Thursday, March 28, 2013

SAUNA PALAA ELI LISÄÄ NURINKURIA

Mietitäänpä tilannetta, jossa kesämökkiläisillä syttyy rantasauna palamaan. Kuinka järkevät ja asialliset ihmiset menettelevät? No, varmaankin yksi kaivaa kännykän ja soittaa palokunnan. Toinen höökii käsisammuttimen kanssa saunalle ja lasettaa palopesäkkeisiin sen minkä ennättää. Muut sitten syöksyvät ämpäreitten kanssa rantaan ja pyrkivät parhaansa mukaan sammuttamaan paloa. Hyvällä tuurilla sauna on pelastettu jo ennen kuin palokunta saapuu paikalle.

Nykyaikaan päivitetyssä Hölmöläisten kylässä toimitaan toisin. Kun siellä huomataan, että sauna palaa, istutaan perseelleen ja pannaan keskustelurinki pystyyn. Ja todetaan, että tuolla puolen kilometrin päässä niemen nokassa sijaitsevassa lepikossa muuten saattaa olla sauna, ja on pelko, että se voi syttyä tuleen.

Niinpä hölmöläiset ryntäävät sinne niemen nokkaan pöpelikköön etsimään sitä saunaa. Saunaa ei löydy, mutta yksi puhuu siitä, miltä sauna näyttää, toinen puhuu siitä, miltä sen pesässä palavat halot kuulostavat ja kolmas puhuu siitä, miltä piisistä tuleva savu haisee. Kaikki ovat varmoja siitä, että kyllä se sauna täällä lepikossa on, ja se syttyy palamaan ihan hetikohta, jos sitä ei löydetä ja tehdä asialle jotain. Tai tarkemmin sanottuna laiteta jotakin muuta porukkaa tekemään asialle jotain. Itte kun ei oikein osata.

No, saunaahan ei löydy, mutta se ei etsintäpartiota haittaa, ja he palaavat takaisin ja lämmittelevät pahimpaan nälkäänsä soijanakkeja ja kasvispihvejä palaneen saunan hiilloksella. Kaikki ovat varmoja siitä, että kyllä se sauna sieltä pöpeliköstä löytyy, kun huomenna lähdetään oikein porukalla etsimään, ja soitetaan vielä virka-apua paikalle.

Vähän tämän tyyppinen mieliala tuli meikäläiselle, kun mainio vakikommentoijani Närpes Varg (tack för dej Varg, tai jotain sinnepäin) lähetti minulle linkin, jossa pohjoismaiden ministerineuvosto lähestyy kilttejä ja kuuliaisia hallintoalamaisia. Näin äkkiseltään voisi todeta, että ministerineuvostossa halutaan naisrauhaa ja suojella naisia ääri-ideologioitten väkivallalta. Ne kun ovat maskuliinisia ja omaavat varsin kummallisen naiskäsityksen. Hyvä pointti, tosi hyvä.

Varsinkin, kun saatteessa mainitaan ääri-islamismi. Tietysti ääri-islamismia ei pohjoismaissa ole, sillä sehän on tulkittu sellaiseksi, joka räjäyttelee pommeja, ottaa ihmisiä panttivangiksi ja sitten leikkaa niitten kurkun. Mutta jos naisrauhaa turvataan, niin epäilemättä tämä niin sanottu maltillinen islamilaisuushan kannattaisi ottaa tarkkailtavaksi. Kohteleehan se naisia lähinnä irtaimena omaisuutena, harrastaa väkivaltaa joko ihan vaan eukon kurissa pitämiseksi tai sitten vielä ilkeämpää silpomissellaista rituaalisessa mielessä, jossa naisesta tehdään seksuaali-invalidi ja tietysti invalidi muutenkin. Tietysti tämän ns. maltillisen islamin edustajat ovat tuoneet niin Suomeen kuin muihinkin pohjoismaihin uusia urheilulajeja kuten esimerkiksi joukkoraiskauksen. Henkilökohtaisesti suosittelisin höyryjen pois päästämiseksi mieluummin suopotkupalloa. Kertovat, että 2 x 10 minuuttia sitä, ja heppu on rikkikatkipoikki eikä tee taatusti pahaa niin miehelle kuin naiselle.

Saatteessa puhuttiin ääri-ideologioissa ilmenevästä maskuliinisuudesta ja naisnäkemyksestä. Siinä puhuttiin väkivallasta, väkivallan uhasta ja vainoamisesta. Järkevien Ihmisten Kylässä varmaankin todettaisiin, että no helevattu, meillähän on täällä tuontitavarana kaikille elämänalueille vastauksen kertova uskonto kautta poliittinen ideologia eli islam, joka kieltämättä on korostetun maskuliininen, omaa melko kummallisen käsityksen naisista ja on ihan oikeasti väkivallan ja vainoamisen uhka nimenomaan naisia kohtaan. Tällehän täytyy tehdä jotakin ja samantien pitääkin. Eihän tällaista perseilyä kattele kukaan.

Vaan eihän tässä eletä Järkevien Ihmisten Kylässä. Palava sauna ei kiinnosta, joten kuviteltua saunaa etsitään lepikosta. Sen voi todeta saatteen alkusanoista:

Kymmenen ehdotusta antifeminismin ja äärioikeistolaisuuden torjumiseksi

Hiljattain ilmestyneessä julkaisussa on kymmenen konkreettista ehdotusta väkivaltaisen ja vainoavan antifeminismin ja äärioikeistolaisuuden torjumiseksi. Julkaisuun on koottu 25 asiantuntijan kokemuksia, ja se valaisee asiaa ensimmäisen kerran pohjoismaisesta näkökulmasta.


Eli eihän tässä mistään naisrauhasta ja naisten turvallisuudesta ollut edes kysymys. Ykä puhui paskaa. Sitä äärioikeistoahan tässä taas etsitään. Eli sitä kuviteltua saunaa lepikossa. Mutta kliseet ovat saatteessa komeita, eli:

Julkaisussa pohditaan antifeminismin ja muiden tasa-arvoista ja osallistavaa yhteiskuntaa vastustavien suuntausten, kuten muukalaisvihan, islamofobian ja äärioikeistolaisuuden, välistä suhdetta.

Ehdottamiemme toimenpiteiden avulla on tarkoitus torjua antifeminististä väkivaltaa, väkivallanuhkaa ja vainoamista.


Eli löytyihän se äärioikeistolainen mörkö taas kerran. Täähän on melkein selvä keissi. Nythän ei tartte enää muuta kuin:

a) Etsiä ne äärioikeistolaiset.

b) Osoittaa, että millä tavalla ne ovat sitä väkivaltaa ja väkivallan uhkaa harjoittaneet. Se, että netissä irvaillaan feministitutkijoille ja väännetään niistä vitsejä, ei riitä oikein perusteeksi. Montakos feministitutkijaan kohdistuvaa joukkoraiskausta nämä vielä löytämättömät äärioikeistolaiset ovat tehneet?

c) Todistaa ihmisille, että ongelma on olemassa, mutta ongelma ei ole se toteen näytetty ongelma vaan ongelma on se toteen näyttämätön kuviteltu ongelma.

Hotellin respassa ei olla kovin sivistyneitä, joten täällä saatetaan tehdä Hölmöläisten kylän näkökulmasta hieman vääristyneitä johtopäätöksiä. Perustuen esmes siihen, että tähänkin avautumiseen ollaan koottu 25 asiantuntijan kokemuksia. Asiantuntijan. Ei esmes raiskattujen ja hakattujen naisten kokemuksia. Vääristynyt johtopäätös on se, että eihän tässä nakata paskaakaan varsinaisesta naisten turvallisuudesta. Vaan keskitytään puolustamaan tiettyjen tutkijoitten uraa ja arvostusta.

Ura on tärkeä, että saa höystöä lautaselle. Arvostus on tärkeä, sillä jos tutkijalla ei sitä ole, niin tulee herkkään henkinen pipi. Silloin on tietenkin selvää, että tutkijaan netissä kohdistettu irvailu on suurempi synti kuin maltillisten islamilaisten johonkin asiantuntijaan verrattuna mitättömään naiseen kohdistama joukkoraiskaus. Hotellin respassa tulee vaan näistä arvonsa perään itkevistä ja uhrin asemaan pyrkivistä ns. asiantuntijoista mieleen lähinnä haaskalinnut ja loispistiäiset.

Tosin haaskalinnut ja loispistiäiset ovat järjettömiä luontokappaleita ja ne toimivat vaistojensa varassa. Feminismin tutkijalla voisi edes kuvitella olevan järki ja moraali. Ja ehkä jopa jonkunlainen suhteellisuudentaju.

*

Niin, täytynee vielä todeta, vaikka lukija sen varmasti muutenkin ymmärtää, niin en lue tänne rantautuneen islamilaisväestön ongelmiin mukaan järkevää, asiallista ja ei etnistä erityiskohtelua vaativaa suomalaista tataariväestöä. Voimia eloon heille, ja onnea sekä menestystä.

Tuesday, March 26, 2013

ANTERO LÄRVÄNEN JA POLIITTINEN MATRIX

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä tällä kertaa täältä Jyväskylästä. Jyväskylässä on keskusteltu jostain pelottavasta äärioikealta tulevasta väkivallan uhasta, joka tosin sattumoisin ei sitten tullut paikalle räyhäämään. Joka tapauksessa Kansan Uutiset teki asian pohjalta kirjoituksen, jossa se on kovasti huolissaan.

- Asian taustoja meille selvittää jälleen kerran suomalaisen selitteläätiön Grand Old Man Adolf Butler. Tervehdys Adolf, ja kiitos että taas kerran suostuit haastattelumme. Vaan jos mennään itse asiaan. Ymmärtääkseni tämä kasvot jäätyneeksi kauhunaamioksi jähmettävä pelko johtuu niistä kolmesta lutopäästä, jotka aikaisemmin kävivät eräässä tilaisuudessa Jyväskylässä riehumassa ja jotka löysivät lutopäitä odottelevista lutopäistä oivan kumppanin. Kuinka itse määrittelisit näitä lutopäitä ja heidän muodostamaa uhkaa?

- Tervehdys Anterolle, Hösselle ja Pertalle sekä tietysti kaikille kuulijoille ja lukijoille. Niin, minä olen kyllä kovasti huolissani näistä lutopäistä. Kun heitä on näetsen liian vähän, eivätkä he toimi tarpeeksi aktiivisesti. Jotain öykkäröintiä saisi nyt tämä porukka saada aikaan. Ja äkkiä sittenkin. Jyväskyläcausti elää vain oman aikansa, ja mikäli sen lisäksi meillä ei ole muuta näyttöä äärioikeiston noususta kuin jonkun humalaisen perussuomalaisen jätkän facebookista otettu kuvakaappaus niin varsin ohkaseksihan tää touhu käy. Ei saada niin sanotusti lihaa luitten ympärille. Kun se varsinainen pelkohan tulee ihmisistä, jotka, juuttaat, esittävät kiusallisia kysmyksiä, joihin meillä ei ole vastauksia. Meillä ei ole tarjota kuin liturgiaa, joten olisi kovasti hyvä, ettei niitä kysymyksiä esitettäisi ensinkään.

- Mennäänpä tuohon Kansan Uutisten kirjoitukseen. Siinähän käydään alussa läpi 1930-luvun Suomea ja Lapuan liikettä sekä IKL:ää, jotka molemmat lehden mukaan ”suunnittelivat demokratian korvaamista toisenlaisella vallankäytöllä”. Lisäksi lehdessä mainittiin ns. kalstalaiset, jotka pyrkivät korostamaan suomalaisia rotuominaisuuksia. Kalstalaisissa oli lehden mukaan tuhat jäsentä, enkä esmes minä ollut porukasta kuullutkaan ennen kuin Kansan Uutiset siitä nyt kirjoitti. Kun tietää, että Kansan Uutisten kohteena on kuitenkin perussuomalaiset ja yleensäkin kansallismielisesti ajattelevat ihmiset, jotka eivät suunnittele demokratian korvaamista toisenlaisella vallankäytöllä niin eikö mielestänne tällaiset vertaukset ole hieman liioiteltuja, etten sanoisi tarkoitushakuisia?

