Valvoja
Helsinki, Pasilan yleisvalvontakeskus,
tuonnempana…
Hän oli valvoja. Eikä häntä ei ollut
olemassakaan.
Tai ainakaan hänen varsinaisesta työstään
ei tiennyt kuin liittovaltion Suomen maakunnan tietty ydinryhmä. Virallisesti
hän toimi Pasilan yleisvalvontakeskuksessa elektroniikkajärjestelmien
tarkkailijana. Kukaan ei vaan nähnyt niin häntä, kuin hänen kollegoitaan
työssään. He kaikki toimivat maanalaisissa pohjakerroksissa joihin ei ollut
mitään pääsyä ilman korkeinta mahdollista turvallisuusluokitusta.
Hänen työnsä liittyi kuutioasunnoissa
asuville muurahaiskansalaisille tarjottavaan viihteeseen. Kyseinen viihde oli
lähinnä tosi tv-hömppää jossa saatiin tirkistellä että naivatko ihmiset
keskenään. Lisäksi oli huomattava määrä puhdasta pornoa ja väkivaltaviihdettä. Oli
myös Battle Royale-tyyppisiä tosi tv-ohjelmia joissa ihmisiä oikeasti
tapettiin. Tai ainakin siltä se näytti. Tosiasiassa kyseisiä ohjelmia pyöritti
muutaman kymmenen ihmisen näyttelijäporukka joitten kasvot oli tietokoneella muokattu
joka kerta toisenlaisiksi. Kaikki oli näyteltyä eikä kukaan kuollut. Mutta
tietokonetekniikalla kaikki saatiin näyttämään aidolta. Kyseiset ohjelmat
olivat kaikkein suosituimpia.
Muurahaiskansalaisille tarjottiin mahdollisuus
osallistua noihin ohjelmiin hyvien palkintojen toivossa mutta ketään ei koskaan
valittu varsinaiseen ohjelmaan. Kyse oli vain mahdollisuuden illuusiosta.
Valvoja ei itse pitänyt yllä illuusiota. Hänen tehtävänsä oli viihdetarjontaan
upotettu piilopropaganda. Käytäntö oli itsessään varsin vanha.
Viihdelähetyksiin upotettiin jatkuvasti iskulauseita jotka olivat näkyvissä
vain sekunnin murto-osan ajan. Niin vähän, ettei muurahaiskansalainen itse
tajunnut nähneensä sitä mutta joka rekisteröityi hänen aivoihinsa.
Idea oli vähän sama kuin Aldous Huxleyn
uniopetuksessa. Propagandalauseet sisälsivät liittovaltiota ylistävää
materiaalia ja samoin sellaista materiaalia joka kannusti muurahaiskansalaista
tyytymään asemaansa.
Viihdetarjonnassa oli tietysti tarjolla
paljon perinteistä väkivaltaviihdettä mutta se oli kaikki tuotettu
liittovaltion alueella ja pahoina ihmisinä olivat aina natsit tai vähintäänkin
kansallismieliset. Aina kun viihdelähetyksessä näkyi kansallismielisiä
aineksia, lisäsi valvoja lähetykseen hetkittäisiä skorpionin, ampiaisen,
hämähäkin ja käärmeiden kuvia. Pois näkökentästä mutta aivoihin tallentuvaksi. Tarkoitus
oli herättää vastenmielisyyttä kaikkea nationalistista ja separatistista
ajattelua kohtaan. Vastenmielisyyttä jonka muurahaiskansalainen tunsi, muttei
oikein tiennyt mistä se oli peräisin.

Valvoja edusti työssään toista sukupolvea.
Myös hänen isänsä oli ollut valvoja. Niitä ensimmäisiä. Ajalta jolloin
liittovaltio oli ottanut itselleen absoluuttisen vallan. Ilman oppositiota ja
ilman vaaleja. Isä oli ollut liittovaltion uskollinen käsikassara. Hän oli
kertonut pojalleen – tulevalle valvojalle – siitä ongelmasta johon liittovaltio oli
törmännyt vuosikymmeniä sitten. Ongelmasta, joka johtui resurssien
vähenemisestä, mihin pitkälle suunnitelmatalouteen siirtynyt liittovaltio ei
pystynyt vastaamaan.
