torstai 20. joulukuuta 2018

JOULUTARINA 2018


Lumihiutaleita Stadissa

Jouluaaton ilta Helsingissä oli samanlainen kuin niin monta kertaa ennenkin. Maa oli musta, lämpötila pari astetta plussan puolella ja tumma taivas tihuutti tylsää sumun ja sateen sekoitusta hiljaisen kaupungin ylle. Lähes tyhjä kolmosen ratikka ajoi keskustan suunnasta Porvoonkadun pysäkille, pudotti kyydistään yhden matkustajan ja jatkoi matkaansa eteenpäin. Kaupunki oli  nukuksissa. Ihmiset olivat menneet kuka minnekin ja osa vietti joulua kotonaan. Kaduilla ei ollut enää liikettä.

Myös ratikkapysäkin vieressä sijaitsevassa kuppilassa vietettiin jouluaattoa hiljaisuuden vallitessa. Joskus tässä kuppilassa saattoi olla aattona ihmisiä paljon enemmänkin, eiväthän kaikki suinkaan paenneet Helsingistä, kotonaan kun siellä olivat ja kyseinen kuppila oli niitä paikkoja jotka olivat monille näillä kulmilla asuville toinen olohuone. Nyt – syystä tai toisesta – nuo ihmiset olivat pysytelleet siinä ensimmäisessä olohuoneessaan ja kuppilassa oli baarimikon lisäksi paikalla vain kolme henkilöä.

Yksi heistä oli Aatami. Vähän päälle nelikymppinen mies joka näennäisesti silmäili iltapäivälehteä sitä kuitenkaan tosiasiassa lukematta ja siemaili samalla olutta tuopistaan. Oliko se jo neljäs vai viides? No, eihän sillä ollut merkitystä. Aatami oli aikanaan tullut pienestä maaseutukunnasta tänne Helsinkiin ja toiminut kaupungin teknisessä virastossa teknikkona. Hän hallitsi työnsä hyvin ja oli siinä arvostettu. Se ei häntä lohduttanut, sillä hän tajusi ettei hänellä ollut enää aikoihin juuri muuta kiinnekohtaa elämäänsä kuin työ. Vanhemmat olivat kuolleet, sisarukset eivät pitäneet yhteyttä ja elämän sisällön tarjosi vain työ, ajoittainen ampumaharrastus ja aina vain useammin tämä kaljanhuuruinen olohuoneen korvike jossa hän ei enää edes etsinyt seuraa vaan istui varjonsa kanssa itseään juovuttaen ja heräten liian usein uuteen krapulaiseen aamuun.

Tyhjyys. Tarkoituksettomuus. Merkityksettömyys.

Nuo sanat olivat pyörineet aina useammin Aatamin mielessä. Hänellä oli ollut joitain ohimeneviä naissuhteita mutta ne olivat päättyneet aina pettymykseen. Viime aikoina hän ei ollut enää edes miettinyt että miksi niin aina kävi. Ehkä hänelle ei vain oltu suotu mahdollisuutta. Eikä hän viitsinyt enää edes yrittää. Miksi olisikaan? Sillä tämä jouluaatto olisi hänen viimeisensä. Ampumaharrastuksensa myötä hänellä oli kotonaan yhdeksänmillinen pistooli. Hän istuisi vielä muutaman tuopin ajan tässä kuppilassa, kävelisi kotiinsa, tyhjentäisi kotona olevan vajaan viskipullon, pistäisi pistoolinpiipun suuhunsa ja painaisi liipaisinta. Hän oli alkanut ajatella että se pistooli oli hänen ainoa luotettava ystävänsä ja pian se tekisi hänelle sen tarvittavan viimeisen palveluksen.

Tyhjyys. Tarkoituksettomuus. Merkityksettömyys.

Miksi elää tyhjyydessä jonka hirvittävän painon ymmärsi kun saattoi siirtyä loputtomaan tyhjyyteen jota ei enää tajuaisi?

Toisessa pöydässä istui nainen, nimeltään Eeva. Yhtä lailla vähän päälle nelikymppinen, viehättävän näköinen nainen. Ei ollenkaan sellainen naistenlehdistä niin kovasti tuttu anoreksikon näköinen missityyppi vaan oikean näköinen ja oikean muotoinen tavallisen kaunis ja kurvikas nainen joka herkkään käänsi miesten päät. Eevakin oli tullut Helsinkiin muualta, eräästä keskikokoisesta kaupungista ja elänyt täällä suurinpiirtein yhtä kauan kuin Aatami.

Eeva oli sairaanhoitaja. Myös arvostettu ammattilainen. Ja Aatamin tavoin yksinäinen ihminen joka oli juossut viimeiset vuodet tyhjyyden, tarkoituksettomuuden ja merkityksettömyyden oravanpyörää huomaten sen vauhdin jatkuvasti kiihtyvän. Tietäen, ettei hän enää kauan pysyisi mukana. Satunnaiset ja jatkuvasti epäonnistuneet miessuhteet eivät olleet hidastaneet pyörän kulkua ja Aatamin tavoin Eeva oli lakannut yrittämästä. Elämässä ei ollut mitään kiinnekohtaa. Eikä enää edes kiinnostusta hankkia sellaista.

