tiistai 6. marraskuuta 2018

JOTAIN IHAN MUUTA LIX


Eli lisää toksista maskuliinisuutta ts. mosa m/Jaakko Valtanen

Keskitytäänpä taas vaihteeksi johonkin ihan muuhun eli otetaan inttivaihde päälle. Tarkoituksena ei ole varsinainen inttimuistokirjoitus vaan muistelen sen aikojen puitteita ja vermeitä. Meinaten, kun katselen näitä nuoria varusmiehiä niin huomaan että heillä on varusteet melko lailla toisenlaisia kun itselläni oli silloin kun suoritin asevelvollisuuden Jaakko Valtanen ollessa puolustusvoimien komentajana eli 1980-luvun puolivälissä. Yksi perusero oli tietysti jo se että kenraalilla oli silloin vain kolme kissaa kauluksessa eikä mitään prikaatikenraalin arvoa edes ollut.



Kenraali Jaakko Valtanen

Sekin ero tietysti oli että palvelusajat olivat joko 240 tai 330 vuorokautta ja saapumiseriä oli kolme per vuosi eli helmikuu, kesäkuu ja lokakuu.

Kun yritän käydä läpi niitä varusteita jota meillä varusveijareilla silloin oli käytössämme niin huomaan että tehtävä on vaikea, sillä valokuvia läheskään kaikista varusteista ei edes interwebin ihmeellisestä maailmasta löydy. Muistutan, että on todellakin ollut aika ennen internettiä. Täällä maapallolla sitä ehti kestää noin 4,5 miljardia vuotta. Ja muistutetaan myös se, että vaikka kirjoitus ehkä taas kertaalleen edustaa toksista maskuliinisuutta niin jos rehellisiä ollaan minua itseäni intissä vitutti joka ristuksen päivä. Todennäköisesti se, mikä yhdistää silloista ja nykyistä varusveijaria on termi kestovitutus. Mutta katsellaan – tai siis osittain ei katsella – niitä varusteita mitä 1980-luvulla palvellut varusmies PKarPstossa ja muuallakin Suomen Raskaassa piti päällään.

Ensimmäisenä voi todeta sen, mistä ei löytynyt valokuvia ei niin mistään eli alusvaatteet. Lyhyet kalsarit olivat semmoset pikkuruudulliset Uuno Turhapuro-kalsarit jotka näyttivät siltä että ne oli leikattu pitkistä kalsareista. Ja ne pitkät alusvaatteet olivat semmosia vaaleansinisiä eikä niistäkään kuvaa löydy. Kuva sen sijaan löytyy kaikille sen ajan janttereille tutusta verkkopaidasta joka muuten edelleenkin on erinomainen alusasuste:



Ja tämänkin kuvan etsiminen kesti pitkään. Nähtävästi intissä ei ole enää verkkopaitoja. Vai onko? Nuoremmat lukijat voivat kommentoida ja kertoa. Allekirjoittanut käyttää niitä vieläkin, niitähän saa Varustelekasta (kirjoitus sisältää tuotesijoittelua) tosin ne Varustelekankin verkkopaidat ovat tanskalaisia. Mutta siirrytään sitten legendaan jota nykyjantterille ei enää tarjota eli vuorossa on peltipaita:



Eli ehdottomasti koko maailman ja universumin sekä paras että käytännöllisin vaatekappale. Superlatiivit loppuvat tätä paitaa ylistäessä. Sen ajan alusvaatteita ei siis tähän kirjoitukseen löytynyt mutta löytyipä sentään yöasu jota kutsuttiin tuttavallisesti nimellä runkkupuku:



Kyseisen asusteen parivaljakko oli jaloissa olevat läpikkäät joita kutsuttiin nimellä kusiluistimet mutta niistä en valitettavasti löytänyt kuvaa. Kyseinen runkkupuku päällä käytiin tietysti niin aamu- kuin iltapesulla ja siihen varustukseen kuului myös armeijan tarjoama ns. kivisaippua jolla olisi hakannut nauloja seinään ja joka hinkkasi käsistä ihon. Kun päästiin ensimmäisille lomille niin joka jätkä toi kotoaan palasaiputta mukanaan.

Siihen aikaanhan varusmiesten varustukseen kuuluivat myös jalkarätit mutta niitä harvempi käytti koska tarjolla oli jo myös sukat sekä talvioloihin syylingit joista niistäkään ei löydy kuvaa. Mutta sen ajan villapaidasta löytyi sentään kuva:



Huomaa käytännölliset ranteitten päälle ulottuvat hihat. Lomapuvun kanssa käytettiin jo toisenlaista villapaitaa mutta tämä oli palveluspaitana.

Ensimmäinen väliruno:

Kun lähdet kerran väkeen
Niin ota naru käteen
Etsi sopivaa puuta
Älä ajattele muuta
Vedä itses hirteen
Päätä päiväs virteen

Meillähän oli käytössä myös m/62-maastopuku jota nykyisin kutsutaan kuuskekkoseksi mutta siihen aikaan ei tietenkään vielä. Kekkosen aika oli sen verran lähellä. Se oli vain maastopuku:



Kyseinen maastopuku toimi toisinpäin käännettynä myös lumipukuna mutta jos rehellisiä ollaan niin harvemminhan tuota pukua käytettiin vaan ne olivat varastossa. Allekirjoittanutkin osti Varustelekasta muutama vuosi sitten pilkkahintaan kyseisen maastopuvun. Se oli suoraan pakasta vedetty ja puvussa oli päiväys 1967. Jaakko Valtasen ajan jantterit sen sijaan olivat niin kasarmilla kuin metsässä pääosin harmaassa palveluspuvussa. Silloin mentiin ”harmaisiin” ihan kirjaimellisesti:



Huomatkaa nahkasaappaat. Voi että niitä lankattiinkin. Välillä tuntui että puolustusvoimien taistelukyky oli kiinni nimenomaan siitä että saappaat kiilsivät. Nykyisin intissä ei taida olla kuin maihareita ja kumisaappaita. Nuoremmat voivat korjata jos olen väärässä. Pohjoisen talvileireillä oli käytössä huopakumisaappaat jotka ovat erinomaiset talvijalkineet. Tuon palveluspukua esittelevän kaverin vieressä on punkka ja sen kanssa olennainen aisapari oli tietysti pinkka.



Silloin meidän aikaan sekä punkat että pinkat vielä räjähtelivät mutta nykyisin se tapa on lopetettu. Ei meille kyllä pinkan räjähtämisestä mitään traumoja tullut mutta ei me toisaalta oikein ymmärretty että mikä siinä kangaslärpäkkeessä maanpuolustuksen kannalta niin olennaisen tärkeetä oli. Pinkan teko saattoi olla hyvinkin haastavaa sillä väännettiinhän niitä noin kolmenkymmenen ikäluokan venyttämistä ja vanuttamista päiväpeitoista.

Jos palataan vaatevarustukseen niin talvella tietysti oli käytössä paksumpi sarkapuku:



Mikä itse asiassa on kylmällä kelillä pirun hyvä puku joka tosin söi palvelusajan alussa joka jätkältä kaulan verille kun ei oltu totuttu niin karkeaan kankaaseen. Muutamassa viikossa siihen sitten tottui. Kun kaulasta puhutaan niin varustukseen kuului myös kauluri jota sai käyttää mutta siten ettei sitä näkynyt joten siinä se kaulurin idea meni vähän vituralleen. No, PV on valtion laitos ja toimii omalla tavallaan. Katsoo lämpötilatkin kalenterista. Se vielä lämpimämpi talvitakki oli tietysti mantteli:



Erinomaisen hyvä ja lämmin talvitakki pakkaskeleillä. Talvipäähineenä oli tietenkin harmaa karvalakki eli tuttavallisemmalta nimeltään norsunvittu:



Kuvissa olevat varusmiehet ei ole millään tavoin tekemisissä Ykä-blogin kanssa joten heidän kasvonsa on vääristetty.

Toinen väliruno:

Kun aikani täällä kärsin
Ja vanikan känttyä järsin
Niin kerran mä lähden, tottavie
Sitä varten on valtion rautatie

Jos päähineistä puhutaan niin sotilaan varustukseen kuuluu tietenkin myös kypärä ja mosa m/Jaakko Valtanen ei ollut mistään komposiittikypäristä koskaan kuullutkaan, vaan meillä oli käytössä aito teräksinen verikauha:



Kypärä liittyy taistelemiseen joka tietysti on noitten sotahommien perusidea ja kypärän lisäksi käytössämme oli myös taisteluvyö m-60:



En ole oikein varma että minkälaisia taisteluvöitä – tai taisteluliiveiksi niitä kai nykyisin kutsutaan – nykyjanttereilla on. Siirrytäänpä sitten mosa m/Jaakko Valtasen kantolaitteeseen eli reppuun joka tunnettiin nimellä sipulisäkki:



Kyseisen repun ominaispiirre oli se että se onnistui hiertämään tyhjänäkin. Kun oltiin varustautumassa kolmen viikon Rovajärven leirille niin tarvittavaa varustemäärää ei olisi osannut kyseiseen reppuun laittaa saksalainen insinöörikään mutta niin vain se suomalaiselta tyhmältä tykkimieheltä onnistui. Mukana kyseisessä varustuksessa oli sitten tietenkin vielä leipälaukku ja kaasunaamari- eli nasselaukku.

Maastossahan janttereita muonitettiin noppasopalla (tunnetaan myös nimellä pataljoonasoppa) mutta siitäkään ei löytynyt ensimmäistäkään kuvaa. Se silloinen armeijan säilykeliha oli muuten varsin hyvää. Kasarmilla allekirjoittaneen herkkuruoka oli makaroonilaatikko josta käytettiin jostain syystä nimitystä makaroonisydänlaatikko ja jälkiruokien ykkönen oli tietysti vaniljavanukas eli vääpelin räkä.

Toki siellä armeijassa ammuttiinkin. Myös meillä oli palvelusaseena nykyjanttereillekin tuttu RK62. Mutta meille opetettiin myös Suomi-konepistooli, Lahti-Saloranta pikakivääri ja vieläpä M39 Ukko Pekka-kivääri joka siihen maailmanaikaan olisi tod näk ollut reservin tykkimiehillä palvelusaseena jos pilliin oltaisiin vislattu.



