maanantai 18. joulukuuta 2017

KUUTIO, OSA II

jatkoa osasta yksi


Reunansyrjä, toukokuun loppupuoli, vuonna 2035


- No niin, siinä se sitten oli… pieneksi kutistui tämä omaisuuden määrä mutta toisaalta päästiinpähän saman tien eroon kaikesta turhasta ryönästä. Sitä kun meinaan on vuosien mittaan kertynyt. Se on aika hyvä nyrkkisääntö se että jos et ole tarvinnut tavaraa kahteen vuoteen niin et sitä tarvitse kyllä jatkossakaan…

Näin totesi 52-vuotias Johannes Saastamoinen 48-vuotiaalle avovaimolleen Maarit Kuusiselle laittaessaan täyteen ahdetun merimiessäkin mökin lattialle. Avopari oli kuljettanut viimeisen muuttokuorman vuokrakaksiostaan Radanvarsikaupungista Reunansyrjän mökilleen ja aloitteli pienellä eläkkeellä kituuttelevan kansalaisen elämää. Loput heidän tavaroistaan oli viety Reunansyrjän kylällä sijaitsevan Kansalaisten Kyläkaupan varastotiloihin otsakkeella ottakaa jos tarvitsette, maksakaa jos kykenette. Kyläkaupan tiloissa oli tämänkaltainen tavarankierrätys ollut käynnissä jo vuosia. Täällä hyvin harva esine päätyi roskiin. Johannes ja Maarit olivat hankkineet tämän pienen kuivan maan mökin jo vuosia aikaisemmin kun molemmat olivat vielä töissä. Silloin mökki tuntui lähinnä mukavalta rauhoittumispaikalta meluavan, rauhattoman, kalliin ja etniseltä väestörakenteeltaan jatkuvasti ns. edistyvän Radanvarsikaupungin sijasta mutta viimeiset pari vuotta he olivat remontoineet mökkiä siihen kuntoon että siellä saattaisi asua pysyvästi. Kumpikin oli tiennyt että sen aika mitä todennäköisimmin olisi vielä edessä.

Aika oli tullut lopullisesti pari kuukautta taaksepäin. Johannes oli alun perin ollut metallimies, mutta robotit olivat korvanneet ihmistyövoiman hänen alaltaan liki kokonaan. Hänellä oli myös rekkakortti ja metallimiehen uran loputtua hän ajoi pitkää linjaa muutaman vuoden kunnes automaattiohjatut rekat olivat syrjäyttäneet kuskit siltäkin alalta. Viimeiset vuodet hän oli ollut töissä kommandiittiyhtiö Tuunasessa joka oli erikoistunut hankalissa paikoissa tehtäviin asennus-, korjaus- ja kiinteistönhuoltotöihin. Näissä hommissa töitä oli vielä riittänyt ja osa asiakkaista halusi edelleenkin periaatteesta palkata töihin eläviä ihmisiä robottien sijasta.

Vuoden 2034 kesäkuussa Johannes oli katsonut uutisia ja huomannut kuinka siellä esiteltiin elastista ja muotoaan muuttavaa mullistavaa käärmerobottia. Robotti pystyi tekemään huoltotöitä kaikissa mahdollisissa paikoissa ja se oli uuden teknologian vuoksi hyvin edullinen valmistaa. Johannes oli huokaissut ja todennut Maaritille:

- Jaahah… tuon tekokärmeksen myötä mekin sitten joudutaan mieron tielle. Siihen ei mene maksimissaan kuin puoli vuotta. Voi iilimadon vittu, en paremmin sano. Vaan arvashan tuon tulevaksi.


Johanneksen ennuste meni kolme kuukautta pitkäksi ja maaliskuun 2035 alussa firman omistaja Mauno Tuunanen kokosi yrityksensä kahdeksan työmiestä kokoukseen ja totesi vedet silmissä:

- Se on pojat sillä lailla että nyt on sitten perse kentässä ja pysyy, eikä sieltä enää nouse. Olen todella pahoillani. Kaikki muu kestettiin mutta se ajatteleva käärme oli liikaa. Tää touhu ei enää vaan kerta kaikkiaan kannata. Isot firmat tekee nää hommat niillä käärmeroboteilla murto-osalla meidän hinnoista. Olen pitänyt huolen siitä että teistä joka jätkä on saanut tililleen sen, mitä teidän kuuluu saadakin ja pistin vielä tonnin bonusta kärsää kohden. Te tulette vielä tarvitsemaan sitä. Vielä kerran pyydän anteeksi ja toivotan teille kaikille voimia eloon. Tein parhaani mutta se ei riittänyt. Ne jyräs meitin.

Miehet puristivat Maunon kättä ja totesivat että näin hyvässä ja reilussa työpaikassa ei kukaan vielä aikaisemmin saanut olla. Se, mitä tapahtui ei ollut Maunon vika. Kuusikymppinen Mauno oli ollut koko ikänsä elämäntapayrittäjä ja perhekin häneltä oli jäänyt siinä sivussa hankkimatta. Yrittäjän uran loppu, tunne siitä  että hän oli pettänyt työntekijänsä ja tieto siirtymisestä kansalaiseläkkeelle ajoivat hänet yli reunan. Mauno oli myynyt jäljelle jääneen omaisuutensa, testamentannut suurimman osan siskonpojilleen, lentänyt Kittilään ja jatkanut sieltä taksilla Kilpisjärvelle. Maunolle Lappi oli ollut lähes yhtä rakas kuin hänen yritystoimintansa.

Kilpisjärvellä Mauno oli vuokrannut mökin, ryypännyt viikon putkeen, kärsinyt yhden päivän itseään selvittävää krapulaa ja sen jälkeen vuokrannut helikopterilennon Haltin huipulle. Siellä hän oli istunut rajapyykille, kaivanut povitaskustaan pistoolin ja ampunut kuulan kalloonsa. Kyseinen tilientasaamismenetelmä oli valitettavan yleinen Liittovaltion pienyrittäjien keskuudessa.

Töitten loppuminen tiesi sitä, että Johanneskin joutui kansalaiseläkkeelle. Maarit oli ollut sellaisella jo kolme vuotta. Hän oli tehnyt elämässään vääriä ammatinvalintaratkaisuja vaikka muuten oli hyvin asiallisesti elänytkin. Alun perin hän oli ollut kirjanpitäjä ja kyseinen ammatti oli niitä, jonka automatisaatio korvasi ensimmäisten joukossa. Sitten hän ryhtyi siivoojaksi mutta ei mennyt montakaan vuotta kun siivousrobotit lopettivat nekin työt. Sen jälkeen hän erään tuttavansa vinkistä haki ja sai kouluavustajan paikan eräästä koulusta. Koulutushan hänellä ei siihen olisi riittänyt – nykyisin siihenkin ammattiin vaadittiin yliopistollinen loppututkinto –  mutta varsinaisen pätevyyden omaavat ihmiset eivät  joko halunneet tai ennen kaikkea pystyneet tekemään sitä työtä. Yliopistokoulutetuille kun teorian ulkopuolinen realismi tuppasi olemaan pikkuisen liikaa.

Kouluavustajana Maaritilla kului muutama vuosi. Hän oli pidetty ja arvostettu työntekijä. Vuonna 2033, kevätlukukauden loppuessa rehtori ilmoitti hänelle pahoitellen että koulun saamat määrärahat olivat vähentyneet. Tai oikeastaan siirtyneet sillä kouluavustajien paikat siirrettiin toisella puolella Radanvarsikaupunkia sijaitsevaan kouluun jonka oppilaat olivat lähes sataprosenttisesti etnoja. Maaritin työ jatkuisi siellä, jos hän olisi itse halukas. Johannes oli tämän kuultuaan todennut että joku raja se on ihmisellä itsensä häpäisemisen ja kiusaamisen kanssa. Kolmen kuukauden karenssi kansalaiseläkkeen suhteen tietysti työstä kieltäytymisestä tulee mutta se aina kestetään. Pitäkööt tunkkinsa ja haistakoot monikulttuurisen solidaarisuuspaskan. Maarit oli ollut samaa mieltä. Johannes jatkoi töitään ja Maarit sai pientä kansalaiseläkettä. Rahat riittivät silti vielä pienessä vuokrakaksiossa elämiseen vaikkei mihinkään ylimääräiseen varaa enää oikein ollutkaan.

Työttömäksi jouduttuaan Johannes kävi luonnollisesti Radanvarsikaupungin Yhteiskuntaan Sijoittumistoimistossa vaikka tiesi jo etukäteen mikä olisi homman nimi. YST:n ystävällinen virkailija totesi pahoitellen, että Johanneksella ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta työllistyä, joten putoaminen ammattilaisesta kansalaiseksi ja loppuiän eläminen kansalaiseläkkeellä oli selviö. Johannes kertoi virkailijalle suunnitelmastaan maallepakenemisesta. Virkailija totesi, että hän tekisi samassa tilanteessa aivan samoin mutta valitettavasti sen myötä niin Johannekselle kuin Maaritille langetettaisiin haja-asutusaluevero, jonka myötä heidän kansalaiseläkkeensä putoaisi viidesosan verran. Virkailija totesi hyvin osaaottavasti että koska oli selvää ettei pariskunta selviäisi kansalaiseläkkeellään vuokrakaksionsa kustannuksista olisi ainoa vaihtoehto kaupungissa elämiseen muuttaa kuutiokolossiin. Koska heitä oli kaksi, niin silloin tarjolla olisi kahdeksan neliön kuutioasunto kerrossängyllä. Se ei Johannesta ja Maaritia houkuttanut.

Johannes oli tuttu mies reunansyrjäläisille ja hän oli ollut mukana paikallisen metsästysseuran hirvijahdissa jo parin vuoden ajan. Yksityismetsästys ja sitä myötä yksityisaseet oli tietysti Suomen maakunnassa ollut jo aikaa sitten kielletty mutta poliisia ei kiinnostanut vahtia sitä mitä haja-asutusalueilla – joita oltiin alettu nimittää vapaavyöhykkeiksi – tapahtui. Kun kävi ilmi että heille olisi jatkossa tarjolla vain kansalaiseläke ja kahdeksan neliön kuutio oli Johannes ottanut yhteyttä paikalliseen puuhamieheen Hannes Hölehmäiseen joka oli tavannut pariskunnan heidän mökillään ja kuullut heidän suunnitelmastaan muuttaa pysyvästi Reunansyrjään. Hannes oli kahvia siemaillessaan todennut:


- Niin… meitähän ei ole hallinnolle oikeastaan olemassa. Ainoa asia mitä se tekee meidän kanssamme on se, että se laittaa kerran kuussa tilillemme kansalaiseläkkeen ja toivoo että pärjäämme omin nokkinemme. Varsinaisesta sosiaalihuollostahan ei etnojen lisäksi tässä maassa oikein voi puhuakaan mutta meillä ei ole täällä oikeastaan terveydenhuoltoakaan. Jos tulee joku akuutti ja vakava sairastapaus niin meidän on itse kuskattava potilas Radanvarsikaupunkiin. Ei ambulanssi tänne tule. Eikä edes Naakkamossa ei ole enää mitään terveydenhoitoa. Samoin vanhustenhuollon me olemme hoitaneet omin nokkinemme. Niin pitkälle kuin mahdollista. Paikallisilla vanhuksilla ei ole suurtakaan hinkua Radanvarsikaupungin vanhuskeskityslaitoksiin ja muutama onkin valinnut ystävän avustuksella annetun yliannoksen morfiinia. Rankka ratkaisu mutta me olemme ymmärtäneet sen. Luulen, että turvaan siihen itsekin kun sen aika tulee. Posti tänne sentään kulkee. Kusti polkee Kansalaisten Kyläkaupalle kerran viikossa ja me jaetaan sitä talkoilla vanhuksille ja niille joitten on hankalaa liikkua.

