KUVIA KYLMÄSTÄ SODASTA JA RAUHASTA

Kirjoitus on jatkoa noin vuosi sitten julkaisemalleni kirjoitukselle ”Kuvia sodasta ja sodan varjosta”. Nyt puolestaan laitetaan katsottavaksi tuokiokuvia Suomesta kylmän sodan aikana joka lopullisesti päättyi vasta siihen pisteeseen kun Neuvostoliitto 26.12. 1991 totesi että läskiks meni, paska reissu mutta tulipahan tehtyä ja päätti lakkauttaa itsensä. Yksi hienoimpia päätöksiä historiassa sinänsä.

Aikaisempi kirjoitus loppui kuvaan jossa suomalaiset sotilaat marssivat Porkkalaan jonka Neuvostoliitto luovutti Suomelle 26. tammikuuta vuonna 1956. Ehkä sillä samalla kuvalla on hyvä aloittaa tämäkin kirjoitus sillä silloin Suomi pääsi virallisesti ja lopullisesti eroon kakkosrähinästä. Tosin ei vielä tietenkään sen varjosta joka jatkui kylmänä sotana.

Neuvostoliitto otti palautuksesta luonnollisesti kaiken PR-arvon irti, mutta suurin syy palautukselle lienee siinä, että Itämeri oli käytännössä muuttunut Neuvostoliiton sisämereksi ja ohjusteknologian kehittyessä kalliin tukikohdan ylläpitäminen ei enää vastannut tarkoitustaan. Joka tapauksessa helpotus Suomelle oli suuri, sillä halutessaan Neuvostoliitto olisi voinut ampua Porkkalan raskailla rannikkotykeillä Helsingin raunioiksi. Nyt alueelle marssivat jälleen suomalaiset joukot ja Suomi – vaikkakin sodan jälkeen silvottuna ja invalidina – oli jälleen yhtenäinen valtio ilman vieraita enklaaveja.

Samana vuonna 1956 astui presidentin virkaan kiistelty poliitikko jota vastustettiin usealta suunnalta. Yhtä kaikki, hän voitti presidentinvaalit SDP:n Karl August Fagerholmia vastaan äärimmäisen niukasti valitsijamiehillä 151 - 149 ja ajan myötä kehittyi diktaattoriksi jota suomalaiset hallintoalamaiset oppivat tai opetettiin rakastamaan. Hänen nimensä oli Urho Kaleva Kekkonen.

Kekkosen presidentinvirka ei alkanut helpoissa merkeissä sillä hän sai virkaanastujaislahjakseen sotaa lukuunottamatta ehkä pahimman mahdollisen eli yleislakon.

Täsmälleen samaan aikaan Kekkosen astuessa virkaansa alkanut yleislakko kesti kolme viikkoa ja johti lopulta palkankorotuksiin jotka inflaatio kuitenkin nopeasti söi. Lakko antoi kuitenkin sysäyksen työriitojen sovittelujärjestelmän luomiselle. Vuonna 1958 Kekkosen ongelmaksi tuli myös Suomen ja Neuvostoliiton välille tullut ns. yöpakkaskriisi.

Neuvostoliitto ei hyväksynyt Fagerholmin III hallituksen kokoonpanoa, erityisesti sosialidemokraattien oikeaa laitaa eli ns. asevelisiipeä edustaneita Väinö Leskistä ja Olavi Lindblomia. Kriisin aikana Neuvostoliitto veti suurlähettiläänsä pois Helsingistä. Kriisi päättyi hallituksen eroamiseen ja sen jälkeen Kekkonen sai käytännössä – Moskovan tukemat – valtuudet päättää tulevien hallitusten kokoonpanosta.

