sunnuntai 17. marraskuuta 2013

ERÄÄN TOIMITTAJAN ANKEA ILTAPUHDE

Marraskuisen myöhäisillan keli tarjosi Radanvarsikaupungille sitä, mitä se tyypillisimmillään pystyi tarjoamaan, eli kovan tuulen tuomaa lähes vaakasuorassa ihmisiä kiusaavaa piiskaavaa sadetta joka osasi etsiä tiensä tiukastikin pään yli vedetyn hupun sisään, nollan tienoissa olevaa lämpötilaa, joka sai sateen koko ajan miettimään, tullako vetenä vai räntänä ja vielä satamattomasta lumesta johtuvaa niin synkkää pimeyttä, ettei sitä enää osannut mieltää pimeydeksi vaan valon olemassaolemattomuudeksi. Yleensäkin Radanvarsikaupungin yllä vallitsevaa säätä saattoi kuvailla vain rumilla sanoilla.

Eräässä kallisneliöisemmässä Radanvarsikaupungin lähiössä sijaitsevassa rivitalohuoneistossa paloivat vielä valot. Muista rivitalon huoneistoista valot olivat jo sammuneet. Asunnossa, jossa valot olivat vielä päällä istui työhuoneessaan mies, edessään avattu tietokone ja kädessään viinilasi. Ulkopuolista synkkää keliä saattoi pitää suorastaan kelvollisena ulkoilukelinä verrattuna siihen syysmyrskyyn, joka hallitsi miehen päänsisäistä ilmastoa.

Mies oli Tiedostavan Lehden eräs toimittaja, nimeltään Eräs Toimittaja, ja hän tuijotti edessään olevalla tietokoneen näytöllä olevaa word-tiedostoa. Oikeastaan tiedostoa ei voinut sanoa vielä tiedostoksi, sillä näytön yläreunassa luki vielä Asiakirja 1, eikä hän ollut vielä tallentanut tuotostaan. Ei ollut mitään tallennettavaa. Sanaakaan ei ollut vielä kirjoitettuna. Eräs Toimittaja oli tuijottanut tyhjää asiakirjaa jo kolmatta tuntia. Tuijottamisen oli keskeyttänyt vain se, että hän oli käynyt hakemassa keittöstä uuden lasin viiniä. Taisi olla neljäs menossa. Tyhjän asiakirjan vasemmassa yläkulmassa vilkkuva kursori tuntui ilkkuvan hänelle.

Mies tyhjensi lasin, käveli sen kanssa keitiöön ja laittoi lasin hanapakkauksen alle. Sitten hän tuumasi itsekseen että paskat, otti koko pakkauksen työhuoneeseen, laittoi sen työpöydälle, täytti lasin, otti siemauksen ja jatkoi tietokoneen näytön tuijottamista. Ongelmallista Eräälle Toimittajalle ei ollut se, että hän olisi tuijottanut näyttöä pää tyhjänä ja mitään miettimättä. Ongelmana oli se, että hän oli koko ajan ajatellut.

Eräs Toimittaja oli ollut Tiedostavan Lehden toimittajana töissä jo yli kaksikymmentä vuotta. Hän oli kokenut ja arvostettu alansa ammattilainen. Mutta viime aikoina häntä oli alkanut ällöttää koko touhu. Erityisesti häntä ällötti se työtehtävä, jonka hänen esimiehensä, nimeltään Se Vastaava-Päätoimittaja oli hänelle antanut. Tehtävänä oli taas vaihteeksi kirjoittaa voimakkaan myönteisesti maahanmuuttoon ja monikultturisuuteen kantaa ottava artikkeli, joka julkaistaisiin pääkirjoituksena. Eräs Toimittaja oli yrittänyt luistaa tehtävästä perustellen, että tätä tavallista uutistoimittajan työtä oli ihan riittämiin muutenkin. Eikö toimittaja Niin Uskossa-Väkevä tai Totanoin Herkkä-Tuomitsemaan voisi ottaa tehtävän hoitaakseen? Kumpikin heistä tekisi sen kovin mielellään.

Se Vastaava-Päätoimittaja oli muistuttanut että kyseiset kollegat olivat tehneet samanlaisia kirjoituksia jo vaikka kuinka monta ja tiheään tahtiin, mutta Eräs Toimittaja ei ollut tehnyt sellaista aikoihin. Nyt saisi luvan olla hänen vuoronsa. Ja Erään Toimittajan tulisi muistaa myös Tiedostavan Lehden opettava ja valistava velvollisuus. Mikäli lehdellä ei ole oikeaa ideologista pohjaa, se on vain Seiskan tasoinen juoruläpyskä, ja Erään Toimittajan tulisi olla tyytyväinen, että hän saa työskennellä laatulehdessä.

Ja nyt Eräs Toimittaja istui kotonaan työpöytänsä ääressä ja tuijotti tehtävää, jota hän ei halunnut edes aloittaa. Kyse ei ollut siitä, etteikö hän olisi osannut. Varttitunnin homma. Helppokos satoja kertoja aikaisemminkin toisteltuja lauseita on latoa peräkkäin. Kyse oli siitä, ettei hän halunnut.

Toimittaja oli sairastunut tautiin, jota hänen kollegansa kutsuisivat nimeltä ideologinen syöpä. Itse hän nimitti tilaansa ajatteluksi. Tai heräämiseksi. No, yhtä vaarallinen hänen tilansa oli kollegoittensa mielestä, kutsuttiin sitä millä nimellä hyvänsä. Mutta ajattelun myötä hän oli alkanut kyseenalaistaa koko uransa ideologisen pohjan. Ehkä yhtenä syynä oli vanhentuminen, jolloin ihminen alkoi pikku hiljaa hiljentää tahtia ja miettiä perusteita sille, mitä oli milloinkin tullut tehtyä. Ehkä yhtenä syynä oli vanhenemisen tuoma kyky tarkastella itseään ja ratkaisujaan kriittisesti. Se kiduttavan suuri oikeassa olemisen ja varsinkin julkisuudessa oikeassa olemisen pakko ei ollutkaan enää toiminnan kantava voima.

Ehkä syynä oli myös se, että hän oli tehnyt sen, mitä toimittaja ei nykyisin saisi tehdä, ja mikä taas joskus aikanaan nähtiin toimittajan velvollisuutena ja itsestään selvyytenä. Hän oli tutustunut siihen, mistä hän kirjoitti. Hän oli ottanut selvää. Hän oli löytänyt ne vihakirjoituksen lähteet, joita hänenkin tulisi julkisesti kauhistella, mutta jättää kertomatta, ketä ne olivat, ja mistä ne löytyisivät. Hän ei ollut luottanutkaan kollegoittensa käsitykseen, mikä tietysti olisi ollut hänen velvollisuutensa. Koska hän mielsi olevansa hyvä toimittaja, hän oli esittänyt itselleen kysymyksiä:

Kuka oli se ensimmäinen kollega, jonka käsitystä seuraamme?Mistä hän tämän käsityksensä sai, ja miksi me seuraamme hänen käsitystään, vaikkemme tiedä, kuka hän on ja kuinka hän käsitykseensä päätyi? Kuka tämän meille saneli? Kuinka me kaikki voimme olla niin käsittämättömän samaa mieltä? Niin samaa mieltä, että mielipiteissämme ei ole edes vivahde-eroja?

Yksi syy ideologiseen syöpään oli ainakin selvää. Eräs Toimittaja oli hyvin älykäs mies. Ja kun mies alkoi tutustua, mitä niin sanottu vihollinen ajatteli, valmiin ajatussabluunan vuosikymmeniä kahlitsemat aivot alkoivat ottaa innokkaasti kiinni menetettyä aikaa. Pala palalta sabluuna alkoi lohkeilla, häviten lopulta kokonaan pois, jättäen jäljelle vain oman ajattelun. Eräs Toimittaja luki, tutustui, etsi, luki lisää. Ja ennen kaikkea hän ajatteli.

Ja lopulta hän ymmärsi, että vihollinen olikin ollut koko ajan hän itse. Hän itse oli yksi niistä, jotka halusivat tukahduttaa keskustelun. Hän itse oli yksi niistä, jotka halusivat väkisin tunkea ihmisten ajattelun ahtaan muotin läpi, ja saada aikaan yhden ainoan soveliaan mielipiteen, jossa ei ollut vivahteita. Sillä hän ymmärsi, että oli pelännyt vivahteita. Vivahteet sisälsivät epäsopivan vihjeen siitä, että hän olisikin saattanut olla väärässä. Ja sitä hän ei kestänyt.

Nuorempana hän oli usein miettinyt sitä, miltä tuntuu papista, joka on menettänyt uskonsa. Nyt hän tiesi sen itse. Oikein hyvin tiesikin. Tosin hän ei mieltänyt itseään uskonsa menettäneeksi papiksi, vaan huoraksi, joka oli huorannut vuosikymmeniä tajuamatta edes olevansa huora.

Ja tavallinen huorakin myy vaan ruumistaan. Minä huorasin sieluni, tuumi Eräs Toimittaja, täytti jälleen viinilasinsa, otti siemauksen ja tunsi pikkuhiljaa olevansa humalassa. Hän alkoi miettiä, kuinka helppoa tuo hänelle annettu tehtävä olisi vielä joku aika sitten ollut tehdä.

