Tuesday, March 29, 2016

TOIMETTOMUUS JA TERRORISMI

Niin kuin lukija varmaan tietääkin, hotellin respassa arvostetaan suunnattomasti kunnioitettua sisäministeriämme Petteri Orpoa ja erityisesti hänen määrätietoista toimintaansa meneillään olevan turvapaikkahuilailijainvaasion aikana. On käynyt ilmi, että Orpo on ollut luottamuksemme arvoinen mies niin kerta kaikkiaan, sillä hän on nyt myös saanut selvitettyä sen, mistä terrorismi johtuu. Ja sen tason ongelmaa ei tavallinen raappahousujätkä ratkaisekaan. Nobelia odotellessa. Eli:

- "Maahanmuuttajien integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan ehkäisee tehokkaasti ääriajattelun leviämistä. Toimeton ja uskonsa tulevaisuuteen menettänyt ihminen on otollinen kohde terroristien värvääjille. Työ on erittäin tärkeä asia kotoutumisen kannalta".

Hitto vie. Täähän on selvää kuin pläkki. Kun ei ole työtä, tekemistä eikä uskoa tulevaisuuteen, on ilman muuta selvää, että ihminen nimenomaan ajautuu terroristiksi. Tiedän toki, että omasta mielestään humoristiset vääräleuat saattavat todeta sisäministeri Orpon sanoneen ensimmäistä kertaa sen, mitä niin moni muu on sanonut noin montasataaviiskytneljä kertaa aikaisemmin. Tähän voi kyllä tylysti todeta, että hymy pyllyyn, jätkät. Ettekö te kunnioita sisäministerin arvovaltaa? Respect his authoritah, dudes.

Sillä sisäministeri Orpo on ilman muuta oikeassa. Sen voi todistaa jo seuraamalla Suomen ja ennen kaikkea suomalaisten synkkää historiaa viimeisen neljännesvuosisadan ajalta. Suomihan ajautui ennennäkemättömään lamaan 1990-luvun alussa, työttömyysluvut hyppäsivät kerralla liki nollasta noin neljäänsataantuhanteen, monet suomalaiset syrjäytyivät ja menettivät uskonsa tulevaisuuteen ja samalla murtui suomalaisesta sielusta jotain pysyvää. Suomalaiset työttömät alkoivat käyttäytyä tavalla, jota hetkeä aikaisemmin ei oltaisi uskottu mahdolliseksi.

Ensimmäiseksi alkoi katuväkivalta, joka kohdistui vieraisiin ihmisiin, nimenomaan työssäkäyväksi tiedettyihin ja väkivaltaa alettiin tehdä joukolla. Kymmenen yhtä vastaan, niin ettei uhrilla ollut minkäänlaista mahdollisuutta puolustaa itseään. Raakaa väkivaltaa harjoitettiin puhtaan huvin vuoksi. Samalla alkoi työttömien naisiin kohdistama seksuaalinen väkivalta. Niin sanotut puskaraiskaukset tulivat Suomeen uutena ilmiönä, samoin kuin ennen täysin vieraat joukkoraiskaukset, joihin suomalaiset työttömät syyllistyivät tuntematta edes  minkäänlaista häpeää teoistaan. Ei auttanut vaikka suomalaiset naispuoliset seksologit pitivät työttömille suomalaisnuorille valistuksellisia strip tease-esityksiä näyttääkseen soveliaan ja sopimattoman välisen rajaa. Käytös ei muuttunut mihinkään.

Suomalaisten työttömien tekemä väkivalta lisääntyi ja alkoi muuttaa kokonaisia kaupunginosia ghetoiksi. Alkuun Helsingissä, Turussa ja Tampereella ja jatkossa kaikissa suurimmissa kaupungeissa alkoi olla jokapäiväistä, että suomalaiset työttömät polttivat täysin ventovieraitten ihmisten autoja sekä julkisia rakennuksia. Aika ajoin työttömät riehaantuivat ja aloittivat väkivaltaiset joukkomellakat joissa poltettiin satoja autoja, tuhottiin valtava määrä muuta omaisuutta ja toimittiin väkivaltaisesti niin poliisia kuin palokuntaa vastaan. Yleensä nämä mellakat olivat alkaneet siitä, että poliisi oli pidättänyt jonkun kännipäissään riehuneen työttömän.

Vuoteen 2005 mennessä Suomi oli päätynyt siihen tilanteeseen, että maamme suurissa kaupungeissa oli useita maan hallinnosta käytännössä irronneita työttömien hallitsemia no-go-zoneja, jonne poliisikaan ei uskaltautunut kuin panssariautoilla. Näillä alueilla pitivät valtaa suomalaisten työttömien väkivaltaiset rikollisjengit ja automaattiaseilla tehdyt jengien välienselvittelyihin kuuluvat murhat muuttuivat yleisiksi.

Työttömyys, toimettomuus ja tulevaisuudenuskon menettäminen sai aikaan vieläkin ankarampia seurauksia. Työttömät olivat helppoa saalista ekstremistijohtajille, jotka saivat heidät purkamaan katkeruuttaan liittymällä terroristijärjestöjen jäseniksi. Aina useampi tulevaisuudenuskonsa menettänyt suomalainen työtön liittyi näihin järjestöihin ajatellen olevansa jäsenyyden kautta edes jotakin ja pääsevänsä kostamaan näköalattoman elämänsä. Aluksi perustettiin väkivaltaiset al-Vaakku- ja Talipää-järjestöt ja muutama vuosi niitten jälkeen vielä vaarallisempi ja väkivaltaisempi MUTSIS OLI-järjestö.

Nyt, vuoden 2016 Suomessa eletään tilanteessa, jossa työttömät suomalaiset terroristit ovat tehneet useita tuhoisia terrori-iskuja. Iskut ovat olleet armottomia, suurieleisiä ja niissä on teurastettu sekä pommein että konetuliasein kymmeniä täysin viattomia ihmisiä. Suomen valtio on työttömiensä takia jatkuvassa korkeimmassa hälytystilassa ja eletään vielä pahemman pelossa sillä on epäilys, että työttömät terroristit aikoisivat räjäyttää radioaktiivisen pommin jossain suomalaisessa kaupungissa aiheuttaen tuhansien, jopa kymmenien tuhansien ihmisten kuoleman…



...ja hetkinen. Tässä vaiheessa lukija saattaa todeta, että Ykähän haastaa satua ja suhinaa. Johon Ykä toteaa, että myöntää täytyy. Täyttä tuubaa tuli lasketeltua. Ainoa, mikä on totta, on se että Suomessa on kyllä ollut jo neljännesvuosisadan ajan pitkäaikaistyöttömiä, toimettomia ja uskonsa tulevaisuuteen menettäneitä ihmisiä. Mutta he eivät ole aloittaneet joukkoväkivaltaa. He eivät ole aloittaneet joukkoraiskauksia. He eivät ole aloittaneet autojenpolttotalkoita. He eivät ole muuttaneet lähiöitä paikoiksi, johon poliisikaan ei uskalla tulla. Ja ennen kaikkea he eivät ole aloittaneet ihmisten joukkolahtaamista ampumalla ja räjäyttämällä. Kaikki tuo on tuontitavaraa, jota tavallinen suomalainen ei ole tänne halunnut. Ainoa asia, joka suomalaisissa lähiöissä saattaa räjähtää, on liikaa ryypänneen hepun maksa. Syrjäytyneen suomalaisen äärimmäinen ekstremismi alkaa ja loppuu siinä kun hän joko ryyppää itsensä hengiltä tai vetää itsensä kaulakiikkuun.

Miksi suomalaiset työttömät eivät ole ruvenneet riehumaan? Voisiko se johtua siitä, että ahdingostaan huolimatta he ovat silti sivistysvaltion järkeviä ja asiallisia ihmisiä? Voisiko se johtua siitä, että he eivät ole islamilaisia? Sisäministerimme Orpo tietää tämän kyllä. Hän tietää myös sen, että islamilaisten terroristien joukossa on kyllä myös hyvin koulutettuja ja ns. integroituneita muslimeja jotka sitten vaan päättivät vastata Mohammedin kutsuun ja alkoivat lahdata ihmisiä. Myös tämän Orpo tietää, mutta jättää sanomatta. Sillä silloinhan hän voi keskittyä myymään ratkaisuaan, jolla estetään työttömien ja toimettomien islamilaisten radikalisoitumista. Sitä samaa ratkaisua kuin aina ennenkin, eli upotetaan niihin lisää rahaa. Sitä rahaa, jota on upotettu samaan asiaan niin monta kertaa ennenkin. Sitä rahaa, jolla pyritään myötävaikuttamaan siihen, ettei islamilainen vieraamme vaan rupea lahtaamaan ihmisiä. Hotellin respassa tulee mieleen ajatus, että eikös tuo ole juuri sitä dhimminveroa, jota vääräuskoinen maksaa oikeauskoiselle saadakseen elää rauhassa?

Sisäministerin pitäisi pystyä muuhunkin kuin lausumaan joutavanpäiväisiä latteuksia, joilla mainostetaan jotakin joka on mennyt pieleen viimeiset 25 vuotta. Mutta sisäministeri Orpo ei olekaan osa ratkaisua. Hän on osa ongelmaa. Varmaankaan hän ei sitä itse tajua, joten voi olla että ehkä jo kuukauden päästä hän kertoo uudesta, suuresta oivalluksestaan, joka menee tietysti: 

- "Maahanmuuttajien integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan ehkäisee tehokkaasti ääriajattelun leviämistä. Toimeton ja uskonsa tulevaisuuteen menettänyt ihminen on otollinen kohde terroristien värvääjille. Työ on erittäin tärkeä asia kotoutumisen kannalta".


Suomalaisen työttömän äärimmäistä ekstremismiä.


Varsin tavallista ja tehokasta islamilaista kotouttamista.

Mainitaan vielä sisäministeri Orpon sanoneen näin:

Orpon mukaan terroriuhkaan vastataan pitämällä kiinni eurooppalaisen avoimen yhteiskunnan periaatteista.

"Jos luovumme arvoistamme uhan edessä, mitä puolustettavaa meille jää?"

Jos eurooppalaisen avoimen yhteiskunnan periaatteet ovat ne, että otetaan tänne pysyväksi elätiksi joka ainoa joka vaan on maaperällemme päässyt, avataan ovet islamilaisille tyypeille jotka teurastavat länsieurooppalaisia ihmisiä ja joka ainoan teurastuksen jälkeen aletaan suu vaahdossa huutaa, että tämä ei ollut sitä oikeaa islamia vaan se johtuu siitä että me emme ole järkänneet heille töitä, niin onko näissä arvoissa mitään puolustettavaa? Kuinka moni lukija muistaa allekirjoittaneensa tuollaiset arvot? Kävikö joku kysymässä mielipidettänne, ennen kuin alkoi julistaa noita meidän kaikkien yhteisinä arvoina? Ei ainakaan meillä ole käynyt kukaan.