Suomen tilanne kylmän sodan aikana oli tietysti koko ajan tasapainoilua ison karhun kainalossa. Tilannetta saatettiin määritellä niin, että Suomi sanoi: ”Suomi on puolueeton”, Neuvostoliitto puolestaan sanoi: ”Suomi sanoo olevansa puolueeton” ja lännessä Suomea pidettiin de facto Varsovan Liiton sivujäsenenä. Mikä sekään ei sinänsä pitänyt täysin paikkansa sillä Suomen sotilastiedustelu oli jo tuolloin yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa. Tasapainoilu tuotti joka tapauksessa aika ajoin pieniä voittoja joihin saattoi lukea sen, että Suomi solmi EFTA:n kanssa vuonna 1961 erillisen FINEFTA-sopimuksen:

Tuohon aikaanhan muuten Iso-Britannia ei ollut EEC:n vaan EFTA:n jäsen ja wikipedian kertoman mukaan saattaa todeta että sen ajan brittipäättäjillä oli oraakkelin vikaa:

EFTA perustettiin alun perin Yhdistyneen kuningaskunnan johdolla vastavedoksi EEC:lle, josta myöhemmin kehittyi EU. Britannian sen aikainen Konservatiivipuolueen johto vastusti Euroopan yhdentymiskehitystä, joka näytti johtavan ylikansallisten instituutioiden pikemminkin kuin vain maiden välisen yhteistyön suuntaan.

Ja kuinkas hänessä kävikään?

Jos palataan takaisin Suomeen niin vuoden 1956 presidentinvaaleista jäi hampaankoloon vähän yhdelle sun toiselle joten Kekkoselle pantiin vielä kertaalleen kunnolla hanttiin vuoden 1962 presidentinvaaleissa Honka-liiton muodossa.

SDP, Kansallinen Kokoomus, Suomen Kansanpuolue, RKP, Suomen Pientalonpoikien Puolue ja Vapaamielisten Liitto päättivät yhteisessä neuvonpidossaan 16. maaliskuuta 1961 muodostaa ns. Honka-liiton ja asettaa oikeuskansleri Olavi Hongan presidenttiehdokkaakseen vuoden 1962 presidentinvaaleihin istuvaa presidenttiä Urho Kekkosta vastaan. Tästä ei ollut sekä Kekkonen että  Neuvostoliitto mielissään vaan asiasta seurasi Noottikriisi jonka kuuluisin kuva on ehkä tämä:

Me jätkät ollaan Hawaijilla ja jotain noottia kuulemma pukkaa…

Näin jälkeenpäin ei vieläkään osata sanoa varmaksi että mistä Noottikriisissä lopulta oli kyse. Virallisesti kyseinen kriisi alkoi 30. lokakuuta 1961 Neuvostoliiton jätettyä Suomelle nootin, jossa se YYA-sopimukseen vedoten esitti konsultaatioita ”toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Saksan liittotasavallan ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhan johdosta”. Hyvin suuresti ja varmaankin perustellusti epäillään että kyseinen noottikriisi oli ollut selvä hyökkäys Honka-liittoa vastaan ja se tapahtui Kekkosen / Kekkosen & Moskovan / Moskovan (yliviivaa tarpeeton) tilaamana.

Kriisi päättyi siihen että Olavi Honka luopui ehdokkuudestaan ja maanpuolustusta (johon nootti virallisesti liittyi) ajatellen Suomi sai ostettua Neuvostoliitosta hyvin nopeasti ajanmukaisia ja ohjuksin varustettuja Mig-21F-hävittäjiä.

Noottikriisin myötä Suomessa alettiin siirtyä Kekkoslovakian aikakauteen jossa Kekkonen oli Suomen tosiasiallinen diktaattori. Tosin vuoden 1968 presidentinvaaleissa Kokoomus yritti vielä kerran panna hanttiin Matti Virkkusen voimin mutta kun Kekkosen takana olivat  Keskustapuolue, SKDL, SDP, TPSL ja RKP niin peli oli kerralla selvä.

Vuonna 1964 Suomessa käytiin sitten kirjasota. Sodan kohteena oli Hannu Salaman kirjoittama ”Juhannustanssit”:

Salama tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen jumalanpilkkalakiin vedoten mutta presidentti Kekkonen armahti hänet. Ehkä Kekkonen tuumi että jumalanpilkkalaki ei kuulu kehittyneeseen yhteiskuntaan. Nykyisessä Suomessa taas doupattu jumalanpilkkalaki on voimissaan mutta se ei suojele kristinuskoa vaan islamia. Eikä presidentti armahda tuomittuja. Mikäli jollekin kekkoslovakialaiselle oltaisiin kerrottu nykypäivän tilanteesta hän olis pitänyt koko asiaa huonona scifinä ja todennut että älä häiskä jauha paskaa.

Samaan aikaan kun maa muuttui pikku hiljaa Kekkoslovakiaksi niin Yle muuttui puolestaan Reporadioksi.

