JOTAIN IHAN MUUTA CXXV

Lopetellaanpa tämä kuluva elokuu ja samalla taas yksi eletty kesä näillä sotilaallisilla jutuilla. Kakkosrähinän rähinävälineistöä on tullut käsiteltyä varsin paljon mutta laitetaanpa tällä kertaa kyseisestä kahinasta muutamia hieman erikoisempia ja ei välttämättä kovin onnistuneita aseita. Tyyliin että tämmösiäkin on keksitty. Esitellään ensimmäisenä Panjandrum:

Kyseisen häkkyrän idea oli tuhota saksalaisten linnoitteita Ranskaan tehtävässä maihinnousussa. Sen kahdessa pyörässä oli raketteja jotka kuljettivat sitä eteenpäin ja niiden välissä voimakas räjähde. Testausvaiheessa vaan jo huomattiin että häkkyrä meni minne halusi ja aiheutti yhtä suuren vaaran käyttäjilleen kuin suunnitellulle kohteelle joten sitää ei koskaan käytetty tositoimissa.

Amerikkalaiset kehittivät sodan aikana lepakkopommin.

Pommin idea oli lentokoneesta laskuvarjolla pudotettavat kanisterit jotka aukesivat ilmassa ja laskivat lentoon suuren määrän lepakoita joihin oli kiinnitetty hyvin pieni ajastettu napalm-räjähde. Ideahan oli että lepakot lentäisivät paloherkkien japanilaisrakennusten sisään ja sytyttäisivät suuren määrän tulipaloja. Idea meni jo kokeiluvaiheessa mönkään kun osa ”ladatuista” lepakoista pääsi karkuun ja sytytti testirakennuksen tuleen.

Japanilaiset puolestaan yrittelivät jonkinlaista mannertenvälistä tuhoasetta jolla kiusata amerikkalaisia eli Fu-Go-ilmapalloja:

Kyseiset pallot kantoivat kaksi viiden kilon palopommia ja yhden 15 kilon sirpalepommin. Japanilaiset laittoivat näitä tuulen vietämänä kohti Yhdysvaltain länsirannikkoa useita tuhansia joista vain pieni osa päätyi perille. Vuonna 1945 sai kuusi siviiliä surmansa mennessään tutkimaan tällaista maahan pudonnutta palloa jonka lasti sitten räjähti.

Saksalaiset eivät jääneet pekkaa pahemmiksi omituisten aseitten kehittämisessä. He kehittivät tuulikanuunan:

Aseen ideana oli ampua ylöspäin voimakkaasti kompressoitua ilmaa joka sitten olisi pudottanut matalalla lentäviä vihollisen lentokoneita. Aseen merkitys jäi olemattomaksi.

Saksalaiset kehittivät myös Krummlaufin eli eräänlaisen periskooppikiväärin:

Sturmgewehr 44-rynnäkkökivääriin pohjautuva käyrällä piipulla varustettu ase oli kehitetty nimenomaan kaupunkisodankäyntiin mutta sen ongelmana oli se, ettei aseen piippu kestänyt kuin muutaman sataa laukausta.

Järeämpää saksalaiskalustoa edustaa sitten V-3-kanuuna:

Kyseinen 120 metriä pitkä hirviö koostui kanuunan pääputkesta ja lukuisasta määrästä sivuputkia joissa laukaistavat panokset antoivat kranaatille lisävauhtia ja kantomatkaa. Tykkiä ei voinut suunnata ja se olikin suunniteltu Lontoon terroripommitukseen. Liittoutuneet kuitenkin pommittivat valmisteilla olleet tykit möhjöksi ennen kuin ne ehtivät käyttöön. Aseesta tehtiin kaksi pienempää (50 metriä) versiota joilla saksalaiset ampuivat kaikkiaan 183 kranaattia liittoutuneiden jo valtaamaan Luxemburgiin.

Osattiin itänaapurissakin. Venäläinen PPSh-41-konepistooli ei suinkaan ollut epäonnistunut ase vaan yksi kakkosrähinän toimivimmista konepistooleista. Mutta venäläiset keksivät laittaa niitä pommikoneen kuiluun kaikkiaan 88 kappaletta:

Teoreettinen tulinopeus tällä aseella oli melkein 80.000 laukausta minuutissa. Tietysti tässä viritelmässä oli vain 6.160 patruunaa ja tuskin niitä lippaita lentäessä sai vaihdettua. Tämäkin ase jäi kokeiluvaiheeseen.

Briteissä pantiin sitten iso vaihde päälle ja suunniteltiin lentotukialus HMS Habakkuk:

Taiteilijan näkemys kyseisestä aluksesta

Kyseessä olisi ollut pykriitistä eli jään ja sahanpurun sekoituksesta rakennettu peräti 600 metriä pitkä lentotukialus jossa olisi ollut tilaa 300:lle lentokoneelle. Ilmiselvien rakentamiseen liittyvien ongelmien ja sotatekniikan yleisen kehittymisen myötä suunnitelmasta luovuttiin.

Suomalaisilla ei ollut ihan yhtä mielikuvituksellisia ideoita mutta epäonnistuneita projekteja kylläkin. Niistä voi esitellä BT-42 panssarivaunun:

Kyseinen tankkihan on tehty venäläisen BT-7-vaunun pohjalle johon on laitettu uusi torni ja 114-millinen brittiläinen tykki. Vaikka tykin kaliiberi oli aikaansa nähden varsin vaikuttava, siitä ei ollut vastusta neuvostopanssareille johtuen lähinnä siitä että saksalaisilta kopioitu ampumatarvike ei tahtonut toimia ollenkaan tässä brittiläisessä tykkimallissa. Näitä tankkeja oli mukana Viipurissa 1944 ja pian sen jälkeen ne vedettiin palveluksesta pois. Tosin kyseinen tankki jatkaa edelleenkin palvelustaan japanilaisessa animessa jossa se on jostain syystä saavuttanut suosiota:

Ja siinähän heitä vähemmän onnistuneita oli muutama. Siirrytään syksyyn. Taas on saatu yksi kesä lusittua. Edessä syksyn jälkeen taas talvi. Jota sattuneesta syystä odotetaankin tänä vuonna pelolla. Kun niitä epäonnistumisia voidaan tehdä aseteknologian lisäksi myös energiapolitiikassa.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLVIII

1. Sähköä

Hyvin monella taholla on puhuttu siitä, kuinka sähkön hinta on noussut pilviin ja ennen kaikkea tulevasta talvesta jolloin suomalaisia uhataan sähkökatkoksilla sekä sitä myötä palelemisella ja hyvin moni suomalainen perhe joutuu tinkimään elintasostaan reippaastikin saadakseen välttämättömän sähkölaskun maksettua. Jo nyt. Hyvin moni torppa kun on sähköllä lämmitetty eikä siitä lämmityksestä voi näillä leveysasteilla oikein tinkiä. Omassa torpassani on öljylämmitys ja sehän on estrogeenihallituksen mielestä Herrasta Perkeleestä. Siitä pitäisi päästä pois vuoteen 2030 mennessä.

Monella taholla on myös todettu että ei Suomea kuitenkaan varsinainen sähköpula uhkaa sillä tuotantoa kyllä on. Olemassaolevaa ja sellaista jota pidetään pois käytöstä vaikka nyt voitaisiin valmistautua siihen peloteltuun talveen. Kauppalehti uutisoi tuoreeltaan että Suomessa on seisokissa seitsemän voimalaa. Näiden voimalaitosten yhteenlaskettu sähköteho on noin 2000 megawattia. Vertailun vuoksi Olkiluoto 3:n nettotuotantoteho on noin 1600 megawattia.

