keskiviikko 3. lokakuuta 2018

JOTAIN IHAN MUUTA LVII


Eli lisää toksista maskuliinisuutta



Antero Lärvänen ja Veikko Vopakki käsittelivät hiljattain aihetta ”toksinen maskuliinisuus”. Koska epäilemättä kuulun itsekin toksisen maskuliinisuuden piiriin ja yksi sen selvä merkki on kiinnostus aseisiin ja – Herra nähköön – metsästykseen niin toiminpa toksisen maskuliinisesti ja laitan tällä kertaa listan tyylikkäistä aseista. Keskityn pääosin käsiaseisiin mutta mukana on myös joitain ryhmäaseita. Mahtaakohan joku Pekka Sauri toimikuntineen vieläkään tajuta että mitä eroa niillä on? Listan aikajana alkaa historian hämärästä ja loppuu kakkosrähinän loppuun keskittyen pääosin juuri kakkosrähinässä käytettyihin aseisiin. Kirjoituksessa keskitytään aseitten ulkonäköön ja mielikuviin, ei teknisiin ominaisuuksiin. Muuten kirjoituksesta tulisi pitkä kuin nälkävuosi. Eihän se tietysti ihan lyhyt ole nytkään. Historian hämärästä täytyy tietysti esitellä ihmiskunnan ensimmäinen käsiase eli nuija. Oheisessa kuvassa esittelen nykyisin hyvin tunnetun nuijan:



Kyseinen nuija on tietysti hyvin paljon vaarallisempi kuin aikanaan puusta väsätyt astalot mutta kehitys kehittyy aseteknologiassakin. Siirrytään historiassa nuijasta paljon kauemmas eteenpäin ja mennään villiin länteen. Pikku-Ykäkin katseli Kekkoslovakiassa silmät sirrillään Kuukauden Westerneitä jotka tietysti tuli lausua muodossa kuukauden vestneri ja tutustui niitten leffojen kautta kahteen legendaariseen lännenmiesten aseeseen. Ensimmäinen oli Colt Single Action Army-revolveri joka tunnetaan lähinnä nimellä Colt Peacemaker:



Ja toinen yhtä legendaarinen oli tietysti vipulukkoinen ja putkimakasiininen Winchester-kivääri. Valokuvan aseessa ei ole patruunoita sillä John vei ne:



Lännenleffojen perusteella juuri noita aseita käytettiin siellä viljalti mutta sehän on tietysti eri asia että oliko oikeasti näin. Saattoihan siellä olla ihan muitakin pyssyjä. Nuo vaan näyttivät elokuvissa juuri oikeilta länkkäreitten pyssyiltä. Jos pysytään vielä 1800-luvulla niin esille pitää ilman muuta nostaa nykyaikaisen konekiväärin esi-isä eli Gatling-gun:



Kyseistä myllymasiinaahan käytettiin käsikammella. Alkeellista ehkä mutta varsin vittumaista tuon aseen piippujen väärällä puolella olisi ollut olla. Siirrytään (kirjoituksessa varsin vähälle huomiolle jäävään) ykkösrähinään ja esitellään siitä ranskalainen Chauchat-pikakivääri:



Tyylikkääksi aseen tekee siinä oleva melkoisen omalaatuinen lipasratkaisu joka ei käytännössä ollut oikein toimiva sillä käsittääkseni kyseisellä aseella on ammuttu hyvin harva lippaallinen loppuun ilman syöttöhäiriötä. En tunne paljon ranskankielisiä kirosanoja mutta ykkösrähinän ranskalaisilta pikakiväärimiehiltä niitä epäilemättä olisi oppinut. Siirrytäänpä sitten yhteen kaikkien aikojen tyylikkäimpään pistooliin eli Ukko-Mauseriin:



Tässä on jotain, no, otetta. Äärimmäisen tyylikäs ase. Tietysti iso ja varmaankin hankala käyttää mutta kun pistooliin yhdisti kuvassa näkyvän tukin niin ase muuttuukin tavallaan pistoolista karbiiniksi. Esille täytyy nostaa myös jo viljalti ykkösrähinässä ja sen jälkeenkin käytetty yhdysvaltalainen pistooli Colt M1911:



Asetta valmistettiin jo ennen ykkösrähinää yli miljoona kappaletta. Tarinan mukaan – jonka wikipediakin kertoo – aseen kaliiberiksi valittiin voimakas .45 ACP siksi että amerikkalaisten aikaisemmat aseet eivät oikein onnistuneet pysäyttämään pahoissa kamoissa rähinöiviä filippiiniläisiä Moro-kapinallisia. Liekö noista ajoista peräisin amerikkalaisten hinku isoihin kaliibereihin? Itse en lähde kaliiberin ”stopping poweria” sen enemmän käsittelemään. Totean vaan että kaliiberin lähtönopeus on varsin hidas, noin 251 m/s. Tietysti melkoinen möhkäle se itse luoti on ja epäilemättä kipeetä tekee jos kohdalle osuu.

Siirrytään sitten huomattavasti sirompaan pistooliin joka on mukana lähinnä siksi että se liittyy Perskeleen suvun tarinaan. Eli 6,35-millinen espanjalainen Astra-pistooli jota – niin kuin kuvasta näkyy – ei olla koolla pilattu. Kirjaimellisesti taskupistooli:



Näitä kuuskolmeviismillisiähän nimitetään Suomessa sikapyssyiksi ja eihän niillä tosiasiassa paljon muuta käyttöä olekaan. Siirrytään takaisin ykkösrähinään ja esitellään ehdottomasti mukaan kuuluva brittiläinen Lewis-pikakivääri:



Tämä tyylikäs tötsä ruiski 7,7-kaliiberisia luoteja nopeudella 550 laukausta minuutissa ja sen etu oli siinä että se oli kuusi kertaa nopeampi ja halvempi valmistaa kuin sen aikainen raskas Vickers-konekivääri. Raskaita konekivääreitä tässä kirjoituksessa on esillä varsin vähän sillä ne ovat loppujen lopuksi kaikki varsin samannäköisiä mutta täytyyhän esille tuoda suomalaisillekin hyvin tuttu Maxim M/09-21. Kyseisessä kuvassa (yksi kuuluisimpia sotiemme kuvia) suomalaiset sotilaat käyttävät kyseistä asetta Laatokan Karjalassa talvisodassa ja estävät julmasti neuvostoliittolaisten rauhanomaisten sotilassoittokuntien etenemisen:



Ja Taisteluvälineupseerilta korjaus tähän: "Kuvassa oleva Maxim on mallia 32-33 (ei 09-21) 
Kolmekakkosen tunnistaa tuosta lumiluukusta (jonka ryssät kopioi omiinsa Talvisodan jälkeen)."


Isä-Perskeles on niin vanhaa ikäluokkaa että hänkin pääsi ampumaan kyseisellä aseella. Isä-Perskeleen kommentti aseesta oli että sillä ampuminen tuntui äärimmäisen miehekkäältä (ehkä toksinen maskuliinisuus vaikutti jo silloin) mutta sen kantaminen ei naurattanut ikeniä ensinkään. Eli ase oli ammuttaessa raskas konekivääri ja kannettaessa helvetin raskas konekivääri.

Varsin miehekästä olisi varmasti ollut myös ampua tällä suomalaisella 7,62 ITKK 31 VKT-kaksoisilmatorjuntakonekiväärillä joka pysyi muuten suomalaisessa reservivahvuudessa aina vuoteen 1988 saakka:



Tietysti jos haluaa viedä ampumisen miehekkyyden vielä tuostakin tuplasti pitemmälle niin kannattaa tarttua tämän neuvostoliittolaisen nelipiippuisen ”urkupyssyn” kahvoihin:



Itse asiassa allekirjoittanut on tarttunut näihin kahvoihin, joskin vain museossa ja ase ei tietenkään ollut ladattu.

Samoin kuin raskaita konekivääreitä niin tavallisia sotilaskivääreitä ei tässä kirjoituksessa hyvin monta esitellä, johtuen siitä että ne ovat myös kaikki melko samannäköisiä. Laitetaan kuitenkin esille suomalaisten kannalta kaksi hyvin merkityksellistä pulttilukkoista kivääriä. Ensimmäisenä suomalaisten sotien ajan vakiokivääri Mosin-Nagant M1891 eli ”kolmen linjan kivääri”:



Ja toisena suojeluskuntakivääri ”Pystykorva” joka sekin oli pääosin tehty Mosin-Nagantin osista. Aseen kuuluisin käyttäjä oli tietysti talvisodan legenda Simo Häyhä:



Kun kerran talvisota mainittiin niin ehkä tässä välissä on hyvä ottaa ryyppy eli oikein ryyppyjen ryyppy ts. Polttopullo eli Molotovin cocktail:



Kyseisellä huikalla ei tietysti nykyisille panssaroiduille ajoneuvoille enää pärjää mutta esmes talvisodassa tämä ryyppy tankin moottorin suojaamattomaan ilmanottoaukkoon heitettynä tarjosi vihollisen panssarimiehistölle kaikkien aikojen savusaunan.

Siirrytäänpä sitten hetkeksi kakkosrähinän aikana käytettyihin pistooleihin. Ensimmäisenä kuuluisa saksalainen Parabellum P 08-pistooli jota tietysti käytettiin jo ykkösrähinässäkin:



Amerikkalaiset käyttävät kyseisestä aseesta virheellistä nimitystä Luger. Melko samannäköinen mutta koneistoltaan erilainen oli suomalainen Lahti L 35-pistooli joka toimi PV:n palveluspistoolina aina 1980-luvulle:



Mukaan täytyy ehdottomasti ottaa myös tässä blogissa aika ajoin seikkaillut neuvostoliittolainen Tokarev TT33-pistooli:



Asetta voi pitää sellaisena tylyn ja koruttoman palveluspistoolin arkkityyppinä. Lisätään vielä pari pistoolia Saksasta. Saksmannit kieltämättä osaavat muotoilun. Ensimmäisenä Walther P-38:



Ja sitten vielä Walther PPK. Eikös tämä ollut ainakin jossain vaiheessa James Bondin henkilökohtainen ase?



Niin kuin aikaisemmin tuli todettua ei tässä kirjoituksessa esitellä paljoa kivääreitä. Niitä pulttilukkoisia. Mutta joitain puoliautomaatteja kannattaa ilman muuta esitellä. Ensimmäisenä amerikkalainen M 1-karbiini:



Kyseinen ase olisi muuten aivan erinomainen kodinturva-ase. Kevyt painoltaan, kevyt rekyyliltään ja lippaassa on viisitoista oikein hyvää syytä pyytää poistumaan tontilta. Naisellekin hyvin käyttökelpoinen. Jaa, tulikos tähän taas sitä toksista maskuliinisuutta? Mainittakoon muuten että ase käytti omaa lyhyttä kiväärinpatruunaa (7,62 x 33) jo ennen kuin saksalaiset ja neuvostoliittolaiset rynnäkkökiväärit. Se oli alun perin suunniteltu takaportaille mutta rintamajoukot mieltyivät siihen hyvin nopeasti. Toinen ehdottomasti esille nostettava puoliautomaattikivääri on neuvostoliittolainen Tokarev SVT-40:



Näitähän oli suomalaisilla sotasaaliina huomattava määrä ja kyseiseen aseeseen saattaa vieläkin törmätä hirviporukoissa. Mutta siirrytäänpä sitten konepistooleihin ja esitellään ensimmäisenä kuuluisa gangsterikonepistooli eli Thompson-konepistooli. Asetta esittelee kuvassa näyttelijä Tom Hanks:



Käsitykseni mukaan – ainakin Iso-Britannian asevoimissa – konepistoolien käyttöönottoa hidasti ajatus ”ei me mitään gangsteriasetta tarvita”. Ajatus osoittautui hyvin vääräksi. Onneksi Suomessa ajateltiin hieman toisin ja seuraavaksi esitelläänkin toisen maailmansodan paras konepistooli eli Suomi-konepistooli:



Tätä asetta ei tarvinne hirveästi esitellä. Itse olen sen verran vanhaa ikäluokkaa että minulle tämänkin masiinan käyttö opetettiin. Opetettiin jopa Ukko-Pekka kivääri. Se olisi ollut reserviase vielä vuonna 1985. Ja oikeastaan aina siihen asti kunnes Suomeen ostettiin niitä kiinalaisia ja harppisaksalaisia rynnäkkökivääreitä. Neuvostoliittolaisilla oli hyvin samannäköinen konepistooli eli PPŠ-41 Špagin:



Vastoin usein esitettyä väitettä kyseinen ase ei ole Suomi-konepistoolin kopio. Ainoastaan sen rumpulipas on kopioitu suomalaisilta. Tietysti se muokattiin 7,62 × 25 Tokarev-kaliiberille. Neuvostoliittolaisista konepistooleista kannattaa tietysti tuoda esille myös PPS-43 Sudajev:



Sinänsä ruma ja kolho masiina mutta yksi kuuluisimpia kakkosrähinän konepistooleita ja myös esimerkki siitä mihin suuntaan konepistoolien tekeminen silloin oli menossa. Esimerkiksi loistava Suomi-konepistooli oli kallis ja työläs tehdä, mutta tämä pääosin pellistä prässätty Sudajev valmistui nyrkkipajassa alle kolmen tunnin. Suomalaisethan kopioivat kyseisen aseen ja valmistivat siitä Peltikonepistoolia ysimillin kaliiberissa mutta kyseinen ase ei ehtinyt jatkosodassa palveluskäyttöön. Esitelläänpä sitten hyvinkin palveluskäyttöön ja joka ristuksen rintamalle ehtinyt saksalainen konepistooli Erma MP 40:



Tätä asetta jota amerikkalaiset virheellisesti nimittävät Schmeisseriksi valmistettiin sodan aikana kaikkiaan 1,2 miljoonaa kappaletta. Asetta voi kuvailla ulkonäöltään perisaksalaisen koruttoman tehokkaaksi. Aseen tankolippaan kapasiteetti oli vain 32 patruunaa tosin suhteellisen hidas (500 – 550 laukausta minuutissa) tulinopeus hieman kompensoi asiaa. Seuraavaksi esitellään konepistooli jonka valmistusideana oli ”tarvitaan vain läkkipeltiä ja suorakulma” eli vuorossa on brittiläinen Sten:



Tätä halpaa ja yksinkertaista konepistoolia valmistettiin kakkosrähinän aikaan kaikkiaan noin neljä miljoonaa kappaletta. Suomen puolustusvoimat hankkivat 1950-luvun lopulla kaikkiaan 75.000 Steniä liikekannallepanon myötä jaettaviksi reserviläisaseiksi. Vastoin varsin sitkeää huhua ase ei ollut ”kertakäyttökonepistooli” vaan sillä saattoi ampua toisenkin lippaan. Stenin amerikkalainen halpa vastine oli puolestaan M3:



Lempinimellä ”Grease gun” eli ”rasvaprässi” tunnettu konepistooli ei ampunut kuin sarjatulta, tosin sen hidas tulinopeus (450 laukausta/minuutti) mahdollisti vähänkin tottuneemmalle ampujalle myös kertatulen. Mielenkiintoinen yksityiskohta aseessa oli sen versio M3A1 jossa ei ollut ollenkaan virityskahvaa vaan ampuja viritti aseen sormellaan vetämällä lukon taakse. Tämmönen äkkinäisempi tuumii että pari lippaallista ammuttua kyseinen lukko saattoi olla jo melko poppa.

Siirytäänpä pikakivääreihin ja luonnollisesti ensimmäisenä esitellään suomalainen Lahti-Saloranta M/26:



Kyseisen, sinänsä legendaarisen suomalaisaseen ongelma oli pieni lipaskapasiteetti (20 patruunaa) ja epäluotettavuus kenttäoloissa. Oliko kyse sitten aseen viasta vai väärästä käsittelystä on oma kysymyksensä. Wikipedia kertoo:

Palvelus- ja varsinkin sotakäytössä M/26 sai epäluotettavan aseen maineen. Aimo Lahden mielestä pääsyynä toimintahäiriöihin oli, ettei aseen tukin sisässä olevaa rekyylijousta puhdistettu paksusta varastorasvasta. Tämän toimenpiteen vaatima aseen purkaminen oli tavallisilta sotilailta nimenomaan kielletty, ja se olisi pitänyt suorittaa asevarikoilla ennen aseitten käyttöön jakamista.

Toisena syynä häiriöihin pidetään aseen osien liian tiukkoja sovituksia, jonka vuoksi jo aseen suhteellisen vähäinen likaantuminen saattoi aiheuttaa toimintahäiriön. Syy tiukkoihin sovituksiin oli pyrkimys tehdä ase syövyttäviä taistelukaasuja kestäväksi.

Allekirjoittaneelle opetettiin myös kyseinen ase mutta koska en ole sillä varsinaisesti kovaa patruunaa koskaan ampunut niin vaikea tähän on ottaa kantaa. Suomalaisten käytössä likimain yhtä suurin määrin kuin Lahti-Saloranta oli tietysti myös sotasaaliina saatu ”Emma” eli DP-27 Degtarjev:



Tätä lautaslippaallista (47 patruunaa eli yli kaksinkertainen määrä Lahti-Salorantaan verrattuna) käyttänyttä pikakivääriä oli suomalaisilla sotasaalisaseina kaikkiaan noin 9000 kappaletta ja varmaankin kuuluisin aseen suomalainen käyttäjä oli Törnin porukoissa sotinut edesmennyt tasavallan presidentti Mauno Koivisto.

Varsinkin Korkeajännityksiä lukeneille kekkoslovakialaisille pojille hyvin tutuksi tuli myös brittiläinen Bren-pikakivääri:



Reilun pelin hengessä on muistutettava että tuo yksi kakkosrähinän kuuluisimpia aseita on lähinnä kopio tshekkoslovakialaisesta ZB vz. 26-pikakivääristä:



Sattuneesta syystähän tshekkoslovakialainen aseteknologia (ei muuten mikään huono sellainen) ei vuoden 1939 jälkeen palvellut Tshekkoslovakiaa vaan erästä oikeaa kainaloaan tuulettanutta valtiota. Jonka valtion aseteknologiasta kannattaa esitellä vielä MG 42-konekivääri:



Kyseisen kuularuiskun tulinopeus oli vaatimattomat 1.200 laukausta minuutissa jonka vuoksi aseen piippua tietysti jouduttiin vaihtamaan huomattavan usein. Kakkosrähinää käsitteleviä elokuvia seuranneelle varsin tuttu lienee myös tämä amerikkalainen Browning M1919-konekivääri:



Aseen tulinopeus oli puolta pienempi (400 – 600 l/min) kuin saksalaisella kollegallaan mutta sekin kärsi kuumenemisesta.

Jatketaan sitten vielä oikean kainalon tuulettamista ja esitellään se maailman ensimmäinen varsinainen rynnäkkökivääri eli Sturmgewehr 44:



Kyseessä oli todennäköisesti koko kakkosrähinän paras jalkaväkiase jonka kehittämistä Adolf Hitler (tapansa mukaan) jarrutti kunnes rintamalta (jonne aseita oltiin viety ilman Hitlerin lupaa) tuli viesti että näitä lisää ja vähän helvetin äkkiä.

Tykistöä tässä kirjoituksessa ei ole käsitelty mutta laitetaanpas sitten vielä esille tykkien John Holmes varustettuna trukkilavallisella Viagraa. Eli esitellään saksalainen rautatietykki Dora:



Asehan on semmonen suht riisitautinen pyssy eli sen kaliiberi on kevyt 800 mm, paino melko mitätön 1350 tonnia ja asetta käyttänyt tykki”ryhmä” oli kooltaan 250 miestä. Tämän isommaksi jos mennään niin konventionaalisessa ranttalissa on jäljellä enää nämä jättimäiset aerosolipommit ja sen jälkeen tartteekin alkaa jo halkoa atomeja.

No niin, tässähän sitä toksista maskuliinisuutta tuli oikein urakalla. Mutta esitellään vielä suomalainen jatkosodan aikainen salainen ase eli kumikranaatinheitin m (noin) / 42:



Jos näitä olisi ollut enemmän niin kuinkahan jatkosodassa olisi käynytkään? Kiitokset kirjoitukseen liittyvästä ajatustenvaihdosta WhiteHunterille. Hyvää ja toksisesti maskuliinista syksyn jatkoa niin mies- kuin naislukijoille. Niitten kolmensadankuudenkymmenen muun oletetun korvienvälisukupuolen edustajat tuskin lukevat tätä blogia mutta oikein hyvää transsyksyä heillekin.

55 kommenttia:

Hemuli kirjoitti...

Jos pyssyjen historia kiinnostaa enempikin niin youtubessa on forgotten weapons kanava, jossa ainakin meikäläiselle on riittänyt tuijotettavaa useampi ilta....

Qroquius Kad kirjoitti...

Taitaa se PPK palvella Bondin henkilökohtaisena aseena edelleenkin. Elokuva-aseista jatkaen Clint Eastwoodin antisankari-westerniä "Armoton" on kiitelty siitäkin, että siinä nähtiin aseina vaihteeksi mm. S&W Schofield ja Spencer-karbiini iänikuisten Colt SAA:n ja Winchester 73:n sijasta.

Gatlingista kertoili edesmennyt asetekninen toimittaja P.T.Kekkonen sitä kokeillun aikoinaan sähkömoottorillakin, jolloin tulinopeus nousi 3 000 ls/min mutta piippujen sisäpinnat sulivat ja aiheuttivat komean valoefektin tulisuihkuna.
Voisin olettaa, että läsnäolleet vakuuttuivat moisen tulinopeuden olevan kertakaikkiaan mahdotonta nyt ja vastaisuudessa...

Afganistanin rähinän ja muutamien vastaavien myötä USA:n asevoimien kuraportaassa mainitaan alkaneen yleistyä käsitys, ettei 9x19mm ja .223 enää riitä, kun vastassa on alkeellisista oloista tulevia vastustajia, jotka ryntäävät kohti uskonnollisen hurmoksen ja ehkä myös huimausaineiden innoittamina. Pistoolissa pitäisi olla .45 ACP ja kiväärissä .308.

Puna-armeija teki 1930-luvulla saman virhearvion kuin britit, kun Degtjarjov tarjosi heille pikakiväärinsä oheen uutta konepistooliaan. He totesivat aseen hyväksi poliisiaseeksi, jolla ei ole sotilaallista merkitystä: ne hommat hoidetaan automaatti- ja pikakivääreillä.
Talvisota opetti heille jotain ihan muuta.

Ukko-Pekka ja Suomi-kp opetettiin minullekin. Ensinmainitun lukko oli sellainen pirunnyrkkipalapeli, etten saanut sitä enää kokoon. Ampuakaan en saanut enkä Suomellakaan kuin kertalaukauksia. Niissä ei tuntunut minkäänlaista rekyyliä.

Sten kelpasi sodan loppuvaiheessa jo sakemannillekin, kun puute alkoi ahdistaa. Heidän versiossaan oli puuperä ja lipas osoitti alaspäin.
Suomessakin taidettiin antaa käyttäjäpalautetta nimenomaan lippaan sijoittelun osalta, joka pakkasi haittaamaan käyttöä pöpelikössä?

Olen jotenkin muistavinani, että olisin nähnyt kuvan tuollaisesta käsikranaattiritsasta sijoitettuna jo Talvisotaan?

Juho kirjoitti...

Tuon Maxim konekiväärin siirtelyssä hauskinta oli itseasiassa sillä onnettomalla, joka sai jalustan kannettavakseen. Se oli kuuleman mukaan vielä itse konekivääriäkin painavampi ja kuin kiusallaan muotoiltu niin, että nykykielellä ergonomisen kanto-otteen saaminen oli täysin mahdotonta.

