Sunday, March 29, 2015

IHMISKUONAA

On oletettavaa, että tätä blogia lukee ainakin jonkun verran myös tiedostavan, suvaitsevan ja valveutuneen väestönosan edustajia, ja epäilemättä he suhtautuvat blogiini vihamielisesti. Varmaankin tämän kirjoitukseni otsikko saattaa saada heille aikaan tuhansia pieniä, koska epäilemättä otsikon myötä tarjolla olisi rasistiseksi sekä ääri-, laita- ja vinkkelioikeistolaiseksi tulkittavaa tekstiä, joka kohdistuu viattomiin turvapaikanhakijoihin ja siitäkös olisi kiva vetäistä oikeaoppiset herneet nenään.

Kirjoitus ei kuitenkaan kohdistu turvapaikanhakijoihin millään muotoa, vaan otsikon mukaiseen ihmiskuonaan kuulun itsekin, ja he ovat suomalaisia 50 – 60-vuotiaita ihmisiä. Kysehän on siitä, että niin valtiovaltamme kuin elinkeinoelämän viisaat tutkijat ovat todenneet, että työuria tulee pidentää mutta virkakunnan toiset edustajat taas saavat aikaiseksi sen, että ne lyhenevät. Kirjoitukseni käsittelee omaa alaani sosiaalipiipertämisen puolella, mutta oletan voimakkaasti, että se koskee muittenkin alojen ihmisiä.

Omalla alallani on nimittäin sairastuttu tautiin nimeltä oppiarvokuume, ja sen seuraukset näkyvät valitettavasti sillä tavalla, että alallani oleva 50 – 60-vuotias ihminen tietää olevansa viimeisessä työpaikassaan. Jos se loppuu, hän elää liiton rahoilla 500 vrk ja sen jälkeen tippuu peruspäivärahoille joilla jatkaa jossain hamassa tulevaisuudessa olevalle eläkkeelle saakka. Jota myötä hänen eläkekertymänsä luonnollisesti putoaa. Häntä ei palkata enää minnekään, vaikka hän osaisi hommansa ja olisi kokenut ammattilainen.

Kuinka tämä on mahdollista? Eikös hoitoalalla ollut työvoimapula, ja osaavista työntekijöistä on puutetta? Totta, mutta vain osittain. Alalle on pula nimenomaan muodollisesti pätevistä työntekijöistä, joita omalla alallani edustavat sosionomi-AMK-koulutetut työntekijät. Pula on keinotekoisesti synnytetty, eikä pula siis ole varsinaisesti osaavista ja kokeneista työntekijöistä. Itse asiassa heistä ollaan tarkoituksella hankkiutumassa eroon. Alalleni olennaisena piirteenä kuuluu kuntien kilpailutus. Kilpailutuksesta vastaavat toimistoviranomaiset, jotka eivät lastensuojelulaitosta ole välttämättä nähneet kuin valokuvasta, kaikki eivät siitäkään. Näin ollen heille on tullut ikävänä taipumuksena katsoa yksisilmäisesti sitä, mikä on alan koulutuksen viimeinen virallisesti vahvistettu huippu ja vaatimus, ei se, mikä on työntekijän kokemus tai osaamisen taso.

Näin ollen kilpailutuksissa vaaditaan, että laitoksessa on oltava jatkuvasti suureneva prosenttiosuus AMK-koulutettuja työntekijöitä. Mikä tahtoo sanoa sen, että esim. vanhan koulu- ja opistoasteen työntekijät, joilla on työstä kymmenien vuosien kokemus, jäävät jalkoihin, kun niin julkisen kuin yksityisen laitoksen on palkattava muodollisesti päteviä. Alallani on edelleenkin myös täysin ilman minkäänlaista muodollista pätevyyttä työskenteleviä työntekijöitä, jotka ovat kokeneita, soveltuvat alalle hyvin ja joita voi pitää alan todellisina ässinä. Nyt tilanne on se, että 23-vuotias, muodollisen pätevyyden saavuttanut täysin kokematon nuori nainen menee heittämällä ohi esmes 52-vuotisesta kokeneesta naisesta tai miehestä. Jotka ovat hyvin usein jatkuvasti määräaikaisia työntekijöitä, joille tehdään puolen vuoden sopimus kerta toisensa jälkeen. Kunnes uuden kilpailutuksen myötä sitä ei sitten enää tehdäkään.

Mitä tekee tämä 52-vuotias mies tai nainen? Lähteekö hän lukemaan sosionomi AMK:ksi? Kun hän aloittaisi lukemisensa (mikäli hän yleensä opiskelemaan pääsisi), hän olisi todennäköisesti jo 53-vuotias. Ja valmistuttuaan 57-vuotias. Kuka hänet enää palkkaisi? Hän elää 500 päivää liiton rahoilla ja sen jälkeen putoaa peruspäivärahalle. Joka pienentää hänen eläkettään. Ja virallisesti hän on hyödytöntä kuonaa, jota valtio joutuu elättämään. Häntä saatetaan syyttää siitä, ettei hän halua hankkia tarvittavaa lisäkoulutusta. Kuinka monta lukijaa huvittaisi lähteä yli viisikymppisenä lukemaan neljäksi vuodeksi jotain, jonka luettuaan hän tekee työn täsmälleen samalla tavalla, koska osaa sen ennestään? Häntä saatetaan myös syyttää siitä, ettei hän lähde uudelleenkouluttautumaan jollekin muulle alalle. Jälleen voi kysyä, että miksi lähteä lukemaan vuosiksi, kun tietää, ettei vajaa kuusikymppisenä häntä enää kukaan palkkaa.

