RAKASTA RÄÄKKÄÄJÄÄSI

Espoo on yksi niistä paikoista joissa tuontitavara on ansiokkaasti kunnostautunut tavallisten suomalaisten rääkkäämisessä. Tähän voisi sanoa, että tarttis tehrä jotakin. Ja Espoohan tekee sen, mikä ei yllätä. Eli kääntää asian nurinpäin ja syyllistää syyttömät. Uutinen kertoo:

Espoossa ryhdytään antamaan ensi vuoden alussa lapsille antirasistista koulutusta, jos Terveyden ja hyvinvoinnin laitos hyväksyy kaupungin ja Koulutus Elämään -säätiön rahoitushakemuksen.

*

Kyseessä on yksityisen Koulutus Elämään -säätiön toteuttama Yhdenvertaisempi koulu -hanke, johon antirasistinen koulutus sisältyy.

Säätiö hakee hankkeelle THL:stä 600 000 euron rahoitusta, kertoo säätiön toiminnanjohtaja Sami Teikko.

No entäs se koulutuksen sisältö?

Teikko kertoo, että antirasistisessa koulutuksessa puhutaan alakoululaisten kanssa heidän ikätasolleen sopivalla tavalla siitä, mitä syrjintä on ja miten itse voi pitää huolen siitä, ettei syrji toisia edes tiedostamatta.

– Tarkoitus on, että lapset ymmärtävät, millaisia herkkyyksiä syrjintään liittyy, hän sanoo.

Perusopetuksen johtaja Nurmen mukaan antirasistinen koulutus on opetussuunnitelman mukaista, ja sitä on jo toteutettu joillakin kouluilla. Nurmen mukaan koulutuksesta on saatu erittäin hyviä kokemuksia.

– Monikieliset oppilaat kokevat muita useammin, että he eivät kuulu joukkoon tai joutuvat kiusaamisen kohteeksi, Nurmi sanoo.

”Asian kokeminen” taas kerran huudettu. Vaan eihän tässä oikeastaan ole mitään uutta. Jo kauan aikaa suomalaisia on opetettu syyllistämään itsensä siitä, mitä ei-suomalaiset heille tekevät. Ja syyllistäjät tekevät mukavaa tiliä.

Suomalainen. Opi rakastamaan rääkkääjääsi.

Ja tähän sopii kuvaksi mielipide Helsingin Uutisista. Itse juttu on maksumuurin takana:

Kuvaa hyvin joittenkin suomalaisten idioottimaisuutta. No, joka tapauksessa toivotan kaikille hyvää juhannusta.

KOULUTUS HYVÄKSI IHMISEKSI?

Niin. On pari asiaa – no, monien muassa – jotka saavat meikäläiseltä niskakarvat pystyyn. Toinen on erityisasiantuntija. Ja toinen on visio. Kun ne yhdistetään, niin lopputulos on yleensä pelottava. Niin kuin tässä Ylen jutussa jossa haastatellaan erityisasiantuntijaa joka on työyhmänsä kanssa luomassa visiota suomalaisen peruskoulun tulevaisuudesta. Ja tietyt seikat tässä pistävät silmään. Ensiksi tämä:

Työryhmä onkin lähtenyt muuttamaan koko ajatusta oppimisesta.

– Fokus siirtyy oppimisen prosessiin. Tärkeää ei niinkään ole se, mitä konkreettisia taitoja tarvitsee tulevaisuudessa osata, vaan mitkä oppimisprosessit ovat itsessään hyödyllisiä, ja mitä ihmisen täytyy oppia kasvaakseen hyväksi ihmiseksi.

Ensiksi voi todeta, että se konkreettisten taitojen osaamisen tarve ei vähene tulevaisuudessakaan. Ja sitten se toinen kysymys: Kuinka se ”hyvä ihminen” määritellään? Kun katsoo nykyistä – varsin vihervasemmistolaista – koulujärjestelmäämme, niin sen näkemys hyvästä ihmisestä on varmasti aivan toinen kuin tällaisen tavallisen ihmisen.

Asiaan saadaan hieman selvennystä:

Toinen iso muutos on siirtyä pelkästään yksilön osaamiseen keskittymisestä yhteisölliseen osaamiseen: mitä me osaamme yhdessä tehdä paremman maailman eteen.

Koulun tarkoitus on siis Berneliuksen mukaan tuottaa sellaista sivistystä, jonka ytimessä on halu käyttää osaamistaan yhteiseen hyvään.

Koulun tehtävä on esimerkiksi auttaa ihmisiä kohti ekologisesti kestävää elämää. Kyse ei ole vain ympäristötiedon opettamisesta. Tarkoitus on, että jokaisen luontosuhde muodostuu sellaiseksi, että se motivoi toimimaan.

Parempi maailma huudettu. Ei kuulosta hyvältä. Sitähän huusivat aikanaan jo taistolaiset. Ja kuinka tämä ekologisesti kestävä elämä määritellään? Ketkä sen määrittelevät? Nykyistä muotilinjaa jonka mukaan Suomen talous tulee käytännössä romahduttaa ilmastokiiman edessä?

Ja mitä on tuo toimimaan motivoiminen? Uusia elokapinallisia?

Joka tapauksessa erityisasiantuntija ja visio ovat pelottava yhdistelmä. En nimittäin voi välttyä siltä, että asiassa hieman haisee uusi versio Pirkkalan kokeilusta.

EI TULLU HALOOTA

Tuumailenpa vaan tässä keskenäni, tällaisena käppäukkona. Meillä kun on se paha tapa tuumailla. Jopa ääneen. Jaa mitäkö tuumailen? No sitä, että jos joku kansallismieliseksi julistautunut nuori mies suunnittelisi kouluampumista ja jäisi kiinni, niin VMP:n lööpithän kirkuisivat asiasta pitkään. Etusivu menisi uusiksi. Ja television keskusteluohjelmat hilattaisiin täyteen ”asiantuntijoita” jotka toteaisivat että kyseessä on yleiselle turvallisuudelle erittäin vaarallinen ilmiö jolle täytyy tehdä jotakin ja heti. Nuorisossamme on jotain pahasti vialla. Tähän on pakko puuttua.

Mutta kun sitä kouluampumista ihan oikeasti suunnitteli – ja onneksi jäi kiinni – nuori nainen joka kärsikin muodikkaasta ilmastoahdistuksesta niin kovasti vähälle asia on jäänyt. Varsinkin kun tappamisfantasioidensa seassa kyseinen nainen varoitteli äärioikeistosta. Ja ehkä juuri siksi.

Olisi ehkä kovasti viisasta alkaa tutkia ja selvittää yleensäkin että kuinka paljon ja kuinka monen nuoren ihmisen pääkoppaa on saatu sekoitettua pakkosyötetyllä ilmastohysterialla. Sillä kun ihan oikeasti saadaan päitä sekaisin. Vaikka se on samalla suurta muotia joka antaa ihmiselle pätemisen mahdollisuutta. Tulee muistaa, että ei se nuoriso itse päitään tällä hysterialla sekoita. Siitä ovat vastuussa aikuiset, jotka pakkosyöttävät sitä hysteriaa jo ala-asteikäisille.

Samalla sitä nuorisoa kannattaisi muistuttaa, että Suomi ei ole edes hiilineutraali vaan hiilinegatiivinen.

UTOPISTIT LASTEN KIMPUSSA

No niin, yksi talvi on saatu taas lusittua. Ainakin kalenterin mukaan. Hyvää alkavaa kevättä kaikille ja muistutetaan että utopistit voivat maassamme edelleenkin valitettavan hyvin. Eivätkä ne jätä lapsiakaan rauhaan. Annetaanpa erään utopistin eli ”Naisasialiitto Unionin tasa-arvoisen varhaiskasvatushankkeen” projektipäällikön Nea Alasaaren kertoa varhaiskasvatuslakiin vuonna 2023 tehtyjen muutoksien vaikutuksista päiväkoteihin.

Varhaiskasvatuslaissa sanotaan, että tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta pitää edistää. Varhaiskasvatussuunnitelman eli vasun perusteissa on ollut vuodesta 2018 maininta, että kaiken varhaiskasvatuksen pitää olla sukupuolisensitiivistä.

…

Toiseksi laissa sanotaan, että toimintaa pitää kehittää. Jos on huomattu, että lapset leikkivät paljon samaa sukupuolta olevien kanssa ja sukupuolistereotyyppisillä leluilla, kehittämistoimenpiteeksi ei riitä, että leikistä tehdään tasa-arvoista.

Laki vaatii konkretiaa eli tässä tapauksessa voidaan esimerkiksi miettiä, onko päiväkodissa sukupuolitettu joitain leluja värien perusteella. Sen jälkeen voidaan vaikka arpoa leikkejä ja leikkikavereita.

Siis arvotaan leikit ja leikkikaverit? Seuraava vaihe lieneekin sitten se että sukupuolisensitiiviseksi koulutettu henkilökunta ei enää arvo, vaan määrää. Näin lyhyesti voisi vain todeta että voisivatko utopistit jättää sentään lapset rauhaan maailmanparannuskiihkostaan ja antaa lasten olla ihan sellaisia kuin niitä itseään huvittaa?

