Sunday, December 26, 2010

ARVOISA PUHEMIES

Arvoisa puhemies!

Olen järkytyksellä seurannut Suomessa tapahtuvaa viharikollisuuden kasvua ja sen törkeää peittelyä, joka uhkaa asemaani kansanedustajana… siis…tarkoitan: joka uhkaa turvallisuutta kaipaavien ihmisten elämää ja koko valtiomme demokraattista järjestelmää.

Viharikoksella tarkoitetaan tekoja, joiden motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin edustamaa ryhmää kohtaan. Vaikka poliisin nettivihjejärjestelmään on tullut satoja ilmoituksia rasistisista rikoksista, on vain hyvin harva päätynyt syytteeseen ja kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan annetut tuomiot voi laskea sahatyöläisen sormilla. Tämä jos mikä todistaa sen, että myös poliisissa on väkivaltaa kannattavia aineksia.

Ei tarvitse olla mikään nero ymmärtääkseen sen, että nämä rasistiset, pääosin internetissä tapahtuvat viharikokset kohdistuvat nimenomaan edistyksellis-tiedostaviin poliitikkoihin ja virkamiehiin. Ja ryhmähän mekin olemme. Ääri-, laita- ja reunaoikeistolaiset kirjoittajat käyttävät törkeästi faktoja hyväkseen saadakseen minut… siis, tarkoitan: meidät suvaitsevuutta ja humanistisia arvoja kannattavat vaikuttajat naurunalaisiksi.

Tämä on viharikollisuutta pahimmillaan. Kuka puolustaa turvapaikanhakijaa reuna-, syrjä- ja kanttioikeistolaisten terrorilta, jos minä… siis, tarkoitan: me emme sitä tee? Suvaitsevais-emotionaaliset poliitikot ja virkamiehistö ovat se ainoa este, joka turvaa muualta tänne täysin oikeutetusti tulleitten turvapaikanhakijoiden turvallisuuden ja jopa elämän. Jos me emme ole tämän humanistisen puolustuksen viimeisenä lukkona, joudumme roskajoukon valtaan, ja heillä ei ole tarjota muualta tulleille kanssaveljillemme ja sisarille muuta kuin lautanen Guatemalan verta… …jaa niin, toi oli vuotta 1969, mutta kumminkin.

Turvatakseni pysyvän asemani kansanedus… siis, tarkoitan: kansainväliset sopimuksetkin vaativat, että meidän tulee antaa enemmän kuin kansainväliset sopimukset vaativat. Sanoja vihan välineenä käyttävät haluavat eristää meidät muusta maailmasta ja tehdä meistä paariavaltion. He naamioivat vihansa kirjoittamalla faktoja ja keskittämällä kritiikkinsä tehtyihin poliittisiin ratkaisuihin, ja tämä kertoo, että lainsäädäntö on tässä asiassa jäänyt jälkeen ja se on saatava ehdottomasti ajan tasalle. Oletus on vahvistus. Sana on teko. Kirjoitettu sana on raskauttava teko. Faktoista ei saa tehdä vääriä johtopäätöksiä. Kaksi plus kaksi ei välttämättä ole neljä. Tampereen murhapolton jälkeen nämä kansallismielisiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät tuominneet suomalaista avointa ja piilotettua rasismia. Se, että rasistit eivät tässä tapauksessa paloa sytyttäneet, ei muuta mitään. Edellämainitussa tapauksessa oli tarkoitus vain tuhota kiinteistö, mutta pahavihaajien motivaatio on uhata kokonaisia kansanryhmiä. Ja tekojen motivaatiot ovat ainoa asia, jolla on merkitystä.

Arvoisa puhemies!

Näitten julmapahuusviharikollisten ehkä suurin rikos on siinä, että he käyttävät oikeita faktoja vääristyneellä tavalla saadakseen tavalliset suomalaiset työläiset irtaantumaan oikeaoikeusperäis-järjestelmäpysyvyyslähtöisten puolueitten riveistä. Ja niin kuin gallupit osoittavat, he ovat onnistuneet siinä jo valitettavan hyvin. Tämä on selvä viesti siitä, että tarvitaan oikealla tavalla motivoituneita ja koulutettuja poliitikkoja ja virkamiehiä suojelemaan suomalaisia työläisiä itseltään. ”Those who know, what´s best for us must rise and save us from ourselves”… jaa, niin, tuo oli Rushia, mutta kumminkin. Tapahtuneitten hirveyksien valossa on pakko todeta, että työväen asiaa ei pysty oikeaoppisesti ajamaan ilman sopivaa teoreettista koulutusta. Minäkin olen Bachelor of some political shit and things like that, yo.

Olen tietysti vain pieni osa suuressa projektissa, mutta voinen käyttää itseäni kumminkin hieman esimerkkinä siitä, mitä levennys-laajennuspohjaiselta poliitikolta vaaditaan. Jos teen ehdotuksen, se saattaa toteutua jopa puoli vuotta ehdotustani aikaisemmin. Olen siis keksinyt aikakoneen. Tiedän lintujen muuttoreitit ja olen laskenut äärettömään. Neljästi… Jaa, niin, tuo oli Chuck Norrisia, mutta kumminkin. Katsoin aamulla peiliin. Ja peilikuvani katsoi minuun. Kun nostin kättäni, se nosti kättänsä. Kun hymyilin sille, se hymyili takaisin. Kun ajoin partaani, se ajoi partaansa. Sillä hetkellä tiesin, että minun täytyy taistella sitä kauhukuvaa vastaan, että näkyjä näkevät ja ääniä kuulevat ihmiset pääsisivät vallankahvaan. Ja muutenkin tykkään tunkea kärsäni… siis, tarkoitan: kärsimysten malja pian kukkuroillaan on, jos asialle ei tehdä jotain. Lakeja on kovennettava. Rangaistuksia on kovennettava. Suojelupoliisin tehtävänkuva on päivitettävä. Enemmän tuomioita tarkoittaa enemmän oikeutta ja vakautta. Rankaisu ei ole tärkeintä, vaan että kasvamme yhteiskuntaan, jossa emme suvaitse suvaitsevaisista itsestämme poikkeavia ihmisiä. Lisun läsyn loopi loo… jaa, niin, tuo oli Hurriganesia. Mutta kumminkin.

Arvoisa puhemies!

Tulen esittämään, että istuva eduskunta säätää mahdollisimman pian ennakoivan poikkeuslain, jolla istuva eduskunta jatkaa toimintaansa vuoteen 2019 saakka. Tätä tulevaa kahdeksan vuoden aikaa tullaan tulevaisuudessa kutsumaan Kansanvallan Suojeluajaksi. Tuona aikana julmavihapahuushyökkäysrikollisten toiminta tullaan kitkemään pois sekä poliisi-, lainsäädäntö- ja valistustyön keinoin sekä keksimällä mahdollisimman monille asioille uusia nimiä. Näin pystyn turvaamaan asemani… siis, tarkoitan: näin pystytään turvaamaan edistyksellisen ja suvaitsevan yhteiskuntamme perusarvot ja palauttamaan oikeat työläisarvot työväestöllemme. Todelliselle työläisellehän tärkeintä on kansainvälinen veljeys ja solidaarisuus.

Näin asemani perään kiljuen.

Ja tyhjästä koskaan kilju en.


*

Lukijalle: Tämä kirjoitus on puhtaasti mielikuvituksen tuotetta. Tällaista puhetta ei ole pidetty. Jos lukija ajattelee, että kirjoittaja on saanut inspiraatiota Kimmo Kiljusen tuoreesta avautumisesta, niin lukija saattaa hyvinkin olla oikeassa. Kirjoittaja ei pysty takaamaan siitä, etteikö tätä kuvitteellista puhetta jatkossa esitettäisi julkisesti, kokonaan tai osittain. Jos näin käy, on kirjoittajaa turha syyttää asiasta. Ideat ovat varmasti jo edistyksellis-tiedostavien politiikkojen päissä muhimassa.

Wednesday, December 22, 2010

RAUHALLISTA JOULUA 2010

Huitsinnevada alkaa pikku hiljaa valmistautua joulun viettoon. Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunta toivottaa hyvää, rauhallista ja häpeämättömän perinteistä joulua.

Saturday, December 18, 2010

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XVII

1. Kikkailua eli ei syytä huoleen

Uusi Suomi julkaisi hiljattain ei kovinkaan yllättävän uutisen, jonka mukaan ulkomaan kansalaisten osuus kaikista Suomen käräjäoikeuksissa tuomituista oli 9,1 prosenttia vuonna 2009, kun ulkomaalaisten osuus Suomen väestöstä on noin neljä prosenttia. Tulee muistaa, että Suomessa on myös paljon ulkomaalaisia, jotka ovat saaneet Suomen kansalaisuuden, ja joitten rötökset siis lasketaan suomalaisten kontolle.

Tavallinen tallailijahan saattaisi tehdä asiasta tietynlaisia johtopäätöksiä, muttei ehdi, sillä väliin tulee tilastopäällikkö Kimmo Moisio, joka selittää, että täällä olevat ulkomaalaisethan ovat keskimäärin nuorempia kuin suomalaiset. Eli vaikka muualta tulleet tekevät rikoksia 1,6 kertaa enemmän kuin suomalaiset, niin ulkomaalaiset eivät tietenkään ole 1,6-kertaisesti rikollisempia kuin suomalaiset.
Jaa. No tämä selvä. Ei syytä huoleen. Tavallinen tallaaja tietysti tuumii, että hetkonen, tietyistä edistyksellisistä ilmansuunnista tulee tänne melkoisen nuorta miespuolista porukkaa, joka harjoittaa edistyksellistä uskontoa. Ja eivätkös nämä tyypit ole juuri niitä, jotka harrastavat nimenomaan noita väkivalta- ja seksuaalirikoksia kantaväestöä huomattavasti enemmän? Eikös niitten tänne tuloa siis kannattaisi jarruttaa?

Kun absoluuttinen oletusasetus jostain syystä on nimenomaan se, että tänne on kerta kaikkiaan saatava lisää porukkaa nimenomaan edistyksellistä ilmansuunnista ja edistyksellisellä uskonnolla ja arvomaailmalla varustettuna, niin ehkäpä tänne pitäisi sitten ottaa tommosia 55-vuotiaita kavereita esmes Somaliasta tai vaikkapa Afganistanista.

Heputhan kun ovat jo vanhemmuuttaan vähän rauhoittuneet, eivätkä rupea enää niin helposti riehumaan. Kaverit laitetaan sitten intensiiviseen, useita vuosia kestävään hutoittamiskoulutukseen, jonka jälkeen he päälle kuusikymppisenä osaavat auttavasti Suomen kieltä ja heidät voidaan palkata sopivaan julkishallinnolliseen virastoon kirjekuorenkääntäjäksi, jota tehtävää kuusi kuukautta tehtyään he sitten siirtyvätkin ansaitulle eläkkeelle.

Eihän siinä touhussa sinänsä mitään järkeä olisi, mutta kuuden kuukauden aikana yhdestä edistyksellisen ilmansuunnan kirjekuorenkääntäjästa saadaan aikaan 6 – 8 erilaista lehtijuttua, 2 televisiouutista ja yksi asiaa käsittelevä ohjelmasarja Yleisradion kanavilla. Ja yleensäkin tällä tavalla tietyille ihmisille tulisi hirveän hyvä mieli, ja sehän tässä koko touhussa on pääasia, eikö vaan?

Vaan palataanpa vielä noihin rikostilastoihin. Ulkomaan kansalaiset tekevät selvästi enemmän rikoksia kuin suomalaiset, enkä nyt jaksa uskoa, että väkivaltarikoksissa kunnostautuvat esim. hollantilaiset. Mutta asia onnistutaan mitätöimään sillä, että nuoria miehiähän nämä. Ei tää mitään meinaa. Tekeekö se yliopistollisesti analysoitu nyrkki jotenkin vähemmän kipeää?

Yleensäkin näyttää siltä, että jos joku asia on perseellään, riittää, kun asiasta tehdään yliopistollinen analyysi, ja sen jälkeen se saa olla ihan yhtä perseellään kuin ennenkin. Välikös hällä enää, onhan tutkija sen selvittänyt.

