maanantai 21. lokakuuta 2019

TOTALITARISMIIN SIIRTYMISEN ANATOMIA


Eli ymmärrysharjoitus siitä kuinka muuan pohjoismainen, demokraattinen ja ihmisoikeuksia kunnioittava valtio voi ajautua totalitarismiin vastoin kaikkia ennakko-oletuksia.

Näin äkkiseltään voisi kuvitella että sanat Suomi ja totalitarismi eivät millään mahdu samaan lauseeseen. Aikanaan – ja hyvin pitkään – on tullut ajateltua niin. Pitkään myös täysin perustellusti. Kahdentoista ja puolen vuoden bloggaamisen aikana ja samalla maan kehitystä tarkasti seuraten olen tullut siihen johtopäätökseen että tässä maailmassa ei ole olemassakaan sellaista maata joka ei pystyisi ajautumaan tai tietoisesti siirtymään totalitarismiin kun vain sen totalitarismin rakennuspalikat ovat olemassa.

Kuinka totalitarismi etenee? Ja mitä rakennuspalikoita siihen vaaditaan?

No, tietysti ensimmäisenä vaaditaan että maassa on yksipuoluejärjestelmä tai sitä vastaava valtakoneisto joka pitää huolen että vallitsevalle politiikalle ei ole olemassa tosiasiallisia vaihtoehtoja. Suomessa sellainen järjestelmä jo on ja se on ottanut vallan itselleen parlamentaarisen demokratian keinoin ilman minkäänlaista varsinaista vallankaappausta. Kutsun sitä itse nimellä Järjestelmäpuolue ja siihen kuuluvat kaikki valtapuolueet perussuomalaisia lukuunottamatta. Järjestelmäpuolueen alaosastot ovat nyansseja lukuunottamatta yhtä mieltä maan politiikan olennaisista ja merkittävimmistä asioista ja järjestelmäpuolueella on eduskunnassa ehdoton enemmistö eli siis absoluuttinen valta. Kyseiseen koneistoon kuuluu tietysti myös valtamedia joka sekään ei tarjoa kuin yhden hyväksyttävän ajattelutavan.

Tarvitaan tietysti myös syy totalitarismiin siirtymiseen. Eihän sitä varsinaisesti huvikseen kukaan tee. Suomessa syy on tietysti se, että valtaa hallussaan pitävä eliitti suojelee etuoikeutettua asemaansa ja pyrkii varmistamaan ettei mikään sitä uhkaa. Sillä on myös perusteltua varmistettavaa sillä kyseinen valtakoneisto on tehnyt tiettyjä, rikolliseksi luokiteltavia anteeksiantamattomia virheitä joista se ei halua kantaa vastuuta ja jonka vuoksi se haluaa kieltää kaiken toimintansa arvostelun. Järjestelmäpuolueen rikollisiksi virheiksi voidaan laskea ainakin:

Suomen itsenäisyydestä vapaaehtoisesti luopuminen ja Suomen muuttaminen ylikansallisen federaation maakunnaksi.

ja

Suomen väestörakenteen tietoinen muuttaminen ja sen aikaansaamat, jatkuvasti lisääntyvät seksuaali- ja väkivaltarikokset sekä kyseisen kehityksen kansalaisiin kohdistama järkyttävä taloudellinen rasitus.

Lisäksi tähän voi lisätä aivan tolkuttomaksi kasvatetun julkisen sektorin suojatyöpaikkaosaston joka syö Suomen taloudellista pohjaa sekä suomalaisen infrastruktuurin myyminen suurilta osin ulkomaille nakkirahoilla.

Kuinka sitten totalitarismi etenee maassa, jonka ei koskaan pitänyt/voinut muuttua totalitaristiseksi?

Ensimmäisessä vaiheessa järjestelmä ei ole vielä niin härski että kehtaisi vaatia voimaan lakia joka kieltää poliittisen eliitin, virkamieseliitin ja näitten kanssa saman peiton alla nukkuvan valtamedian arvostelemisen. Mutta sillä on jo käytössään kaksi blankolakia eli:

Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

ja

Naftaliinista kaivettu laki uskonrauhan rikkomisesta.

Näillä laeilla järjestelmä antaa sakkotuomioita pitkän ja piinaavan esitutkinta- ja oikeusprosessin jälkeen niille, jotka arvostelevat – perustellusti –  järjestelmän Suomeen hankkimaa ja aina kasvavaa haittamaahanmuuttajien joukkoa, niitten tekemää väkivaltaa, niitten elatuksen kalleutta sekä sitä että se on nostettu jalustalle kaiken arvostelun yläpuolelle. Nuo kaksi blankolakia eivät tietenkään sinänsä itsessään riitä, sillä toimenpiteillä pyritään suojelemaan nimenomaan aikaisemmin mainittua etuoikeutettua eliittiä eikä se eliitti ole varsinaisesti mikään sellainen etninen ihmisryhmä tai uskonto joita nuo blankolait koskevat.

Niinpä toisessa vaiheessa aletaan käyttää orwellilaista newspeak-taktiikkaa ja kehitetään termi vihapuhe. Termi itsessään on tietysti täysin määrittelemätöntä mustaa usvaa joten sitä voidaan käyttää vain yhden poliittisen viitekehyksen etujen mukaisesti. Matkalla kohti totalitarismia on tässä vaiheessa likaisen työn tekijänä ja vihapuhe-termin levittäjänä nimenomaan valtamedia joka saa tietenkin huomattavan kyistä palautetta propagandastaan johon se vastaa uhriutumalla ja toteamalla että ääriainekset pyrkivät estämään valtamedian vapaan tiedonvälityksen ja uhkaavat toimittajien turvallisuutta. Tällöin – luonnollisesti –  kehitetään myös termi maalittaminen. Jonka perusteella aletaan vaatia lakeja, joilla annettaisiin niin poliitikoille, korkeille virkamiehille kuin valtamedian edustajille käytännössä diplomaattinen koskemattomuus eli saavutetaan Orwellin kehittämä ns. eläinten tasa-arvo.

Koska vastalauseitten määrä – internetin mahdollistamana – luonnollisesti kasvaa ja saa enemmän sekä suosiota että näkyvyyttä siirrytään kolmanteen vaiheeseen jossa virkakoneisto lisää mielipidevalvontaan erikoistuneen henkilökunnan määrää ja annetut tuomiot muuttuvat entistä kovemmiksi. Annetaan entistä suurempia sakkotuomioita (case Sebastian Tynkkynen), ehdollista vankeutta (case Jösse Järvenpää) ja myös ehdottomia vankeustuomioita (case Ilja Janitskin / MV-lehti). Erityisen raskauttavana (case MV) nähdään tietenkin se, että vaihtoehtomedia on pystynyt kilpailemaan suosiossa valtamedian kanssa. Kolmannessa vaiheessa on myös otettu käyttöön nimetön ilmiantojärjestelmä joka koskee niin kansalaisia kuin poliisin sisäistä valvontaa.

Kaikkia näitä toimia perustellaan nimenomaan humanismilla, ihmisoikeuksilla, ihmisten turvallisuudella, ääriainesten vastustamisella sekä – tietysti – sananvapaudella. Totalitarismia tavoitteleva järjestelmä mainostaa toimivansa nimenomaan totalitarismia vastaan.

Suomi on tällä hetkellä totalitarismin kolmannessa vaiheessa ja valmistautumassa kohti totalitarismin neljättä vaihetta jolloin ns. vihapuhelaki astuu voimaan. Koska termit vihapuhe ja maalittaminen ovat orwellilaiseen tyyliin täysin blankotermejä niin jatkuvasti enemmän politisoitunut oikeuslaitos alkaa lakiin vedoten jakaa entistä enemmän ehdottomia vankeustuomioita valtakoneiston ja -eliitin perustellusta arvostelusta. Nimenomaan perusteltu arvostelu ja ennen kaikkea sen vaimentaminen on tietysti vihapuhelain ensimmäinen ja ainoa tavoite. Tavoitteessa tässä vaiheessa auttaa valtakoneiston Sturmabteilungina toimivat ”aktivistit” jotka alkavat harjoittaa väärinajattelijoita kohtaan aktiivista häiriköintiä ja väkivaltaa. Kyseinen Sturmabteilung toimii Ruotsissa jo hyvin aktiivisesti mutta se on riekkunut Suomessakin ja ennen kaikkea se on saanut tehdä sen valtakoneistolta rauhassa. Jopa osittaisella siunauksella.