Miksi yrittää? Miksi hakea jotain, jota ei koskaan saisi? Jotain, jota ei häntä varten ollut olemassakaan?Miksi yrittää rakentaa, kun rakentamiselle ei ollut mitään pohjaa? Pelkkä tyhjä ja loputon yksinäisyys.

Tyhjyys. Tarkoituksettomuus. Merkityksettömyys.

Eeva kävi hakemassa baarimikolta uuden lonkeron, vilkaisi pöytään mennessään sivummalla istuvaa ihan mukiinmenevän näköistä miestä joka ohimennen katsoi myös Eevaa. Miehen silmissä oli samanlainen tyhjä katse kuin Eevakin tiesi itsellään olevan. Eeva keskittyi lonkeroonsa ja tulevaan aattoiltaan. Hän oli tutkaillut kaksiotaan ja tehnyt jo aattovalmistelut. Katossa oleva palkki kestäisi hyvin ihmisen painon. Internetistä hän puolestaan oli hakenut neuvot kuinka tehdä oikeaoppinen hirttosilmukka. Tuolikin oli valmiina. Hän istuisi täällä aikansa, kävelisi kotiinsa, pujottaisi köyden kaulaansa, potkaisisi tuolin altaan ja katoaisi jonnekin olemattomuuteen joka ottaisi hänet tyhjin käsin vastaansa. Ystävänä, jota hän oli kauan etsinyt.

Baarimikon lisäksi kolmas kuppilassa istuva henkilö oli vanhempi mies. Hänellä oli päällään valkoinen puku ja päässään panamahattu. Hän näytti aivan siltä Del Monte-mieheltä joka aikanaan oli esiintynyt suomalaisissakin ananasmainoksissa. Itse asiassa kyseessä oli vain Del Monte-miehen vartalo ja kasvot, joissa vanha tuttavamme Epäilyksen Piru vietti jouluaattoaan. Hänen oma ulkomuotonsa kun olisi ollut hieman liian huomiota herättävä. Vielä aatonaattona Epäilyksen Piru oli tehnyt tunnontarkkaa kiusaamistyötään mutta oli nyt heittänyt ansaitulle vapaalle. Ei kuitenkaan täysin vapaalle. Jouluhan oli antamisen aikaa ja Epäilyksen Pirulla oli vielä yksi tehtävä. Mieluinen tehtävä.

Se katseli Aatamia ja Eevaa myötätuntoinen ja hieman säälivä katse silmissään. Se tiesi että nuo kaksi ihmistä olivat pian käyttämässä elämänsä tiimalasin korvaamattoman hiekan loppuun  vapaaehtoisesti ja oman käden kautta. Yhtälailla se tiesi että nuo kaksi ihmistä olisivat kuin luotuja toisilleen. Mitä haaskausta. Mitä järkyttävää haaskausta. Heillä voisi olla niin hyvä elämä keskenään. No, sehän oli Epäilyksen Piru joten sillä oli aina keinoja ja vippakonsteja. Asiaan saattoi vielä vaikuttaa ja sehän vaikuttaisi. Olihan sentään joulun ja antamisen aika.

Laitetaanpas ensiksi kuppilan interiööriä hieman sopivammaksi…

Aatami ja Eeva huomasivat ihmeekseen että kuppilaan oli ilmestynyt tarjoilijoita. Kolme viehättävän näköistä naista joitten niin kampaus kuin tarjoilijan vaatetus oli jotenkin vanhan mallinen. Hetkonen… hehän olivat Valtosen sisarukset… Harmony Sisters. Jostain syystä kumpikaan ei ihmetellyt. Olisiko syynä ollut tarjoilijoitten kaunis hymy ja pöytään tuodut drinkit joista he totesivat samalla baaritiskille vinkaten:

- Talo tarjoaa.

Aatami ja Eeva katsoivat baaritiskille. Baarimikko oli vaihtunut. Vaikka kuppilassa olikin varsin hämyinen valaistus he erottivat että baarimikko oli Leif Wager joka hymyili, nosti peukalonsa pystyyn ja iski silmää. Samalla he kuulivat kuinka kuppilassa istunut panamahattuinen Del Monte-miehen näköinen hahmo nousi ja sanoi kuuluvalla äänellä viitaten samalla kuppilan nurkkausta kohden:

- Ehkäpä on aika nauttia jouluaaton kunniaksi hieman hyvästä musiikista.