*

Lisäys 30.3. iltapäivällä:

Kommenttiosiossa oli puhetta Keskisuomalaisen pääkirjoituksesta jota ei löytynyt nettiversiona. Kyseisessä kirjoituksessaanhan pääkirjoitustoimittaja Tapani Luotola toteaa, että islamviha on ottanut juutalaisvihan paikan uutena ns. salaliittoteoriana. Unohtaen - ehkä huomattavan tarkoituksellisesti - että islamiin kohdistuvat epäluulot eivät kylläkään johdu mistään salaliittoteorian kaipuusta vaan islamilaisten omista edesottamuksista. Lisäksi kyseinen heppu osaa todistaa, että islamin nimeen toimivat terroristit itse asiassa vain väittävät toimivansa islamin nimessä mutta eivät sitten vissiin toimi kuitenkaan. Hotellin respassa nostetaan hattua KSML:lle, sillä se on näemmä onnistunut saamaan itselleen suoran tietolähteen isiksen ytimestä ja tämähän on ollut hikinen homma maailman parhaille tiedustelupalveluillekin.


Joka tapauksessa se juttu postitettiin minulle kahdestakin eri lähteestä joten lisään sen tähän. Suuret kiitokset molemmille postittajille.


Sunday, March 27, 2016

PÄÄSIÄISSAARNA HUITSINNEVADASSA

Elettiin Huitsinnevadassa pääsiäistä Herran vuonna 2016. Harras kirkkokansa oli kokoontunut Huitsinnevadan kirkkoon kuuntelemaan kirkkoherra Ilmari Jötikän pääsiäissaarnaa. Seurakunnan pitkäaikainen kanttori-urkuri Häläläsin Tässi soitti urkujaan ja kirkkoväki pani merkille, että hän näytti soittavan omaa sovitustaan AC/DC:n kappaleesta Highway To Hell, mutta eivät ihmetelleet asiaa millään muotoa, sillä tässä kirkossa ei tehty mitään ilman kirkkoherra Jötikän suostumusta. Tähän kappalevalintaan oli siis oma ja aivan varmasti perusteltu syynsä. Jötikkä oli tunnettu ja arvostettu hengenmies, joka oli toiminut johtavana piruntorjuntaupseerina Huitsinnevadassa jo neljännesvuosisadan. Ja olihan kirkkoväkikin suurimmalta osaltaan kuitenkin tutustunut kyseisen australialaisen heavybändin tuotantoon, eivätkä he kuuluneet siihen porukkaan joka pyöritti vinyylejä takaperin löytääkseen salattuja viestejä. Saattoipa kirkkokansan jalka hissukseen taputella kirkon lattiaa vasten musiikin tahdissa, eikä ihme, sillä kanttori Tässi oli sen tason soittaja, että hän sai metronomin tikityksenkin svengaamaan.

Urut vaikenivat, sakastin ovi aukeni kovaäänisesti narahtaen ja kirkkoherra Jötikkä astui sisään. Kirkkoväki huomasi, että Jötikkä oli repinyt albastaan hihat irti ja niitten alla käsivarsissa oli tavallinen jätkän ruutupaita joka sekin oli kääritty puoleenväliin käsivartta paljastaen lihaksikkaat kyynärvarret ja lentopallon kokoiset nyrkit.

Itse asiassa kirkkoherra Jötikkää oli vaikeaa ajatella papiksi ulkomuotonsa perusteella. Hän oli yli satakiloinen leveäharteinen mies, jolla oli jonkun verran mahaa. Hänen naamansa oli kirveellä veistetyn pärstän prototyyppi ja hänen lyhyt tumma tukkansa oli jo vuosia sitten voittanut taistelun kamman epätoivoista yritystä vastaan sojottaen vähän sinne sun tänne mutta ennen kaikkea juuri sinne, minne sitä huvitti. Itse asiassa Jötikän olisi voinut kuvitella aikanaan näkevänsä vanhoilla tukkisavotoilla, jossa hän olisi tukkisaksilla nostanut pöllejä rekeen tiettyjä hiljaisia motivoivia kirosanoja luetellen ja illalla tukkikämpällä lihasopan syötyään kääntävän laverilla kylkeä, päästävän illan kuitiksi miehekkään pierun ja aloittavan sen jälkeen armottoman kuorsauksen.

Olisipa hänet voinut kuvitella myös taitavaksi maasepäksi, joka olisi aikanaan hurjilla käsivoimillaan ja suurella taidollaan leiponut kärsivällisesti rautaa maanviljelijöitä hyödyttävään muotoon. Hänet olisi voinut myös kuvitella komppanianpäälliköksi jossain talvisodan Kollaalla, jossa hän olisi epätoivoisessa tilanteessa vetänyt konepistoolistaan liikkuvat taakse, laittanut pari varsikäsikranaattia vyöhönsä ja komentanut miehensä vastaiskuun käskyllä ”seuratkaa”. Ja miehet olisivat seuranneet häntä vaikka helvettiin asti. Hän olisi myös käynyt sellaiseksi vanhan ajan konstaapeliksi, joka olisi virka-autollaan kurvannut tanssilavalle, lopettanut humalaisten tappelun, aikaansaanut jännälöysää housuun jo pelkällä karismaattisella läsnäolollaan, kuskannut taskulämmintä rähinäviinaa liikaa nauttineet miehet putkan pahnoille lepäilemään ja laskenut nuo nolot miehet aamulla krapulaisina häpeissänsä kotiinsa kun työmiehen lauantai meni justiinsa niin kuin Irwin aikanaan lauloi.

Kaikissa näissä vaihtoehdoissa hän olisi ollut epäilemättä mies paikallaan, mutta hän oli valinnut itselleen hengenmiehen uran. Yhtä kaikki, kirkkoherra Ilmari Jötikkä oli sanasta lihaksi muuttunut todiste lauseesta ”On miehiä, joitten paidassa lukee Minulle Ei Vittuilla. Ja sitten on miehiä, joille Ei Vittuilla”.

Jötikkä astui seurakuntansa eteen ja avasi sanaisen arkkunsa:

- Hyvät seurakuntalaiseni. Nythän on niin, että tällä kertaa jätämme nämä virrenveisuut väliin ja siirrymme suoraan saarnaan.

Tämän jälkeen hän nousi saarnastuoliin ja mäjäytti suurella nyrkillään siinä olevaa raamattua niin, että kirkon katolla huilaustaukoa pitäneet varikset säikähtivät ja lensivät pois raakkuvia vastalauseitaan esittäen. Jötikkä aloitti saarnansa:

- Saarnani käsittelee aihetta ”rohkeus”. Mitä on rohkeus? Mielestäni rohkeutta on se, että uskaltaa ottaa vastuuta lähimmäisistään ja puolustaa heitä kaikin mahdollisin keinoin. Rohkeutta on myös se, että uskaltaa toimia tämän Suomeksi nimittämämme kokonaisuuden puolesta, sillä se on ainoa tekijä, joka on meistä suomalaisista ja meidän hyvinvoinnistamme kiinnostunut. Rohkeutta on myös kyky ymmärtää, että koko maailma ei voi olla lähimmäisiämme, ainakaan jos lähimmäisyys tarkoittaa meille yksipuolista elatus-, sietämis- ja rakastamisvelvollisuutta kiittämätöntä ja röyhkeää viranomaispäätöksellä osaksemme määrättyä pakkolähimmäistä kohtaan.

- Sen vuoksi rohkeutta – ja suurta sellaista – on myös uskallus taistella oman maansa hallintokoneistoa vastaan, mikäli se koneisto toimii omien kansalaistensa haitaksi joko oman ahneutensa vuoksi, tukeakseen jotain ulkopuolista miehittäjää tai sellaiseksi laskettavaa tekijää, tukeakseen Suomelle ja suomalaisille  haitallista ideologiaa tai näiden kaikkien yhdistelmää. Valitettavaa on, että viimeisten vuosien aikana tällaista rohkeutta on todellakin alettu tarvita päivä päivältä enemmän, mitä joskus oltaisiin pidetty käsittämättömänä ajatuksena. Ajatus siitä, että hallintokoneisto toimisi tieten tahtoen kansalaisiaan vastaan oli joskus aikanaan, eikä niin kovinkaan kauan sitten yksinkertaisesti mahdoton. Mutta me elämme valitettavasti sairaita aikoja.

- Rohkeuden vastakohta on pelkuruus ja pelkureita ovat nimenomaan he, jotka toimivat poliittisen valtavirran mukana, vaikka tietäisivät sen olevan vahingollista ja vaarallista niin lähimmäisilleen kuin koko kansalle. Pelkurit toimivat opportunistisesti näin suojellakseen omia etujaan, asemaansa ja julkista kuvaansa. Pelkureita ovat myös ne, jotka seuraavat vallitsevaa poliittista muotia ainoastaan nostaakseen omaa egoaan niin sanottuna hyvänä ihmisenä tajuamatta sitä, mitä hänen niin sanottu hyvä ihmisyytensä aiheuttaa toisille suomalaisille lähimmäisille. Nämä ihmiset ignoroivat muualta tulleitten, meidän suomalaisten mielipidettä kysymättä pakolla elätettäväksemme ja siedettäväksemme annettujen röyhkeitten ja kiittämättömien ihmisten väkivallanteot ja selittävät ne olemattomaksi tai ainakin merkityksettömiksi. Ja sen lisäksi keskittyvät toteutunutta väkivaltaa vastustavien suomalaisten väkivaltaa vastustaviin sanoihin, tuomiten ne itsessään vakavammaksi kuin toteutunut, oikea väkivalta. Vain osoittaakseen sen, että he pelkureina eivät uskalla vastustaa mielivaltaa ja toivovat sen propagandaa toistamalla saavansa siltä almuja ja arvostusta.

- Evankelis-luterilainen kirkkomme ei ole rohkea kirkko. Se on pelkuruuden ja alistumisen kirkko, joka ryömii valtaapitävän ideologian ja sitä itseään vihaavan islamilaisuuden edessä kuvitellen saavansa alistumisella sen hyväksymisen. Sen pelkuruuden johtaja on arkkipiispamme Kari Mäkinen, joka on muuttamassa kirkkoamme itsensä irvikuvaksi. Irvikuvaksi joka kumartaa sitä vihaavalle islamille, kuvitellen islamin kumartavan samalla lailla takaisin ja joka nostaa etnisesti muut ihmiset kuin suomalaiset – jotka sattumoisin sen Mäkisen evankelisluterilaisen kirkon veroillaan elättävät –  suomalaisten yläpuolelle.

