Thursday, November 21, 2013

KUN ALEKSANTERI I PAKAN SOTKI

Eli tarina, 21. marraskuuta

Elettiin loppuvuotta 1809. Suomen Sota oli päättynyt pari kuukautta aikaisemmin ja menossa oli rajankäynti Ruotsin ja Venäjän välillä. Rajaa käytiin Kalixjoella, jonka nimeksi tulisi pian vakiintumaan Kainuunjoki. Muodollisuudet tällä kohtaa oltiin käyty loppuun ja Ruotsin armeijan kapteeni Bo Dellenbrant tervehti venäläisiä kollegoitaan jäykän muodollisesti. Venäläiset vastasivat tervehdykseen samalla lailla. Hiljattain loppunut pitkä ja ankara sota sai aikaan molemmilla puolilla sen, että vieras univormu sai aikaan kylmiä väreitä, vaikka ampumaan ei enää tarvinnut ryhtyäkään. Ihmismieli ei vain unohda helposti. Toisaalta sotilaitten välillä tunnettiin univormusta huolimatta tiettyä yhteenkuuluvuutta. Samassa kusessa oltiin oltu molemmat, yhtä lailla.

Vaikka sota oltiin hävitty surkeasti, tunsi Dellenbrant silti helpotusta. Sota oli loppunut oikeaan aikaan, sillä Ruotsin armeijalla ei olisi ollut enää juurikaan voimaa pysäyttää eteneviä venäläisiä. Rauhanneuvotteluissa ruotsalaiset olivat ensin yrittäneet rajan siirtoa Kemi-Ounasjoen linjalle, sitten he yrittivät vielä kompromissina Tornionjokea, mutta venäläiset olivat tylysti todenneet, että jos ei vaadittu kelpaa, niin voimme me jatkaa eteenpäinkin. Näin ollen ruotsalaisten oli tyytyminen siihen, että raja siirtyi Kalixjoelle ja Tornionjoen länsipuolelta näin ollen hiljattain perustettuun autonomiseen Suomen Suuriruhtinaskuntaan tulisi kuulumaan kunnat, joita jatkossa tultaisiin kutsumaan nimillä Haaparanta, Kainuu, Ylikainuu, Ylitornio, Pajala ja Kiiruna.

Dellenbrant katseli Kalixjoen toisella puolella näkyvää maastoa, joka ei enää koskaan tulisi olemaan osa Ruotsia ja totesi että sinne meni. Ja järkevänä miehenä Dellenbrant aisti, että sen mukana meni viimeiset rippeet Ruotsista suurvaltana. Osaltaan Dellenbrant oli tyytyväinen, sillä vaikka tappio oli Ruotsille nöyryyttävä ja katkera, ei siinä menetetty kuitenkaan varsinaista ruotsalaisten asuttamaa maata. Eihän tuolla pohjoisen perukoilla asunut muita kuin suomalaisia ja saamelaisia. Ja kylmää ja karua joutomaatahan se oli muutenkin. Eihän tuolla Lapissa ollut mitään arvokasta. Pelkkiä poroja. Ei siitä mitään hyötyä olisi ollut.

Ruotsalaista sotilasseuruetta tervehtinyt venäläinen kapteeni Semjon Uljanov oli huomattavasti tyytyväisempi kuin ruotsalainen kollegansa. Olihan hän nyt palkittu sotasankari, ja onnekas sellainen, sillä hän oli vielä hengissä. Lisäksi hän sotilaan ammatistaan huolimatta oli lämminsydäminen mies, ja hän oli tyytyväinen siihen, ettei valloitetussa Suomessa alkaneet miehitysväkivallan orgiat, niin kuin täällä historian mukaan joskus oli tapahtunut. Monet taistelut kokeneena sotilaana Uljanov suhtautui sellaisiin suurella vastenmielisyydellä.

Itse asiassa hänelle oltiin kerrottu, että sodan voittanut tsaari Aleksanteri I tulisi antamaan suomalaisille autonomisen erityisaseman. Siihen nähden vaikutti luonnolliselta, että raja vedettiin tänne Kalixjoelle ja kaikki suomalaiset saatiin tsaarin vallan alle. Uljanovin mielestä oli viisasta, että suomalaisia ei rangaistu siitä sodasta, mikä johtui aikaisemman emämaan Ruotsin uppiniskaisuudesta. Ja viisasta se varmaan oli muutenkin, sillä vaikka nämä tsuhnat olivat sivistymätöntä väkeä jotka puhuivat aivan käsittämätöntä kieltä, niin sotia ne osasivat ja olivat äärimmäisen vittumaisia vihollisia. Toisaalta Uljanov oli oppinut, että tsuhnat osasivat halutessaan olla hyvin rehellisiä ja luotettavia ystäviä. Ja ehkäpä ne Venäjän vallan alla oppisivat pikkuhiljaa sivistymäänkin.

Osaltaan Uljanovia harmitti, että sota oli jäänyt tavallaan kesken. Tunsihan hän maailmankartan, ja kun sitä katsoi, niin mahtavaan Venäjään kuului puolet Euraasiasta, ja tämä onneton Fennoskandian niemimaa kuuluisi siihen ilman muuta jo maantieteellisesti. Oltaisiin vaan jatkettu  ja hankittu Venäjälle kunnollinen pääsy Atlantille. No, ehkäpä jälkikasvuni yrittää aikanaan viimeistellä työn, tuumi kapteeni Uljanov.

Elämä suureen Venäjän Imperiumiin kuuluvan Suomen Suuriruhtinaskunnan luoteisilla äärialueilla asettautui nopeasti uomilleen. Oikeastaan siellä ei ollut muuttunut juuri mikään, suomalaiset elivät elämäänsä niin kuin ennenkin, saamelaiset samoin vähän pohjoisempana ja suomalaiset ja saamelaiset keskenään siinä välissä. Tsaari Aleksanteri I ei perustanut alueelle sortovaltaa ja ihmiset alkoivat pitää luonnollisena elää osana suurta Ryssänmaata. Niin kuin kapteeni Dellenbrant oli todennut, ei alueella ollut mitään joka olisi kiinnostanut ketään alueen ulkopuolella elävää, joten alueella elettiin pitkään loppupuoleltaan rauhallisen 1800-luvun elämää kaukana kaikesta muusta ja kaiken muun mielenkiinnon ulkopuolella. Nälkävuodet tietysti tekivät täälläkin aikanaan tuhoaan, mutta niinhän oli muuallakin Suomen Suuriruhtinaskunnassa.

*

Hotelli Kämpin ravintola, Helsinki, 1800-luvun loppupuoli

Nuori geologi Otto Trüstedt istui ravintolan pöydässä kovat kaulassa niin kuin kaikki muutkin seurueen jäsenet. He olivat palanneet pitkältä komennukseltaan kaukaa Suomen Suuriruhtinaskunnan luoteisimmasta kolkasta, aina Kiirunasta saakka. Komennus oli ollut ankaraa työtä, se tiedettiin jo etukäteen, mutta Trüstedt ei ollut epäröinyt. Olihan hän osana jotain suurta, ja henkilökohtaisesti häneen teki suuren vaikutuksen nousu Suomen suurimman tunturin, yli kaksikilometrisen Kaisatunturin huipulle.

Kenttätyön jälkeen oli vuorossa ollut Helsingissä tapahtunut aineiston analysointivaihe. Sekin oli vienyt oman aikansa. Mutta jo kenttätyössä mukana olleet seurueen jäsenet olivat tajunneet, että alueessa oli jotain poikkeuksellista. Jotain sellaista, joka herättäisi tämän Suomen kaukaisimman ja karuimman perukan ruususen unesta aivan uuteen aikakauteen. Ja tarjoaisi ehkä tälle köyhälle kansakunnalle tien teollistumiseen ja vaurauteen.

Muut seurueen jäsenet olivat jo paikalla ja odottivat ravintolapöydissään. Yksi vielä puuttui. Sitten hän saapui paikalle leveästi hymyillen. Hän oli tutkimusretkikunnan päägeologi Heikki Weckman, ja hänellä oli kädessään litran lasipullo. He kaikki tiesivät, että se oli retkikunnan paikallisen oppaan Naima-Aslakin Weckmanille lahjoittama pontikkapullo. Weckman oli ilmoittanut muille geologeille, että se juodaan vasta tietyssä tilanteessa. Ja se tietty tilanne oli tullut.

Weckman aukaisi pullon, kaatoi jokaisen lasin täyteen pitkän matkan tehnyttä pontikkaa, lopuksi täytti oman lasinsa ja nosti sen käteensä. Seurue nousi seisomaan. Sitten Weckman alkoi puhua:

- Hyvät herrat. En voi sanoa, että vuosien työ olisi nyt lopussa. Työ, vuosikymmenien mittainen sellainen, on vasta alussa. Mutta nyt olemme saaneet varmuuden siitä, että se työ alkaa. Ja me olemme omalla työllämme tehneet sen mahdolliseksi. Olen saanut tiedon siitä, että Kiiruna Oy:tä ollaan pikavauhtia perustamassa ja rahoitus on kunnossa. Kiirunan malmion hyödyntäminen tullaan aloittamaan mahdollisimman pian. Malmio on niin rikas, että sen menestyminen on varmaa, ja sitä myötä työtänne malminetsinnässä tullaan tarvitsemaan jatkossakin. Kaivosteollisuus tulee olemaan tämän kansakunnan kulmakivi tulevaisuutta rakennettaessa.

- Hyvät herrat. Tänä iltana syömme ja ryyppäämme ankarasti. Aloitamme tällä Naima-Aslakin pontikalla. Ja tämän maljan nostamme tehdylle työlle ja Kiirunan kaivokselle. Hyvät herrat, olkaa hyvät!

*

Helsinki, toukokuussa vuonna 1933

Sosiaali- ja terveysministeri Janne Kivivuori oli saanut raporttinippunsa luettua ja hymyili tyytyväisenä. Hän meni kaapilleen, kaatoi itselleen konjakin ja sytytti sikarin. Hitto vie, tämähän näyttää hyvältä, tuumi hän. Nuori valtio oli tietenkin kokenut kaikenlaisia vastoinkäymisiä heti perustamisestaan alkaen, muistihan Kivivuori vieläkin myös sisällissodassa punaisten puolella kaatunutta veljeään ja muisto hiersi mieltä aika ajoin ikävästi.

Mutta olisihan tässä voinut käydä paljon ikävämminkin. Meillä on kuitenkin käynyt tuuri. Teollisuus kasvaa huomattavaa vauhtia ja ulkomaankauppa vetää. Se tuo työpaikkoja, työpaikat tuovat turvallisuutta ja turvallisuus vähentää ääriaineksia. Vasemmiston ääriainekset olivat häipyneet Neuvosto-Venäjälle ja vasemmistolainen työväestö äänesti maltillisia sosialidemokraatteja. Oikealla oltiin yritetty jonkunlaista rettelöintiä, mutta sekään ei ottanut oikein tulta alleen ja tosiasiallista vaaraa siitä ei koskaan ollut. Väkivaltaisuuksiin syyllistynyt Lapuan Liike oli järjestänyt liikkeensä huippuhetkellä talonpoikaismarssin Helsingissä, mutta osallistujia oli vain vähän päälle kaksituhatta. Sen jälkeen liikkeen edustajat pyrkivät lähinnä menestymään puoluepolitiikassa, mutta heidän perustamansa IKL oli varsin maltillinen verrattuna sen pohjana olleeseen emojärjestöön. Ekstremismi ei vain tuntunut enää houkuttelevan suomalaisia.

Joskus käy köyhälläkin tuuri, tuumi Kivivuori. Ja suomalaisilla oli tuuri käynyt kun Kiirunan malmio löydettiin. Itse asiassa siitä alkoi suomalainen vientiteollisuus. Jo silloin tsaarin aikana. Ja malminetsintään nuori kansakunta oli satsannut voimakkaasti edelleenkin. Se oli kannattanut. Outokummusta oli löytynyt suuri kuparimalmio ja kaivos tahkosi maalle rahaa. Lisäksi oli avattu Kotalahden, Luikonlahden, Mustavaaran, Otanmäen, Petsamon ja Vihannin kaivokset.

Lisäksi löytyi puolivahingossa Kirkkoniemen malmio. Tarton rauhan jälkeen Suomi oli neuvotellut Norjan kanssa rajajärjestelyistä ja tehnyt vaihtokaupan, jossa Kirkkoniemi liitettiin Suomeen ja Suomi antoi korvaukseksi vastaavan kokoiset osat pohjoisimmasta Lapista sekä rautamalmiteollisuuteen liittyviä kauppaetuja. Tällä vaihtokaupalla Suomi oli lähinnä halunnut lisää syvyyttä Jäämeren rannikkoonsa, mutta bonuksena oli Kirkkoniemessä nyt täysillä toimiva rautakaivos.

Kivivuori tiesi, että menestys ruokkii menestystä, ja kaivosteollisuuden vientimenestyksen myötä myös muun suomalaisen teollisuuden ulkomaankauppa alkoi kasvaa huomattavaa vauhtia. Niin paperiteollisuuden kuin Crichton-Vulcanin aloittaman menestyksekkään telakkateollisuuden tuotteet kävivät kaupaksi maailmalla. Suomalaisuuteen alettiin yhdistää maailman kauppamarkkinoilla termit laatu ja luotettavuus.

Tämä sai aikaan työpaikkoja, työpaikat kerrannaisvaikutuksenaan lisää työpaikkoja, kotimainenkin kysyntä kasvoi ja yleinen hyvinvointi lisääntyi. Tämä kaikki maassa, jossa vielä muutama kymmenen vuotta sitten kuoltiin laumoittain nälkään. Ja kaiken tämän kulmakivenä oli jossain hornan perseessä sijaitseva tunturi, jonka alla oli jotain, mitä kaikki haluavat. Joskus käy köyhälläkin tuuri, toisti Kivivuori itseään.

Kun kakkua kansakunnalle kerääntyy, tulee sen jaosta tietenkin riita. Niin armeija kuin oikeistopuolueet olivat vaatineet, että maan pitää varustaa voimakas armeija, sillä idän uhka on todellinen. Kivivuori oli ollut mukana näissä riidoissa, ja hänen edustamansa kanta oli voittanut. Idän uhka on todellinen, mutta että kansa haluaa puolustautua sitä vastaan, olisi sillä oltava jotain, jota puolustaa. Tahdoton kansa on helppo nujertaa, oli sillä minkälaiset aseet hyvänsä. Sisällissodasta oli hyvin, hyvin vähän aikaa. Nyt viisainta maanpuolustusta oli rakentaa hyvinvoiva ja yhtenäinen kansakunta. Meillä on vielä aikaa. Ne viiksiniekat tuolla ulkomailla epäilemättä saavat sen haluamansa sodan aikaiseksi, mutta siihen on aikaa vielä vuosia.

Kivivuoren edustama kanta oli voittanut. Armeijaa ja suojeluskuntajärjestöä varustettiin kyllä mahdollisuuksien mukaan, mutta pääpaino oli kansakunnan hyvinvoinnin lisäämisessä. Koulutuksessa, terveydenhuollossa ja sosiaaliturvassa nuori kansakunta oli ottanut lyhyessä ajassa valtavia askeleita. Vastapuoli oli pitänyt lupauksensa. He olivat mukana tässä yhteisessä yrityksessä. Nyt Kivivuori, samoin kuin muut sosialidemokraattien edustajat olivat tulleet siihen johtopäätökseen, että oli aika myös heidän pitää lupauksensa.

Neuvostoliiton uhka on todellinen. Saksan kansallissosialistien uhka on todellinen. Ne tulevat vielä aikaansaamaan sodan. Kaikissa puolueissa, IKL:ää lukuunottamatta nähtiin, että Suomen tulee suuntautua mahdollisimman paljon länteen. Kuitenkin sotilaallisesti liittoutumattomana. Ja liittoutumattomuus vaatisi omaa voimaa.

Nyt armeijan oli aika saada oma osansa kakusta.

*

Helsinki, pääesikunta, 23. marraskuuta 1939

Ilmavoimien komentaja kenraaliluutnantti Jarl Lundqvist kävi vielä kertaalleen läpi ilmavoimien kalusto- ja varusteluetteloa. Hän oli kovin huolissaan. Poliitikot uskoivat, että Neuvostoliitto bluffaa, eikä halua aloittaa sotaa. Niin Englanti kuin Ranskakin olivat julkisuudessa esittäneet voimakasta kritiikkiä Baltian tapahtumien ja Neuvostoliiton Suomelle esittämien vaatimusten vuoksi ja poliitikot uskoivat tämän hillitsevän Stalinia. Lundqvist ei kuitenkaan ollut niin optimistinen. Ei se kritiikki hillinnyt Hitleriäkään ja Puola oli kuitenkin astetta isompi suupala pureksittavaksi.

Kun Neuvostoliitto oli tehnyt Saksan kanssa kuuluisan sopimuksensa elokuussa 1939, oli selvää, että nämä maat aikoivat jakaa Itä-Euroopan keskenään. Lundqvist, samoin kuin Mannerheim olivat esittäneet jo syksyllä maan poliittiselle johdolle, että apua Englannista ja Ranskasta kannattaa pyytää heti. Maassa olevat länsivaltojen joukot saattaisivat jo olemassaolollaan estää Stalinin hyökkäyksen, ja apua oltiin siltä taholta myös valmiita antamaan, sillä Kiirunan rauta haluttiin pitää länsivalloilla keinolla millä hyvänsä. Sitä ei haluttu luovuttaa Saksan kanssa liittoutuneelle Neuvostoliitolle.

Suomalaiset poliitikot olivat kuitenkin luottavaisempia, eivätkä uskoneet vielä tässäkään vaiheessa Neuvostoliiton hyökkäykseen. Lundqvistin täytyi kuitenkin sotilaana varautua siihen. Onneksi tilanne oli nyt kuitenkin huomattavasti parempi kuin muutamia vuosia aikaisemmin. Silloin puolustusvoimien osuutta budjetista oltiin kasvatettu huomattavasti. Lundqvist katsoi kalustoluetteloa:

Ensilinjan hävittäjät:

36 kpl Supermarine Spitfire
52 kpl Brewster Buffalo
74 kpl Curtiss Hawk

Ensilinjan pommikoneet:

36 kpl Bristol Blenheim
36 kpl Douglas Dauntless

Lisäksi tiedustelu- ja kuljetuskoneita sekä suhteellisen suuri määrä melko uudenaikaista ilmatorjunta-aseistusta. Tilanne voisi olla huonompikin. Ei ollut pitkä aika, kun ilmavoimien päähävittäjäksi suunniteltiin hollantilaista Fokker D.XXI-konetta, jossa ei ollut edes sisäänvedettävää laskutelinettä. Ostettiinhan niitä sinänsä, ja ne toimivat tiedustelukoneina. Onhan meillä sentään jotain, millä vastaan panna. Samoin kuin muilla aselajeilla. Jalkaväen aseistusta, tykistöä ja panssarintorjuntaa oli kohennettu. Erityisen viisaana Lundqvist piti sitä, että uutta Suomi-konepistoolia oltiin tehty jo yli 30.000 kappaletta.

Lundqvist uskoi, että sota alkaisi lähipäivinä. Suomi oli niin valmis, kuin se saattoi resursseihin nähden olla. Mutta kuinka se voisi olla tarpeeksi valmis puna-armeijaa vastaan? Sillä oli kuitenkin Suomeen nähden ehtymättömät voimavarat. Lundqvist päätti vielä keskustella Mannerheimin kanssa, ja pyytää häntä  painostamaan poliittista johtoa hyväksymään lännen ehdottaman sotilasliiton.

Lundqvist oli myöhässä. Mainilassa ammuttiin marraskuun 26. päivä. Ja Helsingissä ilmahälytyssireenit soivat marraskuun 30. päivä. Se oli alkanut.

*

Narvikin satama, 28. joulukuuta 1939

Narvikin satamaan ankkuroituneen kuninkaallisen laivaston taisteluristeilijän HMS Hoodin miehistö katseli kannelta, kun rahtialuksista purettiin englantilaisia sotilaita Norjan maaperälle. Sama purkuoperaatio oli menossa useissa norjalaisissa kaupungeissa. Norjalaiset tiesivät, että saksalaisilla oli halu vallata Norjan alue taatakseen kulkunsa Pohjanmerelle ja sitä kautta Atlantille. Samoin norjalaiset pelkäsivät, että Stalinin Neuvostoliitto tulisi heidän uudeksi ja kovasti pelottavaksi rajanaapurikseen.