Nurkka oli muuttunut orkesterisyvennykseksi johon saapui soittajia jostain mitä Aatami ja Eeva eivät oikein hahmottaneet. Siinähän oli aikanaan toimineen Dallapé-orkesterin miehiä ja myös Vili Vesterinen harmonikassa. Orkesteri aloitti soiton ja jostain sivusta paikalle ilmestyi nuori Olavi Virta joka tarttui mikrofoniin ja alkoi laulaa Kotkan Ruusua sillä taidolla ja tunteella jonka vain hän osasi:

- Tänä yönä… onni suosii rohkeaa… tänä yönä… lempi tarjoo hehkuaan…

Aatami ja Eeva unohtivat hetkeksi sekä drinkkinsä että oman elämänsä ja lumoutuivat katselemaan ja kuuntelemaan. Olavi Virta kumarsi ja Harmony Sisters tuli vuorostaan esiintymään:

- Nuo valot kirkkahat… kun illoin satamassa loistaa…

Harmony Sisters niiasi kappaleen päätyttyä ja orkesteri jatkoi tunnelmallisen musiikin soittamista. Panamahattunsa takaraivolleen nostanut Epäilyksen Piru tuumaili että pohjatunnelma on luotu mutta jotain vielä tarvitaan. Mutta kummalle… no joo… sehän oli selvää. Aatami oli kunnon mies ja hänestä Eeva saisi sen miehen jota oli kauan etsinyt mutta hän oli myös naisten kanssa toivottoman ujo ja kammosi hylkäämisen aikaansaamaa raastavaa häpeää niin paljon että jätti mieluummin yrittämättä. Häneen eivät auttaisi edes Epäilyksen Pirun temput. Mutta Eeva puolestaan…

…hieman Uskalluksen Pölyä…

Eeva näytti siltä kuin olisi havahtunut syvästä unesta. Hän katsoi uudestaan sitä mukavan näköistä miestä ja nousi pöydästään ihmetellen itsekin että mistä hän tämän rohkeuden itselleen oikein keräsi. Hän käveli Aatamin luo ja sanoi:

- Me kun vietetään tätä aattoiltaa yksinämme niin voitaiskos me viettää sitä yksinämme kaksistaan?

Aatamin tyhjiin silmiin syttyi elämä ja hän vastasi:

- Minusta… minusta se olis oikein mukavaa.

Tuntia myöhemmin Porvoonkadun taksiparkissa päivysti yksinäinen taksi. Kuusikymppinen taksikuski katsoi kuinka mies ja nainen kävelivät  käsi kädessä Viipurinkatua alaspäin. Jostain kummasta hänen mieleensä alkoi tulla sanoja:

- Lahja… lahjoista kaunein… aikaa suurempi… käytössä kasvava… kaiken voittava…

Tuo kaiken nähnyt ja kokenut taksikuski pyyhkäisi silmäkulmaansa ja mietti että mikäs hänelle nyt oikein tuli.

Ulkona alkoi pakastua ja ensimmäiset lumihiutaleet putoilivat maahan. Joulupäivän aamuna Stadinkin peittäisi kaunis valkoinen vaippa.



Hotellin respasta toivotetaan lukijoille hyvää ja rauhallista joulua.

Aikaisemmat joulutarinat:






54 kommenttia:

Becker kirjoitti...

Kaunis ja herkkä Joulutarina joka vanhana stadilaisena on vielä helpompi sisäistää. Olen huomannut että ihmiset saattavat löytää toisensä mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Joskus varmaan jopa Epäilyksen Pirun ystävällisellä avustuksella.

Hyvää ja Rauhallista Joulua myös sinne Respaan sekä blogin lukijoille.

Ville kirjoitti...

On muuten tämän Aatamioletetun touhu paketoituna tähän tarinaan, kaupunkia lukuunottamatta. Elämä oli mitä oli, kunnes Eevaoletettu ja myös oletuksien mukaisesti aidoksi Eevaksi todettu löytyi toisesta kaupungista ja nyt ollaankin onnellisesti aviossa. Kiitos kauniista ja ainakin omassa tapauksessani todeksi muuttuneesta kirjoituksesta, ja hyvät Joulut sekä uudet vuodet molemmille kirjoittajalle että moderaattorille :)

Vaikka näyttäisi synkältä, aina on toivoa.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Ei muuta kuin taksikuskin lailla tippa silmään myötätunnosta ja hyvästä kertomuksesta!
On taas vuosi vähissä ja seuraava nurkan takana. Joten kaikille lukijoille mutta ennen muuta Ykälle Ylvaa unohtamatta antoisaa ja rauhallista joulunaikaa. Tammikuun puolella taas odotetaan paluuta mailmanmenoon...
Muuten: Muistakaa katsoa Turun JOULURAUHAn julistus aattona klo 12.00. En tiedä, näytetäänkö telkussa betoniporsaita, poliisiautoja, vartijoita ja muskeleita, mutta
ne ovat tulleet nykyajan aineksina JOULURAUHAan!

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Yrjö.
Niin totta tuo, ei ketään eikä mitään, vain loputon yksinäisyys. Niin moni viettää tämänki joulin ykinään, vappaehtoisesta pakosta, kun ei ole ketään. Ei ole sitä Aatamia tai Eevaa siinä läjellä, ei ole epäilyksen pirus auttamassa.
Moneskohan yksinäinen joulu lie minullakin? Mones. Ei aivan hytä yksinäinen kuin tarinamme sankarilla,lapset sentään soittaa, toivottavasti:)
Kaikesta huolimatta Oikein hyvää joulua Hotellin respaan, kaikille Yrjön lukijoille ja tukijoille.Ja toivottavasti uusi vuosi tuo uudet onnellisemmat kujeet kaikile.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Oikein rauhallisen rattoisaa joulunaikaa Ykälle, Ylvalle ja kaikille lukijoille,
onhan ensi vuosi parempi, onhan!