- Hei, sauna palaa! Nyt tarttee tehdä jotain!
- On tehty jo. Selvitin syttymissyyn. Saunan ikkunalaudalla oli pyöreä pullo, joka tiivisti valonsäteen polttolasin tapaan, ja se kohdistui nurkassa oleviin trasselitukkoihin. Ne syttyivät, ja sytyttivät vieressä olevan halkolaatikon, ja siitä palo sitten levisi eteenpäin. Sanoisin, että sauna on nyt 82%:sesti tulessa.
- Jaa, no eihän siinä sitten mitään. Lähetäänkö baariin?
- Lähetään vaan.

2. Sopivat ja sopimattomat ehdokkaat


Pitkäaikainen tuttavani Herra X kaakonkulmalta avusti taas Hotelli Yrjöperskelestä lehtileikkeellä paikallisesta valtalehdestä. Jutussa politiikan erikoistutkija Erkka Railo analysoi muutoksia poliittisessa ilmapiirissä, siis toisin sanoen perussuomalaisten kannatuksen kasvua, joka on erityisen voimakasta juuri Kymenlaaksossa. Hän toteaa mm. näin:

Nyt puhutaan jo sellaisista määristä, että gallupien luvut voivat hyvinkin realisoitua ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Jep, näinhän se saattaa olla. Juttu on muutenkin suht asiallinen, mutta yksi kohta (jota kyllä on jauhettu laajalti muuallakin) ihmetyttää:

Perussuomalaisten kannatusluvut alkavat olla jo sitä luokkaa, että vaikka lopullinen kannatus jonkin verran pienenisikin sopivien ehdokkaitten puutteeseen, perussuomalaisista tulee väistämättä eduskuntaan iso sakki.

Ja samaahan tietysti julisti jutun otsikkokin "Perussuomalaisten kannatusluvut kestävät jo huonojakin ehdokkaita". Pistää vaan miettimään, että minkälainen se sitten on se sopiva ehdokas? Onko se sellainen, että se on valittu eduskuntaan jo aikaisemmin? Ja jos ei, niin onko nykyisten valtapuolueitten listoilla oleva ehdokas varmasti sertifikoitu sopivaksi kansanedustajan tehtäviin? Onko perussuomalaisten listoilla oleva ehdokas automaattisesti jotenkin epäilyttävä, jos hän ei satu olemaan Timo Soini?

Vai onko ehdokkaalla oltava jotain sellaista erityistä valovoimaa, että hän tulee ilman muuta äänestäjän mieleen yhtenä vaihtoehtona? Nähtävästi perussuomalaisilla sitten ei ole tällaisia ehdokkaita. Lieneekö muilla? Tehdäänpäs ajatusleikki: lukija on hyvä ja ottaa kynän ja paperia, ja viidessä minuutissa kirjoittaa siihen oman maakuntansa vihreitten ja vasemmistoliiton riveistä viisi valovoimaista ehdokasta ja perusteet siihen, miksi heitä voisi äänestää, ja miksi he ovat parempia vaihtoehtoja kuin esmes perussuomalaisten ehdokkaat.

Tarvittiko teroittaa kynää välillä?

Noin yleensä ja erikseen, eihän tämä juttu sinänsä hassumpi ollut, mutta oletteko panneet merkille asian, että sekä politiikan tutkijat että toimittajat analysoivat tätä poliittisen ilmapiirin muutosta kuin lääkärit syöpää. Ihan kuin kyseessä olisi sairaus, johon pitää löytää hoito.



3. Nyt alkaa helpottaa

Suomalaisten turvallisuustilanteeseen on jatkossa tulossa huomattava parannus. Sisäministerimme Anne Holmlund nimittäin aikoo kriminalisoida terroristikoulutukseen osallistumisen.

Kuinkas nyt suu pannaan, al-qaidan pojat?

Holmlundin vaatimus täytyy saattaa ehdottomasti toteen, sillä kriminalisoinnillahan maastamme on hävitetty mm. väkivalta, ylinopeudet ja pontikankeitto. Nyt kun vielä maamme eduskunnan toimesta saadaan ulkomaalaiset blogipalvelut julistettua laittomaksi, ja sitä myötä viharikollisuus täydellisesti hävitettyä, niin meikäläinenkin harkitsee revolverin siirtämistä yöpöydän laatikosta takaisin asekaappiin.

Sitä vaan mietin, että joutuvatko armeijassa sissi- tai pioneerikoulutuksen saaneet tyypit tuomiolle? Heillä kun on varsin hyvä taito fiksailla kaikennäköisiä pommeja. Itelläni kenttätykistön miehenä ei liene suurta hätää. Ja mulla kun tässä iässä muutenkin on toi sijoituspaikka akselilla pommikoneen rahastaja – tuulimyllyn lämmittäjä – kuivan maan lossivahti.

Toisaalta, minkähänlaisia tuomioita tämän asian tiimoilta sitten tullaan jakamaan? Neljä kuukautta ehdollista ehkä?

4. Erityisosaamista

Aikaisemman kirjoitukseni aihe oli se, tuleeko tietyistä oikeista ilmansuunnista tulevia maahanmuuttajia mieltää rasitteena vaiko resursseina. Ne ihmiset, jotka haluavat mieltää tämän porukan resursseina, perustelevat mielipidettään sillä, että kyseiset ihmiset tuovat näille leveysasteille tapoja ja taitoja, joita paikalliset eivät hallitse, ja jotka voivat mukavasti rikastuttaa pohjoismaalaista melko tylsää kulttuuria.

Ja oikeassahan he ovat. Tuorein esimerkki asiasta tulee Ruotsista:

Afrikkalaisnaisia peloteltiin prostituoiduiksi voodoolla

Ruotsissa on jaettu tuomioita afrikkalaiselle prostituutioringille, jossa nuoria naisia on pakotettu myymään seksiä pelottelemalla heitä voodoorituaaleilla.
Rinkiä johtanut 30-vuotias kamerunilaisnainen sai perjantaina Tukholman käräjäoikeudessa kuuden vuoden vankeustuomion ihmiskaupasta.

Ringissä on ollut mukana kymmenkunta afrikkalaista naista. Nuorin heistä on 16-vuotias nigerialaistyttö.

Syyttäjän mukaan naiset oli peloteltu prostituoiduiksi voodoorituaaleissa, joita johtivat poppamiehet. Istunnoissa poppamiehet olivat lukeneet rumpujen säestyksellä ikivanhoja kirouksia, ja tunnelmaa oli tehostettu teurastetuilla eläimillä.
Yksi tapausta selvittäneistä poliiseista on kertonut, että rinkiin kuuluneet afrikkalaisnaiset pelkäsivät enemmän voodookirouksia kuin poliisin kuulusteluja.

STT-TT


Jätkät siellä takavasemmalla saattavat mutista, että helevettiäkö me tämmöisellä erityisosaamisella tehdään, mutta turpaa soukemmalle, pojat. Voodoota tarvitaan, koska:

1. Näillä leveysasteilla sitä ei ole aikaisemmin osattu. Liekö edes asiasta tiedetty?

2. Kyseinen erityisosaaminen tulee oikeasta ilmansuunnasta. Siis se on automaattisesti cool. Paljon coolimpi kuin vaikka joulukinkku, juhannussalko tai kaksi kynttilää ikkunalla.

3. Kyseisen erityistaidon osaajat puhuvat jännää kieltä.

4. Kyseisen erityistaidon osaajilla on tummempi iho kuin meillä.

Ettäs tiedätte. I rest your face. Eiku siis I rest my case.

Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta jää odottamaan vaikutusvaltaiselta taholta tulevaa ehdotusta voodoolaitoksen perustamisesta Helsingin Yliopistoon.

Tuesday, December 14, 2010

LAARIN POHJIA

Nykyisinhän maassamme on, ainakin valtamedian toimesta tapana kirjata ylös jonkun henkilön mielipide ja julkaista se sitten uutisena. Noin niin kuin faktasemmoisena. Tarkoituksena on varmaankin ohjata lukijaa ns. oikeaan arvomaailmaan. Mistä lukija usein tietysti päättelee, että ne taitaa pitää minua vähän tyhmänä. Itse en oikein usko siihen, vaan luulen, että kyse on ns. tiedostavasta innostuksesta, joka aina välillä lähtee hieman lapasesta.

Tämäntyyppinen valistusuutisointi alkaa kiistatta olla varsin väsähtänyttä. Kansan Uutisten Verkkolehti otti ja kunnostautui asiassa viimeksi (kiitos taas linkistä Roopelle). Lehden uutisosastolla on juttu, jonka otsikko on Ei rasite vaan resurssi. Epäilemättä tämmönen tyhmempikin lukija hoksaa jo otsikosta, että näistä turvapaikanhakijoistahan tässä on kyse. Ja otsikon perusteella saattaisi kuvitella, että nyt tulee jotain kovaa faktaa siitä, että turvapaikanhakijat painavat Suomen teollisuudessa pitkää päivää ja tahkoavat ihan suunnattomat määrät rahaa suomalaiselle yhteiskunnalle.

Mennäänpä sitten otsikon alle ja katsotaan tarkemmin, mistä on kyse. Jaa, ei ollutkaan juttua työmiehistä, vaan kyse onkin siitä, että Punkalaitumen vastaanottokeskuksessa työskentelevä Kaisa Hyyti-Suojanen ei hyväksy, että turvapaikan saaneita maahanmuuttajia pidetään vain rasitteena kunnille. Suojasen mielestä heidät pitäisi nähdä resurssina.

Toi nimi on muuten ihan oikea, jos joku sitä vitsiksi epäili. Eli uutisen sisältö olikin siinä, että eräs Hyyti-Suojanen on sitä mieltä, että turvapaikanhakijat pitäisi nähdä resurssina. Koska taloudellisena voimavarana heitä ei nykytietämyksen valossa oikein voi ajatella, kyse lienee näistä henkisistä resursseista, jotka ovatkin tässä asiassa varsin käteviä, sillä sellaiseksihan voi väittää periaatteessa ihan mitä tahansa sen kummemmin perustelematta. Jos joku ei näitä asioita oikein resursseiksi hahmota, voidaan aina väittää, että kyseessä on rajoittunut ja yksinkertainen yksilö, jolle asioitten perusteleminen on ajan hukkaa.

Uutisena mainitaan myös, että Punkalaitumella on halukkuutta auttaa turvapaikan hakijoita ja saajia. Uutisessa ei kerrota, onko Punkalaitumella pidetty jonkinlainen gallup-kysely, jossa tuloksena on ollut esmes 75% puolesta, 20% vastaan ja 5% ottiatuota. Kyseessä lienee edelleenkin yhden ihmisen mielipide, joka koko kunnan puolesta uutisoidaan.

Ja tässähän se jutun varsinainen uutinen sitten olikin. Eli yksi ihminen on vahvasti, tai ainakin virkansa puolesta jotain mieltä.

Onhan jutussa sitten tietysti se pakollinen marttyyriosio, eli tässä tapauksessa tapauksessa somalialainen Farhia Abdi, joka on saanut turvapaikkahakemukseensa hylsyn jo kaksi kertaa mutta valitus on nytkin vetämässä, niin että katotaan kuinka käy. Elo on hänellä ankeaa, ja olot enempi askeettiset.



Tietysti vaikutelma olis ollu parempi, mikäli toi läppäri ja känny oltais otettu kuvasta pois. Muutenkaan tämä marttyyriosio ei oikein jaksa herättää syyllisyydentunnetta julmasta suomalaisuudesta. Jotenkin vaan mietityttää, että jos tyyppi on saanut hylsyn jo kaksi kertaa, niin ehkäpä siihen hylsyyn oli perusteitakin. Mutta kaipa jonkun demokraattisen lakimiehenkin täytyy elää. Jos ei muuten, niin sitten täyttelemällä valituslanketteja henkisille voimavaroille. Ja saahan toimittajakin tästä mukavasti jutun juurta.

No sittenhän jutussa on vielä tämä toiminnan esittelyosio, eli Suomen Punaisen Ristin hallinnoimassa vastaanottokeskuksessa toimii ryhmäkoti lapsille, tukiasunnot 16–18-vuotiaille ja perheille tarkoitettu perhekoti.

