Reunansyrjä,
joskus tulevaisuudessa
Onneksi
näillä selkosilla oli miehiä, jotka osasivat pitää turpansa kiinni. Niin kuin
se kaivinkoneyrittäjä Juvosen Otto.
Näin
tuumasivat keskenään ne kolme miestä jotka nousivat ylös syrjäiselle
metsätienlevikkeelle pysäköidystä maastoautosta. Tietä ei ollut aikoihin
huollettu mutta vanha Lada Niva kulki sillä vaivatta. Autoakaan ei ollut
katsastettu enää vuosiin mutta näillä selkosilla asialla ei ollut enää
merkitystä. Niin kuin ei rekisterikilvelläkään. Kyseinen Niva oltiin
virallisesti poistettu käytöstä jo viisi vuotta takaperin. Eikä sillä
maalikylissä enää ajettu. Paikallinen nyrkkipaja sai sen pidettyä ajokunnossa. Nykyisin
autolla käyttöarvo oli muutenkin huomattavasti merkittävämpi kuin näyttöarvo.
Näyttöarvolla ei ollut oikeastaan mitään merkitystä. No, ehkä siellä kaupungeissa.
Siellä oli vielä jonkun verran ihmisiä joilla oli varaa snobbailla. Vähenemään
päinhän hekin olivat. Persaukisuus oli tarttuva tauti nykyisessä Suomessa vai
mikä helkutin maakunta se nykyisin olikaan.
Miehillä
oli kaikilla mukanaan täyteen pakatut rinkat sekä pitkiä kasseja. Nykäistyään kantamukset
pykälään nuo miehet läksivät hiljaisina kulkemaan maastoon kohti parinsadan
metrin päässä sijaitsevaa pientä mäkeä. Siellä he näkivät sen, minkä kyseinen
Otto oli luvannut tehdä eli mäen kupeeseen kaivinkoneella tehdyn kaksi kertaa
kaksimetrisen montun ja sen vieressä puutavarakuorman. Otto oli nostellut maan
pintakerroksen siististi irti kaivinkoneellaan ja asetellut sen kuopan viereen.
Suurimman osan kaivamisesta tulleesta sorasta hän oli kauhonut lähellä
virtaavaan jokeen jonne se oli pikkuhiljaa huuhtoutunut jättämättä sen
kummempia jälkiä. Kaiken kaikkiaan paikka olisi helppo naamioida. Siihen oli
tarvetta.
Jaahah,
ruvetaas hommiin, totesivat miehet. Jarmo Tyrmiö, Aatos Mäkinen ja Tuomo Vörnman.
Kaikki noin viisikymppisiä. Joskus aikaisemmin heillä oli ollut nimensä lisäksi
myös ammatti ja ura mutta nykyisin heillä ei ollut muuta titteliä kuin pitkäaikaistyötön
eikä heitä iästään ja asuinpaikastaan johtuen ollut valtiovallalle oikeastaan
enää olemassa. Perheet ja aikanaan hankitut omakotitalot heillä sentään vielä
oli ja kaikki kituuttelivat mitenkuten, peruspäivärahan, pimeitten
viraapelihommien sekä muitten työttömien kanssa vaihdettujen palvelujen turvin.
Pihamaat oli kynnetty perunapenkeiksi jo aikaa sitten ja niille oli tarvetta.
Ihmisen pääelinkeino kun on syöminen.
Miehet
pystyttivät ensiksi teltan. Tässä touhussa menisi pari päivää ja yö kannatti
viettää maastossa. Tulipahan säästettyä sekin bensa. Sitten käytiin käsiksi
varsinaiseen työhön. Periaatteessa nyt tehtiin eräänlaista pientä korsua mutta
sellaisena ettei sinne majoitettaisi miehiä vaan piilotettavaa tavaraa. Tarkemmin
sanottuna aseita ja patruunoita. Juvosen paikalle tuomassa kuormassa oli mukana
VR:ltä aikanaan hankittuja rataliipettejä joista saataisiin tukeva kehikko.
Työtä tehtiin iltaan saakka ja ennen pimeää kätkön runko, seinät ja katto olivat
valmiit. Seuraavaksi päiväksi jäisi vain oven ja muutaman hyllyn teko sekä
naamioiminen. Kehikko oltiin eristetty hyvin kosteudelta ja mäen muoto oli
sellainen että sadevedet kiertäisivät sen sivusta. Varmuuden vuoksi miehet
olivat tehneet vielä salaojituksen.
Illalla
miehet keittivät tulilla kalasoppaa. Perunan sekaan laitettiin itse kuivattua
kalaa joka oli aikanaan hankittu läheisestä järvestä. Omavaraistaloutta
pyrittiin harjoittamaan mahdollisimman paljon. Olosuhteitten pakosta. Palanpainikkeena
oli ruisleipää. Koska tänne oltiin tultu tekemään eikä seurustelemaan niin ruokaillessa
ei paljoa pulistu ja ruokailun jälkeen teltassa kuului nopeasti kolmen väsyneen
miehen raskas kuorsaus. Seuraavana aamuna oli työn viimeistelyn aika. Näitä
tällaisia kätköjä tehtiin parasta aikaa paljon niin Reunansyrjässä kuin
muuallakin Suomessa. Ei harrastuksen vuoksi vaan pakosta, sillä federalistinen
valta oli tehnyt lopullisen siirtymän sovellettuun sivistysvaltioon jossa
aseita ei olisi kuin viranomaisilla. Siirtyminen oli tapahtunut salakavalasti
ja asteittain. Valitettavasti aseitten omistajat olivat omalla saamattomuudellaan
auttaneet tapahtunutta. Hallinto oli selvästi ottanut divide et impera-menetelmän
käyttöön ja soveltanut sitä tehokkaasti.