- Kyseisen kirkon kohdalla tietynlainen parodiahorisontti ylitettiin, kun kuulin kyseisen Mäkisen saaneen sosialidemokraattisilta naisilta ”Risto Rohkea”-tunnustuspalkinnon. Rohkea? Sinänsä arkkipiispamme Mäkinen kuuluu oikein hyvin samaan seurakuntaan demarinaisten kanssa, sillä ne ovat akateemisessa utopistisissa unelmissaan elävä, omasta kuvittelemastaan erinomaisuudesta sokaistunut ideologisia Tupperware-kestejään pitävä kanalauma, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä reaalitodellisuudesta. Demarinaisista ja Mäkisestä voi todeta, että vakka ja kansi ovat toisensa todellakin löytäneet. Sillä mitä oli se rohkeus, jota tämä kanalauma Mäkisessä arvosti? No se oli tämä: ”haluamme erityisesti antaa tunnustuksen arkkipiispan rohkeudelle ottaa lukuisissa puheenvuoroissaan myönteistä kantaa vähemmistöjen ja maahanmuuttajien puolesta”.

- Tämäkö oli rohkeutta? Elämme maassa, jossa haittamaahanmuutto on nostettu uskonnolliseksi dogmiksi. Itseisarvoksi jota ei saa millään muotoa ja missään olosuhteissa kyseenalaistaa. Poliittinen eliittimme haluaa tänne haittamaahanmuuttajia, vaikka tietää, että niistä on suomalaisille pelkkää harmia ja vaaraa niin nyt kuin tulevien sukupolvien aikana. Virkamieskoneistomme johtajat toimivat samoin. Media toimii samoin. Sen sijaan sellainen henkilö, joka kysyy, että miksi ihmeessä ja millä perusteella niitä pitäisi tänne hankkia demonisoidaan täysin. Arkkipiispa Mäkinen toistaa itselleen turvallista valtaideologian epistolaa ja haluaa myös tänne lisää haittamaahanmuuttajia, koska pelkureitten johtamassa maassa pelkurin kuuluu niin haluta. Välittämättä mitään siitä, mitä se maksaa ja ennen kaikkea mitä se aiheuttaa meille kaikille. Ihmisille, joita hän väittää lähimmäisikseen, mutta joista hän ei välitä kissan paskaakaan.

- Mikä on hänen rohkeutensa? Sekö, että hän toistaa vain ja ainoastaan sen, mitä valtakoneisto haluaa, ja unohtaa siinä samalla kaikki suomalaiset lähimmäisensä? Sekö, että hän samalla flirttailee kristinuskoa vääräuskoisena pitävän islamin kanssa tietoisesti unohtaen sen, mikä on kristittyjen uskonnonvapauden ja henkilökohtaisen turvallisuuden tila islamilaisissa maissa? Rohkeutta olisi tämän mielettömyyden kyseenalaistaminen ja kyseisen Risto Rohkea-palkinnon ansainnut mies olisi vaikkapa Junes Lokka. Mutta pelkureiden maassa pelkuruus selitetään rohkeudeksi, joten Mäkinen palkitaan siitä, että hän tekee lampaana sen, mitä muutkin lampaat ovat aina tehneet teuraalle mennessään.

- Tämä on se rohkeus, mihin evankelis-luterilainen kirkkomme arkkipiispansa johdolla pystyy. Se on sitä samaa rohkeutta, jolla saksalainen pappi tuki natsivaltaa vuonna 1939. Se on sitä samaa rohkeutta, jolla ortodoksinen kirkko tuki Neuvostoliittoa vuonna 1972. Se on alistuvan organisaation rohkeutta tehdä alistumisestaan itseisarvo ja kutsua sitä rohkeudeksi ymmärtämättä edes hävetä. Itse asiassa se on vielä hävettävämpää, sillä toisin kuin saksalaisilla ja neuvostoliittolaisilla kollegoillaan Mäkisellä ja hänen seuraajillaan ei ole uhkana kuoleman tai vankileirille joutumisen pelko. He tekevät sen omasta vapaasta tahdostaan. He nostavat toiseuden jalustalle, palvovat sitä ja vähät välittävät kanssasuomalaisistaan. Jos tämä ei ole Raamatunkin kiroamaa Kultaisen Vasikan palvontaa, niin mikä sitten?

- Siksipä, rakkaat seurakuntalaiseni, totisesti minä sanon teille. Menkää kotiinne. Menkää pilkille. Menkää kaljalle. Menkää saunaan. Menkää hiihtämään. Menkää mummolaan. Tai jos olette mummoja, kutsukaa lapsenlapset käymään. Mutta älkää tulko enää tänne. Tämä kirkoksi joskus kutsuttu organisaatio on vain maallinen poliittinen virasto joka käyttää teidän maksamia verorahojanne teitä vastaan tukeakseen maallista, teille ja teitä seuraaville sukupolville vahingollista ja tuhoisaa ideologiaa sekä sitä ylläpitävää koneistoa. Ja siksi sanon teille: erotkaa kirkosta. Niin tein minäkin. Vuorokausi sitten. Ja lähetin samalla tuomiokapitulille eroilmoitukseni kirkkoherran tehtävästä. Samoilla sanoilla, kuin mitä sanoin teille tänään. Tiedän, että siellä järkytytään ja loukkaannutaan niin, että veri kiertää väärinpäin ja varpaankynnet irtoaa, mutta sen instituution tunnetiloille minä haistatan jatkossa pitkät paskat.

- Sillä minä lopetan papin työni ja siirryn toisiin, tärkeämpiin tehtäviin. Aloitan jo tänään työt paikallisen soittoruokala Örinäoksan portsarina. Evankelis-luterilainen kirkkomme rypee hallinnollisen, ideologisen ja utopistisen synnin riettaudessa ja irstaudessa. Sitä ei pelasta enää edes se tietty nasaretilainen toisella tulemisellaan ja mikäli hän sattuisi ilmestymään kuvioihin, valtiokirkkomme huutaisi muitten mukana hysteerisesti että ”antakaa meille Barabbas”. Mutta suomalaisessa räkälässä sen sijaan on paljon rehellisiä sieluja, jotka tarvitsevat oikeaa lähimmäisen antamaa henkistä tukea. Siksi minä siirryn sinne. Pois tästä kirkoksi nimitetystä hirviöstä. Seurakuntalaiset, kavahtakaa tekin tätä hirviötä. Herran rauhaa teille.

Kirkkoväki totesi yhteen ääneen: ”ja se on viisautta”. Sen jälkeen todennäköisesti ensimmäisen kerran suomalaisessa kirkkohistoriassa se nousi spontaanisti seisomaan ja aloitti aplodit. Jötikkä repäisi albansa kahtia, jätti puoliskot saarnastuoliin ja läksi kävelemään pois kirkosta kaivaen samalla taskustaan Hankkijan lippalakin ja pisti sen päähänsä. Kirkkoväki seurasi häntä. Kanttori-urkuri Tässi soitti kirkon tyhjenemistä säestääkseen sotilasmarssia Ohi On. Hän itsekin oli irtisanoutunut virastaan samaan aikaan kuin kirkkoherra ja päätti toteuttaa unelmansa folk metal-bändin perustamisesta. Olihan se sentään kristillisempää kuin ev lut kirkon nykyinen epistola sillä se saattaisi aiheuttaa joillekin ihmisille jopa iloa.


Kiitokset kommentoija Viikon Radiokasvolle vinkistä ja inspiraatiosta.

Wednesday, March 23, 2016

NOLLATTU TILANNE

Brysselissä tapahtui taas se, mikä edes hieman ajattelukykyiselle ihmiselle ei ollut mikään yllätys, eli islamilaiset profeettaansa kumartavat ja hänen oppiensa mukaan pilkulleen toimivat häiskät menivät ja lahtasivat kymmeniä viattomia ihmisiä. Meillä länsimaissa höyrähtäneistö tosin jatkaa hyväksi havaitsemallaan linjalla eli jollain ihmeellisellä tavalla päätyvät johtopäätökseen, ettei islamilla ollut asian kanssa mitään tekemistä. Lieneekö valkoisten ihmisten ilmassa vellova ja leijaileva rasismi ajanut nuo epätoivoiset miehet epätoivoiseen tekoon.

Hotellin respassa, niin kuin epäilemättä muuallakin on pantu merkille, että niin poliittinen koneistomme kuin valtamediamme on keksinyt asian tiimoilta eräänlaisen ikiliikkujan. Kommentit tulevat kuin levyautomaatista aikanaan Esson baarissa ja ne menevät yksi yhteen hokemana ”emme saa antaa pelolle valtaa”, mikä hokema sinänsä ei tarkoita yhtään mitään, mutta kuulostaapahan siltä että tulipa loihelausuttua komea julkilausuma.

Tämä itseään toistava hokema on lausuttu joka kerran kun islamilaiset terroristit lahtaavat ihmisiä ja oikeastaan suvaitsevaisten taholta se on varsin viisas valinta, sillä heille terrori-isku on joka kerran uusi ja yllättävä kokemus, jollaista ei aikaisemmin ole tapahtunut. Pelonpoistohokemalla tilanne tavallaan nollataan ja jäädään odottelemaan seuraavaa ensimmäistä kertaa tapahtuvaa yllättävää terrori-iskua. Ja koska tilanne on nollattu, voidaan vakuutella itselleen, että itse järjestelmässä ja maahanmuuttopolitiikassa ei ole mitään vikaa. Onhan se seuraava, noin kuudettakymmenettä kertaa ensimmäisenä tuleva isku jälleen kerran uusi ja yllättävä, joten meilläkin voidaan keskittyä pääasiaan, eli etsimään, löytämään ja keksimään suomalaista rasismia.

Oma kokoomuspuoluemme veti tässä äärimmäiset pohjat facebook-epistolallaan:

Brysselissä tapahtuu nyt kauheita, mutta samalla on muistettava se rasismi, jota tapahtuu Suomessa joka päivä. Syrjintä, kiusaaminen ja vihapuhe ovat arkea liian monelle.

Puheiden lisäksi tarvitaan nyt konkreettisia tekoja. Kerätään yhdessä ideoita arkipäivän syrjinnän ratkaisemiseksi. Otamme parhaat edistääksemme. Kirjoita ajatuksesi alle tai jaa somessa tunnisteella #ratkaisujarasismiin.