Internetiä ja sen myötä ajatusten vastarintaa ei olla saatu vaiennettua kokonaan Kiinassakaan joten ei sitä saada vaimennettua Suomessakaan. Näin ollen valtakoneisto katsoo tarpeelliseksi että maa siirtyy viidenteen vaiheeseen jolloin vihapuhelain avuksi otetaan laki maanpetoksesta. Tuomiolle joutuvat järjestelmän arvostelijat tuomitaan sekä vihapuheesta että vieraan vallan trollina toimimisesta. Sinänsä muuta todistetta tuomiolle ei tarvita kuin itsessään se, että tuomittava ei hyväksy vallitsevaa järjestelmää ja se itsessään on jo EU:n heikentämistä ja sitä kautta aktiivista toimintaa Moskovan puolesta. Maanpetoshan ei kohdistu enää varsinaisesti Suomeen vaan Euroopan Unioniin ja sen uskollisiin suomalaisiin käskyläisiin. Kun maanpetospykälä otetaan avuksi voidaan järjestelmän vastustajille räpsäyttää jopa kymmenen vuoden tuomiot. Viidennessä vaiheessa myös jo pelkkä nimetön ilmianto vihapuheesta johtaa automaattisesti tutkintaprosessiin joka – tuli tuomiota eli ei – puolestaan johtaa takuuvarmasti työpaikan menettämiseen mikäli epäilty työskentelee julkisella sektorilla.

Tässä vaiheessa maassa on vielä olemassa kansallismielinen laillinen oppositio mutta koska järjestelmä on huomannut voivansa toimia kuinka röyhkeästi hyvänsä ilman minkäänlaista kansalaiskapinan uhkaa se päättää turvata absoluuttisen valtansa myös demokraattisen muutoksen mahdollisuudelta ja siirtyy järjestelmän kuudenteen vaiheeseen jossa kansallismielisten ts. perussuomalaisten toiminta lakkautetaan nationalistisena, rasistisena ja äärioikeistolaisena. Luonnollisesti lakkauttamista perustellaan  humanismilla, ihmisoikeuksilla, ihmisten turvallisuudella, ääriainesten vastustamisella sekä – tietysti – sananvapaudella. Totalitarismia kohti etenevä järjestelmä mainostaa tässäkin toimivansa nimenomaan totalitarismia vastaan. Ja suurin osa sen kannattajista jopa uskoo siihen, mitä sanoo. Vaikka järjestelmä hyökkää kuviteltua pirua vastaan oikean Belsebubin avulla.

Kuudetta vaihetta edeltää jo aikaisempien vaiheitten aikana alkanut kansalaisten pikku hiljaa tapahtuva täydellinen aseistariisuminen jota perustellaan muuan Tuomiojan lauseella ”sivistysvaltiossa aseita on vain viranomaisilla”. Tässä vaiheessa varsinainen demokratia – jonka ”suojelemiseksi” em. toimet tehtiin – muuttuukin pelkäksi sitten määrävuosina tapahtuviksi vallanvahvistamistilaisuuksiksi joitten aikana tätä päivitetyä demokratiaa ylistetään enemmän kuin koskaan ennen. Suomi siirtyy kylttien, julisteitten ja iskulauseitten aikaan.

Tässä vaiheessa ollaan totalitarismi tietysti jo saavutettu ja sitä perustellaan jälleen kerran humanismilla, ihmisoikeuksilla, ihmisten turvallisuudella, ääriainesten vastustamisella sekä – tietysti – sananvapaudella plus luonnollisesti totalitarismin vastustamisella. Mutta riittääkö tämä? Jos arvostelu lakkaa, niin se riittää ja valtakoneisto on betonoinut valtansa. Suomi siirtyy turvalliseen itäsaksalaiseen olotilaan. Mutta todennäköisesti arvostelu jatkuu edelleenkin. Sillä toisin kuin Itä-Saksassa internet on edelleenkin olemassa.

Tällöin valtakoneistolla on mahdollisuus siirtyä seitsemänteen vaiheeseen jossa aletaan tehdä poliittisesti sopivia diagnooseja joilla väärinajattelijat voidaan lukita mielisairaaloihin ilman näytösoikeudenkäyntejä. Maassamme löytyy tälläkin hetkellä yllin kyllin väkeä jotka oikein mielellään etädiagnosoivat kansallismieliset ja haittamaahanmuuton vastustajat jonkun sortin mielisairaiksi ja epäilemättä sellaista väkeä löytyy myös sieltä, missä ne todella oikeat diagnosointioikeudet ovat. Voi sanoa että niitä on maailman sivu aina löytynyt kun niitä tarvitaan eikä Suomi muodosta tässä asiassa minkäänlaista poikkeusta.

Voisiko diagnoosi sitten olla neuvostotyyppinen ”hiipivä skitsofrenia”? Sen diagnoosiinhan kuuluu lause ”Muutokset alkuperäiseen persoonallisuuteen ovat ristiriitaisia. Potilaalla havaitaan optimismia, vilkasta toimintaa, aktiivista osallistumista entisen passiivisuuden asemesta, taistelua oikeudesta uuteen elämään” ja piru vie kun tuo kuulostaa jollain tavalla tutulta. Aktiivista osallistumista passiivisuuden sijaan? Taistelua oikeudesta uuteen elämään? Noin henk koht veikkaan että diagnoosi voisi olla ”krooninen ja patoutunut piilobreivikiläisen tuhosyndrooman alkutila”.

Tietysti mikäli seitsemäskään vaihe ei riitä ja valtakoneistolla on muutenkin jo kaikki pidäkkeet poissa niin silloin voidaan siirtyä kahdeksanteen vaiheeseen eli alkaa jakaa tylysti nappituomioita. Joku voisi tietysti tuumia että eihän sellaista voi kumminkaan tapahtua, johan laitkin sen estävät mutta lakeja voidaan toki muuttaa ja muistutetaanpa Euroopan Unionin perusoikeuskirjan selityksistä kohta I osasto ja toinen artikla:

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan 2 kohta:

”Elämän riistämistä ei voida katsoa tämän artiklan vastaiseksi teoksi silloin, kun se seuraa voimankäytöstä, joka on ehdottoman välttämätöntä:

a) kenen hyvänsä puolustamiseksi laittomalta väkivallalta;

b) laillisen pidätyksen suorittamiseksi tai laillisen vapaudenriiston kohteeksi joutuneen henkilön paon estämiseksi;

c) mellakan tai kapinan kukistamiseksi laillisin toimin.”

Alleviivaus ja boldaus oma. Tuo kohta c mahdollistaa asian tulkinnan, no, ihan miten tahansa ja niin kuin lukija on huomannut niin poliittisia tulkitsijoita ja tarvittavaa poliittista tahtoa tässä maassa ja myös Euroopan Unionissa riittää. Luonnollisesti nappituomiotkin perustellaan – mikäli perustelua yleensä enää tarvitaan tai sitä viitsitään tehdä –   humanismilla, ihmisoikeuksilla, ihmisten turvallisuudella, ääriainesten vastustamisella sekä tietysti sananvapaudella. Totalitarismin tilan saavuttanut järjestelmä mainostaa pelastaneensa maan totalitarismilta.

Suomi on siis esitettyjen vaiheitten kolme ja neljä puolessa välissä. Moni tuumii kirjoituksesta että jätkähän on sekaisin eikä Suomessa eikä muussakaan sivistysmaassa voi tapahtua koskaan mitään tuollaista. Mutta tulee muistaa, että jos aikanaan, eikä kovin pitkäkään aika sitten oltaisiin sanottu tyypeille että tulevaisuudessa…

1. Suomessa kaikki valtapuolueet kommareista kokkareisiin pitävät sekä Suomen itsenäisyyden menettämistä että sitä, että maahan kuskataan jatkuvasti kehitysmaalaisia maahanmuuttajia kyseenalaistamattomana itseisarvona. Täysin välittämättä touhun hinnasta ja siitä aiheutuvasta inhimillisestä kärsimyksestä.