Anox

Anonyymi kirjoitti...

Pitää kuunella tää göstän kuusijuhla taas vaihteeksi
https://www.youtube.com/watch?v=F2UOfvDbIE8
On ihan hilpee ja hyvä vaikka melkosen vanha :)
Paras joululaulu on kyllä göstän joulukertomus, hakkaa kaikki nykyset kaupalliset renkutukset

-jpt-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Villelle, Terho Hämeenkorvelle, Huru-ukolle, Anoxille ja jpt:lle & kiitokset. Jouluhan ei ole läheskään kaikille ilon ja riemun aikaa. Tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne korostuu silloin ja olen joskus itsekin sitä herkkua useamman römpsällisen niellyt. Hyvää ja rauhallista joulua kaikille ja ennen kaikkea yksinäisille ihmisille.

jpt mainosti Göstan joulumusiikkia. Itsellänikin löytyy Varasteleva Joulupukki levyhyllystä. Oma suosikkini siltä on kappale Jerusalem:

https://www.youtube.com/watch?v=DZlKbT2DRa8

Pannaanpa sitten vielä propaa & gandaa. Tässä Migrin tuore valistuspläjäys:

https://www.youtube.com/watch?v=JYe2PKxpl94&feature=youtu.be

On se vaan hyvä että meillä on somaleita estämässä suomalaismummojen ryöstämistä. VMP.

Anonyymi kirjoitti...

Tuohon migrin mainokseen, sanotaan suoraan, että VITTU MITÄ PASKAA!!! tai suvakkien päiväunta..
Huru-ukko

SuiGeneris kirjoitti...

Kiitoksia taas kauniista joulutarinasta ja toki myös kuluneesta vuodesta. Kyllä näitö on mukava lukea. Tuli taas nuo 30-luvun Waltarin joulutarinat mieleen.
Me vaimoni kanssa kutsumme taas tavan mukaan ne yksinäiset, jotka lähipiiriimme kuuluu, meille aatoksi. Kun lapsetkin ovat jo aikaa sitten lähteneet, niin meille se on helppoa.
Kas kun minullakin avioeroni jälkeen kolmisenkymmentä vuotta sitten, oli useampikin sellainen yhden kynttilän joulu.
Haluamme lämpimästi toivottaa hyvää ja rauhallista joulu Ylvalle, Yrjölle ja kaikille tämän palstan lukijoille.
Unohtamatta kaikkia yksinäisiä ja unohdettuja

Simo kirjoitti...

Tippa se nuosi minullakin silmään tästä tarinasta, vaikka itse saankin viettää Joulun perheen kanssa. Silti tajuan että moni viettää sen tahtomattaan yksin, ja toivoisin epäilyksen pirun olevan fyysinen olento tekemässä taikojaan.

Rauhallista Joulua Yrjölle ja blogin lukijoille.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle, SuiGenerisille ja Simolle & kiitos kommenteistanne.

Huru-ukko: Just niin. Ihan ilman lyhenteitä. Migri ei taida tajuta että tommonen propaganda herättää lähinnä vitutusta.

SuiGeneris: Lämmin kiitos ja hienoa jos kirjoitukset miellyttävät. Ja tuolle teidän jouluperinteelle nostan hattua.

Simo: Lämmin kiitos sinullekin. Ehkä Epäilyksen Piru pelastaisi monet joulut.

Anonyymi kirjoitti...

Mutta mutta..
Kaikesta muusta vitutukesa ja ketutuksesta huolimatta, Nää on Ykä parhaita, ajatukset menee usimmiten yksiin, ja jaksat huomioida tämmöisenkin elämän laidalla keikkuvan Huru-ukkon purkaukset.
Miten mää joskus sanoinkaan, lakki päästä ja markalla kunnioitusta. Jatketaan tuota tuonnempana:)

Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Auttamatta näistä lempeämmistä tarinoista paljastuu kauhean vihakirjoittajamme Ykän ikuisen romantikon perusluonne. Eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin.

Rauhaistaa joulua!


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Ykä lämminhenkisestä joulutarinasta. Ihan herkistyi tätä lukiessaan.

Erittäin hyvää, onnellista ja lämminhenkistä Joulua sinulle ja koko blokistanin väelle.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle, Taisteluvälineupseerille ja Anolle & kiitokset.

Huru-ukko: Otan tuon markan, laitan sen rintataskuuni ja pidän sen siellä. Niin olet aina mukana. Missä kuljenkin.

Tvälups: Jep. Parantumaton romantikko ja rakastava aviomies. Hyvää ja rauhallista joulua.