- No totta kai ne ovat. Mitäs muutakaan tässä Kansan Uutiset voisi tehdä? Ruveta esimerkiksi analysoimaan vaikkapa Jussi Halla-ahon kirjoituksia ja osoittamaan ne vääriksi? Totta kai Kansan Uutiset demonisoi. Ensinnäkin sille on annettu valtuudet demonisoida ja toisekseen tämä demonisointi on pirun paljon helpompaa kuin se, että alettaisiin oikeasti selittää, että mikä siinä meidän ideologiassa loppujen lopuksi on niin erinomaista ja ennen kaikkea onko siitä hyötyä suomalaisille.


- Hyvänä esimerkkinä tästä lienee jutussa mainittu Suomen Pen-yhdistyksen johtokunnan jäsen Iida Siimes, joka totesi että ”Esimerkiksi natsien toteuttama juutalaisten tuhoaminen on tarkimmin suunniteltu tappokoneisto, minkä ihmiskunta on tähän mennessä kehitellyt. Tämä onnistui muun muassa siksi, että juutalaisista ei puhuttu ihmisinä, uhreina, vankeina vaan materiaalina. Virkamiehet etäännyttivät ihmisyyden, vartijat ja vangit eivät saaneet katsoa toisiaan silmiin. Samaan tapaan maahanmuuttokriittisyys luo vahvasti toiseutta.” Mitenkäs Adolf näet asian? Oliskos tässä kumminkin yhdistetty kaksi asiaa hiukkasen huterasti? Tässä kumminkin pannaan suomalaisen maahanmuuttopolitiikan arvostelu ja Zyklon-B melko vahvasti samalle viivalle.

- Tokihan ne on hiukkasen huterasti yhdistetty ja noin järjellä ajatellen paskapuhettahan se on, mutta kun ottaa huomioon sen, että tarkoituksena on herättää mielikuvia joilla pyritään vaikuttamaan, ja ennen kaikkea estämään vastapuolta vaikuttamasta niin kyllä tämä mielestäni on täysin hyväksyttävää. Ja voihan tässä tietysti todeta, että han-suomalainen ei välttämättä halua katsoa kunniauussuomalaista silmiin. Han-suomalaisella syynä voi olla hyvinkin se, ettei se halua ärsyttää ja hän haluaa olla kaikessa rauhassa. Mustalaisten kohdallahan tää on mennyt näin jo iät ja ajat. Mutta kun käytäntöjä ajatellaan uudestaan ja tiedostavalla mielellä, niin eikös siinä vaan, piru vie, luoda sitä toiseutta? Ja ai-jai, mihinkäs se saattaakaan päätyä?

- Jutussa haastateltiin, no, luonnollisesti, meidän kaikkien omaa pikkupartisaania Dan Koivulaaksoa, joka totesi, että äärioikeisto pyrkii luomaan Suomeen pelon ilmapiiriä. Hän totesi, että ”on tärkeää puhua tarkemmin ääriliikkeistä, mitä esimerkiksi äärioikeistolla tarkoitetaan.” Niin tästä, kuin Koivulaakson aikaisemmista avautumisista saa helposti mielikuvan, että tämä kuuluisa ”käsitteiden määrittely” on keino, jolla voidaan tarvittaessa demonisoida ihan kenet hyvänsä, joka ei laula monikulttuurisuutta ylistävää epistolaa.

- Ai jai. Dan The Man. Ai sitä nuoruuden intoa. Ai sitä turvallisissa oloissa leikityn partisaanileikin ihanuutta. Vaan Dan keksi tuon ”käsitteiden määrittelyn”, ja vaikka muuten heppu on tietysti roolipeliään leikkivä pelle, niin hän on meille hyvin tarpeellinen median rakastama pelle ja tuota termiä fiksummatkin käyttävät niin paljon kuin ennättävät. Se käsitteiden määrittely on todellakin käyttökelpoinen termi. Loppulaskussa kun käsitteitä oikein määritellään, niin suurin osa suomalaisia on äärioikeistoa, ja hei, siihenhän täytyy toki reagoida ankarimman jälkeen. Pelon ilmapiiristä on tietenkin kyse, mutta sitähän levitämme me. Tarkoituksena lähettää viesti meitä vastustaville, että älkää soittako poskeanne.


- Mennäänpäs vielä tuohon Kansan Uutisten juttuun, jossa kirjoitettiin myös Rosa Meriläisestä. Hänhän oli tuossa KU:n mainitsemassa tilaisuudessa mukana, ja kertoi kirjastaan, jossa ”15–19 -vuotiaat tamperelaiset tehtaantytöt perustivat 1918 naiskomppanian ja taistelivat urhoollisesti asiansa puolesta”. Minähän en varsinaisesti fanita Rosa Meriläistä, mutta en silti ole varma halusiko hän ehkä nähdä lausumansa juuri tällä tavalla ja tässä jutussa. Kun ottaa huomioon, että Kansan Uutisten jutussa nimenomaan ollaan huolissaan ihmisistä, oikeista tai keksityistä, jotka haluavat muuttaa väkivalloin laillista järjestystä ja punaiset kumminkin ihan oikeasti halusivat väkivalloin muuttaa laillista järjestystä. Eikös tässä Kansan Uutisten jutussa ole mielestänne hienoinen ristiriita? Kun eikös tässä ole tarkoitus toimia nimenomaan väkivaltaa vastaan?

- No onhan siinä joo, mutta sinun tulee Antero muistaa että on tietysti sitä oikeutettua väkivaltaa ja ei-oikeutettua väkivaltaa. Kyse on vain siitä, että kuka sen saa määritellä. Ja onhan se niin, että noitten komukoitten täytyy antaa käydä sitä kapinaa mielessään ja paperilla uudestaan ja uudestaan. Jos sen tulos vaikka muuttuisi, kun oikein lällättää. Eiköhän joku niistä kirjoita pian semmosen vaihtoehtohistoriakirjan, jossa punikit voittivat sodan, Suomesta tuli likimain paratiisi, ja kirja loppuu photoshopattuun kuvaan jossa punasuomalainen ja neuvostoliittolainen sotilas lyövät kättä erään berliiniläisen rakennuksen katolla kun he ovat nostaneet sinne liehumaan erään lipun. Ei sun Antero tästä kannata olla huolissasi. On vaan niin muodikasta jäystää tiettyjä hampaitten väliin jääneitä lihanpaloja. Vaikka itse söisi pelkkiä kasviksia.

- Tohtori Butler. Tämä Kansan Uutisten juttu oli vain yksi hyvin, hyvin monista prikulleen samanlaisista. Minulla itselläni tulee mieleen, että Suomessa on kehitetty jonkunlainen poliittinen matrix. Täysin keksitty kuva todellisuudesta, mutta juuri sen keksityn kuvan mukaan tulisi elää sekä löytää ja hiljentää viholliset. Koska vihollisten esittämät väitteet ovat matrixin ulkopuolelta.

- Poliittinen matrix? Mutta tuohan oli mainio termi. Rupeanpa itsekin käyttämään sitä. Niin no, en tietenkään julkisuudessa, vaan ammatillisissa yhteyksissä. Ja sinähän Antero olet asiassa aivan oikeassa. Suomessa eletään täysin stetsonista kehitetyn poliittisen matrixin mukaan. Onneksi valtapuolueet sallivat sen, että vähemmistön vähemmistön vähemmistö saa muokata tätä matrixia ja määritellä, mikä on moraalista ja oikeaa.

- Mutta miksi valtapuolueet sallivat sen? Niin kuin sanoit, matrixin määrittelee vähemmistön vähemmistön vähemmistö.

- No, kokoomushan ei nakkaa paskaakaan siitä, mitä jossain maakunnassa nimeltä Suomi tapahtuu. Puolue, tai ainakin sen johtoporras elää jo Euroopan Liittovaltiossa ja niillä on katse korkeammalla. Kokoomuksen kuolemanpartiothan kävivät jo kymmenen vuotta sitten ampumassa viimeiset saamelaiset shamaanit ja hajottamassa viimeiset toimivat noitarummut, ettei vanhakantaiset kokkarit pääse manaamaan Sipoon soihin haudattua kypäräpappia takaisin henkiin.

- Muut valtapuolueet taas ovat hölmöyttään nielleet matrixin, koska ne eivät halua itselleen vähemmistön vähemmistön vähemmistön manaamaa pahaa karmaa. Niin älyttömältä kuin se kuulostaakin. Tokihan ne voisivat tuumia ääneen, että hepuilla viiraa, ja ne näkevät korviensa välissä olevia mörköjä. Tietysti tässä asiassa niin kokoomus kuin muutkin valtapuolueet kusevat omaan kaivoonsa.

- Ja nythän minä arvaankin, kuinka homma etenee. Eli jos niin persut ja yleensäkin kansallismieliset tahot hoidataan hiljaiseksi, niin eihän se riitä.

- Ei riitä niin. Sitten etsitään uusia vihollisia. Kun tälle, no, melko lapselliselle mutta meille tärkeälle porukalle ei ole tärkeintä saavutettu lopputulos, vaan jatkuva oikeamielinen älämölö ja sen aikaan saama hyvä olo. Ja sittenpä ruvetaan hyökkäämään valtapuolueita vastaan. Tyyliin että ettehän te meitä vastustaneet, mutta ettepä erityisen kovaäänisesti kannattaneetkaan. Tehän perkeleet olette vielä ovelampia äärioikeistolaisia kuin nää just jyrätyt.

- No, ehkä demareilla on pientä toivoa, ja se kulminoituu Päivi Lipposeen joka on omanlaisensa lahjakkuus. Demarien puoluekoneisto tosin ottaa melkoisen riskin, koska sehän on sanonut Päiville, että ole nyt hyvä ihminen hiljaa, äläkä munaa meitä tämän enempää. Tai me hoidetaan sut seuraavien vaalien jälkeen opettajaksi johonkin itä-helsinkiläiseen kouluun, joista sinä niin kovasti diggaat.

- Vaan mitenkä on? Entä jos tää näkyjä näkevä porukka pääsee tavoitteeseensa? Jos kaikki demonit on kukistettu? Mistäs sitten pidetään älämölöä? Ketä sitten demonisoidaan?

- No siinä vaiheessa ne varmaankin käy toistensa kurkkuihin. Että kuka oikeaoppisin oli ja kuka taas ei. Minullehan se on yksi lysti, sillä siinä vaiheessa tehtäväni tässä maassa on tehty, ja nostan kytkintä. Minullahan on huvila Tahitilla. Siellä on mukavaa viettää eläkepäiviä. Tietysti jos virtaa riittää, saatan ottaa vielä toisen maan työn alle. Olen ajatellut Mongoliaa. Se umpirasisti hotellinpitäjä, jonka kanssa sinäkin kaveeraat tuntuu diggaavan siitä maasta. Ehkä teen sen piruuttani.

- Jo jos nyt ei Mongoliaa kuitenkaan. Ykä pahoittaa siitä mielensä kovasti. Mutta kun olen haastatellut sinua useamman kerran, niin vaikuttaa siltä, että sinä et oikeasti usko tuohon epistolaan, mitä sinä levität.

