Tuesday, December 29, 2009

UUDEN VUODEN PAUKAUKSIA

Onnellista uutta vuotta 2010 tämän blogin lukijoille ja kaikille muillekin. Uutta vuottahan vietetään perinteisesti ilotulitteitten parissa, ja niin tulee tekemään myös Hotelli Yrjöperskeles. On mukavaa olla hetken aikaa taas pikkupoika ja kaikennäköinen räjäyttäminen kuuluu poikien touhuihin, vaikka se kuinka turhaa ja tuhlausta olisikin.

Ilotulitusta on säädelty taas lainsäädännöllisin toimenpitein, eli alle 18-vuotiset kölvit eivät saa haltuunsa edes papatteja ja tähtisadetikkuja. Tämä on loukkaus suomalaista pikkupoikakulttuuria kohtaan. Aikanaan 1970-luvulla räjäyteltiin nyrkillätapettavan kokoisina tykinjyskyjä ja kiinanpommeja, jotka olivat ihan eri kaliiberia kuin 1990-luvulla myyntiin tulleet ruutipierut. Ja ihan yhtenä kappaleena selvittiin. Kehittipä räkänokka-Ykä Lötjösten veljesten kanssa jopa eräänlaisen omatekoisen kranaatinheittimen, ja kaikki sormet ja silmät ovatten tallella.

Pikkupoikien kuuluu olla välillä vähän pahanteossa. On selvää, että löytyy sellaisia toheloita, jotka saavat silmänsä puhkottua vaikka virkatessaan, mutta onko siitä ihan pakko rangaista koko ikäluokkaa? En minä usko, että nykyajan pojankossit ovat sen kummempia tässä asiassa kuin 1970-luvullakaan. Tai 1920-luvulla.

Luulenpa, että vuonna 2011 lait muuttuvat vieläkin tiukemmiksi, koska joku huolehtiva viranomainen saattaa hoksata, että tulitikuista ja tinapaperista saa osaava kaveri fiksattua jokamiesluokan ilotulitteen. Lisäksi eräitten liekokasvien kerääminen tullaan varmaankin kieltämään, sillä niitten siitepölystä saa ns. kärpäsruutia (tunnetaan jossain päin myös nimellä koiranruuti).

Varmaankin tämä absoluuttinen ilotulitekielto on sukua sille asialle minkä kuulin, eli jollain yläasteilla (liekö hyvinkin yleinen käytäntö) ei jätkät saa enää veistotunneilla käyttää vannesahaa ja oikohöylää. Opettaja näyttää miten sitä käytetään, mutta siihen se sitten jääkin. Opettaakohan ne enää hitsaustakaan? Mulle kyllä aikanaan kaasuhitsaus opetettiin. Jotenkin vaan tuntuu, että nuoresta ikäluokasta pitää ehdoin tahdoin tehdä aivan avuttomia. Liekö meillä liikaa koulutettuja terapeutteja, ja jos ihmiset pärjäilee ihan mukavasti ilman heitä, niin heiltähän loppuvat työt.

Ihmetyttää vaan se, että vaikka päättävä taho ottaa noi papattiasiat haudanvakavasti, niin se tosiasia, että 12 – 13-vuotiset pennut ryyppäävät kadulla myöhään yöllä ei tunnu herättävän juuri kiinnostusta. Jos jotkut tahot vaativat asian tiimoilta esim. pakollisia kotiinpaluaikoja lapsille (mitä muuta joku 13-vuotias on jos ei lapsi), niin ns. ihmisoikeuspiirit vetävät pellollisen herneitä nenään.

Ehkäpä valtaa käyttävät piirimme määräävät ryyppäävälle nuorisolle kypäräpakon. Ei tee niin kipeetä, kun pää kolahtaa sammuessa tantereeseen. Ryyppäämiseen ei tosin puututa. Kai se mielletään ihmisoikeuksiin kuuluvaksi alaikäisen itseilmaisumuodoksi.

Vaan saanhan esittää uuden vuoden toivomuksen minäkin. Määrätkääpäs eduskunnan viisaat semmoinen laki, että kun tämä Kööpenhaminan ilmastokokous sai aikaiseksi 200 – 400 euron ylimääräisen laskun per turpa per vuosi, käyttökohteena murrinperse ja Kankkulan kaivo, niin oman osuutensa saisi suorittaa ampumalla ilmaan tuon summan edestä ilotulitteita. Mitään hyötyähän siitä ei tietenkään ole, mutta ei sillä rahalla silloin ainakaan ostettaisi Kalashnikoveja jonkun pikkuhitlerin gangsteriporukoille. Se säästäisi myös hallinnollisia kustannuksia. Asiasta vastaava virkamies vain klikkaisi tiedostoonsa, että Ykä ampui vaaditun ilmastorahan suoraan ilmastoon ja Enter.

