KORTTITALO

Eli ymmärrysharjoitus päivitetystä vallan kolmijaosta ja siitä mitä se pelkää

Jopa tällainen tavallinen ja sivistymätön rappahousujätkä on oppinut vallan kolmijako-opista sen, että se koostuu lainsäädäntövallasta, tuomiovallasta ja toimeenpanovallasta jotka ovat toisistaan erillisiä ja ennen kaikkea riippumattomia. Tämä oppihan on sinänsä nykymaailmassa ja myös täällä Suomessa vanhentunut ja se on päivitetty vastaamaan uusia poliittisia vaatimuksia jotka eivät sinänsä enää liity millään tavoin tällaisen tavallisen kansalaisen hyvinvointiin mihin ne joskus aikaisemmin liittyivät.

Nykyinen vallan kolmijako-oppi koostuu sinänsä myös kolmesta osasta jotka ovat:

1. Poliittinen eliitti

2. Valtamedia

3. Virkakoneisto

Käydään läpi näitä kolmea osa-aluetta ja niitten ominaispiirteitä.

1. Poliittinen eliitti

Tämä vallan kolmijaon päivitetty ensimmäinen osa on 1980-luvun lopulla konsensuspolitiikan myötä muotoutunut eräänlainen poliittinen aatelisto joka keskittyy oman valtansa, asemansa ja sen tuomien etujen ylläpitämiseen. Se ei sisällä enää valtiomiehiä vaan on ammatti siinä kuin kaikki muutkin. Se valitsee itse uudet jäsenensä vanhojen siirtyessä eläkkeelle tai hyvin palkattuihin palkkiovirkoihin ja se koostuu kaikista nykyisistä valtapuolueista perussuomalaisia lukuunottamatta. Soinin viritelmien myötä perussuomalaisetkin olivat hitsautumassa osaksi tätä uusrälssiä mutta se onneksi estettiin demokraattisin – ja poliittisen eliitin epädemokraattisiksi syyttämien – toimien avulla.

Poliittinen eliittimme ei ole enää edes periaatteeltaan Suomen ja sen kansalaisten edunvalvontakoneisto vaan osa suurempaa – eli EU:n puitteissa toimivaa – poliittista eliittiä joka muistuttaa vanhaa maa-aatelia. Koostuihan sekin hallitsijalle uskollisista alamaisista, jotka saivat palkkiokseen verovapauksia ja läänityksiä. Kyseisen eliitin poliittinen idelogia koostuu siitä mitä sille ulkoa päin syötetään eli tällä hetkellä suurinpiirtein näin:

- Eurooppa on muutettava itsenäisten kansakuntien sijasta yhdeksi keskusjohtoiseksi, yhtä poliittista ideologiaa tunnustavaksi ylikansalliseksi valtioksi jota johtaa vaaleilla valitsematon politbyroo. Vähän niin kuin tuossa itärajan takana ei niin kovinkaan kauan aikaa sitten.

- Euroopan on nyt ja tulevaisuudessa noudatettava sitä utopistista ideologiaa että rajoittamaton kehitysmaalainen maahanmuutto on kyseenalaistamaton itseisarvo. Sille ei saa laskea hintaa sillä se on miellettävä yhtä aikaa sekä väistämättömänä velvollisuutena että huikeana tulevaisuuden voimavarana mikäli se täyttää seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana ne toiveet joita se ei ole täyttänyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Tuorein todiste asiasta tuli hiljattain eli EU:n rahoitusta siirretään nimenomaan niille, jotka ottavat vastaan kehitysmaalaisia joita he eivät tarvitse. Kyseessähän on selvästi eräänlainen kiristyksen muoto.

- Euroopan ja eurooppalaisten tulee maksaa muitten maanosien hillittömän väestönkasvun kustannukset ja siitä johtuva maailman luonnonvarojen ryöstökäyttö. Tämä tapahtuu jonkun kieroutuneen logiikan mukaan niin, että Eurooppa vähentää omien luonnonvarojensa käyttöä, maksaa ilmastotukea maihin jotka eivät sitä vähennä ja tasoittavat kyseisten maitten käsistä räjähtänyttä väestönkasvua ottamalla ylijäämäväestön Eurooppaan antaen väestöräjähdyksen jatkua ja pahentua.

Tilanne on tällä hetkellä tämä ja keskittyy noihin kolmeen pääasiaan joista ei neuvotella ja joitten arvostelu on rikollista vihapuhetta. Tarvittaessa suomalainen poliittinen uusrälssi voi luonnollisesti vaihtaa ideologista sisältöään sen mukaan mitä pääkonttorista Brysselistä sanotaan. Kyseisen vallan päivitetyn kolmijako-opin kaikki osiot vetävät tarvittaessa salkoon niin hakaristilipun kuin sirpin ja vasaran todeten että siellä se on liehunut koko ajan.

