Wednesday, January 28, 2009

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA V

1. Täysi-ikäisyydestä

Tuli törmättyä tämänlaiseen juttuun. Siinä kävi ilmi, että Espoon käräjäoikeus määräsi, että isän tulee tukea 18-vuotta täyttäneen, täysi-ikäisen tyttärensä opiskelua rahallisesti siihen asti, että tytär on suorittanut toisen asteen tutkinnon.

Yleensähän tietysti on tapana, että vanhemmat tukevat lapsiaan myös taloudellisesti varsin pitkään, eikä siinä mitään, näinhän se on mennyt maailman sivu, ja näin se menee jatkossakin. Syitä nyt tuskin tarttee kellekään erityisesti perustella.

Mutta tämä tapaus – ennakkotapaukseksihan sitä voi kuvailla – pisti hieman ajattelemaan. Tässä tapauksessahan tytär on asunut jo kaksi vuotta pois kotoaan. Onko tyttären suhde isään vain se, että isä toimii taikaseinänä?

En tiedä, enkä pysty varmaksi sanomaan, kun en tapausta tarkemmin tunne. Mutta sen voin sanoa, että Suomessahan 18-vuotta täyttänyt on täysi-ikäinen. Kaikkine oikeuksine ja velvollisuuksineen. Tähän mennessä Suomen lain mukaan täysi-ikäinen on velvollinen huolehtimaan itsestään. Poikkeuksena voi pitää tiettyjä lastensuojelutapauksia, jotka ovat tehneet jälkihuoltosopimuksen sosiaalihuollon kanssa. Joka tapauksessa näilläkin tapauksilla on täysi-ikäisen ihmisen kaikki oikeudet.

Mihin tämän ennakkotapauksen kanssa päädytään? Onko seuraava käräjäoikeudessa käsiteltävä tapaus 29-vuotias ikuinen yliopisto-opiskelija, joka vaatii vanhemmiltaan elatusta? Noin lakiteknisestihän siinä ei ole mitään eroa. 18-vuotias on yhtälailla täysi-ikäinen kuin 29-vuotias? Kuinka pitkälle vanhempien elatusvelvollisuus menee? Kolmeenkymmeneen vuoteen? Neljäänkymmeneen? Vai onko seuraava tapaus 26-vuotias narkkari, joka on hakannut muutaman kerran vanhempansa? Ja joka vaatii elatusta sillä perusteella, että he ovat hänen vanhempiaan.

Nuoremmilla ikäpolvilla – ainakin osalla heistä - on taipumus vaatia. Vaatia etuja, vaatia rahaa, vaatia kaikenlaisia etuoikeuksia. Ilman velvollisuuksia. Voitaisiinkos siis ajatella näin, että täysi-ikäisyyden rajaa voitaisiin heidän kohdallaan siirtää? Ajatellaan vaikka niin, että heidän vanhempansa ovat heistä kaikenlaisessa taloudellisessa vastuussa vaikka ikään 25, ihan lain pakottamana, mutta he ovat omasta suostumuksestaan alaikäisiä, ilman äänioikeutta ja täysivaltaisen kansalaisen oikeuksia. Vanhempiensa holhouksen alaisena? Kuulostaa tietysti älyttömältä, mutta näin vanhanaikaisena miehenä tuumin, että oikeuksien mukana seuraa vastuu.

Vihreitten puoleltahan on tullut ehdotuksia, että täysi-ikäisyyden rajaa laskettaisiin kuuteentoista vuoteen. Mikä tommoselle vaatimukselle oikeastaan on perusteena? Saada lisää äänestäjiä vihreille?

2. Kun ei palvelu kelvannut

Tuli törmättyä toiseen uutiseen, jossa kävi ilmi, että turvapaikkaa hakevat somalipakolaiset eivät ole olleet tyytyväisiä majoitukseensa ja yleisiin harrastusmahdollisuuksiinsa Suomusjärven Syvälammen motellissa. Katsotaanpas ensin vastaavia majoituspalveluita tuolla hieman etelämpänä:





Tommonen




Ja tommonen

Jos ajatellaan sitä, että pakolainen, tai turvapaikan hakija tai millä nimityksellä häntä halutaan kutsua, on henkilö, joka on paennut henkensä uhalla maasta ihanminnetahansa, jotta säilyy hengissä, niin luulisi kaverin olevan tyytyväinen, kun on katto pään päällä, peitto, joka vetää korviin ja sapuskaa niin paljon kuin vain syödä viittii, eikä teknikaalit räiski pyssyillä talon seinään. Noihin kuvissa nähtyihin leireihin verrattuna suomalainen palvelu lienee luksusluokkaa.

