Thursday, November 10, 2011

JOTAIN IHAN MUUTA V

Koska Hotelli Yrjöperskeleen respassa on tällä hetkellä varsin mukava jazz-tunnelma, jätän yhteiskunnalliset aiheet tällä kertaa rauhaan ja käsittelen jotain ihan muuta, eli tarkemmin sanottuna musiikkikappaleitten sanoituksia. Sanoittaminenhan on vaativa taito, ainakin ammattisanoittajalla täytyy olla erinomainen pokka, kun hän kertoo medialle sanoituksistaan.

Itsellenihän musiikkisanoitusten huippuaika oli silloin 1970-luvun alussa, jolloin englanninkieliset sanoitukset kuulostivat vallan upeilta ja suorastaan mystisiltä. Tämä johtuu pitkälti siitä, etten silloin nyrkillätapettavana vielä osannut sanaakaan englantia. Esimerkiksi Led Zeppelin-yhtyeen klassikon Whole Lotta Loven kertosäe you wanna whole lotta love kuulosti nöösipojan korvaan että ö hölö hölölö lö, ja sehän kuulosti vallan jännältä se.

No sittemminhän tuli tehtyä kaikenlaista typerää, niin kuin opeteltua se englannin kieli ja sen myötä selvisi, että samaa tuubaahan ne laulaa kuin suomalaisetkin ja taika karisi melko tarkkaan. Jäljelle jäi vain tahattomat väärinkuulemiset, joitten seurauksena esmes Whitesnake-yhtyeen ehkä kuuluisin kappale ei kuulu minulle että Don´t Break My Heart Again, vaan Don´t Shake My Fart Again ja Judas Priest-yhtyeen hittikappale kääntyy päässäni (johtuen siitä, että samaan aikaan kun sen ensimmäisen kerran kuulin sivukorvalla väänsin kattolampun piuhoja sokeripalaan) aina muotoon:

I´m your turbo lover
Tell me there´s no other
I´m your turbo lover
Better buy some löpö


Joka tietysti ahkerasti kiertävälle bändille sinänsä sopiikin. Kyllähän se keikkabussi nielee löpöä eräitäkin litroja.

Niitähän on sitten paljon sellaisia tekstinvääntäjiä, jotka kovasti pyrkivät teksteillään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Minä en näistä juurikaan perusta. Se johtuu varmaan siitä, että sain tähän varsin hyvän suojarokotuksen silloin 1970 – 1980-lukujen vaihteessa, jolloin yhtä-äkkiä oltiin tämän punkin ja uuden aallon myötä niin pirun yhteiskunnallisia ja kärsittiin muutenkin kaunista angstia. Sen ajan perussanoitus siinä genressä meni hotellin respan kommenteilla varustettuna suurinpiirtein näin:

- Zwiddu kun ahdistaa ja yhteiskuntakin sortaa eikä oo työtäkään!

- Mikäs sua niin ahdistaa, kun isäukkos elättää sinut, eikä 16-vuotiaan lukiolaisen välttämättä vielä leipätyössä tartte käydäkkään?

- Zwiddu niin mutkun poliisi pamputtaa!

- Älä ny nulikka valehtele. Ei sun äijäs laske sua niin myöhään ulos, että poliisi vielä alkais pamputtaa.

- Niin mut me vaaditaan nuorisotiloja!

- No mitä te niillä sitten itte asiassa tekisitte?

- Öö… öö… prrkele… ai… ai… zwiddu me vaaditaan nuorisotiloja!


Ja niin poispäin. Jotenkin muualta opitulta vaikutti jo silloin toi yhtä-äkkiä keksitty mieletön angsti. Liekö Suosikki-lehdellä ollut osuutensa asiassa? Vaan tässä vaiheessa täytyy nöyrästi pyytää anteeksi eräässä aikaisemmassa jutussani loukkaamiltani rockabillymiehiltä (en loukannu tahallani). Onhan se meinaan niin, että siihen aikaan rockabillymiesten hokema rockabilly rules ok! ei ole yhteiskunnalliselta painoarvoltaan yhtään vähäisempi kuin vaikkapa sisko tahtoisin mennä, mutta moottorisaha on jäässä, tai jotain sinnepäin, mitä silloin niin kovasti hoettiin.

Vaan mitkä sitten ovat omasta mielestäni hyviä musiikkikappaleen sanoituksia? Laitetaanpa TOP 5.