- No enhän toki. Hullun touhuahan se on. Suomea voi verrata semmoseen kätevään ja kompaktiin, jos kohta ei mitenkään ylelliseen perheautoon. Sillä ajelee asvaltilla ja mettäteilläkin, mutta jos sillä lähtee kokeilemaan kuinka pitkälle se pääsee lettosuolla, niin eteneehän se, tosin ei eteenpäin vaan alaspäin. Niin että kohta ei näy edes perävaloja. Juuri näin tukemani suunta tulee Suomelle tekemään.

- Mutta miksi ihmeessä sitten?

- No minähän olen aina tykännyt kepposista. Ja mulla on ollut pienestä pitäen mielessä ajatus siitä, että kuinka ison källin sitä voikaan tehdä. Kun tulin tänne Suomeen, ja opin kielen, aloin tutustumaan suomalaiseen kirjallisuuteen. Ja löysin Veikko Huovisen kirjan Veitikka. Ja siitä sain kuningasajatuksen. Eihän sitä tietysti voinut yksi yhteen tehdä, sehän olis ollut jo idean kopioimista, eikä tuo natsismi olis purrut kuitenkaan. Mutta muokattuna, Antero hyvä, muokattuna. Källien källi.

- Niin että Veitikka? Oletan, että toistaiseksi on vielä menossa Operaatio Ülex?

- Jep. Mutta ole huoletta Antero, Operaatio Saublöder Arsch on vielä tulossa.

- Tohtori ynnä muita pitkiä oppiarvollisia sanoja Butler, kiitän teitä jälleen haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Jyväskylä. No niin, äänimiehet. Rojut Transittiin ja sitten Lällävedelle. Ykäkin tulee saunomaan. Lupasi laitella saunan valmiiksi.

(myöhemmin autossa)

Hösse: Vaan minkäs värinen se olikaan se pilleri, joka piti siinä Matrixissa niellä? Minä en muista. Sininen vai punainen?

Pertta: Vihreä.

Hösse: Hä? Millä perusteella?

Pertta: Minä ostin saunaan valmiiksi Carlsbergiä. Siinä on vihreä tölkki. Me emme elä matrixissa.

Anteron puhelin: Brdlbrdlbrdl nokia ringtone tai joku muu vapaavalintainen soittoääni.

Antero: Terve Ykä! Joo, me ollaan jo Ylä-Tölöviössä. Ei mee tuntiakaan. Pistä tulille vaan.

Hösse: Mitäs Ykä?

Antero: Kyseli laskeutumisaikataulua. Pistää saunan lämmitä samantien. Vaan sovitaanko pojat, että ei puhuta Ykälle ollenkaan tosta Adolf Butlerin Mongolia-suunnitelmasta. Se hermostuu siitä vaan ja etsii sen käsiinsä ja virpoo sitä niin turpaan, että heppu sen ikänsä muistaa.

Hösse: Joo, parempi näin. Kun kyseessä on vielä suomalaisen selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan Grand Old Man, niin vankilaanhan se Ykä siitä joutuu.

Pertta: Ja vankilasta käsin on vaikea pyörittää hotellia. Tiedostavat lehdetkin varmaan rupeavat nimittämään Hotelli Yrjöperskelestä Hotelli Yrjö-Batesiksi.

Antero: Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen




Wednesday, March 20, 2013

YHDESSÄ ITKIEN

Kevät keikkuen tulevi. Sen saattaa huomata vaikkapa siitä, että päivät pitenevät, ja yöaikaan taas alkaa pöllöillä lempi leiskua ja metsästä kuuluu paljon lupaava huhuilu. Kevään etenemisen huomatakseen ei tarvitse välttämättä osata lukea luonnon suurta kirjaa, vaan urbaaneja erätaitoja hallitseva henkilö voi huomata ajan kulun mm. Helsingin Sanomista, joka alkaa kansalaisten keväisen asennevalmennuksen liittyen tänne taas pian ilmestyvään Romanian mustalaisinvaasioon.

Tuoreeltaan tällä valistuksen kiistatta jalolla saralla on kunnostautunut toimittaja Kimmo Oksanen, joka avautuu kirjoituksessaan, jossa on komea otsikko ”Romaneilla ei ole varaa elää eikä kuolla”. Genreensä nähden voi todeta, että toimittaja on komeassa vireessä jo otsikosta lähtien ja onnistuuhan hän ymppäämään juttuunsa sydäntäraastavan tarinan miehestä, joka tulee Suomeen etsimään onnea, mutta Suomeen tultua sitten fyrkat loppuvatkin.

Tarinassa käy ilmi, että mies onkin myös isä, ja miehen pikkuinen poika onkin yllättäen kuollut Romaniassa. Mutta kun lompsassa ei ole massia, niin mies ei pääse takaisin Romaniaan. No, tsuhnat sentään keräsivät rahaa, että mies pääsee takaisin, mutta eivät juuttaat keränneet tarpeeksi, joten heppu ei saa poikansa ruumista sairaalasta.

Lisäksi tarinaan upotetaan mainioita alaleuanväpätystermejä kuten köyhän ryöstävä köyhä, harhaiset tiedot, kadulle ajautuminen, märkivät haavat, pakkanen, tylyt vartijat, kylmät autot, asunnottomuus, tappelu pääsystä yökahvilaan, mielen sairaudet ja halpa romanialainen miehen ja naisen liha. Kirjoituksesta saa hyvän kuvan julmista ja välinpitämättömistä suomalaisista, tosin löytyyhän kirjoituksesta sentään sankarikin, eli Global Clinic, paperittomien lääkäripalvelu, joka ainoana pitää huolen siitä, että ihmisoikeudet toteutuvat Suomessakin. Tämä onkin varsin komea kohta kirjoituksessa, sillä siinähän ei selvitetä sitä, pitääkö klinikka yllä vain Suomessa laittomasti oleskelevien ihmisoikeuksia, vai toimiiko se yleisenä suomalaisten ihmisoikeuksien tukitolppana noin laajemmassakin mitassa.

Kyynisempi lukija saattaisi ehkä tuumia, että ettei toimittajaa ole vaan vähän hassutettu, tai oliskos hän laittanut juttuunsa jopa ns. Lapinlisää, mutta minähän en ole kyyninen ihminen vaan uskon ihan kybällä, että eihän nyt kukaan tommosia juttuja puhu esim. rahaa saadakseen. Yleensäkin annan toimittajalle jutusta arvosanan yhdeksän plus. Pikkusen enemmän olis saanut juttuun tunkea suomalaista henkilökohtaista ja rakenteellista rasismia sekä vihapuhetta, vihakirjoitusta ja vihahiljaisuutta.

Hotellin respassa tuumaillaan vielä sitä, että kenelle tämä kirjoitus oli tarkoitettu. Jos kirjoitus oli tarkoitettu vain toisille toimittajille, niin silloinhan kollegat toteavat vaan että aww, ihanan kauheeta ja se kannustaa heitä pistämään vieläkin paremmaksi. Ja pistäväthän he toki, siitä ei ole epäilystäkään.

Jos kirjoituksella oli taas tarkoitus toteuttaa tätä Saska Saarikoskenkin mainostamaa valistustehtävää, niin silloin oletettavasti jutun pitäisi herättää reaktioita myös tavallisessa lukijassa.

Vaan minkälaisia reaktioita?

No, oletettavasti lukijan pitäisi tuntea suurta häpeää siitä,että ulkomaalaiset ovat kyykyttäneet ulkomaalaisia, panna alaleuka väpättämään, katua, pyytää anteeksi ja luvata, ettei koskaan enää tee sitä, mitä ei alunperinkään ollut tehnyt.

Tämän jälkeen lukijan nähtävästi pitäisi panna pystyyn jonkinlainen kansalaisliike, jonka päävaatimuksena olisi saada Suomeen huomattava määrä Romanian mustalaisia suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin. Siihen on tietty selvä velvollisuus, sillä eiväthän suomalaiset voi jäädä toimettomaksi, kun maailmassa tapahtuu vääryyksiä. Näin ollen lukijan tulee panna töpinäksi.

Esimerkkiä tähän töpinäksi pistämisestä voisi varmaan hakea esim. ympäristöasioista. Kiinassa tungetaan ilmaan noin N miljoonaa tonnia paskaa vuodessa. Paha juttu, hyvin paha, ja suomalaiset ovatkin reagoineet asiaan kiitettävästi saattaen voimaan Suomessa niin suomalaista teollisuutta kuin tavallistakin ihmistä haittaavat tiukat ympäristösäädökset. No, Kiinassa tietysti siitä huolimatta edelleenkin tungetaan ilmaan noin N miljoonaa tonnia paskaa vuodessa, mutta kun hankitaan yhteistä hyvää pahaa mieltä, ei kannata liikaa takertua yksityiskohtiin.

Yksityiskohtiin, kuten vaikka kysymykseen piikistä ja sen pituudesta. Eli kyyninen ihminen voisi kysyä, että millä määrällä esim. elätettyjä Romanian mustalaisia se häpeä hälvenee? Kysymyshän on rahvaanomainen, eikä sitä tule ääneen esittää. Kysymyshän tuo esiin vaatimuksen jonkunlaisen lukumäärän määrittelystä ja suomessahan ei määritellä kuin käsitteitä. Lisäksi lukumäärän määrittely on epäinhimillistä, koska se käsittelee ihmistä vain tilastolukuna, eikä ota huomioon hänen inhimillistä arvoaan ja sitä kautta kieltämättä myös hänen tuomaa toivottua ja välttämätöntä piristystä nurkkakuntaiseen suomalaiseen mentaliteettiin.

Koska hotellin respassa kuitenkin ollaan hieman rahvaanomaisia, niin täällä uskalletaan hieman määritellä lukuja. Määrittelyn pohjana käytämme vahvaa oletusta siitä, että toimittaja myös valistustehtävässään haluaa lukijan tuntevan itkunsekaista häpeää siitä, että hän elää yhteiskunnassa, joka toimii paremmin kuin monet muut yhteiskunnat, sanotaanko vaikka romanialainen sellainen. Täydellinenhän yhteiskuntamme ei ole, mutta meillä ei kuitenkaan ole nälkä- ja täislummeja, joten joudumme tuottamaan oikeanlaista häpeää tuontitavarana ja sekös se vasta hävettääkin.

Respassa laskeskellaan, että piikin raja olisi tommoset kolme miljoonaa Itä-Euroopan mustalaista. Silloin meidän ei tarvitsisi enää tuntea häpeää siitä, että meillä on turhan hyvin toimiva yhteiskunta. Eikä siitäkään, että meillä ei ole nälkä- ja täislummeja. Positiivisena seikkana mainittakoon vielä, että silloin suomalaiset voisivat melko pian alkaa lällättää naapurimaille, että lällällää, tsuhnalta aukesi perse. Nyt onkin teidän vuoro hyysätä.

Joka tapauksessa täytyy onnitella Helsingin Sanomia siitä, että se jaksaa urhoollisesti toteuttaa valistustehtäväänsä. Senkin uhalla, että lehden levikki laskee ja ilmoitustulot sitä myötä. Mutta koska elämme maassa, jossa luovan ajattelun rajana on taivas, niin luulen niin Helsingin Sanomien kuin muittenkin tiedostavien lehtien selviävän. Uutta Yle-veron tyyppistä tukiratkaisua tuskin ihan heti kehdataan tehdä, mutta luulen, että piakkoin perustetaan verorahoitteinen Lehdistön Ilmoitusvirasto, joka ostaa ilmoitustilaa niin Hesarista kuin muistakin tiedostavista lehdistä. Maksetuissa ilmoituksissa voitaisiin mm. vastustaa vihakirjoituksia. Eräs vanhassa kirjoituksessani ollut kuva voisi sopia hyvin tällaiseksi ilmoitukseksi:




Hotellin respasta toivotetaan hyvää etenevää, tosin tässä vaiheessa vielä varsin kylmää kevättä. Yhdessä itkien. Yhdessä häveten. Yhdessä katuen. Vastuuta kantaen. Siis vastuuta muista. Omista ole niin väliä juu.