Mutta nyt pitäis olla tarjolla telkkarit joka huoneeseen, viihdettä ja perinneruokaa.

Somalialaisesta perinneruuasta muuten, olen sitä kertaalleen syönyt. Kyseessä oli Sambuzi-piirakka (jos kirjoitusmuoto meni pieleen, niin pahoittelen). Kyseessä oli ihan tavallinen vehnätaikinaan tehty pasteija, jonka sisällä oli riisiä, jauhelihaa, hiukka chiliä ja helvetisti sipulia. Kyllä näitä aineksia muualtakin löytää kuin Helsingistä.

Muistelen myös, aikanaan Helsingissä asuneena, että siellä ei ollut ainoatakaan somalialaista ravintolaa, ja yksi ainut kauppa, joka möi ”dukaanka habaka” (elintarvikkeita) ja ”dhargga yu udugga” (vaatteita ja kosmetiikkaa). Sekin lopetti toimintansa joskus 2000-luvun alussa. Eli ei perinneruualle ehkä niin hirveetä tarvetta tainnut olla. Tai sitten sitä saakin jokaisesta lähikaupasta. Tämän muuten huomasi Taustavaikuttajakin.

Tästähän huomaa selvästi sen, että kavereille on täältäpäin sana kiirinyt. Tulkaa tänne, niin nää suomalaiset hölmöt tarjoaa teille valmiit kämpät ja hyvän elannon. Onhan se selvää, että tulokasta jyrpii ankarasti, kun ei tullutkaan heti sitä, mitä haluttiin.

Vaan tulee mieleen se (tota valituksen tasoa ja aiheita ajatellen), että onkohan nää niin oikeesti kusessa olleetkaan? Mitenkäs olis, jos tuotais, ihan kokeeksi vaikka, samaan motelliin muutama kymmen tyyppiä Darfurista? Valittaiskohan ne?

Thursday, January 22, 2009

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA IV

1. Aselaista

Näillä näkymin valmisteilla olevan uuden aselain päällimmäinen vaikutus tulee olemaan se, että sillä lähinnä vaikeutetaan sellaisten ase- ja metsästysharrastajien toimintaa, jotka eivät aseitaan aikaisemminkaan ole väärin käyttäneet. Jussi Halla-aho kirjoittaa tästä tuoreimmassa jutussaan varsin kattavasti.

Viranomaisillahan on taipumus noudattaa ylhäältä tulevia suosituksia virkavirheen pelossa preussilaisen tarkasti, vaikka suositus ei vielä lakiin perustuisikaan. Halla-ahon kirjoituksessaan mainitsemat määräaikaiset aseluvat ovat yksi esimerkki. Toinen esimerkki on aselupaan liittyvät lääkärintarkastukset. Niistä esimerkkinä lainaan pätkää Jahti-lehden 4 / 2008 pääkirjoituksesta:

”Aktiivinen kilpa-ampuja, metsästäjä ja metsästysseuran sihteeri haki lupaa kertalaukeavalle pienoispistoolille. Asia luvattiin ottaa käsiteltäväksi vasta sen jälkeen, kun mies esittää lääkärintodistuksen. Kaverilla on entuudestaan mm. 9 mm:n itselataava pistooli. Ammattilentäjä, joka kuljettaa työkseen matkustajia koneella, haki lupaa haulikolle. Asiaa ei otettu käsiteltäväksi ennen lääkärintodistuksen esittämistä. Eräs metsästäjä täytti vuosia, sai perheeltään lahjakortin miehen pitkään haaveileman haulikon ostoon. Miehellä on useita metsästykseen käytettäviä käyttöaseita, mutta ei hänkään ilman tohtoreiden tutkintaa päässyt harkintaan”

Tämänkaltaisella toiminnalla ei yhtään Jokela-tapausta estetä.