Mikä on hänen poislähtönsä vaikutus laitoksessa? Yleensä aina negatiivinen. Jos joku laitoksen ulkopuolinen tulisi katsomaan laitostyöskentelyä, hän ei pystyisi erottamaan, kuka on AMK, kuka on kouluasteen pätevyydellä varustettu ja kuka täysin ilman pätevyyttä työskentelevä. Silloin hänellä saattaisi herätä se varsin aiheellinen kysymys, että miksi ihmisiä luetutetaan vuosikausia samaan tehtävään, jonka ilman muodollista pätevyyttä omaava tekee aivan yhtä hyvin. Hän saattaisi todeta, että asiasta ja vaadittavista pätevyyksistä päättävät korkeat virkahenkilöt voisivat ehkä käydä suorittavalla tasolla kysymässä, että mitä onnistunut työ vaatii. Mutta se vaatisi myös sen tunnustamisen, että suorittavan tason työntekijät saattaisivat itse asiassa tietää asian korkeaa virkahenkilöä paremmin, ja sellainen ajatushan ei käy oppiarvo- ja tittelitautia sairastavalle julkishallinnolle.

Kirjoitukseni tarkoitus ei ole halveerata AMK-koulutuksen itselleen hankkineita nuoria työntekijöitä. Luonnollisesti he tekevät sen, mitä heidän on pakko tehdä. Eihän heillä muutakaan vaihtoehtoa ole. Heidänkin kohdallaan on usein tympeää nähdä, kun harjottelujaksollaan olevasta opiskelijasta huomataan, että hän olisi kyllä jo aivan valmis työntekijä, mutta hänet on pakotettu tuhlaamaan elämästään vielä pari kolme vuotta siihen, mitä hän ei itse asiassa tarvitsisi. Jos hän pääsisi suoraan työhön, niin eikös silloin vielä tehtäisi sitä kuuluisaa työuran pidentämistä, josta niin kovaa ääntä pidetään?

Eikä AMK-koulutetuilla ole jatkossa välttämättä yhtään helpompaa. Jo nyt on olemassa pyrkimystä AMK-koulutuksen ja yliopistokoulutuksen yhdistämisestä ja jos sillä saadaan aikaan pidempiä koulutusaikoja ja hienompia titteleitä, niin sellainen ns. uudistushan ajetaan väkisin läpi. Jonka seurauksena nykyiset nuoret työntekijät viisikymppisinä huomaavat, että heidän työuransa onkin katkolla, koska vanha AMK-koulutus ei riitä, ja pakkovaatimuksena onkin jonkunlainen sosiaalialan suorittavan tason maisterintutkinto. Yllättäen hekin saattavat olla tarpeetonta ihmiskuonaa, jotka saavat luvan kärvistellä niin kuin parhaiten taitavat.

Yksityisellä sektorilla on luonnollisesti samanlaisia ongelmia. Tuttavapiirissäni teollisuuden puolella on yli viisikymppisiä ammattimiehiä, jotka on pistetty pihalle, koska he ovat liian vanhoja. Heidänkin työuransa on käytännössä ohi. Hekin ovat valtion kannalta tarpeetonta ihmiskuonaa. Niin he, kuin oman alanikin pian tarpeettomaksi kuonaksi muuttuvat ihmiset ovat kuitenkin tehneet vuosikymmenten työuran ja tukeneet omalta osaltaan kansakunnan hyvinvointia. Nyt heidät syyllistetään siitä, että he eivät tee sitä, mitä heidän ei anneta tehdä. 

Ei ole kyse pelkästään ihmisistä, joille ei anneta mahdollisuutta tehdä työtä. On luonnollisesti myös ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti pysty. Kuinka monen metallimiehen kroppa kestää 65-vuotiaaksi? Jossain töissä, esmes omissani harvalla kestää nuppi sen ikäiseksi. Toimistostaan käsin asioita puntaroivan korkean virkamiehen näkökulmasta he ovat tarpeetonta ihmiskuonaa. Turha menoerä. Kun he eivät tuota tai työskentele muuten välttämättömissä tehtävissä, he ovat tarpeettomia. Heidän hyvinvointinsa ei ole valtiovallalle ongelma. Miksi olisikaan, sillä tuleehan sen keskittyä eräitten muitten ihmisryhmien jatkuvaan hyvinvointiin ja näitten ihmisryhmien lukumäärän kasvattamiseen. Mutta siitähän minä lupasin olla tällä kertaa kirjoittamatta, joten ei mul muut´ sanotav´ oo. Tällä kertaa.