Siksi Norja oli salaisella sopimuksella päättänyt luopua puolueettomuudestaan ja tehnyt liittosopimuksen länsiliittoutuneitten kanssa. Englantilaiset ja ranskalaiset joukot olivat ottamassa maassa avainasemia haltuunsa yhdessä liikekannalle asetettujen norjalaisjoukkojen kanssa. Berliinissä puisteltiin päätä, sillä Saksa oli hävinnyt kilpapurjehduksen Norjaan ennen kuin se oli alkanutkaan. Saksalaiset oltiin yllätetty housut kintuissa.

Niin englantilaiset kuin ranskalaiset joukot olivat valmiina siirtymään Suomeen, mikäli kutsu tulisi. Suomalaisten hallussa olevaa Kiirunan malmia ei haluttu missään nimessä antaa akselivalloille, joihin myös Neuvostoliiton laskettiin nyt lännessä kuuluvan. Sotaa Neuvostoliiton kanssa haluttiin sinänsä välttää, ja elätettiin vielä toivoa, että Saksa ja Neuvostoliitto ajautuisivat sotaan keskenään, mutta mitään merkkejä tästä ei näkynyt. Saksa oli valloittanut Puolan yhdessä Neuvostoliiton kanssa, ja tuki virallisesti Neuvostoliittoa Suomea vastaan käytävässä sodassa. Saksalaiset keskittivät joukkojaan läntiselle rajalleen.

Stalinille oli annettu diplomaattikanavia pitkin varoitus, että jos puna-armeija etenee Viipuria pidemmälle etelässä ja Rovaniemeä pidemmälle pohjoisessa, se aikaansaa sotilaallisia seuraamuksia lännen taholta. Stalin ei ollut vastannut uhkaukseen. Englantilaiset ja ranskalaiset sotilaat purkivat varustuksiaan, pystyttivät telttojaan ja odottivat avunpyyntöä suomalaisilta. Tähän mennessä suomalaiset olivat vaan pärjänneet yllättävän hyvin omin voimin.

*

Helsinki, presidentinlinna, 15. tammikuuta 1940

Suomen poliittisen ja sotilaallisen johdon terävin kärki kokoontui presidentinlinnassa synkissä merkeissä. Oli aika tehdä ratkaisevia päätöksiä. Maailmalla ihmeteltiin suomalaisten loistavaa menestystä Neuvostoliittoa vastaan käytävässä sodassa. Tilanne näyttikin äkkikatsomalla hyvältä. Kannaksella suomalaiset olivat onnistuneet pysäyttämään puna-armeijan hyökkäyksen Mannerheim-linjalle. Läpimurtoyritykset oltiin kerta toisensa jälkeen torjuttu, ja nyt linjalla käytiin asemasotaa. Vihollinen veti henkeä, koska se oli ymmärtänyt, että käytettävissä olevat voimat eivät riitä suomalaisten linjojen murtamiseen.

Laatokan Karjalassa ja pohjoisempana oli puna-armeijan hyökkäys myös pysäytetty. Suomussalmi oli tullut maailmankuuluksi paikaksi. Siellä suomalaiset olivat motittaneet kaksi divisioonaa ja tuhonneet ne sinne. Voitossa Suomussalmella auttoi suomalaisten ennen sotaa hankkima tykistökalusto, jota keskitettiin rintamanosalle. Suomalaisille tulenjohtajille tarjottiin lihavia ja paikalleen juuttuneita maaleja, joita suomalainen tykistö murjoi mielin määrin. Tykistön pehmittämien mottien tuhoamisen viimeisteli suomalainen hiihtäen liikkuva konepistoolein aseistettu jalkaväki. Suomi-konepistooli oli nopeasti osoittanut korvaamattomuutensa. Sama tapahtui sen jälkeen Kuhmossa, missä tuhottiin motitettu divisioona. Laatokan Karjalassa neuvostojoukkojen motit olivat osittain kestäneet, erityisesti ns. kenraalimotti Pitkärannassa, mutta niitten tilanne oli kriittinen. Kauempana pohjoisessa vihollisen hyökkäys Sallassa oli pysäytetty. Petsamo oli menetetty, mutta Kirkkoniemi oltiin pystytty pitämään.

Suomalaisten ilmavoimat olivat pystyneet huikaiseviin suorituksiin, ja Englannista oltiin saatu lisää Spitfire-hävittäjiä. Myös juuri sodan alussa Ranskasta saapuneet Morane-Saulnier M.S.406-hävittäjät lisäsivät suomalaisten ilmapuolustuskykyä. Rintaman yllä ilmaherruus oli silti vihollisella. Niitä oli yksinkertaisesti liian paljon. Voimia keskittämällä suomalaiset pystyivät tukemaan aika ajoin maajoukkoja, ja tuolloin suomalaisista pommikoneista oli suuri paikallinen hyöty.

Mieliala kotirintamalla oli korkea. Mutta sotilaallinen ja poliittinen johto tiesivät, että tilanne ei ollut läheskään niin hyvä, kuin miltä näytti. Suomalaiset olivat onnistuneet pysäyttämään vihollisen hyökkäyksen, mutta omat tappiot olivat hirvittävät. Lisäksi sotilastiedustelu oli saanut, lännen avustuksella, tietoonsa että vihollinen oli siirtämässä uusia joukkoja rintamalle. Se oli tuplaamassa voimansa. Vaikka lännestä tuli aseapua, se ei riittäisi. Suomalaiset haalivat rintamalle kaikki mahdolliset miehet, jotka asetta pystyivät käsissään pitämään, mutta se oli vain pisara meressä. Vihollisen uusi suurhyökkäys oli tulossa. Ja se tulisi onnistumaan.

Se tulisi onnistumaan, jos apua ei saataisi. Englanti ja Ranska olivat jo aikaa sitten esittäneet yhteensä kymmenen divisioonan siirtämistä rintamalle. Eiväthän he toki sitä hyvää hyvyyttään olleet tehneet. He halusivat turvata Kiirunan raudan. Ja vaativat, että Suomi lopettaisi samalla sen myymisen Saksalle. Jos Suomi ottaisi avun vastaan, se merkitsisi pahimmassa tapauksessa myös sotaa Saksaa vastaan.  Mutta Saksa oli Itämeren eteläpuolella. Ja Neuvostoliitto oli kurkussa kiinni. Päätös oli tehtävä mahdollisimman nopeasti.

Pitkän keskustelun jälkeen päätös tehtiin. Presidentti Kallio vahvisti sen. Seuraavana aamuna  Iso-Britannian Suomen suurlähettiläs lähetti Lontooseen koodatun sähkeen. Kolme englantilaista ja kaksi ranskalaista divisioonaa alkoi välittömästi siirtyä Norjasta Suomeen. Muut divisioonat valmistautuivat lähtöön. Kuninkaallinen Laivasto alkoi lähestyä Neuvostoliiton aluevesiä. Englantilaiset ja ranskalaiset lentokoneet ylittivät rajan, ja alkoivat lähestyä suomalaisia lentokenttiä, joissa heitä odotettiin. Niin Englannissa kuin Ranskassa toivottiin, että rintamaa lähestyvät länsivaltojen divisioonat saisivat Stalinin luopumaan aikeistaan ja aloittavan rauhanneuvottelut.

Stalin piti näitä liikkeitä bluffina. Hän oli valmis katsomaan sen. Hän uskoi, ettei länsi ota riskiä sodasta Neuvostoliiton kanssa. Hän oli varma, että kun Neuvostoliiton 15. helmikuuta aloitettavaksi suunniteltu suurhyökkäys alkaisi, joukot vedettäisiin takaisin.

Bluffia ei koskaan tarvinnut katsoa, sillä sattuma astui peliin.

*

Kuopio, 13. helmikuuta 1940

Englantilainen Hawker Hurricane-hävittäjälaivue oli lähestymässä Kuopion lentokenttää. Koneita oli kaikkiaan 18 kappaletta. Koneet olivat lähteneet Narvikista, tankanneet Oulussa ja saivat suomalaiselta lennonjohdolta, jota avusti englantilainen lennonjohtoupseeri ohjeita lähestymistä varten.

Samaan aikaan Kuopion ylle hyökkäsi 24 kappaletta neuvostoliittolaista Tupolev SB-2 pommikonetta. Pommittajat pudottivat lastinsa Kuopion keskustaan. Pommit putosivat siviiliasumuksiin saaden aikaan suurta tuhoa. Englantilainen ilmavoimien upseeri huusi radioon, että tehkää nyt helvetissä jotakin. Huuto oli sinänsä turha, sillä englantilaiset hävittäjälentäjät näkivät pommituksen aiheuttamat tuhot ja poispäin lentävät pommikoneet.

Sotaa ei oltu vielä julistettu. Sille ei ollut tarvetta. Laivueen komentaja antoi käskyn, eikä yksikään lentäjä protestoinut. Hurricanet lensivät moottorit täysillä ja saivat laivueen kiinni. Käydyssä ilmataistelussa britit ampuivat alas kahdeksantoista pommikonetta. Hurricanet laskeutuivat viimeisillä polttoainehöyryillään Kuopion lentokentälle, jossa suomalainen kenttähenkilökunta otti heidät riemuiten vastaan.

Tieto tapahtuneesta tuli Stalinille nopeasti. Häntä ei sinänsä kiinnostanut muutaman lentäjän henki, mutta hän päätti antaa varoituksen. Kouvolassa oli englantilainen jalkaväkidivisioona, joka odotti kuljetustaan Kannakselle. Stalin lähetti sinne ilmaiskun ja kaikkiaan 74 Iljushin DB-3 konetta hyökkäsi sen kimppuun. Hyökkäys ei ollut kovin suuri menestys, sillä suomalaiset Brewsterit ja paikalle sijoitetut ranskalaiset Dewoitine 520-hävittäjät ampuivat niistä alas 22 kappaletta, samoin kuin kahdeksan kappaletta niitä saattaneita Polikarpov I – 16-hävittäjiä. Pommituksessa kaatui kuitenkin muutamia kymmeniä brittiläisiä sotilaita.

Niin Englanti kuin Ranska lähettivät Stalinille uhkavaatimuksen. Neuvostoliiton tuli lopettaa välittömästi sotatoimet Suomea vastaan ja vetäytyä sotaa edeltäville rajoille. Muuten Englanti ja Ranska katsoisivat Neuvostoliiton olevan sodassa heitä vastaan.

Stalin oli tehnyt päätöksensä. Puna-armeijan suurhyökkäys Kannaksella alkoi 15. helmikuuta 1940.

*

Johannes, Kannaksen rintama, 18. maaliskuuta 1940

Kenraalimajuri Aleksandr Belov oli lopettanut käskynjaon alemmille upseereilleen. Käskynjaon pääidea oli selvä: pitäkää asemanne, muuhun tuskin pystytte. Suomalaisten linjoja ei tällä miehityksellä pysty enää murtamaan. Belovin jalkaväkidivisioona koostui enää puolestatoista rykmentistä, ja armeijakunnan esikunta oli hyväksynyt hänen esityksensä siirtyä pysyvään puolustukseen. Johannes tulisi jäämään toistaiseksi suomalaisille. Mitä varmimmin myös pysyvästi, sillä tämä nopeaksi valloitusretkeksi suunniteltu reissu oli syönyt puna-armeijan varoja jo siihen tahtiin, että jopa Kremlissäkin alettiin miettiä keinoja päästä tästä irti kasvot edes jotenkin säilyttäen. Kaiken kukkuraksi Neuvostoliitto oli nyt sotatilassa myös Englantia ja Ranskaa vastaan, eikä sitä suuri surminkaan olisi haluttu. Kaikki tiesivät, että Stalin oli hävinnyt uhkapelinsä, mutta kukapa sitä hänelle päin naamaa uskaltaisi sanoa.

Puna-armeijan suurhyökkäys oli alkanut Summan lohkolla 15. helmikuuta. Evästyksenä hyökkäystä johtaneille upseereille oli ollut, että rintamaa kohti etenevät länsiliittoutuneitten joukot eivät tule loppulaskussa osallistumaan sotaan, vaan ne ovat vain poliittinen painostuskeino. Huolimatta siitä, että erillisiä ilmataisteluja oltiinkin käyty jo kaksi päivää aikaisemmin. Muutama pudotettu lentokone olisi kuitenkin aivan eri asia kuin taisteluun siirtyvä divisioona. Ne eivät uskaltaisi ottaa riskiä.

Neuvostoliiton tykistö ja ilmavoimat jyräsivät suomalaisten etulinjaa kaikkiaan kahdeksan tuntia, ja sitten alkoi hyökkäys, jossa tällä kertaa oltiin aselajit koulutettu toimimaan yhteistyössä. Oli selvää, että niin valtavan keskityksen jälkeen ei suomalaisten asemissa olisi enää yhtään elävää sielua. Ja sehän pitikin paikkansa. Ainakin osittain. Kävi ilmi, että suomalaisten asemissa ei ollut yhtään elävää sielua edes silloin, kun keskitys alkoi. Joka ainoa kranaatti oli mennyt hukkaan. Tykistö oli ampunut tyhjiä asemia. Suomalaiset aloittivat viivytysvastarinnan pari kilometriä linjojen takana ja vuodattivat jatkuvasti etenevän vihollisen verta.

Viimeinen illuusio lännen bluffista hävisi silloin, kun etenevien neuvostojoukkojen päälle oli tullut Spitfire-hävittäjien suojaamat englantilaiset Blenheim-pommikoneet, jotka olivat pudottaneet lastinsa etenevien joukkojen niskaan.

Niin englantilaisia kuin ranskalaisia joukkoja saapui rintamalle, ja yhdessä väsyneitten mutta  karaistuneitten suomalaisten kanssa he pysäyttivät hyökkäyksen hieman ennen Viipuria, ja samaan aikaan rintamalle saapuneitten kolmen uuden divisioonan tukemana aloittaneet vastahyökkäyksen. Nyt oli neuvostojoukkojen vuoro oppia, mitä on viivyttäminen ja puolustus. Hyökkäys ja vastahyökkäys olivat seuranneet toisiaan ja rintamalinja aaltoili eestaas. Lopulta linjat olivat asettuneet tasalle Johannes – Muolaanjärvi – Äyräpää – Taipale.

Belov tiesi, että näillä joukoilla ei vihollisen linjoja murreta, mutta ei vihollinenkaan suureen läpimurtoon pystyisi. Tilanne Kannaksella oli muodostunut pattitilanteeksi. Ja suomalaisillehan se tiesi voittoa.

Belov tiesi myös, että pohjoisempana tilanne oli vielä huolestuttavampi. Laatokan Karjalassa suomalaiset olivat onnistuneet napsimaan motteja pois pelistä yksi kerrallaan, ja kun alueelle saapui avuksi ranskalainen alppidivisioona, oli Pitkärannan kenraalimotinkin kohtalo selvä. Kollaalle tuli lisäksi apuun skottilainen prikaati, ja yhdessä nämä joukot saivat heitettyä väsyneet puna-armeijan taistelijat lähelle rajaa. Myöskään pohjoisempana ei ollut edellytyksiä suurhyökkäykselle. Kannaksen lihamylly oli vaatinut liikaa voimavaroja. Ja kuninkaallinen laivasto oli aiheuttanut neuvostolaivastolle Jäämerellä ankaria tappioita. Jos britit jotain osaavat, niin sodan merellä. Stalinin olisi aika ottaa järki käteen. Mutta, jälleen kerran, kuka uskaltaisi sen hänelle sanoa?

Asemasota Suomen rintamalla jatkui.

*

New York, Yhdysvallat, 3. huhtikuuta 1940

Louisianasta kotoisin oleva merijalkaväen kersantti John Weathers vilkutti muitten sotilaitten kanssa joukkojenkuljetusaluksen kannelta satamassa heitä saattaville siviileille. Weathers uskoi nähneensä tyttöystävänsä väkijoukossa. Ehkä se oli toiveajattelua, sillä satama oli täynnä vilkuttavia ihmisiä. Weathersia kuljettava alus oli yksi monista, jotka lähtivät samaan aikaan liikkeelle New Yorkin satamasta. Ja lisää olisi tulossa. Weathers ei tiennyt tarkkaa määränpäätään, mutta Eurooppaan he olivat kuitenkin menossa.

Asiat Yhdysvalloissa olivat edenneet nopeasti. Eihän siitä ollut kuin viikko, kun presidentti Roosevelt oli pitänyt kuuluisan ”two is too much”-puheensa, ja saanut sillä vakuutettua niin senaatin kuin edustajainhuoneen siitä, että Yhdysvallat ei voi jäädä puolueettomaksi silloin, kun kaksi totalitaarista hirmuvaltaa sotii läntisen Euroopan demokraattisia valtioita vastaan. Roosevelt oli saanut edustajat ymmärtämään, että Puola ja Suomi olisivat vasta alkusoittoa, ja mikäli Natsi-Saksa ja kommunistinen Neuvostoliitto hyökkäisivät yhteisin voimin kohti länttä, alkaisi siellä pimeyden aikakausi.

Yhdysvalloilla oli mahdollisuus estää tämä. Mikäli Yhdysvallat sijoittaisi joukkojaan Eurooppaan ja suuntaisi valtavan teollisen voimansa sotavarusteluun, voisi niin Saksa kuin Neuvostoliitto ymmärtää, että sota ei voisi päättyä muuhun kuin heidän häviöönsä. Päätös oli tehty niin senaatissa kuin edustajainhuoneessa ja siihen oltiin saatu hyväksyntä länsieurooppalaisilta hallituksilta. Amerikkalaisia odotettiin. Euroopassa toivottiin, että amerikkalaisten läsnäolo saisi suursodan loppumaan, ennen kuin se olisi kunnolla alkanutkaan. Eihän varsinaista sotaa oltu vielä käyty muualla kuin Puolassa ja Suomessa.

Laivat saapuivat perille. Saksalaiset sukellusveneet eivät häirinneet niitä. Siitä oli annettu Berliinistä ehdoton kielto. Neuvostolaivasto oli jumissa Murmanskin tienoilla. Heistäkään ei ollut estämään joukkojen siirtoa. Ja laivoja tulisi koko ajan lisää. Kersantti Weathers lastattiin laivasta Southamptonin satamassa. Amerikkalaisia sotilaita siirrettiin myös Ranskaan, Alankomaihin ja Belgiaan. Euroopassa elettiin toivossa, että mantereelle saapuneitten amerikkalaissotilaitten myötä alkanut suursota jäisi suutariksi.

*

Berliini, Saksa, 17. toukokuuta 1940

Valtakunnankansleri Adolf Hitler istui työhuoneessaan ajatuksissaan. Hieman aikaisemmin hänen luotaan oli poistunut korkeinta Saksan sotilaallista ja taloudellista johtoa. Neuvonpito oli kestänyt pitkään. Neuvonpidon päällimmäinen kysymys oli ollut: kannattaako meidän hyökätä länteen? Niin sotilaat kuin talouden tuntijat olivat vastanneet, että ei kannata. Saksan armeija saattaa ehkä pystyä etenemään Englannin kanaalille. Amerikkalaisia joukkoja ei vielä ole niin paljon. Mutta hyökkäys tietää automaattisesti Yhdysvaltain sodanjulistusta, ja vaikka Saksa siirtäisi teollisuutensa täysin sotakannalle, ei sillä ole mahdollisuutta vastata Yhdysvaltain teolliseen voimaan.  Ja koska maihinnousu Brittein saarille tuskin tulisi onnistumaan, jäisi amerikkalaisille astinlauta, josta hyökätä takaisin mantereelle. Sodan aloittamista olisi tullut viivyttää vähintäänkin vuoteen 1945.

Hitler ymmärsi tämän itsekin. Ja manasi huonoa tuuriaan. Stalinin kanssa tehdyt valekihlat oltiinkin vahvistettu oikeaksi avioliitoksi Valkoisessa Talossa. Ja siinä avioliitossa puolisot nukkuivat pistooli tyynyn alla. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Stalinin kanssa tehdyn sopimuksen piti ostaa aikaa, että Saksan armeija olisi tehnyt selvää Ranskasta ja Englannista. Sitten oltaisiin kerätty voimia, ja tehty selvää Stalinista. Toteutettu Hitlerin unelma. Kun hakaristilippu olisi liehunut niin Moskovassa, Lontoossa kuin Dublinissa, eivät amerikkalaisetkaan olisi pystyneet Atlantin takaa tekemään mitään.