Halla-aho ehdottaa kirjoituksessaan ”aseajokortin”-käyttöönottoa. Ehdotus on järkevä, varsinkin nuorten, harrastuksensa aloittavien ampujien kohdalla. Metsästyspuolella tämä systeemi on jo tavallaan voimassa, sillä jos metsälle mielii, ei aseenkantolupa riitä, vaan on suoritettava metsästäjän tutkinto. Suomen Metsästäjäliitolla on myös vapaaehtoista toimintaa, jossa opetetaan nuorille vastuullista metsästystä. Esimerkkeinä näistä ovat Metso-leirit.

Metso-leirien etu on myös siinä, että niillä voidaan siirtää asiasta kiinnostuneille, mutta kaupungeissa asuville nuorille metsästysperinnettä. Nykyään kun perinne ei urbaanissa Suomessa enää välttämättä siirry isältä pojalle.

Yleensä ottaen tämän lain valmistelussa tulisi tarkkaan kunnella sekä ampuma- että metsästysjärjestöjen kokemuksia. Tällä hetkellä vaikutelma lain valmistelusta on se, että sillä pyritään estämään mykkää kiroilemasta.

2. Työperäistä kerjäämistä tai jotain sinnepäin

Hotelli Yrjöperskeleen respassa mielletään ajatus työperäisestä maahanmuutosta jotenkin näin:

Maassa on puutetta tietyn alan osaajista, sanotaan nyt vaikkapa rakennusmiehistä. Rakennusfirma X:llä Tampereella on tarjota reippaasti työtä. Tieto tästä tulee kirvesmies Y:n korviin. Y asuu valtiossa Z. Y ottaa yhteyttä firmaan X, joka kysyy että aloitatko nyt vai heti? Y tulee firmaan hommiin, tekee töitä ja saa palkkaa. Ajan myötä Y päättää joko lähtevänsä takaisin kotimaahansa tai sitten hän päättää jäädä tänne, ja hilaa tänne perheensäkin. Sosiaaliviranomaisia ei tässä tarvita, koska Y elättää perheensä omiin nimiin ja on opetellut kielen. Myös Y:n perheenjäsenet alkavat opetella kieltä. Ajan mittaan perheen äitikin siirtyy työelämään. Perhe Y elää hissukseen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Näinhän sen kai pitäisi mennä. Kirkkomme näkee asian hieman toisin:

*

Maahanmuuttajille töitä Yhteisvastuukeräyksellä

Kirkon järjestämä Yhteisvastuukeräys kerää tänä vuonna rahaa maahanmuuttajien työllistymiseen Suomessa sekä Bangladeshin köyhien toimeentuloon. Helmikuussa käynnistyvä keräys on Suomen suurin vuosittainen kansalaiskeräys.

Järjestäjien mukaan työttömyys on maahanmuuttajien keskuudessa kolminkertaista verrattuna kantaväestöön. Koulutuksesta ja ammattitaidosta huolimatta työnsaanti tyssää usein kielitaitovaatimuksiin ja ennakkoluuloihin.

Keräyksen yhteydessä avataan myös internet-sivusto, jossa vierailevat voivat testata maahanmuuttajia koskevia ennakkoluulojaan. Haastaennakkoluulosi.fi-sivustolla voi myös osallistua keräykseen.

Maahanmuuttajien työllistämiseen suunnataan 20 prosenttia Yhteisvastuukeräyksen tuotosta.


*

Ensinnäkään, ei tolla tuotolla kumminkaan paljoa työllistetä. Toisekseen, jos yritetään edes teeskennellä, että nykyinen maahanmuuttosysteemimme olisi suomalaisia hyödyttävä, niin ei tää ainakaan auta.

Voisihan tätäkin tietysti viimeistellä vielä pitemmälle esim. niin, että kutsutaan keräyksen ajaksi Romanian mustalaisia asumaan hotelliin, ja annetaan keräyksen tuotto sitten heille. Ja mainostettaisiin päälle, että Suomi on maailman kerjäläisystävällisin maa. Me kerjätään heidän puolestaan.

