhutaan lihasta ja eläimistä, voidaan tulevaisuudessa kokea lisääntyvän vegetarismin ja veganismin vuoksi jopa loukkaavina. Sen vuoksi niitä saatetaan Independentin mukaan alkaa välttää.

Tällaisia sanontoja ovat esimerkiksi ”kaikki munat yhdessä korissa”, ”bringing home the bacon”, ”missä on pihvi”, ”flogging a dead horse” ja jopa ”kaksi kärpästä yhdellä iskulla”.

Näin katsoo brittiläisen Swansean yliopiston tutkija Shareena Z. Hamzah, jonka mielestä liha on menettämässä paikkansa ihmiskunnan ruokahierarkian huipulla.


- Veganismin tuoma tiedostaminen läpäisee tietoisuutemme, joka tuottaa uusia ilmaisuja. Metaforat, joissa puhutaan lihasta, saatetaan kyseenalaistaa, kun eläinten tappamisesta ruuaksi tulee sosiaalisesti vähemmän hyväksyttyä

- Kun veganismi muuttaa todellisuuttamme, kasvanut tiedostaminen väistämättä vaikuttaa kieleemme ja kirjallisuuteemme.


Eläinoikeusjärjestö PETA on kampanjoinut vuosia vegaaniystävällisten kielikuvien puolesta. Järjestö on vedonnut opettajiin, että lapsille ei opetettaisi sanontoja, joissa viitataan väkivaltaan eläimiä kohtaan.

− Nämä vanhat sanonnat saattavat vaikuttaa harmittomilta, mutta ne kantavat merkitystä, joka voi lähettää oppilaille sekavia signaaleja ihmisten ja eläinten suhteesta ja saattaa normalisoida hyväksikäyttöä, järjestön sivuilla kerrotaan.

Hamzah ja PETA esittävät korvaavia sanontoja. PETA ehdottaa, että esimerkiksi sanonta ”kaikki munat yhdessä korissa” korvattaisiin sanomalla ”kaikki marjat yhdessä korissa”.

Niin kyseinen yliopistoihminen kuin tuo järjestö tietysti tuovat julki omat toiveensa tulevaisuudessa tapahtuvana varmana faktana. Sen verran realismin tajua tuolta järjestöltä  näyttää löytyvän että se ymmärtää newspeakin syöttämisen aikuisille olevan ylivoimainen urakka. Joten se turvautuu vanhaan tuttuun keinoon eli pyritään aivopesemään lapsia. Opetetaanko koulussa jatkossa että ”täynnä kuin Turusen pyssy” tulisi uudistaa muotoon ”täynnä kuin Göranin peräloosteri” ja sanonta ”parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla” kääntyy muotoon ”parempi tiedostava sormi suussa kuin ruoka lautasella”. Luonnollisesti ”lyö kuin vierasta sikaa” kääntyy muotoon ”lyö kuin lihansyöjää”.

Voi tietysti todeta, että tällaisia vaatii hyvin pieni osa ihmisistä mutta se osa saa äänensä kuuluviin valtamediassa ja ne, jotka tuumivat että olis parempi olla tyrkyttämättä tapojaan ovatkin sitten niitä viha-ajattelijoita.

Henkilökohtaisesti en sinänsä varsinaisesti halua loukata ketään mutta loukkaan jatkossakin mielelläni vegaaneja sekä syömällä lihaa, jopa ampumalla sitä lihaa ja viljelemällä edelleenkin vanhoja sanontoja. Sekä välittämällä vähät vegaanien vaatimuksista. Jos se alkaa vegaania ahdistaa niin kehotan lyömään kyynärpään kiveen. Kyllä se sitten ainakin hetkeksi helpottaa.

Vielä joku aika sitten lapasesta lähteneen huuhaan ymmärrettiin olevan lapasesta lähtenyttä huuhaata joka aiheutti korkeintaan hymähdyksen. Nykyisin tuo huuhaa pitäisi ottaa tosissaan. Sillä onhan se sentään edistyksellistä. Ja jos ihminen vastustaa edistyksellisyyttä niin hän on välittömästi äärijotakin.

3. Onnittelut Hommaforumille



6.12. 2018 Hommaforum täytti kymmenen vuotta. Sillä on tällä hetkellä 10.936 jäsentä. Itse rekisteröidyin siihen 14.12. 2008. Vaikka kommentoinkin siellä hyvin harvakseen niin seuraan sitä päivittäin. Kyseisen kaltaisia forumeita ei ole todellakaan liikaa joten lämpimät onnittelut Hommaforumille ja hommaforumilaisille.

torstai 6. joulukuuta 2018

ERÄS PÄIVÄ JOULUKUUSSA


Tasan 77 vuotta sitten, joulukuun kuudentena vuonna 1941, päivää Karhumäen valtauksen jälkeen suomalaiset joukot etenivät Poventsaan johon hyökkäys pysäytettiin ja siirryttiin puolustusasemiin. Alkoi asemasota.



Puolustusasemat olivat osa suomalaisten ns. kolmen kannaksen puolustusta.



Pari päivää kaupungin valtauksen jälkeen vihollinen räjäytti Stalinin kanavan sulut ja saattoi Poventsan veden valtaan. Tässä jutussa (7 min 26 sek) kerrotaan sekä kaupungin valtauksesta että kyseisestä tulvasta.



Samana päivänä, kuudentena joulukuuta – jota tuohon aikaan vietettiin myös Suomen itsenäisyyspäivänä – eduskunta ilmoitti että talvisodassa menetetyt alueet on liitetty takaisin Suomeen. Sen sijaan Itä-Karjalasta valloitettuja alueita ei missään vaiheessa liitetty.



Kuudes joulukuuta on varsin hyvä aika muistella sitä aikaa kun oli olemassa itsenäinen Suomi joka toimi itsenäisyytensä vuoksi kaikin mahdollisin keinoin. Sattumoisin samana päivänä, kuudentena joulukuuta vietetään myös jotain prameaa provinssijuhlaa mutta sen ei kannata antaa hämätä itseään. Niissä juhlissa ei välitetä suomalaisiin kohdistuvasta tuontiväkivallasta. Se on hinta, jonka nuo juhlijat maksattavat utopiansa elättämiseksi tavallisilla suomalaisilla.

Varo huonoja kopioita.