Nimitys tulee tietysti sen aikaisesta Yleisradion johtajasta Eino S. Revosta jonka myötä Yleisradion toiminta muuttui ”edistykselliseen suuntaan”. Allekirjoittanutkin muistaa jotain sen ajan ohjelmista ja on pakko sanoa että se oli peittelemättömästä vasemmistolaisuudestaan ja neuvostomielisyydestään huolimatta oikeastaan varsin mietoa verrattuna nykyiseen Ylen propagandaan.

Samaan aikaan kohua herätti Mikko Niskasen ns. nuorisokuvaus ”Käpy Selän Alla”.

Hotellin respassa ihmetellään kovasti kyseistä elokuvaa tai lähinnä sen menestystä. Elokuvan ohjaaja Mikko Niskanen oli aikaisemmin tehnyt kolme erinomaista elokuvaa eli Pojat, Hopeaa Rajan Takaa ja Sissit. Mutta sen jälkeen hän teki tämän elokuvan joka oli pelkkää höpöttävää tajunnanvirtaa (ehkä elokuvan teki niin suosituksi se, että siinä näkyi Kirsti Wallasvaaran strategiset paikat) ja sen jälkeen hän teki taistolaista tajunnanvirtaa sisältävän elokuvan Lapualaismorsian. Ehkä hänkin oli vaistonnut ajan hengen ja toimi sen mukaisesti.

Kyseisen ”ajan hengen” myötä stalinistit eli taistolaiset saivat myös ylikorostetun aseman taide-elämässä, mediassa ja yliopistoissa:

Hotellin respassa on mietitty useasti että miksi Kekkonen, joka oli jo varmistanut diktaattorin asemansa salli tämän? Hänellä olisi ollut kiistaton valta estää kyseinen kehitys. Epäilemättä Kekkonen ei ollut kommunisti. Joten miksi hän salli tämän kaiken? Respassa ei oikeastaan keksitä muuta vaihtoehtoa kuin se, että Kekkonen uskoi Neuvostoliiton lopulta voittavan kylmän sodan ja neuvostojärjestelmän leviävän ainakin Eurooppaan. Ehkä tuon taistolaistuputuksen myötä Kekkonen ajatteli että se valmisteli suomalaisia siihen lopulliseen kuiluun putoamiseen eikä se sitten tuntuisi enää niin pahalta. Kun siihen oltiin ainakin propagandan osalta jo totuttu.

Vuonna 1968 tapahtui sitten Tshekkoslovakian miehitys. Suomen kohdalla se vaikutti niin että Neuvostoliiton Itämeren laivasto lähetti suuren määrän aluksia Suomen aluevesien rajoille. Varmaankin näyttämään että täältä pesee jos tarve on ja tsuhnan on parempi olla kusi sukassa kun Varsovan Liitto hoitaa jäsentenvälisiään. Aikalaistiedon mukaan suomalaisilla rannikkolinnakkeilla oltiin valmiit panemaan kova kovaa vastaan, mutta onneksi tarvetta siihen ei lopulta tullut.

Mainittavaa muuten on että ainoa suomalainen poliittinen ryhmittymä joka esitti julkisen vastalauseensa Tshekkoslovakian miehitystä vastaan oli Aarne Saarisen johtama SKP. Kyseisen vastalauseen myötä SKP sitten hajosi miehitystä kannattaviin taistolaisiin ja demokraattista järjestelmää kannattaviin saarislaisiin. Saarisen oppien myötä enemmistöläiset hylkäsivät lopullisesti ajatuksen väkivaltaisesta vallankumouksesta ja pyrivät toimimaan parlamentaarisen järjestelmän puitteissa samanlaisena puolueena kuin muutkin.

Aarne Saarinen, kivimies, Ässä-rykmentin sotasankari ja suurempi rauhan ajan sankari kuin moni hoksaakaan.