LASTEN PELOTTELU MUOTINA

Jotkut asiat vaan tympii. Niin kuin se, että nämä tiedostavat aikuiset ovat ottaneet muotiasiakseen pelotella lapsia ja nuoria ilmastomaailmanlopulla. Ns. valistuneiden opettajien pakkosyötön avulla on suomalaisia lapsia ja nuoria köijätty erilaisiin ilmastomielenosoituksiin jo vuosia.

Jotenkin luonnollista kehitystä lienee että tuo aivopesu otetaan osaksi lastenkirjallisuutta. Mikäs muu kuin Helsingin Pravda mainostaa kahta uutta lastenkirjaa jossa ”uudet kotimaiset lasten­sarjakuvat vievät pienet päähenkilönsä mytologian ja fantasian maailmoihin” mutta ne syöttävät ilmastopropagandaa:

Kirjan alussa katsotaan yläilmoista, kun perhe ajaa mummolaan lumisessa metsämaisemassa. Talvi ei vain lopu, vaikka on kesäkuu.

Sarjan päähenkilö, pikku Eevi saa mummoltaan salaperäisen kaulakorun. Sen avulla hän näkee metsässä haltiat ja muut olennot. Eevi lähtee haltioiden kanssa pelastamaan Louhen hallitsemasta Tuonelasta Sämpsä Pellervoista, jotta hän voisi herättää luonnon kesään.

*

Ennen kuin siirrytään fantasian maailmaan, aikuiset antavat pitkittyvän talven syyksi ilmastomuutoksen. Vaikka Maapallo lämpenee, Pohjola saattaa tosiaan kylmetä, jos Golfvirta kääntyy.

Lapsillekin on hyvä kertoa ilmastonmuutoksesta, joka ei kuitenkaan korjaannu haltioiden voimin.

Ja ihan varmasti on kerrottu. Pistää vaan noin yleensä miettimään että tuo kovasti mainostettu lasten ja nuorten ilmastoahdistus alkoi ihan samaan aikaan kun alkoi aikuisten heille syöttämä maailmanlopun hysteria. Joka tulee jatkumaan lastenkirjoissakin. Näin ennustaa myös Pravda:

Käsitys sarjakuvasta – varsinkin suomalaisesta – leimallisesti lastenkulttuurina vanheni jo reippaasti viime vuosisadan puolella. Nyt alalla puhutaan, että jotkut kustantamot suorastaan kaipaavat lastensarjakuvia. Kaksi uutuutta voivat olla trendin airuita.

Tuumailen vain keskenäni, tällaisena käppäukkona että eikö kannattaisi uhrata voimavaroja sen jatkuvan ”vihapuheen” etsimisen sijasta siihen, että suojeltaisiin mukuloiden päänuppeja egoaan ruokkivien vihervasemmistolaisten hysterialta?

VIHERVASEMMISTON KÄRSÄNTYÖNTÄMISTÄ

Vihervasemmistossahan on se yhteinen piirre, että se ei hahmota yhtä suomen kielen suurta viisautta eli ”älä tyrkytä tapojasi”. Sen sijaan se työntää aktiivisesti kärsänsä toisten ihmisten asioihin jotka eivät sille millään muotoa kuulu.

Tuorein esimerkki tulee Helsingistä jossa apulaispormestari Johanna Laisaari (demari) haluaa Helsingin päiväkoteihin ns. Oslon mallin eli Helsingin kaupungin päiväkodeissa ei jatkossa tarjottaisi enää muuta kuin kasvisruokaa.

Näin äkkiseltään tulee mieleen että varsinkin kasvavat lapset tarvitsevat eläinproteiinia mutta kyseisellä Laisaarella on peruste, joka tyhjentää pajatson vihervasemmistolaisessa kuplassa eli:

”Henkilökohtaisesti ajattelen, että tulevaisuudessa on ilmastosyistä perusteltua kasvattaa kasvissyönnin määrää.”

Eli jälleen kerran se vihervasemmistolainen pyhä lehmä ilmastomuutos. Onhan selvää että Kiinan päästöt vähenevät kun helsinkiläiset mukulat siirretään pelkälle kasvisruualle. Mutta sana ilmastomuutoshan saa vihervasemmistolaisella lyömään tyhjää. En ole tosin varma että ovatko ne oikeasti huolissaan ilmastosta vai ruokkivatko vain asialla egoaan tyyliin ”keksinpä tämän ennen kuin joku toinen, vähänkö olen tiedostava ihminen”.

Huomattavaa muuten on että me lihaa syövät käppäukot ja -akat emme pakota ketään kasvissyöjää syömään liharuokaa. Kas kun me emme  työnnä kärsäämme toisten asioihin. Syökää toki pelkkiä kasviksia. Ei se meiltä mitenkään pois ole. Ei se meitä häiritse.

Muistutettakoon että tätä pakollista kasvisruuan tuputtamista on harjoitettu myös sotavaltiolla. Ja ilmastosyistä™ tietenkin. Oheinen kuva varuskunnan roskiksesta kertoo, kuinka suunnaton menestys tuokin on ollut.

Taitaa vaan olla niin että päiväkotilapsilla on huomattavasti huonommat mahdollisuudet ns. äänestää jaloillaan kuin varusveijareilla. Niin että kannattaisiko suojella mukuloita vihervasemmiston egoa ruokkivalta utopialta?

OPETUSHALLITUS, WOKELLUS JA PINNANMAA

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradiosta. Olemme saaneet haltuumme hieman ohjeistusta siitä, kuinka opetushallitus haluaa kasvattaa nuoria suomalaisia kansalaisia. Vieraanamme on täällä Huitsinnevadan kunnan koulutoimenjohtaja Kauko Khnyssistö joka kertoo siitä, mikä on pinnanmaalainen suhtautuminen näihin ohjeisiin, jotka aika laajalti ovat kyllä käskyjä niin kuin nykypäivänä on huomattu. Tervetuloa lähetykseen, Kauko.

- Kiitos, Antero ja terveiset kaikille kuuntelijoille.

- Jos lähdetään näistä ohjeistuksista niin ensimmäisenä pistää silmään tämä ”Miten lapsen kielitaito vaikuttaa siihen, miten lapsi pääsee mukaan leikkeihin tai saa äänensä kuuluviin? Vain suomenkielinen ympäristö saattaa aiheuttaa ulossulkemista, jos lapsi ei osaa puhua hyvin.”

- Ei mitenkään. Pinnanmaa on suomenkielinen ja vain suomenkielinen ympäristö, kouluissa puhutaan suomea ja oppilaalla on velvollisuus opetella se suomen kieli. Koska meillä ei täällä toimita jalustalle nostettujen turvapaikkahuilailijoiden tarpeiden mukaisesti niin asia ei ole minkäänlainen ongelma. Ei suomalaisia lapsia voi asettaa kärsimään valtion järjettömästä maahanmuuttopolitiikasta.

- Tuohon varmasti osaltaan liittyy tämä kohta eli ”Miten suomalaisuutta ilmaistaan ja rakennetaan puheessa, kuvissa ja teoissa? Kuka ja millainen on suomalainen?” Mikä on Pinnanmaan koulutoimen näkemys?

- Suomalainen on etninen suomalainen. Sitten täällä on joitain oikein mukavia ulkomaalaisia tyyppejä joita vastaan meillä ei ole yhtään mitään mutta eivät he itsekään pidä itseään suomalaisina niin kuin mekään emme pidä heitä. Mutta he ovat ihan arvostettuja kansalaisia.

- Ja asia jatkuu eli ”Pystyvätkö esimerkiksi ruskeat ja mustat lapset sanoittamaan kokemuksiaan valkoisessa kasvu- ja oppimisympäristössä?”

- Me seuraamme kyllä tapahtumia muuallakin Suomessa ja sen perusteella voimme sanoa että eiväthän ne sanoita kokemuksiaan – koko termi on sinänsä itsessään mitään tarkoittamatonta paskapuhetta –  vaan terrorisoivat tavallisia suomalaisia oppilaita. Me olemme kyllä varautuneet asiaan ja jos Pinnanmaalle tulee kouluterrorista kiinnostuneita etnisesti edistyksellisiä oppilaita niin tarvittaessa käytämme terapeuttista Umpf – Tsöpp-menetelmää.

- Minä tunnen terapeuttisen Umpf – Tsöpp-menetelmän mutta kaikki kuulijat välttämättä eivät. Kerrotko siitä siis hieman?

- Toki. Se koostuu kolmesta vaiheesta:

1. Varoitus. Ensimmäinen ja viimeinen.

2. Remmiapeli.

3. Suossa uittaminen, perseen tervaaminen ja koko suvun pysyvä karkoittaminen Pinnanmaalta sekä sen omaisuuden takavarikoiminen.

- Ja ymmärtäisin tämän olevan yksi syy siihen, miksi turvapaikkahuilailijat eivät missään nimessä halua Pinnanmaalle. Mutta otanpa esille vielä yhden asian joka opetushallituksessa on kovasti tärkeä mutta joka täällä Pinnanmaalla ihmetyttää. Eli ”Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.”