Olisin varmaan aloittanut taas kertaalleen tulevalla työvoimapulalla ja tulevaisuudessa ilman maahanmuuttajia ylivoimaiseksi kasvavalla kestävyysvajeella. Varmaankin olisin samaan saumaan muistuttanut, että  Fazer, Sinebrychoff, Stockmann, Finlayson ynnä muut olivat maahanmuuttajia. Niin, eihän siitä todellakaan pitkä aika ole, kun minä oikeasti uskoin vuosittain päivitettäviin ennustuksiin, joiten sisällössä ei muuttunut mikään muu kuin ennustettavan työvoimapulan vuosiluku. Aina kauemmas tulevaisuuteen päivittyvä sellainen. Työttömyyslukemat tuli jotenkin vain sivuutettua. Ne olivat särö tässä tulevaisuudenkuvassa, joten ne saattoi epäolennaisena sivuuttaa.

Minä ihan oikeasti vertasin muutamaa tänne teollisuutta perustanutta tyyppiä ihmisiin jotka eivät ole muuta kuin jatkuva ja lisääntyvä menoerä ja näin niissä jotain yhtymäkohtaa. Taisin uskoa siihenkin, että nykyinen korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan Suomi houkuttelee tänne nimenomaan aktiivista yrittäjäväkeä. No, olisinhan minä varmaankin ottanut kirjoitukseeni jonkun esimerkkityypin oikeista maahanmuuttajaryhmittymistä ja tehnyt siitä menestystarinan. Tyypin, joka olisi ollut töissä julkishallinnollisessa verorahoitteisessa virassa keskittyäkseen työssään ongelmiin, joita täällä ei olisi olemassakaan, jos koko maahanmuuttajaryhmittymää ei olisi tänne tullut. Häntä minä olisin sitten haastatellut ja pyytänyt etsimään aina vain uusia epäkohtia hänen kohtelussaan.

Eräs Toimittaja joi viinilasinsa loppuun pitkällä huikalla ja täytti sen uudestaan. Hittoako minä itseäni kiusaan, tuumasi hänen aivojensa laiskempi puolisko. Aivojen toinen puolisko taas totesi tylysti, että kiusataan vaan. Tässä ollaankin oltu toimettomana jo pitkän aikaa. Nyt on minun vuoroni. Totuus tekee kipeää, mutta ota vaan raippoja selkääsi. Tässä tapauksessa se katsos myös opettaa.

Eräs Toimittaja hiljensi aivojensa mukavuudenhaluisen puoliskon ja jatkoi mielensä piiskaamista. Hän palasi tehtäväänsä. Kun mahtavat ulkomailta tulleet teollisuutemme esi-isät olisi mainittu ja sillä perusteltu suoraan tullista sosiaalitoimistoon suunnistavat tyypit, niin sitten olisi tietysti ollut aika siirtyä suomalaisten omaan maahanmuuttoon. Muutettiinhan meiltäkin. Yhdysvaltoihin, Australiaan, Ruotsiin. Sadoin tuhansin. Montako kertaa minä tuohon vetosin, tuumi Eräs Toimittaja. Kolme? Viisi? Kahdeksan? Kaksitoista? Toimittajan ajatteluun vapautettu aivopuolisko totesi ilkeästi, että riittääkö tuokaan. Ja kysyi sen perään, että montakos kertaa sinä kirjoituksessasi mainitsit, että niitä suomalaisia varten ei ollut sosiaali-, tulkkaus-, kulttuurin ylläpitämis- ja puolestaloukkaantumiskoneistoa? Et kertaakaan niin.

Enpä maininnut niin, totesi Eräs Toimittaja, ja otti siemauksen viiniä. Ajatus varmasti oli käynyt mielessä. Tiesinhän minä sen. Enhän minä tyhmä ole. Mutta silloin olisin varmaan hakenut uskolleni varmuutta kirjoittamalla suomalaisista sotalapsista. Niin kun niin monta monta kertaa teinkin. Ja juu, olen kyllä tietoinen, että yhdellekään suomalaiselle sotalapselle ei kasvanut partaa. Tämä kaikki on niin ilmiselvää nyt. Miksi luulet, että minä tässä ryyppään, totesi mies aivopuoliskolleen.

Hyvää vauhtia lisää humaltuva toimittaja mietti, että tässä vaiheessa juttua olisi oma epäilys iskenyt päälle, ja vaatinut jonkunlaista vihan kohdetta. Jotain kohdetta, joka saisi unohtamaan omissa väitteissä olevat aukot. Jotain,  jota toimittaja rakastaisi vihata, ja jonka nostama adrenaliini saisi hänet jatkamaan kirjoitustaan. Kohdehan olisi tietysti ollut vihakirjoittajat. Ja sehän oli joka kerta loistava kohde. Jotain, jota ei oltu määritelty, mutta jonka väitettiin olevan olemassa oli helppo ruoskia.

Mitähän hänenkin repertuaariinsa oli kuulunutkaan? Natsit. Uusnatsit. Äärioikeisto. Reunaoikeisto. Häiriintyneet. Kouluttamattomat. Juntit. Mieleltään järkkyneet. Alkoholisoituneet. Syrjäytyneet. Työttömät. Sairaseläkeläiset. Niin. Myös työttömät ja sairaseläkeläiset. Niin kuin se joku synti olisi. Vaikka eihän hänellä silloin oikein vaahdotessaan ollut edes tajua, mistä hän kirjoitti. Niin vaan piti kirjoittaa. Nyt hän ymmärsi itsensä ihmiseksi, joka oli kerta toisensa jälkeen raivonnut meren rannalla, heitellyt merelle päin olemattomilla kivillä Oskari Olematonta ja vaatinut ohikulkijoitakin tekemään niin.

Ja hän tiesi, että hyvin pian hän saattaisi olla itsekin vihakirjoittaja. Petturi. Julkinen luopio. Ainakin tämän illan, ja viime aikoina hyvin monen illan ajatusten perusteella hänen kollegansa nimittäisivät hänet jo viha-ajattelijaksi. Varsinkin kun hän oli vasta jonkun aikaa sitten tajunnut, että hänen ideologiansa pohjana oleva maahanmuutto ei ole pelkkä aineeton hyvä, joka vain tapahtuu. Siihen liittyy aina lukumäärä. Ja siihen liittyy hinta. Ja hän tajusi, että noitten kahden asian ääneen lausuminen oli aina ollut niin häneltä kuin kollegoiltaankin kiellettyjä. Voi Hyvä Luoja, niin ohuella pohjallako hänenkin ideologiansa oli ollut. Kun hän oli hiljattain tajunnut, että Suomeen pääsee kuka haluaa, ja pois täältä ei tarvitse lähteä, jos ei huvita, häntä oli alkanut hirvittää. Hän oli käsittänyt, että rajatonta piikkiä ei ole, vaan lasku on joskus maksettava. Tätäkö minä todellakin halusin, olivat saatesanat, joilla hän viimeisteli taas yhden lasin punaviiniä.

Mutta miten tämä kaikki oli alkanut? Miksi hän meni siihen halpaan, mikä nyt tuntuu niin naurettavalta? Mitä hänelle oikein tapahtui? Kuinka hän siihen päätyi? Tähän ei riitä enää punaviini, totesi Eräs Toimittaja, kävi hakemassa itselleen pullon viskiä ja kaatoi itselleen tukevan moukun.

Tämä näytelmä oltiin näytelty tässä asunnossa jo monta kertaa aikaisemminkin. Aina tähän vaiheeseen päästyään Eräs Toimittaja ymmärsi, että ei hän ollut silloin aikanaan päätynyt mihinkään. Asioihin päädytään ajattelun ja harkinnan lopputuloksena. Ei hän ollut ajatellut eikä harkinnut. Hän oli yksinkertaisesti vain valinnut tietyn ideologian. Se oli helppo valita. Koska muutkin sen tekivät. Koska sitä kautta sai hyväksyntää. Koska se antoi mahdollisuuden olla mielestään jotain muita enemmän. Koska se oli muotia.

Koska se oli muotia.

En minä ryhtynyt ajattelijaksi. Enkä toimittajaksi. Minä ryhdyin faniksi. Fanittaminen itsessään oli tärkeämpää kuin fanituksen kohde. Ja luonnollisesti, kaikkien kunnon fanien tavoin kehitin palavan vihan niitä kohtaan jotka kyseenalaistivat fanittamiseni. Tai vielä pahempaa, asettivat sen naurunalaiseksi. Hyi helvetti, ajatteli Eräs Toimittaja. Millä tavalla minä olen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana eronnut sifonkihuivia heiluttavasta Dingoa fanittavasta hysteerisestä teinitytöstä?

Eräs Toimittaja ymmärsi, että hänen lapsuus- ja nuoruusvuotensa olivat olleet hänen elämänsä järkevintä aikaa. Sen jälkeen hän oli keskittynyt sifonkihuiviinsa. Se Dingo-fanikin kasvoi aikanaan aikuiseksi. Hän ei. Mutta asian saattoi vielä korjata. Kynnys olisi vaan niin vaikeaa ylittää. Ainakin julkisesti.