Elettiin siis kylmän sodan kuumia vuosia ja sodan pelko oli todellinen. Siksi Suomikin varustautui ja valmistautui tosin puolustusvoimien rahoitustilanne oli heikko. Virallisesti Suomen valmistautuminen sotaan oli tietenkin YYA-hengen mukaista mutta aivan varmasti sotavaltiolla oli kassakaappisuunnitelmat myös hyökkäykseen idästä. Tästä kertoi osaltaan sekin että Suomi siirtyi 1960 – 1970-luvuilla ns. alueelliseen puolustusjärjestelmään. Suomessa toki tiedettiin että Neuvostoliitto pystyi murtamaan minkä tahansa kiinteän puolustuksen joten sotaa valmistauduttiin käymään syvyydessä:

Luonnollisesti tässäkin kaaviossa hyökkääjä tulee virallisesti lännestä

Kyseisessä järjestelmässä alueelliset joukot kuluttaisivat etenevää vihollista ja kävisivät sen selustassa sissisotaa. Lopulta operatiiviset joukot eli tuolloin kai lähinnä vielä traktoreilla liikkuvat jalkaväkiprikaatit olisivat pysäyttäneet sen. Suomellahan oli tuolloin erittäin suuri (700.000 miestä) reservi mutta pääosa oltaisiin aseistettu toisen maailmansodan aikaisella kalustolla.

Sinänsä kyseinen aika ei ollut suom… totanoin kekkoslovakialaisille millään muotoa pelkästään huonoa vaikka sodan uhka pelotti, taistolaisuus sai riekkua mielensä mukaan ja Neuvostoliitolle kumarrettiin niin syvään että näytti jo siltä että tsuhna yrittää nostaa päätänsä. Elintaso nousi kuitenkin kohisten. Nälkä ei ollut enää vieraanamme. Ja kun siirryttiin 1970-luvulle, niin suomalainen yleisurheilu alkoi antaa kekkoslovakialaisille suuren määrän ilon aiheita. Ensimmäisenä sen aloitti Juha Väätäinen joka voitti Helsingin EM-kisoissa kultaa sekä 5.000 että 10.000 metrin juoksuissa ja lopullisesti potin räjäytti Münchenin olympiakisoissa Lasse Viren joka toisti Väätäisen tempun.

Kaikkein unohtumattomin suoritus Lassella oli tietysti Münchenin 10.000 metriä jossa hän kaatui, nousi ylös, jatkoi ja voitti kultaa maailmanennätysajalla. Vasalan Pekka säesti menestystä voittaessaan kultaa 1.500:lla metrillä. Yleensäkin suomalaista yleisurheilua saattoi Kekkoslovakian aikana pitää lähestulkoon Itä-Saksan veroisena. Jos käydään läpi kyseisen vuosikymmenen niin Olympia- kuin EM-kisat niin saldo oli melko mahtava:

12 kultaa

6 hopeaa

10 pronssia

Ei nyt ihan Itä-Saksa mutta nykymenestykseen nähden melko hyvin kuitenkin.

Vuonna 1973 sitten Suomi virallisesti siirtyi Kekkoslovakian aikaan. Kekkonen oli ilmoittanut että hän voi jatkaa presidenttinä mutta ei viitsi alkaa leikkiä enää mitään vaaleja. Niinpä 17. maaliskuuta 1973 eduskunta sääti poikkeuslain jolla Kekkosen valtakautta jatkettiin ilman mitään vaaleja neljä vuotta vuodesta 1974 vuoteen 1978.

Suomi siis virallisesti siirtyi diktatuuriin mikä oli sinänsä poikkeuksellinen diktatuuri sillä kansa hyväksyi sen ja jopa rakasti diktaattoriaan. Ja miksi ei rakastaisi sillä samaan aikaan taloudellisen nousukauden myötä tavallinen duunari saattoi hankkia itselleen talon, auton ja kesämökin. Kekkonen ei ehkä itse saanut sitä aikaiseksi mutta häneen se turvallinen tilanne henkilöityi. Eikä aivan suotta sillä Kekkonen survoi myös vuonna 1975 kokoon ns. hätätilahallituksen koska Suomessa oli 60.000 työtöntä. Nykyinen hallintokoneistomme ei piittaa siitä vaikka maassamme on satojatuhansia työttömiä ja kansalaisia leipäjonoissa mistä Kekkosen aikaan ei ollut tietoakaan ja mikäli olisi ollut niin maa oltaisiin todennäköisesti julistettu jonkunlaiseen poikkeustilaan.

Osa kylmää sotaa oli tietysti Lähi-idän loppumaton konflikti ja vuonna 1973 se heijastui myös suomalaisten elämään kun Jom Kippur-sodan myötä alkanut öljykriisi pakotti suomalaiset energian säännöstelyyn ja lopetti monelle perheelle tutut sunnuntaiajelut.