2. Suomessa on käytössä neuvostotyyppinen anonymka-ilmiantojärjestelmä.

3. Suomessa jaetaan tuomioita jonkun sellaisen blankotermin perusteella jota ei olla edes eduskunnassa määritelty laiksi.

…niin kyseiset tyypit olisivat todenneet että jätkähän haastaa  huonoa scifiä. Ei tollaista voi tapahtua Suomessa eikä missään muussakaan sivistysmaassa. Hyppää jortaniin. Jos se helpottais.

Kannattaa miettiä vielä yhtä kysymystä. Kumpi on ihmisille vaarallisempi:

- Henkilö, joka arvostelee valtaeliittiä?

vai

- Valtaeliitti, joka ei halua luopua vallastaan?

Kumpikos se historian aikana on ollut se vaarallisempi? Ja kumpikos on saanut enemmän raatoja ja kärsimystä aikaiseksi?



perjantai 18. lokakuuta 2019

YKÄ, LÖTJÖNEN JA OTTIATUOTA


Eli jotain ihan muuta 69,74

Pinnanmaa, Uusi Hyisiana, Taempi Hyijärvi, männäsyksynä…



Vaan mikä se on se paras mahdollinen sauna? Voiko sitä oikeastaan edes määritellä? Vai määrittelikö sen mahdollisesti tilanne? Taemman Hyijärven rannalla sijaitsevassa pienessä saunassa, pienen lautamökin vieressä saunovat kaksi miestä olivat vahvasti sitä mieltä että nyt oltiin ainakin tilanteeseen nähden parhaassa mahdollisessa saunassa. Siinä oli puukiukaan lämmittämä kahden ja puolen perseen löylypuoli jossa oli kuumavesisäiliö kiukaassa kiinni. Saunassa oli myös pieni, parin neliön pukuhuone ja luksusta siihen toi saunan ulkoseinällä oleva käsikäyttöinen pumppu joka säästi saunojat järven rannalla työläältä ämpärisavotalta. Valon saunaan toi hämärtyvässä illassa muutama tuikku. Niillä pärjättiin. Tilanteeseen nähden ei voisi olla parempaa. Tää oli, tota noin, elämää tää.

Näin tuumivat löylypuolelta pukuhuoneen läpi pienelle kuistille viha-ajattelijan nahka höyryävänä saapuvat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka pistivät kuistilla palamaan voimasavuke Bostonit. Toverukset olivat olleet muutaman päivän metsästämässä Uuden Hyisianan Yhteismetsän alueella, Taemman Hyijärven maastossa. Metsästys oli tänään loppunut mutta mökki oli varattu vielä pariksi päiväksi joten nyt oli mahdollisuus saunoa vähän pidemmänkin kaavan mukaan.

Miehet kuuntelivat tupakoidessaan Taemman Hyijärven vastarannalla kaakanaparven pulinaa ja katselivat samalla viereisessä männyssä tirskuttelevia kustaarastaita jotka olivat yleisiä pohjoisella Pinnanmaalla mutta hyvin harvinaisia muualla. Rannalla uiskenteli vielä muutama rasvalettisorsakin (anas cissehaekkinsis) päästellen tuttuja houlama-houlama-ääniään. Varmaankin ne olivat pian lähdössä muuttomatkalle. Miehet tuumivat tupakoidessaan että nuo villieläimet eivät muuten ollenkaan tunne termiä ”kuntoliikunta”. Kaikki liikunta on hyötyliikuntaa ja muu aika sitten huilaillaan. Mikä olikin tietysti kovasti viisasta.

Voimasavuke Bostonin jälkeen miehet siirtyivät pienen pukuhuoneen puolelle ja aukaisivat Tsuhnan Kostot. Koska niin löylyjä, taukoja kuin Tsuhnan Kostoja oli otettu jo muutama olivat miehet kiireettömässä iltapuhteessaan päässeet tilaan, jota voi nimittää termeillä ”ottiatuota” tai sitten ”jos tädillä olisi munat”. Toisin sanoen tunnelma oli toksisen filosofinen. Illan puheenaihe keskittyi historiaan sekä kirjallisuuteen ja hörpyn Tsuhnan Kostosta ottanut Lötjönen totesi:

- Joo, se on kyllä totta mitä sanoit Väinö Linnasta. Aivan loistava tarinankertoja sinänsä. Mutta on aika syvältä että miehen tarinoita pitää Suomessa niin moni tyyppi oikeina historiallisina dokumentteina. Kun eiväthän ne niitä ole. Ainoastaan yhden miehen näkemys asioista fiktiivisessa muodossa. Niin kuin se Täällä Pohjantähden Alla. Se kertoo kuitenkin kuvitteellisen tarinan ja ehkäpä varsin yksipuolisen sellaisen.

Ykä otti hörpyn ja komppasi:

- Joo. Samoin mua ottaa Tuntemattomassa Sotilaassa – sen ansiot toki tunnustaen ja lätsää korkealle nostaen – päähän se loppuosa. Se viimeisin loppuosa. Kun siinä saa sellaisen kuvan että rauha tuli naapurin armosta hetkeä ennen lopullista romahdusta. Vaikka tosiasiassa se suurempi räiskiminen loppui Kannaksella ja Laatokan Karjalassa jo heinäkuussa ja siellä Ilomantsissakin jo elokuun alussa kun naapuri sai korpikenraali Erkki Raappanan pojilta selkäänsä. Kun välirauha sitten tuli niin kaikilla rintamilla oltiin eletty toista kuukautta asemasodassa. Mutta hyvin moni tyyppi tuumii ja selittää vieläkin että Stalin olis voinut miehittää Suomen leikinteolla mutta ei hyvää hyvyyttään sitten viitsinyt.

- Jep näin juu. Menossa oli tietysti kilpajuoksu Berliiniin mutta olihan myös niin että ryssien hyökkäysvoima joka puhkaisi Valkeasaaren ja valtasi Kannaksen oli jo täysin lopussa. Hyökkäyksen jatkamiseen oltaisiin tarvittu se toinen samanlainen divisioonamäärä. Eikä se olis välttämättä riittänytkään sillä suomalaisillahan oli käytettävissään vielä korkkaamaton Salpa-linja. Oikea puolustuslinja. Se aikaisempi hyökkäysvoima kun pysäytettiin käytännössä linnoittamattomassa maastossa. Ja nyt edessä olisi ollut ihan oikea suomalainen Maginot-linja.



- Jees ja just sanoi Ryhmy tai Romppainen, ettei jopa molemmat ja niitten kissa Mörökölli vielä päälle. Sen linjan murtamiseen olisi saattanut tarvita sen parikin miljoonaa heppua plus montakytpaljontuhatta tankkia, tykkiä ja flygaria. Ei venäläinen – tai no, tässä tapauksessa gruusialainen – tyhmä ole. Olishan se tietysti halutessaan saanut Salpa-linjankin murrettua. Lopulta. Se olis vaan vaatinut tolkuttomasti miehiä ja materiaalia ja sinänsä itänaapurissahan ei muutaman miljoonan naimalla tehdyn musikan henki tietenkään paljon paina. Mutta sitä miesmateriaalia tarvittiin siellä Neuvostoliitossakin sitten jo jälleenrakennukseen. Turha niitä oli joitain tsuhnia vastaan enää tapattaa kun sota oli joka tapauksessa voitettu ja Neuvostoliiton kasvot jotenkuten säilytetty vaikka tsuhnien maata ei saatukaan kokonaan vallattua. Vaan… jos asiaa miettii ottiatuota-metodilla… niin olishan se sinänsä hienoa jos Kalevi Keihäsen aikamatkat olis tarjonnut meille aikamatkan Suomen armeijan pääesikuntaan joskus vuonna 1935. Sopivien tuliaisten kanssa.

