Sunday, September 28, 2008

SYVÄPUHDASTA YHTEISÖLLISYYTTÄ

Kauhajoen järkyttävän tapahtuman seurauksena on suomalaisen poliittisen eliitin tiukin kärki ryhtynyt peräänkuuluttamaan kansalaisilta yhteisöllisyyttä. Mitä he sitten tällä yhteisöllisyydellä tarkoittavat, on allekirjoittaneelle jäänyt vielä epäselväksi. Jos kyse on siitä elämäntyylistä, johon itsekin nöösipoikana totuin, niin mikäs siinä.

Vaan enpä usko. Eihän tämmöistä asiaa voi tyhmän kansan mietittäväksi antaa. Näin ollen uskon, että asian tiimoilta pian laitetaan pystyyn sivistynyt työryhmä, jonka jäsenenä on paljon tohtoreita, maistereita ja psykologeja. Ehkäpä mukaan otetaan myös tiettyjen vähemmistöryhmien edustajia, koska heillähän on yhteisöllisyys tunnetusti hanskassa ja meillä on heiltä paljon oppimista siitä, kuinka asiat selvitetään puhumalla. Lopulta työryhmä pykää kasaan 386-sivuisen muistion, jonka tekeminen kaikkiaan maksaa kaksmiljoonaa montasataaviiskytkuustuhatta euroa.
Mikäli valtiovalta sattuisi vahingossa ajattelemaan, että pyörää ei tartte välttämättä keksiä uudestaan, niin annanpa pienen, mutta toimivan esimerkin siitä, kuinka se vanhakantainen yhteisöllisyys toimi käytännössä. Saa kopioida ihan rauhassa.

Yhteisöllisyys M/1971 toiminnassa, esimerkki:

*

Lötjönen kulkee pitkin tietä. Hän huomaa, että Kutvosen nuorempi poika heittää kivellä vieressä sijaitsevan Pöntisen talon ikkunan rikki. Koska Pöntinen ei ole paikalla, hän nappaa kersaa korvasta kiinni, ja kuskaa pojan kotiinsa ynnä kertoo tapahtuneesta. Isä-Kutvonen kiittää Lötjöstä tarkkaavaisuudesta ja antaa huligaanin uraa suunnittelevaa poikaansa selkään.

Sen jälkeen hän kuskaa pojan Pöntisille, ja korvaa ikkunan sekä sanoo, että tossapa sulle Pöntinen on nyt ilmainen renki täksi päiväksi. Pöntinen ymmärtää asian ytimen, ja mukula saa luvan tarttua talikkoon ja viettää seuraavat kahdeksan tuntia biolannoitteen siirtohommissa. Tämän jälkeen urakka jatkuu kotona, sillä Isä-Kutvonen vie sällin seuraavana päivänä liiterille ja pistää nulikan töihin. Pojallahan on mainiosti aikaa reippaaseen ja pitkäaikaiseen sahaamis – pilkkomis – pinoamisoperaatioon, koska Isä-Kutvonen ilmoittaa, että pojalla on kyläjuoksut loppu hamaan tulevaisuuteen ja Isä-Kutvonen on sentään vielä maailman tolppa Kutvosen torpassa.

Kutvonen junior, joka on sinänsä ihan tervejärkinen nuori mies, toteaa itsekseen, että eipä tää häröilijän elämä mitään herkun leipää ole, ja päättää jättää niin Pöntisen kuin muittenkin ikkunat jatkossa rauhaan. Aikuisena hänestä tulee menestyvä rakennusmestari.

*

Näinhän se menee. Tai meni ainakin joskus. Syväpuhtaaksi pestyssä sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa moisen tapahtumaketjun seurauksena olisivat sekä Lötjönen, Kutvonen että Pöntinen leivättömän pöydän ääressä. Syytteinä olisi ainakin lievä pahoinpitely, pahoinpitely, vapaudenriisto, pakotus ja lapsityövoiman hyväksikäyttö.

