KÄPPÄUKOT JA ELÄKEIKÄ

Pinnanmaan Huitsinnevadassa, tarkemmin sanottuna Örnätjärven Erämiesten metsästysmajan rantasaunassa kohosi piisistä ilmoille komea määrä ilmastosta piittaamattomia vihapienhiukkasia. Saunan pukuhuoneessa – jossa takka puolestaan tuhosi koko maailman ilmastoa – istui löylytauolla kaksi vihertuomittavan pahaa ja häijyä käppäukkoa eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis.

Miehet olivat olleet koko päivän valmistelemassa seuraavana viikonloppuna pidettäviä kuivan maan kuviokellunnan SM-kisoja. Löylytauolla oli raikkaan Tsuhnan Koston lisäksi sakuskana hyileipää ja sätkärapusäilykettä. Lötjönen aukaisi Tsuhnan Koston ja hörpyn otettuaan tuumasi:

- Niin, minä olen tuumaillut sitä esitystä että eläkeikä nostettaisiin 70 vuoteen. Täytyyhän valtion tietysti yrittää kaikenlaista, mutta tässä on kyllä pari lievää suurempaa ongelmaa. Sanoisinko valuvirhettä.

Ykä aukaisi oman Tsuhnan Kostonsa ja tuumasi puolestaan:

- Joo, se ensimmäinen on se, että monissa ammateissa ihmiset alkaa olla täysin romuna viimeistään kuusikymppisenä. Se asiantila ei mahtikäskyllä muutu. Kun ei pysty niin ei kykene. Ja yleensä nämä ammatit ovat niitä, missä se veroraha tienataan. Suorittavalla tasolla joka tapauksessa. Ja se toinen ongelma, etten sanoisi miina löytyy sitten nimenomaan julkiselta sektorilta.

- Sieltäpä niin. Ei suorittavalta taholta vaan sieltä hallintohimmelistä joka on täynnä akateemisia suojatyöntekijöitä. Nehän pystyvät sinänsä venyttämään niin sanotun työuransa seitsenkymppiseksi. Alati nousevilla ja muutenkin turhan suurilla palkoilla. Eläkeläisinä ne tulisivat itse asiassa valtiolle halvemmaksi.

- Niin tulisivat, eikä yhteiskunta kaipaa muutenkaan sellaista työpanosta, jota ei ole. Tietysti kaiken kaikkiaan valtio vieläkin kikkailee, eikä iske kiinni siihen täysin turhaan ja myös vahingolliseen menoerään, joka maksaa veronmaksajille useita miljardeja vuodessa. Aina kasvavassa määrin.

- Jep. Ja se menoerä ei puhu suomea. Mutta se on vieläkin tabu. Niin kuin ovat ne akateemiset suojatyöntekijätkin. Eiköhän lähdetä löyläyttelätiön. Kas kun täälläpäin se menoerä ei ihmisiä vielä häiritse.

- Lähdetään. Tiedä, vaikka tulis puhuttua sitä kuuluisaa vihapuhetta.

MONIMUOTOISELLA TYÖMAALLA

Lähitulevaisuudessa, Huulipunahallitus 2.0:n astuttua valtaan…

Radanvarsikaupungin Naakkamon taajamassa sijaitsevan Teuvon Tärppi & Temmellys huolto- ja korjausfirman johtaja ja omistaja Teuvo Työman istui toimistossaan. Toimisto oli itse asiassa vain firman pajassa oleva pieni koppi ja sehän Teuvolle riittikin. Hän sai siellä pyöritettyä kymmenhenkisen firmansa asiat ja osallistui töihin mahdollisimman paljon itsekin. Eihän pienyrittäjä kovin suurta kapitalistia pystynyt leikkimään. Haalarit päällä oli hänelläkin.

Firman paja oli lähes tyhjä. Kaikki miehet olivat työkeikoilla kuka missäkin. Pajaan astui sisälle firman työntekijä Osmo Ärrinpur joka palasi huoltokeikaltaan. Hän käveli ihmettelevän ja ärtyneenkin näköisenä Teuvon toimistoon ja kysyi:

- Minkä tähden sinä olet tehnyt tuonne pajan nurkkaan toisen lasikopin ja kuka hitto se siellä istuva Yön Timo on? Ja mitä merkelettä se siellä tekee?

Teuvo kaivoi taskustaan askin punaista norttia joka tosin oli ollut jo aikaa mustassa askissa, pani palamaan ja tarjosi Osmollekin. Kun Osmo oli vetänyt muutamat välttämättömät hermosavut Teuvo totesi:

- No se jätkä on Abdelrahim Äblän-Ibilää. Firman uusi työntekijä.

- No mitä se täällä tekee?

- Ei sitten yhtään mitään.

- Ja tuo vaatii kyllä selityksen.

- Ja minäpä selitän. Kas kun minulle soitettiin työ- ja monimuotoisuusministeriöstä erään virkakyöstiinan toimesta ja esitettiin tiukka ukaasi. Tässä kymmenhenkisessä firmassa kun ei ole töissä kuin suomalaisia käppäukkoja. Minulle tehtiin selväksi että firman täytyy osallistua pakollisiin monimuotoisuustalkoisiin.

- No mikset haistattanut sille virkakyöstiinalle pitkät paskat?

- Siksi, että firma saa aika paljon tilauksia myös julkiselta sektorilta. Ja minulle tehtiin selväksi että jos ei ole monimuotoisuutta, niin ne tilaukset loppuu. Ja samalla hallituksen suojeluksessa olevat egokapinalliset, vaikkukorvat, liimatilhit ja muut leikkipartisaanit ottavat firman silmätikukseen. Tässä firmassa on kumminkin kyse kymmenen miehen leivästä.

Osmo Ärrinpur tumppasi tupakan, raapi päätään ja totesi sitten:

- No joo… ymmärränhän minä. Hampaita purren. Mutta edelleenkin, mitä tuo päivettynyt täällä sitten varsinaisesti tekee? Ei kai se tule keikoille sotkemaan hommia ja meidän hyvää mainetta?

- No ei. Minä palkkasin sen johtavaksi erityisasiantuntijaksi. Ohjeistuksella että se saa pysyä tuolla kopissa ja pelata tietokoneella minkä huvittaa. Ja jos sitä huvittaa lähteä notkumaan kaupungille tai neljän yksinhuoltajavaimonsa luo niin kaikin mokomin. Ministeriöhän tekee täällä tarkastuksia. Niin silloin me voidaan selittää että jos jätkä on paikalla niin se suorittaa innovointia ja jos se huuhailee jossain muualla niin se on toimittamassa firman asioita ja hankkimassa uusia innovaatioita.

- Jaa juu. No nyt ymmärrän. Jumala siunakkoon vihervasemmistolaista valtakoneistoa. Ja nyt se jätkä näemmä otti ja läksi. Vissiin hankkimaan niitä uusia innovaatioita. Vaan ei kai se ihan oikeasti tule häiritsemään meidän töitä?

- Eihän toki. Kas kun eihän se osaa juurikaan suomea. Tulkin kanssa se tuli tänne. Niin että saadaan olla… odotas… puhelin soi… Työman… joo päivää… aha… kyllä, toveri kärsäntyöntäjä… ymmärrän, toveri kärsäntyöntäjä… kuulemiin.

- Oliko ministeriöstä?

- Oli niin. Ei tää vielä riittäny. Otapas tuo firman luottokortti ja käy hakemassa joka jätkälle Vastuullisesta Marketista LGBTQTiiTyy-haalarit. Paitsi sille Äblän-Ibiläälle. Kas kun monimuotoisessa työpaikassa ei monimuotoisia saa pakottaa mihinkään. Ainoastaan suomalaisia…

Kiitokset inspiraatiosta kommentoijille luca ja Huru-ukko.

PELASTAKAA MAKKARA

Niin kuin lukija on varmasti huomannut, minä olen oppinut inhoamaan kaikenlaisia sellaisia ihmisiä joita nimitetään ”asiantuntijoiksi”. Niitähän on niin Yle kuin muukin Valtamediapuolue VMP pullollaan. Yksi inhottavimmista ”asiantuntijoiden” piirteistä on se, että ne pyrkivät tunkemaan kärsänsä myös tavallisten ihmisten ruokapöytiin. Eli nyt ollaan puuhaamassa taas uusia ravintosuosituksia. Otetaanpa otteita Ylen uutisesta:

Uudet ravitsemussuositukset ovat pyyhkäisemässä grillimakkarat, leikkeleet ja pekonit suomalaisten lautasilta.

