Sunday, January 31, 2010

LAUSUNTOJA LÄÄVÄSTÄ ELI ASEMA JA SANA

Hiljattain ryhmä demlistejä toi toiselle, oikeusministerin tehtävissä toimivalle demlistille luettavaksi mietinnön, jolla pyritään kitkemään rasismi maastamme kertakaikkiaan. Keinoina ovat tietenkin vanhat tutut eli valvonta, sensuuri ja kovemmat rangaistukset. Blogimaailmassa asiasta on keskusteltu tietysti paljon ja syytä onkin. Virallinen Suomi ei ole asiaan pahemmin puuttunut, joten asiahan on sen puolesta kai sitten ihan ok, vaikka suunpieksämisestä voi mietinnön mukaan istua neljäkin vuotta, minkä tuomion hankkimiseksi pitää tässä maassa normaalisti nähdä jo suurta vaivaa.

Luonnollisesti mietinnössä ei määritellä, että mitä se rasismi on. Demlistien keskuudessa on varmasti tutkittu tätä pelottavaa blogirintamaa sen verran, että sieltä voitaisiin ilmoittaa esim: ”blogikirjoittaja Perskeles syyllistyy laissa kiellettyyn toimintaan kirjoituksessaan X riveillä 15 – 18, koska Perskeles sanoo siinä jäädi jäädi jäädi ja hulapata hulapata”.

Vaan eihän tämmöisiä varoituksia ja määrittelyjä esitetä, koska epävarmuus itsessään on ase, ja sen ansiosta moni mielipide jää esittämättä.

Itse en kumminkaan mieti sitä, mitä saa sanoa ja mitä ei. Ihan omana mielipiteenäni ajattelen, että kyse on siitä, kuka saa sanoa ja kuka ei. Maassammehan on ns. mielipiteeseen oikeutettuja ihmisiä. He ovat esmes valtapuolueisiin kuuluvia poliitikkoja, yliopiston ei-niin-aineellisten-aineitten tutkijoita, valtamedian toimittajia ja korkeita virkamiehiä. Heillä on Asema, joten heille sallitaan myös Sana, jonka voi esittää Julkisesti.

Kun Aseman saanella henkilöllä on Sana, hän voi puhua sitten sinänsä ihan puuta heinää, eikä sitä virallisilla tahoilla ihmetellä. Eräänä esimerkkinä voisi pitää psykologian desanttia ja poppahenkilöä Jaana Haapasaloa, joka pari vuotta sitten diagnosoi lonkalta muutaman sadan tuhannen suomalaisen latvalahoiksi heidän metsästysharrastuksensa perusteella. Olis kuvitellut esim. valtalehtien tai virkamiehistön toteavan yhteen ääneen, että melkosen äkkiä ja vähillä perusteella ton diagnoosin meni mamma rääpäsemään, mutta kattia kanssa. Koska kyseessä on ihminen jolla on Asema ja Sana.

Internetin myötä on suuri määrä asemattomia ihmisiä syyllistynyt teoista törkeimpään, eli ottaneet haltuunsa Sanan, ja esittäneet sitä julkisesti. Koska ihminen ei tietenkään saa ottaa haltuunsa Asemaa, ilman että muut Aseman Haltijat sen hänelle suovat, on tällainen toiminta torpattava. Koska ihmisillä, joilla on Asema, on myös hallussaan Tieto, ja sitä myötä Valta.

Asiaa kuvaa varsin hyvin kokoomuslaisen kansanedustajan Tuulikki Ukkolan lausunnot Verkkouutisten jutussa ”Netti on sananvapauden sikolätti”. Ukkola toteaa:

- Jos ihmiset haluavat ulostaa netissä, siitä vaan. Mutta siitä on pidettävä kiinni, että yhteiskunnalliset ja poliittiset päätökset tehdään asiaperustein. Ja niitähän nettikansan enemmistöllä ei ole, ex-toimittaja huomauttaa.

Selvää on, että Ukkolalla on hallussaan Asema, Sana ja Tieto. Hänellä on myös asiaperusteet, joita hänen ei tarvitse asemattomille ihmisille kertoa. Riittää kun hän ilmoittaa, että hänellä on ne.

