Monday, October 29, 2012

EILEN

Suomessa pidettiin eilen kunnallisvaalit. Ja turpiinhan siellä persuille tuli, että tukka taipui, eduskuntavaaleihin nähden. Tulosta voi kuitenkin pitää kohtuullisena saavutuksena, ottaen huomioon minkälainen haisunäädän kusimyrsky niin puoluetta kuin sitä sympatiseeraavia ihmisiä kohtaan on viimeisen puolentoista vuoden aikana heitetty.

Puolueen kannattajathan on määritelty Kontulan kapakoissa istuviksi syrjäytyneiksi, mielenterveysongelmaisiksi, sairaseläkeläisiksi ja alkoholisteiksi. Tietysti itselle tulee mieleen, että onko syrjäytyneisyys, mielenterveysongelmaisuus ja sairaseläkkeellä olo yleensäkään sellainen syy, että ihmiseltä tulisi viedä niin mielipide kuin äänioikeus pois. Eikä äänioikeutta viedä alkoholistiltakaan. Yleensäkin tässä tapauksessä sekä todistamisvastuu että tähän asti rikoksettoman tilan todistaminen rikokseksi lienee syyttäjällä.

Luonnollisesti perussuomalaisten kannattajia ja tietysti meitä vähän sinne päin kallellaan olevia blogikirjoittajia on todisteltu äärioikeistolaisiksi, ja natsikorttiahan edelleenkin kuvitellaan sellaiseksi jokeriksi, että se tukkii turvat ilman sen kummempia perusteluita. Ainakin Vesa Puuronen uskoo tähän, ja häntähän media mielellään kuuntelee.

Yleensä ja erikseen on viimeisen puolentoista vuoden aikana todettu kerta toisensa jälkeen, että perussuomalaisten äänestäminen ja yleensä kannattaminen on vastenmielistä, äärioikeistolaista, hävettävää, rikollista, ja se suorastaan kehittää ihmiselle vastenmielisen rikkimaksaa muistuttavan ominaishajun, jonka vuoksi kukaan tiedostava ja hyväksyttävät mielipiteet omaava ihminen ei suostu istumaan hänen viereensä bussissa ja oikeastaan se rikkimaksalle haiseva tyyppi saisi kävellä.

Lisäksi viime vaalien jälkeen tässä ns. sosiaalisessa mediassa tuli esiin kirjoituksia, joitten mukaan perussuomalaisille tartteis tarjota parantava annos ysimillistä, mutta eihän se niin iso asia ole. Menee hyvänä vitsinä ja oikeutettuna suuttumuksen osoituksena. En yhtään epäile, etteikö niskalaukausmetodia tarjota persuille sosiaalisessa mediassa nykyisinkin, mutta lienee niin, että persujen kannattajilla ei ole 24/7-koneistoa tönkimässä facebookia, toisin kuin vastapuolella.

Yhtä kaikki, jos se ryönä, mitä persujen ja heidän kannattajien päälle on viimeisen puolentoista vuoden aikana heitetty, olisikin heitetty persujen taholta vaikkapa tiettyjä ns. edistyksellisten tahojen diggaamia vähemmistöjä kohtaan, niin leivätöntä pöytää olisi luvassa illman muuta.

Huvittavinta on se, että juuri ennen kunnallisvaaleja Helsingin Sanomat antoi julki pääkirjoituksen, jossa se valitti, että poliittisessa keskustelussa on esitetty halveksuntaa toisia ihmisiä kohtaan. Niin. Halveksunta on tuomittavaa, jos se esitetään tiettyjä ihmisiä kohtaan. Halveksunta on edistyksellisyyttä, jos se esitetään tiettyjä toisia ihmisiä kohtaan.

Ja toimihan se. Vaikka tietysti persut yli kaksinkertaistivat kunnanvaltuustopaikkansa. Kai tässä kävi niin, että moni koulukiusattu meni koulukiusaajiensa selän taakse ja kuvitteli, ettei häntä kiusata enää, kun hän on koulukiusaajiensa puolella.

Se on tietysti tunnustettava, että persujen vaalikampanja oli jotenkin vaisu, ja viimeisen puolentoista vuoden aikana Soini on kiltisti kurmottanut omiaan aina kun media on sitä pyytänyt. Anteeksipyytämisen kannattaisi alkaa pikku hiljaa loppua. Lisäksi moni ihminen kai kuvitteli, että Jytky 2 tulee itsestäänkin ja jäi kotiin. Ei se tule kuin äänestämällä. Nythän Nukkuvien Puolue korjasi suurimman potin.

No, joka tapauksissa kunnanvaltuustoissa on nyt huomattavasti tukevampi vastavoima kuin vielä hetki sitten. Ei niin suuri, kuin odotettiin, mutta pystyy silläkin jäynää tekemään. Kunnissahan voi jotain yrittääkin. Eduskunnassa Nännistis-Lellistinen Liitto jyrää seuraaviin eduskuntavaaleihin asti ihan miten lystää.

Sunday, October 28, 2012

TÄNÄÄN

Tänään järjestetään Suomessa kunnallisvaalit. Vaalien kunniaksi liputetaan siniristilippua.


Käykääpäs äänestämässä. Jos ei muuten, niin piruuttaan.












Meikäläisen osuus vaalipropagandassa on täytetty ja lähden tästä äänestämään. Ne, jotka ovat oman osuutensa jo tehneet, voivat vaalistudiota odotellessa nauttia hyvästä musiikista ajalta, jolloin laulajat osasivat laulaa, soittajat soittaa, säveltäjät tekivät ihan oikeita sävellyksiä, tukka oli liian pitkä vasta silloin, kun se roikkui kitaran kielten päällä ja haittasi soittamista ja ennen kaikkea jolloin Suomi-rapista ei tiedetty yhtään mitään. Ja ettei tämä liian suomalaiskansallismieliseksi menisi, niin annetaan tilaisuus yhdysvaltalaiselle Kansas-yhtyeelle. Kappale on nimeltään The Pinnacle: Tuosta linkistä, olkaa hyvät.


Saturday, October 27, 2012

HUOMENNA

Helsingin hovioikeus meni ja vahvisti käräjäoikeuden tekemän päätöksen. Eli kaksi tekohetkellä 15 ja 16-vuotiasta heppua menivät ja raiskasivat suomalaisen 15-vuotiaan tytön ja saivat rangaistuksekseen 1 v ja 11 kk ehdollista vankeutta sekä 90 tuntia yhdyskuntapalvelua. Sitä, mitä tiedotusvälineet eivät kovin suuresti mainosta, on se, että heppujen sukunimi ei ole Virtanen ja he olivat tulossa koraanikoulusta.

Omassa työssänihän olen valitettavan tottunut siihen, että vasemmistohumanistinen järjestelmämme pyrkii kaikin mahdollisin keinoin auttamaan rikoksentekijää, ja rikoksen uhrilla ei ole sille paskankaan väliä. Riippumatta siitä, mitä etnistä ryhmää rikoksentekijä edustaa. Tilanne on mielestäni sairas, koska tiedän hyvin, että nämäkin koraanikoulusta kotiin kulkeneet ja siinä sivussa hieman suomalaislihasta nauttineet hemmot eivät edes miellä tulleensa rangaistuksi. Hehän kävelivät oikeudesta ulos. Vapaana.

Samalla voisi muistuttaa, että eräs tamperelainen, han-suomalainen omaehtoinen kansantaiteilija sai poliitikkoihin ja korkeisiin viranhaltijoihin kohdistuneesta poskensoitostaan 2 v ja 4 kk ehdotonta vankeutta. Kysehän on Seppo Lehdosta, jonka poskensoitto oli kiistatta törkeää, mutta mies tyytyi soittamaan poskea, eikä työntänyt lisääntymisvälinettään kenenkään poskeen väkivalloin, toisin kuin nämä koraanikoululaiset. Silti se oli Seppo, joka istumaan lähti.

Näistä koraanikoululaisista, jotka eivät tyytyneet pelkkään poskensoittoon, totesi käräjäoikeus seuraavaa:

Käräjäoikeuden mukaan tämänkaltainen teko olisi aikuisten miesten nuorelle 15-vuotiaalle tytölle tekemänä äärimmäisen vakava rikos. Käräjäoikeus luonnehti poikia kuitenkin "oikeudellisesti lapsiksi".

Ja tähän minä totean, että paskapuhetta. Koraanikoululaiset eivät olleet oikeudellisesti lapsia. Mutta he olivat pienen suomalaisen ihmisryhmän lemmikkejä, ja lemmikkinä ollessaan he nostavat tämän pienen suomalaisen ihmisryhmän suvaitsevaa egoa. Ja taas se suurempi suomalainen ihmisryhmä, joka ei ole asiasta niin innostunut, elättää heidät. Ja ehkäpä jonkun heistä tytär kohtaa nämä koraanikoululaiset jatkossakin.

Huomenna Suomessa on kunnallisvaalit.

Lukija voi heittää aiheellisen kysymyksen: voiko kunnallisvaaleissa vaikuttaa tällaisiin asioihin?

Ja vastaus on selkeä: ei voi. Oikeusjärjestelmämme on mätä, ja sen toimintaan ei kunnanvaltuustot voi vaikuttaa.

Mutta kunnallisvaaleissa voi vaikuttaa siihen, että otetaanko kuntaan asukiksi näitä kalliisti elätettäviä ja kipeästi purevia kaksijalkaisia lemmikkejä siksi, että pienelle osalle kuntalaisia tulisi tulisi tiedostava ja osallistuva hyvä mieli.

Erityisesti kunnallisvaalit ovat tärkeät Helsingissä. Äänestämällä voi vaikuttaa siihen asiaan, onko Helsingin kaupungin prioriteettina todellakin se, että rakennetaan suuria asuntoja näitten lemmikkien suurperheille. Vai olisiko Helsingillä ehkä joitain tarpeellisiakin asioita, joihin satsata?

Jos äänestäjä haluaa, että nykymeininki jatkuu entisellään, täytyy hänen tietenkin äänestää nykyisiä valtapuolueita. Nehän eivät muuta tyyliään ja tapojaan. Eihän heillä siihen ole mahdollisuuttakaan, sillä silloinhan he toteaisivat olleensa alunperinkin väärässä.

Mutta – toisin kuin valtapuolueet ja media väittävät – maailma ei ole valmis ja todellisuus ei ole kiveen hakattu. Asioihin voi vaikuttaa vaikkapa äänestämällä. Suosittelen. Kannattaa yrittää.

Thursday, October 25, 2012

TURVAT AVOIMESTI TUKITTUNA

Tässä tuoreeltaanhan eräs heppu meni polvilleen pääministerimme Jyrki Kataisen eteen, tarjosi miehelle keklua kahvapuoli edellä ja tiedusteli pääministeriltä mahdollista eutanasia-apua. Hotellin respassa ei ollut oikeastaan tarkoitus puuttua koko asiaan, siitä on kyllä pulistu muualla, mutta kun Helsingin Sanomat teki tapahtumasta omia johtopäätöksiä, niin ammutaan nyt hieman tästäkin pusikosta.

Mitä tulee HS:n pääkirjoitukseen ja yleensäkin uutisointiin asiasta, niin siitä saa helposti sellaisen kuvan, että kyseessä oli tilanne, jossa julmalla palkkamurhaajalla Shakaalilla oli pääministerimme pää ristikolla, liipaisimesta etuveto jo vedettynä ja ainoastaan turvamiesten sankarillinen toiminta pelasti Suomen sodanjälkeisen ajan parhaan pääministerimme turvaamaan elämäämme myös tuleville päiville.

HS:n pääkirjoituksessa lehden pulinamopedi on selkeästi viritetty ylikierroksille ja siinä ylitetään komeasti neljänkympin rakennenopeus, sillä siinä vedetään yhtäläisyysmerkit tämän, mediassa lievästi väritellyn tapahtuman ja (no enpä olis arvannutkaan) sosiaalisen median välillä. Pääkirjoituksessa puhutaan kyllä vielä myös tästä jo kovasti kuluneesta vihan lietsomisesta, mutta siinä otetaan mukaan nyt myös termit halveksunta ja mustamaalaus. Odotettavissa on, että jo varsin väljähtyneen vihapuhe-termin tilalle on pian tulossa halveksuntapuhe ja halveksuntakirjoitus.

Hotellin respassa on jo vuosia todettu, että tämän vihapuhehysterian syynä ei suinkaan ole tietyt tänne muuttaneet kansakunnat, vaan ihan kotimaisten median edustajien, poliitikkojen ja korkeitten viranhaltijoitten henkinen pipi. Ja henkinen pipi on syntynyt näistä halveksuntakirjoituksista, joissa kyllä itse asiassa on kommentoitu sitä, että henkisen pipin kohde on puhunut pehmoisia / toiminut törppöillen / molempia. Kommentointi on arvostelua, arvostelu on halveksuntaa, halveksunta on vihaa, ja vihahan onkin jo kielletty rikos.

Halveksuntakirjoituksen kohteeksi joutuminen on kovastikin helppoa todistaa. Nykyisinhän kyse on kokemisesta. Jos ihminen kokee joutuneensa rasismin kohteeksi, hän on joutunut rasismin kohteeksi. Jos ihminen kokee joutuneensa seksuaalisen ahdistelun kohteeksi, hän on joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Ja tietenkin, jos ihminen kokee joutuneensa halveksunnan kohteeksi, hän on joutunut halveksunnan kohteeksi.