Wednesday, March 25, 2015

HYVIN LYHYESTI VAALIKESKUSTELUSTA

Hotellin respassa pantiin merkille, että vaalitkin ovat tulossa. Myös MTV 3:lla on käyty vaalikeskustelua. Keskustelussa oli mukana myös vihreitten Jani Toivola, joka totesi:

Me tarvitaan tähän maahan maahanmuuttajia, jotta erilaiset kulttuurit ja temperamentit kohtaavat.

Hotellin respassa ollaan osittain samaa mieltä Jani Toivolan kanssa tai ainakin todetaan tapahtunut. Maahanmuuton myötä erilaiset kulttuurit ja temperamentit ovat kieltämättä kohdanneet. Siitä on hyvänä esimerkkinä vaikkapa Helsingin viime syksyinen pahoinpitelyaalto. Samoin kuin tuore joukkoraiskaus Helsingin Tapanilassa. Molemmissa tapauksissa erilaiset kulttuurit ja temperamentit kohtasivat.

Hotellin respassa ollaan tosin hieman skeptisiä sen suhteen, onko tämä kulttuurien ja temperamentin kohtaaminen toivottavaa. Ja tälläkö pitää maahanmuuttoa mainostaa? Tosin Jani Toivola on vihreille kävelevä solidaarisuuspokaali, joten hän voi puhua ihan mitä havvaadeshalluaihassukssäädäätä häntä huvittaa, ja silti yksikään vihreä ei uskalla sanoa, että jätkä puhuu horinmummoa.

Ittehän tilasitte. Ja hei, vihreät. Antakaa Jani Toivolalle mahdollisimman paljon media-aikaa ja näkyvyyttä.



Sunday, March 22, 2015

ANTERO LÄRVÄNEN JA RASISMIPISTEYTYS

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat, täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä. Olemme tällä kertaa Helsingissä, ja lähetyksemme käsittelee Helsingin Sanomien tuoretta uutista, jonka mukaan internetissä velloo aina vain aikaisempaakin suurempi määrä rasismia. Uutisessa ei tosin kerrota sitä, mitä se rasismi käsittelee ja mistä sitä löytää, eivätkä Hesarin uutisessa mainitut tutkijat Vesa Puuronen, Tero Tihveräinen ja Anna Rastas olleet halukkaita haastatteluun. Mutta asioistahan on otettava selko, ja olemme jälleen kerran tuoneet sitä varten paikalle oikean miehen. Selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan tohtori ja suomalaisen selitteläätiön grand old man, Adolf Butler, tervetuloa lähetykseen.

- Tervehdys kaikille Huitsinnevadan paikallisradion kuuntelijoille ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin lukijoille. Ja myös sinulle, Antero sekä mainioille äänimiehillesi Hösselle ja Pertalle. Teidän kanssanne on aina niin mukavaa rupatella.

- Tohtori Butler, väkisinkin tulee mieleen ajatus, että tätä median puolelta ryöpytettyä nettirasismista huolestumista tulee esille erityisesti silloin, kun nimenomaan maahanmuuttajaväestömme on niin sanotusti törttöillyt. Ja niin kuin tiedämme, tässä viimeisen puolen vuoden aikana sitä törttöilyä on kyllä esiintynyt enemmän kuin sen verran. Onko tässä kyse jostakin median hämäysoperaatiosta, jolla pyritään osoittamaan että kantaväestön sanoma sana on vakavampi asia kuin vähemmistöryhmien tekemä teko ja sen vuoksi teko, härskikin sellainen kannattaa unohtaa ja keskittyä sanaan?

- Meinaten, vaikka Hesarin juttu oli varsin lyhyt, niin siihen on onnistuttu ymppäämään termit nettirasismi, rasismi, nettirasismi, kärjekkäät mielipiteet, kiristyneet asenteet, rasistiset kommentit, viharikokset, viharikokset, rasistiset rikokset, netin viharikokset, viharikokset, netissä tapahtuvat viharikokset, internetissä käydyt rasistiset keskustelut, massiivinen rasistinen puhe netissä, väärät käsitykset, halveksuva puhe, rasismi sekä vielä rasismi ja kun koko jutun pituus oli vain 255 sanaa, niin tästä saa helposti käsityksen, että nimenomaan kantaväestön suunpieksäminen on se suurin ja ainoa ongelma maassamme, ja sen rinnalla maahanmuuttajaväestön tekemisistä keskustelu on äärimmäisen rahvaanomaista ja epärelevanttia yleensäkin. Ja helposti saa myös käsityksen vanhasta Göbbelsin luomasta opista eli ”toistamalla totuudeksi”.