Panssarintorjuntapuolella meille opetettiin nykyisinkin tuttu kertasinko ja lisäksi jo aikaa sitten käytöstä poistunut kevytsinko 55 S 55:



En ajatellut tehdä kirjoituksestani intin vanhan kaluston täydellistä listaa mutta jotain voi oman aselajini kenttätykistön puolelta mainita. Silloinhan oli jo käytössä nykyistenkin tykkimiehien tuntemat 122 H 63 sekä 130 K 54. 155 K 83 oli tulossa mutta sellaista ei koskaan ehditty nähdä. Mutta Rovajärvellä ammuttiin toki paljon vanhemmalla kalustolla kuten tällä 150 H 40-haupitsilla jota kutsuttiin tuttavallisesti nimellä Hitler-haupitsi:



Kyseinen haupitsihan sitten hieman myöhemmin modattiin parin venäläistykkimallin kanssa 152 H 88-haupitsiksi joitten käyttö PV:ssä on myöskin loppunut. Sitä en tiedä lojuvatko ne vielä jossain varikolla vai onko ne jo kokonaan sulatettu. Rovajärvellä oli silloin käytössä joku vanha lyhytputkinen 76 mm kanuuna mutta sen merkkiä ja mallia en enää millään muista. Tykistöön kuuluu olennaisesti tulenjohto sekä viesti ja lukemien välittämisessä avusti silloin tykistöradio LV 305:



Sitä en tiedä, että kuinka paljon sotavaltio käyttää enää kenttäpuhelimia mutta olettaisin että oman aikani viestimiehille hyvin tuttu parikaapelin eli lakun vetäminen on hallussa nykyisilläkin viestimiehillä:



Tämä tuntemattoman taiteilijan mestariteos jotenkin tiivistää lakun vetämisen tunnelman.

Autokyytiä tyhmille tykkimiehille ja muittenkin aselajien miehille tarjosi sitten Proto-Sisu:



Siihen aikaanhan matkustettiin vielä lavalla sikinsokin miten vaan mahduttiin mutta nykyinen sotavaltio on asentanut nykyisiin miehistökuorma-autoihin istuimet. Sääliksi käy sinänsä nykyisiä varusveijareita sillä he eivät pääse nauttimaan mutkaisella tiellä samanlaisesta karusellitunnelmasta kuin me. Sen ajan sotavaltion autoista täytyy vielä esitellä aikansa legenda ja herrasmiehen valinta eli UAZ-469:



Päästiinhän armeijasta tietysti lomallekin. Allekirjoittanut pääsi melko nopeasti eli kolmen ja puolen viikon jälkeen iltalomille kun ammuin RK-ammunnassa valiot. Täytyy katkerana todeta että silloiseen lomapukuun ei kuulunut enää se tyylikäs mantteli vaan lomapuvun talvitakki oli tämmöinen pirun ruma maihari:



Error, eli kyseessä on kantahenkilökunnan m/75-takki. Suht samannäköinen se m/83-lomatakki oli mutta kuvaa ei löydy enää oikein mistään.

Lisänä olivat vielä rumemmat ja epäkäytännöllisemmät maihinnousukengät joita siis käytettiin vain lomilla. Muuten lomapuku oli tällainen:



Joskin meillä oli tuon kaulassa olevan aselajihuivin sijasta jo kravatit. Kun katselee näitä nykyisiä nuoria janttereita lomillaan niin ovathan ne siinä maastopuvussaan tietysti varsin särmän näköisiä, mutta vanhemmalle äijälle pistää kaksi asiaa silmään. Ensinnäkin se, että ne arvomerkit ovat siinä rintapielessä. Itse tottui siihen että ne olivat kauluksessa. Ja toinen on se että joka ainoalla sällillä on nykyisin baretti päässään. Silloin Jaakko Valtasen aikaan baretteja oli vain erikoisjoukoilla ts. rannikkojääkäreillä oli vihreä baretti ja laskuvarjojääkäreillä punainen.

Ja tähän lisäys: panssarimiehillä oli musta baretti. Kiitos tarkkaavaisille kommentoijille.

Saatiinhan silloinkin sotavaltiolta hieman päivärahaa. Nykyisin se käsittääkseni maksetaan heppujen tilille mutta meillä toimittiin niin että koputettiin patterin vääpelin toimiston ovelle, lyötiin asento ja todettiin että ”herra ylivääpeli, alokas nönnönnöö, ilmoittaudun kuittaamaan päivärahani”. Jolloin väpä sitten latoi markat ynnä pennit kouraan ja nönnönnöö kuittasi suuret setelinsä. Päiväraha oli silloin siinä kymmenen markan pinnassa ja yleensä se oltiin mitoitettu niin että sillä sai tupakka-askin. Tosin mehän väännettiin sätkiä. Jos kohta rynkky olikin sotilaan morsian niin hänen paras kaverinsa oli puolestaan pyhä kolmiyhteys Aroma-Rizla-Ventti.



Kolmas väliruno:

Juoskaa juoskaa jumalauta,
eihän täällä kuppaus auta
Hiki siinä tulla pitää,
muuten ei ole mitään

Askel vaihtuu, suunta uusi
tavoitteena paskahuusi
Siellä ompi reikää monta
auttamassa onnetonta

Jos muuten sivutaan hetken noita paskahuusseja niin meidän aikaanhan niissä ei ollut ovia ja sanontana oli että ”armeijassa et ole koskaan yksin”. Ymmärtääkseni ovet sitten tulivat Elisabeth Rehnin aikaan ja vaatimuksesta. Itse ovettomaan asiantilaan tottui hyvin nopeasti ja nakkasi koko asialle, no, paskat.

WC-yksityisyys ei ollut sen suurempi ongelma muillekaan. Sen sijaan asia joka nuorella ja viriilillä varusveijarilla oli aina ja päällimmäisenä mielessä oli hienosti kiertäen sanottuna feminiinisen ihokosketuksen loputon lihallinen kaipuu. Siihen aikaan tyttöystävältä ei voinut pyytää että otapa joutessasi älyhärpäke ja send nudes koska älyhärpäkettä ei vielä ollut. Niin kuin ei kännyköitä yleensäkään. Mutta olipa sentään tarjolla mainio yhteydenpitoväline eli sotilaskodin kolikkopuhelin:



Hyvin pitkiä lemmenlurituksia ei tälläkään masiinalla tosin pystynyt harrastamaan sillä puhelinjonossa oli aina paljon jätkiä jotka huomauttivat että keskeytäpä se akustinen akti että pääsee muutkin soittamaan. Vieläköhän muuten sotkun ykköstuote on munkki vai liekö se antanut jo tilaa jollekin muulle? Sotkun tarjonnasta tulikin mieleen…

ERÄÄN ALOKKAAN ILTA-ADAGIO

- PATTERISSA HILJAISUUS!

Tuvassa alokkaat asettuivat lakanan ja huovan alle etsien sopivaa asentoa joka väsyneille miehille löytyi varsin nopeasti. Eli yleensä se oli juuri se, mihin oli sattunut itsensä kyhnäämään. Eräs Ykä-alokas oli yksi heistä. Kyseisellä Ykällä oli aina ollut vilkas mielikuvitus joka lenteli paikasta toiseen mutta nyt hän oli varusmiehelle tutun kestovitutuksen myötä huomannut että ajatus oli vain tässä ja nyt. Se ei jaksanut lähteä lentoon vaan rämpi paikallaan pelkästään vallitsevassa hetkessä.

Alokas Ykä kömpi huovan alta samoin kuin pari muutakin alokasta omista punkistaan. Armeijassa oppi asioita nopeasti. Yksi opittu asia oli että nälkä on huono petikaveri eikä täällä ollut jääkaappia josta käydä hakemassa hiukopalaa. Siksi niin Ykä kuin pari muuta olivat ostaneet sotkusta lihapiirakan lenkkimakkaralla sekä trippimehun ja laittaneet sen kaappiinsa. Kyllä se siellä sen aikaa säilyi.

Kaikki kolme alokasta ottivat samanlaiset annoksensa kaapistaan, könysivät punkkaansa ja alkoivat natustaa. Nälkä on uskomattoman hyvä mauste ja siihen antoi lisänsä se tieto että tällä annoksella pärjäisi aamuun asti oikein mukavasti.

Ykä viimeisteli annoksensa, röyhtäisi tyytyväisenä ja mietti että pysyisiköhän sitä valveilla sen vajaan tunnin että voisi käydä sallitun ajan jälkeen vielä iltasavuilla. Niin kuin yleensäkin ei valvominen onnistunut vaan uni vei mennessään niin kaksi muuta myöhäistä gourmet-ateriaa nauttinutta alokasta kuin Ykänkin. Uni oli syvää ja rauhallista joskin se tuppasi kestää aina liian…

- PATTERISSA  HERÄTYS!

- No voi perse…

Palataan sotkun pelastavasta tarjonnasta takaisin mosan perusharrastuksiin. Naisesta haaveilemisen lisäksi toinen pääharrastus oli siviiliinpääsyn odottaminen. Siinä harrastuksessa puolestaan auttoi nippanappa:



Eli tällainen postikortti johon aamuja sitten merkkailtiin. Nämä tietysti taiteltiin keskeltä ja lisäiltiin teipillä aina lisää nippanappoja niin että joka häiskällä oli sitten sellainen parikolmemetrinen nippanappaketju. Näitäkään ei taida olla enää ollenkaan sillä ei näitä netistä pahemmin löydy. Silloin Jaakko Valtasen aikaan näitä oli sotkussa myynnissä aina kokonainen korttihyllyllinen. Mahtaisko nykyisillä janttereilla olla tällainen niissä älyhärpäkkeissään sovelluksena vai mitä äppejä ne nyt olivatkaan? 

Ja lopulta sitten nippanappa ilmoitti että nyt on TJ 0 eli vanha kusis pakkiin ja lähtis tökkiin. Allekirjoittanut on  hieman katkera siitä ettei saanut sitä vanhaa pahvista vihkomallista sotilaspassia vaan sen ajokorttimallin joka tuli käyttöön vuonna 1984:



Kyseisen sotilaspassin muovikotelon välissä on mullakin vielä se kuolemanlevy joka tosin tuli vasta intin jälkeen postissa. Nykyinen sotilaspassihan on sitten sellainen luottokorttimalli.