Tuoreeltaanhan halveksumiskirjoituksen kohteeksi joutui se HS:n toimittaja, joka käytti jutussaan käännöstekstiä ja väitti haastatelleensa suomalaisia. Eräs bloggaaja käräytti toimittajan, ja seurauksena oli epäilemättä silkkaa halveksuntaa. Tietysti aiheellista sellaista, mutta kun se epäilemättä sai aikaan toimittajalle henkisen pipin, niin eihän toimittajaa olisi saanut käräyttää.

Yhtä lailla halveksumiskirjoitusten kohteeksi joutui neljä vuotta sitten myös HS:n toimittaja, joka käytti ns. luovaa tilastojen tulkintaa ja väitti, että Lapissa tapetaan enemmän ihmisiä kuin Afrikassa. Blogirintama osoitti, että kirjoitus oli satua ja suhinaa, ja tätähän ei saisi tehdä, sillä silloin toimittaja on joutunut halveksumiskirjoituksen kohteeksi, ja se aiheuttaa hänelle henkisen pipin. Ongelma ei ole se, että toimittaja puhuu paskaa. Ongelma on se, että joku osoittaa toimittajan puhuvan paskaa. Jos kirjoitus sisältää arvostelua, sen voi tulkita halveksunnaksi. Joko ihan oikeasti suutuksissaan tai sitten mukavan taktisesti.

Mikä on sitten lopputulema, johon pääkirjoituksen tehnyt toimittaja haluaa päätyä? No, tietenkin:

Mitä useampi sivusto osaa asettaa puheelle luontevat, muita ihmisiä kunnioittavat rajat, sitä vähemmän annetaan elintilaa toimintamalleille ja ajattelulle, jotka saattavat kärjistyä arvaamattomiksi teoiksi.

Eli älkää kirjoittako halveksuen, tai voitte saada aikaan poliittista terrorismia. Tuo termi ”luontevat rajat” on muuten varsin mainio, sillä sillähän voi tarkoittaa suurinpiirtein mitä tahansa. Kysehän on silloin vain siitä, kuka nämä ”luontevat rajat” saa määrittää, ja epäilemättä toimittajan mielestä yksi määrittelijöistä on Helsingin Sanomat, koska onhan HS ollut kovastikin halveksuntakirjoitusten kohteena. Mitä muuten tulee ihmisten kunnioittamiseen, niin muistuttaisin toimittajaa siitä, että kunnioitus edelleenkin ansaitaan, sitä ei saa ruinaamalla eikä viranomaispäätöksellä. Pääkirjoituksen otsikko muuten oli ”puolustetaan avoimuutta”. HS:n näkemys avoimuudesta on varsin omalaatuinen, joskaan ei ainutlaatuinen.

Mielenkiintoista on sinänsä huomata, että HS:lla alkaa liittolaiset vähetä. Jopa Yleisradio uutisoi lehden tuoreesta käännöstörppöilystä pääuutislähetyksessään, ja sitähän sen ei ollut mikään pakko tehdä. Täältä pusikosta käsin on tietysti mukavaa seurata naama hymyntirrillä, kun korppi nokkii korpin silmää. Voi olla pian niin, että levikkinsä kanssa hätää kärsivällä HS:lla on liittolaisenaan enää aamukahvi. Ihmiset kun tykkäävät lukea kahvinsa kanssa jotain mikä rapisee. Ehkä lehden kannattaisi päivittää mainontaansa, vaikka tyyliin: ”Helsingin Sanomat: rapisee aamuisin vielä tabloidinakin”.

Monday, October 22, 2012

ITSENSÄ YLENTÄMINEN JA HÄPEÄN HÄÄTÖ

eli vaalihajatelmia hotellin respasta 2 eli vaihtoehtoinen pääkirjoitus

Niin kuin aikaisemmin tuli todettua, vaalikamppailu jatkuu ja ottaen huomioon sen, että vaaleissa ei ole ensinkään kyse maahanmuuttoasioista, niin siihen nähden mediamme pitää maahanmuuttokysymyksiä varsin ansiokkaasti tapetilla. Käytetään ensin kirjoituksen taustaksi hieman apuna maanmainion Roopen Mediaseurantaa, ja katsotaan mitä medialla on meille sanottavana:

19.10. Kainuun Sanomat toivottaa maailman meillekin tervetulleeksi kylään ja asumaan sekä syyttää kainuulaisia äänestäjiä todellisuudentajun menettämisestä, kun he eivät ymmärrä, että maahanmuuttajia tarvitaan korjaamaan vääristyvää huoltosuhdetta. Nimetön pääkirjoituksen kirjoittaja pitää sinänsä epärealistisena kuvitelmana, että Kainuu voisi houkutella työvoimaa Suomesta, mutta jostain syystä hän uskoo, että ulkomailta osaavaa työvoimaa on tarjolla. Sitä, kuinka Kainuuseen saadaan työpaikkoja, hän ei kerro, mutta lausuu toki taikalauseen ” toki aina löytyy ehdokkaita, jotka ratsastavat ennakkoluuloilla ja peloilla, vaikka tajuaisivatkin tilanteen.”

Kainuu, elokuu 2012:

- työttömät työnhakijat: 4.367
- avoimet työpaikat: 389


*

14.10. Kalajokilaakso muistuttaa, että tulee uskoa ennemmin Tilastokeskukseen kuin kauhutarinoihin maahanmuuttajista, toteaa, että työikäinen väestö vähenee sadoilla tuhansilla ilman maahanmuuttajia ja ihmettelee, että ”miten ihmeessä tämä huoltosuhteen heikkeneminen oikaistaan, jos rajat pannaan kiinni?” Kalajokilaakso peräänkuuluttaa osaavaa ja koulutettua työvoimaa.

Pohjois-Pohjanmaa, elokuu 2012:

- työttömät työnhakijat: 20.399
- avoimet työpaikat: 2.085


*

13.10. Savon Sanomat toteaa, että muiden apu on tarpeen ja muistuttaa myös Tilastokeskuksen tuoreista väestöennusteista sekä päätyy johtopäätökseen, että ”nykyistä hyvinvoinnin tasoa ei Suomessa kyetä säilyttämään ilman maahanmuuton kasvua.” Erityisesti Savon Sanomat kaipaa maahanmuuttajia Itä- ja Pohjois-Suomeen, jossa muutos on muuta maata nopeampaa.

Pohjois-Savo, elokuu 2012:

- työttömät työnhakijat: 11.453
- avoimet työpaikat: 1.156


*

12.10. MTV3: uutiset toteaa, että ” kaikkien suomalaisten kannattaa toivoa, että Suomi pystyy houkuttelemaan maahan entistä enemmän muuttajia ulkomailta - hyvinvoinnin kasvu ja työvoiman riittävyys ovat lähivuosikymmeninä maahanmuuton varassa.” MTV3 vetoaa tässä, kas, Tilastokeskuksen tuoreisiin väestöennusteisiin.

Suomi, elokuu 2012:

- työttömät työnhakijat: 246.332
- avoimet työpaikat: 28.140


*

12.10 Monitori-lehdessä meidän kaikkien tuttu Ritva Viljanen toteaa yhdessä haastattelussaan, kaksi melko mielenkiintoista asiaa. Aluksi hän tosin toteaa optimistisesti, että maahanmuutto on Helsingille ennen kaikkea mahdollisuus ja kilpailutekijä. Vaan sitten ne pari asiaa:

- Helsinki on maahanmuuttajien kannalta vetovoimainen paikka, koska täällä on paljon nuorta ja koulutettua työvoimaa eikä juurikaan työvoimapulaa.

- Viljanen myöntää, että maahanmuuton ja kotoutumisen näkymät ovat Helsingille myös haaste: 17 prosenttia kaikista Suomen syrjäytyneistä nuorista asuu pääkaupunkiseudulla, ja näistä 44 prosenttia on maahanmuuttajia.


Hotellin respassa tämä tulkitaan omalla tavallaan, mutta jokainenhan tekee tulkintansa itse.

*

11.10. Kaleva-lehti toteaa taas vaihteeksi, että ”On hyvä muistaa, että toivo paremmasta elämästä on aina ajanut ihmisiä liikkeelle. Yli miljoona suomalaistakin on lähtenyt maasta; eniten Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan ja Ruotsiin.” Ja taas vaihteeksi jättää toteamatta, että suomalaisia vastassa ei ollut suomalaisiin erikoistunut maahanmuuttoteollinen kompleksi ja puolestaloukkaantumiskoneisto.

Pohjois-Pohjanmaa, elokuu 2012:

- työttömät työnhakijat: 20.399
- avoimet työpaikat: 2.085


Kovasti toisensa kaltaisia ja ennustettavia nämä kirjoitukset ovat. Olisi piristävää nähdä joku pääkirjoitus, joka käsittelee näitä kysymyksiä toisesta vinkkelistä. Vaan koska eihän sellaista tule, niin väsäsin sellaisen itse. Mm. Helsingin Sanomat saa tämän rauhassa kopioida, mikäli pääkirjoitusten aiheet joskus tuntuvat olevan hakusessa:

*

Pääkirjoitus: itsensä ylentäminen ja häpeän häätö

Kunnallisvaaleja käyvässä Suomessamme on jaksettu muistuttaa, että vaalit ovat paikallisvaalit, jolloin maahanmuuttokysymyksiin ei ole tarpeellista puuttua. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että maahanmuuttokysymyksiin ei tule puuttua silloin, jos asiasta on lausuttavana jotain negatiivista. Maahanmuuttomyönteistä valistusta (tunnettiin ennen myös nimellä propaganda) taas tuotetaan median toimesta kansalle luettavaksi aina vaan entistä enemmän ja siinä ei ole mitään ihmeteltävää eikä varsinkaan kyseenalaistettavaa.

Maahanmuuton uskonnolliselle taholle kohonnutta ylistystä on Suomessa jatkettu nyt noin parikymmentä vuotta. Tämän ylistys näyttää kiinteytyneen kolmeen, jatkuvasti toisiaan seuraavaan sykliin (mitkä tietysti aika ajoin menevät limittäinkin):

1. Väestöpoliittinen vaihe, jossa vedotaan jossain vaiheessa alkavaksi ennustettuun työvoimapulaan. Tähän vaiheeseen kuuluu muistuttaa, että Suomeen on 1800-luvulla tullut yrityksiä perustaneita maahanmuuttajia ja muuttivat-han suomalaisetkin.

2. Kulttuurinrikastusvaihe, eli vaihe, jossa perustellaan ahdasmielisen suomalaisen kulttuurin vaativan väriä, iloa ja hymyä, erityisesti eksoottisesta suunnasta. Tähän vaiheeseen kuuluu muistutukset siitä, että haluavatko suomalaiset luopua mm. pizzan syömisestä.

3. Riivaajan manaamisen vaihe, joka alkaa silloin, kun vaiheet 1 ja 2 on perusteltu nurin ja niihin vaiheisiin liittyvä propaganda on muutenkin vuodeksi pariksi polttanut itsensä loppuun, lähinnä siksi, että propaganda on jossain vaiheessa muuttunut parodiaksi itsestään. Tässä vaiheessa erityisesti syyllistetään suomalaisia vääristä asenteista ja ajatuksista sekä vaaditaan sananvapauden tuntuvaa rajoittamista sananvapauden turvaamiseksi ynnä mielellään hieman päitä vadille.

Meillä Suomessa ollaan tällä hetkellä siirtymässä tässä ikuisessa tiedostavan luonnon kierrossa taas vaihteeksi vaiheeseen yksi. Tulevaan työvoimapulaan vetoaminen ei ole vähään aikaan ollut kovinkaan muodikasta, sillä edellisen, veret seisauttavan työvoimapulan ennustettiin alkavan hetikohta silloin kuin ajastaika vaihtuu vuodesta 2009 vuoteen 2010, ja sehän meni hieman läskiksi. Elämme nyt vuorokautta 1.026 Jälkeen Suuren Työvoimapulan, ja maassamme on 246.332 työtöntä työnhakijaa ja 28.140 avointa työpaikkaa. Lisäksi vuoden 2010 ennustetun työvoimapulan aiheuttajaksi määritellyt suuret ikäluokat ovat nyt 62 – 67-vuotiaita.

Kun ottaa huomioon kuinka nolosti tälle aikaisemmalle työvoimapulalle kävi, voi äkkiseltään ajatella, että uuden ennustamisessa kannattaisi vielä ainakin pari vuotta passailla, mutta sehän ei ole este, sillä poliittinen muisti on lyhyt, ja tilastokeskus on tehnyt jälleen uuden väestöennusteen työikäisen väestön määrän dramaattisesta vähentymisestä. Tilasto on siinä mielessä viisas, että se kurkottaa useamman vuosikymmenen päähän eikä aivan lähivuosiin. Joka tapauksessa nyt on jälleen jotain, johon nojata ja aloittaa maahanmuuton itsestäänselvyyden julistamisen vaihe numero yksi taas kertaalleen täysin voimin ja intoa puhkuen, aivan kuin vaihe yksi olisikin keksitty vasta ihan hiljattain.