Hyvää itsenäisyyden muistopäivää kaikille lukijoille.

tiistai 4. joulukuuta 2018

YKÄ, LÖTJÖNEN JA LUPA


Nykypäivänä Huitsinnevadassa


Loppusyksylle ja alkutalvelle tyypillinen tuulinen ja räntäinen ilta pimeni Huitsinnevadan Örnätjärvellä mutta erään omakotitalon pihassa sijaitsevan grillikodan ikkunasta kajasti lämmin ja leikkisästi tanssahteleva avotulen valo. Valmiiksi sytytetyt koivuklapit paloivat räiskähtelemättä ja lämmittivät kodan mukavan lämpimäksi ottaakseen vastaan kaksi talon sisältä ulos astuvaa miestä jotka polttelivat pyyhe ympärillään voimasavuke Bostonit ennen kuin astuivat sisään kotaan, lisäsivät tuleen puita, istuivat valmiiksi asetetuille lampaantaljoille ja aukaisivat huurteiset tölkilliset Tsuhnan Kostoa.

Siinähän olivat vanhat toverukset Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Miehet olivat saunomassa vietettyään sitä ennen päivän kaakanajahdissa. Jahti ei ollut tuottanut tulosta sillä olihan kaakana tunnetusti yksi vaikeimmin pyydettävistä riistaeläimistä. Nollatulos ei miehiä sinänsä harmittanut sillä kaakanoita kannatti aina pyytää vaikkei saisikaan ja olihan sitten ainakin tarjolla after hunt. Metsästysreissun jälkeisessä saunassa miehet sitten Tsuhnan Koston avustamina olivat puhuneet kahden vanhenevan miehen tulevaisuudesta kovasti huolissaan olevaa puhetta joka nykyisin tietysti tulkittiin pelkäksi vihapuheeksi. Mutta eihän näillä selkosilla ollut onneksi ylimääräisiä kuuntelijoita. Tuo tontin reunassa puunlatvassa päivystävä korppikin oli vanha tuttu eikä se miesten puheista pahemmin hätkähtänyt. Vanhoja tuttujahan nuo miehet olivat ja kovasti rauhallisia.

Erityisesti miehiä oli huolestuttanut varsin tuore tieto siitä sen saksalaisen arkkimerkeleen ilmoituksesta että EU-valtioitten olisi valmisteltava kansallisen itsemääräämisoikeuden luovuttamista Brysseliin. Sen lopunkin, perkele. Mitään uuttahan siinä ei sinänsä ollut. Niin kuin ei myöskään siinä että suomalainen poliittinen eliitti federalismikiiman, ahneuden ja hyväuskoisuuden sekoituksena alkaisi valmistella itsenäisyyden viimeistenkin rippeitten luovuttamista ja Suomen muuttamista afrikkalaisen ylijäämäväestön loppusijoituspaikaksi. Olihan vapaasta elintasosiirtolaisuudesta pian tulossa loukkaamaton ja rajoittamaton ihmisoikeus. Ihan sopimukseen pohjaten. Eikä mitään uutta ollut valitettavasti siinäkään että tavallisessa kansassa ei näkynyt vieläkään minkäänlaisia vastarinnan merkkejä. Ei edes muutosta äänestyskäyttäytymisessä. Lötjönen otti hörpyn tölkistään, röyhtäisi ja tuumaili sitten:

- Vaan mitähän siinä vaadittaisiin että tuo tavallinen tsuhna alkaisi kaivaa vintiltä kirvestä ja vintovkaa ja rupeaisi suunnittelemaan edes jonkun tasoista kapinaa tuota suomea puhuvaa miehityshallintoa vastaan? Hallintoa joka tekee sen nyt vapaaehtoisesti sen, mitä Kuusisen hallitus ei saanut aikaiseksi ampumallakaan. Kapinaa, tai edes oman lähipiirinsä puolustamista.

Ykä otti myös hörpyn, tuumasi hetken ja vastasi sitten:

- Mitäkö vaadittaisiin? No lupa.

- Lupa?

- Joo. Lupa. Tavallisella suomalaisella on vieläkin liikaa menetettävää ja se roikkuu kiinni työn ja elannon syrjässä minkä pystyy ja sen vuoksi ei uskalla keikuttaa venettä. Se on myös naurettavuuteen asti sekä lainkuuliainen että järjestelmälle uskollinen. Vaikka se puristaakin nyrkkiä taskussaan ja puristaa päivä päivältä tiukemmin. Mutta jos spekuleerataan ja ajatellaan tilannetta että vaikkapa sotilaat toimisivat niin kuin niitten tässä tilanteessa pitäisi jo toimiakin eli tekisivät vallankaappauksen. Ja ilmoittaisivat sitten kaikissa joukkoviestimissä että ”Juuri syrjäytetty hallintokoneisto on syyllistynyt jatkuvaan törkeään maanpetokseen sekä luovuttamalla Suomen itsenäisyyden vieraalle vallalle että laskemalla maahan kymmeniä tuhansia miehittäjiä joita suomalaiset ovat joutuneet elättämään ja kärsimään sen vuoksi samalla jatkuvasta itseensä kohdistuvasta väkivallasta. Tämä meininki loppuu nyt ja kaikki vapaaehtoisiin suojelukaarteihin liittyvät reserviläiset ja siviilitkin luokitellaan jatkossa sotilashallinnon joukoiksi jotka aseistetaan, varustetaan ja valtuutetaan sotilashallinnon toimesta. Joukoiksi joilla on sekä oikeus että velvollisuus toimia niin maahantunkeutujaa kuin maanpettureita vastaan.”. Silloin olis se lupa. Ja mietipäs sitä, kun tsuhnalla on lupa toimia?

Lötjönen raapi hetken partaansa ja totesi:

- Niin… Vuonna 1939 ja 1941 suomalaisille annettiin lupa. Velvollisuus oikeastaan. Käsi kädessähän ne tavallaan kulkevat. Ja voi että se suomalainen sitten tekikin luvan saatuaan kamalaa jälkeä. Sama tilanne oli vuonna 1918. Puolin ja toisin. Punaisilla ei ollut sinänsä hallituksen lupaa mutta kansanvaltuuskunnan lupa kuitenkin ja sehän niille riittikin. Kun sen oikeutukseen uskottiin. Ja vielä pientä hetkeä aikaisemmin venäläisetkin pitivät suomalaisia lauhkeina, typerinä, kuuliaisina ja ylirehellisinä tsuhnina. Mitä me ollaan muuten tälläkin hetkellä. Ollaan palattu siihen lauhkean tsuhnan tilaan mutta historiahan kertoo että se voi muuttua. Nopeastikin. Tsuhnan pinna venyy paljon pidemmälle kuin monen muun, mutta sillä on sitten se paha puoli että sillä ei ole varoventtiiliä. Höyrypannu räjähtää kerralla. Silloin kun se lupa saadaan. Ja lopulta aina löytyy joku, joka sen luvan antaa. Jos ei henkilö, niin sitten tilanne. Nykyisellä väestöpoliittisella ohjelmalla Libanon-kynnys ylitetään aikanaan meilläkin. Silloin sen luvan antaa miehittäjä joka yrittää ottaa vallan. Ja tulee muistaa että suomalaisella on kyky toimia organisoidusti ja tehokkaasti niin hyvässä kuin pahassa. Toisin kuin tällä pakkodiversiteetillä joka on erikoistunut lähinnä eri kokoisiin avohärdelleihin. Vaan… entäs jos sitä lupaa ei koskaan kuitenkaan tulekaan? Entäs jos vaihtoehtona on sittenkin vain pelkkä alistuminen?

