sunnuntai 3. marraskuuta 2013

ERÄÄLLE HYVÄLLE KAVERILLE

saunan kiuas sihisee niin kuin ennenkin
mutta löyly ei anna enää rentouttavaa pehmeyttään
se tulee katkeran kirvelevänä ja polttaa selkää
pesän lasiluukku nokeaa itsensä, eikä halua antaa valoaan
sauna on hämärä ja synkkä

sillä lauteilla on yksi tyhjä paikka

polulla juuret ovat nousseet maasta
ja potkivat kulkijan saappaita
kivet etsivät ilkeästi tiensä miesten eteen
puitten oksat tulevat jostain ja lyövät kasvoille
maasto ei enää tunnista meitä

sillä saappaita on kaksi liian vähän

taukopaikalla aseet eivät halua enää nojata puun kylkeen
ne kaatuvat masentuneena maahan
tuli ei tahdo enää syttyä, vaan palaa kituen
savu jää leijumaan miesten kasvoille
nuotio katsoo meitä kuin vieraita

sillä yksi ase jäi tulematta

juttuja kerrotaan niin kuin ennenkin
mutta yhteinen nauru on väkinäistä
naurun sävel epävireinen
sillä yksi soitin puuttuu
sen kielet ovat katkenneet

eivätkä toiset osaa sen säveltä

läksit seisovilta jaloiltasi

ehkä kerran vielä lyömme kouran kouraan

lepää rauhassa, hyvä kaveri

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Otan osaa. Voimia eloon, Ykä!

Ironmistress kirjoitti...

Auts.

*ISO HALI* sinne Huitsinnevadaan!

vinbju kirjoitti...

sit tibi terra levis

Anonyymi kirjoitti...

Jospas kaveri istuskelee nyt sen kalaisan järven rantasaunassa, sopivan antoisien riistamaiden keskellä.

Odottelee rauhassa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitos kommentoijille. Täytyy muistuttaa, että täällä ei ole maailman akseli kallistunut ja elämä jatkuu niin kuin ennenkin. Näitä ikäviä asioita vain tapahtuu. Halusin vain tehdä eräälle varoittamatta ja aivan liian aikaisin edesmenneelle kelpo hepulle kirjoituksen, joka kuvaa kaipausta ja arvostusta. Samoin kuin arvostusta kaveruutta kohtaan. Tuttavia on tuhottomasti, mutta hyvät kaverit ovat Luojan lahja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitos myös HH:lle sähköpostista. Muistelot menivät rauhallisissa merkeissä. Ja juu, rautaputkihepun henkilöllisyys on täälläkin tiedossa. Niin se vaan Ruotsissa kehitys kehittyy.

Närpes varg kirjoitti...

Kaverisi sai arvoisensa lähtörunon. Ja oikeassa olet, Hyvät Kaverit ovat Luojan lahja.

Anonyymi kirjoitti...

Olipahan kauniisti kirjoitetut muistosanat!
Saako osaa lainata?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Närpes Vargille ja Anolle & kiitos kommenteista.

Närpes Varg. Joo, hyvät kaverit ovat Luojan lahja. Ja sanoisin, että asia on miehillä erilainen kuin naisilla. Kun viisi naista on keskenään ravintolassa syömässä ja lasku tulee pöytään, kouriin ilmestyy viisi taskulaskinta. Kun miehet ovat vastaavassa tilanteessa, pöytään lentää viisi viidenkympin seteliä ja jätkät häipyy paikalta.

Ano: Lainaa kaikessa rauhassa.

Becker kirjoitti...

Sitä kun ikääntyy, niin tummaa pukua joutuu valitettavasti käyttämään tihenevään tahtiin. Se on vaan sellaista se elämä.
Hyvät kaverit ovat harvassa, ja kun sellaisen menettää äkisti, niin se kyllä koskee. Mulla on käynyt silleen.

