keskiviikko 23. elokuuta 2017

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXXXVI

1. Pressa puhuu

Lukija on toki tietoinen termistä ”olkiukko”. Sehän tarkoittaa esmes maahanmuuttokeskustelussa sitä, että kansallismielinen henkilö vaatii asiaa A tapahtuvaksi. Minkä jälkeen suvaitsevais-tiedostava henkilö vääntää kyseisen asian asiaksi B, josta ei ollut puhetta, hyökkää B:tä vastaan ja toteaa lopuksi että tämän takia vaatimus A on mahdoton.

Suvaitsevais-tiedostavaan olkiukkoiluun on toki totuttu, mutta kun siihen lähtee mukaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö niin tilanne alkaa kieltämättä ällöttää. Niinistölle ei riittänyt jo aikaisemmin kesällä hänen esittämänsä vaatimus Halla-ahon & co ”aktiivisesta katumisesta” vaan nyt hän heittää lausuntoa jota yleensä kuulee suvaitsevaista elämäntuskaa elävältä lukion ekaluokkalaiselta:

On siis syytä tehdä selväksi: Suomi ei voi sulkea rajojaan sulkeutumatta itse. Palaaminen rajatarkastuksiin lännessä ei estä turvapaikanhakijan maahan pääsyä, ei estänyt itärajallakaan pari vuotta sitten.

Ensinnäkin voi tietysti todeta, että jos maassa on toimiva rajavalvonta, niin maahan ei pääse haittamaahanmuuttajia. Mutta Niinistö (epäilemättä tietoisesti) unohtaa sen, ettei kukaan vaadi rajojen täyttä sulkemista. Niinistölläkin on asian suhteen jostain käsittämättömästä syystä on/off-kytkentä eikä mitään off-tilaa ole koskaan ollutkaan. Suomen käymä ulkomaankauppa ei alkanut vasta sillä hetkellä kun Suomi aukaisi rajansa kaikkien tulla. Rajan yli liikkui ihmisiä silloinkin, eikä Suomi ollut mikään DDR. Eikä Suomi ollut maailmassa mikään hylkiövaltiokaan silloin, kun se valvoi rajojaan tehokkaasti. Eikä se ole sitä vaikka se aloittaisi valvonnan uudelleen. Kysykääpä asiaa piruuttanne vaikkapa australialaisilta. Hotellin respassa ei olla kuultu, että esmes Euroopan Unioni olisi asettanut Australian kauppasaartoon nuivan haittamaahanmuuttopolitiikkansa suhteen. Jos ei viitsi kysyä Australiasta saakka, niin riittää kun kysyy virolaisilta.

Niinistö tietää kaiken tämän. Joten ei voi olla esittämättä kysymystä että mitä hän oikein ajattelee? Onko hänen mielestään todellakin niin, että haittamaahanmuutto on kyseenalaistamaton itsestäänselvyys? Onko meidän hänen mielestään vain totuteltava Turun kaltaisiin tapauksiin uutena normaalitilana?

Minä Sauli Niinistö, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä.

Millä tavalla haittamaahanmuutto ja sen aikaansaamat murhat, tapot, pahoinpitelyt, ryöstöt ja raiskaukset edistävät Suomen kansan menestystä? Vai ovatko ne Niinistönkin mielestä kohtuullinen ja hyväksyttävä hinta siitä, että hänenkin edustama koneisto ei menetä kasvojaan?


2. Wanna be-pressa puhuu

Suuresti arvostamani Vasarahammer kirjoitti tuoreeltaan tästä vahingossa pääministeriksi nousseesta Matti Vanhasesta enemmänkin, mutta heitänpä minäkin muutaman sanan. Vanhanenhan on arkkityyppi nykyaikaisesta poliitikosta joka on ajatukseton ja mielipiteetön ja joka sen vuoksi toistaa jatkuvasti liturgiaa jonka sisältöä hän ei oikein itsekään ymmärrä eikä varsinkaan pysty perustelemaan, mutta muutakaan hän ei osaa.

Täytyy silti antaa Vanhaselle tuoreesta avautumisestaan tyylipisteet, sillä hänhän itse asiassa sai sanottua jotain uutta. Ei varsinaisesti kylläkään mitään järkevää, vaan hän kehitti termin, jota voisi kutsua vaikkapa nimellä ”fiilisturvapaikanhakija”:

Hy­lä­tyn pää­tök­sen saa­neis­sa­kin on nii­tä, jot­ka ai­dos­ti ko­ke­vat, et­tä heil­lä oli­si ol­lut oi­keus tur­va­paik­kaan. Ei hei­tä voi van­kei­na koh­del­la.

Tuo Vanhasen heitto on jo sen verran hardcorea, että uskoisin niin vihreissä kuin vasureissa potkittavan tällä hetkellä itseään perseeseen ja manataan että minkä helvatun takia me ei keksitty tuota ensin. Sillä tuolla aidosti kokemisen periaatteellahan voidaan todeta, että hylsypäätöksiä ei saa antaa enää ensinkään. Onhan nimittäin niin, että Valtion Teknillinen Tutkimuslaitos ei ole vielä kehittänyt telepatiamasiinaa, jolla voidaan mitata aidon kokemisen taso, joten silloin asia muuttuu pelkäksi ilmoitusasiaksi. Pitkän poliittisen uransa myötä Matti on onnistunut lopultakin kehittämään jotain uutta. Ja niinpä hän onkin keskustapuolueen presidenttiehdokas. Ehkä puolue otti siinä itselleen juuri itsensä näköisen ehdokkaan. Sääliksi vaan käy isäntämiehiä, jotka vieläkin kuvittelevat äänestävänsä Maalaisliittoa.


3. Ihan niin kuin joku puhuisi

Laitetaanpa vielä meidän kaikkien suosikin eli genitaalikäsityön mestarin Rosa Meriläisen kommentti:


Eihän tässä sinänsä mitään. Taattua Rosaa. Mutta jos joku kansallismielinen esittäisi jostain asiasta edes puoliksikin noin yleistävää, vaatisi valtamedia suuressa lössissä hieman perusteluja väitteelle. Rosalta ei vaadita. Sillä hän on nykyajan käsityksen mukaan esimerkillinen ihminen. Kai se kuvaa aikaamme ikävän osuvasti.

maanantai 21. elokuuta 2017

EPÄILYKSEN PIRU JA ERÄS PÄÄMINISTERI

Elettiin erään pohjoisen maan pääkaupungissa jota saattoi sanoa vaikkapa Helsingiksi. Oli elokuu 2017. Viihtyisässä virka-asunnossaan istuva pääministeri istui tietokoneellaan. Hänellä oli ollut työntäyteinen päivä joka jatkui työntäyteisellä tietokoneen äärellä jatkuvalla illalla ja sen myötä pääministeri nautti jo kolmatta tuoppia kylmää piimää. Hän oli miettinyt pitkään, minkälaisen twitter-viestin hän laittaisi hallintoalamaisille luettavaksi. Se vanha ja hyväksi havaittu ”ei saa antaa pelolle valtaa” oli jo niin puhkinaurettu että sitä ei voinut enää käyttää. Tosin pääministeri ei sitä itse hoksannut vaan hänen avustajansa oli huomauttanut hänelle asiasta hyvin vakavaan sävyyn ja olihan pääministerikin sen lopulta ymmärtänyt kun avustaja oli sen rautalangasta vääntänyt. Tai ratakiskon puolelle se vääntäminen oli mennyt ennen kuin se meni pääministerin jakeluun.

Täytyi siis keksiä jotain muuta. Jotain tuoreempaa. Jotain oivaltavampaa. Hän oli miettinyt aikansa ja päätynyt sitten mielestään erinomaiseen lopputulokseen. Hän naputteli twitteriinsä:

”Nyt on pidettävä yhtä. Vihaan ei vastata vihalla”.

Hän mietti asiaa hetken. Joo… toi on kyllä hyvä. Siinähän sanotaan selkeästi mutta hienosti kiertäen että kansalaisten pitäisi edelleenkin uskoa siihen että hallitus toimii nimenomaan heidän parhaakseen ja minkäänlaisia vastatoimenpiteitä eikä myöskään protestointia saa tehdä vaikka suomalaisia taas kerran lahdattiin haittamaahanmuuttajien toimesta. Ennen kaikkea siinä sanottiin, että mikään ei saa muuttua. Kaiken on mentävä niin kuin ennenkin. Eräs Pääministeri ymmärsi itsekin, että jos tuon sanoisi suoraan noilla sanoilla niin se aiheuttaisi sellaisen sekä röhönaurun että vittuuntumisen potpurrin että ei mitään rajaa. Mutta toi ”Nyt on pidettävä yhtä. Vihaan ei vastata vihalla”. Se oli hyvä. Se oli jotenkin kaunista. Eräs Pääministeri oli ylpeä itsestään.