Tämän uudistetun kolmijako-opin toinen osa on siis:

2. Valtamedia

Valtamediaa voidaan pitää tämän kolmijaon papistona. Se luonnollisesti saarnaa sitä että vallitsevan poliittisen eliitin vallan kyseenalaistaminen on rikos itsessään mutta valtamedia sisältää myös kolmijaon syvimmät uskovaiset jotka aivan oikeasti uskovat aikaisemmin esitettyihin ideologisiin peruspilareihin. Valtamedian suunnasta tulee myös ääriuskovaiset (joita valtamediassa on itse asiassa huomattavan paljon) ja siitä suunnasta esille tuodaan jatkuvasti sellaisia asioita ja vaatimuksia joita vaatii kansakunnasta promillen murto-osa, jotka ovat kaikille muille tarpeettomia ja vastenmielisiäkin mutta joita heille on ehdottomasti syötettävä vastoin heidän tahtoaan.

Kolmijaon poliittisen eliitin osio on omalta osaltaan riippuvainen mahtiaan nostaneesta valtamediasta jolloin sen on otettava joka ristuksen idea – älyttöminkin – aivan tosissaan. Sillä se ei uskalla ottaa riskiä että punavihreä valtamediamme aloittaisi sitä kohtaan joukkorääkymisen missä lajissa se on kehittynyt viimeisen vuosikymmenen aikana huomattavan lahjakkaaksi ja myös vaikutusvaltaiseksi. Tulee muistaa että valtamedia ei varsinaisesti ole kiinnostunut haittamaahanmuuttajien hyvinvoinnista. Eikä jonkun – vielä todistamattoman – ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä. Se on kiinnostunut ainoastaan siitä, ettei vallitsevaa vallan kolmijakoa ja valtamedian osuutta siinä arvostella. Ei varsinkaan perustellusti, sillä nykyisessä Suomessa totuuden ääneen sanominen on vihapuheista suurin.

Poliittinen eliitti ja valtamedia elävät symbioosissa ja sen symbioosin kolmas osa on tietysti:

3. Virkakoneisto

Tässä ymmärrysharjoituksessa virkakoneistolla tarkoitetaan nimenomaan virkakoneiston johtohenkilöstöä. Oikeastaan yhtä aikaa konsensuspoliitiikan ja poliittisen uusrälssin muotoutumisen myötä virkakoneiston johtajiksi – nykyään keskijohtoa myöten – on alettu valita ajatuksettomia, mielipiteettömiä, tahdottomia  ja yleensäkään ilman mitään ominaisuuksia vailla olevia henkilöitä. Tämän tyyppiset henkilöt ovat parhaita mahdollisia jakamaan ja toteuttamaan heille annettuja määräyksiä. Sillä he eivät kyseenalaista niitä koska heitä voi verrata tyhjiksi sivuiksi joihin toiset sitten kirjoittavat tarvittavan tekstin.

Sinänsä kyseisiä virkajohtajia ei tulisi sanoa johtajiksi vaan pelkiksi käskynvälittäjiksi sillä nykyisin jo unohdettuun perinteisen johtajuuden tyyliin kuuluu tietysti ajatus että johtaja vaikuttaa ylhäältä alaspäin välittäen määrätyt työtehtävät ja –tavat mutta myös alhaalta ylös keräten suorittavan tason kokemuksia ja viestien niitä ylöspäin jotta mahdolliset virheet ohjeistuksissa voitaisiin korjata. Nykyisin on voimassa enää mitään kyseenalaistamaton suunta ylhäältä alas.

Tämäntyyppinen virkakoneisto on välttämätön sillä se toteuttaa kaikki poliittisen eliitin päätökset olivat ne sitten kuinka utopistisia ja järjettömiä hyvänsä. Virkajohtajisto puolestaan hyötyy symbioosista varman viran, hyvän palkan ja egoa nostattavan tittelin myötä. Luonnollisesti tällainen virkaura tarjoaa myös mahdollisuuden tuntea omaavansa valtaa ja ennen kaikkea mahdollisuuden tunkea kärsänsä toisten ihmisten asioihin erilaisten säännösten ja määräyksien muodossa ja se valtahan on aina hivellyt tietynlaista ihmistyyppiä.