”Ruokavaliossa ei kannattaisi­ olla mitään lihajalosteita, ei makkaroita eikä leikkeleitä” uutisoi Juhannuksen alla Suomen Kuvalehti otsikolla ”Grillimakkarat hyllylle”.

Uutinen perustui uusiin, tekeillä oleviin ruokasuosituksiin, joissa pyritään välttämään punaista lihaa ja lihajalosteita. Niiden runsaan käytön on todettu lisäävän paksu- ja peräsuolen syövän riskiä.

***

Työn kimpussa on valtion ravitsemusneuvottelukunta, ja uusien suositusten pitäisi olla valmiina vuoden lopulla.

***

Nyt kypsennettyä punaista lihaa on suositeltu syötävän maksimissaan puoli kiloa viikossa, mutta jatkossa suositeltu enimmäismäärä laskee 350 grammaan.

***

Myös broilerin syömistä kehotetaan vähentämään, minkä takia?

– Terveyssyistä ei kehoteta. Terveysnäkökulmasta se on maksimissaan 350 grammaa viikossa, mutta ympäristösyistä vähemmän.

Ja joo. Tulihan ne ympäristösyyt siihen sitten taas. Koskahan nämä ”asiantuntijat” hoksaavat, että Suomi on jo nyt hiilinegatiivinen? Ympäristösyistä on tullut jonkinlainen kultainen vasikka joka loppulaskussa tappaa suomalaisen karjatalouden.

Tokihan joku voi nyt todeta minulle että etkö sinä käppäukko idiootti tajua että tässähän ajatellaan vain sinun parastasi. Juu, ajatelkaa vain mutta Suomessa on mainio sanonta eli älä tyrkytä tapojasi. En minäkään puutu siihen mitä ihmiset syövät.

No, onneksi nämä ovat vain suosituksia. Eivät sentään lakiin kirjattuja määräyksiä. Olisi aika karmea ajatus, jos lihakortit palaisivat taas käyttöön.

No, hyvää kesägrillausta kaikille lukijoille. Ja muistakaa että asiantuntija ei ole holhoojanne. Niin notta syökää ihan just mitä lystäätte.

EI SE TYHMÄ OLE JOKA…

Lukija on aivan varmasti tietoinen Suomessa jo kauan aikaa jatkuneesta hakemus-hylsy-valitus-hylsy-valitus jne-ikiliikkujasta jonka avulla kehitysmaalaiset pystyvät notkumaan Suomessa ajasta ikuisuuteen. Nyt yllättäen jopa Yle on uutisoinut asiasta ja esittelee kolmen veijarin seikkailuja suomalaisessa virastoviidakossa. Otetaan otteita. Ensiksi muuan irakilainen:

Yhdeksän vuotta sitten Suomeen saapui kurdimies Irakista ja haki turvapaikkaa. Hän oli yksi monista, sillä vuoden 2015 aikana turvapaikanhakijoita saapui ennätysmäärä, yhteensä yli 32 000.

Mies on yhä Suomessa. Hänen turvapaikkahakemuksensa on hylätty 12 kertaa, mutta hän ei ole noudattanut yhtäkään lainvoimaista päätöstä.

Mies itse on kertonut viranomaisille, että hänellä olisi töitä paikallisessa ravintolassa ja sisko, jonka luona asua. Oleskelulupaa ei kuitenkaan ole hellinnyt.

Joulukuussa 2023 poliisi oli palauttamassa miestä, joten hän teki jälleen uuden turvapaikkahakemuksen. Se on miehen kolmastoista.

Siis kolmastoista. Entäpä muuan somali?

Somalimies oli tullut Suomeen ensimmäisen kerran jo 1990-luvulla. Mies oli välillä Somaliassa mutta palasi Suomeen vuonna 2018. Hylätyn turvapaikkahakemuksen jälkeen hän katosi.

Seuraavien vuosien aikana hänet etsintäkuulutettiin yhteensä 28 kertaa ja häntä epäiltiin 35 rikoksesta, joista vakavimmat olivat törkeä pahoinpitely ja ryöstön yritys.

Kun poliisi yritti palauttaa hänet vuonna 2021, mies haki neljännen kerran turvapaikkaa.

…

Lopulta poliisi hankki somalin kielen tulkin tilanteeseen, jossa mies soitti Somalian viranomaisille. Puhelun jälkeen tulkki kertoi, että mies oli vastoin poliisille kertomaansa ilmoittanut puhelussa, ettei halua palata Somaliaan.

Tämän jälkeen mies vapautui säilöönotosta ja joutui epäillyksi muun muassa törkeästä ryöstöstä. Joulukuun lopussa 2023 mies oli jälleen säilössä ja haki viidennen kerran turvapaikkaa.

Entäs toinen irakilainen?

Samaan aikaan 13 kertaa turvapaikkaa hakeneen kurdimiehen kanssa Suomi ponnisteli saadakseen palautettua Irakiin miehen, joka on Suomessa suorittanut vankeusrangaistuksen taposta ja hautarauhan rikkomisesta, viidestä pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta.

Ennen vapautumistaan poliisi piti miehelle maastapoistumispuhuttelun, jossa mies ilmoitti, että ei halua vielä tehdä uutta turvapaikkahakemusta.

Poliisin näkemyksen mukaan mies halusi näin pelata aikaa, sillä odottamalla hän pystyisi uudella turvapaikkahakemuksella estämään lainvoimaiseksi tulevan maastapoistamispäätöksen toimeenpanon.

Ja arvatkaapas piruuttanne ketkä ovat mahtaneet antaa tällä jätkälle neuvot tähän ajanpeluukikkailuun? Epäilemättä suomalaiset lakirosvot eli juristit joille tämä loputon hakemushylsyautomaatti on helppo ja vaivaton rahasampo.

Ei niiltä edes kannata kysyä että hävettääkö. Mutta olisiko lopultakin aika muuttaa näitäkin lakeja? Suomessa ollaan kuulemma kovasti huolissaan maankuvastamme. No, ainakin kehitysmaalaisten näkövinkkelistä tämä on hyväuskoisten typeryksien maa.

Ai niin, se on taas se perkeleen kellojen siirto. En ole eläissäni tavannut vielä ensimmäistäkään ihmistä jonka mielestä siinä olisi mitään järkeä.

VIRKAIDIOOTIN ARKKITYYPPI

Hallitushan yrittää tällä hetkellä saada edes jotain tolkkua itärajan tilanteeseen. Ja siinähän ovat sitten tiellä virkakoneistossa olevat fakki-idiootit. Otetaan alkuun kysymys:

Muistatteko jätkän nimeltä Mikko Puumalainen?

Jep, kyseinen häiskä oli Suomen ensimmäinen vähemmistövaltuutettu koskas muulloin kuin Tarja Halosen valtakaudella. Kyseinen tyyppi oli niitä jotka muuttivat Suomessa mokutuksen übermokutukseksi.

Ahkera übermokuttaminen tietysti palkittiin ja jätkä on nykyisin apulaisoikeuskansleri. Joka jatkaa linjallaan ja pyrkii pitämään Suomen rajat auki aina uusille elätettäville:

Apulaisoikeuskansleri on pysäyttänyt itärajan rajoitustoimia tiukentavan hallituksen esityksen, koska siinä ei olisi riittävästi turvattu mahdollisuuksia hakea turvapaikkaa.

”Apulaisoikeuskansleri on arvioinut laillisuusvalvonnan näkökulmasta tiistaina toimitetun päätösluonnoksen, muistioluonnoksen ja salassa pidettävän muistion. Asiakirjojen perusteella ehdotetun sisältöisen päätöksen jatkovalmisteluun ei ole oikeudellisia edellytyksiä”, apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen totesi tiistaisessa kannanotossaan.