Valitettavasti pääjuttu on maksumuurin takana mutta itse idea selviää siitä. Yksi näistä voimaloista on joka tapauksessa Meri-Porin hiilivoimala. Tehoa sillä on 560 megawattia. Se on tehty reservivoimaksi mutta siellä ei edes valmistauduta toimintaan. Voimalan omistama yhtiö on kertonut että sen käyttöönlaittaminen vaatisi ”mittavan vuosihuollon”.

Tulee mieleen kysymys:

Eikös vuosihuolto ole sellainen, joka tehdään joka tapauksessa vuosittain?

Ja mikäs se voimalan omistava yhtiö olikaan? Joo, se oli Fortum. Minulla tuli mieleen siitäkin joitain asioita ja ehkä kysymyksiäkin. Mutta kun toi minun koulusaksani on niin pahasti ruostunut. Mitenkä muuten se Saksa tulikaan mieleen? Mistä ihmeen syystä?

Yleensä ja erikseen voi todeta että ehkä energiayhtiöt ovat päätyneet samaan johtopäätökseen kuin hallituksemmekin eli suomalaiset ovat niin kilttiä ja nöyrää porukkaa että ne nielevät ihan mitä tahansa. Pannaan ne siis nielemään. Tuleehan siitä osakkaille pirun hyvät osingot.

2. Lisää sähköä eli tyylitajuttomuuden uusi mestari jatkaa

Tämä Suomen Pankin tuore Rahapolitiikka- ja tutkimusosaston vanhempi ekonomisti (40 v) Sanna Kurronen on ollut blogissani esillä kerran ennenkin. Kyseinen nainen kehitti tuoreeltaan meille köyhemmille suomalaisille vippakonstin mahdolliseen sähköpulaan niin kuin hän vain osaa:

Ei voi välttyä ajatukselta että kyseinen Espoossa syntynyt Kurronen on siinä onnellisessa asemassa että hän on säästynyt kosketukselta reaalimaailmaan koko elämänsä. Joka tapauksessa täytyy alkaa vahtia kyseisen Kurrosen twitter-tiliä. Sehän taitaa olla voiman pimeän puolen bloggaajalle Mikael Jungnerin tasoinen aarrearkku.

Mutta muistakaa: Noita sannakurrosia sannakurrosten reaalimaailman hahmotuksella on koko valtakoneisto täynnä. Ja heillä kaikilla on taatusti lämmöt päällä yölläkin.

3. Meinasin. Mutten meinaakaan.

Jouduin vähän niin kuin mainoksen uhriksi. Ostin nimittäin tuoreen Ase & Erä-lehden kun sen kannessa luki että ”Ministeri Antti Kurvinen: Täydellistä lyijykieltoa ei ole tulossa”. Ajattelin että tässähän voi olla tarjolla jotain positiivista. Ainoa konkreettinen seikka mikä jutussa sitten oli, oli se, että Suomi tavoittelee neuvotteluissa tilannetta jossa jossa kokovaippaluoteja saa käyttää jatkossakin. Siis tavoittelee. Alkutekstissä Kurvisen kerrottiin myös sanoneen että totaalista lyijykieltoa  ei ole tulossa hauleihin. Juttu vaan jättää kertomatta sen, että mitä hallitus aikoo sen eteen tehdä.

Muistutetaan, että Euroopan komission päätös lyijyhaulien käytön kieltämisestä kosteikoilla astuu voimaan 15. 2. 2023. Suomen maa-alasta noin 75 prosenttia lasketaan kosteikoksi. Taitaa meikäläinenkin seuraavana syksynä päästä ensimmäistä kertaa elämässään salametsälle.

4. Amitsioonia

Loppuun pieni positiivinen uutinen:

Puolustusvoimat hankkii Leopard 2 -taistelupanssarivaunujen ampumatarvikkeita

Puolustusvoimat hankkii Leopard 2 -taistelupanssarivaunujen pääaseiden ampumatarvikkeita saksalaiselta Rheinmetall Waffe Munition GmbH:lta.

- Hankinta täydentää meillä käytössä olevaa taistelupanssarivaunujen tulivoimaa ja erityisesti kohtaamistaistelukykyä taistelupanssarivaunuja vastaan, toteaa jalkaväen tarkastaja, eversti Juhana Skyttä Maavoimien esikunnasta.

Hankinnan arvonlisäveroton kokonaisarvo on noin 14,1 miljoonaa euroa, ja se rahoitetaan valtion toisesta lisätalousarviosta, joka sisälsi lisärahoitusta nopeasti käynnistettäviin puolustusmateriaalihankintoihin.  

Näitä lisää ja paljon. Tuli vaan mieleen se, että siitä ei ole pitkäkään aika kun meille suomalaisille naureskeltiin pitkin Eurooppaa että miksi ihmeessä te typerykset pidätte sen asevelvollisuuden, niin suuren reservin ja niin suuren kalustomäärän. Kun maailmaanhan syttyi rauha jo aikaa sitten.

Eivät taida nauraa enää.

HÄRSKISTI OHI SUOMALAISISTA

Tiedossahan on että Suomi on menossa kohti kovia aikoja. Mikäli maassa olisi  hallitus, joka koostuu valtiomiehistä niin se hallitus tietysti priorisoisi kaiken toiminnan ja kaikki resurssit suomalaisten hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja vahinkojen lieventämiseen. Nykyinen hallitus on tehnyt kaiken toisinpäin, jatkaen muutaman aikaisemman hallituksen linjaa turbovaihteella. Pala palalta ja askel askeleelta. Sellaista kriisiä ei olekaan että se vaikuttaisi monikultturismihirviön ja kehitysavun ruokkimiseen miljardeilla per vuosi.

Hommaforumin ja Kansalainen-sivuston kautta törmäsin taas uuteen huomioon tämän hirviön ruokkimisesta. Valtioneuvoston kanslia on kehittänyt suunnitelman terveydenhuollon palveluvalikoiman priorisoinnista. Jos terveydenhuollon palveluja täytyy priorisoida niin reaalimaailmassa tietysti katsottaisiin ensin että mihin turhaan verorahoja muualla käytetään, lopetetaan turhuus ja siirretään se suomalaisten terveydenhoitoon. Mutta suunnitelma sanoo toisin. Vilkaiskaapa kuvassa olevan taulukon  (sivu 18) kohtaa ”solidaarisuus”:

Klikkaa kuva isommaksi

Jep. Siellä lukee tosiaankin ”Haavoittuvaisessa asemassa olevat (esimerkiksi lapset, maahanmuuttajat) asetetaan jonossa lääketieteellisesti samassa asemassa olevan ohi”. Ja taulukon alapuolella spekuloidaan vielä pidemmälle:

Asetetaanko haavoittuvaisessa asemassa olevien lievän sairauden hoito muiden väestöryhmien vakavamman sairauden hoidon edelle.

Selvityksen alkusivulla mainitaan seuraavaa:

Suomessa toivotaan kansallisia avoimia ja läpinäkyviä periaatteita priorisoinnin tueksi. Tällä hetkellä kansalaiset ja ammattilaiset eivät hahmota terveyspalvelujen kokonaisuutta ja todellisia kustannuksia. Jotta priorisoinnista tulisi hyväksyttyä, on 1) alettava toteuttaa systemaattista viestintästrategiaa osallistamisen mahdollistamiseksi ja 2) osallistettava eri sidosryhmiä priorisoinnin periaatteiden kehittämiseen. Tämä vaatii myös 3) kansallisten rakenteiden ja prosessien luomista periaatteiden muodostamiseen sekä niiden jalostamiseksi kriteereiksi ja menetelmiksi sekä 4) lainsäädännön kehittämistä.