Ano: Kiitos sinullekin ja joulun rauhaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos!
Huru-ukko

Juha kirjoitti...

Hyvää Joulua respaan sekä kiitokset hyvistä lukuhetkistä!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukolle ja Juhalle & kiitokset.

Huru-ukko: Kiitokset sinullekin. Kommenttisi ovat aina tervetulleita.

Juha: Kiitokset, joulun rauhaa ja voimia eloon tulevalle vuodelle.

Anonyymi kirjoitti...

Jaa'a..ollaan kai jokseenkin saman ikäisiä..ja vuodet ovat kasvattaneen tämän voiman pimeän puolen kulkijan parantumattomaksi kyynikoksi. Tai niin sitä luulee..kunnes estradille astuu muuan Yrjöperskeles ja saa tipan silmäkulmaan. Kaunis tarina..onnea kaikille maailman Aatameille ja Eevoille toistensa löytämisessä! Ja Hyvää Joulua Ykälle, Ylvalle ja erityisesti Epäilyksen Pirulle!
t. Arskaparska

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Ei näitä kehtaa tällainen rasistifasistinatsivalkoinenheteromieslihansyöjä julkisesti lukea, kun meinaa väkisin mennä roska silmäkulmaan. ;)

Kaikesta huolimatta Hyvää Joulua

Vasarahammer kirjoitti...

Kiitokset Yrjölle hienosta tarinasta, jossa joulun sanoma oli ymmärretty oikein. Joissakin viimeaikaisissa tarinoissa on ollut synkkyyttä ja toivottomuutta mutta tässä sitä ei ollut.

Hyvää joulua hotellin omistajille ja henkilökunnalle!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta Ykälle ja lukijoille. Nautitaan Joulun rauhasta hetkinen.

Tämä Joulu on varmasti parempi kuin seuraava ja tuleva vuosi parempi kuin 2020. Muistihan valtiovaltamme köyhimpiä lisäleikkauksilla tuossa Joulun alla. Rahaa löytyy kyllä kun kohde on sopiva. Jos vuodenvaihde nollaa kansan muistin ja sitten mennään kohti vaaleja rinta rottingilla.

Yksi "uutinen" pisti silmään. Poliisi oli ensimmäinen kun kysyi nuorelta mieheltä mitä kuuluu. Olen vuoden mittaan nuoria miehiä jututtanut. Monet ovat hakeneet autotehtaalle töihin. Tylyä on ollut kohtelu. Yksi huudettiin rekrybussista ulos kun oli jo lähettänyt CV'n. Monet ovat hakeneet töihin useita kertoja ilman tulosta. Nuoret kertovat ettei valkonaamoja autotehtaalle juuri palkata. Pari tytöntylleröä torppaa hakemuksia OPteamin toimistolla, joka on osa Barona-konsernia. Kovasti huhuillaan, että tummempien rekrysta saisi tukea. En ihmettelisi. Onhan EK ehdottanut, että heidän palkastaankin valtion tulisi maksaa 70 %. Kansanvaihto on menossa. Politiikkaahan ei voi muuttaa.

Taksimies kirjoitti...

Kiitos taksin tunkemisesta tarinaan, itse 10v nuorempi kuin tarinan kuski mutta jouluaaton töissä niinkuin aina ennenkin.

Pitänee mennä Porvoonkadun tolpalle eli asemalle nro 26 notkumaan.

Hyvää joulua Ykälle.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Arskaparskalle, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Vasarahammerille, Anolle ja Taksimiehelle, lämmin kiitos ja joulun rauhaa. Niin kuin Vasara totesi on blogin yleisilme varmaan hieman synkentynyt. Ajat vaan ovat synkkiä. Josta kertoo myös se, mitä Ano kommentoi. Pidetään silti toivon syrjästä kiinni.

Hemuli kirjoitti...

Hyvää joulua Ykälle!

Anonyymi kirjoitti...

Ykä kuuluu samaan armoitettuun sarjaan kuin esim. Juha Vainio ja Repe Helismaa; huumorin vastapainona inhimillisyys ja herkkyys. Niin se vaan on ja erästä tunnettua suomalaista kirjailijaa vapaasti muunnellen voisi sanoa, että netti ilman blogipolkua astelevaa Ykää on kuin pilvinen päivä.

Kiitos taas tästä viimeisestä kuin myös koko kuluneesta vuodesta ja oikein ihanaa, rentouttavaa ja hyvältä maistuvaa joulua sinulle, Ykä, läheisillesi ja kaikille tämän blogin lukijoille! Iloisiin tapaamisiin (aiheesta riippuen) taas kun kinkut on syöty.

Rouva Ano

Juha R kirjoitti...

Haluan omalta osaltani vain yksinkertaisesti toivottaa Yrjölle, Ylvalle ja tämän blogin seuraajille hyvää ja rauhallista joulua, sekä oikein onnellista uutta vuotta. Samalla kiitän koko sydämestäni blogin pitäjää. Antaa toivoa siitä, että edes osalla ihmisistä on järki päässä. Kiitos.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Hemulille, Rouva Anolle ja Juha R:lle & kiitokset.