Tähän virkakoneistoon voidaan sitten tietenkin laskea myös yliopistojen, virastojen ja erilaisiin NGO-organisaatioihin kuuluvat akateemiset suojatyöläiset joitten elatus on kiinni siitä että vallitseva systeemi pysyy voimassa. Heistä valtaosaa voidaan nimittää utopiatyöläisiksi sillä jos vallitseva suuntaus vaihtuu edes hieman realistisemmaksi he joutuvat kohtaamaan pelkäämänsä kysymyksen eli ”mihin helvettiin noita oikeastaan on koskaan tarvittu?”.

Valitettavasti tähän virkakoneistoon kuuluu nykyisin myös oikeuslaitos, joka joskus aikaisemmin on ollut osa vanhaa vallan kolmijakoa ja on toiminut sen itsenäisenä osana eikä poliittisen eliitin käsikassarana ja liittolaisena.

Tällä hetkellä tämä nykyinen päivitetty vallan kolmijako-oppi on valtansa huipulla ja sen asema vaikuttaa koskemattomalta ja lähes tulkoon ikuiselta. Mutta silläkin on Akilleen kantapäänsä ja sitä nimitetään demokratiaksi. Neljän vuoden välein vallitseva järjestelmä on vahvistettava kansalaisten näytösvaaleissa esittämällä suostumuksella ja tähän mennessä se on oikein hyvin onnistunutkin. Syynä on tietysti se kansalaisten vanhakantainen ajattelu että eihän eduskunta kerta kaikkiaan voi kusettaa kokonaista kansakuntaa sekä valtamedian järjestelmälle järkähtämättä antama propagandatuki jota se tekee nimenomaan määrällisellä, ei laadullisella ylivoimalla.

Nimenomaan valtamedia on tämän kolmion heikoin lenkki. Eduskunnalla on vaaleissa saatu poliittinen legitimiteetti. Virkakoneistolla on lain turvaama virka-asema. Mutta media ei ole viranomainen. Sen tehtävässään onnistuminen riippuu vain ja ainoastaan siitä, uskotaanko sen antamaa viestiä. Niin kuin olen ennenkin todennut, valtamedia on kuin voodoo-uskonto. Se vaikuttaa vain niihin, jotka siihen uskovat.

Ja juuri tämä on syynä siihen, miksi vallan nykyiselle kolmijaolle ja erityisesti valtamedialle MV-lehti on niin suuri mörkö. MV-lehden jahti on lähtenyt liikkeelle juuri valtamediasta. Niin kuin moneen kertaan ja monella taholla on todettu, on hyvin moni vaihtoehtomedian taho perustellusti kyseenalaistanut nykyisen päivitetyn vallan kolmijako-opin ja kertonut julki kaiken sen, mitä se on saanut suomalaisille aikaiseksi. Mutta vasta MV-media teki sen ensimmäistä kertaa myös määrällä. Aiheuttaen pelon ketsuppipulloilmiöstä. Kun ihminen huomaa tulleensa kusetetuksi, hän harvemmin menee enää samaan lankaan. Kun näin tapahtuu tarpeeksi monelle ihmiselle, herää puolestaan pelko Unkari-ilmiöstä. Sillä harmikseen tämä vallankäytön kolmitahoinen porras ei vielä pysty kieltämään demokratiaa. Vaikka epäilemättä sillä mieli tekisikin ja ennustan että jos se joskus tehdään, niin tämä kolmitahoinen vallankäyttäjä ilmoittaa kieltävänsä demokratian nimenomaan  turvatakseen demokratian. Ja se tekee sen pokkana ja naama näkkärillä.

Siksi on selvää ettei jahti pysähdy Ilja Janitskiniin vaan MV-lehti on ajojahdin kohteena edelleenkin. Ja näyttää siltä, että jahti alkaa kohdistua myös määrällisesti pienempiä tekijöitä kohtaan. Niin kuin Vasarahammer hyvässä postauksessaan totesi, valtamedian toimittajat ovat alkaneet kiukuttelemaan Kokemäkeläinen-lehden 17-vuotista (!) päätoimittajaa kohtaan koska tämä kirjoitti Ilja Janitskin-jahdista paremman kolumnin kuin mitä yksikään ammattitoimittaja on kirjoittanut.

Täältä hotellin respasta todetaan valtamedian toimittajille että antakaa nyt helvetissä 17-vuotiaan hepun olla vielä rauhassa. Ja jos ette anna, niin ymmärrättekö itse minkä kynnyksen te omaa asemaanne turvatessanne ja egoanne pönkittäessänne olette ylittämässä?

Jossain vaiheessa korttitalo sortuu. Mutta mikä on se taloudellisen ja ennen kaikkea inhimillisen kärsimyksen hinta ennen kuin se tapahtuu?