Hän painoi enteriä ja viesti läksi hallintolampaitten luettavaksi. Pakkohan se oli laittaa. Se oli vähän kuin aikanaan katolisessa kirkossa maksettu aneraha. Kun viesti twitteriin kilahtaa, niin sielu monikulttuuriseen taivaaseen vilahtaa ja ennen kaikkea asiaa ei tarvinnut sen enempää ajatella. Olipahan edes näennäisesti tehty jotain ja sehän olikin tärkeintä. Se näennäinen tekeminen. Nyt hän voisi keskittyä tyytyväisenä hetken aikaa toisiin asioihin. Voisi käydä vaikkapa pienellä metsäreissulla rentoutumassa. Reppu vaan oli jo kovasti huonossa kunnossa. Jos katsoisi vaikka Varustelekan sivut. Siellä oli aina myynnissä hyvää, halpaa ja kestävää tavaraa. Hetkonen… napu napu ja napu… ja sitten enter…

…ja mitähän maan tulen palavaa helvettiä?


No nytkö se perkele taas siihen ilmestyi? Just kun ajatteli hetken huilata.

- Mitäs jäbä? Kattelitko kantolaitteita? Tommosia sotilasmallisia? Ne on kyllä käteviä pelejä ne. Ja sullahan on niistä kaikenmaailman kantolaitteista melko tuoretta henkilökohtaista kokemustakin. Ainakin noin kiertotien kautta.

Pääministeri ihmetteli:

- Jaa miten niin tuoretta kokemusta? En minä vaan…

Epäilyksen Piru nauraa kätkätteli:

- Jaa et vai? Sinähän toimit syksyllä 2015 melkein niin kuin itsenäisen maan pääministerin tulisi toimia. Pistit sotilaat länsirajalle.

- En ymmärrä. Ja miten tää liittyy kantolaitteisiin?

- No sillä lailla että kun sellainen oikea pääministeri pistäisi sotilaat torjumaan maahantunkeutujia vaikka asein, niin sinä puolestaan laitoit sotilaat rajalle kantamaan niitten kapsäkkejä. Ettei arabipojuilla kädet väsy. Voisiko tuon suurempaa alistumisen merkkiä enää oikeastaan antaakaan? Montakoskymmentä tuhatta niitä tulikaan?

Eräs Pääministeri vastasi närkästyneenä:

- Ei meillä ollut muuta mahdollisuutta. Ne kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut velvoittivat meidät siihen.

Epäilyksen Piru päästi meteliltään Motörhead-tasoisen naurun, höhötti suu ammollaan ja lopuksi pamautti hampaansa yhteen. Hampaat menivät murskaksi ja lensivät ympäri Erään Pääministerin työhuonetta. Sen jälkeen hampaanpalaset muuttuivat sokeripaloiksi joilla oli siivet selässään ja alkoivat lennellä pöristen ympäri huonetta kuin valkoiset neliskanttiset kärpäset. Epäilyksen Piru oli samantien kasvattanut uudet hampaat ja ne kimallellen hän totesi:

- Ai Dublinin sopimustako jätkä meinaa? Mitäs sotaa siellä Ruotsissa silloin vuonna 2015 käytiin? Tai Tanskassa? Tai Saksassa? Tai niissä kaikissa maissa joitten läpi noi geelitukat tulivat hakemaan leveämpää hallintoalamaistesi kustantamaa leipää? Tai ehkä jopa sitä asuntoa, jonka sinä lupasit? Oletkos muuten laskenut montako kuollutta, hakattua, ryöstettyä ja raiskattua suomalaista sinun hallituksesi – jota muuten sattumoisin sinä johdat ja päävastuullinen olet – on saanut aikaiseksi?

- Tuo on merkityksettömiin yksityiskohtiin takertumista. Täytyy hahmottaa suuremmat linjat. Me olemme osa Euroopan Unionia ja toimimme sen periaatteitten mukaisesti.

Epäilyksen Piru muutti ilmettään, katsoi pää kallellaan Erästä Pääministeriä ja totesi äänellä jota saattoi sanoa lähes sympaattiseksi:

- Niin… niinhän teidän täytyy tehdä… mutta oletko ajatellut, että sinullakin olisi mahdollisuus nousta suurten suomalaisten valtiomiesten ketjuun? Rinnalle, ja osittain ylikin. Eikös se tuntuisi hienolta ajatukselta? Verraten siihen että sinun arvostuksesi on tällä hetkellä alempana kuin käärmeen maha. Joka on melko alhaalla se.

- Kuinka se voisi olla mahdollista? Tiedän kyllä, etten ole kovin suosittu. Ainakaan tuon Turun tapauksen jälkeen.

- No, eihän sinun tarvitsisi kuin lyödä hallituksessa nyrkkiä pöytään, ilmoittaa että jokainen ns. paperiton otetaan poliisin tai tarvittaessa puolustusvoimien toimesta kiinni, eristetään ja ja toimitetaan Suomesta huuthelvettiin. Sinun ei tarvitsisi edes alkaa miettiä, että milläs perusteella niitä turvapaikkoja ja ennen kaikkea kansalaisuuksia on täällä Suomessa oikein myönnetty. Se jäisi seuraavalle hallitukselle. Tuo olisi jo sellainen toimenpide, että ottaisit oppositiosta totaalisen niskalenkin ja varmistaisit pääministerin paikan seuraavallekin kaudelle. Sinua arvostettaisiin. Sinä olisit suuri valtiomies. Nimesi mainittaisiin samassa lauseessa vaikkapa Risto Rytin kanssa.

Eräs Pääministeri näytti hetken miettivän sitä tilannetta, mistä Epäilyksen Piru puhui. Hän näytti suorastaan kasvavan pituutta ja leveyttä. Ehkä hän ajatteli itseään suurena suomalaisena valtiomiehenä. Mutta sitten hän lysähti kuin puhjennut ilmapallo ja totesi:

- Ei niin voi tehdä?

- No miksi ei?

- Me olemme osa Euroopan Unionia ja toimimme sen linjan mukaisesti. Ja sen linjan mukaista on kehitysmaalainen, itsetarkoitukseksi ylennetty ja arvostelematon maahanmuutto.

- Älä nyt jätkä viitti puhua paskaa niin tutulle miehelle kuin itsellesi. Mitä se EU loppulaskussa tekisi? Lähettäisi pommikoneet Helsinkiin koska Suomi toimisi voimassaolevan sopimuksen mukaan? Vaan ettei asiaan olisi joku toinenkin syy…

Eräs Pääministeri katsoi Epäilyksen Pirun ilmettä jota saattoi sanoa vittumaiseksi potenssiin kuusi, mietti hetken ja vastasi sitten:

- On siihen se toinenkin syy. Se tosiasiallinen syy.

- Mikäs niin? Sano reilusti vaan.

- Ketjureaktio.

- Kerro lisää. Tunnustaminen tekee hyvää sielulle. Yläkerran firmakin sitä mainostaa. Eikä se ihan väärässä olekaan.

- No… jos me hallituksessa tunnustaisimme, että olemme tehneet virheen, niin sitä virhettähän alettaisiin tutkia, että se korjattaisiin. Ja sen virheen suuruus paljastuisi. Tai no, onhan se paljastunut jo aikaa sitten. Mutta silloin se sanottaisiin julkisesti. Ja asiaa tutkittaessa kävisi ilmi, että virhe täyttäisi rikoksen tunnusmerkit ja siihen olisi osallistunut niin poliittinen eliitti, korkea virkamieskunta sekä koko valtamedia. Jo vuosikausia. Vuosikymmeniä itse asiassa. Kaikki menisi uusiksi.

- No kaatuisiko Suomi siihen?

- Ei tietenkään. Mutta nuo kaikki yllämainitut saattaisivat kaatua. Minä niitten mukana. Ajattele nyt helvetti minua tavallisena kansalaisena jolla ei ole henkivartijaa mukanaan.

- Olisihan se vallan kauheeta niin. Tavallisella kansalaisella ei muuten ole henkivartijaa mukanaan yleensäkään. Ei ollut siellä Turussakaan. Ja aikanaan sitä ei tarvittu poliitikollakaan. Mutta unohditkos sinä jonkun pikku asian? Tai ei ihan pientäkään. Semmonen… lakijuttu… näinköhän sinä olisit edes tavallinen kansalainen… kun sitä lakia oikein mietittäisiin…

Eräs Pääministeri otti ryypyn piimää ja vastasi:

- Niin no… meillä kun laissa on vielä se kohta törkeästä maanpetoksesta… sitä kun piru vie ei olla saatu poistettua…

- Mahdatkos muistaa sen ulkoa?