Kutvonen junior taas kuskattaisiin hienotittelisten ammattiauttajien tykö, jossa hänelle opetettaisiin, että on olemassa ilkeä, häntä painostava ja ahdistusta aiheuttava ryhmittymä, johon kuuluvat joku ihminen / jotkut ihmiset / joku tuntematon voima / jotkut tuntemattomat voimat / Pöntisen ikkuna / Pöntisen ikkunasta irvistelevä tuntematon voima joka on kerta kaikkiaan pakottanut hänet heittelemään kiviä. Kutvonen juniorin pää menee tossa ryöpytyksessä hiukan sekaisin, mutta se hänelle jää päähän, että hänhän saa perseillä ihan mitä huvittaa ja syy on aina jonkun toisen.

Lienee siis selvää että Yhteisöllisyys M/1971 ei tule uudestaan käyttöön, vaan jo aikaisemmin mainitun arvovaltaisen työryhmän suositusten mukaan otetaan käyttöön Yhteisöllisyys M/2009. Koska tavallinen kansa (joka elättää arvovaltaisen työryhmän) on pohjimmiltaan tietysti tyhmää, ei uutta yhteisöllisyyttä voida saada aikaiseksi ilman viranomaisia. Näin ollen perustetaan kuntiin uusi yhteisöllisyyssihteerin vakanssi. Kaupunkeihin taas perustetaan kerrassaan yhteisöllisyystoiminnanjohtajan vakanssi. Häntä avustavat yhteisöllisyyssihteerit, joita palkataan aina yksi kymmentä tuhatta kaupunkilaista kohti.

Kellään ei ole itse asiassa pirunkaan aavistusta, että mikä näitten uusien virkamiesten tehtävänkuva oikein on. Mutta normaalia julkishallinnollista luonnonvalintaa tuntien veikkaan, että heistä tulee Kerrostalokyttääjien virallisempi muoto. Ja valtiovalta voi sanoa, että turha mutista, etteikö mitään oo tehty.

Viranomaisia varmaan palkataan kouluihinkin lisää, kuraattoreita ja psykologeja. Kataisen Jykkehän sanoi, että rahasta se ei oo kiinni tällä kertaa. Mutta niin kuin aikaisemminkin kirjoitin, eivät koulun viranomaiset mahda tälläkään hetkellä perseileville psykopaatinaluille yhtään mitään. Jos voimattomien virkamiesten jatkoksi palkataan pari voimatonta virkamiestä lisää, niin mikä on vastaava hyöty? Paljonko on kahdeksan kertaa nolla plus nolla plus nolla? En tietenkään tarkoita sitä, että halveksuisin opettajia. Heillä kun vaan ei ole valtuuksia muuhun kuin puhumiseen, ja se ei kaikille vaan kerta kaikkiaan riitä.

Ehkä kannattaisi sittenkin miettiä Yhteisöllisyyttä M/1971?

PS. Kirjoitin asiasta aikaisemminkin, Jokelan tapauksen jälkeen, mutta edelleenkin ällöttää se tapa, millä televisiossa suhtauduttiin asiaan. Ruutuun hankittiin puhumaan ja sottailemaan toinen toistansa viisaampia psykologeja, maistereita ja tohtoreita ja he sitten analysoivat sitä, miten pirun kivaa on esittää fiksua telkkarissa eiku siis sitä, mistähän tämä nyt mahtoi johtua. Sitten vielä juontajat kysyvät, että kuinkas vanhemmat jossain ihan muualla kuin Kauhajoella nyt voivat kertoa tästä asiasta lapsilleen. Ja meitäviisaammathan pitivät mielellään luentoja aiheesta. Ihan kuin tavalliset ihmiset olisivat aivan idiootteja.

PS 2. Eli vielä rautalangasta. 1960 – 1970-luvun vaihteessa meillä ei ollut minkäänlaista nuoriso-ongelmaa. Sitten joku / jotkut fiksut keksivät apinoida meille DDR:läisen peruskoulun ja samalla romahduttaa opettajien arvovallan. No sitten tuli se nuoriso-ongelma. Sitten viisaat keksivät, että löysennetään rajoja entisestään, ehkäpä se sillä korjaantuu. Ja nuoriso-ongelma vaan otti ja paheni, jolloin keksittiin että löysätään rajoja vielä entisestään jne jne jne…
Näille aloitteleville psykopaateille tämä systeemihän käy vallan hyvin.