Ja sitten seurasi tutun näytelmän seuraava osa.

Hän kaatoi itselleen uuden viskin. Sitten hän aukaisi työpöydän laatikon, ja otti sieltä esille vanhan Nagant-revolverin. Revolveri oli peräisin hänen isoisältään. Isoisä oli ottanut revolverin neuvostoupseerilta, joka ei sattuneesta syystä sitä enää tarvinnut. Ase oli periytynyt hänen isälleen ja sitä kautta hänelle. Hän oli pitänyt aseen kunnossa, vaikkei hänellä sille mitään varsinaista  käyttöä ollutkaan. Laatikossa oli myös aseeseen sopivia patruunoita.

Eräs Toimittaja aukaisi rullan ja pyöräytti sen ympäri. Se toimi moitteettomasti. Sen jälkeen hän loksautti rullan kiinni, ja asetti revolverin tietokoneensa viereen. Tietokoneesta hän aukaisi uuden tiedoston. Siinä ei ollut kirjoitettuna vielä muuta kuin otsikko:

ME LOIMME HIRVIÖN

Teksti hänellä oli kyllä päässään valmiina. Mutta aloittamisen kynnys oli korkea. Joka tapauksessa hän mietti, että aika on pian loppumassa. Hän naukkaili viskiään, siirsi katsettaan vuoronperään tietokoneen näyttöruudun ja revolverin välillä sekä ajatteli, että jompikumpi minun on valittava, eikä päätöstä voi enää pitkään lykätä.

Sitten hän joi viskinsä loppuun, laittoi revolverin takaisin laatikkoon, sulki tietokoneen ja käveli makuuhuoneeseen. Huominen olisi krapulapäivä, sehän on selvä, mutta Burana ja pastillit on keksitty, ja olipa siellä punasilmäiset aamut yleistyneet monella muullakin. Ehkä hän ei ollutkaan ainoa, joka viettää ankeita iltapuhteita. Annetuun tehtävään hän ei välittänyt puuttua, vaan päätti työpaikalla ottaa esille pari vanhaa kirjoitustaan, sekoitella kappaleita keskenään ja tarjota sen uutena. Hänen esimiehensä Se Vastaava-Päätoimittaja toteaisi, että hienoa työtä, tässä onkin asiaan tuore ja kaivattu näkökulma. Niin hän sanoisi jokaisesta samanlaisesta kirjoituksesta.

Eräs Toimittaja hoiperteli makuuhuoneeseensa, kaatui sänkyyn ja vajosi levottomaan uneen. Hän uneksi, että oli rakentanut talonsa Tornionjoen jäälle. Ja kevätaurinko alkoi lämmittää.

40 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Miks sä jätit sen henkiin?

Ensio kirjoitti...

Lukiessani luulin/toivoin, että sinulla olisi ollut esittää linkki johonkin oikeasti järkiintyneen toimittajan kirjoitukseen, mutta pettymään jouduin.

Hieno kirjoitus kuten aina. Tuosta uskonsa menettäneestä papista tuli mieleen joidenkin vuosien takaa tapaus, jossa joku kirkon pappi oli luopunut uskosta ja ruvennut ateistiksi, mutta halusi, että hänen on yhä edelleenkin voitava toimia virassaan. Sen kaverin aivoakrobatia ylitti vielä nämä tiedostavat tahotkin.

Närpes varg kirjoitti...

Ykän kuvaus Erään Toimittajan illasta oli paitsi puhutteleva myös tosi. Mutta ovatko pullo ja pistooli ainoat vaihtoehdot? Ottakaamme oppia Himasen raportista ja ajatelkaamme myönteisesti. Myös näin voi Eräälle toimittajalle käydä:

Itse Herra Päätoimittaja (HP) viittasi väsyneesti Erään toimittajan (ET) istumaan työpöydän edessä olevaan tuoliin. Tuo epämukava istuin tunnettiin yleisesti nimellä ”potkujakkara” ja moni oli jo tuntenut sen lämpimän kosketuksen ennen marssia kassan kautta kadulle.
ET oli perillä lehden levikin kehityksestä, lehtitalon taloustilanteesta ja osakkeenomistajien odotuksista, sekä ylimmän johdon suunnitelmista. Hän ei suotta ollut talon paras tutkiva journalisti. HP kohotti ryhtiään ja kysyi ET:ltä jotenkin intiimisti, muistiko tämä vielä ne ajat, kun Lehti oli maan, jopa koko Pohjolan johtava media. ET sanoi muistavansa, tulihan hänelle juuri 30 vuotta talossa täyteen. HP oli häntä paljon nuorempi. HP halusi tietää, mistä ET arveli lehden alamäen johtuneen.
ET muistutti, kuinka HP uutena luutana oli määrännyt, että Lehdessä on oltava viisi kiintiöfeministiä, kaksi kiintiövasuria, kolme kiintiövihreää, neljä kiintiöhomoa ja kolme kiintiösvenssonia, ”jotta lehden toimitus vastaisi tämän hetken tilannetta yhteiskunnassa”. Uudet tulokkaat kipusivat äkkiä johtoasemiin ja palkkasivat taloon hengenheimolaisiaan kiihtyvällä vauhdilla. Tämä porukka määritteli lehdelle uuden agendan, jota kaikkien , myös ET:n ja HP:n oli noudatettava. –Ja kuinka Lehteä nyt yleisesti kutsutaan?, kysäisi ET.
HP katsoi ulos ikkunasta ja naputteli sormillaan kiiltävää pöydän pintaa. ”Sano sinä”, hän kehotti punastuen hiukan. ET toisti Eduskunnan kuppilassa aamulla kuulemansa uusimman version: ” Pravda, femakoiden, vihervasureiden ja tuhkaluukku-osaston pää-äänenkannattaja, jota suomalainen heteromies ei tilaa eikä pane siihen ilmoituksia”. Vaiettiin.
HP veti eteensä paperin, jossa oli pitkä lista nimiä. Hän ilmoitti, että ilman irtisanomisia lehti ei pysy jaloillaan ja että ensimmäisenä listalla on ET:n nimi. HP muistutti, että ET oli kirjoittanut jotenkin vittumaisesti Stockmannin irtisanomisista ja talousvaikeuksista, vaikka Stockmann oli maahanmuuttoystävien kruununjalokivi, paras todiste muuttajien kyvyistä rikastuttaa yhteiskuntaa. ET oli myös tarjonnut lehden uutisosastolle jotain merkillisiä tilastoja, jotka – niin oikeita ne olivatkin – eivät mitenkään sopineet agendaan. ET nyökytteli.
-Niin että se on sitten guud bai, sanoi HP ja nousi seisomaan kätelläkseen ulospotkittua. ET kätteli häntä lujasti, lämpimästi, molemmin käsin. Hän hymyili aurinkoisesti ja sanoi, että kenties vielä kohdataan, kunhan HP on päässyt yli siitä, mikä häntä vielä tänään odottaa.
HP:n huoneen lasioven takana häilähti tumman puvun varjo. ET nousi, käveli ovelle ja oli vähällä törmätä Isoon Pomoon (IP). Tämä ihmetteli, mikä ET:tä niin nauratti ja hän kertoi juuri saaneensa potkut. IP puisteli päätään ja käski ET:n tulla kulmahuoneeseen tunnin päästä.
Tunnin kuluttua HP oli jo jättänyt rakennuksen, uusi mies istui hänen tuolillaan ja kulmahuoneessa IP ilmoitti ET:n saaneen ylennyksen ja palkankorotuksen. IP kätteli ET:tä ja pyysi häntä huomiseksi lehden toimituksen johtoryhmän kokoukseen miettimään strategiaa lehden arvovallan palauttamiseksi.
-Ka saatanhan minä tulla, ET ilmoitti suopeasti.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kumitontulle, Ensiolle ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne. Uskon, että Suomesta löytyy useampikin ankeaa iltapuhdetta viettävä toimittaja, joita alkaa ällöttää ladella samaa kopiokoneella tulostettua epistolaa.

Kumis: Minä kun olen tässä matkan varrella nirhannut niin monta hahmoa, mukaan lukien pari kertaa itsenikin, niin ajattelin jättää tämän henkiin.

Ensio: Tuon kaverin aivoakrobatia sinänsä kertoo meidän evlut-kirkkomme tilasta muutenkin. Eihän se mikään kirkko ole, vaan pelkkä yleishumanistinen virasto. Sinänsä sääli niitä ihmisiä kohtaan, jotka aidosti uskovat. Ei se mahda heillä paljon ikeniä naurattaa.

Närpes Varg: Tuo kommenttisi oli myös puhutteleva ja tosi. Loppuosio on tosin vielä toiveajattelua, mutta se oli kaunis, niin kaunis. Ja luulisin, että Isot Pomot alkavat todellakin pikkuhiljaa muistaa, että sanomalehtikin on voittoa tavoitteleva yritys, ja levikin lasku ei välttämättä johdu sanomalehtipaperin koostumuksesta vaan lehden sisällöstä.