Ensin
vietiin reserviläisten puoliautomaattikiväärit sillä – epämääräisellä – lupauksella
että muihin aseisiin ei koskettaisi. Ampumaurheilijat ja metsästäjät
huokaisivat asiaa tarkemmin ajattelematta helpotuksesta eivätkä älynneet pistää
pystyyn kunnon vastarintaa eikä tukea reserviläisampujille. Nämä kolme miestä
olivat metsästäjiä mutta Vörnman oli myös reserviläisampuja ja hän manasi sitä typeryyttään
kun oli sinisilmäisyyttään luovuttanut poliisille AR 15-kiväärinsä siinä toivossa
että saisi sentään pitää metsästysaseensa. Nyt sen puoliautomaatin olisi voinut
laittaa tähän samaan piiloon. Moni muu reserviläisampuja oli tehnyt toisen
ratkaisun, ilmoittanut aseen varastetuksi ja piilottanut sen.
Hallinto
huomasi että kadonneita aseita oli niin paljon että vaikka sen tekikin mieli
antaa aseittensa kadottajille eli toisin sanoen piilottajille ehdoton
vankeustuomio ampuma-aserikoksesta niin
se ymmärsi että vankiloitten määrä ei kerta kaikkiaan riitä eikä
keskitysleirejä sentään – ainakaan vielä – haluttu tai ainakaan tohdittu
perustaa. Niinpä jaettiin huomattava määrä sakkoja ampuma-aserikkomuksista. Aseitten
omistajat tuumivat että osataan sitä vittuilla täälläkin ja maksoivat sakot
verkkomaksuna viiden sentin suorituksina. Aseistariisunta oli jatkunut ja seuraavaksi
olivat vuorossa ampumaharrastajien puoliautomaattipistoolit. Metsästäjät
alkoivat kyllä ymmärtää mistä päin tuulee mutta yhtenäistä rintamaa ei saatu kunnolla
vieläkään aikaiseksi. Oliko kyseessä suomalaisen hallintolampaan aikaansaamattomuus
vai vieläkin johonkin selkäytimeen naulattu ajatus että virkavaltaa vastaan ei
saa niskuroida koska sehän toimi kuitenkin kansalaisten parhaaksi? Ainakin niin
oltiin aikanaan opittu uskomaan eikä usko tai uskottelu ollut totaalisesti
vieläkään romahtanut.
Niinpä
oltiinkin seuraavaksi siinä – jälkeen päin katsottuna hyvin ennustettavassa – tilanteessa jossa myös pitkät metsästysaseet
ja samalla metsästys harrastuksena kiellettiin. Protestit eivät enää auttaneet.
Jos niitä oltaisiin älytty edes tehdä. Eniten kielto puri tietysti köyhillä
haja-asutusalueilla jossa metsästys oli muuttunut harrastuksesta tarpeelliseksi
leivänjatkeeksi. Ympäri Suomea kylänmiehet puhuivat. Vihaisina ja nyrkkiä
taskussa puiden. Ensiksi kaksistaan. Sitten pienillä porukoilla. Sitten
suuremmilla porukoilla. Niin tapahtui Reunansyrjässäkin ja jäljellä olevien
aseitten omistajat kokoontuivat metsästysseuran majalla. Metsästysseura oltiin
tosin jouduttu muuttamaan virallisesti luontovalokuvausseuraksi sillä
metsästyksen kieltämisen myötä myös kyseiset seurat kiellettiin. Aseitten
omistajien kesken päätettiin että tällä kertaa mitta oli täysi. Joka ainoa ase
ilmoitetaan varastetuksi ja kätketään. Olihan niitä asekätköjä ollut maassa
ennenkin. Ei taito ollut minnekään hävinnyt. Yleiseksi käytännöksi tuli että
kätkijöistä muodostettiin pieniä porukoita joita alettiin kutsua
kätköpartioiksi.
Kätköpartiot
kätkivät aseensa haluamaansa paikkaan jonka vain kätköpartion jäsenet tiesivät.
Paikkaa ei ilmoitettu muille, eivätkä muut kysyneet. Mitä ei tiennyt, ei
pystynyt vahingossakaan lärppäämään. Federalistinen hallintovalta oli antanut
lain voimaantulon jälkeen metsästäjille kolme kuukautta aikaa luovuttaa
aseensa. Mikäli aseita ei luovutettaisi, niin rangaistukset kovenisivat.
Paikallisissa kätkijäporukoissa oltiin jo sovittu, että mikäli joku
kätkijäporukka kärähtää, heidän aseensa löydetään ja he joutuvat vankilaan,
niin heidän perheistään pidettäisiin tuomion aikana yhteisvastuullisesti
huolta.
Näin
oli ainakin ajatus mutta pian kävi ilmi että siihen ei ollut tarvetta. Sillä
määräajan lähetessä hallintovalta huomasi että aseista tullaan luovuttamaan
maksimissaan kolmekymmentä prosenttia. Mikäli suunnitellut ehdottomat
vankeustuomiot pantaisiin täytäntöön niin siinä romahtaisi sekä vankeinhuolto
että sosiaalihuolto. Vankilassa olevien miesten perheetkin oli pakko elättää ja
sosiaalihuolto oli kiristetty haittamaahanmuuton myötä jo äärimmilleen. Näin
ollen valtiovalta ilmoitti että aseitten katoamisesta rangaistaisiin
sakkotuomiolla ja mikäli aseitten kätkemisestä jäisi kiinni, niin seurauksena
olisi vuoden verran ehdollista vankeutta.
Lainsuojattomaksi
muuttuneiden metsästäjien, ampumaharrastajien ja reserviläisampujien päässä syttyi
oivalluksen lamppu ja he hoksasivat että valtakoneisto saattoi pitää sataa ja
ehkä tuhattakin ihmistä panttivankinaan. Mutta satatuhatta ihmistä saattoi puolestaan
pitää valtakoneistoa panttivankinaan. Ja heitä oli vielä enemmän. He tajusivat
myös että vaikka federalistinen hallinto halusi kovin mielellään toimia kuin
totalitaristinen koneisto niin siltä puuttui siihen tarvittava sekä väkivaltakoneisto
että vankila- ja jossain vaiheessa välttämätön vankileirikoneisto.
