Lopetellaanpa tämä kuluva elokuu ja samalla taas yksi eletty kesä näillä sotilaallisilla jutuilla. Kakkosrähinän rähinävälineistöä on tullut käsiteltyä varsin paljon mutta laitetaanpa tällä kertaa kyseisestä kahinasta muutamia hieman erikoisempia ja ei välttämättä kovin onnistuneita aseita. Tyyliin että tämmösiäkin on keksitty. Esitellään ensimmäisenä Panjandrum:
Kyseisen häkkyrän idea oli tuhota saksalaisten
linnoitteita Ranskaan tehtävässä maihinnousussa. Sen kahdessa pyörässä oli
raketteja jotka kuljettivat sitä eteenpäin ja niiden välissä voimakas räjähde. Testausvaiheessa
vaan jo huomattiin että häkkyrä meni minne halusi ja aiheutti yhtä suuren
vaaran käyttäjilleen kuin suunnitellulle kohteelle joten sitää ei koskaan
käytetty tositoimissa.
Amerikkalaiset kehittivät sodan aikana lepakkopommin.
Pommin idea oli lentokoneesta laskuvarjolla pudotettavat kanisterit jotka aukesivat ilmassa ja laskivat lentoon suuren määrän lepakoita joihin oli kiinnitetty hyvin pieni ajastettu napalm-räjähde. Ideahan oli että lepakot lentäisivät paloherkkien japanilaisrakennusten sisään ja sytyttäisivät suuren määrän tulipaloja. Idea meni jo kokeiluvaiheessa mönkään kun osa ”ladatuista” lepakoista pääsi karkuun ja sytytti testirakennuksen tuleen.
Japanilaiset puolestaan yrittelivät jonkinlaista
mannertenvälistä tuhoasetta jolla kiusata amerikkalaisia eli Fu-Go-ilmapalloja:
Kyseiset pallot kantoivat kaksi viiden kilon
palopommia ja yhden 15 kilon sirpalepommin. Japanilaiset laittoivat näitä
tuulen vietämänä kohti Yhdysvaltain länsirannikkoa useita tuhansia joista vain
pieni osa päätyi perille. Vuonna 1945 sai kuusi siviiliä surmansa mennessään
tutkimaan tällaista maahan pudonnutta palloa jonka lasti sitten räjähti.
Saksalaiset eivät jääneet pekkaa pahemmiksi omituisten
aseitten kehittämisessä. He kehittivät tuulikanuunan:
Aseen ideana oli ampua ylöspäin voimakkaasti
kompressoitua ilmaa joka sitten olisi pudottanut matalalla lentäviä vihollisen lentokoneita.
Aseen merkitys jäi olemattomaksi.
Saksalaiset kehittivät myös Krummlaufin eli
eräänlaisen periskooppikiväärin:
Sturmgewehr 44-rynnäkkökivääriin pohjautuva käyrällä
piipulla varustettu ase oli kehitetty nimenomaan kaupunkisodankäyntiin mutta
sen ongelmana oli se, ettei aseen piippu kestänyt kuin muutaman sataa laukausta.
Järeämpää saksalaiskalustoa edustaa sitten V-3-kanuuna:
Kyseinen 120 metriä pitkä hirviö koostui kanuunan
pääputkesta ja lukuisasta määrästä sivuputkia joissa laukaistavat panokset
antoivat kranaatille lisävauhtia ja kantomatkaa. Tykkiä ei voinut suunnata ja
se olikin suunniteltu Lontoon terroripommitukseen. Liittoutuneet kuitenkin
pommittivat valmisteilla olleet tykit möhjöksi ennen kuin ne ehtivät käyttöön.
Aseesta tehtiin kaksi pienempää (50 metriä) versiota joilla saksalaiset
ampuivat kaikkiaan 183 kranaattia liittoutuneiden jo valtaamaan Luxemburgiin.
Osattiin itänaapurissakin. Venäläinen PPSh-41-konepistooli
ei suinkaan ollut epäonnistunut ase vaan yksi kakkosrähinän toimivimmista konepistooleista.
Mutta venäläiset keksivät laittaa niitä pommikoneen kuiluun kaikkiaan 88
kappaletta:
Teoreettinen tulinopeus tällä aseella oli melkein
80.000 laukausta minuutissa. Tietysti tässä viritelmässä oli vain 6.160
patruunaa ja tuskin niitä lippaita lentäessä sai vaihdettua. Tämäkin ase jäi
kokeiluvaiheeseen.
Briteissä pantiin sitten iso vaihde päälle ja
suunniteltiin lentotukialus HMS Habakkuk:
Taiteilijan
näkemys kyseisestä aluksesta
Kyseessä olisi ollut pykriitistä eli jään ja
sahanpurun sekoituksesta rakennettu peräti 600 metriä pitkä lentotukialus jossa
olisi ollut tilaa 300:lle lentokoneelle. Ilmiselvien rakentamiseen liittyvien
ongelmien ja sotatekniikan yleisen kehittymisen myötä suunnitelmasta
luovuttiin.
Suomalaisilla ei ollut ihan yhtä mielikuvituksellisia
ideoita mutta epäonnistuneita projekteja kylläkin. Niistä voi esitellä BT-42
panssarivaunun:
Kyseinen tankkihan on tehty venäläisen BT-7-vaunun
pohjalle johon on laitettu uusi torni ja 114-millinen brittiläinen tykki. Vaikka
tykin kaliiberi oli aikaansa nähden varsin vaikuttava, siitä ei ollut vastusta
neuvostopanssareille johtuen lähinnä siitä että saksalaisilta kopioitu
ampumatarvike ei tahtonut toimia ollenkaan tässä brittiläisessä tykkimallissa.
Näitä tankkeja oli mukana Viipurissa 1944 ja pian sen jälkeen ne vedettiin
palveluksesta pois. Tosin kyseinen tankki jatkaa edelleenkin palvelustaan
japanilaisessa animessa jossa se on jostain syystä saavuttanut suosiota:
Ja siinähän heitä vähemmän onnistuneita oli muutama.
Siirrytään syksyyn. Taas on saatu yksi kesä lusittua. Edessä syksyn jälkeen
taas talvi. Jota sattuneesta syystä odotetaankin tänä vuonna pelolla. Kun niitä
epäonnistumisia voidaan tehdä aseteknologian lisäksi myös energiapolitiikassa.