Tuesday, May 2, 2017

XXIX YMMÄRRYSHARJOITUS

Mietitäänpä piruuttaan sellaista fiktiivista tilannetta, että olisi olemassa ”Nuorisotutkimusseura”, joka julkaisisi kirjan ”Nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen ja vasemmistopopulismi”. Toinen kirjan tekijöistä olisi ollut aikanaan pitkään jäsenenä Suomen Natsipuolueessa ja sen jälkeen Natsipuolueen henkisessä perillisessä Äärioikeistoliitossa ja toimisi edelleenkin niitten arvojen mukaisesti. Ajatellaan myös sitä, että kirjan kantavana voimana olisi ajatus siitä, että ”Suomessa tarvitaan toimia vasemmistopopulistisen ideologian hillitsemiseksi nuorten keskuudessa”. Kirja olisi saanut Euroopan unionin rahoitusta.

Ajatellaan vielä sellainen tilanne, että maassamme olisi vallassa vasemmistohallitus. Selvää on, että sekä hallituksessa, eduskunnassa että mediassa asiasta puhkeaisi taivaankorkea älämölö. Laajalti ihmeteltäisiin sitä, että kuinka yleensä voi olla mahdollista että suomalaisen nuorison mieltä pyritään manipuloimaan selkeän oikeisto- ettei jopa äärioikeistopoliittisesti. Muistutettaisiin myös siitä, että kuinka ihmeessä termiä ”vasemmistopopulismi” voi olla määrittelemässä henkilö, joka on selkeästi koko uransa toiminut äärioikeistolaisen liikkeen jäsenenä. Kyseinen henkilöhän määrittelee ilman muuta  ”vasemmistopopulismiksi” kaiken sen, mikä ei sovellu hänen omaan ääri-ideologiaansa ja sillä määrittelyllä ”vasemmistopopulisteja” on luonnollisesti huomattava osa Suomen kansasta.

Varmaankin opetushallitus toteaisi, että toki tuollainen teos voidaan julkaista, sananvapauden nimissä, mutta on selvää, ettei sen materiaalia tulla ottamaan minkäänlaiseen viralliseen käyttöön. Pamfletti pamflettina, propaganda propagandana, mutta kouluopetuksessa pyritään kumminkin  antamaan nimenomaan puolueetonta ja objektiivista tietoa, eikä selkeää poliittista ja tarkoitushakuista propagandaa.

Fiktiivinen tilanne päättyy tähän ja siirrymme reaalimaailmaan. Fiktiivisen tilanteen pohja-asetelma pitää paikkansa, tosin sen poliittisena negatiivina. On olemassa Nuorisotutkimusseura. Se on julkaisemassa kirjaa ”Nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen ja oikeistopopulismi”. Kirjan tekijöitä ovat Vesa Puuronen ja Kari Saari. Saari on minulle vieraampi hahmo, mutta Puurosen tuntee varmaan lukijakin. Puuronen on ollut jäsenenä Suomen kommunistisessa puolueessa, on nykyisin jäsenenä sen henkisessä perillisessä Vasemmistoliitossa mikä puolestaan selviää oikein hyvin joka kerta kun hän aukaisee suunsa.

Kyseisen kirjan kantavana voimana on ”Suomessa tarvitaan toimia oikeistopopulistisen ideologian hillitsemiseksi nuorten keskuudessa”.

Siihen yhtymäkohdat sitten totaalisesti loppuvatkin. Suomessa on (ainakin virallisesti) ei-sosialistinen hallitus, samoin kuin eduskunta. Siitä suunnasta ei ole kuulunut mitään. Se hyväksyy sen, että Puurosen kaltaiset totalitaarisen diktatuurin kanssa flirttailleet (flirttailevat?) ihmiset saavat määritellä sen, mitä on oikeistopopulismi. Niin kuin lukija on huomannut, kun oikeistopopulismin määrittelevät vasemmistopopulistit niin ns. oikeistopopulisteja ovat kaikki, jotka eivät jaa vasemmistopopulistisia ajatuksia.