Saturday, September 20, 2008

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA II

Kaljupäinen uutishavainto:

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on pantu merkille, että viime päivinä on jaettu sakkotuomioita vanhemmille lastensa pahoinpitelystä. On annettu tukkapöllyä ja napsautettu luunappeja. Onpa ripsautettu pikkuisen risullakin kintuille. Tulipa sakot myös lääkärille, joka otti kuritonta mukulaa tukkapäästä. Henkisen pipin määrä on tietysti x potenssiin n.

Ei pidä kuvitella, että seuraava teksti olisi mitään väkivallan ylistystä. Eihän toki. Ihmisten pahoinpitely on kokolailla bolsevistista toimintaa, eikä sellaista tule kenenkään harjoittaman. Mutta sitä voi tietysti miettiä, mikä on pahoinpitelyä ja mikä ei. Otetaanpa tämmönen kuvitteellinen, mutta täysin mahdollinen esimerkki:

Tilanteen pohjatiedot:

Perheen kaksivuotias mukula suunnistaa sukkapuikoilla varustettuna kohti seinässä sijaitsevaa pistorasiaa ilmiselvässä suhraamistarkoituksessa.

Tilanteen aiheuttama vaaratekijä:

Pistorasiasta nautittu sähkövirta aiheuttaa hengen- ja terveyden vaaran niin pieninä kuin suurinakin annoksina.

Toivottu ratkaisu tilanteeseen:

Estetään suhraaminen nyt ja jatkossakin.

Tarjolla olevat menettelytavat:

Tapa 1: Otat mukulaa hellästi kädestä kiinni, poistat sukkapuikot, katsot tiivisti silmiin ja selität rauhallisesti, että ei noilla puikoilla kannata suhrata tota pistorasiaa, koska sieltä ui hihaasi elektroni vaarallinen, joka kärventää synapsit aivoissasi ja sitten on poppa ja pipi.

Tapa 2: Räpsäytät kersaa sormille ja ilmoitat, että välittömän suhraustarpeen uudelleen ilmestyessä tätä herkkua riittää kyllä jatkossakin.

Kun tarkoituksena on estää vaaratilanne jatkossakin, niin kumpikohan tapa toimii paremmin? Respasta käsin ei tietenkään ratkaisua anneta, vaan lukija päättää niin kuin päättää. Tosin tuo tapa 2 vaikuttaisi pitkässä juoksussa tehokkaammalta.

Ja ennen kuin äärihumanismiin taipuvainen lukija ampuu Ykän tontille kahden patteriston kokoisen alahuuliväpätyskranaattikeskityksen, niin muistutettakoon, että tavalla 2 pyritään vähäistä väkivaltaa käyttäen estämään suurempi vahinko.

Eihän siinä pitäis olla mitään mutistavaa. Eikös ne piipertäjätkin siellä Englannissa päin saaneet vapauttavan tuomion, kun olivat sotkeneet paikallisen voimayhtiön tiloja. Kun oikeus katsoi, että he olivat lainvastaisella toiminnallaan pyrkineet estämään suuremman vahingon eli ilmastonmuutoksen tapahtumisen.

Ja tää nyt oli tietysti vaan yksi esimerkki. Tietysti vois vielä miettiä sitä, että joillekin pennuille ei vaan sana riitä ja ilman kuria kasvaessaan niistä tulee itteensä täynnä olevia avuttomia paskoja aikuisena, mutta mitäs näistä. Tommosen miettiminen olis jo silkkaa nazia.

*

Toinen kaljupäinen uutishavainto:

Tuolla Italiassa päin sitä on pistetty miestä kylmäksi. Kuusi afrikkalaista huumekauppaan sotkeutunutta miestä on tapettu ihan kuoliaaksi. Paha juttu, kovin paha. Näin ollen ovat alueella asustelevat muut siirtolaiset olleet kovasti huolissaan, että rasistinen virkakoneisto saattaa pitää heitäkin rosvoina.
Osoittaakseen huolestuneisuuttaan ja todistaakseen rauhallisuutensa & lainkuuliaisuutensa ovat siirtolaiset panneet pystyyn pirunmoisen avohärdellin, jossa on hajotettu paikkoja, revitty ihmisiä omista autoistaan ja heitelty poliiseja kivillä.