- Sähköhän tänne vielä tulee mutta joka talvi on pitkiä sähkökatkoksia. Viime talven pisin oli yhdeksän päivää. Korjausrobotit tulevat tänne kun kerkiävät. Kerkiäisiväthän ne toki tulla nopeamminkin. Robotti kun ei nuku eikä tunne nälkää. Minä luulen että hallinto tekee sen vittuillessaan. Meinaan kun niitä katkoja on joskus kesäisinkin. Kas kun ahtaassa kuutioasunnossa asumista – tietysti nomenklatura siitä poislukien – pidetään sellaisena ainoana moraalisesti oikeana ekologisuuden muotona joka pelastaa maailman ja me haja-asutusalueella omakotitaloissamme  sinnittelevät ja pienhiukkaspäästöjä aiheuttavat kansalaiset olemme Herrasta Perkeleestä.

- Niin sinulla kuin Maaritilla on tiettyjä taitoja joille täällä on kyllä käyttöä. Sinä osaat metalli-, asennus- ja korjaushommat. Samoin kuin tietysti tuon metsästyshomman. Maarit pystyisi auttamaan kyläkoulussamme ja lisäksi meillä olisi tarvetta ammattitaitoiselle kirjanpitäjälle. Se helpottaisi kovasti meidän omaa valuuttapankkiamme eli suoritepankkia.

Tähän Maarit kysäisi:

- Suoritepankki?

Hölehmäinen vastasi:

- Jep. Täälläkin on pääasiallinen valuutta tietysti euro, mutta sen rinnalla on toisena valuuttana suorite, josta me olemme pitäneet yllä suoritepankkia. Se toimii niin, että jos Johannes menee ja korjaa jostain talosta putkivian niin se lasketaan tiettyjen suoritteitten arvoiseksi. Kyseinen  talo saattaa maksaa suoritevelan vaikkapa perunoilla mutta jos sillä ei ole antaa sillä hetkellä mitään jolle teillä olisi käyttöä niin tehty työ kirjataan suoritepankkiin. Joku toinen voi sitten puolestaan tehdä teille vaikka auraustöitä tai antaa halkoja jonka puolestaan korvaa joku kolmas omalla tavallaan ja osaamisellaan jne jne. Tämä on tällaista varsin kollektiivista meininkiä jolla pyritään pysymään hengissä ja jonkunlaisessa leivän sekä särpimen syrjässä kiinni. Ja se systeemi on toiminut itse asiassa suhteellisen hyvin. Oma suorite saattaa olla pitkäänkin pankissa korvaamatta mutta jossain vaiheessa se korvataan. Ja pankkiin voi ottaa hädän hetkellä myös suoritevelkaa. Se meillä on periaatteena että kukaan täällä ei kuole nälkään tai pakkaseen. Hallinto ei meistä välitä joten me pidämme huolen toisistamme.

Johannes tuumasi tähän:

- Kuulostaa kovasti järkevältä. Kuinkas muuten tuo kyläkauppa toimii? Sehän ei ole minkään suuren ketjun jäsen.

- Osittain normaalina kauppana joka ottaa maksuna euroja. Ja osittain sitten suoritekauppana eli eräänlaisena tavaroitten, ruuan ja palvelusten kirpputorina. Täällä tuotetun ruuan se myy tiskin alta ja kaikki täällä tuotettu ruoka – tarkoitan siis lähinnä liha- ja kalaruokaa – myydään joko kuivattuna tai säilykkeinä. Johtuen juuri noista sähkökatkoista. Pakastimiin ei kannata pahemmin luottaa. Säilyke kun säilyy sähköstä riippumatta. Ja kun te olette kerran tänne muuttamassa niin kehottaisin teidän pyrkimään mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Aarin perunamaahan  teillä jo onkin ja se on kaikki kotiopäin. Kehottaisin teitä myös hankkimaan eläimiä. Lampaat ovat helppohoitoisia ja niitten määrä täällä on lisääntynyt.

Sitten Hölehmäinen oli hetken hiljaa. Aivan kuin hän olisi punninnut mielessään kahta uutta reunansyrjäläistä. Sitten hän totesi:

- Kuinkas te ajattelette tuosta turvallisuustilanteesta? Noin yleensä? Sanotaan ihan koko valtakunnan tasolla?

Johanneksen oli helppo vastata:

- Vituralleenhan se on mennyt jo aikaa sitten. Suurin syy miksi me ollaan muuttamassa tänne  Reunansyrjään on tietysti se, että tällä mökillä ja osana tätä kyläyhteisöä me pystytään elämään köyhää mutta suht ihmisarvoista elämää. Toisin kuin niissä saatanan arpanopissa joissa ihmisiä säilötään ja odotetaan hallinnon toimesta että ne ryyppäävät tai narkkaavat itsensä hengiltä ja sitä kautta pois kirjanpidosta. Mutta on toinenkin syy. Vaikka etnot ovat pääosin pysyneet alueillaan niin aika ajoin ne ovat tulleet riehumaan meidänkin alueille. Ihmisiä on ryöstetty, raiskattu, hakattu ja tapettukin. Maaritilla on jo vuosia ollut liikkuessaan kaasuase mukanaan. Ja mulla on ollut pistooli. Laiton tietysti. Vanha ysimillinen puolalainen Radom. Ostin sen aikanaan yhdeltä tuttavalta. Jos tarkoitat kysymykselläsi sitä, että olenko valmis puolustamaan tämän paikan rauhaa vaikka ampumalla niin vastaus on tietenkin kyllä. Mullahan on sen pistoolin lisäksi 6,55-millinen kivääri ja kaksipiippuinen haulikko. Laittomiahan nekin nykyisin on mutta aikanaan ne minä ihan luvilla ostin.

Hölehmäinen hymyili ja totesi:

- Tuon minä odotinkin kuulevani. Me palataan tähän asiaan vielä hieman tarkemmin kun olette asettautunut tänne. Kuinka saatte muuton suoritettua? Tarvitsetteko apua? Sitä kyllä annetaan.

- Ei. Se hoituu omin neuvoin. Mullahan on toi nelivetoinen paku. Kyllä sillä saa tarpeellisen kuskattua.

Johannes ja Maarit asettautuivat kuivan maan mökilleen. Olosuhteet olivat vaatimattomat mutta loppujen lopuksi riittävät. Hyvin nopeasti käsitys vaatimattomuudestakin alkoi muuttua. Mökissä oli pieni tupa, siinä kamiina jonka Johannes oli vuorannut tiiliskivillä, liesi ja uuni, lisäksi kaksipisteinen kaasuliesi, jääkaappi sekä pöytä jonka äärellä saattoi syödä ja viettää aikaansa. Pyykkikonetta ei ollut, mutta pikkupyykin sai hoidettua nyrkkipyykkinä ja Kansalaisten Kyläkaupalla oli yhteinen pyykinpesumahdollisuus suuremmalle pyykille. Aikaa pyykkäämiseen riitti, sillä työelämä oli pariskunnalla lopullisesti ohi. Televisiona toimi kannettava tietokone. Sitten mökissä oli pieni makuusoppi johon mahtui parisänky. Muutama komero. Sauna, joka lämpeni tietysti puilla, johon vesi tuli pihakaivosta käsipumpulla ja lämpeni kiukaassa kiinni olevassa vesisäiliössä. Suihkukin oli. Nykyiset retkisuihkut saattoi ladata tietokoneen USB-liittimestä. Paine suihkussa ei ollut tietenkään kovin suuri mutta kyllä sillä saippuat sai huuhdeltua. Lisäksi Johannes oli asentanut mökin katolle aurinkopaneeleita.

Ulkona oli ulkohuussi ja liiteri jossa oli myös pieni varasto-osa. Lisäksi Johannes oli kaikenlaisesta ylijäämätavarasta rakentanut pihalle grillikodan jossa myös saattoi tarvittaessa valmistaa ruokaa. Mökillä oli kaikki tarvittava. Kansalaisten kyläkaupasta sai ostettua ruokaa joko rahalla tai suoritteilla ja omasta perunamaasta sai perunat. Kyläkaupassa oli myös bensiininmyynti. Yhdellä tankillisella selvisi pitkään sillä ajomatkat eivät olleet pitkiä eikä kaupalla enää käyty niin usein kuin joskus ennen. He tulivat toimeen. Se riitti. Enempää he eivät nykyisessä yhteiskunnassa osanneet edes kuvitella. Ennen kaikkea he saivat olla rauhassa. Yhteiskunta ei tunkenut kärsäänsä heidän asioihinsa. Niin kuin Hölehmäinen oli sanonut, heitä ei ollut sille olemassakaan. Muuta kuin kansalaiseläkkeen tilisiirron verran.

Taitavana ammattimiehenä Johannekselle oli Reunansyrjässä tarjolla paljon töitä joka toivat puolestaan suoritteita suoritepankkiin. Maarit oli kirjanpitäjänä ottanut suoritepankin hoidettavakseen ja saanut sen toimimaan entistä joustavammin. Hölehmäinen oli käynyt aika ajoin heidän luonaan juttelemassa niistä näistä mutta Johannes huomasi että hän keskittyi erityisesti maan – tai mikä hemmetin maakunta se nykyisin olikaan – tilanteeseen ja turvallisuuteen. Nähtävästi Hölehmäinen oli ollut tyytyväinen kuulemaansa sillä syyskuun lopulla hän tuli pariskunnan pihalle autollaan kantaen mukanaan putkikassia. Maarit oli pannut kamiinan päälle kahvipannun lämpiämään ja Hölehmäinen alkoi puhua:

- Niin meillä – kuin hyvin monella muullakin vapaavyöhykkeellä – on perustettu aseellisia suojelujoukkoja. Niistä ei sinänsä pidetä hyvin suurta meteliä. Niitten päällimmäinen tehtävä tällä hetkellä on tietysti turvata vyöhykkeillä asuvien turvallisuus erityisesti etnojen väkivallan takia, sillä poliisi ei ole siitä enää kiinnostunut eikä sillä ole siihen sen puoleen voimavarojakaan. Jokainen tolkullinen ja asekuntoinen mies on tarpeen. Emme ole perustaneet varsinaista armeijaa, vaan eräänlaisen suojeluskuntien perillisen jonka organisaatio on hajanainen ja vaihtelee hieman kunnasta toiseen. Me nimitämme sitä suojelukaartiksi. Sinulla olisi siinä paikka, jos haluat. Etnoja täällä ei ole vähään aikaan näkynyt ja se johtuu siitä, että viimeksi tänne tulleet uhoavat etnot majailevat tällä hetkellä kuusi kilometriä mökistäsi itäänpäin. Pysyvästi. Oletko halukas osallistumaan toimintaan?