Kun
asia tajuttiin, ei aseita enää luovutettu ollenkaan. Mutta hallintovalta halusi
silti toimia aktiivisesti määrittelemänsä ns. tuomiojalaisen sivistysvaltion
saavuttaakseen ja toimintaansa aloittavaa totalitaristista hallintoa ainakin
harjoitellen. Poliisi oli sanonut aivan suoraan, että sen voimavarat eivät riitä
käymään läpi jokaista taloa jossa oli ollut rekisteröityjä aseita eikä se siihen
urakkaan aio edes lähteä. Siksi perustettiin vapaaehtoisista koostuva Rauhan-
ja turvallisuuden tarkistuskomissio johon rekrytoitiin viisituhatta pääosin
vihreistä-, vasemmistoliittolaisista ja demarinuorista koostuvaa tarkastajaa. Varsin
monella oli Antifa-tausta. Nämä tarkastajat pikakoulutettiin, varustettiin
tehtäväänsä sidotuilla poliisivaltuuksilla sekä kaasuaseilla. Kyseinen
tarkistuskomissio perustettiin sen jälkeen kun yritys reservipoliisin
perustamisesta oli jäänyt torsoksi. Ne, joista olisi ollut tehtävään eivät
olleet kiinnostuneita ja kiinnostuneet taas eivät täyttäneet vaatimuksia.
Tarkistuskomission kohdalla vaatimukset olivat uudelleen päivitetyt lähinnä
ideologisen luotettavuuden suuntaan.
Julkisesti
sisäministeriö ilmoitti että kyseisen komission jäsenet alkavat tarkistaa
kolmen – viiden henkilön ryhmissä niitä kiinteistöjä joissa tiedettiin olevan
rekisteröityjä aseita. Komitean jäsenten vastustaminen tiesi vakavuutensa myötä sekä syytettä että
tuomiota joko virkavallan vastustamisesta tai virkavallan väkivaltaisesta
vastustamisesta. Kansalaiset panivat huolestuneina merkille sen, kuinka paljon
ihmisiä – joista noin 80 prosenttia nuoria naisia – oli valmiita tarjotun
valtajuopumuksen vuoksi tunkeutumaan ihmisten koteihin ja tunkemaan kärsänsä
asioihin jotka eivät heille kuuluneet. Ehkä sellaisia ihmisiä oli
kaikenlaisissa yhteiskunnissa. He tarvitsivat vain mahdollisuuden ja ennen
kaikkea sen tärkeimmän eli virallisen luvan.
Luonnollisesti
tämän komitean innokkaat jäsenet olivat myöhässä. Aseet olivat jo piilossa.
Niin oli nyt tilanne myös Tyrmiöllä, Mäkisellä ja Vörnmanillakin. Ennen tätä
viimeistä liikettä he olivat keskustelleet keskenään niin kuin jokainen muukin
kätköpartio. Miettien asiansa ja toimintansa oikeutusta. Ja tulleet seuraaviin
johtopäätöksiin:
-
He olivat olleet aikanaan duunareita. Nettoveronmaksajia ja infrastruktuurin
ylläpitäjiä mutta pörssiyrityksille myyty Suomi oli vienyt heiltä leivän ja
pakottanut heidät valtion köyhälle syytingille. Vieden heiltä mahdollisuuden
toimia ja elää omillaan.
-
He, ja heidän aseensa miellettiin vakavaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi
mutta valtiovalta tulkitsi jatkuvasti kasvavan etnisesti edistyksellisen ja
nimenomaan aseellisen etnorikollisjengiväkivallan vain sosioekonomiseksi
haasteeksi jonka tavallisen suomalaisen tuli hyväksyä ja johon hänen tuli
sopeutua. Nuo etnojengit pitivät valtaa jo osassa Radanvarsikaupunkia ja olivat
levittäneet lonkeronsa jo Naakkamoonkin. Jossain vaiheessa ne leviäisivät
Reunansyrjäänkin. Valtio halusi viedä tavallisilta ihmisiltä mahdollisuuden
puolustaa itseään. Sillä poliisi ei heitä enää puolustanut. Se oli sidottu
etnisesti edistyksellisille alueille joissa se ei voinut tehdä mitään. Koska
sillä ei ollut siihen valtuuksia. Ruotsin virheistä oli opittu eli toisin
sanoen omaksuttu ne täydellisesti. Virkavallasta syrjäseuduilla nähtiin vain Rauhan-
ja turvallisuuden tarkistuskomission nuoret öykkärit.
-
Haja-asutusalueen ihmisinä valtiovalta mielsi heidät pelkäksi rasitteeksi,
samalla kun se mielsi etnisesti edistyksellisen maahanmuuton voimavaraksi. Se
valtiovalta kohdisti valvontansa vain heihin ja siihen, että arvostelivatko he
julkisesti etnisesti edistyksellistä maahanmuuttoa ja yleistä aseistariisuntaa.
Ja
ennen kaikkea:
-
He tiesivät, että he eivät olleet rikollisia. Valtiovallalla ei ollut mitään
oikeutta rangaista heitä. Mäkisellä oli yksi ylinopeussakko kahdentoista vuoden
takaa mutta oikeusvaltio heidän käsittääkseen ei pitänyt sitä sellaisena
rikoksena jolla rikottiin ihmisen kodin koskemattomuus. Tyrmiöllä ja
Vörnmanilla ei ollut rikoksia senkään vertaa. Miehet ajattelivat oikeudesta ja
kohtuudesta vanhanaikaisesti eivätkä nähneet mitään syytä muuttaa ajatteluaan.
Jos ihminen tekee rikoksen, häntä tulee
rangaista. Mutta jos ihminen ei tee rikosta ja häntä silti rangaistaan, on kyse
enää puhtaasta mielivallasta. Eikä siihen ole pakko alistua.
Niinpä
ratkaisu oli helppo. Aseet katoaisivat ja nyt ne olivat kadonneet. Kätkö oli viimeistelty
ja miehet veivät vesitiiviisiin pakkauksiin pakatut aseet ja patruunat pienen
korsun hyllylle suojaan.
