Radanvarsikaupunki, tuonnempana…
- Juu istukaa vaan tuohon tuoliin.
- Tota… annetaanks mulle joku piikki… ja
tekeekö tää kipeetä…
- Voi eihän toki. Mitään piikkejä ei
anneta. Minä vain laitan tämän kypärän teille päähän ja sitten teille näytetään
tuosta näytöltä kuvia ja videoita. Laite mittaa kaiken aivoaalloistanne automaattisesti
ettekä te tunne mitään. Istutte vaan kaikessa rauhassa ja katselette mitä
näytetään.
Näin totesi rauhoitellen yhteiskuntateologian
maisteri Elulis Hjärnskott tuoliin istuneelle miehelle joka puolestaan oli
Radanvarsikaupungin teknisen viraston insinööri Mikko Makaryll. Hjärnskott oli
komennuksella täällä Radanvarsikaupungissa Tampereen Yliopistosta sillä hänet
oli yhteiskuntateologisen tutkintonsa lisäksi koulutettu Vastuullisen Ajattelun
Mittauslaitteen käyttäjäksi.
Kyseinen laite oli kehitetty suureen tarpeeseen
sillä intersektionaalisen feministinen hallitus oli ymmärtänyt että julkisella
sektorilla työskentelevillä henkilöillä oli työssään suuri vastuu ja sen vuoksi
vähänkin tärkeämmissä tehtävissä ei missään nimessä voinut työskennellä edes
piilevään viha-ajatteluun taipuvaisia henkilöitä. Jo asiakasturvallisuuden vuoksi
sekä tietysti yleisistä kulissipoliittisista syistä.
Tähän mennessä asiaa oli pyritty hoitamaan
toistuvilla henkilökohtaisilla kuulustelukeskusteluilla joissa mädät hedelmät pyrittiin
löytämään mutta oli selvää että ihmiset pystyivät valehtelemaan ja pitämään
pokkansa aivan käsittämättömän hyvin kun heidän elannostaan oli kyse. Ja
samalla he siis pystyivät jatkamaan työtä järjestelmän sisällä mätänä hedelmänä
joka uhkasi pilata muutkin hedelmät. Koko sadon. Sellaista ei kerta kaikkiaan
voinut sietää. Elettiinhän sentään intersektionaalisen femininistisessä
yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa, joka oli saavuttanut äärimmäisen kehityksen
asteen ja lopettanut historian.
VAM-laite oli vastaus tähän. Laite mittasi
ihmisen aivoaaltoja ja äärimmäisen kehittynyt algoritmi pystyi tulkitsemaan ne.
Ennen kaikkea se pystyi löytämään ihmisen ajatuksista vihan, pelon, halveksinnan,
vastenmielisyyden ja kaihtamisen tunteet. Luonnollisesti se tunnisti myös
kaikki positiiviset tunteet. Algoritmia ei voinut hämätä. Se oli lahjomaton. Laajat
mittaukset oli aloitettu viikkoa aikaisemmin Helsingissä, Tampereella ja
Turussa. Nyt ne aloitettaisiin myös täällä Radanvarsikaupungissa.
Elulis Hjärnskott asetti kypärän Mikko
Makaryllin päähän ja varmisti että miehellä oli mukava asento tuolissaan.
Samalla laite kalibroi itse itsensä Makaryllin aivoaaltoihin. Tämä ei vienyt
kuin puolisen minuuttia ja sitten kone ilmoitti kaiken olevan valmista
testausta varten. Elulis kysyi:
- No niin, aloitetaanko? Tämä vie ehkä
varttitunnin. Ei sen enempää.
Aloitetaan vaan, tuumi Makaryll ja hänen
äänensä oli jotenkin alistunut. Jopa pelokas. Elulis ei oikein ymmärtänyt
äänensävyä. Tässähän toimittiin yhteisen hyvän eduksi. Ei oikeinajattelijalla
pitäisi olla mitään pelättävää.
Testi alkoi ja suurikokoiselle näytölle
alkoi tulla materiaalia.
Ensimmäisenä ohjelma näytti humanitaarisia
maahanmuuttajia Afrikasta, Lähi-idästä ja Keski-idästä. Heitä esitettiin julkisissa
tiloissa suomalaisissa kaupungeissa ja otteissa he puhuivat kovaäänisesti
omilla kielillään. Luonnollisesti eniten näkyvillä oli nuoria miehiä noista
kulttuureista koska heitä oli maahanmuuttajaväestöstä muutenkin eniten.