- Totta helvetissä olen. Olen oppinut nauttimaan täällä olevasta rauhasta ja arvostamaan täällä asuvia tolkullisia ihmisiä. Ja Radanvarsikaupungissa asuneena tiedän mitä on turvattomuus. Ymmärrän myös sen, että  jos poliisi ei enää takaa turvallisuutta, niin ihmisten on tehtävä se itse. Ja tarvittavat aseetkin minulla on. Kivääri ja haulikko. Ja sitten se pistooli.

Hölehmäinen hymyili ja aukaisi kassin:

- Ne aseet ovat hyvä alku. Mutta tässä on vähän lisää. Tunnistatkos tämän masiinan?


- No helvetti… tuohan on peltikonepistooli. KP 44. Eikös nuo pitänyt olla jo aikaa sitten hävitetty?

- Onhan ne. Virallisesti. Puolustusvoimissa on ymmärretty niin sanottu vallitseva tilanne tuolla kenraalitason alapuolella jo pitkän aikaa. Nämä aseet on poistettu kirjanpidosta. Ja siis virallisesti hävitetty. Mutta puolustusvoimissa – sen poliittisesti valitun johdon alapuolella – tiedetään, että me joudumme vielä jossain vaiheessa ottamaan maamme takaisin suomalaisille. Viimeistään silloin kun Liittovaltiolta loppuvat rahat ja etnot alkavat ottamaan väkisin sitä, mitä ne ovat saaneet tähän mennessä ilmaiseksi. Vielä ei ole se aika, mutta se on päivä päivältä lähempänä. Sanotaan niin, että it´s too late to work within the system, but it´s too early to shoot the bastards. Mutta se aika tulee vääjäämättä. Vaikka me emme sitä halunneet emmekä pyytäneet. Halusimme vain olla ja elää rauhassa. Mutta joka tapauksessa jo nyt me olemme osa vielä suurempaa asekätkentää kuin mitä jatkosodan jälkeen tehtiin.

- Mahtaako poliisilla olla näistä mitään hajua? Näähän on kumminkin konetuliaseita.

- Osa saattaa tietääkin. Mutta ne ovat silloin todennäköisesti mukana toiminnassa itsekin. Ainakin me saadaan sähköpostitse turvallisuusraportteja tietyiltä Radanvarsikaupungin poliiseilta. Joka tapauksessa ei poliisi näitten perään tule. Ei niitä kiinnosta. Niillä on tarpeeksi tekemistä etnojen kanssa. Ehkä ne salaa toivoo että me maakunnan miehet tullaan ja hoidetaan homma niitten puolesta. Tässä kassissa on sulle konepistoolin lisäksi kolme rumpu- ja kolme tankolipasta ja tuhannen kappaletta patruunoita. Voidaan käydä radalla testaamassa kun sulle sopii.

Hölehmäinen kaivoi vielä kassistaan pienen pistoolin, pari irtolipasta ja pari rasiaa patruunoita:

- Ja mehän täällä vapaavyöhykkeellä uskomme tasa-arvoon ja siihen, että naisella on oikeus kulkea rauhassa ja tarvittaessa puolustaa itseään. Siispä tässä on rouvalle 6,35-millinen Walther M 9-pistooli.

Maarit otti pistoolin, kiitti, irroitti lippaan, veti liikkuvat pari kertaa taaksepäin, tarkasteli asetta, nyökkäsi hyväksyvästi, loksautti tyhjät pois ja laittoi täyden lippaan kiinni.

- Mahtuu käsilaukkuun mukavasti. Tytöllähän pitää olla aina joku salaisuus mukanaan.

- Käsittelit pistoolia varsin asiantuntevasti. Ei tainnut olla ensimmäinen kerta?

- Eihän toki. Me uskotaan Johanneksen kanssa samaan tasa-arvoon kuin uskotaan täällä Reunansyrjässäkin. Minä olen opetellut ampumaan kaikilla Johanneksen aseilla sillä selvää on että joskus tilanne päätyy väkivaltaiseen avohärdelliin. Tuon kuuskolmevitosen pati on tietysti melko tehoton mutta läheltähän sillä ammutaan ja vittumainen se on suolestaan pois kaivella. Ja mitä tulee kaartiinne niin minulla on hallussani hyvät ensiaputaidot. Oletan, että kaarti tarvitsee lottiakin. Tässä olis yksi tarjolla.

Hannes Hölehmäinen nousi seisaalleen ja puristi niin Maaritin kuin Johanneksen kättä. Reunansyrjän suojelukaarti oli saanut kaksi jäsentä lisää.


Reunansyrjä, jouluaattona 2035


Johannes heräsi ennen vielä unissaan tuhisevaa Maaritia ja antoi hänelle kevyen suukon otsalle. Sitten hän nousi, laittoi kamiinaan puupuristebriketin joka syttyi vielä vanhoilla hehkuilla. Johannes ja Maarit olivat saaneet itsensä ampuneelta Tuunasen Maunolta perinnöksi neljä kuutiota brikettejä joita oli vielä jäljellä. Hän laittoi kamiinan päälle kahvipannun ja keitteli kahvit. Kahvin valmistuttua hän herätti Maaritin aamiaiselle. Aamiaisella oli tarjolla kahvin lisäksi ruisleipää, voita ja kuivattuja hirvenlihaviipaleita. Mitäpä sitä ihminen aamulla muuta tarvitsisi.

Samalla kun Maarit nautti aamiaistaan hän naputteli läppäriään. Hän oli ottanut haltuunsa ammatitaitoisena kirjanpitäjänä koko Reunansyrjän suoritepankin valvonnan ja oli levittänyt sen myös naapurikuntiin. Maaritin lopullisena tavoitteena oli se, että suoritepankki leviäisi yhtenäisenä koko maakuntaan. Hänen aloitteestaan oltiin perustettu myös bensiinipankki josta suoritteitten tekijät saisivat polttoainetta jos suoritteen kohde oli kauempana. Kun pariskunta istui aamiaisellaan he huomasivat että pihalle saapui traktori. Traktorin puikoissa istui maanviljelijä Janne Kosonen joka aurasi pariskunnan parinsadan metrin mittaisen pihatien suoritekorvauksena niistä huoltotöistä jotka Johannes oli hänelle tehnyt. Janne näki pariskunnan pienen tupansa ikkunassa ja morjesti heitä. He morjestivat takaisin. Kelpo häiskähän se Janne oli, niin kuin paikalliset ihmiset yleensäkin.

Traktorin poistuttua jatkoi pariskunta aamiaistaan ja katseli samalla tosi-tv:tään johon ei tarvittu sähköä. Johannes oli laittanut ikkunan eteen lintulaudan ja talipalloja joitten kimpussa pyöri monenlaisia tirriäisiä jolle tarjottu eväs maistui. Maarit totesi:

- Ei tuon parempaa telkkaria olekaan. Ei sitä oikein kaupungissa asuessaan tajunnutkaan kuinka turruttavaa sen helvetin tuubin katseleminen on. Milloinkas me ollaan viimeksi sitä tuon läppärin kautta edes katseltu.

- Jaa… oliskos tuosta pari viikkoa? Kun ne uutisetkin tulee seurattua Yhdistyneen Kansalaiskanavan kautta. Eihän sitä Eurostoliiton paskaa jaksa seurata pulkkinenkaan. Päänsä saa särkemään muutenkin.

Yhdistynyt Kansalaiskanava oltiin perustettu joskus 2020-luvulla. Siinä oli mukana kansallismielisiä verkkojulkaisuja ja erillisiä bloggareita sekä muita kanavia. Hallinto vihasi kanavaa kuin vihan kostaja sillä oletettiin että jo lähes viisikymmentä prosenttia kansalaisista haki tietonsa ainakin osittain sitä kautta. Tällä hetkellä sen palvelin sijaitsi Tonga-saarilla ja ihmiset – niin kuin Maarit ja Johanneskin – seurasivat sitä NewTor-verkon kautta jota ei pystytty jäljittämään.

Elämä mökillä ei ollut pelkkää oleskelua vaan se vaati jatkuvasti kaikenlaisia käytännön töitä ja myös suoritepankkiin tehdyt työt pitivät osaltaan huolen että aika ei käynyt pitkäksi. Toisin kuin kuutioasunnossa oleskelu jossa elämä olisi ollut lähinnä kattoon tuijottamista. Tänään otettaisiin kuitenkin rennommin ja vietettäisiin joulua. Lahjoja ei ollut. Mitä niitä aikuiset ihmiset enää toisilleen hankkimaan. Kinkku kuitenkin oli tehty, pieni kolmekiloinen sellainen ja siitä saadusta liemestä tehtäisiin maittava kastike joka maistuisi keitettyjen perunoitten kanssa. Lisäksi olisi tarjolla karjalanpiirakoita ja munavoita. Lopusta kinkusta tehtäisiin hernesoppaa. Olipa hankittu pullo punaviiniäkin sekä pari keissiä Venäjältä tuotua Baltika-olutta jota saattaisi nauttia joulusaunassa.

Maaritin ja Johanneksen elämä oli muuttunut ehkä aineellisesti aikaisempaa köyhemmäksi mutta kumpikin tunsi, että siinä oli sisältöä entistä enemmän. Tässä pienessä mökissä asuessaan heistä tuntui myös että heistä oli tullut toisilleen entistä läheisempiä. Ehkä syynä siihen oli se, että kun elämästä karsittiin kaikki turha, niin silloin huomasi sen, mitä ne tärkeimmät asiat olivat. Läheisyys, pieni katse, luottamus ja ohimennen annettu hellä kosketus. Jouluaaton edetessä Maarit soitti jouluntoivotukset läheisilleen niin kuin myös Johannes aikaisemmasta avioliitosta peräisin olevalle tyttärelleen joka onnekseen oli työllistynyt sairaanhoitajaksi ja saavuttanut näin ammattilaisen aseman sekä sisarelleen Irma Ruuskaselle, joka toimi virkailijana Helsingin Yhteiskuntaan Sijoittumistoimistossa.


Lyhyt jouluaaton valo alkoi hämärtyä ja Johannes laittoi saunan lämpiämään. Oli aika aloittaa yksinkertainen mutta lämminhenkinen joulunvietto. Saunan savupiipusta nousi ilmoille kipinöitä pimeään jouluiltaan, saunasta kuului kiukaan suhina ja rauhallinen puheensorina. Tässä pienessä mökissä asui kaksi vähään tyytyväistä mutta onnellista ihmistä jotka eivät enää kaivanneet kaupunkia eikä siellä majaansa pitävää sairasta yhteiskuntaa joka piti sairauttaan siunauksena.


Helsinki, Tapulikaupunki, Tytti Tuppuraisen Asuinkombinaatti 18 B 284, kuudes toukokuuta vuonna 2038


Liittovaltion poliisin Helsingin osaston  järjestyspoliisit vanhempi konstaapeli Kauko Laasanen ja konstaapeli Petteri Grönback seisoivat erään kuusineliöisen kuutioasumuksen ovella kuutiokolossin 28:ssa kerroksessa. Jo ennen heidän saapumistaan paikalle oli sinne ilmestynyt kierrätys-tutkintarobotti heti hälytyksen saatuaan. Tämä olikin se ainoa tapaus kun näihin kuutioihin tultiin nopeasti sillä kuutioasunnossa olevan henkilön mikrosiru oli ilmoittanut elintoimintojen loppumisesta. Nyt vauhti oli valttia sillä kuollut kansalainen voisi maksaa hieman elatuksestaan takaisin häneltä poistettavien elimien muodossa. Koska elimet saatiin nykyisin säilymään siirtokuntoisina entistä kauemmin niitä saattoi myydä kovalla valuutalla kaikkialle maailmaan.