Meinaten, me tavalliset blogissa ulostajat kysymme kirjoituksissamme usein, että miksi meille kuskataan jotakin, mitä me ei pyydetty, ei haluttu, ei tarvittu, mistä meille ei ole mitään hyötyä ja mikä maksaa tolkuttomasti.

Saatammepa myös kysellä asioita julkishallinnosta tyyliin ”auttaako aina vaan lisääntyvien turvapaikanhakijoitten vastaanottokeskusten perustaminen meitä suomalaisia millään muotoa? Ja tarvitaanko julkishallinnossa ihan oikeasti aina vaan enemmän hallintojohtajia, hallinto- ja kehittämisjohtajia, projektipäällikköjä, arviointipäällikköjä, hallintopalvelupäällikköjä, henkilöstöpäällikköjä, kehittämispäällikköjä, sijaishuollon aluekehittäjiä, erityissuunnittelijoita, strategiapäällikköjä, tulosaluejohtajia, tulosaluesihteereitä, ryhmäpäälliköitä ja henkilöstövisiosuunnittelijoita.”

Näihin asioihin Tuulikilla on selkeästi asiaperusteet, joskaan hän, niin kuin muutkaan Aseman omaavat ihmiset, ei viitsi niitä meille tavallisille ihmisille ilmoittaa. Mielipiteemme ovat Aseman omaaville ihmisille pelkkää verbaaliulostetta. Tosin Tuulikki antaa meille tietynlaisen synninpäästön ”Ukkola huomauttaa, että Suomessa on sananvapaus. Se koskee myös typeriä ja tyhmiä mielipiteitä.” Kiitti tästä. Heti helpotti.

Asemassa olevalla ihmisellä on hallussaan Sana, ja totta kai hän sen haluaa hallussaan pitääkin. Koska Sanaa ei tarvitse perustella. Aseman omaava henkilö voi heittää meitä netin lätissä piehtaroivia kohtaan rauhassa lausunnon vaikkapa tyyliin ”Halla-ahon ja hänen hännystelijöittensä jutut ovat ihan perperistä, enkä koskaan ole alentunut lukemaan niitä. Heidän säälittävät väitteensä on naurettavan helppo perustella kumoon, ja kunhan työkiireiltäni kerkeän, niin vielä sen teenkin.”

Ja toiset Aseman omaavat tuumivat, että jopa pantiin razzeille kerralla luu kurkkuun.

No, ne jotka osaa, tekee. Ne, jotka ei, puhuu Asemastaan.

Thursday, January 14, 2010

LYHYESTI VOIMASTA JA KUNNIASTA

Aina valppaan Mediaseurannan kautta törmäsin uutiseen, jonka mukaan ns. ”kunniaväkivalta” koskettaa jo suomalaisia naisia. Kulttuuriamme suuresti rikastuttavista piireistä tulleet miehet ovat kohdelleet suomalaisia naisia kuin koiraa. Varsinainen yllätyshän tämä ei tietysti ole.

Uskoisinpa että näiden naisiaan ”kulttuurisidonnaisesti” pieksävien tyyppien ego on varsin pieni, ja sitä pitää ruokkia väärillä tavoilla. Verrataan heitä vaikkapa Perskeleeseen, Lötjöseen, Kutvoseen, Pöntiseen ja Pätiseen. Me olemme miehiä. Meillä on leveät hartiat. Voimaakin löytyy, ja kunniantuntoa. Meidän egoamme ruokkii aivan valtavasti se, että rouvat Perskeles, Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen elävät meidän kanssamme ihan omasta tahdostaan, ilman suvun määräystä tai väkivallan pelosta. Ja vielä tykkäävät elää. Olemme oppineet myös sen reseptin, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, joten kun vaimon kanssa elää ihmisiksi, niin vaimokin elää niin.

Ristiriidoissa on tullut jopa opittua silloin tällöin katselemaan peiliin, eikä heittelemään happoa muijan naamalle.

Kunniaväkivaltaankin olemme kyllä valmiita. Jos vaimoja tai läheisiä uhataan, niin uhkaajalta voi repiä pään irti. Tai kuolla yrittäessään.