Numerolla 5 on laulu- ja soitinyhtye Hurriganesin kappale Get On. Parhaiten kai sanoitusta kuvaa se, että eräs kaverini (terveiset Herra Y:lle Hömpstadiin), joka hankkii leipänsä kaupallisella alalla, soitti aikanaan tämän kappaleen angloamerikkalaiseen kieliryhmään kuuluvalle kollegalleen, joka totesi, että onpa jätkillä ihan mieletön draivi, mutta millä ihmeen kielellä ne tään laulaa.

Eli Remun rock-esperantoa ymmärretään tahi ollaan ymmärtämättä monilla kielillä ja se silti pelittää. Siitä sija viisi. Jos tämän blogin lukijoissa sattuu olemaan joku ihminen, joka ei tätä kappaletta ole kuullut (epäilen kyllä vahvasti), niin sehän löytyy tuosta.

Sijalle 4 sijoittaisin listallani Martti ”Huuhaa” Innasen kappaleen Borneolaisen Passipoliisin Parempi Huuhaa-laulu. Sanoitus on erittäin toimiva, eikä se jätä mitään kyseenalaiseksi. Sattumoisin tästä voi vielä saada jotain yhteiskunnallista näkemystäkin aikaiseksi (vaikka se ei Innasen tarkoitus varmaankaan ollut) sillä jos kyseisen kappaleen laulaisi joku naispuoleinen solisti (Maija Vilkkumaa tuntuisi vallan osuvalta tähän), niin eikös tuo kuulostaisi Eva Biaudetin tuoreimmalta rasisminvastaiselta avautumiselta? Olkaa hyvät, ja kuunnelkaa kappale tuosta.

Sijalle kolme pääsee tällä puhtaasti henkilökohtaisella listallani hollantilainen progressiivinen jodlaus/älämölö- ja soitinyhtye Focus kappaleellaan Hocus Pocus. Sanoitus sopii erinomaisesti kappaleen tunnelmaan ja se on mukavan vokaalivoittoinen ja soljuva. Täytyy myöntää, että yhtyeen laulu/jodlaus/älämölösolisti, kosketinsoittaja ja huilisti Thijs van Leer on myös ollut (tosin varmaan hänkin tahtomattaan) jonkunlainen yhteiskunnallinen oraakkeli jo 1970-luvun alussa. Meinaten, jos mieheltä ajelee poskiparran pois, leikkaa tukan lyhkäseksi ja siistille jakaukselle ja pistää päälle kokopuvun ja kravatin & ohutsankaiset silmälasit, niin eikös se Kataisen Jyrki siinä selosta pähkinänkuoressa tyhmemmälle väestönosalle Euroopan velkahimmelin kiistattomia etuja. Kappaleen voi hulvattomana liveversiona kuunnella tuosta. Se on lisäksi ihan pirun hyvä biisi muutenkin. Kyllä jätkät osaa.

Sijalle kaksi pääsee laulu- ja soitinyhtye Sleepy Sleepers kappaleellaan Kesämopo. Kappaleen sanoituksessa ei ole minkäänlaista yhteiskunnallista aspektia, vaan se on yksinkertaisesti erinomainen sanoitus, joka noudattaa draaman kaarta, sillä se alkaa aurinkoisesta optimistisesta alusta, sitten siihen tulee yllättävä dramaattinen käännös ja kappale päätyy ahdinkoon ja epätoivoon. Laitetaanpa tämä loistava sanoitus ihan luettavaksi, on se sen ansainnut:

SLEEPY SLEEPERS: KESÄMOPO LYRICS

Oli kesä oli mopo
Oli kesämopo mopo mopo
Oli kesämopo mopo mopo
Oli kesämopo vaaleenpunainen


Oli mopo oli kesä
Oli mopokesä kesä kesä
Oli mopokesä kesä kesä
Oli mopokesä auringonpaisteinen


Oli pipo oli mopo
Oli mopopipo pipo pipo
Oli mopopipo pipo pipo
Oli mopopipo villakankainen


Oli kesä oli mopo
Tuli ylämäki kesä mopo
Ylä ylämäki mopo hyyty mopo hyyty
Ylä ylämäkeen moottori laukesi

Oli mäki tuli hiki
Tuli mopohiki mäki mopo
Tuli mopohiki mäki mopo
Tuli mäkihiki pinnani kuumeni


Lähentelee täydellisyyttä. Ja kappaleenhan voi kuunnella tuosta.