Muistakaapas tätäkin blogia lukevat ja tänne kommentoivat tytöt ja pojat, naiset ja miehet, että vihakommenttinne on kokoomuksen puntarissa samalla viivalla sen kanssa, että kymmeniä ihmisiä räjäytetään pommilla.

Kannetaanpa porukalla säkillä valoa tupaan ja pimeyttä ulos ja esitetään syvä halveksunta sille, joka tarjoaa käyttöön lamppua. Ja odotellaan sitä uutta, taas ensimmäistä kertaa tapahtuvaa yllättävää iskua.


Tuesday, March 22, 2016

ANTERO LÄRVÄNEN JA ETNISTANTIT

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen tällä kertaa suorassa lähetyksessä täältä Helsingistä. Olemme saaneet tietoomme hätkähdyttävän uutisen. Hallitus on saattanut voimaan uuden ammattinimike- ja yleismäärittelyuudistuksen joka tekee keskustelun haittamaahanmuutosta tarpeettomaksi, sillä uudistuksen jälkeen ei haittamaahanmuuttoa eikä haittamaahanmuuttajia enää hallituksen ilmoituksen mukaan ole ollenkaan. Kysyimme asian tiimoilta haastateltavaksi kolmea eri ministeriä, mutta ensimmäisen täytyi lähteä ostamaan tupakkia, toisen oli pakko lähteä Tampereelle ronttosenvirkkauskurssille ja kolmas soitti, että ei millään ehdi, sillä ratikasta oli puhjennut rengas. Mutta onneksi saimme nopealla aikatalulla avuksemme Asioista Perillä Olevan Tahon, eli suomalaisen selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan grand old manin tohtori Adolf Butlerin. Tohtori Butler, tervetuloa lähetykseemme taas kerran.

- Kiitos kiitos, Antero, ja lämpimät terveiset kaikille pinnanmaalaisille kuulijoille, vaikka tiedostamisen taso siellä teillä päin onkin vielä niin kiusallisen alhainen.

- Tohtori Butler, mitä tämä uudistus siis käytännössä tarkoittaa? Että haittamaahanmuuttoa ei enää ole. Eihän se voi oikeastaan näin äkkisellään ja lautamiesjärkeä käyttäen tarkoittaa muuta kuin että valtiovalta on ajamassa kaikki haittamaahanmuuttajat huitulan helevattuun ja päivittää Suomen kerralla takaisin vuoteen 1989. Joko tässä voi alkaa paukuttaa henkseleitä?

- Voi Antero, eihän toki. Ja niin henkselit kuin lautamiesjärjen käyttö on muutenkin so last millenium. Kysehän on siis ammattinimike- ja yleismäärittelyuudistuksesta. Eli eivät haittamaahanmuuttajat minnekään lähde. Heidän statuksensa on vain määritelty uudestaan.

- No mikäs se uusi, päivitetty status näillä haittamaahanmuuttajilla sitten on?

- No se on tietysti nettoveronmaksaja.

- Öö… öö… totanoin… ämmätentiijjä niin… kele… tana… ttujoo…  mutta eiväthän ne mitään nettoveronmaksajia ole. Ainoastaan pirunmoinen rahanreikä ja muutenkin yksi Jumalan mieliharmi.

- Kysehän on vain käsitteiden määrittelystä ja siitä, mihin määrittelyssä keskitytään. Määrittelepäs Antero itse, mitä tarkoittaa nettoveronmaksaja.

- No esmes sitä, että jos heppu on töissä Lusun louhoksilla Huitsinnevadassa louhimassa tämpsteriittiä jota jalostetaan ja viedään ulkomaille, hän on tienaamassa Suomelle nettoveromarkkoja.

- Pitää paikkansa, tosin määrittelysi on vanhanaikainen eikä ota huomioon kaikkia päivitetyn määrittelyn yksityiskohtia. Mennäänpäs eteenpäin. Mitä tämä tämpsteriittilouhoksella työskentelevä heppu työllään mahdollistaa?

- No hän mahdollistaa tietysti sen, että hänen työnsä ansiosta voidaan palkata ihmisiä julkishallintoon. Missä ne joskus aikaisemmin tekivät pääosin jotain hyödyllistä, tosin nykyisin siellä keskitytään enempi siihen yleismaailmaahalaavaan murrinperseosastoon.

- Nimenomaan! Kyse on työllistymisen mahdollistamisesta.

- Mutta en edelleenkään hahmota, että miten tää liittyy nyt nettoveronmaksajiksi ylennettyihin nettoveronmaksajien rahoilla elätettäviin haittamaahanmuuttajiin.

- Nyt sinä Antero näyttelet yksinkertaista ihan  tarkoituksella. Totta kai sinä ymmärrät. Mikä ammatillinen osa-alue maassamme on viimeisen viidentoista vuoden aikana kasvanut kaikkein voimakkaimmin ja työllistänyt suhteellisesti eniten uusia ihmisiä?

- No tietysti maahanmuuttoteollinen- ja puolestaloukkaantumiskompleksi.

- Sepä se! Eikä tätä kompleksia olisi olemassakaan ilman haittamaahanmuuttajia. Niin että eiväthän he mitään haittamaahanmuuttajia ole, koska he mahdollistavat niin monen ihmisen – ja ennen kaikkea akateemisesti koulutetun ihmisen – työllistymisen. Tällöin on aivan turha takertua siihen yksityiskohtaan, että he eivät ole itse työllistyneet. Hehän herra nähköön ovat jo töissä! Ovat olleet kaikki nämä vuodet. Sitä vaan ei olla ennen ymmärretty.

- Jaa. Tietysti kun asiaa katsoo selitteläätiösuotimen läpi niin näinhän tämä tietysti kieltämättä on. Voin vain kuvitella sitä pöksyynlaukeamisen määrää mediassamme kun ne kuulevat tämän ja tajuavat, että hehän olivat sittenkin oikeassa koko ajan. Mutta mutta tota noin. Kun he nyt ovat uudelleentulkinnan mukaan kaikki töissä ja vieläpä välttämättömissä töissä vaikka eivät varsinaisesti mitään teekään, niin mikä heidän ammattinimikkeensä sitten on? Sosiaaliperäinen puolestaloukkaannutettava akateemistyövoimatarpeen kehittämiskonsultti?

- No tuotakin nimikettä harkittiin, onhan se varsin osuva sinänsä mutta se oli vähän turhan pitkä, varsinkin kun osa näistä uusista nettoveronmaksajista ei osaa kirjoittaa. Olis meinaan vähän hankaluuksia lankettien täyttämisessä. Harkinnan jälkeen heidän ammattinimikkeekseen päädyttiin valitsemaan ”etnistantti”.

- Etnistantti? Vähän niin kuin adjutantti. Tai luutnantti. Tai antiperspirantti. No joo, saundaahan se kieltämättä paremmin niin… onhan ne kumminkin kovasti etnisesti edistyksellistä väkeä juu… vaan koskeekos tämä ammattinimike kaikkia vai onko siinä joitain hienosäätöjä ehkä, vähän niin kuin uralla etenemistä?

- Kyllä on. Kukapas sitä suoraan uransa huipulle haluaisi. Sehän veisi motivaation itsensä ammatilliseen kehittämiseen. Eksistantteja on kaikkiaan viittä eri tasoa, ja heille on annettu jopa tasoon liittyvät arvomerkit, joista on otettu hieman mallia tuolta poliisin puolelta. Nähtiin nimittäin tarpeellisena antaa heille vähän julkista ja näkyvää arvostusta ja senhän he kyllä ansaitsevatkin, sillä he ovat tämän uuden määritelmän mukaan olleet maallemme tarpeellisia ja suorastaan välttämättömiä yksilöitä jo viimeiset kaksikymmentäviisi vuotta, mutta me takametsien sivistymättömät turvenuijat emme ole sitä vaan tajunneet. Arvomerkit ovat osa meidän kollektiivista anteeksipyyntöämme.

- Tämähän on selvää. Onhan niitä ollut näitä taannehtivia poikkeuslakejakin joissa pyydettiin anteeksi että sori kun yritettiin ottaa takaisin se, minkä te ensiksi ryöstitte. Vaan mitäs näitä etnistanttiarvoja sitten on ja mihin ansioihin perustuu yleneminen?

- Siinä vaiheessa kun haittam… anteeksi uudistetun määritelmän mukainen nettoveronmaksaja saa jalkansa Suomen kamaralle ja sanoo asylum, hänet palkataan välittömästi nuoremman etnistantin virkaan.

nuorempi etnistantti

- Kun nuorempi etnistantti on saanut joko turvapaikan tai sitten notk… anteeksi oleskeluoikeuden humanitaarisen suojelun perusteella, hänen ylennetään etnistantiksi.

etnistantti

- Siinä vaiheessa kun henkilö oppii puhumaan välttävää Suomea tai joka tapauksessa kun hän on oleskellut maassamme kymmenen vuotta – kielitaitoisena tai ilman – hänet ylennetään vanhemmaksi etnistantiksi.

vanhempi etnistantti

- Jos henkilö onnistuu pääsemään hänelle räätälöityyn suojatyöhön julkishallintoon, hän saavuttaa ylietnistantin aseman.

ylietnistantti

- Ja lopuksi: mikäli henkilö työllistyy ihan suoranaisiin ns. oikeisiin töihin tai jos hän saavuttaa itselleen julkisesti arvostetun aseman tyyliin Husu Hussein, hänestä tulee kerrassaan komissaarietnistantti.

komissaarietnistantti

- Vaan komeat, leventävät ja laajentavat on systeemit, ei voi kiistää. Mutta oletanko oikein, että näille etnistanteille määräytyy myös palkka sitten vastaavien poliisien palkkaluokkien mukaan? Kun kerran arvotkin pohjaavat niihin.

- Oletat oikein.

- Oletanko oikein myös sen, että tämä palkkaus ei sinänsä poista tiettyjä sosiaalitukia, koska etnistanteilla on usein suurperheitä, useita vaimoja, tosin yksinhuoltajan tittelillä, sitä myötä suuria asuntoja ja muutenkin kaikenlaisen ehdottoman välttämättömän tilpehöörin tarve on sen verran suuri, ettei niitä välttämättä etnistantin palkalla kustanneta. Vaikka nythän niin kieli- kuin ammattitaidottomat etnistanttiperheitten kummatkin vanhemmat siirtyvätkin valtion palkoille?