Tyrmiö:
-
Sako 85 Hunter, .308 win
-
Tikka T3 Lite, .222 Remington
-
Sauer Suhl, 12/70
-
Voere, .22 LR
Mäkinen:
-
Husqvarna, 6,5x55
-
Baikal IJ-27, 12/76
Vörnman:
-
Sako SAKO L61R, 30-06
-
Sako L-46, .222 Remington
-
Valmet Leijona, 12/70
-
Toz, .22 LR
Työ
oli viimeistelty. Kätköä ei erottanut millään. Miehet kättelivät toisiaan sen
kummemmin kommentoimatta, kävelivät autolle ja poistuivat paikalta koteihinsa.
Saman
vuoden syyskuussa
Se
oli komea uroshirvi. Vielä lapiosarvinen, joka oli nykyisin melko harvinainen. Oli
kuollut Vörnmanin laukauksesta joka oli osunut selkärankaan pudottaen eläimen
niille sijoilleen. Tarkka laukaus helpotti asiaa. Haavoittunut hirvi olisi
voinut kulkea vielä pitkän matkan ja hankaloittaa saaliin saamista pois
metsästä. Tyrmiö, Mäkinen ja Vörnman kuulivat kuinka Juvosen Otto oli ajamassa
mönkkärillään paikalle. Aseet oltiin käyty aikaisin aamulla – umpipimeän aikaan
– kätköstä ja Mäkisen sekarotuinen Jäppe oli haukkunut Vörnmanille hyvän
hollin. Lihat jaettaisiin neljään pekkaan. Niille oli käyttöä. Otto ei ollut
mukana aseellisesti mutta auttoi kaikessa muussa joten yksi neljäsosa hirvestä
kuului hänelle ilman muuta. Hirvenliha – tietysti täysin laiton – oli elintärkeää.
Kyse ei ollut enää mistään harrastuksesta vaan siitä että haja-asutusalueen
pitkäaikaistyöttömät hankkivat kaikin mahdollisin keinoin perheilleen leivän-
ja perunanjatketta. Vaikka kyseinen ruuanhankkiminen virallisesti laitonta ja
tuomittavaa olikin. Mutta kukapa täällä kävisi enää vahtimassa?
Otto
hinasi hirven mönkkärillään tien viereen pysäköityyn traktoriinsa. Sieltä se
kuskattaisiin hänen talolleen paloiteltavaksi. Aseet puhdistettiin ja vietiin
jälleen kätköön. Ennen kuin miehet jatkoivat matkaansa paloittelemaan hirveä
kaivoi Tyrmiö autostaan kassin ja jakoi sen sisällön miehille. Siinä oli hänen
Jevgeni Peliverkkarinoviksi kutsutulta mieheltä ostamansa neljä Tokarev
TT33-pistoolia ja jokaiseen kaksisataa patruunaa. Aseet olisi helppo piilottaa
miesten koteihin, varsinkin kun Rauhan- ja turvallisuuden tarkistuskomission
jäsenet olivat huomattavassa määrin vähentäneet aktiivisuuttaan. Oli myös
käynyt ilmi että he lähinnä halusivat elvistellä ihmisille valtuuksillaan mutta
olivat täysiä amatöörejä paikkojen tutkimisessa. Varsinkin pistoolit sai
helposti piilotettua. Varsinaisten poliisien tiedettiin halveksivan noita uusia
punaisen Valpon perillisiä mutta he eivät uskaltautuneet avautua asiasta
julkisesti. Leipää se söi se poliisinkin perhe.
Pistoolit
nähtiin tarpeelliseksi. Radanvarsikaupungissa tilanne oli mennyt siihen
pisteeseen että suomalaiset yrittäjät ja liian lähellä etnoalueita asuvat
tavallisetkin ihmiset olivat joutuneet maksamaan suojelumaksua etnojengeille.
Poliisi ei puuttunut asiaan koska sillä ei ollut siihen niin voimavaroja kuin
valtuuksiakaan. Suojelumaksu ei tarkoittanut suojelua vaan sitä että yrittäjän
liikettä tai asukkaan asuntoa ei sytytetty tuleen. Ensimmäisiä tällaisia
tapauksia oli ollut jo Naakkamossakin. Jotkut yrittäjät eivät olleet suostuneet
ja ruumiita oli tullut puolin ja toisin.
Ei
vielä Reunansyrjässä. Mutta miehet tiesivät että jos syöpää ei hoideta, niin se
leviää. Ja syövän hoitaminen oli federaatio-Suomessa laitonta. Siksi miehet
veivät pistoolit koteihinsa.
Kaiken
varalta.
Kaiken
varalta. Sillä he tiesivät että poliisi ei puuttuisi etnojen tekemisiin. Mutta
toisaalta se ei puuttuisi myöskään siihen, jos joku etnorikollinen syrjäseudulla
yllättäen katoaisi. Jönssösen Erkki oli ampunut pihallaan pienoispistoolilla kaksi
etnorikollista jotka olivat tehneet hieman väkivaltaista tiedustelua
syrjäseudun taloudellisista ja seksuaalisista mahdollisuuksista ja tehneet
samalla elämänsä pahimman virhearvion suomalaisten lammasmaisuudesta. Miehet
olivat olleet mukana hautaamassa kyseisiä epäonnisia rikollisia ja hävittämässä
heidän autoaan. Poliisi ei koskaan ottanut edes yhteyttä. Ei sitä kiinnostanut.
Ehkä se ei saanut asiaa koskaan edes tietoonsa. Alettiin siirtyä korpilain
aikaan. Ainakin täällä korvessa. Jossa osattiin pitää turvat kiinni.
Kaiken
varalta.
Kaksi
vuotta myöhemmin, syyskuussa
Kuinka
kauas näennäisesti saman maan kansalaiset ja samaa kansallisuutta edustavat
ihmiset saattoivat eriytyä toisistaan?
Niin
maantieteellisesti, kulttuurisesti, ideologisesti kuin taloudellisesti.