Ja sijalle yksi sijoitan laulu- ja soitinyhtye Hullujussin sanoituksen Viimeinen Rock Bulvaniassa. Tämä on täydellinen rock-sanoitus. Kappaleen sanoitusta ei näytä löytävän googlaamalla millään, joten otin asiakseni laittaa ne luettavaksi ihan omin neuvoin. On se minun mielestäni ihan yhtä lailla kulttuuriteko kuin se, että joku kuskaa kottikärryssä kaksimetristä toosaa pitkin Helsinkiä.

HULLUJUSSI: VIIMEINEN ROCK BULVANIASSA LYRICS

Hulitihuliti hulititi hulitiyäaihjajhaa jo
A hulitihuliti hulititi hulitiyäahjajaa jo
A hulitihuliti hulititi hulitiyäahjajaa jo

A hulitihuliti hulititi hulitiyäahjajaa jo

Öhömhön
Öhömhöm
Öhömhöm
Öhömhöm
Öhömhöm
Höhöm
Öhömhöm

Hulihuliti hulitititi hulitihuli hulihuliaijhajaa jo
Ääjjähulitihuliti huliti hulitiyäaitahaa jo
Ääjjähulitihuliti huliti hulitiyäaitahaa jo

Öym
Ähämhöym
Ähämhöym
Äm´njöym
Ähämhäm
Ähämhäm
Ähämhän

A buli buu
A bulu buu
A buli bluu
Khih khäh

A boli boulb
Khih khäh
Al´yule

Hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!
A hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!
A hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!
A hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!

A hii hai hyä
Hy
HY!
A hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!

Rauhallisesta hysteeriseen etenevää naurua…
Lisää hulitihulitia…
Yleistä älämölöä…
Sireeni ja muuta räimettä…


Täydellisyyttä kannattaa tavoitella, miksei myös sanoituksissa. Tossa oli kaikki, mitä kappale tarvitsee. Ja kuunnellahan sen voi tuosta. Saattaa olla, että tekstiksi saattamisessa oli virheitä, mutta otan korjausehdotukset suosiolla vastaan. Vaan palataan vielä hieman taaksepäin, eli siihen 1970 – 1980-luvun vaihteessa musiikkipuolella esitettyyn angstiin, jota nämä nulikat silloin harrastivat, ja eiköpä näillä nykyisilla Suomi-räppäreillä ole ihan yhtälailla uniikki paha olo niin kuin kaikilla muillakin uniikkia pahaa oloa kärsivillä.

Kyllä se meinaan on niin, että jos ruvetaan angstia kehittelemään ja itsesäälissä kunnolla rypemään, niin se on kumminkin aikamiesten hommaa se. Silloin kun minä olin nuori, soitti jätkät pellemiljoonaa ja manailivat että meillä menee elämä perseelleen, mutta keski-ikäiset hemmot laulelivat silloin vakuuttavasti, että meillä se jo ehti mennä perseelleen.

Oli Reijo Kalliota ja Mattia & Teppoa ja muuta valittajaa ja hommahan pelitti ihan kybällä. Tehtiin selväksi että et voi tulla rajan taa, ja sit oli viikonloppuisä ja sitten viikonloppumuki, viikonloppusaunakiulu, viikonloppumopo ja viikonloppukanootti, sit oltiin yksinäisiä ja haihtunut on kuin paska huuleen vai oliko se tuhka tuuleen ja lopuksi hautas löysin ja kukkaset nauraneet ei.

Niin että jos itsesäälin henkseleitä meinataan kunnolla paukutella, niin kyllä siihen aikamiestä tarvitaan. Pistä lapsi asialle, itke itse perässä.

Kaikissa musiikkityyleissä on oma unsung hero, niin kuin vaikka raskaassa rokissa Frank Marino ja progessa Renaissance. Itsesääli-iskelmän unsung hero, ja kiistaton mestari oli Rami Ranta, joka kehitti tyylin äärimmäiseen huippuunsa, ja sen jälkeen ei ollut enää kuin alamäkeä. Oliko mies liian täydellinen tyylissään, mene ja tiedä, sillä hän ei saanut kaupallista menestystä ja kappalekin unohtui vuosikymmeniksi. Onneksi joku teki hiljattain kulttuuriteon ja latasi sen youtubeen. Olkaapa hyvät: Rami Ranta ja kappale Itkuliina.



Tätä ei voi enää ylittää, ja tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa. Huliti huliti. Mopohiki. Mäki. Mopo. Muistakaa vaihtaa talvirenkaat. Ja tohelointia työpaikan pikkujouluissa ei tarvitse jälkeenpäin hävetä, jos sinne jättää alunperinkin menemättä.

16 comments:

raakis- said...