Puumalaisen mukaan asiakirjat eivät sisällä riittäviä takeita sille, että päätöksellä säilytettäisiin perustuslaissa, EU:n oikeudessa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja muissa ihmisoikeussopimuksissa turvattu aito ja tehokas mahdollisuus hakea kansainvälistä suojelua.

Eli kun tilanne on järjettömäksi ankkuroitu niin siinä on pysyttävä. En osaa sanoa, onko tuo ääliö vain fakki-idiootti joka pitäytyy pykälissä vain siksi että ei osaa ajatella terveellä järjellä. Eli Suomen on noudatettava sopimusta joka tarjoaa kehitysmaalaisille elinikäisen elatusautomaatin? Jota sopimusta ei ole olemassakaan. Vai haluaako hän maan todellakin täyteen rikollisia elätettäviä? Täysin välittämättä Suomen taloudesta ja turvallisuudesta.

Ehkä hän ja hänen kaltaisensa elävät omassa kuplassaan jota reaalimaailma ei pääse häiritsemään.

Herää muuten kysymys: Esmes Viro, Puola, Latvia ja Liettua toimivat täysin toisin mutta en ole kuullut että ne olisivat jossain kansainvälisessä ihmisoikeustuomioistuimessa. Mikä tekee Suomesta poikkeuksen? Suomalaiset fakki-idiootit viranomaiset?

Joka tapauksessa voi sanoa että virkakoneistossamme on paljon parantumatonta mätää.

Halosen aika ei ole vielä suinkaan ohi.

MITÄ NE VANHUKSET RUUALLA TEKEE?

Eli pari ei niin ylentävää tuokiokuvaa Suomesta

Ensimmäisenä julkisen sektorin säästöjä ts. palvelujen ulkoistamista:

Tuli vaan mieleen että oliskos asiassa jotain korjaamista? Tuohan ei ole ainoa esimerkki. Ei läheskään ainoa. Paljonkos meillä menikään vuodessa etnisesti edistyksellisten elättämiseen? 3,4 miljardia ja luku kasvaa. Oliskos siinä jotain siirtämistä eläkeläisille?

Toinen kuva: Terveysterroria niille, jotka eivät voi panna hanttiin:

Idea tuskin tuli palvelutalon asiakkailta. Tuli vaan tästäkin mieleen jotain. Meinaan sitä, että nuo ihmiset aikanaan ruokkivat ja vaatettivat meidät kun me oltiin pentuja. Oliskos heillä oikeus syödä vanhoilla päivillään mitä huvittaa? Ilman että joku virastopelle määrittelee sen heidän puolestaan?

Ja tuli sekin mieleen että lukijoista jokainen on aikanaan mahdollisesti vanhuksena tilanteessa jossa on täysin toisten armoilla. Ei kuulosta nykymaailmassa kovin houkuttelevalta. Toivottavasti omalla osalla kuolema korjaa ensin. Ja no, onhan omalla kohdalla asekaapissa keinot sen jouduttamiseksi.

VANHAN VAPUN NULIKAT

Hjuu… olishan se meinaan mahtavaa jos blogissani seikkailleet Kalevi Keihäsen Aikamatkat olisi oikeasti olemassa. Meinaten, hikinautit voisivat viedä – näin vapun tunnelmissa – näitä yliymmärtäviä, ylisuojelevia, ylianalysoivia ja ylilässyttäviä sosiaalitanttoja aikamatkalle jonnekin 1970-luvun alun vapun tietämille. Tai mihin tahansa muuhun ajankohtaan niinä vuosina. Katsomaan mukuloita.

Kas kun ne tantat katsoisivat meidän kekkoslovakialaisten jätkännulikoitten touhuja niin ne hoksaisivat olevansa yliholhoavan viranomaisen painajaisessa. Mehän nimittäin mentiin ilman minkäänlaista aikuisvahtimista polkupyörillämme ihan mihin meitä huvitti. Ilman mitään kypäriä tietenkin. Eihän silloin mopoissakaan tarvinnut olla kypäriä. Ja puuhattiin keskenämme pikkunulikoiden touhuja ainoana opastuksena että siihen ja siihen aikaan sitten pitää tulla kotiin. Ja mehän mentiin ja toteltiin. Jokaisella oli rannekello. Nykyisinhän alkaa olla niin että osa nykymukuloista ei enää edes tunne kellon viisarin asentoa. Kas kun niillä ei ole sitä. Pelkkä älyhärpäke. Me ei älyhärpäkkeestä tiedettykään mutta vanhempien määräyksiä toteltiin. Kas kun meillä oli kuri. Se asia, joka lasketaan nykyisin jonkinlaiseksi natsismin alalajiksi.

Leikittiinhän me – herra nähköön – pyssypeliäkin vaikka nykyisin siitäkin ylihuolehtivat naiset pistävät alaleuan väpättämään esmes lauseilla:

Joku humpsahtaa niin syvälle leikkiin niin, että toden ja mielikuvituksen raja hämärtyy.

Henkilöstö osallistuu lasten leikkeihin ja valvoo ja ohjaa niitä – ja tämä koskee myös aseleikkejä.

En osta lapsilleni leluaseita, koska en halua antaa heille sellaista viestiä, että aseet kuuluisivat jollakin lailla perheemme arvomaailmaan.

Meidän perheessämme pyssyleikkeihin kuului parantava hahmo, ”hiilaaja” (eng. heal eli parantaa), joka kietoi haavoittuneen viittaansa ja paransi hänet.

Ei meillä toden ja mielikuvituksen raja hämärtynyt sillä me tiedettiin että leikkipyssyllä ei ketään saatu hengettömäksi ja jos joku alaleuan väpättäjä – joilla itsellään se toden ja mielikuvituksen raja on pahemman kerran hämärtynyt – olisi tullut selittämään meille opinkappaleitaan niin me oltaisiin päästetty se räkäinen nauru jollainen vain pikkupoikalössistä voi päästä. Ja vanhemmatkin olisivat todenneet alaleuan väpätykseen että mitäs helvattua sinä täällä mukuloita kiusaat? Ookkonää vähän tyhymä?

Aikamatkallaan olleella sosiaalitantalla pääsisi löysä lahkeeseen viimeistään siinä vaiheessa kun hän huomaisi että me nulikat räjäytellään kaikenlaista. Papatteja, vetopommeja, kiinanpommeja ja tykinjyskyjä. Täysin ominpäin, ilman ammatillisen koulutuksen saaneen kasvatushenkilökunnan valvontaa. Viimeistään siinä vaiheessa tantalla olisi katkennut verisuoni päästä kun hän olisi nähnyt meidän bravuurin eli jostain löydetyn rautaputken joka juntattiin maahan ja laitettiin nojaamaan kiveä vasten ja sinne viskattiin sitten kinuri. Löi komeat lieskat. Meidän pikkupoikien ikioma kranaatinheitin. Eikä kukaan saanut minkäänlaisia vammoja.

Ja hei, mehän kerrottiin myös vitsejä ja naurettiin räkänaurua päälle. Poliittisesti epäkorrekteja vitsejä vaikka eihän me tiedetty että mitä se termi tarkoitti. Ei kai sitä silloin vielä ollutkaan. Vitsailtiin YYA-liturgiasta ja joo, neekereistä tietty. Vitsejä, joista nykyisin päätyy leivättömän pöydän ääreen. Mitenkäs vanhemmat suhtautuivat siihen? No, ne kertoivat ihan samoja vitsejä. Virallisessa Kekkoslovakiassa oltiin tietysti varsinkin YYA-asian kanssa naama näkkärillä mutta virallisten kuvioitten ulkopuolella se näkkäri kastui ja vääntyi pahasti mutkalle.

Tietysti mitään wokeltamista synnyttävine miehineen ja jortikalla varustettuine parrakkaine naisineen ei meille tuputettu ei niin kotona kuin koulussa kas kun sellaisesta ei oltu koskaan mitään kuultukaan. Eihän sellaista ollut silloin scifissäkään.