- No joo, muistanhan minä: ”Törkeä maanpetos on maanpetoksen törkeä tekomuoto, josta tuomitaan vankeutta vähintään neljä vuotta ja enintään elinkautinen vankeusrangaistus. Maanpetoksen tekee törkeäksi se, että siinä aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi taikka muutoin aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä.” . Ja onhan selvää, että niin minun, kuin aikaisempien hallitusten toiminta täyttää törkeän maanpetoksen tunnusmerkit. Maa on saatettu vieraan vallan alaisuuteen. Suomalaisia on kuollut sen toiminnan vuoksi. Ja sen vuoksi – perkele – minä aion jatkossakin twiitata, että ”Nyt on pidettävä yhtä. Vihaan ei vastata vihalla”.

- Eli jatkat täysin samalla linjalla kuin tähän mennessäkin? Vaadit suomalaisia hyväksymään sen, että ulkoa tuotu väkivalta on uusi normaalitila?

- Kyllä.

- Ja toteat, että ongelma itsessään ei ole ongelma, mutta ongelmasta ääneen puhuvat ihmiset ovat ongelma?

- Juuri niin.

- Ja se, että suomalaisia tapetaan, raiskataan, ryöstetään ja piestään on pienempi paha kuin se, että sinä ja kaltaisesi joutuisivat kantamaan vastuunsa siitä, mitä ovat saaneet aikaiseksi?

- Pitää paikkansa.

Epäilyksen Piru otti jälleen ilmeen jota saattoi sanoa filosofiseksi:

- Tiedätkös, pääministeri… minulla on ollut pitkä ura… olen tavannut paljon ihmisiä jotka ovat olleet henkisesti hyvin suuria… esimerkillisiä, etten sanoisi… mutta sinä… sinä olet hyvin, hyvin pieni ihminen…

Pääministeri vastasi vakaalla äänellä:

- En minä sitä kiistä. Tiedän sen itsekin. Mutta minulla on suuri valta. Ja vain sillä on merkitystä.

Epäilyksen Piru vaihtoi ilmeensä filosofisesta jälleen vittumaiseen:

- Ei sinulla ole valtaa. Sinä olet vain vallankäyttäjän maakunnallinen lähettipoika. Eikä se vallankäyttäjä puhu suomea. Sinä olet mitätön mies. Nolla. Mutta olit sinä sentään rehellinen tässä keskustelussamme. Siksi minä annan sinulle lahjan. Itse asiassa kaksikin.

- Minä olen kuullut sinun lahjoistasi. Niistä ei kukaan ole mielissään. Mitäs ne minun kohdallani ovat?

- No… toinen lahja ovat nuo sokeripalat. Saitte niistä itsellenne uudet lemmikit. Ja toinen on taiteellinen lahja.

- Mikäs se sitten on?

- Huomaat sen kyllä. Mutta minun tarttee lähteä. Mulla on tapaaminen erään arkkipiispasta rakkipiispaksi muuttuneen häiskän kanssa. Mutta minä palaan kyllä. Som´moro!

Epäilyksen Piru katosi keltaiseen rikinhajuiseen pilveen. Eräs Pääministeri katseli ympärilleen. Taiteellinen lahja… mikäs… sitten hän hoksasi katsoa seinällä olevia tauluja.


Jaahah… no enpä olis arvannut…

Samalla hänen vaimonsa ryntäsi keittiöstä työhuoneeseen.

- Mitä helvettiä tää meinaa? Ympäri kämppää lentää siivekkäitä sokeripaloja jotka hoilaa jotain vanhaa Pulmun mainosta!

Eräs Pääministeri vastasi väsyneellä äänellä:

- Älä välitä niistä… yritä tottua niihin vaan… ei ne lähde minnekään… koskaan…

lauantai 19. elokuuta 2017

YKSI MEISTÄ?


Turussa sitten tapahtui se, mikä yllätti hallituksen, ylimmän virkamieskunnan ja valtamedian. Tavalliselle kansalaiselle asia ei tullut minkäänlaisena yllätyksenä. Eli marokkolainen (en muuten tiennytkään että sekä Marokko että kaikki Marokon ja Suomen välillä olevat valtiot käyvät sotaa) hylsyn saanut turvapaikanhakija meni ja pisti tuulemaan. Tuloksena kaksi kuollutta ja kuusi haavoittunutta. Tekijän lisäksi verta on myös niin hallituksen kuin niitten pellejen käsissä jotka ovat uikuttaneet ”paperittomien” Suomeen jäämisen puolesta. Tuo ns. paperiton meni ja kiitti kauniisti.

Luonnollisesti nyt alkaa asian perusteellinen valkopyykki. Selittäjiä riittää, mutta otetaan esimerkiksi vaikkapa arkkipiispa Kari Mäkinen joka totesi että ”tekijä on yksi meistä”. Mäkinen voi toki hyväksyä lähimmäisekseen tyypin joka lähtee randomisti tappamaan vastaantulijoita, mutta Suomessa on hyvä sanonta ”älä tyrkytä tapojasi”. Tekijä ei ole yksi meistä. Ja Mäkiselle voisi muistuttaa, että jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin viisautta voi osoittaa parhaiten pitämällä turpansa kiinni.

Myös mitäänsanomattomien twiittausten mestari Juha Sipilä joka jostain sattuman oikusta on Suomen pääministeri on tehnyt sitä, mitä hän tekee parhaiten eli ei mitään:


Kai vihaan saa sentään vastata järjellä? Esmes sillä, että jokainen hylsyn saanut jätkä köijätään välittömästi huuthelvettiin Suomesta ilman valitusmahdollisuutta. Mutta mikään ei muutu. Hallitukselle kehitysmaalainen maahanmuutto oli kyseenalaistamaton itseisarvo ennen Turun tapahtumia. Hallitukselle kehitysmaalainen maahanmuutto on kyseenalaistamaton itseisarvo Turun tapahtumien jälkeenkin.

Muistuttaisin hallitusta siitä, että jokainen haittamaahanmuuttajan tappama, pahoinpitelemä, raiskaama ja ryöstämä suomalainen on osa sitä hintaa, jonka juuri te maksatatte tavallisilla ihmisillä kasvojenne näennäisestä säilyttämisesta.

Teillä on verta käsissänne.

torstai 17. elokuuta 2017

HUXLEYN JÄRJESTYS JA SUOMI

Tässä matkan varrella ja mailien kertyessä mittariin ihminen ehtii ajatella kaikenlaista ja vanhemmittaan ajattelulle löytyy jo hieman koettuja huomioita ja havaintoja joitten perusteella voi tehdä johtopäätöksiäkin. Mikä tietenkään ei tällaiselle tavalliselle ihmiselle ole kovin suotavaa. Yksi aina selkeämpi havainto on se, että nykyinen Suomemme – ja epäilemättä pääosin koko Euroopan Unioni – elää järjestyksessä mikä muistuttaa kovasti Aldous Huxleyn dystopiaa Uljas Uusi Maailma. Voidaan tietysti ihan perustellusti kysyä, että olisiko kyseinen järjestys ollut voimassa jo ennenkin, oman aikakautensa mausteilla. Täysin mahdollista. Ehkä jokainen vuosisata luo oman viisiportaisen ihmisjärjestelmänsä jonka luonteen määrittelee tietysti ihmispyramidin huipulla elävä alfaväestö. Joka tapauksessa se oman aikamme pyramidi menee melko tarkalleen seuraavalla tavalla. Pyramidin huipulla ovat tietysti:

Alfaihmiset

Alfaihmisiä löytyy sekä poliittisesta koneistosta, virkamieskunnasta nimenomaan niitten toimistopöytien takaa jotka eivät varsinaisesti liity infrastruktuurin ylläpitämiseen sekä luonnollisesti mediasta ja ns. kulttuurielämästä. Alfaihmisten kohdalla voi todeta, että naisten ja erilaisten seksuaalivähemmistöjen ja ns. uussukupuolten (35 and counting) osuus tässä ryhmittymässä on kasvanut ja kasvaa edelleen voimakkaasti. Alfaihmiselle merkittävintä on se, että hänet on sertifikoitu sekä ajattelemaan, muodostamaan mielipiteitä että ilmaisemaan niitä julkisesti.