- Piru vie… niin… kai silloin vain voi toivoa että se mainitsemasi pakkodiversiteetti tyytyy riehumaan  kaupungeissa minne se on tähänkin asti pyrkinyt kasautumaan ja maaseutu – ja samalla meidänkin kotimme – jäisi rauhaan jonkunlaiseksi reservaatiksi. Niin kuin vaikka inkkarit Amerikoissa.

Lötjönen oli jonkun aikaa hiljaa ja totesi sitten melkein alistuneella äänellä:

- Emmätiä… brrgele… meinaan kun ottaa huomioon että minkälaiset reaalimaailmasta vieraantuneet utopistit meillä tätä touhua pyörittää ja ennen kaikkea pistää muutkin pyörittämään kun ne muut ei uskalla hanttiin panna feministisen joukkorääkymisen pelossa. Ei ne lopeta kohkaamistaan ennen kuin meidät ollaan kaikki kuskattu kanahäkkeihin kaupunkeihin ja muutetty yliselitetyiksi, ylilässytetyiksi, ylianalysoiduiksi ja feminismin pakkosyötöllä ruunatuiksi tutti suussa kulkeviksi avuttomiksi lapasiksi. Joilta on tietysti viety kaikki aseetkin ilmakivääriä ja näppiritsoja myöten. Ettei vaan vahingossakaan pystytä puolustamaan itseämme ja perheitämme vaikka semmosen ajatuksen jäänteen varjo olis takaraivoon vielä jäänytkin. Eihän meiltä siinä tilassa puuttuisi sitten oikeastaan enää kuin härkävaunut niin kuin siellä Saksassa joskus…

Ykä puolestaan tuumaili hetken ja sanoi:

- Niin… tiedätkös… minä pelkään sitä päivää kun se lupa annetaan… mutta vielä enemmän pelkään sitä päivää jos tajutaan että sitä lupaa ei koskaan tule… eikä meistä itsestämme ole sitä antamaan… ja siitä tulee mieleen että pitääkö meidänkin mennä niitten härkävaunujen kautta ennen kuin jäljelle jääneet tajuavat sanoa että ”ei koskaan enää”? Niin kuin se yksi härkävaunuista selvinnyt porukka aikanaan teki.

- Eiköhän lähdetä miettimään tuota löylyyn? Kansaa joka alistui omasta tahdostaan ja mitä siitä sitten seurasi.

- Joo, minä vaan laittelen vähän lisää klapia että on tulta seuraavallekin tauolle. Niin pitkään kun tätäkin pienhiukkasreaktoria saa yleensä vielä poltella. Joku päivä tännekin tulee joku ekokehitysprojektikoordinaattori ja sanoo että tää kota pitää purkaa ja kuskata raaka-aineet Sambiaan paskahuussin tarpeiksi.

Ykä ja Lötjönen polttelivat vielä pihalla voimasavuke Bostonit. Vanha ja viisas näillä manttaaleilla viihtyvä korppi katseli miehiä ihmeissään. Yleensä ne pulisivat tuota savuavaa pötköä kiskoessaan hyvin iloisella äänensävyllä. Nyt ne olivat kovasti vaisuja. Aivan kuin alistuneita. Kovasti vanhentuneita. Toisaalta korppi ymmärsi. Sehän saattoi lentää pois koska tahansa. Mutta ihmisen tilanne oli heikompi. Se osana oli olla aina kiinni maassa ja sen vankina.



lauantai 1. joulukuuta 2018

NIMETÖN HILJAISUUS


Uutinen, jota kirjoitus käsittelee on itse asiassa pari kuukautta vanha ja jäänyt hotellin respalta aikaisemmin huomaamatta mutta sen aihe on sellainen että siihen kannattaa ilman muuta palata. Onneksi aina valpas Hommaforumi nosti sen nyt esille, kiitos Hommalle ja erityisesti nimimerkki Rauno Murjulle. Nimimerkkikirjoittaja sopii tähän hyvin sillä uutinen koskee juuri anonyymiä nettikirjoittamista ja sitä, että – kukapas muu kuin – sisäministeri Kai Mykkänen haluaisi päästä siitä eroon. Mykkäsen halun ymmärtää, sillä vallitsevaa järjestelmää on helppoa, turvallista ja suorastaan suotavaa kannattaa omalla nimellään ja naamallaan. Siitä kun ei tule mitään seurauksia. Yleensä päinvastoin. Käydäänpä uutista hieman läpi ja vihakommentoidaan. Otsikko menee näin:

Sisäministeri Mykkänen haluaisi puuttua anonyymiin nettikirjoitteluun EU-tasolla – "Sinun pitää tuoda kasvosi esiin, kun osallistut keskusteluun".

Ja perusteet ovat ne tyypilliset, eli esim:

Yksi syy julkisen keskustelun koventumiseen ovat anonyymit profiilit Facebookissa ja Twitterissä.

Eivät ole. Keskustelun koventumiseen syynä on haittamaahanmuuton aiheuttama kantaväestöön kohdistuva väkivalta sekä jatkuvasti kasvava taloudellinen rasite jonka arvostelun hallintokoneisto pyrkii aktiivisesti kieltämään. Lisänä on tietysti myös se, että Suomen itsemääräämisoikeus on nykyisin alempana kuin mitä se oli Suomen Suuriruhtinaskunnan aikana.

Aika iso osa kohtuuttomasta vihaisesta mouhuamisesta tapahtuu anonyymien profiilien kautta.

Nyt kun Mykkänen vielä selittäisi sen, mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa ”kohtuuton vihainen mouhuaminen”. Eihän hän tietenkään selitä, ja ennen kaikkea eräs olennainen lause eli ”tämä ei tietenkään tarkoita hallinnon toimien perusteltua arvostelemista” jää taas kertaalleen sanomatta. Sillä tässäkin avautumisessa on kyse hallinnon suojelemisesta ettei se joutuisi vastuuseen tekemistään virheistä. Siks toiseks muuten, missä vaiheessa vihaisuus on kriminalisoitu?