Kissamies kirjoitti...

Kun palvelin rannikkotykistössä, jossa vanhalla kalustolla on tapana palvella viimeisiä vuosiaan eläkeputkessa, pääsin tuota Maxim-KK:ta hypistelemään ja näin sillä ammuttavankin.

MG-42:sta voi mainita ainakin sen, että kylmän sodan aikainen MG3, joka on vieläkin käytössä, perustuu siihen.

Lista on hyvä. Ajattelin ensin että jos koittaisi listätä mielenkiintoisen näköisen aseen jokaiselta kakkosrähinän merkittävältä pelaajalta, mutta alkuperäisen listan kattavuuden takia en sitten viitsinyt. Muutama kumminkin tuli mieleen.

- FG-42 eli Fallschirmjägergewehr 42. Ihastuttavan retrofuturistinen.
- Japanilainen mallin 92 raskas konekivääri on aika omaperäisen näköinen panosliuskoineen. Sen isoisä on ranskalainen Mle 1914 Hotchkiss.
- Italialainen kranaatti Breda M1935. Aika art deco.
- Brittien vaimennettu kommandopistooli Welrod.
- Norsupyssy eli Lahti L-39 panssarintorjuntakivääri. Nuo suksijalat näyttävät vähän hölmöiltä, mutta muuten on vaikuttava peli jo kokonsa puolesta.

Panssarivaunuista samanlaista juttua joskus?

nakajima kirjoitti...

Nimimerkki Hemuli mainitsi Asejeesuksen tubekanaalin ja siellä käytiin kerran läpi tämä kirja, joka on useassa osassa ja jonka Paavo Väyrynen lukisi viikonlopussa. Meille normaalilukijoille aikaa menee useampi viikko.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Hemulille, Qroquius Kadille, Juholle, Kissamiehelle ja nakajimalle & kiitos kommenteistanne.

Hemuli: Joo, tuttu kanava on ja kanavan vetäjä Ian McCollumhan kävi hiljattain Suomessakin räiskimällä meidän pyssyillämme. Kehui kovasti Suomi-kp:tä. Toinen mukava kanava on Hickock45:

https://www.youtube.com/user/hickok45

Qroquius Kad: Noista lännen aseistahan minä tiedän aika vähän. Kiinnostus on vähän myöhemmälle ajalle. Jostain Yhdysvaltain sisällissodan aseista joku minua tietävämpi vois väsätä mielenkiintoisen paketin.

Vanhasta Gatlingista ja sähkömoottoriyritelmästä voinee todeta että siihen aikaan ei metallurgia ollut vielä sitä mitä nykyisin joten materiaali ei kerta kaikkiaan kestänyt. Laitetaan tässä sitten se elokuvahistorian ehkä kuuluisin Gatling-liioittelu. Ja onhan siinä sitä overkilliä vähän muutenkin:

https://www.youtube.com/watch?v=wgzxSr6l9Y4

Olen muuten siinä käsityksessä minäkin että amerikkalaiset sotilaat suosivat AK-47:aa. Ja puna-armeijasta muistan lukeneeni että ne olivat muutenkin aikanaan vähän nuivia konetuliaseisiin ajatellen että se saa aikaan vain patruunanhaaskausta. Pupu ja paukku sen olla pitää. Talvisodan suomalaiset pusikoista ampuvat konepistoolimiehet olivatkin sitten ikävä yllätys.

Ukko-Pekan lukon minä sain läjään mutta se johtui varmaan siitä että sitä opetettiin ampumaradalla pakkaskelissä eikä kättä saanut pistää rukkaseen ennen kuin oli onnistunut. Pakko on hyvä kannustin. Stenejä ehdin armeijassa nähdä mutta en ole koskaan sellaista edes kädessä pitänyt.

Toi käsikranaattiviritelmä saattaa ihan hyvin olla talvisodastakin. Käsikranaateista puheenollen, mikähän mahtoi olla se viimeinen ikäluokka jolla oli käytössä niitä varsikäsikranaatteja?

Juho: No joo, kun katsoo tuota jalustaa niin ei sitä huvittais itsenikään ruveta pöpelikössä kantamaan. Ja eräät heput sitä aikanaan kantoi Petroskoihin ja takaisin.

Kissamies: Rantapyssyn miehillä tosiaan oli viimeisinä niitä, no, kaikkia vanhoja aseita. Ne lisäämäsi aseet ovat kyllä kaikki mielenkiintoisia. Lisätään tuohon se Ranskan vastarintaliikkeelle pudotettu kertakäyttöpistooli. Ideana oli ampua se yksi käytettävissä oleva laukaus saksalaiseen ja ottaa sen ase itselleen:

https://en.wikipedia.org/wiki/FP-45_Liberator

Täytyy miettiä niitä tankkeja. Ne ovat tosin varsin samannäköisiä. Onhan niissä tietysti eronsa.

nakajima: Hei, Paavo on lukenut Dostojevskin kootut viikonlopussa ja selviää ydinsodastakin.

korpisoturi kirjoitti...

Voi kun pääsis vielä laskemaan lippaallisen tai vyön yhteen soittoon.

Mielenkiintoisia aseita kirjoituksessa. Tuttujakin muutama.

Aikoinaan palvelessani yk:ssa meitillä oli ammunnat. Kun vuoro tuli ampua kk:la, niin painoin koko vyön yhteen mennoon vuoren seinään. Päällikkö läpsäs hartioille ja kehui, että siinä mies joka osaa ampua.

Kannattaa mennä armeijaan, että pääsee ampumaan kunnolla. ...ja muutenkin.

LW kirjoitti...

Gatling on nykyaikaisen konekiväärin esi-isä, mutta belgialaiset kehittivät reilun kymmenen vuotta aikaisemmin ns. mitrailleusen. Ensimmäisessä versiossa jokainen 50 piipusta piti ladata erikseen, mikä olisi varmasti ollut tilanteen keskellä varsinaista herkkua hikisten käsien täristessä. Seuraavassa animaatiossa näytetään parannellun version toimintaperiaate:

https://www.youtube.com/watch?v=497Htfzz1nc&t=9s

Ranskan armeijalla oli noita kohtuullinen määrä kun Preussin kanssa tuli nokkapokkaa. Valitettavasti ase oltiin pidetty sen verran tarkasti salassa, ettei omilla komentajilla ollut aikaa miettiä, miten sitä voisi parhaiten käyttää. Suurin osa pantiin tykistön sekaan, missä niillä ei tehnyt yhtään mitään. Joskus ne päätyivät puolivahingossa etulinjaan, ja saivat saksalaisilta ilmeisesti lempinimen "helvetinkone". Konekiväärin potentiaali tuli Euroopan isoille armeijoille selväksi, vaikka mitrailleuse-tyyppi olikin 1870-luvun puolella jo vanhentunut, eikä siitä jäänyt käyttöön muuta kuin kk:n ranskankielinen nimi.

Selitteläätiörintamalla akateemiset koiranleuat ampuivat muuten juuri järeän keskityksen mätiä kananmunia parempien ihmisten niskaan. Erinäisten postmodernistien arvovaltaisiin lehtiin saatiin läpi iso joukko mainioita artikkeleita, esim. analyysit koirapuistojen raiskauskulttuurista ja ylipainosta kehonrakennuksena, sekä myös Mein Kampfista mukailtu ote feministisin termein. Siitä tekijöille sentään tuli vähän noottia lehden suunnalta, kun he ehdottivat, että etuoikeutettujen oppilaiden olisi hyvä istua luokkien lattialla kahleissa toisten puhuessa heidän päälleen. Tuossa on katsos se riski, että "alietuoikeutettujen" oppilaiden niskaan sälytetään velvollisuus valistaa tuhmia valkoisia pojuja, mikä olisi huutava vääryys.

Yhteenveto kommenttien kera ja itse viha-akateemikkojen pidempi artikkeli:

https://www.theamericanconservative.com/dreher/the-bankruptcy-of-grievance-studies/
https://areomagazine.com/2018/10/02/academic-grievance-studies-and-the-corruption-of-scholarship/

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Ykä mainosta asekatsauksesta ja vankasta tiedostasi. Evp-YE-upseerina ja asekeräilijänä tällainen hyvä tiivistelmä lämmittää mieltä. Olen itse esitellyt kansallislegendaamme KP 31 Suomea samanaikaisesti "maailman parhaana ja maailman huonoimpana" konepistoolina. Eli asetekninen huippulaatutuote täyskoneistettuna vehkeenä mutta samalla hinnaltaan hirmuinen suurvaltojen massatuotteiisin verrattuna: itänaapurin Pistolet Puljemot Shpaginassa koneistettuahan olivat vain piippu ja massalukko...

Mutta laatu lienee kuitenkin ollut se kannaltamme paras ratkaisu taisteluvälineissä: kun joukko-osaston huoltopäällikkönä tarkastin pistokokeena varausvastulleemme tulleita noin pariakymmentätuhatta Norinco-kinuski Kalashnikovia niin lopetin masentuneena tarkastuksen jo kolmanteen aselaatikkoon. Eli kuudessakymmenessä "itärynkyssä" oli useita kappaleita joissa laatikon ja piipun v-kulma oli silminnähtävissä! Mutta halvalla varmasti saatiin, onnea vaan reseviläiselle kohdistamiseen...

Oma kokoelmani on vain vaatimattomat 60 vintovkaa ynnä mutkaa eikä lisää enää nykylainsäädännöllä tule - niihin kun lätkäistään kategorisesti ampumakielto. Lääninohjeistamispäällikkö Parantaisenkin mukaan aseet tykkää että niillä ammutaan, pannahinen. Onneksi saa - vielä - ulkoiluttaa radalle niitä aikoinaan hankittuja aseita mutta pelkään asiantilan huonontuvan. Semminkin jos seuraavaa maamme kuvernementtia kokoaa ammattiyhdistys-Antti yhdessä soman Lin, Touko-Poukon ynnä takiaispartyjen johtajien kera. Mutta eletään jonkinlaisessa toivossa ja pidetään arsenaalimme huippukunnossa mahdollista kätkemistarvettakin silmälläpitäen.

Cmdr KTS

Anonyymi kirjoitti...

"Mainittakoon muuten että ase käytti omaa lyhyttä kiväärinpatruunaa (7,62 x 33) jo ennen kuin saksalaiset ja neuvostoliittolaiset rynnäkkökiväärit" Onkohan tuossa asiavirhe? Muistamani ja Wikipedian mukaan M1 Garandin kaliberi olisi 30-06,eli jo järeämpää keskikaliiperia. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/M1_Garand

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys korpisoturille, LW:lle, Cmdr KTS:lle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
korpisoturi: Joo, olis kyllä mukavaa vielä päästää täristään muutama sarja.

LW: Toi oli mulle ihan uusi tuttavuus. Kiitos linkistä. Uusien aseitten käyttöä ei heti hahmoteta. Niinhän oli aikanaan panssarienkin kanssa. Mitä tulee noihin amerikkalaisiin (ja muihinkin) vasemmistoliberaaleihin niin odotan heidän kehittävän joukkohysterian jossa he hirttävät itsensä protestoidakseen liikaa hengittämistä. Ja laitetaanpas sitten siihen ajatukseen sopivaa musiikkia eli Trigglupuff ja Numa Numa:

https://www.youtube.com/watch?v=w7WRg3RWmKs

Cmdr KTS: Kiitos sullekin ja sulla tieto on varmasti huomattavasti vankempi. Minä olen vain innokas amatööri. Joo, Suomi-kp oli ehkä kakkosrähinän paras konepistooli mutta kakkosrähinän paras hinta-laatusuhdekonepistooli oli ehkä PPS 43-Sudajev. Harmi että ne Peltikonepistoolit eivät ehtineet tositeolla tosikäyttöön. Joku 50.000 kappaletta ei olis tehnyt ollenkaan pahaa.