Ei oo hassummat puitteet. Ei ole niin. Varsinkin noita tukiasuntoja ja perheille tarkoitettuja perhekoteja tarvittais täällä suomalaistenkin puolella, mutta kaipa se Jumalakin tietää, missä niitä eniten tarvitaan.

Sääliksi käy sinänsä Kansan Uutisia. Aikanaan 1980-luvulla, kun Neuvostoliitossa oli tämä glasnost, oli samanlainen glasnost menossa Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Ote oli varsin raikas, jutut mielenkiintoisia ja ilman jatkuvaa YYA-syöttöä. Varsinkin Jukka Parkkarin kirjoittamat jutut Suomen puolustusvoimista olivat tosi asiallisia. Mies siis kirjoitti nimenomaan Suomen puolustusvoimista, ei kapitalistin rahapussia vahtivasta palkkasotilaslaumasta. Ja seikkailihan Viikkolehdessä myös legendaarinen Usko Kyykkä. Täältä tullaan, Tiitisen poikia ollaan!

Vaan glasnost on Kansan Uutisissakin aikaa sitten loppunut. Nyt kirjoitetaan taas oikeaoppisesti ja julkaistaan mielipiteitä uutisina. Ehkäpä törmäämme lehden toimesta jatkossa mm. seuraavanlaisiin uutisiin:

NAURUJOOGA AUTTAA UMPISUOLENTULEHDUKSEEN

Pehmohuvudopatian yhteisömengele Minnahuitake Liila-Lääräsen mielestä naurujoogan avulla voidaan poistaa tulehtuneen umpisuolen aiheuttama kipu ja jopa pysäyttää tulehdus kokonaan ilman kirurgisia toimenpiteitä.

SUOMI AMPUI MAINILAN LAUKAUKSET JO KESÄKUUSSA 1926
Avohoitopotilas Örjan Bränkströmin mielestä suomalaiset ampuivat kranaatteja Mainilaan jo kesäkuussa 1926. Kranaatit ammuttiin Bränkströmin mukaan vaimennetuilla kenttätykeillä ja ajastettiin räjähtämään marraskuussa 1939. Bränkströmin mielestä suomalaiset lavastivat puna-armeijan syylliseksi Mainilan laukauksiin siten, että Neuvostoliiton puolelle soluttautunut pelastusarmeijan sissipartio paukutteli patarumpuja muutama sekunti ennen räjähdyksiä.

NIBIRU-PLANEETTA SYÖ MEILTÄ KAIKILTA PÄÄN
Facebookissa ilmoittamassaan mielipiteessä meikki- ja mallialalle uraa suunnitteleva 14-vuotias Minneenä Hytipeilonen totesi, että se on niinqu tulossa ja jossain jäätiköllä nähty, Antar jotakin tai sillee. Siitä luki netissä ja sit me kaikki niinqu kuollaan. Eikä siitä selviä hengissäkään. Kun on niinqu, tiätsä kuollu.

PERSKELEEN YKÄ VOITTI SULKAVAN SOUDUT

Ihan varma Ykä ei ollut asiasta, mutta muisti kyllä kohottaneensa jotain voittomaljaa. Vai oliskos ollut se muki? Saattoihan ne olla kyllä Jyväskylän Suurajotkin. Voi olla että dopingilla oli osuutta asiaan.

SUOMALAISET: TARJA HALONEN KAIKKIEN AIKOJEN PARAS PRESIDENTTI

Rakkauden ministeriössä pakkorakkauden ja –hyväksynnän osastolla työskentelevän avioparin Jaana ja Jösses Suomalaisen mielestä Tarja Halonen on ehdottomasti kaikkien aikojen paras presidentti ja se presidenttikausien rajoittaminen kahteen oli ihan hanurista.


*

Lisäys 161210: Roopen Mediaseurannassa lisää jutun paperiversiosta.

Saturday, December 11, 2010

KUNNIOITUS JA PELKO

Aina silloin tällöin on Hotelli Yrjöperskeleen respa tullut törmänneeksi sellaiseen hemmoon kuin Johan Bäckman. Siis tähän kaveriin, joka pistää uusiksi niin historiaa kuin nykypäivää. Venäläismyönteiseen malliin. Tietysti kyllähän maailmassa kaikenlaista hiihtäjää saa olla, eihän siinä mitään, mutta muutaman sanan saa kai köyhempikin sanoa.

Tietysti ensimmäiseksi pitää puuttua tähän nykypäivään. Bäckmanhan sanoo, että "voi jopa puhua venäläisten lasten kansanmurhasta, koska heidät viedään pois venäläisiltä äideiltä ja isiltä". No, minähän itse toimin näissä lastensuojelun pyövelin tehtävissä ja tosiasiahan on, että meillä on todellakin sijoitettuna myös venäläisiä ja puoliksi venäläisiä muksuja. Mutta ei meillä missään Sotkamossa mitään teloitusleirejä ole. Nämä sijoitetaan ihan samoista syistä kuin suomalaisetkin, eli:

1. Pitkään jatkuva koulunkäymättömyys. Suomessa on oppivelvollisuus.

2. Jos puutteet lapsen huolenpidossa tai kodin olosuhteet vaarantavat lapsen terveyden ja kehityksen. Yleensä tämä tarkoittaa ajelehtimista ja rajojen puutetta.

3. Jos lapsi vaarantaa terveytensä ja kehityksensä käyttämällä päihteitä.

4. Jos lapsi vaarantaa terveytensä ja kehityksensä tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon.

Eikä laitoksiin sijoitetut venäläiset nuoret kauheasti mainosta sitä venäläisyyttään. Ja puhuvat ihan hyvää suomea. Ihan samanlaisia vempuloita ne ovat kuin suomalaisetkin. Ja pääsevät kaikki hengissä laitoksesta pois (mitä en muuten pystyisi varmaksi takaamaan venäläisessä laitoksessa). Eli ei siitä sen enempää.

Bäckman pistää myös talvisodan uusiksi toteamalla:

Historioitsija Ohto Manninen on osoittanut venäläisten ampuneen Mainilan laukaukset perustuen venäläisiin alkuperäislähteisiin. Bäckman ei niihin kuitenkaan usko.

"Mun mielestä sellaisia lähteitä ei voi olla olemassa", Bäckman sanoo.


Tekihän ne venäläisetkin dokumentin talvisodasta sen lyhyen avoimuuden aikana. Ja totesivat, että iivanahan ne ampui. Mikä kai tietysti on muutenkin selvä. Tuskinpa karttapallolle kärpäsenpaskan alle peittyvä kansansirpale lähtee asiakseen kaivamaan verta nenästään itseään huomattavasti isomman valtion kanssa.

Bäckman voi tietysti olla eri mieltä. Mitäs minä tyhmänä desantti-, anteeks dosenttimiestä neuvomaan. Ehkä hänellä on joitain uusia todisteita.

Se kiistatta vähän jurppii, että Bäckman väittää Viron liittyneen vapaaehtoisesti Rauhanvaltioon. Se on aika tympeää. Kun virolaisethan saivat aika ikävästi satsia ja rumbaa tään ”liittymisensä” tiimoilta. Kun kovin moni virolainen sai lauleskella Siperiassa suomalaista taistolaislaulua ihan käytännössä:

Kuka oot, mistä tuut, minnen menet sä?
Osoitteeni on Neuvostomaa.
Ei tarvita tarkkoja karttoja
Moi adres Sovjetskij Sojuz.

Nää oli tietysti niitä paremmin selvinneitä, monethan päätyivät hautaan. Tässä voisi tietysti selitellä pitempäänkin, mutta laitanpa sen sijaan näkyville erään valokuvan aikanaan Virosta paenneen professorin Ants Oraksen kirjasta Viron Kohtalonvuodet. Klikkaa kuva isommaksi:



Jos lukija tuumii, että tässä tilanteessa on joku pahemman kerran perseellään, on lukija oikeassa.

Tosta vois aasinsiltana hypätä vuoteen 2008. Silloinhan venäläiset kurmoottivat Gruusiaa pahemman kerran ja asian tiimoilta teki Helsingin Oikeaoppinen sunnuntailiitteeseensä jutun, jossa haastateltiin venäläisiä nuoria. He totesivat tästä kahakasta ja Venäjästään, että ”me haluamme kunnioitusta”.

Pistää miettimään, että mitä tämä kunnioitus on, ja miten se ansaitaan? Itse kunnioitan suuresti kavereitani Lötjöstä, Kutvosta, Pöntistä ja Pätistä. Kunnioitus pohjautuu pitkään yhteiseen historiaan, luottamukseen, siihen, että kaveri on aina jeesannut tarvittaessa eikä koskaan puukota selkään.

Venäjä hankkii kunnioitusta kyykyttämällä niin omia kuin naapureitaan, uhoamalla, uhkailemalla ja käymällä naapureissaan kylässä T – 72-matkailuautoilla jättäen jäljelle hirveän siivon.

Kyseessä on öykkärin kunnioitus. Eli pelko. Haluaako Venäjä kunnioitusta vai pelkoa? Jos Venäjä haluaisi kunnioitusta vaikkapa suomalaisilta, se voisi todeta esim. näin:

Kuulkaas, tsuhnat. Rakkaat naapurimme. Kun te ootte niitä vanhoja rajoja itkeneet niin pitkään, niin pannaanpa asia kuntoon. Petsamo, Salla ja Laatokan Karjala tipahtaa teille välittömästi. Ja jos siitä Kannaksesta neuvoteltais vuoden 1939 neuvottelut uudestaan. Katseltais, mihinkä sen rajan siellä tyrkkää. Viipurin ja Käkisalmen te saatte joka tapauksessa ilman muuta. Ja ollaanko kavereita tästä eteenpäin, joohan?

Tämä saattaisi aikaansaada kunnioitusta. Ja halua unohtaa menneet.

Ihmettelen vaan sitä, miksi Bäckman haluaa nuolla kansakuntaa, johon hän ei kuulu, ja joka loppulaskussa pitää häntä ihan samanlaisena tsuhnana kuin meitä muitakin. Eiköhän hänet ole mapitettu niin Venäjän poliittisissa piireissä kuin tiedusteluelimissakin nimikkeellä ”hyödyllinen idiootti”? Vaan tämän Bäckmanin kannattaa sinänsä toivoa, että Venäjän länsiraja ei koskaan siirry Tornionjoelle. Hänen käy silloin huonosti. Venäläisethän ovat perinteisesti suhtautuneet epäluuloisesti tyyppeihin, joiden on helppo pettää vanha isäntänsä. Silloinhan heille ei ole kovin vaikeaa pettää uuttakaan isäntää. Ja näille tyypeillehän venäläiset ovat jo aikaa sitten löytäneet nopean ja toimivan lääkkeen.

Ja pannaanpas sitten loppuun kevennystä vakavan asian jälkeen. Kun oli puhetta vanhoista ja uusista isännistä. Tässä todellinen vanha isäntä, eli 1970-luvulla vaikuttanut suomalainen country-yhtye Vanha Isäntä ja kappale Onkimiehen Blues. Toivotaan, että niin venäläiset, suomalaiset ja virolaiset haluavat pistää koukkua vain fisun leukaan.

Tuesday, December 7, 2010

LYHYESTI 071210

Koska allekirjoittanut ei ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihminen ostaa helvatun kalliin asusteen ja käyttää sitä vain kerran, ei noita linnan juhlia ole tullut seurattua. Mutta Ilta-Ryönähän uutisoi asiasta kyllä laajasti, joten sen nettiuutisista saa noistakin pippaloista melko selkeän kuvan.

Päällimmäisenä jäi mieleen, että meidän kaikkien suuri suosikki diplomivaltionelätti Umayya Abu-Hanna ei näemmä ole mielestään ollut vähään aikaan tarpeeksi tapetilla. Siispä hän keksi ojentaa julkisesti haukkumakirjeen tämän hetkiselle presidentille Tarja Haloselle. Kirje oli Ummyuay Abu-Hannan ilmoituksen mukaan hänen tyttäreltään, jota jurppi, kun häntä ei oltu kutsuttu juhliin.

Itse tyttären voi pitää erossa koko asiasta, sillä en liene ainoa, joka tuumii suuttumuksen olevan enempivähempi äitimuorin ideoima.