Revitty ihokas: Sacrum Oy
Säkki: Agrimarket
Tuhka: ForestVital Oy
Raipat: Punanaamio
Haavat: Mora
Suola: Karkea merisuola, Meira Oy
Katumusmusiikki (Maksamme Velkaa): Poko Rekords

Sunday, March 17, 2013

TAPAHTUI HUITSINNEVADAN TYÖKKÄRISSÄ

Tapahtuma-aika: Nykypäivä, maaliskuu 2013

Tapahtumapaikka: Huitsinnevadan työvoimatoimisto

Tapahtumassa läsnä:

Työvoimavirkailija Orvar Häkäpönt

Työvoimavirkailija Rauno Rötvänen

Kammottava ökkymöky

Eräs lukijoittenkin tuntema ammattinillittäjä

Orvarin vaimo Hanna Häkäpönt


*

Orvar Häkäpönt: Kovasti vaan näitä hommia piisaa. Ihan tässä tulee rankemman puoleinen valkokaulushiki päälle. Hyvä kun ehtii välillä nykäistä Voimasavuke Bostonin.

Rauno Rötvänen: Hjuu, myöntää täytyy. On se joskus kovaa työtä tää kirjoituspöytähommakin. Töitä olis ihmisille tarjolla ihan pirusti, mutta tekijöitä joutuu ettimään ihan urakalla, kun kaikki kynnelle kykenevät alkaa olla jo työllistetty. Ylitöiksi varmaan menee meillä tänäänkin. Vaan onhan se sentään kovasti mukavaa, että saa asiasta tehden etsiä työntekijöitä valmiisiin työpaikkoihin sen sijaan, että joutuis tarjoamaan reppanoille kuukausi toisensa jälkeen eioota.

Orvar Häkäpönt: Juu, se on totta kyllä. Nyt jos kuka vaan on töitä vailla niin sitähän halukkaalle löytyy. On tää suomalainen talousihme vaan ihmeen hieno asia. Eihän meillä ole koskaan pyyhkinyt näin hyvin.

Rauno Rötvänen: Joo, ja nyt kun Tampella siirsi kranaatinheittimien tuotantoa myös tänne Huitsinnevadaan, niin kyllä paukkuu nakujen lisäksi kunnalle mukavasti verotuloja, eikä valtion virkamiehenkään tartte kattella Ruksimarketissa, että mitä se metukka maksaa.

Orvar Häkäpönt: Vaan onhan ne kiistatta tarkkoja ja tappavia vehkeitä ne Tampellan putket. Samoin kuin ne 155 K 98-kanuunat. Kauppa käy maailmalle kuin siimaa. Samoin kuin pst- ja ilmatorjuntaohjuksista. Kyllä maailmalla kovasti miestä kylmenee suomalaisilla aseilla. Ihan pistää pirunkurina huvittamaan, kun me toisaalta saarnataan niin merkeleesti rauhaa ja solidaarisuutta ja asetehtaat samaan aikaan sorvaa kolmessa vuorossa rautaa vientiin.

Rauno Rötvänen: Älä virka niin! Vaan noista sotavaltion vehkeistä puheenollen, minä kävin viime pyhänä Hömpstadissa lentonäytöksessä. Siellä oli niitä Valmetin uusia HRT 39 Trombi-hävittäjiä. On ne vaan hulppeita vehkeitä.

Orvar Häkäpönt: Jaa Hömpstadissa. Korkkasit vissin samalla sen uuden Sisun maasturisi?

Rauno Rötvänen: Joo, perhe mahtuu hyvin kyytiin ja muutenkin se on näppärä paketti. Mukava tiellä ja ärhäkkä maastossa. Eikä muuten edes tarvinnut ottaa lainaa. Pistin hallussani olevat VALTRAn osakkeet lihoiksi. Ne on sen verran arvossaan nyt. Vaan etkös sinäkin hiljattain vaihtanut siihen Sisun uuteen sedaniin?

Orvar Häkäpönt: Jep. Kuutoskone ja kaikki hienoudet päälle. Ajattele, että minä jouduin jonottamaan sitä kuukauden. Kotimaista autoa. Hömpstadin Automapiilissa sanoivat, että niitä viedään maailmalle niin tolkuttomasti, että joskus joutuu myymään kotimaahan eioota. Vaan tuli niistä hävittäjistä mieleen, että olis noi svedut voineet ostaa niitä Trombeja meiltä. Menivät ja tilasivat joitain Hornetteja. Ollaanhan me niitä ruottalaisia viimeisen kymmenen vuoden aikana työllistetty Suomeen jo mitä, no, kolmesataa tuhatta. Riittääkö edes? Olisivat nyt pikkusen naapuriin päin vetäneet, kun eivät itse osaa koneita valmistaa.

Rauno Rötvänen: No olihan se tietysti vähän nolo temppu niiltä. Vaan toisaalta ne ruotsalaiset, jotka täälläkin päin töissä ovat ja asustelevat, ovat sinänsä ihan kelpo väkeä. Kovasti ne töitä tekevät, eivät liikoja apua pyytele ja elävät ihmisiksi. Rauhallista, järkevää ja asiallista porukkaa. Vetäväthän ne kotonaan jotain punssia ja surströmminingiä, mutta ketäs se haittaa, mitä ihmiset kotonaan puuhaa. Varsinkaan, kun eivät tunge kärsäänsä toisten asioihin.

Orvar Häkäpönt: Joo, ja suomen kieltä ovat opiskelleet ihan mukavasti. Eivät tulkkeja kysele. Ja miksi ihmeessä kyselisivätkään? Kun kerran tänne on muutettu asustelemaan. Niin no, onhan ne tietysti ne kuuluisat Helsingissä törppöilevät Kallion Kaarlet, mutta löytyyhän sitä paskasakkia joka porukasta.

Rauno Rötvänen: Niin. Ja mitä ne perussvedut, mitä minä tunnen, ovat todenneet, niin ne ovat sanoneet, että heittäkää ne Kallion Kaarlet lautalla takaisin Tukholmaan, älkääkä laskeko ikinä takaisin. Pilaavat vaan asiallisen porukan maineen. Ja joka tapauksessa mehän tarvitaan ruotsalaisia, kun vienti vetää, työvoimaa tarvitaan ja pakkohan se on sanoa, että meistä suomalaisista on tullut vähän hienohelmoja, eikä kaikki hommat meille enää oikein kelpaakaan. Ja eihän ne svedut edes oikein riitä. Sullahan on ollut puolisen vuotta se kroaattiprojekti päällä. Mitenkäs se?

Orvar Häkäpönt: Mikäs. Ihan tolkun väkeä ne on. Iskun tehtailla niitä pääosin on, ja sitten aika paljon Huitsinnevadan sumuntiivistämöllä. Kovasti ne pojat siellä pullottaa putkiusvaa putkeen pistettäväksi. Raskas maantieliikenne lisääntyy koko ajan, eikä putkiusvan tarve lopu millään. Meikäläisen poika muuten on siellä sumuntiivistämöllä viikonloppuisin lisähommissa ja ystävystynyt kroatialaisen Zvonkon kanssa. Pelaavat samassa lätkäseurassa. Zvonko on käynyt meillä kylässä ja ihan kohtelias poika se on ja haastaa ihan selkeetä suomea. Ja poika kertoi, että se on joukkueessa ihan tanakka puolustava pakki.

Rauno Rötvänen: Niin, onhan se viisasta, että jos kerran työvoimaa tarvitaan, niin hankitaan sitten porukkaa, joka ei tavoiltaan ja tyyliltään pahemmin eroa meikäläisistä. Ja joilla on motivaatio kohdallaan ja halu yrittää. Tai niin no, ei kai muunlaista tapaa ole olemassakaan. Jos näin järjellä ajattelee. Kai muu olis ihan hulluutta.

Orvar Häkäpönt: Niin, vaikee on kuvitella, että me oltais niin rikkaita että tänne alettais hankkia elätettäviä vaikkapa jostain Afrikasta ihan vaan sen takia, että se olis hienoa.

Rauno Rötvänen: No semmosta nyt ei näinä maailmanaikoina tapahdu. Mutta tiedätkö, minä olen kyllä sen verran humanisti, että nimenomaan noita rakkaita naapureitamme ruotsalaisia meidän kyllä kuuluu palkatakin, kun kerran työvoiman tarvetta on. Ihan jo solidaarisuudesta. Olivathan ne vuosisatoja meidän valtamme alla. Ja joutuivathan ne kakkosrähinässä käymään kovat sodat, ja mehän selvittiin siitä rähinästä niin kuin koira veräjästä ja myytiin malmia ja aseita minkä ennätettiin.

Orvar Häkäpönt: Hetkinen… siis Ruotsi soti, siis tota öö… öö… brrgele… ai… ai… mut eikös…

Rauno Rötvänen: Ja tietysti jokunen sata vuotta sitten Suomen Suurvalta huseerasi pitkin Eurooppaa yleensäkin sen verran vittumaisella asenteella, että tässä vähän niin kuin korvataan menneitä.

Orvar Häkäpönt: Mut eihän Suomi… ei tää nyt natsaa oikein… ja muutenkin rupee tuntuun, että tässä on nyt joku vialla… tässä on nyt jotain häikkää… on sillai epätodellinen olo…

Rauno Rötvänen: Että häikkääkö on? No, katsopas minua. Näkyykö lisää häikkää?

Orvar Häkäpönt: No kiistatta. Sullahan kasvaa otsassa banaani. Eiku nyt se on kurkku. Ja nyt niitä on kaksi. Ja nythän ne muuttuivat sarviksi. Ja honasin just, että eihän mulla oo lapojen väliä kutittanu koko aikana, kun minä olen raapinut sitä tolla selästä kasvavalla kolmannella kädellä.

Rauno Rötvänen: Niin. Ja kun ottaa huomioon, että me ollaan itse asiassa täällä toimiston katossa pää alaspäin, niin on aika ihmeellistä, ettei tuo kahvi valu kupista lattialle. Ja niin kuin huomaat, niin enhän minä ole työvoimavirkailija Rauno Rötvänen ensinkään, vaan minä olen kauhuleffoista tuttu kammottava ökkymöky, ja näin ollen hetken päästä minä syön sinulta pään.

Orvar Häkäpönt: Heh, eli minähän siis näen unta. Vaan miten hemmetissä minä näin levottomia unia näen?

Rauno Rötvänen / kammottava ökkymöky: Tuliko eilen otettua viinaa?

Orvar Häkäpönt: Ei kun ihan selvinpäin minä petiin menin.

Rauno Rötvänen / kammottava ökkymöky: No entäs liian myöhään kahvia? Raskasta ruokaa?

Orvar Häkäpönt: No ei sitäkään. Rupee vaan närästään, jos liian myöhään. Mistähän helvatusta tää oikein johtuu?

Rauno Rötvänen / kammottava ökkymöky: No hei, mitäs sinä lueskelit ennen kuin kävit pitkällesi?

Orvar Häkäpönt: Minähän kattelin Helsingin Sanomien nettisivuja ja siellä… no hei, nythän minä hoksasin. Se oli se Umayya Abu-Hannan vuodatus siitä, että meillä Suomessa on tää maahanmuuttokeskustelu nyt samanlaista kuin Ruotsissa 1970-luvulla. Minä siinä maate mennessäni mietin, että pistipä Hesari taas mielipiteen totuutena ilman minkäänlaista kyseenalaistamista. Ja sitten vähän vielä muistelin, että minkälainen se olikaan se 1970-luvun Ruotsi ja taas tämä nykyinen 2010-luvun Suomi. Ja siitähän se sitten tähän uneen humpsahti.