Hemuli: Joulun rauhaa sinullekin.

Rouva Ano: Lämmin kiitos. Olen todella otettu. Erinomaisen hyvää joulua sinullekin.

Juha R: Kiitokset ja hyvää joulua. Kyllä hyvin monella ihmisellä on järki tallella. Se ei vain nykyisin pääse kuuluville.

Simo kirjoitti...

Minä luulen että Rouva Ano osui tietyllä tavalla oikeaan. Juha Vainio pystyi laulamaan herkän kappaleen "Sellaista Elämä On", ja monta pornolaulua joista herkkyys on kaukana. Kuitenkin niin että minäkin niitä pystyn hymyillen kuuntelemaan.

Reino Helismaan "Meksikon Pikajunan" sanat osaan ulkoa sekä ensimmäisen että toisen osan. Olen osannut jo melkein 40 vuotta.

Ehkä tosiaan Ykän teksteissä ja noissa sanoituksissa on jotain samaa. Se on varmaan maan läheisyyttä tai jotain sellaista. Ja tietenkin sitä että sanan säilä osuu sinne minne pitääkin.

joppos 123 kirjoitti...

Hyvää joulua Ykä, äläkä anna ensi vuonnakaan periksi.
Kunnon mättö päälle ja muutama kulaus palanpainiketta .
Terveisin joppos.

korpisoturi kirjoitti...

Pullo hyvää konjakkia ja pino hyviä kirjoja, kas siinäpä ihanteellinen joulu introvertille.

Rauhallista joulua!

Jani Alander kirjoitti...

Hieno tarina, btw. tekninen huomio sairaanhoitajan ei kyllä tarvitse hirttosilmukoita googletella, useimpien työmailta löytyy sellaiset mömmöt joilla homma hoituu varmasti ja ilman turhia kitumisia, varsinkin kun nää tietää mitä ottaa ja miten paljon...

Veijo Hoikka kirjoitti...

Rauhaisaa Joulua Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunnalle ketään syrjimättä. Erityisen lämpimät toivotukset myös Epäilyksen Pirulle. Varmaan saat häneltä raportteja eri makusuuntien joulupöytien antimista ja niiden nauttijoista. Voisit niistä sitten myöhemmin vaikka raportoida meille uskollisille lukijoillesi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Simolle, joppos 123:lle, Jani Alanderille ja Veijo Hoikalle, kiitokset ja rauhaisaa joulun aikaa.

Krypta kirjoitti...

Kiitos kivasta tarinasta. Toivotan sinulle ja koko poppoolle hyvää ja antoisaa joulua ja kiittäen tämän vuoden kirjoituksista, jään odottamaan tykitystä ensi vuodelle.

Qroquius Kad kirjoitti...

Isävainaa kertoi edellisvuosituhannella lapsuuden kotikylänsä naislääkäristä, joka oli ottanut kaapista mömmöjä määrän jolla homma hoituu ilman kitumista ja varmasti. Herätessään teho-osastolla hän oli huutanut raivoissaan:
"Minäkö herään?!!"
Vahingosta viisastuu: seuraavalla kerralla hän ei herännyt.

Miehet tekevät itsemurhia, naiset yrittävät nitä, koska he haluavat jättää kauniin ruumiin. Niinpä Eeva Sairaanhoitajankin kannattaa tehdä se hamppukravatti ja varata riittävästi pudotuskorkeutta. - Tai eihän Eevan tarvitse, kiitos Epäilyksen Pirun joka soi hänelle ja Aatamille uuden onnen!

Valitettavasti todellisuudessa poliittinen, hallinnollinen ja mediaeliittimme tarjoilee meille tulevaisuudenkuvaksi vain sellaista painajaista, että Aatamin ja Eevan alkuperäinen ratkaisu on lähitulevaisuudessa yhä useamman suomalaisen edessä.

Mutta ei vielä. Ei vielä, sanoi Numidian Juba Maximus Decimus Meridiusille.

Ei tänä jouluna. Olkoon se hyvä, rauhallinen ja onnellinen niin Perskeleen pariskunnalle kuin kaikille kommentaattoreille ja lukijoille.
Anteeksi synkemmänpuoleinen alustus.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää joulua Yrjö!

Tarina kertoi juuri siitä, kuinka ihmeet tapahtuvat. Maailmassa on paljon hyvää tahtoa ja harvoin moni tietää, kuka jonkun hyvän, itselle myönteisen ihmeen takana onkaan.

MaKriKaLi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kryptalle, Qroquius Kadille ja MaKriKaLille & kiitokset.

Krypta: Lämpimin ajatuksin toivotan rauhallista joulua myös teille.

Qroquius Kad: Tiedän asiasta jonkun verran itsekin ja se lääkkeillä tehty itsemurha ei välttämättä ole sellainen kaunis poisnukkuminen vaan päättyy tukehtumiseen omaan oksennukseen. Sopivan korkuinen hamppukravatti on varma ratkaisu. Hyvää ja rauhallista joulua sinullekin.