3. Ammoin Astrid, edelleen Astrid


On sanonta, että lompsa ei oo lompsa, jos siinä ei oo fyrkkaa välissä. Näinhän se on. Vaan tiedättekö, kuinka täytetään tyhjä lompsa toisesta tyhjästä lompsasta? Ette tiedä vai. No en minäkään tiedä. Mutta Astrid tietää.

Sunday, January 18, 2009

SE RASISMINVASTAINEN JULKILAUSUMA

Allekirjoittanut on viime aikoina yrittänyt kovasti hahmottaa, että missä vaiheessa nämä Suuret Rasisminvastaiset Talkoot oikein ovat. Vihreitten naisten, Vasemmistoliiton naisten ja RKP:n lisäksi mukaan tuli Kepu, kunnioitetun pääministerimme Matti Vanhasen kekkosmaisella jyrähdyksellä. Nyt vielä komppikitara soi uudestaan RKP:n puolelta, kun Stefan Wallin on vaatinut jonkinsorttista yhteistä julkilausumaa rasismia vastaan.

Lyhyesti hahmotettuna näen tämänhetkisen talkootilanteen jotenkin näin:

- Perussuomalaisten taholta sikiää suuret määrät vaarallista ja tarttuvaa rasismia, joka suistaa kansamme helvettiin.

- Perussuomalaiset eivät kuitenkaan ole sen rasistisempia kuin muutkaan puolueet, joten perussuomalaisten johtoa tulee tukea.

- Kuitenkaan perussuomalaisten äänestäminen ei ole suotavaa, sillä se saatetaan tehdä ulkomaalaisvihamielisessä tarkoituksessa ja se saa aikaan vaarallista ja tarttuvaa rasismia, joka suistaa kansamme helvettiin.

- Ihan vaan kaiken varalta tulee tehdä suuri julkilausuma, jolla estetään perussuomalaisten suunnasta tuleva rasismi, joka ei tule perussuomalaisten suunnasta, mutta johon perussuomalaistenkin tulisi osallistua, estääkseen heidän suunnastaan tulevan rasismin, joka ei tule heidän suunnastaan.

- Kukaan ei ole vielä selvittänyt kellenkään, että mitä se rasismi on, josta tässä puhutaan, ja miten se ilmenee.

Eli vähänhän tässä sormi suussa on tullu oltua, kun ei aina hahmota näitä korkeammin koulutettujen juttuja. Sen verran tässä omin neuvoin tajuaa, että perussuomalaiset ovat se ongelma. Ja ne alkoivat olla ongelma täsmälleen sillä hetkellä, kun heidän kannatuksensa alkoi voimakkaasti kasvaa. Ja ongelma on pirun iso.

Mietitään tätä julkilausumaa sitten. Minkälainen se äskeisten pohjatietojen valossa oikein olisi? Se, minkälaisena se tulee julkisuuteen, kun puoluetoimistojen pr-miehet ovat sen hienopesseet on varmaan oma lukunsa, mutta julkilausuman raakaversio on todennäköisesti tämmönen:

SUURI RASISMINVASTAINEN JULKILAUSUMA

Me Nännistis-Lellistisen Liiton osapuolueitten (vas, vihervas, sdp, kepu, ruått, krist & kok) kansanedustajat, ministerit, puoluekoneiston edustajat, nännistis-lellistiset virkamiehet ja nännistis-lellistiset median edustajat olemme tätä mieltä:

Suomalainen poliittinen järjestelmä on saavuttanut täydellisyytensä. Sitä ei tule muuttaman. Jos joku asia on saavuttanut täydellisyyden, kaikki muutosyritykset sitä kohtaan ovat yritystä saattaa täydellinen järjestelmä huonompaan suuntaan, ja siksi meille kaikille haitallista ja vaarallista.

Miksi järjestelmämme on täydellinen? Me voimme perustella sen. Se on täydellinen siksi, että meillä julkilausuman allekirjoittajilla on siinä hyvä olla. Osa meistä on ministereitä, osa kansanedustajia ja osa virkakoneiston edustajia. Välillä me vaihdamme paikkoja keskenämme, mutta vaihteluhan virkistää vaan. Välillä ollaan hallituksessa ja välillä oppositiossa, mutta palkka juoksee. Runotytöilläkin on hyvä olla. Ennen vanhaan he joutuivat kirjoittamaan juttujaan ruutuvihkoihin, mutta nyt tyttöjen runoilla on tolkuttomasti lukijoita, koska niitä julkaistaan sanomalehdissä ja televisiossa.