Se, että Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunta ei oikein ymmärrä, mitä logiikkaa tossa touhussa on, ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö sellaista löytyisi. Me ei vaan ymmärretä sitä. Mitä todennäköisimmin lähipäivinä ilmestyy jostain viemäristä joku Tampereen Yliopistossa viljelty meitäviisaampi, joka selittää asian tiimoilta ympyrän neliöksi.

Niin että täytynee henkisesti valmistautua siihen, että loppulaskussa tohonkin perseilyyn ovat ainakin rakenteellisesti syyllisiä Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen, Pätinen ja Perskeles. Niin että anteeks. Ihan oikeesti. Että osaakin hävettää. Ei me oikein kyllä hahmoteta, että mitä me ollaan taas tehty, mutta ei me tehdä sitä enää toiste.

Som´moro. Vähäksi aikaa. Ei kerkee tällä kertaa raapustella enempää. Täytyy meinaan lähtee polttamaan toi viljelijä Kemppaisen kuivuri. Ettei virkakoneisto vaan kuvittele, että meikäläinen olis joku huligaani.

Sunday, September 7, 2008

JENKKIFUTISTA JA RAVIVETOA

Nehän on ne kunnallisvaalitkin taas tulossa, joten kommentoidaanpa tätä vaalimeininkiä täältä Hotelli Yrjöperskeleenkin respasta hieman. Allekirjoittanuthan muistaa vielä senkin ajan, jolloin kommunisteja äänestäessään tiesi äänensä menevän kommunisteille ja kokoomusta äänestäessään tiesi yhtä lailla varmasti äänen menevän kypäräpapille. Niin, nuoremmathan tätä Kari Suomalaisen pilapiirroshahmoa tuskin muistavat.

Jossain vaiheessa, tossa 1990-luvun alussa homma sitten pääsi pahasti vesittymään ja perustettiin yleissuvaitsevaisten puolueitten yhteiskoalitio Nännistis-Lellistinen Liitto (vihreät, vasemmistoliitto, demarit, kepu, ruåttalaiset, kristilliset ja kokoomus). Tämän jälkeen suomalainen politiikka on alkanut muistuttaa lähinnä ammattiurheilua. Vaikkapa amerikkalaista jalkapalloa. Vaalit menevät vähän niin kuin Super Bowl. Tällä kertaa suuressa finaaliottelussa pelaavat Boston Coalition, joka voitti semifinaalimatsissa Kansas Middlemen-joukkueen. Haastajana finaaliottelussa on toissakertainen mestari Detroit Social Democrats, joka taas pudotti semifinaalissa Green Bay Wankersit.



Detroit Social Democrats on analysoinut viime finaalissa tehtyjä virheitä ja tutkinut finaalivastustajansa heikkouksia. Onpa Detroit Social Democrats hankkinut joukkueensa hyökkäystä vahvistaakseen myös uuden quarterbackin, jonka kehittämä ”18 teeth visible all the time”-hyökkäyskuvio on ehtinyt herättää kauhua vastustajien puolustuksessa. Mutta myös Boston Coalition on valmistautunut finaaliin huolella. Asiantuntevat urheilutoimittajat ovat porukalla sitä mieltä, että finaalista tulee tiukka ja se on kokolailla fifty-sixty, että kumpi tällä kertaa voittaa.



Lopulta finaali alkaa. Fanit jännittävät televisioitten ääressä. Osa onnekkaista faneista on päässyt seuraamaan ottelua livenä ”The Election Studio Stadiumille”. Ottelu etenee, tilanteet vaihtelevat. Pisteitä tehdään puolin ja toisin. Lopulta Detroit Social Democrats ottaa voiton loppuminuuttien touchdownilla.