Robotti oli toiminut nopeasti ja ensiksi vahvistanut asukkaan olevan kuoleman tilassa. Elvytystä ja ambulanssia ei kansalaiseen tuhlattu joten robotti alkoi sekä irrottaa asukkaan elimiä joitten käyttökelpoisuuden taas patologirobotti puolestaan myöhemmin selvittäisi että kartoittaa samalla kuolinsyytä. Samanaikaisesti se myös skannasi kuuden neliön asunnon tehden alustavan – ja kansalaisen kohdalla yleensä lopullisen – rikostutkimuksen. Poliisit saivat omiin pienikokoisiin virkaverkottimiinsa robotin lähettämän analyysin:

Kuollut: Kansalainen Micke Andrei Alexander Janttonen. Henkilötunnus 130419X87GH442V.

Kuolinsyy: Heroiinin yliannostus. Heroiinia on käytetty nelinkertaisesti tappava määrä, joten kyse on itsemurhasta.

Rikospaikkatutkinta: Kuolleessa ei ole minkäänlaisia ulkoisen väkivallan merkkejä ja skannauksen mukaan asunnossa on käynyt ulkopuolisia ihmisiä viimeksi n. 27 – 28 vrk aikaisemmin. Ei rikoksen mahdollisuutta. Ehdotan jutun tutkimuksen päättämistä.

Laasanen klikkasi miniverkotintaan ja vahvisti rikostutkimuksen päättyneen. Hän tuumaili itsekseen Suomen siirtyneen tavallaan takaisin torppariaikaan. Ainakin siinä mielessä että kun vanhemmilla ei ollut antaa lapsilleen oikein mitään muuta niin annettiin sentään komealta kalskahtavat nimet. Miniverkotin kertoi juuri kuolleen ja nopeasti elinkierrätykseen päätyvän Micken äidin puolestaan kuolleen edellisenä vuonna alkoholimyrkytykseen. Ei muita elossa olevia sukulaisia. Äiti oli aikanaan näköjään ollut kampaaja ja pitänyt vuokratuolia suuremmassa kampaamossa. No, senhän tiesi kuinka kampaajillekin oli käynyt robottiteknologian kehittyessä. Poikakaan ei ollut näköjään kestänyt tässä kuutiossa kuin muutaman vuoden. Laasanen ei muistanut kuinka monen yliannokseen kuolleen ruumiin kanssa hän oli uransa aikana ollut tekemisissä mutta paljon niitä oli ollut. Niin hän kuin Grönback ajattelivat että eivät he olleet aikoihin mitään poliiseja, vaan jätehuollon jatke.

Poliisit totesivat että case closed, vaikka varsinaisen työnhän tässä teki robotti. Kierrätys-tutkintarobotti läksi kuljettamaan Micken talteenotettuja elimiä eteenpäin ja paikalle saapui jätehuoltorobotti joka otti mukaansa Micken ruumiin ja läksi kuljettamaan sitä Kyläsaaren polttolaitokseen. Toinen huoltorobotti sen jälkeen siivoaisi ja desinfioisi kuution valmiiksi seuraavalle asukkaalle. Poliisien päivä ei ollut vielä ohi ja miniverkotin ilmoitti hälytyksen naapurikompleksissa tapahtuneesta elintoimintojen loppumisesta. Toinen kierrätys-tutkintarobotti oli jo menossa paikalle.

Jätehuoltoa.


Helsinki, Yhteiskuntaan Sijoittumistoimisto, seitsemäs toukokuuta 2038


Jo 65 vuotta täyttänyt Irma Ruuskanen aukaisi virkaverkottimensa ja tuumi että onneksi oli enää vajaa kaksi vuotta eläkkeelle. Ehkä sen kestäisi. Kaikenlaisilla suorittavaa työtä tekevillä eläkeikä oli ollut jo kauan 67 vuotta mutta yhteiskuntapoliittisen uusteologian maistereilla se oli puolestaan 60 vuotta. Luonnollisesti kyseiset yhteiskuntateologit olivat Liittovaltion Suomen maakunnan arvostetuimpia henkilöitä ainakin virallisesti mutta hallinto tajusi myös, että koska heillä ei varsinaisesti tehnyt yhtään mitään yhtään missään oli halvempaa laittaa heidät kuusikymppisinä täydelle eläkkeelle sen sijaan että maksaisi heille täyttä ja vielä kalliimpaa palkkaa vielä seitsemän ylimääräistä vuotta.

Virkaverkotin ilmoitti erään Irman entisen asiakkaan kuolleen heroiinin yliannostukseen. Kukas… Micke Andrei Alexander Janttonen. Ollut Irman asiakkaana vuonna 2035. Vaikka raportissa näkyi kyseisen pojan valokuva ei Irma häntä muistanut. Niin moni asiakas oli lähtenyt kuutioihin hänen välityksellään. Irma huokasi, aukaisi työpöydän laatikkonsa ja otti sieltä vanhan ruutuvihon. Siinä ei ollut merkintöjä kuin ensimmäisellä sivulla. Tukkimiehen kirjanpitoa. Irma veti kirjanpitoon taas yhden viivan, laski nopeasti lukeman ja sai tuloksen 138. Satakolmekymmentäkahdeksan alle kolmekymppistä ruumista. Hänen asiakkaitaan. Sillä ajalla kun työvoimatoimisto oli muuttunut Yhteiskuntaan Sijoittumistoimistoksi. Irma oli saanut elää aikuiselämänsä hyväpalkkaisena ammattilaisena. Mutta tunsiko hän ylpeyttä urastaan? Halusiko hän edes vastata siihen kysymykseen? Halusiko hän edes ajatella sitä?

Mutta aina oli jotain positiivista. Jotain yrityksen tynkää. Toivoa, tai edes sen siementä. Hän lähetti henkilökohtaisesta verkottimestaan sähköpostin veljelleen Johannekselle joka asui maallepakolaisena Reunansyrjässä:

Moi, broidi.

Tehän olette Maaritin kanssa miettineet, että josko ottaisitte maallepakenemista haluavan ottonuoren sinne teille. No, mulla olis nyt yksi tarjolla. Vilma Koivunen, täyttänyt juuri 16 vuotta. Lopettaa peruskoulun keväällä. Ihan hyvät arvosanat mutta ei niin hyvät että hän saisi stipendin kovien tieteitten opiskeluun. Eikä yhteiskuntateologia kiinnosta tyttöä pätkääkään.

Tyttö on asunut yksinhuoltajaäitinsä kanssa koko ikänsä kahdeksan neliön kuutioasunnossa ja haluaisi muuttaa maalle. Hänen äitinsä tukee tytön suunnitelmaa. Äitikin on ihan täysipäinen nainen mutta ymmärtää ettei pysty tukemaan tytärtään muuten kuin luopumalla hänestä.

Vilma ei ole oppinut juurikaan siellä maalla tarvittavia taitoja. Milläs hän olisi oppinutkaan kun on asunut kuutiossa koko ikänsä?  Mutta olen tavannut hänet useamman kerran ja hän vaikuttaa fiksulta ja sisukkaalta tytöltä ja ennen kaikkea hänellä on suuri halu oppia ja jättää nuo kuutiosillipurkit sekä myös jatkuvasti uhkaava etnojen väkivalta lopullisesti taakseen. Luonnollisesti hän toisi talouteenne lisäksi oman kansalaiseläkkeensä.

Miettikää Maaritin kanssa. Tää on kyllä tosi miellyttävä ja myös kovasti hyvätapainen tyttö ja hänelle toivoisi vain pelkkää hyvää. Olen kertonut hänelle teistä ja hän olisi kovasti halukas kokeilemaan.

Sisaresi Irma.

Suljettuaan henkilökohtaisen verkottimensa Irma tuumasi että enää vajaa kaksi vuotta tätä paskaa. Hänen miehensä pääsisi eläkkeelle jo puolen vuoden päästä. Koska hän oli alun perin historian – vanhan ja hylätyn historian – opettaja, ei hänkään pääsisi eläkkeelle ennen kuin 67-vuotiaana. Jonkunlainen rangaistus kai sekin oli vaikka hän oli opettanut kiltisti vaadittua epistolaa jo parikymmentä vuotta. Sitten kun Irmakin pääsisi eläkkeelle, hekin muuttaisivat pois Helsingistä. Naakkamoon. Lähelle Reunansyrjää. Ei heistä olisi elämään sellaista uudisraivaajaelämää kuin Johannes ja Maarit sekä ehkä tulevaisuudessa tuo Vilmakin. Mutta Naakkamossa oli myynnissä halpoja kaksioita. Saunallisia sellaisia. Kun he myisivät oman asuntonsa Haagasta ja ostaisivat kaksion Naakkamosta heillä jäisi vielä hyvä pesämuna eläkevuosia varten. Hyviä sellaisia. Turvallisia. Rauhallisia. Ei aivan Vapaavyöhykkeellä mutta vieressä kuitenkin.


Reunansyrjässä, samana päivänä


Johannes ja Maarit olivat lukeneet Irman viestin ja keskustelivat asiasta. Tällaista mahdollisuutta oltiin mietitty jo jonkun aikaa ja olihan pariskunta tehnyt mökkiinsä kahdeksan neliön lisävinkkelin johon yksi asustelija mahtuisi kyllä. Irma ei ehdottaisi maallepakenijaa mitenkään kevein perustein joten tyttö varmaankin sopeutuisi ja muuttuisi melko nopeasti vapaavyöhykeläiseksi. Ja olisihan hänelle käyttöä. Johanneksella oli kaikenlaisia korjaustöitä ja Maarit pyöritti maakunnan kokoiseksi kasvanutta suoritepankkia. Lisäksi he olivat hankkineet kuusi lammasta joitten hoidossa olisi oma työnsä ja yksi käsipari siinä ei olisi ollenkaan pahaksi. Samoin kuin ei olisi perunamaan hoidossa. Lisäksi tyttö voisi olla mukana paikallisten vanhusten huollossa. Minkäänlaista varsinaista sosiaalihuoltoahan täällä ei ollut joten innokas nuori nainen olisi siinäkin mielessä paikallaan.

Lisäksi tytöllä olisi mahdollisuus halutessaan opiskella. Yhdistyneen Kansalaiskanavan kurssien kautta Liittovaltiosta irtautuneet ihmiset voisivat halutessaan opiskella matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, kieliä, biologiaa, ekonomiaa, mekaniikkaa, agronomiaa ja yleensäkin kaikkea hyödyllistä. Virallista titteliä YKK:n kautta ei saisi, mutta vapaavyöhykkeillä ei tärkeintä ollutkaan oppiarvo vaan osaaminen.

Aikansa mietittyään Johannes ja Maarit päätyivät siihen johtopäätökseen että annetaan tytölle mahdollisuus. Hän voisi muuttaa heidän luokseen heti kesäkuussa kun peruskoulu loppuisi. Hän olisi heidän luonaan kesän ja tekisi sitten itse päätöksen jatkostaan. Joka tapauksessa hän olisi tervetullut. Olisihan hänkin pakolainen niin kuin olivat Johannes ja Maaritkin. Pakolaisia omassa maassaan. Tai Liittovaltion maakunnassa.