Tässä hyvinvointiyhteiskuntaa puolustavassa innossa tosin unohtuu jo se parinkymmenen vuoden kokemuksen todeksi osoittama asia, että taloudellista huoltosuhdetta parantavat vain työikäiset ja työkykyiset ihmiset, joilla on työpaikka. Taloudellista huoltosuhdetta ei paranna se, että Suomeen tulee työikäisiä mutta työkyvyttömiä  ja työpaikattomia ihmisiä, jotka elävät koko ikänsä maassa käytännössä eläkeläisinä, samaan aikaan kun kantasuomalaisten eläkeikää suunnitellaan nostettavaksi vain ylemmäksi. Ja valitettavasti suomalainen yhteiskunta, jossa on korkea verotus ja korkea sosiaaliturva suosii nimenomaan tällaista muualta tulevaa ja aikaista eläköitymistä tavoittelevaa väkeä. Yrittäjän kannattaa mennä Yhdysvaltoihin.

Maahanmuuton itsestäänselvyyden vaihetta yksi julistavilla on myös syvä huoli siitä, riittääkö hoitoalalle työntekijöitä. He pitävät jotenkin itsestään selvänä sitä, että hoitoalan työntekijällä on automaattisesti mukanaan rahoitus, jolla hän kustantaa oman työnsä. Valitettavasti hoitoalan työntekijä työllistetään niillä veromarkoilla, jonka maan vientiteollisuus tekee. Vaiheen yksi julistajilla on suuri huoli siitä, saadaanko hoitoalan tehtäviin tarpeeksi maahanmuuttajia, mutta ei huolta huomisesta siitä, riittääkö siihen kustantajia. Hoitoala on äärimmäisen tärkeä, ja suomalaisten on loppulaskussa aihetta olla varsin ylpeitä niin terveys- kuin sosiaalipalveluistamme, mutta ne ovat palveluita, joihin tarvitaan rahaa, ja rahan tässä maassa tekee vieläkin yksityinen sektori. Joka on viime vuosina ottanut aina vaan ankarampaa osumaa.

Jossain vaiheessa vaihetta yksi sitten todetaan, että taloudellisten seikkojen tylsä jauhaminen on tylsää ja tylsääkin tylsempää ja silloin onkin aika lyödä hippivaihde päälle ja siirtyä Vesimiehen Aikaan, eli vaiheeseen kaksi. Jolloin noin 67 toimittajaa per viikko toteaa, että sijaintiinsa ja raaka-ainevaroihinsa nähden sinänsä varsin menestyksekäs Suomi on sisäiseltä olemukseltaan köyhä ja tylsä, ja siksi se tarvitsee väriä, bailuja ja eksotiikkaa. Tämä vaihe on varsinkin toimittajalle varsin helppo, sillä hänen ei silloin tarvitse esittää ekonomia, vaan voi palata turvalliseen ammatilliseen alkukotiinsa eli kouluainetta väsäävään kaunista angstia potevaan lukion ensiluokkalaiseen, jota ihmettelee, että tajuatteko te juntit, että ilman ulkomaalaisia teillä ei olisi pizzaakaan ja suomalaisuutta itsessään ei ole koskaan ollutkaan.

Uudestaan käyntiin lyödyn vaihe kakkosen alussa innostus on kova, mutta hippikesä 1999 / 2002 / 2005 / 2008 / 2011 / 2014 kuihtuu pian, kun aletaan huomauttaa että on huomattavasti halvempaa ostaa kadut täyteen värikästä tyykiä kuin asiakseen elättää värikkään orvaskeden kantajaa. Samalla saatetaan muistuttaa tietyistä seksuaalirikos- ja väkivaltatilastoista. Siinä vaiheessa solmuvärjätty paita vaihdetaan kovempiin kauluksiin, vedetään nuttura mahdollisimman tiukalle ja siirrytään (jälleen kerran) vaiheeseen kolme.

Vaiheeseen kolme kuuluu varsin sovellettu medianäkemys siitä, mikä on uutisoitavaa ja mikä ei. Mikäli perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokas puhuu facebookissa rumia, se on ilman muuta sensaatio. Sen sijaan jos demareitten kunnanvaltuutettu mäiskii poliisia pampulla ja sylkee tämän päälle, ei kyseessä ole kummoinenkaan juttu, eikä demareilta vaadita julkista irtautumista virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta.

Yhtä kaikki, vaiheissa kaksi ja kolme menee mukavasti parikin vuotta, jolloin voidaan jälleen palata vaiheeseen yksi, ja vaatia maahanmuuttajia, koska maata uhkaa veret seisauttava työvoimapula.

Ja tässä vaiheessa päästään pääkirjoituksen varsinaiseen aiheeseen, ja isoon kysymykseen.

Miksi?

Miksi nähdä moinen vaiva? Miksi yrittää todistaa jotain, jonka kaksikymmentä kulunutta vuotta ovat osoittaneet keksityksi? Miksi pyörittää tuota samaa ympyrää uudestaan ja uudestaan?

Voisiko kyseessä olla sittenkin hyvin yksinkertainen inhimillinen asia, eli pelko joutumisesta naurunalaiseksi?

Palataan ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin. Silloin käyttöjärjestelmän nimeltä Suomi oletusasetuksia muutettiin niin, että maahanmuutto itseisarvona tuli oletusasetukseksi. Hienosäädettynä niin, että mitä eksoottisempaa, sen parempi. Kuka ja ketkä sen alkujaan tekivät lienee turha kysymys. Pääasia on, että niin joka tapauksessa tapahtui.

Ja samalla pääsy niin sanottuun älylliseen eliittiin muuttui ilmoitusasiaksi. Jos toimittaja, tutkija, virkamies tai vastaava ilmoitti, että hänen mielestään maahanmuutto on itseisarvo, ja hän halveksuu niitä ihmisiä, jotka eivät asiaa ymmärrä tai jopa pahimmillaan sitä vastustavat, hän kuittasi välittömästi itselleen paikan älyllisessä eliitissä. Häntä kuunneltiin. Hänellä oli Mielipide. Hän sai media-aikaa. Hänet nähtiin. Hänet tunnettiin.

Ja siihen junaan oli helppo hypätä. Se ei edes vaatinut paljoa. Vain sen, että toisti saman kuin kaikki muutkin.

Epäilemättä se on tuntunut pitkään hyvältä. Mutta samalla unohtui, että tarpeeksi suuri määrä propagandaa saa jossain vaiheessa aina aikaan vastareaktion. Viime vuoden huhtikuussa vastareaktio muuttui ajatuksesta lihaksi, ja nyt on pelko, että se tulevaisuudessa vain kasvaa. Ja vastareaktion myötä itse itsensä älylliseksi eliitiksi nostanut joukko joutuu kuulemaan kysymyksen ”oletko ollut koko ajan ihan tosissasi” kerta toisensa jälkeen. Ja taustalla aivoa nakertaa pelko arvostuksen menettämisestä. Naurunalaiseksi joutumisesta. Huvittuneista katseista. Ilkeistä kommenteista.

Häpeästä.

Olisiko niin, että häpeän häätämiseksi tuota samaa modattua rukousmyllyä tulee vaan jatkossakin pyörittää. Toivoen, niin kuin on toivottu joskus aikaisemminkin, että kun väitettä tarpeeksi monta kertaa toistaa, se saavuttaa lopulta kriittisen massan ja muuttuu totuudeksi, jota ei enää tarvitse perustella?

Olisiko niin, että tämä rukousmyllyn pyörittäjä ajattelee, että palakoon vaikka koko maailma ympäriltäni, kunhan itse saan olla turvassa omassa Anti-Impivaarassani. Jossa kukaan ei tule kuiskaamaan korvaani, että en ollut hyödyllinen idiootti siksi, että minut johdettiin harhaan, vaan siksi, että itse halusin.

Friday, October 19, 2012

ANTERO LÄRVÄNEN JA KATKERA PETTYMYS

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion uutisstudiossa. Olemme suorassa ja ylimääräisessä uutislähetyksessä ja aiheemme on se, että Suomi ei sitten päässytkään YK:n turvallisuusneuvostoon. Aiheen tiimoilta ollaan suunnittelemassa kansallista suruaikaa sekä kollektiivisia katumusharjoituksia, ja niistäkin huolimatta mitä todennäköisimmin päädymme tsuhnien helvettiin. Tai ainakin asiasta on tullut henkinen pipi noin viidelletoista ihmiselle.

- Seuraamme suorassa lähetyksessämme seuraavaksi sitä, minkälaisia kommentteja tämä yllättävä uutinen on herättänyt maailmalla. Ensiksi reaktiot Washingtonissa:



Seuraavaksi tuoreet reaktiot Torontosta:



- Mitäpä asiasta tuumitaan Buenos Airesissa?



- Haloo, kuuleeko Johannesburg? Voisitteko kommentoida Suomen rannalle jäämistä?



- Ja seuraavaksi kommentit Pariisista:



- Mahdollisesti tulevaisuudessa itsenäistyvä Skotlanti ottaa vahvasti kantaa. Edinburgh, do you copy?



- Ja kuunnellaanpa vielä kommentit Mongolian pääkaupungista Ulan-Batorista:



- Kommentit maailmalta olivat odotetun järkyttyneitä. Seuraavaksi tarkastelemme sitä, minkälaisia tunteita tämä katkera pettymys on herättänyt Suomessa, ja kuinka sen uskotaan vaikuttavan tavallisen kansalaisen elämään. Helsinki:



- Hollola:



- Ilomantsi:



- Salla:



- Tähän kansallisen pettymyksen päivään joudumme valitettavasti lisäämään suolaa haavoihin, eli olemme juuri saaneet tietoomme, että Suomelle ei ole myönnetty vuoden 2028 kesäolympialaisia, Suomea ei ole valittu Afrikan Unionin jäseneksi, Porista ei sitten tullutkaan Euroviisujen pysyvää suorituspaikkaa, Pielavedeltä ei ole löydetty vieläkään yhtään egyptiläistä pyramidia ja valitettavasti suomalaisten vielä hävittämättömien jalkaväkimiinojen aiheuttamat tuhot maailmalla eivät ole yhtään vähentyneet verrattuna tilaan ennen Ottawan sopimuksen voimaantuloa.

- Muita uutisia: Suomessa on menossa kunnallisvaalit. Ennustettavissa on, että kunnallisvaalien tulos saattaa aikaansaada tiedostavaa henkistä pipiä vielä enemmän kuin tämä pettymyksen päivä, niin että antaa mennä kun on alamäki vaan. Lopetamme suoran uutislähetyksemme, mutta muistutamme, että ensiviikolla alkaa ekonomopopoliittinen ohjelmasarjamme Hupsistakeikkaa, jossa esitellään mullistavaa suomalaista vihreää energiaratkaisua. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Hei, äänimiehet! Sitten sutena Lällävedelle. Ja matkalla mennähän ja annetahan äänemme Voiman Pimeälle Puolelle.

- Annetahan, annetahan. Ei meillä kitsahia olla. Vaan mikä se on se mullistava suomalainen energiaratkaisu?

- Ettekö te vielä tiedä? Laitetaan tuulivoimaloitten propellit pyörimään verkkovirralla. Silloin sään vaihtelut ei haittaa niitä ollenkaan ja ne jauhaa turvattua ja ekologista energiaa maailman tappiin saakka.

- Nerokasta!

Monday, October 15, 2012

KESKITYSLEIRIN VARTIJA VASTAA

Vaikka tässä todentoistoon syyllistynkin, niin jatkan vielä hieman nyt kovasti tapetilla olevasta supersankari Johan Bäckmanista. Menin nimittäin ostamaan Ilta-Ryönän, ja siinä esitettiin hepun venäläiselle medialle esittämiä väitteitä suomalaisesta lastensuojelusta ja sen suoranaisesta hyökkäyksestä venäläisiä kohtaan. Koska itse satun olemaan tämän alan ns. ammattilainen, niin käyn hieman läpi näitä Bäckmanin väitteitä. Meinaan, uskoisin minulla olevan siihen jonkunlainen oikeus, koska olen kumminkin yksi niistä suomalaisista lastensuojelun hirviöistä, joita nyt koko Venäjä (väittämän mukaan) kauhistelee ja haluaa seipään nokkaan.

Suomessa asuu tällä hetkellä 16.000 lasta olosuhteissa, jossa he ovat ilman äidinrakkautta, perheen ulkopuolella, vankileirien olosuhteissa, yksityisissä lastenkodeissa tai sijoitusperheissä, jotka saavat isoja rahoja siitä, että ovat valinneet tämän bisneksen. Suomessa julkaistaan joka viikko tietoja, että poliisi etsii lapsia, jotka ovat karanneet vankilasta ja etsivät vanhempiaan. Mutta poliisi kerää heidät ja vie takaisin yksityisiin vankiloihin.

Tämä varmasti kolahtaa venäläisessä mediassa, sillä siellä termit vankileiri ja vankila herättävät sattuneesta syystä kovastikin kylmiä väreitä. Bäckman antaa ymmärtää, että kaikki lapset ja nuoret sijoitetaan yksityiselle taholle ja unohtaa ihan taktisesti, että maassamme on kyllä julkishallinnon lastensuojelulaitoksia.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on peruslinja, että sijoitetaan ensiksi mahdollisiin oman kunnan laitoksiin, sitten yleensä julkisiin laitoksiin ja jos tilaa ei riitä, niin sitten vasta yksityisiin. Yksityisiin laitoksiin sijoitetaan, koska julkisissa laitoksissa ei tilaa ole. Yksityisiä laitoksia on muuten erittäin hyviäkin, ja niihin sijoitetaan nykyisin sellaista materiaalia, jonka kanssa julkiset laitokset eivät pärjää. On sitten huonompiakin laitoksia, mutta kun tässä Venäjästä on kysymys, niin niissäkin on nuorilla taatusti paremmat oltavat kuin vaikkapa venäläisellä katulapsella tai venäläiseen laitokseen sijoitetulla lapsella.