Ne kiinalaiset ja harppisaksalaiset rynkythän hankittiin Elisabeth Rehnin aloitteesta. Idea oli varmasti vilpitön mutta eikös siinä samalla suurinpiirtein tapettu suomalainen rynkkytuotanto? Stetson-Harrison metodilla veikkaan että ne harppisaksalaiset olivat vissiin parempia kuin kiinalaiset.

Mitenkä vaan käynee asekeräilijöille tämän yleiseurooppalaisen aseriisuntahysterian kanssa? Vaan onhan niitä tosiaan kätketty ennenkin. Missäs sun aseet on? Emmätiedä. Joku pölli ne eilen. Just meinasi tulla tekemään rikosilmoituksen.

Ano: Ei ollut asiavirhettä. Linkitit ihan eri kiväärin. Minä kirjoitin tuosta kivääristä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/M1_Carbine

Molemmissa on se M1 joten se saattaa hämätä.

Anonyymi kirjoitti...

Heps joo menikin hieman asia sekaisin, jutussa viitattiinkin M1:n jonka kaliberi on tosiaan tuo 7,62 x 33, eikä 30-06 Garandiin, joka on se ehkä tunnetumpi noista kahdesta.. Mallinimet vaan niin erehdyttävän lähellä toisiaan, sano.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Sattuu ja tapahtuu. Täysin hengenvaaratonta.

Anonyymi kirjoitti...

Olet ihan oikessa Ykä niistä itä-kalasseista eli hyvää yritettiin mutta poskelleen meni. Ne hankinnat romuttivat oman rynnäkkökiväärituotantomme - RIP. Minusta kyseessä oli maanpetokseen viittaava teko kun kotimainen tuotanto ajettiin loppuunsa. Ja ossi-aseet tosiaan olivat selvästkin parempia kinkkivekottimiin verrattuna, karkeita yhtä kaikki ja äkkiseltään varmaan ärkoo kuuskakkoseen tottuneelle ikävä yllätys. Muuten ne kouluampumiset silloin kun suuvaahtoinen asevaino alkoi johtivat PV:n johdossa kauhiaan hävittämispäätökseen kun tuhansia priimakuntoisia Suomi-KP:ja meni sulattoon: ei auttanut meidän keskijohdon vakuuttelu jellona-laattaisille (eikä paksuhihanauhoisille) että myydään legendat dekoina tai myydään ilmeisellä suurvoitolla ulkomaisille keräiljöille, O tempora, O mores...

Minä muuten ehdotan lisän tuohon mainioon asekatsaukseesi: palveluspistooli Fabrique National D´Armes de Guerre Herstal Belgique au Grand Puissance Modele 1935 eli tuttavallisesti Browning High Power. Onnistuin taannoin hankkimaan kokoelmaani Suomen Ilmavoimapistoolina tunnetun virheetömän version, sen jossa tangenttitähtäimen pisin asetus on "hieman" optimistinen 500 metriä. Tuon alkuperäisen aselegendan laatu, jykevyys ja varmuus ovat vakuuttavia - vaikea uskoa että tästä jotenkin mutatoitiin surullinen PV:n palveluspistooli M80. No, belgejä ei tule tästä syyttää sillä aseen surkeus on ihan kotikutoisista vaatimuksista johtuvaa. Hyvää asetta haluttiin muuttaa radikaalisti sopivaksi oloihimme? mutta samalla piti hinnan tarjotusta laskea - puolustusvoimat kun säästää kustannuksista piittaamatta. Mutta se aito ynnä alkuperäinen FN High Power on kaikkien nykyisten ysimillisten sotilaspistoolien kantaäiti tai -isukki (CZ, Walther, SiG Sauer, S&W, Beretta, Ruger, Tangfoglio, Jericho just name it).

Ja Ykä hyvä, älä vähettele aseosaamistasi sillä se on vallan erinomaista, kuten rikas äidinkielesi, kiitos siitä nautinnosta myös. Itseäni pidän aseasioissa aina amatöörinä jolla on jotain lisäkokemusta entisen ammattini ansiosta. Peruskapiainenhan ei muuten aseista aseasiantuntijana kummoinenkaan ole, aseharrastus on jotain ihan muuta kuin virkamieshommaa ja kenttäkoulutusta kulloisellekin käytettävälle tväl-materiaalille.

Minulla oli aika homma nuorena kapteenina aikoinaan selittää Beretta 92 pistoolin hankkineelle aseista vähäisesti ymmärtävälle ystävälleni (silloin niitä sai kuka vain moitteeton kansalainen kuten muistat) ettei hänen aseessaan ollut mitään vikaa - ellei sitten halua nähdä berettalaisuutta vikana. Näet kun ikämies rättipuolen sotilasmestari oli aseensa rakennetta kummastelleelle ystävälleni sanonut ettei minkään aseen piippu saa koskaan missään tilnteessa "heilua". Selitä siinä sitten John Moses B:n linkkupiippua kun olin räkänokkana palvellut vajaa kuusi vuotta ja sotilasmestari sentään 25 vuotta, että sillä se parempi asetieto...

Terveisin Cmdr KTS

Becker kirjoitti...

Aseet aina kiinnostaa. Minullapa tuo pystykorvan lukon kasaaminen opetettiin jo intissä, ja nyt sitä saa omallakin harjoitella. Huvittaa vaan kun ampuu ruotsalaisten kuus ja puolikkaalla Mauserilla, niin lukon toiminta on niin sulavan pehmyttä, kun taas M 39:n lukkoa pitää käsitellä tosi raakasti jotta toimii. Sitäkin pystyy kyllä entraamaan vähän helpommaksi käyttää. "Häyhän pyssyn" kun vie rangelle, niin ihailijoita ja ampumahalukkaita kyllä riittää. On se sen verran kuuluisa ja hyvä ase. Paukut pitää vain Suomesta tuoda mukanaan, niitä kun ei Absurdistanissa ole kaupan. Pitäisköhän hankkia latauslaitteet ihan vaan varmuuden vuoksi.

Carl Gustav m/45 on myös tuttu konepistooli. Sillä on tullut ammuttua aika paljonkin. Hidas ampuu n. 600 kutia/min. Siinähän ei ole kuin sarjatuli asento, mutta tottunut ampuu vain kertatulta. Kilpaillaan mm. 50 metrin radalla. Simppeli ja hyvä ase. Taisi olla Törnin henk koht ase.

Mustaruuti Coltilla tulee joskus täräyteltyä. Kaliiperi on .44, joten mikään nallipyssy se ei ole. Jyrähdys ja sankka ruudinsavu tekee siitä katsojille näyttävän esityksen, etenkin jos on jo vähän hämärää, niin suusta lähtevä lieska on upeaaa seurata. Tiettu hidas ladata, mutta se onkin taiteenlaji sinänsä. Ainoa huono puoli on aseen siivoaminen, sillä se on yltä päältä kurassa session jälkeen.

Trilisser kirjoitti...

Muutamia huomioita.

Itse en pidä Gatlingia "modernin" konekivääri kantaisänä, sillä se perustuu ulkoisen voiman käyttöön, ts se ei ole itselataava. Minusta juuri patruunan energian kautta itsenäisesti toimiva ase on "oikea" konekivääri.

Lahti-Saloranta on tyypillinen esimerkki suomalaisten herrojen aivoituksista. Aimo Lahti oli aito visionääri ja hän olisi halunnut tehdä pikakiväärin kaasutoimiseksi, koska se oli kevyitten konetuliaseiden tulevaisuutta. Mutta esikuntakyr*ät vaativat rekyylitoimista asetta. Sama esikuntaherrojen aivopieru toteutui Kvkk:n kehityksessä. Siinä taas vaadittiin ylikorkeaa tuli nopeutta ja aseesta tuli surkea.

.45 ACP on ylimainostettu "järeä" miehenpysäyttäjä. Sen ainoa tekninen etu 9 mm nähden on, että se on kovimmissakin latauksissa alisooninen (voidaan vaimentaa) ja että se on muodoltaan luotettavan syötön kannalta parempi.

Suomi-konepistooli taitaa olla suomalaisille herkkä paikka. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin eihän siinä muuta erinomaista ollut kuin Valmistuslaatu. Esimerkiksi rumpulipas on Panos määrään nähden suuri ja helvetin hankala täytettävä. Thompsonin lipas oli paljon parempi, mutta sen käytön esti lisenssimaksu, ts. herramme eivät olleet valmiita ostamaan lisenssiä tai tekemään ruotsalaisia (ruotsalaiset rakensivat Twin Wasp -moottoreita ilman lisenssiä, piratismia siis). Venäläisten konepistoolien etuna oli myös selvästi kantavampi ja läpäisevämpi patruuna. 9 x 19 on teholtaan surkea patruuna Suomi-kp:n painoiseen aseeseen.

Anonyymi kirjoitti...

Kuvassa oleva Maxim on mallia 32-33 (ei 09-21)
Kolmekakkosen tunnistaa tuosta lumiluukusta (jonka ryssät kopioi omiinsa Talvisodan jälkeen).
7,62 ITKK 31 VKT:n lempinimi on Mikki Hiiri. Sen hoksaa kun näkee aseen luonnossa.
Peltikoopee eli 900 KP44 ehti osallistua Lapin sotaan (sarjanumerot alle 30).

ja lopuksi korpisoturille lainaan Jeff Cooperia, ajatukseen täysin yhtyen: "armeijaan menin siksi, että saisin ampua paljon. Voi kuinka minä petyinkään..."


-Tvälups-

Veijo Hoikka kirjoitti...

Kiitos, mielenkiintoista tarinaa ja hyviä kommentteja.
Mikähän ase se oli, joka oli maailman eniten pudotettu ase WWII:ssa? Taisi olla ranskalaisten tai italialaisten sankarien suosikkipyssy.

Eteläisessä Afrikassa monikulttuurinen värinä reipastuu. Odotettavissa on blogissa esitellylle arsenaalille kovaa käyttöä. Namibia näyttää liittyvän Mandelan poikain tasa-arvoistavaan taakanjakoprojektiin https://www.timeslive.co.za/news/africa/2018-10-01-namibia-joins-the-pledge-for-land-reform/
Etelä-Afrikassa poliittiset erimielisyydet hoidetaan nekin rauhanomaisesti mandeloiden https://www.nykysuomi.com/2018/10/03/etela-afrikan-poliitikot-murhauttavat-toisiaan/

Ibn Matti kirjoitti...

Amerikkalaiset ovat keksineet pyörittää tuota Gatlinggiä sähkömoottorilla: https://youtu.be/rIlwHT4IdRc

Anonyymi kirjoitti...

btw ei sen M3A1 kp:n lukko polta sormia, kas kun keksintö ampuu avoimelta lukolta niin se ammuttaessa syntyvä kuumuus muodostuu piippuun, ei lukkoon. Eikä suljetulta lukoltakaan ampuvissa aseissa lukon kuumeneminen ole ongelma. Ai ette uso? Nooh muistelkaapas oliko RK purkamaton ase jos se piti tehdä kesken ammunnan? Kuumeneeko taitettavan haulikon iskupohja? Noup.

Jos muuten kaipaatte todella syväluotaavia asevideoita niin Mischacon kanavalta niitä löytyy.
Uskomaton tietomäärä varsinkin huomioiden kuinka kaveri on umpisokea!
https://www.youtube.com/watch?v=sfhmzj8lDao&t=7s

Samoin seurantaan kannattaa laittaa https://www.youtube.com/channel/UClq1dvO44aNovUUy0SiSDOQ
Siinä missä Ian McGollumilla lipsahtelee virheitä (kyllä, jeesus tekee niitä) niin Othais ei moisia laskettele ja kanavan aseseppä Mark se korjaa "asejeesuksenkin" tussarit.
http://candrsenal.com/about/

-Tvälups-

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Ei ole tuo M1:sten sekoittaminen aina ollut ihan hengenvaaratonta, meinaan että olen kuullut sellaista huhua, että ihan alkuaikoina Ameerikan poikain huoltokaan ei aina osannut tuoda sitä oikeaa kuulaa etulinjaan joka sitten aiheutti useammankin kirosanan.