Kyseinen oikeus on alfaihmisen tärkein ja oikeastaan ainoa ominaisuus. Tämän oikeuden alfaihmiselle on myöntänyt joku toinen alfaihminen ja paradoksaalista on, että alfaihmisen oikeus ilmaista mielipiteitään on oikeastaan koko lailla turha sillä alfaihminen on aina samaa mieltä muitten alfaihmisten kanssa. Koska varsinaisen yhteiskunnan kannalta alfaihminen on koko lailla tarpeeton, on alfaihmisen tärkein tehtävä pyrkiä ylläpitämään järjestelmää, jossa alfaihminen on johdossa, pysyy johdossa ja vain hänellä on sertifikoitu mielipide. Alfaihmisen ja betaihmisen välissä on nykyisessä järjestelmässä ihmisryhmä jota voitaisiin kutsua nimellä alfa½, mutta siihen ryhmään palaan myöhemmin. Esitellään ensiksi pyramidia ylhäältä alaspäin ja seuraavana on tietenkin:

Betaihmiset

Betaihmiset ovat ryhmä, jota ilman kehittynyttä ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa ei olisi olemassa. Betaihmiset ovat niitä henkilöitä jotka ylläpitävät infrastruktuuria ja työllään ansaitsevat sen ylläpitoon tarvittavat rahat. Heitä työskentelee sekä yksityisellä sektorilla että julkisen sektorin suorittavissa tehtävissä. Alfaihmisten näkökulmasta betaihmiset ovat välttämättömiä työmuurahaisia joitten ei ole oikein soveliasta ajatella ja muodostaa mielipiteitä. Erityisesti julkisesti esitetyt mielipiteet eivät sovi betaihmiselle, ellei betaihminen sitten toista alfaihmisten jo useaan kertaan märehdittyjä valmiita mielipiteitä pilkuntarkasti.

Osa alfaihmisistä ymmärtää, että ilman betaihmisiä alfaihmiset kuolisivat nälkään ja siksi he haluavatkin valvoa tarkkaan sitä, etteivät betaihmiset muodosta sopimattomia mielipiteitä. Sillä se herättää aina pelon siitä, että jossain vaiheessa betaihminen ymmärtää pärjäävänsä oikein hyvin ilman alfaihmistä. Osa alfaihmisistä puolestaan luulee, että leipä tulee loputtomiin pelkällä puhua mälkyttämisellä eikä betaihmisiä varsinaisesti tarvita, mutta hekin haluavat valvoa betaihmisten ajattelua ihan vaan sen takia, että betaihmiset ovat heidän mielestään niin vitun tyhmiä. Eihän sokeaakaan lasketa auton rattiin.

Erityisen tuomittavaa alfaihmisten mielestä on perussuomalaiset-tyyppinen ilmiö, sillä se on selkeästi betaihmisten (niihin ei-toivottuihin) mielipiteisiin pohjautuva poliittinen liike, joka on verrattavissa kerettiläisyyteen kristillisissä piireissä. Varsinkin, kun liikkeessä on mukana myös epsilon-ihmisiä, joista myöhemmin lisää.

Gammaihmiset

Gammaihmiset ovat niitä betaihmisiä, jotka ovat pudonneet pois työelämästä ja elävät julkisten tulonsiirtojen varassa. Itse asiassa pääosa alfaihmisistäkin elää julkisten tulonsiirtojen varassa mutta ainoastaan gammaihmisten kohdalla tämä on ei-hyväksyttävä menoerä. Näin ollen alfaihmiset tuomitsevat sanotaanko 56-vuotiaan pitkäaikaistyöttömän ja syyllistävät hänet siitä, että hän ei ole työssä 67-vuotiaaksi. Pitkäaikaistyöttömyys on ilman muuta gammaihmisen omaa syytä, vaikka gammaihminen elääkin sen työelämän realiteeteissa jonka nimenomaan alfaihmiset ovat luoneet. Gammaihminen kuitenkin pärjää normaalissa elämäntoimissaan ilman avustavaa palkattua henkilökuntaa, joten hän ei putoa pyramidissa seuraavalle tasolle:

Deltaihmiset

Deltaihmiset ovat myös julkisten tulonsiirtojen varassa eläviä ihmisiä, mutta he ovat sen verran huonokuntoisia että tarvitsevat palkattua henkilökuntaa selvitäkseen jokapäiväisessä elämässään. Deltaihmisiin kuuluvat mm. suuri osa vanhuksista. Alfaihmisten kannalta deltaihmisten olemassaolo on ikävä menoerä, sillä siihen suunnatut varat ja palkattu henkilökunta ovat kaikki pois alfaihmisten ylläpitämästä yhteiskunnallisesta utopiasta. Kiusallista on myös, että deltaihmiset muistuttavat myös siitä ikävästä tosiseikasta että kyseinen utopia ei toimi. Siksi alfaihmiset eivät mielellään puhu deltaihmisistä vaan suuntaavat keskustelussa huomion alfa½-ryhmän kärsimään sortoon ja kurjuuteen.

Suomalaisen ihmispyramidin kohdalla onkin sitten jäljellä vain se pahnan pohjimmainen, eli:

Epsilonihmiset

Epsilonihmiset ovat joko beta-, gamma- tai deltaryhmään kuuluvia ihmisiä jotka ovat sortuneet synneistä suurimpaan sillä he ovat sekä ajatelleet, muodostaneet mielipiteitä että ennen kaikkea ilmaisseet ne julkisesti. Synnistä kuolemansynniksi tämän muuttaa se, että kyseiset mielipiteet ovat alfaihmisten muodostaman utopiaihanteen vastaisia. Epsilonihmiset ovat alfaihmisten kannalta ongelmallisia, sillä niin beta-, gamma- kuin deltaihmiset kuuntelevat heitä aina kasvavissa määrin. Lisäksi niin Suomen, kuin toimintaansa aloittavan Euroopan Liittovaltion lainsäädäntö on asian suhteen tavattoman puutteellinen sillä epsilonihmisiä ei voi esim. ampua tai siirtää heitä eristyksiin jonnekin Färsaarille.

Nykyistä epsilonihmistä voisi verrata Huxleyn kirjan villiin. Kiusallinen henkilö joka osoittaa, ettei ennalta suunniteltu kaava välttämättä pidäkään paikkansa ja jonka kuuluisi toimia kuten Huxleynkin villin. Eli mennä evakkoon syrjäiseen majakkaan, ruoskia itseään samalla kun alfat irvailevat ympärillä ja lopulta mennä hirteen.

Vielä on jäljellä yksi, Huxleyn jakoon nähden ulkopuolinen ja hänellekin ehkä yllätyksenä tullut ryhmä eli:

Alfa½-ihmiset

Ja tämä ryhmähän koostuu luonnollisesti etnisesti edistyksellisistä elintasosiirtolaisista. Tämä ryhmä on tarpeellinen nimenomaan (ja ainoastaan) alfaihmisille, sillä aina kasvava joukko alfaihmisistä saa (betaihmisten tienaaman) leipänsä siitä, että he puolustavat alfa½-ihmisten maassa olemassaolon ja jatkuvasti lisääntyvän määrän välttämättömyyttä. Alfaihmisten kannalta on olennaista, että alfa½-ihmiset eivät itse kohoa suurella joukolla alfaihmisiksi, sillä heidän tietty avuttomuutensa suomalaisessa yhteiskunnassa ja sopeutumattomuutensa siihen on yksi alfaihmisten ideologinen tukipönkkä oman asemansa ylläpitämisessä ja monelle myös henkilökohtaisen elannon varmin ja ainoa lähde. Jos alfa½-ihmiset kohoaisivat yksittäisiä jalustalle nostettuja yksilöitä lukuunottamatta alfaihmisen tasolle, menettäisi huomattavan moni alfaihminen julkisen virkansa, joutuisi työttömäksi ja sellainenhan ei kerta kaikkiaan käy päinsä. Ajatella nyt alfayksilöä gammayksilönä. Eihän sellaista sietäisi mursunnahkainen persekään.

Noin yleensä ottaen voinee todeta, että kautta maailmanhistorian ovat alfaihmiset olleet alempien ihmiskerrosten työn varassa eläviä loisia. Nykyinen alfaihminen ei eroa entisistä, on vain ehkä vielä röyhkeämpi. Hän ei kynnä, ei kylvä, ei huolla eikä korjaa vaan haistattelee kyntäjille, kylväjille, huoltajille ja korjaajille sekä ammatikseen että puhtaasta ilosta ja oman erinomaisuuden tunteesta. Myös nykyinen alfaihmisiin kuuluva poliittinen eliitti on pitänyt huolen siitä, että poliittisissa alfayksilöissä ei ole enää valtiomiehiä vaan nimenomaan alfaihmisten etuja sekä utopiaa henkeen ja vereen ylläpitäviä alfapoliitikkoja. Voi myös todeta, että jos suurin osa alfaryhmittymästä yllättäen vain katoaisi, se ei vaikuttaisi alempien ihmisryhmien elämään mitään. Ehkä beta-, gamma-, delta- ja epsilonyksilöt vain yhtä-äkkiä ihmettelisivät, että mikähän on kun jostain syystä vituttaa vähemmän kuin eilen.


tiistai 15. elokuuta 2017

XXXIII YMMÄRRYSHARJOITUS

Eli lahtaamisen resepti

Olen kirjoittanut tässä matkan varrella useita fiktiivisiä tarinoita, joissa varsin usein tulevaisuudenkuvana on se ikävä tilanne jolloin pannaan paikat paskaksi ja palamaan sekä aloitetaan molemminpuolinen joukkolahtaaminen. Itse en sellaista tilannetta toivo, mutta jos mietin (kieltämättä rajoittuneella ja alikoulutetulla) käsityskyvylläni Euroopan kehitystä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, tulen siihen johtopäätökseen että kyseisen skenaarion ainekset ovat olemassa ja vahvistuvat jatkuvasti.