- Tässähän opetushallitus on lanseerannut pakolliseen käyttöön muodikkaan ”musta tuntuu-biologian” mutta me täällä toteamme siitä sen, mitä Hömpstadin Vähänköehkäopistokin on todennut. Eli kyseessä on maailmanhistorian ehkä ensimmäinen muodin ja mielisairauden yhdistelmä jossa sinänsä terveeksi tulkittavat ihmiset yrittävät parhaansa mukaan levittää kyseistä mielisairautta. Jopa lapsiin. Vain, koska se on muotia. Mutta meillä Pinnanmaalla biologia on edelleenkin biologiaa eikä meillä tarvita unisex-vessoja. Jos joku opettaja alkaa levittää musta tuntuu-biologiaa niin hän saa kenkää ilman irtisanomisaikaa. Pinnanmaalla ei kerta kaikkiaan sotketa lasten ja nuorten pääkoppia wokeltamisella.

- Tämähän on oikea linja mutta valitettavasti se täällä Suomessa on voimassa vain Pinnanmaalla niin kuin case Mäenpää viimeisenä osoittaa. Tulisi aina muistaa että jos vihervasemmisto saa oikeuden määritellä sen mitä puhutaan, kirjoitetaan ja ajatellaan niin silloin elämme totalitarismissa.

- Teutates ja Belenos Pinnanmaata siltä varjelkoon. Mutta haluaisin vielä kertoa opetusmetodeistamme hieman.

- Ilman muuta. Kautta Teutateksen.

- Meiillähän yhdelläkään oppilaalla ei ole luokassa älyhärpäkettä. Jos sellainen löytyy, niin opettajalla on oikeus lyödä se moskalla paskaksi. Ja me käytämme opetuksessa nykymaailmassa aivan vallankumouksellista opetusvälinettä.

- Joka on?

- Oppikirja. Siis sellainen paperille painettu. Jota pitää lukea. Joka ei ole interaktiivinen eikä muitakaan hienoja sanoja. Käytämme lisäksi kyniä ja paperia ja meillä ei ole mitään avoimia härväystiloja vaan luokkahuoneet joissa istutaan pulpeteissa.

- On selvää, että Pinnanmaan opetustoiminta on hyvissä ja järkevissä käsissä eikä täällä muutenkaan hipit hillu eikä anarkistit askartele. Kauko Khnyssistö, kiitos haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, siirto rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Kun Juha Mäenpään kutsuvierasasema Provinssirockiin kerran lgbtqtiityytyttävistä syistä peruttiin niin kutsumme hänet vieraaksi Huitsinnevadassa pidettävään Rähmä-rockiin. Siellähän esiintyvät mm. rynnäkköhumppayhtye Ylermi Vilvatväinen & Hässitty Käsitys, heavy-orkesteri Some Löpö, folk metal-orkesteri Völlövä Sininen sekä taidepunk-orkesteri Smelle Triljoona jonka kappale Moottorisaha On Jäässä on tällä hetkellä Pinnanmaan listaykkösenä. Festivaalin turvallisuusjärjestyksestä vastaa käppäukkojen turvallisuuspalvelu Kalakukko-Special. Tervetuloa viihtymään! Festivaaleille jossa hipit ei hillu eikä anarkistit askartele.

Pinnanmaa. Wokellusvapaa vyöhyke.

AJAN HENKI OSA XIII

Eli Miss Jätkä

Ajan henkeenhän kuuluu jatkuva transhypetys jota täytyy transhypettää koska sitä täytyy transhypettää koska se on tiedostavaa muotia. Yksi esimerkki kyseisestä hypetyksestä on tämä Miss Suomi-ilmiö ja nyt on kovasti hienoa että kyseisiin kinkereihin pääsee transsukupuolinen nainen ts. jätkä.

Sinänsä jokainen tekee omia valintojaan ja kyseiset kinkerit ovat koko lailla turhia. Mutta tällaisena konservatiivisena käppäukkona mietin – ja hypettäjien tulisi miettiä myös – että kuinkahan moni nuori ihminen on jo nyt ja kuinka moni tulevaisuudessa huomannut – sen jälkeen kun on peruuttamattomasti silvottanut itsensä – että ei hän olisikaan tarvinnut sitä silpomista vaan mielenterveyden apua?

Ja näille hypettäjille muistuttaisin että te olette muodikkaassa innossanne tästä osaltanne vastuussa. Ja muistakaa että kyse on vain muodista joka on lähtenyt täysin lapasesta.

Eikös kirurgeilla muuten ollut aikanaan nyrkkisääntönä että tervettä kudosta ei turhaan leikata?

MIELIKUVARIKOLLINEN

Radanvarsikaupunki, hieman tuonnempana…

Jaa-a… mitähän ne knääkät ovat minun varalleni kehittäneet? Näitä tuumaili 48-vuotias perheellinen sokerisorvaaja Unto Epatte marssiessaan Radanvarsikaupungin poliisilaitoksen ovesta sisään. Hänen kaverinsa Jouko Jötikkä oli ollut samassa tilanteessa aikaisemminkin ja osasi kertoa että kuulustelun syytä ei ajatusrikollisille koskaan ilmoitettu etukäteen. Saipahan tyyppi kiehua muutaman päivän epävarmuuden liemissä. Unton mieleen tuli se vanha vitsintapainen ”Tiedäkkös, miten pidetään hullua jännityksessä? Mä kerron huomenna”. No, tätähän se perkele soikoon oli. Kiusa se on pienikin kiusa joka todennäköisesti ennakoi huomattavasti isompaa kiusaa.

Unto ilmoittautui ja hänet ohjattiin metallin- ja räjähteidenpaljastimen läpi kuulusteluhuoneeseen jossa häntä odotti yhteiskunnallinen ylikonstaapeli Dominetta Ruoskio. Unto kysyi:

- Mitenkäs… kuulusteltava kai seisoo?

Ruoskio hymähti ja viittasi istumaan. Istuttuaan Unto kysyi:

- Niin mistäs minua sitten syytetään? Kas kun kuulustelukäskyssä ei sitä mainittu. Olishan se ollut jokseenkin kohteliasta ilmoittaa.

Dominetta katsoi hetken ajan tietokoneensa näyttöruutua. Sitten hän vastasi:

- Viranomaiskoneisto on kohtelias vain ihmisille, jotka ovat kohteliaita toisille ihmisille. Oikeille ihmisille. Te ette ole olleet. Teistä on tehty useita rikosilmoituksia. Vakavista rikoksista.

- Hä? Minkähänlaisista rikoksista?

- Mielikuvarikoksista.

- Saiskos tuon suomennettuna? Tai ihan selkokielellä kiitos. Olenks minä kuvitellut keskenäni jotain kiellettyä? Eihän mulla ole edes mitenkään vilkas tuo mielikuvitus. Enempi tylsä tyyppi minä olen.

Dominetta Ruoskio katsoi Untoa hetken kuin jotain siivoojalta huomaamatta jäänyttä vastenmielistä näljää yleisen vessan lattialla, huokasi ja sanoi sitten:

- Olisi ehkä hyvä seurata lakien kehittymistä. Ja jos ei seuraa niin kannattaisi pitää lärppänsä kiinni. No, tässä on teille printit siitä, mitä olette esittäneet sosiaalisessa mediassa niin monikulttuurisuus- kuin ilmastoaktiiveille. Eli kaikki on tallessa. Niitä on turha yrittää enää poistaa. Ja ne sisältävät raskauttavaa materiaalia.

Unto kävi printit läpi ja totesi ihmeissään:

- Mutta mitäs rikollista näissä on? Minähän olen faktoilla ja tilastoilla osoittanut sekä monikultturismin että ilmastohysterian vaarallisuuden asiasta innoissaan housuunsa pissijöille. Vai väitättekö että tuo, mitä olen kirjoittanut sisältää ensimmäistäkään valhetta? Ne ovat pelkkiä faktoja kaikki.

Ylikonstaapeli Ruoskio otti printit Untolta, huokasi jälleen ja vastasi:

- Teidän tulisi ymmärtää että kehittyneessä intersektionaalisen feministisessä yhteiskunnassa faktat ovat toisarvoisia. Jopa loukkaavia. Ainoastaan hyväksytyillä mielikuvilla ja tunteilla on merkitystä. Ja te olette loukanneet kahta yleisesti hyväksyttyä – laillisesti hyväksyttyä – mielikuvaa ja niiden esittäjiä. Ensinnäkin sitä, että maahanmuutto, nimenomaan kehitysmaalainen maahanmuutto todellakin on Suomelle välttämättömyys ja väistämättömyys. Sen mahdollisesti aiheuttamat täysin marginaaliset ongelmat johtuvat vain suomalaisten rasismista ja suvaitsemattomuudesta. Eikä kyseistä mielikuvaa eikä varsinkaan sen esittäjiä saa arvostella. Millään perusteella. Lisäksi on hyväksytty mielikuva että islam on täysin humanistinen ja länsimainen uskonto eivätkä islamilaiset eroa suomalaisista millään muotoa. Ja se mielikuva on yhtälailla arvostelun ulko- ja yläpuolella.