- Juuri näin, Antero! Sulla se toi hoksa toimii yhtä hyvin kuin ennenkin. Pakkohan meidän on yrittää tuota ”toistamalla totuudeksi”-menetelmää, kun eihän meillä muuta ole. Katsos, kun meillä on ongelma. Kun me alettiin aikanaan köijätä tuota porukkaa tänne Afrikasta ja Lähi-idästä, niin niittenhän piti olla sellaisia kilttejä ja kiitollisia käveleviä solidaarisuuspystejä, jotka olemassaolollaan osoittaisivat sen, kuinka hyviä ihmisiä me hyvät ihmiset oikein olemmekaan. Kun kysehän oli kuitenkin vain meistä ja meidän egostamme. Jos suunnitelma olisi toteutunut niin kuin silloin ajateltiin, niin silloinhan jokainen asian tiimoilta kankkulan kaivoon heitetty ropokin olisi nähty sinänsä positiivisena sijoituksena, sillä kirkastaisihan se sijoitus penni penniltä meidän omaa kuvaamme meidän omassa keskuudessamme. Ja muistahan ei niin suurta väliä olekaan.

- Mutta me unohdimme, piru vie, pari asiaa. Ensinnäkin tämän kävelevän solidaarisuuspokaaliaineksen laatutarkastus jäi tekemättä ja huomattiin, että ei ne niin kilttejä ja kiitollisia olleetkaan. Ehkä olisi pitänyt sittenkin kuskata ne solidaarisuuspokaalit tänne jostain Polynesiasta. Ne olisivat varmaan olleet rauhallisempaa väkeä. Mutta nyt ollaan sitten siinä tilanteessa että eihän sen tänne kuskatun porukan tekemän väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden määrää voi millään enää kiistääkään. Sen kanssa pitää vaan olla ja elää, tai siis laittaa tavalliset kansalaiset elämään ja yrittää selittää ongelma olemattomaksi.  

- Ja toinen asia, mikä meiltä unohtui, liittyy nimenomaan noihin tavallisiin kansalaisiin. Rahvaaseen, piru vie. Jolle me varattiin se maksajan ja hyväksyjän osa. Ei me edes mietitty sitä porukkaa sen enempää. Ajateltiin, että nieleehän se tämän kun se on niellyt kaiken muunkin. Mutta viime aikoina se rahvaan perhana on tehnyt jotain aivan odottamatonta ja sellaista, mitä ei otettu laskelmissa ensinkään huomioon. Sellaista, mitä se ei ole tehnyt, no, ei minun aikanani ainakaan.

- Ja mikä tämä odottamaton teko sitten oli?

- No kun se rupesi ajattelemaan. Se ymmärsi alkaa funtsia ihan tosissaan, että mikäs se syötetyn monikulttuurisuuspropagandan ja todellisuuden välinen suhde oikeastaan on. Ja tottahan se hoksasi, että sitä oli kusetettu. Koska eihän siihen loppujen lopuksi paljon vaadita. Kun koko ideammehan perustui siihen, että rahvas nimenomaan ei ajattele. Sille syötetään valmiiksi pureskeltu totuus ja se nielee sen kiltisti. Mutta sitten tuli se juuttaan internet. Jos me pärjättäisiinkin vielä pelkillä sanomalehdillä, niin eihän tässä olisi mitään ongelmaa. Humanitaarisen maahanmuuttajan tekemää väkivaltarikosta ei olisi olemassakaan, koska sitä ei olisi julkaistu lehdissä ja rahvas odottaisi koomassa seuraavaa lottoarvontaa niin kuin aina ennenkin.

- Eli voiko siis todeta niin, että se netissä oleva keskustelu, mitä nuo Hesarinkin jutussaan mainitsemat rasismin tutkijat nimittävät kaikilla mahdollisilla inhimillisen halveksuttavan vihan termistöillä onkin vain ilmiasu sille, että rahvas on yllättäen alkanut ajattelemaan ja kyseenalaistanut selitteläättöreitten ja soveltavien spedestetiikkojen heille suoltaman propagandan? Sen nimenomaisen propagandan, jolla itse asiassa vain yritetään puolustaa jo alunperinkin täysin epäonnistunutta väestöpoliittista kokeilua ja sen myötä syntyneitä suojatyöpaikkoja ja tyhjän päälle rakennettua akateemista arvostusta. Eli niin sanotulle vihapuheelle on siis aivan asiallinen peruste?

- Kyllä. Näin on. Tutkijoitten toistuva esilletulo on harras pyyntö siitä, että ettekö te voisi olla hiljaa ja antaa meidän päteä keskenämme teidän meille tienaamilla verorahoilla niin kuin aina ennenkin.

- Mutta eikö olisi silloin yksinkertaisinta todeta, että tämä projekti on mennyt perseelleen, pyytää anteeksi epäonnistumista ja alkaa yhdessä suunnitella tapoja, jolla asiat saataisiin järkevämmälle tolalle?

- No eihän se semmonen ole mahdollista. Sehän olisi sen tunnustamista, että rahvas tiesi asiat paremmin kuin akateeminen yhteiskuntatieteilijä. Ja sehän laittaisi koko tieteenalan liipaisimelle muutenkin. Rahvas saattaisi alkaa pian ajatella siihenkin liittyviä asioita. Ja sen myötä se saattaisi tehdä ikäviä johtopäätöksiä.