Vaimotkin ovat tyytyväisiä meihin tavallisiin suomalaisiin karvaperseörkkeihin. Eivät he kaipaa, että menemme jollekin mieskurssille etsimään sisäistä simpukkaamme.

Miehisyyden, voiman ja kunnian tunne tulee rakkaudesta, luottamuksesta ja siitä, että on turvallinen omalle rakkaalleen. Tämä on meidän tapamme. Se on se oikea tapa. Ainoa oikea. Alistamisen tavalle löytyy puolustajia, ja ihme kyllä juuri feministipiireissä. En jaksa miettiä, kuinka heidän logiikkansa toimii ja millä perusteella. En minä oikein ymmärrä singulariteettiäkään, mutta tajuan, että se on minua mahtavampi luonnonvoima.

Vihatkoot meitä kaikessa rauhassa. Onhan meillä vielä niitä pelottavia laillisia aseitakin. Vaan meidän suomalaisissa perheissämme rakastetaan. Rienaavan häpeämättä.

Monday, January 11, 2010

TAVALLINEN TAAVI JA MIEHITETTY MAA

En ole blogissani pyrkinyt koskaan mihinkään kovin korkealentoiseen kirjoittamiseen. Olen pyrkinyt lähinnä ajattelemaan asioita ns. Tavallisen Taavin näkökulmasta. Tavallista Taavia ja Tiinaa ei tule kenenkään aliarvostaman. Ensinnäkin heitä on kansastamme (niin kuin muistakin kansoista) huomattava enemmistö. Toisekseen ilman heitä tämä maa (niin kuin muutkin maat) tukehtuisivat välittömästi, mitä taas höpeläätiötieteen puhe- ja kirjoitustyöläinen ei aina välttämättä ymmärrä. Kokemukseni mukaan Taavit ja Tiinat ovat myös pääosin varsin järkevää ja asiallista väkeä.

Tavallisella Taavilla on usein taipumusta sottailuun. Viisaammat kutsuvat sitä kai filosofoinniksi. Itse olen tämmösenä tavan Taavina sottaillut viime aikoina sitä, että mitä se oikeastaan on, kun maa on miehitetty? Miten miehityksen tunnistaa?

Yksi miehityksen yleisiä piirteitä ovat varmaankin väestönsiirrot, jotka eivät millään muotoa hyödytä miehitetyn maan kansalaisia. Ovatpa lähinnä haitallisia ja vaarallisiakin. Yksi hyvä esimerkki on esimerkiksi Baltian maitten miehitys, jolloin miehittäjävalta toi Viroon, Latviaan ja Liettuaan suuren määrän neuvostokansalaisia, jotka olivat etuoikeutettuja sekä asuntojen että työpaikkojen saamisessa.

Jos tuota tilannetta verrataan nykypäivän Suomeen, huomataan että myös tänne rahdataan muualta päin maailmaa liikaväestöä. Heillä on varmasti tiedossa katto pään päälle, samoin kuin elatus. Maan kantaväestössä taasen löytyy tuhansia asunnottomia. Myös työpaikkojen kohdalla (mm. Helsingin kaupungin positiivinen erityiskohtelu) on muualta tullut liikaväestö etuoikeutettua. Kantaväestön näkökulmasta tämä väestönlisä on täysin turhaa, sitä ei ole pyydetty tänne, siitä ei ole kantaväestölle mitään hyötyä ja on myös paljon tapauksia, joissa muualta tullut liikaväestö on suorittanut väkivallantekoja kantaväestöä kohtaan.

Miehityksen tyyliin tietenkin kuuluu, että kantaväestön mielipidettä ei tässä asiassa kysytä, koska kantaväestö on miehitetyn maan väestöä. Heille on tapana lyödä luu kurkkuun, jos ei uusi komento suosiolla miellytä.

