perjantai 11. toukokuuta 2018

ANTERO LÄRVÄSEN TOINEN KULTTUURIVARTTI



- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat ja tervetuloa jälleen Huitsinnevadan paikallisradion kulttuurivarttiin jossa asiantuntijanamme on tuttuun tyyliin Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kulttuuritoimittaja Jönnes Höytämö. Tervetuloa lähetykseen Jönnes.

- Kiitokset Antero. Mikäs mahtaa olla tämän kulttuurivartin aiheena?

- Aiheena on aloittelevan suosituksi artistiksi haluavan nuoren ongelma. Hän on lähestynyt meitä kirjeellä ja kirjeen sisältö on tämä: ”Haluaisin kovasti suosituksi artistiksi mutta ongelmani on se että niin säveltäminen, sanoittaminen, sovittaminen kuin soittaminenkaan eivät ole oikein vahvoja alueitani. Laulosuuksiakin äänittäessä joudutaan käyttämään niin paljon autotunea että miksaaja vetää session aikana purkillisen Nexiumia. Kuinka etenisin? Miten toimisin? Vai käykö uralleni niin kuin Kälviällä konsanaan?”. Kas siinäpä visainen pulma. Mitenkäs on Jönnes, kuinkas tilanteessa edetään? Vai lyödäänkö hanskat tiskiin kerta kaikkiaan?

- Ei lyödä eikä tämä ole pulma ollenkaan. Kroonisista tuotanto-ongelmista kärsineet artistit ovat kysyneet meiltä neuvoa aikaisemminkin. On sinänsä ihan sama mitä tuubaa nuori artisti tekee kunhan hän ottaa käyttöön ideologisesti oikeat markkinointikeinot. Eli toisin sanoen ensimmäisenä pitää heittää tommoset ”sua lemmin kuin mieletön mä oisin”-tyyppiset sanoitukset kerralla ja pysyvästi roskikseen ja laittaa tilalle kunnon homolyriikkaa ja mielellään sellaisesta aiheesta ja alueelta jota ei olla oikein mielletty homojen hommana.

- Sitten kappaleesta on tehtävä sellainen video jossa artisti esiintyy mahdollisimman homokliseisesti. Ja a vot. Sekä hitti että ilmainen mainoskampanja on valmis. Media tarjoaa välittömästi mielettömän hypetyksen sillä onhan artisti pelkän hoilaajan sijasta nyt myös ongelmien esilletuoja, rohkea keskustelun avaaja sekä heteronormatiivisten tabujen haastaja. Luonnollisesti suurin osa ihmisistä vittuuntuu kappaleesta mutta sehän vain lisää median hypetystä sillä onhan nuori artisti sen myötä myös vasemmistoliberaalien määrittelemien loukkamattomien ihmisoikeuksien esitaistelija ja asiasta hermostuminen on vain rahvaanomaisuuden osoitus. Samalla kun asiasta hypettäminen todistaa että hypettäjä itse on suuri humanisti ja moraalisesti muita parempi ihminen. Sen jälkeen on aivan sama vaikka nuori artisti julkaisisi jatkossa yhdistettyä kurlaamista, jodlaamista ja röyhtäilyä. Menestys on varma. Näytetäänpä nuorelle artistille esimerkkiä jossa nämä asiat on tehty juuri oikein. Tästä kappaleesta on hyvä ottaa mallia:



- No kas. Näinkös helppoa se onkin?

- Kyllä. Se on juuri näin helppoa. Joskus ennen vanhaan täytyi panostaa vähän laatuunkin ja semmosiin vanhanaikaisiin asioihin kuin laulu-, soitto- ja sävellystaito mutta media on nykyisin mahtava ja vaikutusvaltainen mainostaja ja jos kuuluu mihin tahansa sertifikoituun vähemmistöön niin sehän taatusti mainostaa. Sille kun ei ole tärkeää että mitä esitetään vaan kuka esittää ja missä ideologisessa viitekehyksessä.