Johannes alkoi puhdistamaan suojelukaartilta saamaansa konepistoolia ja tuumasi samalla, että ehkä se maa vielä kerran otettaisiin takaisin.

29 kommenttia:

Veijo Hoikka kirjoitti...

Hieno visio jälleen. Eihän Orwellin visioitakaan aikanaan uskottu...
Mauno meni ja teki suomalaisen ratkaisun. Jenkeissä olisi kuollut pahimmoillaan joku kymmenen ennen Maunoa. Outo on impivaaralaisen miehen sielunelämä. 80-90 vaihteen konklaavia seuranneet kymmenet tuhannet konkurssit johtivat 10-15 tuhanteen itsemurhaan, mutta yhtään pankinjohtajaa ei murhattu. Outoa.

Muuten, olen sitä mieltä, että MV-lehti olisi hävitettävä, koska on paljastunut Suomen turvallisuutta vaarantavaa vuotoa valemediassa.

Vähitellen hiljennymme iloisempaan historialliseen tapahtumaan, joka ehkä sekin tuhotaan jollain konklaavilla. Ins Sipilä tai ins Päämies, kuka tietää.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, tätä on tässä itse kukin pohtinut jotta olisiko se Etäänperillä oleva mökki kuitenkin varustettava kohtuullisen asumisen puitteet tarjoavaksi.
Ei taida kuitenkaan tuota eläketä, tai niinkuin osa sillä olevista sanoo, kiduketta, paljoa olla tiedossa. Se vähä tulee katoamaan sähkönsiirtomaksuihin ym ihmeen tarpeelliseen.
No, jäähän pahana päivänä se yksinäisen miehen ratkaisu jäljelle juu.
Mutta katsotaan nyt nuo vaalit ensin, saataa tulla mielenkiintoinen näytelmä siitä.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Ai, että "peltiheikki"-kp:kin oli mukana reservissä ! Oonhan tuolla joskus v. 1966
ampunutkin. Oli se sellainen vehje, että oisko ampujan pitänyt enemmän pelätä hengenmenoa kuin kohti ammutun. Mutta sodassa varmaan "lisänä kuin rikka rokassa".

Anonyymi kirjoitti...

Parahin Yrjö,

Olen lukenut blogiasi aktiivisesti likipitäen puolitoista vuotta, mutta en ole saanut aikaiseksi kommentoida tänne vasta kuin nyt. Yhtä kaikki, suuret kiitokset blogistasi! Kirjoituksiesi pääviesti on enemmän kuin tärkeä, tosin minun kohdallani blogillasi ei sikäli ole nuivistavaa funktiota, tämän käytäntö on jo hoitanut aikapäiviä sitten. Joka tapauksessa arvostan suuresti sitä, että kerta toisensa jälkeen jaksat tuoda julki haitallisen maahanmuuton ja monikultturismin ongelmia ja haitallisia lieveilmiöitä. Osaat erotella asioista sen mikä on oleellista, ja mikä ei, sekä perustella väittämäsi. Yksinkertaisia asioita, mutta nämä kyvyt tuntuvat olevan hupeneva luonnonvara. Pidän tavastasi kirjoittaa aiheesta joskus suoraan, joskus tarinoiden kautta, osin vakavasti ja erittäin tunteisiin vetoavasti, mutta myös kierolla huumorilla. Tiedämmehän, että kautta aikain totalitaristiset aatteet (joihin myös monikulttuurisuususkon luen) ovat suhtautuneet karsaasti huumoriin.

Lienee kohdallaan valottaa hieman taustaani. Olen päältä kolmekymppinen perheellinen mies, pienen pojan isä. Minulle tärkeitä harrastuksia ovat urheilu, musiikki, lukeminen, kalastus ja eräily. Olen akateemisesti koulutettu ja työskentelen yksityisellä sektorilla. Alkujaan olen pikkukaupungin kasvatti, sittemmin työn kautta päätynyt Helsinkiin. Asuinsijamme suhteen olemme sinänsä etuoikeutetussa asemassa, että olemme voineet hankkiutua vapaiksi monikulttuurisuuden riemuista. Tosin faktahan on, että täällä kehä kolmosen sisällä etäisyys lähimpään "väreilevään" naapurustoon ei oikein missään ole kivenheittoa pidempi.

Kehitys-, erityisesti muslimimaista meille suuntautuva haitallinen maahanmuutto ja siitä aiheutuva yhteiskuntamme muutos huolettaa. Rehellisesti sanottuna nämä asiat joskus valvottavat jopa öisin. En sikäli ole itsestäni huolissani, mutta kannan huolta poikani ja vaimoni puolesta. Elämme ympäristössä, jossa väkivalta ja seksuaalirikollisuus yleistyy ja raaistuu ja kaiken tämän keskellä iso osa poliitikoistamme ja viranomaisistamme elävät itsepetoksessa. Odotukseni pääkaupunkiseudun tilasta lähitulevaisuudessa ei ole kovin ruusuinen. Pohdin usein kuinka suojelen rakkaitani? En voi poikaani kuitenkaan pumpulissakaan kasvattaa.

Mutta ei vaivuta liikaan synkkyyteen. Hanttiin laitetaan, se on varma! Täällä punavihreän sekamelskan keskellä asustaa myös isänmaallisia, kansallismielisiä ja tervejärkisiä ihmisiä, usko pois. Toivotan sinulle hyvää joulua ja parempaa tulevaa vuotta!

Samalla hyödynnän mahdollisuuden esittää kiitokseni myös Jaska Brownille, Professorille, Vasarahammerille, Pekalle sekä Kumitontulle ynnä muille, joiden yhtä lailla loistaviin blogeihin olen saanut tämän kautta tutustua.

Terveisin,
Pikkukaupungin poika

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Veijo Hoikalle, Ano:lle, Terho Hämeenkorvelle ja Pikkukaupungin pojalle & kiitos kommenteistanne.

Veijo: Kiitokset. Nykyaika on potpurri sekä Orwellia että Huxleytä. Ja minä taas olen sitä sukupolvea joka muistaa sen 1990-luvun laman oikein hyvin. Pankit pelastettiin, yrittäjät ja varsinkin pienyrittäjät jyrättiin. Tuo MV-juttu meni vähän ohi sillä Hesarihan sitä tietovuotoa teki. Mulla on tosin pitkät piuhat ja kylmäjuotoksia välissä.

Ano: Tätä asiaa olen miettinyt tykönäni usein. Kun eihän valtiovallalle yli viisikymppisiä ole enää olemassa muutenkaan, varsinkin jos he ovat joutuneet työttömäksi. Mitä me ollaan silloin kun ollaan kuusvitosia? Rouvan kanssa on pyritty laittamaan vähän sukanvarteen. Se eläke kun ei meilläkään mahda kummonen olla.

Terho: Ettet sekoittanut Stenikkaan jolla oli vielä kolhompi maine? Sinänsä peltikp on käytännössä täysi kopio venäläisestä PPS-43:sta. Se on vaan pesitetty ysimilliselle. Anyway, minunkin inttiaikaan peltikonepistooli oli vielä reserviläisase niin kuin jopa Ukko-Pekkakin jolle minäkin kerkesin saada koulutuksen. Sinänsä jos ajattelee anarkiaan menevää maata ja jotain huligaanijoukkoa niin jos se tietää että jossain kylässä olisi normaalien kivääreitten ja haulikoitten lisäksi parikymmentä peltiheikkiä niin kyllähän se pistäisi miettimään että kannattaako sinne mennä riekkumaan ollenkaan.

Pikkukaupungin poika: Lämmin kiitos palautteestasi. Tuollaisella on suuri merkitys. Kehä kolmosen sisäpuolella asuu paljon järkevää ja asiallista väkeä. Kerkesinhän siellä aikanani asustella pitkään minäkin. Oma, ja varsikin seuraava sukupolvi joihin poikasi kuuluu joutuu niittämään sen, mitä oma, typerä sukupolveni on aikanaan kylvänyt. Tosin se kylvö alkoi jo minua edeltävän sukupolven toimesta. Kiitoksesi on välitetty ja kommenttisi ovat jatkossakin hyvin tervetulleita ja oikein hyvää ja rauhallista joulua sinulle ja perheellesi.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo puolisotilaallinen toiminta juttusi lopussa kuulostaa vähän samantyyliseltä kuin mitä eräät Liettuan armeijan ex-sotilaat vetävät vapaaehtoisille. Olisi mielenkiintoinen tapaus tutustua, jos vain aikaa riittäisi, pääsisi ehkä verestämään omia SA-INT-muistoja & -opittua noin käytännössä. Liettuan ja Puolan rajalla sijaitsee se strategisesti tärkeä "Suwalkin käytävä", lännessä on Kaliningradin enklaavi ja idässä Valko-Venäjä (kriisitilanteessa taitaa päästää veli-venäläisen joukot alueellensa ilman sen suurempia "mutinoita"?). Sen kun Itänaapuri valloittaa, niin maayhteys Baltiaan on katkaistu.

OT 1:nä, tämän päivän uutisvirtaa on värittänyt HS:n eräs artikkeli Viestikoekeskuksesta. Eli julkaisiko Hesarin toimittajat arkaluonteista ja salaista materiaalia vai eivät? Oheen vielä linkkiä vaihtoehtomediaan pelkästään jo kommenttiosion humoristisuuden vuoksi.

Jos minä haluaisin tuhota kiintolevyn (kovo) sisällön, ensimmäiseksi formatoisin sen kovon (Windowsissa käsky "format c:") ja sen jälkeen vasta vasarakäsittelyä, pilkota se osiin ja vaikkapa bensaa päälle & palamaan. Siten saisi "tulenarka" tieto sananmukaisesti lopullisen ratkaisun [pun intended]. Ainakin näin siis otaksun, koska en ole ATK-ekspertti tai tietoturvaspesialisti, mutta aika vaikeata olisi se heille tuhkakasasta katsella/päätellä mitä aineistoa siellä kovolla taas olikaan.

OT 2:na, CIA esti muslimiterroristien pääsyn paratiisiin neitsyeiden pariin, Putin kiitti puhelimessa Trumpia, ja nyt terroristi-kandidaatteja odottaakin sitten tutustuminen Venäjän vankilasysteemeiden "hienouksiin". Kyllä Siperia opettaa! Ehkä näiden taivasmatka-turistien olisi kannattanut kuukahtaa tulitaistelussa FSB:n kiinniottoporukkaa vastaan à la Beslan?

Meinaan nyt heitä odottanee eräänlainen maanpäällinen h-vetti, tosin en tunne pätkääkään sääliä näitä tyyppejä kohtaan, he valitsivat oman polkunsa....


- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Soomepois. Liettualaisten ja noitten reunansyrjäläisten välillä on tietysti se ero että liettualaisilla uhka on selvä ja se on Venäjä. Noilla reunansyrjäläisillä Venäjä on tietysti uhka mutta heillä uhkana on myös utopian vuoksi maahan tuodut huligaanit, rikolliset ja terroristit.