Rauno Rötvänen / kammottava ökkymöky: No sehän on hyvä, että syy selvisi. Että osaa jatkossa varoa. Vaan muistutan sitä, että minä olen edelleenkin kammottava ökkymöky, joten eiköhän siirrytä ilman suurempia seremonioita siihen vaiheeseen, että minä syön sinulta pään?

Orvar Häkäpönt: Juu, ilman muuta. Kammottavan ökkymökyn täytyy tehdä, mitä kammottavan ökkymökyn täytyy tehdä. Vaan odotas hetki, minä lörötän kuuppaani ketsuppia, niin maistuu toi kuivakkaan virkamiehen polla vähän maukkaammalta…

*

Orvarin vaimo Hanna Häkäpönt: Orvar! Ääliö! Herää!

Orvar Häkäpönt: Hä? Mitä? Tä?

Hanna Häkäpönt: Minkä helvetin takia sinä läädit sitä mun käsivoidetta päähäsi? Sänky on ihan sotkussa.

Orvar Häkäpönt: Käsivoidetta? Ketsuppiahan se… jaa, minä taidankin olla jo hereillä. Tota noin se oli vaan uni. Minä siivoon tään kyllä. Vaan lupaatkos rakas vaimoni mulle yhden asian? Pyydän ja rukoilen.

Hanna Häkäpönt: Ettäkö ihan rukoilet? Ja minkähän asian?

Orvar Häkäpönt: Kun seuraavan kerran näet minun edes vilkaisevan Helsingin Sanomia missään muodossa, niin toteatko tylysti, että seuraavat kolme viikkoa on piparipolitiikka kortilla ja ankarimman jälkeen onkin. Siinä olis jo kannustinta olla menemättä niille sivuille. Meinaan, tulee ihan liian levottomat unet siitä mediasta.

Hanna Häkäpönt: Eipä ole tommosta meidän hirvas kyllä ennen kysellytkään. Niin että hätä lienee ihan aito ja taitaa äijä olla ihan tosissaan. No, mikäs siinä sitten. Pannaan Hesari tarkkailuun ja tarvittaessa pipari kortille. Ankarimman jälkeen.

Wednesday, March 13, 2013

LYHYESTI NURINKURISESTA

Hotellin respasta katsottuna tätä kuohuvaa suomalaista sananvapauskeskustelua voitaisiin verrata tilanteeseen, jossa kymmenen heppua pitää yhden hepun päätä väkisin vesiämpärissä ja samalla ne kymmenen heppua mylvivät suureen ääneen, että toi heppu, jonka pää on vesiämpärissä kiusaa niitä kymmentä heppua. Ja tilanteesta kirjoitetaan kaikissa mahdollisissa medioissa että vähänkö on epiä. Kuinka se heppu nyt tuollai viittii kiusata?

Keskustelun perusideana on se, että on olemassa pyhä ja loukkaamaton ihmisoikeus olla just nimenomaan samaa mieltä niin tutkijoitten ja toimittajien kanssa ja sen vuoksi täytyy ankarasti taistella, että perustetaan valtamedia, joka keskittyy pyhään ja loukkaamattomaan ihmisoikeuteen olla niin tutkijoitten kuin toimittajien kanssa suurella joukolla ja suuressa yhteisymmärryksessä vain ja ainoastaan samaa mieltä.

Tietysti tämmönen media on jo perustettu, eikä muuta edes ole, mutta kun hyvän puolesta hurrataan, niin ei kannata takertua yksityiskohtiin.

Hyvän hurraamisessa Helsingin Sanomat saavutti eräänlaiset pohjat pääkirjoituksessaan tänään 13.3.2013. Pääkirjoitus on lyhyt, joten laitetaanpa se tähän kokonaan:

Sananvapautta puolustamaan

Yksi demokratian tärkeimmistä perusperiaatteista on sananvapaus – vapaus arvostella, vapaus puolustautua, vapaus perustella. Paras väite voittakoon.

Demokratianvastaisten voimien pyrkimyksiin on aina kuulunut sananvapauden rajoittaminen. Diktatuureissa on käytetty sääntöjä, rangaistuksia ja pelottelua.

Toimivissa demokratioissa vapautta rajoittavat säännöt on karsittu minimiinsä. Silti mahdollisuus pelotteluun jää.

Tämän ovat havainneet ne, jotka ovat tutkineet rasismia ja ääriliikkeitä sekä käyttäneet sananvapauttaan moniarvoisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta puhumiseen (HS 10. 3.). Heitä on uhkailtu ja yritetty vaientaa.

Suomalainen yhteiskunta ei saa jäädä katsomaan sivusta, kun sananvapautta tukahdutetaan.

Meidän on helppo puolustaa niitä, jotka jakavat näkemyksemme. Vaikeampaa mutta sitäkin arvokkaampaa on puolustaa niiden puheoikeutta, joiden kanssa olemme eri mieltä. Niin on toimittava, koska silloin puolustamme demokratiaa. Oikeus sanoa ja kyky kuunnella kulkevat käsi kädessä.

Kirjailija George Orwell totesi: "Jos vapaus tarkoittaa jotain, niin se tarkoittaa oikeutta kertoa ihmisille, mitä he eivät halua kuulla."


Hotellin respassa on aika ajoin pyritty heittämään – joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä – vitsintynkää tiedostavista avautumisista. Helsingin Sanomat ovat nyt päässeet tahattomassa vitsinvääntämisessä siihen vaiheeseen, että piruakos tässä enää itsekään irvailemaan.

Tuesday, March 12, 2013

ANTERO LÄRVÄNEN JA HALLITTU AKTIVISMI

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen täällä Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä tällä kertaa täällä Helsingissä. Aiheemme liittyy tiettyihin viimeaikaisiin nujakointeihin ja mielenilmaisuihin ja sitä kautta median kautta esiin tulleisiin henkisiin pipeihin, joista median mielestä jotkut ovat oikeutettuja ja jotkut taas eivät, eli Jyväskylässä saman kolikon eri puolilla elävät lutopäät olivat nujakoineet, Talvivaara-yhtiön toimistoon heitettiin savupommi, ja kun Suomen Sisu piti sääntömääräisen kokouksensa, niin asian tiimoilta takkutukat tulivat pitämään paikalle kovaa älämölöä vastustaakseen sananvapauden nimissä pidetyn kokouksen pitämistä sananvapauden nimissä.

- Lähetyksemme tarkoituksena ei ole sinänsä käsitellä näitä varsinaisia tapauksia, vaan kartoittaa viime vuosien aikana esilletullutta media-ajattelua yleensäkin aiheesta siitä, että mikä on niin sanottua oikeutettua aktivismia, oikeutettua huolta yhteiskunnan tilasta ja mikä taas jotakin huomattavan vaarallista toimintaa, joka kertoo jotain pelottavaa yhteiskunnastamme, vaikka kyseessä olisi ollut humalaisen hepun facebook-päivitys.

- Valitettavasti tällä kertaa emme saaneet haastateltavaksemme tohtori Adolf Butleria, mutta häntä sijaistaa hänen luotettu apulaisensa tohtori Edward James Hölmös Helsingin Yliopistosta. Mainittakoon, että asiaan liittyvä selittelätiivinen osaaminen on hänelläkin hallussa, sillä sen lisäksi että hän omaa pitkiä oppiarvollisia sanoja suomalaisesta yliopistoelämästä, hän on myös PhD of selling my own mother for some political reasons with no doubt whatsoever, from University Of New Jerk. Tohtori Edward James Hölmös, kiitos, että suostuitte haastattelupyyntöömme.

- Tervehdys, Antero, ja terveisiä kaikille kuulijoille. Jaan mielelläni teille kaikille selitteläätiön viisautta, ja muistutan, että tunnen Adolfin, hänen ideologiansa, ja olen kaikessa sen takana. Hän on oppi-isäni. Niin että Adolfin hengessä tässä mennään.

- Tohtori E. James Hölmös. Näin aluksi voidaan verrata kahta asiaa toisiinsa. Yhdessä paikassa pari lutopäätä pyrkii sisälle poliittisen kirjan mainostustilaisuuteen, ja siitä tulee kahina. Paha juttu, kovin paha. Ei pitäisi sattua näin, ja siitä onkin Suomessa kirjoitettu niin paljon uhkakuvia median puolesta, että painettuun paperimäärään ei muutama hehtaari riitäkään. Sitten taas toisaalla täysin laillinen järjestö Suomen Sisu pitää kokouksen, ja saa kimppuunsa takkutukkien lauman, jonka mielestä tätä kokousta ei ole oikeutta pitää. Maassa, jossa on kumminkin sanan- ja yhdistymisen vapaus.

- En puutu sinänsä näihin yksittäisiin tapauksiin, vaan yleiseen linjaan jo useamman vuoden ajalta. Lähinnä median kannalta. Henkilö, joka edustaa sekä vallitsevaa maahanmuuttopolitiikkaa että eurooppapolitiikkaa arvostelevaa linjaa, päätyy helposti lööppeihin jo pelkän sanomisensa tai kirjoittamisensa perusteella, ja hänen sanomisensa ovat viesti jotain pelottavasta ja siitä, että Suomi on äärioikeiston saastuttama. Sen sijaan nämä ns. takkutukat ovat voineet sanomisen lisäksi jo vuosikausia voineet riekkua kaduilla, tukkia ihmisten kulkuväylät, sotkea paikat ja viskoa niin tiiliä kuin savupommia ikkunasta sisään, mutta tällainen toiminta nimitetään edelleenkin virallisesti vain aktivismiksi. Tohtori E. James Hölmös, ovatko nämä punavihreät riekkuvat takkutukat olleet jo vuosia valtiovallan virallisessa suojeluksessa?

- Ovathan toki, Antero, mutta kysymys ei ole niin yksiselitteinen kuin äkkinäinen luulisi. Ensiksi tietysti täytyy miettiä toiminnan kohdetta, niin kuin vaikka tässä tuoreimmassa tapauksessa Suomen Sisua. Meillähän spedestetiikan laitoksella ollaan toki sisälukutaitoisia, ja tiedetään hyvin, että ei tuoreimmassa Suomen Sisun kokouksessa eikä sen toiminnassa yleensäkään vertailla muodikkaita neliöviiksiä, eikä tuuletella oikeaa kainaloa.

- Toki mekin tiedämme, että kyseessä on yhteiskunnallinen tervejärkisten ihmisten keskustelukerho, jonka jäsenet pyrkivät omalta osaltaan vain vaikuttamaan ihmisten äänestyskäyttäytymiseen ihan demokraattisen prosessin puitteissa. Vaikuttamisen kanavat yhdistyksen jäsenillä ovat nimenomaan sen demokraattisen prosessin puitteissa ja sen pelinappuloitten mukaan, ja itse Suomen Sisu on siihen liittyvää asiaankuuluvaa puhua mälkyttämistä, minkälaista näillä foorumeilla nyt on yleensäkin. Ihan puoluekannasta riippumatta.


- No miksi sitten moinen vastarinta?