Becker kirjoitti...

Piti lukaista tuo teksti näin myöhäsellä, jotta sai keskittyä rauhassa.
Aivan taatusti joku tai jotkut toimittajat tuon lukaisee. Osa on niin pirun aivopestyjä, ettei ne herää todellisuuteen kuin taivaassa tai todennäköisemmin helvetissä.
Mutta ehkei me tarvita kuin se yksi joka näkee ettei kuninkaalla ole vaatteita, niin silloin repeää.
Tuolla naapurimaassa eräs pätevä blogista totesi kerran, että tämä PK - sonta on kuin raskas kansi kattilan päällä, mutta kun joku sen saa kerran raotettua, niin se kansi hajoaa tuhannen p:n päreiksi, ja totuus saa aijansa.

Mutta taatua Ykää jälleen, luen sen vielä toistamiseen.
Ja Närpes vargillakin taitaa olla noita piilotaipumuksia, anna palaa.

Jaahas ja joulu senkun vaan lähestyy. Tuskin jaksan odottaa, että pääsen taas joulutorttujen kimppuun. Tänä vuonna ne maistuvatkin oikein erityisen hyviltä. Syynkin tiedät.

Anonyymi kirjoitti...

Kaleva liittyi jo perussuomalaisten vaalityön tekoon, vähän ot. tämä on mutta liittyi senverran hyvin aiheeseen että oli pakko.

http://www.kaleva.fi/mielipide/paakirjoitukset/pimeyden-voimien-kyytiin-ei-pida-lahtea/648335/

T. ANo

Sandscorpion kirjoitti...

Tunnen muuten tuon ateistipapin. Hän oli psykologianopettajanani lukiossa. Hauska tyyppi. Harmi vain, että hän pysyi tunneilla sen verran hyvin asiassa, että tuo pappijuttu tuli harvoin puheeksi, eikä hän koskaan ruvennut perustelemaan meille, miksi ateistin pitäisi voida olla pappi.

Tapauksesta alkaa olla jo viitisentoista vuotta; silloin vielä oli mahdollista potkia ateistipappi pois ilman sen kummempia selittelyjä. Nykyään varmaan alkaisi median taholta ankara tulituki ateistipapille uskonnonvapauteen vedoten, ja asiasta jouduttaisiin väittelemään ihan tosissaan.

Närpes varg kirjoitti...

Kappas vain! Päivän Pravdan selailu kertoi, että jäät ovat sielläkin lähdössä. Metodina on lehden jo neuvostoaikoina käyttänyt keino eli pääkirjoitusten ja uutisosaston mielipiteiden riitauttaminen. Lukijalle tulee sellainen tunne, että tämä lehtihän harrastaa moniarvoisuutta, sallii jopa samassa lehdessä erilaisia mielipiteitä.
Katsokaamme tämän päivän lehteä. Viherfemakko-suvakkiosaston vankka edustaja, lehden ulkomaanosaston esimies Sami Sillanpää kirjoittaa Virallisessa, Aina Oikeassa Olevassa Kolumnissaan:
”Suomi sijaitsee Euroopan perimmäisessä metsässä. On ilo, jos joku vaivautuu tulemaan tänne. Saati ostamaan täältä jotain. Ulkomaankaupan ansiosta metsään on rakennettu menestyvä valtio.
Kauppa käy nihkeästi, jos samalla rakennetaan muureja, hyljeksitään työvoimaa ja vihataan muita. Niiden ajatusten viljelijät eivät edistä kansakunnan etua.”
Tuttua juttua, ja tutulta kuulostavat myös vastaukset kommenttipuolella:
”Tämä kolumni on vaarallinen. Miksi? Se lietsoo itseinhoista mielialaa. Itsestään ja toisista huolehtiminen edellyttää tervettä itsetuntoa ja tahtoa vaikuttaa omiin asioihin.”
”Tämä oli surkuhupaisa kolumni. Hesarin propagandaosasto yrittää pistää parastaan, mutta ihan noin onnettomaan logiikkaan ei pitäisi sortua. Vai luuleeko Sami Sillanpää, että EU:ssa itsessään ei ole mitään vikaa, vaan EU on Rauhan ja Rakkauden puolella kaikkine rahanpesuineen, liittovaltiopyrintöineen, hillittömine byrokratioineen, eliitteineen, salaisine organisaatioineen ja kytköksineen ja mafioineen, jotka kaikki vaikuttavat tuhoisasti tavallisten ihmisten elämään ja oikeustajuun ja vapauteen”.
Samassa lehdessä, huom SAMASSA lehdessä haastattelee kotimaantoimittaja Janne Toivonen professori Tapio Rauniota. Kas näin: ”Lounaskahvit pykivät monella kurkussa, kun professoriTapio Raunio avasi suunsa lokakuussa eduskunnan suuren valiokunnan kuulemisessa. "EU-selonteko on surkea ja yhdentekevä asiakirja, kuin puhelinluettelo. Tärkeitä asioita ei erotella mitenkään. Puolueet ovat EU-asioissa kroonisesti hajallaan, poikkeuksena perussuomalaiset. EU-asiat hoidetaan Suomessa pitkälti suljetuin ovin. Tätä perustellaan muun muassa sillä, että muuten eduskunnan olisi vaikea saada hallitukselta luottamuksellista tietoa asioista. Raunio perää arkikeskustelua. "Kansalla on oikeus saada tietää, mitä Suomi tekee EU:ssa."
Eikä tämä vielä riitä. Sanoma Oy:n täysin omistama verkikolehti ”Taloussanomat” kertoo tänään Suomen viennistä Kiinaan:
”Sellua, kiveä, lannoitteita. Ja valtava määrä nahkoja. Muun muassa tätä on raaka-ainevienti Kiinaan tullitilastoissa. Raaka-aineiden osuus Suomen Kiinan-viennistä on kolminkertaistunut lähes 40 prosenttiin vuoden 2008 jälkeen.
Koneiden osuus on tullin tilastojen mukaan supistunut 70 prosentista reiluun 40 prosenttiin. Nokia selittää tietysti ilmiötä, mutta kertovatko tilastot muustakin kehityksestä?
Tavaraviennin rakenteessa näkyy se, että suomalaiset yhtiöt tekevät tuotteensa yhä useammin Kiinassa.
Suomalaisyhtiöiden Kiinassa toimivien tytäryhtiöiden liikevaihto on yli 20 miljardia euroa vuodessa, Suomen Pankista kerrotaan. Luku on suuri, kun koko Kiinan-viennin arvo oli elokuun mennessä vajaat 1,9 miljardia euroa.”

Tuosta listasta ei puutu kuin terva ja höyhenet ja se näyttäisi 1700-luvun lopun vientitilastolta. Kallis Euro on ajanut teollisuutemme Kiinaan, jossa se tekee 20 miljardin liikevaihdon. Ja me pojat täällä pohjan perillä nyljemme nahkoja ja keräilemme kiviä. Ennen Euroa Suomea kutsuttiin ”Pohjolan Japaniksi”. Nyt me olemme ”Pohjolan Venäjä”, joka vie raaka-aineita ja tuo muualta pitkälle jalostettuja tuotteita. Kylläpä me olemme fiksuja!
Mutta takaisin Hesariin. Saammepa nähdä, että ulkomaanosaston päällikönkin on pakko jonain päivänä avata ikkunansa ja katsoa, mitä siellä ulkona oikein tapahtuu. Kenties hänen ovellaan joku päivä vilahtaa myös mustan puvun varjo...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, ANo:lle, Sandscorpionille ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.

Becker: Jos se kansi aukeaa, niin vaikutus Ruotsissa on varmasti vielä tuplaten kovempi kuin täällä. Siellä kun elo Liisan Ihmemaassa on vielä huomattavasti pidemmällä ja niitä tosiuskovaisia huomattavasti enemmän. Niin kuin on ennenkin tullut todettua, Ruotsi on ajamassa itsensä tilaan, jonka lopussa aseet puhuvat.

Närpes Vargin kommentti sai kieltämättä aikaan mukavaa hymyntirriä. Kerta kaikkiaan mainio heppu ja sana on hallussa.

Ja juu, syyn joulutorttujen maistumiseen tiedän minäkin. Jossain vaiheessahan sitä tuostakin oli odotettavissa valittamista. Vaan onhan se olemassa se puolikuun muotoinen joulutorttukin. Kelpaiskohan se:

http://www.nurmisulonen.fi/kuvat/Joulutorttu_pieni.jpg

Jos vielä sokeripursottimella kirjailisi siihen pienen tähden? Sehän alkaisi olla sapuskana jo melko halal.

Monissa tavarataloissahan muuten nuo takkihyllyt ovat hakaristin muotoisia, kun yläpuolelta katselee. Liekö joku jo hoksannut valittaa niistä?