- Häh-hää, joo… varmaankin yksi hyvä tuliainen sinne pääesikuntaan olis ollut AK-47:n piirustukset ja pari mallikappaletta. Niitä jos oltaisiin ehditty tehdä vaikkapa satatuhatta kappaletta talvisotaan mennessä niin se ei olis haitannut tahtia ollenkaan.

- Ja mukana sillä aikamatkalla olis voinut olla myös kevytsinko 55 S 55. Se kun olis tehnyt kevyesti silppua vielä Sotkistakin kesällä 1944. Ja talvisodan T26-vaunut olisivat olleet vielä enemmän helisemässä. Ei olis tarvittu polttopulloja eikä kasapanoksia. Kun ontelokranaatti olis tehnyt vaunujen miehistöstä kerralla alatoopia.



- Totta. Tosin sitten herättiin, laskettiin kissi ulos ja muistettiin ettei Kalevi Keihäsen aikamatkat syyllisty aikaparadokseihin. Mutta voihan sitä ottiatuotailla jo tapahtuneella. Esmes jos suomalaisilla joukoilla olisi ollut käytössään se amerikkalainen M1-karbiini niin se olis ollut aikamoinen lisä.

- Niin juu, puoliautomaatti ja viidentoista patruunan lipas. Tehokas ampumaetäisyys 7,62 x 33-patilla lähes sama kuin suomalaisella rynkyllä. Jos vaikka kesällä 1944 olis jalkaväkiryhmän aseistus ollut pari konepistoolia ja kuusi karbiinia niin tulivoima olis ollut ihan muuta toista kuin silloin.



- Joo, ja tietysti olis mielenkiintoista ajatella että Aimo Lahden kevyt Sampo-konekivääri oltaisiin saatu korjatuksi vioistaan ja saatu laajaan rintamakäyttöön vaikkapa jo vuonna 1942. Tai vaikkapa se niksmannien MG-42. Vaikka hänessä puolta pienemmällä 600 laukauksen tulinopeudella. Siinä täydessä tulinopeudessa kun tuppasi menemään se vyö koko lailla kertapieraisulla.

- Näin kyllä… olihan se käytössä ollut Maxim meinaan aika vittumainen kannettava jalkapatikassa. Tietysti jos ottiatuotaillaan lisää niin olishan siitäkin ollut melkoinen apu jos se ryssien Sudajeviin pohjautuva m/44-peltikonepistooli oltais saatu laajaan käyttöön vaikka jo vuoden 1943 aikana. Se kun oli paljon halvempi kuin Suomi-konepislari. Joskaan ei välttämättä suinkaan parempi mutta konetuliase on kumminkin konetuliase.



- Ottiatuotailu on kyllä taiteenlajeista yksi hienoin. Kuinka olis ollut jos ne Brewsterit oltaisiin saatu ilmavoimien käyttöön jo ennen talvisotaa? Tai jos ne suomalaiset hävittäjät niin kuin vaikka VL Puuska oltaisiin saatu suuressa mitassa käyttöön vaikkapa jatkosodan alussa? Olis se ollut ainakin pirun tyylikkään näköinen hävittäjä.



- Tietysti voi tuumailla että mitenkäs olisi ollut jos niihin panssarilaivoihin Väinämöiseen ja Ilmariseen käytetyt rahat oltaisiin käytetty vaikka kenttätykistöön ja kranaatinheittimiin? Tosin kun me molemmat uskotaan huonoon tuuriin niin saattais olla niin että jos niitä ei oltais hankittu niin sitten niitä olis piru vie tarvittukin. Pirustako hänen tietää? Täytyy kyllä sanoa että tää nykyinen Suomen laivaston korvettihanke muistuttaa vähän niitä panssarilaivoja. Olisko sittenkin ollut viisaampaa käyttää se raha vaikka kymmeneen ohjusveneeseen? Vaikka minä mikään merisotaspesialisti ole. Kunhan ottiatuotailen. Ja kolpakkostrategillehan se sallitaan.

- Ja kolpakkostrategeina toteamme varmaan yhteen ääneen että se HX-hankkeen ainoa oikea valinta olisi Hösserschmitt Hö-109. Vaan eiköhän tota noin ottiatuotailla itsemme saunaan? Mökki on varattu vielä pariksi päiväksi joten meillä on paljon ottiatuotailtavaa.

Ykä ja Lötjönen siirtyivät jälleen saunan puolelle ja ottivat viileältä kuistilta uudet Tsuhnan Kostot. Saunan jälkeen mökillä olisi tarjolla spesiaalievästä. Taemmalla Hyijärvellä sijaitseva Rauno Rumppanbulin HÖÖ-Market oli tunnettu hyvästä valikoimastaan. Nyt valmistettaisiin paikallisia lihapiirakoita ja niitten höystöksi laitettaisiin HÖÖ-marketin hankkimaa harvinaista vantaalaista villin lehmän säilykelihaa. Liha oli peräisin karjantutkimuslaitoksesta josta liimatilhit, punavihervästäräkit ja sukkahousukoppelot olivat vapauttaneet lehmiä pesimään niiden luonnolliseen ympäristöön. Suurella menestyksellä.

Aggressiivinen, reviiriään suojeleva ja sille luonnollisissa oloissa kovasti lisääntynyt nautakarjakanta oli karkoittanut alueelta kaikki hirvet ja niitten metsästys oli ihmisillekin vaarallista. Siksi villin vantaalaisen lehmän liha oli harvinaista ja kallista. Mikäpä sitä olisi laitella lihapiirakan höystöksi?



Ilta Taemmalla Hyijärvellä alkoi pimentyä ja Ykä sekä Lötjönen jatkoivat illanviettoaan. Mikäs heidän oli jatkaessa? Noitten menneen maailman muinaisjäännösten. Ehkäpä he siinä saunoessaan tuumivat että joskus vielä heidän kaltaistensa muinaisjäännösten pitäisi nousta Kelan ja kuopan puolestavälistä ja korjata kaikki se, mitä nuoret, tiedostavat ihmiset olivat saaneet aikaiseksi. Ehkäpä ne paljon parjatut setämiehet joutuisivat joskus korjaamaan sen, minkä Nuoret Älykkäät Naiset olivat saaneet hajotettua?

Eihän sitä koskaan tiennyt.

Ottiatuota.



Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille.

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

ANTERO LÄRVÄNEN JA OHJATTU ILMASTOAJATTELU


- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä tällä kertaa täältä Tampereen Yliopistolta. Lähetyksemme koskee sitä kovasti tapetilla olevaa ilmastonmuutosta ja sen vuoksi Suomessakin vaadittavia välttämättömiksi ilmoitettuja toimenpiteitä joista ovat kuulleet jopa Valamon luostarin kuurot munkit. Kuulijamme ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin lukijat ovat lähestyneet meitä useilla viesteillä jossa tiedustellaan että mikä kumma se ilmastonmuutos yleensä on ja varsinkin miksi ihmeessä vain suomalaisen rahallinen kyykyttäminen kyseisen asian nimissä parantaa tilannetta vaikkapa jossain Kiinassa?

- Tällaisiin kysymyksiin vastaamiseen tarvitaan rautaista ammattilaista ja siinä meille tarjoaa osaamistaan Tampereen Yliopiston poliittisen ilmastontutkimuslaitoksen tutkijaprofessori Pumpetta Parmunen-Hiska. Professori Parmunen-Hiska, tervetuloa lähetykseen.

- Kiitokset, Antero ja vastuullisen ilmastohysteeriset terveiset kaikille pinnanmaalaisille kuulijoille. Ja kutsu minua ihan vaan etunimellä ja ilman titteliä. Ei tässä niin muodollisia tarvitse olla. Asiahan on meille kaikille niin kovin tärkeä.

- Kiitos, Pumpetta. Kuinka siis määrittelisit tutkijaprofessorin ominaisuudessa tämän nykyisen ilmastonmuutoksen?