Eriytyä
niin että taloudellisessa eriytymisessä heikommalle jääneet vihasivat niitä turvallisilla
ja vartioiduilla alueilla asuvia utopiaansa uskovia hyväosaisia jotka
puolestaan halveksivat köyhyydessään nyhjöttävää mitätöntä ja merkityksetöntä
massaa joita he pitivät lähinnä kehitysvammaisina jotka eivät osanneet elää
ilman valtakoneiston tiukkoja määräyksiä ja valvontaa. Hittoako ne
äänioikeudellakaan tekivät? Joskaan eihän vaalit olleet aikoihin olleet enää muuta
kuin julkinen vallanvahvistamistilaisuus.
Näitä
tuumailivat nuotiollaan istuvat Jarmo, Aatos, Tuomo ja Otto seuranaan
uskollinen sekarotuinen Jäppe josta oli kehittynyt kaikenlaisen riistan huikea
hakukone. Riistan, jota ei olisi saanut enää vuosiin metsästää mutta ei näillä
selkosilla ollut enää vuosiin näkynyt poliiseja. Niillä oli etnisesti
edistyksellisempääkin tekemistä. Ei niitä kiinnostaneet selkosten miehet,
vaikka valtiovalta pitikin heitä ja heidän kätkettyjä aseitaan uhkana. Ja nämä selkoset
levisivät. Suomessa moni pienempi entinen kuntakeskuskin oli jo aivan
samanlaisessa tilanteessa kuin Reunansyrjä. Köyhä, hylätty ja unohdettu. Ennen
kaikkea paikka joka haistatti pitkät valtakoneistolle.
Tällä
kertaa ei oltu metsällä. Nuotio oltiin sytytetty vanhasta tottumuksesta ja
pakissa lämpeni saikkavesi. Kahvi oli sen verran kallista että sitä juotiin
harvoin. Saikan kanssa syötiin eväsleivät jossa oli edellissyksyistä kuivattua
hirveä. Jäpelle annettiin suurta herkkua eli leivinuunissa kuivattuja ahvenia. Saikkaa
hörsiessään miehet muistelivat menneitä. Aikoja, jolloin heidän vanhempansa
olivat joskus 2010-luvulla puhuneet punavihreästä kuplasta. Nuotiolla istuvien
miesten mielestä ne olivat vanhoja hyviä aikoja. Sen vanhempia aikoja he eivät
muistaneet. Se kupla oli ollut silloin paljon pienempi eikä kuplasta
varsinaisesti enää puhuttu. Nykyisin neuvostotermi nomenklatura oli livahtanut
paljon käyttökelpoisempana puhekieleen. Se isien aikaan kuuluisa Kallion kupla
oli turvonnut niin, että koko Kehä-ykkösen sisäpuoleinen Helsinki etnoalueeksi
varattua Itä-Helsinkiä lukuunottamatta oli vartioitua nomenklaturan aluetta
jossa asuivat sekaisin sulassa sovussa sekä kovat globaalikapitalistit, ajatuksettomat
papukaijamaiset virkahenkilöt että reaalimaailmasta täysin irralliset vihreät utopistisosialistit.
Ne kaikki tarvitsivat toisiaan ja ne elivät turvallista ja taloudellisesti
turvattua elämää suojatuissa ja valvotuissa olosuhteissa.
Se
utopia jota miesten isät olivat pelänneet oli pääosin saavutettu. Ruotsissa
Skåne oli jo täysin islamilaista aluetta. Otettu haltuun aseellisesti, suorassa
hyökkäyksessä, sodassa jonka Ruotsi oli hävinnyt ja jota se kielsi edes
käyneensä. Ruotsin tiellä oltiin Suomessakin ja autonomisilla etnoalueilla ei
ollut Suomen kanssa muuta tekemistä kuin se, että suomalaiset elättivät ne.
Sama kehitys näkyi jopa Radanvarsikaupungissa jossa yksi – tarkoin vartioitu –
alue oli hyväosaisen nomenklaturan asuinalueena omine kauppoineen ja
kouluineen. Neljä kaupunginosaa puolestaan oli sellaisia joissa ei ollut enää
aikoihin ensimmäistäkään suomalaista. Täysin itsenäinen suomalaisten elättämä etnoenklaavi.
Ja muu oli suomalaisen rahvaan merkityksetöntä ja unohdettua aluetta joka pyrki
pärjäämään miten kuten, joutuen välillä puolustautumaan pienimittaisia
islamilaisten aseellisia hyökkäyksiä vastaan.
Pienimittaisia
hyökkäyksiä. Ne perkeleet harjoittelivat. Tulevaa varten. Kunnes niitä olisi
suhteessa yhtä paljon kuin Ruotsissa.
Hyökkäyksiä
oli ollut Naakkamossakin joka sekin oli taantunut aikanaan viihtyisästä
pikkukaupungista rapistuvaksi muistoksi menneestä.
Haja-asutusalueella
oli vielä toisin. Etnoalueillakin tiedettiin että maaseudulla oli helpompaa
järjestää tehokas puolustus. Helpompaa kuin taajamissa joissa ihmiset eivät
tunteneet toisiaan. Siksi etnot vielä varoivat haja-asutusalueita. Siellä sai
herkästi selkäänsä. Mutta utopistinen liittovaltiovalta halusi riistää
ihmisiltä kaiken mahdollisuuden puolustautua. Sehän oli selvää. Kun järjestelmä
oli romahtamassa se tarrasi entistä fanaattisemmin kiinni utopiaan ja
iskulauseisiin. Siksi lakeja oli muutettu. Kaikkien aseitten hallussapito tulkittiin
terrori-iskun valmisteluksi ja siitä rangaistiin kuuden vuoden vankeudella ilman
mahdollisuutta ehdonalaiseen. Terroria vastaan puolustautuminen oli muuttunut
terrorismiksi. Luonnollisesti laki koski vain kantasuomalaisia.