- Kyseessähän on tietysti viesti Suomen Sisun kautta tahoille, jotka haluavat murtaa järjestelmän, joka jo yli kaksikymmentä vuotta sitten perustettiin. Konsensus-Suomi, tiedäthän. Kaksi edessä, yksi levossa ja kiilapojat apuna. Tätä vastustaa niin Suomen Sisu kuin Hommafoorumi kuin piru vie huomattavan aseman saaneet perussuomalaisetkin ja sitä kautta ne Pelottavat Hiljaiset. Viesti on taholtamme selvä: älkää muuttako olemassa olevaa. Jos yritätte, niin lopettakaa ja katukaa. Ja mieluummin julkisesti. Mutta tätä kun ei piru vie oikein ihan suoraan saa sanoa vaikka mieli tekiskin, kun toi perustuslakikin siinä, ainakin vielä, vähän jaanaa vastaan. Niin siksi täytyy saada aikaan näkyvää protestia ääriajatteluksi meidän puolelta nimitettyä ajattelua vastaan, ja nimenomaan voimassaolevan järjestelmän puolesta. Tässä on sentään monen järjestelmässä mukana olevan hepun leivästä kyse.


- No mutta mitä näillä aika ajoin riekkuvilla takkutukilla sitten tämän asian kanssa on tekemistä? Miksi te pistätte ne asialle osoittaakseenne jotain yleistä närkästystä?

- No siihenhän on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että ei meillä oikein muita ole laittaa riekkumaan. Ja toinen, huomattavasti tärkeämpi syy on se, että tässä on järjestelmän tukema kevytprotesti järjestelmää muuttamaan pyrkiviä tahoja vastaan. Tässä niin kuin näytetään nätisti ja annetaan ymmärtää. Vähän sillai niin, että rynkky on käsissä, mutta räkäpäitä lippaassa, kun ei muutakaan ole, siitä pitäis sitten kumminkin jo ottaa opiksi.

- Kevytprotesti?

- Kevytprotesti niin. Kun toimittaja armeijan käyneenä miehenä katsoo näitä niin sanottuja aktivisteja, niin onko niistä Vietnamin sisseiksi, Ranskan vastarintaliikemiehiksi tai edes Baader – Meinhof- terroristeiksi? Koko touhuhan on ollut sillä porukalla aina vain turvallisissa suomalaisissa oloissa tehtyä elämysmatkailua, jossa voidaan leikkiä mukavasti partisaania, eikä poliisi edes pamputa. Suurin tekeminenhän poliisilla kai on pitää pokkansa, ettei ala näitten cheguevaraa leikkivien herranterttujen kanssa naurattaa. Ja kun kuitenkin me apuvälineenämme toimivan median taholta sallimme tämän ja jopa tuemme tätä, niin voimme kuitenkin nimenomaan median kautta esittää otsikoita, että järjestelmää vastustavat ekstremistitahot ovat kohdanneet voimakasta kansalaisvastarintaa. Tai no, ainakin niin sanottua kansalaisvastarintaa. Vaikka eihän niistä takkutukista oikeasti mihinkään vastarintaan olisikaan, eivätkä ne varsinaista työtä tekevää väestöä edustakaan. Suuta niillä on kyllä kuin naakan pojalla persettä. Mutta sitä suuta ja meteliä me tarvitsemmekin. Että siitä voitaisiin uutisoida mediassa.

- Eli koko tämän takkutukkaporukan niin sanottujen mielenilmausten pään silittämisen takana on media? Näin näytetään, että kansa tai ainakin kansan puolesta takkutukat vastustavat äärioikeistolaisia tai ainakin sellaiseksi määriteltyjä? Mutta tohtori unohtaa kyllä nyt sen, että nämä aktivistit koostuvat lintukirjan mukaan pääosin liimatilheistä, punavihervästäräkeistä, rastanaakoista ja sukkahousukoppeloista. Näinköhän lehtiä lukeva ja työtä tekevä yleisö mieltää tämän porukan esittävän protestia nimenomaan heidän nimissään?

- Toimittaja taas unohtaa sen, että painettu sana on edelleenkin tehty aamukahvia varten. Tavallinen Taavitsainen keittelee sumpit ja hän tykkää siitä, että hänellä on kahvipöydässä jotain, joka rapisee. Unenpökkyrässään ensimmäisen kahvikupin ääressä hän käy lehden ensimmäisestä puoliskosta läpi lähinnä vain otsikot, ja silloin hänen päähänsä jää esim. otsikko ”Aktivistit vastustivat äärioikeistolaisten kokousta”. Ei hän sitä juttua lue, mutta otsikko jää mieleen ja hän saattaa tuumia, että on ne äärioikeistolaiset vaan ihan perseestä. Sitten hän ottaa toisen kupillisen, alkaa pikku hiljaa heräilemään, siirtyy lehden kakkospuoliskoon eli olennaiseen ja katsoo sään, urheilun, B.Virtasen, Viivin ja Wagnerin sekä Fingerporin. Nämä meidänkin mielestä naurettavat aktivistit ovat silloin tehneet tehtävänsä. No, onhan tätä tehty ennenkin.

- Jaa millä tavalla?

- No, maailman sivu. Toimittaja esmes on varmaankin sitä ikäluokkaa, että muistaa niin sanotun nuorisokapinan 1970 – 1980-luvun vaihteessa. Silloin oli punk ja uusi aalto ja voi jeesus, että porukalla oli silloinkin kaunis angsti päällä. Ja sen angstihan suuntautui lähinnä iskulauseisiin jenkit pois ameriikasta ja ydinaseetonta pohjolaa ja ei nyt helvetissä NATOn neutronipommia ja rauhaa niin perkeleesti ja ynnä muuta sellaista plus sitten omaa pahaa oloa jota piti olla, kun Suosikissa luki, että pitää olla paha olla, ja koko touhuhan oli niin sanottua kapinaa, joka tuki itse asiassa ihan pellemiljoonalla Kekkosen Suomea.

- Eihän niillä mitään valtapolitiikan ulkopuolelta tulevaa vaatimusta edes ollutkaan. Muuta kuin se jatkuva uikutus, että ”me vaadimme nuorisotiloja”. Ja senkin Butlerin Adolf oli nuorena maisterina ministeriössä keksinyt itse ja pisti piruuttaan vaatimuksen liikkeelle ja sehän otti tulta tuohuksiin. Ja sitä ne sitten uikuttivat. Kunnes saivat ne nuorisotilat, eivätkä siltikään olleet tyytyväisiä, kun siellä ei saanut ryypätä. Piti juoda pakkasessa pussikaljaa ulkona. Näin ollen senkin ajan nuorisokapina oli vain pönkkää YYA-Suomen tueksi. Samalla kaavalla tämä menee nykyisinkin. Sillä erotuksella tietysti, että sen ajan punkkareista kyllä suurin osa meni myöhemmin töihin, kun ne kasvoivat aikuisiksi. Tästä nykyisestä aktivistisukupolvesta en ole niin varma.


- Niin, nyt kun oikein muistelen, niin olihan silloisessa opettajakunnassa huomattavaa ymmärrystä tätä porukkaa kohtaan. Jotain ymmärtämisen tynkää ainakin yritettiin, kun siinä oli olevinaan jotain yhteiskunnallista tiedostamista. Nuivemmin suhtauduttiin näihin amerikkalaiseen rock-kulttuuriin suuntautuneihiin nuoriin. Ensin Hurriganesia ja sitten rockabillyä, mutta joka tapauksessa rutkasti enemmän Teksasia ja vanhoja Letukoita ja kovasti Amerikan Yhdysvaltoja eikä niinkään sopivaksi katsottua yhteiskunnallista valveutumista. Pitää paikkansa kyllä ja selittää varsin hyvin tiettyä sen ajan nuorisokulttuuria,mitä minä itse en oikein ikinä ymmärtänyt. Kun heavyähän minä silloin tykkäsin kuunnella, enkä paljon muusta perustanut.

- Mutta jos siitä siirrytään takaisin tähän päivään. Niin tämän lehtemme ja paikallisradiomme henkilökunta, kuin yleensäkin teidän näkövinkkelistä katsottuna ”voiman pimeälle puolelle” kuuluva porukka pyrkii nimenomaan vaikuttamaan puhumalla ja kirjoittamalla ihmisten äänestyskäyttäytymiseen. Ja tämähän on täysin laillista. Teillä on selkeä tarve esittää närkästyneitten kansalaisten joukkoprotestia toimintaamme kohtaan, ja haitata sillä tavoin tavoitteitamme, mutta miksi te laitatte siihen tehtävään elämysmatkailevia roolipelaajia, joilla on enemmän rautaa naamassa kuin tavallisella duunarilla kalupakissa, ja muutenkin touhu on enempi tuollaista ihmisen omassa päässä tapahtuvaa leikkipartisaanitouhua. Eikö löytyisi vakavammin otettavia mielenosoittajia?

- No kun ei meillä oikein ole muita. Niin no, onhan meillä tolkuton lauma tutkijoita ja toimittajia metelöimässä mediassa. Mutta kun pitäis saada näkyville myös sitä aitoa kansan suuttumusta. Eikä tuon kummempaa oikein ole tarjolla. Jokainen pelaa niillä nappuloilla, mitä käytettävissä on.

- Tohtori Edward James Hölmös, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Helsinki. Jahah, äänimiehet, eiköhän panna rojut Transittiin ja häivytä Lällävedelle, ennen kuin ensimmäinen liimatilhi tai sukkahousukoppelo sattuu kohdalle.

- Äänimies Hösse: Vaan mitenkäs se on noitten liimatilhien, punavihervästäräkkien, rastanaakkojen ja sukkahousukoppeloitten kanssa noin yleensä? Riistaeläimiä? Haittaeläimiä? Rauhoitettujako?
Näin mettämiehenä tuumailen.

- Äänimies Pertta: Vaan mitenkä sattuikaan, kävin hiljattain sumpilla Huitsinnevadan Veijo Essolla ja siellä oli paikallinen riistanhoitopiirin päällikkö, jolla oli sattumoisin mukanaan vastaava heppu tuolta etelämpää. Satuinkin kysymään samaa. Vastaus jäi vähän epäselväksi, mutta se noitui rumia sanoja ulos mennessään ja puhui jotain rapurutosta.




Tuesday, March 5, 2013

TOISEN AIKAJANAN ANTERO LÄRVÄNEN

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksestä täältä Helsingistä ja näin alkuun haluaisin toivottaa radioaalloille myös uudet kuulijamme Äänislinnasta, jossa Huitsinnevadan paikallisradio on tästä päivästä alkaen kuultavissa taajuudella 104,7.

- Kyseessähän on lähetys, jossa kartoitetaan niin mennyttä kuin myös nykypäivää. Jokainen kuulijahan tietää, että tänään tiistaina, viides päivä maaliskuuta tasan kaksikymmentä vuotta sitten, 5.3.1993, natsivalta kaatui Berliinissä, Suur-Saksa lopetti olemassaolonsa, alistettu Eurooppa vapautui natsismista ja maanosan rajat piirrettiin uudelleen. Suomenkin itänaapurina on siitä asti ollut Uuden Novgorodin Tasavalta. Tietysti vielä Uutta Novgorodia pohjoisempana naapurinamme on sittemmin muodostetulle Saksan Liittotasavallalle kuuluva Kuola. Saksan hajoaminen tietysti myös lopetti vuosikymmeniä kestäneen kylmän sodan Yhdysvaltain kanssa.

- Tämän haastatteluohjelman tarkoituksena ei ole kartoittaa niinkään Euroopan tapahtumia, vaan keskittyä Suomeen. Sen pohjaksi tulee kuulijaa muistuttaa, että natsismiahan ei ole aatteena varsinaisesti kielletty missään päin Eurooppaa, johtuen siitä, että Natsi-Saksa joka tapauksessa voitti toisessa maailmansodassa vielä suuremman hirmuvallan Neuvostoliiton, jonka jäänteet elävät enempi Aasiaan suuntautuneena Uralin itäpuolella.