Suomessa poliisi muuten ei asiasta tehden etsi laitoksesta hatkanneita nuoria. Heidät otetaan kiinni silloin, jos he jäävät kiinni muista rötöksistä, ja poliisi huomaa, että heistä on haku päällä. Poliisilla on muutakin tekemistä kuin etsiä hatkassa olevia nuoria. Eivätkä ne nuoret lähde hatkaan etsimään vanhempiaan. Kyllä he tietävät missä heidän vanhempansa ovat. He lähtevät hatkaan ihan siitä syystä kuin suomalaisetkin nuoret, eli sähläämään kavereittensa kanssa. Yleensä he ovat näitten reissujen jälkeen melko romuna. Jos taas suomalainen lastensuojelun viranomainen ei tee hakua näistä nuorista, hän itse tekee virkavirheen ja syyllistyy heitteillejättöön.

Missä ovat lapsioikeuden uhrit? On hyvä esimerkki venäläisestä nuoresta naisesta, joka eli koko lapsuutensa suomalaisella keskitysleirillä ja sai tavata vain kerran kuukaudessa venäläistä äitiään. Hän sanoi minulle, että haluaa vaieta asiasta, koska hän haluaa mennä naimisiin ja unohtaa koko asian. Hänellä ei ollut edes Suomen kansalaisuutta, mutta hänet pantiin Lappiin keskitysleirille siihen asti, kunnes hän täytti 18.

Jälleen mediaviisautta. Termi keskitysleirihän soi venäläiseen korvaan kuin pirunviulun narske. Ja kun mukana on vielä Lappi.Veikkaanpa että venäläinen kommentaattori on todennut, että Lappi tarkoittaa suomalaiselle samaa kuin Siperia venäläiselle. Mutta yksittäisestä (sinänsä edes toteen näyttämättömästä) tapauksesta minä en pysty kommentoimaan mitään. Sen voin kommentoida, että venäläiset vanhemmat (pääosin yksinhuoltajaäitejä) ovat olleet hyvinkin yhteistyökykyisiä. Suurin ongelma on lähinnä puutteellinen kielitaito, eikä meistä työntekijöistä monikaan venättä haasta. Minäkin osaan venäjästä lähinnä rumia sanoja, ja sillä ei kovin rakentavaa keskustelua aikaan saada.

Mutta meillä on kyllä esimerkkejä venäläisistä äideistä, jotka ovat itse ottaneet yhteyttä lastensuojeluun, koska heidän mukuloilla menee liian lujaa, ja he ovat tajunneet, että tuolla tiellä ei hyvä heilu, ja heillä itsellään ei taas paukut riitä sitä katkaisemaan.

Me löysimme vastikään mielenkiintoisen dokumentin Suomen sosiaali- ja terveysministeriöstä vuodelta 2010. Siinä sanotaan, että Venäjän valtio suosittelee systemaattista väkivaltaa lapsia kohtaan. Siinä puhuttiin Venäjästä ja Somaliasta. Eli siis kaikki venäläiset ja somalilapset ovat kontrollin alla siitä lähtien, kun he tulevat Suomeen. Jos äidin nimi on Anastasija, Natalija tai Irina, se on heti todiste siitä, että varmaankin kodissa tapahtuu hakkaamista. Eli he ottavat automaattisesti pois venäläisten lapset. Se on systemaattista poliittista terroria venäläisäitejä kohtaan.

Tässä tulee taas muistaa, että lausuma on tarkoitettu venäläiselle yleisölle, ja sinnehän se uppoaa kuin häkä. Kun venäläiselle itselleen ei ole mikään yllätys, että hallinto jyrää, minkä hallinto haluaa, niin totta kai se uskoo, että samoin on myös tsuhnien tasavallassa. Mutta se, mitä venäläinen ei tiedä, on se, että niin suomalaisessa sosiaalihallinnossa kuin muussakin hallinnossa (plus huomattava määrä yksityisiä aktivisteja) on olemassa ihan palkallinen puolestaloukkaantumiskoneisto, joka nostaa välittömästi R-kortin ja aloittaa välittömän joukkorääkymisen, mikäli jotain edes tietyn kansanryhmän syrjimismahdollisuutta on olemassa. Ja se koneisto ei pidä kynttilää vakan alla ja löytää suomalaisesta mediasta ymmärtäjän, joka julkaisee jutun, vaikkei todellisuuspohjaa olisikaan.

Jos venäläiselle kadunmiehelle kerrottaisiin suomalaisesta ”positiivisesta syrjinnästä”, epäilisi kadunmies ensiksi, että onkohan tässä kyse mahdollisesti piilokamerasta, ja saatuaan selville, ettei ole, toteaisi Obelixia hieman muuntaen, että hulluja nuo tsuhnat.

Palataan vielä siihen, että Suomessa on siis Bäckmanin mukaan hallinnollinen pysyväisohjeistus kytätä ihmisiä nimen perusteella. Tässä voi palata siihen, mitä olen itse useassa kirjoituksessani sanonut, eli älä kysy ”mitä”, kysy ”miten”. Tätä Bäckmanin mainostavaa kyttäämistähän harrastavat lastensuojelun sosiaalityöntekijät. Heillä on jo valmiiksi useita kymmeniä asiakasperheitä per työntekijä, pahimmissa tapauksissa lähennellään sataa. Ja nämähän ovat siis aktiivisia tapauksia. Venäläinen kadunmieskin tajuaa, että ei heillä riitä ylimääräinen aika ja energia vielä asiasta tehden kytätä ylimääräisiä ihmisiä nimen perusteella. Kun Suomessa on vielä niitä vieraita sukunimiä muitakin kuin Aleksandrov tai Kusnetzov.

Noin mediapoliittisesti ajatellen Bäckman lyö kyllä kirveensä kiveen pahemman kerran ottaessaan venäläisessä mediassa esille venäläiset ja somalit samassa lauseessa. Satun ihan työni puolesta tietämään, että venäläiset eivät suinkaan ole rasismista niin syväpuhdistettu kansa kuin suomalaiset, eikä tavallinen venäläinen ole välttämättä kovinkaan mielissään siitä, että hänet mainitaan samalla viivalla somalin kanssa. Venäjällä kun ei ole puolestaloukkaantumiskoneistoa eikä positiivista syrjintää.

Lastensuojelu on täysin korruptoitunutta. Sosiaaliviranomaisilla on lista yksityisistä lastenkodeista, joita he suosivat. Jokainen lastenkoti voi saada yhdestä huostaan otetusta lapsesta satoja euroja tai jopa 500 euroa. Vuodessa se tekee satojatuhansia. Eli kun he ovat saaneet nämä lapset itselleen, he eivät tietenkään päästä heitä enää perheisiin. Se on heille tulonlähde.

Tässä kohdassa tulee muistuttaa suomalaisen lastensuojelun laitosrakenteesta. Bäckman antaa käsityksen, että lastensuojelu on pelkkää yksityistä bisnestä. Meillähän on huomattava määrä julkishallinnollisia laitoksia, joita ovat kunnalliset laitokset, sekä valtion koulukodit. Näihin verrattavissa ovat säätiöpohjaiset laitokset, jotka ovat joko jonkun kunnan/kaupungin tai useamman kunnan/kaupungin perustamia.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöitten tulee sijoittaa mahdolliset lapset oman kunnan laitoksiin. Yksityiset laitokset tulevat vasta tämän jälkeen. Ja tulee tietysti muistuttaa, että yksityisessäkään se muutama sata euroa per näkö ei ole puhdasta voittoa. Yksityisenkin laitoksen täytyy palkata osaavaa ja pätevää henkilökuntaa. Kuntien/kaupunkien kilpailutuksilla varmistetaan, että sitä henkilökuntaa myös on. Palkkamenot muodostavat suurimman osan niin julkishallinnollisten kuin yksityisten laitosten kuluista ja koko liikevaihdosta. Tässä pitää vielä muistuttaa, että lastensuojelun sijaisperheet saavat lähinnä kulukorvaukset ynnä suolarahat päälle. Ja kun kunnallinen sosiaalihuolto ei ole itse asiassa kovinkaan säännöllinen maksaja, niin niitäkin rahoja joutuu usein peräämään.

Bäckman antaa väitteessään myös sellaisen kuvan, että laitos, johon lapsi sijoitetaan, päättää siitä, kuinka kauan sijoitus jatkuu. Väite on väärä. Päätöksen sijoituksesta, sijoituksen kestosta ja sen loppumisesta tekee sijoittava sosiaalityöntekijä. Ja mikäli sosiaalityöntekijä ilmoittaa, että sijoitus loppuu just nyt, niin sijoitus loppuu just nyt. Laitoksella ei ole siihen mitään sanomista.

Yksityisistä laitoksista vielä yksi kommentti, vaikkei se liitykään aiheeseen Venäjä/Bäckman vs. suomalainen lastensuojelu: Ymmärrän oikein hyvin, jos joku julkishallinnollisessa laitoksessa vaikkapa 15 vuotta työtä tehnyt työntekijä perustaa yksityisen laitoksen. Hän pääsee sillä eroon raskaasta byrokratiasta, pystyy valitsemaan itse työntekijät, ja joo, myös tienata hieman enemmän. Lastensuojelussa toimistoissa työtään tekevissä piireissä on edellenkin vahvasti vallalla se ajatus, että ei tienaaminen voi näissä hommissa olla työn peruste, kyllä kutsumuksen tulee mennä ylitse (ja se myös varmistaa, että yksityisiä laitoksia ei todellakaan asiasta tehden suosita). En tiedä, ajatteleeko lukijakin ehkä näin. Mutta jos ajattelee, niin lukija samalla myös varmaankin alkaa toimia sen eteen, että myös yksityiset lääkäriasemat lopetetaan.

Vielä lastensuojelun rakenteista: Mikäli lastensuojelun sijoittava sosiaalityöntekijä on osakkaana jossain yksityisessä lastensuojelulaitoksessa, ja asia saadaan selville (kyllä se saadaan), niin sosiaalityöntekijä on välittömästi entinen sosiaalityöntekijä.

Vielä aiheesta venäläiset vs. suomalaiset lastensuojelulaitokset: Itse asioissa laitoksiin, niin julkisiin kuin yksityisiin ei erityisemmin haluta niin venäläisiä kuin muitakaan ulkomaalaisia sijoitettavia. Johtuu ihan kielivaikeuksista ja kulttuurieroista. Meidän omat tsuhnakullanmurut ovat itse jo ihan tarpeeksi hankalia.

Me vaadimme, että venäläislapset on vapautettava panttivankeudesta Suomessa. He ovat nyt lastenkodeissa.

Tähän en ota kantaa, ennen kuin otan selvää niin omasta kuin muutamasta muustakin laitoksesta, että minkälaisia lunnasrahoja näistä panttivangeista vaaditaan. Muuten, ketkä ”me”?

Suomalaisviranomaiset käyvät todellakin sotaa venäläisäitejä vastaan. Haluan, että Suomen ja Venäjän kansat tietävät totuuden siitä, mitä tapahtuu. Jokainen normaali ihminen tajuaa, että tämä on laitonta, tämä on fasismia, tämä on poliittista vainoa ja russofobiaa.

Niin, tämähän on vähän laajempi väite, eikä liity ihan pelkästään omaan alaani. Venäläinen kadunmieshän ei tiedä, että feminismi on Suomessa uskon asemaan nostettu opinkappale, ja jo sen perusteella voi todeta, että Suomen (varsin naisvaltainen) virkakoneisto ei asiakseen rääkkää ketään naista. Tietyiltä isiltä voisi sinänsä kysyä mielipidettä.

Sitä voisi Bäckmanilta kysellä, että miksi ihmeessä venäläiset silti haluavat muuttaa Suomeen? Ja miksi venäläiset ostavat kiinteistöjä Suomesta? Oman kokemukseni mukaan Suomihan on venäläisille lähinnä rauhan satama, jossa ostamastaan kiinteistöstä voi lähteä lomien jälkeen takaisin Pietariin ilman, että tarvitsee palkata konepistoolimiestä vahtimaan kiinteistöä. Ja kiinteistö on takaisin tultua ihan samassa kunnossa mihin se jäikin.

Me olemme tutkineet huostaanoton syitä Suomessa. Syy voi olla mikä tahansa. Syyksi riittää jopa kansallisuus, pelkkä kansallisuus. Eikä kukaan kontrolloi tilannetta eikä tiedä kokonaistilannetta. Minä kutsuisin sitä psykoterroriksi.

Menee toistoksi mutta menköön. Ensiksi taas, ketkä ”me”. Muistutan tässä edelleen Suomessa olevasta R-korttia heiluttavasta puolestaloukkaantumiskoneistosta. Ja kaikki huostaanotot, plus sijoitusten vaiheet ovat kyllä nykyisin oikein hyvin kirjattu. Jopa niin hyvin, että työntekijän aika aina enemmän menee pelkkään lankettien täyttämiseen, vaikka muutakin työtä olisi ehkä tehtävänä. Bäckmanilla on tietysti mahdollisuus ottaa yhteys eduskunnan oikeusasiamieheen, joka saa kyllä selville, onko joku nuori sijoitettu vain sen vuoksi, että hän kuuluu tiettyyn kansakuntaan. Ei kannata pidättää hengitystä. Ja noin kokemukseni puolesta voin todeta, että eduskunnan oikeusasiamies ja häntä edustavat apulaisoikeusasiamiehet syynäävät lastensuojelulaitoksia oikein mielellään. Ja mikäli he löytävät minkä tahansa kansakunnan syrjimistä, niin herranmyrsky nousee varmasti.