Ja nyt niin Norja kuin Suomikin on lännen käsissä. Pääsyä Atlantille ei ole. Hitler päätyi vaikeaan päätökseen. Idän uhka oli suurin, näennäisestä liittosuhteesta huolimatta. Lännen kanssa on tunnusteltava rauhaa mahdollisimman pian. Ennen kuin Yhdysvallat virallisesti julistaa sodan. Ja sen jälkeen teollisuus ja elinkeinoelämä yleensäkin on asetettava palvelemaan sotavarustelua. Totaalisesti ja täydellisesti. Jos länsi jättää meidät rauhaan, on meillä vielä mahdollisuus selvittää välimme Stalinin kanssa. Mutta siihen tarvitsemme aikaa. Sota lännessä tuhoaisi meidät.

Hitler otti käsiinsä puhelimen ja soitti Saksan Tukholman suurlähettiläälle. Hän saisi välittää viestin. Nyt oli ostettava aikaa. Hakaristilippu tulee vielä liehumaan kaikkialla Euroopassa. Mutta sen aika ei olisi vielä. Oli pakko olla kärsivällinen ja odottaa.

*

Johannes, Kannaksen rintama, 25. toukokuuta 1940

Kenraalimajuri Aleksandr Belov oli saapunut etulinjaan. Hiljaisuus tuntui käsittämättömältä korviin, jotka olivat kuukausia tottuneet jatkuvaan räjähdysten pauhuun. Beloville etulinjaa esittelevä kersantti totesi, että pään voi nostaa juoksuhaudasta ylöskin. Tsuhnien kukushkat eivät enää ammu. Belov nosti päänsä juoksuhaudasta, ja katsoi suomalaisten asemia. Hän oli kuulevinaan jonkun pikkulinnun laulavan. Koska hän oli viimeksi kuullut sellaista? Vastapuolella olevissa taisteluhaudoissa katseli suomalaisia sotilaita neuvostosotilaitten asemiin päin. He eivät vilkuttaneet, mutta pääasia oli, että heillä ei ollut aseita käsissään.

Rauha oli tullut kolme tuntia aikaisemmin.

Asiat olivat tapahtuneet melko nopeasti. Johanneksen lohkolla, niin kuin koko Kannaksella oltiin käyty veristä asemasotaa. Päivät olivat toistensa kopioita ja taisteluväsymys alkoi vaivata neuvostosotilaita. Varmaan niin oli vastapuolellakin. Päivää aikaisemmin, 24 toukokuuta oli Belovillekin tullut tieto, että Generalissimus Stalin oli kuollut äkilliseen sairaskohtaukseen. Stalin oli testamentissaan määrännyt seuraajakseen Lavrenti Berijan, joka liikuttuneena kertoi jatkavansa Stalinin viitoittamalla tiellä.

Berijan näkemys Stalinin viitoittamasta tiestä ei välttämättä vastannut Stalinin omaa näkemystä, sillä hän neuvotteli aselevon Suomen rintamalle mahdollisimman nopeasti. Tehdyn välirauhansopimuksen mukaan neuvostojoukot vetäytyivät Kannaksella takaisin Rajajoelle. Laatokan Karjalassa raja siirtyisi. Suomalaiset saisivat alueen Aunuksen kannakselta,  aina Syvärille saakka, tosin niin, että Kirovin rata jäisi Neuvostoliitolle.

Belov tuumasi, että Stalinin äkillisessä sairaskohtauksessa saattoi olla mukana ns. ulkoisia tekijöitä, mutta asia ei häntä pahemmin huolettanut. Loppuisipa tämä nuorten miesten mieletön teurastaminen puolin ja toisin. Belov katseli vielä hetkisen aikaa vastapuolella olevia sotilaita, jotka vielä kolme tuntia sitten olivat vihollisia. Sitten hän läksi takaisin komentopaikalleen. Hänen tehtävänsä oli hoitaa divisioonan vetäytyminen rauhansopimuksen mukaisesti. Ensimmäinen vetäytymispiste ja sovittu tapaaminen suomalaisten upseerien kanssa olisi Kuolemajärvellä. Belovin tiedon mukaan suurin osa englantilaista ja ranskalaisista joukoista aloittaisi pian vetäytymisen. Muutama divisioona jäisi Suomeen. Vetäytymisen jälkeen Belovinkin pitäisi varustaa divisioonansa uudelleen ja siirtää se Valko-Venäjälle.

Komentopaikkaansa purkava Belov mietti, mitä järkeä tässä hirvittävän kalliissa ja tappiolliseksi päätyneessä sotaseikkailussa oikein oli. Sotaahan perusteltiin Leningradin turvallisuudella. Sanottiin, että sotilaallisesti heikko ja ideologisesti epäilyttävä Suomi saattoi toimia länsivaltojen astinlautana hyökkäyksessä Leningradiin. Mutta kun puna-armeija hyökkäsi, ei vastassa ollut kuin suomalaisia. Eivätkä he todellakaan vaikuttaneet heikoilta. Ja hyökkäyksellään Neuvostoliitto sai vain aikaiseksi sen, että länsivallat tulivat mukaan. Ne länsivallat, jotka Stalin halusi pitää poissa näiltä kulmilta. Lopputuloksena oli lukematon määrä kaatuneita ja hävitty sota. Ei mitään järkeä. Mutta, totesi Belov, minähän olen neuvostoarmeijan upseeri. Minulle ei makseta ajattelusta, vaan siitä, että teen mitä käsketään.

Belov sulki komentopaikkansa oven ja tuumi kulkiessaan, että minkähänlaiseksi elämä muuttuu tässä Berijan Neuvostoliitossa. Äkkiä hän tunsi kovaa kaipausta kotikaupunkiinsa Sverdlovskiin.

*

Kenraali Rommelin yksityisasunto, Heidenheim, Saksa, 27. toukokuuta 1940

Kenraali Erwin Rommelin yksityisasuntoon oli kokoontunut tusinan verran Saksan armeijan upseereita. He olivat kaikki kenraaleja tai everstejä. He olivat melko varmoja siitä, miksi suuresti arvostettu kenraali Rommel oli kutsunut heidät luokseen. Rommel aloitti kokouksen:

- Hyvät upseeriveljeni! Puhun lyhyesti, sillä korulauseisiin ei ole nyt aikaa. Rauha Englannin ja Ranskan kanssa astui voimaan eilen. Se, mitä valtakunnankansleri Hitler suunnitteli uudeksi suursodaksi jäi suutariksi. Ja kiitän Jumalaa siitä, että niin kävi.

- Mutta maatamme uhkaa edelleenkin vaara. Vaara idästä. Berijan johtama Neuvostoliitto voi muuttua vieläkin aggressiivisemmaksi kuin Stalinin johtama. Sillä on tarkoitus ottaa valtansa alle vähintäänkin koko Itä-Eurooppa. Ja sekään ei välttämättä riitä. Kun katsomme karttaa, koko maailman mittakaavassa, on koko Eurooppa vain pieni niemimaa Neuvostoliiton mahtavassa maamassiivissa. Berija ajattelee niin. Neuvostoliiton kommunistinen puolue ajattelee niin. Siellä ajatellaan, että Neuvostoliiton luonnolliset maantieteelliset rajat ovat Atlantin rannikolla.

- Upseeriveljeni! Olemme saksalaisia sotilaita. Olemme omistaneet elämämme Saksan ja saksalaisten elämän ja olemassaolon puolustamiseen. Suurin ulkoinen uhka meihin kohdistuu idästä, mutta puolustustehtäväämme estää sisäinen vihollinen. Natsipuolueen johdossa oleva Hitler on suuruudenhullu sekopää, joka haaveilee Saksan hegemoniasta Euroopassa. Ehkä laajemminkin. Hän otti aikalisän, kun amerikkalaiset tulivat Euroopan maaperälle, mutta hän ei ole luopunut suuruudenhulluista valloitushaaveistaan.

- Suurin uhka meitä kohtaan tulee idästä. Ja sitä uhkaa varten tarvitsemme länttä. Myös Yhdysvaltoja. Meidän on korjattava Saksa. Ja meillä on paljon korjattavaa. Olen saanut tietooni myös sen, että maassamme suunnitellaan ja on jo osittain pantu toimeen juutalaisten totaalinen kansanmurha. Edessänne on dokumentit, jotka todistavat asian. Mikäli tätä kansanmurhaa ei saada estettyä, maamme muuttuu maailman silmissä sadistiseksi hylkiövaltioksi, ja meidät tullaan jyräämään niin idästä kuin lännestä. Saksan kansalla ei silloin ole enää tulevaisuutta.

- Upseeriveljeni! Oletteko valmiit tulemaan mukaan? Riskit ovat suuret, mutta näen, että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa.

Kaikki paikalla olevat upseerit nyökkäsivät hyväksyvästi.

- Kiitän teitä. Ensiksi meidän on päästävä eroon Hitleristä. Ja sen jälkeen meidän on otettava valtiokoneisto haltuumme, kunnes se voidaan aikanaan siirtää takaisin siviileille. Suunnitelmani on seuraavanlainen…

*

Liinahamari, Petsamo, 5. kesäkuuta 1940

Luutnantti Oula Näkkäläjärven joukkue lähestyi Liinahamarin satamaa. Neuvostojoukot olivat vetäytyneet sieltä rauhansopimuksen mukaisesti ja Petsamon – Kirkkoniemen rintamalla taistellut Näkkäläjärven joukkue oli osa suomalaisten miehitysjoukoista. Reservin luutnantti Näkkäläjärvi oli sen Naima-Aslakin jälkeläinen, jonka tiputtelemalla pontikalla geologit olivat aloittaneet Kiirunan kaivoksen juhlistamisen joskus vuosikymmeniä aikaisemmin.

Toisin kuin sukulaisensa yleensä, ei luutnantti Näkkäläjärvi ollut hankkinut leipäänsä poromiehenä, vaan hän oli kouluttautunut historianopettajaksi, jota tointa hän oli hoitanut Kainuun kunnassa, kunnes pilliin vihellettiin ja kutsu kävi. Hän oli kunnostautunut jalkaväkijoukkueen johtajana taisteluissa äärimmäisessä pohjoisessa. Nyt hän oli – josta hän oli hyvin kiitollinen – enää miehitysjoukkojen upseeri. Eikä toimenpidettä voinut oikein kutsua miehitykseksikään, sillä hänen joukkueensa, muitten muassa, oli ottamassa haltuunsa vain tyhjiä rakennuksia. Suomalaiset siviilit oltiin evakuoitu jo ennen sotaa ja neuvostosotilaat vetäytyivät heidän tieltään.

Historianopettajana Näkkäläjärvi näki koko käydyssä sodassa tietyn ironian. Vuonna 1809 oli Venäjän tsaari Aleksanteri I määrännyt rajan sinne minne oli määrännyt. Sen määräyksen seurauksena oli aikanaan perustetun Suomen Tasavallan alueelle jäänyt maailman suurin rautakaivos, jonka arvo sotaa käyvässä maailmassa oli strategisesti mittaamaton. Siksi me saimme apua niin paljon kuin saimme. Jos raja olisikin vedetty vaikkapa Tornionjoelle, eivät länsivallat olisi nakanneet paskaakaan.

Näkkäläjärvi pisti holkkiin Työmies-tupakan, sytytti, ja veti nautinnolliset sauhut. Sauhuja vedellessään hän tuumi, että taisi käydä niin, että Aleksanteri I meni ja Suomen Sodan voittaessaan  voitti suomalaisten puolesta tämän tuoreeltaan käydyn sodan, jota oltiin talvisodaksi alettu kutsua. Niin kai se elämä menee. Kun yhden sodan voitat, sillä varmistat häviön seuraavassa. Jaahah, soppatykki näyttää saapuvan. Nälkähän tässä jo olikin…

82 comments:

Yrjöperskeles said...

Lukijalle: kirjoituksen inspiraationa oli mainion vakikommentoijan Vieraan asian tiimoilta esittämä ottiatuota-sottailu. Suuret kiitokset hänelle.

Ja juu, lapasestahan tämä lähti taas kertaalleen. Se vaan käy niin helposti näitä vaihtoehtohistorioita väsäillessä.

Kumitonttu said...

Kyllä oli mukava lukea - erinomainen kirjoitus!

Sotilaallisesti ajateltuna Talvisota tuli parikymmentä vuotta liian aikaisin. Jos Englannilla ja Ranskalla olisi ollut 1939 samanlainen ilmasilta kuin Amerikalla oli Berliinin saarrossa, ne olisivat oikeasti saaneetkin Suomeen lupaamansa divisioonat. Kun ilmasiltaa ei ollut, niin nyt ollaan tässä.

Närpes varg said...

Tämä asiantunteva ja letkeä esitys opettaa, että köyhää ei auta kukaan, mutta jos omistaa maailman surimman rautaesiintymän tai vaikkapa Persianlahden öljyn, ei kavereista ole pulaa.
Ykä vei tarinaa hienosti eteenpäin sillä oletuksella, että Suomi olisi ollut rikas.
Yksi asia jäi arveluttamaan: olisiko rikkaassa Suomessa tarvittu sisällissotaa? Olihan Ruotsissakin rikkaita ja köyhiä, mutta siellä ei sodittu. Toisaalta kyllä Venäjän vallankumous vaikutti meikäläisiin enemmän kuin Ruotsalaisiin. Ja "Suuren lokakuun" siivellähän nämä meikäläisetkin kapinoitsijat ratsastivat.
Yrjölle vielä, että anna vain asioiden lähteä lapasesta, ei se siitä kulu ja lukijat tykkää.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Kumitontulle ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.

Kumis: Tuosta ilmasillasta kävi vaan mielessä se, että entäs jos Yhdysvallat olisi reagoinut nopeammin? Vaikka jo vuonna 1939? Olisko säästytty paljolta pahalta? Ilmasillasta vielä sinänsä, nykymukuloitten lienee varsin vaikeaa hahmottaa, että Neuvostoliiton miehittämän sosialistisen Itä-Saksan keskellä oli kapitalistinen täysin eristyksissä oleva Länsi-Berliini. Neuvostoliittohan muuten yritti näännyttää sen Länsi-Berliinin nälkään silloin aikanaan. Pitäisikö tiettyjen poliitikkojen, jotka ovat jo 1970-luvulta alkaen huseeranneet Suomen politiikassa tuomita tämä? Se oli minun mielestäni melkoisen härskiä touhua se.

Närpes Varg: Joo, ei köyhän kohtalo kiinnosta. Silloin (sen oikeasti käydyn) talvisodan aikana lännenkin ”apu” olisi todennäköisesti pysähtynyt sinne Kiirunaan. Hittoako näistä tsuhnista. Vaan luulen, että se sisällissota olisi käyty, vaikka Suomi olisi ollut astetta vauraampi. Itsenäistyvien kansakuntien alkutaipaleeseen se sisällissota valitettavan usein vaan kuuluu. Ja silloin oli se lokakuun vallankumous, ja ilman muuta se vaikutti meille asti. Ehkä siltä rähinältä ei vain voitu välttyä. Minä olen punikkisukua, mutta olen hyvin tyytyväinen siitä, että sukuni hävisi. Sukuni voitto olisi tiennyt Suomelle huomattavan määrän pahaa.

Ja juu, lupaan että pidän jatkossakin lapaset löysällä.

Kari said...

Tykkään tämmöisistä pohdiskeluista, mielenkiintoinen voisi olla vaihtoehto-Suomi. Semmoinen huomio, ettei Yhdysvalloilla ollut 1939 kummoisiakaan ilmavoimia. Siksihän Japani pärjäsi alussa niin hyvin. Yhdysvallat kärvisteli lamassa koko 1930-luvun, eikä rahaa aseisiin ollut.
Itse asiassa Ranska oli vahvin maa. Norja oli melkein aseeton. Ei ihme, että Saksa sen niin helposti valloitti.
Stalinin syrjäyttäminen olisi ollut vaikeaa, hänhän oli juuri tapattanut korkeimmat upseerinsa, jostain luin, että kolmannes kenraaleista oli tapettu tai leireillä 1939 mennessä. Puolueen jäsenissä kato oli yhtä kovaa, Trotski oli oikeastaan ainoa uhka ja hän oli Meksikossa, kunnes Stalinin tappaja iski jääpiikin kalloon.
Rommel ei ollut vielä kovin tunnettu sotilas. Kenraalit muuten pohtivat Hitlerin syrjäyttämistä Tsekkoslovakian kriisin aikana 1938.

Anonymous said...

Hieno vaihtoehtohistoria Ykältä, jälleen. USA:n oikeamielisyyden päälle en tosin olisi noin paljon laskenut: taannoin julkaisemassaan kirjassa American Betrayal Diana West esittää - ja perusteleekin - vahvoja epäilyksiä siitä, että Neuvostoliitto solutti USA:n hallinnon avainpaikkoja 30-luvun alkupuolelta sodan jälkimaininkeihin asti. Tämä selittää monet strategiset ratkaisut, jotka pitkittivät sotaa, mutta hyödyttivät lähinnä NL:a. Tätä taustaa vasten ymmärtää hyvin myös Rooseveltin jälkeen toimeenpannut ns. kommunistivainot.
Terv. Achtung

Kumitonttu said...

Ykä, ilmasiltaa ei olisi kyetty 30-luvulla toteuttamaan. Ei ollut tekniikkaa (tutkien puutteista alkaen koneet muistuttivat enemmän Punaisen Paronin kaksitasoa kuin Toisen maailmansodan lopun pommikoneita) eikä varsinkaan logistista osaamista. Ei riitä että saadaan sotapojat härmään. Ne pitää myös ruokkia, ja kuten muistamme hyvin, Suomessa ei riittänyt ruoka edes omalle väestölle.

Venäläisten onneksi Suomi ei pyytänyt apua kun ymmärsi ettei apua tule ennen ku Puna-armeija on kerennyt laskea ilmat pihalle tsuhnista ja siirtää naiset Uralin taa orjiksi. Olisi Olof Palmenkin ollut kuule hankala selitellä äänestäjilleen, miten internationalismi on parempaa ku nationalismi.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Karille, Achtungille ja Kumitontulle & kiitos kommenteistanne. Selväähän on, että tässä on tekotaiteellisella vapaudella pistetty mutkia suoriksi ja kaikki huomautuksenne pitävät varmaankin paikkansa.

Kari: Mitä tulee Yhdysvaltain ilmavoimiin, niin varmaan kaikki lukijat tietävät että jenkit totesivat Brewster Buffalon sodan alussa Tyynellä merellä kelvottomaksi romuksi. Suomalaisten käsissä se sitten olikin ihan jotain muuta. Olisko suomalaisten koulutus ja taktiikka sitten parempi. Ihan sitä tautta laitoin juttuun suomalaisten pommikonelisäykseksi syöksypommittaja Dauntlessin, kun sekin toimi Tyynellä merellä (ja tässä on lisää tekotaiteellista vapautta, sillä Dauntless tuli käyttöön vasta 1940).

Jutussahan jenkkijoukot tulivat vähän niin kuin rauhan pantiksi. USA ei ollut silloin vielä niin kova tekijä, mutta Euroopassakin ymmärrettiin sen taloudellinen ja tekninen voima.

Rommelin laitoin juttuun siksi, kun se oli tuttu nimi. Vuoden 1940 keväällähän ei niitä ns. sankarikenraaleita vielä kauhean paljon tässä uudessa rähinässä ollut ehtinyt kertyä.

Achtung: Käsittääkseni Neuvostoliitto/Venäjä on aina ollut noissa vakoilu- ja solutussysteemeissä maailman huippua, joten tämän Westin väite voi hyvinkin pitää paikkansa.

Kumis: En minä ilmasiltaa Atlantin yli ajatellutkaan, vaan ihan laivaliikennettä. Amerikkalaisethan polkaisivat sen logistisen osaamisensa käyntiin kyllä sitten huomattavan nopeasti. Tässä kirjoituksessa ei pohdittu Yhdysvaltain sen hetkistä voimaa, vaan ajatusta siitä, mitä se parin vuoden kuluttua voisi olla. Jos Olof Palme olisi ollut Ruotsissa vallan kahvassa silloin, niin todennäköisesti Suomen ja Ruotsin raja oltaisiin suljettu, ettei yhtään ruotsalaista vapaaehtoista pääse ärsyttämään Rauhanvaltiota.