- Myös Suomessa elää edelleenkin liikkeitä ja eduskunnassakin olevia poliittisia ryhmittymiä, jotka pohjaavat ideologiansa natsismiin. Kansallissosialistista ideologiaa piti Suomessa yllä natsismin sodan jälkeen puolueohjelmaansa totaalisesti omaksunut Isänmaallinen Kansanliike IKL. Suomihan oli tietyllä tavalla poikkeustapaus koko natsivallan alla eläneessä Euroopassa, tietysti Yhdysvaltain vaikutuspiiriin jääneitä Iso-Britanniaa, Irlantia ja Islantia lukuunottamatta.

- Suomi ei joutunut Saksan miehittämäksi, vaan Saksa tyytyi Suomen kanssa solmittuun YYA-sopimukseen, mikä tietysti tosiasiallisesti teki Suomesta Saksan liittolaisen. Mutta Suomi sai säilyttää oman, pohjoismaiseen demokratiaan pohjaavan yhteiskuntajärjestelmänsä. Ja tämä heijastui myös IKL:ään, joka 1960-luvulla teki rohkean ideologisen ratkaisun. Silloinhan Hitlerin jälkeen valtaan tullut Albert Speer syrjäytettiin vanhoillisen Lars Bergerin toimesta ja tämä aloitti Saksassa juuri silloin niin sanotun pysähtyneisyyden ajan. Siitä huolimatta IKL päätti, ajan tiukkuudesta huolimatta, irtaantua totaalisen kansallissosialismin opista, ja ajaa aatteitaan suomalaisen demokraattisen järjestelmän kautta, ja sen osana. Tutuksi tuli termi ”sinivalkoinen kansallissosialismi”

- Tätä ei kaikkialla IKL:n riveissä hyväksytty. IKL ei hajonnut puolueena, mutta puolueessa vaikutti voimakas ja kovaääninen aitohitleriläinen vähemmistö, joka sai 1970-luvulla sinänsä pieneen kokoonsa nähden huomattavan aseman niin kulttuurisessa kuin akateemisessa elämässä. Tätä ryhmää, hitleriläisiä, me tässä haastatteluohjelmassa tarkastelemme. Meille on suostunut haastateltavaksi usea sen aikainen tunnettu hitleriläinen, hyvät kuulijat, toivotan tervetulleeksi ensiksi kulttuurivaikuttaja Sirkka Sukan.

- Heil, Antero. Eiku siis tietysti hei, hih hih.

- Seuraavaksi toivotan tervetulleeksi kulttuurivaikuttaja Katriina Klapilan.

- Hei Antero, ja terveisiä kaikille Huitsinnevadan paikallisradion kuulijoille, ja eritoten uusille kuulijoille Äänislinnassa.

- Meitä ilahduttaa seurallaan myös kulttuurivaikuttaja Tuulikki Risunen.

- Pusi pusi, Antero. Ei olla aikoihin nähtykään.

- Toimittajan osaamista tuo meille Sven Kelmén.

- Mmnjäärghmynnmynn.

- Ja lisäksi meillä on haastateltavana ohjaaja ja kirjailija Ikke Ryhävaara.

- Terve, Antero. Ja morjens myös Hösselle ja Pertalle.

- Nythän on niin, että vaikka natsismin hallitsemassa Euroopassa elettiin tiukan kurin ja rautasaappaan alla, voitiin Suomessa elää oikeastaan täysin pohjoismaisen demokratian mukaisesti, meillä ei ihmisoikeuksia loukattu, eikä vankiloissamme ollut poliittisia vankeja. Miksi te otitte omaksenne, ja vielä niin vahvasti, ideologian, joka ei kunnioittanut ihmisoikeuksia, ja joka Suomessa toteutuessaan olisi vienyt maamme ihmisiä sortavaan diktatuuriin? Tätä on moni kuulijamme ihmetellyt.

Sirkka Sukka: Niin sanoisin, että emme me siitä ajasta kadu mitään. Meidän tavoitteenamme oli edistää maailmanrauhaa, jota uhkasi tietenkin amerikkalainen yltiökapitalistinen laajentumishaluinen järjestelmä. Kai muistat Vietnamin sodan, jossa amerikkalaiset yrittivät väkisin pitää yllä nukkehallitustaan, mutta jonka Ho Tsi Minhin kansallissosialistiset sissit syrjäyttivät ankaran taistelun jälkeen. Meille tärkeintä oli maailmanrauha ja imperialismin vastustaminen kansallisten arvojen puolesta.

- Mutta toisaalta täytyy muistaa, että ei niitä kansallisia arvoja hirveästi kunnioitettu, kun Natsi-Saksa sulautti itseensä likimain koko Itä-Euroopan aina Uralia myöten. On suorastaan ihme, että siellä jäi eloon tarpeeksi kantaväestöä muodostamaan valtioita uudestaan.

Katriina Klapila: Toimittaja jättää nyt tarkoitushakuisesti muistamatta sen, että Natsi-Saksa löi taistelussa maailmanhistorian hirvittävimmän diktatuurin. On täysin luonnollista, hyväksyttävää ja ymmärrettävää, että Natsi-Saksa otti itselleen puskurivyöhykkeen idästä, sillä vaikka Neuvostoliiton, ja sitä kautta kommunismin syöpä ei maailmasta ole hävinnytkään, niin se on nyt voimaltaan mitätön, vaikka ehkä pinta-alaltaan laaja tekijä Aasiassa.

- Tässä vaiheessa haastatteluohjelmaamme palaisin nimenomaan tässä mukana olevien kulttuurivaikuttajien omimpaan osaamiseen eli kulttuuriin. Tehän olitte näyttelijöitä ja ennen kaikkea laulajia. Tehän olitte mukana hitleriläisessä laululiikkeessä, jonka sävellystyöstä vastasi pääosin Hans Wasenius, ja jonka tuotanto on nykyisissä äänestyksissä aina kärkisijoilla siinä, kun etsitään kaikkien aikojen pateettisinta suomalaista musiikkia. Näitten äänestysten kärjessähän keikkuvat aina mm. kappaleet ”Horst Wessel Ei Kuollut Turhaan”, ”Jos Natsitat”, ”Esko Kulonen, Ruskeapaitainen”, ”Adolf, Sinä Tiedät Kaiken” ja ”Lautanen Espanjan Kansallismielistä Verta”. Kuinka kuvailisitte tätä aikaa?

Tuulikki Risunen: Toimittaja on selvästi kyyninen ihminen ja unohtaa nuoressa ja niin raikkaassa ihmismielessä elävän tunteen palon, sen tunteen kuin voi toimia oikeitten asioitten puolesta. Me toimimme maailmanrauhan, imperialismin vastaisuuden ja oikean, hallitun ja säännellyn yhteisöllisyyden puolesta. Yhteisöllisyys ilman valtiovallan ohjaamaa säätelyä on vain hallitsematon roskajoukko. Meillä ei ole mitään kaduttavaa. Me toimimme rakkauden puolesta.

- Toimittaja Sven Kelmén. Kuinka näette toimittajana tämän hitleriläisen kulttuurivaikuttamisen ajan?

Sven Kelmén: Minä olen äeeentinen hitleriläinen.


- Palataanpa menneeseen. Adolf Hitler kuoli vuonna 1956 ja valta siirtyi sen jälkeen Albert Speerille, joka aloitti Natsi-Saksassa liennyttävän linjan. Vuoden 1958 puoluekokouksessa hän paljasti Hitlerin ajan sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan. Ennen kaikkea hän toi esille pitkään vaietun juutalaisten joukkotuhon, joka koski miljoonia ihmisiä. Suomalainen aitohitleriläinen liike ei ole koskaan halunnut puuttua näihin ihmisyyttä vastaan kohdistettuihin järkyttäviin rikoksiin. Miksi näin?

Sirkka Sukka: Natsi-Saksa voitti ponnistuksillaan maailman kaikkien aikojen hirvittävimmän sortokoneiston!

Katriina Klapila: Neuvostoliitto näännytti miljoonia ukrainalaisia nälkään!

Tuulikki Risunen: Stalinin puhdistuksissa 1930-luvulla tapettiin valtava määrä ihmisiä, myös suomalaisia!

Sven Kelmén: Neuvostoliiton miehittäessä Baltian maat, se tapatti joukoittain ihmisiä, ja siirsi vielä suuremman osan Siperiaan!


- Ja tästähän ei kukaan ole eri mieltä. Niin Neuvostoliitto , kuin sen pohjaideana ollut kommunismi oli ihmisiä terrorisoiva valtio ja ihmisiä terrorisoiva ideologia. Mutta miksi hitleriläisten on niin vaikea tunnustaa juuri sen ideologian rikoksia, jota he niin avoimesti ovat tukeneet?

S.S & K.K & T.R & S.K: ME OLEMME ÄEEENTISIÄ HITLERILÄISIÄ!

- Vaan mennäänpäs nyt vuoteen 1987, jolloin valta siirtyi Speeriltä vallan ottaneelta vanhoilliselta Lars Bergeriltä uudistusmieliselle Max Köhlerille. Köhler ymmärsi sen, että Yhdysvaltain kanssa käyty, ja jatkuvasti yltyvä varustelukilpa tulee ajan myötä romahduttamaan Saksan talouden. Hän aloitti taloudelliset uudistukset, ja lisäsi uudistuksiinsa lisääntyneen sanan- ja ilmaisunvapauden. Kuinka te silloiset hitleriläiset keskenänne suhtauduitte tähän kehitykseen?

S.S & K.K & T.R & S.K: niin… tota noin… öö… tiättä tota… hymm… ottiatuota… ööö… ööö… brrgele… ai… ai… ämmätentiiä niin… tota noin niin…

Ikke Ryhävaara: Niin jos minä tässä vaiheessa aukaisisin turpani ensimmäistä kertaa tässä haastatteluohjelmassa, kun entiset kameradet ovat jo päässeet päästämään pahimmat höyryt pois. Kun Köhler tuli valtaan, ja esitti ohjelmansa, niin mehän tietysti virallisesti nyökimme, että tämähän on kuuminta hottia, ja just näinhän se pitää tehdäkin. Ja syynähän oli se, että asia tuli Berliinistä, ja jos se kerran tuli Berliinistä, niin eihän se voinut olla muuta kuin ihqua ja äärimmäisen hyväksyttävää ja kannatettavaa. Noin keskenämme me sitten kyllä mutisimme, että jätkähän hässii koko systeemin ihan vituiksi. Minkä se tietysti, onneksi, tekikin.

- Niin. Mutta palataan syihin ja termeihin. Termit Rauha ja Rakkaus ovat yleistermejä joita ovat käyttäneet kaikki mahdolliset liikkeet aina amerikkalaisista hipeistä totalitaristisiin järjestelmiin. Ja te tiesitte, että natsijärjestelmä oli hirmuvaltaa. Kai teillä muutakin perustetta oli ryhtyä flirttailemaan tämän järjestelmän kanssa kuin Rauha ja Rakkaus. Vai olitteko te yksinkertaisesti vain nenästä vedettäviä hölmöjä?

S.S & K.K & T.R & S.K: niin… tota noin… öö… tiättä tota… hymm… ottiatuota… ööö… ööö… brrgele… ai… ai… ämmätentiiä niin… tota noin niin…

Ikke Ryhävaara: No olihan siihen syy. Kaksikin kappaletta itse asiassa. Ja molemmat inhimillisiä sellaisia.

- Mikä oli se ensimmäinen syy?