Yleensä ja erikseen, onnellista, menestyksen täyttämää ja suomalaisia arvoja säilyttävää & kunnioittavaa uutta vuotta 2010 toivottaa Yrjöperskeles sekä Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunta.





Jätkänkynttilä. Kielletään vuonna 2013. Aiheuttaa pienhiukkaspäästöjä, sulattaa napajäät ja hukuttaa Lontoon, Amsterdamin ja New Yorkin. Lisäksi promillen miljoonasosa käyttäjistä voi polttaa tätä tyhmyyksissään sisätiloissa.

Wednesday, December 23, 2009

RAUHALLISTA JOULUA 2009




Rauhallista joulua tämän blogin lukijoille ja kaikille muillekin. Suomen Huitsinnevada julistaa joulurauhan jo ennen Turkua.

Tuesday, December 15, 2009

PELOTTAVAA JOTAKIN

On käynyt ilmi, että Suomessa on viime aikoina tehty valitettavan paljon Jotakin. Jotakin on jotakin, joka on tosi pahaa, ja näin ollen sitä ei saisi tehdä. Ritva Viljanenkin totesi, että Jotakin pitäisi saada rangaistavaksi. Viljanen ei kylläkään määrittele, että mitä pitää tehdä, että tulisi tehneeksi Jotakin. Jotakin ei voi olla kiinteää tai nestemäistä ainetta, eikä myöskään fyysisiä tekoja, koska Viljasen mukaan Jotakin on tehty sekä kadulla että internetissä, ja internethän on vain nollia ja ykkösiä.

Joka tapauksessa on selvää, että Jotakin ei saa tehdä. Oletettavaa on, että mahdollisessa lainsäädännässä Jotakin määritetään termillä Ottiatuota, joten Viljanen & kumpp. saavat valtuuden määritellä, mitä Jotakin on. Tulevaisuudessa varmaankin sitten leivättömän pöydän ääressä syytetään syytettyä, että hän on tehnyt esim:

- Jotakin (ehdollista vankeutta, sakkoja & korvauksia)

- Törkeää Jotakin (ehdotonta vankeutta, sakkoja & korvauksia)

- Törkeää ja laitaoikeasidonnaista Jotakin (todella paljon ehdotonta vankeutta ja muuta ryönää)

- Alentuneen tai kokonaan hävinneen syyntakeisuuden vallitessa tehtyä Jotakin (laitoshoitoa määrittelemättömäksi ajaksi)

Suomalaiset ihmiset arvostavat vapauttaan varsin korkealle, ja Viljanen & kumpp. tietävät tämän. Epäselvän, mutta uhkaavan Jotakinmäärittelyn tullessa lainsäädännöllisesti voimaan saattaa yhä useampi ihminen päätyä tekemään Ei-Mitään, ettei vaan tulisi vahingossakaan tehtyä Jotakin. Virallisestihan Viljanen & kumpp. pyrkivätkin tähän, mutta se aiheuttaa samalla uuden ongelman, eli tilastoissa voidaan huomata, että Jotakin ei enää pahemmin tehdäkään, ja sehän estää nillittämisen siitä, että suomalaiset tekevät kauheasti Jotakin. Tämä taas saattaa taloudesta päättävät tahot miettimään, että tarvitaankos Jotakinvastaisia organisaatioita ollenkaan, jos kerran täällä ei enää tehdä Jotakin. Onneksi termi Jotakin voidaan tarvittaessa aina määritellä uudelleen, joten siistit sisätyöpaikat ovat jatkossakin turvatut.

Viljanen on pannut merkille, että internetissä nimimerkin käyttö saattaa saada ihmisen tekemään Jotakin. Harmittava on myös, että monet ihmiset tekevät nimimerkin suojissa Jotakin käyttäen ulkomaalaisia, varsinkin amerikkalaisia palvelimia. Näin ollen heitä on vaikeaa saada oikeuteen. Jossain vaiheessa Viljanen tosin ottanee yhteyttä amerikkalaisiin viranomaisiin, ja vaati heidän apuaan suomalaisten nimimerkkibloggaajien käräyttämiseksi, koska he ovat selkeästi tehneet Jotakin. Amerikkalainen viranomainen tosin saattaa siinä tilanteessa tuumia, että toi ämmä on kyllä selkeästi nauttinut jotakin.