- Oletat tämänkin oikein. Eihän yhteiskunta voi hylätä ja jättää pulaan sen rakentavia ja välttämättömiä jäseniä.

- Ja oletettavasti on myös niin, että jos sanotaanko vaikkapa joku somaliheppu pääsee ns. somalikokemusasiantuntijaksi töihin Helsingin Kaupungille, niin etnistantin palkka juoksee silti sen uuden palkan lisänä?

- No totta kai. Eihän ihmistä sentään työhaluista voida rankaista. Hänhän toimii silloin kahdessa ammatissa yhtä aikaa ja antaa työntekemisen esimerkkiä meille laiskoille suomalaisille.

- Jumala siunakkoon hallitustamme sen suuresta armosta ja viisaudesta. Se pystyi sentään muuttamaan haittamaahanmuuttajat nettoveronmaksajiksi yhdellä hallinnollisella päätöksellä. Oletan, että seuraavaksi on tulossa potilasmäärittelyuudistus, joka hoidetaan samalla mallilla.

- Potilasmäärittelyuudistus?

- Sepä hyvinkin. Oletan, että potilaille maksetaan palkkaa siltä ajalta kun he ovat sairaalassa. Sillä ilman potilaita koko suomalainen sairaalahenkilökunta on tarpeeton ja sitä kautta työtön. Saman logiikan mukaan potilaan nimike tulisi muuttaa sicknestantiksi, joka saa palkkaa ollessaan sairaalassa.

- Voi Antero, enhän minä nyt tommoseen nuivaan halpaan mene. Potilaathan ovat sairaita ja hoitohenkilökunta hoitaa heidän sairauttaan. Ei heitä voida verrata tähän ollenkaan. Sen sijaan niin etnistantit kuin maahanmuuttoteollinen- ja puolestaloukkaantumiskoneisto ovat kaikki itsekin tavallaan välttämätöntä hoitohenkilökuntaa, jota tarvitaan parantamaan tämä kansa sen sairastamasta kroonisesta sairaudesta.

- Joka on?

- No rasismi tietenkin. Rasismin syöpä sen kaikissa löydetyissä, keksityissä ja vielä keksimättömissä muodoissaan. Ja niitä keksitään aina vain lisää. Usko huviksesi.

- No tietenkin. Tuo kun tuppaa tämmöseltä nuivemmalta tyypiltä unohtumaan, ellei siitä varttitunnin välein muistuteta. Tohtori Butler, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan Paikallisradio. Hei äänimiehet! Eiköhän rykästä rojut ransittiin ja suunnisteta kohti Pinnanmaan mäkisiä tasankomaita?

myöhemmin, matkalla kohti Pinnanmaan mäkisiä tasankomaita

Antero: No niin jätkät, miltäs nyt tuntuu asustaa maassa, jossa ei ole enää ensimmäistäkään haittamaahanmuuttajaa?

Hösse: Onhan tää kieltämättä asioitten uudelleenmäärittelyn riemuvoitto. Sanotaan näin, että jos tämän tyyppistä määrittelyä jatketaan ja varsinkin laajennetaan, niin se sisältää sekä huomattavia uhkia mutta toisaalta suuria mahdollisuuksia.

Antero: Minkälaisia uhkia?

Hösse: No, onhan se tosiasia, että Suomella puolustusvoimat ovat olemassa käytännössä ainoastaan Venäjän uhkaa vastaan. Eli siis Venäjän armeija tämän logiikan mukaan työllistää Suomen kaikki kantapeikot. Eihän heitä tarvittaisi ilman Venäjän uhkaa ja silloin koko lössi olis kortistossa.

Antero: Hitto joo… eli käytännössä kaikki venäläiset sotilaat pitäisi siis nimittää Suomen valtion kustantamaan militantin virkaan… ai ai brrgele… kalliiksi käy… varsinkin jos laskee vielä reservin mukaan… mutta entäs ne mahdollisuudet sitten?

Pertta: No tuon minä kyllä hoksaan. Meillähän on pilvin pimein kaikenlaista naispuolista tasa-arvon-, sukupuolisyrjinnän-, oletetun sukupuolisyrjinnän-, väitetyn tissienkatselututkimuksen- ja uhriutuvan, nillittävän sekä alaleukaa väpättävän feministisen joukkorääkymisen tutkijoita, joita yhdistää tehtävässään loputon ja armoton miesviha. Erityisesti vihan kohteena ja tutkimustyön mahdollistajana on luonnollisesti suomalainen valkoinen lihaa syövä heteromies. Ilman meitä joka ainoa näistä tutkijoista joutuisi työttömäksi.

Antero: No jumalauta! Niin kuin Butlerin Adolfkin totesi, niin uusmäärittelevässä maassamme kyse on nimenomaan työllistymisen mahdollistamisesta. Tulee muistaa, että nykyisessä Suomessamme yliopistollinen alaleukaa väpättävä feministinen joukkorääkyminen mielletään välttämättömyydeksi, joten sitä kautta mekin olemme välttämättömiä sillä ilman meitä ei feministillä ole ketä vihata eikä sitä kautta töitäkään. Ja sitä kautta joka ainoa suomalainen häiskä tulee palkata valtion virkaan seksistantiksi. Juman gega, pojat. Tässähän päästiin käytännössä eläkkeelle.

Hösse: Joo, ja kyllä mulle ihan nuoremman seksistantin palkka riittäisi. Lisäksi asiaan liittyy suoranaista runollista oikeutta, sillä kun me kaikki jätkät palkattuina seksistantteina siirrymme lähinnä saunafilosofian pariin, niin naiset joutuvat puolestaan pyörittämään yhteiskunnan rattaita. Ja siinä vaiheessa joutuu vaginamonologian tutkimusprofessorikin opettelemaan, että kumminkos päin sitä ruuvimeisseliä kädessä pidetään ja kasvaaks nauriit puussa vai maassa.

Antero: Tää on yhtä juhlaa! Suomi nousuun!

Kaikki yhdessä: Viel´ on Suomi voimissaan, ja jorma seisoo asennossa mielipuuhassaan!



Sunday, March 20, 2016

UUSINTA: PROFESSORI JA VALTIONHOITOVIRASTO

Laitan uusintana kirjoituksen vuodelta 2010, lähinnä siksi että se kertoo varsin hyvin sen, että loppujen lopuksi viimeiseen kuuteen vuoteen ei mikään ole muuttunut. Kirjoituksen ensimmäisessä osassa etsitään jälleen asiantuntija selvittämään tiettyä ongelmavyyhteä juuri niin kuin asiantuntijan sen halutaan selvittävän. Eli:

1. Tavallinen kansalainen on kyrpiintynyt haittamaahanmuutosta ja syystäkin.

2. Asiantuntija selittää, että tosiasiassa tavallinen kansalainen onkin kyrpiintynyt asioista x, y ja z ja projisoi nämä kyrpiintymisensä aiheet maahanmuuttajiin, joitten takia puolestaan ei ole mitään syytä vedellä herneitä nenäänsä.

3. Asiantuntija näin taas kertaalleen osoitti, että tavallinen kansalainen ei edes ymmärrä, mikä häntä ottaa päähän ennen kuin asiantuntija sen hänelle selittää.

Kirjoituksen toinen, kuvitteellinen osa ei ole vielä toteutunut, mutta selväähän on, että se olisi poliittisen eliittimme märkä uni. Osa kuvitteellisen osion toimintatavoista on jo kovasti pyritty saamaan voimaan, minkä huomaa eräitten kansanedustajien kohtelusta.

Yleensä ja erikseen voinee todeta, että niin vallanpitäjien kuin heidän kanssa symbioosissa elävien asiantuntijoitten sekä median motto on ollut sekä 2010 että 2016: kansalaisten etu on niin tärkeä, että sitä ei saa missään nimessä antaa kansalaisten päätettäväksi eikä edes määriteltäväksi.

Siirrymme hotellin respaan lokakuuhun 2010:

*

PROFESSORI JA VALTIONHOITOVIRASTO

Normivirtasen oletettu typeryys esiintyy mediassa nykyisin varsin taajaan. Normivirtasen oletettua typeryyttä analysoivat erilaiset asiantuntijat. Tuoreimpaan analyysiin törmäsin aina valppaan Mediaseurannan kautta (kiitos taas Roopelle). Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo selvittää niin kertakaikkiaan sen, mistä muukalaisviha johtuu. Hiilamo selvittää asian Helsingin Oikeaoppisen mielipideosastolla, ja Uusi Suomi julkaisee sen luonnollisesti uutisena raflaavalla otsikolla ”Kelan professori lataa: ”Tästä johtuu muukalaisviha”.

Itse tämmöisenä normivirtasena, ja varmaankin sinne Gaussin käyrän tyhmemmälle puolemmalle sijoittuvana hieman tosin ihmettelen, että mitähän Hiilamo tarkoittaa termillä muukalaisviha. Käyttääpä hän myös termiä ”ulkomaalaisvihamielisyys”. En ole varsinaisesti tommoseen törmännyt, enkä normivirtasena myöskään sekoita esim. työpaikan perässä tapahtuvaa maahanmuuttoa ja turvapaikkaturismia keskenään, mutta kun asiantuntija toteaa, että näin minä (kuin muutkin normivirtaset) tehdään, niin näin se kai sitten on. Me emme vissiinkään hahmota noita suuria linjoja.

No mistäs tämä oletettu muukalaisvihamielisyys, ja sitä myötä mahdollinen perussuomalaisten äänestäminen sitten johtuu?

Yep. No arvashan ton. Työttömyys ja syrjäytymisen pelko. Kun oli nämä lamat peräkkäisillä vuosikymmenillä, eikä sosiaalipolitiikassa ole onnistuttu. Todetaanpa vielä, että ”köyhät on pantu kiistelemään rikkailta jääneistä muruista.”

Ihan kuin olisin kuullut ton selityksen joskus ennenkin.

Hiilamo opettaa tyhmää normivirtasta kuin pientä lasta. Normivirtanen saattoi itse kyllä ajatella, että se aikaisempi lama johtui suomalaisten pankkien lainasähläämisestä ja se seuraava tuli meille ihan ulkoa päin, eikä me oikeastaan sille mitään mahdettu. Hiilamon mukaan me emme ajattelekaan niin, vaan syytämme epävarmoista talousoloista ulkomaalaisia noin yleensä ja erikseen. Kun ei järki enempään riitä.

Siinä se. Selitetty ja analysoitu. Piste. Normivirtasta ei siis suututakaan se, että oikeista valtioista (vaikkapa Somalia, Irak ja Afganistan) hilataan Suomeen jatkuvalla syötöllä porukkaa, niitten perheitä ja yllättäen löytyneitä kasvattilapsia suomalaisten elätettäväksi.