MaKriKaLi: Hyvää ja rauhallista joulua. Ihmeitä odotellen. Ainakin niitä toivoen.

Veijo Hoikka kirjoitti...

YrjöP
En olisi halunnut puuttua itsarikeskusteluun, mutta. Leukakeinu on asiakkaalle ok. Omaisille, narussa roikkuu mies, jolla paska valuu puntista ja muitakin lähiomaisia häiritseviä haittoja. Kunnon lääkkeillä ei ehdi oksennus tulemaan.
Päätöksen tehneille suosittelen valtion rautateitä, se metallinen pitkä tanko makuulla kaulaa vasten, ja pelaa kuin junan vessa.

Silti, hyvää Joulua Yrjölle ja Ylvalle

Anonyymi kirjoitti...

Hauskaa ja Lämmintä Joulua Perskeleen pariskunnalle!

Sekä kaikille kommentoijille.

Vihapuhepatteri hiljenee valkoisten hankien keskellä Joulun viettoon!

Kiitokset Joulutarinoista, niiden lukeminen alkaa muodostua jouluperinteeksi, oma suosikkini on tuo Vanha mies ja Radio Berliini.
Elämänmakuisia tarinoita.

Voi Aikoja Voi Tapoja

Qroquius Kad kirjoitti...

Minä en suosittelisi Valtion Rautateitä.
Jos kiikussa roikkuvan läheisen löytäminen ei ole kivaa omaisille (joskin asian voi järjestää siten, etteivät omaiset löydä soittamalla 112:een hetkeä ennen hyppäämistä ja jättämällä oven auki), vielä vähemmän hauskaa on veturinkuljettajalle nähdä kiskoille asettuva ihminen.

Rekkakuski voi aina yrittää väistää kohtiajajaa tai eteenastujaa.
Veturikuski voi vain jarruttaa ja huudattaa äänimerkkiä ja nähdä sitten painajaisia.
Älkää viitsikö tehdä sellaista kelpo veturikuskille? Lanssareita kohtaan voi olla vähän sydämettömämpi, sillä kiikusta irrottaminen kuuluu heidän toimenkuvaansa.

Joten hyvä joulua myös veturin- ja rekankuljettajille sekä ensihoitajille. Toivokaamme, ettei heitä raskautettaisi tällaisilla keisseillä tänä jouluna.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Veijo Hoikalle, Voi Ajoille Voi Tavoille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Veijo & Qroquius Kad: Kyllähän tuo ratakiskomalli olisi veturikuskille enemmän kuin epäreilua. Mutta ehkä jätämme nyt itsemurhaamisen ja keskitymme kinkkuosastolle. Oikein hyvää ja rauhallista joulua teille molemmille.

Voi Aikoja Voi Tapoja: Kiitokset. Kyseinen tarina on itsellenkin yksi niistä läheisimmistä.

Anonyymi kirjoitti...

Kun lukee hesaria ja katsoo yleä, ei tiedä pahassa maailmassa olevansakaan. Kun lukee Ykää ja Vahteraa, tietää elävänsä sellaisessa - mutta ei suinkaan toivottomassa.

Suuret kiitokset tämänvuotisesta. Pahoittelen, että me lukijasi olemme ahneita juttujesi perään mutta joulurauhan varmasti enemmän kuin mielellämme Sinulle ja Ylvalle suomme.

Tuo Weeruska on muuten edelleenkin kelpo kuppila. Ne synkeämielisemmät taitavat nykyään istua Kulauksessa.
tira+

vieras kirjoitti...

Tarinan Aatami ja Eeva ovat vielä liian nuoria että olisivat päättäneet päivänsä varsinkaan omin neuvoin. Siksi Epilyksen Pirun apua tarvittiin.

Miten Antero, Hösse ja Pertta viettävät joulun, tapanin ja uudenvuoden? Meinaakö Ykä nähdä heitä ja saunoa ja ottaa juomia heidän seurassa?

Persut esittivät tiernapoikia:

https://www.suomenuutiset.fi/perussuomalaiset-tiernapojat-halla-aho-melskaa-herodeksena-eerola-knihtina/

Hyvää joulua Ykälle, Ylvalle ja blogin lukijoille!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys tira+:lle ja vieraalle & kiitokset.

tira+: Kiitokset sinullekin ja hyvää joulua sinne Stadiin.

vieras: Joulu menee meillä ihan omissa nurkissamme. Hyvää ja rauhallista joulua sinullekin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys joppos 123:lle. Oletan että se viimeisin kommenttisi oli tarkoitettu yksityisviestiksi joten en julkaissut.

Yrjöperskeles kirjoitti...

joppos 123:lle: kiitokset vielä yksityisviesteistä ja rauhallista joulua.

Anonyymi kirjoitti...

Hoi!
Jos teillä on sattuu olemaan aikaa ja innostusta, niin tässä olisi ihan järkevä kansalaisaloite allekirjoitettavaksi.