- Mutta mitenkäs, totesit että kulttuuritoimitusta on lähestytty samanlaisilla ongelmilla aikaisemminkin?

- Onhan toki. Eräs, ainakin jo fyysisen teini-iän ohittanut heppu joka oli siihen mennessä tehnyt vain saarnaavaa räppiä halusi hieman laajentaa ilmaisuaan mutta hänelläkin ongelmana oli vaadittavan substanssin puute. Helppo juttu, todettiin me ja kehotettiin etsimään joku vanha ja helposti soitettava suomalainen kappale niin kuin vaikka Mannakorven Mailla, tehdä siihen suvaitsevais-tiedostavat sanat ja voilá, menestystarina sekä vuoden vasemmistolainen kulttuuriteko olikin taattu:



- Ja tämän jälkeen hepusta tulikin merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja jonka kaikki lausunnot otetaan enemmän kuin vakavasti vaikka jätkä heittäisi vain huonoa Halla-aho-imitaatiota:

- Eli pääsemme johtopäätökseen että menestys on riippuvainen vallitsevasta idelogiasta eikä varsinaisesti esittäjän kyvyistä.

- Nimenomaan siihen. Samanlaisia yhteiskuntia on ollut maailman sivu mutta ainoastaan tässä suomalaisessa tapauksessa se ei ole totalitarismia vaan edistyksellisyyttä. Noin henkilökohtaisesti tykkään kyllä semmoisista ”ilmiöihin paneutuvista” kappaleista jossa homma on otettu enempi kieli poskessa. Niin kuin vaikka tässä Lissujen ”Pissikset”-kappaleessa:




- Hjuu… ihan kiva… tosin tuon pissisteeman kanssa kannattaa olla varovainen… niistä pissiksistä kun on tullut puoluejohtajiakin… tiedä piru vie vaikka tulisi vielä ministerejäkin… mutta sen minäkin puolestani ymmärrän että kieli poskessa ei suvaitsevais-tiedostavassa yhteiskunnassa saa avautua läheskään kaikista aiheista. Niin kuin vaikkapa juuri noista homojen hommista. Sehän voi mennä nimittäin vittuilun puolelle. Ja väärälle kohteelle vittuilu on tietenkin tuomittavaa vihapuhetta. Mitenkä on Jönnes, puhutaanko vielä euroviisuista?

- Ei puhuta.

- Ei puhuta niin. Kiitos sinulle, Jönnes, taas kertaalleen. Siirto rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Laitetaanpa kulttuurivartin lopuksi musiikkia ajalta jolloin tärkeintä oli se, mitä esitettiin, ei se, kuka esittää. Vuorossa orkesteri Jethro Tull ja kappale Songs From The Wood:

29 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, Jönnekseltä oivat neuvot sai, jos meinaa pop-artistin uralla edetä. Ja kyllä vaan, Jethro Tull on kyllä äijä paikallaan!

Minun täytyy tunnustaa, että seuraan kyllä Euroviisuja jonkin asteisella mielenkiinnolla. Musiikillinen anti on noissa hippaloissa kyllä hakusessa kuin se kuuluisa neula heinäsuovasta (heinäriitasta?-murrepatriotismia). Mutta jos pää kestää erottaa vähemmän paskaa enemmän paskasta, kilpailu toimii eräänlaisena kulttuurisena indikaattorina.

Kurkin jollakin tasolla kaikki kisakappaleet molemmista semifinaalilähetyksistä. Takavuosina vallalla ollut homohypetys oli mielestäni poissa - paitsi tietenkin Suomea. Joskin Aallon tiistain esityksestä oli karsittu videoon sisältyneitä avoimia homohypetyselementtejä, joten genrestä muistuttivat lähinnä tanssijoiden asut sekä Saaran rekkalesbokampaus. Raivokasta bitch-feminististä energiaa edusti lähinnä Israelin esitys. Nämä esitykset lienee rakennettu kosiskelemaan ennen kaikkea paikalla olevaa LGTBQtitityy-suuntautunutta viisufanistoa, -toimittajia ja -kommentaattoreita sekä tähän ryhmään kallellaan olevia kansallisia tuomaristoja.