Se, mikä aikamatkailevaa sosiaalitanttaa järkyttäisi ehkä eniten olisi ymmärrys siitä, että me ei oltu ahdistuneita. Nykytermeillä määritellen. Ei elämä mitään Edenia ollut silloinkaan, kaukana siitä, mutta me ei kärsitty nykyisin siitä niin muodikkaasta ahdistuksesta. Kyllähän meitä aika ajoin vitutti mutta me ymmärrettiin että jos ihmistä ei koskaan vituta niin siinä on jotain vialla. Nykyisinhän ahdistus on se taikasana joka laukaisee hoito- ja ymmärrysmyllyn johon yleensä kuuluu resepti Ketipinoria tai muuta vastaavaa. Vaikkei niitä saisi alle 18-vuotisille määrätäkään mutta uskokaa pois, niitä määrätään ja paljon.

Ja lopuksi nykypäivän yliymmärtävä sosiaalitantta huomaisi aikamatkallaan asian, jota hän ei pystyisi käsittämään. Eli nuo nulikat todellakin elävät elämäänsä ilman minkäänlaista ammatillista ja koulutettua aikuisvalvontaa ja opastusta. Eivätkä näytä kärsivän asiasta ollenkaan. Tuohan on tavatonta.

Sitä hän ihmettelisi. Tajuamatta, että ehkä hän, juuri hän sai aikaan sen paljon puhutun nuoriso-ongelman.

Mukavaa ja rauhallista vappua kaikille.

KANSALAINEN JA SOLIDAARINEN WC

Reunansyrjä, hieman tuonnempana…

Reunansyrjässä asuva taksikuski Orvar Leivonlätt ja hänen vaimonsa Irma olivat kovasti kummissaan. Ihmetyksen syy oli Itäisen Reunansyrjän vesiosuuskunnasta tullut lasku jossa normaalin vedenkäytön lisäksi oli nyt mukana 225 euron solidaarisuusmaksu. Mitäs helvettiä tämä oli? Kyseisellä rahalla kun ostaisi varsin paljon välttämätöntä evästä eikä rahaa ollut koskaan liikaa. Varsinkin nykyisten sähkönhintojen aikana.

Orvar otti puhelimen ja soitti vesiosuuskunnan vetäjän Keijo Kalsarströmin numeroon. Mutta sieltä vastasi vastaaja:

- Morjens kaikille. Olen nyt vastannut jo parillekymmenelle ihmiselle tästä solidaarisuusmaksusta. En jaksa enää selittää. Laitan teille kaikille sähköpostia asiasta. Mutta jos haluatte saada asiasta nopeammin tietoa niin soittakaa Radanvarsikaupungin ilmasto-, ympäristö- ja kyykytysvirastoon. Siellä selitetään asia teille. Kyseessä on taas interperspirationaalisen hallituksemme uusi perspirationaalinen älynväläys. Minä itse en mahda sille mitään.

Jaa. No, eihän se ota jos ei annakaan, tuumasi Orvar ja valitsi ilmasto-, ympäristö- ja kyykytysviraston numeron. Numerosta kuului automaatti joka ensiksi tarjosi palvelua somalin-, arabian-, farsin-, darin- ja ties minkäpirun kielillä mutta sitten lopulta kuului:

- Jos haluat palvelua suomen kielellä, paina risuaita ja kolmetoista.

Piip piip ja piip. Sitten kuului:

- Jos haluat palvelua virastolatinalla, paina yksi. Palvelu on maksuton. Jos haluat palvelua ymmärrettävällä suomen kielellä, paina kaksi. Palvelu maksaa 6,50€ per minuutti.

Jaahah… no… painetaan sitten kakkonen… tana…

- Ilmasto-, ympäristö- ja kyykytysvirasto. Puhelimessa operaatiovastuullinen kyykytysasiantuntija Feminetta Arkentyp. Kuinka voin palvella?

- Niin tota, täällä on Orvar Leivonlätt täältä Reunansyrjästä. Minä vaan tiedustelen että mikä hitto se on se vesilaskussa oleva solidaarisuusmaksu?

- No sehän on solidaarinen välttämättömyys ja väistämättömyys. Kas kun me suomalaiset, niin kuin tekin virtsaamme ja ulostamme jatkuvasti puhtaaseen juomakelpoiseen veteen. Ja samaan aikaan kehittyvissä maissa sadat miljoonat ihmiset ovat ilman puhdasta vettä. Tällä solidaarisuusmaksulla me kaikki korvaamme kehittyville maille meidän ansaitsematonta etuoikeuttamme ja maksamme samalla osaltaan siirtomaa-ajan kolonialismivelkaa.

- Jaa. En ole kylläkään koskaan kuullut suomalaisista siirtomaista mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin. Vaan menevätkö ne solidaarisuusmaksut sitten korvamerkittyinä siihen että siellä perslä… tota noin kehittyvissä maissa aletaaan sitten tehdä porakaivoja?

- Solidaarisuusmaksu siirretään EU:n ilmastorahastoon ja sitä käytetään vastuullisesti sitä kautta.

- Jaa että vastuullisesti joo… kovin tuttu termi… minä jo ajattelinkin että gebardihatuilla on ne LearJetit vähän vanhaa vuosimallia ja että Brysselissä ei ole vieläkään tarpeeksi virastospedejä.

- Huomautan, että tämä puhelu nauhoitetaan nimenomaan vihapuheen varalta ja väite siitä, että kehitysapu- ja ilmastorahat eivät mene oikeaan osoitteeseen ja oikeaan tarpeeseen sekä epäily EU:n rahankäytön vastuullisuudesta on selkeää vihapuhetta ja on nyt siinä ja siinä, ettei sanomaanne välitetä poliisille tutkittavaksi.

- No enpä sitten sano siitä asiasta sen enempää niin kuin hyvän muurahaiskansalaisen kuuluu olla sanomattakin. Mutta mitäs jos minä lyön tuon vesiklosettini tukkoon, poistan pöntön ja rakennan itselleni ulkohuussin? Pääsenkö minä silloin eroon siitä solidaarisuusmaksusta?

- Periaatteessa kyllä. Mutta se vaatii tietyn protokollan. Ensinnäkin Radanvarsikaupungin sisäeritetarkastajan täytyy tulla varmistamaan että sisä-wc:nne on todellakin pysyvästi pois käytöstä. Tarkistus maksaa 250 euroa. Ja sen jälkeen Radanvarsikaupungin ihmisulosteisiin erikoistuneen kompostitarkastajan tulee vuorostaan tarkistaa että ulkokäymälänne on kaikkien asetusten mukainen. Sekin tarkastus maksaa 250 euroa. Tämän jälkeenkin voidaan tehdä yllätystarkastuksia. Ja joka tapauksessa teidän on maksettava solidaarisuusmaksua tarkistuksenkin jälkeen kuluvan vuoden loppuun. Vasta sen jälkeen teidät vapautetaan siitä.

- Jaahah, tulee sen verran kalliita kikkareita että täytynee panna osa kehyksiin ja seinälle. Ja  tuo muistuttaa kyllä idealtaan kirkollisveroa. Sitäkin joutuu maksamaan vielä eroamisen jälkeen vuoden loppuun. Vaan uskonnostahan tässä kai kysymys olikin. Olikos muuta… tota noin maksettavaa?

- Ei tällä kertaa. Sinänsä suosittelemme että käytätte wc:tänne edelleenkin ja maksatte solidaarisuusmaksun sillä onhan se sentään aito inhimillinen ilo auttaa kehittyviä maita kohti parempaa tulevaisuutta. Olikos muuta… tota noin kysyttävää?

- Ei. Kiitos kallis avustanne.

- Kuulemiin.

Orvar napsautti puhelun pois päältä, katsoi Irmaa ja selitti puhelun sisällön. Irma totesi samantien:

- Eihän tässä ole ideana mikään solidaarisuus vaan uusi interperspirationaalinen rahankiskomiskeino. Hypätääs autoon ja lähdetään käymään lautatarhalla. Tarttee tehdä tilaus. Ja käydään sitten samalla rautakaupassa ostamassa styroksinen ulkopaskiksen istuin. Se on mukavampi pakkasella. Meidän huushollissa loppuu se solidaarinen sontiminen näitä aikoja.