Energian säännöstelymääräysten rikkomisesta oli tuolloin luvassa sakkoa tai peräti vankeutta mutta yhtään tuollaista tuomiota ei sitten kuitenkaan jaettu. Jos silloisessa Suomessa säästettiin energiaa niin propagandasta ei pihdattu ja Kekkoslovakian ajan kuuluisia mutta ei kovinkaan ansiokkaita symboleita oli ns. Pirkkalan moniste:

Kyseisessä kokeilussa pirkkalalaisia koululaisia opetettiin puhtaasti marxistilais-leninistisin periaattein tarkoituksena kouluttaa uusi sosialistisen Suomen kansalainen. Tultuaan ilmi kyseinen kokeilu johti eduskuntakyselyyn ja lopetettiin. Sen sijaan nykyisessä Suomessa voi sanoa että Pirkkalan monisteen päivitetty versio on otettu käyttöön kaikissa kouluissa. Marxismi-leninismi on vain vaihdettu punavihreään feminismi-monikultturismiin.

Yleisradiohan oli Kekkoslovakian aikana täynnä tiedostavaa taistolaisuutta joten oli selvää, että jonkunlainen vastareaktio sille oli tulossa ja sille oli myös tilausta. Vastauksena oli tietenkin Hurriganes:

Yksinkertaista perusrokkia soittanut yhtye saavutti Kekkoslovakian mittapuulla ennennäkemättömän suosion ja muutti Suomessa ensimmäisenä rock-musiikin harrastuksesta bisnekseksi. Yhtye oli myös korostetun amerikkalainen, tietysti suomalaisella tavalla sillä bändin rumpali ja päälaulaja Remu ei osannut pätkääkään englantia. Houlama houlama silti osui ja upotti. Erityisesti yhtyeen albumia Roadrunner voidaan pitää yhtenä parhaimmista koskaan Suomessa tehdyistä rock-albumeista.

Elokuvan puolella epätiedostava vastaisku tuli tietenkin Spede Pasasen ja erityisesti Uuno Turhapuro-leffojen myötä.

Uuno-leffat olivat valtavan suosittuja vaikka kriitikot totesivatkin kerta toisensa jälkeen että tää on ihan kuraa. Allekirjoittaneelle eivät Uuno-leffat kolahtaneet läheskään niin paljon kuin Speden aikaisempi tuotanto jonka huippu oli radion puolella esitetyt Papukaija G. Pula-Ahojutut. Myöskään kirjallisuuden alalla tuulipuku- tai silloinen lämpöpukukansa ei lämminnyt korkeakulttuurin vaatimuksille vaan Kalle Päätalon kirjat olivat säännöllisesti myyntilistojen kärjessä.

Siirryttiin vuoteen 1975 ja suomalaisille syötettiin neljä suurta kirjainta: ETYK.

Kun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi järjestettiin niin Suomi oli maailman suurimman huomion kohteena (tai ainakin niin suomalaisille mediamme kertoi) ja itse konferenssi meni niin että meidän Urkki löi vähän nyrkkiä pöytään ja opetti suurvaltojen jätkille että kyllä maailmassa täytyy elää ihmisiksi (edelleenkin Suomessa kuviteltiin näin). Varsinaisesti kokouksessa lähinnä vahvistettiin toisen maailmansodan seurauksena syntyneet rajat ja kahden toisilleen vihamielisen blokin järjestelmä. Toisaalta ihmisoikeuskysymysten esille nostaminen saattoi omalta osaltaan edesauttaa Neuvostoliiton myöhempää hajoamista. Joka tapauksessa voi todeta että vaikka liennytys oli päivän sana niin Helsingissä vuonna 1975 ei puhjennut rauha vaan maailma eli edelleenkin ydinsodan pelossa.