Linnan juhliinhan kutsutaan tiettyjen ansioitten perusteella. Tosin Hotelli Yrjöperskeles ja Presidentinlinna näkevät ansioitumisen varmaankin hieman eri tavalla, mutta jälkimmäinenhän ne kutsut postittaa. Vaan jos ansioita ajatellaan, niin epäilemättä vaikkapa Mannerheim-ristin ritareilta olisi voinut kutsua automaattisesti koko suvun.

Eivät Marskin ritarit, eivätkä muutkaan kunnostautuneet ole tietääkseni mutisseet kutsumismenettelystä. He tietävät, että jonkun lapsena oleminen ei sinänsä ole peruste noihin pippaloihin. Ja vaikka he eivät välttämättä pitäisi siitä henkilöstä, joka presidentinvirkaa sillä hetkellä pitää, he kunnioittavat kuitenkin instituutiota itseään. Se kuuluu hyviin tapoihin.

Nämä tavat eivät Ummammaayaya Abu-Hannaa koske. Toisaalta hänen meriittinsä ovat kiistattomat, eli hän on elänyt suomalaisten rahoilla viimeiset 30 vuotta ja saman ajan uskollisesti julistanut, kuinka paskaa porukkaa suomalaiset ovat. Ehkäpä siinä on joku erityisperuste erityiskohteluun, tai ainakin sen vaatimiseen.

Vaan sääliksi käy arvopresidenttiämme. Uhummummummym Abu-Hanna aiheutti hänelle armottoman ongelman:

1. Presidentille annetaan paperilapulla kyisiä terveisiä. Linnan juhlissa. Julkisesti. Näin ei ole tehty vielä kellekään presidentille. Ei hyvä. Takaraivossa alkaa jyskyttää.

2. Presidenttimme ei tunnetusti ole hirveän mielissään itseensä kohdistuvasta arvostelusta. Paha, paha juttu. Alkaa jurppia. Rystyset kutiaa. Ohimosuoni tykyttää.

3. Hetkinen, kirjoitettua tekstiä, jossa kuittaillaan presidentille. Eikös tää oo semmonen vihakirjoitus siis? Hampaat narskuu. Rintaan pistää ja vituttaa.

4. Arvostelun esittää henkilö, joka on Halosenkin mielestä arvostelun yläpuolella, eli siis erehtymätön. Ei saakaan vetää herneitä nenään. Ratkaisematon ongelma. Seuraus: korvien välissä kehittyvä ankara presidentillinen painetila.

Ratkaisu ongelmaan: lähiaikoina Presidentinlinnasta lähetetään armotonta rasisminvastaista julistusta ja suomalaisuuden epädramatisoimista. Johonkin suuntaan sitä pitää voida äksytä presidentinkin.


Toisaalta arvopresidentillämme olisi ollut nyt tilaisuus saada pisteitä jopa meiltä nuivilta. Jos presidentti olisi tuuminut tilanteessa että minähän olen tasavallan presidentti ja minulle ei kansan edessä kaikenmaailman ummammaat vittuile, ja sen jälkeen hölvässyt ummammaata rehellisesti turpaan, niin ainakin Hotelli Yrjöperskeleen respa olis antanut Tarjalle kerralla paljon anteeksi.



Linnan juhlathan muuten ovat olleet kadeteille ymmärtääkseni varsin haluttu komennus. Tuon uutisen perusteella ensi vuonna saattaa tilanne olla toisin. Aikookohan pääesikunta tehdä ohjesäännön härkäparissa tanssimisesta?

Monday, December 6, 2010

ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ 2010

Näin itsenäisyyspäivämme kunniaksi voisi näkyville laittaa Suomen vaakunan:



Suomen vaakunaleijonaa käyttää hyväkseen vaalimainonnassaan myös Vihreä Liitto. Eikä siinä mitään, onhan heillä siihen toki oikeus.

Mutta oliko se jellona ihan pakko ruunata?



Vaan kaipa tuo kertoo Vihreästä Liitosta ja sen nykypäivästä. Ja ehkä myös heidän haluamastaan Uudesta Suomesta. Kai se on niin, että mitä svedut edellä, sitä pellet perässä.

Hommaforumilla on pantu asian tiimoilta mielikuvitus mukavasti lentämään.

Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta toivottaa hyvää, rauhallista ja perinteistä Vanhan Suomen itsenäisyyspäivää.

Saturday, December 4, 2010

NOUSEVA TÄHTI

Tämä kirjoitus on itse asiassa pari viikkoa myöhässä, koska sattuneesta syystä se hautautui päivinkakkaroiden alle. Palaan asiaan nyt. Miellän sen velvollisuudekseni, sillä mikäli suomalaisen vihervasemmistolaisen politiikan taivaalle syttyy nouseva tähti, tulee hänet ilman muuta esitellä.

Tämä nouseva tähti on turkulainen oikeustieteen opiskelija, varavaltuutettu ja Turun vihreiden nuorten puheenjohtaja Saara Ilvessalo, ikää tommonen parikymmentä. Ilvessalo sisältää juuri niitä aineksia, joista menestyvä tulevaisuuden vihervasemmistolainen poliitikko tai vaihtoehtoisesti korkea virkamies leivotaan. Nuori, nätti, fanaattinen ja varma asiastaan. Kisällityönä voidaan käsitellä Ilvessalon puhetta, jonka hän piti tässä rasismin vastaisessa mielenosoituksessa 20. marraskuuta kuluvana vuonna.

Heti puheensa alussa Ilvessalo näyttää värinsä ja aatteellisen rohkeutensa sanomalla ”hyvät suvaitsevaisuuden puolustajat.” Kokeneempi vihervasemmistolainenhan osaa jo hieman varoa tuota suvaitsevaisuus-termiä, koska hän tietää, että koiranleuat jauhavat siitä kumminkin ala-arvoista hommahuumoria, mutta Saara ei pelkää. Usko on vakaa ja asenne kohdallaan ja siitähän varsinainen puhe onkin hyvä aloittaa.

Pari ensimmäistä kappaletta Saara lämmittelee, mutta sen jälkeen alkaa näyttämään tulevan mestarin aineksia:

Maahanmuuttovihamieliset puheet ja tiettyjä ihmisryhmiä vähättelevä, rajoittava tai jaotteleva politiikka lietsovat väkivallan tekoja. Sen sijaan, että populistiset puolueet yrittävät kääntää ihmisten pahaa oloa maahanmuuttajien, seksuaalivähemmistöjen tai muiden ihmisryhmien syyksi, tulisi keskittyä siihen, mistä konfliktit oikeasti johtuvat. Toisten suvaitsemisesta kieltäytyvillä ihmisillä on selkeästi paitsi ennakkoluuloja, myös muita vakavampia ongelmia omassa elämässään.

Sanoisin, että huippuluokan ainesta. Piruako niitten nuivien kanssa asiasta ja faktoista vääntämään, kun vaan heittää pöytään diagnoosin, että ns. ei-suvaitsevaisissa ihmisissä on jotain perustavaa laatua olevaa vikaa. Elämässä löytyy pahaa oloa ja vakavia ongelmia. Josta nämä konfliktit johtuvat. Se, ettei konflikteja varsinaisesti määritellä on selvää plussaa. Lisäplussana tietysti se, että oikeustieteen opiskelija ei varsinaisesti voi diagnooseja jaella, mutta ei sen väliä, kunhan pokka riittää. Ja kaksoispluslisäplussana se, että suhtaudutaan vähättelevästi, rajoittavasti ja jaottelevasti ihmisiin, joita syytetään juuri em. asioista. Saara on nyt vireessä. Tässä vaiheessa tietysti itse mietin, että tuleekohan tarkempia määrittelyjä näistä vakavista ongelmista. Lieneekö ruumiillisia vikoja vai löytyykö ruostuneita piuhoja korvien välistä? Ja selvityshän tulee saman tien:

Meidän on pohdittava, mistä ihmisten paha olo tulee. Meidän on ratkaistava työttömyyden, alkoholismin, ahdistuksen, masennuksen ja elämän mielekkyyden puuttumisen aiheuttamia ongelmia, jotka saavat ihmiset tyytymättömiksi omaan elämäänsä. He kanavoivat helposti omat ongelmansa vihaksi jotakin tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Suvaitsemattomien on ymmärrettävä, ettei oikotietä onnelliseen elämään löydy muita syyllistämällä.

Saara iskee vaihdetta isompaan läpeen ja painaa kaasua. Näitä ns. suvaitsemattomiahan on Suomessa huomattava määrä, ja jos maahanmuuttogalluppeja hiukka kattelee, niin enempivähempi suvaitsemattomia on yli puolet. Saara diagnosoi tälle varsin laajalle porukalle mainion moniongelmaisuusdiagnoosin. Työtön, alkoholisoitunut, kärsii masennuksesta (liekö keskivaikeaa vaiko ihan vaikeaa masennusta) ja ei pidä elämäänsä mielekkäänä. Pakkohan siinä on ruveta Abdullahia vieroksumaan, mutta oikealla hoidolla asia varmaan korjaantuu. Tässä on mielestäni legendojen ainesta, eikä tämmöistä ihan kuka tahansa voi heittää. Siihen tarvitaan vihervasemmistolaisen politiikan nouseva tähti.

Niin meikäläinen kuin moni muukin ns. suvaitsematon miettii, että pitäiskös tässä heivautua pois töistä, ratketa ryyppäämään, käydä lääkäriltä pyytämässä sopivia mielialalääkkeitä vaikkei niitä tarvitte ja alkaa itkeä hukkaan mennyttä elämää, joka vielä äsken vaikutti ihan siedettävältä ja välillä suorastaan mukavaltakin. Vai riittäiskös jos toteuttais noista kohdista vain yhden? Siihen Saara ei anna varsinaista vastausta, mutta täytyy muistaa, ettei puhe meille suvaitsemattomille ollut tarkoitettukaan, vaan tätä voi verrata vaikkapa työpaikkahaastatteluun. No, Saara jatkaa vielä, ja suoriutuu työpaikkahaastattelustaan kerrassaan mainiosti:

Jos suvaitsevaisuudelle aletaan vetää rajoja, voidaankin seuraavaksi alkaa rajoittaa vaikka vammaisten tai alemmin koulutettujen oikeuksia.

Tämmönen tavallinen nuivaan väestönosaan kuuluva tyyppi saattais äkkiseltään ihmetellä, että eikös me nimenomaan olla mutistu siitä, että niin vammaisille kuin vanhuksille ei riitä ropoja, kun niitä tarvitaan suvaitsevaisempiin kohteisiin. Mutta täytyy taas kertaalleen muistaa, että mistä tässä on kysymys. Saarahan esiintyy tässä suorastaan ihmisten turvallisuuden vaalijana. Meinaan, hyvin monessa yhteydessähän on todettu, että näitä suvaitsemattomia ovat nimenomaan tämä alemmin koulutettu porukka, joka ei hahmota yhteistä etua ja suuria linjoja. Lisäksi Saara itse diagnosoi meidät juuri vähintäänkin lanttuvammaisiksi. Eli pelkonahan on se, että jos meidät lasketaan vallan kahvaan, me joudutaan joukkopsykoosiin ja aletaan kaasuttaa toinen toisiamme. Ei paha, Saara, ei ollenkaan. Jatketaanpas:

Vähemmistöjen oikeudet ovat kaikkien oikeuksia, joten yhdenvertaisuus turvaa myös enemmistön oikeudet ja maksimoi yksilön vapautta toteuttaa itseään.

Tämä on oikeastaan sitten sitä välttämätöntä perussettiä, jolla esitetään mukavaa kuittailua mm. Helsingin asuntojonoissa tympiintyvää kantakirjasuomalaisporukkaa kohtaan. Vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa. Itsensä toteuttaminen tietysti täytyy olla mukana, se on mukavan pyöreä termi, enkä ole varma, että tietääkö kukaan mitä se itse asiassa tarkoittaa. Itse en ainakaan ole koskaan ns. toteuttanut itseäni, ja ihan mukavasti menee silti. Vaan olenkohan minä sitten jotenkin vähemmän tosi? Vaan mennäänpäs loppulitviikkeihin:

Turun vihreät nuoret ja opiskelijat haluavat nähdä avoimen Suomen, jossa avioliittolaki ei erittele ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella, jossa maahanmuuttajat toivotetaan tervetulleiksi panostamalla kotouttamiseen sekä kielen opetukseen ja jossa saa olla sellainen kuin on. Sellaisen Suomen rakentaminen vaatii työtä, mutta ainakin minä lähden mukaan tähän työhön täydestä sydämestäni.”

