Friday, May 27, 2011

AJATUKSIA UUNINPANKOLTA

Täytyy tulla hetkeksi alas täältä uuninpankolta ja pitää taukoa tauosta. Täytyy nimittäin hetken aikaa yritää hahmottaa tätä vaalien jälkeistä suomalaista poliittista todellisuutta, joka ainakin meikäläisen järjenjuoksusta ajaa kevyesti oikealta ohi. Olenhan minä asian tiimoilta tiennyt jo monta vuotta että todellisuudessa on reikä, mutta näitten vaalien jälkeen reikiä on näyttänyt tulevan muutama lisää. Liekö siihen syynä tää Sveitsissä toimiva härspediräättöri, vai mikä hiton hiukkaskiihdytin se on. Kun se tekee kuulemma niitä pieniä mustia aukkoja. Varma en ole, koska toi hiukkasfysiikka on mulla vähän heikoissa kantimissa. Toisaalta se saattais olla helpommin opeteltavissa kuin tämä nykyinen yhteiskunnallisesti edistyksellinen logiikka.

Se on tullut pistettyä merkille, että noi ökyisäntämiehen elkeet ovat siirtyneet maalta kaupunkiin, edistyksellisten poliitikkojen ja toimittajien käytettäväksi. Ökyisännillähän oli tapa todeta, että kummää niin sanon, niin silloin se on niin. Sama meno jatkuu edistyksellisissä piireissä. Kyseessähän on tää persujen vaalivoiton jälkeinen ennennäkemätön väkivallan aalto sekä maahanmuuttajia että Suomen ruotsinkielistä väestöä kohtaan.

Väkivallan aaltohan todistetaan tapahtuneeksi sillä, että muutama tyyppi on kirjoittanut väkivaltaa tapahtuvan laajoissa määrissä, ja toiset tyypit ovat sitten lukeneet nämä kirjoitukset, ja luonnollisesti jatkavat ketjukirjettä, ja kun tätä on tarpeeksi pitkään jaanattu, niin asiahan on ilman muuta toteennäytetty, vaikka se väkivalta-aalto onkin kyllä pysynyt piilossa.

Kun kelailen hieman aikaa taaksepäin, niin eikös tää vouhotus alkanut Ajatusten Tonavan Päivi Lipposen blogikirjoituksesta? Mamma kun kirjoitti että hän oli kuullut jonkun sanoneen jonkun kuulleen jotakin joltakin joka oli kuulemma kuullut jotakin, ja siitähän olikin hyvä tehdä johtopäätös siitä, että Suomen ruotsinkielistä väestönosaa ollaan pistämässä seipään nokkaan. Ja siitähän oli sitten tietysti seurauksena myös johtopäätös, siitä, että tottahan helvatussa ne jäykkäniskat vainoavat myös maahanmuuttajia. Kun ne poltti sen pizzeriankin. Tai siis no, maahanmuuttajathan ne sen itse kyllä poltti, mutta kun Päivi oli noin periaatteessa niinqu oikeassa, niin asiahan on toteennäytetty. Mutta kun asiaa toistetaan tarpeeksi kauan, niin täytyyhän sen muuttua todeksi. Kukas jätkä se olikaan aikanaan tuon menettelytavan spesialisti?

Hysteriahan on höhlää sinänsä ittessäänkin, mutta jos yleisen hysterian aiheuttaa Päivi Lipponen, niin ehkäpä edistyksellisten tahojen kannattaisi hetkeksi lyödä kyynärpää kiveen ja rauhoittua. Toisaalta minusta tuntuu, että ne oikeasti nauttivat tilanteesta. Nythän heillä on ikioma, ja kovasti kannatusta saanut mörkö, mitä on kiva demonisoida ja olla niinqu peloissaan, vaikka he hyvin tietävät, että ei tää demoni tule virittelemään TNT:tä heidän kivijalkaansa. Tässä voi sillai leikkiä Martin Luther Kingiä, ilman Martin Luther Kinginä olemisen ikäviä sivuvaikutuksia.

Mitä tulee sinänsä Päivi Lipposeen, niin mikäli olisin vielä demari, jota aikanaan olin, lähestyisin varmankin SDP:n puoluejohtoa kirjeellä, jossa pyytäisin, että tukkikaa nyt ihmeessä jo ton tättähäärän turpa. Demareitten kannattajathan saattavat vielä lukea, mitä se kirjoittaa, ja siitähän ei hyvä heilu. Nytkin se totesi, että vaalilupausten pitäminen on vaalilupausten pettämistä. Vaan toisaalta, kun en ole enää demari, niin totean, että kirjoittele Päivi vaan, ja julkaise jutut mahdollisimman laajalti ja pistä nimi mahdollisimman isolla perään.