Ongelma koostui kolmesta osiosta:
1. Etniset vähemmistöt
Kyseisille vähemmistölle oltiin myönnetty
itsenäiset asuma-alueet mutta ne lisääntyivät edelleenkin tahtiin 4 lasta per
nainen. Liittovaltio oli sitoutunut näiden alueiden elättämiseen vaikka ne
muuten olivatkin täysin itsenäisiä. Elatusrasitus muuttui päivä päivältä
raskaammaksi mutta liittovaltio ei luopunut tästä velvollisuudestaan. Syitä oli
kaksi:
- Ongelman olemassaolon tunnustamisen
olisi tarkoittanut liittovaltion järkyttävän virheen tunnustamista.
- Etnoalueet olivat jatkuvassa kaaoksessa
mutta niillä alueilla valtaapitävät ryhmittymät tai ainakin niiden johtajat ymmärsivät,
että ne olivat täysin riippuvaisia liittovaltion elatuksesta. Mikäli
liittovaltio lopettaisi elatuksen, se nostaisi valtaan vaarallisemmat johtajat
jotka luottivat allahinsa apuun tilanteessa kuin tilanteessa. Ne saattaisivat
hyökätä. Alueille kulkevaa tavaramäärää oli vaikea valvoa eikä ollut tiedossa
sitä, kuinka paljon raskasta aseistusta alueella oli.
Johtopäätös: Etnisille erityisalueille ei
voinut tehdä mitään. Jatkettiin niin kuin ennenkin ja toivottiin että etnot
pysyisivät omilla alueillaan.
2. Täysin tarpeeton akateeminen aateli
Yliopistojen yhteiskunnallisista
tiedekunnista valmistuneiden täysin tarpeettomien ihmisten ylitarjonta oli
ollut tiedossa jo vuosikymmenet. Kuitenkin juuri kyseiset ihmiset olivat niitä,
jotka muodostivat liittovaltion suvaitsevais-tiedostavan ideologisen ja
uskollisen pohjan. Siksi heitä ei voinut julkisesti mieltää tarpeettomiksi ja
heille kaikille piti löytää hyvin palkattuja suojatyövirkoja joilla yhteiskunta
ei varsinaisesti tehnyt mitään. Mutta tämänkin loiseläjäryhmän tunnustaminen
loiseläjäryhmäksi olisi tarkoittanut sitä, että järjestelmä olisi tässäkin
tapauksessa tunnustanut järkyttävän virheensä.
Johtopäätös: Muutettiin yhteiskunnallinen
opetus yhteiskuntateologiseksi opetukseksi ja varattiin se ainoastaan
poliittis-ideologisesti luotettavan nomenklaturan lapsille. Koska nämä lapset
eivät olleet erityisen innokkaita lisääntymään saatiin ongelma pidettyä edes
jollain tavalla aisoissa. Tietenkin heidän ns. työpaikkansa olivat täysin
turhia mutta heille tuli taata vakavarainen elatus. Ja ylläpitää illuusiota
että he olivat ehdottoman tarpeellisia.
Jäi jäljelle vain kolmas ongelman osio
jolle saatettiin varsinaisesti tehdä jotakin:
3. Keinoälyn ja resurssien vähenemisen
myötä jatkuvasti kasvava työttömäksi ja toivottomaksi syntyvä kantaväestön
muurahaiskansalaislauma. Kyseiselle laumalle tarjottiin asuinpaikka
kuutioasunnoista ja minimaalinen elatus liittovaltion toimesta.
Kuutioasukkaat muodostivat tietyn
turvallisuusuhan mutta ne päätettiin pitää rauhallisina sekä ilmaisten
viestittimien kautta tarjottavan viihteen ja sen myötä tarjottavan
piilopropagandan muodossa. Lisäksi tarjottiin puoli-ilmaisia huumeita.
Piilopropagandassa painotettiin sekä liittovaltion hyvyyttä että sitä, etteivät
muurahaiskansalaiset lisääntyisi.
Muurahaiskansalaisille ilmaiseksi jaetut
viestittimet olivat sellaisia, että niillä saattoi vain vastaanottaa. Ei
lähettää. Puhelimena niitä saattoi käyttää ja tekstiviestejä lähettää, mutta
sitä mahdollisuutta ei nähty niin suurena riskinä kuin aikanaan oli täysin valvomaton
ja laajalle levinnyt sosiaalinen media.