Pirun hyvä kirjoitus taas Ykältä ja kyllähän se aina välillä kannattaa käsitellä muutakin kuin politiikkaa, ihan terveyssyistäkin.

Itselleni nousi mieleen näistä valitusvirsistä Lappareiden Vanha Kivennapalainen Vitutuslaulu. Myös "yhtyeeseen" Lakupaavi kannattaa tutustua, sillä he pääosin valittavat näistä valittajista omissa lauluissaan.

Ps. Harmi kun Thijs van Leeriltä ei nuo falsetit ja muut mielenkiitoiset äännähdykset enää taivu vanhaan malliin. Vissiin syöpäkääryleet tehneet tehtävänsä...

vieras said...

Jazzista välähti mieleeni kysymys että eikö amerikanneekerit enää soita jazzia ja bluesia? Kun jazz ja blues ovat kuitenkin noiden keksintö. Onko nykyään kaikki pelkkää sitä lökäpöksy-huppari-joujou-blingbling-motherfucking-räppiä tai -hiphoppia joissa sanoitusten aiheet ovat tavanomaiset bitch, ho ja pimp tms.

Joskus höyryveturikaudella 1900-30-luvuilla amerikanneekerit soittivat hyvää jazzia ja bluesia. Kuitenkin nuo ukot vaikuttivat asiallisemmilta verrattuna nykyajan lökäpöksyihin. En elänyt tuolloin, etkä siinänkään, mutta jotekin tommonen käsitys on muotoutunut. Jazziin ja bluesiin saa sanoitettua yhtä lailla sekä angstin että ilonaiheet sekä muut jutut.

Ironmistress said...

Ohessa vaihtari. Mutta tämän biisin morbidiudesta on vaikea päästä yli...

...ja tässä vielä jokeri.

VonPee said...

Tuo Focus olikin ihan uutta minulle. Mahtava biisi.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Raakikselle, Vieraalle, Ruukinmatruunalle ja VonPeelle & kiitos kommenteistanne.

Raakis:

Tokihan minä Lakupaavin tiedän, niillähän on mm. se maanmainio herkkä balladi ”Kuolema Taidehomoille… Ja muille!”. Eikös ne oo noita Moonsorrowin heppuja noin varsinaisessa bisneksessä?

Ja juu, tämmöset meikämiehethän voi kaikessa rauhassa päättää päivänsä Bostonilla, mutta jos laulaa ammatikseen sen tasoista settiä kuin Thijs van Leer, niin ei tuo tupakin röyhyyttäminen ole pitkässä juoksussa kovin suositeltavaa.

Vieras:

Ihan puhtaasti mutustetsontuntumalla sanoisin, että eiköhän ne Amerikan mustat miehet soittele jatsit ja bluusit entiseen malliin. Vanhat starbut osaavat hommansa, ja uskoisin, että maa on täynnä nuoria kunnianhimoisia mustia muusikoita, jotka eivät halua olla mikään blingblingyo-mies vaan mieluummin uusi Charlie Christian, John Coltrane, Miles Davis, Stanley Clarke tai Billy Cobham, ja treenaavat sen eteen sormet ruvella. Toi vaan jää tuon rap-hypetyksen kaupallisen taustamelun alle. Milloinkahan ihmiset alkavat kyllästyä siihen jynkytykseen?

Ironmistress: Toi jokerikortti oli vallan mainio. En ole ennen tuohon törmännytkään.

VonPee: Joo, mahtava biisi. Jätkät mättää kuin mielenköyhät. Niin kuin huomaat, tota progeakin voi tehdä kieli poskessa.

yo. Larvanto said...

Oiva kirjoitus ja musiikkimaku. Kaikki nuo viisi kipaletta on edelleen tiukasti tallessa. Huuhaa-Innasen laulu tuo erityiset muistot mieleen oikeista borneolaisista passipoliiseista.

Olin 80-luvun lopussa Etelä- ja Keski-Kalimantanilla (Indonesian puoleista Borneota) töissä ja kummassakin provinssissa tarvittiin noina aikoina kulkulupa, joka piti heti tullessa hakea poliisilaitokselta iskettäväksi passin väliin.

Lentokentällä pois lähtiessä passipoliisi sitten tarkasti sen. Ne ei olleet ollenkaan kivoja setiä. Jos vain suinkin, niin ulkolaiselta yritettiin kiristää rahaa tai lahjaa.