Tämähän on jo asiaan kuuluvaa jäähdyttelyä, mutta se sisältää kyllä mainion pointin. Yhteiskuntammehan tekee kaikkensa, että juuri oikeista ilmansuunnista saapuva maahanmuuttaja saa nimenomaan olla juuri sellainen kuin tullessaan on. Ja toisaalta me suvaitsemattomat emme oikeastaan saisi olla sellaisia kuin olemme, sehän varmaan kävi lukijalle jo selväksi. Eli tämähän on hyvää kertausta asiaan joka jo valmiiksi tiedetäänkin, eli Saaralle on selvää, mihin suuntaan pissin pitää tippua.

Voisin arvostella Saaran opinnäytteen arvosanalla kymmenen miinus. Ainoa pienen pieni virhe on viimeinen lause eli ”Sellaisen Suomen rakentaminen vaatii työtä, mutta ainakin minä lähden mukaan tähän työhön täydestä sydämestäni.” Tulee muistaa, että me suvaitsemattomat lauleskelemme ”ain laulain työtäs tee”, kun taas oikeaoppiset suvaitsevaiset puolestaan ”ain laulain teetäs työ”. Joten oikeaoppisesti lauseen olisi tullut mennä muodossa ”Sellaisen Suomen rakentaminen vaatii työtä, mutta minä tulen täydestä sydämestäni vaatimaan ihmisiä osallistumaan siihen”.

Mutta tuo virhe on vain kauneuspilkku. On aina hienoa, kun törmää huippulahjakkuuteen, ja hänellä on edessään huikea ura joko poliitikkona tai mikseipä vaikkapa korkeana virkamiehenä. Muodollinen pätevyyskin sellaiseen jo löytyy, sehän tuli todistettua erään valtuutetun palkkaamisessa aikaisemmin tänä vuonna.

Tästä tytöstä kuulemme vielä.

Friday, November 26, 2010

HAHMOTTELUA JA HAJOILUA

No Ykä tässä taas, morjens. Ei mulla tällä kertaa mitään niin varsinaista asiaa ole, kunhan vaan tässä keskenäni yritän hahmottaa päässäni näitä viime päivien tapahtumia. Mulla kun on pitkät piuhat ja kylmäjuotoksia välissä ja siinä kun joku lukeneempi hahmottaa asiat yhdellä rysäyksellä, minä tartteen useamman perstupakin kun sottailen asioita.

Siis sehän alkoi sillai, että siellä Tampereella oli paha tulipalo. Ihmisiä kuoli. Meikäläinen, ja varmaan moni muukin tuumi, että olipa tosi ikävä juttu. Nuoria ihmisiä, elämä edessä ja sitten se kaikki loppuu tuosta vaan. Palon syitä ei tullu pahemmin mietittyä, meillä kun ei noita terrori-iskuja juuri ole. Liekö ollut sähkövika?

No sittenhän tuli tieto, että se oli ollut tuhopoltto. Lähtenyt sieltä alakerran pizzeriasta. Eipä tässäkään muuta meikäläinen ajatellut kuin että toivottavasti poliisit saa syylliset pian kiinni ja tuomiot ovat sitten ankarimman jälkeen. Harvinaisen bolsevistista touhua tommonen. Näin varmaan ajatteli valtaosa ihmisistä. Ainakin itte kuvittelen. Pienessä päässäni.

No sit siinä oli semmonen pallinkarvoja pitkin eduskuntaan kiivennyt tyyppi, Päivihän sen nimi oli. Hänelle ei riittänyt toi kansanedustajan titteli, vaan hän näki märkiä unia kulkueesta, jossa häntä kuljetettiin kultatuolissa ja ihmisillä oli kylttejä joissa luki Hyvä – Parempi – Päivi. Kun sitä kulkuetta ei sitten kukaan ollut järjestänyt ja vähän noloahan sitä kiistatta olis omin päin järjestää, niin Päivi keksi nostaa metelin, että tämä tulipalo olikin rasistinen terrori-isku, ja me suomalaiset ollaan muutenkin paskaa porukkaa. Jos sillä vaikka saisi sen kulkueen aikaiseksi. Päivillä kun on semmonen hahmotushäiriö ja se kuvitteli, että demareitten duunariäänestäjät haluavat hänen laillaan osallistua itseinho-orgioihin.

Ihan tavallinen tyyppi olis saattanut tuumia tästä että mitä helvattua? Antaako poliisi esitutkintatietoja demareitten kansanedustajalle? Sellainen tyyppi, joka on edes vähän seurannut tämän Päivin edesottamuksia ei näin kuvittelisi, vaan hän hoksaa että Päivi haluaa kulkueeseen kultatuoliin ja tykkää muutenkin puhua pehmoisia.

Niin, kiljuihan tästä asiasta eräs Kiljunenkin, mutta antaa hänen olla. Hänellä on vielä pahempi hahmotushäiriö, hän ei mm. hahmota että ihmisellä on nenä, ja linnulla nokka. Ei hahmotushäiriö mikään synti ole. Se haittaa ihan oikeasti monen ihmisen elämää. Ei siinä mitään irvailemista ole. Niin että antakaapa koiranleuat Kiljusen olla rauhassa. Kuittailkaa vaikka jääkiekkovalmentajille. Ne on siihen niin tottuneita, ettei ne välitä.

No vähän vajaaksihan se Päivin yritys sitten jäi, kun poliisi, kehno, pidätti murhapolton takia pizzerian omistajat. Jotka eivät olleetkaan kantakirjasuomalaisia. Ja Päivillehän sitten kuittailtiin melko ankarasti melko useasta suunnasta. Niin että meikäläisen järjenjuoksun mukaan Päivin kuningatartie meni melko pahasti reisille.

Vaan se, mitä minä luulen ei välttämättä pidä paikkaansa. Homma menikin reisille meiltä ns. hommalaisilta. Kansan Uutisethan sen todisti ja esitti melkoista hajoilua asian tiimoilta. Me ns. hommalaiset olimmekin väärässä, kun kuittailimme Päiville hänen pikkusen etuajassa tekemistään johtopäätöksistä. Kansan Uutiset totesi, että meidänkin olisi oletusasetuksena täytynyt pitää tätä tulipaloa rasistisena tuhotyönä. Toteaapa Kansan Uutisten kirjoittaja Jami Järvinen että me hommalaiset olemme iloissamme kolmen suomalaisen kuolemasta. Itse ajattelen asiasta tietysti taas että mitä se jätkä oikein selittää, mutta ehkäpä kirjoittajalla on parempi ote myös minun sielunmaisemaani.

Kirjoittaahan tämä Jami Järvinen myös, että ”Rikoksesta tuli kuin tulikin ”maahanmuuttokriittinen tulipalo”. Se todennäköisesti pakottaa myös antirasistit koventamaan otteitaan, jottei tapauksen varjolla anneta vastapuolen pahimmille sekopäille koko mediaa haltuun.”
Siis annas kun mä taas yritän hahmottaa. On tehty murhapoltto, jonka kanssa ns. homman kannattajilla ei ole mitään tekemistä, ja tämän takia ns. antirasistien tulee koventaa otteitaan tätä hommaväkeä kohtaan. Joku logiikka tossa varmasti on, mutta mulla se jää hieman epäselväksi. Tietysti mulla on ne pitkät piuhat jne. Vaan mitenkähän nämä antirastistit sitten koventavat otteitaan?

Varsin ilkeän heiton tämä Joku Järvinen myös heitti. Polvet notkahti. Hän kun kertoi, että Helsingin Laajasalossa ihminen kuoli jäätyään kävelysillan alle, eikä Jussi Halla-aho nostanut siitä minkäänlaista meteliä. Paha heitto, tosi paha. Halla-ahohan on ymmärtääkseni melko hyväntahtoinen ihminen, joten hänen on varmaankin pakko vastata huutoon ja ryhtyä kirjoittamaan parin aa nelosen mittaista juttua kaikista maassamme tapaturman uhriksi joutuneista ihmisistä.

Ja niitähän on melko paljon. Seurauksena on niin paljon naputtelua näppäimistöllä, että Jussin sormien nivelet turpoavat, eikä hän pysty kirjoittamaan. Silloinhan hän joutuu hankkimaan maksullisen sihteerin, joka kirjoittaa sanelusta. Ja sehän on pirun kallista. Toivottavasti Jussi ei joudu turvautumaan pikavippeihin. Ne on pirun kalliita maksaa takaisin. Tietysti äkkinäinen, niin kuin esmes minä voisi tuumia, että mitähän yhteistä Laajasalossa tapahtuneella onnettomuudella on Tampereella tapahtuneeseen murhapolttoon tai Päivi Lipposen harrastamaan ruumiilla ratsastamiseen, mutta minähän en tavallisena tyyppinä hahmota näitä suuria linjoja.

No sittenhän eräs kaveri vielä rupes meuhkaamaan, äärioikeiston (johon minäkin vissiin kuulun, vaikka jonkunlainen demari olen kai vieläkin) terroriteoista, jotka voidaan todistaa oikeaksi sillä perusteella, että niitä on niin paljon ennustettu, vaikkei niitä ole tapahtunutkaan. Tähänhän minä en voi oikeastaan sanoa mitään vastaan. Saattaa olla totta hyvinkin. Minä en meinaten pysty millään todistamaan sitä, etteikö hommalainen ampunut Kennedyä ja Martin Luther Kingiä. En pysty todistamaan sitäkään, etteikö Homma suunnittelisi tälläkin hetkellä laajaa terrori-iskujen sarjaa, joka ulottuu Hangosta Nuorgamiin. Pirustako senkään tietää, etteikö Homma ole junaillut tätä uutta Koreoitten kärhämää. Sillähän saadaan maailman katse käännettyä muualle, että me päästään heittämään kivi vastaanottokeskuksen ikkunasta sisään. Minä ymmärrän ilman muuta sen, että me hommalaiset ollaan terroristeja, koska joku epäilee meidän olevan terroristeja. Se, että näyttöä ei ole, on vain jaarittelua. Perkeleen suurin juoni on se, että hän kieltää olemassaolonsa.

Sitä minä vähän ihmettelen, että toi kaveri puhui taistelukaasujen heittämisestä homokulkueeseen. Näin itsekseni, kieltämättä hieman tyhmänä, tuumin että milläs se kyynelkaasu muuttuu yhtä-äkkiä sariiniksi tai VX:ksi, mutta kun tarkemmin mietin, niin enhän minä siitä varma voi olla. Palvelin meinaan itse aikanaan kenttätykistössä, jossa ei noitten kaasujen kanssa niin paljoa pelattu, mitä nyt se kaasunaamaritesti puolijoukkueteltassa. Kyynelkaasuahan se oli sekin. Ehkäpä toi kirjoittaja on palvellut noissa kaasusuojeluyksiköissä ja tietää paremmin. Mitäs minä tyhmä tykkimies nillittämään asiasta, josta en mitään tiedä.

No sittenhän siinä välissä se Päivikin palasi linjoille ja pyyteli anteeksi. Tietysti omalla tavallaan. Hän totesi että ”Vastustan edelleen rasismia ja eriarvoisuutta. Käsitykseni siitä, että ihmiset jakavat huoleni kansakunnan tilasta ja rasismin vahvistumisesta, on saanut tukea.”

Anskumä hetken mietin. Siis Päivi on saanut tukea sille, että suomalaiset voi todeta terroristeiksi ihan mutu-tuntumalla? Tätä täytyy miettiä varmaan vielä. Ehkäpä poltella samalla perstupakit.