- Joo… ja karaiseehan se ulkohyyskässä asioiminen… tiedä vaikka olis niin että kansakunnan rappio alkoi perseen hellimisestä…

VIRKAMIES JA VÄKIVALLAN SUMU

Olen tässä pidemmän aikaa seuraillut uutisia maailmalta. Tarkemmin sanoen näistä sivistyneiksi ajatelluista länsimaista niin kuin Australiasta, Saksasta, Hollannista, Ranskasta, Iso-Britanniasta ja viimeksi Kanadasta. Valtamediammehan ei niistä hevin uutisoi mutta onneksi on muita kanavia.

Uutisethan koskevat kyseisissä maissa pidettyjä suuria koronatoimien vastaisia mielenosoituksia ja sitä, että poliisi on kaikissa noissa maissa käyttänyt hyvinkin raakaa väkivaltaa mielenosoittajia kohtaan. Vaikka kyseiset poliisiorganisaatiotkin tietävät että kyseessä ei ole terroristit eikä rikollisorganisaatiot vaan tavalliset ihmiset jotka ajattelevat että koronan aikaansaamat poikkeusvaltuudet alkavat maistua valtakoneistolle liian hyvältä eikä niistä valtuuksista haluttaisi hevin luopua.

Mietin kirjoituksessani poliisia. Eli virkamiestä. Eli virkakoneistoa. Kyseisissä länsimaissa - myös Suomessa - ollaan totuttu ajatukseen niin kansalaisten kuin poliisin taholla että poliisi on nimenomaan turvaamassa kansalaisten turvallisuutta. Niiden kansalaisten joita nyt hakataan ja pidätetään poliisin toimesta.

Mitä poliisi ajattelee? Yksittäinen poliisi? Heiluttaako hän pamppua hampaat irvessä ja häveten tietäen tekevänsä väärin. Tietäen että hänellä on perhe elätettävänä ja jos hän ei noudata määräyksiä niin se elatus loppuu uran myötä? Vai ajatteleeko hän että nyt hänellä on se kuuluisa lupa? Lupa käyttää väkivaltaa tietäen että hän ei ole kuulusteluissa eikä syytettynä tekemänsä väkivallan takia? Joka tapauksessa kyseiselle poliisille se ensimmäinen kerta on se hankalin ja seuraavat kerrat ovat aina helpompia. Entä sitten, jos hänelle annetaan tulenavauskäsky?

Psyykkaako poliisi itsensä ajattelemaan että häntä vastassa on huligaanilauma joka saa mitä ansaitsee? Roskasakkia? Psyykkaako poliisiorganisaatio itseään kokonaisuudessaan siihen? Että heitä vastassa on ihmisiä, jotka ansaitsevat väkivallan? Psyykkaako organisaatio itsensä sumuun, jossa oikeutetaan tuo väkivalta? Väkivalta, jota ei jossain toisissa oloissa koskaan hyväksyttäisi? Mutta nyt väkivalta ihmisiä kohtaan on poliisin näkökulmasta oikeutettua.

Mistä se oikeutus tulee? Mielenosoittajien epäinhimillistämisestä? Mitenkä minulle tuli mieleen termi ali-ihminen? Ja missäs yhteydessä minä olen sen kuullut?

Noissa mainituissa maissa poliisit eivät toimi spontaanisti. He toimeenpanevat poliittisen johdon käskyjä. Koska ammattipoliitikoissa on huomattava määrä narsisteja, heidän on vaikeaa ja todennäköisesti mahdotonta tunnustaa olleensa väärässä. Siksi he antavat noita määräyksiä. Mutta sinänsä kyseiset johtajat eivät ole vaarallisia vaikka heillä olisi kuinka levottomia ajatuksia.

Vaarallinen on se kuuliainen virkamies joka panee toteen ne johtajan levottomat ajatukset. Näin on ollut maailman sivu. Voi olla, ettei maailmassa ole ensimmäistäkään maata joka ei sopivan tilaisuuden tullen taantuisi totalitaariseksi.

Ratsupoliisi jyrää ihmisiä Ottawassa. Toinen jyrätyistä on vanha, rollaattorilla kulkeva nainen.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLI

1. Oikeuslaitoksen viesti tuontitavaratappajille

Kaivopuistossa suomalaisen nuoren miehen tappaneet tuontitavarat ovat sitten puolentoista vuoden nyhjäämisen jälkeen lopultakin tuomiolla. Oikeusprosessi kertoo Suomen jo aikaa sitten vasemmistolaistuneen oikeusjärjestelmän tavoista ja käytännöistä. Eli tappajia oli kolme. He olivat kaikki tappamassa suomalaismiestä.

Mutta.

Poliisin tutkinnassa ei voitu osoittaa, kenen isku johti nuoren miehen kuolemaan. Siksi tapaus ei edennyt syyttäjälle kuolemantuottamuksena.

Ei syytettä taposta. Ei edes kuolemantuottamuksesta. Näitä tuontitavaratappajia syytetään vain pahoinpitelystä. Vaikka mies on tapettu, niin oikeus suhtautuu asiaan kuin nämä tappajat olisivat vain lyöneet läsärit naamalle. Sehän oli vaan viaton ja vähän lapasesta lähtenyt kepponen.

Tämän kaltaisia tapauksia on ollut ennenkin. Ja eritoten tuontitavarallemme kyseessä on selkeä viesti suomalaiselta järjestelmältä. Jos haluatte tappaa jonkun, tehkää se porukalla, hakkaamalla ja potkimalla. Ilman terä- ja tuliaseita. Selviätte minimaalisilla syytteillä ja ette välttämättä joudu edes vankilaan.

Voitte olla varmoja että tuontitavara nauraa suomalaisille taas kerran paskaista naurua.

Muistakaa, että kaduillemme piti saada sitä jännää etnistä värinää. No, sitähän on saatu. Runsain mitoin.

2. Helsinki Volkspolizei.

Poliisi on sitten innolla puhdistamassa rivejään poliittisesti epäilyttävistä jäsenistään ja epäilyttäväksi pääsee varsin vähällä. Otetaan otteita tuoreesta uutisesta:

Poliisissa iso puhdistusaalto: ”Väärään” some-ryhmään kuuluminen johtaa potkuihin

Ainakin puolenkymmentä pääkaupunkiseudun poliisia on irtisanottu äärioikeistolaisina vihapuheina pidettyjen some-keskustelujen tai yksityisviestien perusteella.

Pelkkä ryhmään kuuluminenkin on voinut johtaa potkuihin, vaikka mitään vihapuheeseen viittaavaa ei olisi sinne kirjoittanut saati syyllistynyt asiassa mihinkään rikokseen.

Syyttäjät viimeistelevät parhaillaan uusinta äärioikeistolaiseksi tulkitun poliisien WhatsApp-ryhmää koskevaa syyteharkintaa.

Huomatkaapa uutisoinnissa termit ”äärioikeistolaisena vihapuheena pidettyjen” sekä ”äärioikeistolaiseksi tulkitun”. Asioita on selvästi tulkittu poliittisen oikeaoppisesti ja tästähän poliisi ilmoitti jo aikaisemmin viime vuonna:

Tunnistamista on epäilemättä kehitetty ja sitä kehitetään koko ajan. Jopa niin hyvin että potkut saavan puheen ei tarvitse olla enää vihapuhetta. Tai edes sellaiseksi tulkittavaa. Laitetaan vielä ote uutisesta:

Aluesyyttäjä Hämäläinen kertoo Iltalehdelle, että nyt esillä olevaan ryhmään kuuluneiden rikosepäilyt eivät kenenkään osalta täytä niin sanotun vihapuheen kriteereitä siitäkään huolimatta, että monet kirjoituksista ovat olleet epäkorrekteja ja ulkomaalaisvastaisia.

*

Miesten välinen kahdenkeskeinen viestienvaihto sisälsi kolmen vuoden ajalta parikymmentä viestiä, jotka olivat suurimmalta osaltaan jatkolähetettyjä meemiviestejä ja vitsejä. Poliisilaitoksen johto tulkitsi ne rasistisiksi sekä piittaamattomaksi suhtautumiseksi perusoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin.

Poliisijohto tulkitsi. Herättääkö luottamusta poliisiin? Yksityisviesteinä lähetetyistä vitseistä ja meemeistä potkut? Suojeleeko poliisi enää suomalaisia vaiko pelkästään Oikeaa Aatetta? Ja herää myös kysymys, että koska sama käytäntö leviää laajemminkin julkiselle sektorille?