Detroit Social Democratsin kannattajat riemuitsevat ja avaavat kuohuviinipulloja. Serpentiini lentää. Torvet törisevät. Olutta juodaan ja sen maku on päähännousevan raikas. Boston Coalitionin kannattajien naamat taasen muistuttavat armeijan harmaan karvalakin lempinimeä. He murisevat, että ensi kerralla kyllä näytetään. Myös ennen finaalia pudonneitten joukkueitten johtajat ja valmentajat antavat lausuntoja, kuinka ensi kerralla sijoitusta nostetaan ja mikä tällä kertaa meni pieleen.

Ja sitten fanit menevät kotiin. Mitään ei tapahdu. Ottelu ei vaikuta fanien elämään millään tavalla.



Sillä eihän sillä ole merkitystä, kuka tällä kertaa voitti. Niin kuin ammattiurheilussa yleensäkin, kyseessä on suljettu sarja, ja jokainen sarjaan valittu joukkue säilyy sarjassa, täysin riippumatta peliesityksestä. Tärkeintä on sarja. Sarjalla on joukkueet, jotka siihen kuuluvat. Sarjalla on omat säännöt. Sarjalla on oikeus päättää, ketä sarjan jäseneksi otetaan, eikä uusia jäseniä haluta kakkua jakamaan. Näinollen alemmissa sarjoissa pelaavat, erinomaista ja uudentyyppistä peliä tarjoavat joukkueet, kuten Kentucky Fellowmen ja Arizona Patriots pysyvät alemmissa sarjoissa.

Mutta eihän perusfania se kiinnosta. Kun meidän pojat voitti, sehän on pääasia. Tuumii Detroit Social Democratsin fani ja painuu aamulla hommiin, jotta hän voi elättää tätä suljettua sarjaa.



Vaalimeininki muistuttaa myös hyvin paljon ravivetoa. Kun monilla äänestäjillä on iskostunut päähän sellainen ajatus, että vaaleissa on kyse siitä, että veikataan voittajaa. Ei siitä, että pyritään saamaan päättäjiksi ihmisiä, jotka jakavat äänestäjän kanssa samantyyppiset mielipiteet.



Säännöllisesti ennen vaaleja Ake, Make, Pera ja Ykä pohtivat eläviä ja olevia ja varsinkin niitä asioita, joita tässäkin blogissa säännöllisesti käsitellään ja kaikki ovat samaa mieltä siitä, että kyllä touhu on päässyt pahasti perseelleen. Vaalissa sitten Ake kumminkin äänestää, niin kuin aina ennenkin, demareita, Make keskustaa ja Pera kokoomusta. Ykä sitten kysyy, että miksi te noin äänestitte, kun tiedätte hyvin, että teidän äänillä pääsi loppulaskussa läpi joku nännistis-lellistinen yhteiskuntatieteitten maisteri, joka ei ole päivääkään eläissään töitä tehnyt ja joka ei teistä nakkaa paskaakaan. Olisitte äänestäneet vaikka perussuomalaisia.

Ja Ake, Make ja Pera toteavat: ”turha kai niitä on äänestää, kun ei ne läpi pääse kumminkaan”.

Ja seuraavalla kerralla porukan kohdatessa Ake, Make ja Pera ovat sitä mieltä, että kyllä touhu on päässy pahasti perseelleen jne…



Näin ollen miellän nämä dramaattiset vaaliuutisoinnit melko naurettavina. ”Veret seisauttava vaalivoitto sille ja sille. Plussaa kolme prosenttiyksikköä”. ”Katkera vaalitappio tolle ja tolle. Miinusta kakspisteyheksän prosenttiyksikköä”. Kun sekä ennen vaaleja että vaalien jälkeen on Nännistis-Lellistisen Liiton osuus äänistä 90 prosenttia ja risat.



Tietysti, mikäli lukija on sitä mieltä, että kannattaa edes yrittää, voi vaihtoehtoja löytyä esim. noista osoitteista:

http://www.perussuomalaiset.fi/

http://www.kolumbus.fi/sinivalkoiset/

Olen toki tietoinen, että nämäkin porukat ovat keskenään ränäväleissä. Toivottavasti saavat sovittua. Muutakin tekemistä olis, kuin keskenään kinaamista.