Yhteistä meillä kaikilla on se, että täydellinen järjestelmämme tarjoaa meille mukavan toimeentulon, komeita titteleitä, mukavasti valtaa ja mahdollisuuden sorkkia toisten ihmisten asioita ja keksiä kaikkia mukavia kieltoja ja rajoituksia.

Valitettavasti paratiisissakin on käärmeensä ja meillä käärme on se, että tässä onnessamme emme ole muistaneet korjata erästä pientä yksityiskohtaa. Ja se on se, että lain mukaan kansalaiset voivat äänestämällä vaihtaa vaikka koko porukan. Eihän se semmonen käy laatuun. Jos perussuomalaiset saavat seuraavissa vaaleissa suuren voiton, se tietää heti sitä, että meillä on vähemmän kansanedustajia ja sitä kautta vähemmän puoluetukea. Pitääkö meidän laittaa puoluekoneiston ihmisiä kilometritehtaalle? Kyllä työvoimatoimistossa asiointi kuuluu ihan tavalliselle normivirtaselle vaan. Pitäähän asioissa sentään joku roti olla.

Ja mikäli tämä kehitys jatkuu, aina vaan useampi ihminen saattaa ajatella, että mehän ollaan puhuttu navetantakuista jo iät ja ajat. Ansioituneimmat meistä jo 1970-luvulla. Siitähän saattaa seurata, herra nähköön, ketjureaktio, ja tässähän ollaan kohta virattomia joka ikinen.

Mitä me sitten muka tehtäisiin? Mentäis oikeisiin töihin vai? Kyllä toi työnteko on sentään pikkusen turhan rahvaanomaista meidän hipiälle.

Ja siks toiseks, kuulkaas normivirtaset. Kun te kerran niissä työehtosopimusneuvotteluissa aina itkette, että saavutettuja etuja ei saa menettää, niin mikäs poikkeus me sitten muka oltaisiin? Nää on saavutettuja etuja, ei me niistä haluta luopua.

Ja ajatelkaapa nyt normivirtaset, ja ajatelkaa kerrankin kunnolla. Haluatteko te ihan oikeesti, että me tullaan teidän työpaikallenne? Tehän joudutte kumminkin tekemään meidänkin työmme, eikä me osata pitää kärsäämme poissa teidän asioista. Siinä sitten koko aika selviteltäisiin, että minkälainen henkinen pipi se tällä kertaa vaivaa.

Niin että kai te ymmärrätte ittekin, että ette te kerta kaikkiaan voi, ettekä saa äänestää perussuomalaisia. Äänestäkää vaan niin kuin ennenkin, niin sitten yhdessä taivastellaan, kun joku osapuolueistamme otti vaaleissa veret seisauttavan 0,7 prosenttiyksikön voiton. Ja kaikki menee mukavasti niin kuin ennenkin.

Niin että tätä mieltä me ollaan.

Ai niin juu, se rasismi on sitten hirveetä. Ja solidaarisuutta kaikille. Ja rajat auki. Maailma ja Me. Jenkit pois ameriikasta. Lautanen Guatemalan verta. Maitoa Vietnamin lapsille.


Jokseenkin tämmönen se raakaversio varmaan olisi. Lukija saattaa nyt tuumia, että Ykähän herjaa ja vittuilee. Johon voin vastata, että ei muuten pidä paikkaansa. Minä vaan ymmärrän, että ihmisiähän ne ovat poliittisen eliitin edustajatkin. Tässä koko hommassahan on kyse vallanhimosta ja ahneudesta. Ja nehän ovat ihan tavallisia inhimillisiä piirteitä. Nilkkejä ja vastenmielisiä semmosia, mutta sinänsä täysin ymmärrettäviä.

Kun porukat ovat saaneet leikkiä keskenään samalla hiekkalaatikolla iät ja ajat, niin ottaahan se totta kai armottomasti päähän, kun hiekkalaatikolle tulee uusi kaveri. Joka vielä saattaa viedä ämpärinkin. Ensimmäisenähän siinä tulee mieleen kiukutella, että mene pois, tää on meidän hiekkalaatikko.