Herää myös kysymys, että mitä oikein ovat ne ”toimet oikeistopopulistisen ideologian hillitsemiseksi nuorten keskuudessa”. Ja kuka ne saa määritellä? Pelkästään vasemmistolaista ideologiaa tunnustavat ihmisetkö?

Osa lukijoista muistaa Pirkkalan Monisteen. Se oli Pirkkalan kunnassa toteutettu opetuskokeilu, jolla pyrittiin vuonna 1973 - 1975 opettamaan oppilaille marxilaiseen maailmankatsomukseen perustuvaa historiaa. Kun kokeilu tuli laajempaan julkisuuteen, niin se torpattiin sekä eduskunnassa että opetushallituksessa ja Opettajien Ammattijärjestö (OAJ) esitti kevätkokouksessaan antamassaan julkilausumassa jyrkän vastalauseensa siitä, että koululaitosta oli Pirkkalassa yritetty käyttää yksipuoliseen poliittiseen kasvatukseen.

Tulee muistaa, että tuolloin elettiin suomettuneisuuden synkimpiä vuosia. Silti niin poliittisesta kuin virkakoneistosta löytyi silloin rohkeutta lopettaa kyseinen toiminta. Nykyisessä Suomessa tilanne näyttää olevan aivan toinen ja yksipuolinen poliittinen propaganda opetuksessa on sallittua ja jopa suotavaa. Yhtenä esimerkkinä on peruskoulun ysiluokkalaisille tänä keväänä jaettava ”Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä”-kirja.

Toisena esimerkkinä voi muistuttaa opetushallituksen ohjeistusta siitä, kuinka peruskoulun neljäs- ja viidesluokkalaisista kitketään rasismin perkelettä pois:

Lasten ja nuorten ennakkoluuloihin ja rasismiin on onnistuneesti vaikutettu yksinkertaisella, mutta pitkäjänteisellä toiminnalla seuraavin askelin:

* nostetaan esille positiivisia esimerkkejä ja kertomuksia, kaikki negatiiviset kertomukset sivuutetaan ilman huomiota

* nostetaan esille esimerkkejä myönteisestä kehityksestä ja tehdään positiivisista tapahtumista näyttäviä dokumentteja ja suuria uutisia

* edellinen nostaa esille lisää positiivisia esimerkkejä, joille annetaan näyttävää julkisuutta

* näin kerätään näyttöä sille, että ilmapiirissä tai jonkin ryhmän käytöksessä muutos on mahdollista, muutoksesta on myönteisiä esimerkkejä ja että juuri minun ryhmäni jäsenillä on positiivisia kokemuksia ja he ovat muuttaneet asennettaan.”

Pirkkalan monisteen oppisisältöä syötettiin yhdessä kunnassa. Voi todeta, että Pirkkalan moniste elää edelleenkin, mutta nyt sitä levitetään koko maahan. Levittäminen tapahtuu mm. Vesa Puurosen kaltaisten henkilöitten arvovaltaan nojaten. Hän ja hänen kaltaisensa kun ovat sertifikoituja intellektuelleja ja asiantuntijoita kaiken kyseenalaistamisen yläpuolella. He voivat puhua mitä sylki suuhun tuo, ja niin poliittinen kuin virkakoneistokin tyytyy nyökyttelemään. Herää vaan kysymys, että kuka heille sen arvovallan antoi, ja miksi?


Mitä intellektuelleihin tulee, niin heidän kohdallaan suuresti arvostamani Jaska Brown totesi aikanaan osuvasti:

Jos jokin termi tarvitsee lisämääreen, kyseessä on poikkeus. Ei ole olemassa esimerkiksi ”kiduskalaa”, koska kaikilla kaloilla oletusarvoisesti on kidukset. Sen sijaan on olemassa ”keuhkokala”, koska kala jolla on keuhkot, on poikkeus ja poikkeavaa ominaisuutta on korostettava.

Mitä voidaan siis päätellä siitä, että meillä on olemassa sanat ”oikeistopopulisti” ja ”vasemmistointellektuelli”, mutta ei sanoja ”oikeistointellektuelli” ja ”vasemmistopopulisti”?