Muuten joukossa oli lähinnä kansainvälistä pop-valtavirtaa myötäileviä räpähtäviä performansseja (tästä genrestä paras ehkä Tshekki), klassisen tylsiä maailmaa syleileviä tai rakkausballadeja, syvästi ja vahvasti ilmaisemaan pyrkiviä naisia tai jotain Justin Bieberiä matkivia kimakalla äänellä laulavia nuoria jannuja. Piristäviä poikkeuksiakin toki pääsi finaaliin: a)Itävallan tummahkopigmenttinen edustaja veti jotain soulin ja negro spiritualin fuusiota ihan tyylillä; b)uusimman kilpailijamaan Australian puolittain abolta näyttävä mimmi oli musiikillisesti ihan OK valtavirtaa, mutta olemuksellaan ja maansa innokkuudella keräsi sympatiani; c)Unkaria edusti ihan oikean kuuloinen punk-kombo, jos tästä lajista sattuu tykkäämään; d)Alankomaista pääsi finaaliin stetsonhattuinen kundi Southern Rock-tyylisellä, varsin särmän kuuloisella esityksellään. Skandaali tässäkin voi muhia, sillä jannun esitystä taustalaululla ja performanssilla tukeneet kaverit olivat kaikki mustia. Toistuuko viime joulunalusen hollantilainen Sinterklaas&Zwarte Piet- kausti? (joka siis muistuttaa meikäläistä Murijaanein Kuningas-kaustia). c)sokerina pohjalla erittäin 60-luvun iskelmätyylinen esitys Moldovasta, joka jopa kuulosti ja näytti kivalta. Leikkimieltä ja kepeää menoa ilman yritystäkään syleillä maailmaa.

Suoraan finaalissa kilpailevien ns. suurten rahoittajamaiden esitykset olivat pitkästä aikaa kuin 60-70-lukujen taitteesta: ihan maidensa näköisiä. Brittimuija ja esityksensä olivat erittäin englantilaisia; nuori sakemanni kirkassilmäinen balladisti; ranskatar..no, ranskatar, Italiasta nuori italoiskelmää suoltava kaveri. Ja Espanjasta sydäntäsärkevää duettoballadia esittävä ihan oikea heteropariskunta.

Näyttää vähän siltä, että Eurooppa kääntäisi katseensa omaan kulttuuriseen piiriinsä. Lasken tähän mukaan myös USA-lähtöiset Hollannin Southern Rockin sekä Itävallan hiukka retrotyylisen Detroit-mustansykkeen. Onko tämä indikaatio vuosia/vuosikymmeniä jatkuneen kulttuurisen siedätyshoidon tuottamasta vastustuskyvyn elpymisestä?

Terv. Achtung

Veijo Hoikka kirjoitti...

Huhhuh.
Yllätys oli, että scarface osaa laulaa noinkin hyvin. Mutta, Voice USA - kisaan pääsee vasta 10 parhaan joukkoon laulamalla esim näin: https://www.youtube.com/watch?v=BNjlLQPexKU
Eli ei se aina riitä, että on aggressiivinen valkoihoinen, joskus riittää se, että osaa ihan oikeesti jotain. Vai mitä h-tason lätkijä, pissikset ja melkein kaikki popstarat nykyään Suomessa? No, ehkä valtiohenkilötason räppäri on aika kovaa kamaa.

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Taas kerran Ykä sanallisti sen mitä itsekin mietin. Ei muuta kuin homolätkää ja suosio on taattu. Tappamisella uhkailut ja muut on yhtä selvä juttu kuin pigmentoidun pojan pysäkille jättäminen, kukaan ei ole nähnyt, mutta vähintään Sale ottaa kantaa.