ANo: Joo, törmäsin juttuun Hommaforumin kautta. Tuossa alempana Närpes Varg kirjoittaa siitä, kuinka HeSa yrittää panna vielä paremmaksi ja hyvin yrittääkin. Ja Verkkouutiset on kisassa mukana ja kaivaa avuksi koripallovalmentaja Dettmanin:

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/Dettmann-juttu-11714

Ja Turun Sanomissa taas Sosialidemokraattisten Opiskelijoitten puheenjohtaja Anette Karlsson pistää kliseitä kasaan sillai opiskelijamaisen söpösti:

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/561210/Maahanmuuttajat++uhka+vai+mahdollisuus

Hysteria on kova, ja yritys sen mukainen. Oliskos tässä jotkut vaalit tulossa vai mitä häh?

Sandscorpion: Voihan olla, että ev lut kirkko muuttaa jossain vaiheessa papin viran ihan tavalliseksi seurakuntavirkamieheksi, jossa ei ole mitään pappisvihkimystä. Siihen päinhän tuo näyttää olevan menossa. Mutta itse tapauksesta tulee mieleen lähinnä se, että minä vaatisin pokkana, että minut valittaisiin vihreitten puoluesihteeriksi. Ei siksi, minä olisin hyvä valinta. Voi että minkä määrän jäynää ehtisinkään tehdä. Alkoi ihan sormet syyhyymään. Pitäiskös liittyä omalla nimellä vihreisiin ja pitää samaan aikaan Yrjönä blogia? Vihreänä puhuisin julkisuudessa mahdollisimman pehmosia ja sitten tässä blogissa käsittelisin aikaisemmin päivällä höpöttämääni kieli poskessa.

Närpes Varg: Tuli vaan mieleen, että entäs jos tämä Sami Sillanpää onkin tosiasiallisesti nuiva myyrä (vrt. Sandscorpionille esittämäni ”Ykä vihreänä”-suunnitelma) ja heppu mättää pahimmat mahdolliset kliseet ihan munatakseen edistämänsä aatteen. Toinen vaihtoehto on se, että heppu on ihan oikea tosiuskovainen, mutta silloin tyypin on jollain konstilla täytynyt totaalisesti kieltää itseltään ajattelu. Tai sitten tyyppi ei edes pysty ajattelemaan hokemia ja iskulauseita pitemmälle.

Mutta tuo, mitä Suomi vs. Kiina-asetelmasta kirjoitit on kyllä todella pelottavaa. Kiina on (vaikka onkin tavallaan äärikapitalistinen maa) on edelleen totalitaarisesti hallittu kommunistipuolueen hallitsema maa. Entäpäs jos Kiinan johto ilmoittaa, että niin suomalaisten kuin muittenkin sinne investoimat tehtaat kansallistetaan välittömästi? Mitäs sitten tehdään? Lähdetään hakemaan omia ampumalla pois? Oliskos tämmönen tulevaisuudenkuva mahdollista? Miehemme Kiinassa eli Castor osaisi varmaan arvioida asiaa paremmin.

HeSasta vielä: Se näyttää olevan varsin skitsofreenisessa tilassa. Kahdessa veneessä yhtä aikaa seisominen on vaan perin vaikeaa.

Närpes varg kirjoitti...

Lehti ON skitsofreenisessa tilassa. Se johdatteli väärin houkutuksin Suomen EU:hun ja nyt, kun löysät ovat housuissa, antaa vastustavillekin mielipiteille hiukan tilaa, jotta ei näyttäisi niin yksinkertaiselta - melkeinpä rikolliselta.
Itse uskon siihen, että Hesari kääntää EU-kelkkansa vilkkaasti, jos suurimmat osakkeenomistajat niin tahtovat. Lehden tarkoituksena ei suinkaan ole saarnata, vaan tahkota rahaa, paljon rahaa. Mitä useampi lukija lakkaa tilaamasta lehteä, sitä nopeammin kurssi muuttuu.

Närpes varg kirjoitti...

Oikeinajattelijat alkavat jo kompastella omiin kengännauhoihinsa:

"Suomi on nyt huonommassa tilassa kuin sata vuotta sitten, aikana, jolloin tänne hakeutui loistavia ihmisiä, jotka osaltaan rakensivat maata ja kansakuntaa kohti itsenäisyyttä, sivistystä ja talouden kukoistusta".

Tämäkin löytyi Hesarista, Sami Sillanpään puolustajien rintamasta.
Kirjoittaja siis sanoo suoraan, että ne sata vuotta sitten Suomeen tulleet ovat parempia kuin nykyiset. Vai kuinka tuo pitäisi ymmärtää?

YMTT kirjoitti...

NEW YORK TIMES’n julkaisija John Swaiton puheessaan vuonna 1974:

“Vapaata lehdistöä ei ole olemassakaan, Te rakkaat ystävät tiedätte sen ja minä tiedän sen samoin.
Yksikään Teistä ei rohkenisi lausua omia ajatuksiaan ja arvioitaan rehellisesti ja avoimesti.
Julkaisijan tehtävä on pikemminkin pimittää totuus, suorastaan valehdella, vääristellä, panetella, nöyristellä – MAMMONAN – jalkain juuressa ja myydä itsensä, maansa ja rotunsa kerta toisensa jälkeen jokapäiväisen leipäpuun vuoksi.
Me olemme kulissien takaisen finanssivallan työkaluja ja alamaisia. Me olemme marionetteja, jotka hyppäämme ja tanssimme kun ne vetävät naruista. Meidän tahtomme, meidän suorituskykymme, vieläpä koko elämämme kuuluu näille miehille.
Me emme ole muuta kuin älykkäitä prostituoituja.”

Närpes varg kirjoitti...

Kappas, kappas, kappas! Sami Sillanpään maahanmuutto-kolumni oli kadonnut Hesarin nettilehdestä kello 15.00 mennessä. Olikohan lukijoiden vastaanotto liian kyistä, vai joko musta puku vilahti ovella?
Vahinko. Olisin suonut, että mahdollisimman moni olisi lukenut tuon paatoksellisen aatoksen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Närpes Vargille ja Poropoliisille (YMTT) ja kiitos kommenteistanne.

Närpes Varg:

Viesti 1: Hesarin lisäksi kyllä myös Suomen valtiovalta suorastaan pakotti suomalaiset äänestämään ”kyllä”. Minä muistan hyvin kun postiluukusta (joo luukusta, asuin silloin Helsingissä kerrostalossa) tippui näitä ohjeistuksia EU-äänestykseen ja jossa kerrottiin vaihtoehtojen seurauksista ja annettiinhan niissä ymmärtää, että jos äänestämme EI, niin joudumme porukalla tsuhnien helvettiin. Varmaankin silloin oltiin jo EU:n liittovaltiokehitystä suunnittelemassa sillä silloinen ETA tarjosi jo kaiken sen, mistä meille olisi ollut hyötyä. Silloin vielä tilaamani HS kyllä luukutti EU:n puolesta aivan täysillä. Se, mitä HS jatkossa tekee on minulle vielä täysi arvoitus. Mutta tällä hetkellä mediakentässä näkyy semmoinen epätoivoinen joukkorääkyminen. Pannaan kädet korville ja huudetaan wää-wää-wää ja toivotaan, että se tehoaa.

Viesti 2: Jotkut ihmiset vaan kehittävät kansallisen itseinhon taiteenlajiksi ja häpeävät sitä, että joutuvat elämään maassa jossa on niin urpoja ihmisiä. Poislukien tietysti he itse, jotka muodostavat loistavan poikkeuksen massasta. Ja jotka pitävät ihanteena sitä, että ”tänne hakeutuu loistavia ihmisiä, jotka käyttävät maan sosiaaliturvaa, kuluttavat maan rakentamiseen tai edes ylläpitämiseen tarvittavia varoja omaan elättämiseensä ja vielä puolestaloukkaantujien opettamina ovat erinomaisen hyvin oppineet osoittamaan epäkiitollisuutta tästä kaikesta.”

Viesti 3: Nyt oli näkynyt tulevan takaisin.

Poropoliisi (YMTT): Tuo John Swaitonin puhe kuvaa asiaa hyvin, erityisesti Yhdysvaltojen osalta, jossa suuryritykset tietysti vievät ja muut vikisevät. Se sopii hyvin myös Suomeen, sekä 1970-luvulla jolloin neuvostouhka vei ja muut vikisivät että nykypäiväänkin. Mutta nykypäivässä on sinänsä oma vivahteensa. Tätä monikulttuurisuus- ja maahanmuuttohysteriaa ei sinänsä kukaan meidän mediallemme pakottanut. Ei NKP. Ei markkinavoimat. Jos ottaa yhden lauseen tuosta hyvästä Swaitonin toteamuksesta eli:

”Meidän tahtomme, meidän suorituskykymme, vieläpä koko elämämme kuuluu näille miehille.”

herää ainakin minun mieleeni väistämätön kysymys. Eli keitä ovat nämä miehet? Kuka tästä hyötyy? Ja jos niitä miehiä ei ole, niin minkä ihmeen takia lehdistömme päätti vajota kollektiiviseen hulluuteen 10 – 15 vuotta sitten?

Ghettomaksaja kirjoitti...

Tervehdys Ykälle täältä itärajan pinnasta. Nyt kun olen saanut aikajärjestyksessä luettua mainion blogisi kaikki(!) kirjoitukset niin ajattelin uskaltautua jo kommentoimaankin. Sana on miehellä kyllä hallussa huomattavasti keskivertoista toimittajanplanttua paremmin.