"Aloitteen sisältö

Kansalaisille oikeus äänestää Ministeri/Kansanedustaja pois viralta jos hän ei toimi kansan edun mukaisesti. Esim. Kansallisen omaisuuden myymisestä, kansalaisten kulujen kohtuuttomasta lisäämisestä".

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3572

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Selvää on, että eihän tuo mene läpi mutta tarvetta tuolle olisi.

Veijo Hoikka kirjoitti...


Ks. yllä olevat kommentit.

Pyydän anteeksi perussuomalaisilta veturikuskeilta. Ratkaisu ongelmaan voisi olla oikoradan kautta tapahtuva veturikoulutus rauhanuskojille, jolloin ylikaulan ajaminen ei olisi niinkään stressin aiheuttaja vaan palkitseva askel kohti rusinaparatiisia.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvät (myöhästyneet) joulut itsekullekin ja toivottavasti parempaa uutta vuotta 2019!

Feissarimokista löytyi tällainen hullunkurinen myynti-ilmoitus aikas harvinaisesta korttipakasta. Hinta on ainakin kohdillansa!

Hieman vakavammin puhuen, kyseessä lienee kuitenkin itsetehty viritelmä kuten se Pelle Peloton sarjis (jossa hän keksii poliisivaltion)? Pelkästään noi 3 korttia huokuvat kansallisista stereotypioista, virolainen Kalevi Eesti maanviljelijänä (Kalevi Est på svenska) ja Hannu Saksalainen (Hans Tysk toisella kotimaisella) makkaranvalmistajana, oikea käsivarsikin on miehellä silleen kivasti ojossa ja maan lippuna se demonisoitu punalippu. Kaiken kruununa miehellä on rööki suupielessä, sopii tooodella hyvin makkaranvalmistuksessa, lol.

Haluaisin nähdä noi loputkin hullunkuriset perheet! Kalastajana joku norjalainen merikarhu piippu suussa ja taiteilijoina joku uusiohippiperhe plus muutama adoptoitu lapsi Afrikasta, ja heidän sukupuolestansa ei ottaisi sitten Erkkikään selvää?

Kommenttikenttä on myös mielenkiintoista luettavaa, en ihan heti honannutkaan et toi Musta Pekka on kuvattu nokikolarina, siinä hommassahan tulee tunnetusti mustaksi, heh. Ja toi hollantilainen Sinterklaas ja Zwarte Piet traditio joulun tienoilla onkin ollut viime vuosien ajan ns. suurennuslasin alla rasistisuuden vuoksi (kuinkas muutenkaan?!). Pukin apureina on sentään mustia miehiä, joskus pottunokkaisia hollantilaisia jotka ovat laittaneet nokea/kenkäplankkia naamaansa à la Pekka ja Pätkä neekereinä elokuvasta, iiiik.

Vieläköhän lastentarhoissa ja ala-asteella leikitään "kuka pelkää mustaa miestä"? Tai wanhoja juutalaisvitsejä mukaillen "viimeinen pari uunista ulos", "polttopallo" tai "kahden tulen välissä"? Noistahan voisi joku herkempi nillittää rasistisuudesta/holokaustin vähättelystä, jos meinaan tuolle mielensäpahoittamisen tielle lähdetään. Sitten vissiin löytyy itkemistä jo lähes joka sanasta....


- Soomepois Eestist -



P.S. Ykälle inspiraatioksi kehitellä uudet hullunkuriset perheet korttipakka! Suomen 100-vuotisjuhlavuoden muistokolikot menivät ainakin nappiin...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Veijo Hoikalle ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne.

Veijo: Siellä Marokossahan tuon tyyppiseen veturikoulutukseen on ollut selvää halukkuutta. Toivottavasti paikalliset viranomaiset hirttävät ne. Nostamalla, ei pudottamalla.

Soomepois: Kiitokset ja mukavia joulun lopettajaisia sinulle. Tuossa korttipakkajutussa se natsikortti nousi kyllä heilaamista nopeammin. Nyt pitäis vaan tietää että oliko heppu tosissaan vaan tekikö se sen pirunkurilla. Kai nuo vanhat leikit alkaa olla pitkälti kielletty. Tiedä sitten, mitä on tilalla. Tuollaiset päivitetyt kortit muuten teki jo aikanaan Keskiäkäinen mies:

http://hampaankolosta.blogspot.com/2012/08/takkirautaa-hampaankoloon.html

Kyseinen blogi on ollut pitkään telakalla. Harmi sinänsä.

Qroquius Kad kirjoitti...

Marokon veitsivesseleiden suhteen näyttää kyllä vähän heikolta: maassa on toki käytettävissä kuolemanrangaistus, mutta viimeksi sellainen pantiin täytäntöön vuonna 1993.
Taitaapi käydä niin, että pääsevät vain nauttimaan pitkäksi aikaa hänen kuninkaallisen majesteettinsa vieraanvaraisuudesta, kuten engelsmanni asian ilmaisee.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Näin varmaan on. Vaan voihan sitä uneksia. Minä nimittäin katsoin sen kyseisen videon. Ihmisen julmuus pistää ihmettelemään.