Koska traditioita tulee kunnioittaa kävi allekirjoittanutkin pokkaamassa patterin vääpeliltä junalitteran ja astui siviilijunaan joka silloin luonnollisesti oli vanha kunnon lättähattu:



Hotellin respasta toivotetaan voimia eloon saapumiserien I/18 ja II/18 varusveijareille sekä ikäluokasta toiseen periytyvän kestovitutuksen sietokykyä. Ei mene kauaakaan kun teidänkin TJ on 0 ja ne muistot alkavatkin sitten jo kultaantua ja pian tekin pääsette kiusaamaan lomilla olevia varusmiehiä omilla inttimuistoillanne jotka eivät kiinnosta heitä pätkääkään.

Aamut loppuu aikanaan, vaan muistot eivät milloinkaan.

56 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siitä Ykälle nostalgianälkään: https://www.youtube.com/watch?v=kWc3bSwqZGg

Lyhytputkinen 76mm oli 76 K 02


-Tvälups-

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Itse käytin jalkarättejä metsässä, kun ne oppi laittamaan niin toimivat paljon paremmin kuin Firman jakamat sukat. Verikauhaksi meillä sanottiin kenttälakkia, ei kypärää.

Meillä oli vielä manttelit käytössä; toinen metsään eli paskamantteli ja toinen lomia varten. Meidän alokkaat sitten saivat tuon maiharin joka välittömästi tietenkin nimettiin aamutakiksi.

Kahden vuoden karkoitus kirjoitti...

Elämän parasta aikaa... jälkikäteen muisteltuna.

Bobrikov

Kumitonttu kirjoitti...

Itsellänikin suurimmat riemun aiheet olivat ensimmäinen loma (kolmas viikonloppu palvelukseen astumisesta) ja sitä seuranneet kinekset (jos muistan termin oikein) joita kohdalleni sattui siinä määrin että vietin palveluksessa enempi viikonloppuja kuin ravintoloissa.

Omana aikanani suunnilleen kaikki kynnelle kykenevät myös aloittivat palveluksen, ja keskeyttäneiden määrä oli suurehko - muistaakseni yli kymmenen prosenttia palvelukseen astuneista. Oma palveluspaikkani oli pääkaupunkiseudulla, ja kuulemani mukaan provinssissa keskeyttäneitä oli alle viisi prosenttia. Isoissa kaupungeissa ei pojilla kestänyt hermot kenenkään komentelua.

Asepuolelta kaiholla muistan miinan kantamisen. Voi ristus että ne painoivat. En muista kuinka pitkään niitä kannettiin, mutta tilanteen absurdius piirtyi aivokuoreeni. Kai sillä testattiin kestääkö pinna katkeamati - en osaa sanoa. Sillä reissulla asetin ensi kertaa kyseenalaiseksi toiminnan mielekkyyden.

Nykyisin on näitä syväoppimisia ja muita johtamisjärjestelmiä otettu käyttöön, ja kuulemani mukaan Parolassa keskeyttäneiden määrät on saatu hyvin haltuun joka jätkälle nimetyn vastuuhenkilön avulla. Itsellä oli kavereita vanhemmissa ikäluokissa, joilta sai tukea ja vinkkejä, mistä oli oma apunsa, koska siihen aikaan simputtaminen oli sallittua.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, keski-ikäiselle pikkupojalle, Bobrikoville ja Kumitontulle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: No hemmetti, suuret kiitokset. Pisti nostalgiavaihteen päälle. Ja kiitos myös tykkilisäyksestä.

keski-ikäinen pikkupoika: Jalkarätti on saappaan kanssa edelleenkin soiva peli. Ja mitään ei kuivata nuotiolla yhtä nopeasti kuin niitä. Joukko-osastoissa oli varmasti pieniä eroja sanonnoissa.

Bobrikov: Aikahan tunnetusti kultaa muistot.

Kumis: Onhan tosi että siihen aikaan palvelukseen pakotettiin sellaisetkin tyypit jotka olisi ilman muuta pitänyt vapauttaa. Minunkin aikaan yksi nuoremman ikäluokan kaveri teki itsemurhan. Nykyisin systeemi on varmasti siltä osaltaan järkevämpi.

Anonyymi kirjoitti...

65% miespuolisesta ikäluokasta otetaan palvelukseen ja n 15% keskeyttää.

Varuskuntien lakkauttamisia perusteltiin mm pienentyneillä ikäluokilla mutta höpönlöpöähän se oli.
Samoin "tyhjistä seinistä" luopumisen piti tuottaa säästöjä n 2-5milj per lakkautettu varuskunta/varikko/varastoalue mutta miten se näkyy kun mm Vekaranjärvelle on sijoitettu 100 miljoonaa kuudessa vuodessa peruskorjauksiin sekä uusien kiinteistöjen rakentamiseen...

On esitetty pakollista palvelusta myös naisille ja kannatan sitä. Nyt he saavat vapaaehtoisuudellaan rusinat pullasta mikä ei todellakaan ole oikein saati tasa-arvoista.


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Tuo luku on oikeastaan yllättävän pieni. Kuvittelin suuremmaksi. Silloin minun inttiaikanani se varmasti olikin.

Lakkautetuista varuskunnista tulee ensimmäisenä mieleen Pohjois-Karjalan Prikaati ja sitä kautta Pohjois-Karjalan nykyiset varusmiehet. Missä he oikein palvelevat? Eihän niissä maisemissa ole enää kuin Rajavartiosto Onttolassa ja Karjalan lennosto Rissalassa eikä niihin paljoa heppuja mahdu. Mahtaa olla aika pitkät lomareissut.

Naisten palveluksesta olen samaa mieltä tosin näkisin että sen voisi suorittaa mieluummin Lotta Svärd-tyyppisenä palveluna. Sille on tarvetta. Nykyinen naisten asepalvelus on rakennettu pelkästään (vääristynyttä) tasa-arvoa eikä maanpuolustusta ajatellen.

KKi kirjoitti...

Moottorivimapaimista tuli mieleeni, että meillä oli jo Masit ja Rasit. Itse körrööttelin Rasilla. Oli huima laite menemään, oikein momentinmuuntimella. Kyllä sillä Tampella perässä tuli.

Rasissa oli oikein ameriikan meininkiä.Sen aikaiseen raskaiden Sisujen tapaan motivoinnista vastasi kymppilitrainen Cummins Diesel. Mopo Masit tyytyivät Valmet traktorin moottoriin.

Höh, Ykä, sait minutkin muistoihin. Kyllähän silloin vitutti vaan miten nyt tuntuu niin huolettomalta ajalta.

KKi kirjoitti...

"
Nykyinen naisten asepalvelus on rakennettu pelkästään (vääristynyttä) tasa-arvoa eikä maanpuolustusta ajatellen.
"

Tuossakin on sellainen ajalle tyypillinen nyrjähdys. Naisten asepalvelus olisi järkevä ja hyvä sen jälkeen kun on sellainen tasa-arvo, ettei ukot pyri suojelemaan pimuja.

Tiedä tosin joko tänä soijapoikien ja bodaripimujen aikana onkin.

Asepalvelus pitäisi olla vapaa ehtoinen. Omana aikana osa porukkaa oli pikkasen motivaatiovajavaista.

Anonyymi kirjoitti...

Vaara-Karjalan (P-Kar) pojat palvelevat pääsääntöisesti Kainuun prikaatissa.

Eli joensuulaiselle varusmiehelle tulee yhdensuuntaista lomamatkaa se 230km.
Karjalan lennostoon Rissalaan 120km.

Julkinen liikenne kun on mitä se on niin eipä kulje enää matkustajajuniakaan Oulun-Kajaanin-Joensuun raiteilla ja kun olet sitten jostain Ilomantsin takaa kotoisin niin vähissä on kulkuyhteydet iltaisin Joensuusta perille asti, ellet sitten omaa henkilöautoa.

Pohjan Prikaatin (Hiukkavaara/Oulu) jälkeen ne itseriittoisimmat sekä ylimielisimmät sotilaat tulivat omalla sotilasurallani KAIPR:sta. PorPr ja KarPr:n kaiffarit tiesivät palvelevansa p-reijissä ja eivät siksi palveluspaikoillaan retostelleet. Aselaji- ja joukko-osatoylpeys on hienoa mutta rajansa kaikella ja sitä rajaa ei em joukko-osastojen henkilöillä ollut.

Tuo kirottu KaiPr on kuin sieni mikä imee kaiken hyvän puoleensa 300km säteeltä:
-1990 Pohjois-Karjalan Patteristo Ylämyllyltä.
-1997 1. ErAutoK Oulusta.
-1998 Pohjan Pioneeripataljoona ja Pohjois-Suomen Viestipataljoona Oulusta sekä Pohjanmaan Tykistörykmentti Sodankylästä.
-2007 RJK/K-R/RVL Lehtikangas/Kajaanista.
-2013 Pohjois-Karjalan Prikaati Kontiorannasta.

Henkilökohtaisesti pidän näitä kolmea "valmiusyhtymää" tehottomana ratkaisuna maanpuolustuksellisesti verrattuna entiseen hajautettuun pataljoona/patteristo-järjestelmään.

Nykyisen puolustuskanisteri Niinistön "lupauksia" uudesta joukko-osastosta Pohjois-Karjalaan pidän taas superpopulistisina vaalilupauksina (so. paskapuheena). Hyvä jos saamme edes rajan varusmieskoulutuksen säilytettyä Onttolassa.


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Isot kiitokset nostalgiapläjäyksestä Ykä ja Tvälups! Omia muistoja PKarPsto:sta 1984-1985.

-yamaha-

Veijo Hoikka kirjoitti...

Oliko Ykä teidän aikana vielä käytössä mopoloukku? Sehän oli se sotilaspassin kansista värkätty hyppymiina, joka viritettiin sotkussa laittamalla kumilenkki sotilaspassin kansien vastakkaisiin kulmiin ja kääntämällä kannet ulkopuoleltaan vastakkain. Ja loukku pöydälle, josta se hyppäsi ilmaan ja sai mopot kauhun valtaan.
Kävin intin opiskelujen jälkeen ja täytin sen aikana 26 v. Inttiin pitäisi ehdottomasti laittaa nuoret miehet alle kaksikymppisinä. Mopoloukku edustaa sitä henkistä taantumista, jonka yli-ikäiset inttiläiset kokevat, uskoisin että melkein joka iikka.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys KKi:lle, Taisteluvälineupseerille, yamahalle ja Veijo Hoikalle & kiitos kommenteistanne.