Minusta se ehkä tuo huonoja puolia meissä ihmisissä esiin, että purat vihaasi esiin ilman, että laitat kasvosi siihen.

Jos Mykkänen tarkoittaa termillä ”meissä ihmisissä” (eikö me muut muuten olla ihmisiä?) itseään ja muita broileripoliitikkoja niin hän on varmaankin oikeassa. Totuus koskee, perusteltu arvostelu pistää jurppimaan ja seuraukset nähty mm. eräissä sananvapaustuomioissa (joissa on tuomittu niitä omalla nimellä ja naamalla esiin tulleita ihmisiä) sekä kasvavissa sensuuripyrkimyksissä. Sitten seuraa mainio sanakikkailu:

Sisäministeri painottaa, että hän ei ole ajamassa kieltoa kaikelle anonyymille nettikeskustelulle. Sen sijaan hän haluaisi selvittää, voitaisiinko sosiaalisen median yleispalveluissa kuten Facebookissa, Twitterissä ja vastaavissa edellyttää käyttäjien toimivan omilla nimillään, ja olisiko se kohtuullista.

Siis sosiaalisen median yleispalveluissa kuten Facebookissa, Twitterissä ja vastaavissa? Tota noin, mitäs niitä sitten jäikään enää jäljelle?

Lopulta Mykkänen kaivaa vielä itsestään esille suuren humanistin:

Ministerin mukaan anonyymin nettikirjoittelun rajoittamisella saataisiin aikaan se hyöty, että tuhannet koululaiset ja kymmenettuhannet aikuiset eivät joutuisi pelkäämään, kun heidän some-profiilinsa täyttyvät feikkiprofiilien kautta lähetetyistä lähellä laitonta uhkausta olevista viesteistä.

Hotellin respasta väitetään pokkana että Mykkäsen kaltaiset urapoliitikot eivät nakkaa paskaakaan vaikka tavalliset ihmiset söisivät toisiltaan päät. Se, mitä he anonymiteetissä pelkäävät ovat ne perustellut kysymykset joihin he joutuisivat vastaamaan, jos uskaltaisivat. Ja se vastaushan olisi ”Kyllä, me saimme tämän aikaiseksi. Eikä se ollut vahinko. Se tehtiin tieten tahtoen”.

Jos elettäisiin oikeusvaltiossa niin kyseisen valtion sisäministeri ajattelisi näin:

”Se, että ihmiset eivät uskalla arvostella hallintomme toimintaa kuin nimimerkin takaa on hälyttävää. Me olemme tehneet jotain todella pahasti pieleen. Tilanne on kestämätön ja se täytyy korjata. Kansalaisilla on oikeus saada äänensä kuuluviin ilman pelkoa sillä – herra nähköön – hehän tämän järjestelmän pitävät pystyssä. Emme me poliitikot. Me olemme kansalaisten palvelijoita emmekä mitään maaorjia pitäviä kartanonherroja”.

Mutta me emme elä oikeusvaltiossa. Siksi suomalaisia hakkaava, raiskaava ja tappava haittamaahanmuuttaja ei ole jatkossakaan ongelma. Mutta asiantilaa joko nimellään tai anonyyminä arvosteleva suomalainen on.



Anonyymi ja mykkäspäivitetty vihakirjoittaja toivottaa lukijoille hyvää alkanutta joulukuuta.

Ja laitetaan vielä lisäys Tanskasta jossa vaikuttaa broilereitten sijasta olevan vielä valtiomiehiä:

Tanskan hallitus esittää, että rikoksiin syyllistyneet turvapaikan hakijat sijoitetaan Lindholmin saarelle, joka sijaitsee keskellä Själlandin ja Möenin saaria erottavaa Stegen lahtea.

Saarelle perustettaisiin asuntola, jolla turvapaikan hakijat odottaisivat, että heidät palautettaisiin takaisin lähtömaihinsa.

Siinä mallia järkevämmästä toiminnasta. Laittomasti maassa oleskelevan rikollisen notkuminen kaduilla ei kuulu loukkaamattomien ihmisoikeuksien piiriin.

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

KUVIA KYLMÄSTÄ SODASTA JA RAUHASTA


Kirjoitus on jatkoa noin vuosi sitten julkaisemalleni kirjoitukselle ”Kuvia sodasta ja sodan varjosta”. Nyt puolestaan laitetaan katsottavaksi tuokiokuvia Suomesta kylmän sodan aikana joka lopullisesti päättyi vasta siihen pisteeseen kun Neuvostoliitto 26.12. 1991 totesi että läskiks meni, paska reissu mutta tulipahan tehtyä ja päätti lakkauttaa itsensä. Yksi hienoimpia päätöksiä historiassa sinänsä.

Aikaisempi kirjoitus loppui kuvaan jossa suomalaiset sotilaat marssivat Porkkalaan jonka Neuvostoliitto luovutti Suomelle 26. tammikuuta vuonna 1956. Ehkä sillä samalla kuvalla on hyvä aloittaa tämäkin kirjoitus sillä silloin Suomi pääsi virallisesti ja lopullisesti eroon kakkosrähinästä. Tosin ei vielä tietenkään sen varjosta joka jatkui kylmänä sotana.



Neuvostoliitto otti palautuksesta luonnollisesti kaiken PR-arvon irti, mutta suurin syy palautukselle lienee siinä, että Itämeri oli käytännössä muuttunut Neuvostoliiton sisämereksi ja ohjusteknologian kehittyessä kalliin tukikohdan ylläpitäminen ei enää vastannut tarkoitustaan. Joka tapauksessa helpotus Suomelle oli suuri, sillä halutessaan Neuvostoliitto olisi voinut ampua Porkkalan raskailla rannikkotykeillä Helsingin raunioiksi. Nyt alueelle marssivat jälleen suomalaiset joukot ja Suomi – vaikkakin sodan jälkeen silvottuna ja invalidina – oli jälleen yhtenäinen valtio ilman vieraita enklaaveja.

Samana vuonna 1956 astui presidentin virkaan kiistelty poliitikko jota vastustettiin usealta suunnalta. Yhtä kaikki, hän voitti presidentinvaalit SDP:n Karl August Fagerholmia vastaan äärimmäisen niukasti valitsijamiehillä 151 - 149 ja ajan myötä kehittyi diktaattoriksi jota suomalaiset hallintoalamaiset oppivat tai opetettiin rakastamaan. Hänen nimensä oli Urho Kaleva Kekkonen.



Kekkosen presidentinvirka ei alkanut helpoissa merkeissä sillä hän sai virkaanastujaislahjakseen sotaa lukuunottamatta ehkä pahimman mahdollisen eli yleislakon.