- Mutta eikös näitten tutkijoitten tulisi sitten yleisen rasismikirkumisen sijasta ottaa esimerkkejä tästä niin sanotusta rasistisesta ajattelusta, toimia samoilla tavoilla eli esittää perustellut mielipiteensä siitä, miksi kritiikki ei tutkijoitten mielestä pidä paikkaansa? Käyttää faktoja ja perusteluja? Aivan juuri niin kuin tekevät ne ihmiset, jotka arvostelevat niin monikulttuuripropagandaa kuin monikulttuurisen yhteiskunnan kiistattomia ongelmia.

- Kuules, Antero. Jos ne pystyisivät siihen, niin luuletko ettei esmes Jussi Halla-ahoa olisi puhuttu pussiin jo kymmenen vuotta sitten? Tässähän se ongelman ydin on. Me loimme monikulttuurisuusideologian. No, utopiaahan se on. Ei se mihinkään faktoihin perustu. Pelkkiin elämää kokemattomien ihmisten unelmiin. Tai niin no, minun kohdallani tietysti puhtaaseen harrastukseen, eli asioitten vituralleen hässimiseen valtakunnallisella tasolla. Ei me edes odotettu mitään kritiikkiä. Mutta sitten sattui se odottamaton tilastopoikkeama ja haalariväellä alkoikin raksuttaa.

- Mitä nämä tutkijat siihen pystyvät tekemään? Ei heitä ole koulutettu varsinaisesti perustelemaan mitään, vaan he ovat ammattimaisia rasismin etsijöitä ja ennen kaikkea sen uudelleen määrittelijöitä. Ainoa, mihin he pystyvät, on aina vaan uusien ja uusien asioitten määrittely rasismiksi. Mikä ei sinänsä paljoa vaadi, sillä määrittelyn pohjana on se, onko tutkimuksen ja määrittelyn kohde samaa mieltä kuin tutkija itse. Jos ei, kyseessä on rasismi. Jos määrittelyn kohde lisäksi kyseenalaistaa tutkijan arvovallan, kyseessä on myös viharikos. He pystyvät löytämään rasismiksi määrittelemänsä asian, mutta jos heiltä kysyy, että mitä sitten, niin heillä menee sormi suuhun, eivätkä he pysty muuhun kuin toistamaan edelleenkin, että hei, minä löysin rasismia.

- Eikö sitten kannattaisi antaa asian vallan olla? Jos te ette sille kumminkaan mitään mahda. Poskea soitetaan joka tapauksessa. Ei internet enää mihinkään katoa.

- Ei katoa niin, mutta vielä meillä on yksi keino jäljellä.

- Mikäs keino se on?

- Internetin rasismipisteytys.

- Internetin rasismipisteytys?

- Sinähän Antero toistat minua kuin yliopistollinen rasismintutkija itseään. Internetin rasismipisteytyspä hyvinkin. Ideahan läksi liikkeelle Oikeusministeriön demokratian uudelleenmäärittely- ja uuskielen osastolta, jossa pykäistiin pystyyn projekti, jossa kartoitetaan taas kertaalleen vihapuheen aiheuttamia turvattomuuden kokemuksia. Minähän olin itsekin tuota joutohetkinäni pystyyn pykäämässä mutta siinä asiaa suunnitellessa porukalla oli tunne, että tää on taas niin kertakaikkisen lievää ja sitä samaa kuin aina ennenkin. Kun siinä kaikki perustuu siihen, että jos ihminen on kokenut jotain, tai ainakin tuntenut kokevansa jotain meidän ideologiaa hyödyttävää, niin hän on silloin ihan oikeasti kokenut jotain ja siihenhän on pakko reagoida suurella ärtymyksellä ja tuomitsemisella. Mutta sitä on yritetty jo niin monta kertaa, että sillehän nauraa jo naurismaan aidatkin.

- Se edellinenkin tutkimuskin oltiin jouduttu painamaan kahteen kertaan, kun kirjapainossa jätkät oli nauraneet tekstiä lukiessaan itsensä niin tärviölle, että unohtivat vahtia konetta ja painettuun tutkimukseen tuli vahingossa tekstin sekaan kuvia viimeisimmästä Jallusta. Totta kai tämäkin projekti sinänsä viedään loppuun, sillä sitenhän estetään akateemista työttömyyttä, joka on likimain yhtä suuri häpeä tälle kansakunnalle kuin rasismiksi tulkitut niin monet, monet asiat.

- Mutta kaikkien näitten epäonnistumisten jälkeen pidettiin aivoriihi ja todettiin, että se tuote, mitä me aiotaan myydä ei mene kaupaksi millään perusteilla muille kuin korkeintaan nuorille yliopisto-opiskelijoille sekä vihreille ja vasureille ynnä Päivi Lipposelle. No hei, millä ihmeellä se menisikään läpi, kun ne meidän perusteet hävettäisi meitä itseämmekin, jos me hävetä osaisimme. Näin ollen päätettiin, että ei perustella enää mitään, vaan tehdään sitä, missä ollaan hyviä eli tylysti käsketään ja kielletään. Eli survotaan määrittelemämme totuus ihmisten kurkusta alas ja vaiennetaan rasismiksi tulkittava järjen ääni. Niinpä demokratian uudelleenmäärittely- ja uuskielen osastolle ollaan perustamassa – näin alkuun – sata kappaletta internetin rasismipisteyttäjän virkaa. He tutkivat internetin keskustelupalstoja, blogeja ja sen semmoisia ja antavat rasistiseksi tulkituista havainnoista rasismipisteitä.