KKi:

Viesti1: Oli meilläkin jo Maseja. Raseja ei ollut. Lisäksi oli tykinvetäjinä Scanioita ja joitain venäläisiä telavaunuja (ei ällitällejä) joita lähinnä käytettiin joissain näytöksissä esittämässä panssarivaunua.

Viesti2: Naisia ei sinänsä armeijaan tarvita. Ne vaan sotkevat asiat. Se on jo nähty. En ole samaa mieltä kanssasi vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Johtuu tuosta itänaapuristamme. Mutta voisi sitä toki järkeistää ja laittaa ne, joista ei aseelliseen palvelukseen ole siviilipuolustuksen tehtäviin. Niitäkin on. Samoin nykyisen siviilipalveluksen voisi lopettaa ja uudistaa sen maanpuolustuksen tarpeita ajatellen. Esmes koulutusta väestönsuojeluun jne.

Tvälups: Kiitos lisäyksestä. KarPr lienee nykyisin varsin haluttu palveluspaikka kun sinne on keskitetty suurinpiirtein ihan kaikki. Noista lakkautetuista varuskunnista ajattelen siviilinä kaiholla. Jotain on menetetty. Aikanaan oli niitä pienempiä yksiköitä maakunnissa. Siviilit saattoivat ajatella että nää on meidän poikia ja meidän kunnailla. Tuntuu turvalliselta. Mutta niitä ei enää ole. Olen myös kanssasi – amatöörinä – samaa mieltä että hajautettu järjestelmä olisi parempi.

yamaha: Tiedä vaikka oltaisiin oltu siellä samaan aikaan. Todennäköisesti ollaan oltukin.

Veijo: Ei tullut mopoloukkua vastaan. Passin kansia kyllä jätkät alkoivat läpsytellä vähän ennen siviiliin pääsyä. Itse en läpsytellyt. Pidin sitä vähän höhlänä. Mutta sehän kuului siihen tyyliin. Vähä päivii! Ryydy mopo!

Anonyymi kirjoitti...

Ihan lysti nostalgiapläjäys näin harmaaseen marraskuun päivään. Itse olin sikäli välimallin jätkä, että noista jutussa luettelluista vermeistä itselläni ehtivät olla mm. verkkopaita, tuo harmaa villapaita, kuuskekkoset, mann...*köh*kansallispukusaappaat, runkkupuku M.paskanruskea ja norsunrömpötin, teräspottaa unohtamatta. Nuo tetsarit mallia Varsovan liitto oli sentään jo ehditty päivittää m85:n, samoin reppu, ja makuupussikin oli jo ihan yleisessä käytössä. Ja pinkannysväyskin tuli kyllä varsin tutuksi. M91 oli tuollona jo lomapukuna, mutta muuten niitä ei juuri käytetty, ja sarkapuvuista oli jo luovuttu. Proton kyytikin tuli tutuksi, vaikka maseja ja raseja ne taisivat jo silloin olla noin enimmäkseen. Uaz oli myös yleinen näky leireillä ja maastossa.

Jokos muuten tämä juttu tuli huomattua:

https://yle.fi/uutiset/3-10493962 (hs-linkkiä kannattaa klikata myös)

Erityisesti pisti silmään tuo "edistänyt lainmuutosta kaikessa hiljaisuudessa" ja "lainmuutosta yritetään viedä läpi kovalla kiireellä". Mistähän moinen salamyhkäisyys jälleen kerran...? Mitenhän vaan taas tuntuu siltä kuin tavoitteena olisi ronkkia erityisesti niiden terveystietoja, joiden harrastuksiin liittyy kirjain a, enkä nyt tarkoita varsinaisesti AA-kerhoissa kävijöitä, vaikka voivathan hekin tuosta tietysti oman osansa runtua saada, mene ja tiedä...

-G-mies-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, G-mies. Jokaisella ikäluokalla on omat varusteensa ja omat muistonsa. Minun aikanani ei tykistössä makuupussia tunnettu, kuuleman mukaan puskajusseilla niitä jo oli. Meillä oli huopa. Tuosta linkittämästäsi jutusta tuli mieleen se juttu että viranomaisille suunnitellaan mahdollisuutta päästä ihmisten tilitietoihin. Valvontavaltio elää ja voi hyvin.

Kumitonttu kirjoitti...

Kun enää puolet poikien ikäluokasta läpäisee asepalveluksen, saatan ehkä olla valmis muuttamaan asennettani osittaisen palkka-armeijan suuntaan.

Se 75% ikäluokasta, joka ei suorita asepalvelustaan, voitaisiin laittaa maksamaan sille suorittavalle osalle ikäluokasta veroina säällinen palkka. Jokainen asepalveluksesta sluibannut suomalainen mies/nainen maksaisi tienaamastaan tulosta verot ensimmäisen kuuden kuukauden ajalta siten, että ne osoitettaisiin varusmiespalvelustaan suorittaville henkilökohtaisesti verovapaina päivärahoina puhtaana käteen.

Vero pidätettäisiin siitä hetkestä, kun verovelvollinen täyttää 30 vuotta ja veronmaksajan nimi ja yhteystiedot kerrotaan varusmiehelle (ja päin vastoin). Eli korvamerkitty palkkio työstä, jota osaa ei huvita tehdä ja toisilla ei ole velvollisuutta. Samalla voitaisiin luopua siviipalveluksesta ja laittaa nekin jätkät tuottavampiin hommiin sieltä.

Juho kirjoitti...

Manttelitkin ovat jo kadonneet tehden tilaa toppatakeille. Yksi varuste mikä jäi mieleen oli nalle eli väli-asu. Intin jälkeen tuli hankittua semmoinen omaankin vaatekappiin.

Lentokoneita ja käsiaseita on jo käsetelty. Tuleeko seuraavaksi tyylikkäimmät univormut kautta aikojen?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kumitontulle ja Juholle & kiitos kommenteistanne.

Kumis: Kannatan edelleenkin asevelvollisuutta mutta ymmärrän pointtisi osittaisesta palkka-armeijasta esmes niin että Suomella olisi muutama pataljoona koulutettuja sotilaita jatkuvassa valmiudessa. Prosentteja en tässä laske mutta ajatus tuosta verosta (vaikken verojen suuri ystävä olekaan) ei välttämättä ole huono.

Juho: Se mantteli oli vaan pirun tyylikäs vaatekappale. Nalle on minullakin kotona mutta hiljattain ostettuna. Inttiaikanani siitä ei ollut tietoakaan. Univormuja tuskin käsittelen mutta panssareita on kysytty joten saatan niihin palata jossain vaiheessa.

Kumitonttu kirjoitti...

Ykä, en tietenkään ole ehdottamassa asevelvollisuudesta luopumista vaan totean, että se porukka, joka ei omaa osuuttaan maanpuolustuksesta kanna, selviää siitä veronmaksulla. Nythän sluibaajille ei tule minkäänlaista sanktiota. Jotta kansantalouden verokertymä ei kasva, mistä aiheellisesti kannoit huolta, niin vapautetaan asepalveluksensa suorittaneet veronmaksusta esimerkiksi 50.000 euroon asti kunnes täyttävät 30 vuotta.

Näin kokonaisverokertymä laskisi, mutta se kohdistuisi oikeudenmukaisemmin. Tätähän Vihreät toteuttavat jo nyt: joukkoliikennettä tuetaan yksityisautoilijoiden kukkarosta. Nyt sama muutettaisiin vaan maanpuolustukseen: jos et käytä bussia (suorita asepalvelusta) niin maksat haittaveroa yksityisautoilusta (asepalvelun välttämisestä).

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Kumis. Ymmärrän ideasi pointin. Eikä se ole ollenkaan huono.

nakajima kirjoitti...

Onhan tuosta jo aikaa, mutta edelleen vituttaa koko paikka. Meillä oli hälytyskalustona 130K54 ja naftaliinissa 152H37. Leireillä oli sitten 76K36, johon kuteja oli niin että riitti, mutta ei niitä sitten ammuttu kovinkaan paljon. Rüssen on sillälailla ollut fiksu, kun on säilyttänyt tuumamitoituksen putkissa, ei tarvitse jokaista ballistista taulukkoa väkertää uusiksi. Tykit suunniteltiin ammuksen mukaan eikä päin vastoin. Lännessä toisin perin ja puolustustarvikeyritykset kiittävät kurssinoususta.

Tuosta Raatteentien 76 mm:n sotasaalistykistä vielä sen verran, että meinasin joutua putkaan, kun väitin, että vehkeeseen kuuluu edeltäjä, mutta vain hevosvetoisena. Skabbari naama punaisena väitti vastaan ja uhkaili kaikenlaisella, mutta ei sitten voinut historianopiskelijalle mitään, kun toin seuraavalla lomalla valokopion valokuvasta tykistä edeltäjineen. Ja tämä tieto ennen internetiä ja hakukoneita vain perslihaksia käyttämällä.

Noin yleensä sotilaiden kelpoisuudesta palvelukseen, Petersonin suosima "USA:n asevoimat eivät saa värvätä alle 83 äo:n henkilöoletettuja. Aina ei tilanne ole ollut tämä ja vielä Irakin sodassa oli sinne täysin sopimattomia sotilaita. Googlaa "McNamara's Morons" tai Project 100000.

Bwana kirjoitti...

Sevverran huomauttaisin jotta Panssariprikaati otti Jaakko Valtasen valtasen ensmäsenä vuonna käyttöön mustan barettinsa, jota itsekin kunniakkaasti tuli milloin mitenkin päässä vemputettua.

Jaska Brown kirjoitti...