Vaan henk. koht. kokemuksien perusteella vahvistan M1 Carbinen olevan vallan mainio peli kaikenlaiseen kivaan ja Maximin jalustan olevan aivan helvetillinen kantaa; käsissä roikottaen liian painava ja olkapäälle nostaen aina joku kulma painuu syntiseen lihaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo Laatokan Karjalaan sijoitettu ja Maximilla kalustettu Vastaanottokeskus maahantunkeutujille on kyllä mieltä hivelevä. Siinä ei tarvitse puuron laadusta keskustella.

Voi Aikoja Voi Tapoja

WhiteHunter kirjoitti...

Nuo Ykän ase jutut on mielenkiintoisia (Sisältää lentokoneet ja muut sota härpäkkeet).
Kiitos lisää samanlaista!
---------------------
Jotain täysin uutta pistooli rintamalla. ALIEN pistol from Laugo Arms.
(Toimituksen huomautus: Ole hiljaa, tuossa on rahat, anna pyssy.)
Tässä pistoolissa on jotain uutta ja mullistavaa Pitkään aikaan. Videoissa näkyy, kuinka pistoolin muotoilu poistaa ja tekniikka poistaa rekyylin lähes kokonaan.
Jos tätä vertaa muovi runkoiseen pistooliin (Kuten Glock), ero on huikea.
Tässä on aika hyvä artikkeli siitä:
ALIEN pistol
Odotan tätä pistoolia todella paljon ja tulen ostamaan sen heti kun on mahdollista.
---------------------------------
Yleistä kommenteissa mainittuihin kalibereihin, AK, 223, 9mm , .45acp, 308.
Noissa eri konflikteissa (syyria, afganistan jne..) on huomattu seuraavat ongelmat.
- Vihollinen on kaukana, 223 jenkki rynkyn luoti ei lävistä henk. koht. suojia pitkältä matkalta, kuten 300m. Kyseinen patruuna on parhaimmillaan silloin kun ammutaan suhteellisen läheltä pehmyt kudokseen. Luodin mennessä läpi, paine vaikutus tuhoaa kohteen pehmytkudosta laajalta alueelta, mutta jättää kohteen henkiin. Yksi haavoittunut sitoo keskimäärin kolme ihmistä. Myös moraaliin on vaikutusta kun kohde huutaa.
- Ak pohjaisilla aseilla (7,62x39) on myös ongelmia pitkälle matkalle, mutta isku teho on huomattu paremmaksi kuin kevyellä 223 luodilla.

Nyt eri armeijat etsivät ratkaisua ongelmaa, yksi on ollut sijoittaa erilaisia tarkka-ampujia ryhmiin. Yksi ns normi jalkaväki sotilas on saanut erillisen tarkkuuskiväärin ja koulutuksen.
Mm, Venäjä on nykyisin pyrkinyt siihen että rintamalinjassa on tarkka-ampujia 2-4 linjassa. Takimmainen linja ampuu noin 500m omien takaa tuonne kilometriin. Lähempänä linjaa on kevyempiä tarkkuskiväärejä jotka liikkuvat tilanteen mukaan.

Käsiase, on sotilaalle se viimeinen hätävara ennen kuin ollaan iho kosketuksessa. Nykyaikaisen palveluspistoolin järkiperäinen käyttömatka on 1m-35m. Todellisuudessa 1m-15m ja kohteeseen ammutaan vähintään kaksi laukausta. Jos joku naureskelee uusruotsalaisille siitä että he eivät osu, niin kokeilkaa kuinka vaikeaa on kävellä ja pitää sormea koko ajan niin että se peittää vaikka seinässä olevan ilmastointiventtiilin. Ammunta ja liikkuminen on todella vaikeaa, myös liikkuvaan kohteeseen ammunta on vaikeaa.
25m matkalta tai lyhyempi, pistoolicarbiini (tai konepistooli) on huomattavasti tarkempi ase kuin pistooli. Pistoolicarbiinilla takoo lippaallisen kämmenen kokoiseen läjään lippaallisen todella nopeasti. Pistoolilla miehenkuvasta ampuu helposti ohi jos ammutaan samaan tahtiin. Siksi tälläinen pitäisi olla joka huushollissa. ALIEN Glock + roni
-----------------------

Käsiaseisiin vielä liittyen, nyky aikana eri tahot, myös viranomaiset ovat siirtymässä punapiste tähtäimiin. Siirtyminen normaali jyvä/hahlo tähtäimestä punapisteeseen vaatii harjoittelua, mutta sen jälkeen se on hyvä ja nopea. Karsii myös asento virheitä ammuttaessa. Esimerkki aseesta. CZ P-10 C OR
-----------------------
"Veljet, elämme vaikeita aikoja." No, ensi viikolla pitäisi julkistaa uusi aselaki, joka sisältää EU:n ase directiivin.
Saa nähdä, milloin olemme näissä Perskeleen Yrjön kirjoittamissa tunnelmissa: Kätkö ja ehdoton suosikkini TAPAHTUI HUITSINNEVADAN POLIISISSA

Anonyymi kirjoitti...

Pikakivääreistä:

Lewis on amerikkalainen tuote. Se ei kelvannut US Armylle, briteille kyllä ja koska tuotanto meni 100% .303 aseina brittiläisen kansanyhteisön joukoille joutuivat amerikkalaiset ostamaan ranskalaisia Chautchatteja .30-06 kaliiperille muunnettuina. Katastrofi lievästi ilmaistuna.

Bren (Brno-Enfield) oli tshekkiläisen ZB-26/30/33 lisenssiversio .303 kaliiperissa.
Brittien psv-kk Besa oli myöskin tshekkiläisen ZB vz.37 (ZB-53) BSA:n valmistama lisenssiversio. Kaliiperina tässä mainiossa konekiväärissä 7,92x57 ! saksalainen kaliiperi siis.
Näitä Besoja oli sitten SA Intinkin arsenaalissa Comet ja Charioteer vaunujen myötä.

Tuolla oli kuittia suomalaisten epäonnistuneista asemalleista/hankinnoista (KvKK62 ja Pist80 / 80-91) mutta osaavat ne toisetkin sillä esim. jenkkien M-14 ja M-60 edustavat molemmat tällaisia vähemmän onnistuneita konsepteja ja molempien taustalta löytyy upseerikunnan juonittelua...


-Tvälups-

Trilisser kirjoitti...

Tvälups iski asian ytimeen: Ainakin oma varusmiesaikani oli paljon ampua haluavalle suunnaton pettymys. Mielestäni sellainen asevelvollisten sotilaskoulutus, jossa aikaa vietetään enemmän sulkeisissa tai pururadalla kuin ampumaradalla, on jo maanpetoksellista toimintaa. Jokaisen sotilaan tärkein ominaisuus kun on ampumataito monipuolisissa tilanteissa.

korpisoturi kirjoitti...

"Tuo Laatokan Karjalaan sijoitettu ja Maximilla kalustettu Vastaanottokeskus maahantunkeutujille"

Tarkemmin sen sijainti oli Lementin motissa. Etummaiset miehet ovat kotoisin Mäntyharjusta ja Ristiinasta. Tälläsen tiedon olen päähäni jostakin saanu.

Mottitaistelu on rikkautta, ei mulla muuta...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Cmdr KTS:lle, Beckerille, Trilisserille, Taisteluvälineupseerille, Veijo Hoikalle, Ibn Matille, keski-ikäiselle pikkupojalle, Voi Ajoille Voi Tavoille, WhiteHunterille ja korpisoturille & kiitos kommenteistanne.

Cmdr KTS: Tuota aseitten hävittämistä saattaa kutsua eräänlaiseksi kulttuurimurhaksi. Ja kuinkahan niillä PV:n varastossa olevilla konepislareilla lukiolaiset olisivat mahtaneet toisiaan ampua? Listalta jäi tietysti paljon pois ja FN on kiistatta klassikko. Mullahan käytännön asekokemus rajoittuu intin jälkeen enempi noihin pitkiin metsästysaseisiin.

Becker: Carl Gustavhan pohjautuu koneistoltaan Suomi-konepislariin ja ruotsalaisilla oli Suomi-KP:stä myös oma, lyhytpiippuisempi malli. Mustaruutipaukuista tulee mieleen vanhat haulikon signaalipaukut joitten jäljiltä jynssäämistä riitti.

Trilisser: Suomi-KP.n legenda muodostuu tietysti laadusta, sen käyttäjistä ja käyttötavoista joka korostui esmes talvisodassa pienten ja tulivoimaisten partioitten tuliylläköihin. Thompsoniin en ole koskaan koskenut joten siitä en osaa sanoa mitään.

Tvälups: Konekiväärihuomautuksesi on lisätty myös juttuun. Kiitos linkeistä. Jos joku muuten ihmettelee että kuinka sokea jätkä hallitsee aseet niin hyvin niin tulee muistaa että Margolin-tarkkuuspistoolin suunnittelija Mihail Margolin oli myös umpisokea. Yleensäkin kiitos lisätiedoista. Muistelen tuosta jenkkien M14-kivääristä että jenkit lahjoittivat niitä 1990-luvulla toimintaansa aloittaville Viron puolustusvoimille toistakymmentätuhatta kappaletta.

Veijo: Kiitokset sinullekin. Etelä-Afrikan kansanmurha on täysin ennustettavissa eivätkä vasemmistoliberaalit länsimaat tee asialle yhtään mitään.

Ibn Matti: Ja tuossa sitten pyssyn doupattu versio:

https://www.youtube.com/watch?v=NBXrogB8L08

keski-ikäinen pikkupoika: Tietysti kyseiset patruunat erottuvat selvästi toisistaan mutta en osaa sanoa että mitähän niissä pakkauslaatikoissa sitten luki. Itseäni himottaisi hankkia kyseinen ase mutta nykyinen lupaviidakko vie innon.

Voi Aikoja Voi Tapoja: Ja siitä tulee mieleen toinen, asiaan hieman liittyvä kuva:

https://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/yy/2qy/29k8/45266/882251356.jpg

WhiteHunter: Kiitokset sinullekin. Ja varsin mielenkiintoisia aseita noissa linkeissä. En ole asiantuntija mutta ymmärtäisin että 7,62x39 sopii Suomen peitteisiin olosuhteisiin kevyempää jenkkikaliiberia paremmin. Käsittääkseni myös Suomen sotavaltio on lisännyt tarkka-ampujien määrää osana sitä uutta taistelutapaa. Jäämme seuraamaan direktiivejä ja odottamaan että joko on välikattoremonin aika.

Korpisoturi: Joo, Lemetti oli osa niitä Laatokan Karjalan motteja. Se iso ns. kenraalimottihan kesti sodan loppuun saakka.

Anonyymi kirjoitti...

Kekkonen (ei se presidentti) kirjoitti Lahti-Salorannasta:
Pikakivääriä M/-26 kehitellessään halusi Aimo J. Lahti aseen niin "hermeettiseksi" kuin mahdollista, esikuvanaan MAXIM-konekivääri, joka oli havaittu I maailmansodan aikana ainoaksi toimivaksi aseeksi usvaisella tai tihkusateisella säällä suoritetun kloorikaasutuksen jälkeen. Kloori jumitti esimerkiksi pulttilukkokiväärit muutaman minuutin altistuksen jälkeen totaaliseen lakkoon: Jos ruostuneella lukolla saikin voimakeinoin aikaan latausliikkeen, kieltäytyi iskuri kenties sytyttämästä nallia. "Umpikuoriset" Maximit ja VICKERS-kk:t jatkoivat kalmannauruaan, vaikka niiden ulkopinta punastelikin kaasuhyökkäyksen seuraamuksena kuin teinitytön poski "sen" jälkeen.