- Niin no… meidän alaahan täällä laitoksella ei ole varsinaisesti ilmastotiede ns. kovana tieteenä. Ilmastohan muuttuu, joo… se on semmonen vakio… on lämpimiä jaksoja ja sitten kylmiä… selvä juttu hjuu… tyhmempikin ymmärtää… vähän niin kuin se että koneet tykkää jos niitä käyttää ja autot tykkää jos niillä ajaa… tuo ilmastonmuutos sinänsä on sen yleisasiantuntija Parantaisen spesiaalia… me tutkitaan asiaa vähän toisesta näkövinkkelistä ja meillä on toisenlaiset, mitenkä sen sanoisi, no, valistukseen liittyvät prioriteetit.

- Erittelettekö hieman niitä prioriteettejanne?

- Voisin tietysti puhua pitkät lauseet yliopistollista urkuhartia josta ei ota selvää pulkkinenkaan mutta jos tiivistäisin asian niin että pyrimme saamaan erityisesti tämän veroja maksavan suomalaisen keskiluokan omaksumaan oikeaan suuntaan ohjatun ilmastonmuutoksellisen ajattelutavan.

- Tarkoittaako se siis sitä että muovipussien tilalle kangaskasseja ja liikutaan polkupyörällä ja laitetaan maitotölkit pahvikeräykseen oksoviidare?

- Hä? No ei se tietenkään sitä tarkoita. Vaan oikeaan suuntaan ohjatun ilmastonmuutoksellisen ajattelutavan myötä ihmisille – jos nyt ei ihan pakkohyväksytetä koska ei siihen oikein pystytä – niin ainakin perustellaan heihin kohdistuva jatkuva ja kasvava ilmastoon vedoten tehty verorasituksen lisääminen. Ja samalla uskotellaan heille että tuo verorasite menisi jollain tavalla ilmastonmuutoksen torjuntaan.

- Ja se ei siis mene?

- No eihän toki. Jos otetaan pienenä esimerkkinä vaikkapa ne riikintaalerit joita Matti Meikäläinen maksaa ilmastonmuutoksen nimissä kiristyneen bensaverotuksen myötä niin eihän niitä rahoja ole mitenkään ilmastokikkailuun korvamerkitty. Kyllä ne sinne valtion kassaan menevät kaikkien muittenkin riikintaalereitten tavoin.

- Eli kyseessä ei siis ole mikään muu kuin tekosyy siihen että kansalaisilta voidaan ryöstää vielä enemmän kuin ennen?

- Juuri näin.

- Mutta miksi ihmeessä?

- Miksikö? No pohjattomaan rahantarpeeseen tietysti. Pitäisihän sinun Antero tutkivana journalistina ymmärtää että suomalaisella valtio- ja poliittisella koneistolla on kaksi pyhää syöttölehmää joitten rahantarve on loputon ja loputtomasti kasvava. Väännetään ne vielä rautalangasta että kuulijakin ymmärtää jos jollekin on ollut asia epäselvä. Eli:

1. Äärimmilleen turvonnut julkinen sektori jonka tehtävä ei enää aikoihin ole ollut tarjota kansalaisille välttämättömiä peruspalveluja vaan toimia akateemisena suojatyöpaikkana jatkuvasti kasvavalle tyhjätyöntekijäjoukolle.

ja

2. Yhtä lailla turvonnut maahanmuuttoteollinen kompleksi joka koostuu sekä tietysti etnisesti edistyksellisten maahanmuuttajien elättämisestä että kompleksin työllistämistä tuohon ykköskategoriaan kuuluvista henkilöistä.

- Ennen kuin sanot että no eikös nuo kaksi asiaa voisi tarpeettomina purkaa ja lopettaa sekä sitä myötä vähentää verotusta niin muistutan kumminkin että ne molemmat osiot ovat lopputulos hallintokoneiston kolmenkymmenen vuoden, no, sanotaan nyt vaikka saavutuksista. Esitys niitten purkamisesta sisältää perusoletuksen että systeemissä on joku mennyt alusta alkaen perustavaa laatua perseelleen ja sitä myötä nousisivat esille myös vastuukysymykset. Joihin ei todellakaan haluta vastata. Koska se vastuu ehkä jouduttaisiin myös kantamaan. Kysymys on järjestelmästä ja sen säilyttämisestä. Ei se ole merkittävää oliko se oikeassa vaiko ei.

- Ja koska Tampereen Yliopisto pääosin ja tämä meidän  poliittinen ilmastontutkimuslaitos kokonaisuudessaan kuuluu tuohon syöttölehmien joukkoon niin totta kai me pyrimme akateemisen arvovaltamme turvin pitämään yllä sekä syöttölehmiä että illuusiota siitä että lisääntynyt ja alati lisääntyvä ilmastoverotus menisi johonkin muuhun kuin syöttölehmien ylläpitoon. Johonkin… tirsk… välttämättömään.

- Eli kyseessä on siis kusetuksen päälle rakennettu kusetus?

- Nimenomaan se. Ja täytyy kyllä sanoa, että tuo ilmastonmuutoshysteria tuli kyllä kreivittären aikaan. Alkoi olla nuo selitykset jatkuvasti kasvavalle verotukselle jo aika vähissä. Sillä jo nykyisten Baalille uhrattavien seteleitten lisäksi voidaan jatkossa tarvita lisää rahaa ja piankin. Turkki uhkaa puhkaista pönttövuorensa niin kuin vuonna 2015 tapahtui ja meillähän Migri on jo mainostanut että ei muuta kuin tänne vaan ja nyt otetaan vastaan vielä entistäkin tehokkaammin.

- Tuohon vaadittavia rahamääriä olis ollut jo enemmän kuin vaikeaa perustella mutta ilmastohysterian varjolla pärjäillään taas jonkun aikaa ihan mukavasti. Toteaisin systeemin puolesta niin kuin ennen vanhaan iskelmässä eli ”koskaan et muuttua saa”.  Niin että sen vuoksi mekin täällä poliittisen ilmastontutkimuksen laitoksella olemme virallisesti vähän helevatun huolissamme ilmastonmuutoksen tilasta ja olemme myös kauhean närkästyneitä siitä kun se ruotsalainen koulupinnari ei saanut sitä nobelia. Ettäs kehtasivatkin. How dare you!

- Mutta kai tekin tajuatte että tuolla menolla niin talous kuin yhteiskuntarauha jossain vaiheessa romahtaa totaalisesti.

- Totta kai romahtaa. Mutta me toivomme hartaasti että saamme sen romahduksen venytettyä seuraavan sukupolven päälle ja selviämme itse kuin hurtta veräjästä.

- Täytyy sanoa että näin toimittajan ominaisuudessa täytyy olla tyytyväinen että aika ajoin saa kerrankin kuulla rehellistä puhetta epärehellisen henkilön suusta. Poliittisen ilmastontutkimuslaitoksen tutkijaprofessori Pumpetta Parmunen-Hiska, kiitän teitä lämpimästi haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Tampere. Siirto rutioon ja piikkilankamusiikkia soimaan.

- Hei äänimiehet, sitten rojut ransittiin, ja suunta kohti tuttuja Pinnanmaan mäkisiä tasankomaita eli tarkemmin sanoen Lällävettä! Ykä on lämmittämässä saunaa ja Epäilyksen Pirukin lupasi tulla pitkästä aikaa löylyttelemään.



Myöhemmin Lällävedellä

Pertta: Heitäs Hösse lisää tsössiä!

Kiuas: Tsöss!

5 x Tsuhnan Kosto: Knirsk

Antero: Vaan sulla Epi taitaa olla melkoinen työkenttä noitten ilmastohysteerikkojen kanssa.

Ykä: Meinaan, onhan niitä ihan viljalti vaikka hysterian hyväksikäyttö onkin sinänsä pelkkää raakaa valtapolitiikkaa ts. suoranainen ryöstö. Mutta tosiuskovaisiakin löytyy niin ettei siinä tulvassa saappaanvarret piisaa.

Epäilyksen Piru: Itse asiassa mulla on suurin työnsarka tällä hetkellä kepulaisissa maakuntien miehissä ja siellä pirullinen työ on kyllä kantanut hedelmää. Kepu järjestelmäpuolueena on itse auttanut asiaa varsin kiitettävästi. Mutta nuo ilmastohysteerikot minä olen jättänyt ihan rauhaan.

Hösse: Kuis?