Sitten esitettiin sisäministerin puhetta
jossa hän ilmaisi että velvollisuutemme on ottaa lisää humanitaarisia
maahanmuuttajia sillä tarkemmin määrittelemättömät kansainväliset sopimukset
vaativat niin emmekä me tule
tulevaisuudessa toimeen ilman heitä, heidän osaamistaan ja työpanostaan joka
joskus tulevaisuudessa tulee aivan varmasti realisoitumaan vaikkei ehkä
muutamaan kymmeneen vuoteen vielä sitä ollut tehnytkään. Kyse on vain uskosta
ja oikeasta asenteesta.
Aineisto vaihtui ja esille tuli
ilmastonmuutos. Ei yleisenä asiana vaan videoina ja viesteinä jonka mukaan
suomalaisilla ja nimenomaan suomalaisilla oli velvollisuus vähentää ja lopulta
jopa lopettaa oma saastuttava teollisuutensa sekä maa- että erityisesti
karjataloutensa yhteisen globaalin tulevaisuuden nimissä. Välittämättä siitä,
mitä se saisi aikaiseksi.
Tämän jälkeen esitettiin
ympäristöministerin puhe, joka oli kuvattu juuri toimintansa lopettaneen
paperitehtaan edessä. Viattoman pikkulapsen lailla hymyilevä ympäristöministeri
totesi että nuo sammuneet savupiiput olivat jälleen yksi voitto taistelussa globaalia
ilmastonmuutosta vastaan. Meidän suomalaisten tulee olla ylpeitä.
Syöte vaihtui ja näkyviin tuli ala-asteen
koululuokka jossa opettaja opetti lapsille oikeaoppista termistöjenkäyttöä.
Tavallinen, ennen vanhaan normaaliksi katsottu heteroseksuaali oli nyt vain ja
ainoastaan cis-seksuaali muitten alati kasvavien sukupuolisten- ja
mielialamääräytymien joukossa. Termiä normaali ei enää ollutkaan ja sen käyttö
oli kielletty. Sitten opettaja muistutti lapsia että heillä on oikeus aloittaa
sukupuolenkorjaushoidot jo ennen murrosiän alkamista ja totesi vielä että
seuraavalla tunnilla opetellaan sitten homoseksuaalisuuden suorittamista
teoriassa.
Tunti päättyi siihen kun opettaja keräsi
lapsilta kotitehtäviä. Lasten oli pitänyt kirjata ylös omien vanhempiensa
yhteiskunnallisesti arveluttavia mielipiteitä. Niitä oli kertynyt jälleen
kuudelta oppilaalta ja opettaja luki niitä tyytyväisesti nyökytellen.
Sitten kuva leikkasi opetusministeriin
joka totesi hymyillen että nimenomaan lapsissa on tulevaisuus ja nyt lapsia
lopultakin opastetaan oikeille, humanistisille ja intersektionaalisille poluille.
Ja viha-ajattelijoiden huostaanotetuista lapsista yhteiskunta piti kyllä hyvää,
oikeauskoista huolta.
Testissä oli vielä muutamia osioita. Sen päätyttyä
Mikko Makaryll katsoi Elulis Hjärnskottia pelokkaasti ja hän selvästi hikoili:
- Tuota… minkäslainen se testitulos oli?
- Se ilmoitetaan teille myöhemmin.
Tietokone analysoi sitä aikansa. Voitte poistua.
Testitulos oli kyllä aivan selvä mutta
määräyksen mukaan sitä ei testattavalle heti ilmoitettu. Elulis katsoi
tietokoneensa näyttöruutua joka kertoi että Mikko Makaryllin ura kaupungilla
päättyisi pian. Miehen viha-asteikko oli noussut punaiselle kaikissa tärkeimmissä
mahdollisissa eli monikultturismin, kansallisen ilmastouhriutumisen, yleisen
transrakkauden ja lapsiin kohdistuvan oikeaoppisen valistuksen osioissa. Mikko
Makaryll oli viha-ajattelija. Ei siitä mihinkään päässyt. Elulis Hjärnskott oli
järkyttynyt. Jo ensimmäinen testattava ja selkeä vihatulos. Vielä johtavassa
asemassa oleva henkilö. Äkkikatsomalla ja kuuntelemalla hyvinkin mukava ja
joviaali mies jonka kasvojen takana piilottelikin hirviö. Varmaankin tämä oli
poikkeus. Se vaan sattui ensimmäiseen testattavaan.