Mitä muuta tuo kapulakieli tarkoittaa kuin sitä että suunnataan kansalaisille voimakasta propagandaa jotta he hyväksyisivät sen, että he, jotka pitävät tämän maan pystyssä eivät ole tämän maan ykkösprioriteetti vaan toisen luokan kansalaisia? Ja tuontitavara ajaa heistä oikealta ohi?

Tämäkin suunnitelma kertoo osaltaan sen, että valtio ei aio tehdä rahankäyttöongelmalleen mitään. Monikultturismista ja kehitysavusta ei tingitä, joten tingitään sitten tavallisten suomalaisten hyvinvoinnista.

VIHREÄN HIRVIÖN LOPUTON NÄLKÄ

Niin kuin lukija hyvin tietää, ei ilmastohysteriaan pakotettu Suomi sitä hysteriaa tarvitse ja se hysteria on sille vahingollista. Kas kun Suomen biokapasiteetti on huomattavasti suurempi kuin sen ekologinen jalanjälki ja hysteriassa muutenkin unohdetaan että millä leveysasteilla Suomi sijaitsee. Tästä on puhuttu blogissa ennenkin mutta asian voi halutessaan tarkistaa Global Footprint Networkin sivuilta.

Mutta tämähän ei riitä, vaan hysteria jatkuu ja Suomen ilmastopaneeli vaatii hiilinielujen lisäämistä. Perusteena on se toukokuinen Tilastokeskuksen ilmoitus että ”Suomen maankäyttösektori eli pellot, metsät ja muu maankäyttö ei enää sidokaan hiilidioksidipäästöjä vaan on muuttunut päästölähteeksi”. Ja mitä tämä tarkoittaa? No tietenkin lisää rahanmenoa sillä jos EU:n valmiiksi metsäisin maa ei toimi niin kuin ilmastopaneeli vaatii eikä täytä meille asetettuja vaatimuksia niin hinta voi olla sen mukaan jopa kahdeksan miljardia.

Kahdeksan miljardia jostain, jota meidän ei olisi tarvinnut alun perinkään tehdä.

Asiassa kertovassa uutisessa päästään sitten hyvin mielenkiintoiseen kohtaan:

Hiilinielun romahtamisesta voi tulla myös taloudellisia seuraamuksia, jos joudutaan ostamaan korvaava määrä nieluyksiköitä muilta EU-mailta tai vähentämään päästöjä suunniteltua enemmän taakanjakosektorilla, esimerkiksi liikenteessä ja asumisessa.

Kysymys: Kas kun Suomi on jo EU:n metsäisin maa ja sen biokapasiteetti on EU:n suurin, niin mistähän Suomi niitä ”nieluyksiköitä” sitten oikein ostaa? Kun EU:ssa biokapasiteetti on Suomea, Ruotsia, Viroa ja Latviaa lukuunottamatta punaisella? Se, miten pakkosyötetty ilmastohysteria vaikuttaa liikenteeseen ja asumiseen lienee jo ennestään selvää.

Suomalaisia rangaistaan jostain, mitä he eivät ole tehneet. Vaikuttaa siltä että Suomi tosiaankin on jonkinlainen testirata jossa katsotaan, että kuinka paljon ihmisiä oikein voidaankaan kyykyttää. Eikä vihreän hirviön nälkä lopu. Kas kun se ei nälällään vaikuta maailman ilmastoon mitenkään vaan se ruokkii ainoastaan itseään.

KÄPPÄUKOT JA VALEHDELTU ISLAM

Elettiin näitä poloisia päiviä Örnätjärven Erämiesten metsästysmajalla jonka rantasaunasta nousi ilmoille suuret määrät häpeämättömiä pienhiukkasia. Ympäristörikoksesta olivat tietysti vastuussa setärumat käppäukot Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka tulivat saunatauolta kuistille jäähdyttelemään. Miehet olivat aikaisemmin käyneet vaihtamassa metsästysmajan maakylmyysimureihin uudet sammutustulpat ja tuumivat että voihan sitä illan viettää tässäkin. Kun tuli sitä evästäkin otettua mukaan. Etiäinenkö lie ollut?

Lötjönen aukaisi Tsuhnan Koston ja viritteli samalla mukavaa sakuskaa eli ruisleipää jonka päällä oli aitoa Uuden Hyisianan hyimariinia sekä aleikum-salamia. Saatuaan leivän valmiiksi hän totesi:

- Joo, kyllähän se on niin että hyi on aina hyitä ja korvikkeet vaan korvikkeita.Mutta tässä natustellessa on pyörinyt vähän mielessä se, mitä se siellä MC Tsuhnan puolella hiljattain pulisitte.

Ykä viritteli omat juomansa ja sakuskansa ja vastasi:

- Jaa meinaat sitä Salman Rushdien puukotusta?

- No sitäpä just. Ja varsinkin sitä, kun suomalainen valtamedia taas kertaalleen ihmetteli että mikä mahtoi olla teon motiivi. Teon. Eli islamilainen yrittää tappaa jätkän jolle islamilainen johtaja on langettanut fatwan islamilaisten kuujumalan pilkasta. Mikähän kumma voisi olla motiivi? Medialla sormi on islamin kanssa tosiaan niin syvällä suussa että se tekee jo aataminomenan niskaan.

- Häh-hää, joo, tuohan toistuu joka kerta kun islamilaiset teurastavat vääräuskoisia. Erityisesti voi mainita niitten autoissa olevat huonot jarrut koska jos islamilainen tappaa ihmisiä autolla niin otsikko on että ”auto ajoi väkijoukkoon” eikä suinkaan että ”islamilainen murhasi ihmisiä autolla”. Ja lähes aina uutisoidaan että kysymyksessä oli mielenterveyden ongelmista kärsivä ihminen. Niin no, kyllähän islamille sinänsä saattaisi antaa mielenterveysluokituksen. Eihän se ole edes uskonto vaan sadistinen ihmisten alistamisjärjestelmä.

Lötjönen oli natustellut leipänsä, sytytti voimasavuke Bostonin ja tuumasi:

- Kas tosihan on että suomalainen suvaitsevais-tiedostavasto ja valtamedia etunenässä ovat pitäneet jo vuosikymmeniä yllä kuvaa islamista joka ei eroa jostain pohjoismaisesta lällydemariudesta mitenkään. Vaikka se onkin ollut täyttä paskapuhetta ja väitän, että jopa ne sen tietävät.

Ykä sytytti oman voimasavukkeensa, puhalsi myrkkypilven ja sanoi sitten.

- Totta kai ne tietävät. Mutta kun juuri sama porukka on saarnannut viimeiset kolmekymmentä vuotta että Suomeen pitää saada kehitysmaalaisia koska Suomeen pitää saada kehitysmaalaisia. Ja kas kun ne saadut aivan liian suuret määrät ovat juuri niitä islamilaisia niin eihän sitä uskalleta tunnustaa, että mitä tulikaan hankittua. Ihminen on inhimillinen ja on perin vaikeaa tunnustaa, että on ollut koko ikäni nenästä vedettävä idiootti. Siksi Suomessa täytyy islamista valehdella vastuullisesti. Ja väittää, että tuo porukka on koko ajan ollut välttämätön voimavara eikä eroa meistä suomalaisista millään muotoa.

- Joo. Ne on muuten mielenkiintoisia ne rauhanomaiset islamilaiset. Kas sen fatwan antoi Ajatollah Khomeini ja kun se häiskä kuoli vuonna 1989 niin hautajaiset olivat täysi kaaos jossa arkku putosi, ruumis tipahti maahan ja rauhanomaiset islamilaiset repivät ruumiista käärinliinan palasia muistoksi. Kahdeksan siinä taisi kuolla siinä hulinassa. Noitten islamilaisten kansssa on hankalaa erottaa että onko kyseessä juhla, surujuhla vaiko väkivaltainen mellakka.