Täsmälleen samaan aikaan Kekkosen astuessa virkaansa alkanut yleislakko kesti kolme viikkoa ja johti lopulta palkankorotuksiin jotka inflaatio kuitenkin nopeasti söi. Lakko antoi kuitenkin sysäyksen työriitojen sovittelujärjestelmän luomiselle. Vuonna 1958 Kekkosen ongelmaksi tuli myös Suomen ja Neuvostoliiton välille tullut ns. yöpakkaskriisi.



Neuvostoliitto ei hyväksynyt Fagerholmin III hallituksen kokoonpanoa, erityisesti sosialidemokraattien oikeaa laitaa eli ns. asevelisiipeä edustaneita Väinö Leskistä ja Olavi Lindblomia. Kriisin aikana Neuvostoliitto veti suurlähettiläänsä pois Helsingistä. Kriisi päättyi hallituksen eroamiseen ja sen jälkeen Kekkonen sai käytännössä – Moskovan tukemat – valtuudet päättää tulevien hallitusten kokoonpanosta.

Suomen tilanne kylmän sodan aikana oli tietysti koko ajan tasapainoilua ison karhun kainalossa. Tilannetta saatettiin määritellä niin, että Suomi sanoi: ”Suomi on puolueeton”, Neuvostoliitto puolestaan sanoi: ”Suomi sanoo olevansa puolueeton” ja lännessä Suomea pidettiin de facto Varsovan Liiton sivujäsenenä. Mikä sekään ei sinänsä pitänyt täysin paikkansa sillä Suomen sotilastiedustelu oli jo tuolloin yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa. Tasapainoilu tuotti joka tapauksessa aika ajoin pieniä voittoja joihin saattoi lukea sen, että Suomi solmi EFTA:n kanssa vuonna 1961 erillisen FINEFTA-sopimuksen:



Tuohon aikaanhan muuten Iso-Britannia ei ollut EEC:n vaan EFTA:n jäsen ja wikipedian kertoman mukaan saattaa todeta että sen ajan brittipäättäjillä oli oraakkelin vikaa:

EFTA perustettiin alun perin Yhdistyneen kuningaskunnan johdolla vastavedoksi EEC:lle, josta myöhemmin kehittyi EU. Britannian sen aikainen Konservatiivipuolueen johto vastusti Euroopan yhdentymiskehitystä, joka näytti johtavan ylikansallisten instituutioiden pikemminkin kuin vain maiden välisen yhteistyön suuntaan.

Ja kuinkas hänessä kävikään?

Jos palataan takaisin Suomeen niin vuoden 1956 presidentinvaaleista jäi hampaankoloon vähän yhdelle sun toiselle joten Kekkoselle pantiin vielä kertaalleen kunnolla hanttiin vuoden 1962 presidentinvaaleissa Honka-liiton muodossa.



SDP, Kansallinen Kokoomus, Suomen Kansanpuolue, RKP, Suomen Pientalonpoikien Puolue ja Vapaamielisten Liitto päättivät yhteisessä neuvonpidossaan 16. maaliskuuta 1961 muodostaa ns. Honka-liiton ja asettaa oikeuskansleri Olavi Hongan presidenttiehdokkaakseen vuoden 1962 presidentinvaaleihin istuvaa presidenttiä Urho Kekkosta vastaan. Tästä ei ollut sekä Kekkonen että  Neuvostoliitto mielissään vaan asiasta seurasi Noottikriisi jonka kuuluisin kuva on ehkä tämä:



Me jätkät ollaan Hawaijilla ja jotain noottia kuulemma pukkaa…

Näin jälkeenpäin ei vieläkään osata sanoa varmaksi että mistä Noottikriisissä lopulta oli kyse. Virallisesti kyseinen kriisi alkoi 30. lokakuuta 1961 Neuvostoliiton jätettyä Suomelle nootin, jossa se YYA-sopimukseen vedoten esitti konsultaatioita ”toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Saksan liittotasavallan ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhan johdosta”. Hyvin suuresti ja varmaankin perustellusti epäillään että kyseinen noottikriisi oli ollut selvä hyökkäys Honka-liittoa vastaan ja se tapahtui Kekkosen / Kekkosen & Moskovan / Moskovan (yliviivaa tarpeeton) tilaamana.

Kriisi päättyi siihen että Olavi Honka luopui ehdokkuudestaan ja maanpuolustusta (johon nootti virallisesti liittyi) ajatellen Suomi sai ostettua Neuvostoliitosta hyvin nopeasti ajanmukaisia ja ohjuksin varustettuja Mig-21F-hävittäjiä.



Noottikriisin myötä Suomessa alettiin siirtyä Kekkoslovakian aikakauteen jossa Kekkonen oli Suomen tosiasiallinen diktaattori. Tosin vuoden 1968 presidentinvaaleissa Kokoomus yritti vielä kerran panna hanttiin Matti Virkkusen voimin mutta kun Kekkosen takana olivat  Keskustapuolue, SKDL, SDP, TPSL ja RKP niin peli oli kerralla selvä.

Vuonna 1964 Suomessa käytiin sitten kirjasota. Sodan kohteena oli Hannu Salaman kirjoittama ”Juhannustanssit”:



Salama tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen jumalanpilkkalakiin vedoten mutta presidentti Kekkonen armahti hänet. Ehkä Kekkonen tuumi että jumalanpilkkalaki ei kuulu kehittyneeseen yhteiskuntaan. Nykyisessä Suomessa taas doupattu jumalanpilkkalaki on voimissaan mutta se ei suojele kristinuskoa vaan islamia. Eikä presidentti armahda tuomittuja. Mikäli jollekin kekkoslovakialaiselle oltaisiin kerrottu nykypäivän tilanteesta hän olis pitänyt koko asiaa huonona scifinä ja todennut että älä häiskä jauha paskaa.

Samaan aikaan kun maa muuttui pikku hiljaa Kekkoslovakiaksi niin Yle muuttui puolestaan Reporadioksi.



Nimitys tulee tietysti sen aikaisesta Yleisradion johtajasta Eino S. Revosta jonka myötä Yleisradion toiminta muuttui ”edistykselliseen suuntaan”. Allekirjoittanutkin muistaa jotain sen ajan ohjelmista ja on pakko sanoa että se oli peittelemättömästä vasemmistolaisuudestaan ja neuvostomielisyydestään huolimatta oikeastaan varsin mietoa verrattuna nykyiseen Ylen propagandaan.

Samaan aikaan kohua herätti Mikko Niskasen ns. nuorisokuvaus ”Käpy Selän Alla”.