Asento!
Näin Lützenin taistelun 384-vuotispäivän (sivumennen sanoen gregoriaanisen kalenterin mukaan vuosipäivä on vasta 16.11) kunniaksi sopiva teksti.
Pinkkojahan tehtiin siis siksi, että kansainvälisten sopimusten mukaan jos sodassa tulee muuten tasapeli, niin pinkat ratkaisee.
Ne armeijan sinivalkoruutukalsarit eli erotiikantappajat... hyi hitto, en yhtään ihmettele että niistä ei löydy kuvia. Ei se internetkään ihan mitä tahansa julkaise.
Tuo perusyksikön yhteinen kolikkopuhelin toi muistoja mieleen. Alokasaikana yksi jantteri sai ihan riittävästi kuittailua osakseen, kun joutui jostain aikataulullisesta syystä soittamaan tyttöystävälleen aina vähän ennen vahvuuslaskentaa. Tämä ei tahtonut millään ymmärtää tilannetta:
- Kuule kulta, mun täytyy nyt mennä...
- Sä et oikeasti rakasta mua.
- Joo joo mutta kun vahvuuslaskenta on ihan kohta...
- Onko se joku vahvuuslasku sulle tärkeämpi kuin minä?
- No ei tietenkään mutta kun...
- Sitten sä voit vielä pari minuuttia jutella mun kaa.
- Ei kun mun on nyt ihan pakko lopettaa...
- MÄHÄN SANOIN ETTET SÄ RAKASTA MUA!
- Kuule kulta kun on nyt mentävä...
- ET KYLLÄ KATKAISE!
- No heippa nyt mä soitan taas huomenna...
- ET KY*tuut**tuut**tuut*
Ja sama näytelmä joka ilta.
Sitten itse vahvuuslaskennassa eräänä sunnuntai-iltana muiden oltua kineksessä yksi heppu oli ollut jollain erikoisluvalla viikonloppulomalla ja ilmoittautui paikalle juuri ennen vahvaria, joten ei muuta kuin riviin pikku tuiterissa. Vahvuuslaskennan lopuksi herra isoherra kysyi normaaliin tapaan, onko jollakulla vielä jotain tiedotettavaa tai kysyttävää. Johon tämä lomaltapaluusankari totesi, että ei hänellä muuta kuin että lomalla sai kaksi kertaa vittua. Johon tuli välittömästi kuittaus:
- Mönkkönen, mehän ollaan sovittu että koiranvittuja ei lasketa.
Nykypäivänä mokomasta kiusaamisesta tulisi varmaan putkaalinnaavankeutta, kun kasarmilla on naisiakin kuulemassa.
Lepo!

KKi kirjoitti...

Mitäpä nuista tappelemaan.

Armeijan ajoneuvoista tuli mieleeni MAZ-537. Panssaripojilla Parolassa taisi olla tällainen Neuvostojen maasta väkisin myyty käytännössä käyttökelvoton mutta kovin miehekäs vehe.

https://www.youtube.com/watch?v=Ud5ilbdOYlw

Mulla on tollasesta Mobilisti artikkeli mikäli jotakuta kiinnostaa.

Vaatii sosialismiakin suurempaa insinööriosaamista rakentaa V12 mootori jonka tilavuus pirtsakka 38,8 litraa! Voimaakin okein 525 konia.

Qroquius Kad kirjoitti...

Varustus oli allekirjoittaneella muuten samanlainen paitsi reppu ja tetsarit olivat ehtineet jo vaihtua m85:een ja maastoon mentiin kuuskekkkoset päällä, palvelus- ja sarkapuku olivat käytössä vain kasarmilla. Viimemainittu taisi olla jo käytössä niin sileäksi kulunut, etten ainakaan muista sen hiertäneen kaulaa.

Mutta meinaatko juuri, ettei palveluksessasi ollut yhtään hauskaa hetkeä?
Iselläni päällimmäiset ajatukset olivat koko inttiajan: "En halua olla täällä. Pääsisipä täältä jotenkin kunniallisesti pois."
Pääsihän sieltä lopuksi reserviin jääkärinä. Kertauskutsua ei koskaan tullut.

Kaikesta huolimatta, ja ajan kultausefektin lävitsekin tarkasteltuna oli siellä joitain mukaviakin hetkiä, joskin kovasti harvassa.

Mitä barettiin tulee, eikö panssarimiehillä ollut tuolloinkin musta baretti?

Tuumailija kirjoitti...

Itse kävin intin nolkytluvulla, eli onpa tuosta jo reippaasti yli 10 vuotta. Kommentoin tekstiisi sotilaallisessa järjestyksessä:

-Kenraaleilla oli jo neljäs jellona ja yhden prikaatinkenraalin näin kerran omin silmin.
-Palveluspäivät 180, 270 tai 362 vrk. Saapumiset tammi, heinä.
-kestovitutus joo
-vihreät bokserit, itsellä ei valittamista mutta monet käytti omia
-verkkopaitaa ei, tilalla ei-hengittävä paska teepaita joka talvella kylmä ja kesällä hiostava
-peltipaidasta en tiedä mitään, meillä oli huonohkoja poolopaitoja jotka olivat talvella kylmiä ja kesällä hiostavia
-sininen mukava runkkupuku oli yhä ja kusiluistimet
-nestesaippuaa talon puolesta, ihan ok
-jalkarättejä ei ollut, sukat vain
-villapaita oli sininen ja lämmin
-kuuskekkoset maastoharjoituksissa, muuten palveluspuku m91
-ei enää hienoja harmaita tai sinisiä pukuja, kurkkusalaatit päällä
-maiharit ja kumpparit, maihareita piti kiillottaa
-punkka ja pinkka sama, yhä sama ruudukkomalli, vielä räjähteli vähän mutta jo tuolloin pyrittiin enemmänkin "virheiden korostamiseen"
-sarkapukua ei ollut
-se takki jota meille markkinoitiin nimellä mantteli, oli lyhyehkö. En pitänyt siitä kovin paljoa. Kovilla pakkasilla oli pitkä ihana lämmin toppatakki, jota mielessäni itse kutsuin mantteliksi
-karvalakki löytyi, tosin meillä ei nimitystä "norsunvittu" käytetty
-teräskypärä, jonka päällä pidettiin maastokuvioista kangaspeittoa
-tst-vyö eli tetsari oli jo uudempaa mallia
-sipulisäkki oli pussukka, ei reppu
-reppu oli erilainen kuin kuvassasi, mutta silti hiersi
-leipälaukussa pidettiin kaikkea muuta paitsi leipää
-ruokien nimistä tunnetuin oli kana-riisi-hernemaissipaprika, joka tunnettiin nimellä everybody. Nimi tuli Backstreet Boysien kappaleesta Everybody
-meillä hyvät ruuat ilmavoimissa, koska varuskunta pieni ja söimme samaa ruokaa kuin upseerit, tosin eri linjastosta
-palvelusase rk62, kerran ammuin tarkkuuskiväärillä
-KES opetettiin, mistään 55sinko55:sta en ole koskaan edes kuullut
-radiona opetettiin LV217 eli venttiseiska
-viestimiehiä sanottiin kelaperseiksi
-ehdin onnekseni vielä mukaan tuohon Masin lavalla sikinsokin matkustamiseen. Ratkiriemukasta. Jos seksuaalisesta suuntautumisesta oli epäselvyyttä aiemmin, niin tuon jälkeen ei
-UAZia en harmillisesti ehtinyt näkemään, oli kuulemma varuskunnan viimeinen UAZ viety pois edellisen saapumiserän aikana
-lomille jo toisella viikolla. Yleisesti määrärahoja säästettiin sillä, että kiinnioloja oli varsin harvoin enää alokasajan jälkeen
-kuntsareista (KL) käytettiin nimityksiä kölli ja kelli
-lomapuku oli vain m91 mutta sen kanssa oli pakasta vedetyt lomamaiharit erikseen
-arvomerkit kauluksessa. Muistan miten idioottimaisena pidin tuota rinnassa pidettävää merkkiä. Siihen on vihollisen helppo tähdätä kun napakymppi on valmiina.
-kaikilla baretit, mielestäni typerää koska pidin verikauhaa kätevämpänä ja baretin pitäisi olla erikoisjoukkojen päähine
-meillä ovet vessoissa mutta kuulemani mukaan jossain varuskunnassa ei olisi ollut vielä silloinkaan
-sotkussa munkki. piste. Asiasta ei poikkeuksia.
-nippanappaa ei meillä ollut

Itse jouduin lähtemään kesken intin c-miehenä, kun pää ei enää kestänyt. Toisaalta on myönnettävä että pää oli ollut hajalla koulukiusaamisen ja perhetaustan takia jo ennen inttiäkin. Keskeytysprosentit olivat muutenkin nousussa omana aikanani. Yleisesti ottaen pidän positiivisena, että vain puolet ikäluokasta suorittaa tänä päivänä intin. Kun sieltä saadaan karsittua kaikki asennevammaiset, perseilijät, nistit, kaltaiseni mielenterveysongelmaiset ja muu soveltumaton aines, jää enemmän resursseja paremmille. Kaikki tasapäistämislaitokset ovat jotenkin ongelmallisia ja tosipaikan tullen isosta osasta perseilijöitä on lähinnä haittaa. Kannatan aivan ehdottomasti NATOon liittymistä. Kumiksen idea on kans mietinnän arvoinen. Itse laittaisin inttiin ehkä parhaan neljänneksen tai kolmanneksen, ja antaisin sitten sen suorittamisesta veroetuja. Intin käymisestä pitäisi tehdä houkutteleva porkkana, jolloin motivaatio sen käymisestä nousisi.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Jahah, jos tällainen vanha jäpäkin muistelis...
Kun en tiennyt keskikoulun jälkeen, mitä tekisin, mihin ryhtyisin (ei nääs ollut rahaa mihinkään)niin päätin, että menen siviilikarkurina inttiin. Se siitä, ja Sodankylään marraskuussa -65. Siellähän se talvi meni; kolme lomareissua kotiin Kalajokilaaksoon, ei yhtään punttista eikä putkaa, korppina ulos ja - seuraavana kesänä lukemaan!
Olihan se Pyssykylä paikka! Saatana, toistametriset hanget, ja vuosisadan pakkaset ja heittimen (81 mm) vastin selässä!Toisaalta, kun loppusota koitti kesäkuussa -66, aurinko paistoi sydänyöllä niin, että... Ne muistot, ne muistot!

Veijo Hoikka kirjoitti...