- Ja toinen hyväksytty ja sitä myötä myös suojeltu mielikuva on se, että Suomen intersektionaalisen hallituksen väestöllemme ja elinkeinoelämällemme pakottamat ilmastotoimet ovat maailman pelastamisen kannalta välttämättömiä ja väistämättömiä ja näin ollen myös arvostelun ulkopuolella. Niiden arvostelu on rangaistava teko.

Unto nieleskeli hetken, mietti, onko unessa, nipisti itseään ja totesi että ei, enpä taida olla:

- Siis… faktoilla ei ole merkitystä… vaan pelkillä mielikuvilla?

- Nimenomaan niin. Ja koska olette käyttäneet faktoja viha- ja loukkaamistarkoituksessa ja vielä julkisesti niin olette saaneet aikaan sen että usea vihervasemmistolainen nainen on joutunut sairaslomalle koska he mieltävät joutuneensa julkisesti vihanolatuksi faktistin vihakampanjan seurauksena. Kas kun teidän vihafaktanne ovat saaneet sosiaalisessa mediassa myös hyvin paljon tykkäyksiä joka tekee asiasta vielä raskauttavamman.

- Eli onko siis niin, että hermoherkkien naikkosten tunteet ovat nykyisin tärkeämpiä kuin tosiasiat?

- En käyttäisi kyseisistä valveutuneista henkilöistä noin brutaalia ilmaisua… mutta kyllä, kyllä näin on. Tunteet, ja nimenomaan oikeat naiselliset tunteet menevät kehittyneessä yhteiskunnassa insinööritodellisuuden faktojen edelle.

- Ja sen myötä tietysti minun ja kaltaisteni vihaaminen ja vielä julkinen sellainen on ok? Vaikka minä puhun vain faktoja?

- Nimenomaan on. Eikä mitään ”vaikka”, vaan ”nimenomaan”. Koska vihafaktanne loukkaavat oikeaoppisia ihmisiä sekä heidän tunteitaan  ja olette muutenkin intersektionaalisen uhriutumispyramidin alimmalla tasolla.

- Jaahah, no, mitenkäs minun sitten käy?

- Alkaa oikeusprosessi jossa teidät tuomitaan sakkoihin, suuriin vahingonkorvauksiin tunnekunnianloukkauksista ja sitten ehdolliseen vankeuteen. Mutta se on vain osa rangaistuksesta. Oikeudenkäyntiä tietysti venytetään ja kaikki kulut tulee teidän maksettavaksenne. Se todennäköisesti ajaa perheenne vararikkoon. Lapsistanne on muuten jo tehty useita lastensuojeluilmoituksia hyvin perustein sillä eihän lapsen kasvu ja kehitys ole turvattu vihafaktistin perheessä. Lisäksi kuvanne laitetaan kaikkiin Radanvarsikaupungin julkisissa tiloissa sijaitseviin häpeätauluihin. Anteeksipyyntö on tässä vaiheessa täysin myöhäistä. Kuulustelu on päättynyt. Voitte poistua.

Unto poistui poliisiasemalta miettien että voi kun pienenä tietäis kuinka isona on hauskaa.

Yhteiskunnallinen ylikonstaapeli Dominetta Ruoskio puolestaan nojasi tyytyväisenä mukavan toimistotuolinsa selkänojaan, laittoi kädet niskansa taakse ja tuumasi että oikeat tunteet… ei vääriä faktoja… vain oikeat tunteet… vain oikeat tunteet… elämä on ihanaa kun sen intersektionaalisen oikein oivaltaa…

NE TRANSJYRÄÄ MEITIN

Siinä aikaisemmassa käppäukkopostauksessa nostin esille muotina jyräävän LGBTQTiiTyyn. Unohtui vain mainita että se ei ole enää pelkkä muoti, vaan virallinen totuus. Ja siitä tuli tuoreeltaan ikävä esimerkki Salosta. Uutinen kertoo:

Mustamäen koulu pyysi tukea tasa-arvovaltuutetulta oppilaan koulutyön takia. Yksi lause valtuutetun kannanotossa nosti äläkän.

Salon Seudun Sanomat kertoo tapauksesta, jossa Salon Halikossa sijaitseva Mustamäen koulu pyysi tasa-arvovaltuutetulta kannanottoa syrjiväksi katsottuun oppilastyöhön.

Tasa-arvovaltuutetun sivuilla julkaistussa kannanotossa kerrotaan, että kyse oli koulun mahdollisuudesta kieltää oppilastyö, joka sisältää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia vastaan suunnatun viestin.

Kannanottoa pyydettiin erityisesti virkkeeseen sukupuolia on vain kaksi.

Tasa-arvovaltuutettu sitten totesi että ”salolaiskoulun oppilaan työ oli sukupuolivähemmistöjä syrjivä”. Eli tosiasioita ääneen sanomalla syyllistytään nykyisin syrjintään. Asian virallinen puoli hahmottuu tässä:

Salon kaupungin vs. perusopetusjohtaja Jaana Talvitie toteaa Salon Seudun Sanomille, että vaikka asia jakaa mielipiteitä, koulutyötä "ohjaavat lait, asetukset ja suunnitelmat, eivät omat mielipiteet".

Eli jos asia on laki, niin se on totta vaikkei se olisikaan. Ja mikä laki se ”suunnitelma” on? Mikä on viesti oppilaille? Vastaus: Valehdelkaa, tai olette vaikeuksissa. Koskahan biologia korvataan kouluissa yhteiskunnallisella biologialla?

Lyhyen postauksen loppuun voi todeta että vaikka en hirveästi harrasta englannin kieltä, niin siinä on asiaan sopiva sanonta:

I´m too old for this shit.

Tarttee vissiin tehdä seuraava postaus jostain ihan muusta.

PAKKOSYÖTETTYÄ SETAPUUROA

Niin kuin on aikaisemminkin tullut todettua: maailmalla käydään sotaa jonka pelätään vielä eskaloituvan ja Suomen talous lähentelee pankrottia. Samalla kouluissa pisa-tulokset heikkenevät samoin kuin oppilaitten oppimisen taso. Mutta täällä Suomessa jaksetaan silti edelleenkin keskittyä suvaitsevais-tiedostavan väestönosan prioriteetteihin eli lasten ja nuorten pään sekoittamiseen oikein opetussuunnitelman pohjalta. Lippulaivana tässä on luonnollisesti Helsingin kaupunki ja asiastahan otsikoidaan:

Helsinki järjestää 6.–9.-luokkalaisille sateenkaarityöpajan – osa huoltajista haluaisi kieltää lastensa osallistumisen.

Epäilemättä haluaisi, sillä:

Opetussuunnitelman mukaan perusopetuksessa on edistettävä tasa-arvoa sekä yhdenvertaisuutta ja lisättävä tietoa sekä ymmärrystä muun muassa sukupuolen moninaisuudesta.

Eli pakolliseen opetussuunnitelmaan on ympätty – ymmärtääkseni jo edellisen hallituksen aikana – pakkosyötettävä LGBTQTiiTyy-propaganda. Josta ei voi kieltäytyä:

Peruskoulun 6.–9.-luokkalaisille järjestettävät sateenkaarityöpajat ovat Halkilahden mukaan osa opetussuunnitelmaa eli siten käytännössä pakollisia kaikille.

Näitä ns. työpajoja vetävät sitten SETAn työntekijät ja kyseinen järjestöhän on erikoistunut eritoten muodikkaan pride-pervoilun mainostamiseen. Nyt sillä on mahdollisuus pakkosyöttöön. Pistää vaan miettimään että tuon ikäiset ihmiset ovat omasta itsestään vielä perin epävarmoja muutenkin. Onko aivan pakko tuputtaa jotain, joka sekoittaa pään vielä entisestään? Muistutetaan vielä siitä, että tässä ”sukupuolen moninaisuudessa” on muodin mukaisesti heitetty biologia romukoppaan. Siinä ei opeteta faktoja, vaan muotia josta on tullut uskonto.

Asiasta tulee sinänsä hieman mieleen meille Kekkoslovakian nulikoille pakkosyötetty YYA-liturgia. Mehän kuunneltiin kiltisti ja välitunnilla väännettiin vitsejä asiasta. Toivottavasti suurin osa oppilaista osaa nauraa pakkoliturgian nurin nytkin. Toivottavasti. Nyt vain tällainen reaalimaailmassa elävä käppäukko joutuu huomaamaan että asioitten sotkemiseen riittää loppujen lopuksi hyvin pieni porukka. Kas kun vastaanpanijoita ei ole.

Vaan vielä kysymys: Koskevatkos nämä ”sateenkaarityöpajat” myös koulujen islamilaisia oppilaita? 

USKOSSAAN HORJUNEIDEN LUOSTARI

Heinävesi, joskus tuonnempana…

Intersektionaalisen sisäministeriön auto kääntyi entisen Lintulan luostarin pihaan ja sen kyydissä oli nuori psykologian maisteri Mirjetta Rääkiö. Mirjetta oli tietoinen paikan historiasta ja siitä että se oli ollut pitkään ortodoksinen nunnaluostari. Mutta kun ortodoksinen kirkko ei aikanaan suostunut luopumaan kristillisestä perinteestään ja liittymään perustettuun yleiseen hyve- ja suvaintovirastoon niin sen asema valtionkirkkona lopetettiin ja samalla lopetettiin myös verotusoikeus. Ortodoksisen kirkon omaisuus siirtyi valtiolle ja Lintulan luostari oli nykyisin kehittyneen intersektionaalisen feminismin tutkimuskeskus.