Euroopan Unionia johtavat ja ovat johtaneet utopistit, joiden sekä valtakauden että tietynlaisen sokeuden vuoksi EU:n yksi suurimmista (ellei suurin) opinkappaleista on itseisarvoksi noussut ja millään muotoa kyseenalaistamaton kehitysmaalainen maahanmuutto jota voi yhtään liioittelematta kutsua haittamaahanmuutoksi. Varsinaisella pakolaisuudella sen kanssa ei ole juurikaan tekemistä, vaan kyseessä on pelkästään oma elintason nostaminen kantaväestön kustannuksella ja samalla oman elintason betonointi niin, että se kestää automaattisesti oman eliniän ja samalla periytyy haittamaahanmuuttajan jälkeläisille joita on säännöllisesti enemmän kuin kantaväestöllä.

Vaikka virallisesti täällä Suomessakin puhutaan haittamaahamuutosta jonkunlaisen velvollisuuden ja toivottavasti joskus tapahtuvan loistavan tulevaisuuden yhdistelmänä, niin tosiasia on luonnollisesti se että kyseinen haittamaahanmuutto muodostaa valtavan ja jatkuvasti kasvavan kustannuserän eurooppalaisille kansoille. Samoin sitä ei voida pitää minkäänlaisena investointina tulevaisuuteen, sillä haittamaahanmuuttajiin investoitu raha poikii ainoastaan lisää haittamaahanmuuttoa sekä haittamaahanmuutosta elävien ns. ammattilaisten jatkuvasti lisääntyviä työpaikkoja. Valtioitten käytettävissä oleva rahahan ei olennaisesti lisäänny ja Suomikin elää tällä hetkellä vekselivetoisessa taloudessa, joten suurtakaan sherlockia ei tarvita ymmärtämään, että kyseinen toiminta syö valtiontalouden pohjaa ympäri EU:ta.

Ajatellaan välillä yhtälön toista puolta eli kantaväestöä. Se on hyvin tietoinen siitä, että haittamaahanmuutto on, no, haittamaahanmuuttoa. Lisäksi kantaväestölle täällä Suomessa on realisoitunut se tilanne, että kantaväestön hyvinvointiin kohdistuvat leikkaukset ovat aina sovittavissa oleva poliittinen neuvottelukysymys mutta haittamaahanmuuttoon poltettu raha on korvamerkittyä ts. kyseenalaistamatonta rahaa. Kyseenalaistamaton on myös haittamaahanmuutto itsessään ja niin poliittinen- kuin virkakoneisto sekä valtamedia pitävät yllä YYA-ajankin ylittävää propagandamyllyä jolla yritetään väkisin muuttaa asiaan liittyvä velka sekä saatavaksi että välttämättömyydeksi jota ei saa arvostella.

Koska kantaväestö ymmärtää oikein hyvin asiaan liittyvän epäreiluuden, sillä nakerretaan yhteiskuntarauhan perusteita ja jossain toisessa maassa jossa ihmiset eivät ole kasvaneet / kasvatettu perusluonteeltaan samanlaisiksi hallintolampaiksi kuin suomalaiset, saisi jo tämä resepti aikaan huomattavan suuria levottomuuksia. Ihmisellä kun on tapana polttaa päreensä, jos se huomaa itseään kyykytettävän jonkun toisen toimesta ja varsinkin kun se kyykyttäjä on riippuvainen kyykytettävän tarjoamasta elannosta. Suomen kohdalla yhtenä erityisseikkana voi mainita täällä turvapaikan saaneet somalit, jotka käyvät lomailemassa… niin, Somaliassa.

Yhteiskuntarauhan ja sen jossain vaiheessa tapahtuvan romahtamisen kannalta on myös tärkeää muistuttaa haittamaahanmuuttajien huomattavasta seksuaali- ja väkivaltarikollisuudesta. Myös sen merkitys pyritään propagandakoneistossa mitätöimään ja kantasuomalainen huomaa olevansa tilanteessa, jossa hänen lausumansa sana tai kirjoittamansa teksti on valtion kannalta vaarallisempaa ja tuomittavampaa kuin haittamaahanmuuttajan tekemät murhat, tapot, ryöstöt, pahoinpitelyt ja raiskaukset.

Oma lukunsa on tietysti se, että haittamaahanmuuttajista pääosa on islamilaisia joilla ei ole minkäänlaista halua eikä tarvetta sopeutua länsimaiseen kulttuuriin. He tarvitsevat länsimaalaisia vain elättäjinä. Kyseinen seikka on realisoitunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana hyvin selvästi, mutta länsimaisen valtiokoneiston mukaan kyseinen asiantila ei varsinaisesti ole ongelma, vaan viharikokseksi tulkittava ongelma olikin siinä että kaltaiseni pottunokka sanoi asian ääneen. Länsimaat kun eivät käsittele islamia muuna kuin omien asiantuntijoittensa päissään luomana länsimaisena kevytislamina jota ei varsinaisesti ole olemassakaan, mutta jonka mukaan kantaväestöäkin vaaditaan elämään ja hyväksymään asiantila. Koska tämä vaadittu hyväksymisen tila pohjautuu puhtaaseen valheeseen, sekin osaltaan nakertaa yhteiskuntarauhan perusteita.

Jos mietitään islamilaisen väestön kasvua, niin sen ei tarvitse edes muuttua vähemmistöstä enemmistöksi (Libanon) alkaakseen laajamittaisen väkivallan. Keski-Afrikan tapahtumat osoittavat hyvin, että muslimit voivat pyrkiä aseellisesti valtaan vaikka olisivat vähemmistöasemassa. Euroopassa kynnys on tosiasiassa vielä matalampi, sillä Keski-Afrikassa kristittyjen aseelliset ryhmät eivät jääneet odottamaan sormi suussa vaan ampuivat takaisin. Sen sijaan eurooppalaiset yhteiskunnat ovat nostaneet tänne muuttaneet islamilaiset jalustalle ja kieltäneet heihin kohdistuvan arvostelun, saati sitten vastarinnan. Sen lisäksi että ne yhteiskunnat suostuvat takaamaan islamilaisille sukupolvesta toiseen jatkuvan varman elatuksen. Ei-islamilaisten kustantamana.

Tämä antaa luonnollisesti islamilaisille sen selkeän viestin, että länsimaiset yhteiskunnat ovat heikkoja, arkoja, alistuvia ja hyväuskoisia. Tätä signaalia lisää se mielenköyhyys, että kun haittamaahanmuuttajat lähtevät terroristeiksi Lähi-itään, heidät otetaan tänne vielä takaisin ja järjestetään erityistä ”tuki-, kuntoutus- ja kotoutustoimintaa”. Jälleen ei-islamilaisten kustantamana. Senkin jälkeen kun yhtälailla islamilaiset terroristit tekevät jatkuvasti iskuja Euroopassakin. Voisiko signaalia heikosta ja puolustuskyvyttömästä yhteiskunnasta enää sen selkeämmin antaa? Se on kuin se kuuluisa kissalle vahtimatta jätetty lihanpala.

Mikä sitten on se laukaiseva tekijä, jonka jälkeen ei ole enää paluuta?

Yksi niistä on tietysti jo mainittu islamilaisväestön lisääntyminen yli kriittisen pisteen. Jo nyt kyseisillä islamilaisilla on ympäri EU:ta satoja alueita jotka ovat käytännössä itsenäisiä. Ainoa ero varsinaiseen itsenäiseen valtioon on se, että elatus tulee kantaväestöltä (ja kantaväestö vielä hyväksyy kyseisen tilanteen). Lisääntynyt ihmismassa ja länsimaisten heikkous ovat se yhteinen tekijä joka houkuttelee jossain vaiheessa näitten alueitten laajentamiseen. Islamilaisten etuna on se, että he käyvät sotaa, jonka olemassaolon vastapuoli kieltää. Näin ollen se ei myöskään puolustaudu.