Anonymous said...

Sota on kyllä tekniselle kehitykselle kova katalysaattori.
Otsikosta tuli mieleen:
Pietari Suuri hattunsa polki

Jani Alander said...

Suomi Brewster pärjäsi paremmin kuin jenkkiversio, koska meikäläiset repivät koneesta lähes kaiken panssaroinnin pois, mikä paransi huomattavasti koneen lento-ominaisuuksia.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Anolle ja Jani Alanderille & kiitos kommenteista.

Ano: Oikeastaan tämän kirjoituksen työnimenä oli ”Kun Aleksanteri I talvisodan voitti”, ja se olis varmaan ollut parempi. Mutta sehän olis toisaalta spoilannut koko kirjoituksen idean.

Jani: Saattaa olla näin. Kurvatappelullahan niillä Brewstereillä pärjättiin. Mersuilla taas sillä heiluritaktiikalla.

Castor said...

Huima juttu jälleen kerran!

Omia tuntemuksia: äitini oli syntynyt Säiniön asemalla 1921 (virallinen syntymäpaikka jonkin virheen takia jutussasikin mainittu Kuolemajärvi), isä-Aleksanteri kuoli Viipurin ensimmäisessä pommituksessa 1939 ja haudattiin taskulampun valossa. Äitini keräsi 18-vuotiaana suomalaisia, (jäätyneitä) kaatuneita rintamalta haudattaviksi kotipaikkakunnilleen. Koti oli jätettävä, Jatkosota sujui viihtyisästi JSP:llä sairaanhoitolottana. Hän jäi leskeksi 1967, ja kasvatti yksin kolme poikaa, joista kaksi on kunnollista ja sitten minä.

Mitenkähän tuollainen elämä onnistuisi nykyisiltä siideriä ryystäviltä jokinorsuilta?

Brewsterista: kummisedällä, edesmenneellä lastenkirurgilla Mikko Pasilalla, oli tällä konetyypillä 5 pudotusta ja Mersulla samoin viisi.

Hertta Kuusinen sanoi, että meidän tiemme on Tsekkoslovakian tie, mutta kovasti näytetään olevan Kreikan polulla.

Anonymous said...

Hieno kirjoitus Ykältä taas kerran. Mutta nyt täytyy kysyä, että mikä tuo MC Tsuhna oikein on? Onko perustettu moottoripyöräjengi? Voiko siihen liittyä? Onko moottoripyörä välttämätön?

Anonymous said...

Bravo jälleen kerran vaihtoehtohistorian blogimestarille.

Mutta sitten asiaan: Jos tuo Aleksi I:n Kiirunan kaappaus olisi onnistunut, niin Suomessa olisi 1939 jo melkoisen kookas metalliteollisuus, eli sotatarviketta olisi saatu aikaan huomattavasti enemmän kuin silloin todellisuudessa oli. Eli silloin Suomi olisi ollut huomattavasti kovempi pala kuin oli, ja niilläkin tarvikkeilla oltiin ihan riittävän paha suupala vaikka vastassa oli sen ajan maailman suurin mutta huonoiten huollettu armeija.

Ja jenkkiarmeijoista sen verran, että vaikka ne eivät olekaan ns. synnynnäisiä sotilaita (vrt. Gurkhat sun muut), niin niillä riittää tulivoimaa ja logistiikkaa. Onhan sanottu, että amerikkalainen armeija on maailman parhaiten huollettu armeija. Kaikille riittää muonaa, kahvia, tupakkaa ja ammuksia.

"We don't need to outman you or outgun you. We just need to outlast you."

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Castorille, Ano1:lle ja Ano 2:lle & kiitos kommenteistanne ja kannustuksesta.

Castor: Oma sukuni, molemmilta puolilta joutui myös ottamaan ritolat Karjalasta. Toinen puoli Kannakselta ja tonen puoli Laatokan Karjalasta.

Näille tiedostaville siideripissiksille ei onnistu elämä edes syvän rauhan aikana, jos heidän halveksimansa ihmiset eivät heitä elätä. Saati sitten poikkeusaikoina.

Tuosta Karjalasta täytyy sanoa se, mitä olen sanonut ennenkin. Onhan se menetetty, eikä sitä saada takaisin, ellei Venäjä hajoa (1990-luvulla näytti vähän siltä) ja kun Venäjä teki sen Koiviston öljysataman, niin asia varmistui.

Mutta voi asiasta silti puhua ja muistuttaa. Se on vääryydellä vietyä maata. On tietysti kauhean muodikasta puhua, että hittoako yhdestä Viipurista. Jos Putin päättäisi hieman päivittää Pietarin turvallisuustilannetta, niin samat ihmiset puhuisivat, että hittoako jostain Imatrasta. Lappeenrannasta, Kouvolasta ja Kotkasta. Ja ehkä loppulaskussa että hittoako jostain Turusta, päästiinhän me Ruotsin puolelle karkuun.

Jos Venäjä haluaisi Suomen kanssa ystävyyttä ja luottamusta, se saattaisi neuvotella rajoista. Petsamosta, Sallasta, Laatokan Karjalasta ja Kannakseltakin niin, että raja saattaisi mennä vaikka linjalla Viipuri – Äyräpää – Taipale.

Mutta Venäjä ei halua naapureiltaan ystävyyttä ja luottamusta. Se haluaa pelkoa ja alistumista.

Ano1: MC Tsuhna on yleishyödyllinen yhteenliittymä, joka ottaa mielellään uusia jäseniä. Liittymiseen ei tarvitse kuin kopioida tuo logo, perustaa oma chapter ja lisätä sen logo omille kotisivuilleen/blogisivuilleen/whatever ja sen jälkeen linkittää asia MC Tsuhnalle. Tsuhna MC Huitsinnevadan secretary Kyrpä-Jooseppi hoitelee näitä asioita.

Ano2: Hyvin todennäköistä tuo. Jenkkien huollosta tuli mieleen se pätkä Band Of Brothers-sarjasta, missä heput lämmittivät säilykelihaa jollain priimuskeittimellä auton lavalla ja tuumivat, että huolto ei pelaa. Suomalaiset jätkät samana aikana olisivat varmaan katteleet sessiota turpa kuolassa. Vaan yleensäkin iso maa, isot volyymit. Yhdysvallat eivät varmaankaan voittaneet sotaa sotilaallisen osaamisensa takia, vaan siksi, että tavara ei loppunut kesken.

Miltton Friidman said...

Julkaisin juuri jälkipohdintoja kolmea suurta poliittista pääfilosofiaa vertailleeseen tekstiini.

Lue teksti täältä:
Jälkipohdintoja konservatismin, liberalismin ja libertarismin vertailuun

Alkuperäinen teksti tässä:
"The big three" suuressa syysvertailussa - konservatismi, liberalismi ja libertarismi

Jos siis olet "die hard" konservatiivi, liberaali tai libertaari, niin lue ko. tekstit ja laajenna horisonttiasi!

Tekstien lukemisen jälkeen et todennäköisesti pidä aatteestasi enää aivan NIIN LUJAA kiinni.

Miltton kuittaa.

Ensio said...

Mielenkiintoinen vaihetoehtohistoriaromaani on Robert Harrisin Kolmannen Valtakunnan Salaisuus. Siinä Saksa voittaa toisen maailmansodan, mutta elää katkerassa sissisodassa neukkuja vastaan.

Sallittu musiikki on jotain neutraalia eurohumppaa josta kaikki epäilyttävät ainekset on karsittu pois. Beatles (ihme kyllä) konsertoi Saksassa ja jonka musiikin kriitikot kuittaavat negroidina ulinana.

Jaska Brown said...

Varsin uskottavaa vaihtoehtohistoriaa. Nythän länsivallat eivät ilmeisesti olleet Suomen avuksi tulossakaan, kunhan henkseleitään paukuttelivat. Tai jos olisivat tulleet, niin olisi ehkä käynyt kuten Narvikissa. Mutta olisiko Hitler suostunut Molotov-Ribbentrop -hyökkäämättömyssopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa jättämään Suomen neukuille, jos Kiiruna olisi suomalainen kaupunki?

Eikä muuten unohdeta sitäkään, että tuossa tapauksessa Suomesta ei olisi lähdetty juurikaan siirtolaisiksi Ruotsiin 60-70 -luvuilla, kun kotimaassakin olisi ollut tarvetta teollisuustyövoimalle. Ja jos Kiiruna olisi jäänyt Suomelle, lätkämaajoukkue olisi pyyhkinyt jo 70-80 -luvuilla sveduilla jäätä, kun kiirunalaispelaajat Börje Salmingista alkaen olisivat olleet sinivalkoisissa sinikeltaisten sijaan.

Tuo rajojen synty oli menneinä aikoina ihan tuuripeliä. Miksi Suomella ei ole Jäämeren rannikkoa ilman Petsamoakin, on hauskasti kerrottu Kullervo Kemppisen eräkirjan Haltian harteilla lopussa. Petsamon itsensä itärajan merkinnässä suomalaiset puolestaan tekivät Neuvosto-Venäjälle pikku jäynää Tarton rauhansopimuksen puitteissa - tarina löytyy Valter Keltikankaan kirjasta Seitsemän tuntia erämaata.

Mitä ilmasillan toteuttamiseen 1940 tulee, niin USA huolsi Kiinaa 1942-45 ilmateitse Intiasta - Himalajan yli. Vaikeaa, mutta mahdollista. Eikä Berliiniäkään rapakon takaa huollettu.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Miltton Friidmanille, Ensiolle ja Jaska Brownille & kiitos kommenteistanne.

M.F: Mainoksenne on julkaistu.

Ensio: Joo, olen lukenut sekä kirjan että katsonut elokuvan. Ihan mielenkiintoinen pläjäys, tosin sanotaan noin puolesta välistä eteenpäin kirja (ja elokuva) muuttuu melko lailla tavalliseksi dekkariksi.

Jaska: Tuo mitä totesit aiheesta Saksa / suomalainen Kiiruna / Ribbentrop-sopimus oli kyllä erinomainen huomio, ja osaltaan pudottaa kirjoitukseni uskottavuutta. Saksa ei varmaankaan olisi ihan sormi suussa jäänyt katselemaan, kuinka maailman suurin rautamalmikaivos päätyy lännelle. Voi olla, että Saksa olisi tarjonnut Suomelle sotilasliittoa.

Ja totta on tuokin, että Suomesta tuskin olisi lähdetty tässä skenaariossa siirtolaisiksi Ruotsiin. En usko, että olisi käynyt toisin päinkään, sillä kyllähän Ruotsissa oli muutakin teollisuutta, ei se ollut pelkän Kiirunan varassa. Muuten, ajatus suomalaisesta NHL-legendasta ”Pertti Salmisesta” on aika hykerryttävä.

Täytyy muuten hankkia luettavaksi nuo mainostamasi kirjat. Alkoi kummasti kiinnostaa.

Tuo Himalajan ylitse kulkenut ilmasilta kertoo varsin hyvin Yhdysvaltain teollisesta voimasta. Operaation alkaessa käytössä oli 27 lentokonetta, kolme vuotta myöhemmin 640 konetta ja kyseessä oli kuitenkin vain yksi rintama muitten muassa.

Närpes varg said...

Käväistäänpä noilta verihurmeisilta kentiltä hetkeksi nykyajassa. Kysyn: Onko tämä vihapuhetta?
Hyvin menestyvän firman johtaja sanoo maahanmuuttajista: "Minulla on tänään kuutisenkymmentä ihmistä töissä. Jos he saisivat huomenna sosiaaliturvaa, kukaan ei saapuisi töihin."
Edelleen hän lausuu: En myöntäisi kenellekään tulijalle sosiaaliturvaa tai oleskelulupaa. Vain työluvan".
Ja vielä: "Pahinta rasismia mielestäni on se, että maahanmuuttajia ei kannusteta töihin, vaan heille opetetaan tukilomakkeiden käyttöä."

No niin, hyvät naiset ja herrat! Pitäisiko valtakunnansyyttäjän reagoida vai ei? Entä rouva Lipponen, marssi rasismia vastaan?

Kuka nuo mamu-kommentit tämän päivän lehdessä sanoi, selviää seuraavassa viestissäni.

Kumitonttu said...

Jaskan kysymys on tosiaan hyvä. Toisaalta voi asettaa vasta kysymyksenä, että olisiko Ruotsi mahdollisesti liittoutunut Suomen kanssa kun sillä ei olisi ollut Kiirunaa ja sitä kautta Saksan myöntämää puolueettoman maan asemaa. Puolueeton siis siinä mielessä, että maa ei jäänyt Saksan miehittämäksi. Eihän Sveitsikään varsinaisesti ollut puolueeton - tai Espanja - vaan ne selvisivät natsien miehitykseltä. Ilman Kiirunaa Ruotsia olisi voinut uhata miehitys Norjan ja Tanskan tavoin tai sitten Neuvostoliiton suunnasta, jos Suomen puolustus ei olisi kestänyt.

Kumitonttu said...

Kolosjoen kaivoksen tarina antaa osviittaa siitä, miten Saksa suhtautui Suomeen ja Ruotsiin omana etupiirinään, vaikka olikin jättänyt Suomen Ribbentrop-sopimuksessa Stalinille.

Ehkä Ruotsi olisi taipunut valtioliittoon tai ainakin sotilasliittoon Suomen kanssa ilman Kiirunaansa. Ja ehkä Ruotsi olisi ollut myötämielisen aktiivinen myös avaamaan kauttakulun englantilais-ranskalaisille joukoille siinä tilanteessa. Tiedä häntä.

vieras said...

Ykä on tainnut tehdä tästä semmoisen korkkari-tarinan.

Meneekö raja tarkalleen Kainuunjokea pitkin vai siinä mitä ehdotin, eli Kainuunjoen ja Luulajajoen puolivälin maastoa pitkin? Olisin kai aiemmassa viestissä voinut ehdottaa että pistetään raja saman tien Luulajajoelle joka toimisi rajana. Kai niitä tsuhni/mongoleja/finnejä on vielä niillä tienoilla?

Ennen kuin julkaisit tämän, niin sitä ennen en muistanut sanoa että mahdettaisiinko Petsamo saada silloin kun Aleksanteri II sen lupasi ekan kerran eli 1864, kun tsaari oli tehnyt rajasiirtoja kannaksella. Vai onko Ykä sisällyttänyt tuon tähän tarinaan mutta sitä ei tarvinnut erikseen mainita?

Toivottavasti tutkimuksia tehneet geologit älysivät että jos on mineraaliesiintymiä, niin ei pelkällä mineraalien keräämisellä ja poisviennillä ei pötkitä korkealle. Siksi tarvitaan mineraalialan jalostusteollisuutta ja sen kanssa pyörivää päähankintaa, alihankintaa ja näihin liittyviä palveluita, koulutusta, tieleellis-teknistä tutkimusta ja tuotekehitystä.

Janne Kivivuori on tuossa sosiaali-ja tarveysministeri. Tuohon aikaan oli nimike sosiaaliministeri. Ihan ekana oli sosialitoimituskunnan päällikkö koska ei ollut ministereitä vaan toimituskuntien päälliköitä. Sosiaali-ja terveysministerin nimike otettiin 1970 Auran hallituksessa. Jos ministeriössä oli kakkosministeri niin se oli apulaissosiaaliministeri, vuodesta 1944 ministeri sosiaaliministeriössä, ja 1970 alkaen ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä ja 1999 peruspalveluministeri. Tuon jälkeenkin on ollut käytössä "ministeri sosiaali-ja terveysministeriössä" siinä tilanteessa jos jollekin muulle ministerille on laitettu jokin tietty osio STM:n sektorilta. Pilkuviilausta mutta menköön...

Onko 1933 vallassa ollut hallitus Sdp:n vähemmistöhallitus vai onko siinä mahdollisesti Maalaisliitto ja Edistyspuolue? Kivivuorelais-henkinen Sdp piti varmaan päähuomiona työllisyyttä ja köyhäinhoitoa ja sairaanhoitoa. Se oli varmaan suhteellisen myötämielinen kauppaa, teollisuutta ja yrittäjyyttä kohtaan, sekä asevoimia ja maaseudun elinkeinoja kohtaan joten yhteistyö Maalaisliiton ja Edistyspuolueen kanssa luulisi toimivan näillä ehdoilla.

Köyhäinhoitoa ja sairaanhoitoa voitiin rahoittaa mineraalien keräämisen ja jalostuksen ansiosta kerätyillä tuloilla. Seuraavaksi voitiin myöskin sitten tarjota hilloa asevoimille. Kun on omia mineraaleja, niin niistä voi sitten itse valmistaa aseita. Kai tämä on sitten huomoioitu tarinassa, oma aseteollisuus?

Huomasin että tuossa oli ilmavoimien komentaja. Ihmettelin missä oli sotaväen päällikkö, eli se jota nykyään nimitetään puolustusvoimain komentajaksi. 1933-1939 siinä virassa oli Hugo Österman. Arvelin että hän olisi ollut se joka olisi suostutellut puolustusneuvoston puheenjohtajaa eli Marskia ja poliitikkoja.

Tuossa oli puhe Suomi-konepistooleista. Mites tietyt tsuhnien omat asetyypit, kuten Pystykorva, Ukko-Pekka, Lahti-Saloranta M/26?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lahti-Saloranta_M/26

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Talvisodan_aseet

Kinuskit olisivat ostaneet Lahti-Salorantaa:
Vuonna 1937 Kiina teki valtavan 30 000 kappaleen tilauksen 7,92 × 57 mm -kaliiperista Lahti-Saloranta M/26-32:ta. Tilatuista aseista vain noin 1 200 kappaletta toimitettiin perille Kiinan asekauppaa valvoneiden japanilaisten diplomaattisen painostuksen takia. Miten tässä vaihtoehdossa, riittäiskö tsuhlalla rohkeus myydä ne julkisesti? Tai salaa, virallisesti ei mitään tapahdu eikä sitä näy eikä kuule julkisesti missään. Kuitenkin tavara kuljetettaisiin Petsamon kautta koillisväylää pitkin ja jätetään maihin jossain kohdin? Ehkä laiva ei menisi Kiinaan asti, kun joutuisi kiertämään Japanin ja Korean. Oisko Vladivostok liian lähellä Japania? Toinen keino on sanoa Vanjalle että kun te ette taida tykkää nipponeista, niin maksamme provikkaa jos annatte meidä viedä nämä pyssyt kinuskeille Venäjän kautta?

Närpes varg said...

Mamujen työhaluja epäillyt yrittäjä oli yksityisen työnvälitysfirman omistaja, Somaliasta tänne muuttanut Abdi Osman. Hänen haastattelunsa julkaistiin tänään Keskisuomalaisessa. Juttu löytyy myös lehden nettisivuilta, keskisuomalainen.fi.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Närpes Vargille, Kumitontulle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Närpes Varg: Joo, kerkesin googlata nuo lauseet ja löysin tyypin. Nythän on niin, että jos suomalainen yrittäjä olisi sanonut nuo lauseet, niin seurauksena olisi taivaankorkee älämölö ja mahdolliset syytetoimet. Tässä tapauksessa seurauksena on vain syvä hiljaisuus, kun tyyppi ei toiminutkaan oletusasetuksen mukaan.

Kumis: Tässä riittää pohtimista puolin ja toisin. Pahin vaihtoehtohan olisi voinut olla, että Suomi olisi päätynyt Saksan ja Neuvostoliiton väliseksi taistelukentäksi ja koko maa oltaisiin ammuttu päreiksi. Minä olen muuten aikanaan tuota nyttemmin Nikkeliksi kutsuttua Kolosjokea katsellut livenä Norjan puolelta, semmosesta käytöstä poistetusta armeijan tarkkailupisteestä käsin, olikohan sen nimi nyt Höjde 96 tai jotain sinne päin. Melkoiset savuthan se paikka lykkäsi ja luonto siellä päin on käsittääkseni varsin heikossa mallissa.

Vieras: Juu, korkkarimeiningillä. Kun minä tässä tarinassa se päärajankävijä olen, niin laitetaan raja ehdottamallasi tavalla. Petsamo ja moni muu jäi tarinasta pois, kun se turposi muutenkin, mutta oletetaan että tässä versiossa tsaari piti lupauksensa ja se tuli korvauksena Siestarjoesta jo vuonna 1864.