Hotellin respassa ihmetellään kovasti kyseistä elokuvaa tai lähinnä sen menestystä. Elokuvan ohjaaja Mikko Niskanen oli aikaisemmin tehnyt kolme erinomaista elokuvaa eli Pojat, Hopeaa Rajan Takaa ja Sissit. Mutta sen jälkeen hän teki tämän elokuvan joka oli pelkkää höpöttävää tajunnanvirtaa (ehkä elokuvan teki niin suosituksi se, että siinä näkyi Kirsti Wallasvaaran strategiset paikat) ja sen jälkeen hän teki taistolaista tajunnanvirtaa sisältävän elokuvan Lapualaismorsian. Ehkä hänkin oli vaistonnut ajan hengen ja toimi sen mukaisesti.

Kyseisen ”ajan hengen” myötä stalinistit eli taistolaiset saivat myös ylikorostetun aseman taide-elämässä, mediassa ja yliopistoissa:



Hotellin respassa on mietitty useasti että miksi Kekkonen, joka oli jo varmistanut diktaattorin asemansa salli tämän? Hänellä olisi ollut kiistaton valta estää kyseinen kehitys. Epäilemättä Kekkonen ei ollut kommunisti. Joten miksi hän salli tämän kaiken? Respassa ei oikeastaan keksitä muuta vaihtoehtoa kuin se, että Kekkonen uskoi Neuvostoliiton lopulta voittavan kylmän sodan ja neuvostojärjestelmän leviävän ainakin Eurooppaan. Ehkä tuon taistolaistuputuksen myötä Kekkonen ajatteli että se valmisteli suomalaisia siihen lopulliseen kuiluun putoamiseen eikä se sitten tuntuisi enää niin pahalta. Kun siihen oltiin ainakin propagandan osalta jo totuttu.

Vuonna 1968 tapahtui sitten Tshekkoslovakian miehitys. Suomen kohdalla se vaikutti niin että Neuvostoliiton Itämeren laivasto lähetti suuren määrän aluksia Suomen aluevesien rajoille. Varmaankin näyttämään että täältä pesee jos tarve on ja tsuhnan on parempi olla kusi sukassa kun Varsovan Liitto hoitaa jäsentenvälisiään. Aikalaistiedon mukaan suomalaisilla rannikkolinnakkeilla oltiin valmiit panemaan kova kovaa vastaan, mutta onneksi tarvetta siihen ei lopulta tullut.



Mainittavaa muuten on että ainoa suomalainen poliittinen ryhmittymä joka esitti julkisen vastalauseensa Tshekkoslovakian miehitystä vastaan oli Aarne Saarisen johtama SKP. Kyseisen vastalauseen myötä SKP sitten hajosi miehitystä kannattaviin taistolaisiin ja demokraattista järjestelmää kannattaviin saarislaisiin. Saarisen oppien myötä enemmistöläiset hylkäsivät lopullisesti ajatuksen väkivaltaisesta vallankumouksesta ja pyrivät toimimaan parlamentaarisen järjestelmän puitteissa samanlaisena puolueena kuin muutkin.



Aarne Saarinen, kivimies, Ässä-rykmentin sotasankari ja suurempi rauhan ajan sankari kuin moni hoksaakaan.

Elettiin siis kylmän sodan kuumia vuosia ja sodan pelko oli todellinen. Siksi Suomikin varustautui ja valmistautui tosin puolustusvoimien rahoitustilanne oli heikko. Virallisesti Suomen valmistautuminen sotaan oli tietenkin YYA-hengen mukaista mutta aivan varmasti sotavaltiolla oli kassakaappisuunnitelmat myös hyökkäykseen idästä. Tästä kertoi osaltaan sekin että Suomi siirtyi 1960 – 1970-luvuilla ns. alueelliseen puolustusjärjestelmään. Suomessa toki tiedettiin että Neuvostoliitto pystyi murtamaan minkä tahansa kiinteän puolustuksen joten sotaa valmistauduttiin käymään syvyydessä:



Luonnollisesti tässäkin kaaviossa hyökkääjä tulee virallisesti lännestä

Kyseisessä järjestelmässä alueelliset joukot kuluttaisivat etenevää vihollista ja kävisivät sen selustassa sissisotaa. Lopulta operatiiviset joukot eli tuolloin kai lähinnä vielä traktoreilla liikkuvat jalkaväkiprikaatit olisivat pysäyttäneet sen. Suomellahan oli tuolloin erittäin suuri (700.000 miestä) reservi mutta pääosa oltaisiin aseistettu toisen maailmansodan aikaisella kalustolla.



Sinänsä kyseinen aika ei ollut suom… totanoin kekkoslovakialaisille millään muotoa pelkästään huonoa vaikka sodan uhka pelotti, taistolaisuus sai riekkua mielensä mukaan ja Neuvostoliitolle kumarrettiin niin syvään että näytti jo siltä että tsuhna yrittää nostaa päätänsä. Elintaso nousi kuitenkin kohisten. Nälkä ei ollut enää vieraanamme. Ja kun siirryttiin 1970-luvulle, niin suomalainen yleisurheilu alkoi antaa kekkoslovakialaisille suuren määrän ilon aiheita. Ensimmäisenä sen aloitti Juha Väätäinen joka voitti Helsingin EM-kisoissa kultaa sekä 5.000 että 10.000 metrin juoksuissa ja lopullisesti potin räjäytti Münchenin olympiakisoissa Lasse Viren joka toisti Väätäisen tempun.



Kaikkein unohtumattomin suoritus Lassella oli tietysti Münchenin 10.000 metriä jossa hän kaatui, nousi ylös, jatkoi ja voitti kultaa maailmanennätysajalla. Vasalan Pekka säesti menestystä voittaessaan kultaa 1.500:lla metrillä. Yleensäkin suomalaista yleisurheilua saattoi Kekkoslovakian aikana pitää lähestulkoon Itä-Saksan veroisena. Jos käydään läpi kyseisen vuosikymmenen niin Olympia- kuin EM-kisat niin saldo oli melko mahtava:

12 kultaa
6 hopeaa
10 pronssia

Ei nyt ihan Itä-Saksa mutta nykymenestykseen nähden melko hyvin kuitenkin.

Vuonna 1973 sitten Suomi virallisesti siirtyi Kekkoslovakian aikaan. Kekkonen oli ilmoittanut että hän voi jatkaa presidenttinä mutta ei viitsi alkaa leikkiä enää mitään vaaleja. Niinpä 17. maaliskuuta 1973 eduskunta sääti poikkeuslain jolla Kekkosen valtakautta jatkettiin ilman mitään vaaleja neljä vuotta vuodesta 1974 vuoteen 1978.