Toinen asia, mikä meikäläisen todellisuuteen ei oikein mahdu, on se, että jos Suomessa on joku ongelma, niin se ongelma ei ole ongelma. Sen sijaan jos joku puhuu ongelmasta ääneen, se onkin ongelma, ja sitä pitää taivastella. Täähän liittyy kansanedustaja Hakkaraiseen, jonka lausunnot Helsingissä olevista etnisesti oikeaoppisista jengeistä sai aikaan välittömän oikeaoppisen älämölöreaktion. Mies kun käytti kiellettyä sanaa. Miehen puheet ovat suuri ongelma. Se, että Helsingissä notkuvat oikeaoppisesta etnisestä suunnasta tulevat jengit ovat ihan oikeasti ongelma, ei ole ongelma. Tulee mieleen tilanne, että sauna palaa, ja kun joku kaveri huutaa, että mennään nyt helvetissä sammuttamaan toi sauna, niin kaverille vaaditaan syytettä tuhopoltosta kun se otti ja kiroili.

Tää mikä ihmetyttää erityisesti, on se, että vaikka Vihreät saavat vaaleissa selvästi selkäänsä, niin puolueella kuvitellaan olevan 112 kansanedustajaa. Vihreitten oikeaoppista moraalista tuomiota pelätään enemmän kuin Tuomiopäivää, vaikka pelkkää suunpieksäntäähän se on. Hyvä esimerkki oli nää menestykseen päättyneet lätkän mm-kisat, joitten jälkeen joku vihreitten nobody-but-so-wanna-be-somebody avautui (valtamedian suurella tuella tietenkin), että nyt lätkäporukoitten pitää irtisanoutua irti rasismista juuri vihreitä miellyttävällä tavalla. Kun meinaan hän oli nähnyt kaksi isokokoista öykkäriä uhoamassa ratikassa parille tummalle pojalle. Ja hänhän oli sitten poikaystävänsä kanssa hankkinut häädön öykkäreille.

Jääkiekkoväellä olis tietysti pitänyt tulla päähän ajatus, että montakohan kertaa sporassa on yksi piiperö poikakavereineen hoitanut kaksi isoa juopunutta öykkäriä ulos kyydistä? Ettei vaan puhuisi kukkua? Mutta kun ei. Niin piti mennä nöyristelemään jonkun viherpimun edessä ja irtisanoutua kaikesta mahdollisesta.

Mikäli todellisuudessa ei olisi tällä kohdalla reikää, olisi kiekkoväki muistanut jaloissansa olevat housut, ja tuumannut vaikkapa näin:

Muistutamme, että jääkiekkomaajoukkueen pelaajien työnantajia ovat mm. Minnesotan Nouseva Voima, Phoenixin Työväen Kiekko-Veikat, Magnitogorskin Hiki ja Jyväskylän Nuorten Miesten Kiekollinen Yhdistys. Yhdenkään pelaajan työnantajana ei ole Vihreät De Gröna, joten mikäli Jokumikä Mikäsennimioli haluaa viettää varttituntinsa suvaitsevaisessa kuuluisuudessa, hän voi tehdä sen joko omien, varsin vähäisten lahjojensa avulla, tai sitten hän voi vaihtoehtoisesti pyytää apua jostain muusta urheilulajista, esim. vaikka jostain ryhmärumaluistelujoukkueesta.

Vihreillä on kymmenen kansanedustaja ja pahäänisesti rääkyvä lehdistötuki. Niillä ei ole mm. tykistön tulitukea. Ei niillä ole prikaateja. Upseerikuntaan ei ole soluttautunut vihreä enemmistö, joka tekee vallankaappauksen heti, jos reikää todellisuudessa yritetään tukkia.

Niin, upseereista tuli mieleen. Tämä tasa-arvovaltuutettumme Pirkko Mäkinenhän tuumasi, että maanpuolustuskorkeakoulun pääsykokeitten Cooperin testi suosii miehiä, ja naispuolisille hakijoille tulisi asettaa helpommat rajat, että naisia saataisin puolustusvoimien huippuvirkoihin ja kansainvälisiin tehtäviin entistä enemmän.

Lukijallehan on turha selittää, että sodassa vihollinen ei vaihda lippaaseensa kumiluoteja, mikäli edessä on naissotilaita. Lukija tietää tämän vallan hyvin. Mutta tälle Mäkiselle voitaisiin pitää joku kurssi, jonka vetäjänä olisi muutama ammattisotilas. Kurssin ideana olisi selvittää, mikä ero on upseerin tehtävällä ja toisaalta JRJJJ:n (Julkisrahoitteinen jonninjoutojärjestö) projektikoordinaattorin tehtävällä, ja mitä varten upseereita itse asiassa koulutetaan.

Se on ainakin selvää, että Pskovissa sijaitsevan Venäjän 76:n Ilmakuljetusdivisioonan upseerit tuon uutisen kuultuaan kaatavat tsajuunsa voimakkaan möykyn votkaa, läiskivät yläviitosia ja tuumivat, että kyllä tsuhna on näissä sotilasasioissaan oikealla tiellä.

No, ei mulla oikeastaan muuta. Kunhan joutessani sottailin. Takaisin uuninpankolle.