Miksikä minä tähän yleensä puutun? Varmaan siksi, että Venäjällä tykätään syntipukeista, varsinkin jos ne löytää omien rajojen ulkopuolelta, ja Bäckmanin saamasta huomiosta voi päätellä, että tsuhnan syntipukkiasemalle on tilausta. Tässähän sinänsä unohtuu sekä venäläisten katulasten varsin onneton tilanne plus se, että suomalaiset laitokset ovat venäläisiin verrattuna lähinnä viihtymis- ja lihapatakeskuksia.

Mutta jos venäläinen (en sinänsä siihen usko) saisi päähänsä, että tämähän on se mukava tekosyy siirtää Äiti Venäjän raja Tornionjoelle, niin kyseessähän olisi miehitys, ja venäläinenhän tulee kylään miehittäjänä, ei miehittäjänä ja kaverina yhtäaikaa, niin kuin vaikka amerikkalainen kuvittelee tekevänsä. Ja minähän olen silloin osa miehitetyn maan fasistisen hallintokoneiston venäläisten sortamiseen erikoistunutta koneistoa. Minulle tuskin riittäisi Siperian keikka, vaan saisin ehkä tuta venäläisten hallitsemaa Katyn-metodia. Ohessa kuva muistutuksena tapahtumasta:



Bäckmanille ei tuota ongelmaa saattaa kokonainen suomalainen ammattiala ulkopuolisen painostuksen ja suoranaisen vihan kohteeksi itse keksimiensä faktojen perusteella. Onko kyseessä pelkkä opportunismi, jonkunlainen omaan suomalaisuuteen kohdistuva selttämätön viha vaiko puhdasta latvalahoa? En tiedä, sillä en kykene etädiagnoosien tekoon.

Joka tapauksessa Bäckman on onnistunut tavoitteessaan. Menihän ulkoministerimme Tuomioja tuoreeltaan toteamaan venäläiselle kollegalleen, että Suomen lainsäädäntö ei riitä Venäjän kansalaisten tapauksessa. Tällä on tietysti oma merkityksensä Suomen suvereniteetin kannalta, mutta Tuomioja ei tajua sitä, mitä tuo käytännössä tarkoittaa suomalaiselle lastensuojelulle. Jos yksi kansakunta laitetaan erityisasemaan, eihän se tietenkään riitä, vaan silloin aletaan etsiä ns. sovellettuja ja kulttuuria tukevia ratkaisuja myös hyvin monelle muullekin kansakunnalle, ja silloin me olemme alallamme täydessä suossa. No, Tuomioja on tyyppejä, joitten on helppo sanoa ”mitä”, ja sanan ”miten” ajattelemisen hän sitten siirtääkin muille.

Jos tätä blogia lukee joku suomenkielentaitoinen venäläinen, niin tämän jutun saa ihan rauhassa kääntää ja siirtää venäläisille keskustelusivustoille. Evästykseksi voisi vielä sanoa, että emme me suomalaiset teitä venäläisiä vihaa. Me pelkäämme teitä. Tai enemmänkin me pelkäämme Venäjän valtiota.

Saturday, October 13, 2012

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXXIII

1. Noita huostaanottoja totanoin, ponimai

Niin juu, nythän on kovasti ollut tapetilla nämä venäläisten lasten huostaanotot suomalaisten viranomaisten toimesta. En ole tosin ihan varma, että missä ne ovat olleet varsinaisesti tapetilla. Suomessa? Venäjällä? Joissain lehdissä? Erään dosentin päänupissa? Kun kuitenkin moni valistunut lukija ajattelee, eikä tietysti ihan väärässä olekaan että ei savua ilman tulta, niin yritänpä omalta osaltani valaista tilannetta. Olen tietysti vähän hankalassa asemassa, koska olen virkakoneiston osanen ja toimin sen määräysten mukaan. Toisaalta lukija on huomannut, että arvostelen tämän saman virkakoneiston toimintaa varsin voimakkaasti.

Anyway, niin minä kuin muutkaan laitoksissa ympäri Suomea toimivat työntekijät eivät päätä sijoituksista. Meille sijoitetaan. Eli me emme ole tuomari- vaan enempi pyöveliosastoa (älkää nyt helvatussa ottako tuota kirjaimellisesti, ainakaan blogia mahdollisesti lukevat suomenkielentaitoiset venäläiset).

Mutta onhan meillä tiedossa huostaanoton perusteet, ja ne eivät eroa kansallisuuksien mukaan. Niin kuin olen joskus ennenkin todennut, ne menevät suurinpiirtein näin:

1. Pitkään jatkuva koulunkäymättömyys. Suomessa on oppivelvollisuus.

2. Jos puutteet lapsen huolenpidossa tai kodin olosuhteet vaarantavat lapsen terveyden ja kehityksen. Yleensä tämä tarkoittaa ajelehtimista ja rajojen puutetta.

3. Jos lapsi vaarantaa terveytensä ja kehityksensä käyttämällä päihteitä.

4. Jos lapsi vaarantaa terveytensä ja kehityksensä tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon.


Perusteet menevät pääosin noin. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän täytyy mennä tuon mukaan. Järjestelmä tekee virheitä, ja ei millään halua niitä tunnustaa, mutta se tekee niitä ihan kansallisuudesta riippumatta.

Tilastoja en ole tönkinyt, mutta perstuntumalla mulla on sellainen näkemys, että venäläisiä (plus näitä puolikkaita) on sijoitettu laitoksiin enemmän, kuin mikä heidän suhteellinen osuutensa Suomen väestöstä on. Johtuu siitä, että näitten nimenomaisten lasten ja -nuorten kohdalla kohdat 1 – 4 tai kaikki niistä tökkivät. Mitään salaista suunnitelmaa sijoittaa mahdollisimman paljon venäläisiä ei ole. Sen sijaan sosiaalipuolella on ihan avoin suunnitelma, että sijoitetaan laitoksiin taloudellisista syistä mahdollisimman vähän ja keskitytään avohuollollisiin tukitoimenpiteisiin (jotka eivät valitettavasti toimi) tai sijoitetaan perheisiin (joita ei löydy).

Yhtä kaikki, venäläisiä sijoitettuja lapsia ja nuoria pidetään suomalaisissa laitoksissa venäläisiin laitoksiin verrattuna kuin pikkulapsen silmää. Moni venäläinen katulapsi varmaan mielellään tulisi sijoitetuksi suomalaiseen laitokseen.

Liekö koko revohka tämän tietyn suomalaisen dosentin aikaansaama? Heppuhan on todennut mm. Virosta että se on elinkelvoton apartheid-valtio, ja puheet siitä, että Neuvostoliitto miehitti sen aikanaan vastoin virolaisten tahtoa on pelkää propagandaa. Laitetaanpa tähän yksi kuva, jonka olen laittanut kerran ennenkin. Kuva on virolaisen Ants Oraksen kirjasta Viron Kohtalonvuodet, ja se on kuvattu siinä istunnossa, jossa Viron parlamentti pyysi päästä osaksi Neuvostoliittoa:



Valistuneelle lukijalle varmaan tulee mieleen, että kuvassa on jotain perustavaa laatua olevaa häikkää. Kuvan sotilaat eivät ole virolaisia.

Ihmettelen vaan, että mitähän se tietty dosentti pyrkii tällä kaikella saamaan aikaan? Tsuhnana venäläiset pitävät sitä siitä huolimatta.

2. Suomalaisten salainen ase

Tämä kakkososa kirjoituksesta liittyy sekä ykkösosioon, että sotilaallisiin asioihin. Meinaten, niin minä kuin moni muukin laitoksissa työskennellyt työntekijä on muistuttanut laitokseen sijoitetulle venäläisnuorelle, varsinkin jos hänellä on ollut vielä venäjän kansalaisuus, että jos haluat täällä tsuhnan tontilla oikein kovasti perseillä, niin silloinpa sulla on 18 v täytettyäsi yllättäin kalossinkuva tsuhnan tontilta, ja sittenhän sinua kutsuu Äiti Venäjän armeija.

Ja silloin heppua kannattaa muistuttaa perinteisiin luottavasta Venäjän armeijasta, ja yksi heidän tunnettuja perinteitä on ”dedovshina” eli suomeksi simputus potenssiin kymmenen. Enpä lätise asiasta sen enempää, vaan laitan näkyville yhden asiaa koskevista monista videoista. Videon pituus on 17 minuuttia, ei sitä tartte kattella kokonaan, randomit pätkät sieltä täältä riittää kyllä.

Hepulle tulee tietysti muistuttaa, että koska hän tuli Suomesta Äiti Venäjän armeijaan, niin tsuhnanahan häntä joka tapauksessa kohdellaan, eli turpaan tulee tuplaten. Vaan tässä pätkässä tulee jotenkin selväksi ero suomalaisen ja venäläisen sotilaan ja koko systeemin kesken. Omasta asevelvollisuudestani on aikaa jo kohta 30 vuotta ja jo silloin oli niin, että jos vahvuuslaskentaa suorittavat alikessut olisivat ruvenneet rääpimään turpaan rivissä olevia alokkaita, niin maksimissaan he olisivat ehtineet lyödä kahta ensimmäistä alokasta. Viimeistään kolmas olisi lyönyt alikessua turpaan. Ja muut olisivat tulleet tueksi.

Mutta toivon, että dedovshina elää ja voi hyvin Venäjän armeijassa. Kiistatta käy sääliksi venäläismopoja, mutta maataan puolustaville suomalaisille on kiistatta etu, että venäläinen sotamies ei ole varma siitä, kumpaa hän vihaa enemmän, oma esimiestään vaiko häntä mahdollisesti ristikon läpi kyttäävää tsuhnan tarkka-ampujaa.

Aivan samasta syystä nautin kovasti, kun kattelin Moskovassa vuonna 2005 pidettyä Voitonpäivän paraatia. Kun jätkät marssi niin komeaa paraatimarssia, että rivistöjen mukaan olis voinut vatupassitkin kalibroida. Kaikki ne lukemattomat tunnit, joita on paraatimarssin harjoitteluun käytetty on ollut pois ampuma- ja taistelukoulutuksesta.

3. Selkokieli kertoo totuuden

Törmäsin Hommaforumilla uutiseen, joka oli tullut Ylen selkokielisissä uutisissa. Siinä selkokieliset uutiset esittivät puolueille kunnallisvaaleihin liittyen viisi kysymystä. Kun nythän on mainostettu kovasti, että kunnallisvaaleissa on kyse kunnallisvaaleista, eikä mitään maahanmuuttokysymyksiä tule edes käsitellä, niin silti selkouutiset pitivät yllä Ylen perinteistä yleisafrikkalaista linjaa, eli viidestä kysymyksestä kolme koski sitä, kuinka maahanmuuttajien asemaa tulisi parantaa. Siis kolme viidestä. Siis 60 prosenttia. Nythän oli kysymys Suomen kunnallisvaaleista.

Tarkastelkaa muita kysymyksiä omin neuvoin, Hotellin respa tarkastelee kunnallisvaaleissa ehdottomasti kaikkia tavallisia perunaneniä mietityttävää kysymystä ”Mitä puolueenne tekee, että maahanmuuttajat saavat helpommin työtä?”

- Demareitten mielestä valtiolla ja kunnilla on erityinen vastuu maahanmuuttajien työllistämiseen ja haluaa, että kielitaitovaatimuksia vähennetään. Eli demarit haluavat lisää tarpeettomia suojatyöpaikkoja, lisää tulkkeja ja lisää projektikoordinaattoreita jotka pähkäilevät selityksiä perunanenille, että tässä on jotain järkeä ja perunanenä hyötyy tästä jollain ihmeellisel taval.

- Keskustan mielestä kuntien ja valtion pitää näyttää esimerkkiä ja palkata myös maahanmuuttajia avoimiin työpaikkoihinsa. Eli lisää tapeettomia suojatyöpaikkoja, lisää tulkkeja ja lisää projektikoordinaattoreita jotka pähkäilevät selityksiä perunanenille, että tässä on jotain järkeä ja perunanenä hyötyy tästä jollain ihmeellisel taval. Kepu sentään ei halua vähentää kielitaitovaatimuksia, vaan haluaa lisää kielenopetusta. Työllistäähän sekin tietysti ihmisiä, mutta miten lienee tuon huoltosuhteen kanssa?

- Vasemmistoliitto vaatii, että kielen opetusta lisätään ja että kunnat järjestävät maahanmuuttajille lisää oppisopimuskoulutusta. Eli jälleen apua verorahoitteisesta julkishallinnosta. Ilman muuta tämä kannattaa, sillä suomalaiset nuorethan ovat jo täysin työllistetty, eikä heille oppisopimuspaikkoja tarvita.