No sittenhän asiaa kommentoi myös valtamedia. Iltalehti totesi poliisin sanoneen, että Tampereen tuhopoltto meni pieleen. Äkkinäisenä mietin, että missäs vaiheessa se murhapoltto tuhopoltoksi muuttui, mutta kyseessä lienee taas tämä uuskieli. Nähtävästi pian todetaan, että tänä vuonna Porvoossa tapahtunut kolmen suomalaismiehen teloitus olikin aseen hallussapitoluparajoitteisen etnispositiivisen henkilön ampumaradan ulkopuolella tapahtunut pieleen mennyt pistooliammuntaharjoitus.
Helsingin Sanomatkin puuttui asiaan ja totesi, että tulta nurkkiin pistänyt kaveri on sosiaalinen, huumorintajuinen, monen tuntema ja aktiivinen. Näin äkkiseltään tuumin, että kun kaverilla on noin paljon hyviä ominaisuuksia, ja se silti toimii tolla lailla, niin Luoja säästäköön minua kohtaamasta epäsosiaalista, huumorintajutonta, harvan tuntemaa ja passiivista miestä. Vaan saattaa olla, että läärään turhasta, ja nuo pahat ominaisuudet liittyvät vain han-suomalaisuuteen, ja sosiaalisuus ja huumorintajuisuus ovat selkeästi lieventäviä asianhaaroja. Saattaa olla. Piru vie, kun ei tiedä. Kun joku kertois ja selvittäis. Saattaahan se olla, että jos meikäläistä ammuttais naulapyssyllä kämmenestä läpi, niin se tekis vähemmän kipeää, jos ampujana olis huumorintajuinen mies.

Niin että kun olen tätä muutaman perstupakin verran tuumaillut, niin pakkohan minun on myöntää, että ei asia vielä tässä vaiheessa täysin hahmotu. Sen nyt sentään ymmärrän, että tässä asiassa (niin kuin niin monessa muussakin) on suurin mörkö semmonen suomalainen ihminen, joka ei suostu itseinho-orgioihin.

Ja minähän kuulun niihin. Minua voi myös haukkua kansallismieliseksi, blogikirjoittajaksi, netsiksi, huitsinnevadalaiseksi, halla-aholaiseksi, hommalaiseksi, kivivuorelaiseksi sosialidemokraatiksi, lihansyöjäksi, tupakinpolttajaksi, oikeakätiseksi ja ______________ (lisää itse).

Joten kaiken varalta minun täytynee todeta: Olen varmaankin tehnyt jotain pahaa. En ole varma, mitä pahaa olen tehnyt, mutta olen pahoillani, pyydän anteeksi, enkä tee sitä enää koskaan.

Thursday, November 25, 2010

LYHYESTI 251110



mua puri raatokärpänen

mut miksi suremaan

jo kauan sitten lääkkeen löysin

siihen puremaan

alla halvan jeesustelun

onnellisten tähtien

oon besserwisseröinyt ahkerasti

siitä lähtien

Wednesday, November 17, 2010

PIKAKURSSI TIEDOSTAVAKSI HENKILÖKSI

Tässä matkan varrella olen törmännyt usein ns. tiedostavien ihmisten mielipidekirjoituksiin (joita tosin hyvin usein julkaistaan termin ”uutinen” alla). Hyvässä tiedostavassa kirjoituksessa on yleensä muutamia perusosioita eli:

1. Annetaan tiettyä faktatietoa ja väitetään että ns. ei-tiedostavilla ihmisillä ei ole faktat hallussa.

2. Esitetään väite, jota ei saa kyseenalaistaa, eikä sitä näin ollen tarvitse perustellakaan.

3. Syyllistetään suomalaisia ja suomalaista yhteiskuntaa.

4. Esitetään vaatimus. Tärkeää on esittää vaatimuksessa mitä, sen sijaan miten ja miksi eivät ole olennaisia kysymyksiä.

Aina valppaan Mediaseurannan kautta törmäsin taas kerran tällaiseen kirjoitukseen, ja suosittelen sen lukemista eritoten sellaisille henkilöille, jotka harkitsevat tunnustautumista tiedostavaksi yksilöksi. Kirjoituksen on tehnyt Opettaja-lehteen Hannu Laaksola, ja sen nimi on Jokaisen koulun oltava monikulttuurinen. Tämä kirjoitus sisältää kaikki hyvän tiedostavan kirjoituksen osiot, ja sitä voi käyttää eräänlaisena tiedostavuuden perusmittana.

Kirjoituksen alussa Laaksola tarjoaa tietynlaista faktatietoa, jossa hän syyttää ns. maahanmuuttokriittistä keskustelua näin: ”Siinä on tietoisesti unohdettu, että maahan muuttaa ihmisiä monista syistä. Esimerkiksi työperäinen maahanmuutto ja turvapaikanhakijat sekoitetaan helposti, ja siirtolaiset, paluumuuttajat ja pakolaiset niputetaan yhteen.”

Tuttu ja miljoona kertaa toistettu sanonta, johon on hyvä turvata. Laaksola on kieltämättä oikeassa siitä, että asioita sekoitetaan. Tosin hän jättää ilmoittamatta, että sekoittuminen tapahtuu ns. tiedostavien ihmisten päissä, ja he jaksavatkin perustella humanitaarista maahanmuuttoa sillä, että Fazer 1800-luvulla jne. Sanotaanko vaikkapa Hommaforumilla osataan erottaa oikein hyvin se, ketkä tulevat töihin ja ketkä tienaamaan diskorahaa.

Seuraavaksi Laaksola esittää väitteen: Maahanmuuttajakeskustelussa pitäisi muistaa, että Suomi tarvitsee monikulttuurisuutta ja maahanmuuttajia, työvoimaa ulkomailta. Erinomaista tiedostamista, ja plussana siitä on se, että perusteluja ei tarvita, asian toteaminen riittää. Vielä erikoismaininta siitä, että Laaksola ei vetoa työvoimapulaan, koska sehän on jäänyt suutariksi jo turhan monta kertaa. Aikaansa seuraavana hän vain toteaa asian olevan näin. Kylmästi ja perustelematta.

Täytyy nostaa hattua Laaksolan vakaalle uskolle, sillä sehän menee tavallaan ohi muinaisista epäjumalten palvojistakin. Muinainen Moolokin palvelijakin varmaan jollain tavoin perusteli hurjat uhritapansa, vaikkapa niin, että ”Pakkohan meidän on tunkea lisää porukkaa Moolokille poltettavaksi, koska jos me ei näin tehdä, Moolok pian suuttuu, ja sitten meillä menee asiat vituralleen aina tästä hetkestä kuudenteen polveen”. Nykyiset epäjumalanpalvelijat eivät tarvitse perusteita.

Sitten Laaksola siirtyy syyllistämiseen:

Suurimpia esteitä maahanmuuttajien työllistymiselle on suomen ja ruotsin kielen taitojen vajavaisuus. Ongelma ratkeaa ainoastaan koulutuksen avulla. Nykyinen maahanmuuttajien kielikoulutus on kuitenkin liian sirpaleista. Kotouttamisohjelmien kielikurssit eivät anna riittävää kielitaitoa eivätkä motivoi riittävästi. Myös perus- ja keskiasteen koulutuksessa maahanmuuttajakoulutusta pitäisi ehkä miettiä vielä uudelleen.

Koulu on avainasemassa, kun maahanmuuttajat halutaan osaksi yhteiskuntaa. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkijan Anna-Leena Riitaojan mielestä nykykoulussa kuitenkin maahanmuuttajia pyritään kasvattamaan määrittelemättömään suomalaisuuteen. Siitä seuraa ongelmia. Moninaisuuden tuomia mahdollisuuksia ei myöskään tunneta.


Eli esmes erään jo kaksikymmentä vuotta kestäneen ja pahasti reisille menneen yhteiskunnallisen kokeilun epäonnistumisen syy on se, että suomalaiset eivät vaan tajua, ja ratkaisuna tietysti lisää resursseja (lue: rahaa) tähän yhteiskunnalliseen kokeiluun. Sanoisin, että tämä on erinomaista tiedostamista. Määrittelemättömään suomalaisuuteen vetoamisesta tietysti pluspisteet.

Ja tämän jälkeen Laaksola tietysti esittää vaatimuksen: Jokaisen suomalaisen koulun ja oppilaitoksen pitäisi olla monikulttuurinen, onpa oppilaiden joukossa maahanmuuttajia tai ei. Ja jokaisen koulun pitäisi nähdä maahanmuuttajat osana suomalaisuutta, muuten koulu vahvistaa kahtiajakoa ja kasvattaa näkemään vain eroavaisuuksia.

Erinomainen tiedostava vaatimus, ja vielä bonuspisteillä & tammenlehvillä, sillä nähdäkseni Laaksola keksi ihan oikeasti jotain uutta. Ei siis riitä, että nykyisiä monikulttuurisia kouluja ylistetään ja niistä lapsiaan pois ottavia suomalaisia vanhempia syyllistetään, vaan sanotaanko jossain Hornanperseessä sijaitseva ala-aste, joitten oppilasaines on sataprosenttisesti han-suomalaista, on myös muutettava jotenkin monikulttuuriseksi.

Erinomaisena tiedostavana yksilönä Laaksola toteaa painokkaasti, että mitä, mutta jättää kysymyksen miten hyvin hämäräksi. Kuinka Hornanperseen ala-asteella toimitaan? Riittääkö, että koulu julistautuu virallisesti monikulttuuriseksi ja muuttaa nimensä Hornanperseen monikulttuuriseksi ala-asteeksi? Vai täytyykö tuntikehystä muuttaa? Opetellaanko mahdollisesti vaikkapa Koraania alkuperäiskielellä? Vietetäänkö vieraita juhlia, niin kuin vaikka sitä aasialaista juhlaa, jossa tökitään jakovaimia poskien läpi? Neulotaanko käsityötunneilla tytöille ikiomat burkhat?

Ja mitä oppitunteja sitten rajoitetaan? Tuntimääräähän ei saa nostaa. Vähennetäänkö matematiikan ja äidinkielen tunteja? Tai liikuntaa ja biologiaa? Ja mikäli kouluun on palkattava Laaksolan mainostama maahanmuuttajopettaja, kestääkö koulun budjetti, vai joutuuko joku muista opettajista lähtemään kortistoon? Kuinka lapsille perustellaan uusi lukujärjestys? Voiko monikulttuurisuudesta jäädä luokalle? Voidaanko lapsi ottaa huostaan, jos lapsen vanhemmat kieltävät monikulttuurikoulutuksen?

Paljon jäi kysymyksiä vastaamatta. Mutta sehän kuuluu oikeaoppiseen tiedostavaan kirjoittamiseen. Oikeaoppinen tiedostava kirjoitus tietysti herättää kysymyksiä, joskaan ei ehkä sellaisia, mitä kirjoittaja ajoi takaa.

Itselleni tuli mieleen pari kysymystä:

Onko suomalaisuus itsessään todellakin jotakin niin arvotonta, että kaikki muualta tuleva täytyy ottaa ilman muuta osaksi suomalaisuuttamme? Automaattisesti ja kyseenalaistamatta?

Mietin myös sitä, että Laaksolan vaatima jokaiseen suuntaan kumartava ja suomalaisille pyllistävä monikulttuurisuus on vain erään väestöryhmän poliittinen mielipide, eikä sitä ole sentään lasitettu lakiin. On suunnattoman surullista, mikäli nuorten koulukkaitten opetus perustuu vain poliittiseen oikeaoppisuuteen. Eikö koulun tehtävänä olisi kannustaa oppilasta lukemaan, tutkimaan, etsimään, löytämään, epäilemään, kyseenalaistamaan ja tätä kautta ehkä aikanaan kehittämään itse jotakin uutta, joka saattaisi olla fiksumpaa kuin aikaisempien sukupolvien saavutukset?

Laaksolan poliittisesti oikeaoppisessa ja valmiiksi petsatussa maailmassa ei kyseenalaistamiselle ole sijaa.

Jäljelle jäi vielä kysymys miksi?

Tässähän on kaksi vaihtoehtoa:

1. Laaksola ihan oikeasti uskoo siihen, mitä kirjoittaa.

2. Laaksola tietää, että monikulttuurisuususkontoa tunnustavalle tiedostavalle yksilölle ei riitä asian passiivinen hyväksyminen, vaan asiaa on aktiivisesti julistettava. Ja hän toimii sen mukaan. Muuten hän saattaisi muuttua epäilyttäväksi henkilöksi.