Valvojan työ kohdistui vain
muurahaiskansalaisiin. Nomenklaturalle ei suunnattu piilopropagandaa sillä se
uskoi siihen muutenkin. Miksei uskoisi, sillä se eli vaurasta ja turvattua
elämää suojelluilla ja eristetyillä alueilla joissa sen ei tarvinnut koskaan
kohdata etnoja eikä muurahaiskansalaisia. Etnoille taas ei lähetetty mitään
sillä ne seurasivat muutenkin vain arabimaista ja Afrikasta tulleita
lähetyksiä.
Tietty status quo oli saavutettu. Mutta
valvoja oli yksi niistä harvoista joka tiesi, ettei se riittänyt. Resurssit
eivät riittäneet eikä niin etnoihin kuin nomenklaturaan voinut puuttua. Ne
olivat tabu. Niitä piti elättää edelleenkin eikä niitten elintaso saanut
laskea. Siksi muurahaiskansalaisten määrää tuli vähentää. Yksi ehdotus oli
ollut geenimuunnellun tappavan influenssaviruksen levittäminen mutta ehdotus
oli hylätty. Ei siksi, että sitä olisi varsinaisesti vastustettu mutta ei ollut
mitään takeita etteikö se leviäisi muurahaiskansalaisista muuallekin. Valvoja
oli itse ehdottanut lisää piilopropagandaa joka kehottaisi lapsettomuuteen.
Ehdotus hylättiin riittämättömänä.
Voitolle oli päässyt se ehdotus, että
muurahaiskansalaisille jaettaviin muona-annoksiin alettaisiin lisätä sekä
ehkäisyaineita että valmistetta joka näivettäisi nuorten tyttöjen munasarjat.
Se ei poistaisi ylijäämäväestöä kerralla mutta alkaisi vaikuttaa pitkässä
juoksussa. Lähes sataprosenttisesti keinoälyn ylläpitämässä liittovaltiossa
muurahaiskansalaisista kannattaisi hankkiutua eroon. Valvoja oli tosin kuullut
myös vastakkaisia mielipiteitä. Infraa ja turvallisuutta ylläpitävät ihmiset
kuitenkin koulutettiin muurahaiskansalaisten lahjakkaimmista. Nomenklaturasta
siihen ei ollut, sillä se opiskeli vain ja ainoastaan yhteiskuntateologiaa.
Valvojankin mielestä suunnitelmassa otettiin riski, tosin hän piti
mielipiteensä omana tietonaan.
Päätös ei ollut valvojan, vaan komission
joka piti absoluuttista valtaa maakunnassa. Vaalejahan ei niin Suomessa kuin
muuallakaan liittovaltiossa oltu pidetty vuosikymmeniin. Peruste oli selvä: demokratia
mahdollisti demokratian vastaisten ainesten pääsyn valtaan joten demokratia
lopetettiin demokratian suojelemiseksi.
Valvojan vuoro päättyi ja iltavuorolainen
tuli hänen tilalleen. Valvoja ajoi autollaan – aseman suomia etuoikeuksia –
mukavaan rivarikolmioonsa Etelä-Haagaan. Turvalliselle vartioidulle alueelle. Hän
asui siellä yksin. Hän ei ollut koskaan hankkinut itselleen vaimoa. Ei
kannattanut hankkia ihmistä liian lähelle itseään. Sillä syvällä sisimmässään
valvoja tiesi palvelevansa hirviötä. Hirviötä, joka jossain vaiheessa
romahtaisi omaan mahdottomuuteensa. Valvoja tiesi Pimeistä Maista. Ja siellä
asuvista ihmisistä. Hän elätteli toivetta että ehkä joskus ne vielä nousisivat
ja ottaisivat vallan. Korjaisivat kaiken, mikä oli utopistien vääristämää ja
tuhoamaa.
Hänestä itsestään ei siihen olisi. Hän
tiesi sen aivan hyvin eikä kuvitellut liikoja itsestään. Niinpä hän laittoi
kotonaan saunan lämpiämään ja aukaisi kylmän, etuoikeutetun ihmisen oluen.
Katsellen saunaa odotellessaan nomenklaturalle osoitettua viihdettä jossa ei
ollut piilopropagandaa. Hän ei sitä tarvinnut. Sillä vaikka hän tiesi
palvelevansa hirviötä, hän palvelisi sitä uskollisesti ja toivoi, että se murskaantuisi
omaan mahdottomuuteensa vasta sitten, kun hän itse olisi kuollut.