Vihreät haluavat kuntien vähentävän kielitaitovaatimuksiaan ja vaativat maahanmuuttajakiintiöitä julkishallintoon. Lisäksi vihreät haluavat maahanmuuttajille räätälöityjä yritystukipalveluita. Tämän lisäksi vihreät haluavat nimettömän työnhaun ja haluavat muutoksia työnantajien asenteisiin, ja virallista asenteenmuutostahan on harjoitettu mm. Orwellin kirjassa vuonna 1984.

- RKP unohti (niin kuin toisaalta nuo edellisetkin pääosin) että kyseessä oli selkokieliset uutiset, ja vastasi:

Monella maahanmuuttajalla on hyvä koulutus. Heillä täytyy olla mahdollisuus siihen, että heidän tutkintonsa ja osaamisensa tarkastetaan, niin että he voivat tehdä työtä omalla ammattialallaan. Heidän täytyy myös saada lisäkoulutusta, kun se on tarpeellista. Täytyy tehdä opastusjärjestelmä maahanmuuttajille, jotka tulevat Suomeen töihin. Opastusjärjestelmän on tarkoitus käsittää kaikki yhteiskuntasektorit, joita maahanmuutto koskettaa, ja luoda toimiva järjestelmä hoitamaan haasteita, joita yhteiskunnassa voi syntyä.


- Varsin pitkälle myös kridet unohtivat, että kyseessä oli selkokieliset uutiset. Mutta hekin vaativat yleistä asennemuutosta eli ajattelutavan muuttamista, jossa minun käsittääkseni pyritään pääsemään ihmisen pääkopan sisälle, joka oikeus maassamme on ja saa pysyäkin olla vain aivokirurgeilla ja heilläkin ihan muista kuin poliittisista syistä. He totesivat, että se, mitä ihminen osaa ja on valmis oppimaan, on tärkeämpää kuin tutkinto, joka minustakin olis ihan helvatun fiksua, jos sitä sovellettaisiin myös han-suomalaisiin. Varsinkin omalla alallani. Mutta todennäköisesti se ei koske han-suomalaisia. Kridet jatkavat ”työpaikoille nimetään kulttuuritulkkeja. Nimetään tukihenkilöitä, jotka opettavat työn ja miten työpaikalla toimitaan. Pidetään yhteisiä tapaamisia muun henkilökunnan kanssa, niin että tutustutaan ja opitaan ymmärtämään toisia ja suomalaista työelämää. Näin maahanmuuttaja saa työkokemusta ja oppii suomalaista työelämää.” Minua viisaampi voisi varmaankin laskea, että mikä tuossa systeemissä on yhden oikeaoppisen työpaikan hinta ja mikä on sen tuottama hyöty, varsinkin kun sitä yrittäjien asennemuutosta voi odotella Jeesuksen toiseen tulemiseen saakka, eli tuo übertuettu työpaikka on julkishallinnossa.

Entäs Kokoomus? Vastasivat kolme lausetta. Ensimmäisessä on äärimmäistä järkeä:

Työpaikkoja syntyy, kun Suomessa kannattaa olla yrittäjä, Suomeen investoidaan ja yrittäjillä on varaa palkata työntekijöitä.

Vaan kaksi seuraavaa oli semmoisia, joita Kokoomuksen oli kai pakko sanoa:

Maahanmuuttajien työn saamisesta voidaan pitää huolta, kun kotouttamispolitiikka onnistuu. Maahanmuuttajat ovat tärkeä resurssi, koska työikäisen väestön määrä Suomessa pienenee.

Pakollinen poliittinen liturgia ei varmaankaan kuollut Suomessa silloin, kun Rauhanvaltio romahti.

Vaan entäs persut?

Ensinnäkin voi todeta, että persut olivat ainoa porukka, joka ymmärsi että kyseessä oli selkokieliset uutiset. He vastasivat:

Perussuomalaiset eivät hyväksy minkäänlaista syrjintää. Eivät myöskään positiivista syrjintää (positiivinen syrjintä = vähemmistön tukeminen niin, että sitä suositaan jossain asiassa).

Ja järkeähän tuossa minun mielestäni on, oli kyseessä sitten selkokieliset vai hienostikiertävät uutiset.

Mieleeni tulee hieman kysymyksiä. Johtunee varmaan siitä että kuulun siihen tyhmään väestönosaan, joka äänestää tulevissa vaaleissa persuja. Niin, ja siihen rumaankin, mihin on viime aikoina kiinnitetty huomiota. Minullakin on niin ruma naama, että jos kaupunkivihreällä olis yhtä ruma perse kuin minulla naama, ei se ilkiäis käydä edes yleisessä vessassa paskalla.

Mutta kysymyksiä:

Nämähän olivat kunnallisvaalit, jossa puututtiin vain kunnallisiin kysymyksiin? Miksi on siis niin tärkeää ottaa maahanmuuttokysymykset niin tärkeäksi aiheeksi? Ainakin oikeaoppiset sellaiset?

Kuvitteleeko Yle, että persujen äänestäjät koostuvat selkokielisten uutisten lukijoista?

Vai tietääkö Yle, että nimenomaan maahanmuuton puolesta fanaattiset äänestäjät koostuvat selkokielisten uutisten lukijoista?

Puolueitten vastauksista tulee persuja lukuunottamatta mieleen se johtopäätös, että Suomen taloudellista huoltosuhdetta parannetaan sillä, että tänne haalitaan ammattitaidottomia maahanmuuttajia, jotka palkataan julkishallintoon tehtävään, jossa heistä ei ole mitään hyötyä, ja heitä kädestä pitämään työpaikalle palkataan ihmisiä, joitten työstä ei ole myöskään mitään hyötyä plus lisäksi palkataan julkishallintoon projektikoordinaattoreita, joista ei ole mitään hyötyä ja joitten tehtävä on kertoa perunanenille, että tästä touhusta on meille kaikille hyötyä.

Ihan vaan vaalivinkkinä tämän blogin lukijalle.

Pannaanpa vielä hieman kuvapläjäyksiä tästä kyseisestä Ylen selkokieliuutissivustosta. Kaikki kolme kappaletta:







Näin äkkiseltään tältäkin sivustolta voi laskea, että han-suomalaisia on Suomessa 25%. Oliskos aika ottaa yhteyttä vähemmistövaltuutettuun?

Thursday, October 11, 2012

KEVYEHKÖ SYYSTARINA

Vanha, arvokas ja erinomaisen aromikas konjakki nakotti konjakkilasissa aivan niin kuin vanhan, arvokkaan ja erinomaisen aromikkaan konjakin tulikin nakottaa. Jostain ilmestyi käsi, joka otti konjakkilasin otteeseensa, nosti lasia, pyöritti hieman jaloa juomaa ja sen jälkeen kohotti lasia, jotta lasi voisi kohdata perinteiseen tyyliin nenän, joka nuuhkaisi konjakin mainiota aromia. Nuuhkaisun jälkeen kuului hiljainen, mutta suurta tyytyväisyyttä tihkuva murahdus. Tämän jälkeen käsi siirsi konjakkilasia jälleen hieman, ja tukeva hömpsy katosi Parempiin Suihin. Seurasi protokollan mukainen nautinnollinen irvistys ja tyytyväisyyttä huokuva ähkäisy.

Tämä nimenomainen Parempi Suu kuului intialaiselle Veerappan Pääräppänille. Hän oli mäntämasiina-, hilavitkutin- ja härspediräättöritekniikan tohtori. Lisäksi hän oli keksijä ja ekonomi. Ja hänellä oli varsin hyvä syy palkita itsensä mainiolla konjakkihömpsyllä. Hän oli nimittäin tuoreeltaan kehittänyt The Tuotteen. Lisäksi hänellä oli vertaansa vailla oleva The Liikeidea. Hän oli patentoinut tuotteensa ja tutkituttanut liikeideansa asiantuntevilla eksperteillä, joista jokainen oli todennut, että tämähän on rautaa ja rosteria. Pomminvarmaa kamaa.

Ekspertit olivat todenneet, että nyt ei muuta kuin passi kouraan ja lähde jätkä Yhdysvaltoihin tienaamaan ittellesi ja perheellesi ämpärikaupalla taalereita, massia ja fyrkkendaalia. Siellä on alhainen verotus, yrittäjäystävällinen ilmapiiri ja laajat markkinat täynnä ihmisiä jotka The Tuotteesi nähtyään huutavat sulle laumassa että shut up, dude, and take my money. Take all of it.

Niinpä niin, tuumi Veerappan Pääräppän. Sehän olisi tietysti loogisin vaihtoehto. Mutta siinä ei olisi ollenkaan yleishumanistista lääräysgloriaa. Veerappan Pääräppänillä oli toisenlainen suunnitelma mielessään.

Oli olemassa kaukainen pohjoinen maa nimeltä Suomi. Maa ei ollut kylläkään kovin yrittäjäystävällinen, siellä oli korkea verotus ja oli mahdollisuus, että Pääräppänin liikeidea häviäisi kaikenlaisen byrokratian rattaissa kuin hauen pieru Saimaaseen. Mutta tämähän tekisi homman vaan entistä haasteellisemmaksi.

Ja se, mikä Pääräppäniä Suomessa erityisesti kiinnosti, oli maassa oleva loistava suhtautuminen maahanmuuttoon. Maan strategiana oli haalia maahan nimenomaan luku- ja ammattitaidotonta ja ammatillisesti täysin hyödytöntä väestöä, josta ei olisi esmes Pääräppänin firmalle mitään hyötyä. Korkealla verotuksella varmistettiin tälle haalitulle väestönosalle kattava, suorastaan Euroopan kattavin sosiaaliturva.

Ja suomalaiset poliitikot, jotka sattumoisin kävivät kunnallisvaaleja, joitten aiheena ei ollut maahanmuutto ja jonka vuoksi vaalien aiheena oli tietenkin maahanmuutto, ainakin oikeaoppinen sellainen, julistivat yksi toisensa jälkeen että vallitsevalla maahanmuuttosysteemillä takaamme maahamme valtavasti ulkomaista osaamista, pääomaa ja sitä mukaa kasvavaa työllisyyttä ja yleistä hyvinvointia.

Veerappan Pääräppän oli fiksu mies. Hän tiesi, että äkkiseltään suomalaisten strategia vaikutti hieman epäloogiselta, ettei suorastaan järjenvastaiselta. Mutta hän oli myös syvästi uskovainen hindu, ja ymmärsi, että monimutkaiset jumalvinkkelikuviot pyörivät vähän miten sattuu, ja joka tapauksessa suomalaisilla poliitikoilla oli paljon hyvää tahtoa. Pääräppän kunnioitti hyvää tahtoa. Näin ollen hän koki velvollisuudekseen lähteä ideoineen Suomeen todistamaan sen, että hyvä tahto voi mennä faktojen edelle, ja suomalaisten strategia on toimiva. Hän ymmärsi myös, että hänellä olisi melko kiire, sillä strategian toteennäyttäminen oli vielä ajatuksena suvaitsevaisten kalloluitten sisällä. Ja ne tyypit, joihin Suomessa vedottiin olivat kasvaneet koiranputkea jo sukupolvia. Oli aika löytää uusi nimi.

Hän pystyisi todistamaan väitteet todeksi. Siksi hän olisi valmis ottamaan riskin, että pomminvarma The Tuote ei tuottaisi kuin minimaalisen murto-osan siitä, mitä Yhdysvalloissa tuottaisi. Hän olisi se keihäänkärki, joka poistaisi kaikkinaisen synkän äärioikeistolaisuuden Suomesta. Tiesihän hän toki sen, että tiedostavan tahon pään sisällä kummittelevaa äärioikeistoa hän ei voisi karkoittaa, eihän ihminen ihmeisiin pysty, mutta Pääräppän totesi itsekseen, että eihän hän ihmisiltä sentään työpaikkaa voi pois viedä. Vaikka työpaikan oikeutus luulosairauteen perustuisikin.

Mainio intialainen heppu Veerappan Pääräppän nautti vielä toisen lasillisen mainiota konjakkia. Sen jälkeen hän siirtyi tietokoneelle, ja rupesi katselemaan lentoja Suomeen...

* * *

Ja tähän vaiheeseen untansa Unelma Hörhölä-Tiedostelation heräsi. Hänellä oli niin hyvä mieli. Uni oli ollut niin kaunis. Hän nousi vuoteestaan, ja Reilun Kaupan kahvia keittäessään tuumaili että harvoinpa sitä kunnallisvaaliehdokkaalle tarjotaan unessa kokonainen vaaliohjelma. Niin kauniina, niin selkeänä, niin hyvin myytävänä pakettina. Kyllä ihmiset varmaankin ymmärtäisivät ja tulisivat sankoin joukoin mukaan. Unelmasta saattaisi tulla The Unelma.

Voiko ihanammin päivän enää alkaa...

Onko ihanampaa aamua kuin tää...

Tuesday, October 9, 2012

VAALIHAJATELMIA HOTELLIN RESPASTA

Niin kuin valistunut lukija on varmaan huomannutkin, Suomessa on pian kunnallisvaalit. Varsinaisesti loskanheiton lisääntyneestä määrästä sitä ei huomaa, sillä vuoden 2011 huhtikuusta lähtien loskaa on heitetty säännöllisesti jo niin paljon, ettei kuraa kouriin mahdu enää kerralla enempää. Hotelli Yrjöperskeleen respassa on päädytty äänestämään perussuomalaisia. Ratkaisu pohjautuu henkilökohtaisiin havaintoihin ja niistä muodostettuun mielipiteeseen. Niin, minullakin on mielipide, ja sen myös julkisesti ilmoitan, vaikka maassamme on tahoja, joitten mielestä minulla ei saisi olla mielipidettä ollenkaan.