Toinen tekijä on luonnollisesti raha, ja ennen kaikkea sen loppuminen. Selvää on, että haittamaahanmuuttajaväestö on pidetty (olosuhteisiin nähden) rauhallisena ihan selvällä suojelurahalla. Sen tarve lisääntyy päivä päivältä. Jossain vaiheessa jaettava raha loppuu joka tapauksessa ja mikäli Eurooppaan tulee suuri talouslama, se vain kiihdyttää kehitystä. Luonnollisesti laarinsa pohjalta perunoita kaivavat hallinnot vähentävät ensiksi kantaväestöönsä liittyviä kustannuksia. Kun tilanne realisoituu siihen asti välinpitämättömien hallintoalamaisten lompakossa ja jääkaapissa, se voi jo itsessään olla väkivallan laukaiseva tekijä.

Entä sitten, kun laari on jo siinä määrin tyhjä, että haittamaahanmuuttajienkaan elatukseen ei ole enää varaa? Luuleeko hallinto, että sukupolvesta toiseen automaattiseen ja varmaan elatukseen tottunut monikymmenmiljoonainen ihmismassa tyytyy tarjottavaan kurjuuteen tai palaa kiltisti Afrikkaan ja Lähi-itään tuumaten että se oli hauskaa niin kauan kuin se kesti?

Neuvostoliitto kaatui aikanaan ylikuormitettuun sotilasteolliseen kompleksiinsa. Itseään liittovaltioksi betonoiva Euroopan Unioni tulee aikanaan kaatumaan maahanmuuttoteolliseen kompleksiinsa. Mutta Neuvostoliitto pääsi helpommalla. Sillä ylimääräisiä aseita ei tarvitse huoltaa jos siihen ei ole rahaa. Ne voi jättää lojumaan ja ruostumaan. Ylimääräiset ihmiset sen sijaan eivät lopeta syömistä tai asumista.

Ymmärrysharjoituksessa jää jäljelle yksi kysymys:

Miksi?

Miksi näin on annettu tapahtua?

Joskus 1990-luvun alussa, kun tätä utopiaa alettiin toteuttaa saattoi sen toteuttajia sanoa hyväuskoisiksi hölmöiksi jotka todella uskoivat epistolaansa ja luulivat, että haittamaahanmuuttajat ovat samanlaisia sopeutuvia ja kuuliaisia lällydemareita kuin kantaväestökin. Tänään, vuonna 2017 todellisuus on kaikkien näkyvissä. Miksi EU ja Suomi sen osana jatkaa linjallaan, jonka päässä odottaa kaaos ja väkivalta? EU:n päättäjätkin ovat ilman muuta selvillä, mihin tämä valittu kehitys johtaa. Eivät ne niin tyhmiä voi olla.

Onko niin, että virheen tunnustaminen ja kasvojen menettäminen muodostavat niin suuren kynnyksen, että valittua linjaa jatketaan ja lähinnä keskitytään hiljentämään ihmiset, jotka varoittavat tulevasta?

EU:hun sitoutuneet poliitikot elävät elämänsä kuplassaan ja gloriansa huipulla. Heidän jälkeensä saakin sitten tulla vedenpaisumus.


lauantai 12. elokuuta 2017

YKÄ, YLVA JA PÖPPIÄISTEN KÄÄNNÖSKONE

Elettiin vuoden 2017 elokuuta Huitsinnevadan Örnätjärvellä. Haja-asutusalueella oltiin, pieni kylähän oli varsin omakotitalovetoinen, kerrostaloja ei ollut ensinkään ja rivareitakin vaan pari kappaletta paikallisen HÖÖ-marketin lähettyvillä. Yhden tällaisen omakotitalon pihalle tuli talonsa sisältä kaksi ihmistä pyyhkeet ympärillään. Talon savupiipusta nousi savu, siellä selvästi saunottiin ja läheisessä koivussa katseleva punarinta katseli pihatuoleihin istuvia ihmisyksilöitä. Nehän olivat niitä Perskeleitä, urosyksilö Ykä ja naarasyksilö Ylva. Heillä oli käsissään metalliset lieriöt joissa oli joku omituinen Tsuhnan Kosto-teksti. Niitähän ne silloin tällöin siinä saunatauollaan nauttivat. Ihmisuros lisäksi poltteli sellaista valkoista savuavaa putkea jonka käyttötarkoitusta punarinta ei oikein ymmärtänyt. Mutta se ajatteli noista ihmisistä lämpimästi, sillä olivathan ne pelastaneet sen nälkäkuolemalta pari vuotta aikaisemmin.

Punarinta pyrähti omille reissuilleen. Olisihan ollut tietysti mukavaa käydä moikkaamassa noita ihmisyksilöitä vähän enemmänkin mutta velvollisuus kutsui. Pakko painaa pitkää päivää, sillä olihan sillä kumminkin muija ja mukulat. Taivaan huolettomat linnut, paskapuhetta, se tuumasi. Kyllä tässä joutuu niskahöyhenet limassa hommia painamaan. Se päästi mennessään pienen vitskutuksen ja ihmispariskunta heilautti sille kättään. Tuttuja naapureitahan tässä jo oltiin. Ihmispariskunnalla oli puolestaan aikomus tehdä tuttavuutta toisten naapureittensa kanssa. Apunaan nykyteknologia. Ykällä oli käsissään sellainen tupakka-askin kokoinen laite, jota hän tarkasteli ja räpläsi. Ylva totesi kärsimättömänä:

- No pistä se jo päälle.

- No onhan tää jo päällä mutta kun tässä on tää näyttö japanin kielellä. Ja mulla kun se on vähän ruosteessa. Minä muistan jostain isoäidin vanhasta laulukirjasta lauseen biiru to shootsuu ka koppuni gonderu mutta eihän mulla ole hajuakaan, mitä se tarkoittaa. Korkkareissakin oli enempi vaan saksaa. Donnerwetter. Zum Teufel. Worwäts. Schweinehund. Ja muuta sellaista diplomaattista. Ootas vähän… tosimieshän ei katto koskaan ohjekirjaa, kun se osaa muutenkin, mutta nyt taitaa olla pakko… joo, tossa… ootas vähän… räpl räpl räpl… no joo… nyt tää on suomen kielellä. Ja tosta pannaan pöppiäisten käännöskone kimalaisten kielelle… ootas vähän… tää pitää vielä kalibroida suomalaiselle kimalaiselle… räpl räpl räpl… no niin, ja sitten enter… tään kantavuus pitäis olla kolmekymmentä metriä…

Ykä laittoi pöppiäiskäännösmasiinan pihapöydälle ja sitten pariskunta alkoi odottaa. Ylva kysyi:

- Koskahan se alkaa toimia?

- Tää siis lähettää sitä kommunikointiferomoonia ja se kestää vähän aikaa ennen kuin se saavuttaa tuon kimalaispesän, hei ootas… tuolla on liikennettä… ne tulee tähän…

Pöydälle tuli kaikkiaan kuusi kimalaista jotka asettautuivat käännösmasiinan ympärille. Ne näyttivät hieman totuttelevan laitteen lähettämiin kommunikaatioferomoneihin. Taisi olla vissiin vähän vierasta murretta. Hetken kuluttua yksi kimalaisista siirtyi lähemmäksi masiinaa, pörisytteli hieman siipiään ja silloin laitteen kaiuttimista kuului ääni:

- Morjens, ihmisnaapuri. Me edustamme teidän autotallin nurkassa olevan kimalaispesän ulkopoliittista valtuuskuntaa ja toimimme pesän kuningattaren täysillä neuvotteluvaltuuksilla. Minä olen Sxcwästyqböbblyzxtcek, mutta koska kielenne on sen verran rajoittunut, niin ehkä kutsutte minua vain nimellä pöppiäinen.

- No hemmetti, onpas mukava saada ihan oikea keskusteluyhteys teihin, kun tässä naapureita ollaan. Minä olen Perskeleen Ykä ja tässä on vaimoni Ylva.

- Emme ole täysin perillä ihmisten pariutumissysteemeistä mutta ymmärtäisin, että te olette tämän – varsin vähälukuisen – ihmispesän hallitsijoita.

- Joo, kyllä näin voisi sanoa. Me ollaan tää ostettu, jos te tiedätte rahan käsitteen.

- Emme täysin ymmärrä. Mutta ymmärrämme, että tämä suurikokoinen, joskin vähäväkinen ihmispesä on jollain lailla teidän hallinnassanne. Me olemme tehneet oman pesämme tänne kysymättä teiltä lupaa. Onko teillä valittamista asioitten vallitsevaan tilaan?

- No eihän meillä toki mitään sellaista. Ihan mukavasti tämä yhteiselo on sujunut. Te puuhaatte omia hommianne meitä millään tavoin häiritsemättä ja kaiken lisäksi kun meillä on tuota monennäköistä kasvia tuossa pihalla niin tehän olette pölyttäneet niitä. Joten ei tässä sen kummempaa valittamista. Tai ei oikeastaan minkäänlaista. Te kun olette muutenkin niin paljon mukavampia naapureita kuin vaikkapa ampiaiset jotka ovat muutenkin jotenkin vittumaisen luontoisia ja sitten ne tykkäävät vielä tulla pörräämään naaman eteen.