ETYKin aikaan elettiin tietysti sitä syvintä suomettumisen aikaa. Saattoi sanoa että silloin elettiin uusia Vaaran Vuosia sillä se sodan nähnyt poliittinen sukupolvi joka oli olosuhteitten pakosta kehittänyt Neuvostoliittoa nuoleskelevan poliittisen liturgian jota harjoitettiin pelkän liturgian vuoksi huomasi kauhukseen että sitä seuraava sukupolvi ottikin sen liturgian tosissaan. Näitten Vaaran Vuosien synkintä aikaa elettiin koko 1970-luku jolloin Neuvostoliitto esitti Suomelle yhteisiä sotaharjoituksia ja jopa sitä, että Neuvostoliitto ottaisi vastuulleen Lapin puolustuksen. Tämähän olisi tiennyt lopullisesti Suomen liukumista Neuvostoliiton satelliittivaltioksi. Mies, joka pääosin torppasi tämän yrityksen oli silloinen puolustusvoimien komentaja kenraali Lauri Sutela:

Jos puhutaan maanpuolustuksesta niin 1970-luvulla parlamentaaristen puolustuskomiteoitten myötä siihenkin alettiin kiinnittää aikaisempaa suurempaa huomiota. Yksi huomion seurauksista oli vuonna 1979 jonkun valtalehden (en nyt muista minkä) otsikko ”Suomesta tuli ohjusmahti”.  Rehellisesti sanottuna ei Suomesta vielä kovin suurta ohjusmahtia tullut mutta saatiinpahan maahan sentään Isajev S-125 Petšora-ilmatorjuntaohjuksia (Naton nimitys SA-3):

Vuotta aikaisemmin Suomeen oltiin hankittu jo kevyempiä olalta laukaistavia Strela-ohjuksia. Jos palataan taas hetkeksi kekkoslovakialaiseen ilmapiirin ja verrataan sitä nykyaikaan niin täytyy muistuttaa Sleepy Sleepers-yhtyeen albumista Takaisin Karjalaan:

Levyllähän irvailtiin kaikkea sitä, mikä YYA-Suomelle oli pyhää. Vittuiltiin asioista joista ei saanut vittuilla. Kuis hepuille kävi? Vastaus: Ei poliisikuulusteluja, ei syytteitä, ei tuomioita. Ei mitään. Verrataanpa tilannetta vuoteen 2018 ja esmes Jösse Järvenpäähän.

Jos palataan suomettumisen aikaan niin oli siitä hyötyäkin hyvien kauppasuhteitten muodossa ja varsinkin kainuulaiset saivat lottovoiton Kostamus-projektin myötä:

Suomalaiset rakensivat Itä-Karjalaan kokonaisen Kostamuksen kaupungin, malmirikastamon sekä 80 kilometriä maanteitä, 44 kilometriä rautatietä sekä 165 kilometriä vesi- ja viemäriputkia. Työttömyyden riivaamalle Kainuulle kyseinen projekti oli suorastaan luojan lahja. Kaikki suomalaiset projektit eivät onnistuneet yhtä hyvin ja yksi 1970-luvun suurimmista munauksista oli Valtion kuvaputkitehdas eli Valco:

Valcon kokonaispersnetto oli noin 800 miljoonaa silloista markkaa ja asia oli Suomessa suuri skandaali. Nykyrahassa kyseinen summa on noin 444,5 miljoonaa euroa eikä moisen summan upottaminen mm. haittamaahanmuuttoon aiheuta minkäänlaista ihmettelyä. Itse asiassa siitä ei saa edes puhua ainakaan asiaa arvostelevassa hengessä.

Silloisessa Kekkoslovakiassa ei ihmisiä kehotettu törsäämään vaan säästämään, säästämään ja säästämään. Pikkumukuloita myöten ja hilujahan laiteltiin sitten pankkien säästölippaisiin niin kuin esmes tähän Postipankin säästöpossuun:

KOP:illahan oli puolestaan Roope Ankka ja SYP:illä maapallo. Minkäänlaisia pikavippejä ei ollut mahdollisuutta ottaa joten yli varojen eläminen ei ollut ensinkään niin helppoa kuin nykyisin. Ainoa sen ajan ”pikavippi” oli vekseli.

1970-luvun loppupuolella suomalaiset tiedostavat ihmiset sitten sekosivat urakalla ja porukalla osoittamaan mieltään ydinaseettoman pohjolan puolesta. Kyseinen metelöinti muistuttaa varsin kovasti nykyistä suomalaista ilmastohysteriaa sillä siinäkin yritettiin puuttua asiaan joka ei ollut ongelma mutta jätettiin puuttumatta siihen mikä oli ihan oikeasti ongelma. Toisin sanoen haluttiin julistaa Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska – joissa ei ollut ydinaseita muutenkaan – ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi mutta sen sijaan Kuolan niemimaa – jossa oli maailman suurin ydinasekeskittymä – ei taas olisi kuulunut siihen. Mutta asia otettiin silti enemmän kuin tosissaan ja jos ei kannattanut kyseistä (jo valmiiksi) ydinaseetonta pohjolaa niin oli jotain, jota kuvailtiin Pahoilla Ja Julmilla Sanoilla.