Tai se, että oikeista valtioista tulleet maahanmuuttajat syyllistyvät väkivalta- ja seksuaalirikoksiin kantaväestöä huomattavasti enemmän.

Tai se, että vaikkapa Helsingissä oikeista valtioista tulleet maahanmuuttajat menevät asuntojonoissa suomalaisista ohi, eikä nykyiset neliöt edes riitä, vaan etsitään urakalla suurempia asuntoja.

Tai se, että ns. positiivisen erityiskohtelun myötä julkishallinnon palkkauksessa ulkomaalainen menee suomalaisesta ohi.

Tai se, että virallinen koneisto pitää edellämainittuja asioita nimenomaan normivirtaselle asetettuna velvollisuutena, jota hänen tulisi pitää etuoikeutena.

Tai se, että näitä asioita ei saa kyseenalaistaa. Ja jos kyseenalaistaa, voi päätyä raastupaan. Mielipiteensä vuoksi.

Tai se, että näitä asioita normivirtasille vaahtoavat tutkijankammioista ja lehtien toimituksesta tyypit, joita normivirtaset elättävät ja saavat kaupan päälle vittuilut.

Hiilamolle näitä asioita ei näytä olevan olemassa. Hän vetää mutkat suoriksi, ja pelkää samalla sitä, että tavalliset ihmiset äänestävät jatkossa väärin, tyhmiä kun ovat. Mikä sinänsä hieman ihmetyttää, sillä jos esmes Hiilamon peräänkuuluttama sosiaalipolitiikka on hoidettu pieleen, niin sitähän ovat junailleet vanhat puolueet ja varsinkin ne kolme suurta jo montakytviis vuotta. Eikös silloin kannattaisi ottaa kehiin vähän tuoreempia ryhmittymiä?

Luonnollisesti Hiilamo päättelee, että esim. perussuomalaisille (tai Muutos 2011:lle, Vapauspuolueelle, Katolisille Kalamiehille jne.) valuvat äänet tulevat vain syrjäytyneistä ihmisryhmistä. Mitä tätä blogirintamaa ja Hommafoorumia olen seurannut, näistä Hiilamon mielestä ei-olemassaolevista ongelmista ovat jyrpiintyneet kaikkiin mahdollisiin suomalaisiin kansanryhmiin kuuluvat ihmiset. Työttömät, duunarit, virkamiehet, yrittäjät. Ja Hiilamon tulisi muistaa, että mikäli ihminen joutuu työttömäksi, hänelle ei tehdä lobotomiaa. Kyllä hänellä aivot pelittää työttömänäkin.

Mutta Hiilamo ei tätä halua tajuta. Hän uskoo, että normivirtanen ei pysty päättämään omista asioistaan. Hän tarvitsee opastusta ja ohjeistusta. Ja mieluummin käskyjä. Hiilamoilta, joita on paljon. Veikkaanpa, että lähitulevaisuudessa törmäämme seuraavanlaiseen uutiseen:

TUTKIMUSPROFESSORI: EDUSKUNTA KORVATTAVA VALTIONHOITOVIRASTOLLA

Selitteläätiön ja voimavaltahöpedismin tutkimusprofessori Huita Hujanen esittää tuoreessa mielipidekirjoituksessaan, että nykymuotoinen eduskunta tulisi nopeaan tahtiin korvata ammattilaispohjaisella valtionhoitovirastolla. Hujasen mukaan tämä uudistus on välttämätön, että toimiva demokratia voidaan turvata ääri-, laita-, reuna- ja syrjäainesten uhalta.

Hujanen: ”Varsinkin internetin kautta tapahtuva ääri-, laita-, reuna- ja syrjäainesten vihapropaganda uhkaa demokratiaa ja ihmisten turvallisuutta. Emme pysty rajoittamaan tätä vihapropagandan levittämistä, koska suurin osa kirjoituksista julkaistaan amerikkalaisten palvelimien kautta, eivätkä amerikkalaiset ymmärrä vastuullista sananvapautta samanlaisena arvona kuin demokratiaan vakavasti suhtautuvat suomalaiset virkamiehet ja poliitikot.”

Hujasen mukaan perustettava valtionhoitovirasto toimisi nykyisen eduskunnan tavoin ja koostuisi 200 valtionhoitovirkailijasta, mutta heidät valittaisiin pysyvästi virkaansa normaalin viranhakumenettelyn myötä. Hujasen mukaan pohjana voi käyttää nykyisen eduskunnan kokoonpanoa, mutta ennen virkaan valitsemista heidän sopivuutensa tehtävään selvitetään asiaa varten perustettavan komitean toimesta. Komitean tulisi muodostua hallintotehtävistä kokemusta saaneista lakimiehistä. Mikäli valtionhoitovirastoon hakevalla ehdokkaalla on taustallaan epäilys vakavista rikoksista, esim kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan, ei häntä voi valita virkaan.

Hujanen: ”Erittäin tärkeää on se, että virkaan pääsyn eväämiseen tulee riittää jo epäilys rikoksesta, vaikka tuomiota ei tulisikaan. Yhteiskuntaamme pesiytyneet demokratian vastaiset ääriainekset ovat osoittaneet oveluutensa sillä, että vaikka heidän kirjoituksissaan ei löytyisikään rasistisia elementtejä tarpeeksi, heidän kirjoituksistaan voi varsinkin syrjäytyneempi ja vähemmän valveutunut kansanosa tehdä väkivaltaan yllyttäviä johtopäätöksiä, ja tämähän on tietenkin ääriainesten tarkoitus. Tällä esityksellä ei rajoiteta sinänsä kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia, sillä totta kai kenellä tahansa moitteettomalla kansalaisella on oikeus halutessaan hakea valtionhoitovirkailijaksi. Nykyisen raskaan puoluekoneiston aikana ei ihmisillä ole välttämättä edes halua osallistua yhteisten asioitten hoitoon, mutta tämä kevyempi ja toimivampi systeemi takaa kaikille yhtälaisen vaikuttamisen mahdollisuuden. Esityksellä ei ainoastaan turvata demokratiaa, vaan myös kehitetään sitä.”

Hujasen esitys on otettu sekä poliittisessa että virkamieskoneistossa kiinnostuksella vastaan. Tässä eräitä kommentteja:

Helsingin Yliopiston vieraileva dosentti Tirpsvan Lönöttää, bachelor of some science and shit: Hujasen ammattillinen taso on ollut koko hänen uransa aikana niin korkea, ettei tämän kaltaista osaamisen tasoa voi sivuttaa. Hänen teoreettinen tietämyksensä on niin huipputasoa, ettei monia hänen teorioitaan voi edes vielä suorittaa käytännössä. Eli hän on aikaansa edellä. Siis hänen esityksensäkin on aikaansa edellä, ja meillä on mahdollisuus astua tulevaisuuteen jo nyt.

Vähemmistövaltuutetun erityistutkintaprojektisuoritetoiminta-asiantuntija Milla-Lällä Pimpstén, YTM: Esitys on mielestäni hyvin edistyksellinen, sillä sen avulla saamme ensimmäisenä maana maailmassa demokratian toimimaan ilman hävitykseen pyrkiviä ääriaineksia. Lisäksi sillä taataan, että populistit ja ihmisten alhaisimpiin tunteisiin vetoavat ainekset eivät pääse sortamaan mitään väestöryhmiä. Luonnollisesti näen, että valtionhoitoviranomaisiksi on tietenkin palkattava vähemmistöjemme edustajia, koska populistisen häirinnän takia heitä ei ole toistaiseksi saatu valittua kansanedustajiksi. Loistava lisä on se, että vaaleihin käytettävät suuret rahamäärät säästyvät, ja sillä voidaan palkata esim. ammattilaisia suorittamaan kouluissa rasisminvastaista valistustoimintaa.

Sven Kelmen, toimittaja, Muistojemme Sirola ry:n aktiivi: Joo, kyllä jäi Carillo väliin, kun tota luki. Miks hitossa me ei keksitty tota silloin… vallankumouksen etujoukkoa muka… ja pitkät paskat… olis pitäny ne duunarit heivata jo silloin helvettiin…

Mångalångaordetochsovidarepresenteraresekretär Lars Surmjölk, RKP:n puoluetoimisto: Idea on erittäin kehityskelpoinen, mutta RKP:lle tulee varata virkamiespaikoista vähintään 15 prosenttia, sillä mikäli paikkoja ei olisi niin paljon, niin niitä olisi vähemmän ja sehän ei vaan käy.

Kansanedustaja Vepe Tuherola, Kokoomus: No totta helvetissä se on hyvä ehdotus. Loppuu mullakin se torilla ventovieraitten kahvittelu ja muukin tyhjänlässytys. Luuleeko ne että minä vielä tässä töihin lähtisin… hei, ei kai sulla ollu toi mankku vielä päällä?

*

Ja vielä paluu vuoteen 2016. Juu, tunnustan ihan sanomattakin, että optimismini perussuomalaisia kohtaan oli silloin vielä kovin suuri. Sittemmin Soini teki sen, mitä Soini osaa ja on palauttamassa puoluetta takaisin pienpuolueitten listalle. Niin että hukkaan meni nekin mutinat. Mutta valoisampaa kohti ollaan menossa. Ainakin näin vuodenaikojen valossa. Onhan tänään kevätpäiväntasaus. Onni yksillä, kevät kaikilla.


Thursday, March 17, 2016

HELSINKI JA UUDET ETUOIKEUTETUT

Palaan hetkiseksi oman työsarkani eli lastensuojelun pariin, joskin kirjoitus liittyy myös olennaisesti aiheeseen invaasio 2015. Törmäsin nimittäin Ylen uutiseen, jonka mukaan Helsingin kaupunki aikoo ajaa alas Toivolan lastenkodin joka on yksi Helsingin suurimmista lastensuojelulaitoksista, ja suunnittelee, että sen tilalle perustetaan perheryhmäkoti, johon otetaan turvapaikanhakijalapsia.

Perusteeksi Helsingin kaupunki ilmoittaa, että lastenkotipaikkoja tarvitaan Helsingissä yhä vähemmän. Helsingin lastensuojelussahan on eräänlainen jatkuva kiertoliike menossa, eli kaupunki päättää välillä satsata avopuolelle, huomaa jossain vaiheessa, että keinot eivät riittäneetkään ja sen jälkeen etsii epätoivoisesti laitospaikkoja mistä päin Suomea tahansa. Johtuen siitä, että omat laitospaikat eivät riitä. Helsinkiläisiä nuoria on tällä hetkellä sijoitettu huomattava määrä ympäri Suomea. Asian saa kyllä selville Helsingin lastensuojelusta, jos omaa tarpeeksi suuren hallinnollisen hauiksen, jonka vaikkapa kaupunginvaltuutettu ymmärtääkseni omaa. Pienenä vinkkinä.