Sillä ei tietenkään ole mitään väliä, että oikeasti siellä pukukopissa kukaan ei kysele oletko homo, lespo vai rynnäkköhävittäjä kunhan kiekko kulkee. Tämä siis omiin kokemuksiini useammankin maan jäähallien pukukoppeja kiertäen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille, Veijo Hoikalle ja keski-ikäiselle pikkupojalle & kiitos kommenteistanne.

Achtung: Juu, hullu huilumies Ian Anderson rulettaa edelleenkin. Mutta valitettavasti en pysty tuohon euroviisuhommaan juuri kommentoimaan kun en ole seurannut. Sen voin sanoa että aikanaan Suomellakin oli siellä mukana omanlaisensa hullu huilumies:

https://www.youtube.com/watch?v=dhxuWThEmLg

Veijo: Komeasti tuo nainen kyllä lauloi. Tämä hypetysilmiö muuten toimii toisinkin päin sillä ihan hyvää melodista poppia tekevä Tero Vaara on käsittääkseni melkoisessa boikotissa (järkevien ja asiallisten) mielipiteittensä takia.

keski-ikäinen pikkupoika: En muuten usko että tämän kaltainen hypetys edes kannustaa urheiluhomoja tulemaan kaapista. Sillä eihän tässä etsitä varsinaista ihmistä vaan jalustalle nostettavaa ikonia pelkän homoutensa vuoksi.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Yrjö P. Kiitos täsmennyksestä.
Tero Vaara on hyvä poikkeus sekä taiteilijana suomimusassa että ajatuksiltaan, jotka taas ovat vallitsevia (sshhh; minäkintuu). Hän oli Dosentin vieraana, kannattaa katsoa juutuubista.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Veijo. Olisko sulla laittaa linkkiä tuohon? Katselisin mielellään.

Uncle le Club kirjoitti...

Jep, sitä kadonnutta lätkähomoa etsitään joka kevät ja syksy kissojen koirien kanssa.

Media on vaan siitä typerää, että ne eivät ymmärrä, että jokainen lätkäjätkä tulee mielummin muistetuksi hyvänä lätkäjätkänä, joka sattuu olemaan homo kuin homona, koka sattuu olemaan lätkäjätkä. Näähän pölvästit hypettäisi sen pelkäksi homoksi.

Anonyymi kirjoitti...

Jyväskylän kaupunginjohtaja kutsuu kevään korvalla kaikki kaupungin viidesluokkalaiset juhliin kaupungintalolle. Koululaisille on pukukoodi ja viimeisen päälle ollaan hienoina. Esimurkkuikäsille on tarjolla herkkuja ja musiikkipuolesta vastaa esiintyjä, jota ei etukäteen ilmoiteta. Tänä vuonna se oli, kukas muukaan kuin Irja Askolan viime vuonna vuoden homopalkinnolla palkitsema Tuure Boelius. Kaupungin edistyksellinen vihreä kerma lienee tehnyt valinnan ja katsoi, että tässä sitä tarjoillaan nuorisolle kunnon esikuvaa ja idoli-ainesta.

Euroviisuja ei enää jaksa seurata, kun tärkein eli itse musiikki on jäänyt sivuosaan. En voi sietää taustalla loikkivia ja raajojaan eri suuntaan sätkytteleviä puolialastomia tanssijoita, enkä olemattomalla äänellä vinkuvia miesoletettuja. Miehellä täytyy olla miehen ääni tyyliin Freddie Mercury, siihen hyvä melodia ja säestys, niin kyllä uppoaa! Sukupuolinen suuntaus on täysin sivuasia silloin, kun oikeasti jotakin osataan. Homoudellaan julkisuutta kalastelevat ovat oikeastaan aika säälittäviä.

Rouva Ano

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Uncle le Clubille ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne.

Uncle le Club: Jep, olen samaa mieltä. Sanotaan että vaikka mainion NHL-uran tehnyt mies haluaa tulla muistetuksi siitä mitä hän teki kentällä eikä makuuhuoneessaan.