*

Hyvää alkanutta toukokuuta kaikille lukijoille. Ja muistakaa Greatest Shits-äänestys.

7 comments:

Anonymous said...

Itseäni alkaa jo huvittaa sanat "populismi" ja "takinkääntö" sekä niistä aikaasaadut otsikot ja herjat. Aivan kuin olisi olemassa puolueita tai poliitikkoja vasemmalta, oikealta tai keskeltä, jotka eivät mokomiin syyllistyisi. Valtamediahan tietysti on yksisilmäisyydessään lyönyt esimerkiksi populistin leiman vain oikeistolaisiiin, kun eivät vielä kehtaa ihan natseiksi syyttää.

Hupaisaa oli myös lukea tänään Timo Haapalan alalyysiä vappupuheista; nyt Soinin retoriikka olisikin ollut viihdyttävää ja Halla-aho ja Terho syyllistyivät tosikkomaisuuteen pysymällä asialinjalla. Ymmärtääkseni nimenomaan vappupuheissa poliitikot eivät ennenkään paljon ole vitsejä ja sutkauksia viljelleet, mutta nyt on jo medialla Soinia ikävä syystä, josta ovat häntä ennen haukkuneet.

Marine Le Pen esitellään ainakin Ylen lähetyksissä aina oikeistopopulistina; se on hänen tittelinsä vaikka muitakin olisi tarjolla. Vastaehdokas vilautti jo Ranskan EU-eroa, mutta tämähän ei tietenkään ole vaalitaistelun ollessa kiihkeimmillään mitään populismia, vaikka yksi miehen agendoista onkin vahvempi ja yhtenäisempi EU. Olemme taas jännän äärellä.

Ja kyllä, äänestykseen on osallistuttu. Hyvää shittiä oli tarjolla ja valinta aika vaikeaa.

Rouva Ano

Anonymous said...

Nyt esitän hartaan toiveeni ysiluokkalaisille!

Kerätkää nuo harhaoppisuuden julkaisut Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä yhteen kasaan ja sytyttäkää ne tuleen, tiedätte fiksut ysiluokkalaiset kyllä miksi ja kuva Facebookiin tietysti. Ei mulla muuta, kiitos.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Rouva Anolle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Rouva Ano: Kaikki tuo kertoo valtamedian punavihreästä linjasta. Voisi sanoa, että poliittinen koneisto koostuu pääosin opportunisteista jotka ajattelevat sitä, mitä on soveliasta ajatella, kääntävät tarvittaessa takkinsa ja väittävät, että näin minä ajattelin koko ajan. Tosiuskovaiset taas löytyvät median ja yliopistojen puolelta ja uskovainenhan yrittää vääntää todellisuuden taipumaan aina epistolansa mukaiseksi.

Ano: Minä en sinänsä pidä ajatuksesta kirjarovioista. En toisaalta hyväksy ideologian pakkosyöttöäkään. Mutta tietysti jos ysiluokkalaiset päättäsivät henkilökohtaisena päätöksenä panna kirjansa palamaan niin kyllähän siitä tulisi tiedostavalla puolella eeppisen kaunis henkinen pipi.

Tom Kärnä said...

Vesa Puurosen täytyy olla täysi natsi, sillä hän on kirjoittanut pahalle Hommaforum-keskustelupalstalle.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Tom. Jospa hän on kumminkin ollut suorittamassa pyhää lähetystehtävää pahuuden palvojien keskuudessa? Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa…

Tom Kärnä said...

Juu, eipä minun pidä leimata toista vahingossakaan väärin, ettei historian jumala tuomitse. Tämä siis olkoon kaikille tiedoksi!: En pidä Vesa Puuronen -nimistä miestä natsina!

Lähetystehtävä on tietenkin pyhä sekä sangen kaunis ja arvokas tehtävä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Tom. Ja jep, hats off to Vesa. Hänen vitsansa ja sauvansa meitä opettavat.