Tosin se oli sitä vain virallisesti ja siitä Mirjetalla oli itsellään jo jonkinmoinen tieto. Sillä hän oli saanut hyvin mielenkiintoisen työtarjouksen tästä paikasta. Aikaisemman uransa Mirjetta oli tehnyt opetusministeriön suunnittelupsykologina joka oli erikoistunut transmyönteisen ajattelun levittämiseen ja normalisoimiseen koko koulujärjestelmässä. Hänet tunnettiin fanaattisena intersektionaalisen feminismin kannattajana. Ja varmaan siksi häneen otettiin yhteyttä intersektionaalisesta sisäministeriöstä, annettiin työtarjous avustavana psykologina ja pyydettiin tutustumaan kehittyneen feminismin tutkimuskeskukseen.

Hänet lennätettiin yksityiskoneella ja Joroisten lentokentällä vastassa ollut auto kuljetti hänet Lintulaan. Hän pani merkille sen, että alue oli ympäröity piikkilanka-aidalla. Hänet ohjattiin suoraan tutkimuskeskuksen pääabbedissan Vilmia Alisteisen toimistoon. Toimistossa oli myös toinen nainen jonka Mirjetta tunnisti. Jumaliste… sehän oli Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Nainen kaiken intersektionaalisen takana. Harmaa eminenssi. Elävä legenda. Kyseinen Lennipirkitta sanoi:

- Vilmia johtaa tätä paikkaa. Mutta minä johdan kaikkea toimintaa sen takana. Sinut on havaittu nuoreksi, lahjakkaaksi, motivoituneeksi ja ennen kaikkea ideologisesti puhtaaksi henkilöksi joten sinulle olisi tarvetta täällä. Tämä on intersektionaalisen yhteiskunnan kannalta hyvin tärkeä laitos. Olet jo varmaan saamistasi ennakkotiedoista ymmärtänyt, että tämä ei ole ihan sitä, mitä tämä virallisesti on.

- Kyllä. Näin olen ymmärtänyt.

- Tämä on taantumuksen vastaisen toiminnan yksi etulinjan laitoksista. Tänne on sijoitettu niitä sisariamme sekä valtamediasta että yliopistoista ja muista tehtävistä joiden usko on alkanut horjua. Usko intersektionaalisen feministisen yhteiskunnan välttämättömyyteen ja täydellisyyteen ainoana oikeana yhteiskuntamallina. He ovat unohtaneet että esille tulevat häiritsevät faktat eivät saa koskaan horjuttaa uskoa kiveen hakattuun ideologiaan.

- Kuinka he ovat tänne päätyneet?

- Osa vapaaehtoisesti. Koska he ovat itse olleet huolissaan itsestään ja ajatuksistaan. Ja osa on, no, sanotaanko että hoitohenkilökunnallamme on suuret valtuudet. Viimeisimpänä esimerkkinä on yliopistollinen tutkija Annia Riippiö joka alkoi tehdä Helsingin Yliopistossa vertailevaa tutkimusta maahanmuuttajien rikollisuudesta sekä jengiytymisestä joka tietysti johtuu vain syrjäytymisestä ja kantaväestön rasismista. Hän vertasi sitä 1990-luvun Suuren Laman syrjäytyneisiin suomalaisnuoriin ja teki johtopäätöksiä jotka olivat, no, faktisesti kyllä täysin oikeita mutta ideologisesti ja intersektionaalisesti vääriä. Hän aikoi julkaista tutkimuksensa ja alkoi muutenkin puhua levottomia yliopistolla. Valveutuneet sisaret yliopistolla ottivat yhteyttä meihin ja kertoivat hänen opillisesta alennustilastaan.

- Eli hänet tuotiin tänne?

- Nimenomaan tuotiin. Se ei tapahtunut vapaaehtoisesti. Hänen puolisolleen ilmoitettiin että hän on täällä, haluaa olla ehdottomassa rauhassa eikä pitää mitään yhteyttä ja haluaa viimeistellä väitöskirjaa islamilaisuuden aikaansaamasta suvaitsevaisuuden lisääntymisestä Suuren Laman aikaisessa Suomessa. Meillä muuten on ministeriössä palkattuna niitä väitöskirjan tekijöitä. Heidän työnsä ei sinänsä ole kovin vaikeaa koska siihen on valmis sabluuna ja jokainen intersektionaalisen sisäministeriön kautta tuleva väitöskirja hyväksytään joka tapauksessa.

Mirjetta kysyi:

- Täällä ei siis ole miehiä ollenkaan?

- Ei. Heille on uudelleenkoulutuspaikka Hailuodossa. Vielä suljetumpi kuin tämä. Sillä eihän miehiin voi muutenkaan luottaa. Sinänsä miestoimittajien ajoittain aiheuttamat ongelmat häviävät ajan kuluessa itsestään sillä eihän heitä ole otettu toimittajakoulutukseen yli kymmeneen vuoteen.

Mirjetta nyökkäsi, oli hetken aikaa hiljaa ja kysyi sitten:

- Entäs se hoito? Kuinka se sitten oikeastaan tapahtuu?

Tähän vastasi Lennipirkitta:

- Se on muistamattomuushoitoa. Meillä on keinot käyttää niin pakkohypnoosia kuin psykoaktiivisia aineita joilla saamme aikaan rajoitetun muistinmenetyksen. Rajoitetun, mutta halutulla ajalla totaalisen sellaisen.

- Ymmärrän. Mutta mihin minua tarvitaan?

- Kartoittamaan se hetki, josta alkaen muistinmenetys täytyy tehdä. Te osallistutte keskustelusessioihin potilaiden kanssa ja pyritte niiden myötä kartoittamaan sen hetken ja ne tapahtumat, jolloin heidän ajatuksensa siirtyivät väärille poluille. Kun olemme saaneet sen hetken kartoitettua, niin asetamme muistinmenetyksen varmuuden vuoksi siitä vuoden taaksepäin. Ja hyvin moni hoidettava on ollut tyytyväinen kun hoito on saatu valmiiksi. He ovat jälleen asiaan täydellisesti uskovia ihmisiä ja lisäksi heillä kaikilla on mukanaan maailmaan palatessaan uunituore tohtorinväitöskirja.

- Kuinka suuri osa hoidosta onnistuu?

- Noin yhdeksänkymmentä prosenttia.

- Entäs ne, joiden kohdalla hoito ei onnistu? Että he kieltäytyvät palaamasta intersektionaalisesti oikeaan ajatusmaailmaan?

Lennipirkitta Löröttät-Sixteen huokaisi ja hänen ilmeensä kertoi varsinaisen asian hänen vastatessaan:

- No… silloin me yksinkertaisesti luovutamme.

- Eli ne, jotka ovat uhkana ajatussaastan levittämisestä eivät koskaan poistu tästä luostarista?

- No… ainoastaan savupiipun kautta. Ja sen vuoksi tämän paikan työntekijöiltä vaaditaan, että he ovat valmiita kaikkeen. Aivan kaikkeen. Oletteko valmis tähän vaativaan tehtävään? Palkka on varmasti kohtuullinen.

Mirjetta mietti hetken ja hän muisti kuinka varsinkin miespuolisia vanhempia toimittajia oli kadonnut julkisuudesta ja sitten he olivat saaneet yllättävän sydänkohtauksen. Hän huomasi, ettei asia vaivannut häntä ollenkaan joten hän vastasi:

- Olen valmis. Kaikkeen. Aivan kaikkeen. Oikean uskon suojelemiseksi.

Lennipirkitta katsoi häntä lämpimästi. Oli jälleen löytynyt oikea ihminen oikeaan tehtävään. Tietysti hänen piti hankkia vielä kannuksensa käytännön työssä. Intersektionaalisen feministisellä yhteiskunnalla oli kaikki oikeus ja velvollisuus suojella itseään yhteiskuntana joka saavutti täydellisyyden ja lopetti historian.

SIIRTOMAAVALTA SUOMI

Suvaitsevais-tiedostavaistohan yrittää aika ajoin ts. jatkuvalla syötöllä vierittää suomalaisten niskaan kollektiivista syyllisyyttä yhdestä jos toisestakin asiasta. Suomen ja suomalaisuuden mollaaminenhan on nykyisin varma keino saada yliopistollista uskottavuutta ja voidaanhan sillä osaltaan perustella se, että Suomeen on aivan pakko hankkia aina lisää kehitysmaalaisia.

Onpa tässä touhussa esille nostettu se kuuluisa orjalaivatervakin, tosin se asia on mennyt pääosin nauraa kätkättämiseksi yrityksen epätoivoisuuden vuoksi. Tässä huumorinpläjäyksessäkin se mainitaan:

Suomi osana Ruotsia on kytkeytynyt vuosisatojen ajan kansainväliseen kauppaan ja hyötynyt siitä. Esim. Britannian purjelaivat eivät olisi pysyneet pinnalla ilman suomalaista tervaa, Turkuun 1700-luvun puolivälissä perustettu sokeritehdas käytti Karibian saarilla orjatyövoimalla tuotettua raaka-ainetta tai Tampellan puuvillatehdas hankki puuvillaa etelävaltioiden orjaplantaaseilta.