Tykinruokaa.
Asiasta lipsuen. Olen vaino-hoossani itselleni todistanut, että blogistit vastaavat nimim-nimisille kommentoijille räväkämmin kuin meille kantasuomalaisille omanimisille henkilöille. Syy? No, meihin voi aina ottaa yhteyttä viralliselta taholta, ja sitten jne.
Olen usein viitannut kritisoiden Uuden Suomen (EU:n HuuHaa
Nykysuomen) kommenttiosuuksiin. Niissä näsäviisaat kommarit ja lainoppineet "kauno"kielisesti vittuilevat blogistille (ei blogin sisällölle), vältellen viimeiseen asti kohdistamasta kritiikkiään Arvo Tukipohjalliselle tai polpohjallisille. RIP rikas vaikuttaja, Töölöön kivijalat järkkyvät.
Yllä oleva on kärjistettyä faktaa, etenkin niille, jotka toivottavat jaksuhaleja toukolle ja flinkulle. Vituttaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys nakajimalle, Bwanalle, Jaska Brownille, KKi:lle, Qroquius Kadille, Tuumailijalle, Terho Hämeenkorvelle ja Veijo Hoikalle & kiitos kommenteistanne.

nakajima: Onhan se tietysti kapiaisille aina nolompi paikka jos varusmies tietää aselajista enemmän kuin hän. Tuolla lännessä ainakin kerran on käsiase suunniteltu puhtaasti ammuksen mukaan eli M1 Carbine. Ensin kehitettiin lyhyt 7,62 x 33-kiväärinpatruuna ja sen ympärille ase. Tuo Project 100000 oli mulle ihan uusi juttu. Kiitos vinkistä.

Bwana: Totta. Virhe korjattu. Pahoittelut panssarimiehille. Meriselitykseni on se, että en omana inttiaikanani pahemmin panssareita ja panssarimiehiä nähnyt.

Jaska: Lepo! Luulen että nuo erotiikantappajat ovat pilanneet monet suurin odotuksin alkaneet lomat. Morsmaikun sormenosoitus ja naurunkikerrys saa helposti aikaan surgasmi-ilmiön. Ja tommonen puhelinkeskustelun naistyyppi on muuten varsin yleinen. Se kuvittelee ihan tosiaan että sotavaltio joustaa systeemeissään juuri hänen takiaan.

KKi: Täytyy sanoa että olipa miehekkään näköinen möhkäle. Taisi sisältää jo toksista maskuliinisuutta. Muuten, tuossa puolivälissä videota näkyi venäläinen telavaunu ja meilläkin oli niitä. Mahdatko tunnistaa merkin ja mallin? Itselle ei koskaan selvinnyt.

Qroquius Kad: Tottahan niitä hauskojakin hetkiä oli sitten kun oli niihin armeijan rulliin ehtinyt asettautua. Barettivirhe korjattu.

Tuumailija: Kiitos kattavasta nollakytluvun inttikatsauksesta. On tosi että ei intti kaikille sovi eikä sellaisia pitäisi väen väkisin sinne köijätä niin kuin vielä minun aikanani. Mikä olisi sitten sopiva systeemi tähän, niin sitä voi miettiä. Nykyinen inttihän kyllä karsii aika paljon sinne sopimattomia pois jo etukäteen.

Terho: On muuten niin että nykyisille varusveijareille termi ”siviilikarkuri” on myös outo, sillä nykyisin ei inttiin mennä enää vapaaehtoisena. Harmi sinänsä. Sillä saisi aikaan meinaan melko mainion paradoksin. Kun 17-vuotias varusveijari voi palveluksessa räjäyttää vaikkapa 20 kilon hävityspanoksen mutta siviilissä hän ei alaikäisenä saisi ostaa tähtisadetikkua.

Veijo: Voi olla näin. Minun on vähän vaikeaa sanoa sillä en seuraa Uutta Suomea ja omassa blogissani vastailen samalla lailla niin nimellisille, nimimerkillisille kuin anoille.

Anonyymi kirjoitti...

"Muuten, tuossa puolivälissä videota näkyi venäläinen telavaunu ja meilläkin oli niitä. Mahdatko tunnistaa merkin ja mallin? Itselle ei koskaan selvinnyt."

AT-59:t olivat käytössä tykinvetäjinä 150H40 ja 152H37 tykkikalustoilla varustetuissa joukko-osastoissa (VaaRPsto, PKarPsto, JPsto ja RaAR/RaTR) uudemman AT-S telavetäjän kanssa

AT-59 https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/2d/ATS-59-batey-haosef.jpg/1200px-ATS-59-batey-haosef.jpg
AT-S http://farm5.static.flickr.com/4031/4254623220_4a8649f75b.jpg

Poistuivat `muonavahvuudesta` jo 1990-luvulla.


Asekoulun ampumaleirillä meillä jäi 155K83 vetäjineen (Masi) Lohtajan hietikolle jumiin.
Masi irti ja Rasi tilalle. Molemmat kiinni kuin p*ka Junttilan talon seinässä.
Eipä muuta kuin 122RakH89 koko letkan keulaan, Tatrasta rengaspaineita alemmas ja niin revittiin sekä tykki kuin Rasikin ampumapaikalleen hiekkakukkulan huipulle..!

Vaarallisen patteriston lakkauttamisen myötä tuli Vaasasta 130RT54-tykkien mukana niiden GrAZ-vetäjät, joille piti suorittaa oma tyyppikurssinsa. SA-C -kortti ei ilman antanut niille ajo-oikeutta ja kurssin myötä syyn ymmärsi paremmin kuin hyvin! On, on miehekäs keksintö! Olo ohjauspyörän takana on todellakin kuin valtateiden kuninkaalla ja maastossa se vasta kyntensä näyttikin! Kokemus jota suosittelen kaikille moottoripäille.

https://fi.wikipedia.org/wiki/KrAZ-255B

Se Ykän kun myös 98% muidenkin Protoksi kutsuma MKa on oikeasti A-45.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Proto-Sisu
http://www.sisua.net/


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Laitetaan vielä pätkä toksisuutta: https://www.youtube.com/watch?v=PES1h7YW7LQ


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Ja kiitos lisäselvityksestä. Noita AT-59:jä meillä todella oli mutta en muista että niitä oltaisiin käytetty kuin simuloimaan panssaria taistelunäytöksissä. Rattimatit kertoivat että niitä ei mielellään muutenkaan käytetty nimenomaan kesällä koska niitten pakoputkista tuppasi tulemaan niin pirunmoiset lieskat ja ne sytyttivät kankaan palamaan.

Nuo GrAZ:it vaikuttavat kyllä toksisen maskuliinisilta. Protosta voi todeta että lempinimi jää helposti elämään. Vähän sama kuin retkikeitinten kanssa. Kaikkia retkikeittimiä tupataan kutsua Trangiaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Moikka
Keuruulta näytti olevan kuvasi noista mopokaulaliinoja käyttävistä alokkaista, ja heidän ryhmänjohtajistaan.

Siellä KsPionP:ssä oli semmoinen miehistönkuljetusvaunu, kuin PaVa, ei siis PaSi.
Vahvistamaton Tarina kertoi, että aikoinaan, kun miehistönkuljetusvaunuja hommailtiin, oli Sisu ja Valmet laitettu tekemään protot omista ehdotuksistaan. Sisu sitten voitti, ja Valmet jäi lehdellä soittelemaan. Tuo Valmetin proto sitten jäi ainoana laatuaan pioneerien käyttöön, kovasti oli Pasin näköinen.

Ps. Peltipaitoja ja nahkasaappaita kantsii hakea Sa-kaupasta , Hämeenlinnasta,Jyväskylästä tai Oulusta uloskantohintaan. Tuli joskus innostuttua, ja saappaita on nyt ainakin oman, ellei jälkikasvunkin loppuelämän tarpeisiin. Ne kun hiukan kestää.

T: Ymmi

Anonyymi kirjoitti...

PaVa

https://www.pottupellossa.fi/gallery/albums/userpics/normal_PaVa_WEB.jpg

https://www.militaryimages.net/media/valmet-1912-6-saku-on-acceptance-trials.11189/full

https://docplayer.fi/24631-Kaikki-muistiossa-oleva-tieto-on-julkisesti-esitetty-kaikille-avoimen-panssariseminaarin.html

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ymmille ja Anolle & kiitos kommenteistanne. Joo pinohiiriähän nuo kaverit. Itsellä oli punalaatat. Olen kuullut kyseisestä autosta ja sitten vielä 1960-luvulla tehdystä samantyyppisestä prototyypistä joka jäi protovaiheeseen. Olen nähnyt kuvankin mutta en muista nimeä. Peltipaitoja saa tilattua useastakin paikasta ja mulla on niitä lukuisia. Ihan ykköspaita.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Minä kattelinkin että onko ryhmäkuva Keuruulta (sotilaskodin ovelta kenties)?

Lapsuudenkaverin kanssa mentiin samana päivänä palvelukseen ja jo 7 yön jälkeen pääsin jonkin pärjäämisen perusteella lomalle(lyhyt La-Su).
Ja pitihän sitä käydä Keuruulla varmistamassa että kaveri pääsee sotkuun. :D

Myöskin Mosa mallia Jaakko Valtanen

Trilisser kirjoitti...

Se telavetäjä on ATS-59, ei AT-59!

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys, tämä oli muistoja herättävä setti. Tykkijullina palvelin 1982.
Muutama jakotavara joita ketjussa ei mainittu :
-Työpuku laitettiin yleensä kaikkeen puuhasteluun jossa ei ollut aseita matkassa, se koostui puserosta, housuista ja rukkasista sekä säänmukaisesta päähineestä, jalassa useimmiten kumisaappaat.
-Mikkihiiri oli kaulaliina jonka toinen pääty ommeltu pussiksi jossa aukko kasvoille, pystyi pitämään kypärän alla.
-Kertasinko 66 KES 88 ORAK oli sen 55 mallin lisäksi.Pistimiä ei jaettu koska niitä kuulemma katosi kovin paljon.
_GraZ / Proto ja olisikohan ollut Sisu L-137 tulivat tutuiksi, lavalla matkustamista kutsuttiin "lava-rumbaksi" enkä kyllä unohda niitä kilometrejä koskaan.

-unsub-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Trilisserille ja unsubille & kiitos kommenteistanne.