Elulis kutsui uuden testattavan sisään. Ja
jatkoi testauksia. Ja jatkoi. Ja jatkoi. Ja masentui kerta kerralta enemmän.
Eihän tämä voi olla totta…
*
Kaksi päivää myöhemmin,
Radanvarsikaupungin ylipormestarinnan toimisto…
Elulis oli sopinut tapaamisen
ylipormestarinna Ripuletta Lääkkänen-Ölögözöglyn kanssa. Hän oli painanut ylipormestarinnan
toimiston oven nappia ja saanut vihreän valon. Yllätyksekseen hän huomasi että ylipormestarinna
istui huoneen nurkassa ja itki hysteerisesti. Huoneessa oli myös kaupungin
talouspäällikkö Ruben Auermäki. Auermäki sanoi Elulikselle:
- Ylipormestarinna on nyt vähän muissa maisemissa
ja kovasti allapäin. Voit kertoa uutisesi minulle.
- Niin… minähän olen tehnyt niitä
VAM-mielentestauksia ja pidän velvollisuutenani kertoa teille hyvin huonoja
uutisia.
Auermäellä oli kädessään tabletti ja hän
totesi Elulikselle:
- Minä kyllä arvaan ne huonot uutiset. Ja
sinä pidät niistä suusi kiinni. Se on hallituksen määräys.
- Kuinkas… kas kun viha-ajattelun määrä
Radanvarsikaupungin henkilöstössä on osoittautunut…
- No niinpä se on osoittautunut
muuallakin. Minulla on tässä tabletilla tulokset Helsingin, Turun ja Tampereen
mittauksista. Kas kun asiahan on niin, että jos kaikki VAM-mittauksella
viha-ajattelijoiksi tulkitut potkitaan pois työtehtävistään niin koko valtion
infrastruktuuri romahtaa. Ainoat ihmiset jotka ovat täysin hyväksyttävällä
tavalla selvittäneet VAM-mittauksen ovat joko yliopistosta valmistuneita
yhteiskuntateologeja tai niihin tehtäviin opiskelevia sekä valtamedian
toimittajia ja julkisella sektorilla akateemisia erityissuojatyöntekijöitä. Ja
ylintä johtoa tietysti. Lisäksi kontrolliryhmänä ollut feminististen
mielenterveyskuntoutujien ryhmä selvitti testin täysillä pisteillä.
- Niin mutta… kuulustelukeskusteluthan
antoivat aivan toisen tuloksen.
- Eipä niissä päästykään ihmisten ajatuksiin
saakka. Ja nythän me päästiin.
- Tuon tuloksen vuoksiko sitten
ylipormestarinna on tuolla nurkassa ja nyyhkyttää?
- Siksipä hyvinkin. Hän kun kuvitteli että
viha-ajattelijoita olisi julkisella sektorilla vain pari prosenttia. Hän itse
nimittäin läpäisi testin sataprosenttisesti ilman minkäänlaista viha-ajattelun
tynkääkään. Mitäs ne sinun Radanvarsikaupungin lukemat tällä hetkellä näyttävät?
- No tota… niiden mukaan 94 prosenttia
työntekijöistä saa kenkää. Mutta mitäs me nyt sitten tehdään? Koneistohan on
täynnä viha-ajattelijoita.
- Jaa mitäkö tehdään? Pidetään turvat
kiinni. Se on hallituksen määräys. Testausta ei ole koskaan tehtykään. Hallitus
suunnittelee uusia mielenmuokkauskampanjoita joilla ihmiset voidaan ohjata
oikealle, intersektionaaliselle polulle. Mutta… totanoin… siis jopa
hallitus on ymmärtänyt ettei infraa voi kokonaisuudessaan romuttaa. Uudet
testit tehdään vasta viiden vuoden päästä. Jos tehdään silloinkaan. Ja joo,
oikeastaan tehtäväsi täällä on loppunut. Voit palata takaisin Tampereen
Yliopistoon. Siihen ympyrän neliöksi selittämisen tiedekuntaan.
Elulis Hjärnskott poistui ja Ruben
Auermäki joka olisi tiennyt myöskin saavansa testauksessa totaalihylsyn tuumasi
että haluaako totalitarismi oikeastaan edes tietää, että mitä ihmiset
ajattelevat? Vai riittääkö sille oma illuusio asiasta? Auermäki oli nimittäin
aivan varma siitä ettei testiä koskaan uusittaisi. Sillä sehän osoittaisi että
kulissit eivät pitäneetkään paikkansa.
Ja kulissithan olivat tärkeimmät. Muulla
ei ollut niin väliä.