Kaksi
plus kahdesta oli tullut lopultakin viisi ja nyt valtiovalta oli myös ylittänyt
sen kynnyksen mikä oli sille aikaisemmin ollut liikaa. Vankilapaikat eivät
odotusten mukaisesti riittäneet joten Korppooseen oli perustettu Suomen ikioma
Guantanamo jossa vartijoina toimivat ne samat
innokkaat Rauhan- ja turvallisuuden tarkistuskomission ikiteinit jotka
aikanaan etsivät aseita ihmisten kodeista. Tällä kertaa he toimivat vartijoina,
aseistettuna oikeilla tuliaseilla. Oli käynyt ilmi että niin poliisista,
puolustusvoimista kuin rikosseuraamuslaitoksesta ei ollut halukkaita
vartijoiksi kyseiselle keskitysleirille. Vedoten ammattietiikkaan,
ihmisoikeuksiin sekä yleiseen oikeuteen ja kohtuuteen. Valtakoneiston onneksi sopivaa
poliittista tahtoa ja alistamisen halua omaavia ihmisiä löytyi aina. Eikä
tuolle täysin turhalle porukalle oikein muutakaan työtä löytynyt. Julkisen
sektorin projektikoordinaattorien paikat olivat jo ylimiehitetyt. Korppoon
lisäksi vielä niin Hailuotoon ja Raippaluotoon oltiin tehty tarvittavat tilat
ja oletettiin perustellusti että niillekin tulisi pian käyttöä.
Tarkistuskomissiolaisille
vartiotyö keskitysleireillä oli turvallisempaa kuin aikaisemmin suoritettu ihmisten
koteihin tunkeutuminen. Oli nimittäin käynyt ilmi että tarkistuksia tehneitä
ryhmiä oli yksinkertaisesti vain kadonnut. Jäljettömiin. Nimenomaan
syrjäseuduilla. Kaupungeissa tarkistukset oli mahdollista suorittaa suuremmalla
joukolla ja poliisin ajoittaisella tuella joten Euroopan Federaatioon kuuluva
Suomikin saattoi ylpeillä ensimmäisistä keskitysleirivangeistaan yli sataan
vuoteen. Viesti oli selvä. Kansalta haluttiin viedä kyky suojella itseään ja
alistaa se täydellisesti totaalisen ja vaihtoehdottoman komennon alle.
Nuotiolla istuvat miehet eivät vaan olleet varmoja että oliko se lopullinen
totalitarismi tulossa oman nomenklaturan suunnasta vai ehtisikö tuontitavarana
maahan haalittu aggressiivinen ja laajentumishaluinen suomen kieltä osaamaton
ideologia ensin.
Joka
tapauksessa selvää oli niin näille miehille, reunansyrjäläisille ja yleensä
ympäri Suomen että järjestelmä oli romahtamassa, ilman aseita ei tultaisi enää
selviämään eikä alistumiseen enää suostuttaisi. Siihen ei yksinkertaisesti
olisi varaa. Aseet ja patruunat olisivat tulevassa anarkiassa kultaakin
kalliimpia. Kerran oli ollut aika tehdä kätkö. Nyt siitä oli aika luopua ja
viedä aseet kotiin. Miehet tyhjensivät kätkön ja naamioivat sen jälleen.
Saattoihan sille olla vielä jotain käyttöä. Lada Nivan luo päästyään miehet
lastasivat aseet sekä patruunat kyytiin ja samalla jaettiin ne uudet ostokset
jotka oltiin tehty tutun venäläisen kappaletavaran myyjän kanssa. Neljä AK47-rynnäkkökivääriä,
viisi lipasta kuhunkin ja parituhatta patruunaa.
Miehet
purkivat ja kokosivat aseet. Jevgeni oli pitänyt sanansa taas kerran. Aseet
olivat vanhoja mutta hyvässä kunnossa. Jokainen ampui vielä lippaallisen ja
aseet toimivat moitteettomasti. Noihin vanhoihin venäläisiin
rynnäkkökivääreihin oltiin säästetty rahaa kauan ja muusta tinkien. Miehet
mielsivät kovan kauppahinnan vakuutukseksi maassa jossa vakuutuksia ei enää
ollut kuin etuoikeutetuilla. Miehet tuumivat myös että jos valtiovalta muuttuu
kansalaistensa viholliseksi eikä välitä kansalaisten turvallisuudesta niin
silloin kansalaisilla täytyy olla oikeus puolustaa itseään omin neuvoin. Silloin
kaksi vuotta sitten miehet olivat hankkineet pistoolinsa kaiken varalta. Näitä
tehokkaampia aseita ei oltu hankittu enää kaiken varalta.
Vaan
väistämättömän edessä.
14 kommenttia:
Ihan vaan tuota Tokarevia liki kolme vuosikymmentä käyttäneenä voin sanoa että siinä vasta mainio pistooli. Ollappa vielä ppsh kaveriksi sille. No joo, vitsi vitsi...
Tervehdys, Ano. Se on kyllä tyylikäs pistooli. Venäläiset osaa tehdä aseita. Ja vitsiä tai ei niin eihän sitä tiedä minkälaisia työkaluja sitä tulevaisuudessa tarvitsee.
Tulipa asekätkennästä mieleen eräänlainen käänteinen asekätkentä, luin joskus vuosia sitten tämän jutun eräältä lievästi sanoen "nuivalta" jenkkifoorumilta. Eräällä häiskällä oli pienimuotoinen ongelma hänen naapuriinsa oli pesiytynyt "rodullisesti edistynyt" porukka joka kauppaili kaikenlaisia tajusteita pienerissä ja vietti muutenkin pahaa elämää. Miten siirtää ko. porukka heille sopivampaan kontrolloituun ympäristöön, kun paikallispoliisilla ei asiaan ollut mitään mielenkiintoa? No häiskähän keksi idean. Hän osti, sinänsä kontrollivapaita sarjatulipyssyihin sopivia osia. Ja kävi hautaamassa ne aikanaan kaikessa hiljaisuudessa rodullisesti edistyneen sakin pihamaalle. Sitten hän pirautti liittovaltion aseviraston porukalle, ja kertoi nähneensä nämä edistykselliset herrasmiehet lapiohommissa pihamaallaan kuoppaamassa joitain kovasti sarjapyssyjen näköisiä kapistuksia maahan. No BATF jeparit ilmaantuvat paikalle isolla porukalla ja kas kummaa löytävät aseenosia ilmoitetuista paikoista. Ja innostuvat sitten ratsaamaan talon oikein kunnolla. Ja löytyyhän näiltä tajustekauppiailta kämpästään ihan kokonaistakin rautatavaraa. Plus heidän kauppa-artikkeli varastonsa. Koko kööri pääsi pitkäaikaiseen liittovaltion majoitukseen, plus muut syytteet päälle :)
Tervehdys, Jani. Täytyy sanoa että siinä on käytetty ns. luovaa ajattelua. Josta tavalliset ihmiset kyllä hyötyivät.