- Minkälainen tämä pisteytys on?

- Yksi rasimipiste: Tutkittava kohde ei sisällä rasistiseksi tulkittuja asioita, mutta ei myöskään avoimesti tuomitse rasismia.

- Kaksi – viisi rasismipistettä: Tutkittavassa kohteessa kyseenalaistetaan monikulttuurin teoria tai sen käytännön ilmentymät, ja kyseenalaistaminen perustuu faktoihin. Mitä paremmin asiat perustellaan, sen suurempi on rasismipistetytys. Esimerkkinä voinen käyttää Jussi Halla-ahon blogia, jossa pisteytys olisi vitosen pinnassa.

- Kuusi – kymmenen rasismipistettä: Tässä on sitten se varsinainen törkytavara alkaen haistattelusta edeten turpaanvetämisen kautta kuulaa ottaan-linjalle.

- Onko näistä rasismipisteistä sitten jonkunlaisia seuraamuksia niin juttujen kirjoittajille kuin sivustojen ylläpitäjille?

- Onhan toki. Oikeusministeriö on tekemässä myöhemmin julkaistavaa ohjeistusta tuomioistuimille. Tietty määrä pisteitä tuo automaattisesti käskyn lopettaa blogi tai sivusto uhkasakon uhalla. Seuraava pistemäärä tuo automaattisen sakon. Sitä seuraava tuo taas ehdollista ja sitä seuraava luonnollisesti ehdotonta vankeutta. Mikäli blogi tai sivusto suostuu lopettamaan toimintansa ja poistamaan kaiken sisältönsä netistä ennen oikeustoimien alkamista, pisteet nollataan ja tekijä armahdetaan. Menetelmä on siitäkin nerokas, että tuomioistuimien ei tarvitse enää tuhlata aikaansa sorvatakseen selityksiä tuomioille tyyliin ”logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa.” Nyt tuomioistuimien ei tarvitse muuta kuin todeta, että tulipa tuollakin sivuston ylläpitäjällä tai blogikirjoittajalla pinnat täyteen. Samoin säästytään aikaa vievältä poliisin esitutkintatyöltä. Asiaa ei edes tarvitse käyttää poliisilla, vaan sen voi siirtää suoraan tuomioistuimille, ja siellähän asia sujuu tämän systeemin mukaan nopeasti ja tehokkaasti.

- Tuossa on kieltämättä melkoinen pelote. Mutta hyvin suuri osa tarkoittamastanne aineistosta toimii nimimerkin takana yhdysvaltalaisilla palvelimilla. Oikeusministeriön arvovalta ei sinne ylety.

- Myöntää täytyy, mutta näillekin sivustoille tullaan lähettämään säännöllisesti viikoittainen rasismipisteraportti varustettuna ilmoituksella että jos henkilöllisyytenne saadaan selville, ei armahduspykälä enää koske teitä. Se pistää meinaan kylmän ringin vihakirjoittajan persreiän ympärille, kun hän tietää että kakkua olisi kasassa jo kolme vuotta kuusi kuukautta ja ainoa keino selvitä siitä on panna pillit pussiin ennen kuin nimi tulee julki.

- Ja siinähän joku sopiva oikeusministeriön palkkaama trolli paukuttaa äkkiä blogin pitäjälle tekaistuilla kommenteillaan pari kolme vuotta lisää.

- Kyllä. Eikö olekin kaunista?

- Kaunista, hyvin kaunista. Sanoitte, että alkuun palkataan sata rasismipisteyttäjää. Enemmänkin siis on tulossa?

- Totta kai. Eihän tuolla määrällä vahdi kuin muutamia suuria sivustoja ja facebook-nimiä. Lopullinen määrä pyörii tuossa kuuden – seitsemäntuhannen uuden virkahenkilön kieppeillä. Hehän tietenkin maksavat kohtuullisen hyvästä palkasta verojakin, ja tämähän lisää bruttokansantuotetta ja auttaa osaltaan maatamme nousemaan lamasta.

- Helppoa kuin heinänteko, joo. Vaan eikös tommonen uudistus kuitenkin pidä siunata eduskunnassa? On nimittäin melko rankkaa settiä näin äkkiseltään.

- Totta kai se seuraavassa eduskunnassa siunataan. Vaikka rahvas on tietyissä asioissa jo oppinut ajattelemaankin, ja tajunnut, että asiat ovat pielessä, niin suurin osa ei ole vielä ymmärtänyt, että syyllinen on nimenomaan juuri se sama puolue, mitä hän on aina äänestänyt ja mitä hän äänestää tulevissakin vaaleissa. Se on jotenkin niin kauniin paradoksaalista. Äänestäjä uskoo saavansa puolueeltaan apua sen epäkohdan korjaamiseksi, jonka puolue on itse aiheuttanut ja jota se ylläpitää jatkossakin. Ja antaa puolueelle äänensä, että se puolue, johon hän luotti, voi tehdä äänestäjän elämän mahdollisimman hankalaksi vielä seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Hyväuskoisuudessaan se äänestäjä antaa meille legitimiteetin neljäksi seuraavaksi vuodeksi tehdä juuri toisin kuin hän olisi halunnut ja hässiä asiat hänen kannaltaan vielä enemmän vituralleen kuin nyt.