Toivola, joka nyt aiotaan muuttaa monikultturismia palvelevaksi laitokseksi on yleensäkin ollut hyvin tarpeellinen laitos Helsingin lastensuojelussa. Silloin, kun vielä itse vaikutin Helsingissä, niin sen nimi oli Toivolan oppilaskoti ja se oli keskittynyt huostaanotettuihin ns. EMU-tasoisiin nuoriin, eli nuoriin, jotka olivat kehityksessään viivästyneitä tai lievästi kehitysvammaisia. Laitokset Helsingissä ovat muuttuneet, mutta nykyisinkin Toivolan sivuilla todetaan näin:

Osastoilla hoidetaan alle 17-vuotiaita huostaan otettuja lapsia, joita ei voida hoitaa perhehoidossa. Lapsilla voi olla käytöshäiriöitä, koulunkäyntivaikeuksia ja psyykkistä oireilua. Laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille laitoksen yhteydessä sijaitseva Toivolan koulu tarjoaa mahdollisuuden erityisopetukseen.

Tämä palvelu otetaan pois suomalaisilta nuorilta. Muuttuivatko nämä erityisopetuksen tarpeessa olevat nuoret hallinnollisella ja poliittisella päätöksellä täysin tavallisiksi nuoriksi joiden tilalle voidaan ottaa kielitaidottomia ulkomaalaisia? Mihin tarve katosi? Ja jos tarvetta ei ole, miksi Helsinki sijoittaa nuoria niin omiin kuin Helsingin ulkopuolisiin laitoksiin? Lastensuojelun ongelmat eivät ole viime vuosina ainakaan vähentyneet ja vaikka ns. avohuollon tukitoimet kuulostavat sanana hienolta, niin hyvin usein ne eivät vaan riitä. Helsingissä on hieman päälle 200 lastensuojelun laitospaikkaa ja kaikkiaan Helsingistä oltiin laitokseen sijoitettu vuonna 2014 yhteensä 1054 lasta ja nuorta, joten Toivolan paikkojen tarpeettomuus ja niitten korvaaminen ulkomaalaisilla herättää ihmetystä.

Trendi näkyy myös valtiolla. Siellä viime vuoden puolella Harvialan koulukoti muutettiin myös alaikäisten turvapaikanhakijoitten vastaanottokeskukseksi, joka omien nuorten poistuttua täytettiin vierailla huomattavan nopealla aikataululla. Tietojen mukaan, THL oli todennut, että Harviala teki persnettoa, joten se lopetettiin sen takia ja muutettiin vastaanottokeskukseksi, mutta mikäli Helsinkikin sijoittaa nuoriaan Helsingin ulkopuolelle, niin oliko tämä ratkaisu aivan välttämätön? Sinänsä on varsin huvittavaa, joskin valitettavan yleistä julkisen sektorin ajattelua todeta, että julkinen laitos tuottaa tappiota. Kaikki julkisen sektorin toiminta on tappiollista, jos muistetaan sitä, mistä sitä pyörittävät rahat tulevat. Vastaanottokeskusten toiminta on yhtä lailla veronmaksajien kannalta tappiollista ja jokainen niihin syötetty euro on pois myös suomalaiselta lastensuojelulta, muitten muassa.

Kertaus asiasta:

- Toivolan lastenkodin toiminta lopetetaan.

- Sen tilalle aloitetaan toiminta, joka keskittyy turvapaikanhakijoihin.

- Perusteena on, että lastenkotipaikkoja tarvitaan Helsingissä yhä vähemmän.

- Helsinki sijoittaa kuitenkin nuoria omien laitostensa lisäksi myös muualle Suomeen, joten peruste ei pidä paikkaansa.

- Toivola on laitos, joka keskittyy laaja-alaisista oppimishäiriöistä kärsiviin lapsiin. Ovatko laaja-alaiset oppimishäiriöt Helsingissä loppuneet poliittisella päätöksellä?

Lisätään vielä uutisessa ollut lause:

Kaupunki on siirtänyt viime vuosina lastensuojelutyön painopistettä asiakkaiden kotiin. Näin on pystytty vähentämään sijoitettujen lasten määrää ja tarvetta kalliiseen laitoshoitoon.

Näitten turvapaikanhakijanuorten (joitten ikä tunnetusti on ollut varsin venyvä käsite) laitospaikat eivät ole taatusti yhtään halvempia kuin suomalaisten nuorten. Ihan jo sen vuoksi, että suomalaisten kanssa ei tarvitse käyttää tulkkia. Ja kun on kyse alaikäisistä tai sellaiseksi tulkituista, ei henkilökunnan määrää pysty vähentämään, joten toiminta ei ole taatusti yhtään halvempaa. Eikä henkilökunnan työ tule olemaan mitään herkun leipää. Työ lastensuojelulaitoksessa on rankkaa muutenkin, mutta kun yli puolet työntekijöistä on naisia ja laitos lyödään täyteen islamilaisesta kulttuuripiiristä kotoisin olevia jätkiä, niin minkäslaista lukija kuvittelee heidän työnsä jatkossa olevan? Yleensä laitoksissa näitä on ollut yleensä max 1 – 2 kappaletta per osasto ja kyseessä ovat tyypit jotka ovat kuitenkin asuneet Suomessa jo vuosia, osaavat kielen sentään miten kuten ja ne on saatu pidettyä jonkunlaisessa kurissa, mutta tuon kaltaiset laitokset tulevat olemaan työntekijöilleen vielä jotain aivan muuta.

Heitän vielä kertaalleen vinkin Helsingissä vaikuttaville kansallismielisille kaupunginvaltuutetuille. Miksei kansanedustajillekin. Yksi blogikirjoittaja ei tässä paljon paina. Mutta te voitte piruuttanne kysyä, mihin helsinkiläisten veronmaksajien rahoja käytetään, ja mikä on kaupungin prioriteetti? Joka tapauksessa on selvää, että suomalaisen lastensuojelun ongelmia ei ratkaista ainakaan tilaamalla ulkomailta uusia ongelmia.


Näissä tiloissa tullaan jatkossa puhumaan eksoottisempia kieliä. Suomalaiset saavat pärjäillä keskenään.

Monday, March 14, 2016

KIRKKO, KAUPUNKI JA NEUVOSTOPSYKOLOGIA

Sain sähköpostiini linkin Kirkko ja kaupunki-lehden nettijulkaisun Valomerkin julkaisemasta kirjoituksesta. Kirjoitus on julkaistu jo viime vuoden syyskuussa, mutta sitä voi silti pitää erittäin ajankohtaisena, sillä se on julkaistu sen jälkeen kun Invaasio 2015 alkoi ja ennen kaikkea se on malliesimerkki siitä, että kun viestintuojan kertomaa sanomaa ei voida faktoilla perustella nurin, niin silloin keskitytään viestintuojan itsensä demonisoimiseen ettei hänen viestiään vaan vahingossakaan kuunneltaisi, ja apuna käytetään luonnollisesti sopivan oppiarvon omaavaa ihmistä ja hänen ainakin kuviteltua arvovaltaansa. Demonisoinnissa ei tietenkään varsinaisesti kerrota sitä, kuka viestintuoja on ja mitä hän varsinaisesti sanoi, vaan luodaan jonkunlainen demonisoitavan ihmisen prototyyppi. Ja luonnollisesti se luodaan oman tarkoitushakuisen mielikuvituksen mukaiseksi sekä annetaan viesti, että näitä ihmisiä ja heidän kertomiaan asioita ei tulisi lukea.

Tällä kertaa oppiarvon tuomaa ainakin kuviteltua arvovaltaa tarjoaa teologi, terapeutti, kouluttaja ja kirjailija Tommy Hellsten, ja julkaistun jutun otsikko on komeasti ”Terapeutti: Nettiraivoa levittävien itsetuntemus on heikko.” Tiedän sinänsä hyvin että ei ole selvää, mikä kirjoituksessa on suoraan Hellstenin sanomaa ja mikä taas toimittajan tulkintaa, mutta oletan, että Hellstenillä on ollut kyllä mahdollisuus tehdä vaadittavat korjaukset, mikäli hän olisi ollut tulkinnasta eri mieltä. Laitetaanpa ensiksi kirjoituksesta muutamia kohtia:

- Tommy Hellstenin mukaan nettivihaaja yrittää kasvaa toista ihmistä mitätöimällä.

- Media sulki syyskuussa kommenttipalstojaan vihapuheen vuoksi. Terapeutti Tommy Hellsten pitää ratkaisua välttämättömänä ja oikeana. Vihakirjoittaja joutui näin hetkeksi seinää vasten, jolloin hän sai miettiä omia asenteitaan ja kohdata itsensä.

- Hellstenin mukaan netin arveluttavuus on siinä, että se antaa foorumin narsistiselle ja sairaalle riehumiselle ilman että kukaan sanoo vastaan.

- Vihaa lietsova yrittää Hellstenin mukaan rakentaa minuuttaan uhon avulla. Kirjoittaja yrittää osoittaa omaa erinomaisuuttaan vihaamalla ja kuvittelee kierolla tavalla olevansa hyvä.

- Vihakirjoittaja on Hellstenin mukaan todennäköisesti arkielämässä arka ihminen, joka räyhää vain turvallisen netin suojasta. Silloin ihminen ei kohtaa itseään, eikä voi muuttua. "Nettiraivoa levittävien itsetuntemus on heikko. Yrittämällä polkea muita alas ja nousemalla heidän päälleen, he yrittävät kasvaa suuremmiksi. Tosiasiassa he pienenevät entisestään, koska eivät kohtaa itseään", Hellsten sanoo.

Ja tässä vaiheessa eräs Yrjö puolestaan toteaa, että mikäli kyseinen kirjoitus olisi tarkoitettu joksikin muuksi kuin puhtaaksi propagandaksi, siinä olisi tullut olla mukana seuraava lause:

Luonnollisesti netti on täynnä nykyistä haittamaahanmuuttoa vastustavia kirjoituksia ja kirjoittajia, jotka ovat perustelleet näkemyksensä täysin asiallisesti. Tämä nettivihaajista kertova kirjoitus ei koske heitä.