Epäilyksen Piru: No katsos kun ne uskoo ihan oikeasti ja mitään kyseenalaistamatta siihen pyhään kolminaisuuteensa enkä puhu nyt Raamatun sanomasta. Eli:

1. Suomen on tehtävä kaikkensa maailman ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siinä missiossa sekä paras että ainoa tapa on tuhota suomalaisten elinkeinoelämä ja elämän edellytykset.

2. Suomeen on silti kuskattava jatkuvalla syötöllä kehitysmaalaisia maahanmuuttajia nauttimaan suomalaisesta elintasosta.

3. Noissa kahdessa asiassa ei ole mitään ristiriitaa ja jo sellaisen väittäminen on törkeää pilaa joka lähentelee rikosta ja joka tulee jatkossa lailla määritellä rikokseksi.

Olenhan minä kyllä yrittänyt mutta se uskon muuri on yksinkertaisesti liian vahva. Ne eivät näe minua eivätkä kuule. Niitten päässä soi se sama levy eli ”voi Jeesus kuinka hyvä ihminen minä olenkaan”. Toisaalta olen varma että nuo tosiuskovaiset sinänsä kannattavat – silloin kun sattuvat varsinaisesti ajattelemaan – voimakkaasti tuota valtion jatkuvaa ryöstöverotuslinjaa. Kas kun niitten oma elatus on siitä riippuvainen. Täysin riippuvainen. Likimain sataprosenttisesti. Eiväthän ne itse mitään varsinaisia töitä tee. Ainakaan sellaisia, joista kertyy verotuloja. Asiassa on selkeä positiivinen tilastollinen perkelaatio. Sitä myötä voin todeta että te suomalaiset olette jostain kummasta syystä päätyneet sellaiseen yhteiskunnalliseen tilaan mitä ei ole oikeastaan tapahtunut aikaisemmin ikinä koskaan milloinkaan. Ja uskokaa huviksenne, mulla on asiaan hieman historiallista perspektiiviä.

Pertta: Mitä tarkalleen tarkoitat?

Epäilyksen Piru: No sitä, että vaikka tuo itseään älykköinä pitävä zombielauma koostuu pelkistä eläteistä niin sillä on kuitenkin järkyttävä arvovalta. Mitään, mitä se selittää ei uskalleta kyseenalaistaa. Tilannetta voisi kuvailla niin, että elätte maassa missä kerjäläiset on nostettu kuninkaiksi. Tai no, kuningattariksi. Ja kaiken lisäksi nuo kerjäläiskuningattaret vittuilevat jatkuvasti elättäjilleen kuin jakoavaimet ja elättäjien on pakko sietää sitä vittuilua.

Antero: Piru vie, taidat olla oikeassa. Mutta mitä me pystymme tässä tekemään?

Epäilyksen Piru: Vittuilkaa takaisin. Vittuilkaa paremmin. Ja vittuilkaa perustellusti. Eli sitä, mitä olette tehneet tähänkin asti. Ellei vaaditut vihapuhelait vie maasta sitä viimeistäkin vittuilua. Totalitarismi kun vihaa sekä huumoria että faktoja.

Ykä: Tuo on kyllä totta. Eiköhän oteta sille ja jatketa rakentavan vittuilevassa hengessä jatkossakin.

Saunan puhuva kiuas: Kannatetaan! Ja laittakaapa sen kunniaksi pesään lisää klapuja ja heittäkää tsössiä! Kylmähän tässä alkaa jo tulla!



(knääk… klipatiklapeti kolikoli… klonk… tsöss)

Tsuhnan Kostot: Hei, vaan entäs me?



(5 x knirsk)

Kauniin Lälläveden pinta aaltoili kylmässä syystuulessa mutta saunassa tunnelma jatkui lämpimässä ja rakentavan viha-ajattelevassa hengessä. Ja miksei jatkuisi? Olihan paikka vielä yksi niistä hiljaisista ja kaukaisista rauhan satamista aikana jolloin valtakunta pyrki levittämään kyntensä kaikkialle ja työntämään kärsänsä jokaiseen asiaan. Se elättäjilleen vittuilevien kerjäläiskuningattarien valtakunta. Ehkä siltä saataisiin olla täällä vielä hetki rauhassa.

maanantai 14. lokakuuta 2019

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXII


1. Pönttövuori puhkeaa jälleen



Pönttövuoren rautatietunnelihan rakennettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1917. Myöhempinä aikoina on aika ajoin kuullut lauseen ”kun Pönttövuori puhkesi” ja sillähän tarkoitettiin joskus 1960-luvulla alkanutta maaltapakoa suuriin kaupunkeihin. Nykypäivänä Turkki kiristää EU:lta lisää rahaa ja uhkaa puhkaista taas kertaalleen oman Pönttövuorensa ja lykätä Eurooppaan tommoset 3,6 miljoonaa nälkäistä ja mukavuudenhaluista suuta eurooppalaisten elätettäväksi.

Samanlainen invaasiohan tapahtui jo vuonna 2015 ja olisi ehkä voinut kuvitella että suomalaisetkin olisivat oppineet silloisesta tyrimisestään kun maahan laskettiin 35.000 jätkää jotka eivät tulleet pakolaisiksi vaan nauttimaan elatusautomaatista sekä loputtomasta valitusoikeudesta hylsyjen suhteen. Suomalaiset taas puolestaan pääsivät nauttimaan lisääntyneestä väkivalta- ja seksuaalirikollisuudesta.

Voisi kuvitella, että jopa suomalaisessa hallintokoneistossa ajateltaisiin että tälläpä kertaa me emme mene samaan halpaan. Varsinkin, kun tuore uutinen kertoi, että noitten 35.000:n sällin joukosta huomattava osa oli sotilaita, poliiseja tai turvallisuusjoukkojen miehiä. Uutisen arvion mukaan näitä saattoi olla 30 – 40 prosenttia ts. Suomeen laskettiin asekoulutettua ja vaarallista porukkaa noin divisioonan verran. Porukkaa, jonka taustat muuan Päivi Nergin mukaan tiedettiin täydellisesti mutta sitten tunnustettiin että paskat me mitään mistään tiedettykään. Nerg muuten sai tunnustuspalkinnon kyseisen invaasion aikaisesta viestinnästään ts. paskanpuhumisesta.

Näin ollen – edes aavistuksen verran järjellisessä maailmassa – hallintokoneisto varmaankin varautuisi uuteen eteläisen Pönttövuoren puhkeamiseen ottamalla yhteyden puolustusvoimiin asenteella että tällä kertaa ei sitten kannellakaan kapsäkkejä. Mutta onko niin?

Kissan paskat.

Ja senhän kertoo meille Migri-pomo Kimmo Lehto joka ylpeilee että ”Suomi on nyt paremmin varustautunut turvapaikanhakijoiden tuloon kuin vuoden 2015 pakolaiskriisin aikaan.”

Jaa millä tavoin varustautunut? No, Lehto kertoo:

Nyt vastaanottopaikka järjestyy tarvittaessa nopeasti useille tuhansille tulijoille.

Turvapaikanhakijoiden sijoittaminen alkaa siitä, että nykyisiin noin 40 vastaanottokeskukseen järjestetään lisäpaikkoja. Lisäksi voidaan järjestää hätämajoitusta ja tarvittaessa perustaa uusia vastaanottokeskuksia.

– Lupaan kahdessa päivässä sellaiset 5 000 paikkaa. Meillä on sen verran kovat valmiudet täällä.

Kuinkas pitkään muuten suomalaiset jonottavat vuokra-asuntoa? Kaksi päivää?

Lehto toteaa vielä että vuoden 2015 linssiinviilaus voi oikein hyvin toteutua uudestaan joskaan ei itse siitä tunnu välittävän:

Johtaja Kimmo Lehto ennustaa, että tämän syksyn ja talven aikana ei nähdä merkittävästi kasvavaa turvapaikanhakijajoukkoa Suomessa. Nyt ei nähdä samanlaista vapaata kulkua Euroopan läpi kuin pakolaisaallon aikaan vuonna 2015.