VNV: Ja niin kuin oma PKarPstoni niin myös KSPionP on nykyisin valitettavasti lakkautettu.

Trilisser: Ässällä tai ei mutta nuo molemmat Tvälupsin linkittämät tykinvetäjät ovat niin totaalisen rumia että ne ovat jo äärimmäisen tyylikkäitä.

unsub: Kiitos lisäyksistä. Silloin Valtasen aikaan se kevytsinkohan oli vielä 66 KES 75.

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=yq52TqxY-f8

Kyseisellä videolla läpikäydään jokin SA-taistelumuona-annosseteistä vuodelta 2017. Kyseinen amerikkalainen tehnyt vaikka kuinka monta videota aihepiiristä taistelumuonat. Tietyn kulttimaineen saavuttanut heppu on koska maistelee surutta esim IIms aikaisia sotilasannoksia.

Näyttäisi muonien laatu laskeneen sitten 2000-luvun alun.
Silloin olivat säilykkeitä enemmälti, painavampi pakkaus tosin siis. Muistan että oli joka versiossa mukana 2 ero pasteijaa pikku tölkeissä: kinkku. ja maksa-. Kinkuissa ei ollut mitään vikaa koskaan, mutta noin 9/10 maksaversiosta oli ilmeisesti viallista erää: punertavanruskeita ja haisivat koiranmakkaralta. Sen pari kertaa kun löysi kunnollisen, eli väri oli vaaleahko ja maistui siltä kuin maksamakkaran kuuluukin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano ja kiitos mielenkiintoisesta pätkästä. On kyllä armeijan sapuskat muuttuneet omista ajoistani. Mietin vähän että kuinka noilla annoksilla oikein pärjää. Oli meilläkin sissimuonaa jota söin muutaman kerran. En muista sisältöä tarkkaan mutta oli siellä ainakin säilykelihaa, näkkileipää, sulatejuustoa ja sitä pikavelliä. Ja jotain muutakin mutta muisti tekee tepposensa.

Trilisser kirjoitti...

Omat kokemukset 1993 - 1994 Ilmavoimissa: Maastopukuna M62, termiä kuuskekkonen en kuullut kenenkään käyttävän. Ruskea yöpuku oli se runkkupuku, sininen urheiluasu oli smurffipuku. Sininen palveluspuku ja lomapuku (huonommat puvut palvelus, priimakuntoiset lomapukuina). Jakopukuna sarkapuku myös ja sissitakki. Puolikengät (sämpylät), maiharit, kumpparit ja talvikumpparit. Karvalakki alias norsunvittu, kypärä ja verikauha (kenttälakki).

Pinkkoja räjähteli. Molemmissa varuskunnissa vessoissa ovet. Pienet varuskunnat.

11 kk, alik. res.

Ykä: Eivät nuo tykinvetäjät ole rumia. Jos ruman haluat, niin jenkkien M5 13-ton High-speed tractor.

joppos 123 kirjoitti...

Suurin osa roinasta ja varusteista tuttuja mutta jokainen tarttuu mihin kykenee ja nyt virhesilmäni löysi seuraavan fataalin virheen. Yhdessä kuvassa henkarissa roikkuva ylilutin takki ei ole sama kuin varusmiehillä ns lomatakki. Varusmiesten takki oli m/83 ja kuvassa oleva on henkilökunnan käytössä ollut m/75.
Eron huomaa kauluksesta ja siitä, että siinä on erillisiä nyörejä. Itse olen kyseisen seiskavitosen nakannut roskiin siinä vaiheessa kun sen käyttö kiellettiin.
Muutoin kuranttia tietoa kuvineen.
LV305 oli aika metka vehje kalibrointeineen, liekö sama josta tykärit käytyivät nimeä "dead man"?
Yksi mallille ominainen piirre oli myös persoonallinen "rotanhäntä-antenni".
Näitäkin opeteltiin aikoinaan käyttämään kaiken muun kaman mukana.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Trilisserille ja joppos 123:lle & kiitos kommenteistanne.

Trilisser: Kiitos omista muistoista. Rumuudesta voi todeta että tarpeeksi ruma on jo kaunista.

joppos 123: Virhe merkattu. Siitä m/83:sta ei löydy kuvaa millään. LV 305:n kalibroinnissahan käytettiin ruuvimeisseliä ja se päästi silloin kuulokkeisiin semmosen mukavan ”lumps”-äänen. Siinä oli mukana se pitkä lanka-antenni ja sen kohdalleen saaminen oli oma taitolajinsa.

Trilisser kirjoitti...

Meillä oli käytössä LV 217/317. Ja pitkä lanka-antenni. Silloin jäin ihmettelemään, että kuka vähämielinen munapää oli vastuussa siitä, että kaapelina oli sellaista 2-napaista lapamatojohtoa, joka jäykistyi pakkasella korpuksia ja oli notkean monisäiepunoksen sijasta yksisäikeistä (tai maks. muutamasäikeistä) sätöstä. Kyseisen kaapelin hankkija kuuluu hirsipuuhun.

Ja täytyy lisätä, että sillä meidän saamallamme taistelukoulutuksella olisimme tosipaikassa kusessa. Enemmän käytimme aikaa sulkeisiin kuin ammuntoihin tms.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Trilisser. LV 305:n ja Venttiseiskan erohan oli siinä että 305 oli prikaatiradio ja Venttiseiska pataljoonaradio.

Sinänsä olen siinä käsityksessä että – onneksi – tuolla itänaapurissa perusjantterit ovat pääosin perunapelloilla ja tietöissä ja ne ampuvat vielä vähemmän kuin Suomen PV:ssä. Itänaapurin paraatimarssi on sinänsä kaunista katseltavaa. Siinä kun meinaan näkee että on tehty varsinaisen sotimisen kannalta huomattava määrä täysin turhaa työtä.

Trilisser kirjoitti...

Ykä: Se paraatimarssi ei sinällään sano, että se on hukkaanheitettyä. Se "hanhenmarssi" on fyysisesti vaativaa. Se, mitä ajoin takaa oli, että ainakin minulle jäi PV:n sulkaiskoulutuksesta päällimmäisenä mieleen, että ne itse sulkeiset oli päämäärä itsessään. Ts. jos olisi tarkoituksena ollut saada meistä hyvä paraatijpukko, olisi pedagogisen otteen olla ihan muuta.

Itse jos saisin laatia koulutusohjelman asevelvollisille varusmiehille, keskiönä olisi henkilökohtainen awe. Ase olisi AINA mukana, ruokalasta lähtien. Petikaveriksi ei sentään, mutta yöaikanakin sen pitäisi olla punkan päädyssä käden ulottuvilla.

Tällöin varusmies sisäistäisi perussotilaan tärkeimmän työvälineen merkityksen.

Trilisser kirjoitti...

Tässä ihanan toksista meininkiä: https://www.youtube.com/watch?v=Vaww2af3UAE

Voi kun noita olisi meidänkin tykistöllä ollut kesällä 1944, niin paljon olisi kalustoa säästynyt. Mutta ei, hevosilla pelleiltiin.

Ekku kirjoitti...

Trilisser: Ilmavoimathan ei taida pääsääntöisesti kouluttaa mitään etulinjan taistelujoukkoja, joten siinä valossa ei ole ihme, jos tt-koulutukseen ei panosteta kovin paljon.
Samassa paikassa pari saapumiserää myöhemmin olleena minuakin harmitti ampumaharjoittelun vähäisyys.
Lääkintämiehenä tuli vietettyä aikaa ampumaradalla melko paljon, mutta eipä ne antaneet silloin osallistua ampumiseen.
Kun palvelusaika lähestyi loppuaan ja alkoi kerätä kamoja kasaan, niin alkoi hiki kohota otsalle, kun rynkky ei ollutkaan siinä telineessä, mihin se joskus muutama kuukausi sitten jätettiin. Olivat komppaniassa vähän siirrelleet niitä. Sama juttu polkupyörän kanssa.
Löytyihän ne sitten, kun alkoi etsimään.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Trilisserille ja Ekulle & kiitos kommenteistanne. Sa hanhenmarssihan on kumminkin sulkeista sekin. Mutta totta on että ampumaharjoitusta ja aseenkäsittelyä yleensäkin tulisi korostaa kovia patruunoita yhtään säästämättä.

Tuo telatraktori on kiistatta soiva peli mutta ei kannata halveerata hevosia. Vuoden 1944 taisteluja käsittelevässä dokumentissa eräs tykistöluutnantti totesi että oikein vaikeassa maastossa (joita Itä-Karjalassa taatusti riittää) kävi niin että kun koneet hyytyivät niin suomenhevosvaljakko vaan vieläkin veti tykkiä.

Trilisser kirjoitti...

Ykä: Vaikka hevonen olikin monessa paikassa kätevä peli, niin muistaakseni jo marssipainoltaan jtain reilut 3000 kg painan ranskalainen 155 mm haupitsi vaati 8 hevosen valjakon vetoon hyvällä uralla. Esimerkiksi tykistömme ehkäpä parhaat tykit eli venäläiset 152H/37:t olivat täysin vetämätön peli hevosille. Meillä tuli aivan turhia kalustotappioita sen takia, että meiltä puuttui maastokelpoinen kohtuunopea vetäjäkalusto lähes täysin. Perinteiset telatraktorit (siis katepillarit) olivat liian hitaita. Suomessa olisi ollut mahdollista saada nopeasti käyttöön hyviä ja kohtuunopeita maastokelpoisia tykinvetäjiä poistamalla jo täysin taistelukelvottomista Vickerseistä ja T-26:sta tornit ja rakentamalla sopiva miehistötila esim. 1942 aikana. Vickers-pohjainen vetäjä olisi pystynyt vetämään käytännössä kaikkia tykistömme tykkimalleja huonollakin uralla.

kertsu59 kirjoitti...

Eikö Valmet terroja ollut sinunpalvelusaikanasi enää? Entäs murikkakyyti eli maatalaoustraktori ja peräkärry yhdistelmä se oli oikea selän ja perseenmurskain!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Trilisserille ja kertsu59:lle & kiitos kommenteistanne.