Miehityksistä voidaan huomata sellainen asia, että miehittäjä on ovela pirulainen. No, eihän se muuten varmaan olis saanut maata miehitettyä alunperinkään. Ovelana pirulaisena miehittäjä tietää, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Näin ollen hän kerää miehitetystä maasta sen aineksen, jonka selkäranka on kumia, ja pistää sen tekemään puolestaan oman likaisen työnsä. Esimerkiksi aikanaan DDR:ssä itäsaksmanneista tuli parempia tovereita kuin veli venäläisistä konsanaan, ja siellä tehtiin ihmisten kyttäämisestä elämää suurempaa taidetta. Yleensä tällaisia miehittäjien hännystelijöitä ja omien kyykyttäjiä kutsutaan termillä thorslingit.

Anteeks, sekoilin. Oikea termi taisi olla quisling. No, jatketaan sottailua.

Thors...quislingien yksi päätehtävistä on osallistua miehitetyn maan kansallisylpeyden ja identiteetin tuhoamiseen. Selväähän on (olettaa ainakin voi), että miehitetyn maan kantaväestö on jossain vaiheessa pannut miehittäjää vastaan pitkälti hanttiin, ja sekös miehittäjää jurppii. Totta kai miehitettyjä täytyy silloin vähän kyykyttää. Tähän liittyy se, että miehitetyn maan kansaa ei oikeastaan enää ole olemassakaan, vaan se on osa suurempaa kokonaisuutta, josta armosta miehitetyn maan kantaväestön tulisi olla kiitollinen ja hävetä aikaisempaa mukamas erillistä olemassaoloaan.

Eihän aikanaan ollut esmes virolaisia, vaan kaikki olivat yhtä ja samaa neuvostoperhettä. Virolaisilta voi kysyä, oliko tämä suuri yhteenkuuluvuus siunaus vaiko jotain ihan muuta. Koska tuo neuvostotermi on väliaikaisesti hieman pois muodista, täällä Suomessa käytetään nyt esim. termejä maailmankylä, globaali vastuu ja uussuomalaisuus.

Erinomaisena esimerkkinä hyvin suoritetusta quislingtyöstä voidaan pitää miehityshallinnon edustajan Tanja Karpelan tuoretta vuodatusta. Kun muualta päin tullut sekopäinen liikaväestön edustaja innostui ampumaan ihmisiä, ilmoitti Karpela tapauksen olevan valitettava esimerkki kantaväestön takapajuisuudesta ja väkivallasta.

Hyvälle propagandalle onkin miehitetyssä maassa paljon kysyntää. Miehitetyn maan tavallisille Taaveille ja Tiinoille tulee painokkaasti esittää, että nykyinen asiantila on hyvä, järkevä ja hyödyttää nimenomaan Taavia ja Tiinaa. Muutenhan Taavi ja Tiina saattavat ruveta keskenään miettimään, että onko heidän miehitetyn maansa elinkeinoelämä valjastettu palvelemaan vain miehittäjän tarpeita? Jo aikaisemmin kirjoittamani liikaväestön rahtaaminen ja elättäminen sekä esmes tuoreen ilmastokokouksen Taaville ja Tiinalle aikaansaama lisälasku saattavat pistää ajattelemaan näin.

Miehitetyssä maassa elävien Taavien ja Tiinojen tulee asiantila vain hyväksyä, sillä, niin kuin aikaisemminkin todettiin, miehityksen tyyliin tietenkin kuuluu, että kantaväestön mielipidettä ei tässä asiassa kysytä, koska kantaväestö on miehitetyn maan väestöä. Heille on tapana lyödä luu kurkkuun, jos ei uusi komento suosiolla miellytä.

Eli näin tavallisen Taavin näkökulmasta voisin päätyä siihen, että mehän elämme miehitetyssä maassa. Kantaväestön mielipiteellä ei ole merkitystä, ja meitä kyykyttää ja valistaa lauma quislingeja, jotka yrittävät olla enemmän miehittäjiä kuin miehittäjä itse.

Yks asia pistää vaan kovasti mietityttämään. Meinaan se, että missä hiton vaiheessa se sota käytiin, joka sitten hävittiin? Miks ei minua ja kavereita kutsuttu riviin puolustushommiin? Kai se sota sentään jossain vaiheessa on käyty? Ei kai mikään maa niin tyhmä ole, että se rupeaa miehitetyksi omin neuvoin?

*

Jälkikirjoitus: Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta viettää hiljaisen hetken Tony Halmeen muistoa kunnioittaen.