TOTANOIN FILOSOFIAA

Tämä Pekka Himasen ”Kestävän kasvun malli” onnistui tavoitteissaan melko hyvin täällä hotellin respassa. Hyvinä hallintoalamaisina nimittäin tietenkin kuuntelemme, mitä suuresti arvostamallamme pääministeri Jyrki Kataisella on sanottavaa asiasta ja Katainenhan totesi, että ei sisällöllä sinänsä niin suurta lukua, mutta tärkeää on, että herättääkö se ajatuksia. Ja herättihän se, paljon vanhan toistoa ja yhden ihan ahaa-elämyksen. Ajatuksena vanhan toistoa ovat äkkiseltään vaikka seuraavat huomiot, jotka kieltämättä on märehditty monta kertaa ennenkin. Kerrataanpa tämä potpurri:

- Nykymaailmassa ulkonäkö hämää. Jos kohtaat tyylikkäästi pukeutuneen ulkomaalaisen vuonna 1942 syntyneen herrasmiehen, joka on tehnyt mittavan akateemisen uran, sinun tulee muistaa, että sama heppu eli mitä suurimmalla antaumuksella hippikesää vuonna 1967, eikä ole minkäänlaista varmuutta, etteikö se hänen päässään vieläkin jatkuisi. Joka tapauksessa suomalaisten tulee nyt tarkkaan kuunnella, mitä tämä herrasmies suomalaisille opettaa.

- Sotaan saa vedota, jos siihen vetoaa oikeaoppisin perustein. Jos meikäläinen toteaa, että ”mikäli vuoden 1944 kokemuksia ajattelee, olen sitä mieltä että…”, niin en ehdi lauseessani sen pidemmälle, sillä minulle todetaan, että ekkönää urpo tajua, että se sota loppui montakytseittemän vuotta sitten. Mee nurkkaan häpeemään ja haise pahalle. Sen sijaan mikäli tämä samainen tyylikäs vanha herrasmies toteaa, että pitäisi muistaa, että maailma auttoi Suomea yhdessä vaiheessa historiaa. Muuten olisitte osa Neuvostoliittoa. Olitte itse sodassa, mutta se ei olisi riittänyt, on asia sinänsä aivan toinen.

- Asiahan on aivan toinen sen vuoksi, että silloin aikanaan Suomen pelastanut ”maailma” ts. Natsi-Saksan antama ase- ilma- ja ruoka-apu on jollain tavoin muuttunut suomalaisten kiitollisuus- ja maksuvelvollisuudeksi Etelä-Euroopan valtioita ja heidän ”syssymmällä sitten”-talouksia kohtaan. Suomalaisten tulee maksaa velkansa monessa sukupolvessa, monella tavalla ja monelle vastaanottajalle. Mikäli näin ei tapahdu, voidaan suomalaisten todeta syyllistyneen kollektiivisista synneistä ehkä hirveimpään eli solidaarisuuden puutteeseen. Maallikkoa tietysti hieman harmittaa, että miksi tämmöistä logiikkaa käytetään vain silloin, kun suomalaisille esitetään velvollisuuksia. Eikö voisi ajatella niin, että kun suomalaiset aikanaan taistelivat Neuvostoarmeijaa vastaan ja näin pelastivat Jamaikan itsenäisyyden, on Mosambik meille velkaa Vietnamissa sijaitsevat Norjan öljykentät?

- Kyseinen logiikkahan toimii vain toisin päin, koska Adolf Butler sen aikanaan niin päätti. Suomalaiset tästä hieman sitten mutisevat ja toteavat, että eikös Suomi ole sinne Etelä-Eurooppaan jo sitä tukea laittanut huomattavasti enemmän kuin sen kuuluisan portugalilaisen sardiinilastin verran? Ja Suomi pumppaa miljardin verran kehitysapuun joka vuosi.  Ja tarjoaa pysyvän turvapaikan ja sitä myötä koko elämää koskevan elatuksen ihan kenelle tahansa afrikkalaiselle tai aasialaiselle, joka on jalkansa maamme kamaralle saanut. Eikä aja pois, jos tyyppiä ei itseään huvita lähteä. Eikös tuossa tuota solidaarisuutta ensi hätään, hä?

- Mikä on tietysti maallikon näkökulmasta melko hyvin kysytty, mutta silloin hätiin rientää akateeminen ammattilainen Pekka Himanen ja toteaa, että eipä riitä tämä sitä kuuluisaa kestävyysvajetta korjaamaan sillä Suomen kannattaisi ottaa 10 000 työperäistä maahanmuuttajaa joka vuosi, koska silloin yhteiskunnan kestävyysvaje pienenisi kahdella miljardilla eurolla.

- Maallikko saattaisi itsekseen tuumia, että ihanko oikeasti se pelkkä maahanmuuttajien absoluuttisen lukumäärän nostaminen näitä vajeita korjaa ja kun meillä ei ole työtä omillekaan, niin eikös se sana työperäinen ole tässä tapauksessa vähän sanahelinää?