Sunday, December 13, 2009

SALAHAKATUT

Hotelli Yrjöperskeleen respassa törmättiin Helsingin Oikeaoppisen julkaisemaan uutiseen, jonka mukaan Suomen somaliyhteisö tai osa Suomen somaliyhteisön jäsenistä kokee enemmän uhkailua, väkivaltaa tai vakavaa häirintää kuin mikään muu vähemmistö Euroopassa. Tämmöseen johtopäätökseen on tultu EU:n perusoikeusviraston tuoreen kyselytutkimuksen perusteella. Väkivaltaa, väkivallalla uhkailua tahikka vakavaa häirintää on ollut kyselyn mukaan 74 tapausta jokaista sataa haastateltavaa kohti.

Paskapuhetta.

Tässä maassahan on sen sorttinen media, joka ei taatusti jätä somaleihin kohdistuvia väkivaltarikoksia julkaisematta. Ei tarvittu kuin mahdollisesti junan rappusilla nurin tönäisty somalityttö, niin painokoneet pysähtyi ja etusivu meni uusiksi. Mikäli somaleihin kohdistuvaa väkivaltaa olisi niin paljon kuin tuossa väitetään, jouduttaisiin painokoneisiin vaihtamaan laakerit kerran viikossa. Yllättäin ei tossa jutussa puhuta somalien nostamista rikosilmoituksista mitään. Miksiköhän?

Kyselytutkimuksen ongelmahan on siinä, että siinä kyselijä kyselee ja vastaaja vastaa, ja kyselijä olettaa ilman muuta, että vastaaja puhuu totta. Voinhan minäkin todeta vastaavanlaisessa kyselyssä että joo, sain turpaani kerran tiistaina, kaksi kertaa torstaina ja vielä kertaalleen lauantaina. Jos kyselijä tuumii, että eihän toi sun naamasi näytä mitenkään hakatulta, voisin todeta, että joo, sitä minäkin olen ihmetelly. Kirjaapa ne tulokset sinne kannettavaasi vaan.

Varsin mainiota on se, että jutussa on laitettu väkivalta ja uhkaava tilanne samaan piikkiin. Väkivalta on väkivaltaa. Uhkaavan tilanteen voi ihminen mieltää miten lystää. Jos suomalainen kattoi somalin mielestä pahasti, eikä tarjonnu tulta tupakkiin, niin kyseessähän saattoi olla uhkaava tilanne. Ja toisaalta voihan väkivallankin määritellä mielensä mukaan. Löysihän Johanna Korhonenkin väkivaltaa siitä, kun johtaja ei tervehtinyt.

Todetaanpa jutussa vielä, että että ”somaleita on Suomessa vähän koko väestöön suhteutettuna, mikä altistaa heidät rasististen rikosten uhreiksi.” Jausaa jausaa. Tässä alkaa suorastaan ihmetellä, kuinka Suomessa asuvissa, somaleita pienemmissä väestöryhmissä kuten saamelaisissa (8.700), juutalaisissa (1.300) tai tataareissa (900) on enää kukaan hengissä.

Eli somaleihin kohdistuvaa väkivaltaa on siis pilvin pimein, mutta missään sitä ei näy. Olisiko tässä uudissanan paikka? Kun niitähän on niitä salarakkaita. Niin oliskos nää kyselyssä väkivallasta valittaneet somalit sitten salahakattuja?

Vai voisiko syyllinen sittenkin löytyä? Ettei vaan syyllisiä olisi ne Helsingin Katajanokalla arvotaloissaan asuvat miehet, jotka Sofi Oksasenkin mukaan hakkaavat jatkuvasti naisiaan? Voi olla, että he ovat ottaneet työn alle somalivähemmistönkin. Ja lehdet eivät uskalla asiasta kirjoittaa. Katajanokan Jätkämafian pelko on liian suuri.

Wednesday, December 9, 2009

ERÄÄN VITTUILUN ANATOMIASTA

Vittuilu. Siinäpä vasta jalo taito. Moni sitä harrastaa, mutta harva sen kunnolla taitaa. Pyrin itsekin aika ajoin käyttämään vittuilua blogikirjoituksissani tehokeinona, mutta tunnustan kyllä olevani tässä taiteenlajissa kevyttä piirisarjakamaa todellisiin ammattilaisiin verrattuna.