Muistaakseni kolleegalla oli kasetilla tuo laulu. Eipä tullut silloin mieleen, mutta olisi pitänyt antaa kasetti lahjaksi passipoliisille kun viimeisen kerran silloin lensimme sieltä pois. Ois voinut lahja jopa nopeuttaa passintarkastusta.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys yo. Larvannolle ja kiitos kommentistasi. Minä en ole tuolla päin maailmaa reissannut, mutta ymmärtäisin itsekin, että tuolla Kaakkois-Aasiassa eivät paikalliset sheriffit joudu kovin usein kuulusteluihin aiheesta ”olikohan tuo voimankäyttö nyt ehdottoman välttämätöntä”.

Ironmistress said...

Hips, Focuksen biisit ovat varsin tuttuja. Kultsi on vanha hämy, ja häneltä löytyy vinyyliltä koko Focuksen tuotanto. Hollantiprogea parhaimmillaan.

Anonymous said...

Lapsena lauloin usein kaverin kanssa tätä "Ootsie kakkahousu?" -nimistä biisiä:

http://www.youtube.com/watch?v=Hf9LS8l4vCE

Kertosäe kajahti silloin kybällä.

Anonymous said...

Ykähän olis voinu vaan suoraan linkittää tähän: http://www.youtube.com/watch?v=hXSzIpw48Yk

Puolet kirjoituksesta olis tullu jo tällä referoiduksi. Kyllä ennen oli kaikki vaan paremmin, kuten näistäkin voi päätellä:

http://www.youtube.com/watch?v=inpDJMGiCTM

http://www.youtube.com/watch?v=iOOu5GKPGhA

Vanhat legendat olivat vaan...legendoja.

Ironmistress said...

Löytyihän sieltä tämäkin. Ihan tulee kouluvuodet mieleen. Tämän yhtyeen koko tuotanto oli koulussamme kiellettyjen listalla.

raakis- said...

Ykä: Juu, Lakupaavissa vaikuttaa Moonsorrowin kaverit, lukuunottamatta Markus Eurenia, sekä muutama kaveri Rytmihäiriöstä kävi "fiittaamassa" parissa kipaleessa.

Sanoit olevasi vanhemman liiton progemiehiä, mutta mitenkäs tämä uudenpolven tavara, kuten Dream Theater ja Symphony X, uppoaa?

Anonymous said...

Muistetaan myös nämä kaksi kotimaista helmeä

http://www.youtube.com/watch?v=LeGmCPT1Ojk

http://www.youtube.com/watch?v=AKWy2pK9y64&feature=related

Kyseessä ovat M A Numminen ja viisi vierasta miestä kappaleellaan Juhannusblues ja Nummisen "perkele", joka iskee suoraan ytimeen. Kolmas muistettava on äänitaidetta, jota ei krapulassa ( eikä paljon muutenkaan ) kannata kuunnella. M A Numminen ja "eleitä kolmelle röyhtäilijälle".

http://www.youtube.com/watch?v=7fQ_9My2RZk

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Ruukinmatruunalle, Ano1:lle, Ano2:lle, Raakikselle ja Ano3:lle & kiitos kommenteistanne:

Ruukinmatruuna: Toi ”Tahdon Räkästä Sinua” on oikeastaan sama kuin Simo Salmisen Rotestilaulu, päivitettynä vuoteen 1980.

Ano1: No nyt toi ”Kakkahousu” jäi mulle soimaan korvamatona. Vaan musiikki oli paljon mielenkiintoisempaa, kun ei osannut puhua lontoota.

Ano2: Noi Salmisen 1960-luvun keitokset ovat kyllä klassikkoja. Tohon pitää lisätä tietysti se ”Pornolaulu”, jossa ei ole ensimmäistäkään rumaa sanaa.

Raakis: Mulle ei toi progemetalli oikein kolahda. Onhan noi bändit kyllä teknisesti aivan loistavia, ei siinä mitään.

Ano3: Siinä oliskin jollekin hommaa vääntää noita M A Nummisia tekstimuotoon.

Ari said...

Yrjöperskeles, me ollaan samaa ikäryhmää, samat laulut kuunneltu. Olisin halunnut tuohon vielä lisätä Saaran Jawan:
http://www.youtube.com/watch?v=yGw6bXntk7A

Yrjö Perkerkel. me ollaan samaa ikäryhmää.

- buuri johannesbuurista -

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Buurille Johannesbuurista & kiitos kommentistasi. Saaran Jaava ruletti ammoin ja rulettaa edelleenkin. Mitähän se heppu sanoo siinä loppurytäkässä? Minun veikkauksen mukaan "perkele kun sattu polveen mutta autollakaan en työhön mäne".