3. Ämpäri täyteen pisara kerrallaan

Hotellin respassa uskotaan, että suvaitsevais-tiedostavaistolla on käynnissä jonkinlainen jatkuva (r)aivoriihi jossa pähkäillään porukalla että hei, mitäs asiaa ei olla saatu vielä LGBTQTiiTyytytettyä. Ja nyt siinä (r)aivoriihessa joku on saanut sitten taas kertaalleen uuden kuningatarajatuksen:

Niin. Uutinen siis kertoo että ”uusi veistos tuotettiin vanhemmilta, huoltajilta ja lapsilta itseltään tulleen palautteen perusteella.” Herää vaan kysymys, että kuinkahan paljon tuota palautetta on tosiasiassa tullut? Vai onko palaute tullut samoilta tahoilta jotka ovat vaatineet pallopääliikennemerkit, sukupuolineutraalit henkilötunnukset ja feministiset joulupukit? Kansan syviltä riveiltä joiden määrän voi laskea sahatyömiehen sormilla?

Mitä seuraavaksi? Varmasti jotakin. Kyllä (r)aivoriihi keksii. Ja se on väsymätön.

4. Flashback

Kommentoija Ano laittoi hiljattain blogiin linkin vihreästä tietotaidosta ja äärimmäisestä vakuuttavuudesta vuodelta 2018. Laitetaanpa video pyörimään tässäkin. Onhan se meinaan aika legendaarinen:

Tästähän voisi ajatella että olipa oikeastaan aika hellyttävää. Mutta sitten mieleen juolahtaa kysymys. Kuinkas paljon tuo oikeastaan eroaa nykyisen hallituksemme linjasta?

Ja asia ei naurata enää ollenkaan.

YLPEÄT IDIOOTIT

Kommentoija Voi Aikoja Voi Tapoja lähetti minulle linkin Ylen uutiseen (kiitos hänelle) ja siitä kannattaa tehdä pieni postaus. Uutisessa nimittäin kerrotaan kuinka suomalaiset viranomaiset varautuvat ”hybridiuhkiin”. Tuo hybridi on tietysti näitä nykyajan muotisanoja. Ei se, että Puolaan yritetään köijätä tuhansia geelitukkia ole mitään hybridiuhkaa vaan se on suoranaista vittuilua, vahingontekoa ja lähes sotatoimi.

Vaan kuinkas suomalaiset viranomaiset nyt sitten harjoittelevat tähän hybridijohonkin ts. siihen että Suomeen alkaisi tulla Venäjältä tuhansia geelitukkia elätettäväksi? Harjoitellaanko sitä että rajavartiosto ja sotavaltio pistävät rajan kiinni niin kuin Puolassa?

Kissan paskat.

Viranomaiset varautuvat sen porukan vastaanottamiseen ja elättämiseen. Ja niin kuin lukijakin tietää, se elatus on pysyvä ja lopullinen. Otteita uutisesta:

Ensimmäisenä täytyy saada ihmiset ainakin väliaikaiseen suojaan säältä ja viimalta, kertoo Mira Miettinen, Kanta-Hämeen sosiaali- ja kriisipäivystyksen johtava sosiaalityöntekijä.

Suojatiloiksi valjastetaan ensisijaisesti julkisia kiinteistöjä, kuntien, seurakuntien ja yhteisöjen tiloja. Ihmisten perustarpeista, kuten ruuasta, juomasta ja kännykän latausmahdollisuudesta pidetään huolta. Lasten, vanhusten ja muiden erityisryhmien tarpeet huomioidaan.

Uutisessa haastateltiin vielä ylpeää Euroopan hybridikriisien torjunnan osaamiskeskuksen johtajaa Jukka Savolaista. Tuo termi ”osaamiskeskus” yleensä muuten takaa sen että siellä toivotaan, ei osata. Liittyy kaikille yhteiskunnan alueille. Mutta mitäs kyseinen häiskä ylpeästi sanoikaan:

Siirtolaistilanteen harjoitteleminen lähettää Savolaisen mukaan viestin, ettei Suomeen kannata kohdistaa hybridivaikuttamista.

– Jos pystymme näyttämään, että Suomella on kyky toimia tilanteessa suuremmin häiriintymättä, ei sellaista kannata Suomen kiusaksi järjestää.

Suomennettuna:

Niin suurta elätettävien määrää te ette pysty lähettämäänkään, ettemmekö me voisi ottaa niitä vastaan.

Ei kai tässä auta kuin toivoa ettei muuan Putin päätä alkaa vittuilla Suomelle. Toisaalta Putin on väkivaltakoneiston kasvatti, realisti ja pragmaatikko. Ehkä hän ajattelee että suomalaiset näyttelevät niin järkyttävän tyhmää että ei kai ne juoni jotakin?

Älä huoli, Vladimir. Ei ne mitään juoni. Ne on ihan oikeasti noin typeriä. Ne ovat saaneet siihen yliopistokoulutuksen.

Hankkikaa hei äkkiä tuo Syvä Joki-leffan banjopoika Suomen pääministeriksi. Hän hoitaisi pestin aivan varmasti paremmin.

YRITYS, EREHDYS JA UUSI EREHDYS

Sehän ei ole lukijalle varsinainen yllätys että naapurimaamme Ruotsi on totaalisessa kusessa nimenomaan etnisesti edistyksellisen väestönsä kanssa. Jopa Yle julkaisi asiasta jutun, mutta minkälaisia olivat jutun johtopäätökset ja lupaavatko ne ehkä Suomeen parempaa? Käydään hieman läpi:

1. Poliisi ei pysäyttänyt rikollisia ajoissa

Epäilemättä ei pysäyttänyt sillä niin Ruotsin kuin Suomen poliisin toimintatavat ja valtuudet ovat suunnattu yhteiskuntaan jossa asuu vain kantaväestöä. Siihen yhteiskuntaan ne riittivät kyllä. Mutta humanismin supervallaksi itseään kutsuva Ruotsi otti epistolakseen sen että tulijatkin ovat ruotsalaisia ja toimivat niin kuin ruotsalaiset vaikka hyvin on huomattu että se ei pidä paikkaansa.

Onko Suomi oppinut tästä?

Ja paskat, sanoisi käppäukko ja hei, minähän olen sellainen, joten miksen sanoisi. Tsuhnan helvettiin minä joudun kumminkin. Rivipoliisi tietää ongelman ja sen syyn mutta poliisijohto kikkailee termeillä eli toteaa että ei niitä järjestäytyneitä jengejä ole joten ei mitään hätää. Joskaan tuon kikkailun seurauksena tuontiväkivalta ei tee yhtään vähemmän kipeää vaikka se jatkuvasti kasvaa.

2. Rangaistukset ovat olleet lepsuja

Epäilemättä näin. Entäs Suomessa? No, nuoren – kansallisuudestaan riippumatta – rikollisen on lähes mahdotonta saada ehdotonta tuomiota sillä Suomessakin rikollinen – varsinkin nuori sellainen – mielletään pahoinvoivaksi uhriksi joka tarvitsee apua. Hänen uhreistaan ei ole niin suurta lukua.

3. Ruotsi jätti maahanmuuttajat yksin kurjistuviin lähiöihin

Tämähän on se tyypillinen selitys jossa syy kaadetaan kantaväestön niskoille. Ja unohdetaan tietoisesti että erityisesti Afrikasta ja lähi-idästä – elätettäväksi – tulevat ihmisryhmät nimenomaan haluavat eristyä omiin etnisiin enklaaveihinsa. Jossa he voivat muokata sen enklaavin lähtömaansa näköiseksi ja käydä siellä omia pieniä lähi-idän ja Afrikan tyylisiä sisällissotia kaikessa ”rauhassa”.