Vittuilua on mielestäni kahta päätyyppiä. Ensimmäinen laji on Kevyt Kenttävittuilu, joka ei itse asiassa ole vittuilua ollenkaan, vaan semmoista verbaalista pullantuoksua, jolla piristetään jo muutenkin mukavaa tunnelmaa. Esimerkkinä voidaan ajatella tilannetta, jossa Perskeles, Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen viettävät oluella ja makkaralla maustettua saunailtaa. Siinä voidaan heittää ankaraakin läppää puolin ja toisin, eikä siitä kukaan hermostu. Asia vaatii tietysti sopivan seuran, ja kyvyn nauraa itselleen.

Vittuilun toinen päätyyppi on Raskas Rynnäkkövittuilu. Sillä on selvä kohde, yksittäinen henkilö tai ryhmä ihmisiä, joille pyritään saamaan aikaiseksi Armoton Vitutus.

Raskaaseen Rynnäkkövittuiluun törmää aika ajoin, ja viimeksi törmäsin siihen Pakolainen-lehden numerossa, jonka bongasin aina valppaasta Mediaseurannasta (kiitos Roopelle). Raskaan Rynnäkkövittuilun otsikkona on ”Suomalainen kerrostalo somalialaisin silmin”, ja taitavana rynnäkkövittuilijana toimii neito nimeltä Maiju Korpela. Kehotan lukijaa lukemaan jutun ensin tuosta linkistä ennen kuin jatketaan.

.
.
.

No niin, mikäli juttu on luettu, niin jatketaan. Pyrin käsittelemään näin alkuun tuota Korpelan tuotosta ihan teknisenä suorituksena, puhtaasti Raskaan Rynnäkkövittuilun näkökulmasta. Osuuko erillisläppä kohdalleen? Saadaanko aikaan Armoton Vitutus? Mietitään mahdollisia esimerkkejä:

*

Työvoimatoimistossa juuri suomalaisesta teollisuusyrityksestä toiminnan ulkomaille siirtämisen takia kalossinkuvan persuuksiin saanut kokenut metallimies odottaa aikaa työvoimaneuvojalleen, joka tulee ohjaamaan hänet jollekin ”löydä portti sisältäsi niin kuin Pekka Streng – opi soittamaan ovikelloa molemmilla käsillä”-kurssille. Ennen sovittua aikaa hän pläräilee aikansa kuluksi työvoimatoimistosta löytyvää Pakolainen-lehteä ja törmää Korpelan tuotokseen.

Metallimies lukee, kuinka jutussa ihastellaan somalialaista yhteisöllisyyttä ja asiakseen mainitaan somalialaisen yksinhuoltajaäidin Syyriasta saakka tilaama kahdentoista hengen sohva. Metallimies muistelee, että nehän ovat pirun kalliita noi ihan tavallisesta IKEAsta ostetut kolmenkin hengen sohvat. Joo, käsitöinä tommonen pitää tehdä. Varmaan jossain Syyriassa sitten. Mitähän ne rahtikulutkin sieltä asti mahtaa olla? Mitähän toi homma kaikkiaan maksaa?

Pitkäaikaistyöttömän elämään totuttelevan miehen päässä alkaa taskulaskin raksuttaa. Otsanahka rypistyy. Ohimosuoni tykyttää. Lehti rytistyy kourissa palloksi ja lentää puhtaalla kolmen pisteen heitolla paperikoriin.

Tehtävä on onnistunut. Metallimiehelle on saatu aikaan Armoton Vitutus.

*

Helsinkiläisessä sosiaalitoimistossa asioiva, ihan kantaväestöön kuuluva yksinhuoltajaäiti alkaa myös lukemaan Korpelan juttua. Hänkin törmää jutussa ns. kollegansa eli somalialaisen yksinhuoltajaäidin kahdentoista hengen sohvaan. Huomaapa hän, että ”kollega” keittelee aina ruuat viidelle, vaikka syöjiä on kolme. Jos vaikka joku sattuis käymään. Suomalainen yksinhuoltajaäiti tuumii, että eipä taida hänellä olla sama sosiaalityöntekijä kuin minulla. Hampaat alkaa kirskua muutenkin.

Tehtävä on onnistunut. Yksinhuoltajaäidille on saatu aikaan Armoton Vitutus.