- Näin on. Ja siksi täällä Suomessa ei kiinnitetä huomiota tuollaisiin yksityiskohtiin vaan pidetään kiinni ihan omista saduista. Sillä tärkeintähän on suojella suvaitsevais-tiedostavan ihmisen egoa ja asemaa.

- Jep. Toiset ne omaa turvallisuuttaan varjelee totuuden rajoja siirtämällä. Me taas niitä rosvoja ollaan kun totuudessa pysytään. Eiköhän lähetä löyläyttelätiön?

- Allahupa vuan hyviinniin, akpaar.

Käppäukot siirtyivät takaisin saunaan josta alkoi kuulua löylyn suhina ja jo kovasti vanhojen miesten rauhallinen sekä hyväntuulinen juttelu. Oli ollut kauan lämmintä, hellettäkin, mutta puut alkoivat pudotella lehtiään. Niitä kellui Örnätlammen pinnalla varsin paljon. Kai luonto osasi valmistautua syksyyn. Ehkä se tiesi asiat paremmin. Olihan se ollut tässä maailmassa paljon kauemmin kuin ihminen. Mutta mikäs täällä ihimisenkin oli olla. Täällä Pinnanmaalla. Yhdessä viimeisistä turvapaikoista. Jossa hipit ei hillu eikä anarkistit askartele.

VALKOPESU, VALTA JA VASTUU

Niin kuin arvata saattoikin on valtamedia pikkuhiljaa aloittelemassa Sanna Marinin valkopesua samalla kun se epäilemättä etsii jotain sopivaa persuskandaalia joilla saa lööpit tukkoon. Yhtenä esimerkkinä on tämä Iltalehden toimittelijan juttu. Toimittelija on luonnollisesti nuori nainen ja hän kertoo että tarinan roisto oli se, joka vuoti videot nettiin.

Toimittelija unohtaa tarkoituksella sen, että kyseinen S. Marin ei ollut vapaalla dokatessaan kaikennäköisten turhiksien seurassa. Me alemman palkkaluokan ihmiset olemme varsin hyvin perillä siitä, mitä tarkoittaa päivystysvastuu. Se tarkoittaa sitä, että ollaan ajo- ja työkunnossa. Mutta S. Marinia tämä ei koske, sillä hän on vihervasemmiston ja feministien toiveiden täyttymys. Vahingossa saatu jackpot. Eli pääministerinä oleva nuori, vihervasemmistolainen ja feministinen nainen. Jos samassa tilanteessa olisi ollut mies, niin ura olisi ollut hyvin nopeasti ohi.

Toimittelija muistaa myös mainostaa, että kyseinen S. Marin on tehnyt hyvää työtä:

Kaikesta päätellen myös työt on saatu tehtyä, joten kansalla ei pitäisi olla sanomista siihen, kuinka ministeri nollaa. Marin on tehnyt historiallisia päätöksiä koko pääministerikautensa ajan.

Pitää paikkansa. Historiallisia päätöksiä. Ja siihen käppäukollakin on kyllä oma sanomisensa. Marinin hallitus on rapauttamassa suomalaisten turvallisuutta ja kansantaloutta monikulttuurikiimassaan. Ja sen rapauttamisen se varmistaa täysin tarpeettomalla ilmastohysteriallaan joka on hyvää vauhtia viemässä Suomea pankrottiin ja tuhoamassa ihmisten elinolosuhteita.

Mutta ei sillä ole väliä. S. Marin oli täydellinen pääministeri jo virkaan astuessaan. Sillä hän on nuori, nainen, vihervasemmistolainen ja feministi. Valtamedialle tämä on saavutus ja ansio itsessään. Meillä muilla onkin sitten vähän heikompaa. Ja me tajuamme, että ei Marinin ryyppääminen ole se suurin turvallisuusriski. Marinin hallitus itsessään on se turvallisuusriski.

TÄYDELLISEN KESÄN RESEPTI

Kun kirjoittelin tässä hiljattain siitä kun pikkumöllit Ykä ja Kartsa ostivat tyhjillä kaljapulloilla hillomunkit mieheen niin siinähän tuli todettua kuinka vähästä sitä silloin olikaan tyytyväinen. Rupesin siinä sitten itsekseni miettimään asiaa laajemmin ja tuumin että minkälaisista rakennuspalikoista koostui silloin – tässä tapauksessa vuonna 1974 – se täydellinen pikkusen pojan kesä. Mikä olikaan sen resepti? No, ensimmäisenähän tietysti tarvittiin se kesä. Joka alkoi siitä kun suvivirsi soi ja alkoi kahden ja puolen kuukauden totaalinen vapaus:

Sinänsä ennen kuin alkaa hehkuttaa pikkusen pojan kesän rakennuspalikoita niin tulee muistaa, että niistä tärkein oli tietysti koti ja vanhemmat. Ilman heidän tukea ja turvaa ei pikkusen pojan kesän rakennuspalikoita olisi voinut edes yrittää kerätä. Koti oli silloin Oy Firma Ab:n rivariasunto ja vanhemmat takasivat turvan lisäksi säännöllisen muonituksen. Hyvin yleinen sapuska oli peruna ja erilaiset kastikkeet sekä ruisleipä ja kyllä niitä vallan söi hyvällä ruokahalulla. Kulinarismipäiviä olivat sitten ne, kun tarjolla oli pikku-Ykän herkkua makaroonilaatikkoa:

Ja kyseessähän oli siis kesä. Mopokesä auringonpaisteinen mutta siitähän Sleepy Sleepers lauloi vasta vuonna 1979 eikä pikku-Ykällä ollut mopoa muutenkaan mutta tarvittava liikkumisväline eli pitkäsatulainen polkupyörä oli. Ei meillä niitä muistaakseni vielä silloin miksikään fillareiksi kutsuttu:

Kyseisessä kuvassa on kieltämättä hieman lapinlisää sillä hyvin harvalla möllillä noin hienoa peliä oli. Mutta sen ajan pyöristä on aika vähän kuvia netissä. Ja tuon vasemmanpuoleisen kaverin tukkamalli on yksi yhteen vuotta 1974. Polkupyörän kanssa ei tarvittu kypärää, vaan sellainen pitkälippainen lippalakki jonka lippa oli käännetty taaksepäin. Samoin housujen perstaskusssa oli sellainen muovinen kampa joka näkyi vähän taskun yläreunasta. Jaa miksi? No kun isommillakin pojilla oli. Se oli muotia vissiin. Tosin aivan turhaa sillä eihän me kuontaloamme korjailtu ollenkaan. Se vähä, mitä tehtiin meni ihan hyvin viispiikkisellä.

Pyörällä pääsi mihin halusi mutta pikkumölli tarvitsi kesänsä rakennuspalikoiksi tietysti valuuttaa. No senhän takasivat vanhemmat mutta se valuutta oli kylläkin sitä kolikkomallista. Setelirahaa oli hallussa hyvin harvoin.

Taloustietoiset möllit tietysti sijoittivat valuutan mahdollisimman kustannustietoisesti ja kaikkein kustannustehokkain sijoitus oli merirosvo- ja hedelmärahat:

Oikeastaan kyseessähän oli vain valuutanvaihto eli markat tai pennikolikot vaihdettiin piratokseihin. Taloustietoiset möllit harrastivat myös yhteistä, kommandiittiyhtiöluontoista sijoitustoimintaa ja sen kohteena oli pyrotekniikka jota möi paikallinen osto- ja myyntiliike vuodenajasta riippumatta. Myynnissä oli siis papatteja, kinureita ja tykäreitä.