Mineraalialan jalostusteollisuus kävi kirjoittaessa mielessä, mutta kun tietämys ei riitä, niin en ollut varma, kuinka nopeassa aikataulussa nuori valtio olisi sen saanut aikaiseksi.

Sallitaan pilkunviilaus, mutta annan tuon alkuperäisen tittelin olla Kivivuoren Jannella. Ehkäpä se tuossa versiossa olisikin ollut jo muutettu. Oletettava hallituskoalitio olisi tuossa varmaankin se SDP / Maalaisliitto / Edistyspuolue.

Tarinan Suomessa olisi varmaan ollut omaa aseteollisuutta enemmän kuin mitä tapahtuneessa todellisuudessa, mutta ei hirvittävän paljon enemmän, sillä sitähän ei kovin nopeasti pystyyn polkaista, ainakaan Suomen kokoisessa pienessä maassa. Tietysti olihan mulla takaraivossa pikkunen halu panna kokometallista rakennetut VL Pyörremyrsky-hävittäjät taivaalle pistämään Polikarpoveja käkättimeen mutta maltoin mieleni kumminkin.

Kyllähän Österman olisi ollut sotaväen päällikön pestissä edelleenkin, mutta laitoin ilmavoimien komentajan pohtimaan tilannetta ihan siksi, että ilmavoimien kalustojen vertaaminen tämän ja tapahtuneen todellisuuden välillä kuvasi hyvin tilanteen eroja kalustomäärään nähden. Niitä muita asetyyppejä tietysti olisi tehty yhtä lailla. Lahti-Salorannastahan on ollut puhetta iät ja ajat, että oliko se niin paljon huonompi kuin Degtarjev vai johtuiko aseen häiriöt vääristä varastorasvoista vai mikä oli. Luulen että ne Kiinalle tarkoitetut pikakiväärit oltaisiin tylysti myyty, asiasta ei olisi pidetty hirveää meteliä ja laivan kuormakirjoissa olisi lukenut että ”kappaletavaraa”.

Yleensä ottaen olen huomannut, että kun tällaisia tarinoita naputtelee, niin ideoita täytyy karsia, muuten juttu turpoaa tolkuttoman pitkäksi.

vieras said...

Missä määrin sitä teollisuutta saatiin aikaan jo autonomian aikana ja missä määrin tarvi odottaa omaan valtioon asti? Siis tässä tarinassa? Autonomian aika oli kohtalaisen pitkä rauhan aika. Meinaan kun tiettyä teollisuutta oli oikeallakin aikajanalla ehditty saada aikaan autonomian aikana ja 1920-30-luvuilla.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Minähän en ole mikään teollisuusekspertti, mutta epäilemättä tässä tarinassa Suomi olisi ollut hyvää vauhtia teollistumassa. Kun meinaan ihan tapahtuneessa todellisuudessakin teollisuutta kehitettiin jo autonomian ajalla ja se Outokummun kaivoskin aloitti toimintansa jo 1910-luvulla.

vieras said...

Tässä tarinassa jää Ruotsilta saamatta tuloja joita se sai oikealla aikajanalla kun myi Kiirunan malmia ja muuta malmia Saksaan.

Tässä tarinassa Ruotsin teollisuus ei pääse pyörimään ihan niin paljoa kuin oikeasti kun sillä ei ole noita Suomelle menneitä malmiesiintymiä. Toisaalta jos se pysyy tässä tarinassa sotien ulkopuolella 1809 jälkeen ja välttää joutumisen ykkösrähinään ja kakkosrähinään, niin kuin oikeasti pysyi ulkopuolella, niin hirveän pahasti ei jääne jälkeen.

vieras said...

Kenraalimajuri Belov epäili että generalissimus Stalinin kuolemassa olisi muitakin osapuolia kuin generalissimus itse? Oikeassakin historiassa on huhuja siitä miten Stalin kuoli, joten tässäkin varmaan on.

Meinaako Berija käynnistää puhdistuksia puolueessa ja asevoimien johdossa? Pyysikö Belov siirtoa Valko-Venäjälle siksi ettei olisi fyysisesti turhan lähellä Kremliä?

Aunuksen kannas tarkoittanee Laatokan ja Äänisen välistä aluetta? Miten paikalliset mahtavat tässä tilanteessa suhtautua siihen että alue liitetään Suomeen?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Jos siis puhutaan tästä kehittämästäni aikajanasta, niin ainoa muutos oikeaan on Suomen ja Ruotsin raja. Ja sen aikaansaamat vaikutukset Suomen teollistumisessa. Ja Ruotsihan siis oli säästynyt jo yli sata vuotta niin ulkoisilta kuin sisäisiltä rähinöiltä, yhteiskunta oli vakaa ja Suomea valmiiksi vauraampi, joten kyllähän Ruotsi olisi teollistunut hyvää vauhtia. Ruotsi olisi varmaankin kärsinyt Kiirunan menettämisestä suhteellisesti paljon vähemmän, kuin mitä Suomi sen saamisesta suhteellisesti hyötyi.

Stalinin kuolemasta voin kertoa, että sen sai aikaan NKVD, estääkseen käynnissä olevan sodan eskaloitumisen entisestään. Belov siirrettiin joukkoineen Valko-Venäjälle, sillä se suuri kahina Saksan kanssa nähtiin olevan vielä edessäpäin. Neuvostoliitossahan vielä tietenkin pelättiin, että Hitleristä eroon päässyt Saksa yritti vehkeillä länttä puolelleen mahdollisesti ja ehkä väistämättömästi edessä olevaan sotaan, ja varmaankaan Neuvostoliitossa ei kovin väärässä tässä oltukaan. Ehkäpä toinen maailmansota ei tässä aikajanassa varsinaisesti ollut vielä alkanutkaan, vaan käydyt kahinat olivat vielä vain harjoittelua.

Aunuksen kannas joo tarkoitti juuri sitä. Minä en todellakaan osaa sanoa, mihin valtioon itä-karjalaiset silloin olisivat luontevimmin halunneet kuulua. Luulen, että asiaa heiltä kyseltiin oikeassakin aikajanassa kaikkein vähiten. Mutta joka tapauksessa Kirovin radan länsipuolinen alue oli silloin vielä melko vahvasti karjalaisten asuttama, ja tuoreet Stalinin vainot olivat muistissa, joten en usko, että he varsinaisesti olisivat asiasta protestoineetkaan.

vieras said...

Miten tuossa oli Suomen laivasto onnistunut meritaisteluissa Itämerellä tai Jäämerellä? Oliko Petsamossa tai Kirkkoniemellä jokin laivasto-osasto tai edes merivartiosto? Mahtoiko Ranskalla olla laivoja vai oliko Britannian laivasto pääroolissa noissa meritaisteluissa? Itämeren meritaisteluista ei ollut mainintoja.

Entä vapaaehtoiset sotilaat Ruotsista, Virosta ja jostain muualta? Entä Ranskan muukalaislegioona?

Rommelin toiminta on sitten se mikä tekee hommaan vielä lisää käänteitä. Jos hän saa Hitlerin hengiltä ja siellä on nujakoita Rommelin ja Hitlerin kannattajien välillä niin siinä on käymistila. Jos Rommelin ryhmä voittaa eikä aio hyökätä Venäjälle ja jos Venäjä ei aio hyökätä Saksaan niin siinä voi olla pattitilanne ja näin kylmä sota. Se on sitten hermopeliä.

vieras said...

Ilmasilta ei varmaan käynyt sotilaiden eikä raskaan kaluston kuljetuksiin vuonna 1939. Ei silloin tainnut olla kovin isoja ja raskaita rahtikoneita, siis jotain Antonov 124:sta. Ilmaa pitkin pääsivät enimmäkseen taistelukoneet ja pommikoneet. Sen ajan rahtikoneilla tai laskuvarjokoneilla ois varmaan voinut viedä äijiä mutta tuon sotakaluston kanssa oli sitten eri hiomma. Siihen raskaaseen kalustoon tarttis laivat, junat ja menevät kuorma-autot.

Mutta Ykä olikin suunnitellut tuon niin että Norja oli salaa neuvotellut ja suunnitellut Englannin ja Ranskan kanssa joukkojen sijoittamisesta omalle maalleen ja valmiina siirtymään Suomen puolelle. Siinä oli sen verran ehditty aikaa käyttää.

Miten Ykä arveli, kun noista vapaaehtoisista oli puhe, että oliko tsuhnien apuna vapaaehtoisia turskia, joko omissa osastoissa tai brittien, ranskalaisten tai suomalaisten osastoissa? Jos Norja oli virallisesti julistanut sodan Stalinille, samaan aikaan kuin Englanti ja Ranska, niin siinä voisi ihan omissa nimissä olevia joukkoja viedä.

Ruotsin osalta on kiinnostavaa se että yrittääkö se olla sotilaallisesti puolueeton niin kuin oikeasti oli, vai päästääkö se brittien ja ranskalaisten joukot maaperälleen, Saksan ja toisaalta myös Neukkulan varalta? Luulisi että Englanti ja Ranska varmaan ois älynyt sen että Saksa voi Ruotsin kautta haluta rohmuta Kiirunan malmia.

Tuosta ruokahuollosta sotilaille ja siviileille, että miten tsuhnien sota-ajan maatalous olisi tässä tilanteessa mennyt? Entäs ruoka-apu Englannilta ja Ranskalta? Niillä kun oli ainakin Atlantin meriyhteydet valvonnassa että voi tuoda niitä pitkin.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras.

Viesti 1: Nyt täytyy tunnustaa, että minulla tuo laivastopuolen osaaminen on sitä kaikein heikointa osa-aluetta tässä. Uskoisin, että suomalaisilla olisi Petsamossa ja Kirkkoniemellä kai lähinnä merivartiostoa, sillä Jäämeren laivastolle ei olisi meistä tuskin ollut vastusta vaikka olis yrittänyt enemmänkin. Kuninkaallinen laivasto sitten ottaisi näissä tapahtumissa taisteluvastuun. Itämerelle taas englantilaisilla tai ranskalaisilla ei olisi ollut pääsyä, sillä saksalaisethan olisivat ampuneet kipot upoksiin viimeistään Juutinraumassa.

Ruotsista olisi varmaan tullut vapaaehtoisia sen verran mitä tuli oikeastikin. Virostahan taas Soomipoised aktivoituvat oikeassa maailmassa vasta jatkosodan aikana. Olisivatkohan muukalaislegioonan miehet olleet laukomassa niitä Laatokan Karjalan motteja?

Mitä Rommelista veikkaat (olisiko Rommel ollut sinänsä johtaja) pitää varmaan kutinsa ja siitä tilanteestahan varmaan voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan.

Viesti 2: Kakkosrähinän tunnettuja ilmakuljetusjuhtiahan olivat lännen DC-3 ja akselivaltojen Ju-52 eli Tante Ju, mutta varsin pienethän niissä ne kapasiteetit nykykoneisiin verrattuna olivat. Niin kuin totesitkin, niin salaisen sopimuksen mukaan lännen joukot tulivat Norjaan laivoilla.

Luulisin, että norjalaiset ainakin alkuun olisivat tyytyneet mobilisoimaan joukkonsa ja miehittämään Ruijan itärannikon, ettei itänaapuri saisi päähänsä yrittää maihinnousua.

Ruotsin kohdalla tässä olisi hyvinkin monta vaihtoehtoa. Varmaan se ainakin yrittäisi olla puolueeton.

Suomalaisilla olisi tietysti jonkun verran varmuusvarastoja, mutta kesään asti venynyt sota olisi haitannut kevätkylvöjä ja varmasti aiheuttanut ruokapulaa seuraavana talvena. Uskoisin että Narvikin satama ja sitä eteenpäin menevä malmirata olisi ollut yksi suomalaisten henkireikiä.

vieras said...

Onko Ranskan laivoja mukana Jäämeren kahinoissa? Pääseekö kuninkaallisen laivaston laivat Murmanskiin, tai vaikka Arkangeliin asti?

Eikös tuo Saksan yritykset upottaa kuninkaallisen laivaston ja Ranskan laivat Tanskan salmiin edellyttäisi sitä että Saksa olisi julistanut sodan Englannille ja Ranskalle? Vai onko kyseessä julistamaton sota, joka ei ole alkanut eikä loppunut, joten se voidaan haluetessa aloittaa heti ja halutessa lopettaa saman tien, kun virallisesti sitä ei ole?

Tuossa ylhäällä lukee että Laatokan Karjalassa motteja ampui ranskalainen alppidivisoona. Jos ranskalaisilla olisi muukalaislegioonan sotilaita, niin olisiko ne tuolla mukana vai jossain toisaalla?

Entäs miten paljon arvioit talvisodan ulkomaista apua tässä tarinassa verrattuan oikean aikajanan talvisotaan? Italian avusta on ollut puhetta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_ulkomainen_apu

vieras said...

Minun piti lähettää semmoinen viesti jossa pähkäilin hevosten käyttöä mutta ilmeisesti en sitä lähettänyt. Tässä sitten. Mikä on Ykän arvio hevosten käytössä tässä tarinassa, verrattuna oikean aikajanan tapahtumiin? Oikealla aikajanalla kakkosrähinän kaikilla osapuolilla oli hevosia käytössä. Käyttö oli tietysti ratsuhevonen, työhevonen, ja jos hevonen kuoli niin siitä saatiin syömistä.

Entäs aasit, muulit tai muuliaasit? No ehkä se kuullostaa kuin kyseessä olisi jonkun mehikaano-hahmon kulkupeli+vetojuhta+kantojuhta kombinaatio jossain Tex Willer-tarinassa. Länkkäri-elokuvissa on just noita muulilla kulkevia mehikaanoja.

Entäs koiravaljakot, porojen vetämät pulkat ja kirjekyyhkyt?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras.

Viesti 1: Niin kyllähän tässäkin aikajanassa Englanti ja Ranska julistivat sodan Saksalle, joten Ranskan laivasto varmaankin vahti saksalaisia ja britit olivat jäämerellä. Vaikka brittilaivasto oli tietysti voimakas, en usko niitten päässeen Murmanskiin saakka. Olihan sitä kalustoa naapurillakin.

Nyt kun miettii tuota muukalaislegioona, niin kovatasoisina ammattisotilaina niitä varmaankin oltaisiin pidetty jonkunlaisena päämajan reservinä, joita olisi heitetty sitten avustamaan oikein pahoihin paikkoihin, esim. tekemään vastaiskuja vihollisen läpimurtoja vastaan jne.

Ehkä sitä yleistä ulkomaista apua olisi ollut jonkun verran vähemmän, johtuen sitä, että Englanti ja Ranska olisivat jo virallisesti Suomen liittolaisia.

Viesti 2: No nyt täytyy sanoa, että mulla loppuu mielikuvitus. Mulle kun hevosen luontainen olomuoto on metvursti.

vieras said...

Sota on usein tekniselle kehitykselle katalysaattori, jos tekniikkaa voi käyttää rauhan aikana rauhanomaisissa tarkoituksissa. Ei sotaa kuitenkaan kannata toivoa sen takia että se kehittäisi uutta tekniikkaa. Ideaalia olisi kehittää tekniikkaa rauhan ajan oloissa, tieteellis-teknisen tutkimuksen ja yritysten käymän kilpailun kautta.

Jos Englanti ja Ranska ovat julistaneet sodan Saksalle niin onko kyse siitä että sotatilasta huolimatta osapuolet välttävät toisiaan ja olemaan joutumatta taisteluihin? Saksa siis pyrkii vahtimaan ettei Itämerelle pääse, ja Englannin ja Ranskan laivat taas vahtivat etteivät Saksan laivat pääse pois Itämereltä? Saksa tyytyy seuraamaan peliä sivussa?

Mahtaneeko Saksa viitsiä hyökätä länteen eli Ranskaan jos Ranskan sotateollisuus pyörii täysillä? Ehkä Saksa tyytyy lisäämään joukkoja rajalle ja vahtii sitä? Jos Rommel saa Hitlerin nirhattua niin siellä on jonkin aikaa käymistila joka vie osan huomiosta muitten sodista.

Pystyykö siihen kukaan sanomaan mutta oliko natsihallinto semmoien että oliko sillä mitään edellytyksiä toimia "puhtaissa" rauhan ajan olosuhteissa, tai edes kylmän sodan tyyppisissä diplomaattisissa ja poliittisissa sodissa joissa pelataan hermopeliä? Miten Rommel olisi tässä tarinassa miettinyt tätä vaihtoehtoa? Rommel ei edes ollut natsipuolueen jäsen missään vaiheessa. Ei hän ehkä tykännyt juutalaisista muttei ollut innostunut juutalaisten uunittamisesta. Varmaan Rommelin ryhmässä olisi niitä jotka kuuluivat Operaatio Valkyyrian suunnittelijoihin ja toimeenpanijoihin.

Tuosta Laatokan ja Äänisen välisestä alueesta, että jos paikalliset tsuhnasukuiset haluisivat liittyä Suomeen niin kelpaa, mutta jos ei niin ei pakolla. Jos se liitettäisiin niin jokin ylimääräinen osasto vahtimaan sinne. Petroskoi nimettäneen Äänislinnaksi. Olisin ollut myös valmis tyytymään talvisotaa edeltäneisiin rajoihin, ettei Vanjalle iskisi mahdoton kostonhimo myöhemmin.

Osasyy oikealla aikajanalla tapahtuneelle maaltapaolle oli karjalaisten evakkojen asuttaminen, ja siitä johtunut tilojen pilkkominen, mistä syystä monet maatilat eivät olleet kannattavia. Luovutetuille alueille jäi merkittävää teollisuutta. Siksi maalaisten piti mennä kaupunkiin, usein Etele-Suomeen ja Ruotsiin.

Tässä vaihtoehtoisessa tilanteessa kun on Karjala ja Petsamo, samoin kuin Kainuunjoen pohjoispuoli, niin teollisuussektorin ja palvelusektorin työllistävä merkitys on suurempi. Ne jotka eivät työllisty maa-ja metsätalouteen (sisältää myös riista-ja kalatalouden), heille ei tästä syystä ole ole kummempaa pakottavaa tarvetta mennä Ruotsiin tms. johonkin. Työllistää se jälleenrakennuskin suoraan ja välillisesti vaikka ei olisi ollut aluemenetyksiä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras.

Kommenttisi ensimmäisestä kappaleesta olen täysin samaa mieltä.

Oikeassakin aikajanassa sota oli sitzkriegia kesään 1940 saakka, joten Länsi-Euroopan kohdalla ei asiat paljon muuttuneet. Kyttäilyä se oli silloin ja kyttäilyä tässä aikajanassa ja ainut paikka, missä mitään tapahtui oli Suomi.

Minä luulen, että mikäli sotilaat olisivat saaneet Hitlerin pois pestistään, he olisivat pyrkineet välttämään hyökkäystä länteen ja päinvastoin pyrkineet rauhaan, koska uhka idästä oli kuitenkin ilmeinen. Tässähän ei olisi Hitlerin nirhaaminen riittänyt, vaan itse natsipuolue olisi kyllä pitänyt jollain tavoin ruunata.

Minä luulen, että kyllä natsihallinto olisi varmaan pystynyt toimimaan ns. puhtaan rauhankin aikana. Toimihan neuvostokommunismikin vuoteen 1991. Tai siis voisin tarkentaa, että olisivat pystyneet olemaan olemassa, mikä ei välttämättä tarkoita samaa kuin toimiminen, mutta tästähän pystyisi jaarittelemaan maailman tappiin. Voi olla, että natsipuolue olisi aikaa myöten muuttunut teknokraattisemmaksi ja virkamiesmaisemmaksi (lue: vähemmän univormuja ja paraateja). Mikäli natseilla tuossa vaiheessa olisi ollut vähintäkään järjen tynkää, ne olisivat lopettaneet välittömästi juutalaisvainot. Tosin vuonna 1940 oli varmaankin jo peruuttamaton vahinko päässyt tapahtumaan ja juutalaisväestö olisi pyrkinyt muuttamaan Saksasta pois.