– Me olemme täällä pussinpohjalla. Aika monta rajaa joutuu ylittämään.

Ja täällä pussinpohjalla me olimme myös vuonna 2015. Jolloin edes alkeellista ajattelukykyä omaavat muistuttivat että mikäli tyypit marssivat Haaparannasta Tornioon tultuaan seitsemän sotaa käymättömän maan läpi niin kyseessä eivät taatusti ole enää pakolaiset vaan heillä on aivan muita kannustimia. Eivätkä ne kannustimet ole ainakaan vähenneet. Muistakaapas mitä punavihreä hallituksemme aivan hiljattain totesi:

Hallituksen selvityslistalla yllättävä työllisyyslääke – kielteisen päätöksen saaneille oleskelulupa työn perusteella.

Kai se on vaan todettava, että virheistä ei opita jos niistä ei haluta oppia. Tai ehkä hulluus on tietyille ihmisille itsessään se päätavoite. Eikä sitä olla vielä saavutettu joten täytyy yrittää vielä enemmän ja kovemmin.

2. Tytti ja kansandemokratia



Kommentoija Olli lähetti (kiitos, Olli) linkin jossa Ylen politiikkaradio haastatteli kunnioitettavaa ja korkea-arvoista eurooppaministeriämme Tytti Tuppuraista aiheesta oikeusvaltioperiaate ja tietyt Itä-Euroopan maat, erityisesti Unkari. Tämä ns. eurooppalaisiin arvoihin kuuluva ”oikeusvaltioperiaate” tarkoittaa siis käytännössä sitä että kaikki EU-valtiot halutaan alistaa väestönsiirtoihin valtioitten ja niitten kansalaisten mielipidettä kysymättä. Kyseessä ovat ne kuuluisat ”eurooppalaiset arvot”.

Puhuessaan Unkarista ja Itä-Euroopasta yleensä Tuppurainen oli aluksi kovasti huolissaan siitä, että hänen mielestään siellä tuomioistuimet toimivat hallitusten käskyläisinä eikä vapaata mediaa ole. Mikä tietysti kuulostaa hieman huvittavalta kun miettii että mikäs se tilanne Suomen kohdalla oikein olikaan. Mutta Tuppuraisen ajatusten clue alkaa lähetyksessä kohdasta 18.30. Ensiksi hän sanoo hyvin komeasti:

- Me olemme päätyneet siihen että tällainen vapaa demokratia, sananvapaus, ihmisoikeudet on sellainen järjestelmä joka parhaiten turvaa rauhan, vakauden ja ihmisten hyvinvoinnin.

Kuulostaa hyvältä. Ei panna ollenkaan hanttiin. Mutta mitäs sitten seuraa? Mitä tämä demokratian vannoutunut kannattaja kertoo Itä-Euroopasta ja ennen kaikkea Unkarin kansallisista vaaleista? Kohdasta 20.02:

- Mutta selvähän on että kyllä myös tukea tällaisille autoritaarisille ajatuksille on kansalaisten keskuudessa josta kertoo näiden äärioikeistolaisten populististen puolueiden jossain määrin kohtuullinen kannatus.

- Niin mutta sanoisin näin että jos me haluamme pitää kiinni niistä arvoista, niistä ylevistä päämääristä joille EU on rakennettu niin vaikka demokraattisin keinoin saataisiin tuki ”illiberaalille” hallinnolle niin ei sitä sellaisenaan voi hyväksyä.

Miettikääpäs ihmiset oikein ajatuksella että mitä tuo Tytti Tuppurainen sanoi.

Karmeinta lienee että hän ei ajatuksettomana, mielipiteettömänä ja syötettyjä ideoita nauhurin lailla toistavana broileripoliitikkona tainnut itsekään tajuta mitä tuli sanottua. Niin kuin eivät tajua ne tuhannet ihmiset jotka äänestävät hänet ja hänen kaltaisensa kerta toisensa jälkeen valtaan. Sillä niin Tytti kuin hänen kannattajansa uskovat toimivansa rauhan, rakkauden, humanismin, ihmisoikeuksien ja ylevien päämäärien puolesta.

Niin kuin uskottiin aikanaan kansandemokratioissakin. Kun ei annettu vaihtoehtoa. Ja eipä niitä taida antaa Tyttikään.

Jos muuten kuulette jonkun puhuvan ”ylevistä päämääristä” niin kannattaa juosta karkuun. Niin pitkälle ja niin kovaa kuin jaksaa.

3. Punamädättäjä uhkaa

Tämä kuva on lähtenyt leviämään interwebin ihmeellisessä maailmassa ja laitetaanpa se tännekin. Kun harvoin sitä törmää näin osuvaan uutisointiin. Parissakin eri mielessä. Julkaisijana Helsingin Sanomat:



Ja näillä eväillähän sitä saadaankin uusi viikko mukavasti aluilleen. Muistakaapas kansalaiset tehdä ahkerasti työtä sillä kankkulan kaivo tarvitsee rahojanne ja muistakaa myös varoa katalaa punamädättäjää. Sen käsissä kun kokonaiset kansat luhistuvat.

perjantai 11. lokakuuta 2019

YKÄN SYNTINEN PYSÄKÖINTI


Jatkoa kirjoitukselle Ykän syntinen savotta.


Pinnanmaa, Huitsinnevadan Örnätjärvi, joskus tuonnempana…

Mikä saisi miehen paremmalle mielelle kuin se, että hänellä oli kannettavanaan telineellinen saunapuita jotka alkaisivat pian palaa saunan pesässä mukavasti päksähdellen? Miehistä mielialaa paransi tietysti sekin että kiuaspussissa odotti valmiiksi laitettuna hyvä lenkki ja jääkaapista löytyi kylmää Tsuhnan Kostoa. Tällaisella miehekkään hyvällä mielellä oli myös liiteristä talolle päin kulkeva ja halkolastia tyytyväisenä myhäillen kantava Perskeleen Ykä joka pisti liiterireissun jälkeen voimasavuke Bostonin palamaan ennen kuin vei halot sisälle.

Voimasavuketta käprytellessään mies katseli samalla tyytyväisenä puunoksasta roikkuvaa tirppiäisten työmaaruokalaa joka oli pistetty syksyn myötä taas pystyyn. Universaali käännöskone ei osannut kääntää tirppiäistä mutta tyytyväinen vitskutus teki selväksi että kaurat, auringonkukan siemenet, maapähkinät ja talipallot maistuivat oikein hyvin. Näinhän se oli ja näin sen pitikin olla. Kyllähän me siitä lähetään että nää on meittin manttaaleita. Oma tupa, oma lupa. Kotini on linnani. Täällä hipit ei hillu eikä anarkistit askartele.

Mutta jakkupukuiset virastokalkkunat hilluivat ja askartelivat.

Näin joutui tarinamme antisankari toteamaan huomatessaan että Perskeleitten pihalle ajoi kaksi autoa. Toinen oli poliisin koppiauto. Kyydissä vanhemmat konsnaapelit Lärvänder & Köyriäinen. Eihän niistä sinänsä. Tutuilla sinivuokoilla olisi jotain ihan asiallista asiaa jos ne itsekseen manttaalille tulisivat. Mutta poliisiauton takana oli sitten siviiliauto ja siinä oli Ykälle jo ennestään kovin tuttu nainen. Nimittäin kärsänsä ihmisten asioihin tunkeva virkahenkilö Anni-Inkreetta Läärälä-Nälvén ympäristömoralisointi- ja yleisjeesusteluministeriöstä. Jonka aikaisempi vierailu oli käynyt Perskeleille kovin kalliiksi.