Ja ne sen ajan tykärithän olivat oikeasti ihan kovia jytkyjä

Näitä touhuja harrastettiin kavereitten kanssa ja siihen kuului yksi olennainen täydellisen pikkupojan kesän elementti eli vapaus. Meillä oli ruoka-ajat ja kotiintuloajat ja niistä tuli pitää kiinni. Muuten me saatiin mennä ja sählätä ilman mitään valvomista.

Mutta täydellistä kesää vietettiin myös tietysti kotona ja siihenkin tarvittiin elementtejä. Yksi hyvin tärkeä oli studio. Ja studionahan toimi Philipsin kasettimankka:

Stereo? Mikä on stereo?

Muistelisin että ne ostetuimmat tyhjät kasetit olivat silloin merkkiä Ampex ja Basf. Ja studion äänityssessio tapahtui aina lauantaisin kun Yleisradion rinnakkaisohjelmasta tuli nuorten sävellahja. Tietenkin kekkoslovakialainen nuori harrasti myös kirjallisuutta:

Tällaisen korkeakirjallisuuden lukemisessa auttoi pikkumöllien keskinäinen ja hyvin toimiva lend-lease-järjestelmä eli yhden möllin ei tietenkään tarvinnut hankkia itselleen kaikkia mahdollisia sarjakuvalehtiä. Kalliimpia sarjakuva-albumeita esim. Asterixia ja Lucky Lukea sekä kovakantisempaa tavaraa hankittiin sitten sen ajan internetistä eli kirjastosta jossa pikku-Ykäkin oli tuttu vieras.

Luonnollisesti täydelliseen pikkupojan kesään – niin kuin sinänsä talveenkin – kuului pienoismallien kokoaminen:

Erityisesti Airfix ja Revell tarjosivat mahdollisuuden tähän harrastukseen ja pienoismallit olivat ainakin silloin vielä kohtuullisen hintaisia. Jopa pikkupojan kukkarolle. Mitenkä lienee nykyisin?

Yksi niistä tärkeimmistä palikoista täydelliseen pikkusen pojan kesään olivat tietysti kaverit. Ja omalla asuinalueella heidän myötään loisti poissaolollaan myös paha elementti eli pelko. Alue oli siitä hyvä että siellä ei kiusattu ketään eikä rääkätty ketään. Kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään. Kun se pikkusen pojan kesä 1974 loppui niin pikku-Ykäkin oppi että se ei ollut pysyvä olotila, maailma olikin paska paikka ja ihminen toisilleen koko perkele. Mutta kesällä 1974 sitä ei vielä tajunnut.

Se, mikä siihen aikaan kuului oli myös luottamus. Siitä kirjoitin jo aikaa sitten:

Kiikkupalloa pelailtiin. Sitten siihen ilmestyi kaksi ikivanhaa heppua. Tai no, iän myötä ikivanhan käsitys alkaa kummasti venymään, todennäköisesti ne olivat saman ikäisiä kuin minä nyt, mutta silloin nyrkillätapettavana kaikki, millä kasvoi parta sijoittui ajallisesti jonnekin kelan ja kuopan puoleenväliin.

Me oltiin tietysti siinä vähän varpaillamme, kun ajateltiin, että meidän epäiltiin tehneen joitain kolttosia. Ja kun jätkälössin koostumuksen ottaa huomioon, niin epäilyksille kiistatta saattoi olla perusteitakin. Mutta ne vaan totesivat, että nyt pannaan pojat jalkapallon korttelisarja pystyyn. Kertokaa kavereillenne ja tulkaa Senjasen kentälle huomenna siihenjasiihen aikaan. Joka heppu tuumasi pikkupojan innolla että joo, eikä siihen muuta tarvittu. Muutama samanlainen heppu oli kiertänyt muita jätkälössejä muissa kaupunginosissa ja eihän siinä mennyt kuin muutama päivä, kun täysi sarja oli pystyssä. Oy Firma Ab oli antanut vielä pelipaitojakin. Minäkin sitä sarjaa muutaman kesän touhusin, vaikken mikään Beckenbauer ollutkaan. Lähinnä Pele kahdella ällällä. Mutta mukavaa se oli yhtä kaikki.

Mietin, mahtaisiko tuollainen onnistua nykyisin? Ainakaan ihan noin ex tempore. Pitäisköhän siihen olla jotkut luvat? Pitäisikö sarjan vetäjien ehkä toimittaa rikosrekisteriote jonnekin? Pitäisikö heillä olla ehkä joku tutkinto ja kirjallinen lupa? Antaisivatko äiteet poikien mennä vahtimatta? En osaa sanoa. Vanhemmat Perskeleet totesivat vaan, kun korttelisarjan alusta kerroin, että no sehän on hyvä, pysyy nulikat pois töllöntöitä tekemästä.

Näinköhän tuollainen onnistuisi enää nykyisin?

Sellainen oli se täydellinen pikkusen pojan kesä. Siitä on aikaa 48 vuotta. Eikä silloin pissishallituksemme ollut vielä syntynytkään. Ehkä se teki sen vielä täydellisemmäksi.

HUMANITAARINEN HÖLMÖN TÖLVÄYS

Lyhyesti ja vielä samana päivänä:

Niin nykyinen hallituksemme kuin hyvin monet sitä edeltäneet hallitukset ovat käyneet eräänlaista kilpailua siitä, että kuka keksii parhaan mahdollisen sisäänheittotuotteen Suomeen pyrkiville kehitysmaalaisille. Tämä nykyinen estrogeenihallituksemme päättää nokittaa ja on kehittämässä ns. humanitaarisen viisumin.

Humanitaarisen viisumin ideahan on siinä, että sillä esmes jonkun Paskastanian tyyppi voi hakea pääsyä Suomeen turvapaikan hakemista varten.

Toistan: turvapaikan hakemista varten.

Kun ottaa huomioon sen, että tänne pyrkivät kehitysmaalaiset eivät hae turvapaikkaa, vaan pääsyä pysyvälle suomalaisten kustantamalle elatusautomaatille niin voi onnitella nykyistä hallitusta siitä, että mahtava sisäänheittotuote on tulossa ja se taatusti toimii.

Kas kun hallituskin tietää, että kun kehitysmaalainen on saanut saappaansa Suomen kamaralle ja sanoo asylum, niin ei häntä täältä poisteta. Moneskos valituskierros turvapaikkahylsystä on se ennätys tähän mennessä? Yhdestoista?

Kysymys hallitukselle: Eikö meillä ole pysyväiseläkkeelle otettuja kehitysmaalaisia jo tarpeeksi? Mikä on tarpeeksi? Onko piikillä mitään rajaa?

Toinen kysymys: Kyseiset kehitysmaalaiset tuovat mukanaan aina vain enemmän väkivalta- ja seksuaalirikollisuutta. Eikö hallitusta kiinnosta suomalaisten turvallisuus?