Off-topicina täytyy sanoa että tää uudistunut g-mail on kyllä ihan paska.
Nmphh..mjaa..
Voi toki tällä vanhallakin mantereella tulla tarve muistella vanhaa amerikkalaista sananpartta: "God created men. Samuel Colt made them equal." Venäläinen aseteollisuus sekä Jevgeni kollegoineen tekevät nyt samaa.
Terv. Achtung
Tervehdys, Achtung. Totta joo. Aikanaan pohjoismainen yhteiskuntajärjestelmä teki parhaansa ettei Samuel Coltin oppeja tarvittu. Aikansa se onnistui ja oikein hyvin. Nyt se tekee parhaansa että niitä ruvetaan taas tarvitsemaan.
Kyllä kun tämänkin päivän uutisia on seurannut syrjäsilmällä, niin on tullut huomanneeksi, ettei tuo Ykän kirjoittama ole välttämättä enää kuin tosiaan joidenkin vuosien päässä Suomessakin edessä.
Yksi edistyksellisimmistä Suomen hallituksen hankkeista - jota toki lähes kaikki järkevät tahot vastustavat - on muuttaa tilintarkastusvelvollisuuden rajaa, jolloin kaikenmaailman etnisesti edistykselliset pääsevät nauttimaan harmaasta taloudesta vailla lain tuomaa huolta, joskaan ei heiltä tälläkään hetkellä Suomen Valtion suunnalta vaadita vero-, ynnä muiden lakien noudattamista.
Tulipa sitten viikonloppuna jälleen todistettua kuinka n**kerit "ostavat" koulukirjansa suoraan Kelan ja/tai Sossun piikkiin suomalaisissa ja akateemisissa.. kovaa poliittista vääntöä on viime aikoina käyty siitä, että tulisiko toinen aste olla koulumateriaalin suhteen imaista vai ei, mutta totuushan on, että ilmaista se on jo ollut ainakin Afrikan sarvesta ja Lähi-Idästä valloittajina saapuneille elintasosiirtolaisille, joiden koulutuksen suhteen ei suhteessa kantasuomalaiseen lainkaan pihdata, olipa noilla aivan uudet Applen MacBook Airitkin.. kantasuomalainen ei köyhänä saa mitään, mutta "kunniakansalaisille" kustannetaan vain kallista ja kyllin hyvvee..
Ai juu.. olihan Ylellä sentään yritystä kertoa leipäjonoissa kävijöiden arjesta tänään, ei ole helppoa saada veroeuroja etnisesti edistyksellisten elättämiseen, kun viimeisestäkin turvasta voidaan näköjään helposti viedä kantasuomalaiselta noin 20-40% leikaten.. huvittavaa kekseliäisyyttä näyttää Kelan titteleissä olevan, kuten tämän häiskän "Kelan toimeentuloturvaetuuksien osaamiskeskuksen päällikkö Pasi Pajula". Vai että ihan osaamiskeskus on tuota varten täytynyt perustaa.........
Liekö montakin sataa, tuhatta turhaa kepulaista ja demarilaista virkaa tuossa "osaamiskeskusten" turvottamassa Kansaneläkelaitoksessa?
Tervehdys, Juha. Kirjoitus ei ole suora ennuste. Eikä manuaali. Mutta tällä menolla se on yksi mahdollinen tulevaisuus. Kertomasi esimerkit vievät yhteiskuntaamme sitä kohti. Täytyy tässä muuten mainostaa kerrankin hyvää Ylen ohjelmaa suomalaisten vanhusten kohtelusta:
https://areena.yle.fi/1-4303281#autoplay=true
Liittyy asiaan omalta osaltaan.
No ompa täällä hijaista, meinaan kommentti puolella. Tämä "Kätkö" oli minun mieleeni. Jotenkin kaikki se mikä jemmataan, huijataan, ajatellaan ja tehdään ison veljen kontrollilta piilossa on mieleistäni toimintaa. Teen sitä jonkinlaisessa mittakaavassa nyt jo, jossei muuta niin harjoittelumielessä. Omavaraisuus ja yhteistoiminta samanmielisten kanssa on ns. pienen ihmisen eloonjäämisen kannalta aivan oleellista.
Viikonloppu oli mielenkiintoinen. Suomessa hallinnossa istuu idiootteja vaikka kuinka, mutta kolme heistä erottuu ylitse muiden. Värikki Nappula, alias Petteri Orpo, jolle on selvästi noussut jotain päähän. Globalisti, Brysselin hännystelijä ja sensuurimielinen ääliö. Seuraava pääministeri??...... herra paratkoon kansaa siltä onnettomuudelta.
Sisäministeri Mykkänen jota käy itse asiassa hivenen sääliksi. Ei varmaan tajua itsekkään yksinkertaisuuttaan, niinkuin ei moni muukaan samanlainen. Halajaa Suomeen kymmeniä tuhansia parasiitteja ja nyt matkustamassa jollekkin leirille "valitsemaan" syyrialaisia pakolaisia suomalaisten elätettäväksi. Vaikka Syyria on jo suurimmalta osin vapautettu Israelin ja USA:n tukemista kapinallisista. Ja Syyria tarvitsee omia kansalaisia jälleenrakentamiseen.
Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on ilmastomuutosuskovainen munaskuitaan myöten. Modernin ajan suurin kusetus on äijässä saanut aikaan suorastaan ortodoksisen kiiman aiheesta ja niinpä hän käy tapaamassa samanhenkisiä, jotka yhdessä suunnittelevat mitä mielettömämpiä temppuja maailman pelastamikseksi. Pian maksavat suomalaisetkin jotain uutta veroa siitä hyvästä että lämmittävät talojaan pakkasella.