Tuesday, November 16, 2010

EETTISTÄ EVÄSTÄ ELI TEURASTETTU JOULUN TUNNELMA

Aloitan kirjoitukseni sillä, että annan glooriaa suomalaisille kaupunkivihreille. Asia vaatinee selitystä, sillä tästä suunnasta ei kunniaa vai mitä hemmetin rispektiä se nykyisin onkaan ole edellämainittuun suuntaan kovin usein osoitettu. No, olenhan minä tavannut muutaman semmoseksi tunnistettavan tuolla tunturissakin, ja ihan hyvinhän ne on pärjänneet. Tapaamiset ovat kyllä olleet vähäisiä, ja suurin osa varmaankin osaisi eksyä Helsingin keskuspuistoon. Mutta kumminkin, kumminkin.

Erityisesti annan positiivista palautetta suomalaisille kaupunkivihreille siitä, että he mitä varmimin tietävät, että poro on ihan oikea eläin, eikä pelkästään fiktiivinen hahmo, joka kuljettaa pukin pulkkaa klyyvari punaisena hehkuen. Porohan on itse asiassa eläimenä varsin tyhmä. Jos sitä pääsee lähietäisyydeltä katselemaan, huomaa että eihän siellä kallon sisällä mainittavasti ajatustoimintaa tapahdu. Vielä tyhmempi eläin on pohjoisnorjalainen rasvahäntälammas, mutta siitä ehkä joskus toiste.

Siis tähän mennessä kymmenen pistettä ja papukaijamerkki suomalaisille piipertäjille, varsinkin verrattuna englantilaisiin aateveljiinsä, jotka ovat nykäisseet, eh, porot nokkaansa aiheesta porot:

Jouluun valmistautuvan saarivaltion eläinaktivistit ovat olleet pöyristyneitä.

- Lidl tuhoaa joulun taian myymällä kuollutta poroa, sanoo aktivisti Justin Kerswell.

Lidlin liikkeissä on ollut myynnissä siperialaista poroa pihveinä. Tuotetta on mainostettu ketjun luksuselintarvikkeena.

- Ajatus siitä, että Petteri Punakuono on teurastettu ja leikelty pihveiksi on vastenmielinen, sanoi eläinten eettistä kohtelua ajava järjestö.


Eli Englannissa tota vihreetä piiperrellään suuremmalla antaumuksella kuin Suomessa. Mutta mutta. Suomihan sijaitsee länsituulten vyöhykkeellä, joten lännestä päin tulee tänne kaikenlaista ryönää yhtä varmasti kuin kusi virtaa lautaa pitkin alaspäin. Sarjakuvaeettisin perustein tapahtuva lihansyönnin vastustaminen tulee taatusti tännekin. Hotelli Yrjöperskeles pyrkii seuraamaan aikaansa kuin hae laevoo, joten tässä lukijalle Eettiset Evästysohjeet päivitetyin perustein:


Poroa ei siis saa syödä, koska Petteri Punakuono (Rudolph the Red Nosed Reindeer):



Sikaa ei saa syödä, koska Putte Possu (Porky Pig):



Sianlihaa ei tietysti saa syödä muutenkaan, koska yleiset syyt:



Ankkaa ei saa syödä, koska Aku Ankka (Donald Duck):



Hanhea ei saa syödä, koska Hannu Hanhi (Gladstone Gander):



Sorsaa ei saa syödä, koska Repe Sorsa (Daffy Duck):



Jänistä ei saa syödä, koska Väiski Vemmelsääri (Bugs Bunny):



Hiiriä nyt ei pahemmin syödä muutenkaan, mutta hiirenloukutkin on tuhottava koska Mikki Hiiri (Mickey Mouse):



Lehmää ei saa syödä, koska Heluna Ammu (Clarabelle Cow):



Hevosta ei saa syödä, koska Polle Koninkaulus (Horace Horsecollar):



Hirveä ei saa syödä, koska Lumpy:



Karhua ei saa syödä, koska Jogi-karhu (The Yogi Bear):



On melko epätodennäköistä, että tällä blogilla on lukijoita Itä-Aasiassa, mutta varoittelenpahan kumminkin kaiken varalta, että koiraa ei saa syödä, koska Idefix:



Kaiken varalta lähetän varoitusviestin myös Amazonilla ja Papualla asuville kannibaaliheimoille. Ihmistä ei saa syödä, koska Kake:



Tuonne pervoilupuolelle lähetän vielä muistutuksen, että paskaa ei saa syödä, koska Mr. Hankey:



Tosin sitä saa tietääkseni vielä suoltaa ulospäin niin alemmasta kuin ylemmästä rööristä. Tässä eettisiä evästysohjeita näin pähkinänkuoressa. Mikäli listaa rupeaisi tekemään huolella, joutuisi varmaankin toteamaan, että ainoa eettinen jouluruoka on soijarouhe ja biodynaaminen parsa, ja äkkinäiselle voisi tästä tulla tunne, että nyt jäi kyllä joulun tunnelmasta jotain puuttumaan.

Mutta ei hätää, puuttuvan aukon voi täyttää täysin eettisellä, lihattomalla ja rasvattomalla viljatuotteella Koskenkorva (The ear medicine of Antti Koskinen):



Jota tuotetta suosittelisin runsain määrin mm. englantilaisille piipertäjille. Sitä kun pari pulloa nykäisee, niin alkaa helpottaa pahin poroangsti. Hyvää joulun odotusta kaikille täältä Hotelli Yrjöperskeleen höyryävien liha- ja makkarapatojen ääreltä.

Sunday, November 14, 2010

KANNATTAMINEN KIELLETTY

Tämmösenä tavallisena, älyllisesti rajoittuneena ja suoraan sanoen hieman törppönä perusyrjönä on oikeastaan melkoisen mukavaa elää. Meinaan, kun tietää, ettei tiedä kaikkea kaikesta tai ei oikeastaan mistään mitään, kohtaa päivittäin oppimisen ja löytämisen riemun. Jos vertaa elämääni esmes sopivan yhteiskunnallisen akateemisen koulutuksen saaneeseen viralliseen viisaaseen on mulla varmasti paljon mukavampaa, sillä virallisen viisas on jo valmiiksi analysoinut maailman halki ja puhki ja hän joutuu elämään valmiissa, selitetyssä, yllätyksettömässä ja sitä kautta tolkuttoman tylsässä maailmassa. Ehkä hän saa kicksejä tyhmempien halveksimisesta, mutta kaipa siihenkin aikanaan kyllästyy.

Perustörppönä minulle opetettiin eilen Suomen vaalijärjestelmästä asioita, joita en ennen hoksannutkaan. Eli Timo Soinia saa äänestää vain Uudellamaalla. Koska tämä on fakta, on selvää, että esim. Jussi Halla-ahoa ei kannata äänestää Helsingissä, James Hirvisaarta ei kannata äänestää Hämeen vaalipiirissä, Juho Eerolaa ei kannata äänestää Kymen vaalipiirissä ja kyllähän vaikutus ulottuu myös persujen ulkopuolelle eli suotta sitä äänestää vaikkapa Jari Leinoa Tampereella tai Ari Laaksoa Kokkolassa. Riipasee vähän, mutta minkäs asialle voit.

Vaan jokainen päivä tuo uutta oppimisen riemua. Tänä päivänä opin (kiitos Roope), että käsitykseni vaalikamppailusta on ollut väärä. Minä – höhlä – luulin, että sitä voi käydä mm. näin:

Olen Pertti Perttinen Turuust. Minä olen näistä asioista vakaasti tätä mieltä, ja jos minut valitaan eduskuntaan, aion ajaa näitä asioita ihan tosissani. Naapurimaakunnissa on ehdokkaana porukkaa, jotka ovat kanssani samoilla linjoilla. Erityisesti haluaisin mainita Pörrösen Pirkitan Tampereelta, Antinjuntin Anttipentin Kurikasta, Mustosen Markun Jyväskylästä, Simpauttajaisen Velmun Lieksasta ja Sörsselssönin Bengtin Porvoosta. Ne ovat samoilla linjoilla kanssani, ja ovat muutenkin kertakaikkisen tolkun väkeä. Niin että suosittelenpa vahvasti äänestämään heitä, jos hyviä ehdokkaita vailla satutte siellä päin olemaan.
Ja näinhän sitä on ymmärtääkseni käyty, eikä asiassa ole ollut mutisemista. En minä ole koskaan semmosta kuullut. Vaan sitä kun on yksinkertainen, niin tuppaa aina silloin tällöin olemaan väärässä. Näin ei saakaan tehdä. Jussi Halla-aho teki näin, mutta teko olikin tuomittava. Näin sanoi meille kansanedustaja Antti Vuolanne, ja Vuolannettahan tulee uskoa, koska hän on:

a) kansanedustaja (virallisesti älykäs)

b) demari (2 x virallisesti älykäs)

c) ei missään nimessä ns. halla-aholainen (3 x virallisesti älykäs)

Vuolanne hämmästelee perussuomalaisten helsinkiläisen eduskuntavaaliehdokkaan Jussi Halla-ahon suosituksia äänestää sellaisia perussuomalaisten muiden vaalipiirien ehdokkaita, joiden mielipiteet ja ohjelmat ovat mahdollisimman lähellä hänen omiaan.

Tästähän ei ole mitään mutisemista, Halla-ahon menettelytapa on ilman muuta tuomittavaa, koska a + b + c, niin että turpa umpeen siellä sivummalla. Vuolanne keksi tämän, nyt tarvitaan hieman hautumisaikaa ja parin viikon sisällä törmäämme seuraavanlaiseen lööppiin:



Mutta tyhmäkin ihminen voi tietysti miettiä sitä, että miksi tämä on tuomittavaa. Vuolannehan mainitsi jotain äärioikeistolaisuudesta, mutta sehän vakavasti otettavan tiedostavan poliitikon on pakko muutenkin mainita, että hän olisi vakavasti otettava tiedostava poliitikko. Eli kyse on vähän samasta, kun puhuja rykii kevyesti selvittääkseen kurkkuaan tai vakauksellinen uskonmies tekee tiettyjä rituaaleja, mm. huitoo käsiään tietyssä järjestyksessä karkottaakseen hänen puurolautaselleen tunkevaa demonia takaisin helvettiin.

Eli ei se tästä todellisesta tai kuvitellusta äärioikeistolaisuudesta varmaankaan kiinni ole. Voisikohan kyseessä olla tämä SDP:n uudistuminen? Siirrytään lopultakin pois Forssan taisteluhaudoista. Joukkovoima, yhteisöllisyys ja solidaarisuus sucks ja se on muutenkin so last century. Nyt ollaan individualisteja kaikki. Kaverille ei jätetä, ei niin kerta kaikkiaan. Hädässä ystävä säälimättä, kädestä irti tempoo kättä.

Näin sen täytyy mennä. Vaan mitenkäs sitä oikeaoppista vaalikamppailua sitten käytäisiin? Voisiko se mennä näin?



Tai ehkä näin?



Vai olisko näin?



Jotenkin tälleen tää touhu menee nykyaikana, ja hittoakos siitä tämmönen tyhmä sen enempää avautumaan. Jos olis fiksumpi, saattaisi tuumia, että Vuolanteen avautuminen johtui siitä, että Halla-aho on osoittanut kannatusta Vuolanteen kanssa samassa Satakunnan vaalipiirissä persujen ehdokkaana olevalle Ari Jaloselle, joka saattaa piruvie vaikka pudottaa Vuolanteen eduskunnasta pois, mutta kun en fiksu ole, niin pois se minusta.

Saturday, November 13, 2010

NE JYRÄS MEITÄN

Rintamalla tykkien jylinä oli hiljennyt ja pöly alkoi laskeutua. Hommasotilaat nousivat juoksuhaudoista, ihmettelivät hiljaisuutta ja puistelivat hiekat lakeistaan. Vain muutamia hetkiä aikaisemmin taistelu oltiin nähty toivottomaksi ja antautumiskäsky eteni pitkin rintamaa. Hommasotilaat odottivat, että kukkakypäräiset viholliset tulisivat vangitsemaan heidät.

…hävittiin, pojat… meiltä kun loppu ruuti…

Aikaisemmin samana päivänä, marraskuun kolmantenatoista armon vuonna 2010, tarkalleen klo 14.16 oli vihollinen ampunut kaikkiin viestintäverkkoihin psykologisen aseen, joka vei taistelutahdon ja muutti hommasotilaitten kasvot jäisen kauhun jähmettämiksi naamareiksi:

Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla.