Lopuksi pieni ennustus, koskien Helsinkiä. Itsehän sieltä olen jo muuttanut Huitsinnevadaan:

1. Jussi Halla-aho pääsee valtuustoon.

2. Jo vaalivalvojaisissa 3-4 kpl ja seuraavalla viikolla lehdissä 8-16 kpl tulevaa valtuutettua ilmoittavat epähenkilöivänsä Halla-ahon, koska eivät ikuna kuuna päivänä suostu yhteistyöhön rassistin kanssa. Todennäköisesti jotkut vielä möläyttävät suurpäiseen tyyliin, että ”Halla-ahon kirjoitukset ovat rasistista ja äärioikeistolaista kiihotusta kansanryhmää kohtaan ja sen vuoksi en ole koskaan suostunut lukemaan niitä riviäkään”.

Se siitä. Tällä kertaa. Keskiviikkona teerijahtiin.

Wednesday, September 3, 2008

HENKILÖSTÖN MONIMUOTOISUUDESTA

Korkeissa poliittisissa asemissa ja korkeissa viroissa toimivat maailmanparantajat ovat oppineet, että julkishallinto on paikka, jossa voidaan rauhassa toteuttaa yhteiskunnallisia utopiakokeiluja vaikka ne välillä vähän pieleen menisivätkin. Aina silloin tällöin diplomipiipertäjämme pyrkivät myös sössimään suomalaista yrityselämää.

Tuoreimpana besserwisseröijänä on kunnostautunut työministerimme Tarja Cronberg joka antaa yrityksillemme neuvoja aina suurempaan menestykseen mm. näillä sanoilla:

Henkilöstön monimuotoisuus on vahvuus yritykselle. Monimuotoisuuden kunnioittamisesta on yritykselle imagoetua: yritys, jossa on töissä erilaisia ihmisiä, houkuttelee myös asiakkaiksi erilaisia ihmisiä. Yritys pystyy myös ottamaan paremmin erilaiset ryhmät huomioon tuotteiden tai palveluiden kehittämisessä.

Tarja toteaa myös, että ”monimuotoisuus on myös kilpailuvaltti, kun kilpailu osaavasta työvoimasta kovenee. Hyvän työnantajan maine kiirii eteenpäin.”

Sitten Tarja pääsee oikein vauhtiin ja lyö ässän pöytään:

Yrityksen olisi hyvä tehdä jatkossa monimuotoisuuden tarkistus aina puolivuosittain. Sen tulisi tarkastaa, että palkkalistalta löytyy eri sukupuolia, eri ikäryhmiä, kieliä, perhetaustoja, etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vammaisuutta, vakaumusta ja uskontoja.

Tarjahan on syntynyt vuonna 1943, joten hänellä luulisi olleen tarpeeksi aikaa hahmottaakseen, miten yksityinen yritys eroaa julkishallinnosta. Yksityistä yritystä harvemmin perustetaan sosiaalisin perustein. Yksityisiä yrityksiä ei juurikaan perusteta sen vuoksi, että saadaan mainetta suvaitsevaisuuspiireissä. Sitä varten voidaan perustaa esim. yhdistys.

Yksityisen yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa.

Yksityisyrittäjä pyrkii tuottamaan voittoa kohottaakseen omaa ja perheensä elintasoa. Hän palkkaa sopivaksi katsomiaan työntekijöitä, jotta he tuottavat osaamisellaan yrittäjälle lisää voittoa. Samalla työntekijät saavat elannon itselleen ja perheelleen ja koko porukka maksaa suuren määrän verorahoja, joilla mm. ylläpidetään Tarjan ja kumppaneitten yhteiskunnallisia kokeiluita. Mikäli yrittäjä haluaa palkata vain suomalaisia työntekijöitä, eiköhän se liene vielä yrittäjän oma asia.