Muistutetaan että yhteiskunta koostuu ihmisistä, ne tekevät sen itsensä ja kulttuurinsa näköiseksi ja kyseisen asian ääneen sanomisesta on Suomessa eräs Mikko Ellilä saanut oikeustuomion. Onko Suomi oppinut Ruotsin virheistä? Eihän toki. Virallisen näkökannan mukaan jokainen tänne elätettäväksi tullut etnisesti edistyksellinen on pohjoismainen lällydemari. Ja muistutetaanpa eräästä opetusvideosta vuodelta 2015. Innokkaat suomalaiset naiset asialla. Wippajei!

4. Ruotsalaiset ovat vähätelleet ongelmia

Pitää paikkansa. Tai ne ovat kieltäneet ongelman olemassaolon ja siitä puhumisen. Onko Suomessa toimittu viisaammin? Vai onko ongelmasta puhuminen täälläkin kielletty? Vapaavalintainen vastaus tuohon:

________________

5. Viranomaiset ovat jumiutuneet byrokratiaan

Pitää paikkansa mutta niin Ruotsissa kuin Suomessa on valtava määrä maahanmuuttoteollisessa kompleksissa toimivia täysin tarpeettomia suojatyöllistettyjä. Eihän heitä voi laittaa kortistoon vaikka tiedetään, että he ovat omalta osaltaan pitämässä yllä elatus- ja väkivaltahirviötä.

6. Väkivalta on lisännyt väkivaltaa

Tämä toteamus kuuluu sarjaan ”no olis kai tää muutenkin ymmärretty”. Mutta toisaalta voidaan todeta lisäksi että pakolliseksi normiksi muuttunut alistuminen myös lisää väkivaltaa. Se väkivalta vaan on sitä yksipuolista väkivaltaa.

Suomella olisi – ja olisi jo kauan aikaa ollut – mahdollisuus tehdä johtopäätöksiä Ruotsista ja sen tekemistä virheistä. Ryhtyä ehkä jopa toimenpiteisiin. Ruotsihan oli aikanaan tavallaan kuin Milka elokuvassa Milka: Elokuva Tabuista eli ”äiti, sie et kertonut miulle tätä”. Ruotsi ei tajunnut, kuvitteli väärin, yritti ja erehtyi. Erehdystähän ei tietenkään voi korjata jos ei tunnusta erehtyneensä.

Suomi voisi oppia Ruotsin erehdyksistä ja todeta sen tärkeimmän eli ”jos maahan kuskataan suuri määrä elätettäviä Afrikasta ja lähi-idästä, niin ne muuttavat maan Afrikaksi ja lähi-idäksi”.

Mutta puhutaanko Suomessa tästä? Ollaanko oppimassa toisten virheistä? Onko ongelma tunnistettu ja tunnustettu? Vai kiinnostaako ehkä jokin muu? Toki kiinnostaa. Se jokin muu. Ajan henkeä kuvaa ehkä parhaiten tämä viimeisin woketusepisodi:

Niin muuten, kuinkas paljon vaaleampi tuo Esko Valtaoja on kuin kuin kyseinen turvattomuutta tuntenut Renaz Ebrahimi? Ei taida edes Tikkurilan värikartta auttaa.

Näissä superjärkyttävissä, epämukavissa, epäsensitiivisissä ja turvattomissa merkeissä toivotan lukijoille hyvää alkavaa viikkoa maassa, joka asiakseen tahtoo tehdä kaikki Ruotsin virheet ja nostaa ne vielä kyseenalaistamattomaksi itseisarvoksi. Maassa, jossa tuontiväkivalta ei ole ongelma mutta N-sanan käyttö on.

MIELENMITTAAJA

Radanvarsikaupunki, tuonnempana…

- Juu istukaa vaan tuohon tuoliin.

- Tota… annetaanks mulle joku piikki… ja tekeekö tää kipeetä…

- Voi eihän toki. Mitään piikkejä ei anneta. Minä vain laitan tämän kypärän teille päähän ja sitten teille näytetään tuosta näytöltä kuvia ja videoita. Laite mittaa kaiken aivoaalloistanne automaattisesti ettekä te tunne mitään. Istutte vaan kaikessa rauhassa ja katselette mitä näytetään.

Näin totesi rauhoitellen yhteiskuntateologian maisteri Elulis Hjärnskott tuoliin istuneelle miehelle joka puolestaan oli Radanvarsikaupungin teknisen viraston insinööri Mikko Makaryll. Hjärnskott oli komennuksella täällä Radanvarsikaupungissa Tampereen Yliopistosta sillä hänet oli yhteiskuntateologisen tutkintonsa lisäksi koulutettu Vastuullisen Ajattelun Mittauslaitteen käyttäjäksi.

Kyseinen laite oli kehitetty suureen tarpeeseen sillä intersektionaalisen feministinen hallitus oli ymmärtänyt että julkisella sektorilla työskentelevillä henkilöillä oli työssään suuri vastuu ja sen vuoksi vähänkin tärkeämmissä tehtävissä ei missään nimessä voinut työskennellä edes piilevään viha-ajatteluun taipuvaisia henkilöitä. Jo asiakasturvallisuuden vuoksi sekä tietysti yleisistä kulissipoliittisista syistä.

Tähän mennessä asiaa oli pyritty hoitamaan toistuvilla henkilökohtaisilla kuulustelukeskusteluilla joissa mädät hedelmät pyrittiin löytämään mutta oli selvää että ihmiset pystyivät valehtelemaan ja pitämään pokkansa aivan käsittämättömän hyvin kun heidän elannostaan oli kyse. Ja samalla he siis pystyivät jatkamaan työtä järjestelmän sisällä mätänä hedelmänä joka uhkasi pilata muutkin hedelmät. Koko sadon. Sellaista ei kerta kaikkiaan voinut sietää. Elettiinhän sentään intersektionaalisen femininistisessä yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa, joka oli saavuttanut äärimmäisen kehityksen asteen ja lopettanut historian.

VAM-laite oli vastaus tähän. Laite mittasi ihmisen aivoaaltoja ja äärimmäisen kehittynyt algoritmi pystyi tulkitsemaan ne. Ennen kaikkea se pystyi löytämään ihmisen ajatuksista vihan, pelon, halveksinnan, vastenmielisyyden ja kaihtamisen tunteet. Luonnollisesti se tunnisti myös kaikki positiiviset tunteet. Algoritmia ei voinut hämätä. Se oli lahjomaton. Laajat mittaukset oli aloitettu viikkoa aikaisemmin Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Nyt ne aloitettaisiin myös täällä Radanvarsikaupungissa.

Elulis Hjärnskott asetti kypärän Mikko Makaryllin päähän ja varmisti että miehellä oli mukava asento tuolissaan. Samalla laite kalibroi itse itsensä Makaryllin aivoaaltoihin. Tämä ei vienyt kuin puolisen minuuttia ja sitten kone ilmoitti kaiken olevan valmista testausta varten. Elulis kysyi:

- No niin, aloitetaanko? Tämä vie ehkä varttitunnin. Ei sen enempää.

Aloitetaan vaan, tuumi Makaryll ja hänen äänensä oli jotenkin alistunut. Jopa pelokas. Elulis ei oikein ymmärtänyt äänensävyä. Tässähän toimittiin yhteisen hyvän eduksi. Ei oikeinajattelijalla pitäisi olla mitään pelättävää.

Testi alkoi ja suurikokoiselle näytölle alkoi tulla materiaalia.

Ensimmäisenä ohjelma näytti humanitaarisia maahanmuuttajia Afrikasta, Lähi-idästä ja Keski-idästä. Heitä esitettiin julkisissa tiloissa suomalaisissa kaupungeissa ja otteissa he puhuivat kovaäänisesti omilla kielillään. Luonnollisesti eniten näkyvillä oli nuoria miehiä noista kulttuureista koska heitä oli maahanmuuttajaväestöstä muutenkin eniten.

Sitten esitettiin sisäministerin puhetta jossa hän ilmaisi että velvollisuutemme on ottaa lisää humanitaarisia maahanmuuttajia sillä tarkemmin määrittelemättömät kansainväliset sopimukset vaativat niin emmekä me  tule tulevaisuudessa toimeen ilman heitä, heidän osaamistaan ja työpanostaan joka joskus tulevaisuudessa tulee aivan varmasti realisoitumaan vaikkei ehkä muutamaan kymmeneen vuoteen vielä sitä ollut tehnytkään. Kyse on vain uskosta ja oikeasta asenteesta.