Pikakiväärikin siis rakennettiin umpikuoriseksi ja sen virevedin lukkokopan kannen johteissa liukuvaksi erillis-osaksi, eikä siis lukon mukana edestakaisin kulkevaksi "tärppästikkeliksi". Kun aseen liikkuvat osat oli vedetty taakse, peitti virevetimen tyvilaatta sen juoksu-uran "kaasunpitävästi". Avoimeksi jäi vain hylsynpoistoaukko, joka oli helppo suojata kulloinkin tarkoitukseen sopivalla tavalla: Jalkarätillä, rukkasella, leipälaukulla, tai ensisidepakkauksen kumikankaalla - niin etenkin kaasuhyökkäyksen uhatessa.

Edellisen suursodan kokemukset vaikuttivat 1920-luvun asemallien rakenneratkaisuihin huomattavasti enemmän kuin kirjallisuudesta käy ilmi. Kaasusodankäynnin mahdollisuus otettiin huomioon erityisesti Suomessa, jonka vuosisatainen vihollinen oli muuttunut entistäkin vihamielisemmäksi "Punaisen Hämärän Maaksi". Sen taholta voitiin odottaa millaisia pirunkujeita tahansa. Räjähtävien luotien käyttö lukeutuu kansainvälisten sopimusten törkeimpiin rikkomuksiin - mutta sopimuksethan onkin solmittu ihmisten kesken, eikä minkäänmaalainen kommunisti lukeudu ihmiskunnan jäsenyyteen. Jäsenkirjan hinta on 2 - 3 askelta taaksepäin DARWINin kehitysopin asteikolla..!

Anonyymi kirjoitti...

Varusmiehenä sitä jo oppi säännöstelyyn ja sotilasura opetti lisää:
Jeff Cooper knew what he was talking about.

Nykyisellään tilanne on entistäkin surkeampi sillä `ammattisotilas` ampuu vain kerran vuodessa pakolliset PAK-ammunnat pistoolilla ja rynnäkkökiväärillä. Rajavartiolaitoksessa RK-ammunta suoritetaan vain joka toinen vuosi! Ja ei, eivät edes ne hehkutetut erikoisjoukkosotilaat saa tarpeeksi "triggertime" eli varsinaista ampumiskokemusta radalla ja muissa olosuhteissa.

Aseenkäyttämisen ammattimiehiä en lähde hakemaan ko laitoksista, poliisista tai tullista puhumattakaan! Ehei, kunnia sille jolle kunnia kuuluu ja se kuuluu niille reserviläisille, jotka omakustanteisesti ylläpitävät ampumataitoaan sekä järjestävät alan kilpailuja.
Esim: https://www.youtube.com/watch?v=DLCpFgCp7TY

Auktoriteettiuskonto on vaiva joka on kansantautinamme;
mitä suurempi herra, sen paremmin se tietää (klassinen tsaari antoi viran, jumala järjen sen viran hoitoon).
-Jyrkkä ei ko ajatelmalle sillä itse jouduin ammuttamaan lukuisan joukon näitä "sulkahattuja" ja herrojen aseenkäsittelytaidot eivät kestäneet hurraita.
Itseasiassa osalla se arvon tuoma ylimielisyys toimi pikemminkin rasitteena kuin minkäänlaisena etuna ampumaradalla ollessa. Osalla taas oli havaittavissa suoranaista rekyylikauhua ja pääosalla silminnähden huomattavaa epävarmuutta aseita käsiteltäessä.
Toisaalta tämä on selvää koska ampumataidoilla ei ole mitään merkitystä sotilaan urakehityksen kannalta. Eipä sitä mitata sotakouluihin pyrkiessäkään mutta juokseminen, se se on pääosassa alusta loppuun. Cooperin tulos (eikä edes Jeff Cooperin-testi!) määrittää palveluskelpoisuutesi vaikka et osaisi rynnäkkökivääriä purkaa/koota sillä ampumisesta puhumattakaan.

M1 Carbinesta puhuttaessa kannattaa muistaa laskuvarjojääkäreille jatkokehitetty taittoperäinen ja pistoolikahvalla varustettu M1A1 sekä myöhempi M2 sarjatuliversio. M2A1 olisi sitten sangen optimaalinen kodinturvalaite etenkin sille kauniimalle mutta samalla heikommalle sukupuolelle.

Maximin kolmijalat ovat per...stä. Ne oli tarkoitettu pikemminkin puolustukselliseen sodankäyntiin kuin siihen sotimismuotoon jota Suomessa 1939-45 jouduttiin toteuttamaan. Syyttäkää sveitsiläisiä sillä heille tuo kirottu jalustamalli oli alunperin kehitetty. Neuvostoliitto säilytti Venäjän tsaarinaikuisen Sokolevin pyöräjalustan ja saksalaisilla oli Schlittenlafettensa, kelkkalavetti jolla MG08 liikkui näppärästi kuin paareilla kantaen, ennen kuin hekin siirtyivät käyttämään kevennettyjä MG08-15 "kevyt"konekivääreitään ekassa rähinässä.
Jatkosodan aikana joukoissa, asekorjaamoilla sekä varikoissa valmistettiin erinäisiä Maximin kevennettyjä jalustoja, joista etenkin suksilla varustettu m/Salakari ansaitsee maininnan.

Ympäri käydään ja... Mitä muuta se on taas ollut kuin hulluutta kun 12,7 ITKK 96 NSV:lle on Suomessa "kehitetty" ja valmistettu tukikohtajalustoja joustokehtoineen? Ko aseen kuuluu olla ajoneuvossa joustokehto/kehälavetillaan ja jos se siitä irroitetaan jalkaväkiaseeksi niin se kuuluu varustaa alkuperäisellä NL/venäläisellä "hämähäkki"-jalustallaan. Mutta näitä ei Suomeen hankittu kuin muutama mallikappale* jokun neropatin päättäessä taas päteä... (*Kaartin Jääkärirykmentissä lienee ne ainoat Suomeen vahingossa vastaanotetut ko mallin jalustat. Onnenpoikia!)

Kotimainen RK62/95 kustansi sotavaltiolle 3000mk. Kiinalainen 300mk ja Derkku 30mk!
Totta on, että kotimaisen tuotannon alasajo oli ja on synti sekä häpeä mutta ei se pelkästään puolustusvoimien hankintojen katkeamiseen päättynyt. Nokian suuret herrat ne sen päätöksen tekivät sillä kaikki sivujuonteet saivat loppua kun keskityttiin ydintoimintoihin (joka sekin lopulta myytiin eli lahjoitettiin Microsoftille)


-Tvälups-


Trilisser kirjoitti...

Tväupsilta taas älykkäitä havaintoja. 2 asiaa olen ihmetellyt pitkään. A. Miksei Suomessa kehitetty Maksimille selkäkantolaitetta? Sekä varsinaiselle että jalustalle. B. Saatan olla yksikertainen, mutta minusta Maksimille olisi voinut suunnitella kevyen ja yksinkertaisen yksipiikkisen maastojalustan. Eli se olisi ollut yksinkertainen teräväkärkinen tappi, joka lyödään maahan ja jonka päässä on sivu- ja korosäädön mahdollistava nivel, johon kk kiinnitetään. Painoa taatusti alle 10 kg.

Anonyymi kirjoitti...

Ykälle: "Becker: Carl Gustavhan pohjautuu koneistoltaan Suomi-konepislariin ja ruotsalaisilla oli Suomi-KP:stä myös oma, lyhytpiippuisempi malli."

Joudun oikaisemaan sillä olet väärässä.

(Kulsprutepistol) Kpist M/45 Carl Gustaf periytyy Stenistä, ei Suomi-konepistoolista vaikka sitäkin ruotsalaiset lisensseillä valmistivat omina versioinaan M/37 ja M/37-39 sekä 1:1 tuotteina. Lipasmalli otettiin suomalaisen m/31:n (M/37-39F) mukaisesti sekä entisten lipasmallien lisäksi ruotsalaiset kehittelivät maailman parhaan konepistoolin tankolippaan M/45 36patr. vetoisena (näitä sitten ostettiin Suomeenkin 1954, omat Suomi-kp:t modifioitiin käyttämään myös tätä uutta mallia ja lisenssillä tehtiin sitten satojatuhansia m/55 tankolippaita). Stenin putkirakenne sekä lukko toimivat perustana jonka pohjalle asesuunnittelija Gunnar Johnsson rakensi erittäin ergonomisen sekä ekonomisesti edullisen konepistoolin M/45.

http://www.gotavapen.se/gota/artiklar/kpist/swede_45.htm

Asemalli tunnettiin länsimaissa lempinimellä Swedish K ollen erään Larry Allan Thornen hlökoht ase hänen viimeiseksi jääneellä CH-34 Kingbee helikopterilennollaan 18.10.1965.

https://pyssyjahti.wordpress.com/2017/04/03/lasse-torni-larry-thorne-suosi-ruotsalaista-konepistoolia-vietnamissa/


-Tvälups-

Juho kirjoitti...

Tvälups

Itse viestijoukkueessa varusmiespalveluksen suorittaneena vastuulle kuului komentopaikan pystytys ja 12,7 ITKK kantaminen/kokoaminen päätetylle paikalle oli vihonviimeinen riesa. Etenkin se jalusta.

Anonyymi kirjoitti...

Trilisser

Jatkosodan aikana kehitettiin ja käyttöönotettiin myös hahmottelemasi kaltainen tappijalusta.

Majuri Kosti Wigren suunnitteli kaipaamasi selkäkantolaitteen joka samalla toimi kevyenä apujalustana. Hän valmistutti näitä metalliputkesta, telttakankaasta ja nahkahihnoista koostuvia kehikkoja 25 kpl kenttäkokeisiin syystalvella 1942. Lisäksi valmistettiin vyölaatikoiden ja vesikannun kuljettamiseksi vastaavia kantolaitteita. Loistava idea joka ei tyydyttänyt taisteluvälineosaston herroja keveytensä vuoksi! (3,8kg vs M/33 32kg)

Tarkoitushan oli kuljettaa pidemmät matkat/marssit konekiväärejä varusteineen kuormastoissa (ahkiot, hevoskärryt ja purilaat sekä moottoriajoneuvot). Ikävä kyllä Väinö Linna on `romantisoinut` tämänkin asian siten, että Tuntemattoman Sotilaan myötä meille on syntynyt kollektiivinen kuva varsinaiset ja jalustat selässään kantavista rintamamiehistä.
Kyllä sitäkin tapahtui mutta tokihan kookoot kuljetettiin aina kun mahdollista ajoneuvoilla.

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Noita itäihmekalashnikoveja mollataan turhaan. Kyllä ne paikkansa ajavat. Saamani käsityksen mukaan niitä hankittiin sen takia, että kaikille reserviläisille saatisiin edes jotenkin toimiva sarjatuliase. 3-linjan kiväärihän oli vahvuudessa pitkään ja tarkoitettu hevos- ja huoltomiehille sekä kokeille ja vastaaville. LS/26 taas osoittaa miten vaarallista on nollatoleranssi eli olematon sallittu valmistus- ja mittavirhe. Paskaksi menee toiminta. No, pikakivääri on muutekin vähän outo lelu oikean konekiväärin verrokkina. BARin alkuperäinen käyttö oli myös vähän hassu: pidetään lonkalla ja ammutaan kun vasen jalka osuu edetessä maahan. 20 patruunan lipaksella ei hurjan monta askelta ehdi ottaa. Katsokaa ytuvesta alkuperäinen koulutusfilmi. Tubesta löytyy myös DDR:n loppuajoista ja yhdentymisestä kertova saksankielinen dokari, jossa näytetään NVA:n alasajo ja kaluston kohtaloa, mm. aivan hyvien messinkihylsyisten patruunoiden purkua. Paljon parempaa kamaa kuin neukkujen tai kiinalaisten kuparoitu teräshylsy. Suomi olisi voinut nekin ostaa tai ottaa ilmaiseksi niin olisivat varuspojat saaneet ampua enemmän kuin minimin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Taisteluvälineupseerille, Trilisserille ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne. Noin alkuun totean että nämä niin ase- kuin lentokonekirjoituksethan pohjautuvat pelkästään meikäläisen silmää miellyttäviin tyyliseikkoihin. Ei muuhun. Mikä ei tietenkään estä keskustelua aseitten omainaisuuksista.