Ja se kehitysmaalainen joka tulee Suomeen humanitaarisella viisumilla miettii varmaan mielessään paria kysymystä:

1. Ovatko nuo suomalaiset noin sinisilmäisiä hölmöjä jo syntyessään vai koulutetaanko ne siihen?

2. Kuinka noin typerät kansakunnat ovat voineet rakentaa niin hyvinvoivat yhteiskunnat?

LUOVAN VEROTUKSEN TYÖRYHMÄ

Helsinki, lähitulevaisuudessa…

Verohallintoon kuuluvan Tietoisen Ruuvinkiristämisosaston perustama erikoistyöryhmä kokoontui. Sillä oli ollut kuukausi aikaa suunnitella hallituksen vaatimia uusia, luovia verotusmenetelmiä haja-asutusalueitten ihmisiä kohtaan. Ne perkeleet kun vieläkään eivät suostuneet muuttamaan sieltä vapaaehtoisesti ja maalla asuminen oli muutenkin rikos uudelleenmääriteltyä ilmastoihmisyyttä kohtaan. Työryhmän puheenjohtaja Brutalia Töykiäinen aloitti kokouksen:

- No niin, niin kuin muistatte, toimintamme perustuu kahteen pääperiaatteeseen. Ensimmäinen on se, että haja-asutusalueitten ja, no, yleensäkin kaupunkikeskuksien ulkopuolella asuvien ihmisten elämä tulee tehdä taloudellisesti niin hankalaksi että ne ne lopultakin suostuvat muuttamaan kaupunkeihin ekologisesti kestävämpiin asumismuotoihin. Ja toinen on se, että valtio ja sitä johtava Järjestelmäpuolue toteuttaa välttämätöntä ja väistämätöntä utopiaa ja se tarvitsee siihen rahaa niin paljon kuin mahdollista. Ja kun ne mäntit kerran haluavat asua maalla niin maksakoot siitä sitten ankarimman jälkeen.

- Olen hyvin tietoinen siitä että kaupunkien ulkopuolisia ihmisiä on rangaistu erilaisilla polttoaine-, kiinteistö- jne. veroilla mutta se ei riitä, joten nyt tarvitaan lisää mielikuvitusta. Erityisesti haja-asutusalueitten ihmisten oman luontaistalouden aiheuttaman veronkierron rankaisemiseksi ja tilanteen tasapainottamiseksi. Kaupungissa asuvilla ihmisillä ei ole näitä mahdollisuuksia  joten nykyinen tilanne on heihin nähden epätasapainoinen ja moraalisesti väärä. Teillä on nyt ollut aikaa keksiä lisää. Antakaapas kuulua. Aloita sinä, Nilkkiö:

- Niin tässä sovelletussa verotuksessahan on nyt toistaiseksi unohdettu se puunpolttaminen aivan kokonaan. Ensinnäkin on tietysti perustettava puuhiukkasten haittavero. Sanoisin, että se riippuu talon koosta mutta vaihtelee tuhannen – kahdentuhannen euron kieppeillä per vuosi. Lisäksi puunpoltto sisältää selkeää veronkiertoa. On selvää, että hyvin moni puuta käyttävä ihminen on hankkinut puita itse. Vaikka hakkuitten jälkeisistä ropsista ja latvuksista. Sehän on sysipimeää taloutta se. Tämän polttopuun arvo on selvitettävä ja siitä on verotettava vähintäänkin sekahalon heittomottihinnan arvonlisävero.

Brutalia nosti peukun pystyyn ja totesi:

- Tuo on loistava idea. Siinäkin mielessä että asian selvittäminen vaatii satojen virkamiesten työn. Heitä on ehdottomasti palkattava. On selvitettävä että kuinka suuri osa liiterissä olevasta puusta on kuitilla ostettua puuta josta on maksettu arvonlisävero ja kuinka paljon on muulla tavoin hankittua veronkiertopuuta. Jos ei ole esittää mitään kuittia niin se on sitten veronkiertohalkoa joka klapi.

Työryhmän jäsen Nilkkiäinen totesi tähän:

- Ja onhan myös muistettava tähän veronkiertopuuhun ja sen keräämiseen sekä käsittelyyn liittyvä henkilökohtaisen työn arvo. Työ on verotettavaa tuloa. Palkattavien puuverotarkastajien tulee arvioida kuinka paljon työtä on tehty mottimäärän saamiseksi ja siitä työstä tulee verottaa. Varmaankin kyseisen henkilön tuloveroprosentin mukaan. Tähänkin tarvitaan ehdottomasti viranomaisia tekemään arviointia.

Brutalia nyökkäsi hyväksyvästi ja sanoi sitten:

- Näillä spekseillä me saadaan halkoanarkia kyllä kuriin. Mutta entäs muu luontaistuoteanarkia? Kerropa Nilkeström sinä. Sinä olet asiaa selvittänyt:

- Tämä aluehan on varsin laaja. Se sisältää kaikenlaiset omalla tontilla olevat kasvimaat, marjapensaat ja sitten tietenkin metsistä poimitut marjat ja sienet. Niistä ei tähän mennessä ole maksettu minkäänlaista veroa. Ei niin minkäänlaista. Esitän, että laitetaan pystyyn akateemisista ammattilaisista koostuva arviointitoimisto joka arvioi sen, kuinka paljon nämä juntit kiertävät veroja luontaistaloudellaan.

Koko työryhmä hymisi hyväksyvästi ja totesi että kyllä kyseisen valvomattoman ja verottamattoman anarkian on aika loppua. Nilkeström jatkoi:

- Ja sitten ovat nämä metsästäjät. Niin hirven-, kauriin- kuin pienriistankin metsästäjät. Hirvenlihan sisäfile maksaa kymmeniä euroja kilo. Jopa seitsemänkymmentä. Ja jauhelihakin on jossain kympissä. Pienriista voi olla vieläkin kalliimpaa. Kyllä niistä pitää alv ottaa ilman muuta vaikka se tulisikin vain omaan käyttöön. Hirvenlihaa voidaan hieman valvoa myönnettyjen lupien perusteella mutta muun riistan verotusarviointiin tarvitaan palkattua henkilökuntaa.

Brutalia nyökkäsi jälleen hyväksyvästi. Työryhmän jäsen Järkiäinen viittasi:

- No, mitäs Järkiäisellä?

- Niin tota… minä kun tässä mietin ja olen yrittänyt laskeskella tästä kaikesta saatua hyötyä ja palkatun virkamieskunnan aikaansaamia kustannuksia niin taitaa olla niin että nämä suunnitelmat menee loppulaskussa persneton puolelle.

Brutalia oli hetken aikaa hiljaa, painoi sitten sisäpuhelimen nappia ja sanoi siihen:

- Vartijat. Saattakaapa Järkiäinen ulos rakennuksesta ja ottakaa häneltä avaimet ja henkilökortit. No niin, Järkiäinen. Työsuhteesi päättyy tähän hetkeen ja loput tavarasi postitetaan sinulle. Me emme kaipaa tänne ihmisiä jotka eivät ymmärrä kansantalouden perusteita. Etkö tajua, että nuo palkattavat virkahenkilöt maksavat työstään veroa, joka kartuttaa meidän yhteistä kassaa? Ja mitä paremmin palkattuja ne ovat, sen enemmän he maksavat veroja. On käsittämätöntä että noin yksinkertaista asiaa ei ymmärrä.

Vartijat veivät pitkäaikaistyöttömän uraansa aloittelevan Järkiäisen pois ja Brutalia jatkoi:

- No niin, tässä on käyty läpi jo varsin paljon asioita ja saatu hyviä tuloksia. Mutta kerropas sinä Nilkkilä puolestasi mitä siihen yksityisautoiluongelmaan on keksitty. Sehän tuhoaa ilmastoa kuin huumori oikeaoppista ajattelua:

- No sehän on yksinkertaista. Laitetaan ajokortti määräaikaiseksi ja pannaan ihmiset viiden vuoden välein uuteen koulutukseen ja ajokokeeseen. Aivan sama homma kuin näissä kaikissa pakollisissa työturvallisuuskorteissa. Tähän voidaan myöntää poikkeuksia ihmisille jotka ovat yhteiskunnan kannalta välttämättömissä tehtävissä. Ja sen välttämättömyydenhän määrittelee interperspiraationaalinen hallinto.

- Mutta tuohan on loistava idea. Mitähän se uudelleenkoulutus maksaisi?