Sitä ei vaan oikein ilkeä ääneen sanoa. Pitää keksiä näitä rasismijuttuja, ja pitää ne määrittelemättöminä, niin niitä voidaan käyttää aina tarpeen mukaan. Kun sellasta, mitä ei ole määritelty, on tietysti vaikea kieltääkään.

Mutta joka tapauksessa uskon, että poliittisesta eliitistämme noin 90 % allekirjoittaisi oikein mielellään tuon julistuksen raakaversion. Noin mielessään ainakin. Sääliksi käy heitä, kun puolueen pr-miehet tuovat heille allekirjoitettavaksi sen julkaistavan version, joka menee varmaankin jotenkin näin:

SUURI RASISMINVASTAINEN JULKILAUSUMA

1. Meille sitten tuli se Suuri Työvoimapula että pätkähti.

2. Työvoimapulan huomaamme siitä, että tuhansia luku-, kirjoitus- ja ammattitaitoisia suomalaisia lentää kortistoon jatkuvalla syötöllä.

3. Työvoimapula on ehdottomasti ratkaistava päättäväisellä toiminnalla. Se tapahtuu seuraavasti:

4. Luku-, kirjoitus- ja ammattitaitoiset suomalaiset pidetään kortistossa.

5. Suomeen raijataan urakalla Afrikasta ja islamilaisista maista luku-, kirjoitus-, kieli- ja ammattitaidottomia ihmisiä. Perustetaan ihan värväyskioskeja Afrikkaan.

6. Nämä ihmiset muuttavat suomalaiset iloisemmiksi ja avaraluonteisemmiksi, ja näin ollen työvoimapulasta selvitään tai ainakin meillä on kivoja bailuja. Ja koko touhu on meille kaikille hyväksi. Tää on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

7. Itse asiassa suomalaisia ei ole olemassakaan ja rajatkin ovat vain harhaa. Rajoja ei ole missään. Uskokaa nyt ihmeessä.

8. Vaikka meitä suomalaisia ei ole olemassakaan, niin meillä suomalaisilla on velvollisuus.

9. Vaikka meitä suomalaisia ei ole olemassakaan, niin meillä suomalaisilla on velvollisuus.

10. Vaikka meitä suomalaisia ei ole olemassakaan, niin meillä suomalaisilla on velvollisuus.

11. Näissä pykälissä ei ole minkäänlaista ristiriitaa. Ei niin minkäänlaista.

12. Joka väittää, että näissä pykälissä on ristiriitaa, tai äänestää perussuomalaisia, on rasisti. Rasisti on joko rikollinen tai mieleltään sairas ja kaikki rasistit tulee laittaa illman muuta joko vankilaan tai pakkohoitoon.

13. Jos näitä pykäliä ei uskota ja kirjaimellisesti noudateta, niin vuonna 2012 tulee Nibiru-planeetta ja syö meiltä kaikilta pään.


Ja siinä sitten vakavailmeinen puolueveteraani julistaa julkilausumaa ja yrittää pitää pokkaansa. Oletteko huomanneet, että nää puheet pidetään aina puhujanpöntöstä. Siinähän voi salaa puristaa pallejaan, ettei ala nauramaan kesken kaiken.

Tietysti, voihan se olla sekin mahdollisuus, että poliitinen eliittimme ihan oikeasti uskoo siihen tuubaan, mitä se suoltaa. Jos näin on, niin silloinkin voisi olla yleisen julkilausuman paikka. Se vois mennä vaikka näin:

HOTELLI YRJÖPERSKELEEN JULKILAUSUMA, KAIKEN VARALTA

Maassamme ei ole ongelmana se, että meillä syödään liikaa psyykelääkkeitä. Ongelmana on se, että niitä syövät väärät ihmiset.






Wednesday, January 14, 2009

MATTI JA VALLAN KAAPPAAMINEN

Yhteinen tuttavamme Vanhasen Matti on puhunut pehmoisia Höblän haastattelussa. Lausunnossaan Matti ilmoittaa päättäneensä, että mielipiteen ilmaus äänestämällä saa luvan loppua ja ongelmat ratkaistaan pitämällä niistä turpa kiinni.