Rouva Ano: Ai että semmosta lapsille tarjottiin? Tuntui varmaan edistyksellisestä kermasta ihqun edistykselliseltä. En ole varma että oliko yleisö ehkä samaa mieltä. Tuo Freddy Mercury oli muuten hyvä esimerkki. Jätkä oli homo mutta musiikkihommissa hänellä oli kivitalon kokoinen karisma ja vain sillähän on merkitystä. Queen voi tietysti lähteä keikoille uudestaan mutta en ole varma löytyisikö yhtään jätkää joka uskaltaisi hypätä Mercuryn saappaisiin. Mercuryllä kun ei ollut voice vaan hänellä oli The Voice.

Lemminkäinen kirjoitti...

Judas Priestissä laulanut Rob Halford teki muutama vuosi sitten soololevyn "Made Of Metal" ja se upposi heti meikäläiseen. Halford on tunnettu homo mutta se ei ole haitannut hänen menestystään. Henkilöt, jotka osaavat säveltää, sanoittaa, soittaa ja laulaa pysyvät pisimpään pinnalla koska heillä on kykyä tehdä kaikki itse. Henkilö, (homo tai ei) joka osaa vain laulaa, niin hän on täysin riippuvainen toisten tuottamista sävellyksistä. Irwin Goodman on(oli) yksi rautaisimmista artisteista Suomessa läpi aikojen ja se sen vuoksi että hän oli luova artisti, sormenpäitä myöten.

KKi kirjoitti...

Hehhee. Ensin ajattelin, että otat kantaa tuohon euroviisuhypeen... No se siitä.

Juu, kyllähän se on takuuvarma kosti toistaisolle artistihalukkaalle heittäytyä edustaamaan jotain vähemmistöä. Aina parempi jos onnistuu vittuilemaan valkoiselle heteromiehelle.

Odotan suurella mielenkiinnolla ensimmäistä burkhaan pukeutunutta transeksuaalia miesoletettua lesboartistiehdokasta.

Sitä odotellessa voimmekin kuunnellä artistia ja ryhmää joka oikein osaa vähän soitellakin.

https://www.youtube.com/watch?v=zOvsyamoEDg

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, KKi. Euroviisuhypestä muistan joku vuosi sitten kun joku Krista Siegfrids esitti kappaleen niissä kisoissa ja se päättyi kahden naisen pusuun. Menestystä ei tullut ja suomalainen media uutisoi että ”Eurooppa ei ollut vielä valmis”.

”Burkhaan pukeutunut transseksuaali miesoletettu lesboartisti”

Toi oli upea. Jäädään odottelemaan. Eiköhän sekin tule.

Kiitos linkistä. Tiedän muuten bändin. Hienoja kappaleita. Nokitan Irlannista 1970-luvun alusta. Yhtye Mellow Candle ja kappale Heaven Heath:

https://www.youtube.com/watch?v=gPReBcdp_-8

joppos 123 kirjoitti...

Judas Priest, Iron Maiden, Metallica, ACDC ja Def Leppard oli meikäläisen nuoruuden bändejä ja aika hauska huomata, että omat jo aikuiset junnut kuuntelee samoja. Mitä euroviisuihin tulee niin silloin kun kisat järjestettiin Suomessa olin turvahommissa lavan kupeessa ja aika paljon joutui kuuleemaan täyttä sheissea. Silmäniloa oli toki, esimerkiksi silloinen Venäjän tyttötrio oli aika jees. Harjoitukset mukaanlukien joutui väijymään jokaisen renkutuksen noin 20 kertaa.
Mielenkiintoinen keikka tosin.

joppos 123 kirjoitti...