Kimalainen pörisi hieman ja vastasi:

- Joo, niillä on kyllä sellainen luonto. Mutta voin sanoa, että varsinainen isompi ampiaispesä sijaitsee äxbylqsätmhlöhh päässä teidän ihmispesästänne.

- Äxbylqsätmhlöhh?

- Jaa… hetkonen… teillä oli ne omat mittayksikkönne… ootas hetki kun minä rupattelen tuon meidän matemaatikkopöppiäisen kanssa…

- Pörr börll wörrbörr örr…

- Qörrbörr örr… mlrörrrqörr ör ör örrr…

- No joo, nyt se selvisi, eli lähin ampiaispesä on teistä noin viidenkymmenentuhannen täysikasvuisen kimalaisen päässä.

- Ootas, kun mä vähän laskeskelen… joo eli useampi sata metriä on matkaa…

- Ja teillä on vielä tuo hämäyspesä, ampiaiset menevät siinä halpaan ja luulevat, että täällä on jo joku pimppariyhteiskunta. Ne eivät tule tänne. Mikä meille sopii ihan hyvin sillä meidän kimalaisten näkökulmasta ampiaiset ovat luonteeltaan lähinnä öykkäreitä. Ei mekään niistä pahemmin perusteta.

Ykä pisti palamaan Voimasavuke Bostonin ja kysyi:

- No mitenkäs, onko tämän naapurisovun kanssa jotain sellaisia asioita, joita me voitais parantaa? Että rauhanomainen rinnakkaiselo säilyisi, eikä väärinymmärryksiä tulisi.

- No itse asiassa tuo valkoinen pötkylä, minkä pistit juuri savuamaan on yksi niistä. Jos jatkossa sitä pössytellessäsi puhaltelisit meistä poispäin.

Ykä pyysi anteeksi ja kävi sammuttamassa savukkeen.

- Piru vie, en ole arvannut tuota. Olen jatkossa huolellisempi. Nää kun on näitä ihmisten paheita. Onkos muuta?

- No sitten olis tietysti se, että jos joku meistä eksyy teille sisälle, niin te menette ja mäiskäisette sen hengiltä. Me ei oikein pidetä siitä, joskaan ei sitä mielletä suorana sodanjulistuksena sillä me toki tunnustetaan teidän hallintaoikeutenne tähän paikkaan.

Silloin Ylva nousi ylös penkiltä ja sanoi:

- Vaan minullapa on ehdotus. Odottakaas hetki…

Ylva meni sisälle ja palasi pian käsissään Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti. Kimalaiset selvästi säikähtivät ja Sxcwästyqböbblyzxtcek sanoi käännösmasiinaan:

- Mutta tuohan on se hirvittävä väline, jolla te liiskaatte meitä.

Ylva rauhoitteli kimalaista:

- Joo, mutta tämä on myös väline, jolla asia voidaan hoitaa täysin rauhanomaisesti. Jos pistätte sinne pesään sanan kiertämään että jos joku teistä eksyy meille sisälle ja me tullaan tämän kanssa paikalle niin ei muuta kuin lennähtää tähän päälle niin me kuskataan kimalainen sen kanssa ulos.

Sxcwästyqböbblyzxtcek pörisi tyytyväisenä:

- Mutta tämähän kuulostaa hyvältä. Mikä ihme tuo juttu muuten on?

- Sitä kutsutaan sanomalehdeksi. Sillä ihmiset välittävät tietoa toisilleen. Oliskos teillä muuten vielä joitain muita toiveita?

- No nyt kun sanoit, niin teillä on käsissänne tommosia lieriöitä ja niissä on sellaista nestettä. Me ollaan tutustuttu siihen niistä jämistä mitä ihmisillä on joskus jäänyt ulos. Se kihahtaa mukavasti nuppiin. Jos te viittisitte laittaa sitä vaikka… odotas… brttllöqwwstgörrbrrbrr…

- Örrlbröhöböllqwörrmöqlbyrrbyrr…

- Niin joo, semmosen teevatillisen verran. Vaikka kerran parissa viikossa. Mekin saatais bailut aikaiseksi.

Ykä raapi päätänsä, mietti ja vastasi sitten:

- Käyhän se sinänsä, mutta mitenkäs se teidän kanssa se homma on? Meneekö se teillä rähinäviinan puolelle? Teillä kun on kumminkin ilkeät piikit persuuksissanne.

- Eihän meillä. Ampiaisilla kyllä mutta me pidetään huoli, että ei ne pääse meidän apajillemme.

- Jaa, no mikäs siinä sitten. Mietin vaan sitä, että kuinkas me jatkossa pidetään yhteyttä keskenämme? Meinaan, eihän meillä ole aina tätä käännösmasiinaa tässä?

Sxcwästyqböbblyzxtcek mietti hetken ja vastasi sitten:

- Teillä ihmisillähän on semmoisia toisenlaisia pötkylöitä. Semmoisia, mitkä eivät savua, vaan jotka jättävät sellaisia jälkiä kaikkiin pintoihin.

- Jaa, sinä meinaat kyniä.

- Niitä ne varmaan ovat. Jos te teette sellaisella tuohon pihapöytään sellaisen pyöreän merkin ja jos meillä on asiaa teille, niin joku meistä lentää sen merkin keskelle kyttäämään kunnes te hoksaatte tuoda paikalle tuon käännösmasiinan.

- No hemmetti, näinhän me tehdään. Minäpä käyn hakemassa tussin saman tien ja piirrän ympyrän. Mitenkäs tota, jokos te haluaisitte teevatillisen sitä olutta? Sillä nimellä me sitä kutsutaan.

- Ei olis pahitteeksi. Raskas kimalaisen työ vaatii raskaat kimalaisen huvit. Niin kuin teillä ihmisilläkin. Ja kun me otetaan mukista niin me muistellaan teitä naapureitamme hyvällä.

- No ei kai tässä sitten muuta kuin…

Ykä kävi hakemassa sisältä teevadin jonka hän kaatoi täyteen Tsuhnan Kostoa. Kimalaiset lennähtivät sen ympärille ja käännöslaitteesta kuului:

- Jesh! Känni päälle!

Perskeleen pariskunta meni saunaan ja palasi sieltä hieman myöhemmin pihalle vilvoittelemaan. Kimalaiset näyttivät pitävän bailuja teevatin ympärillä. Sieltä kuului hyväntuulinen pörinä.

- On ne vaan mahtavia nää nykyajan käännösmasiinat. Kaikkee se japanilainen keksii.

- Joo, mutta vielä hienompi asia on tämä rauhallinen ja molempia arvostava naapurisopu.


Kirjoitukseen tuli inspiraatio aikaisemman kirjoituksen kommenttiketjun pohjalta. Kunniaa mainioille kimalaisille. Samoin kuin mainioille kommentoijille.

torstai 10. elokuuta 2017

KIMALAISEN KUOLEMA


Kimalainen. Tuo pihojemme sympaattinen pöppiäinen. Sen touhuja on aina mukava katsella. Se eroaa huomattavasti lajisukulaisestaan ampiaisesta joka on jo ulkonäöltään lihaksi muuttunut ”tulehan, niin saat turpaasi”-varoituslause. Meillä Perskeleen huushollissa kimalaisia kutsutaan nimellä Väinö. Nimitys tulee tietysti Sliippareitten kappaleesta Väinö ja sen säkeestä:

Väinöllä rahat on lopussa aina
ja päälle painaa vielä asuntolaina

Siksi Väinö vielä duunia painaa
ja rahalla lyhentää asuntolainaa

Ja pitkää päiväähän se painaa tämä siivekäs Väinökin, joskaan en ole aivan varma, että tunteeko se Sleepy Sleepers-yhtyeen tuotantoa enkä myöskään sitä, onko sillä asuntolainaa. Meillä kotonamme sen ei tarvitse lyhentää asuntolainaa sillä kimalaisilla on autotallin oven vieressä, alimmaisen vuorilaudan alla pesä eikä me peritä kimalaisilta siitä vuokraa. Siinähän pörräilevät ja asustelevat. Ei ne ketään häiritse. Kuluneena kesänä on tullut aina Voimasavuke Bostonilla käydessä seurattua noitten viehättävien pöppiäisten työntäyteistä elämää. Itselleni tuo pesä on alkanut muistuttaa suurta lentotukialusta. Ainakin liikenteensä perusteella. Koneita lähtee ja saapuu ja liikenne sujuu sotilaallisella täsmällisyydellä.