Suomessahan on vielä tiettyjä lakeja, jonka mukaan toimitaan toisin, joten Matin lausuntohan ilmoittaa sen, että kaveri uskoo tehneensä vallankaappauksen. Mutta nyt Matti meni nylkemään karhun, ennen kuin se tuli ammuttuakaan. Vallankaappaus pitää tehdä ensin, ja sen jälkeen vasta ruveta sanelemaan, kuinka asiat hoidetaan.

Ei Matti, eihän tämmösestä vallankaappauksesta tule niin mitään. Täytyykö tääkin sulle rautalangasta vääntää? Vai oliskos tässä tapauksessa ratakisko parempi? Tulis selkeämpi kuvio, eikä jäis tulkinnan varaa.

Vallankaappauksethan tehdään kahdella tavalla. Perinteisellä tai kaljupäisellä.

*

1. Perinteinen tapa

Tämä homma menee niin, että otat vaivihkaa yhteyttä sopiviin upseereihin sopivissa varuskunnissa. Tässä tapauksessa sopivia yksiköitä ovat Kaartin Jääkärirykmentti, Karjalan Prikaati, Utin Jääkärirykmentti ja Porin Prikaati. Ensiksi sinun tietysti pitää saada upseerit vakuuttuneeksi, että maallemme on parasta, että juuri sinulle keskitetään ehdoton valta.

Tämän jälkeen upseerit laittavat joukko-osastot valmiustilaan ja iskevät sopivana ajankohtana. Esimerkiksi jouluaatto ja juhannus ovat sopivia ajankohtia. Erikoisjääkärit iskevat hallinnon elintärkeisiin kohteisiin, hiljentävät vastarinnan ja ottavat tv:n ja radion hallintaansa. Sen jälkeen Helsingin kaduille ajetaan suuri määrä Leopardeja, CV 90-vaunuja ja Paseja. Pian tämän jälkeen voit pitää puheen kaikilla tv-kanavilla ja ilmoittaa, että se on jatkossa Vanhasen Matti, joka sanoo, onko pelut pieniä vaiko ei.

Jos tämä vallankeikaus hoidetaan esmes juhannuksena, on kansa sen verran kännissä, että homma hoituu helposti. Nyt sinun tulee vaan vakuuttaa upseerit tämän toimenpiteen välttämättömyydestä, ja siinä saattaa olla vielä hieman hankaluuksia.

2. Kaljupäinen tapa

Eli tässä tapauksessa toimit niin kuin Urho Kekkonen. Kehität vaan itsellesi niin tolkuttoman poliittisen ja jätkämäisen karisman, että kaikki tekee just niin kuin haluat ja kiittävät päälle ja pyytävät vielä uudet annokset lisää. Kaduille ei tarvita tankin tankkia.

Se, mikä tässä tapauksessa voi tuottaa ongelmaa, on se, että karismasi Kekkoseen verrattuna on tasoa peltivati takapihalla. Ihmiset muistavat sinut edelleenkin varamiehenä, joka pääsi hommiinsa, kun Anneli Jäätteenmäki tunaroi. Ehkäpä tapauksessasi tämä ”perinteinen tapa” on sittenkin helpompi.

*

Mutta sinun tulee muistaa, että se vallankaappaus tulee tehdä ensin, ennen kuin alkaa Augusto Pinochetiä leikkimään.

Näin Hotelli Yrjöperskeleen respasta katsottuna toimintasi vaikuttaa epätoivoiselta. Pelkäät, että Perussuomalaiset vievät kepun äänet seuraavissa vaaleissa. Ja niinhän siinä käykin.

Saattaahan se tietysti olla, että ihan oikeasti uskot monikulttuuriuskontoon. Siinä tapauksessa sinun kannattaisi ottaa välittömästi hommastasi loparit ja siirtyä Nurmijärvelle viljelemään biodynaamista parsaa. Meinaten, julkinen tukesi tietyille aatteille on tupannut merkitsemään kuolemansuudelmaa sille aatteelle.

Opetithan vuonna 1985 Baltic Star-tapauksessa että Neuvostoliitto on pysyvä, ja Baltian maitten itsenäisyyshaaveilut hullun touhua. Kuinkas kävi? Tästähän voi laskeskella, että tää monikulttuuriuskovaisuus lopettaa itse itsensä tarpeettomana vuonna 2015. Tavallaan kai sinua tulisi kiittää.