Täytyy myös muistaa, että suurin osa suomalaisista yrityksistä on pieniä. Tyypillinen esimerkki lienee joku Toiminimi Lötjösen Putki & Rööri, jonka omistaa Lötjönen ja jossa työskentelevät hänen lisäkseen Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen. Lötjösen putkifirma on tunnettu hyvästä ja kohtuuhintaisesta putkityöstä. Ihmiset käyttävät heidän palvelujaan juuri sen vuoksi. Ei heitä kiinnosta firman monimuotoisuus, vaan se, että Pätinen tulee hoitamaan vedet pois kellarista. Homma toimii ihan hyvin, eikä Lötjösen tarvitse palkata esim. Abdulia firmaansa sen takia, että Tarjalle ja kumppaneille tulisi hyvä mieli. Älkää puuttuko Lötjösen firmaan. Kyllä se hommansa osaa.

Tarja kertoo että "kansainvälinen vähittäiskauppaketju Tesco rekrytoi aktiivisesti vammaisia palvelukseensa. Myös Suomessa ollaan heräämässä tähän."

Kun vertauskohtana on joku Lötjösen Putki & Rööri, käy tämä Tesco esimerkiksi oikein mainiosti. Katsotaanpas tietoja Tescosta, apuna vaikkapa wikipedia: Maailman neljänneksi suurin vähittäiskauppaketju, työntekijöitä 273.028 ja voittoa näyttäis tulevan tommonen pari miljardia puntaa per vuosi. Tämmösellä firmalla on varaa jo palkata henkilökuntaa monimuotoisesti.

Mullahan ei ole mitään sitä vastaan, että palkataan vammaisia töihin. Jotenkin vaan tuntuu, että Tarjan & kumppaneiden monimuotoisuuskampanjan suurin terä ei kohdistu siihen suuntaan vaan kohtaan ”etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vakaumusta ja uskontoja.” Niin joo, en esitä tätä faktana.

Tarja ei muuten sen kummemmin erittele, että mitä tarkoittaa ”myös Suomessa ollaan heräämässä tähän”. Tarkoittaako se ”minun mielestäni olisi kiva, jos Suomessa oltaisiin heräämässä tähän ja sen vuoksi sanon, että Suomessa ollaan heräämässä tähän”

Mitenkähän tuo monimuotoisuuden puolivuotistarkastus muuten käytännössä toteutetaan? Esmes Lötjösen putkifirmassa? Riittääkö, että Lötjönen lähettää työministeriöön faksin, jossa ilmoittaa, että työntekijäni ovat edelleenkin ihan tavallisia persjalkasia suomalaisia miehiä. Enpä usko. Vihervasemmistolaiseen komentomentaliteettiin se ei sovi. Eiköhän asiaa varten tule työministeriöstä asiakseen palkattu tutkija, joka kuluttaa firmassa aikaa kolme viikkoa täytellen papereita ja häiriten miesten työtä. Lötjönen maksaa tietenkin viulut, sekä rangaistusveron, koska hänen firmansa ei ole monimuotoinen.

Loppuun Tarja lataa lisää tiukkaa settiä: ”Monimuotoinen työympäristö on usein innovatiivinen. Totutut toimintamallit saavat erilaisten ihmisten tietojen ja taitojen myötä rinnalleen uusia ideoita ja menetelmiä. Monimuotoisuus ja erilaisuus luovat uusien oivallusten kannalta otollisen maaperän.”

Epäileekö Tarja itsekin uskoaan? Eikös tohon olis pitäny sanoa, että monimuotoinen työympäristö on aina innovatiivinen. Vaan vakavasti ottaen, ainakin täällä julkishallinnon puolella voidaan hyvin todeta, että monimuotoisuus saa ihmiset kehittämään uusia ideoita ja menetelmiä. Meinaten, jos työryhmässä on viisi henkeä, ja niistä yksi pistetään Jalkasen Kivihiomolle ja otetaan tilalle monimuotoisuussyistä työntekijä, joka ei hallitse suomen kieltä, eikä ole tottunut / halukas tottumaan suomalaisen työelämän käytäntöihin, joutuvat ne neljä muuta tosiaankin keksimään uusia ideoita. Ratkaistakseen ongelman, kuinka neljä ihmistä tekee jatkossa viiden työn.