Aineisto vaihtui ja esille tuli ilmastonmuutos. Ei yleisenä asiana vaan videoina ja viesteinä jonka mukaan suomalaisilla ja nimenomaan suomalaisilla oli velvollisuus vähentää ja lopulta jopa lopettaa oma saastuttava teollisuutensa sekä maa- että erityisesti karjataloutensa yhteisen globaalin tulevaisuuden nimissä. Välittämättä siitä, mitä se saisi aikaiseksi.

Tämän jälkeen esitettiin ympäristöministerin puhe, joka oli kuvattu juuri toimintansa lopettaneen paperitehtaan edessä. Viattoman pikkulapsen lailla hymyilevä ympäristöministeri totesi että nuo sammuneet savupiiput olivat jälleen yksi voitto taistelussa globaalia ilmastonmuutosta vastaan. Meidän suomalaisten tulee olla ylpeitä.

Syöte vaihtui ja näkyviin tuli ala-asteen koululuokka jossa opettaja opetti lapsille oikeaoppista termistöjenkäyttöä. Tavallinen, ennen vanhaan normaaliksi katsottu heteroseksuaali oli nyt vain ja ainoastaan cis-seksuaali muitten alati kasvavien sukupuolisten- ja mielialamääräytymien joukossa. Termiä normaali ei enää ollutkaan ja sen käyttö oli kielletty. Sitten opettaja muistutti lapsia että heillä on oikeus aloittaa sukupuolenkorjaushoidot jo ennen murrosiän alkamista ja totesi vielä että seuraavalla tunnilla opetellaan sitten homoseksuaalisuuden suorittamista teoriassa.

Tunti päättyi siihen kun opettaja keräsi lapsilta kotitehtäviä. Lasten oli pitänyt kirjata ylös omien vanhempiensa yhteiskunnallisesti arveluttavia mielipiteitä. Niitä oli kertynyt jälleen kuudelta oppilaalta ja opettaja luki niitä tyytyväisesti nyökytellen.

Sitten kuva leikkasi opetusministeriin joka totesi hymyillen että nimenomaan lapsissa on tulevaisuus ja nyt lapsia lopultakin opastetaan oikeille, humanistisille ja intersektionaalisille poluille. Ja viha-ajattelijoiden huostaanotetuista lapsista yhteiskunta piti kyllä hyvää, oikeauskoista huolta.

Testissä oli vielä muutamia osioita. Sen päätyttyä Mikko Makaryll katsoi Elulis Hjärnskottia pelokkaasti ja hän selvästi hikoili:

- Tuota… minkäslainen se testitulos oli?

- Se ilmoitetaan teille myöhemmin. Tietokone analysoi sitä aikansa. Voitte poistua.

Testitulos oli kyllä aivan selvä mutta määräyksen mukaan sitä ei testattavalle heti ilmoitettu. Elulis katsoi tietokoneensa näyttöruutua joka kertoi että Mikko Makaryllin ura kaupungilla päättyisi pian. Miehen viha-asteikko oli noussut punaiselle kaikissa tärkeimmissä mahdollisissa eli monikultturismin, kansallisen ilmastouhriutumisen, yleisen transrakkauden ja lapsiin kohdistuvan oikeaoppisen valistuksen osioissa. Mikko Makaryll oli viha-ajattelija. Ei siitä mihinkään päässyt. Elulis Hjärnskott oli järkyttynyt. Jo ensimmäinen testattava ja selkeä vihatulos. Vielä johtavassa asemassa oleva henkilö. Äkkikatsomalla ja kuuntelemalla hyvinkin mukava ja joviaali mies jonka kasvojen takana piilottelikin hirviö. Varmaankin tämä oli poikkeus. Se vaan sattui ensimmäiseen testattavaan.

Elulis kutsui uuden testattavan sisään. Ja jatkoi testauksia. Ja jatkoi. Ja jatkoi. Ja masentui kerta kerralta enemmän. Eihän tämä voi olla totta…

*

Kaksi päivää myöhemmin, Radanvarsikaupungin ylipormestarinnan toimisto…

Elulis oli sopinut tapaamisen ylipormestarinna Ripuletta Lääkkänen-Ölögözöglyn kanssa. Hän oli painanut ylipormestarinnan toimiston oven nappia ja saanut vihreän valon. Yllätyksekseen hän huomasi että ylipormestarinna istui huoneen nurkassa ja itki hysteerisesti. Huoneessa oli myös kaupungin talouspäällikkö Ruben Auermäki. Auermäki sanoi Elulikselle:

- Ylipormestarinna on nyt vähän muissa maisemissa ja kovasti allapäin. Voit kertoa uutisesi minulle.

- Niin… minähän olen tehnyt niitä VAM-mielentestauksia ja pidän velvollisuutenani kertoa teille hyvin huonoja uutisia.

Auermäellä oli kädessään tabletti ja hän totesi Elulikselle:

- Minä kyllä arvaan ne huonot uutiset. Ja sinä pidät niistä suusi kiinni. Se on hallituksen määräys.

- Kuinkas… kas kun viha-ajattelun määrä Radanvarsikaupungin henkilöstössä on osoittautunut…

- No niinpä se on osoittautunut muuallakin. Minulla on tässä tabletilla tulokset Helsingin, Turun ja Tampereen mittauksista. Kas kun asiahan on niin, että jos kaikki VAM-mittauksella viha-ajattelijoiksi tulkitut potkitaan pois työtehtävistään niin koko valtion infrastruktuuri romahtaa. Ainoat ihmiset jotka ovat täysin hyväksyttävällä tavalla selvittäneet VAM-mittauksen ovat joko yliopistosta valmistuneita yhteiskuntateologeja tai niihin tehtäviin opiskelevia sekä valtamedian toimittajia ja julkisella sektorilla akateemisia erityissuojatyöntekijöitä. Ja ylintä johtoa tietysti. Lisäksi kontrolliryhmänä ollut feminististen mielenterveyskuntoutujien ryhmä selvitti testin täysillä pisteillä.

- Niin mutta… kuulustelukeskusteluthan antoivat aivan toisen tuloksen.

- Eipä niissä päästykään ihmisten ajatuksiin saakka. Ja nythän me päästiin.

- Tuon tuloksen vuoksiko sitten ylipormestarinna on tuolla nurkassa ja nyyhkyttää?

- Siksipä hyvinkin. Hän kun kuvitteli että viha-ajattelijoita olisi julkisella sektorilla vain pari prosenttia. Hän itse nimittäin läpäisi testin sataprosenttisesti ilman minkäänlaista viha-ajattelun tynkääkään. Mitäs ne sinun Radanvarsikaupungin lukemat tällä hetkellä näyttävät?

- No tota… niiden mukaan 94 prosenttia työntekijöistä saa kenkää. Mutta mitäs me nyt sitten tehdään? Koneistohan on täynnä viha-ajattelijoita.

- Jaa mitäkö tehdään? Pidetään turvat kiinni. Se on hallituksen määräys. Testausta ei ole koskaan tehtykään. Hallitus suunnittelee uusia mielenmuokkauskampanjoita joilla ihmiset voidaan ohjata oikealle, intersektionaaliselle polulle. Mutta… totanoin… siis jopa hallitus on ymmärtänyt ettei infraa voi kokonaisuudessaan romuttaa. Uudet testit tehdään vasta viiden vuoden päästä. Jos tehdään silloinkaan. Ja joo, oikeastaan tehtäväsi täällä on loppunut. Voit palata takaisin Tampereen Yliopistoon. Siihen ympyrän neliöksi selittämisen tiedekuntaan.

Elulis Hjärnskott poistui ja Ruben Auermäki joka olisi tiennyt myöskin saavansa testauksessa totaalihylsyn tuumasi että haluaako totalitarismi oikeastaan edes tietää, että mitä ihmiset ajattelevat? Vai riittääkö sille oma illuusio asiasta? Auermäki oli nimittäin aivan varma siitä ettei testiä koskaan uusittaisi. Sillä sehän osoittaisi että kulissit eivät pitäneetkään paikkansa.

Ja kulissithan olivat tärkeimmät. Muulla ei ollut niin väliä.