Friday, January 9, 2009

ERÄÄSTÄ YKSITTÄISTAPAUKSESTA

Seurailen aina silloin tällöin Suomen Sisun keskustelupalstaa, vaikka en aikoihin enää ole kommentoinut. Hiljattain huomasin palstalla tämmösen kirjoituksen:

”Sunnuntai iltana tuli poliisilta varoitus VR:lle, että Vantaankosken rataosuudella liikkuu noin 30 nuoren somalin joukkio pesäpallomailoin ja mattoveitsin aseistautuneena. He kuulemma etsivät pahoinpitelyn kohteeksi Suomalaisia nuoria. Tavattaessa pyydettiin ottamaan yhteyttä poliisiin.

Tällainen viesti siis tuli junahenkilökunnan työpuhelimiin. En tiedä mitä illan ja yön aikana tapahtui.”


Tuumasin vain ohimennen, että näinköhän kumminkaan, eihän tää vielä ihan Malmö ole ja kaipa tuosta mediassa edes pikku-uutinen olis ollut. Vaan asia jäi hieman vaivaamaan ja otin yhteyttä pariin kaveriini, jotka työskentelevät VR:llä siellä päin Suomea ja he vahvistivat, että juttu pitää paikkansa.

He olivat saaneet ilmoituksen VR:n turvakeskukselta, joka taas saa tietonsa poliisilta. Koska he olivat olleet eri rataosuudella, he eivät tienneet tilannetta tarkemmin, mutta kertoivat kuulleensa, että mitään hyvin suuria ottaanlyömisorgioita ei sitten onneksi ollut tullut. He osasivat sanoa myös, että tämmösiä uhkatilanteita on ollut pari kertaa aikaisemminkin.

Pahimmalta siis vältyttiin. Liekö syynä se, että paikalle on tuotu tarpeellinen määrä virkavaltaa? Vai liekö joku somaliporukassa saanut älykkyyskohtauksen ja saanut muutkin vakuutettua siitä, että astaloitten kanssa riehuminen on hullun touhua? Vai onko somaleilla vaan tullut pupu pöksyyn?

Joka tapauksessa se seikka, että kolmekymmentä X-kansan edustajaa etsii aseistautuneena Y-kansan edustajia väkivaltatarkoituksessa on asia, jonka luulis ylittävän julkisuuskynnyksen suvaitsevaisessakin mediassa. Ajatellaanpa jos asia olisi ollut toisinpäin ja kolmekymmentä suomalaista olis jahdannut somaleita? Lööpit kirkuisivat rasistisen väkivallan leviämisestä Suomessa.

Ja selväähän on, että eihän tämä viimeiseksi kerraksi jää. Tuuri ei jatku loputtomiin. Jos pannaan yhtälöön kolmekymmentä vatipäätä, pesäpallomailat ja joukkohysteria, on yhtälön lopputuloksena ruumiita. Ja jossain vaiheessa suomalaiset vastaavat takaisin. Somaleilla saattaa olla käsitys, että suomalaiset ovat lammasmaista väkeä. Ja helposti semmosen kuvan saakin, koska porukat pääosin noudattavat lakia hyvin tarkkaan. Vaan samaan aikaanhan vaahdotaan suomalaisten väkivaltaisuudesta. Ja tottahan sekin on. Suomalaiset ovat hyvin vittumaista väkeä, kun mitta tulee täyteen.

Tässä tapauksessahan on selvästi pyritty, ja organisoidusti vielä, rasistiseen väkivaltaan. Rasistista väkivaltaa on yleensä pidetty äärioikeistolaisten leipälajina. Ja suvaitsevaistomme, Paavo Lipposta myöten, jaksaa meuhkata äärioikeiston noususta. Olisiko se suomalainen äärioikeisto nyt löytynyt? Natsithan ovat pirun ovelia, ei niitten metkuista tiedä. Jos ne ovatkin naamioituneet?

Vaan tämä tapaus, monien joukossa, osoittaa, että niin medialle kuin poliittiselle eliitille tavallisten suomalaisten turvallisuus kuuluu kategoriaan ”herttaisen yhdentekevä”.