Suomirokin puolelta Eput, Popeda uppoaa aina. Paten olen joskus Motoparkin festareilla tavannutkin muutaman kerran ja ei pidä unohtaa ihan ok bändejä Sonata Articaa tai Nightwish:a.
Kun käväisin Brasiliassa niin joka paikassa pauhoi Nigthwhis.
Pekingissä tuli käytyä "Hellfest" tapahtumassa ja siellä oli sitten pelkkiä suomibändejä. VIP lipun sai alta 20 euron. Hyvä meininki. Lähinnä expatteja ja vannoutuneita hevifaneja. Turisas oli yksi esiintyjä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, joppos 123. Mulla oli nulikkana Slade, Sweet, Deep Purple, Black Sabbath ja tietysti kotimainen Hurriganes. Ja tietysti Sleepy Sleepers. Proge tuli sitten 1980-luvulla.

joppos 123 kirjoitti...

Slade kanssa ihan jees. Käväsin jokin aika sitten katsomassa Deep Purplen helsingissä, mukana oli myös Uriap Heep ja Peer Gunt. Täytyy sanoa, että Uriap Heep veti parhaiten. Ian Gillan veti toki myös hyvin mutta ei "shild in timea" lähtenyt edes yrittämään. Peer Guntillä yksi hyvä biisi, "Bad boys are here", heh.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, joppos 123. Silloin 1970-luvulla Slade oli Hurriganesin kanssa se minun ykkössuosikki. Täytyy muuten mainostaa myös sen ajan Sweetiä. Purkkabändi ehkä mutta soitti suohon suurimman osan sen ajan heavybändeistä.

https://www.youtube.com/watch?v=ewFBuYHldeY

Anonyymi kirjoitti...

Sen verran tullut aiheesta hyviä kommentteja ettei ole lisättävää, OT:nä parit huumorilinkit jotka sain vinkkinä FB:n puolelta.

I, hypocrite-sivusto kunnostautui jälleen ja laittoi omaan uutisvirtaansa tapauksen eräästä amerikkalaisesta yliopistosta, jossa muuan nainen oli vähintäänkin mielenkiintoisesti pukeutunut tutkielmansa (vai pitäisikö pikkuilkeästi todeta "hutkielma"?) väitöstilaisuudessa. FB:ssä joku huumoriveikko totesi tähän:

"She wouldn't mind if I masturbated in the front row then. Er, to fight body shaming obviously." tai erään toisen kommentti "At least she's not a land whale with turquoise armpit hair."

Koska näemme samankaltaisen performanssin suomalaisessa yliopistossa?

Sarastus-lehden puolelta Hännikäisen artikkeli Farssi ja painajainen, toi neukkuvitsi Stalinin tokaisusta politbyroon jäsenelle pahimpien puhdistusaaltojen aikana "Kas, eikö teitä vielä olekaan ammuttu?" laittoi silleen suupielet vienoon hymyyn.


- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Soomepois Eestist ja kiitos linkeistä. Pistää miettimään että onko toi alusvaatteissa tutkielmansa esittäminen yleisempikin trendi.

KKi kirjoitti...

Mahdetaankohan aluvaatteista vaatia tarkat lähdeviitteet...

Veijo Hoikka kirjoitti...

Tero Vaara Dosentin vieraana:

https://www.youtube.com/watch?v=oWZsGfZyMco
https://www.youtube.com/watch?v=Roobzto7IoM

Edellä aiheesta homoartistit. Katsokaapa youtubesta: Monserrat Caballet Freddy Mercury https://www.youtube.com/watch?v=ksNoe8W2jTc
Ei tarvitse näiden artistien marssia kivekset ja tissit roikkuen pitkin katuja vaatimassa tasa-arvoisia etuja itselleen.

Metallicalla riitti hyvää tahtoa Suomen nälkäisille http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201805112200938068_vd.shtml
Siitä nyt noudattamaan esimerkkiä, esim. Paalifeissi, presidenttiehdokas-räppäri, kristallinkirkkaan äänen omaava laulelija jne.

Nyt avautuneet kilvenkiilloitustalkoot kaikille puhdaskaulaisille tieteen tähtösille, jotka ovat suorittaneet hyväksytyssä kopiointitasossa pysyttelevän gradun. Onhan pahis Peru ja vielä uskovainen! Eivätkö edes tohtoris- tai professoritasoiset "auktoriteetit" voi syventyä itsetutkiskeluun ennen kuin alkavat meuhkaamaan itsensä munaten julkisuudessa? Hävetkööt! Keiden syy on, että läpi pääsee ajan myötä vaihteleviin arvopohjiin sopimattomia graduja?