OT1: Seuraan, mitä asian tiimoilta tapahtuu. Hesarihan on asian tiimoilta kovasti itkenyt sananvapauden perään mutta toisaalta se hyväksyy tuomiot niille jotka puhuvat islamista facebookissa vähän rumia. Yleensäkään viestikoelaitoksesta ei tarvitsisi uutisoida yhtään mitään sillä salaisen toiminnan idea on se että se on, no, salaista. Eikä mahdolliselle viholliselle kannata kertoa sitä, mitä me siitä tiedämme. Toi tietokoneenhajotusepisodi meni jo epic failin puolelle.

OT2: Joku tiedostava yksilö näkee varmasti tässäkin viestin siitä että Trump on Putinin marionetti. Itse näen tuon kyllä liennytyksenä parhaimmillaan. Viattomia ihmishenkiä pelastui.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Tuossa Uuden Suomen blogissa oli 1/8 kohtaa josta ei ole ollut oman muistikuvani mukaan mitään tietoa.

Ja jostain muistan lukeneeni jonkun artikkelin, jossa joku upseeri sanoi suomen pystyvän havaitsemaan kaikki Pietarista nousevat koneet.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vittuuntunut NettoVeronmaksaja. Kun en ole lukenut tuota Hesarin juttua niin on vaikea sanoa siitä ja sen kommentoinnista tarkemmin mitään. Mitä tulee tutkiin niin totean että en ole millään muotoa ilmavalvonnan ammattilainen mutta näkisin että maapallon kaarevuus vaikuttaa tutkan havaitsemiskykyyn. Tutkakoneet ovat tietysti parempia mutta meillä ei kai niitä ole.

Anonyymi kirjoitti...

Tere Yrjö,

kuulostaahan toi nyt aika pahalta et jotkut terroristit koittivat tehdä iskun Pietarin Kazanin katedraaliin, se on sentäs eräs kulttuurihistoriallisesti ja uskonnollisesti tärkeimpiä nähtävyyksiä Pietarissa. Ei mulle tulisi mieleenikään mennä räjähtelemään jonnekin Jerusalemin Kalliomoskeijaan tai posauttelemaan sitä pyhää kiveä Mekassa. Pitäköön pyhät paikkansa, kun se kerran heille niin paljon merkitsee, mutta please älkää myös tuputtako sitä omaa uskontoanne. Ei kiinnosta tuon taivaallista, uskon mihin uskon ja se siitä.

OT:nä lisäys näihin mun leffasuosituksiin, saksalaisin voimin toteutettu ja perustuen autenttisiin tapahtumiin attentaatista Aatua vastaan Rastenburgissa (Wolfsschanze - Sudenpesä) heinäkuun 20. 1944. Se Tom Cruisen tähdittämä versio "Operation Valkyrie" ei sytytä pätkääkään, se on sitä "Hollyweird" soopaa. Tämä Sebastian Koch'in näyttelemä versio (Operation Walküre tai Stauffenberg, v. 2004) pesee Hollywood-tuotannon jos ei nyt ihan 100-0, mutta sinnepäin.

Stauffenberg 1/7, hra everstille alkaa selvitä natsismin karu totuus ja hän tutustuu hra kenraali Fellgiebel'iin kun hän avautuu "pienehkössä" kännissä natsi-Saksan johtoportaasta. Ja mitä kaikkea "kivaa" Waffen-SS joukkojen "Einsatztruppen" - olivat tehneet valloitetuilla alueilla siviileille. Tähän hengenvetoon pitää todeta et ne suomalaiset soturit, jotka olivat palveluksessa SS-Wiking divisioonassa, niin he olivat ainoastaan taistelujoukkoina etulinjassa, eivätkä mitään selustan "erikoiskomennuskuntia".

Stauffenberg 4/7, tuossa viritellään pommia Aatun pään menoksi, salaliittolaisille tuli kiire, eivätkä he pystyneet virittämään kuin toisen paukun. Se jo yksistään madalsi paukun vaikutusta. Jos toi pommi olisi räjähtänyt siellä betonibunkkerissa, jossa yleensä pidettiin noi tilannekatsaukset niin Aatu olisi delannut pommin painevaikutuksesta. Stauffenbergin tokaisu vartiomiehistölle kun he poistuvat kohti lentokenttää "Führerbefehl" - Führerin käsky ja toi hra ylivääpelin tokaisu "Fahren Sie los" ja "Jawohl, Heil H*tler" - jatkakaa matkaanne & kunniaa Aatulle, aikasmoista "pokkakisaa" vartijoille vaikka kuinka onkin hra eversti kun on annettu hälytys. Vartiomies kun on aina vartiomies ja hän on tuolloin korkea-arvoisempi kuin hra kenraali itse. Oliskohan toi rättikattoinen auto ollut Horch? Se kun oli Mersun ohella yksi loistoautoista tuon ajan Saksanmaalla.

Mutta kohtalon ivaa oli tosiaan se, että kokous pidettiin "lautahökkelissä", jolloin pommin painevaikutus ei ollut niin "vakava". Ja joku upseeri vielä siirsi sitä pommisalkkua pöydän jalan viereen pois Aatusta. Muistaakseni Myytinmurtajat jossain jaksossa lavastivat e.m. tilanteen ja totesivat et Aatu olisi kuollut pommin painevaikutuksesta jos se olisi pidetty normaaliin tapaan komentobunkkerihuoneessa ja tuolla r-ainemäärällä mitä Stauffenberg käytti.

Eräässä kohtauksessa majuri Remer menee pidättämään ja laittamaan kotiarestiin propagandaministeri Goebbelsiä 5/7 ja toteaa vartioryhmällensä "jollen tule 15 minuutin päästä takaisin, niin hyökätkää rakennukseen" (pätkän loppupuolella). Ist das klar?! Jawohl Herr Major! - Onko tämä selvää?! Kyllä herra majuri! Josephilla oli valmiina myrkkykapseli suussa jos "oikein huono duuri käy".

Aikas veitsenterällä oli toi vallankaappaus (Putsch) ja von Stauffenbergin kohtalona olikin astua jo samana iltana teloituskomppanian eteen. Vahinko ettei mies onnistunut yrityksessään kaataa natsihallintoa, olisi muutama satatuhatta soturia/siviiliä säästynyt puolin ja toisin. Kyllä kunnon sotaleffassa pitää saksalaisten puhua saksaa, venäläisten venäjää, suomalaisten suomea jne...


- Soomepois Eestist -

Anonyymi kirjoitti...

Veijo lienee koitellut siipiään ironian saralla, jolloin viesti on selvä: hyysäri "mokaa", joten MV-lehti on lakkautettava. Loogista, eikö totta?

Vaan duoda, duoda...
Tämä hyysärin keissi kaikkine tietokoneen vasarointeineen menee osastolle Cui bono?

Tilaustyö jos minulta kysytään, sillä: http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247788-salaisuus-joka-ei-ollut-salaisuus

Wikipedia tietää ja sattuipa sieltä silmiini tällainenkin tieto: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_wars_involving_Finland
-olitteko tietoisia, että olemme olleet sotaakäyvä maa jo vuodesta 2009?

Terho lienee sekoittanut Pelti-Heikin (Sten eli 900 KP m/42 ja m/43)) Pelti-koopeehen (900 KP M/44).
Pelti-kp kun oli sotia käymätön (toisin kuin Suomet ja Stenit) ja aseet valmistettu 1944-1945, ja kaiken lisäksi ne oli varattu Rajavartiolaitoksen, laskuvarjojääkärien ja YK-sotilaiden käyttöön.

Näille vanhemmille asemalleille koulutettiin varusmiehiä aina 1990-luvun loppuun saakka.
Joukko-osastosta riippuen 900 KP 31, 762 KIV 39 ja 762 PK 27 koulutus kuului kaikille huollon, jalkaväki-, jääkäri- ja kenttätykistö-aselajien varusmiehille. SPOLit, IT ja RT saivat sitten lisäksi koulutusta myös Stenien ja Maximienkin käyttöön aina ammuntoja myöten. Pioneereistä ja viestistä en tiedä sitten? Niin ja laivastossa* (Upinniemi) käytettiin DIY/TIS modifioituja Suomi-konepistooleja vielä jokunen vuosi taaksepäin...

Em asemallit poistuivat koulutuskäytöstä 2000-luvulle tullessa ja poistuivat SA-varauksesta lopullisesti vasta vuonna 2008, jolloin pääosa myytiin romurautaakin edullisemmin Yhdysvaltoihin. Suomi- ja Pelti-kp:t polttoleikattiin keskeltä runkoa ja niitä myydään rapakon takana "parts kitteinä". Ukko-Pekat taas menivät sellaisinaan ja niiden arvo kohoaa siellä päivä päivältä.

*Merivoimilla on aina omat meininkinsä ja upinniemeläisillä etenkin:
Puolustusvoimissa tehtiin vuonna 1986 päätös Lahti-Saloranta -pikakiväärien (762 PK M/26) hylkäämisestä ja 1988 mennessä aseet oli koottu varikoille jatkokäsittelyä varten. Ilmeisesti tieto tästä ei ollut kiirinyt Upinniemeen saakka, jossa koulutettiin varusmiehiä asemallille vielä ainakin vuonna 1994. Näin koulutetut varusmiehet saivat Aku Ankka-lomapuvun hihaansa wanhan L/S pk-ampujan aselajimerkin ja kotiutuessaan sotilaspassiin samaisen merkinnän.
Laivaston perustettavien jalkaväkikomppanioiden tukiaseena olisi siis ollut asemalli joka virallisesti oli jo poistunut nimikkeistöstä jopa 10 vuotta aikaisemmin! No ehkä ne olisivat sen yhden komppanian saaneetkin aseistetuksi...

Tämäkin asia tuli allekirjoittaneelle sotilasurallani vastaan, ihan puskista, eikä ollut ainoa asia joka romutti lapsenuskoni* siihen, että kyllä puolustusvoimissa on asiat hoidettu kunnolla vaikka muu valtionhallinto onkin retuperällä.
*vaiko - reserviläisen(?) joka kirkassilmäisenä ihailee kenraalikuntaa ja auktoriteettipelossaan ei suostu edes ajattelemaan (toisin)...


-Tvälups-


Veijo Hoikka kirjoitti...

Kommenttiini edellä tarkennus "Muuten, olen sitä mieltä, että MV-lehti olisi hävitettävä, koska on paljastunut Suomen turvallisuutta vaarantavaa vuotoa valemediassa"
En vaivautunut lisäämään sarkasmivaroitusta, koska tuo kommenttini on aivan sitä suoraa vittuilua ammattivalelehtiä kohtaan. Ks. https://www.nykysuomi.com/2017/12/18/valtamedia-on-pienen-porukan-taskussa-omistukset-keskittyvat-muutamille/
”Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava” Cato totesi kauan sitten. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ceterum_censeo . "Nykymaailmassa sanonnan opetus viittaa siihen, miten poliitikot tai mainostajat voivat toiston avulla parantaa sanomansa läpimenoa."

Kp-kommentti. Suomen Sotilas 5/2016, ss. 83-94 (Jaakko Puuperä). Sudajevin PPS-konepistooli oli yksi II maailmansodan parhaista käsiaseista. Lopulta juuri ennen sodan päättymistä lanseerattiin sinänsä varsin mainio suomalainen kopio Sudajevista: Peltiheikiksi haukuttu konepistooli m/44, joka ei kuitenkaan ehtinyt rintamalle. Uutta m/44 konepistoolia voitiin tehdä melkein neljä yhden Suomi-konepistoolin hinnalla.
Eli Reunansyrjään saatiin suojelukaartiin tolkun ase. Vihollinen tuskin ehtisi ainakaan vakavasti katumaan tunkeutumistaan rauhaa rakastavien ihmisten elämään ennen rivakkaa pärrräystä Peltiheikin suusta.