Hiilidiokdsiidi, tuo karmea myrkky pitäisi poistaa ilmakehästä ja onpa Ruotsin Annie Lööf, ehdoittanut miljardin kruunun alkupääomaa jollekkin menetelmälle jolla saataisiin taas tuo myrkky tungettua maan sisään. On toki huomioitavaa että yksi Islantilainen tulta syöksevä aukko puhaltaa vuorokaudessa kaksi kertaa niin paljon hiilidioksiidia taivaalle mitä ruotsalaiset autoilijat vuodessa.
Suomi on jälleen maaailman paras maa asua, julistaa Lancet - lehti. Taas joku poliitikkojen kustantama tutkimus, jolla pyritään hujaamaan kansaa että millaisessa paratiisissa asuvat. En ole vain kuullut tai lukenut kenenkään kansasta olevan samaa mielta, mutta sehän ei olekkaan niin oleellista.
Ilmavoimien käyttämä hakaristi on nyt sitten vuorostaan nostettu punavihreiden puolestaloukkaantujien tikunnokkaan. Mitä ulkomaillakin ajattelevat kun Suomen Ilmavoimat taistelevat hakaristin alla. Olen sitä mieltä että on aivan paskanhailee mitä ulkomailla ajattelevat. Oleellista on mitä kansanmieliset ajattelvat tunnuksen säilyttämisestä, mutta sehän on taas jälleen sitä natsisimia. Toivottavasti Ilmavoimat pyyhkii hanuriaan näiden punavihreiden narinoille.
Ruotsin farssia muistuttavat poliittiset neuvottelut saattavatkin olla etukäteen hyvin suunniteltu teatteriesitys. Tarkoituksena on tehdä Annie Lööfistä pääministeri, sillä onhan hän jo käynyt Bilderbergin käskynjaossa ja on kaiken lisäksi Trilateraalisen komission jäsen, eli puhdas globalisti. Saas nähdä miten käy.
Uusi kulttuurin ja taiteen yhdistys "Kulta" on nimittänyt Rosa Meriläisen uudeksi pääsihteeriksi. Keskusjärjestö aikoo kuulema "tehdä historiaa". No, Meriläisen ansioilla varmaan niin tulee tapahtumaankin. On se vaan kumma miten kaikki hörhöt saa niitä kovapalkkaisia duuneja kunhan vaan heiluttelee oikean väristä lippua.
Mä muuten katsoin ton "Tasemummot" dokumentin. Olipa kyllä kylmäävää katsottavaa. Korruptoituneet poliitikot myivät koko vanhustenhuollon yksityisille, eli noin 10 prosenttia valtion budjetista. Rahat valuvat veroparatiiseihin kun oligarkit tekevät tulosta ja vanhukset kärsivät. Näin hallinto sai koko vanhustenhoidon niskoiltaan ja samaa ollaan nyt tekemässä terveydenhoidon suhteen.
Tuumasin tuossa että siinä vaiheessa kun tajuaa että Attendo alkaa olla seuraava osoite, niin yksi hyvä tapa pelastautua siltä on 7.62 X 54 R nautittuna suun kautta 800 metrin sekunttinopeudella. Voidaan nauttia ilman nestettä.
Ei tarvitse kenekään vaihtaa vaippoja ja rahat säästyy mamujen hoivaamiseen.
Tervehdys, Becker.
Viesti1: Jotkut jutut eivät vaan herätä ihmisiä kommentoimaan. Tämä oli sellainen. Syy on minussa eikä lukijassa. Itse tykkään kirjoittaa tämmösiä ja ihan noilla sinun sanoillasi eli ”kaikki se mikä jemmataan, huijataan, ajatellaan ja tehdään ison veljen kontrollilta piilossa on mieleistäni toimintaa”.
Viikonloppuraporttisi kertoo että jos Suomessa on joku kätketty ja jemmattu niin se on järki. Kerrataan nyt vielä hakarististä eli se oli suomalaisille valkoisille ensimmäisen lentokoneen lahjoittaneet Kreivi von Rosenin tunnusmerkki jolla ei ollut mitään tekemistä natsien kanssa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eric_von_Rosen#/media/File:Ensimmainen_kone.jpg
Meriläisestä voi todeta että tottahan tollaisille suojatyöpaikat hankitaan ja historiaa on varmasti luvassa. Hän ei tosin ole tullut kuuluisaksi niinkään lipun kuin sen virkatun heiluttelemisesta.
Viesti2: Tuo ohjelma pisti yhtä aikaa surulliseksi ja vihaiseksi. Tuota on luvassa pitkän elämänuran tehneille suomalaisille. Yhteiskunnan kaunis kiitos. Sen yhteiskunnan jota he ovat itse ylläpitäneet.Itse olen suunnitellut samaa lääkettä tosin kaliiberissa 12/70. Vaikutus on ihan yhtä lailla varma.
"Off-topicina täytyy sanoa että tää uudistunut g-mail on kyllä ihan paska."
Kannattanee alkaa vilkuilemaan kilpailevien palveluntarjoajien valikoimaa. Sekä Blogger että GMail ovat Googlen tuotteita, joka on viime vuosina kunnostautunut suvaitsevaisuuden ihannoimisessa. Vihapuhujille saattaa tulla yllättäen häätöjä.
Kirjoituksen tulevaisuuskuva on idyllinen. - Pidän mahdollisena, että suvaitsevaisto tulee käyttämään läpsyjä haja-asutusalueiden kantasuomalaisten kurittamiseen. Läpsyjä on helpompi komentaa suomalaisia vastaan ja läpsyt pystyvät tekoihin, joita suomalainen ei toiselle suomalaiselle mielellään tee.
acc
Tervehdys Samupahalle ja acc:lle & kiitos kommenteistanne.
Samupaha: Hyvin paljon mahdollista, tosin tää bloggerin puoli on saanut olla kyllä rauhassa. Saa nähdä kuinka kauan.
acc: Ei millään muotoa mahdotonta. Kyseisessä vaihtoehdossa tosin pottunokkienkin tulenavauskynnys olisi huomattavasti matalampi.
Lähetä kommentti