Suomi siis virallisesti siirtyi diktatuuriin mikä oli sinänsä poikkeuksellinen diktatuuri sillä kansa hyväksyi sen ja jopa rakasti diktaattoriaan. Ja miksi ei rakastaisi sillä samaan aikaan taloudellisen nousukauden myötä tavallinen duunari saattoi hankkia itselleen talon, auton ja kesämökin. Kekkonen ei ehkä itse saanut sitä aikaiseksi mutta häneen se turvallinen tilanne henkilöityi. Eikä aivan suotta sillä Kekkonen survoi myös vuonna 1975 kokoon ns. hätätilahallituksen koska Suomessa oli 60.000 työtöntä. Nykyinen hallintokoneistomme ei piittaa siitä vaikka maassamme on satojatuhansia työttömiä ja kansalaisia leipäjonoissa mistä Kekkosen aikaan ei ollut tietoakaan ja mikäli olisi ollut niin maa oltaisiin todennäköisesti julistettu jonkunlaiseen poikkeustilaan.

Osa kylmää sotaa oli tietysti Lähi-idän loppumaton konflikti ja vuonna 1973 se heijastui myös suomalaisten elämään kun Jom Kippur-sodan myötä alkanut öljykriisi pakotti suomalaiset energian säännöstelyyn ja lopetti monelle perheelle tutut sunnuntaiajelut.



Energian säännöstelymääräysten rikkomisesta oli tuolloin luvassa sakkoa tai peräti vankeutta mutta yhtään tuollaista tuomiota ei sitten kuitenkaan jaettu. Jos silloisessa Suomessa säästettiin energiaa niin propagandasta ei pihdattu ja Kekkoslovakian ajan kuuluisia mutta ei kovinkaan ansiokkaita symboleita oli ns. Pirkkalan moniste:



Kyseisessä kokeilussa pirkkalalaisia koululaisia opetettiin puhtaasti marxistilais-leninistisin periaattein tarkoituksena kouluttaa uusi sosialistisen Suomen kansalainen. Tultuaan ilmi kyseinen kokeilu johti eduskuntakyselyyn ja lopetettiin. Sen sijaan nykyisessä Suomessa voi sanoa että Pirkkalan monisteen päivitetty versio on otettu käyttöön kaikissa kouluissa. Marxismi-leninismi on vain vaihdettu punavihreään feminismi-monikultturismiin.

Yleisradiohan oli Kekkoslovakian aikana täynnä tiedostavaa taistolaisuutta joten oli selvää, että jonkunlainen vastareaktio sille oli tulossa ja sille oli myös tilausta. Vastauksena oli tietenkin Hurriganes:



Yksinkertaista perusrokkia soittanut yhtye saavutti Kekkoslovakian mittapuulla ennennäkemättömän suosion ja muutti Suomessa ensimmäisenä rock-musiikin harrastuksesta bisnekseksi. Yhtye oli myös korostetun amerikkalainen, tietysti suomalaisella tavalla sillä bändin rumpali ja päälaulaja Remu ei osannut pätkääkään englantia. Houlama houlama silti osui ja upotti. Erityisesti yhtyeen albumia Roadrunner voidaan pitää yhtenä parhaimmista koskaan Suomessa tehdyistä rock-albumeista.

Elokuvan puolella epätiedostava vastaisku tuli tietenkin Spede Pasasen ja erityisesti Uuno Turhapuro-leffojen myötä.



Uuno-leffat olivat valtavan suosittuja vaikka kriitikot totesivatkin kerta toisensa jälkeen että tää on ihan kuraa. Allekirjoittaneelle eivät Uuno-leffat kolahtaneet läheskään niin paljon kuin Speden aikaisempi tuotanto jonka huippu oli radion puolella esitetyt Papukaija G. Pula-Ahojutut. Myöskään kirjallisuuden alalla tuulipuku- tai silloinen lämpöpukukansa ei lämminnyt korkeakulttuurin vaatimuksille vaan Kalle Päätalon kirjat olivat säännöllisesti myyntilistojen kärjessä.



Siirryttiin vuoteen 1975 ja suomalaisille syötettiin neljä suurta kirjainta: ETYK.



Kun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi järjestettiin niin Suomi oli maailman suurimman huomion kohteena (tai ainakin niin suomalaisille mediamme kertoi) ja itse konferenssi meni niin että meidän Urkki löi vähän nyrkkiä pöytään ja opetti suurvaltojen jätkille että kyllä maailmassa täytyy elää ihmisiksi (edelleenkin Suomessa kuviteltiin näin). Varsinaisesti kokouksessa lähinnä vahvistettiin toisen maailmansodan seurauksena syntyneet rajat ja kahden toisilleen vihamielisen blokin järjestelmä. Toisaalta ihmisoikeuskysymysten esille nostaminen saattoi omalta osaltaan edesauttaa Neuvostoliiton myöhempää hajoamista. Joka tapauksessa voi todeta että vaikka liennytys oli päivän sana niin Helsingissä vuonna 1975 ei puhjennut rauha vaan maailma eli edelleenkin ydinsodan pelossa.

ETYKin aikaan elettiin tietysti sitä syvintä suomettumisen aikaa. Saattoi sanoa että silloin elettiin uusia Vaaran Vuosia sillä se sodan nähnyt poliittinen sukupolvi joka oli olosuhteitten pakosta kehittänyt Neuvostoliittoa nuoleskelevan poliittisen liturgian jota harjoitettiin pelkän liturgian vuoksi huomasi kauhukseen että sitä seuraava sukupolvi ottikin sen liturgian tosissaan. Näitten Vaaran Vuosien synkintä aikaa elettiin koko 1970-luku jolloin Neuvostoliitto esitti Suomelle yhteisiä sotaharjoituksia ja jopa sitä, että Neuvostoliitto ottaisi vastuulleen Lapin puolustuksen. Tämähän olisi tiennyt lopullisesti Suomen liukumista Neuvostoliiton satelliittivaltioksi. Mies, joka pääosin torppasi tämän yrityksen oli silloinen puolustusvoimien komentaja kenraali Lauri Sutela:



Jos puhutaan maanpuolustuksesta niin 1970-luvulla parlamentaaristen puolustuskomiteoitten myötä siihenkin alettiin kiinnittää aikaisempaa suurempaa huomiota. Yksi huomion seurauksista oli vuonna 1979 jonkun valtalehden (en nyt muista minkä) otsikko ”Suomesta tuli ohjusmahti”.  Rehellisesti sanottuna ei Suomesta vielä kovin suurta ohjusmahtia tullut mutta saatiinpahan maahan sentään Isajev S-125 Petšora-ilmatorjuntaohjuksia (Naton nimitys SA-3):



Vuotta aikaisemmin Suomeen oltiin hankittu jo kevyempiä olalta laukaistavia Strela-ohjuksia. Jos palataan taas hetkeksi kekkoslovakialaiseen ilmapiirin ja verrataan sitä nykyaikaan niin täytyy muistuttaa Sleepy Sleepers-yhtyeen albumista Takaisin Karjalaan:



Levyllähän irvailtiin kaikkea sitä, mikä YYA-Suomelle oli pyhää. Vittuiltiin asioista joista ei saanut vittuilla. Kuis hepuille kävi? Vastaus: Ei poliisikuulusteluja, ei syytteitä, ei tuomioita. Ei mitään. Verrataanpa tilannetta vuoteen 2018 ja esmes Jösse Järvenpäähän.