Konsnaapelit nousivat autosta ja totesivat:

- Tota noin… jos Ykä viittisit…

- Joo joo… I know the drill…

Ykä vei halkotelineen määrätyn kahdenkymmenen metrin päähän, laittoi sen päälle puukkonsa ja asettui sitten talonsa seinää vasten pidätysasentoon kädet ja jalat levällään:

- Ja siellä rintataskussa on sitten Gerberin monitoimihärpäke niin että ottanette senkin pois… ettei tartte virkahenkilöoletetun pelätä…

- Joo… ja sori Ykä… nää on nää määräykset… nää virkahenkilöitten vierailut kun ovat aiheuttaneet näillä selkosilla lievää suurempaa vitutusta… ei me sua mielellään ratsata… eikä me tätä itte keksitty…

- Epäilemättä ette. Tuttuja miehiä kun ollaan. Vaan mitä merkelettä toi kuivan maan piraija täällä taas tekee? Johan minä olen maksanut halkojen polttamisesta pienhiukkasveron, hiukkasten suodattamatta jättämisveron, arvioidun talkootyön valtiolta pimittämien verotulojen rangaistusharkintaveron sekä pesän väärinsytyttämisveron.

Poliisien ei tarvinnut vastata sillä Anni-Inkreetta Läärälä-Nälvén vastasi heidän puolestaan:

- Jaahah, Perskeles. Onpa mukava nähdä jälleen. Tosin jälleennäkemisen riemu taitaa olla varsin yksipuolinen. Jaa mitäkö minä täällä teen? No verotanpa tietysti, rangaistusverotanpa hyvinkin. Herra Perskeles ei ole tainnut oikein seurata uutisia. Katsokaas, Suomessa astui kolme viikkoa sitten voimaan laki aarnioparkkipaikoista joka saa aikaan tiettyjä hallinnollisia ja verotuksellisia toimenpiteitä. Nimenomaan haja-asutusalueella. Joista teihin nähden ensimmäinen on rangaistusverotus laittomasta pysäköinnistä.

- Mistä helevetin laittomasta pysäköinnistä? Mullahan on autot tossa omalla manttaalilla. UAZ:in pakettiauto on tuolla tallissa ja Nissanin pick-up pihalla. Eivät ne tuki kenenkään tietä. Ja tuo tiekin on siks toiseks minun yksityistie niin että minä voisin lyödä siihen halutessani vaikka perunapellon.

Anni-Inkreetta Läärälä-Nälvén hymyili ns. vittumaista virkahenkilöhymyä ja valaisi Ykän tietämättömyyttä:

- Katsokaas kun tuo laki tasoittaa haja-asutusalueen täysin epäsuhtaista etua verrattuna kaupunkiasumiseen. Kas kun keskitetty kaupunkiasuminen on kuitenkin huomattavasti ilmastovastuullisempaa kuin nämä teidän… miten minä sen sanoisin… vastuuttomat asumisorgiat. Parkkipaikat ovat tilanpuutteen vuoksi kaupungissa maksulliset. Sen sijaan täällä te olette saaneet parkkeerata autojanne pihoillenne ilmaiseksi kuin elopellossa mutta nyt se rällääminen loppuu. Olemme tehneet keskiarvollisen – ja varsin maltillisen –  laskelman jonka perusteella haja-asutusalueen asukkaat joutuvat maksamaan autonsa pysäköinnistä 35 euroa per autopaikka.

- Per vuosi?

- Ei kun per kuukausi.

- Jaa. No sittenhän minä joudun maksamaan pysäköinnistä omalle pihalleni seitsemänkymppiä kuussa. No, laittakaa lasku och dra åt helvete, var so vänlig.

- Miten niin seitsemänkymppiä? Eihän tässä ollut autoista kyse vaan autopaikoista. Odottakaapas hetkinen…

Läärälä-Nälvén kaivoi käsilaukustaan Wituttelation-FCKYU-22CCP-tilanhahmottamistutkan ja määräsi poliiseja aukaisemaan autotallin oven:

- No  niin… skannataanpas… kun autotalli lasketaan mukaan niin tässä teidän pihallanne on parkkeeraustilaa kaikkiaan viidelle henkilöautolle. Eli 5 x 35 = 175 euroa kuussa kertaa kaksitoista on yhteensä 2.100 euroa vuodessa.

- Jaa… te sitten kovasti yritätte saada meitä muuttamaan kanahäkkiin kaupunkiin. No ei se vaan onnistu. Ei perkele vieläkään. Ehkä meidän perse kestää tuonkin. Yritetään ainakin. Niin että laittakaapas lasku, minkä epäilemättä laitattekin ja olisitteko sitten niin ystävällinen että suksitte vittuun minun manttaaleiltani.

- En ole ystävällinen, enkä suksi minnekään. Sillä eihän tämä tähän jäänyt.

- No mitäs erinomaista ny sitten vielä?

- Katsokaas kun aarnioparkkipaikkalain mukaan teitä verotetaan myös aidon ja monimuotoisen luontokokemuksen tarkoituksellisesta estämisestä.

- Minä en käsittääkseni ole estänyt ketään menemästä metsään. Käyn siellä säännöllisesti itsekin. Suosittelisin että myös virkahenkilö kävisi siellä aika ajoin. Saattaisi tehdä hyvää teitillekin.

- Vaan olettehan te estänyt. Tässä on teidän talonne ja manttaalinne ja jos niitä ei olisi tässä niin silloin tilalla olisi aarniometsää. Jossa luonnonystävä saattaisi samoilla. Mutta eipä samoile koska tässä on teidän asuntonne.

- Suomen pinta-alasta on muuten 73 prosenttia metsää joten minun residenssini ei estä ketään kulkemasta häpelikössä jos mieli tekee. Ja kuinkahan moni vihreä kyseisen lain kannattaja muuten actually samoilee aarniometsissä tai edes siellä Sipoonkorvessa?

- Hyvin harva. Myöntää täytyy. Mutta ajatus on tärkein. Ja sen ajatuksen mukaan teidän asuintilanne estää omalta osaltaan aidon monimuotoisen luontokokemuksen ja siksi teitä rangaistusverotetaan. Kuinkas iso teidän tonttinne on?

- Veetuako kysytte kun tiedätte sen ihan hyvin itsekin. Eli 4.200 neliötä.

- No niin, siitä sitten nolla pois. Eli maksatte aidon ja monimuotoisen luontokokemuksen estämisveroa 420 euroa vuodessa.

- Ei sentään kuukaudessa?

- Ei sentään. Eikös tämä ole teidänkin mielestä reilua?

- Reiluapa hyvinkin. Ja ymmärrän myös hyvin miksi käytte ihmisten kotona poliisipartion kanssa. Miksi muuten tulette häiritsemään ihmisiä kun voisitte ihan hyvin vain lähettää laskun?

- Minähän olen asiakaspalvelija. Eikö ihminen saa nauttia työstänsä?

- Ja nauttimiseen kuuluu varmaankin se ylimääräinen VETTJKNVHM eli voi-että-tää-tuntuu-joka-kerran-niin-vitun-hyvältä-maksu joka on vielä kymmenen prosenttia lisää suhteessa koko maksettavaan pahanhajuiseen. Toisin sanoen 252 euroa.

- Teillä on Perskeles hyvä muisti. Ja hyvä laskupää. Ja olette muutenkin oikeassa. Sekin maksu peritään. Jaa miksikö? No, siksi että se voidaan periä. Ja joutaakin periä. Jos ei muuten niin piruuttaan. Te olette nimittäin mielestäni vittumainen mies ja jokin sellaisen ikivanhan ajan jäänne joka joutaisi kuolla pois ja mennä historian roskakoriin jossa teitä ei kukaan enää muista. Vaan tämä oli tässä. Tällä kertaa. Seuraava kerta tulee kyllä.

Ykä katseli häpeästä punaisia Lärvänderiä ja Köyriäistä ja kysyi:

- Miltäs tuntuu pojat tehdä työtä jolla on tarkoitus?

- Älä viitti Ykä… meidänkin huushollin pääelinkeino on syöminen… ja molempien muijat ovat työttömiä…

Niin poliisiauto  kuin virkahenkilön auto poistuivat Perskeleitten pihalta. Ykä – taas huomattavasti köyhtyneenä – tuumasi että eipä näillä selkosilla hirveästi noita vieraita kieliä puhuttu. Eniten varmaankin niitä paria lausetta. Jotka sopivat tilanteeseen ja mielialaan päivä päivältä paremmin:

”It´s too late to work within the system. And it´s too early to shoot the bastards.”



Kiitokset inspiraatiosta kommentoija MikkoK:lle.