Vaan miltäs huumorisivustolta tämä on poimittu? Vastaus: ei miltään. Kyseessä on ote ylioppilaslautakunnan tämän vuoden YO-kirjoituksia varten tehdystä hyvän vastauksen piirteistä. Ja orjalaivaterva on hyvässä vastauksessa mukana.

Sinänsä Suomen suuri ja alistava siirtomaavalta ei menestynyt ihan yhtä hyvin kuin esmes Ranskan tai Englannin. Kun kyseiset valtiot tahkosivat siirtomaillaan taalereita niin samoja aikoja oli Suomessa (jota valtiota ei siis silloin vielä ollut) vuosina 1866 – 1868 suuret nälkävuodet joiden aikana väestöstämme kuoli 150.000 – 200.000 ihmistä eli kymmenesosa väestöstä.

Mutta eipä takerruta yksityiskohtiin. Ei suvaitsevais-tiedostavaistokaan takerru. Mutta se muistaa orjalaivatervan. YO-kirjoituksissakin. Tulevien sukupolvien opiksi ja opastukseksi.

Suomessa pidetään vieläkin yllä hirveää siirtomaahistorian perinnettä. Jopa päiväkodeissa. Eikö tähän pitäisi puuttua ja muuttaa mm. kyseisen päiväkodin nimi johonkin päivitetympään muotoon?

KOSKEMATTOMAT

Helsinki, joskus tuonnempana…

Kaksi Fed-El-yhtiön miestä oli tekemässä kaapelitöitä Taka-Töölössä. Toinen nimeltään Janne Matsson ja toinen Oskari Holopainen. Työ sujui vanhaan tuttuun tahtiin sillä olivathan molemmat miehet kokeneita ammattilaisia. Palkkakin oli kohtuullinen sillä Liittovaltion Suomen provinssin pääkaupungissa Helsingissä asui nykyisin pääasiassa tai oikeastaan lähes sataprosenttisesti teoreettisille aloille suuntautuneita ihmisiä. Lähinnä yhteiskuntateologeja. Mutta käytännön osaamista tarvittiin edelleenkin, siispä Jannelle ja Oskarille oli töitä. Sinänsä miesten keltaiset huomioliivit saivat aikaan sen, että ohikulkevat ihmiset olivat kuin heitä ei olisi olemassakaan. Muurahaiskansalaisia. Tiedä vaikka olisivat haisseet hielle.

Ei miehiä moinen asia haitannut eikä heillä ollut mitään tarvetta seurustella noiden nirppanokkaisten yhteiskuntateologien kanssa. Heillä oli muutaman viikon keikka ja sen jälkeen he palaisivat koteihinsa Myrskylään, joka oli juuri sopivan kaukana tästä edistyksen kehdosta. Kehdosta, joka heistä tuntui vain avuttomien teeskentelijöiden ja toisten elättämän uusaateliston snobbailupaikalta. Mitä se tietysti olikin.

Oli aika tauon ja miehet tiesivät vanhastaan että muutaman korttelin päässä oli vielä yksi vanhanaikainen sisäsnagari. Tiesivätpä vielä että sen snagarin annokset olivat erinomaisia tässä vegaanisuuttaan mainostavassa kaupungissa. He päättivät kävellä. Kun he kääntyivät kadunkulmasta ja kulkivat eteenpäin he huomasivat snagarin vieressä olevan kukkakaupan ovella seisovan harmaakaapuisen hahmon jonka kasvoja ei näkynyt. Elekieli kertoi että hahmo oli neuvoton. Se kääntyi Jannea ja Oskaria kohden ja sanoi sukupuolettomalla äänellä:

- Kansalaiset. Auttaa minua.

Piru vie. Siinä oli Koskematon. Niillä oli jättimäinen asuinkompleksi lähistöllä Meilahden puolella. Niitä liikkui harvoin sen ulkopuolella mutta niitä oli aina autettava jos ne sitä vaativat. Se oli ehdoton määräys kaikille. Niitten puvuissa oli pieni kamera joka kuvasi kaiken ja lähetti sen suorana valvontakeskukseen. Jos niitä ei auttanut tai – vielä pahempaa – häiritsi, niin rangaistukset olivat ankaria. Olivathan nuo Koskemattomat valtakoneiston lemmikkejä. Eräänlaisia pyhiä lehmiä.

*

Euroopan Federaatio oli suuressa viisaudessaan ja kaukonäköisyydessään päättänyt alkaa kehittää uudenlaista ihmistyyppiä. Ensimmäiseksi koekentäksi päätettiin valita pieni ja syrjäinen Suomen provinssi.

Federaation ohjeistuksen mukaisesti Suomen queerfeministinen opetus- ja kasvatusministeriö päätti valita alkuun kaksisataa vauvaikäistä lasta jotka eristettiin omiin viihtyisiin ja valvottuihin asumistiloihin.

Nämä lapset kasvatettaisiin erillään kaikesta vahingollisesta konservatiivisesta vaikutuksesta ja irrallaan kaikista vanhoista sukupuolirooleista sekä yhteiskunnallisista ristiriidoista. Heistä tulisi ensimmäisiä ihmisiä jotka olisivat vapaita rasismista, ennakkoluuloista ja kapitalistisesta ahneudesta. He saisivat aikanaan määritellä oman sukupuolensa täysin oman harkintansa mukaan sillä heille ei opetettaisi sukupuolia sanan vanhentuneessa merkityksessä. Luonnollisesti heitä ravittaisiin vain hyvällä ja terveellisellä vegaaniruualla.

Kokeilun ensimmäisessä vaiheessa kaksisataa suomalaista yhteiskuntavastuullista pariskuntaa luovutti lapsensa kokeiluun. Luonnollisesti heillä olisi mahdollisuus tavata lapsensa aikataulun mukaisesti valvotuissa ja turvallisissa olosuhteissa. Lisäksi mukaan tuli Afrikasta ja Lähi-idästä adoptoituja vauvaikäisiä lapsia tarpeellisen diversiteetin aikaansaamiseksi.

Projektin ensimmäisen vaiheen lapsista oli aikuisiksi kasvettuaan tarkoitus tehdä vastuullisia ja inhimillisestä pahuudesta täysin vapaita johtajia Euroopan Federaatiolle. Näiden vauvaikäisten lasten kasvatus kehdosta aina kahdeksantoista vuoden ikään oli annettu koulutettujen, asiantuntevien ja asialleen omistautuneitten Feminiitta-järjestön jäsenille. Näitä lapsia päätettiin jo alusta alkaen nimittää Koskemattomiksi.

*

Janne ja Oskari kävelivät Koskemattoman luo ja kysyivät että kuinka voidaan auttaa. Koskematon katsoi ovea.

- Ovi. Ei pääse sisään. Ei aukea.

Jaa… niin joo, yleensähän kaupoissa oli automaattisesti avautuvat liukuovet. Kukkakaupan liukuovi näytti olevan remontissa ja siinä oli tavallinen vanhanaikainen saranaovi. Oskari sanoi Koskemattomalle:

- Jos ihan pikkusen väistätte, kiitos.

Sitten Oskari avasi oven. Koskematon käveli sisään, kääntyi sitten ja sanoi Oskarille:

- Odottaa. Apu. Myöhemmin.

Koskematon käveli kukkakauppaan. Oskari katsoi Jannea ja sanoi hiljaa:

- Perkele… ei se monikossa puhunut… mene sinä sinne snagarille ja tilaa meille molemmille ne tavalliset mättölautaset. Minun taitaa olla pakko odottaa.

Koskematon astui kukkakauppaan sisälle ja Oskari meni perässä.

*

Koskemattomien koulutus alkoi juuri niin kuin suunniteltiinkin. Ongelmana tosin olivat vanhempien vierailut. Vanhemmathan oltiin varustettu vierailuja varten hallintapannoilla joiden asetukset vaihtuivat pienestä säpsäytyksestä kovaan kipuun. Tämä siksi, etteivät vanhemmat olisi puhuneet lapsille jotain koulutuksen ja kasvatuksen kannalta epähyvää asiaa. Vierailuja valvova feminiitta käytti hallintapannan säätelyä. Yleensä yhteiskuntavastuunsa tuntevat vanhemmat osasivat toki välttää kaikkia kiellettyjä aiheita.

Varsin nopeasti kävi ilmi, että lapset olivat vieraantuneet vanhemmistaan ja pitivät feminiittoja jonkinlaisina kollektiivisina vanhempinaan. Tiukkojen ja kannustettujen kehityskeskustelujen jälkeen vanhemmat päättivät luopua lapsistaan kokonaan. Olihan kyseessä sentään heidän lastensa paras ja kyseiset lapset olisivat alku jollekin suurelle. Kauniimmalle, kuin mitä vanhemmat omassa elämässään olisivat voineet koskaan kuvitella ja lapsilleen tarjota.