- Kyllä se tuossa kuuden – seitsemänsadan euron kieppeillä saadaan olemaan. Per kerta. Kun poliittista tahtoa löytyy. Ja sitähän löytyy. Se on uusiutuva ja loputon luonnonvara.

- Eiköhän sillä saada se autointo vähän pienemmälle. Mitenkäs se pullonpalautushomma?

- Pullonpalautusautomaatteja ollaan jo uudistamassa eli ne eivät toimi, ellei palauttaja laita pankkikorttiaan siihen. Silloin automaatti verottaa välittömästi palautetuista tölkeistä arvonlisäveron hinnan.

- Oikein. Jos palautetuista tölkeistä ei maksa veroa niin sehän on verrattavissa myymälävarkauteen. Mutta sitten siihen tontti- ja asuntokysymykseen. Sehän on suuri askel. Kerropa Nilventäinen mikä sen tilanne on:

- Oikeastaan varsin selkeä ja yksinkertainen. Eli haja-asutusalueelle ja taajamien omakotitaloalueille tulee hiilinielun estovero. Jokainen manttaali ja sillä sijaitseva talohan on este metsittymiselle ja sitä myötä hiilinielulle. Niin että perusteet asialle kyllä ovat kunnossa. Nyt hiotaan vielä hinnoittelua.

Brutalia Töykiäinen nyökkäsi hyväksyvästi ja sanoi:

- No niin. Tämä on hyvä alku. Mutta vasta alku. Esimerkikiksi sen väärän asenteen verotuksen suunnitteluhan on vielä kesken. Siihen täytyy hioa oikeat sanamuodot joilla perustellaan että interperspirationalistisen feminismin vastainen ajattelu pahentaa ilmastonmuutosta. No niin, jatketaan työtämme. Ja muistakaa meidän mottomme. No niin, kaikki yhteen ääneen:

- RUUVIT KIREELLE! SILLÄ TIPPA SE ON PISARAKIN!

EPÄILYKSEN PIRU JA PAKOTETTU SANNANPALVOJA

Niin… piru vie… ja viehän se… mitenkä tässä näin pääsi käymään… hjuu… huorata voi housut jalassakin… mutta ei mulla ollut kyllä aikomusta huorata koko aikuisikääni…

Näin tuumaili läppärinsä ääressä istuva hieman vajaa kuusikymppinen mies. Kyseinen mies oli kokenut toimittaja joka oli tehnyt lähes koko uransa valtamediaan kuuluvassa Iltaryönä-lehdessä. Mies oli pettynyt itseensä ja uraansa. Hyvin pettynyt. Suorastaan ääripettynyt. Olihan hänellä siihen syytäkin. Hän oli itse asiassa hyvä toimittaja. Tai olisi ollut. Jos hänen oltaisiin annettu olla sitä. Hän vain oli väärä mies väärässä paikassa, väärällä alalla ja erittäin väärään aikaan. Hän oli kuin puuseppä jonka käskettiin tehdä puutöitä paljain käsin ilman mitään työkaluja ja väittää tuotetta priimaksi.

Mistä se piru vie alkoi… se alamäki… joo, se oli kai silloin kun sen Hesarin NYT-liitteen niin sanotut toimittajat keksivät 1990-luvulla sen hienon ideansa… että kysytään haastateltavilta että asteikolla 1-10 kuinka karvainen perse sulla on… siitä se alkoi… ja nythän tää on enää pelkkää perskarvojen laskemista… vaikka oikeita uutisiakin olisi… nää viimeiset vuoden ovat olleet kaikkein kauheimpia… vitsin ja painajaisen yhdistelmää… feminismin hirmuvaltaa… kun siitä helvetin sannanpalvonnasta on tullut toimittajille pakollinen uskonto… mutta toimittajankin pääelinkeino on syöminen… ja kun tuli hankittua vielä vaimo, mukulat ja asuntolaina… ja…

Jaahah. Vanha tuttava tuli taas. Oikeastaan toimittajalla oli ollut sitä ikävä. Jotenkin kuvaavaa että ainoastaan tuon rikinhajuisen pikkuperkeleen kanssa saattoi jutella rehellisesti. Toimituksessa taas ei uskaltanut puhua kenellekään mitään. Muuta kuin ennalta opeteltua epistolaa. Muuten oli hyvin äkkiä julkisen, yleisen ja yhtäläisen sisartuomioistuimen lahdattavana.

Epäilyksen Piru ryömi läppärin sisältä pöydälle niin kuin se mustatukkainen tyttö telkkarista siinä Ring-leffassa. Sitten se istahti, löi pöytään pullon ja sanoi:

- Käypäs toimittaja lasit. Minä kävin matkan varrella Pinnanmaalla ja toin tullessani puolikkaan pullon Äkkölämäkölän Bönjakkia. Tehdäänpä kunnon mukit.

Toimittaja tuumasi että jos tässä on jo myynyt sielunsa maanpäälliselle perkeleelle niin kyllä kai varsinaiselta ammattilaiselta voi ryypyn ottaa. Hän kävi lasit. Epäilyksen Piru kaatoi tuhdit annokset, nosti lasiaan ja sanoi:

- No, eiköhän oteta totuudelle?

- Totuudelle? Niin no, edesmenneitten muistoksihan on otettu ryyppyjä maailman sivu. Meillä valtamediassa kun totuus hukutettiin ja meille jäi vain pravda.

- Niin… sinä toimittajana varmasti haluaisit tehdä kunnon juttuja… vaikka siitä, kuinka tämä estrogeenihallitus on ajamassa Suomea täydelliseen pankrottiin täysin tarpeettoman ilmastokiiman nimissä ja pitää kyseistä niin sanottua kehitystä inhimillisen viisauden absoluuttisena huippuna?

- No epäilemättä haluaisin. Koska sehän on täysin mieletöntä.

- Vaan mitäs sinä olet siitä hallituksesta lehteesi väsännyt… katotaas… KLIK:

Epäilyksen Piru katsoi toimittajaa alta kulmien niin kuin vain hän sen osasi ja kysyi samalla äänellä kuin Hietanen Tuntemattomassa Rahikaiselta ”ja Lehto oli kuallu vai?”:

- Olisko niin että puheet ja teot kulkevat pikkusen kaukana toisistaan?

Toimittaja katseli jalkoihinsa ilmeellä ”olis ny lapio niin kaivaisin syvän montun ja katoaisin”. Epäilyksen Piru jatkoi:

- Ja onhan niin että sinä olet myös keskenäsi mutissut mihin hallituksen monikultturismi-ideologia tulee johtamaan. Vihaisin sanankääntein. Rumia sanoja säästelemättä. Nythän sulla olisi mahdollisuus lehdessäsi sanoa siitä jotakin, vaan katsotaanpas, mitä sinä olit tekemässä ennen kuin minä tulin käymään, hetkonen, KLIK:

- Niinnotta miten meni niin kuin omasta mielestä?

Toimittaja kaatoi hieman lisää bönjakkia, otti moukun, ähkäisi ja sanoi sitten äänellä jossa oli hieman vihaa ja hyvin paljon alistumista:

- Niin no, helvetinkö minä sille voin? Oikeastaan kun katsot tuota vasemmanpuoleista bimboa niin siinä sulle on valtamedia ja erityisesti iltapäivälehdet ruumiillistuneena. Ne leikkivät vieläkin olevansa uutisjulkaisuja mutta ovat tosiasiassa pelkkiä puolipornahtavia naistenlehtiä ja tuo, mitä noissa kuvissa on on niille tärkeintä. Ja se kaikkialle läpitunkeva feminismi on taas saanut aikaiseksi sen että tuo oikeanpuoleinen bimbo puolestaan on valtamedialle kuin Mohammed islamilaisille. Täydellinen ja erehtymätön ihmisyksilö joka on kaiken arvostelun yläpuolella. Vain siksi että hän on nuori, vihervasemmistolainen nainen. Siinä on se ansio ja sepä riittääkin. Tähän on tultu. Noihin lööppeihin voi tiivistää sen, mitä minäkin olen ollut kauan aikaa pakotettu tekemään. Niin kauan etten oikein muistakaan aikaa jolloin toimittaja oli toimittaja eikä uuspyhien tekstien esirääkyjä.