Tuosta rajasta: kirjoituksessa Suomen raja ei edennyt noin pitkälle. Petroskoi olisi jäänyt naapurille, sillä myös Kirovin (Muurmannin) rata olisi jäänyt heille. Siitähän naapuri ei missään tapauksessa olisi luopunut kuitenkaan. Ehkä raja olisi mennyt karkeasti ottaen linjalla Suojärvi – Prääsä – Vaaseni – ja siitä sitten Syväriä pitkin Laatokalle. Rautatieyhteys Leningradista Murmanskiin oltaisiin naapurin toimesta haluttu ilman muuta säilyttää, vaikkei tässä aikajanassa mistään Amerikanavusta ollut tietoakaan.

Kaksi viimeistä kappaletta: totta joo. Ja tietysti tässä aikajanassa suurelta osalta miespuolista väestöä ei olisi mennyt rintamalla viittä vuotta vaan huomattavasti vähemmän.

vieras said...

Minkälainen rooli on Ykän sukulaisilla tässä tämän tarinan sotatapahtumissa? Esimerkiksi molemmat isoisät ja Tane jos ne olivat noilla keikoilla? Muistatko että oliko jompikumpi ukeista puhunu sotajuttuja?

Minun toinen ukki oli koko sodan jossain parantolassa kun sillä oli jokin vaiva eikä hän käynyt sotaväkeä missään vaiheessa. Toinenkaan ukki ei ollut edes käynyt sotaväkeä. Hän kirjotti 1928 joten olisi tuossa välissä ehtinyt rauhassa suorittaa sotaväen ja ehkä käydä kertausharjoituksissa. Hän oli lääkäri joten häntä ei laitettu pyssyn kanssa menemään. Sota-aikana hän yleni lääkintämajuriksi, mikä kuulostaa hyvin jännältä, miten hän niin ylös pääsi.

No, missä sitten Tanhuavvaari olisi tällä aikajanalla? Noihin aikoihin se taisi olla hiukka nuorempi kuin Yrjö-kirjoissa mutta kuitenkin selvästi sotakuntoisen miehen iässä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Siitä, puhuivatko ukkini sotajuttuja en pysty sanomaan mitään, sillä molemmat kuolivat ennen kuin itse synnyin. Toinen ukeista oli talvisodassa Taipaleessa ja jatkosodassa Itä-Karjalassa. Toinen oli sen verran iäkkäämpi, että ymmärtääkseni sorvasi kranaatinkuoria tehtaassa tai jotain sinnepäin. Tane ei olisi tähän aikajanaan ehtinyt sotimaan, sillä hän aloitti kyseisen savotan vasta jatkosodassa asemasodan aikana.

Eiköhän ne sodan aikana ole lääkäreistä tuumineet, että riittää kun osaa lääkärin hommat. Siihen kun harvemmin ampumista tarvitaan. Tapasin minäkin inttiaikana Lapissa erään sotilaslääkärin, joka ei ollut käynyt armeijaa, mutta oli muistaakseni kapteenin arvoinen sotilasvirkamies.

Tanhuavvaari? Syrjäisten seutujen sanavalmis sälli. Jotenkin minusta tuntuisi, että Tanhuavvaari oli talvisodassa Suomussalmella ja jatkorähinässä jossain Kiestingin suunnalla.

Anonymous said...

Nämä vaihtoehtohistoriat ovat hauskoja. Mutta ei tarvitse kuvitella niinkään rajua vaihtoehtoa kuin Kiirunan kuulumista Suomeen.
Ajatelkaapa, jos Kieltolaki oltaisiin kumottu vain kolme vuotta aiemmin. Silloin Suomen valtion luottokelpoisuus, koronmaksukyky ja maksutasapaino olisivat olleet yhtä hyvässä kunnossa kuin 1939 jo vuonna 1936. Silloin:
* Valtion Tykkitehdas olisi perustettu kaksi vuotta aiemmin ja sillä olisi ollut täysi konekanta jo 1938.
* Lahden panssarikivääri, eli Norsupyssy olisi ollut valmiina jo kesällä 1938. Koko projektihan oli siitä kiinni, että 22 millin hylsylle ei löytynyt puristinta.
* Talvisodassa 400 ps-kivääriä + 40.000 panosta olisivat pysäyttäneet silloiset neuvostopanssarit jo alkuvaiheessa.
* Ne työstökoneet, jotka olivat Norjan satamissa, olisivat olleet hajautettuna eri tehtaisiin jo vuonna 1938.
´* Tampellan vm 38 kranaatinheitintä ja siihen kranaatteja olisi ollut moninkertainen määrä.

Noillakin eväillä Kannaksen viivytysvaihe olisi pidentynyt viikosta 4-6 viikkoon. Kitelän ja Kuhmon motit eivät olisi syntyneet niin syvälle ja Kolatselän tien motit olisi tuhottu nopeammin.

... ja neuvostokenraalit olisivat huomanneet, että heillä on huopatossuilla varustettu armeija kiinni kevään kelirikossa.

vieras said...

Kainuunjoki on tässä alhaalla

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/ed/Kalixälven_position.png

Norrbottenin läänin kunnat nykyisillä rajoilla.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c0/Norrbotten_County.png

Tässä kävi mielessä että jos silloin olisi halunut ne alueet niin että niihin sisältyvät Haaparanta, Kainuu, Ylikainuu, Ylitornio, Pajala ja Kiiruna nykyisillä rajoilla, niin olisiko riittänyt että joki on raja, vai että tarvis laittaa raja tois puol jokke. Tarttis kattoo onko Kainuunjoki rajajokin noille kunnille, vai meneekö joki noista kunnista läpi, eli kunta on molemmilla puolilla jokea.

Sekin tarvis kattoo minkä kuntien läpi Luulajanjoki menee.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/3d/Karta_Lulealven_position.gif

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Anolle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Ano: No hemmetti. Tuohan voisi olla jopa mahdollista. Ryyppäämällä rautaa rajalle. Tuo olisi tietysti vielä vaatinut sen, että noin vuonna 1936 olisi päättäjät tajunneet, että rähinä on tulossa, ja siihen pitää varautua nyt eikä viidestoista päivä.

Vieras: Kiitos linkeistä. Noin yleensä ottaen Aleksanteri I olis voinut olla pikkusen ahneempi silloin aikanaan. Vaan tuohonhan voi vielä todeta, että meilläkin vedettiin rajat aikanaan niin kuin siirtomaaherrat tekivät Afrikassa. Toi läntti sulle ja toi mulle ja kansallisuuksien jakautumisesta ei pahemmin piitattu. Tietysti Afrikan kansallisuuskartat ovat aika tilkkutäkkiä, joten rajojen tekeminen niitten mukaan oliskin sitten hikinen homma.

vieras said...

Pitäisi jostain kaivaa kielten ja murteiden puhujia koskevia karttoja noilta ajoilta missä niitä oli eniten.

Tässä kun haaveilen Kainuunjoesta ja Luulajajoesta niin huomasin että tuolla Kiirunan naapurissa on Jällivaara ja sielläkin on malmiesiintymä, joka ei taida olla ihan niin kuuluisa.

vieras said...

Ykälle on tarjolla taas rajankäyntihommia menneisyyteen. Poimin taas kartan. Jos raja menisi pelkän Kainuunjoen mukaan jokin kunta voi mennä poikki jos joki menee kunnan halki. Suunnittelin tätä niin että valmiin kunnan kuntarajasta tehtään valtionraja. Kartassa ei näytä olevan kuntia vaan pastoraatteja. No, ehdottamani valtionraja olisi laitettu kulkemaan Kainuun pastoraatin ja Råneån (Rooneo) pastoraatin välistä rajaa pitkin, Ylikainuun pastoraatin ja Råneån pastoraatin välistä rajaa pitkin, Ylikainuun pastoraatin ja Luulajan Lapin (Lappmark) välistä rajaa pitkin, sekä Tornion Lapin ja Luulajan Lapin välistä rajaa pitkin. Näin saadaan pastoraatit eli tulevat kunnat sellaisinaan. Zoomaa niin huomaat. Tämä raja kelpaisi ja saataisiin enemmän tsuhni/mongoleja/finnejä mukaan. Jos tyydyttäisiin näihin rajoihin, niin Narvikista Kiirunan kautta menevä malmirata menisi varmaankin Kainuun kuntaan.

Jäisikö silti tsuhnia/mongoleja/finnejä Ruotsin puolelle? Jällivaarakin jäi vaivaamaan kun sielläkin on mineraaleja ja oikean aikajanan Malmbanan menee sitä kautta Luulajaan. Tällöin vaihtoehtona on laittaa valtionraja menemään Luulajan pastoraatin ja Piitimen pastoraatin välistä rajaa pitkin, Luulajan Lapin ja Piitimen pastoraatin välistä rajaa pitkin, sekä Luulajan Lapin ja Piitimen Lapin välistä rajaa pitkin. Näin saatiin lisää tsuhni/mongoleja/finnejä mukaan.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras, ja kiitos tuosta kartasta. Minä en ole tommoseen hallinnolliseen karttaan ennen törmännytkään. Nuo on muuten aika hauskoja nuo nimet. Panin merkille, että Pohjois-Pohjanmaan rannikolla on paikka nimeltä Salo, ja ihan muuallahan se nykyisin on. Mikähän tarina siihenkin sisältyy?

Vaan aika lailla viivoittimella vedettyjähän nuo on nuo kunnanrajat tuossa. Vesistöjä ei vissiin ole rajoina käytetty.

vieras said...

Pastoraatti tarkoittanee seurakuntaa. Silloin kun nuo olivat Ruotsin hallinnassa niin ehkä Ruotsi arveli että sama miten noiden rajat menevät kun ne kaikki ovat kuitenkin Ruotsin hallinnassa. Jos olikin alkujaan tarkoitus että jokin vesialue sijaitsee kokonaan jossain kunnassa/seurakunnassa/pitäjässä tms.? En vieläkään ole löytänyt karttoja jossa näkisi sekä noita jokia että kunnanrajoja niin näkisi onko rajana joki vai onko joki kunnan sisällä...

Ei vesi ole ihan aina sopiva kunnanrajaksi. Mitä jos vaikka Turun ja naapurikunnan välinen raja olisi Aurajoella? Silloin Turku ei enää jatkuisi "tois pual jokke". Turku on aina tainnut olla sekä täl pual jokke" että "tois pual jokke".

vieras said...

Jos Rommelilla menee huomiota Hitlerin ja hänen kannattajien nirhaamisessa ja natsipuolueen rauhoittamisessa niin missä määrin siinä on sisällissodan tai ainakin jonkinmoisten levottomuuksien vaara?

Oikean aikajanan talvisodan aikana Molotov oli ulkoasiain kansankomissaari ja Vorosilov oli puolustuksen kansankomissaari. Vorosilov sai potkut talvisodan kehnomman menestyksen takia.

Entäs Berijan hallitsema Neuvostoliitto, puhdistuksia puolueessa, asevoimissa, vakoiluorganisaatioissa, ja muussa hallinnnossa? Jos noihin ryhtyy kovakouraisesti ja jos siinä kohtaa vastustusta niin siitäkin voi saada kahakoita aikaan.

Tässä tarinassa talvisodan päätyttyä ulkopuoliset voivat istua sohvalle ja ottaa mukaan popcornia ja limpparia ja katsoa esitystä Saksan ja toisaalla Neuvostoliiton näyttämöllä.

Miten tämän tarinan talvisodassa, oisko siellä ollut Saksasta paenneita juutalaisia jotka Suomi, tai sitten Englanti tai Ranska olisi värvännyt sotilasosastoihinsa tai kotirintaman palvelukseen? Oikealla aikajanalla talvi-ja jatkosodassa oli juutalaisia. Heillä oli rintamalla kyhätty synagoga. Erikoista oli siinä että jatkosodassa ne olivat tekemisissä niksmannien sotilaiden kanssa.

Entäs valkoiset emigrantit, jotka olivat paenneet Leninin vallankumousta ja sitä seurannutta sisällissotaa? Jotkut pakenivat Suomen kautta ja jatkoivat matkaa, mutta joku myös jäi. Mitä heille tehtiin tässä tarinassa Suomessa?Laitettiinko ne sotimaan, vai toimimaan jossain kotirintaman palveluksessa kuten työpalveluksessa aseteollisuudessa vai laitettiinko ne internointiin?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Vaikeita kysymyksiä. Mitä nopeammin, röyhkeämmin ja aggressiivisemmin vakiinnutetaan valta tommosisssa yhteiskunnissa, niin sen varmemmin kai vältetään levottomuudet. Ja ehkäpä tuommosissa yhteiskunnissa vaan haluttiin se Suuri Johtaja. Se, kuka se oli, oli ehkä toisarvoista.

En usko, että tässä aikajanassa olisi ollut juutalaispakolaisia sen enempää kuin oikeassakaan. Jatkosodassahan muuten muutamalle suomalaiselle juutalaissotilaalle oltaisiin myönnetty rautaristi, mutta ne eivät (ymmärrettävistä syistä) ottaneet niitä vastaan. Venäläisemigranteista en osaa sanoa mitää. Kaipa niitä rintamalla oli, niin kuin oli juutalaisia ja tataareitakin, ja Venäjältähän ne alun perin tulivat nekin.

vieras said...

Mikäs tuo skotlantilainen prikaati on? Se varmaan löyty täältä?

http://en.wikipedia.org/wiki/Category:Military_of_Scotland

Miten hyvin Ykällä on hallussa skotlantilainen sotahistoria?

Mahtoiko skotlantilaisessa prikaatissa olla Sean Conneryn, Roope Ankan tai Angus MacGyverin sukulaisia? Joutoaikoina visukintut varmaan soittelivat säkkipilliä?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Täytyy sanoa, että mulla on Skotlannin sotahistoriasta varsin hatarat tiedot. Lisäsinpähän skottiprikaatin ihan stetsonista. Siinä kun oli, no, enemmän Skotlantia. Eiköhän MacAnkat lie osallistuneet tuohonkin kahinaan. Roope itse lienee niin vanha, että oli ykkösrähinässä länsirintamalla.

MacGyverista on vaikea sanoa, koska sitä on vaikea hahmottaa. Minä kun en ole aikoihin mieltänyt näyttelijä Richard Dean Andersonia MacGyveriksi, vaan Stargate-sarjan eversti Jack O´Neilliksi.

vieras said...

Jack O'Neill kuullostaa irlantilaiselta. Samoin Harry Callahan ja Al Bundy on merkitty irkuksi. Jos kyseessä on kuitenkin amerikanirkut niin heidän sukulaisia on sitten ollut noissa laivoissa joilla viedään amerikkalaisten joukkoja.

Jos jokin Irlannin irlantilainen vapaaehtoinen sotii brittien asevoimissa niin siellä.

Irlannin toiminnasta kakkosrähinän aikana:

http://en.wikipedia.org/wiki/Irish_neutrality_during_World_War_II

Abraham Simpson eli Homer Simpsonin isä on sen ikäinen että on voinut olla noissa amerikkalaisjoukoissa. Sitä en tiedä onko hän taustaltaan irkku vai mikä.

Tanhuavvaarista vielä että se on varmaan Pirkanmaalainen. Yrjö-kirjat on näköjään tehty Längelmäen murteella. Pitkän tauon jälkeen Yrjö-tarinoita on taas julkaistu mutta nyt tampereeksi.

http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/252609-legendan-paluu-jammu-kirjoittaa-nyt-tampereeksi

Miten Yrjö-kirjojen Yrjön laita mahtaisi olla? Oliko Yrjö sen ikäinen että olisi ehtinyt olla tämän tarinan aikajanan sodassa?

Miten Tanska menettelee? Pyytääkö se Englantia ja Ranskaa sijoittamaan joukkoja alueilleen ja näin toivoo pitävänsä Saksan loitolla?

Oikeasti talvisodassa Saksa ei julistanut Suomelle sotaa kun antoi Vanjan riehua. Miten tässä aikajanassa menee? Tässä Englanti ja Ranska julisivat sodan Saksalle, mutta Saksa nähtävästi tyytyy vahtimaan Itämeren etelärantaa ja omaa rannikkoaan Pohjanmerellä. Myöhemmin Englannin ja Ranskan kanssa aikaansaatu rauha mahdollistaa sen että Rommel voi paremmin suunnitella ja toteuttaa Hitlerin likvidoinnin.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Tässähän nyt porukalla on kirjoiteltu melkoinen määrä historiaa uusiksi.

Simpsonit kuulostavat kyllä ihan perusenglantilaisilta. Kiitos tuosta Yrjö-vinkistä, täytyy ostaa kun siihen törmää. Vaan itse Yrjö ei kyllä sotimaan ehtinyt, sillä minulla on semmonen kuva, että Yrjö oli 1970-luvulla tommonen nelikymppinen mies.

Luulen, että Tanska olisi ollut kuin kusi sukassa ja yrittänyt pysyä mahdollisimman puolueettomana. Mitäpä muutakaan vaihtoehtoa sillä olisi ollut. Jos se olisi pyytänyt lännen joukkoja alueelleen, se olisi kuitenkin saanut aikaan myös Saksan hyökkäyksen ja siinä olisi se niemimaa kyllä pantu tuhannen paskan päreiksi. Reaalimaailmassakin Tanskan ratkaisu hyväksyä saksalaisten miehitys (symbolisen sodan jälkeen) takasi sentään sen, että maa ei joutunut suurvaltojen taistelukentäksi.

Luulen, että Saksassa olisi katsottu että mihin suuntaan asiat kehittyvät ja tehty päätöksiä vasta sitten.

vieras said...

Yllä kävi ilmi ettei Englannin ja Ranksan purtilot liiku Itämerellä kun vaarana on joutuminen taisteluihin Saksan kanssa. Saksalla on Itämeren eteläranta valvonnassa.

Sanoit että laivaston jutut ovat sinulle heikon kohta. Voisit kuitenkin kokeilla. Jäi tässä vaivaamaan minkälaisiin taisteluihin Suomen merivoimat joutuvat Suomelahdella, Pohjanlahdella tai muualla päin Itämerta, kuten Baltian maiden edustoilla.

Tässä tarinassa on pykälän tai muutaman pykälän verran paremmin aseistetauduttu ennen sotaa, niin hyvin kuin lyhyen aikaa toiminut nuori valtio on voinut olla. Minkälaiset laivat, sukellusveneet ja rannikkopuolustuksen laitteet Suomi on onnistunut hankkimaan?

Hallinnollisesti ja hierarkkisesti Rajavartiolaitos ei kuulu Puolustusvoimille vaan sisäministeriölle. Minua on vaivannut mikä oli Rajavartiolaitoksen rooli oikean aikajanan rähinöissä? Minkälainen rooli sillä on sitten tässä tarinassa, rajavartiostolla, merivartiostolla ja vartiolentolaivueella?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Hankalaksi menee. Vaan sinänsä kovin suuria meritaistelujahan ei silloin Itämerellä voinut ollakaan, johtuen kovasta pakkastalvesta ja siitä, että pysyvä jää ulottui muistaakseni jonnekin Gotlantiin. Niin että tärkeimpiä taistelulaivoja olivat jäänmurtajat.

Sitten keväämmällä varmaankin panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen olisivat aktiivisemmin osallistuneet kauppamerenkulun suojeluun. Saksa tuskin olisi estänyt siviilimerenkulkua. Suomi olisi kyseisessä aikajanassa varmaankin hankkinut 3 – 4 korvettitason alusta, jotka olisivat myös osallistuneet kauppamerenkulun suojelemiseen. Ehkäpä Suomi olisi myös ostanut enemmän mahdollisimman nopeita moottoritorpedoveneitä, ja jo aikaisemmin mainittuja Douglas Dauntless-syöksypommittajia olisi alistettu laivastolle ainakin laivueellinen. Oikeassa aikajanassahan sitä hommaa hoiteli kymmenkunta sotasaaliiksi saatua SB-2:sta.

Rajavartiostohan siirtyy rähinän alkaessa nykyisin ja siirtyi silloinkin suoraan puolustusvoimien alaisuuteen. Mikäli oikein muistan, niin talvisodan alussa rajajoukot yhdistettiin viivytystaisteluita käyviin suojajoukkoihin.

vieras said...