- Vaan tähänhän Himanen opettaa, että kyllä meillä tsuhnilla on ihan oikea ongelma ja jatkaa, että ulkomaalaisperäisen väestön osuus meillä Suomessa on vain onnettomat 4,2 prosenttia, kun se Ruotsissa on kumminkin jo 14,1 prosenttia ja Ameriikan Piilaaksossa jo ihan helvetisti prosenttia. Ja tässä vaiheessahan maallikkokin tietysti tajuaa, että se Piilaksossa toimiva tietotekniikan tohtori Wang ja Tukholmassa autoja poltteleva Ahmed ovat osa samaa voimavaraa, joita ei voi erotella keskenään, sillä silloin syyllistyy ksenofobiaan. Kauneus piilee sittenkin absoluuttisissa lukumäärissä. Jos meille hankitaan viisikymmentä Ahmedia, voi olla, että jossain vaiheessa saamme jostain yhden Wangin. Tosin vielä tässäkin vaiheessa maallikko saattaa tuumia, että näinköhän Wang viihtyy kovin kauan tässä korkean verotuksen ja alati lisääntyvien teoriassa hyvien, mutta käytännössä kovin kalliiksi käyvien voimavarojen (lue: Ahmedien) maassa. Wang kun lienee oletettavasti järkevä ja asiallinen heppu.

- Tässä vaiheessa sitten todetaan että Perussuomalaiset perkeleet, kun ovat menneet ja hässineet koko eurooppalaisen solidaarisuuden ja hippikesää elävä akateemikko toteaa, että tästä voi kuulkaa olla suomalaisille ikäviä seurauksia, joka saa maallikonkin lopulta hiljenemään sillä hippikesää elävä yksittäinen akateemikko voi varmaankin aikaan saada hyvin, hyvin vakavia seuraamuksia.

No, tämä sosiospedesteetinen yleishilipata on kuultu niin moneen kertaan, että ei siitä oikeastaan sen enempää. Merkitään tiedoksi. Ei aiheuta toimenpiteitä. Vaan mikä se oli se hotellin respassa koettu henkilökohtainen ahaa-elämys?

Se pohjautuu ihan oikeasti tähän Himasen lausumaan. Mies on kovasti huolissaan suomalaisesta hyvinvoinnista. Ja toteaa, että suurin yhteiskunnallinen haasteemme on henkinen kestävyysvaje. Ymmärtäisin, että Himanen tarkoittaa tällä termillä ihan puhdasta vitutusta.

Esitän lievää hiomista yhteiskuntaan. Se ei varsinaisesti muuta sen rakenteita, mutta saattaa omalta osaltaan hyvinkin poistaa henkistä kestävyysvajetta tavallisten ihmisten elämässä.

Ehdotukseni menee näin:

Jatkossa Suomessa mitä ankarimmin kielletään sanan ”hyvinvointi” käyttö missään perhepiiriä suuremmissa ympyröissä. Sanan julkisesta käytöstä tehdään kertakaikkinen tabu. Tavalliset ihmiset voivat määritellä oman ja perhepiirinsä hyvinvoinnin jatkossa korkeimman omakätisesti, eikä kenenkään toisen tule sitä millään tavoin määrittelemän.

Tätä myötä työpaikoilla lopetetaan välittömästi nämä pakkohyvinvointikehittämislaajentamis-yleisvatkaamispäivät, joissa joku toinen, yleensä esimies määrittelee, mitä tavallinen ihminen tarvitsee hyvinvointinsa lisäämiseksi. Kun nämä poistetaan, niitten aikaansaama laaja henkinen kestävyysvaje poistuu myös.

Erityisesti sanan ”hyvinvointi” käyttäminen ja ennen kaikkea ”hyvinvoinnin” tavallisen ihmisen puolesta määritteleminen kielletään niin poliitikoilta, tutkijoilta kuin yleensäkin kaikilta tahoilta, joilla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa tavallisen ihmisen elämään. Sääntö on ehdoton, ja mikäli nämä tahot rikkovat tätä sääntöä, heidät tuomitaan vietäväksi Hirveään Paikkaan, jossa heidät sidotaan tuoliin, peitetään silmät, laitetaan korviin kuulokkeet ja soitetaan 24/7 non-stoppina Janos Valmusen Bussipysäkillä-kappaletta. Tätä jatketaan niin pitkään, kunnes voidaan olla varmoja, etteivät he enää ikinäkoskaanmilloinkaan halua määritellä tavallisen ihmisen hyvinvointia tavallisen ihmisen puolesta ja aidosti uskovat, että tavallinen ihminen osaa määritellä hyvinvointinsa ihan itse.

Jos lukija tuumaa, että tuo metodihan on silkkaa Kellopeli Appelsiinia, tuumaan siihen, että pitää paikkansa, eikä edes hävetä. Itse asiassa jo ajatus tällaisesta opetustilanteesta saa aikaan selvästi havaittavaa henkisen kestävyysvajeen vähentymistä. Eikä tää mun ehdotus maksanut veronmaksajille rahapennin vertaa.