En tiedä, läksikö juuri tuosta hysteriasta liikkeelle se inhottava käytäntö että pieniä lapsia viedään mielenosoituksiin asiasta josta ne eivät ymmärrä mitään. Se käytäntöhän on vaan levennyt ja laajennut. Se joutaisi lopettaa. Koski mielenilmaus sitten ihan mitä asiaa tahansa. Se on vastenmielistä. Antaa muksujen olla ihan muksuja vaan.

Kirjoituksessa puhuttiin aikaisemmin elokuvasta ”Käpy selän alla” joka aiheutti oman kohunsa. Oman kohunsa aiheutti myös vuonna 1980 elokuva ”Täältä tullaan elämä”:

Elokuva oli vuoden katsotuin suomalainen elokuva ja sitä pidettiin shokeeraavana nuorisokuvauksena helsinkiläisistä lähiönuorista. Epäilemättä Kekkoslovakiassa se sitä olikin mutta kun muuan Yrjö jo ammattinsa puolesta katsoo elokuvaa nykyisin niin hän saattaa todeta että voi jessus noita kullanmuruja. Nehän juovat vain kaljaa. Eiväthän ne polta edes pilveä. Saati vedä sitten kaikkea muuta minkä sen kaiken muun vetäminen on nykyisessä Suomessa räjähtänyt käsistä. Vuoden 1980 Kekkoslovakiassa elettiin loppujen lopuksi varsin viattomia aikoja.

Kekkoslovakiallekin tuli loppunsa ja tuli se päivä kun Suomi pysähtyi. Urho Kaleva Kekkonen eli koko kansan Urkki totesi 27.10.1981 että mä en viitti enää:

Hotellin respassa muistetaan kyseisen päivän Yleisradion pääuutislähetys jonka aiheena oli vain ja ainoastaan Kekkosen ajan päättyminen ja se, kuinka kansalaisilta kyseltiin että kuinkas me tästä eteenpäin pärjämme ilman Urkkia. Tunnelma oli harras ja oikeastaan pelokas. Ettei suorastaan uskonnollinen. Oltiinhan kekkoslovakialaiset (Ykä muitten mukana) opetettu siihen että Urkki hoitaa hommat ja Urkilla oli vielä vaille kasikymppisenä 40-vuotiaan miehen kunto. Suomalainen supermies jokaisella elämänalueella. Mikä puolestaan jälkeenpäin ilmeni paskapuheeksi ja Urkki oli ollut varsin huonossa kunnossa jo melko pitkään.

Yhtä kaikki, kansakunta pysähtyi. Oltiin eletty Kekkoslovakiassa 25 vuotta ja huoli siitä miten tästä eteenpäin jatketaan oli suuri. Ja oikeastaan tähän kohtaan voisin lopettaa tämän kirjoituksen. Ajattelin että jatkan aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka mutta nyt Wordissa on jo yhdeksästoista sivu menossa. Niin että jätetään jäähyväiset Kekkoslovakialle ja jatketaan joskus toiste. Kylmä sotahan jatkui vielä.

LYHYESTI PSYKEDELIAA

Vaihteeksi lyhyestä virsi kaunis. Eihän tässä paljon sanoja tarvita. Meinaten, erään vasemmistoliiton kansanedustajana toimivan henkilöoletetun käsitys nettoverosta on, no, varsin psykedeelinen:

Muistutettakoon että kyseinen henkilöoletettu saattaa olla Suomen seuraavan hallituksen ministeri. Ei mulla oikeestaan tällä kertaa muuta.