Jos palataan suomettumisen aikaan niin oli siitä hyötyäkin hyvien kauppasuhteitten muodossa ja varsinkin kainuulaiset saivat lottovoiton Kostamus-projektin myötä:



Suomalaiset rakensivat Itä-Karjalaan kokonaisen Kostamuksen kaupungin, malmirikastamon sekä 80 kilometriä maanteitä, 44 kilometriä rautatietä sekä 165 kilometriä vesi- ja viemäriputkia. Työttömyyden riivaamalle Kainuulle kyseinen projekti oli suorastaan luojan lahja. Kaikki suomalaiset projektit eivät onnistuneet yhtä hyvin ja yksi 1970-luvun suurimmista munauksista oli Valtion kuvaputkitehdas eli Valco:



Valcon kokonaispersnetto oli noin 800 miljoonaa silloista markkaa ja asia oli Suomessa suuri skandaali. Nykyrahassa kyseinen summa on noin 444,5 miljoonaa euroa eikä moisen summan upottaminen mm. haittamaahanmuuttoon aiheuta minkäänlaista ihmettelyä. Itse asiassa siitä ei saa edes puhua ainakaan asiaa arvostelevassa hengessä.

Silloisessa Kekkoslovakiassa ei ihmisiä kehotettu törsäämään vaan säästämään, säästämään ja säästämään. Pikkumukuloita myöten ja hilujahan laiteltiin sitten pankkien säästölippaisiin niin kuin esmes tähän Postipankin säästöpossuun:



KOP:illahan oli puolestaan Roope Ankka ja SYP:illä maapallo. Minkäänlaisia pikavippejä ei ollut mahdollisuutta ottaa joten yli varojen eläminen ei ollut ensinkään niin helppoa kuin nykyisin. Ainoa sen ajan ”pikavippi” oli vekseli.

1970-luvun loppupuolella suomalaiset tiedostavat ihmiset sitten sekosivat urakalla ja porukalla osoittamaan mieltään ydinaseettoman pohjolan puolesta. Kyseinen metelöinti muistuttaa varsin kovasti nykyistä suomalaista ilmastohysteriaa sillä siinäkin yritettiin puuttua asiaan joka ei ollut ongelma mutta jätettiin puuttumatta siihen mikä oli ihan oikeasti ongelma. Toisin sanoen haluttiin julistaa Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska – joissa ei ollut ydinaseita muutenkaan – ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi mutta sen sijaan Kuolan niemimaa – jossa oli maailman suurin ydinasekeskittymä – ei taas olisi kuulunut siihen. Mutta asia otettiin silti enemmän kuin tosissaan ja jos ei kannattanut kyseistä (jo valmiiksi) ydinaseetonta pohjolaa niin oli jotain, jota kuvailtiin Pahoilla Ja Julmilla Sanoilla.


En tiedä, läksikö juuri tuosta hysteriasta liikkeelle se inhottava käytäntö että pieniä lapsia viedään mielenosoituksiin asiasta josta ne eivät ymmärrä mitään. Se käytäntöhän on vaan levennyt ja laajennut. Se joutaisi lopettaa. Koski mielenilmaus sitten ihan mitä asiaa tahansa. Se on vastenmielistä. Antaa muksujen olla ihan muksuja vaan.


Kirjoituksessa puhuttiin aikaisemmin elokuvasta ”Käpy selän alla” joka aiheutti oman kohunsa. Oman kohunsa aiheutti myös vuonna 1980 elokuva ”Täältä tullaan elämä”:



Elokuva oli vuoden katsotuin suomalainen elokuva ja sitä pidettiin shokeeraavana nuorisokuvauksena helsinkiläisistä lähiönuorista. Epäilemättä Kekkoslovakiassa se sitä olikin mutta kun muuan Yrjö jo ammattinsa puolesta katsoo elokuvaa nykyisin niin hän saattaa todeta että voi jessus noita kullanmuruja. Nehän juovat vain kaljaa. Eiväthän ne polta edes pilveä. Saati vedä sitten kaikkea muuta minkä sen kaiken muun vetäminen on nykyisessä Suomessa räjähtänyt käsistä. Vuoden 1980 Kekkoslovakiassa elettiin loppujen lopuksi varsin viattomia aikoja.

Kekkoslovakiallekin tuli loppunsa ja tuli se päivä kun Suomi pysähtyi. Urho Kaleva Kekkonen eli koko kansan Urkki totesi 27.10.1981 että mä en viitti enää:



Hotellin respassa muistetaan kyseisen päivän Yleisradion pääuutislähetys jonka aiheena oli vain ja ainoastaan Kekkosen ajan päättyminen ja se, kuinka kansalaisilta kyseltiin että kuinkas me tästä eteenpäin pärjämme ilman Urkkia. Tunnelma oli harras ja oikeastaan pelokas. Ettei suorastaan uskonnollinen. Oltiinhan kekkoslovakialaiset (Ykä muitten mukana) opetettu siihen että Urkki hoitaa hommat ja Urkilla oli vielä vaille kasikymppisenä 40-vuotiaan miehen kunto. Suomalainen supermies jokaisella elämänalueella. Mikä puolestaan jälkeenpäin ilmeni paskapuheeksi ja Urkki oli ollut varsin huonossa kunnossa jo melko pitkään.

Yhtä kaikki, kansakunta pysähtyi. Oltiin eletty Kekkoslovakiassa 25 vuotta ja huoli siitä miten tästä eteenpäin jatketaan oli suuri. Ja oikeastaan tähän kohtaan voisin lopettaa tämän kirjoituksen. Ajattelin että jatkan aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka mutta nyt Wordissa on jo yhdeksästoista sivu menossa. Niin että jätetään jäähyväiset Kekkoslovakialle ja jatketaan joskus toiste. Kylmä sotahan jatkui vielä.