Katastrofin laajuus oli selvillä kokonaisuudessaan vain esimiesten keskuudessa, mutta juoksuhaudoissa kyykkiville hommasotilaille ei jäänyt epäilystä tilanteen toivottomuudesta. Ei kenenkään-maalle kyhätty miinoitus, joka oli tehty nyrkkipajatasoisista Octavius-, Perskeles- ja Kullervotyyppisistä kielletyistä henkilöblogimiinoista oli räjähtänyt itsestään jättäen jäljelle vain joitain savuavia johdonpätkiä.

Myös raskaampi kalusto kuten 155 K Halla-aho, 130 K Lahtinen ja 122 H Hirvisaari oli poissa pelistä. Suuntauslaitteet olivat muuttuneet puuroksi, ja ammushuolto oli lakannut toimimasta. Vihollinen oli ollut voimakas, ovela ja sitkeä, ja sen viimeinen isku oli murtanut hommajoukkojen taistelutahdon.

Vanhala lorotti pönikästä kenttäpulloonsa viimeiset hommakiljun rippeet:

- Vähän ääriainesten aaltoja, khi-hi-hi.

Salo: Ei tullu siitäkään simasta Suomen kansallisjuomaa.

Määttä: Välikö hällä. Loppuupa kumminkin tämä koohotus.

Honkajoki: Heikot sortuu elon tiellä ja jätkä siinä sivussa.


Keskinäinen naljailu ei voinut peittää epävarmuutta tulevaisuudesta ja jäytävää pelkoa. Kukkahattujen armottomuus oli sodan aikana tullut tunnetuksi. Hommaupseerit tiesivät kohtalonsa varmuudella, alempiarvoiset elättivät vielä jonkinlaista toivoa, mutta tiesivät, että kukkahattujen valta perustui täydelle mielivallalle. Kukkahattujen viimeisimmän hyökkäyksen julmuus, ja kaiken toivon riistävä ylivoimaisuus jyskytti vieläkin heidän päässään:

Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla.

Silti miehet pyrkivät nuotion äärellä tunnelmaa nostattavaan rupatteluun. Honkajoki kaivoi taskustaan muistitikun ja heitti sen Vanhalalle:

- Pistä, Priha nuotioon. Siinä oli jotain bloggeria varten, mutta minä olen kadottanut johtoajatuksen.

Vanhala: Olis ny vielä se kakskakkonenkin, khihihi…

Honkajoki: Hjaaha. Mutta kun se perkeleen kukkahattu, anteeks tiedostava kansalainen pääsi sinne aseman sivuun… Siinä minä kärsin tämän sodan raskaimman tappion.

Vanhala: Viherdemlalaisten Neuvostojen Liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Homma.


Kaukana metsässä istui vänrikki Jalovaara. Hän istahti mättäälle ja painoi päänsä käsiinsä. Mielessä liikkui vain yksi ajatus, aina uudelleen ja uudelleen... Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla. Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla. Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla.

Silmäluomet kostuivat. Pitkän aikaa puri Jalovaara hampaitaan yhteen koettaen terästäytyä. Mutta hartiat alkoivat nytkähdellä, ja katkera, väkivaltainen miehen itku vavisutti häntä:


- Me kuulimme… saimme kuulla… Homma on kuollut… ja sen… ahoja peittävi halla… halla…

*
*
*

Lisäys 14.11.2010:

Vihollinen on osoittanut sen verran armoa, että on vetänyt psykologisen aseensa pois viestintäverkoista. Kiitos viholliselle siitä, tää on muutenkin ollut niin vaikeaa kestää. Viestintäverkoissa on psykologisista aseista jäljellä enää säteilymittaustulokset, jotka näkyy tuossa kuvassa. Kuvahan suurenee klikkaamalla:



Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunnalla on myös hallussaan valokuva juuri räjähtävästä psykologisesta aseesta. Muistutamme, että tämä ei ole lasten eikä herkkähermoisten katseltavaa:

Monday, November 8, 2010

RIKOLLISTA IDENTITEETTIÄ

Törmäsin hiljattain uutiseen, joka liittyy kovasti oman alaani. Uutisen mukaan lastensuojelun asiantuntijoiksi nimetyt akatemiatutkija Timo Harrikari ja valtiotieteen tohtori Elina Pekkarinen vaativat Ylen esittämän Kakola-ohjelman lopettamista. Ohjelmassahan on kuusi alaikäistä aloittelevaa kriminaalia, joita pidetään jonkin aikaa noin niinkun leikisti vangittuna Kakolassa.

Sinä mielessä olen näitten lukeneitten tyyppien kanssa samaa mieltä, että yleensäkin tämmöset tosi-tv:t ovat harvinaisen turhia, ja ilmankin pärjättäisiin vallan hyvin. Aiheesta riippumatta ne tarjoavat tirkistelymahdollisuuden ihmisille, jotka tykkäävät kyttäillä ja juoruta. Lisäksi näihin ohjelmiin pitää keksiä aina uusia ja edellistä höhlämpiä aiheita. Seuraava formaatti on varmaan kymmenosainen sarja kahden kilpakumppanin valmistautumisesta yhdistettyihin nenänkaivelun ja käteenvedon Suomenmestaruuskisoihin elokuussa 2011.

Vaan muuten olenkin sitten näitten asiantuntijoitten kanssa vahvasti eri mieltä. Tämmöinen Kakola-projekti olisi vallan paikallaan, mutta sitä ei tarvitsisi kuvata, ja sieltä ei pääsisi pois, silloin kun haluaa. Silloin näille aloitteleville kriminaaleille, jotka pääosin laitoksista tulevat, saattaisi jopa valjeta, että teoilla todellakin voi olla seuraamuksensa.

Lastensuojeluhan toimii tällä hetkellä juuri niitten oppien mukaan, joita nämä äsken mainitut lastensuojelun ammattilaiset vaativat. Nuorille on varattu valmiiksi uhristatus, eikä heitä pidetä vastuullisina omista teoistaan. Varsinkaan heidän rikostensa vaikutus rikoksen kohteisiin on täysin lapsipuolen asiassa. Lastensuojelu hoitaa nuorta, joka on valmiiksi uhri, ei nuoren uhreja.

Juuri näin esmes tämä Harrikari haluaa että edelleenkin toimitaan, ja hän on kovasti huolissaan toiminnan muuttumisesta johonkin muuhun suuntaan:

Harrikari on huolissaan Kakolassakin näkyvässä rikollisuuden vastuuttamisesta yksilölle siten, että yhteiskuntapoliittiset rakenteet ja lapsiperheiden murentuva asema jäävät piiloon.

Niin. Harrikari on huolissaan rikollisuuden vastuuttamista yksilölle. Asiastahan voi kirjoittaa vaikka kuusitoista tohtorinväitöskirjaa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että rikoksen tekee aina ihminen eikä yhteiskuntapoliittinen rakenne. Minulla ei ole aiheesta kirjoitettuna ensimmäistäkään väitöskirjaa, mutta sen olen pitkän kokemuksen perusteella pannut merkille, että jos ihminen haluaa elää elämäänsä kusipäänä, niin hän sen tekee. Täysin riippumatta siitä, minkälaisesta perhetaustasta hän tulee. Kaikki laitoksiin sijoitetut nuoret eivät suinkaan tule Itä-Helsinkiläisistä päihdeongelmaisista perheistä.

Harrikari toteaa: ”tämmöisillä ohjelmilla ja tämmöisillä rangaistuksilla saatetaan vahvistaa rikollisen identiteetin leimaa.” Itse en olisi asiasta niin varma. Sen sijaan sellaiselle ihmiselle, joka tieten tahtoen haluaa elää rikollisena, on aina vain hoivaavammaksi muuttuva lastensuojelu kuin sähköä nallissa. Nuori oppii, että hän on maailman keskipiste, hänen pahaa oloaan setvii hänen kanssaan aina enemmän naisvaltaistuva henkilökunta, joka keskittyy (annettujen ohjeitten mukaan) häneen uhrina, jota tulee auttaa. Hänen omien tekojensa seuraamuksiin ei puututa. Hänen sählättyään henkilökunta kuskaa hänen autolla oikeuteen ja sieltä pois, ja hän nimenomaan laitosuransa aikana pääsee aina pois. Hänelle saattaa ropsahtaa ehdollista vankeutta, mutta koska sillä ei ole välitöntä vaikutusta, sillä ei ole vaikutusta ollenkaan.

Hän oppii myös nopeasti, että henkilökuntaa kohtaan voi esittää kaikenlaisia syytöksiä, aivan hatusta keksittynä, ja ne töngitään persjuuria myöten, ettei vain nuoren lainmukaisia tai itse kuviteltuja oikeuksia ei rikottaisi. Näin hän oppii, että hänen sanansa on niin tärkeä, että hän voi pistää halutessaan kokonaisen laitoksen sekaisin. Hän oppii yleensäkin, että virkakoneisto ja yhteiskunta on häntä ja vain häntä varten. Hän ei ole syyllinen tekosiinsa, syyllinen on joku tai jokin toinen. En tiedä, kasvattaako tämä ”rikollista identiteettiä”, mutta siinä ainakin oppii, että tyyppi voi tehdä mitä lystää, eikä seuraamuksia tule.

Tämä näin, koska lastensuojelujärjestelmämme toimii pitkälti juuri niin kuin Harrikari haluaa. Rikollisuutta ei voi, eikä saa vastuuttaa yksilölle. Ikävä idea jutussa on tietysti se, että lopulta rikokset vastuutetaan yksilölle, ja nuori uhrimme lähtee istumaan pitkää kakkua, kun ehdolliset laitetaan lopulta täytäntöön. Tästä olen kirjoittanut jutussa ”Ehdollisista tuomioista”.

Koska minulla ei ole tohtorinpapereita, minulla ei ole tietenkään oikeutta tehdä johtopäätöksiä. Mutta on minulla sentään oikeus esittää kysymyksiä. Joskus 1960 – 1970-lukujen vaihteessa alkoi päästä päättäjän asemiin ihmiset, joitten mielestä autoritäärinen kasvatusmalli ja tiukka sääntöjen noudattaminen eivät palvele kenenkään etuja. Samaan aikaan, yllättäen, alkoi tämä nuoriso-ongelma. Sitten nuoriso-ongelma pikkuhiljaa paheni. Johon nähtiin ratkaisuna se, että kuvioita vielä löysemmälle vaan. Ja nuoriso-ongelma paheni vaan jne.

Voisiko näillä kahdella asialla olla jotain tekemistä keskenään?

Yksi lause pisti erikoisesti silmään:

Harrikari katsoo, että Kakola on yksi esimerkki amerikkalaisen kriminaalipolitiikan tunkeutumisesta suomalaiseen lapsia ja nuoria koskevaan yhteiskuntapolitiikkaan; pelottelun käytännöt leviävät lastensuojelualueelle. Hän kertoo, että ohjelmaformaatti muistuttaa Yhdysvalloissa käytettyä pelottelumenetelmää.

Jep. Niin muistuttaa. Amerikoissahan on viety aloittelevia kriminaaleja elinkautisvankien pitämille oppitunneille, joissa vangit ovat pelotelleet nulikoilta paskat housuun, ja yllättävän moni on alkanut elää ihmisiksi. Vaan tässä tapauksessa tulipalo lienee väärin sammutettu. Ongelman ydin lienee se, että Harrikaria ei miellytä se, että tänne tulee jotain Amerikasta. Koska hän on lastensuojelun ammattilainen, hänen tulee tietää se, että tossa rajan itäpuolella näissä hommissa pelottelu taidetaan myös varsin hyvin, ja mikäli se ei auta, niin toisenlaiset lääkkeet löytyvät vieläkin. Lieneekö sitten niin, että jenkkipamppu tekee kipeää ja venäläinen pamppu kasvattaa.

Muuten, näillä kuudella pojalla, jotka ohjelmaan ovat menneet, saattaa olla selviytymisen mahdollisuuksia. Ihan siksi, että he ovat lähteneet yrittämään. Ne astetta kovemmat jätkät eivät vapaaehtoisesti lukkojen taakse lähde, eivät edes leikillään. Heistä kehkeytyykin sitten ammattirikollisia. Joita laitostemme asukeista tulee varsin vähän. Sen sijaan taparikollisia ja ammattikiinnijääjiä tulee enemmän.