Aloin lukemaan blogiasi alun perin siksi kun tykkään kovasti aina syödessä lueskella jotain (lienee jäänyt tuo tapa pikkupoikana Aku Ankan tavaamisesta, jotenkin tuossa leukojen edestakaisessa liikuttamisessa ei tunnu olevan aivoille ihan tarpeeksi virikettä) ja Jussin Scripta oli jo kahlattu läpi. Vaikka itse pyörinkin työkseni akateemisessa maailmassa (sentään teknillisellä puolella, humanistia minusta ei saa edes Fiskarsin isoimmalla halkomakirveellä), niin opetustehtävistä on sen verran kokemusta että pystyin samaistumaan varsin hyvin. Kyinen pelto on kynnettävänä jo peruskoulupuolen kansankynttilöillä, voi vain kuvitella millaista meno on teillä...

Voisitko muuten raottaa tuota kesemmällä mainitsemaasi hirssilaatikon ohjetta hieman tarkemmin? Idea kuulosti kiinnostavalta, mutta tuosta läheisestä hehtaarimarketista kun hirssiä etsin niin en löytänyt kuin hirssijauhoja. Vaikka meidän taloudessa emäntä onkin kyökin puolella se taitavampi puolisko, niin minun käsittääkseni jauhot eivät tässä tapauksessa oikein passaa kun ei ollut tarkoitus leipää tehdä.

Muuten, IS oli muutama päivä sitten myöskin löytänyt Cornel Hrisca-Munnin:

http://www.iltasanomat.fi/videot/viihde/vid-1288619824482.html

Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti tuntuu siis olevan ajan hermolla puolitoista vuotta Ilta-Sanomia paremmin.

Närpes varg kirjoitti...

M i e l e n k i i n t o i s t a !
Minun ruudullani ei toveri Sillanpäätä näy, ei vaikka kuinka veivaisi. Hänen hengentuotteensa on kadonnut bittiavaruuteen. Tämä oli tilanne ainakin klo 18.30.
Olisiko niin, että tov. Sillanpään katoaminen vain tietyiltä ruuduilta tarkoittaa, että Iso Veli ilmoittaa hienovaraisesti, että "teidät on löydetty, teidät tunnetaan ja jatkon voitte arvata".
Kertokaapa arvoisat Ykän lukijat, näettekö te Sami Sillanpään kolumnia Hesarin nettisivuilla. Olisi tosi erikoista, jos se katoaisi esim. vain Ykän kommentoijien näkyvistä.

Ironmistress kirjoitti...

Kumpi on parempi idea: erota kirkosta vaiko erota Erkosta?

Miltton Friidman kirjoitti...

* Off-topic *

Julkaisin juuri vertailun kolmesta suuresta poliittisesta pääfilosofiasta - konservatismista, liberalismista ja libertarismista.

Tekstin voi lukea täällä:
"The big three" suuressa syysvertailussa - konservatismi, liberalismi ja libertarismi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ghettomaksajalle, Närpes Vargille, Ruukinmatruunalle ja Miltton Friidmanille & kiitos kommenteistanne.

Ghettomaksaja: Tervetuloa kommentoimaan. Ai että kaikki 426 juttua? Nostan hattua ja kumarran. Hirssilaatikkoon tarvitaan juu kokonaisia hirssejä, niitä alkaa kyllä löytyä hehtaarimarketeistakin (venäläiset tykkää hirssistä joten nimenomaan itärajan pinnasta voi löytyä) mutta voi myös googlata vaikkapa sanoilla Eesti kauppa tai Eesti puoti, niitä alkaa olla siellä täällä ja niissä sitä varmasti löytyy.

Hirssilaatikon me väsäämme periaatteessa niin kuin makaroonilaatikonkin, eri lisukkeilla tosin. Liota hirssejä tunnin verran ennen kuin keität ja keittele (liha- tai kanaliemessä) sitten 45 min – 1 tunti. Hirssit turpoavat kovasti, joten parilla desillä pääsee jo pitkälle. Valutettaessa hirssistä ei ihan kaikki vesi lähde, lopputulema on koko lailla velliä. Laittele hirssit voilla (millä muullakaan) voideltuun vuokaan.

Höystöksi meillä on laitettu kanasuikaleita, reippaasti, pari 400 gramman pakettia. Ne on tehty pannulla vahvasti currylla ja garam masalalla maustettuna. Curryhan kannattaa ruskistaa voissa jo ennen kuin laittaa lihat pannulle, se antaa paremman tujauksen.

Sitten kanasuikaleet vuokaan, sekaan munamaito, sekoittelation ainekset keskenään, koko hoito 200-asteiseen uuniin ja siellä noin tunti. Lopputulos näyttää edelleenkin vähän vellimäiseltä, mutta yhtä kaikki se maistuu hyvältä ja siirtää nälkää voimakkaasti ja sehän lienee pääasia. Hirssi on muuten vielä vatsassakin hieman turpoava eväs, joten ns. superähkyn vaara tämän evään kanssa on mahdollinen.

Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kulttuuritoimitus on tietysti valtamediaa nopeampi. Se kädetön heppu on kyllä rumpuja mäiskiessään kaikkea muuta kuin kädetön. Täytyy nostaa jätkälle lakkia. Ne on kunnon häiskiä jotka mäiskiä osaa pönttöjä.

Närpes Varg: Testattu 19.11. klo 10.32 ja tällä hetkellä on näkyvissä:

http://www.hs.fi/paivanlehti/17112013/ulkomaat/Vain+hetki+Eurooppaa/a1384579214465

Sehän on tietysti se maksullinen HS, oliko se nyt niin että viisi juttua viikossa näkee ilmaiseksi tai jotain sinne päin?

Ruukinmatruuna: Olen eronnut molemmista. Aikanaan tuumin, että protestina liittyisin kirkkoon takaisin, mutta kun nykykirkkoa katselee, niin ei maksa vaivaa.

Miltton Friidman: Mainos julkaistu.

Närpes varg kirjoitti...

Ykä hoi.
En usko salaliittoihin, mutta jotain kummallista tässä nyt on. Pääsin lukemaan Eurooppa-kolumnin linkkisi avulla, mutta en sen kommentteja. Kun sitten suljin sivun, käväisin muualla ja palasin suoraan Hesariin, ei koko juttua löytynyt mistään, vaikka kuinka kaivelin. Onko porukassa ATK-velhoa, joka osaisi selittää, mistä on kyse?
Osaan kiertää Hesarin maksumuurin ja pääsen lukemaan kaikkea muuta, mutta sitä Eurooppa-kolumnia en.
Mutta vilkaiskaapa Hesarin tänäistä pääkirjoitusta: "Professori Raunion analyysi on raflaava, ristiriitoja herättävä – ja erittäin tervetullut. On jo aikakin hämmentää suomalaista EU-päätöksentekoa: kyseenalaistaa totuttu EU-rutiini ja kysyä suoraan, mitä Suomi haluaa unionilta, miksi ja millä eväin. Keskustelua ei synny ilman kysymyksiä".
Jokohan musta puku on vilahtanut?

Närpes varg kirjoitti...

Kääk!
Sekoilenko jo itse vai tapahtuuko jotain outoa? Nysse Eurooppa-kolumni sitten kuitenkin löytyi Hesarin nettisivuilta. Löytyi myös kolumni, jossa kaksi Kanadan ranskalaista kysyy suomalaiselta, kannattaako Suomeen muuttaa. No ei kuulemma kannata.
Siinä olen kyllä kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Sen verran kun tuota maata tunnen, haluaisin pysyä juuri siellä.Siellä ei ole pakkoranskaa koulussa, vaikka iso osa porukasta puhuu sitä kieltä. Nuorena olisin voinut itsekin harkita sinne muuttamista, mutta näin iällä ei enää jaksa eikä viitsi. Yritän kestää kaikki nämä kauheudet, joita kotimaani minulle tarjoaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Närpes Varg. Nuo tietokone- kautta linkkiongelmasi ovat varmaan niitä poppamiesjuttuja, mitä aika ajoin on jokaisen koneessa. Ei niistä tavan kuolevainen selvää ota. Mutta tuosta HeSan pääkirjoituksesta: kuvaa hyvin lehden skitsofreenista tilannetta. Sehän kun oli suorastaan järkevä, Ja sitten siellä taas on ihan käsittämätöntä tuubaa. Vielä hetki aikaa sitten siellä oli pelkkää tuubaa, joten onhan se ihan mahdollista, että musta puku on vilahtanut.

Kyllähän minullakin muuten nuorempana kävi mielessä muualle muutto, Australia kiinnosti. Se ei kylläkään johtunut maamme silloisesta tilanteesta vaan nuoren miehen seikkailunhalusta. Ja tekemättähän se jäi, eikä minua nykyisellään saa Suomesta pois niin millään. Ei huvita edes matkustaa ulkomaille. Kyllä tässäkin maassa näkemistä riittää yhdeksi eliniäksi. Jos joku haluaa mennä Goalle niin menköön kaikessa rauhassa, mutta ei siitä kannata elvistellä, eikä se häntä yhtään sen paremmaksi ihmiseksi tee.