- No hyvät bailut tietenkin. Natseillahan oli Suomessa parhaat bailut, parhaimman näköiset mimmit ja kun e-pillerikin silloin Suomeen jo kerkesi, niin piparia piisasi kyllä niin paljon minkä ilkesi haukata. Ja voi pojat, mehän haukattiin. Vaan suurelle osalle ne bailut tietysti riittivätkin, eikä mitään tosiasiallista muutosta haluttu. Kun tiedettiinhän me hyvinkin, että jos järjestelmä muuttuu natsimallilleen, niin niistä iloisista bilettävistä sutturoista tuleekin kuuliaisia suursuomalaisten suurperheitten äitejä.

- Varsin ymmärrettävä syy. Selittää aika pitkälle tuota rauhaa ja rakkautta. Mutta mikäs se oli se toinen, yhtä lailla inhimillinen syy?

- Kas kun on olemassa sellainen hyvin tunnettu ihmistyyppi, jonka perusluonne on tunkea kärsänsä toisten asioihin, määrätä toisten tekemisiä ja mielellään ajatuksiakin ja siinä sivussa tuntea juovuttavaa oikeamielisyyden ylemmyyden tunnetta. Tottahan sellaiset ihmiset mielellään flirttailevat totalitarismin kanssa, kun tommoinen lällyilevä demokratiasysteemi ei oikein tykkää heidän ydinosaamisestaan.

- Ja koko tämä haastateltava porukka kuului heihin, ja taitaapa kuulua vieläkin. Tiedätkö Antero, minä olen ihan satasen varma, että mikäli historian kolikko olisi kääntynyt toisinpäin ja se olisikin ollut Stalinin Neuvostoliitto, joka voitti sodan, niin tämä sama porukka olisi sulla edelleenkin haastateltavana. Tällä kertaa vaan äeeentisinä stalinisteina. Mutta yhtä lailla ilman minkäänlaista häpeän tunnetta.


- Ja tähän onkin hyvä päättää lähetyksemme. Suuret kiitokset haastateltaville. Täällä Antero Lärvänen, Helsinki. Jahah, äänimiehet. Lälläveden saunasta ei puutukaan kuin kolme miestä, joten eiköhän korjata puute?

*

myöhemmin Lällävedellä

Kiuas: Tsöss.

Tölkki: Knirsk.

Nielu: Glug glug glug.

Kiuas uudestaan: Tsöss.

Pertta: Hei Hösse, mikäs sua oikein vaivaa? Kun tuijotat seinään niin kuin joku zombie?

Hösse: Ei kun mä rupesin vaan aattelemaan sitä Ryhävaaran loppukaneettia. ja tuli mieleen kaikki aikajanat ja perhosvaikutukset ja mitä heitä nyt onkaan, scifijuttuja. Entäs jos onkin olemassa toinen aikalinja, jossa Setä-Joe veikin voiton ja kaikki olis menny toisinpäin? Niin onkohan siellä toisessa aikalinjassa tällä hetkellä saunomassa tää sama porukka, joka taas olis tönkinyt vanhojen stalinistien touhuja?


- Vaan tuopa onkin mielenkiintoinen ajatus. Mutta eihän sitä ilman ajatusbensiiniä saa loppuun pohdittua. Otapa Hösse tuosta uusi Vienan Karjala.

Tölkki: Knirsk.

*

samaan aikaan Lällävedellä, toisessa aikalinjassa

Kiuas: Tsöss.

Tölkki: Knirsk.

Nielu: Glug glug glug.

Kiuas uudestaan: Tsöss.

Pertta: Hei Hösse, mikäs sua oikein vaivaa? Kun tuijotat seinään niin kuin joku zombie?

Hösse: Ei kun mulle tuli vaan ihmeellinen olo. Ihan semmonen tunne, kuin minä olisin ajatellut minua. Tai siis en minä, vaan toinen minä. Hösse kumminkin. Jossain muualla vaan. Tai ei oikeastaan edes muualla vaan ihan tässä saunassa. Tai en minä piru vie osaa selittää. Rupeekohan mulla viiramaan päästä?


- Eiköhän se Hösse ole vaan niin, että sulla ei ole nestetasapaino kunnossa. Asia korjaantuu. Otapas tuosta uusi Karjala.

Tölkki: Knirsk.

Friday, March 1, 2013

LYHYESTI RASHTUISTA

Hotellin respaan tuli mielenkiintoista sähköpostia eräältä yliopistoihmiseltä. Sähköposti oli kaksiosainen, ja ensimmäinen osa käsitteli hänen melkoisen ikävää kohtelua yliopistolla, johtuen siitä, ettei hän täysin allekirjoita nyt niin kovasti esillä olevien rasismintutkijoitten väitteitä. Postin tämä osa oli henkilökohtainen, joten en puutu siihen sen enempää, tosin toivon, että ehkä hän avautuu jatkossa enemmänkin. Kaikkea hyvää hänelle.

Sähköpostin toinen osa sisälsi linkin sisäasianministeriöön. Ei siis mitään salaista, ihan julkisen linkin. Linkin sisältö on mielenkiintoinen, sillä siinähän pannaan rasismi ihan kerralla uusiksi, eli perunanenäisen suomalaisen esittämä arvostelu toista perunanenäistä suomalaista kohtaan on sekin nykyisin rasismia. No, lukekaa itte. Linkki on tuossa. Ja teksti on tuossa:

Neuvottelukunta Etno tuomitsee tutkijoiden rasistisen häirinnän

Etnisten suhteiden neuvottelukunta (Etno) tuomitsee Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden rasistisen häirinnän. Etniset suhteet, monikulttuurisuus ja maahanmuutto ovat nyky-Suomen yhteiskunnallisia ilmiöitä. Näiden tutkiminen on Suomessa nuorta, mutta ilman tiedon keräämistä ja esille tuomista on mahdotonta käydä asiatietoon perustuvaa keskustelua aiheista. Rasismia ilmenee Suomessa elämän eri alueilla ja kuten muitakin yhteiskunnallisia ilmiöitä, myös rasismia tulee voida tutkia.

Etno toteaa, että tutkijoiden rasistinen häirintä ei rajoitu vain Itä-Suomeen, vaan häirintää kohdistuu eri puolilla maata toimiviin tutkijoihin. Tutkimuksen avulla kansalaiset ja päättäjät saavat tietoa, voivat muodostaa kantansa ilmiöstä ja toimia sen poiskitkemiseksi.

Tutkijoiden näkyvä tai näkymätön häirintä tulee ymmärtää yhteiskunnan toimivuuden häirintänä. Yliopiston ja kaikkien muiden tahojen on tehtävä kaikkensa häirinnän lopettamiseksi. Häirintätapauksia ei saa missään nimessä mitätöidä tai vähätellä.

Lisätietoja: Etnisten suhteiden neuvottelukunnan puheenjohtaja, kansliapäällikkö Päivi Nerg, 071 878 8203, Itä-Suomen Etnisten suhteiden neuvottelukunnan puheenjohtaja, maakuntajohtaja Jussi Huttunen, 044 714 2642, Itä-Suomen Etnon varapuheenjohtaja, tutkija Olga Davydova-Minguet, 050 433 3735


No näin äkkiseltään tulee mieleen pari seikkaa. Ensinnäkin: mitä on ”näkymätön häirintä”? Onko se sama kuin ”kuulumaton häirintä” tai ”olematon häirintä”?

Ja toinen seikka, mikä tulee mieleen on se, että eikös tämä rasismi ole sitä, että ihmistä kyykytetään rotunsa vuoksi? Tässä tapauksessa taas han-suomalainen vittuilee han-suomalaiselle, vieläpä ikävän perustellusti. Ei tästä saa kiihottamista kansanryhmää vastaan oikein millään.

Täytyy ottaa uudet aseet esille.

Määritellään lisää rotuja.

Rasismitutkijoille vittuillaan perustellusti ja perusteellisesti. Ja siitäkös tulee armoton henkinen pipi. Miksei rasismintutkijoita voi määritellä roduksi? Kun tämä kuuluisa termi ”käsitteiden määrittely” antaa siihen kyllä valmiudet.

Vaan mikä rodun nimeksi? Hotellin respassa otetaan vastaan ehdotuksia, mutta oma ehdotuksemme suomalaisten rasismintutkijoiden roduksi on rashtut. Rasismista tulee RAS, tutkijasta tulee TU, ja se välissä oleva H voidaan bongata vaikka ärhäkämmän puoleisista Afganistanissa elävistä pashtuista. Se H pistää S:n lisäksi termiin mukavan suhahtavaa eksoottista twängiä, ja koko termissä on sit sillai niinku enempi Kabulia, tiätsä.

Tässä voi kuvitella jo tilannetta, jolloin yliopistollinen rasismintutkija on saanut kyistä ja ikävän perusteltua palautetta esmes Hommaforumilta. No jurppiihan se ilman muuta, ja silloin tulee mieleen, että pannaanpa viranomainen tukkimaan moisten koijarien turpa, kun ei ittellä paukut riitä. Ja silloin luonnollisesti rasismin tutkija menee vähemmistövaltuutetun pulaakiin ja toteaa, että rasismia on kohdattu.

Johon tietysti viranomainen toteaa, että rasismiako on kohdattu. Oh my God in Heaven. Mitäs rotua te satutte olemaan? Ja siihenhän rasismintutkija toteaa, että rashtujahan minä. Johon viranomainen taas, että rashtuja joo, täytyy hankkia ihan ensimmäiseksi tulkki paikalle. Kun teidän äidinkieli on aika monimutkaista. Puhuttekos te itärashtua vai etelärashtua vaiko ehkä erillistä Tampereen Yliopiston rashtumurretta?

Tähän nyt sitten kai ollaan menossa, ja rasismin määrittely ei enää liity millään tavalla rotuun, vaan siihen, että tietyt ihmiset saavat esittää poliittisia fantasioitaan, ja heidän täytyy saada esittää poliittisia fantasioitaan, sillä muuten kyseessä on rasismi. Heitänpä tähän vielä pari poimintaa mainion kommentoijan Castorin löytämistä pläjäyksistä:

“Motiivini tutkia rasismia Suomessa, samoin kuin metodologiset sitoumukseni, tuottavat tutkimusasetelmaan selvän poliittisen agendan, antirasismin. Se on ohjannut koko tutkimusasetelman rakentumista, niin tutkimuskysymysten muotoutumista kuin tutkimuksen käytännön toteuttamista, mitä selvitän tarkemmin luvuisssa kolme ja neljä.” (A. Rastas, Rasismi lasten ja nuorten arjessa s. 56)

“Tieteenalani sosiologia on poliittinen tiede. Työni ja poliittinen toimintani ovat kokonaisuus. Tarkoitukseni on vaikuttaa yhteiskuntaan niin tutkimuksieni kuin poliittisen toiminnankin avulla.” (Vesa Puuronen, http://vesapuuronen.net/politiikka.htm)


Meikäläinen on tietysti sen verran vanhanaikainen, että mielestäni tutkimuksen tulisi olla puolueetonta ja jos halutaan olla mukana politiikassa, niin sitten pyritään vaikkapa ehdokkaiksi vaaleissa. Ja jos sitten tehdään reilusti poliittisviritteistä tutkimusta, jossa johtopäätös on päätetty jo ennen kuin tutkimus on tehty, niin ei nyt sentään kannattaisi vedota rasismiin, jos siitä ei ollakaan samaa mieltä. Tai sitten pitää ruveta rehellisesti rashtuiksi.

Mutta toisaalta tässähän voitaisiin myös esittää hyökkäys suomalaisia työnantajia, ja heidän rasistisia asenteitaan kohtaan. Montakos rashtua on palkattu yksityiselle sektorille? Voisiko jopa päätyä siihen johtopäätökseen, että rashtujen ammattiosaamista ei yksityisellä sektorilla arvosteta? Rasismia, sanon minä.

Naistutkijoitten rodun muuten voisi varmaankin nimetä nashtuiksi? Kai hekin jonkinlaista rasismia kokevat.