- Ja sen jälkeen päästään jälleen siihen ideaalitilaan, että rasismintutkijat voivat rauhassa kirjoittaa juttuja toisilleen kehuttavaksi, eikä kukaan enää uskalla panna hanttiin?

- Nimenomaan näin.

- Tohtori Butler, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Hei äänimiehet! Rojut Transittiin ja sitten Lällävedelle saunomaan. Ykä laittoi jo tekstiviestin, että sauna on saavuttuamme kuumana ja kalja kylmänä.

Myöhemmin, matkalla kohti Pinnanmaan mäkisiä tasankomaita

- Vaan nyt täytyy sanoa teille jätkät, että kyllähän tuota myöten meilläkin loppuu hommat. Kun kattoo näitä meidänkin lähetyksiämme, niin siinä paukkuu rasismipisteet sen verran punaisena, että kyllähän siinä vastaava päätoimittajamme Esko Äng alkaa miettiä, että kannattaako sitä sentään lähteä elinkautista istumaan. Niin että tässä tarttee varmaan ruveta miettimään muita elinkeinoja. Kyllähän Huitsinnevadassa hirviä on, Lällävedestä saa kalaa ja pottua voi lyödä kasvamaan tonttiin, mutta olishan se kiva saada vähän ekstrasärvintäkin välillä.

Hösse: Vaan minullapa sitä on idea.

Pertta: Hä? Kerro heti.

Hösse: No se kirjapainossa vituralleen mennyt yhteiskuntatieteellinen rasisminvastainen tutkimus, mihin tuli vahingossa pornokuvia mukaan.

- Hä? No mitäs siitä?

Hösse: Ostetaan se. Koko painos. Ja pyydetään se valmiiksi silputtuna.

- Mitteekö höpäjät?

Pertta: Hei, minä hoksaan. Pyydetäänkö silpun lisäksi vielä todistus, että tää on yliopistolta ja sisältää äärimmäisen rasisminvastaista materiaalia.

Hösse: Nimenomaan. Ja sitten me aletaan pussittaa sitä paperisilppua kahden litran muovipusseihin ja aletaan myymään sitä Suomen ainoana yliopistollisesti todistettuna rasismin- ja vihapuheenvastaisena hamsterin- ja muitten jyrsijöitten häkin puruna. Sehän menee liimatilhi- ja sukkahousukoppeloporukalle täydestä kuin väärä raha.

- No jumalauta! Pyydetäänpä saman tien kirjapainoa ottamaan pari painosta lisää ja toimittamaan se valmiiksi silputtuna. Huonompilaatuinenkin paperi kyllä kelpaa. Ja sitten vielä perustetaan yhdistys Suomen Punainen Rasti, ja laitetaan joka pussiin merkintä, että 10% pussin hinnasta lähetetään lyhentämättömänä SPR:lle. Rahantuloa ei voi estää.





Friday, March 20, 2015

VIRANOMAINEN JA AVUNANTO HENKIRIKOKSEEN

Niin kuin lukijakin hyvin tietää, se joskus jostain mystisestä syystä Suomeen oleskeluluvan saanut somali, joka häipyi takaisin Somaliaan ja tappoi siellä miehen saaden kuolemantuomion, on nyt sitten siellä Somaliassa armahdettu, eikä tuomiota panna täytäntöön. Tuomio on kumottu paikallisen sovittelun ansiosta ja sovittelukäytännön mukaan korvaus voi olla esimerkiksi rahaa, kameleita tai lehmiä. Jo vuosia sitten Helsingin Sanomatkin muistutti toimivasta somalialaisesta sovitteluperinteestä ja sieltähän on peräisin tämä unohtumaton lause "Sovitteleminen on asia, joka suomalaisten pitäisi oppia maahanmuuttajilta."

Sinänsä en ole aivan varma siitä, tulisiko meidän suomalaisten opetella tapa, jossa ihmishengen voi määritellä rahassa tai kantturoissa. Tuntuisi jotenkin oudolta se tilanne, että naapurin isäntä olisi ostanut uuden Mersunsa rinnalle toisen mersun ja itse olisin pakotettu epäilemään, että haluaakohan se brassailla rahoillaan vai onko sillä pahat mielessä ja se on ostanut korvauksen jo valmiiksi? Mutta varsinaisesti tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa somalialaisesta tavasta sovitella. Kirjoituksen idea on tuumailla sitä, mitä tapahtuu jos mies palaa Suomeen. Meinaten, sehän on mahdollista:

Mikäli mies on vapaa ja hän haluaa palata Suomeen, hänellä on siihen oikeus pysyvän oleskeluluvan vuoksi. Maahantulon edellytykset arvioi Maahanmuuttovirasto.