1. Jotain rajoitusta sertifikoidulle hörhöilylle

Valtapuolueitten taholta on nyt kovasti painotettu, että tulevat kunnallisvaalit ovat nimenomaan kunnallisvaalit, eikä niissä saisi esmes maahanmuutto-, EU- ja eurokysymyksiä käsitellä, koska eihän niistä kuntatasolla millään muotoa päätetä. No, EU- ja eurokysymyksiä ei päätetäkään, mutta kyllä maahanmuuttoasioita päätetään kunnissa ja kaupungeissa.

Jokainen lukija on varmaan lukenut Jussi Halla-ahon tuoreimman kirjoituksen, joka käsittelee Helsingin ”Globaalin vastuun strategiaa”, ts. ohjelmaa, joka ei maailmalla muuta mitään minnekään, jolla tuhlataan helsinkiläisten verorahoja, ja joka saa aikaan Unelma Hörhölä-Tiedostelationille erinomaisen tiedostavan hyvän olon. Kirjoitus kuvaa oikein hyvin sitä, minkälainen linja on jatkossakin, jos poliittiset voimasuhteet säilyvät ennallaan.

Nykyisessä systeemissä tiettyjen puolueitten Unelma Hörhölä-Tiedostelationien poliittinen painoarvo nousee paljon suuremmaksi, kuin mitä heidän poliittinen asemansa edellyttäisi. Jos kunnassa tai kaupungissa Unelma Hörhölä-Tiedostelation tekee maailmaasyleilevän ehdotuksen jossa ei ole järjen hiventäkään ja joka vie kuntalaisten rahoja pois kuntalaisten käytöstä, se ehdotus menee nykymenolla mitä varmimmin läpi, sillä ehdotushan on Hyvän™ puolella, eikä niin Kokoomuksen, Demareitten, Kepun ja Vasureitten täysjärkiset valtuutetut kerta kaikkiaan uskalla (tai puoluelinjan mukaan eivät saa) äänestää sitä vastaan, nimenomaan siksi, että ehdotus on Hyvän™ puolella ja koska nimenomaan persut äänestävät mitä varmimmin maailmanhalaamista vastaan, niin silloin ehdotus on myös Pahaa™ vastaan, eikä Kokoomuksen, Demareitten, Kepun ja Vasureitten täysjärkisten valtuutettujen (kyllä niitä on, uskokaa huviksenne) päähän juolahda ollenkaan, että kuka antoi Unelma Hörhölä-Tiedostelationille oikeuden määritellä, mitä on Hyvä™ ja Paha™.

Persujen vaalivoitto luo valtuustoihin joka tapauksessa vastavoiman. Ja ehkä se saa muittenkin puolueitten täysjärkisten valtuutettujen päät edes hieman raksuttamaan. Pakkohan heidän on jo tälläkin hetkellä tajuta, että syy siihen, miksi he joutuvat kannattamaan omastaankin mielestään järjettömiä ehdotuksia on se, ettei samassa valtuustosalissa istuvalle, äidinkielenään ultrahumanistista horinmummoa puhuvalle tättähäärälle tulisi henkinen pipi. Unelma Hörhölä-Tiedostelationit ovat merkittävä poliittinen voima ainoastaan jos heidän annetaan olla sellainen.

2. Reiluutta ja ähäkuttia

Toinen syy äänestää persuja on ihan reilun pelin henki ja piruilu, varsinkin mediaamme kohtaan. Media (no on tietyt poliittiset tahotkin tässä kunnostautuneet) on viime eduskuntavaalien jälkeen lyönyt kädet korville, silmät kiinni ja alkanut lällättää mahdollisimman kovaan ääneen ja toivonut, että lällättäminen jollain tavalla mitätöisi eduskuntavaalien tuloksen, kun se oli median mielestä niinqu väärin. Samalla media on kohta viimeisen vuoden lällättänyt, että vuoden 2012 kunnallisvaalit on itse asiassa jo käyty, ja missäs muualla kuin mediassa ja persut saivat turpaan niin että tukka taipui.

Samoin media on harrastanut jatkuvaa niin persujen kuin persujen kannattajienkin demonisointia ja demonisointihan perustuu siihen, että yksi tiedostava kirjoittaja kirjoittaa analyysin siitä, mitä persut niinqu tarkoittavat vaikkeivat ne niinqu ole niin sanoneetkaan ja seuraava toimittaja kirjoittaa analyysin, joka pohjautuu sen aikaisemman toimittajan analyysiin jossa niinqu todistetaan tämä ihmeellinen asia niinqu ja eihän siinä kestänyt kuin hetkisen kun toimittajakunta alkaa jahtaamaan omassa päässään keksittyjä vampyyreita ja suoltaa vampyyrijahtinsa mediaan pahemmin miettimättä, että mitähän se sylki tällä kertaa suuhun mahtoi tuoda.

On yksinkertaisesti reilua (oliko se termi ”poetic justice”?), että tää porukka saa kunnolla kynsilleen.

Ähäkutti-perustetta lisää tietysti sekin, että mahdollisen persujen voiton jälkeen on pirun mukavaa lukea vuodatuksia niiltä tyypeiltä, jotka persujen viime voiton jälkeen julistivat lähtevänsä maasta eivätkä tietenkään lähteneet minnekään ja persujen seuraavan voiton jälkeen julistavat lähtevänsä maasta. Eivätkä tietenkään lähde minnekään. Vahingonilo on alhainen tunne, myönnän, mutta joskus se vaan tekee niin eetvarttia.

Media on teloittanut perussuomalaiset jo niin monta kertaa, ettei enää muistakaan, mutta niin vaan porukka vieläkin käy ja kukkuu. Minusta siinä on jotain äärettömän oikeudenmukaista.

3. Kunnallisvaalit vaiko oliko ehkä kuitenkaan?

Niin kuin totesin, niin kunnallisvaaleja mainostetaan paikallisvaaleina, ja sen vuoksi on nähtävästi ihan turhaa äänestää perussuomalaisia. Jos niin tekee, niin nehän saattavat tehdä jotain tosi törppöä. Niin kuin vaikka voittaa ne vaalit.

Mutta mutta.

Heitänpä villinä veikkauksena sen, että jos persut häviävät (ja persujen häviöksi määritellään se, jos ääniosuus jää alle 19 prosentin, vaikka puoluehan silloinkin moninkertaistaa valtuustopaikkansa), niin vaalivalvojaisten ensimmäistä kaljaa ei ole ehditty juoda edes puoleenväliin, kun media alkaa metelöimään, että ”kansa antoi voimakkaan tukensa nykyiselle EU-politiikalle ja muutenkin vallitsevalle yleisafrikkalaiselle meiningille”.

4. Poliittiset mannerlaatat

Miksi Hotellin Respassa on päädytty perussuomalaisiin, vaikka ei täällä esim. Timo Soinia kovin kauheasti faniteta? Miksei joku toinen, pienempi puolue? Syynä on suomalainen poliittinen elämä, jota voi verrata mannerlaattojen liikkeisiin. Mannerlaatat pysyä nakottavat paikoillaan vuosikymmeniä, keräävät painetta pikkuhiljaa ja sitten nytkähtävät varsin väkivaltaisesti ja sen jälkeen taas pysyä nakottavat pitkään paikallaan.

Poliittinen mannerlaattojen nytkähdys tapahtui viime vuoden huhtikuussa, ja se nytkähdys oli persuille suosiollinen. Seuraavaa nytkähdystä ei tule pitkään aikaan, ja pienpuolueitten osa on pysyä pienpuolueina pitkään. Ehkä seuraava nytkähdys tulevaisuudessa saa aikaan jollekin pienpuolueelle oman Jytkyn. Mutta tällä hetkellä – puhtaasti oman mielipiteeni mukaan – muutosta haluavien kannattaa äänestää persuja. Tarkoitukseni ei ole millään muotoa halveerata pienpuolueitten edustajia, päinvastoin arvostan heidän työtään suuresti. Mutta sotaa ei voiteta pienillä sissiporukoilla. Siihen tarvitaan prikaateja ja patteristoja.

*

Lisäys muutamaa tuntia myöhemmin. Siinä vaiheessa aikanaan kun tajusin, että vasemmistopuolueitten linja ei enää millään muotoa vastaa omaani, mietin että mitäs helvattua sitten äänestää, ja silloin tuumailin, että joskos kridet voisivat olla ratkaisu. No, kun tuli seurattua kridejä samoin kuin evankelis-luterilaisen kirkkomme edesottamuksia, totesin, että siitä suunnasta on turha apuja anella.

Ja tänään tuli sille käsitykselle varsin selkeää vahvistusta. Sisäministerimme Päivi Räsänen totesi tuoreeltaan:

Sisäministeri Päivi Räsänen korosti tänään avauspuheessaan Metropoliareenassa, että maahanmuuttajien perustamat yritykset ovat voimavara yrityselämässä.

– Maahanmuuttajataustaisten yrittäjien laajat verkostot ovat voimavara, jota Suomessa ei ole vielä täysimääräisesti pystytty hyödyntämään. Esimerkiksi kehittyvällä ja kansainvälisellä it-alalla olisi maahanmuuttajien verkostoista varmasti merkittävää hyötyä, ministeri totesi.

Ministeri Räsänen muistutti avauksessaan myös, että useat nykyiset suuryritykset ovat maahanmuuttajien perustamia. – Yrittämisen merkitystä kotoutumisen edistäjänä tuskin on vielä kokonaisuudessaan oivallettu. Onnistuminen yritystoiminnassa tuo itseluottamusta ja lisää yhteisön sosiaalista yhteenkuuluvuutta, ministeri painotti.

plus

Monet tämän päivän suomalaisista suuryrityksistä kuten Fazer, Stockmann, Enso Gutzeit, Paulig, Sinebrychoff ja Finlayson ovat aikansa maahanmuuttajien perustamia. Monet heistä aloittivat hyvinkin pienestä. Mukanaan he toivat vain osaamisensa.

Tulihan ne Fazerit ja muut sitten mainittua. Mitä esim. Somaliasta tänne tulevasta porukasta voi todeta, niin onhan totta, että hekin ovat tuoneet tänne vain osaamisensa. Se, mitä käyttöä sille on, onkin sitten porukalla mietitty jo parikymmentä vuotta. Krideistä tulee mieleen muutenkin se vuoden takainen kesä, kun hekin menivät siihen sixpack-hallitukseen ja siitä tulee mieleen se kuudes käsky eli ”älä tee huorin”. Mitenkähän se mahtoi mieleen tulla?

Tähän pitää tuupata katsottavaksi, vaikka joku siitä herneet nenäänsä nykiikin, se kuva, mikä oli sisäministeriön sivuilla, jotka käsittelivät Räsäsen puhetta:



Näin äkkiseltään tulee mieleen kysymys, että onkohan kuvassa joku Fazerin, Stockmannin, Pauligin, Sinebrychoffin tai Finlaysonin jälkeläinen? Vai olisko kuva laitettu sisäministeriön sivulle siksi, että äidinkielenään ultrasuvaitsevaista horinmummoa puhuvat tättähäärät saisivat mielelleen rauhan?

Wednesday, October 3, 2012

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXXII

1. Maahanmuuttajaehdokkaat ja mystinen asioitten parantaminen

Törmäsin aina valppaan Mediaseurannan kautta (kiitos taas Roopelle) uutiseen, jossa epäillään, että puolueet hankkivat näihinkin vaaleihin maahanmuuttajaehdokkaita näön vuoksi. Väite varmaankin pitää paikkansa, sillä pakkohan puolueitten on ottaa erilaisella orvaskedellä varustettuja ehdokkaita listalleen, ettei Tuntematon Jumala, jota edustaa mm. suomalainen media hermostuisi asiasta. Pääosa puolueistahan vieläkin kuvittelee, että vaalikamppailua käydään mediaa, ei äänestäjiä varten. Tavallinen äänestäjä tuskin seuraa ehdokasasettelua siitä vinkkelistä, kuinka monta maahanmuuttajaehdokasta puolueitten listoilla on.

Tässä jutussa pisti silmääni tiedostavan median kestosuosikki eli vihreitä edustava somali Zahra Abdulla. Lukija varmaan muistaa Ylen vaalivalvojaiset vuonna 2007, jolloin housut märkänä huudettiin, että nyt saadaan lopultakin maahanmuuttajataustainen kansanedustaja. No eihän se Abdulla sitten kuitenkaan läpi päässyt, eikä tullut sitä maahanmuuttajataustaista kansanedustajaakaan, ainakaan hyväksyttävää sellaista. Tosin Ruotsista Suomeen muuttanut maahanmuuttaja Elisabeth Nauclér kyllä pääsi samoissa vaaleissa läpi, mutta se unohtui kokonaan, sillä Lissuhan tuli Suomeen vain Ruotsista, joten häntä ei lasketa oikeaksi maahanmuuttajaksi.

No, lukemassani jutussa tämä Zahra loihe lausumahan, että maahanmuuttajienkin pitäisi lähteä uurnille:

Mutta mä toivon myös, että heidän äänestysprosentin nousu tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajien asiat muuttuvat parempaan suuntaan.