*

Helsingissä asuu paljon Esimerkkihenkilön tyyppisiä ihmisiä. Esimerkkihenkilö on muuttanut aikanaan pieneltä paikkakunnalta työn perässä Helsinkiin. Hän asuu kanakopin kokoisessa yksiössä, johon ei oikein kunnolla mahdu minkäänlaista sohvaa, ja maksaa siitä törkeää hintaa. Hän lukee kämpässään tietokoneen ruudulta Korpelan juttua ja oppii lukemastaan, kuinka hienoa ovat somalialaistyyppiset tiiviit perhe- ja sukulaissuhteet. Olis ehkä suomalaisillakin oppimista. Esimerkkihenkilö tuumii, että olishan sitä perhettä ja sukua mukava tavata tiiviimminkin, mutta kun vanhemmat asuvat Luhangalla, veli Vaasassa, sisko Oulussa ja Esimerkkihenkilö itse Helsingissä, ja kun tota työtäkin täytyy tehdä, niin eihän se ehkä yhtä helposti käy kuin eräillä.

Esimerkkihenkilö on saattanut aikaisemmin lukea lehdestä, että somalit voisivat opettaa suomalaisille sovittelua, koska se on heillä yleisessä käytössä. Nyt Esimerkkihenkilö lukee Korpelan jutusta kuinka suomalainen kaupunkisuunnittelu ja arkkitehtuuri ei palvele tarpeeksi hyvin tietyn vähemmistön yhteisöllistä elämää. Niin juu, Esimerkkihenkilö muistaa myös tekevänsä hommia konepajalla ja ymmärtää maksavansa sekä tietyn vähemmistön että erään Korpelan elämisen.

Esimerkkihenkilö pystyy hillitsemään ensimmäisen mielihalunsa, koska hän ymmärtää, että tietokoneen näyttö hajoaa, jos hän sitä lyö, ja hän joutuu ostamaan uuden näytön omilla rahoillaan. Joka tapauksessa Esimerkkihenkilön päässä pyörii pitkiä, rumia, karvaisia, rikinkatkuisia ja jo ammoin kuolleilla ja kielletyillä kielillä lausuttuja Julmia Sanoja.

Tehtävä on onnistunut. Esimerkkihenkilölle on saatu aikaan Armoton Vitutus.

*

Perskeleen Ykäkin luki Korpelan jutun ja hänellekin tuli Armoton Vitutus.

*

Näkisin, että teknisenä suorituksena Raskas Rynnäkkövittuilu on onnistunut.

Se on sitten eri asia, oliko Korpela tarkoittanut tämän vittuiluksi. Jos ei, niin ehkä hän on aidosti ylpeä tuotoksestaan, ja uskoo muittenkin olevan. Meillähän on tässä maahanmuuttohommassa näitä suojatyöllistettyjä ihmisiä, jotka vakaasti uskovat heidän ammatillisen hiekkalaatikkonsa olevan koko maailman keskipiste, ja muulla maailmalla on siihen lähinnä jatkuva ruokkimis- ja hyväksymisvelvollisuus.

Tietysti kyseessä voi olla tämmönen julkishallinnossa yleinen asia, että kun kerran virassa ollaan tai jotakin tutkitaan, niin se otetaan sitten yliviedyn haudanvakavasti. Jos vaikka valtio kehittää perseenpäristysviraston, ovat sen työntekijät, varsinkin johto- ja tutkijaportaassa sitä mieltä, että perseenpäristäminen on ihan oikeasti ensiarvoisen tärkeää. Muuten ei hengissä selvitä. Lopulta he sitten kehittävät perseenpäristimen joka ei mahdu perseeseen eikä pärise. Ja marmattavat sitten siitä, kun tuote ei ihmisiä innosta, ihmiset naureskelevat teoriassa ihan hyvin suunnitellulle perseenpäristimelle ja pitävät heitä muutenkin pelleinä ja koko touhua silkkana rahantuhlauksena.

Mitä tulee jutussa haastateltuihin somaleihin, en ensimmäisenä lähtisi osoittamaan heitä sormella. Kun he ovat olleet tarpeeksi tekemisissä tämäntyyppisten maijukorpeloitten kanssa, kai siinä heillekin tulee vauhtisokeus, ja he alkavat uskoa siihen, että suomalaiset ovat heidän tänne tulostaan ihan oikeasti innoissaan. Mutta kannattaisi vähän miettiä näitä juttuja. Jos somalialainen yksinhuoltajaäiti mainostaa Syyriasta asti tuotua kahdentoista hengen sohvaansa, se ihan oikeasti voi aiheuttaa kantaväestössä Armottoman Vitutuksen. Kuinka monella meistä on edes semmonen kämppä, johon moinen möhkäle mahtuisi?