Närpes varg kirjoitti...

Juu, en minäkään täältä minnekään enää lähde, mutta joulukuun alussa käyn kyllä Karibialla. Se ei tee minua yhtään paremmaksi, mutta hiukan ruskeammaksi kyllä. Tässä iässä pitää huolehtia D-vitamiinista, jota saa auringosta.
Jännä tosiaan tuo Hesarin pääkirjoitus. Ihan kuin toisesta maailmasta. Veikkaan, että musta puku on tosiaan vilahtanut. Seuraamme tilannetta.

vieras kirjoitti...

Veikkaan että Eräällä Toimittajalla on käynnissä identiteettikriisi. Tällainen voi ilmetä kun yhtäkkiä havahtuu siihen että jokin mikä on jatkunut pitkään, ei enää jatkukaan. Ikään kuin olisi herännyt unesta tai hypnoosista. Siihen voi kuulua shokki tai järkytys jonka laantumiseen kuluu aikaa. Tuo aika on siirtymäaika, jollainen ET:llä on varmaan käynnissä. Siirtymäaika tapahtuu edellisen ja seuraavan välillä. Tähän voi sisältyä jokin henkinen tai fyysinen vaiva tai sairastuminen johonkin tautiin. Vaivan päätyttyä siirtymäaika on ohi ja olo helpottaa ja ET on päässyt seuraavaan vaiheeseen.

Ykä on arvioinut dramatisoinnin ja roolihahmojen ja mielikuvaharjoittelun avulla minkälaisia vihollisosapuoleen kuuluvat tahot ovat. Sun Tzu kehottaa tuntemaan vastaustajan. Kuka se on, mikä se on, minkälainen se on, mikä on sen aate ja ideologia, minkälaisten ohjeiden ja periaatteiden mukaan se toimii, mikä on sen suunnitelma...Kuvittele että olet vihollisesi. En tarkoita sitä että jokainen on itsensä pahin vihollinen vaan että kuvittele olevasi jokin vihollisosapuoli kuten vihollinen X, Y tai Z jne. Miten saadaan selville mitä vihollinen tietää minusta, miten hän vakoilee minua, mihin hän kiinnittää huomiota kun vakoilee minua tms. Ikään kuin sinä vakoilet itseäsi vihollisen tavoin. Kun näin vakoilee itseään voi huomata mitä vihollinen vakoilee ja millä tavoilla.

Tuosta muistui mieleen että Marko Hamilo sanoi Suomen Kuvalehden lehtijutussaan, että jonkin testin mukaan konservatiivit osaavat näytellä sosialisteja ja liberaaleja, siis niitä jotka pitävät konservatiiveja vihollisinaan. Testissä konservatiiville sanottiin, että kuvittele olevasi sosialisti tai liberaali ja vastaa näihin testeihin niin kuin liberaali tai sosialisti vastaisi. Kuulemma vastaukset olivat siten kuin liberaali tai sosialisti olisi vastannut. Sen sijaan liberaalit ja sosialistit eivät osanneet näytellä konservatiivia.

vieras kirjoitti...

Onko Ykä ikinä huomannut Oikeus ja kohtuus-blogia?

http://oikeusjakohtuus.blogspot.fi/

Onko Ykällä mitään havaintoa missä Pikkupoika on nykyään? Keisarin uudet vaattet-blogia on päivitetty viimeksi yli kaksi vuotta sitten. Satunnaisesti olen nähnyt Pikkupojan kommentoimassa Kumitontun blogissa mutta havainnot jäävät siihen.

korpisoturi kirjoitti...

"nuorempana kävi mielessä muualle muutto, Australia kiinnosti", kerto Ykä.

No niinhän rahikaistakin kiehto sinne ausseihin muutto, mutta kun oli vielä liika nuori. No sitten intin jälkeen pääs yk-sotilaaksi Siinaille. Olihan sekin kokemus. Myöhemmin tuli kierettyä reppumatkoilla maailmalla kaljaa juomassa.

Toissapäivänä tein "sissikoukkauksen" syntymäpitäjäni metsiin ja illalla palatessani metsästä näin parin kalastajaäijän nuotion. Menin sinne istuskelemaan ja korkkasin ensimmäisen oluen ja otin vähän viskiäkin. Ilta pimeni, koski kohisi, savu meni meni silmiin, mutta hetki kuin runoa. Tuli mieleen, että tälläistä Suomea vois puolustaa vaikka ase kädessä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Närpes Vargille, Vieraalle ja Korpisoturille & kiitos kommenteistanne.

Närpes Varg: Ei muuta kuin antoisaa reissua, kun sen aika tulee. Jotkut kaverit ovat käyneet siellä päin ja olleet paikkoihin tyytyväisiä. Seuraamme Hesarin tilannetta. Parhaalla tuurilla siellä on pian toimittajakunta toistensa kurkuissa kiinni.

Vieras:

Viesti1: Joo uskon että identiteettikriisi voi olla yhdellä sun toisella toimittajalla. Se, mitä lehtiin ladellaan on niin kopiotavaraa. Kyllä ihmisellä luulis ihan henkilökohtaisiakin mielipiteitä olevan.

Tiedä hänestä vakoilusta, mutta tuossa Hamilon jutussa voi olla totuuden siemen. Minähän pystyn kevyesti esittämään suvakkia, mutta suvakilta ei taida onnistua sama toisinpäin. Suvakeille kun huumorintaju ei ole kovin tavallista ja tietyistä Pyhistä Asioista ei vaan kertakaikkiaan voi kirjoittaa kieli poskessa.

Viesti2: Tuo blogi on minulle uusi. Täytyy tutustua. Pikkupojan tilanteesta en valitettavasti tiedä sen enempää kuin sinäkään.

Korpisoturi: Samanlaisia ”sissikoukkauksia” teen minäkin, ja kyllä tässä maassa vielä puolustettavaa löytyy. Tavalliset ihmiset ovat ihan tolkun väkeä. Eihän minusta tietysti näillä maileilla enää tetsaamaan ole, mutta kiikarikiväärin kanssa saattaisin olla vielä tarvittaessa vittumainen mies.

Närpes varg (heh,heh) kirjoitti...

Kyllä, musta puku on vieraillut Hesarin toimituksessa. Nyt on annettu kirjailija Matti Mäkelälle lupa sanoa, mitä hän ajattelee sananvapaudesta. Tässä pikku ote:

"Sananvapauden kukkulaa hallitsee sen nykyaikainen vastine "punavihreä hegemonia". Niin kuin vallassa olija aina, se on jäykin ja joustamattomin virallisista ja epävirallisista valtioelimistä.
Punavihreän "vapaan sanan" ajatukselliset kivettymät ovat: negatiivisuus, vastakkainasettelu, vähemmistöjen korostus, tasa-arvon materialisointi ja etujoukkoajattelu.
Jokainen uusi ajatus Suomessa törmää tähän hegemoniaan kuin betoniseinään. Sen vaikutus ulottuu myös politiikkaan, virkamiehiin, tuomioistuimiin".

Voiko tässä enää silmiään uskoa? Teksti on tullut nettisivuille tänään klo 9.07 ja se on yhä siellä! Lukekaa, ihmetelkää. Kuten tiedämme, ei punavihreä taantumus ole vielä irroittanit näljäisiä näppejään Lehdestä. Teksti voi kadota milloin tahansa, "vahingossa" tai muuten vaan

Yrjöperskeles kirjoitti...

Se Närpes Vargin mainitsema tumma puku on tainnut tosiaan vilahtaa HS:ssa, sillä tämä tuore juttuhan on suoraan kuin Hommafoorumilta:

http://www.hs.fi/kulttuuri/J%C3%A4ykin+valtiomahti/a1384839351223

Siis hei, jutussa puhutaan ”punavihreän mielipidevallan bunkkereista” ja todetaan että ”on ollut riemukasta seurata viimeaikaisia säröjä punavihreän bunkkerin betoniseinässä”. Lisää samanlaista!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Närpes Varg. Näköjään oltiin huomattu tuo juttu suurin piirtein yhtä aikaa, ja julkaisin kommenttini ennen kuin tarkastin, oliko tullut uusia. Mutta todellakin, voisko tollaista juttua kuvitella Hesariin? Täytyy varmaan lähtee mettään kattomaan, onko pyyt pienentyneet. Mutta Mäkelälle kymmenen pistettä.

Närpes varg kirjoitti...

Päivystävät alaleuanväpättäjät iskivät heti Hesarin kommenttiosastoon:

"Tämä perussuomalaishenkinen kolumnisti voisi karistella punavihreät pikku-ukot harteiltaan, sillä ilmiö, josta hän puhuu on aivan toista luokkaa kuin se todellinen neljäs valtiomahti: markkinatalous".