Miten Kyösti Kalliolle käy tässä tarinassa? Oikeassa aikajanassa sillä terveys reistaili ja siksi erosi ennen aikojaan. Ei kuitenkaan ehtinyt olla eläkkeellä montaa tuntia kun lusikka tipahti. Mahtoiko olla niin että talvisota ja sen tappiot heikensivät Kallion terveyttä? Mites sitten tässä aikajanassa menee? Talvisota meneekin omin voimin paremmin ja Englannin ja Ranskan kanssa vieläkin paremmin. Eroaako hän enneaikaisesti virasta? Ehtiikö tällöin olla eläkkeellä? Vai käykö niin että ehtii olla virassa täydet kuusi vuotta eli 1943 saakka?

Missä Ykän julkaiseman jutun viestiketjussa on eniten kommentteja?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Äkkimiettimällä ajattelisin, että Kallio olisi presidenttinä tämän aikajanan talvisodan loppuun, mutta vetäytyisi sitten terveydellisistä syistä ja Ryti jatkaisi. Mutta koska sitä ns. häpeärauhaa ei solmittaisi, niin Kallio eläisi vielä eläkeläisenä usean vuoden.

Vissiin kaikkein kommentoiduin juttuni on ollut ”Huumeista”.

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2012/08/huumeista.html

vieras said...

Toivottavasti Ykä ei luule että yritän väkisin venyttää tätä ketjua ja rikkoa ennätyksiä viestien määrässä.

Kun kerta Petsamo saadaan ajallaan eli 1864 niin sinne varmaan ehditään saada ratayhteys. Silloin kun rautatie saapui Rovaniemelle (oikeassa aikajanassa 1909 mutta Ykän tarinassa ehkä hieman aiemmin?) niin varmaan sieltä alkaisi Petsamon rata joka veisi Liinahamarin satamaan saakka? Se noudattaisi suunnilleen mietinnässä olleen Petsamon radan tai Jäämerentien reittivaihtoehtoja, menisi noiden paikkakuntien kautta. Rakennettaisiinko se vain yhtestä suunnasta eli Rovaniemeltä käsin, vai sekä Rovaniemeltä että Petsamosta käsin? Meinaan kun kiskoja voi tuoda laivalla Liinahamariin ja siellä voi alkaa kiinnittämään niitä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4merentie

http://fi.wikipedia.org/wiki/Petsamon_rata

Miten tuossa rähinässä, onko Petsamo pystyykö englantilaiset tuomaan huoltotarvikkeita Petsamon rataa pitkin etelämmäksi Edellyttäisi sitä että Liinahamari on turvattuna ja että koko rataosuutta vahditaan lentokoneilla koko ajan, yhtä huolellisesti kuin Narvikista lähtevää malmirataa vahdittaisiin.

Ehkä Petsamon radasta haarautuu rataosuus Kirkkoniemen satamaan? Mikäli haarautuu, niin sitäkin kautta pystyisi tuomaan huoltotarvikkeita etelään.


Toinen juttu. Oikealla aikajanalla, ennen peruskoulua pakkoruotsi oli vain oppikoulussa.
Onnistuuko eka presidentti K.J. Ståhlberg poistamaan pakkoruotsin niillä kouluasteilla joissa se oli? Pakkoruotsia ei tulisi olemaan millään koulutustasolla. Jos tämän hinta on siinä että ruotsinkielisillä ei sitten ole pakkosuomea niin olkoot. Oppii ne muutenkin jos haluaa.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Eihän tässä mitään, jos asia kiinnostaa niin jatketaan pulisemista. Näkisin, että tässä aikajanassa Suomi mieltäisi Petsamon radan hyvin tärkeäksi, sillä Kiirunan malmirata kuitenkin päättyisi vieraan valtakunnan alueelle. Varmaankin Petsamon rata ulottuisi Liinahamariin ja siitä tehtäisiin pistoraide myös Kirkkoniemeen.

Se, että mitä kautta se kulkisi ja miten se rakennettaisiin, en osaa sanoa, koska en ole ammattilainen niin rautatieasioissa kuin maanmittaamisessakaan. Maastokarttaa tosin luen hyvin sujuvasti.

Tuossa rähinässä näkisin, että Suomen tärkein rata olisi kumminkin ollut malmirata Narvikiin, sillä mitä todennäköisimmin Neuvostoliitto olisi vallannut Petsamon ja hyökkäys oltaisiin saatu pysäytettyä vasta Kirkkoniemessä. Oikeassa maailmassahan Petsamossa oli niinkin hurja tilanne kuin yksi neuvostodivisioona vastaan yksi suomalainen komppania.

Ståhlberg vs. pakkoruotsiasiaan en osaa sanoa mitään. Pitäis tuntea miehen ajatukset paremmin. Ja sattuneesta syystä hepun kanssa on vaikeaa nykyisin rupatella.

vieras said...

Oikealla aikajanalla tsaari antoi kielireskriptin 1863, jonka mukaan 20 vuoden kuluessa suomen tuli saavuttaa tasavertainen asema ruotsin kanssa. Todellisuudessa piti odottaa jonnekin 1902 kieliasetukseen asti. Mites tässä? Päästäänkö tässä paremmalla aikataululla liikkelle? Päästääkö tsaari myös vapaaksi pakkoruotsista?

Onko tsaareilla tässä tarinassa tapana suosia suomalaismielisiä piirejä, tarkoituksenaan heikentää poliittista ruotsinmielisyyttä ja ettei Ruotsi voisi juonitella Suomen avulla Venäjän päänmenoksi?

Meneekö I maailmansota Suomen osalta niin kuin menikin? Svinhufvud käy ryhmän kanssa Leninin luona Smolnassa 31.12.1917 ja Lenin päästää Suomen omilleen.

http://www.histdoc.net/historia/commiss.html

Kun Suomi on päässyt omaksi valtioksi, niin miten tehdään Ahvenanmaalle tässä tarinassa?Hinkuuko ne Ruotsiin ja päästetäänkö ne menemään vaikka ilmaiseksi jos Ruotsi ei osta niitä? Vai tehdäänkö niin että ne ovat vain saariryhmä joka kuuluu Turun ja Porin lääniin tai Varsinais-Suomen maakuntaan.

vieras said...

Tuosta Kirkkoniemestä. Tarkalleen ottaen kysessä on kunta nimeltä Etelä-Varanki, jonka keskustaajama on Kirkkoniemi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Etel%C3%A4-Varanki

Heti Tarton rauhan jälkeen Suomi siis tekee Norjan kanssa vaihtokaupat. Tarkalleen ottaen on varmaan kyse siitä että Norja antaa Suomelle Etelä-Varangin kunnan sellaisenaan eli 3967,5 km2 suuruisena, ja vastaavasti Suomi antaa 3967,5 km2 kokoisen alueen Utsjoelta, jolloin Utsjoesta jäänyt tynkä 1404,51 km2 ehkä liitetään Inariin.

Niinkin voisi tehdä että Suomi luovuttaa Norjalle koko Utsjoen eli 5372,01 km2 ja Norja luovuttaa Etelä-Varangin lisäksi 1404,51 km2 alueen eli käytännössä koko Uuniemen kunnan. Uuniemi on 1436,4 km2 joten siitä jäisi vain tynkä.

Senkin voisi tehdä että Norja luovuttaa koko Etelä-Varangin eli 3967,5 km2 ja koko Uuniemen eli 1436,4 km2, jolloin siitä tulee 5403,9 km2. Tähän Suomi vastaa luovuttamalla koko Utsejoen eli 5372,01 km2+ 31,89 km2 jostain muualta, kuten Inarista tai Enontekiöltä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras.

Viesti 1:

En minä tuosta kielikysymyksestä oikein osaa sanoa mitään. Raha oli silloin pitkälti ruotsinkielisellä väestöllä.

Uskoisin, että ensimmäinen maailmansota menisi Suomelta ihan kuin oikeassakin aikajanassa. Samoin kuin Ahvenanmaa. Autonominen maakunta, Kansainliiton myötävaikutuksella.

Viesti 2:

Vähän hankala miettiä. Puhtaassa päikseen vaihtokaupassa Suomi hyötyisi enemmän kuin Norja, johtuen siitä merialueesta ja siirtyisihän siinä kokonainen taajama joten Norjalle saattaisi mennä kompensaationa esim. Kilpisjärvi. Toisaalta taas rajansiirtoon voisi kuulua tietyt taloudelliset edut, joita Suomi voisi Kiirunan malmin myötä tarjota Norjalle. Plus sitten se, että Narvikin satama tulisi jatkossa tienaamaan suomalaisella malmilla ihan tolkuttomasti. Voi olla, että se esittämäsi ensimmäinen vaihtoehto toteutuisi. Tosin en tiedä pantaisiinko Kilpisjärvellä silloin hirmu paljon hanttiin Norjaan liittymisestä, sillä eihän sinne mennyt silloin edes tietäkään. Norjan puolen tiet olivat lähempänä.

vieras said...

Oikealla aikajanalla Suomi teki hölmösti kun halusi pitää Ahvenanmaan. Toisaalta jos Suomi olisikin sanonut että liittykää vaan Ruotsiin jos huvittaa niin olisko ahvenanmaalaiset sitten liittyneet Ruotsiin vaikka Ruotsi ei olisi tarjonnut autonomiaa eikä erityisiä tukiaisia? Harmi kun Kansainliitto ei "tuominnut" Ahvenanmaata kuulumaan Ruotsille. Demokraattista olisi ollut heidän liittyä Ruotsiin jos he tosissaan halusivat siihen liittyä ja vieläkin he elättävät noita toiveita. Ruotsi saa sitten hoitaa puolustuksen samalla.

Kun Pohjois-Ruotsin suomalaisalueet kuuluvat tässä tarinassa Suomelle, niin sillä perusteella Ahvenanmaan kohtalo olisi aika samantekevää...

vieras said...

1-vaihtoehdossa mietitytti tynkä-Utsjoen kohtalo, mihin se tynkä laitettaisiin. Ehkä sopivin onkin tuo 2-vaihtoehto jolloin Norja antaa Etelä-Varangin ja Uuniemen kunnat sellaisinaan, 3967,5 km2 +1436,4 km2 = 5403,9 km2. Tähän Suomi vastaa antamalla Utsjoen sellaisenaan eli 5372,01 km2.

Norjalle tulee tuosta tappiota 31,89 km2 mutta se kompensoidaan tuntuvilla taloudellisilla eduilla. Suomi maksaisi Narvikin sataman käytöstä maksuja joilla Norja tekisi hyvän tilin. Suomi maksaisi vuokraa myös siitä osasta rataa joka on Norjan puolella. Onko se vuokra/käyttömaksu tms.? Maksun suuruus perustuu kai malmimäärään eli tonneihin?

Oikeassa aikajanassa malmirata avattiin Narvikin osalta liikenteelle 15.11.1902 mutta vihittiin virallisesti 14.7.1903 koska kuningas Oscar II ei halunnut mennä talvella tuonne. Norja ei ollut vielä itsenäinen. Norja itsenäistyi 1905. Toisaalta Ruotsi-Norja-unionissa 1814-1905 Norjalla oli autonomia niinkuin Suomellakin oli. Joten ehkä autonominen Suomi pystyy neuvottelemaan autonomisen Norjan kanssa kahdestaan radan rakentamisesta, kulkureiteistä, aikataulusta, kustannustenjaosta ja käyttömaksuista ja voitonjaoista?

Jos Tarton rauha tehtiin 1920, niin miten äkkiä tuo Norjan kanssa tehty maavaihtokaupa oltaisiin saatu neuvoteltua ja allekirjoitettua ja rajakäynnit tehtyä? 1921 tai 1922? Vai olisko Suomi neuvotellut tuon Norjan kanssa jo ennen Tarton rauhaa, jolloin Tarton rauhan jälkeen vaan allekirjoitetaan pikaisesti?

vieras said...

Huomasitko sähköpostin? Minua jäi vaivaamaan tuo alue josta sittemmin muodostui Norrbottenin lääni. Millaisella tapahtumakululla se oltaisiin saatu liitetyksi tulevaan Suomen suuriruhtinaskuntaan. Tätä varten olen käsikirjoittanut näytelmäkohtauksen 1808-1809 sodan loppuvaiheista. Ykä saa sitten halutessaan ohjata ja valita näyttelijät rooleihin.

Yksi syy miksi tätä pähkäilen on se että näin todellisen aikajanan malmirata voisi mennä tässäkin tarinassa samaa reittiä pitkin. Ykä on näissä blogin tarinoissa ollut näytelmien käsikirjoittaja, ohjaaja, näyttelijä, ja varmaankin tuottaja (producer) ja jakelija (distributor) myöskin.

vieras said...

Tässä on tämä näytelmä.

Kertojaääni: Alustavat rauhantunnustelut käytiin kun sota on viela käynnissä. Ruotsi on tappion partaalla ja Venäjän tsaari halusi kokeilla voisiko nyt pistää sodan päättyneeksi Ruotsin suhteen ja siirtaa joukot myohemmin Napoleonin varalle.
Venäjän ja Ruotsin valtuuskunnat, tsaarin ja kuninkaan valtuuksilla toimivat, tapaavat jossain siihen varatussa paikassa. Keskustelut käydään ranskaksi tai saksaksi, riippuen siitä kumpaa neuvottelijat osaavat paremmin.
Diplomaatti-ja sotilasetikettien mukaiset tervehdykset ja muut muodollisuudet. Tämän kuvauksen on laatinut eras Viipurissa asuva tsuhna, joka on liittyi tsaarin armeijaan siinä toivossa että Vanha Suomi palautetaan Suomelle jos Suomesta tulee Venäjän osa. Tuo tsuhna on sen verran lukenut etta osaa saksaa, ranskaa ja venäjää joten han toimi talousupseerina, mihin kuuluu sihteerin tapaiset tehtavat kuten kahvinkeitto esimiehille ja kirjanpito ja tulkkaus. Han laati Venajan valtuuskunnalle neuvotteluista muistioita tai poytakirjoja, kumpia halutaan. Valtuuskunnat istuivat poydan äärelle. Kummallakin osapuolella puhui se joka oli nimetty pääneuvottelijaksi. Muut puhuivat vain oman pääneuvottelijansa luvalla.

Venäjän pääneuvottelija: Oletteko valmis rauhaan?
Ruotsin pääneuvottelija: Olen.
Venäjän pääneuvottelija: Niin mekin olemme. Meidan ehtomme rauhalle on Kainuunjoki rajajoeksi.
Ruotsin pääneuvottelija: Ei käy.
Meidan ehtomme rauhalle on Kemijoki-Ounasjoki-linja.
Venäjän pääneuvottelija: Kainuunjoki.
Ruotsin pääneuvottelija: Kemijoki-Ounasjoki-linja.
Venäjän pääneuvottelija: Kainuunjoki.
Ruotsin pääneuvottelija: Tornionjoki-Muonionjoki-linja.

Kertojaääni: Ruotsin pääneuvottelija alkaa hermostua mutta yrittää olla näyttämättä sitä ulos.

Venäjän pääneuvottelija: Kainuunjoki.
Ruotsin pääneuvottelija: Ehdotan sitten kompromissia. Tornionjoki-Muonionjoki-linja.
Venäjän pääneuvottelija: Ei käy. Kuulkaa nyt. Jos suostutte siihen etta raja kulkee Kainuunjoella niin sota loppuu heti.
Ruotsin pääneuvottelija: Ei käy. Voimme suostua Tornionjoki-Muonionjoki-linjaan mutta ei lännemmäksi.
Venäjä: Onko tuo viimeinen sananne?
Ruotsi: On.
Venäjä: Tämä tapaaminen on pettymys. Tarjouksemme on melkoisen kohtuullinen. Silti se ei kelpaa. Tästä seuraa se että sota jatkuu siihen saakka kunnes keisari kaskee pysayttaa joukot ja keskeyttää taistelut.
Ruotsi: Olkoon nain.
Venäjä: Olette hyvin varma asiastanne. Tuollainen jarkahtamattomyys on ihailtavaa, mutta joskus se on huonoa taktiikkaa ja silkkaa pölkkypäisyyttä. Pelaatte upporikasta ja rutiköyhää. Seuraava tapaamisemme on sitten hyvin mielenkiintoinen.
Ruotsi: Se nähdään silloin. *Itsekseen päässä toteaa: sinä olet oikeassa mutta minä toimin esimieheni määräysten mukaan. Tiedäthän sinä sen.*
Venaja: Pitemmittä puheitta: peli jatkukoon.

Kertojaääni: Venäjän valtuuskunta lahtee pois. Valtuuskunnan pääneuvottelijan kasvoilla on sarkastinen hymy kun hän miettii itsekseen etta voi vittu mikä urpo. Siis ei tuo Ruotsin valtuuskunnan pääneuvottelija, joka on varmaan persoonana mukiinmenevä, vaan se noiden kuningas.

Ruotsi: Peli jatkukoon!

Kertojaääni: Ruotsin valtuuskunta lähtee. Näyttelijantaidot joutuvat koetukselle. Kuningas käski että jos hänen ehtoon ei suostuta niin sota jatkuu. Pääneuvottelija olisi kelpuuttanut nuo ehdot mutta ei halua etta kuningas mestaa hanet. Jatkuu...

vieras said...

Kertojaääni: Jatkoa edellisestä. Myöhemmin, ei kovin kauaa tarvinnut odottaa, kun tsaari vihelsi pelin päättyneeksi ja määräsi tulitauon. Venäjän joukot olivat vallanneet Jämtlannin ja Ångermanlannin ja olivat menossa etelämmaksi, kun tsaari määräsi keskeytettäväksi joukkojen etenemisen siihen paikkaan. Pelin jälkeen Venajan ja Ruotsin valtuuskunnat tapasivat jossain siihen varatussa paikassa. Diplomaatti-ja sotilasetikettien mukaiset tervehdykset ja muut muodollisuudet.

Venäjän pääneuvottelija: Rauha solmitaan näillä ehdoilla. Muita mahdollisuuksia ei ole rauhalle. Sopimuksessa lukee että rajalinja kulkee Piitimen, Arvidsjaurin ja Arjeplogin kuntien etelärajoja pitkin, alkaen meresta ja päättyen Norjan rajalle asti.

Kertojaääni: Venäjän pääneuvottelijan ilme on pokerinaamalla. Tsaari oli määrannyt ettei neuvottelussa saa näyttää koppavalta eikä leuhkalta vaikka tekisi mieli, vaan pitää olla mekaaninen pokerinaama. Kotona sitten voidaan juhlia riehakkaasti, tsaari lupasi.

Ruotsin pääneuvottelija: Suostumme mihin tahansa, kunhan saadaan rauha.

Kertojaääni: Ruotsin pääneuvottelija on kireä ja hermostunut, mutta yrittää olla näyttämättä sitä ulospain, muttei onnistu siinä kovin hyvin. Sopimusehdot ovat nyt huonommat kuin viimeksi. Rauhansopimuksesta on tehty viralliset versiot venäjäksi, ruotsiksi, ranskaksi ja saksaksi. Nama kappaleet jaetaan kummallekin osapuolelle. Ne ovat kummankin neuvotteluosapuolen kääntäjien ja lakimiesten yhdessä tarkastamia. Sihteerinä toimiva talousupseeri, viipurilainen tsuhna toi paperit poydälle. Osapuolet kirjottavat allekirjoitukset noihin papereihin: mustekynällä nimet, sitten musteenkuivaajalla kuivaksi ja lopuksi paperiin merkitaan sinetit todisteena.

Venajän pääneuvottelija: Me kerromme myöhemmin tarkemmat yksityiskohdat kuten rajankäynnin ja muiden juttujen toteuttamisesta. Tämä oli tärkeintä saada alta pois jotta tsaari voi määrätä joukot kotiutettaviksi.
Ruotsin pääneuvottelija: Odotamme tietoja asian tiimoilta. Tässä oli varmaan kaikki?
Venäjän pääneuvottelija: Kyllä, tässä kaikki.

Kertojaääni: Diplomaattiset ja sotilaalliset tervehdykset esitetään ja kummatkin valtuuskunnat poistuvat omien esimiestensä luokse....

vieras said...

Pomppaan vaihteeksi talvisotaan. Törmäsin juttuihin perushankintaohjelmasta ja sotataloudesta talvisodan aikana. Miten näiden kanssa olisi tapahtunut tässä Ykän tarinassa?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Perushankintaohjelma

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotatalous_Suomessa_talvisodan_aikana

Miten on tuon korttisäännösteyn ja mustan pörssin kanssa? Miten paljon Englannin ja Ranskan ruoka-apu ja muu tarvikeapu pystyy helpottamaan korttisäännöstelyä? Entäs kahvi, miten hyvin sitä on tarjolla tässä tarinassa, joko siviileille tai sotilaille?