Rauhallista Joulua!

Anonyymi kirjoitti...

"Jos minä haluaisin tuhota kiintolevyn (kovo) sisällön, ensimmäiseksi formatoisin sen kovon (Windowsissa käsky "format c:")"

formatinti merkkaa levyn tyhjäksi, ei tyhjennä sitä. Jotta data häviää, levy pitää ylikirjoittaa, jossain väittävät että 7 ylikirjoitusta vaaditaan jotta dataa ei enään varmasti pystytä palauttamaan. Formatointi ja varsinkin ylikirjoittaminen vie aikaa, joten kannattanee suoraan siirtyä vasarointi hommiin. Pelkkä kotelon vääntäminen mutkalle todnäk aikaansaa sen, että lukupäät ottavat levyyn kiinni. Jotta datat pystyy lukemaan, levyt pitää siirtää uuteen runkoon (vaatii puhdastilan). Moiseen kykeneviä firmoja on ehkä 1-3 suomessa. Jos levyt fyysisesti saa vielä silpuksi, niin sen jälkeen datan palauttamisesta tulee jo niin kallista että en usko että siihen ruvetaan. Teoriassa levynpintaa voi koneellisesti lukea mikroskoopilla ja todnäk päätellä sisältö, mutta aikaa ja rahaa palaa aivan poskettomia määriä.

Anonyymi kirjoitti...

Sanden näkemys asiasta: http://rayhablogi.blogspot.fi/2017/12/hesari-gate-on-tilaustyo.html


-Tvälups-

Jk Ykän perinteistä ja kaunista joulupakinaa odottaessa, ei ole joulu oikea ilman!

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Rannikkotykistössä 80-luvun lopulla pääsin koittamaan näitä:
900 KP 31,
Sten,
Maxim,
7.62 KVKK 62

762 KIV 39, näille pääsivät koittamaan johonkin ampumakisajoukkueeseen valitut.
762 PK 27, tästä ei ole mitään muistikuvaa.

Sergeitä ja jotain piiskatykkiä kylmäharjoiteltiin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Soomepoisille Eestist, Taisteluvälineupseerille, Veijo Hoikalle, Anolle ja Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle & kiitos kommenteistanne.

Soomepois: Joo, meillähän ei ole muutenkaan hinkua räjäytellä ihmisiä missään paikoissa. Kiitos leffavinkistä. Minähän tein tuosta skenaariosta aikanaan vaihtoehtohistoriaa:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2015/08/1944-kertomaton-tarina.html

Tvälups, Veijo & VNV: Joo, Veijon sarkasmi ymmärretty. Niin kuin sanoin, pitkät piuhat. Nythän muuten Andorran oikeus päätti ettei Ilja Janitskinia luovuteta Suomeen. Tuota viestikoelaitosgatea seurailen mielenkiinnolla. En ota sen kummemmin kantaa mutta voi olla että tuo turpoaa vielä isommaksi.

Kiitos aselisäyksistä. Suomi-kp saattoi olla kakkosrähinän paras konepistooli mutta niin kuin todettu on, niin se oli liiankin hyvä ja sitä kautta kallis valmistaa. Olis mielenkiintoista ajatella, että mitä olisi vaikuttanut jos niitä peltikonepislareita oltaisiin saatu rintamalle vaikka 50.000 kappaletta hyvissä ajoin. Lopputulos tietysti olisi ollut suht samanlainen. Sotavaltion käsiasetilannehan muuttui 1990-luvun puolessa välissä melko radikaalisti kun maahan tilattiin huomattava määrä sekä kiinalaisia että harppisaksalaisia rynkkyjä. Minä vähän veikkailen että silloin 1980-luvun puolella mahdollisen lkp:n tullessa minulle olisi annettu se Ukko-Pekka. Tvälupseerille erikseen mainitsen että joulutarina tullee vissiin huomenna.

Ano: En ole varsinainen asiantuntija tässä mutta luulen, että noin olisi tullut toimia.

Anonyymi kirjoitti...

Ettei vaan olisi Kiina- ja DDR-rynkyt jo menneet sulattoon(reservin pienennys),tiedä vaikka Valmettejakin(horror)

Vähän OT,taikka sitten ei:

https://en.wikipedia.org/wiki/Marocchinate

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Katsoinpa saman tien "Stauffenbergin" kaikki jaksot ja kyllä autenttisuuden tuntu on 100 vastaan 0 verrattuna englantia vääntävään Cuiseen. Toki sekin katsottu, mutta tämä oli ehtaa. Schade tosiaan, että Aatu vielä vajaan vuoden ehti tapattaa niin sakuja kuin kaikkia ympärillä oleviakin omista siviileistä puhumattakaan. Dresdenkin olisi aito vanha ja paljon muuta.... Mutta ne on jossia, leider! Kiiitos vinkistä, soomepois!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Terho Hämeenkorvelle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Mulla on se käsitys että 1950-luvulla hankittuja AK-neljäseiskoja on hävitetty mutta noita tuoreempia ei. Esitän kysymyksen jonka esittää varmaan moni muukin että miksi noita aseita ei voisi antaa reserviläisille? Olis muuten aika hyvä varmuustoimi niitä kuuluisia pieniä vihreitä miehiäkin vastaan. Tuo linkkisi ei muuten välttämättä ollut ollenkaan OT.

Terho: Joo, noin yleensäkin sotaleffoissa pitäisi puhua sitä kieltä mitä sotilaat puhuivat. Kun saksmanni tai venäläinen puhuu sotaleffassa amerikkaa niin homma vaan ei toimi.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Yrjölle (taas) ajatuksia herättävästä kirjoituksesta.

Miltei yhtä suuri kiitos kaikille kommentoineelle ja heidän ajatuksilleen.

Ei mitään ivaa, pilkkaa tai vitsiä, mutta kun en ole oikein perillä tästä nettislangista, niin jouduin kuuklaamaan sekä anon että Yrjönkin käyttämän termin "OT". Siitäpä tuli hetken hymyilyt...

Jouluntoivotukset jätän viime millisekunneille :)

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano ja kiitos. Se OT meinaa siis off-topic eli ”ei varsinaisesti kirjoitukseen liittyvää” tai jotain sinnepäin. Odottelen viimeisen millisekunnin jouluntoivotuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Tere Yrjö,

joo, nyt kun laitoit linkkauksen aikaisempaan bloggaukseesi niin muistin tuon tapauksen "what if", ja heh näköjään mainostin samaa Stauffenberg-leffaa tuolloin. Näin se muisti pätkii, mutta kait se kertaus on opintojen äiti?

@Terho bitte schön ja ollos hyvä. Toi leffa toimii myös hyvänä saksankielen oppituntina. DVD-leffoissa kun on nykyään monivalinta et minkä kielen haluat tekstityksiin (siis ainakin Suomessa myynnissä olevissa, Virossa on kaikki baltian kielet edustettuina plus venäjä päälle, muttei sitten länsimaisia kieliä). Allekirjoittaneelle kun ei ole koskaan sopinut se kieliopin tankkaus päähän kauheen hyvin. Opin vieraan kielen erehdyksiä tekemällä, lukemalla sanomalehtiä, toistamalla & kuuntelemalla, olkoon se sitten englanti, eesti, saksa tai venäjä. Joka tapauksessa mielenkiintoinen tutkimusretki eri kielten maailmoihin & saloihin. Ja aika paljon on lainasanoja eri kielten välillä, se on sitä kulttuurivaihtoa parhaimmillaan.

Tämä venäläinen Shtrafbat eli Rangaistuspataljoona-sarja näytettiin Yle-Teemalla muutamia vuosia takaperin. Kuvaa karulla tavalla rivisoturin elämää ja kohtaloita Neuvostoliitossa. Mutta hatunnostot kaverille joka on nähnyt vaivaa tehdä tälle englanninkielisen tekstityksen. "Isä Aurinkoisen" muuan tokaisu => yhden miehen kuolema on tragedia, miljoonan tilasto-ote. Että silleen...

OT1; venäläiset ovat etnisiä suomalaisia, tällä naisella on muitakin hyviä artikkeleita Uuden Suomen puolella. Joka tapauksessa pohdintoja herättävä kirjoitus, jos siis pitää paikkansa?

OT2; Leopardin heikko kohta, miehellä on useita hyviä juttuja Itänaapurin elämänmenosta ja itse olin opiskelijavaihdossa hänen synnyinmaassaan Hollannissa. Ehkä sen takia tunnen lukkarinrakkautta hänen juttuihinsa, mene ja tiedä? Joka tapauksessa suosittelen tutustumaan miehen aineistoon.

Suomi osti ainakin hyvään aikaan Hollannilta Leopardit eli teki hyvän diilin, juuri ennen Krimin kriisiä. Nyt hollantilaiset miettivät mistä saada korvaavaa kalustoa tilalle? Toki Puola ja Saksa ovat siinä välissä ennenkuin Venäjä niin pitkälle pääsee. Hollanti ja Viro ovat sen verran pieniä maita pinta-alaltaan, ettei heidän puolustusvoimilla ole omasta takaa tykistön harjoitusalueita. Sen takia mm. Viron tykistö käy harjoittelemassa esim. Kankaanpään Hämeenkankaalla, siellä on ainakin lääniä missä ammuskella. Hollanti silleen tiheästi asuttuna maana, missäs ammuskelet ilman suurempia riskejä siviiliväestölle...?

OT3; ehtoon huumoripätkänä kohtaus Terminator leffasta asekaupassa, kommenttiosio on hauskaa luettavaa. "Oozi nein millimeeder", ehkä Arnold taisi tahallaan vetää englantia noin monotonisesti ja itävaltalaisella aksentilla :-)?


- Soomepois Eestist -

Becker kirjoitti...

Tässä on pidellyt vähän kiireitä eikä olla ehditty kommentoimaan, mutta pieniä muistikuvia menneestä on jäänyt mieleen.

Itsepäisyypäivän kekkereistä annoin periksi sen verran että katsoin veteraanien linnaan tulon, mutta sitten häippäsin ruudun äärestä. Netistä seurasin tiiviisti soihtukulkuetta ja täytyy todeta että porukkaa oli kulkueessa ennennäkemätön määrä. Huomioitavaa oli että ns. natsit kulkivat naamioitumatta, mutta kun taas punavihreä huutosakki piti naamansa piilossa tuttuun tyyliin. Tuumailin mielessäni mitä olisi tapahtunut jos Nordfrontin porukka olisi päässyt lähitaisteluetäisyydelle näiden kaupunkisissien kanssa. Valittavasti poliisi oli tehtäviensä tasalla.