Kirjoittaja arvelee, että vihjaus persuihin tekee kirjoittajasta ja hänen tekstistään jotenkin arvottomia, joka tapauksessa erittäin epäilyttäviä. "Punavihreät pikku-ukot", joita Mäkelän pitäisi ravistella olkapäiltään taas vihjaavat, että kirjoittaja on jo niin pitkälle alkoholisoitunut, että joutuu hätistelemään pikku-ukoja syrjemmälle.Ilmankos hänen tekstinsäkin on sitten mitä sattuu. Vanhan juopon jokellusta...
Ja paras lopuksi:Väpättäjäleuan mielestä punavihreä ilmiö ei ole läheskään niin vahva kuin markkinatalous. No ei varmasti olekaan! Suurin osa maapallon ihmisistä elää markkinataloudessa. He eivät ole koskaan kuulleetkaan Li Anderssonista tai Heidi Hautalasta, mutta pysyvät silti ihme kyllä hengissä.
Punavihreää ideologiaa vahvempia ovat myöskin mm. järjestäytynyt rikollisuus, huume- ja asekauppa, Kiinan kielen asema, islam, kristinusko, buddhalaisuus.... onhan näitä.
Väpättäjän argumentointi pysyy samalla tasolla kuin väite, jonka mukaan Fazer ja Stockmann ovat yhtä hyviä maahanmuuttajia kuin Ali ja Ahmed ja siksi ali ja ahmed pitää ruokkia, vaatettaa ja asuttaa sossun luukulla.

Ykälle tiedoksi, että kyllä minultakin putosi lusikka kädestä, kun sekoittelin aamukahviani hesarin nettisivuja lukiessa. Ja minä tosiaan tein pienen metsälenkin bongatakseni pyyn, mutta eihän niitä siellä ollut. Muuan saukko kyllä katsoi vähän hitaasti. Sen kanssa on paras pysyä hyvissä väleissä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Närpes Varg. Toivotaan/rukoillaan/whatever/Canada että markkinatalous on jatkossakin kaikkine ikävine puolineenkin vahvempi kuin punavihreä ilmiö. Jos punavihreä ilmiö muuttuu maailman vahvimmaksi ilmiöksi, voi olla, että loppuu tuo turha syöminenkin.

Ja juu, saukoillehan ei parane vittuilla.

vieras kirjoitti...

Jos laitan foliohatun päähän niin kyseessä on hämäys jolla yritetään luoda illuusiota siitä että Hesari sallisi nuivien juttujen julkaisun. No nautitaan nuivista jutuista jos niitä on tullakseen. Pelkään vaan että ne loppuvat napin painalluksena. Toivon olevani väärässä. Toivon että mediayhtiö on tajunnut sen että media on yritys. Jos kassavirta ja kannattavuus on heikenetynyt, niin pitäisi tajuta että jokin on mennyt mönkään liiketoiminnassa, tuotteessa ja palvelussa. Jos nuivuus myy paremmin niin bisnesmielessä kannattaa julkaista nuivia juttuja. Kysynnän ja tarjonnan lait pätevät myös median osalta.

Kun muistetaan että Hesari aloitti mokutuksen suunnilleen sinä päivänä kun Kari Suomalainen otti ritolat 1991. Siinä on aika paljon puntteja tasoitettavana. Tämän perusteella Hesarin pitäisi olla seuraavat 22 vuotta Halla-ahon falangin pää-äänenkannattaja. Veikkaan että silloin se menestyisi myös taloudellisesti paremmin kuin viime vuosien Hesari.

En kuitenkaan ahnehdi enkä ole kostonhimoinen. Tyydyn siihen että nuivat saavat Hesarin palstatilasta ja media-ajasta 50 prosenttia, muille jätetään loput 50 prosenttia. Tai niin että nuiville 1/3, neutraaleille 1/3 ja mokuille 1/3. Kiintiön toteutuminen mitataan viivottimen ja sekuntikellon avulla. Tällöin on perustellumpaa puhua puolueettomasta tai sitoutumattomasta lehdestä ilman lainausmerkkiä ja sarkasmivaroitusta. Lehden kohdalla ei ehkä voi puhua media-ajasta kun se liittyy televisioon ja radioon, mutta on lehtien nettisivuilla videopätkiä.

Hesariin vastaavaksi päätoimittajaksi pitäisi nimittää Roope, ja kakkoseksi eli päätoimittajiksi Rähmis. Uutistoimituksen päälliköksi Vasarahammer, taloustoimituksen päälliköksi Kumitonttu, tiedetoimituksen päälliköksi Mikko Mäkinen, kulttuuritoimituksen päälliköksi IDA ja urheilutoimituksen päälliköksi Jaska Brown. Nämä edellä mainitut henkilöt sitten valitsisivat muiden toimitusosastojen päälliiköt, kuten kotimaantoimitus, ulkomaantoimitus ja kaupunkitoimitus jne. Miniluv nimitettäisiin keskustelupalstan adminiksi.

Närpes varg kirjoitti...

Netissä seikkaillessa jäi näppeihin tällainenkin sivusto: http://suomitanaan.blogspot.fi/

Siellä synkeä desanttimme Johan Bäckman saa hillua niin sydämensä pohjasta kuin haluaa ja kyllä hän haluaakin. Jotta kaikki varmasti ymmärtäisivät, hän käyttää tärkeimmissä saarnoissaan englanninkieltä: "Many Russians in Finland are victims of constant racism, hate crimes and human rights violations".

Merkillistä vaan on, että huolimatta venäläisten kohtaamasta vihasta, rikoksista ja ihmisoikeusloukkauksista he näyttävät kovin mielellään muuttavan tänne, tulevat ostoksille, viettävät uutta vuotta, hommaavat rantapalstoja ja komeita kesämökkejä. Ilmeisesti heitä ei ole tarpeeksi valistettu suomalaisten vaarallisuudesta.

Kumitonttu kirjoitti...

"Mitataan viivottimella ja sekuntikellolla" HAHAHAHA!!! Vähän repesin.

Vieras vois olla uuden toimituskunnan pää kirjoittaja, niin hyvin tuntuu kaikki pysyvän muistissa ja järjestyksessä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle, Närpes Vargille ja Kumitontulle & kiitos kommenteistanne.

Vieras: Olen Helsingin Sanomien suhteen myöskin linjalla ottiatuota, seuraan katseella enkä ennusta, mihin suuntaan aviisin linja jatkossa menee. Nyt kun sanoit, niin muistelen kyllä itsekin, että ns. tiedostava linja alkoi suurinpiirtein niitä aikoja, kun Kari karkoitettiin lehdestä. Ehdottamaasi HeSan uutta toimituskuntaa kannatan kybällä. Ja niin muuten, se Kalixjoen sottailu alkaa olla valmis. Ylvakin on jo antanut hyväksyntänsä. Täytyy vielä tehdä hienosäätöä. Ehkä huomenna.

Närpes Varg: No, Bäckman on Bäckman. Minulla on kovasti kokemuksia venäläisten kanssa, sellaistenkin, joitten lapset on otettu täällä huostaan ja silti ei yhdelläkään ole ollut pienintäkään mielihalua muuttaa Venäjälle takaisin. Kummasti tämä tsuhnien maa vaan kiinnostaa. Itse Bäckmanistahan minä kirjoittelinkin aikanaan:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2012/10/keskitysleirin-vartija-vastaa.html

Kumis: Luulen, että Vieras voisi olla Helsingin Sanomissa jonkunlainen päätoimitussihteeri, joka pitäisi huolta, että kaikki pyörii niin kuin pitää pyöriä.

vieras kirjoitti...

Siinä olisi vastuullinen homma olla pääkirjoitussihteeri. Siinä ei parane joutua vallan huumaamaksi. Toimittajan työ ei silleen edes kiinnostaisi ja ne kuuluisivat niille jotka ovat erikoistuneet kuka mihinkin juttuihin. Mutta sen arviointi mitkä jutut ja kuvat menevät huomiseen lehteen, tarviiko juttuja muokata tms., voisi kiinnostaa. Ylva taitaa toimia Ykälle semmoisena toimitussihteerinä?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Toimitussihteeri

Noille paikoille on nimityksiä myös suomeksi eli Kalixjoki on Kainuunjoki jne.

Tsuhnilla ois pitänyt olla joku äijä joka ois älynny sanoa tsaarille että ota Kainuunjoki kokonaan ja mene siitä lännemmäksi ja etelämmäksi ennen kuin alat pystyttämään rajakylttejä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Ylvaa ei voi sinänsä sanoa minun toimitussihteeriksi vaan kriitikoksi ja pääsensoriksi. Jos Ylva sanoo että ei julkaista, niin sitten ei julkaista. Ja nuo suomenkieliset termit ovat minullekin tuttuja, sen huomaat tuossa uusimmassa kirjoituksessa. Sain sen vaihtoehtohistorian valmiiksi.

vieras kirjoitti...

Tuohon Hesarin toimituskuntaan vielä se, että Jussi Halla-aho ja Helena Eronen olisivat lehden säännöllisiä kolumnisteja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. No mikä ettei. Tosin Jussin kirjoitustahtihan on selvästi harventunut, mutta sehän on sinänsä ymmärrettävää, sillä tuo eduskuntatyö vie oman aikansa ja sitä tekemäänhän heppu sinne äänestettiin.