Epäilyksen Piru katsoi nyt toimittajaa inhimillisemmin kuin yksikään feministi pystyisi koskaan katsomaan. Hän näki edessään miehen, joka teki aikanaan väärän valinnan mutta ei vielä valintaa tehdessään tiennyt mitä aikanaan tuleman piti. Mutta jonka valinnan vuoksi hän oli nyt feministipissiksien käskyläinen ja juoksupoika. Se kysäisi:

- Mutta olisihan sinulla nykyisin mahdollisuus toimia toisin? Asunto on maksettu. Lapsesi ovat maailmalla. Ja on muitakin kanavia kuin valtamedia.

- En minä enää jaksa. Enkä uskalla. Kas kun tällaisissa asioissa Suomessa pitää valtaa ainoastaan rääkyvä ja wokeltava feministilauma. En minä kerta kaikkiaan kestäisi sitä myllytystä. Tiedän, olen mielestäsi pelkuri. Joten nyt sinä annat minulle tietysti jonkun vittumaisen lahjan josta ei pääse millään eroon.

- Jaa lahjan… joo, annanhan minä… joskaan en kovin vittumaista jos käytät sitä harkiten. Tuossa on sulle vielä toinen pullo Äkkölämäkölän Bönjakkia. Ota siitä tuikku murheeseen. Sinä nimittäin saat aivan tarpeeksi suuren rangaistuksen joka kerta kun katsot peiliin ja tiedät, mitä katsot. No,. täytyy lähteä jatkamaan kierrosta. Kiusaamaan ihmisiä jotka peiliin katsoessaan näkevät vain täydellisen ihmisen. Nuoren Älykkään Naisen. Som´helvetillinen moro.

Epäilyksen Piru katosi rikkipilveen ja mietti itsekseen että elämme kummallisia aikoja. Kun Oy Helvetti Ab:n työntekijä on inhimillisempi ihmisiä kohtaan kuin nämä estrogeenivaltansa humalluttamat naiset.

Epäilyksen Piru omistaa kirjoituksen niille järkeville ja asiallisille toimittajille, joita valtamediassa vielä epäilemättä on jäljellä. Ja jotka kirjoituksen toimittajahahmon tavoin joutuvat pitämään turpansa kiinni ja toistamaan pakotettua epistolaa.

PIENI HETKI KEKKOSLOVAKIASSA

Siinähän elettiin talvea 1978. Muuan pikkumöllit, nimiltään Ykä ja Kartsa olivat kävelemässä koulusta kotiin. Matka oli hieman totuttua pidempi sillä kummankin pojan perheet olivat kuluvan talven aikana muuttaneet hieman kauemmaksi. Saatiin sentään lupa käydä kuudes luokka loppuun vanhassa koulussa. Seuraavana syksynä olisi sitten muutto yläasteelle mutta sitä ei vielä mietitty. Se oli puolen vuoden päässä. Puoli vuotta edusti tuolloin hyvin kaukaista tulevaisuutta,

Koulussa oppilaille oli kerrottu hiljattain pidetyistä presidentinvaaleista joita oppilaat vähän ihmettelivät. Eiks Urkki ole ollut aina ja on aina jatkossakin? Mitä niillä vaaleilla? No, joka tapauksessa opettajat kertoivat Paasikiven – Kekkosen linjan suuresta merkityksestä Suomen rauhan, turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaajina yhteistyössä ystävävaltio Neuvostoliiton kanssa. Pikkumukuloilla oli muuten yllättävän hyvä ihmistutka ja he hoksasivat että hyvin moni opettaja kertoi heille sellaista, minkä hän oli opettajainhuoneessa paperista pakolla opetellut ja mielessään ehkä noitunut muutaman kirosanankin. Niinpä välitunnilla kerrottiin – niin kuin aina ennenkin – toisille poliittisesti epäkorrekteja vitsejä ja nauraa rätkätettiin sillä mahtavalla soundilla jonka vain pikkupojat saivat aikaiseksi.

Sinänsä välitunnilla ei keskitytty pelkästään vitseihin vaan koska kunnan traktorimiehet olivat tehneet lumtöissään koulunpihan reunaan varmaankin seitsemän metriä korkean lumikasan niin ainoa oikea sen käyttötapa oli Kukkulan Kuningas. Säännöt olivat varsin yksinkertaiset. Porukka jaettiin kahtia. Toinen puolusti kukkulaa. Toinen hyökkäsi ja pyrki heittämään puolustajat alas. Armoa ei aneltu eikä annettu ja kummankin puolen möllit tuiskahtivat vuoronperään korkealta tonttiin. Kaunaakaan ei kannettu. Tämähän oli pelin henki ja ei siihen ollut pakko osallistua.

Näin nykyisin tämä vanhempi Ykä ajattelee että tuostakin pelistä saattaisi tulla nykypäivänä lööppijuttuja kun lapsien turvallisuutta on uhattu ja ei ole ollut tarpeellista aikuisvalvontaa. Kyllä opettajat silloin tiesivät mitä me tehtiin eivätkä olleet moksiskaan. Tervettä liikuntaahan se oli. Ja olihan siinä lumimöhkäleen alla paksu hanki. Ei siitä touhusta mustelmia kummempaa tulisi. Hyvä jos niitäkään.

No, koulupäivä loppui ja Ykä sekä Kartsa löntystelivät kotia kohti. Molemmilla oli päällään silloin muodikas tummansininen lämpöpuku, jalassa sellaiset ruskeat sämpyläkärkiset talvisaappaat ja päässä villapipo. Ja tuttuun tapaan pojilla oli ns. reikä taskussa. Siksi pikkupojan tarkka tutka etsi mahdollisia aarteita. Ja myös löysi.

- Hei kato, muovipussi. Eikä oo tyhjä.

- Täällähän on tyhjiä kaljapulloja.

- Hei eikös nyt oo…

- Joo, tiistai. Kontkaselle!

Kotimatkan varrella vähän keskustan ulkopuolella oli pieni Kontkasen kauppa jossa tiistaisin oli munkkipäivä. Eli tuoreita ja maukkaita hillomunkkeja hintaaan 40 penniä per kipale. Ja hylätyssä pussissa oli pulloja just sopivasti.

Pojat marssivat Kontkaselle ja palauttivat pullot puotipuksun valvonnassa. Sillä kumpikin sai maittavan hillomunkin jota sitten kaupan ulkopuolella natusteltiin suurella nautinnolla. Kuinka vähästä silloin tulikaan tyytyväiseksi. Tuohon aikaan pienet asiat olivat suuria eikä aikuisena sellaista tunnetta ole enää aikoihin tuntenut.

Pojat pyyhkäisivät sokerinmurut ja hillonjämät huulistaan ja marssivat kotiin. Hyvällä tuulella. Mikseivät olisi marssineet? Olihan tulevaisuus silloin vielä kovasti hilloinen ja munkkinen.

Aikuiset Ykä ja Kartsa olisivat voineet kertoa heille yhtä ja toista mutta miksipäs he pikkupoikien munkkihetkeä olisivat häirinneet? Kyllä he sen tulevaisuuden huomaisivat sitten aikanaan itsekin. Ehkä kaivaten niitä Kontkasen kaupan hillomunkkeja ja niiden aikaansaamaa iloa.