Kimalaisen lentohan näin äkkiseltään vaikuttaa täysin päämäärättömältä sinnetännepöristelyltä mutta pesään saapuminen niillä sujuu kyllä erittäin tarkasti. Laskeutuminen 45 asteen kulmassa, maahantulo melko tarkkaan 2 cm ennen pesän suuaukkoa ja sen jälkeen jalat pistävät töpetitöpeti ja huippuluokan VTOL/STOL-ominaisuuksilla varustettu lentolaite katoaa tukialuksen salattuihin uumeniin ja samaan aikaan uusi kimalainen pistää suuaukosta töpetitöpeti ja nousee tarkassa 45 asteen kulmassa suorittamaan sille määrättyä tehtävää jonka se suorittaa tunnontarkasti.

Kun on katsellut kimalaisen elämää niin samalla on kesän aikana valitettavasti joutunut katselemaan sen kuolemaakin, joka näyttää menevän joka ainoalla sympaattisella Väinöllä aina samalla kaavalla. Kuolevat kimalaiset ovat aina niitä pesän isokokoisia. Liekö sitten niin että kimalainen kasvaa kokoa koko ikänsä, kunnes kuolla kupsahtaa? Tiedä hänestä. Joku hyönteistutkija osaisi ehkä selittää tarkemmin. Joka tapauksessa havaintojeni mukaan elämänsä loppusuoralla oleva kimalainen tulee ulos pesästä, yrittää nousta ilmaan kovalla pörinällä mutta ei pääse kuin maksimissaan pari senttiä korkealle. Sitten se pörisee maan pinnalla aivan kuin ihmetellen että minnekäs ihmeeseen se haba oikein siivistä hävisi.

Sen jälkeen kuolemaa tekevä Väinö alkaa vispaamaan takaruumistaan ja kuljeskelee eteenpäin muutaman sentin sinne ja muutaman tänne. Sitten liike alkaa pikkuhiljaa vähenemään ja lopulta akusta vaan loppuu virta. Siihen menee muutama tunti. Kimalaisten tukialuksesta lentävät hyväkuntoiset kimalaiset lentävät omille asioilleen eivätkä nakkaa paskaakaan kuolevaa tekevistä lajitovereistaan. Saattaa tietysti olla niin, että Kimalaisten Ammattiliiton toiminta on koko lailla vaiheessa eikä Kimalaisten Eläkekassakaan mahda toimia kovin suurella volyymillä joten työkykynsä menettäneistä ei pahemmin piitata. Kimalaisilla lienee niin että tulos tai ulos. En ole tosin varma, että ajetaanko heikoksi käyneet kimalaiset pesästä pois vai lähtevätkö ne sieltä itse ulos kun tuntevat aikansa tulleen.

Kun käsillä on yhdistelmä kimalaisten lentotukialus, Ykä, Voimasavuke Boston sekä tölkillinen kylmää Tsuhnan Kostoa, niin noita maanmainioita pöppiäisiä ja heidän elinkaartaan sekä sen päättymistä seuratessa mieli leijailee helposti myös yhteiskunnallisiin ajatuksiin. Kimalaiset ovat opettaneet minulle sen, mitä heidän pitäisi opettaa myös yhteiskuntataiteilijoille eli selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan sekä yhteiskunnallisen käsitehässimisen maistereille ja tohtoreille.

Kyseiset yli- ja näennäisoppineet eivät ole ymmärtäneet, että on täysin väärä lähtökohta ajatella sitä, että kuinka joku yhteiskunnallinen ideologia saataisiin ympättyä johonkin populaatioon. Oikea ajattelutapa olisi luonnollisesti se, kuinka löydetään oikea populaatio tietylle yhteiskunnalliselle ideologialle. Esimerkiksi kommunismista voi sanoa, että se on täysin toimiva yhteiskunnallinen ideologia niin teoriassa kuin käytännössä. Täytyy vain löytää sille sopiva populaatio. Niin kimalaiset, mehiläiset kuin muurahaiset elävät täydellisen kommunistisessa yhteiskunnassa. Niillä se toimii. Sillä niissä yhteiskunnissa kimalaiset, mehiläiset ja muurahaiset eivät ole yksilöitä. Ne ovat tahdottomia tehtävänsuorittajia joilla ei ole sen enempää toiveita kuin unelmiakaan eikä edes käsitystä minuudesta. Ne eivät kaipaa parempaa, sillä ne eivät tiedä sen olemassaolosta. Ne ovat vain osa suurempaa kokonaisuutta ja niitten yhteiskunnassa vain kokonaisuudella on merkitys. Ne ovat juuri sopivia otuksia kommunistiseen yhteiskuntaan.

Samoin voi sanoa, että anarkia on täysin toimiva yhteiskunnan muoto. Kun sille vaan löytyy sopiva populaatio. Voi nimittäin sanoa, että elävä luonto ja varsinkin sen fauna elää täydessä ja toimivassa anarkiassa. Vahva syö heikomman ja heikomman keinona on joko ottaa vahvaa nopeammat ritolat, piiloutua tai sitten lisääntyä niin suuressa mittakaavassa että joku jälkipolvesta jää väkisinkin henkiin. Mitään sääntöjä ei ole, eikä kukaan valvo ihmis… korjaan, eläinoikeuksia. Tämä anarkistinen järjestelmä on toiminut ihan mainiosti aivan yhtä kauan kuin myös noitten hyönteisten kommunistinen järjestelmä. Eli paljon kauemmin kuin ihmispopulaatio.

Sekä kommunismi että anarkismi ovat erittäin toimivia yhteiskuntajärjestelmiä. Kun niitten kanssa ei vaan tehdä mitään typerää. Niin kuin esimerkiksi yrittää saattaa niitä ihmispopulaation yhteiskuntajärjestelmiksi. Ihminen – piru vie – kun on yksilö. Hänellä on elämässään tahtoja ja toiveita. Hän haluaa saada jotain enemmän. Hänelle ei riitä olla osana jotain suurempaa kokonaisuutta. Siksi kommunismi ei sovi hänelle. Myöskään anarkia ei sovellu hänelle, sillä vaikka heikompi olisi nopeampi juoksemaan kuin vahvempi, niin vahvemman kädessä olevasta aseesta lähtevää luotia nopeampi hän ei ole. Voisi sanoa, että sellainen yhteiskunta olisi heikommalle aika epiä.

No joo, tässä vaiheessa sellainen henkilö joka luokittelee itsensä kuuluvan voiman valoisammalle puolelle eli suvaitsevais-tiedostavaan väestönosaan saattaa tuumia, että niinpä vain se Ykä – tuo onneton äijän räähkä – löysi viha-ajattelun juurta jopa kimalaisista. Myöntää täytyy, myöntää täytyy. Mutta sellaisiahan me viha-ajattelijat olemme. Ja minä kun olen kaiken lisäksi vielä käppäukko. Eikä minua edes hävetä.


Käppäukot toivottavat mukavaa ja rauhallista alkavaa viikonloppua.

Ja laitetaanpa tähän loppuun vielä käppäukkojen ruokavihje jostain 1970-luvulta jota nuorempi sukupolvi ei välttämättä muista. Eli tarjolla on kesäpihvi. Kesäpihvi oli Kekkoslovakiassa varsin yleinen varsinkin kesämökeillä tehty eväs. Sen valmistaminen oli varsin yksinkertaista. Aukaistiin sika-nautapurkki molemmista päistä. Työnnettiin lihatötsä ulos ja viillettiin se neljäksi kappaleeksi. Siveltiin pihvit ensiksi sinapilla. Sitten käytettiin pihvit kananmunassa ja korppujauhoissa ja paistettiin pannulla. Tuloksena oli maittavaa evästä jonka seuraksi keitettiin joko perunoita tai makaroonia.

Nykyisestä sika-naudastahan ei kesäpihvejä saa oikein aikaiseksi, sillä sehän muuttuu pannulla lähinnä rasvavelliksi. Mutta riistasäilykkeistä niistä vielä saa kuitenkin väsättyä. Kannattaa kokeilla, sillä vielä on kesää jäljellä niin kuin nuiva muusikko Tero Vaara aikanaan totesi. Lisäksi tietysti lihansyöntiä kannattaa mainostaa, sillä lähivuosinahan se vähenee radikaalisti. Näin tulee tapahtumaan, sillä sen on ilmoittanut demareitten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman. Hänellä on asiaan vahva peruste eli se, että hän on itse ruvennut kasvisruokailijaksi. Ja niin kuin lukija tietää, demari ei koskaan ole väärässä. Joten syödään kesäpihvejä vielä hetken ja aletaan sitten porukalla totuttelemaan biodynaamiseen parsaan.


Hotelli Yrjöperskeleen ravintolan kesäpihviä valmistumassa. Raaka-aineena Lälläveden Läski & Leivonnaisen kaakanasäilyke ja valmistajana luonnollisesti hotellin ravintolan päächef Pauno Blääd.