ONNITTELUT HELSINGIN PRAVDALLE

Suuresti arvostamani blogikollegan Jaska Brownin postauksesta huomasin että Helsingin Sanomat on hiljattain täyttänyt 130 vuotta. Lehti juhlisti merkkipäiväänsä ja nykyistä olemassaoloaan julkaisemalla videon jossa lehden toimintaa selostajana kehuu tunnetusti tasapuolista keskustelua - ainakin voimakkaasti vihervasemmistolaiseksi pakkomääriteltyä sellaista - suuresti kannattava näyttelijä Krista Kosonen:

Videossa kehua retostetaan että Helsingin Sanomat jatkaa työtä ”sananvapauden, totuuden ja tasa-arvon puolesta”.

Minkäslainen se Helsingin Sanomien nykyinen käsitys sananvapaudesta, totuudesta ja tasa-arvosta sitten oikein on?

No, Helsingin Sanomat pitää tiukasti kiinni kahdesta pääperiaatteesta:

1. Helsingin Sanomien näkökulmasta kehitysmaalainen maahanmuutto on kyseenalaistamaton itseisarvo. Sillä, mitä kustannuksia se aiheuttaa suomalaisille niin kehitysmaalaisten elättämisen kuin sitä tukevan maahanmuuttoteollisen koneiston ylläpitämisessä ei ole merkitystä. Myöskään kehitysmaalaisen maahanmuuton aikaansaama suomalaisiin kohdistuva sekä väkivalta- että seksuaalirikollisuus ei ole merkittävää. Vain kyseisen maahanmuuton Suomea rikastuttavalla idealla itsellään on merkitystä. Minkä myötä kyseiset etnisesti edistykselliset maahanmuuttajat ovat nostettuja arvostelun yläpuolella olevalle jalustalle tekivät tai sanoivat ne mitä hyvänsä. Koska ne ovat olemassa ideana jota Helsingin Sanomat hellii.

2. Helsingin Sanomat kannattaa ehdottoman tiukasti Suomen pysymistä osana Euroopan Unionia johon se Suomea aikanaan yhtä lailla ehdottomasti ajoi. Vaikka kyseisen unionin jäsenyyden myötä Suomi ei ole enää itsenäinen valtio, vaan se joutuu merkityksettömänä Euroopan takahikiän perähikiänä alistumaan vaaleilla valitsemattoman politbyroon/komission päätöksiin jotka puolestaan vahvistaa kumileimasinparlamentti jossa siinäkin Suomen ”vaikutusvalta” on 1,7 prosenttia. Eli alempana kuin käärmeen maha joka on varsin alhaalla jo valmiiksi. Helsingin Sanomat hyväksyy ja pitää hyvänä sekä pysyvänä tilannetta jossa aikaisemmin itsenäinen valtio nimeltä Suomi on nyt pahainen syrjämaakunta joka voi päättää asioistaan vähemmän kuin Suomen suuriruhtinaskunta aikanaan.

Mitä tulee taas sananvapauteen niin terveessä valtiossa nuo kohdat 1 ja 2 olisivat poliittisia asioita joista keskusteltaisiin kiivaasti niin eduskunnassa kuin kansalaisten kesken sekä luonnollisesti valtamediassa. Tarjoten näkökulmia ja mielipiteitä puoleen ja toiseen. Tämä tietenkin siksi, koska kyseiset asiat ovat kansalaisten ja kansakunnan hyvinvoinnille äärimmäisen merkittäviä. Helsingin Sanomien linja sen sijaan on se, että nuo äärimmäisen merkittävät kohdat 1 ja 2 ovat kiveen hakattua, pysyvää ja muuttumatonta yhteiskunnallista lopullista totuutta joitten arvostelu ei kuulu sananvapauden piiriin ja jota ei tule muuttaa.

Näin ollen Helsingin Sanomat on saavuttanut paikkansa hyvässä ja arvostetussa edeltäjiensä seurassa:

Nuokin julkaisut edustivat kiveen hakattua, pysyvää ja muuttumatonta yhteiskunnallista lopullista totuutta joitten arvostelu ei kuulunut sananvapauden piiriin ja jota ei tule muuttaa.

Lämpimimmät onnittelut Helsingin Sanomille ja sen henkilökunnalle. Te olette tienne valinneet ja muokanneet lehtenne esikuvienne mukaiseksi. Ja on ihan turha sanoa että ette tienneet mitä teitte. Te teitte sen kaiken tietoisesti.