Tosiaan, oli kyllä kaunis muistokirjoitus.
Keveät mullat ystävällesi.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on ystävistä oma määritelmäni. Sanon, että ystävät ovat huononpäiväntuttuja. Tarkoitan sillä sitä, että ihmisen merkitys toiselle punnitaan silloin kun on surua, murhetta, yksinäisyyttä, kaipuuta, vastoinkäymisiä, meneteyksiä...

Kuka tahansa voi olla seurana hyvänä päivänä. Huonona päivänä kuka tahansa ei kelpaa. Ihmiset myöskin pelkäävät ja siksi karttavat kaikkea ikävää, joten huonona päivänä kuka tahansa ei ole käytettävissä.

Tekstisi kuulostaa siltä kuin olisit menettänyt juuri "huonon päivän tutun", ihmisen, jonka kanssa voi jakaa ja kokea koko skaalalla. Toivottavasti näin ulkopuolisen roolissa voi myötäelää kunnioittavasti ja etäältä sen verran kuin se virtuaalisesti on mahdollista. Rukouksissa kuljette tänään kaikki, niin pois mennyt kuin jälkeen jääneet läheisetkin.

Lohtua ja Jumalan siunausta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset Beckerille ja Anolle.

Jaska Brown kirjoitti...

Otan osaa. Sitä ei oikein ikinä tiedä kumpi on vähemmän huono vaihtoehto, se että lähtö tulee yllättäen vai se että sitä joutuu pitkään odottamaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jaska, ja kiitokset. Ehkä se äkkilähtö on kuitenkin parempi. Kun joskus on seurannut sitäkin, että sairaus riuduttaa ihmisen siihen kuntoon, ettei se halua elämältään muuta kuin sen loppumista.

Anonyymi kirjoitti...

Äkkilähtö voi olla läheisille pahempi, itselle parempi ja kituminen sitten päinvastoin.

Mutta voimia eloon ja suruun sinne Huitsinnevadaan. Ystävät lähtee, kaiho jää.

- lihapuhe

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Lihapuhe, ja kiitokset.

vieras kirjoitti...

Esitän osanottoni, vaikka se on myöhässä.

Menikö muistotilaisuus tuopin ääressä? Minulla ei ole käsitystä kuinka yleistä on alkoholitarjoilu virallisissa muistotilaisuuksissa tai mikäli sitä jatketaan sen jälkeen loppuillan ja yön aikana...

Toinen mummo kuoli kun oli koko ajan vaikeampaa liikkua ilman apua. Ei tainnut edes olla kyse mistään tietystä sairaudesta. Tuota oli lokakuusta 1997 siihen asti kun kuoli eli kesäkuu 2009. Ymmärrys ja todellisuuden taju oli koko ajan tallella. Samoin viisaus, järki ja äly. Luulen että hän olisi selvinnyt helpommalla jos olisi kuollut lyhyen ajan sisällä lokakuussa 1997. Hän tykkäsi puhua entisaikojen Viipurista joten toivottavasti paremmassa paikassa on Viipuri.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras, ja kiitokset. Meidän jätkien oma muistotilaisuus oli tietenkin epävirallinen ja siinä otettiin mukista reippaasti. Niin on tehty jätkäporukoissa maailman sivu. Sitten on tietenkin se virallinen osuus, jossa ollaan tumma puku päällä ja mukana on perhettä, sukua ja mitä nyt onkin. Ne ovat varsin epämiellyttäviä tilaisuuksia, mutta ne ovat sinänsä tietty tarpeellinen rituaali. Nykypäivä kiittää ja kunnioittaa mennyttä ja lupaa jatkaa elämää tulevaisuutena.

Vanhasta Viipurista on kirjoitettu paljon, mutta on kovasti ikävää, että puhutut tarinat siitä pian kuolevat. Minulla on yksi elossa oleva sukulainen, joka vielä muistaa kotikylänsä menetetyllä Kannaksella. Mutta hänkin on jo yli kahdeksankymmenen. Pian tarinoita ei enää ole. On vain paperia.