Trilisser: 155 H 17 vaati juuri sen kahdeksan hevosta. Kyseiset tankit olisivat varmasti toimineet tykinvetäjinä. Ongelmana lienee ollut se, mikä armeijalla silloin muutenkin että se toimi valtavan kirjavalla kalustomäärällä ja varaosien sekä muittenkin resurssien puute on ollut ongelmana. Niin kuin muissakin aselajeissa. Varmasti mukana on ollut myös armeijan hidas byrokraattinen toimintatapa. Näin jälkeenpäin on tietysti helppoa esittää hyviä ja toimivia ratkaisuja.

kertsu59: En itse törmännyt noihin Terroihin mutta en sano, etteikö niitä olisi ollut. Traktoreita toki oli.

vieras kirjoitti...

Olen II/01 ja 180 päivää Kajaanissa tykistössä. Heinäkuusta 2001 tammikuuhun 2002.

Taisin jo palvelusaikana miettiä että se vanha 240 olisi parempi palvelusaika miehitstölle. Tuntui että 240 päivän asioita yritetään opettaa 180 päivässä. Tunsin etten opi asoita tarpeeksi nopeasti. Sanottiin että uutta ei opeteta ennen kuin edellinen on opetettu, mutta samalla sanottiin että koulutus on nousujohteista. Onko tässä ristiriita?

Cooperin juoksin kolme kertaa: 2460 m, 2600 m ja 2575 m. En päässyt lähellekään kolmea tonnia mutta en ollut harjotellut yhtään ennen palvelukseen menoa. Kolmas cooper oli huonopi kuin toinen mutta taisi johtua siitä että se juostiin talvella kuplahallissa.

Minä ihmettelin silloin ja ihmettelen nytkin että lomapuku oli maastonvärinen eli kurkkusalaatti ja siinä baretti. Talvisäällä vielä päällstakki ja karvalakki. Olin sitä mieltä että lomalla ei olla maastossa joten lomapuvun pitäisi olla se harmaa tai sinertävän harmaa tai harmaan sinertävä puku missä on kauluspaita, kravatti ja lakki. Oliko siinä maiharit vai pukukengät? Noita käytettiin valokuvien peruseella vielä 1990-luvulla.

Muistan että pyydettäessä sai varusvarastolta sarkapuvun (onko se sarkapuku). Yksi kokelas lähti kerran viikonloppuvapaalle sarkapuvussa, kun taisi olla menossa vieraaksi johonkin juhlaa. Siinä oli kauluspaita, kravatti, kengät taisi olla pukukengät vai oliko maiharit. Päässä taisi olla baretti vai saiko siihen lakin.

Miksi niitä baretteja pitää olla joka paikassa nykyään? Olisi vaan niin kuin ennen eli pelkästään laskuvarjomiehillä ja panssarimiehillä.

Omana aikanani ei ollut kanta-aliupseereita. Muistan jälkeenääin ihmetelleeni miksi yliluutnatti saattoi olla nuori mies tai vanhaan näköinen punanaamainen läskimooses jolle taitaa häppä maistua. Tarkoitti varmaan sitä että nuori yliluti oli tullut kadettikoulusta ja vanha yliluti oli opistopuseeri jotka ei noussu kapteenista ylös. Kanta-aliupseerit palautettiin joskus 2005-2007 aikoina. Pitän tauon jälkeen kun ne oli lopetettu 1960-luvulla ja muutettu toimiupseereiksi ja opistoupeereiksi. Mielestäni on hyvä että kantahenkilökunta on jaettu upseereihin ja alipseereihin.

Ilmavoimissa palvelevien varusmiehet varmaan koulutetaan puolustamaan lentokenttää ja toimimaan viestinnässä ja huollossa? Lentäjiksi ei varmaan pistetä muita kuin kapiaisia? Ennen ilmavoimien lomapuku oli sininen, taisi siinä olla kauluspaita ja karvatti sekä lakki. Nyt se on kurkkusalaatti mikä on hölmön näköinen.

Merivoimissa taitaa olla se lomapukuna se Aku Ankka-puku?

Olen omaksunut näkemyksen että asevelvollisuus tulee säilyttää mutta varusmiehille pitäisi maksaa ismmat päivärahat, sekä tämän päälle tarjota nykyiset edut eli ilmaiset ruuat, maksaa lomamatkat ja maksaa vuokrakämpän vuokra ja omistuskämpän lainankorko. Päiväraha voisi olla Kelan tyämarkkinatuen suuruinen jota maksettaisiin joka palveluspivältä, myös lomapäiviltä. Päiväraha nousisi jos palvelusaika jatkuu. Kun kotiutuu niin saisi vielä plussana kotiuttamisrahan.

Vanhat palvelusajat voisi ottaa takaisin eli 240 ja 330. Siitä 285 joka oli jonkin aikaa, en osaa sanoa, pitäisikö se pitää vai laittaa sen palvelleet joko pitempään tai lyhyempään.

Tavallisen jaon kantahenkilökunta, varusmiehet ja reserviläiset lisäksi voisi olla tietyt ammattisotilaat kuten kommandot ja muut erikoisjoukot jotka olisivat valmiudessa kellon ympäri ja jotka voidaan hälyyttää heti. Näitä olisi sekä maavoimissa, merivoimissa, ilmavoimissa että rajavartiolaitoksella. Tosin menisivätkö ne teknisesti ottaen kantahenkilökunnan puolelle jos olisivat työsuhteessa Puolustusvoimiin ja rajan kohdalla Rajavartiolaitokseen? Mietiskelin tätä jo pari vuotta sitten Ykän blogissa.

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2016/10/epailyksen-piru-ja-virhe-evoluutiossa.html

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2016/11/seitsemas-puheenvuoro-kommentoijille.html

vieras kirjoitti...

Tänään on ykkösrähinän päättymisen satavuotispäivä. Tietääkö Ykä sanoiko joku ilonpilaaja tuolloin, että rauhan allekirjoituksella julistettiin seuraava rähinä alkaneeksi myöhemmin?

Amerikan merijalkaväki täytti lauantaina 243 vuotta. Video juhlatilaisuudesta:

https://twitter.com/USMC/status/1061395779229691904

Olen yrittänyt hamottaa sitä ovatko he maasotilaita vai merisotilaita, ei kumpiakaan vai molempia. He kulkevat merta pitkin kuten merivoimat mutta sotivat maalla kuten maavoimat. Amerikassa se asevoimien itsenäinen osa eli puolustushaara (branch). Yleensä muissa maissa vastaava on joko maavoimien tai merivoimien osa.

Maahanlaskujoukot kulkevat lentokoneilla josta ne tiputetaan mutta ne eivät ole ilmavoimien sotilaita vaan luetaan maavoimiin. Sotilaskuljetuskoneet joilla ukkoja pudotetaan tai ne joilla kuljetetaan kalustoa, merkitään kai maavoimien koneiksi.

Olen varmaan yksinkertainen mutta olen kummastellut sitä että eivätkö maihinnousua tai maahalaskua tekevät jokuot ole helevetinmoisessa vaarassa? Tai onko maihinnousun tai maahanlakskun idea suorittaa se sinne missä ei ole ketään vihollista lähellä? Jos vihollinen on lähellä, sen näkee sen hyvin joten luulisi että ne voidaan napsia tuosta vaan. Jos rannalla on vihollinen valmiina niin luulisi että ne näkisivät laivat kaukaa tutkilla? Ja kun meri on paljas niin näkyy rantaa lähestyvät alukset. Ne kai voisi ampua upoksiin jo kauempanakin, joko omilla sotalaivoilla, rannalla olevilla merimaaliohjuksilla tai tykistöllä, pinta-aluksia vastaan tarkoitetuilla lentsikoilla tai helikoptereilla.

Lentääkö laskuvarjomiehiä kuljettava kone niin matalalla ettei tutka havaitse sitä? Kun laskuvarjot näkyvät niin luulisi että ne ukot saisi tähtäimeen tai voisi ampua alas jo ne koneet ennen kuin ukot hyppäävät alas. Jos esimerkiksi yrittää vallata lentokentän laskuvarjojoukoilla niin kai siellä nyt pistetään ihan perkeleesti hanttiin? Jos lentokentän puolustuksella on ilmatorjuntaohjuksia ja/tai it-tykkejä niin ne kai voisi ampua koneet pois kuleksimasta?

Maihinnousu tarkoittaa kai vihollisen hallussa olevan merenrannan valtaamista jonka suorittavat merialuksesta maihin siirtyvät maasotajoukot? Jos sotalaivat menevät liittolaisen hallinnassa olevalle rannalle tai satamaan, johon viedään sotilaita, aseita, ammuksia, kalustoa, varaosia, ruokaa ja muuta tavaraa, niin silloin ei kai ole kyse maihinnoususta? Tuollaisella ei kai ole mitään nimitystä jos liittolainen tuo jotain.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, vieras.

Viesti1: Tuo vanha kolmen saapumiserän systeemi olisi ollut valmiudenkin kannalta parempi. Siinä miehistöstäkin jatkuvasti porukalla olisi ollut jo neljän kuukauden koulutus. Käsitykseni mukaan PV luopui erillisistä lomapuvuista ihan kustannussyistä. Barettihommaa en itsekään ymmärrä. Omana aikanani toimiupseerit olivat vielä ihan toimiupseereita ja vääpeli oli patterin äiti. Se oma palveluspaikkasi eli vissiin Kainuun tykistörykmentti perustettiin 1990 kun siihen yhdistettiin nimenomaan Pohjois-Karjalan patteristo. Niitä valmiudessa olevia ammattisotilaita (vaikka esim. kolme pataljoonaa) kannattaisin minäkin.

Viesti2: Niin joo, kakkosrähinäähän voi monella tavoin pitää ykkösrähinän jatkeena. Kyllähän niin merijalkaväki kuin maahanlaskujoukot ovat ihan maasotilaita. Kuljetusmuoto on vaan vähän toinen kuin perusjantterilla. En ole maihinnousujen asiantuntija mutta käsittääkseni ainakin kakkosrähinän aikana amerikkalaisten tekemiä maihinnousuja on tuettu aivan hurjalla tulivalmistelulla eli laivatykistö & ilmavoimat. Tekiväthän suomalaisetkin jatkosodassa maihinnousun ns. Porlammin motin aikana ja voihan Tuulosjoen ylitystäkin pitää sellaisena.