Ja tätä lausettahan ei kirjoituksessa ole, mikä onkin asian punainen lanka. Kenestä Hellsten oikeastaan puhuu? Niin hän kuin toimittajakin on hyvin perillä siitä, että valtamedia ei sulkenut keskustelupalstojaan suinkaan vihapuheen vaan vihapuheeksi tulkitsemansa puheen vuoksi. Tulkinta tehtiin taktisista syistä, sillä se vihapuheeksi tulkittu puhe sisälsi ikävän asiallisesti perusteltua haittamaahanmuuton arvostelua, johon valtamedia ei kyennyt vastaamaan. Niinpä se lopetti keskustelun, jatkoi yksipuolista epistolansa julistamista ja pyrkii ns. asiantuntijoitten avulla määrittelemään koko kansallismielisen kansanosan heiluvan jossain latvalataamon, alkoholismin ja joukkomurhan sekavassa välitilassa. Tietäen itsekin valehtelevansa, sillä se ei uskalla vastata kysymykseen ”entäs jos ne perkeleet ovat olleetkin oikeassa koko ajan?”.

Hellstenin tapaa määritellä ”ne jotkin” voi määritellä neuvostotyyppiseksi poliittiseksi puoskaripsykologiaksi. Hellsten on terapeutti ja sen myötä hänellä olisi ammattinsa perusteella tiettyjä ammattiinsa liittyviä moraalivaatimuksia, joita hän ei nyt noudata.  Käyttääkö hän tittelinsä suomaa arvovaltaa mitätöidäkseen hänen kanssaan eri mieltä olevien ihmisten oikeuden sanoa perusteltuja mielipiteitään? Onko hänellä ollut terapiassa koskaan ihmistä, joka on hakeutunut terapiaan siksi, että hän mieltää olevansa vihakirjoittaja? Tai onko hänen asiakkaakseen koskaan hakeutunut ihminen sillä perustella, että hän vastustaa haittamaahanmuuttoa ja haluaa parantua vaivastaan? Millä kokemuksella hän puhuu näistä ihmisistä? Kuinka paljon hän oikeastaan on lukenut kyseisten ihmisten kirjoituksia? Minkälainen kosketuspinta Hellstenillä on haittamaahanmuuttoa vastustavien ihmisten elämään? Onko hänellä sitä ollenkaan? Onko hän varsinaisesti tavannut ensimmäistäkään? Millä perusteella Hellsten voi diagnosoida ihmisiä, joita hän ei tunne? Hellsten astuu tällä epistolallaan samaan, joskaan ei kovin kunniakkaaseen sarjaan Jaana Haapasalon kanssa, joka psykologina diagnosoi ilman varsinaista diagnosointioikeutta useamman sataa tuhatta suomalaista metsästäjää mielenvikaiseksi.

Kaava on tuttu ja toistunut lukemattomia kertoja. Kun et pärjää faktoilla, määrittele vastapuoli jollain tavalla mielenvikaiseksi, mielellään työttömäksi (niin kuin se olisi synti), mielenterveydellisistä ongelmista kärsiväksi eikä alkoholismikaan ole tässä pahasta. Sen voit häpeämättä tehdä, sillä koko valtamedia on puolellasi eikä se kysele väitteillesi perusteita. Älä myöskään varsinaisesti nimeä ketään kirjoittajaa, sillä se tietäisi vain sitä, että ihmiset kävisivät tutustumassa hänen tuotantoonsa ja saisivat siitä ehkä pelottavan ahaa-elämyksen. Käytä vain yleisellä tasolla olevia termejä ”vihakirjoittajista”, tee heistä jonkunlaista epämääräistä vihan mustaa usvaa, jota ei tarvitse nimetä, mutta josta tulee varoittaa ja joka aivan varmasti kattaa kaikki vähänkin kansallismieliset ajattelijat. Ja syyllisty samalla siihen yleistämiseen, mistä itse vastapuoltasi syytät.

Sinänsä jutussa – varmaankin tahtomattaan – kerrotaan tavallaan valtamediasta itsestään, tosin ehkä jutun kirjoittaja ei sitä itse tajunnut:

Hellsten pohtii, että jos tällaisella henkilöllä on yhtään ihmisyyttä jäljellä, hän tuntee huonoa omaatuntoa vihapuheistaan, mutta on niihin niin koukussa, ettei voi lopettaa.

Sinänsähän voi ymmärtää lauseen tarkoittavan että viralliseen näkemykseen nähden eri mieltä olemista voi verrata riippuvuuteen addiktoivaan huumeeseen, missä tulkinnassa mennään tietysti komeasti poliittisen puoskaroinnin puolelle. Mutta sinänsä lause kertoo itseasiassa osuvasti myös valtamediastamme. Se on viimeiset parikymmentä vuotta levittänyt aina vain kiihtyvällä tahdilla monikultturismihysteriaa ja alkuun kiistänyt sitä vastustavia mielipiteitä edes olevan olemassa ja siinä vaiheessa kun se ei sitä enää voinut millään tavoin kiistää, se alkoi demonisoida vastakkaisen ajattelun edustajia kaikilla keksimillään tavoilla. Tavoilla, joissa keskitytään kirjoittajan henkilöön, ei hänen kertomaansa asiaan ja tavoilla joita voidaan perustellusti kutsua niiksi kuuluisiksi vihakirjoituksiksi. Median puolella on kyllä ainakin jossain määrin tajuttu, että sen julistama monikulttuurisuusideologia ei johda muuhun kuin Suomen sekä muunkin Euroopan muuttumiseen uusiksi kehitysmaiksi ja sitä myötä monikulttuurisuuspropaganda itsessään on vihapuhetta yleistä turvallisuutta ja hyvinvointia kohtaan. Mutta media on niin koukussa omaan vihapuheeseensa ja kasvojen menettämisen pelkoon, ettei se voi lopettaa.

Tässä vaiheessa tulee muistuttaa, että tuoreen tutkimuksen mukaan (sivu 88) 74 % suomalaisista halusi saada maahanmuuttopolitiikkaa tiukemmaksi. Vain 11 % oli eri mieltä. Elämme maassa, jossa tuo 11 prosenttia voi etädiagnosoida tuon 74 prosenttia joko jollain lailla mielenvikaisiksi tai ainakin syrjäytyneiksi ja joka tapauksessa todeta, että heidän mielipiteellään ei ole merkitystä. Mikä tietysti antaisi mahdollisuuden tehdä jonkunlaisen – eikä niin mairittelevan – etädiagnoosin tästä yhdestätoista prosentista ja kysyä, että millä oikeudella he sen etädiagnoosin tekevät.

Tätä etädiagnoosia minä en tee, sillä en etädiagnooseja suosi. Eikä minulla ole siihen oikeuttakaan. Nämä etädiagnoosit muistuttavat aivan liikaa Neuvostoliiton ajoista, jolloin toisinajattelevia suljettiin mielisairaaloihin. Oikean mielenterveyteen liittyvän diagnoosin tekee edelleenkin psykiatri ja vain tavattuaan potilaan. Vastapuolelle, johon myös ev lut kirkkomme kuuluu ei etädiagnoosien tuottaminen taas ole mikään ongelma. Mikä tietysti on selvää, sillä heillähän on vain hävittävää.

*

Lisäys ennen julkaisua: Kovasti oikeamielisistä mielipiteistään tunnettu piispa Irja Askola jatkaa tuoreessa Helsingin Sanomien haastattelussa Valomerkin linjaa, tai paremminkin voi kai sanoa, että Valomerkki on Irja Askolan linjoilla. Hän toteaa:

- ”Julkiseen keskusteluun pesiytyy käsitteitä, jotka voivat olla selkeästi rasistisia ja hyvin ilkeämielisiä.”

- ”Meillä kaikilla on vastuu siitä, että asenneilmastoa ei päästetä lipsumaan. Vihapuhetta ei pidä sallia.”

Jälleen jäi määrittelemättä se, mitä se oikein on se lipsuva asenneilmasto ja mitä olikaan vihapuhe. Luonnollisesti Askola sielunsiskoineen näkee asian niin, että oikean asenneilmaston määrittelevät he itse, joskaan kukaan ei kerro, että keneltä he saivat tämän määrittelyvallan. Joka tapauksessa Askola antaa osviittaa tervatusta, hyvin voidellusta ja lipsumattomasta asenneilmastosta kertomalla työttömäksi jääneeltä yksinhuoltajaäidiltä saamastaan viestistä, jossa äiti kertoo joutuvansa valitsemaan, onko varaa ostaa lapselle aamiaisjugurttia vai itselleen verenpainelääkkeitä. Viestinsä lopuksi yksinhuoltajaäiti totesi: ”silti piispa vain hyysää maahanmuuttajia”. Mutta Askolan näkemys asiaan on selkeä:

- ”Näen tämän ja ymmärrän. Moni ihminen kokee, että hänen hädästään ei kukaan välitä, hänen kertomustaan ei kukaan kuule. Siitä syntyy vihaa ja katkeruutta. Mutta on väärin asettaa vastakkain turvapaikanhakijoita ja irtisanottuja ihmisiä.”

Ei Askola näe. Ei hän ymmärrä. Eikä hän välitä. Jokaiseen tänne tulleeseen turvapaikkahuilailijaan upotettu euro on pois juuri tuolta työttömältä, mutta turvattua toimeentuloa nauttivan Askolan mukaan ne ovat priorisoituja rahoja joista ei tarvitse edes keskustella, sillä siitä keskusteleminen on vihapuhetta. Yksinhuoltaja on asia, joka ehkä mainitaan mutta sitten unohdetaan ja keskitytään sen jälkeen taas oikeaoppisempiin asioihin. Eikä Askola kaltaisineen suostu koskaan vastaamaan siihen kuuluisaan kysymykseen ”mikä on piikin lopullinen raja?”.

Sillä jos hän vastaisi kysymykseen, hän joutuisi tunnustamaan, että piikille ei ole mitään rajaa. Koskaan. Irja Askola on henkilö, joka herättää oikeutettua vihaa ja katkeruutta. Ja hän tekee sen vielä ylpeästi.

Kirkosta voi kätevästi erota tämän linkin kautta.


Vielä lisäys samana päivänä: Pääministerimme Juha Sipilä möläyttää tässä Yle Areenan pätkässä (alk. kohdasta 7.47) että Dublinin sopimuksen mukaan Suomi olisi voinut poistaa maasta kaikki tänne tulleet turvapaikkahuilailijat. Sitä hallitus ei tehnyt, vaan vaati kansalaisia hyysäys- ja hyväksymistalkoisiin. Kiitos Sepe Susihukkaselle vinkistä.