*

Oskari astui Koskemattoman perässä kukkakauppaan ja ihmetteli että mitähän hänen pitäisi tehdä. Kukkakauppiaalle tilanne ei nähtävästi ollut uusi joten hän laittoi sormensa suun eteen antaen vinkin että ollaan hiljaa. Koskematon seisoi hiljaa ja liikkumatta. Hän katseli liikkeen seinällä olevia kukkia. Nimenomaan leikkokukkia. Oskari mietti odottavaa mättölautastaan mutta ei uskaltanut lähteä liikkeelle. Eihän sitä tiennyt ettei Koskemattomalla ollut myös taaksepäin kuvaavaa kameraa. Ja se kun piru vie oli pyytänyt odottamaan. Tai oikeastaan käskenyt.

*

Täydellisyydessä turvallisuuden ja ristiriidattomuuden tilassa kasvatettujen Koskemattomien kohdalla alettiin huomata tietty ongelma. He eivät kestäneet minkäänlaista vastoinkäymistä vaan romahtivat totaalisesti. Jopa asuinkompleksin kynnykset piti siloitella tasaiseksi koska jos Koskematon löi varpaansa kynnykseen, hän sai valtavan itku- ja raivokohtauksen. Toinen vaihtoehto oli täydellinen lamaantuminen joka saattoi kestää tunteja.

Yleensäkään Koskemattomat eivät kestäneet minkäänlaista pettymystä vaikka heitä pyrittiin niiltä suojelemaan. Jo pieni viivytys ruuan tai minkä tahansa muun saamisessa sai aikaan raivokohtauksen tai sitten masennuskohtauksen jossa Koskematon vetäytyi itseensä useaksi tunniksi. Feminiittojen työ Koskemattomien kasvattamisessa muuttui jatkuvasti entistä haastavammaksi. Sinänsä Koskemattomat olivat niin totaalisesti vieraantuneet vanhemmistaan ettei kokeilua voinut lopettaa. Ja olisihan se muutenkin tunnustus epäonnistumisesta. Eikä Federaatio koskaan epäonnistunut.

*

Kun Koskematon oli aikansa tuijottanut kukkahyllyä, se otti yhden ruusun. Hän meni ruusun kanssa tiskille ja maksoi ostoksensa painamalla peukalonsa lukulaitteelle. Lasku lähtisi queerfeministiselle opetus- ja kasvatusministeriölle. Koskematon ei liikkunut mihinkään vaan vuoronperään katseli ja vuoronperään nuuhki ruusua. Oskari ajatteli että vaikka mättölautanen kiinnosti enemmän kuin varmaan koskaan ennen niin ei tästä nyt vissiin voinut lähteä pois.

Lopulta Koskematon katsoi Oskaria ja Oskari ymmärsi että hänen tulisi avata ovi. Koskematon poistui ja pitkän kaapunsa kanssa hän näytti siltä kuin olisi leijaillut katua nurkan taakse. Kukkakaupan vanha myyjä totesi Oskarille:

- Tuo… no, otus ei tule enää takaisin.

- Tota noin, mistä tiedätte?

- Noita on käynyt useampiakin. Niillä on tunnusnumero rintapielessä ja minä erotan ne siitä. Yleinen kaava on että ne käyvät muutaman kerran, tuijottavat kukkia ja menevät pois. Lopulta ne valitsevat yhden kukan. Eikä niitä sen jälkeen näy. Minä en tiedä, mitä niille sitten tapahtuu. Enkä halua oikeastaan tietääkään. Tiedän vain, että minun on pakko palvella niitä.

- Nuo ovat jotenkin hyytäviä otuksia. Niin kuin niitä ankeuttajia siinä yhdessä vanhassa kirjassa.

- Joo. Mutta älä puhu tuota ääneen. Järjestelmän mielestä ne ovat inhimillisen kehityksen äärimmäistä huippua.

Kun Koskemattomille oltiin opetettu aivan varhaisimmasta lapsuudesta alkaen sukupuolineutraalisuutta ja pidetty erillään muusta maailmasta kävi ilmi että heistä kaikki teini-ikään päästyään halusivat myös fyysisesti sukupuolineutraaliksi. He eivät siis halunneet vaihtaa sukupuoltaan vaan halusivat sukupuolettomaksi.

Niinpä queerfeministinen opetus- ja kasvatusministeriö aloitti laajan leikkausoperaation jossa Koskemattomien sukupuolielimet leikattiin pois. Mutta kävi ilmi että myös hyvin moni Koskematon alkoi mieltää olevansa kasvi. Mieltymys alkoi sillä että he olivat hyvin kiinnostuneita kukista. He halusivat katsella ja nuuhkia niitä. He kuluttivat siihen tuntikausia.

Tietyn ajan jälkeen he ilmoittivat olevansa kasveja ja vaativat auringonvaloa voidakseen yhteyttää. Näille Koskemattomille – joita oli jo puolet Koskemattomista – remontoitiin asumiskompleksin yläkerran huoneet joihin laitettiin kattoikkunat yhteyttämisen mahdollistamiseksi. Luonnollisesti heidät täytyi samalla siirtää suoniruokintaan koska he kieltäytyivät syömästä mitään kiinteää ravintoa.

*

Janne odotti Oskaria kadulla. Tai oikeastaan nurkan takana josta hän kyttäili vaivihkaa. Häntä kun ei yhtään huvittanut joutua palvelemaan Koskematonta eikä hänellä ollut tietoa siitä kuinka kauan Janne joutuisi kukkakaupassa odottamaan. Syödä pitäisi ehtiä ja töihin pitäisi keritä. Muuten urakka kusisi. Lopulta Oskari tuli:

- No niin, mätöt on tuolla tilauksessa. Ei muuta kun syömään. Ennen kuin noita tulee lisää.

- Joo, tosin välillä tuntui siltä että ruokahalu lähtee.

Palasihan se sisäsnagarilla kuitenkin. Miehet tuumivat että tuo mainio mättölautanen oli jotain ikiaikaisen järkevää. Sellainen kiintopiste aina vain surrealistisemmaksi muuttuvassa todellisuudessa.

*

Suomen queerfeministinen opetus- ja kasvatusministeriö ilmoitti Euroopan Federaation hyväksymässä raportissaan että kokeilu uuden ihmistyypin kasvattamiseksi oli toistaiseksi epäonnistunut. Yksikään Koskematon ei tulisi selviämään elämässään ilman ympärivuorokautista hoitoa ja tukea. Heistä ei olisi tulevaisuuden johtajiksi eikä edes tavallisiksi kansalaisiksi.

Sinänsä ajatus uuden ihmistyypin kehittämiseksi nähtiin edelleenkin oikeana ja tavoitettavana. Sen vuoksi Federaation komissio päätti että Suomi jatkaa koekenttänä ja toiminnan kehittämiseksi perustetaan komitea johon palkataan kaksikymmentä laajalti kokenutta akateemista ammattilaista yhteiskuntateologisista tiedekunnista. Komitealle annettiin kaksi vuotta aikaa kehittää uudet suuntaviivat edistyksellisessä kasvatustoiminnassa. Sen jälkeen projektia jatkettaisiin

Tehtyjen kyselyiden mukaan tarvittava määrä vapaaehtoisesti lapsestaan luopuvia yhteiskuntavastuullisia pariskuntia löytyisi edelleenkin, jopa enemmän kuin tarvittaisiin.

Eurooppa ja siinä sivussa Suomi olisi matkalla kohti onnellisempaa, tasa-arvoisempaa ja suvaitsevaisempaa tulevaisuutta.

FEMAKOT LASTEN KIMPUSSA

Tässä interwebin ihmeellisessä maailmassa sitä törmää kaikenlaiseen. Paljon on ihan hyödyllistäkin mutta osaa pitäisi katsella kaasunaamari päässään niin kuin sitä wokellusta. Samaan sarjaan kuuluu nykyinen feminismi joka on jo synonyymi transhypetykselle. Ja sen hypetyksen kohteena ovat lapsetkin. Myllyttäjänä Naisasialiitto Unioni:

Kyseinen liittohan on perustettu jo vuonna 1892 ja silloin sillä on ollut varmasti oikein hyvät ja arvokkaat tavoitteet. Mitähän liiton silloiset perustajat olisivat ajatelleet jos olisivat tienneet tilanteen yli sata vuotta myöhemmin? Eli kyseisen puljun jäsenet haluavat tartuttaa omat mielenterveyden ongelmansa myös pieniin lapsiin.

Eihän siinä mitään jos kyseessä olisi joku merkityksetön sekopääporukka. Mutta kyseisen tättähääräjoukkion kotisivuilla – aivan siinä etusivulla – on aika pelottava lause. Kas kun se lause on totta:

Tätä kannattaa muistuttaa aina uudestaan. Tuo femakkolauma todellakin vaikuttaa Suomen poliittiseen päätöksentekoon. Pelottava ajatus, eikö totta?

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXLVIII

Pidin tässä hetkisen taukoa. Mutta suvaitsevais-tiedostava rynnistys ei pidä taukoa koskaan. Katsotaan hieman parin viikon aikana tapahtunutta.