"Jos on Suomen oleskelulupa, voi palata Suomeen luvan voimassaoloaikana", sanoo Maahanmuuttoviraston maahanmuuttoyksikön johtaja Tiina Suominen.

Jos somaliviranomaiset päättävät pitää häiskän tyrmässä, niin asiassa ei ole ongelmaa ja täältäpäin nostetaan lätsää paikallisille viranomaisille. Toisaalta somaliviranomaiset tietävät, että tyypistä ja sen ruokkimisesta pääsee eroon lähettämällä se maasta pois, enkä pidä yhtään mahdottomana, etteikö täällä päässä ole jo esitetty vaatimuksia, että haetaan heppu pois Somaliasta ja Suomeen turvaan. Johan sitä vaativat ihmisoikeudet ja yleinen inhimillisyys. Tässä tietysti unohdetaan se, että varsinaisesti hän ei ehkä tarvitse turvapaikkaa, vaan ihmiset saattavat tarvita turvaa nimenomaan häneltä, mutta valveutuneilla tahoilla ei olla koskaan takerruttu yksityiskohtiin. Eli ei ole millään muotoa mahdotonta, etteikö hän palaisi. Olihan ulkoministeriömmekin aktiivinen miehen kuolemantuomion perumisessa. Miksi se jättäisi asian puolitiehen?

Mitäs jos mies sitten tulee Suomeen ja tappaa täälläkin jonkun ihmisen? Kenellä on vastuu? Minähän en varsinaisesti ole lainopillisen lujuuslaskelmatieteen sekä yleiskikkailun selityskomendantti, mutta saahan sitä tuumailla yksinkertaisempikin. Rikoslain viidennen luvun kuudes pykälä toteaa näin:

Avunanto

Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä.

Selvää on, että lakitekniset lääräättörit perustelevat aukottomasti, että ei kyseisen häiskän maahantulon hyväksyneitä viranomaisia voi syyttää avunannosta henkirikokseen. Itse vaan tuumin, että jos näin käy, henkirikos mahdollistui ainoastaan siksi, että viranomaiset päästivät henkirikoksen tekijän maahan. Silloin he ovat mielestäni vastuullisia. Tietysti moni muukin suomalaisiin kohdistuva väkivallanteko olisi jäänyt tekemättä, jos tekijöitä ei olisi laskettu maahan alunperinkään. Mutta niissä tapauksissa voidaan tietty vedota siihen, että emme me tienneet tätä etukäteen. Se on totta. En kiistä. Mutta tässä tapauksessa vaara taatusti tiedetään etukäteen. Tilannetta voi verrata siihen, että katsastusmies lyö tietoisesti leimaan auton, jossa ei ole jarruja ollenkaan, tietäen hyvin todennäköisesti aiheuttavansa onnettomuuden.

Tässä samassa rikoslain viidennen luvun kuudennessa pykälässä on vielä mielenkiintoinen kohta:

Yllytyksestä rangaistavaan avunantoon rangaistaan avunantona.

Eikös asian voi tulkita niin, että jos vaikkapa joku ihmisoikeusjärjestö pistää pystyyn itkupotkukampanjan, että kyseinen somali saadaan maahan ja somali kiittää kampanjasta nirhaamalla jossain vaiheessa jonkun pottunokan, niin kyseinen järjestö on syyllistynyt yllytykseen rangaistavaan avunantoon? Jolloin se järjestö on yhtä lailla osavastuussa tapahtuneesta.

Yksinkertaisinta olisi tietysti, että maahanmuuttoviranomaiset toteaisivat vaikka näin:

- En voi ottaa tällaista riskiä. Kyseisellä henkilöllä ei ole mitään asiaa tänne. Hän ei ole edes Suomen kansalainen, ja alunperinkin hänelle myönnetyn turvapaikan peruste on kyseenalainen, sillä hänhän on vapaaehtoisesti palannut Somaliaan. Olkoon siellä. Ja sama koskee niitä ISIS-seuramatkalaisia. Virkamiehen tehtävä on kumminkin toimia kansalaisten parhaaksi, eikä hakata päätään globaaliin mäntyyn vain siksi, että jollekin henkisessä Uranuksessa asuvalle humanismilla itsensä juovuttaneelle pellelle tulisi hyvä mieli.

Silloin hotellin respassakin paukuteltaisiin karvaisia kämmeniä, ja todettaisiin, että kyllä virkamieheen aika ajoin voi luottaakin. Ja sen jälkeen herättäisiin ja laskettaisiin kissa ulos. Sillä velvottavathan meitä sekä yleinen inhimillisyys sekä meidän omissa päissämme keksimät kansainväliset sopimukset. Ja onhan meidän toki ymmärrettävä elävämme nykyajassa, jossa monikulttuuriutopian väkisin pystyssä pitäminen ajaa tavallisen suomalaisen turvallisuuden ohi.

Viranomainen voi tietenkin vetäytyä suojaan määräystensä ja ohjeistustensa taakse. Mutta hänen olisi hyvä muistaa, että hänen päätöksensä vaikuttaa ihmisiin, joilla ei ole mitään, minkä taakse vetäytyä suojaan.