Ano: Jaa-a, kun miettii asiaa sen ajan näkökulmasta niin tuo on kyllä ymmärrettävää. Olihan oletus sellainen että mahdollisessa kakkosrähinässä kaasua käytettäisiin niin kuin ykkösrähinässäkin.

Tvälups ja Trilisser: Noin alkuun voi todeta että PV on virasto siinä kuin siviilivirastotkin ja silläkin varmaan hyvin helposti tuppaa unohtumaan se perusasia että minkä vuoksi virasto on yleensä perustettu. Eli oletettavasti siellä – niin kuin siviilivirastoissa – henkilökohtaisen urakehityksen varmistaminen menee helposti kaiken muun yli. Nostan itsekin lätsää aktiivisille reserviläisille jotka tekevät hommaa omalla kustannuksellaan. Valtiovaltahan saattaa pian antaa heille sen vittumaisimman kiitoksen ja vie aseet.

Sveitsiläisille se kolmijalka varmasti kävi sillä kun kk:n pistää asemaan johonkin alppien kylkeen niin eihän siitä vihollinen läpi tule. Eivätkä sveitsiläiset vissiin hyvin suuria hyökkäysoperaatioita suunnitelleet.

Tuosta derkkurynkyn hinnasta tuli mieleen että se DDR:n varastojen osto silloin 1990-luvulla oli vissiin silloisille puolustusvoimille käsittämätön onnenpotku. Romuraudan hinnallahan niitä tankkeja ja tykkejä hankittiin. Nykyinen Hollannin puolustusvoimien alasajo on ollut hieman samanlainen.

Väinö Linnasta: Mies kirjoitti aivan loistavia tarinoita. Mutta ikävää on, että hyvin moni lukee niitä dokumentteina mitä ne eivät ole. Tvälupsin esimerkki aiheesta on yksi. Koko kapinan aika punaväritteisestä näkökulmasta on toinen. Ja itselleni tulee mieleen Tuntemattoman Sotilaan loppu. Sitähän lukiessaan asiaa yhtään hahmottamaton saa kuvan että rauha tuli hetkeä ennen täyttä katastrofia. Tosiasiassa vihollisen hyökkäys oli pysäytetty kaikkialla ja oltiin käyty toista kuukautta asemasotaa.

Ano2: En ole pitänyt kyseisiä aseita koskaan kourassani. Sinänsä jos vaihtoehtona on tiukan paikan tullen ottaa kouriin vanha kolmen linjan kivääri tai sitten vaikka derkkurynkky niin ehkä minä sen rynkyn kuitenkin ottaisin. Sillä poikkeuksella että jos vanhaan pulttilukkoiseen saisi kiikaritähtäimen ja saisi kytätä vähän kauempaa. Ei minusta enää tetsaamaan ole mutta kiikarikiväärillä osaan kyllä ampua. DDR:än jäämistöstä olisi tietysti kannattanut ostaa kaikki mahdollinen. Patruunoitten lisäksi kranaatit sillä PV:n kalustossa on (osittain oli) sekä 122mm, 130mm että 152mm ja kyllä ne varmaankin kovapanosammunnoissa olisivat käyneet.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys vielä Taisteluvälineupseerille ja Juholle joitten kommentit näyttivät hetkeksi hukkuneen kyberavaruuteen. Tää uusi g-mail temppuilee.

Tvälups: Kiitos oikaisusta.

Juho: Lienee niin että armeijassa on vain raskaita ja helvetin raskaita vehkeitä.

Anonyymi kirjoitti...

Harppi-Saksan kansanarmeijan kuolinpesänselvitys ja perunkirjoitus on yksi onnistuneimmista sotatoimistamme viimeisen 50 vuoden ajalta. Tosin ja kuten aina, ei se mennyt ihan putkeen kuitenkaan. Paljon jäi ostamatta kun yöelämä ja aamu-unet hotelleissa olivat tärkeämpää kuin varhainen varastohallien tonkiminen. Turkkilaiset olivat laittaneet asialle niitä jotka eivät uskontonsa vuoksi tissuttele ja siksi suomalaisosasto sai monen monta kertaa pitkän nenän kun himoittua materiaalia sisältävän hallin oveen oli aamulla tullut turkkilaisten varaustosite. Esim. RPK, PKM, SVD, RPG-18, BTR-80, S-300 (SA-10), 2S3 Akatsiya, ZSU-23-4 Shilka ja kallisarvoinen optiikka menivät sivu suun.

Jokatapauksessa SA-kalusto saatiin kerrankin suunnitelmien tasolta toteutetuksi. Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa kun kopteri-kusti kohtasi pöö-pöö pääkanisterin; herroilla kun oli visio tulevaisuuden taistelukentästä jota suomalainen ilma-ase dominoisi...

Sitten alkoikin tapahtua ja ensimmäisinä sen saivat kokea maavoimat, joiden kutistettua varuskuntakenttää alettiin supistaa entisestään. SA-vahvuudet kokivat saman kohtalon ja kun nato-kiima ylitti sen viimeisenkin järjenvalon niin Stena-metallista tulikin pv:n tärkein kumppani ja pv:stä stenalle sen paras raaka-aineiden toimittaja (tuottaja).

Sumeilematta luiskaan muun muassa vastahankittu 152mm haupitsi-kalusto. Kalusto jota oli hankittu niin kotimaassa vanhaa modifioiden (152H31-88, 152H37-88 ja 152H40-88) kuin derkkulasta haalien (152H55). 90% noista tykeistä meni sulattoon laukaustakaan ampumatta!

105H61-37, 105H33, 105H33-40 ja 105H41 menivät samaa tietä. Hetkisen niitä pidätti panoskammioiden nato-poraaminen (kaikki em 105mm:n tykit siis olivat nato-yhteensopivia laukausyhdistelmiensä osalta).

Ilmatorjuntakin sai osansa ja lähtö koitti niin 40mm Boforseille kuin 57mm Nikolaillekin.
Kun vauhtiin päästiin niin samaan pataan ahdettiin iso osa 23mm Sergeistäkin, tietenkään unohtamatta ITO78 Strela ja ITO86 + M Igla -olkapääohjuksia! (joiden puute saatiin korvattua vasta 2014 Stinger-hankinnan myötä).

Valtava mania hävittää kaikkea tai oikeastaan kaikki ja niskan takana vaaniva rauhan-Tavja, joka ylensi kenraaleja sitä mukaa kuin he osoittivat lojaaliuutensa kiirehtimällä hävitystyötä (Tavjan aikana kenraalikunnan koko oli suurempi kuin Talvi-Jatkosotien aikana!)

Puhumattakaan jalkaväkiaseista, panssari- ja miehistönkuljetusvaunuista saati räjähteistä sekä ampumatarvikkeista..! Pokka rytisi ja humisi jatkuvalla tahdilla koska massaräjäytyksissä suoritettiin jatkuvasti kasvavia ennätystuloksia.

Ai niin ja joo; tuo Pokan alueen maasto puhdistettiin sitten räjähdyksessä syntyneistä sirpaleista, jotka Stena otti "vastahakoisesti" vastaan ja käytti sulatusmasuuneissaan tasausmateriaalina. Suurempikaliiperisten ammusten johtorenkaiden kuparitkin kelpasivat "pitkin hampain" ja olikin varmasti harmillista vastaanottaa puhdasta kuparia silloin kun sen maailmanmarkkinahinta oli korkealla.

Yleinen sekä lääkintähuoltokin saivat osansa sillä meille tuli ääretön tarve toimittaa sotilastelttoja tarpeineen, huopia ja makuupusseja, vaatetusmateriaalia, muonitusvälineitä, generaattoreita ja voimalaitteita sekä tietysti sotilassairaala- ja ensiapuvälineistöä paareineen jokaiseen kriisipisteeseen maailmalla. Kriisin koolla ei muuta merkitystä kuin toivottavasti mahdollisimman iso katastrofi koska silloin ei tarvinnut pelata napeilla!
Kaikki tämä on nyt poissa omista tarpeista niin SA kuin RA -vahvuuksista..!

wahnsinnig sanoi sakemanni kun Lappia poltti.


-Tvälups-

jk kuvia noista Maximin kevyt-jalustoista löytää Markku Palokankaan Sotilasaseet Suomessa 1918-1988 kirjasarjasta

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. En ole ammattilainen mutta vähän sama mielikuva on minullakin. Silloin prikaatit saatiin likimain kirjavahvuisiksi muutenkin kuin paperilla. Sitten tuli viikate. Siitä aikanaan paljon mainostetusta helikopteripataljoonasta ei ole kukaan tainnut enää vuosiin sanoa sanaakaan.

Becker kirjoitti...

Tuo Tvälupsin lista tuhotusta kalustosta oli kyllä kylmäävää luettavaa. On aivan varmaa että ostosreissuilla halpa, hyvä ja kylmä kalja on porukoille maistunut ja sen myötä hyvät yöunet. Panssareiden tuhoamisen syyksi mainittiin että kahden rinnakkaisen kaluston huolto ja ylläpito oli liian kallista. Suomi on sodissa taistellut erittäin kirjavan kaluston kanssa kun muuta ei ole saanut ja pärjäsi loistavasti. Historiakin jo osoittaa että motivoitunut armeija pystyy vanhentuneellakin kalustolla puolustustaistelussa erinomaisiin suorituksiin. Tuo punamuumi Halonen sai kyllä tuhoa aikaiseksi mihin vain kiinnitti huomionsa. Ja nuo operettikenralit olivat kyllä luku sinänsä. Aseiden puute korvataan miehistön verellä. Toisaalta on se hyvä ettei tarvitse miettiä mitä tekisi jos tilanne tulisi. Ei tämän ikäisenä vaikka liipasinsormi pelaakin.

Anonyymi kirjoitti...

Upea tuo rautatietykki. Ehkäpä peloitevaikutelma oli suurempi kuin teho? Jos ne 250 sotilasta olisivat menneet ripottelemaan kasapanoksia sille radalle, niin oltaiskohan saatu isompi matka vääntynyttä ratakiskoa kun yhdellä massiivisella tömäytyksellä?

Ihanko tässä tietoisesti unohdettiin nuo rakkaimmat, uzit ja AK-nelkytseiskat? Nehän ovat niitä aseita joiden piipuista lähtee se poliittinen luoti. Jos afrikkalaiset älämölöisivät heilutellen uzeja, olisivatko he ikäänkuin hieman siionismiin eivätkä kommunismiin kallellaan? No jaa, islamiin kuitenkin. Ja kumpia nyt halvemmalla saa.Kehitysapuhan nuokin maksaa.

Aseet ovat aina kuuluneet Suomeen, emme ole olleet koskaan metsäläis- vaan metsästäjäkansaa. Riista on hyvänmakuista, ja usein se oli ainoa ruuan hankintamuoto. Nyt se on tienkin vain ns. herrojen herkkua: saadaan tutulta nimismieheltä lupa, pistetään pipo päähän ja eikun sohimaan. Kun joku sitten osuu 600-kiloiseen kohteeseen, tuhritaan naama verellä ja ollaan niin miehiä, niin miehiä.

Mun lapsuudessa toisin. Metsälle mentiin pystykorvien kanssa ja haukusta ammuttiin teeret ja metsot. Jäniksiäkin, mutta tarkkaan katsottiin rusakoiden karvanvaihdot ja poikaset. Penskoille opetettiin metsästyksen säännöt ja niitä kunnioitettiin. Ja niin opetettiin koirillekin.