Sitten tämä Alpakka Gate. Taivastelin miten tuosta vasemmiston suhmuroimasta "lastentapahtumasta" saadaan aikaiseksi niin helvetisti palstamillimetrejä. Siinä taas media jauhoi potaskaa täysillä kunnes eräs "Punikkijuudas" ilmiantoi koko naurettavan näytelmän. Median mielestä soihtukulkue oli vähintää äärioikeistolainen ellei peräti natsistinen. Veikkaanpa että ensi vuonna soihtukulkue on vieläkin pidempi. Mitähän sitten yritetään alpakoiden sijaan. Ehkäpä kameleita, sillä niiden käsittelyyn tottunutta porukkaa löytyy maasta nykyjään runsaasti.

Suomessa on jääty paljon paitsi tämän "MEETOO" kampanjan seurannassa. Siellähän jotkut telaktejufeministit yrittivät sytyttää naisia liekkeihin, mutta tulokset taisivat jäädä aika laihoiksi. Toisin taas Ruotsissa jossa kyseisestä valkoisen heteromiehen mollaamisesta syntyi oikein kansanliike. Varmaan suurimpana koko Euroopassa. Mulla ei koskaan ole ollut kovin suuria kuvitelmia Svenssonkan älykapasiteetista, mutta täällä nähty perverssi show pyyhälsi yli koko maan kuin Afrikkalainen heinäsirkka pilvi. Sergelin torilla oli jälleen tuhansia akkoja ulisemassa loukatun kunniansa perään. Mamujen suorittamista raiskauksista ei puhuttu vaan ruotsalaisen miehen patriarkaalisesta naisen alistamisesta. Kadulla ei uskalla katsoa naaran persettä kuin aurinkolasit silmillä, jotta ei tule syytettä ns. "viipyvästä katseesta." Ruotsissa miehenä oleminen alkaa olla aika hankalaa, ne harvat jotka miehiä vielä ovat. Ei siis ihme että vaimoiksi haetaan usein muunmaalaisia daameja, esim Thaimaasta ja Suomesta, jos lapsille halutaan täyspäinen kasvatus. Maa lahoaa henkisesti kovaa vauhtia. Sinänsä mielenkiintoista seurattavaa, sillä aikoinaan eräänä maailman edistyksellisimpänä maana tunnettu valtio on lujaa vauhtia ajatumassa itse aiheutettuun tuhoon. Suomella olisi nyt hyvät saumt ottaa oppia jottei samoja virheitä toistettaisi, mutta pelkäänpä että perässä mennään sammutetuin lyhdyin.

Tämä Kuutio osa II oli mielestäni aika positiivinen ja ihmisyyteen uskoa tuova tarina. Sen tekee mielenkiintoiseksi se, että jotkut tutkijat epäilevät tulevaisuudessa kaupungeissa asuvan n.70% väestöstä. Jo nyt näkee, että täysin urbanisoitunut kaupunkilainen on aika kädetön olio tekemään itsensä eteen juuri mitään. Ja erityisesti kriisitilanteessa (If Shit Happens)multaa kynsiensä alle kerännyt maalainen on etulyöntiasemassa. Nykyjään yhä useampi pystyy vain takomaan näyttöpäätteen nappuloita, ja he ovat nähneet työkaluja vain netin sivuilla. Vaikken mikään talontekijä olekkaan, niin tunnen suorastaan paheellista tyydytysta kun saan jonkun värkin korjattua. Korjattua valokatkaisijaa seinässäkin raksuttelen monta kertaa edestakaisin ja valon syttyminen on kuin pieni orgasmi henkisessä muodossa.
Juuri tästä syystä minua viehättää nuo Ykän tarinoiden omin eväin toimeen tulevat.

Absurdistanista toivotetaan Ykälle, Ylvalle, Hotellin respalle sekä blogia seuraaville erittäin Rauhallista Joulua ja Menestyksellistä Uutta Vuotta!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Soomepoisille Eestist ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Soomepois: Näin tuosta rangaistuspataljoonasta muistaakseni yhden jakson mutta täytynee vilkuilla enemmänkin. Kiitos vinkistä.

OT1: Muistan että tuosta joku vuosi sitten mainittiin mutta siitä puhuminen loppui melko nopeasti. Oliskos ollu sitten venäläisille nolo paikka?

OT2: Tuohan ei sinänsä koske vain Leopardia vaan kyllähän jokainen tankki on helpompi tuhota takaapäin. Kun sinne vaan pääsee ensin ja siinähän se konsti onkin. Ensimmäisessä Tshetsenian sodassa venäläiset ajelivat tankeilla kaupunkiin ja tshetseenit puolestaan napsivat niitä ampumalla talojen katolta tankin kattoon. Hollantilaisilla oli vissiin vähän sama ongelma kuin ruotsalaisilla eli he päättelivät ikuisen rauhan puhjenneen ja tuumivat että hittojakos sillä hardwarellakaan sitten enää tekee. No, se oli kyllä Suomen etu. T72-vaunujen sulattaminen sinänsä jurppii mutta niin kuin toimintansa lopettanut Ammatisotilas-bloggari aikanaan sanoi, niin niitä olisi kyllä voinut käyttää mutta kyse oli rahasta. Olis pitänyt pitää yllä kaksi huoltojärjestelmää ja lisäksi hankkia T72:lle uusi ampumatarvike. PV satsasi Leopardeihin.

OT3: Vielä Arskaakin parempi kivinaama oli aikanaan Steven Seagal. Kun mies kerran keksi yhden toimivan ilmeen niin hittoako niitä sen enempää opettelemaan?

Becker: Jos näistä –gateista puhutaan niin tällä hetkellä suvakkipuoli on riemuissaan kun Hakkaraisen Teuvo meni hölmöilemään humalassa. Saadaanhan sillä unohduksiin eräs viestikoelaitosgate.

Tuosta ruotsalaisten metoo-hysteriasta alan miettimään että näinköhän kohta ruotsalaiset miehet uskaltavat edes ehdottaa iholle pääsyä? Onhan se kumminkin ikävää ruotsalaisille naisillekin sillä eiköhän niistä suurin osa ole kuitenkin meisselistä tykkääviä heteroita. Pitäisköhän mun kirjoittaa jonkunlainen ahdistelemattoman parinmuodostuksen lomake ja ehdottaa julkiseen käyttöön?

Se porukka joka ihmisiä kaikkein hysteerisimmin (tietysti maailman pelastamisen nimissä) vaatii kaupunkien kanahäkkeihin on tietysti itsekin kaupungeissa asuvat vihreät. Helppohan heidän on maaseutua halveksua kun eivät ole koskaan siellä asuneet. Mietitään myös sitä kriisitilannetta. Entäs jos vaikka Helsingistä katkeaa talvipakkasilla sähköt viikoksi? Siellä oltaisiin totaalisen kusessa.

Hotellin respasta toivotetaan sinne Absurdistaniin myös oikein hyvää ja rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta.

Anonyymi kirjoitti...

Tere Ykä!

Jos nyt jätän Klint Itäpuun pois laskuista, niin eiköhän Charles Bronson tehnyt lähtemättömän vaikutuksen leffassa Väkivallan vihollinen plus jatko-osat päälle? Kun katselee hepun naamanilmeitä, niin ei tuon kyynisemmäksi enää voi mennä. No Telly Savalas ehkä pääsi lähimaille.

Kaveri huomautti tuosta Terminator pätkästä parit kohdat jotka menivät mun putkiaivojen ohi, eli aseliikkeen nimenä on osuvasti "Alamo". Viitannee Teksasin territorion itsenäisyystaisteluun meksikolaisia vastaan 1800-luvulla, mesta jossa legendan mukaan mm. Davy Crockett potkaisi tyhjää tai kuten anglo-amerikkalaiset tokaisevat "kicked the bucket". Myös toi mainoskyltti "Wide clearance sale" eli alennusmyynti asepuodin ovessa meni ohi. Mutta hyvä et on tarkkaavaisia ystäviä! Elokuva saa yhä uusia ulottuvuuksia näin vuosikymmenten jälkeen.

Kuten eräs neropatti-kommentoija totesikin, mies tosiaan sulki liikkeensä etuajassa, lollero. Toisaalla eräs toinen kommentoija kirjoittaa "Imagine Terminator as IRS (Internal Revenue Service - verottaja), I am not paying my taxes. Terminator: wrong!

Vahinko ettei asekauppiaalla ollut tarjolla Terminatorille plasma-kivääriä 40 wattin teholuokassa! Näistä tulee mieleen Simpson-shown Rainier Wolfcastle, mikä epäilemättä tekee kybällä parodiaa Isosta-Arskasta...:-)


- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Soomepois. Joo, Bronsonkin oli vakuuttava. Minähän en muutenkaan kaipaa mitään luonnenäyttelijöitä. Niitä näkee varsinaisessa elämässään ihan tarpeeksi. Jos räiskimisestä puhutaan niin pannaanpa tähän se yksi legendaarisimmista räiskimiskohtauksista:

https://www.youtube.com/watch?v=XZ-EOg38t1o

Qroquius Kad kirjoitti...

Tuo "Predator"-leffan Minigunin suuliekki tiettävästi oli jälkeenpäin ympätty erikoisefekti, koska aseen rekyyli oli paukkupatruunoillakin liikaa jopa Jesse "The Body" Venturan voimille käsivaralta ammuttavaksi.

Mitä luonnenäyttelemiseen tulee, näkisin silläkin olevan oman paikkansa:

Charles Bronson tiettävästi hieman epäili "Väkivallan vihollisen" käsikirjoitusta lukiessaan, onko hän oikea mies rooliin. Syntyperäinen newyorkilainen arkkitehti, nörttimäinen tyyppi joka uskoo yhteiskunnan suojelevan häntä ja läheisiään. Kun se ei siihen pystykään, hänestä kehittyy Kostava Taistelija...roolihan on kuin Dustin Hoffmanille räätälöity?

Tuottaja kuitenkin halusi nimenoman Bronsonin, ja hahmoa kehitettiinkin maskuliinisemmaksi. Olisihan tuo silti ollut omalla tavallaan kiinnostavaa saada nähdä Hoffmanin kasvattavan hahmonsa järkyttyneestä nyhveröstä jääkylmäksi soturiksi, joskin Sam Peckinpah esittikin juuri tämän prosessin elokuvassa "Olkikoirat".

Vähän samaan tapaan Stephen King olisi halunnut "Hohdon" pääosaan jonkun tavallisen oloisen miehen; hänellä oli tietävästi mielessään Jon Voight. Silloin perheenisän suistuminen väkivaltaiseen psykoosiin olisi ollut vielä järkyttävämpää, kun nythän Jack Nicholson oli jo alkumetreillä jokseenkin epätasapainoisen oloinen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Joo, eihän tuo Minigun kenenkään näpeissä pysyisi ja se on suunniteltu käytettäväksi kiinteästi asennettuna joko ajoneuvossa tai ilma-aluksessa. Utin helipöppereihinhän niitä on joku vuosi sitten ostettu.

Dustin Hoffman olisi kyllä saattanut olla varsin hyvä väkivallan vihollisena. Semmonen hiljainen normijätkä jolta palaa käämit lopullisesti ja joka panee tuulemaan. Elokuvassa ”Rankka päivä” oli vähän sama asetelma.

Stephen Kinghän muuten ei tykännyt yhtään siitä ensimmäisestä Hohto-leffasta ja myöhemmin siitä tehtiin tv-elokuva joka noudatti Kingin kirjaa uskollisemmin. Ja minusta se muuten oli parempi.

ihan tavallinen tyttö kirjoitti...

Hyvä tarina :)