1. Tiedostavaa kärsäntyöntämistä

Kun ilmastohysterian jumalalle uhrataan niin sehän on itseään ruokkiva prosessi jossa uhraajat miettivät kuumeisesti että mihinkäs seuraavaksi tarttua. Mitä ei olisi vielä keksitty? Tampereella hoksattiin että kun liha on jo sen verran demonisoitu ettei se enää ole mikään uutinen niin otetaanpa listalle sitten riisi:

Ilmastonmuutos otetaan tosissaan Tampereen seudulla. Tampereen, Nokian ja Ylöjärven kaupunkien sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin omistama Pirkanmaan Voimia Oy aikoo lopettaa riisin käytön.

…

Kunnianhimoisena tavoitteena Voimia Oy:llä on vähentää kokonaispäästöjä seuraavan viiden vuoden aikana kolmannes ja puolittaa ne vuoteen 2030 mennessä.

Koulujen, päiväkotien, sairaaloiden ja hoivakotien arjessa tavoite tarkoittaa sitä, että muun muassa riisipuurolle ja riisipiirakoille saadaan heittää pian hyvästit.

…

Pian lienee siis edessä aika, jolloin jouluaterialla ei syödäkään maitoon tehtyä riisipuuroa vaan kaurajuomaan tehtyä ohrapuuroa.

Kyseessä ei ole siis mikään varsinainen kampanja kotimaisten tuotteiden edistämiseksi vaan kärsän työntämistä toisten ihmisten asioihin ja jopa siihen, mitä he pistävät suuhunsa. Pelkästään ilmastohysterian ja egon ruokkimisen nimissä. Kun ottaa huomioon sen, että Suomihan itse asiassa on jo hiilineutraali niin asiaa voisi pitää lievää suurempana liioitteluna. Kyseisten toimien vaikutus yhtään mihinkään on nolla. Lukuunottamatta idean keksijöiden ruokittua egoa ja kauramaidolla pakkoruokittujen ihmisten vitutusta.

Mutta kun kyseessä on tiedostavien yksilöiden tahtotila niin mikään ei ole liioittelua:

– En tiedä, mitä asiakkaat sanovat, mutta meidän tahtotila on tarjota riisin sijaan kotimaista perunaa ja viljaa, Voimia Oy:n palvelujohtaja Susanna Järvinen sanoo.

Niin. Tahtotila. On aika ikävää että se jonkun toisen ihmisen tahtotila vie joltain hoitokodissa asuvalta mummolta sen joulupuuron ja riisipiirakat. Munavoi lienee jo haram joka tapauksessa.

Eikö ihmisellä ole oikeus päättää, mitä hän laittaa suuhunsa? Mutta asian tiimoilta tulee mieleen parikin juttua:

1. Entäs jos joku vielä tiedostavampi henkilöoletettu keksii että tämä kotimaisten tuotteiden suosiminen riisin kustannuksella on selvää nationalismia ja sitä myötä tietysti rasismia? Tiedä, vaikka oltaisiin jossain vaiheessa tilanteessa ”tapelkaa, tytöt, saatte tupakkaa”. Tässä pieni vinkki Keijo Kaarisateelle.

2. Entäs ne etnisesti edistykselliset? Koskeeko tämä pakkosyöttö heitäkin? Muistan meinaan hyvin kun Invaasio 2015:n aikana ne nostivat ihan pirunmoisen äläkän siitä kun heille tarjottiin suomalaista ruokaa. Olisi pitänyt saada riisiä ja papuja. Ja varsinkin se ohrapuuro oli ihan paskaa.

2. Kaksoisstandardien maa

Pakkorahotteisessa Ylessä on julkaistu pari uutista joissa ollaan närkästyneitä ja vaadittu jopa vastuun kantamista:

Ja:

Eikä siinä mitään. Kyllähän näihin pitää puuttua ja niistä tulee uutisoida. Ei sitä suinkaan täällä vastusteta. Mutta hotellin respassa mietitään että koskahan tulee sellainen Ylen otsikko jossa lukisi jotenkin näin:

Ministeri: Tuontitavaran suomalaisiin kohdistamat seksuaali- ja väkivaltarikokset ja se, että niihin ei olla puututtu vaan piiloteltu ja vähätelty ovat Suomen historian vastenmielisimpiä tapauksia. Asiaa peitelleet pitää saada vastuuseen. Asia vaatii nopeaa puuttumista.

Ei kannattane pidättää hengitystä odotellessaan.

3. Kirjarovioita odotellessa

Carl Barks oli yksi ehdottomasti parhaimmista Aku Ankka-sarjakuvan piirtäjistä. Story House Egmont on julkaissut nyt kovakantisena teoksen Carl Barksin joulutarinat 1950-1957.

Kulttuuriteko?

Joo. Mutta varoituksella:

Suomalaiskustantaja on varustanut arvokirjan sen alkuun sijoitetulla woke-hengen mukaisella disclaimerilla. Siinä todetaan seuraavasti:

”…Tarinoissa esiintyy välillä asenteita ja näkemyksiä esim. perhe-elämästä, tieliikenteestä ja siipikarjan hoidosta, jotka saattavat vaikuttaa auttamattoman vanhanaikaisilta ja jopa vastuuttomilta. Uskomme lukijoiden osaavan tulkita ne ajankuvaksi, ei elämänohjeiksi. Toimitus”

Koskahan vanhat ja mainot Aku Ankan tarinat siirtyvät kokonaan kiellettävien tai ainakin sellaiseksi vaadittavien listalle? Jotenkin vaan tulee mieleen tietty kohtaus ja repliikki Taru Sormusten Herrasta-elokuvasta:

4. Veikko Vallin ja vastuullinen valehtelu

Perussuomalaisten kansanedustaja Veikko Vallin piti Tampereen valtuustossa puheen, jossa hän esitti faktoja haittamaahanmuutosta, sen kustannuksista ja sen seurauksista. Puhetta seurasi vihervasemmistolainen itkupotkuraivari josta joitain otteita:

– Lopeta! Kuinka sä kehtaat.

*

Useat valtuutetut eri ryhmistä paheksuivat puheenvuoroissaan Vallinin kielenkäyttöä ja vaativat Nurmiselta puheiden keskeyttämistä. Kriitikkojen mielestä Vallinin puheet olivat rasistisia ja toista kansanryhmää vastaan kiihottavia.

*

Sdp:n Pekka Salmi pohti jopa, pitäisikö Vallinin puheet antaa poliisin tarkastettavaksi mahdollisen rikoksen vuoksi.

*

Muiden valtuustoryhmien edustajat eivät peitelleet järkytystään. Esimerkiksi demareiden Aila Dündar-Järvinen ilmoitti, ettei ollut 22 vuoden valtuustourallaan kuullut koskaan vastaavaa kielenkäyttöä.

– Nyt on hilkulla, että lähden (kokouksesta). Onko valtuutettujen ja kuntalaisten pakko kuunnella tällaista puhetta, Dündar-Järvinen kysyi.

*

Vasemmistoliiton Noora Tapio meni vielä pidemmälle.

– Olen kuullut valtuustosalissa paljon, mutta näin rasistista puhetta en koskaan. Mikäli ps-ryhmä haluaa vielä jatkaa samalla tavalla, voitte ilmoittaa siitä, niin vasemmistoliitto poistuu paikalta. Tämä kokous ei ole eettisesti kestävä kuntalaisten silmissä.

*

Vihreiden Jaakko Stenhäll piti Vallinin puheita ”oman valtuustourani pohjanoteerauksena”. Saman puolueen Matti Helimo katsoi Vallinin lietsovan polarisaatiota.

Ja mikä se itkupotkuraivarin aiheuttanut Vallinin synti oli? No se, että hän puhui totta, eikä suostunut valehtelemaan vastuullisesti.

Suomi, syksyllä 2021. Ongelma ei ole ongelma. Ongelmasta puhuminen sen sijaan on ongelma joka järkyttää vastuulliseen valehteluun uskovia.

5. Afrikkaan lähti

Afrikan Tähti-pelistäkin ehti nousta pirunmoinen itkupotkuraivari ja sitä myötä kysymys että oliko koko homma sittenkin kaikkien aikojen keijotus. Oikeastaan kysymys on turha. Keijottaa ei enää varsinaisesti voi, sillä parodiahorisontin lisäksi nyt maassamme on ohitettu se singulaariteettia vieläkin lähempänä oleva keijotushorisontti.

Mutta jos Afrikan Tähti kiellettäisiin niin onhan tarjolla vielä tämä uusvanha klassikko:

Mukavia ruuanlaitto- ja pelihetkiä kaikille.

6. Tauosta

Niin. Pidin hieman taukoa. En tiennyt tauon pituutta etukäteen. Joskus tietyt asiat elämässä ovat sellaisia että ne menevät kaiken muun yli. Ne tietyt asiat vaikuttavat edelleenkin, vaikuttavat vielä pitkään, mutta sallivat jo kirjoittamisen. Ja koska olen huomannut, että tämä blogi on tärkeä osa elämääni niin jatkan sitä. Millä tahdilla ja millä menestyksellä, sen näyttää aika.

Kommentointi on jälleen mahdollista. Jos joku kommentoi, niin pyydän, että ette kysele taukoni syytä. Pidän sen yksityisasianani. Kiitos.