Meikäläinen miettii tuota asiaa, että mitä tarkoittaa parempaan suuntaan. Mietitäänpä sitä, minkälainen Zahran edustaman maahanmuuttajaryhmittymän asema on Suomessa tällä hetkellä?

- Zahran edustaman maahanmuuttajaryhmittymän edustajat eivät ole pakolaisia, vaan turvapaikanhakijoita, joille ei ole itse asiassa myönnetty turvapaikkaa, koska siihen ei ole nähty perustetta, mutta heidän on silti annettu jäädä tänne, ja heille taataan kantakirjasuomalaisten verorahoilla maksettu toimeentulo, joka on parempi kuin missään muussa Euroopan maassa vastaavalla ryhmällä.

- Zahran edustaman maahanmuuttajaryhmittymän edustajat menevät varsinkin Helsingin kaupungin asumisjonoissa oikealta ohi kantakirjasuomalaisista, jotka sattumoisin elättävät Zahran edustaman maahanmuuttajaryhmittymän. Lisäksi Helsingissä ihan oikeasti mietitään sitä, että Helsinkiin pitäisi rakentaa suurempia kerrostaloasuntoasuntoja ihan vaan sen takia, kun kantakirjasuomalaisten elättämän Zahran edustaman maahanmuuttajaryhmittymän jäsenillä tuppaa olla suurikokoisia perheitä.

- Varsinkin Helsingissä on Zahran edustaman maahanmuuttajaryhmittymän tukena positiivinen syrjintäjärjestelmä, jonka mukaan tasaviivoilla olevista työnhakijoista valitaan Zahran edustaman maahanmuuttajaryhmittymän edustaja vain sen vuoksi, että hän kuuluu Zahran edustamaan maahanmuuttajaryhmittymään.

- Zahran edustaman maahanmuuttajaryhmittymän jäseniä on palkattu sekä tulkeiksi että erilaisiksi sovittelijoiksi ratkaisemaan ongelmia, joita tässä maassa ei olisi olemassakaan, jos Zahran edustama maahanmuuttajaryhmittymä ei olisi tänne koskaan tullut.

- Zahran edustama maahanmuuttajaryhmittymä syyllistyy väkilukuunsa nähden erittäin suureen määrään väkivalta- ja seksuaalirikoksia, mutta kantakirjasuomalaiset pyrkivät varsinkin mediansa välityksellä vaikenemaan siitä tyystin.

- Zahran edustaman maahanmuuttajaryhmän jäsenet ovat Suomessa sillä perusteella, että heidän kotimaansa on turvaton, ja he silti käyvät lomailemassa siellä kotimaassaan kantakirjasuomalaisten maksamana.

- Zahran edustamaa maahanmuuttajaryhmittymää tukemaan on kehitetty kantakirjasuomalaisten verorahoilla suuri puolestaloukkaantumis- ja aiheettaylistämiskoneisto.

- Zahran edustama maahanmuuttajaryhmittymä on kantakirjasuomalaisille pelkkä turha menoerä, Zahran edustama maahanmuuttajaryhmittymä ei ole aiheuttanut täällä mitään muuta kuin hankaluutta, mutta siitä huolimatta kantakirjasuomalainen media on hirvittävän huolissaan, että miksi Zahran edustaman maahanmuuttajaryhmän edustajia ei ole enemmän ehdokkaina vaaleissa.

- Yleensäkin Zahran edustamalle maahanmuuttajaryhmittymälle on taattu mahdollisuus halutessaan, painotan halutessaan, omilla ponnistuksillaan nousta niin hyvää asemaan kuin rahkeet riittävät ja tämän positiivisen syrjintäjärjestelmän myötä vähän pitemmällekin.

Itselleni tulee väkisinkin mieleen kysymys, että jos Zahran edustaman maahanmuuttajaryhmittymän asioita muutetaan vielä tästä parempaan suuntaan, niin mitä sitten pitäisi vielä tehdä?

Pitäisikö taata turvattu ja hyväpalkkainen työura ilman koulutusta ja osaamista vain siksi, että Zahran edustamaan maahanmuuttajaryhmän kuuluva jäsen kuuluu Zahran edustamaan maahanmuuttajaryhmään? Eli tämä mahdollisuus ponnistella viritettynä versiona ilman ponnistelua?

Pitäisikö Zahran edustamalle maahanmuuttajaryhmittymälle taata välitön Suomen kansalaisuus sillä hetkellä, kun he ylittävät rajan?

Riittääkö kansalaisuus, vai tuleeko heille antaa mahdollisuus ns. kevytkansalaisuuteen, kaikilla Suomen kansalaisen oikeuksilla, mutta ilman velvollisuuksia?

Tulisiko Zahran edustamalle maahanmuuttajaryhmittymälle määrätä virallisella lakipäätöksellä arvostusta, kunnioitusta ja rakkautta?

Kuinka paljon enemmän voi tukea ja ymmärtää tiettyä porukkaa, josta ei ole kantakirjasuomalaisille mitään muuta kuin harmia?

Itselleni tulee Zahra Abdullasta mieleen röyhkeä ämmä, jolle on noussut tietty neste päähän, koska hänen erinomaisuuttaan on tiedostavien kantakirjasuomalaisten puolesta ylistetty vuosikausia. Enhän minä toisaalta voi häntä oikein syyttääkään. Jos ihmiselle tarjotaan jatkuvaa ylistystä ilman varsinaista näyttöä, niin kyllähän ihmiseltä vaaditaan äärimmäistä itsekuria, ettei neste kihoa päähän. Vaan jos hän olisi asunut nämä vuodet Somaliassa, niin olisikohan hänen asemansa ollut kovin paljon parempi?

2. Kallista niin, mutta mutta

Eli palataanpa tässä omaan ammattiini. Törmäsin Iltalehden uutisessa siihen, että kuinka paljon nuoren laitossijoituspaikka maksaa, ja kuinka paljon halvempaa olisi, jos käytettäisiin avohuollon tukitoimenpiteitä. Juttu kertoo näin:

Selvityksessä on laskettu hintoja joillekin kuvitteellisille esimerkkitapauksille. Esimerkiksi päihde- ja rikoskierteeseen joutunutta poikaa voitaisiin auttaa erityisnuorisotyön, päihdehoidon ja koulun yhteistyön avulla 5 500 eurolla. Jos hänet joudutaan ottamaan kiireellisesti huostaan, hinta on vuoden sijoituksen jälkeen yli 110 000 euroa.

Siis tässähän puhutaan ns. avohuollon tukitoimenpiteistä. Yep. Pitää paikkansa. Huomattavasti halvempaa. Mutta näissä uutisissa eikä myöskään selvityksissä oikein koskaan määritellä sitä, mitä nämä ns. avohuollon tukitoimenpiteet ovat. Maallikolle voin selvittää sen, että ne ovat eri viranomaisten niin ongelmanuorelle kuin hänen perheelleen esittämää puhetta. Toistan, puhetta. Puhetta eri muodoissa. Tämän blogin lukija todennäköisesti ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, iästä riippumatta, joille ei puhe riitä. Tarvitaan kovempia toimenpiteitä.

Nykyinen linjahan omassa ammatissani, tai ainakin ammattini ns. suuria suuntaviivoja määrittelevien tahojen mielestä on, että häiriökäyttäytyvän nuoren häiriökäyttäytyminen aiheutuu siitä, että hän on tiettyjen olosuhteitten uhri. Siinä unohdetaan se mahdollisuus, että hän saattaa perseillä ihan sen vuoksi, että hän haluaa perseillä. Sellaisiakin kun kuulkaa on, eikä ihan vähän olekaan. Ja näissä tapauksissa näillä ns. avohuollollisilla tukitoimenpiteillä lähinnä saadaan aikaiseksi se, että heppua ei sijoiteta 13-vuotiaana, jolloin hänen kanssaan vielä voitaisiin saada jotain aikaiseksi, vaan hänet (kun yllättäen todetaan, että avohuollolliset toimenpiteet eivät autakaan) sijoitetaan 16 – 17-vuotiaana, jolloin hänellä on jo muutama ehdollinen vankeustuomio ja tyyppi on muutenkin ns. valmis tapaus, eikä sillä sijoituksella saada enää mitään aikaiseksi.

Kalliimpaahan se laitossijoitus on. Mutta joskus se on välttämätön. Siitä vielä muutama sana, että nykyinen linjahan on, että ei sijoiteta nuoria laitoksiin, vaan mieluummin sijaisperheisiin. Tämäkin on kaunis idea, mutta se ei toimi. Sijaisperheet haluavat itselleen mieluummin hyvin nuoria lapsia. Jos taas on kyseessä 16-vuotias uraansa aloitteleva nuorisorikollinen eli uutisessa mainittu ”päihde- ja rikoskierteeseen joutunut nuori” joka käyttäytyy kuin pullopersesika, niin eipä ole häntä varten perheitä jonossa asti. Tarvitseeko ehkä kertoa miksi? Ja kysymyksenä tietysti voisin heittää, että ”joutuuko” ihminen päihde- ja rikoskierteeseen, vai meneekö hän siihen ihan vapaaehtoisesti? Kuka hänet pakottaa? Huostaanotetuissa ja sijoitetuissa nuorissa on aina vaan enmmän sellaisia, joitten perheolot eivät missään nimessä ”pakota” heitä häiriökäyttäytymään. Kyseessä on vain vanhemmat (ihan hyvätuloiset ja hyvinkoulutetut) , jotka eivät saa pidettyä mukuloilleen rotia.

En kirjoita tätä osiota siksi, että pyrkisin takaamaan oman työpaikkani. Itse asiassa ajattelen, että jos maailma muuttuisi niin ruusuiseksi, että yhtään muksua ei tarvitsisi huostaanottaa, niin minähän ottaisin kenkää hommistani mielelläni. Onhan noita jo tehty ja suurin piirtein kaikki nähty. Ehkä rupeaisin helppoheikiksi. Kun ostaa, myy, vaihtaa ja varastaa, niin aina toimeen tulee.

Mutta kauniit ajatukset eivät vaan yleensä tuppaa muuttua lihaksi.

3. Pilattu vankilablues

Törmäsinpä uutiseen, jonka mukaan eräs kalevipoeg otti hatkat Mikkelin upouudesta vankilasta. Kun siellä ei olekaan enää kaltereita, vaan panssarilasit. Asiasta paremmin perillä olevien tahojen mukaan näistä lasista pääsee asialleen omistautunut heppu läpi kuin Anttilan ovista. Vaan eihän siinä sinänsä mitään. Onhan se nyt yhtä helvettiä, jos vangilta tuntuu siltä, että hän on vankilassa.

Mutta eräs kaverini heitti kyllä hyvän kysymyksen tästä siirtymisestä kaltereista panssarilasiin. Mitenkäs vankilan musiikkikulttuurille käy? Jukka Raitanenhan lauloi aikanaan, että ”helähtää täällä raudat kahleitten, on punaraitapuku ylläni” ja Irwinkin lauleskeli ”Kalteritangon”.

Punaraitapuku on jo historiaa, eikä siellä inessä hirveästi enää helähtele raudat kahleitten. Ja nyt kun kalteritkin viedään, niin mistä sitä laulun aihetta kehitellään? Panssarilasitango? Ei vaan saundaa, ei niin. Täytyykö tulevaisuuden vankilablues laulaa siitä, että pleikkarin peliaikaa rajoitettiin, tai siitä, että ruokavaliossa on paljon perunaa?

Vai lauletaanko tulevaisuuden koskettavimmat vankilabluesit vanhainkodin vuodeosastolla?

4. Lainaamisesta ja linkittämisestä

Erään puolueen eräs kunnallisvaaliehdokas lähestyi minua sähköpostitse, ja kysyi, että voiko hän linkittää kirjoituksiani omalle vaalisivulleen. En ole kovin hakki käyttämään sähköpostia, joten sanotaan tässä yleensä ja erikseen, että tämän blogin kirjoituksia voi linkittää, levittää ja kopioida lupaa kysymättä ihan kaikessa rauhassa.

5. Hotelli Yrjöperskeleen niksi-pirkka

Tympiikö lukijaa puhelinmyyjät? Niin tympii minuakin. Ja kun olen vielä luontaisesti kohtelias ihminen, joka ei halua kohdella tylysti ihmisiä, jotka vaan tekevät työtänsä. Kuinka menetellä? Yksi tapa on suuresti arvostamani VonPeen tapa, eli vastataan puhelimeen suurin piirtein niin, että ”en osta mitään, en myy mitään, en lahjoita mitään, en ota vastaan lahjoituksia enkä osallistu gallup-kyselyihin. Jos asiasi koskee jotain muuta, ole hyvä ja toimita”.

Tapa on mainio, mutta kiistatta hieman vaivalloinen. Vielä parempi tapa on seuraava:

1. Ota kouraasi kännykkä.

2. Soita mainosestonumeroon 0600 – 13404.

3. Sinulle alkaa puhua naisääninen robotti, joka sanoo, että olet soittanut numerosta toitoijatoi.

4. Sen jälkeen robotti kysyy sinulta, että haluatko jäädijäädijäädi.

5. Vastaa selkeällä äänellä ”kyllä”.

Olet seuraavat kolme vuotta rauhassa.

Hyvää alkanutta lokakuuta tämän blogin lukijoille.

*

*

Lisäys 071012, eli mainos. Suositeltaviin lukemistoihin on lisätty maanmainion Reinon uusi Suomi 2030-blogi.