Vaikka olinkin tyttö, isäni testamenttasi minulle kuollessaan kaikki aseensa. La Francotten, Sauer Sohnin ja jonkun ranskalaisen Dumoulettin (?). Ikävä kyllä äitini oli sitä mieltä, että naisille ei aseet kuulu ja hävitti ne. Senaikaista tasa-arvoa.

Aseita on pakko olla niin kauan kun on vihollisiakin, vinkvink vaan Eu. Jos meiltä kielletään ja tulijoille sallitaan, niin tietäisikö se pieni poliittinen pää että mikähän on ns. loppputulema?
tira+

Trilisser kirjoitti...

Tvälups, en arvannutkaan, että tilanne oli niin surkea tuon hävityksen suhteen. Palokankaan raskaat aseet -
kirjassa on kyllä kuva, jossa esim 75 mm pst-tykkejä pistettiin paloiksi. Miksei näitäkään myyty vaikka pst-puolen reissuille muistoiksi. Varmasti olisi saatu enemmän rahaa kuin mitä sen romuarvo oli. Ja en jaksa uskoa, että kukaan olisi ensimmäisenä valitsemassa rikoksentekovälineeksi 1,5 tonnia painavaa asetta, johon ei tehdä edes a-tarviketta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, tira+:lle ja Trilisserille & kiitos kommenteistanne.

Becker: Sen T-72:n kohdalla oli sekin että ampumatarvike olisi pitänyt uusia. Sinänsä en epäile etteikö PV niitä olisi pitänyt mutta silloinhan olivat menossa ne PV:n säästämisen hullut vuodet. Osansa repii Senaattikiinteistö. Punamuumille vois myöntää vaikkapa Venäjän Sankarin Kultaisen Tähden. Hän on toisaalta onnellinen ihminen. Kun realismi ei hilsettä hipaise niin ei pahemmin harmitakaan.

tira+: Ei tuoja jättitykkiä pahemmin käytettykään. Sevastopolin piirityksessä käytettiin ja siellä se (ehkä onnenkantamoisena) räjäytti venäläisten ammusvaraston. Tään kirjoituksen aikahaitari loppuu kakkosrähinän loppuun joten Uzit ja AK-47:t ovat vasta tulossa. Meikäläisen oma metsästäminen on juuri sellaista herrasmiesmäisen rauhallista. Ja kyllä metsästäjäporukoissa on ihan yhtä lailla rahvasta. Enemmän kuin herroja. Tuo naaman tuhriminenkin taitaa olla enempi englantilaisten ketunmetsästäjien harrastus. Mitä harrastusta en itse oikein metsästyksenä edes pidä. Metsästäjissä on naisiakin ja kyllä se ase naisenkin kädessä pysyy. Minä muuten vähän luulen että ei se pieni poliittinen pää sitä lopputulemaa tajua.

Trilisser: Joo, enkä usko että joku potentiaalinen kouluampujakaan miettii kyseistä asetta ensimmäisenä suoritusvälineekseen. Aseet ovat osa historiaa ja niitten hävittäminen on historian hävittämistä.

joppos 123 kirjoitti...

Joskus aikoinaan kesävänskänä antoi kohtuullisessa kohmelossa ollut toimiluutnatti minulle ja toiselle vänskälle tehtäväksi hakea Maxim asevarastolta. Luti sanoi, että menkääpäs sen härvelin kanssa ampumaradalle ja klo 1200 alkaa sitten paukkumaan. Mukaan saatiin kevytaseopas ja pari kirosanaa. Niin siinä sitten kirjan ohjeiden mukaan opeteltiin aseen purku ja tulitoiminta. Kello 1200 paukkui kun yksikkö saapui ampumaan. Ihan hauska härveli.

joppos 123 kirjoitti...

Sen verran vielä tuosta Maximista, että se oli vielä pitkälti -90 luvulle esmes lentokenttien suojaksi suunniteltujen torjuntapataljoonien ryhmäase. Kadettipoikana vielä ammuskeltiin kyseisellä vehkeellä jalkaväkileirillä Vuosangassa. Tunnen yhden Haminassa asuvan asekeräilijän jolla löytyy ampumakuntoinen Maximi.

Trilisser kirjoitti...

Esimerkiksi Maximeita voitaisiin myydä reserviläisille ihan perusluvilla. Ei näet sekään ole ammattirikollisen eikä pikaistuksissaan kilahtavan ykkösvalinta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys joppos 123:lle ja Trilisserille & kiitos kommenteistanne. Olen joskus miettinytkin että kuinka kauan tuo Maxim mahtoi olla reserviaseena. Jossain tollaisessa kiinteän paikan suojaamisessa se saattaisi olla soiva peli vieläkin. Vaan eipä noita taida olla enää ressuille myynnissä. Liekö kaikki hävitetty?

Qroquius Kad kirjoitti...

Olisiko tuo Maximin funktio kiinteän paikan suojaamisessa menetetty samasta syystä kuin Ruotsi luopui Bodenin linnoituksesta:
eipä risteily- ja tykistöohjusten sekä täsmäohjattujen bunkkerinmurtajapommien aikakaudella ole enää mitään syytä rakentaa puolustusta kantalinnoitteisiin, vaan päinvastoin viivytykseen ja vastahyökkäyksiin tulen ja liikkeen kautta?

Tilannehan oli oikeastaan sama jo Isossa Kakkosrähinässä: kaikki osapuolet olivat rakentaneet ennen rytinää ja sen aikana enemmän ja vähemmän kantalinnoitettuja, staattisia asemia - joista kaikista mentiin läpi jos ja kun tilanne sitä edellytti.
Jos Suomi olisi jostain syystä päättänyt loppukesällä 1944 jatkaa sotaa Salpalinjaan luottaen, olisi siitäkin menty läpi aivan samalla tavoin kuin kaikista muistakin.

Tätä taustaa vasten Maxim olisi mahdollisessa tulevasa sodassa paljolti ammu-ja-unohda -pyssy, mutta sitä unohtamista ennen se olisi saattanut kerätä itseensä hieman liikaa vastustajan täsmäasehuomiota?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Mainio joppos 123 voi kommentoida tarkemmin ja fiksummin mutta uskoisin että ei niitä paljon mainostettuja täsmäaseita vihollisellakaan loputtomiin ole. Ei ainakaan jokaista konekivääripesäkettä varten. Ja Salpalinjan murtamisesta en ole aivan samaa mieltä. Kesällä 1944 ei Kannaksella ollut mitään Salpalinjan tapaista ja Tali-Ihantalan / Vuosalmen tasalle ehtinyt hyökkääjä oli kuluttanut jo sielläkin voimansa loppuun. Venäläisetkin ymmärsivät että Salpalinjan murtaminen olisi vaatinut vähintään kaksinkertaisen määrän joukkoja verrattuna aikaisempaan läpimurtoon. Ja niitä joukkoja tarvittiin kipeästi muualla. Salpalinja oli voitto jo olemassaolollaan. Vaikkei siellä ammuttu laukaustakaan. Eikä muuten Maginot-linjastakaan menty läpi. Se kierrettiin.

Qroquius Kad kirjoitti...

Ei ollut tarkoitus vähätellä Salpalinjaa saati VKT-linjan puolustajia, pahoittelen jos sellainen vaikutelma tuli? En myöskään tarkoittanut mahdolliselle hyökkääjälle oletettavaksi täsmäaseita todellakaan kaikkiin mahdollisiin Maxim- tai Mustipesäkkeisiin suunnattaviksi ja osuttaviksi?

Pointtini oli lauseessa "jos ja kun tilanne sitä vaati".
Maginot-linjan kohdalla tilanne ei sitä vaatinut, ja Salpalinja todellakin hoiti tehtävänsä juuri siten kuin totesit.
Ajatukseni oli paljolti Atlantin vallissa, Westwallissa ja lukuisissa muissa saksalaisten kantalinnoitteissa sekä osaltaan myös Talvisodan Mannerheim-linjassa, joka oli toki huomattavasti kevyempi kuin on ymmärretty.
Edelleenkään mitään edellämainituista vähättelemättä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Saksan länsirintama todellakin murrettiin totaalisella ylivoimalla. Ja käsittääkseni myös sillä että saksalaiset tekivät tiedustelussaan pahoja virhearviointeja ja joukot eivät olleet siellä missä piti. Itärintamalla saksalaiset olivat jo oppineet että kiinteä puolustus ei kertakaikkiaan kestä. Mannerheim-linjahan oli oikeastaan pääosin vain pätkä juoksuhautaa ja niitä miljoonalinnakkeita oli tosi vähän.

Sitä en muuten tiedä että onko yksikään armeija nykyisin suunnitellut puolustustaan kiinteisiin asemiin.

Anonyymi kirjoitti...

Viimeiset Maximit olivat varauksessa 2002-2003.
Sitten aloitettiin RT:n alasajo ja Maxim kuten moni muu vanha mutta toimiva kalusto sai kuolemantuomionsa.

Ylijäämäkaluston myynti asekeräilijöille painottuu 1990-luvun kultakauteen: Pv möi käytännössä kaikkea ja hinnat olivat siedettäviä (esim 762RK60 ja 62 1300mk, Maxim 1500mk, 88ITK RMB 5000mk). Sitten koitti 2000-luku ja yllättäin pv halusi "kantaa yhteiskuntavastuunsa" ja myynnit vähenivät ennen tyystin loppumistaan. Vanhoissa Ase-lehdissä näkyy PvMatLE:n vuosittaiset myynti-ilmoitukset hintoineen. Oi niitä aikoja...


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Mulle tuli joskus 1990-luvun alussa kyseinen Ase-lehti ja muistan että sen kautta oltais myyty siviileille BTR-kuuskymppisiä. Hinta 60.000 markkaa.

Qroquius Kad kirjoitti...

Tällainen BTR:n myynti-ilmoitus oli ainakin ASE-Lehden numerossa 3/92, jossa Muskettigalleria tarjoili

"NL:n lahja suomalaisille sotilasajoneuvokeräilijöille:
BTR 60 Pk.
Uusia, suoraan varastosta. Hinta 86 000 markkaa."

Kauppaehdoista ei mainittu sen enempää kuin puhelinnumero, joka ei liene enää hengissä enempää kuin putiikkikaan? Vaan ei kai tuo olisi nykyäänkään aseet dekottuna traktoria kummempi?

Trilisser kirjoitti...

Qroquiuksen tulkinta on liian yksinkertaista. Itse asiassa syvyyteen porrastettu kenttälinnoitettu asema oli elinehto neukkujen suurhyökkäyksen torjunnassa. Meillä on vielä näitä von Manstein -faneja, jotka ylistävät liikkuvan puolustuksen autuutta, kun todellisuus Saksan osalta oli v. 1943 alkaen, etteivät heidän resurssit riittäneet liikkuvaan puolustukseen. Ei riittänyt polttoaine eikä joukkojen motorisointi. Sakujen pelastuksena oli sakujen yksittäisten sotilaiden ja alempien johtoportaitten joustavuus ja kyvykkyys.

Pääongelma niissä "murrettiin, jos tarvitsi" -linnakkeissa oli tyypillisesti syvyyden puute yhdessä vain yhteen suuntaan painottamisen kanssa. Joka suuntaan puolustautumaan kykenenävistä linnakkeists syvyyteen rakennettu vyöhyke oli erittäin tehokas puolustustapa, etenkin jos vielä oli hankala maasto.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Trilisserille & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Juuri tuota ilmoitusta minä tarkoitin.

Trilisser: Ymmärtääkseni QK puhui vain yhdestä yksittäisestä linjasta ilman syvyyttä. Sittenhän on ollut ”miinussyvyydessä” toimiva puolustus eli esmes Israel. Maan puolustuksen syvyys on sattuneesta syystä lähes nolla joten hyökkäys on paras ja ainoa puolustus.