Puhutaan, että rasismia tulisi vastustaa. Minä olen asiasta samaa mieltä. Mutta tuonkaltaiset kirjoitukset ovat juuri niitä, jotka rasismia lisäävät. Jos joku ei ymmärrä, että miksi, ei asia varmaan selviä hänelle edes Raskaalla Rynnäkkövittuilulla.


Sunday, December 6, 2009

ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ 2009

Ajatellaanpa, että joku ulkomaanelävä, sanokaamme vaikka John Watson from Dallas, Texas ottaisi asiakseen kiinnostua suomesta ja suomalaisista. Ensimmäisenähän hän ottaisi tietysti avuksi maantieteen teokset ja huomaisi, että kyseessä on hornanperseessä asuva pieni kansansirpale, jolla on vähän raaka-ainevaroja, talvella miljoona astetta pakkasta ja kieli, jota ei ymmärrä lakota-intiaanien poppamiehetkään. Järkevänä ja asiallisena miehenä Watson varmaan tuumisi, että tosta ny ei tullu kyllä sen valmiimpaa.

Seuraavaksi hän kaivaisi esille historianteokset ja huomaisi, että kansansirpale on tapellut viimeisessä suuressa rytinässä molempia pääosapuolia vastaan, ja silti pysynyt hengissä. Tämän jälkeen porukka on kehittänyt hornanperseessä sijaitsevasta maatilkustaan nykyaikaisen hyvinvointivaltion suht toimivine terveydenhuoltoineen ja sosiaaliturvineen. John Watson huomaisi lukiessaan että esim. Nokia ei olekaan japanilainen kännykkä.

Watson tuumisi varmaan, että tällaisella kansakunnalla on todella aihetta olla ylpeä itsestään. Hän kiinnostuisi maasta enemmän ja menisi Dallasin Työväenopistoon lukemaan suomen kieltä. Kielitaidon kohentuessa hän alkaisi lukea suomalaisia valtalehtiä kuten esim. Helsingin Sanomia. Piakkoin hän toteaisi, että wtf, porukanhan pitäisi olla ylpeä itsestään, mutta nämähän ovat sitä mieltä, että heidäthän pitäisi lastata porukalla aikakoneeseen ja kuskata vuoden 1810 Amerikan etelävaltioihin poimimaan puuvillaa.

Watson tuumisi itsekseen, että joku tässä yhtälössä mättää ja tilaisi lipun Amerikan Osuusilmailukombinaatista, hyppäisi Fort Worthissä Helsinkiin lentävään flygeen ja lähtisi Helsinki-Vantaalta on the road.

Tutustuttuaan suomalaisiin hän toteaisi, että tämähän on vallan järkevää ja asiallista väkeä, ja vielä terveellä tavalla ylpeitä itsestään, kulttuuristaan ja historiastaan. Kuitenkin hänen mieltään kaihertaisi paikallisen lehdistön itsehaukkumisorgiat. Lopulta hän tapaisi asiasta vastuussa olevaa mediahenkilöstöä, ja saisi valaistuksen: ”Oh my gosh, nää suomalaisethan on neroja. Meillä jenkeissä kylähullut näkevät nälkää, mutta Suomessahan tämä onkin eräänlaista sosiaalityötä. Annetaan kylähulluille harrastuksia, ja maksetaan siitä vielä palkkaakin, eivätkä he itse miellä olevansa hoidossa. So human.”

Näin kai järkevä ja asiallinen mies ajattelisi. Ei kai hänellä muuta vaihtoehtoa olisi.

Ei suomenpystykorva itseään hauku. Haukkumisen suorittavat pystykorvan perskarvoissa elävät kirput. Niille vaan on annettu megafoni.

Suomalaisuudesta kannattaa olla ylpeä. Ei me täällä maailmassa kumminkaan ihan huonosti olla pärjätty. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. Itsenäisyyspäivän ateriaksi suosittelen savipadassa useita tunteja haudutettua hirven paistia. Hauteena viskillä maustettu lihaliemi. Mainiot Lapin puikulaperunat samaan pataan hautumaan.





Palan painikkeeksi suosittelen raikasta Homma-olutta.