Castor kirjoitti...

Tämä merkki # on ennen tietokoneaikaa ollut käytössä ja tarkoittanut englanniksi painomittaa "pound". Sopii miettiä mitä #metoo itse asiassa tarkoittaa...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys KKi:lle, Veijo Hoikalle ja Castorille & kiitos kommenteistanne.

KKi: Joo, ettei vaan olis plagioidut pikkupöksyt.

Veijo: Kiitos linkeistä. Ja noille Metallican jätkille pitää nostaa lätsää. Varsinkin kun Suomen hallitus vei viime vuoden puolella Hurstinkin pulaakin avustukset. Tuosta Huhtasaari-caustista voin todeta että minua ei kiinnosta Lauran akateemiset ansiot vaan hänen tämänhetkinen toimintansa.

Castor: No kas, nythän tuo asia taisikin kääntyä ihan päälaelleen.

Feyris Nyannyan kirjoitti...

Khyyllä apuva saatiin! Paikalliskoulun ullakolla oli vielä muutama vuosi sitten liiskattuja muinaisia pahvilaatikoita joissa luki jotain että support / help "from people of United States." but it was not marshall.

Qroquius Kad kirjoitti...

Tässä Feyrisin mainitsemassa tapauksessa kyseessä lienee ollut tämä organisaatio:

https://en.wikipedia.org/wiki/United_Nations_Relief_and_Rehabilitation_Administration

Isävainaa nimittäin viittasi kyseiseen järjestöön muistellessaan "Unran nauloja", joita hänen isänsä oli käyttänyt rakentaessaan uutta taloa saksalaisten polttaman tilalle.
Ukkivainaa oli ikäluokkaa 1910, joten hän ei joutunut enää Lapin sotaan, mutta äidinpuoleinen mummuvainaa kertoi minulle asianomaisen kertoneen hänelle kotiuttamisestaan siihen malliin, että saavuttuaan poltetun kotitilansa raunioille hän oli istahtanut vain itkemään joksikin aikaa.
Sitten oli aika ryhtyä suunnittelemaan jälleenrakennusta, jahka saisi kotiin Pohjois-Ruotsiin evakuoidut vaimon ja 1941 syntyneen pojan, josta tuli aikanaan isäni.

Eli saatiinhan sitä länsiapua kieltämättä joo. Ja näin kyynisesti ajatellen, tekihän se Lapin polttaminen tavallaan hyvääkin, kun sen ansiosta sinne saatiin maan uusin rakennuskanta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Feyris Nyannyanille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne. Mikäli oikein ymmärrän niin niitä ameriikan paketteja tuli jo talvisodan aikana ja pääosin amerikansuomalaisilta. Varsinaista Marshall-apua Suomi ei ottanut vastaan vaikka varmasti olisi halunnut ja tarvinnut.

Ironmistress kirjoitti...

KKi: Odotan suurella mielenkiinnolla ensimmäistä burkhaan pukeutunutta transeksuaalia miesoletettua lesboartistiehdokasta.

Dana International (Sharon Cohen) teki sen jo 1998. Mutta hän on aivan liian normaalin naisen näköinen ollakseen kelvollinen tuohon...

Ironmistress kirjoitti...

Tuo Palefacen "hitti" on aivan sitä samaa genreä, mitä teekkarit renkuttavat saunailloissaan parin promillen kännissä. Rimmaa ja pysyy tahtilajissa melkein yhtä hyvin. Tosin teekkarirenkutuksissa on yleensä tiettyä huonoa huumoria mukana.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ruukinmatruuna. Joo, teekkarit tekevät touhunsa kieli poskessa. Kyseinen häiskä taas ottaa itsensä vakavasti.