Aiemmin oli puhe vapaaehtoisista joita oli talvisodassa. Olisiko niitä ollut tässä tarinassa ne joita oli oikealla aikajanalla?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Talvisodan_vapaaehtoiset

vieras said...

Tuosta salaisesta sopimuksesta, jonka Norja teki Englannin ja Ranskan kanssa ja jolla se luopui puolueettomuudesta. Miten ne osasivat neuvotella salassa niin ettei kukaan vuoda niistä mitään ulos eikä Saksan tai Neuvostoliiton vakoilijat saa niistä tietoja? Entäs joukkojen siirto laivoilla Norjaan, sotilaiden ja varusteiden purku maihin ja siirtyminen ottamaan asemia haltuun? Voiko tuon tehdä huomiota herättämättä?

Missä vaiheessa Suomi saa tiedon siitä että Englannin ja Ranskan joukot ovat Norjassa? Silloin kun neuvottelut ovat kesken vai silloin kuin laivat ovat jo saapuneet? Keneltä tieto tästä tulee, Englannilta, Ranskalta vai Norjalta, vai niin että ne ilmoittavat kolmen koplassa Suomelle?

Ennen kuin Suomi katkaisee malmin myynnin Saksalle, oliko Suomi ehtinyt myydä malmia sille ennen sotaa tai vielä sodan alkamisen jälkeen? Malmin myynnin katkaisu Saksalle oli Englannin ja Ranskan ehto avulle.

Sitten kun Norjassa olevat Englannin ja Ranskan joukot ylittivät Suomen rajan, niin jäivätkö jotkin niistä Kiirunaan tarkoituksena turvata kaivoksia, niistä kerätyn malmin kuljetus malminjalostuslaitoksiin ja niistä jalosteiden kuljetus edelleen aseteollisuuden tehtaisiin? Just sitä varten Englanti ja Ranska saatiin tämän tarinan peliin mukaan etteivät malmiesiintymät joudu Neuvostoliiton eikä myöskään Saksan käsiin.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Näitähän tulikin kerralla roimasti. Yritän vastata parhaani mukaan.

Viesti 1:

Voit olla ihan oikeassa, eikä tässä aikajanassa sinänsä saaristoa olisi ollut tarvetta pitää. Uskon kuitenkin, että ei Suomi siitä olisi halunnut luopua. Ensimmäisenä syynä ovat puolustukselliset syyt. Parempi pitää saari itsellään kuin antaa jollenkin toiselle. Ja toinen syy on ihan inhimillinen. Maat eivät halua luopua maa-alueistaan ihan noin vaan. Eikä Suomi siinä suhteessa eroa muista.

Viesti 2:

Tuo esittämäsi vaihtokauppa plus taloudelliset komepensaatiot kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Luulen, että malmirataneuvotteluissa emämaa Ruotsikin olisi halunnut olla mukana jollain tavoin. Kyse oli kuitenkin suurista rahoista. Voi olla, että malmirata olisi saanut Ruotsin suhtautumaan huomattavan nuivasti Norjan itsenäisyyteen, mutta vaikeaa on kuvitella, että ruotsalaiset olisivat asian tiimoilta sentään pyssysille ruvenneet. Se juna oli Ruotsissa jo mennyt. Vaikeaa kuvitella 1900-luvun alun Ruotsia enää väkivaltaisena miehittäjänä.

Tuota maavaihtokauppaa varmasti suomalaiset olisivat norjalaisten kanssa kulissien takana miettineet jo silloin, kun Venäjä alkoi ykkörähinässä saada Saksalta selkäänsä. Ennustettavaa oli, että suuria muutoksia oli tulossa ja itsenäisyyteenkin kannatti varautua.

Viestit 3, 4 ja 5.

Huomasin, kiitos. Ihan mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Mutta täytyy sanoa, että minä olisin tyytynyt kyllä vähempäänkin. Mitä tulee siihen suurempaan karttaan, niin karjalaisten ja suomalaisten häviäminen Itä-Karjalasta ei tosiaankaan johtunut siitä, että ne olisivat lopettaneet naimisen yhteispäätöksellä, vaan asiasta voitaisiin käyttää nykyisin niin muodikasta termiä joukkotuhonta. Vaan eipä kiinnosta mediaa eikä yliopistoja. Saattaa olla, että pistän jossain vaiheessa Antero Lärväsen tutkimaan asiaa omasta näkökulmastaan.

Tuo näytelmä oli mainio, ja noin olisi voinut hyvinkin tapahtua. Miksi sitten Aleksanteri I tyytyi vähempään? Yksi syy on varmasti se, että viestin kulku rintamajoukoista pääkaupunkiin ei ollut silloin todellakaan reaaliaikaista. Mikä oli Aleksanterin kuva armeijansa tilasta? Toisaalta käydyssä sodassa Ruotsi (siis suomalaiset sotilaat) oli tehnyt kertaalleen hyvin menestyksekkään vastahyökkäyksen. Ja Euroopassa käytävä suursota oli vielä pahasti kesken. Ehkäpä Aleksanteri ajatteli tilanteesta vähän niin kuin Stalin vuonna 1944. Otetaan se, mitä saadaan, koska joukkoja tarvitaan toisaalla.

Yrjöperskeles said...

Viesti 6:

Kiirunan malmilla olisi tietysti ollut voimakas kasvuvaikutus Suomen talouteen, mutta ei se Suomea niin lyhyessä ajassa olisi rikkaaksi valtioksi tehnyt. Aseistusta olisi ollut enemmän ja parempaa, mutta ei Suomi mikään sotilasmahti olisi ollut. Sama koskee muuta taloutta. Varsinaisessa aikajanassa muuten kahvi ei käsittääkseni ollut vielä kortilla. Jatkosodassa oli sitten jo leipäkin. Kuinka tiukaksi sitten ruokatilanne olisi mennyt, riippuu varmaan siitä, olisiko rauha Saksan ja Neuvostoliiton välillä pitänyt ja olisiko Suomi saanut kauppasuhteet noitten maitten kanssa uudelleen rakennettua.

Vapaaehtoisia olisi varmaankin ollut, sillä olihan tälläkin aikajanalla alussa vastakkain Daavid ja Goljat.

Viesti 7:

Kun en ole mikään tiedusteluekspertti, niin vaikeaa on antaa kattavaa vastausta. Joukkojen siirrosta voisi ajatella, että kyseessä on maskirovka, eli saksalaisille vuodetaan tietoa, että joukkoja siirretään Hollantiin ja Belgiaan, ehkä Tanskaan.

Varsinaisia neuvotteluja olisi varmaankin käyty ns. alempien kerrosten kautta ”boris jartsevien” välityksellä. Samoin oltaisiin toimittu Suomen kanssa ja Suomi olisi ollut suunnitelmasta tietoinen varsin aikaisin. Tieto olisi varmaan jollain tavalla vuotanut niin Saksaan kuin Neuvostoliittoon, mutta mikäli Ranska ja Englanti olisivat alkaneet valmistella operaatiota ennen näitä maita, niin niillä olisi ollut kuitenkin etutikki. Meren yli tehtäviä operaatioita ei päivässä kyhää järjestelmällinen saksalainenkaan. Ja Neuvostoliiton kohdalla voi taas miettiä, että tiesikö Stalin asiasta. Minulla kun on semmonen käsitys, että Stalinille kerrottiin just sitä, mitä Stalin halusi kuullakin.

Suomihan oli tietysti ennen sotaa kuin sodan alussa myynyt malmia kaikille sitä ostaville. Luulen, että malmikauppa Saksaan katkesi vasta sillä hetkellä, kun ensimmäiset länsiliittoutuneitten lentokoneet ilmestyivät Suomen ilmatilaan.

En usko, että Kiirunaan olisi jäänyt kovin paljoa joukkoja. Viisaampaahan olisi pysäyttää etenevä vihollinen mahdollisimman kaukana. Varmaankin Länsi-Pohjassa oltaisiin tehty linnoitustöitä.

vieras said...

Huomasitko taas viestin. Tein taas uuden karttavärityksen kun värjäsin Kainuun, Ylikainuun, Haaparannan, Ylitornion, Pajalan ja Kiirunan kunnat nykyrajoilla. Jostain syystä siinä ei ole jokia merkitty mutta järviä näkyy.

Vertaa sitä siihen edellisen viestin ekaan karttaan. Ero on siinä että siinä rajalinja kulkee sen aikaisia kunnanrajoja pitkin, Kainuun ja Ylikainuun länsirajaa pitkin sekä Luulajan Lapin ja Tornion lapin välinen raja joka kulkee Kainuunjokea pitkin. Kainuunjoki on siis osittainen rajajoki.

Näissä kahdessa kartaassa olisivat ne rajat joita tuossa tarinan rajankäynnissä tarkastettiin. Pyrkimykseni on saada nuo kunnat kokonaisina Suomen puolelle.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Huomasin, kiitos. Ihan mielenkiintoista sottailua tämä. Harmi sinänsä, että historia meni niin kuin meni. Ei saatu Kiirunan rautaa, mutta kävihän toisaalta pikkuleijonat hakemassa Malmöstä kultaa.

vieras said...

Ykä tietää jotain Helsingistä kun vietti siellä tietyn ajanjakson joten osaat varmaan arvioida tätä kommenttia.

Helsinki on aika huonolla paikalla kun Pietari Brahe määräsi sen siirrettäväksi Vantaanjoen suulta Vironniemelle. Olisi tsaari edes määrännyt Helsingin takaisin Vantaanjoen suulle ja jättänyt sataman sitten niemelle. Vantaanjoen suulla olisi hieman turvallisempaa mereltä hyökkäävän vihollisen varalta, kun on saaria edessä. Jos tsaari laittaa pääkaupngin Helsinkiin tässäkin tarinassa, niin toivottavasti se älyäisi tämän.

Helsinki sijaitsee niemellä joten se on kapea ja ahdas paikka, siellä on huonosti tonttimaata joka on siksi kallista ja lisäksi kunnanisät keinottelevat tonttien hinnoilla pihtailemalla kaavoituksessa. Jos menee muualta Helsinkiin niin sinne pitää erikseen ja jos menee muualle niin sieltä pitää erikseen lähteä. Se ei ole minkään reitin varrella joten sen kautta ei voi mennä minnekään. Jos se olisi Vantaanjoen suulla niin ympärillä olisi enemmän maata, sinne meno ja sieltä poistuminen olisi helpompaa, ja sen kauttakin voisi mennä itä-länsi-suunnassa.

Tsaari siirsi pääkaupungin Turusta Helsinkiin. Turku oli monien mielestä liian lähellä Ruotsia. Ainakin Kustaa Mauri Armfelt oli suostutellut Helsinkiä kun hän ei muutoin tykännyt Turun piireistä.

Tietääkö Ykä mitään Porvoosta? Jos pääkaupunki piti laittaa Suomenlahden rannalle niin miksei sitten Porvoo? Helsinki olisi voitu jättää kasarmikaupungiksi. Valtiopäivät pidettiin 1809 Porvoossa. Käytännössä Porvookin olisi sopinut pääkaupungiksi. Sillä on pitempi historia kuin Helsingillä, ja se on perinteinen keskuspaikka. Siihenastinen Porvoo jätettäisiin Vanhaksi kaupungiksi ja viereen pistettäisiin Carl Ludvig Engelin ja kumppaneiden piirtämä Uusi kaupunki.

http://www.kysy.fi/kysymys/miksi-1809-valtiopaivat-pidettiin-nimenomaan-porvoossa

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Ihan hyvin pohdittu Helsingistä. Minä en sinänsä siellä asuessani jaksanut kauheasti paneutua paikan historiaan, sillä en mielestäni asunut siellä vaan lusin siellä. Helsingin keskustassa on vaikeaa ajaa autoa, ja eihän se tietysti ole ihmekään, kun se on rakennettu silloin, kun ei ollut kuin hevoskärryjä.

Porvoosta tiedän, että se vanha kaupunki on kovasti kaunis, samoin kuin ne paattisuojat joen rannalla. Mutta en ole koskaan ajatellut Porvoota tuossa mielessä. Ihan hyvä kysymys kyllä. Olishan se varmasti toiminut pääkaupunkina yhtä hyvin kuin Helsinki. Miksi sitten tähän päädyttiin on tietysti vaikeaa vastata.

vieras said...

Edellisessä viestissä unohtui mainita esimerkkinä Helsingin päärautatieasema. Se on pääteasema ja alkuasema. Sinne on erikseen mentävä tai sieltä on erikseen lähdettävä. Se ei ole läpikulku-eikä risteysasema jonka kautta voi jatkaa matkaa ja josta haarautuisi ratoja maan eri osiin.

Jos vertaa johonkin toiseen satamakaupunkiin kuten Oulun asemaan niin sen kautta voi mennä ja sieltä haarautuu ratoja muualle. Tai jokin isompi paikka kuten Hampurin pääasema on läpikulku-ja risteysasema. Niin no, isoissa paikoissa kuten Budapestissa on useita asemia, ja ne voivat olla keskenään metroyhdeydessä mikäli näkyvän radan reitti ei mene niiden välillä.

Tästä taas muistui mieleeni Riihimäki-Pietari-rata eli nälkärata. Olisin tsaarina määrännyt sen menemään vanhaa Kuninkaantietä pitkin, siis niiden samojen paikkakuntien kautta jota Kuninkaantiekin menee. Tällöin se olisi olisi Turku-Helsinki-Viipuri-rata. IDA olisi varmaan hyvillään siitä kun pääsisi käymään sitä pitkin Helsingissä tai Viipurissa.

Toinen juttu. Olisi hyvä jos Ykällä olisi taitoa tehdä animaatioita tai teettää jollain. Tämäkin tarina olisi jännä nähdä animaatioelokuvana. Se olisi hyvä keino havainnollistaa noita tilanteita. Animaatiohahmojen realistisuus voisi olla sitä tasoa mitä Tex Willer-tarinoissa esiintyvät hahmot. Animaatiota haikailin myös siinä jutussa jossa Vilho Koskela valitaan presidentiksi.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Vieras. Helsingin päärautatieasema on kiistatta pussin pohjalla. Nythän siellä meinataan siirtää se Pasilaan ja tehdä sinne uusi liikekeskus. Ranskassa tietysti tilanne on vielä hankalampi, koska ymmärtääkseni siellä tilanne on niin, että jos meinaat mennä mistä tahansa paikasta mihin tahansa paikkaan, niin täytyy mennä Pariisin kautta ja vaihtaa junaa.

Tuo animaatioideahan olisi sinänsä aivan mainio, mutta minulla ei valitettavasti tietokonetaidot siihen riitä.

vieras said...

Tähän varmaan sopii pistää mitä kysyin kysymyspalstalta siitä jos Kainuunjoki tai Luulajajoki olisi rajajoki.

http://www.kysy.fi/kysymys/kunnat-kainuunjoen-ja-luulajanjoen-varrella

Olin joskus kysynyt Ykän arviota mikä se Kymi on. Siitäkin lähetin kysymyksen ja siihen vastattiin:

http://www.kysy.fi/kysymys/kymikymenlaakso-murteellisessa-ja-kulttuurisessa-mielessa

Tämän tarinan sotatapahtumista taas. Missä vaiheessa sotaa Petsamo saatiin vallatuksi takaisin? Mikä rooli oli englantilaisten laivoilla ja koneilla sen osalta?

Onko tuossa 25.5.1940 tehty rauhansopimus samantien, vai ensin tulitauko, sitten aselepo ja sitten myöhemmin rauha? Vai oliko jo ennen 25.5. molemmat osapuolet määränneet sotatoimet keskeytetyiksi eli tulitauon ja sitten aselevon?

Miten tässä tarinassa käy Helsingin olympialaisten, jotka oli tarkoitus pitää 20.7.–4.8.1940? Jos rähinä loppuu toukokuussa niin ehtiskö sitten kisoihin heinäkuussa? Jos rauha pysyy edes kylmänä sotana niin pidetäänkö sitten 1944 kisoja?

Entäs aiempi olympiamenestys tässä tarinassa kun Suomi osallistui kesäolympialaisiin 1908-1936 ja talvikisoihin 1924-1936? Onnistuuko tsuhnat saamaan Tukholman kisoissa 1912 pronssia jalkapallosta? Oikeassa aikajanassa pronssiottelu meni 9-0 Alankomaiden hyväksi.

Yrjöperskeles said...


Tervehdys, Vieras. Kiitos linkeistä. Petsamoa ei vallattu, vaan se luovutettiin takaisin sotatoimien päätyttyä.

Tuota rauhansopimus/aselepo/tulitaukojuttua en nyt todellakaan miettinyt ihan niin pitkälle. Mutta luulen kyllä, että ne Helsingin kisat olisivat jääneet järjestämättä.

Tuo olympiamenestys ja jalkapallokysymys menee jo ihan ottiatuotan puolelle. Emmää vaan tiedä.

Yrjöperskeles said...

Niin juu ja kiitos kartasta.

vieras said...

Kuinka pian rauhansopimuksen jälkeen palautetaan diplomaattisuhteet tai kappasuhteet? No, kauppasuhteet voi kai alkaa epävirallisesti ennen diplomaattisuhteita. Kiina ja Taiwan olivat vuosikymmenia varmaankin sotatilassa mutta kauppa kävi.

Jos tässä tarinassa jatkuu sellainen kylmä sota niin missä vaiheessa Neuvostoliitto lakkautetaan, ja Baltian maat pääsevät omilleen ja Saksa ja Neuvostoliito irrottavat Puolasta ne osat jotka olivat vallanneet ja palauttavat ne Puolalle? Näin ikään kuin palataan vuoden 1938 rajoihin. Tai sitten 1937 rajoihin jos Saksa luopuu Itävallasta? Toisaalta jos Rommel tekee pikarauhan lännen kanssa niin vaatiiko länsi sitä että Saksa luopuu Itävallasta? Vaatiiko länsi peräti vetämään joukot pois ja Puolasta jonkinlaisen puoleettoman välivyöhykkeen Saksan ja Neuvostoliiton väliin? Tähän kuitenkin jäisi Neuvostoliiton valtaama osa siihen viereen.

Toinen juttu. Kun tässä tarinassa Suomella on Petsamo ja Etelä-Varanki, ja ehkä Uuniemi, niin missä vaiheessa Suomi huomaa öljy-ja kaasuesiintymiä aluevesillä ja talousvyöhykkellä? Meneekö se niihin samoihin aikoihin jolloin Norja löysi omat esiintymät oikealla aikajanalla?

vieras said...

Italia ja Mussolini jäivät nyt hieman vaivaamaan.

Oikealla aikajanalla Italia meinasi toimittaa jotain tarvikkeita talvisodan aikana mutta Aatu esti läpikulun Saksan kautta joten piti mutkikkaammin viedä laivoilla Ruotsiin ja sieltä sitten Suomeen.

Tässä tarinassa ulkomaiden apu jää kai jonkin verran pienemmäksi koska Englanti ja Ranska ovat Suomen mukana rähinässä. Toisaalta jos Italia myisi silti joitain Suomelle kuten Fiat G.50 hävittäjiä, niin Britannia ja Ranska pystyisivät turvaamaan noiden laivakuljetukset ja sitten niiden kokoamisen maissa.

Mitä Ykä arvelee miten tässä tarinassa Mussolini menettelee ennen rähinän alkua, rähinän aikana ja sen jälkeen? Sopivasti etäältä pysyy sivussa rähinästä mutta voi kuitenkin seurata paikan päällä tapahtumia diplomaattien ja vakoilijoiden ja lehtimiesten kautta. Kun tässä tarinassa Italia ei itse ollut rähinän osapuolena niin sen diplomaattisuhteet pysyivät sekä Saksan, Neuvostoliiton ja toisaalta Britannian, Ranskan ja Suomen kanssa.

Onko Suomella tässä tarinassa jokin linjaus miten se menettelee Italian suhteen, kun sillä on Suomessa diplomaatteja joihin luettaneen myös sotilasasiamies, vakoilijoita ja lehtimiehiä? Tässä rähinässä on varmaan muutenkin ulkomaisia diplomaatteja ja vakoilijoita ja toimittajia seuraamssa sotaa "yleisönä".