OIKEUDEN JA KOHTUUDEN MITALI

Ruotsalainen Olaus Petri joka aikanaan – jo 1500-luvulla – kehitti ns. tuomarin ohjeet totesi hyvin viisaasti että ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan”. Mikä on kyllä hyvin, hyvin viisaasti sanottu. Suomalaisessa laissa ja varsinkin sen tulkinnassa nuo Olaus Petrin ohjeet ovat jo aikaa sitten unohdettu tai ainakin näkemys oikeudesta ja kohtuudesta on  päivitetty vastaamaan ajan välttämättömiä ideologisia vaatimuksia. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta on varsin tuore tapaus, jossa kahvilan omistaja yhytti murtovarkaat rysän päältä ja pysäytti ne ampumalla haulikolla varoituslaukauksen ilmaan. Varsinaisia väkivallantekoja kahvilan omistaja ei tehnyt vaan piti jätkät paikalla haulikolla uhaten kunnes poliisi saapui paikalle ja korjasi murtomiehet talteen.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus totesi että omaisuuttaan saa puolustaa lähinnä puhejudolla ja tuomitsi kahvilanomistajan laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta sadan päiväsakon sakkorangaistukseen, josta koitui hänelle maksettavaa 1100 euroa. Lisäksi hänet tuomittiin menettämään valtiolle rikoksentekoväline eli haulikko.

Hänet määrättiin myös maksamaan yhdelle varkaista 1000 euroa kärsimyskorvauksia ja toiselle 700 euroa kärsimyskorvauksia. Vielä lisäksi hänet määrättiin maksamaan puolet jokaisen kolmen varkaan oikeusavustajien palkkioista. Summat olivat noin 700-1000 euroa jokaisen palkkion osalta.

Murtovarkaista kahdelle taas langetettiin 30 päivää ehdollista ja yhdelle 25 päivää ehdollista vankeutta.  Lisäksi murtovarkaat joutuivat yhteisvastuullisesti korvaamaan rikoksen aiheuttamasta vahingosta kahvilayritykselle yhteensä 3 584 euroa sekä vakuutusyhtiölle 3 142 euroa.

Koska tuomitut ehdolliset eivät tuontyyppisten sällien elämään vaikuta sitä eikä tätä ja rapsut per kärsä tulivat kahvilanomistajalle huomattavasti suuremmiksi kuin rosvoille niin voi todeta että käräjäoikeuden näkökulmasta omaisuuttaan puolustanut kahvilanomistaja olikin se näytelmän varsinainen ja suurin konna. Tähän totesi hänen asianajajansakin että kyseessä on oikeusmurha.

Sinänsä tuomio sopii hyvin demlautuneen oikeusjärjestelmämme periaatteisiin. Rikollinen ei ole varsinaisesti rikollinen vaan hän on yhteiskunnan rakenteellisen sorron uhri jota yhteiskunnalla on velvollisuus rankaisemisen sijasta auttaa ja hoivata ts. korvata hänelle rakenteellisen sorron aiheuttamat kärsimykset. Sen sijaan omaisuuttaan puolustava kansalainen on rikollinen sillä eihän hänen omaisuutensa ole alunperinkään hänen omaansa vaan ainoastaan yhteiskunnalta tilapäisesti lainassa joten murtovarkaitten toiminta oli lähinnä ilman ajanvarausta tapahtuvaa ja täysin oikeutettua omaharkinnanvaraista sosiaaliapua.

Hotellin respan näkemyksen mukaan tämä tuomio oli äärimmäisen kaukana oikeudesta ja kohtuudesta. Tuomio on utopistien kieroutunutta mielivaltaa ja hyvä esimerkki aikamme sairaudesta.

Onneksi sentään on vielä toisenlaisiakin esimerkkejä. Niin kuin tämä tapahtuma Varkaudesta:

72-vuotias varkautelaisnainen taltutti asuntoonsa tunkeutuneen häirikön iskemällä miestä ainakin kahdesti päähän paistinpannulla.

Nainen oli kuullut viime helmikuussa kovaa meteliä kotinsa ulko-ovelta.

Hän havaitsi vieraan miehen työntämässä asunnon isäntää väkisin sisälle asuntoon.

Nainen kiirehti hälyttämään apua hätäkeskuksesta. Aviomies pyysi naista lyömään häirikköä päähän paistinpannulla.

Nainen myöntää iskeneensä miestä kahdesti.

Aviomies kertoi tapahtumista kuulustelussa yhtenevästi. Hän ilmoitti pyytäneensä vaimon apuun, koska tunsi omien voimiensa loppuvan.

Ja vaikka tunkeilija valitti jälkeenpäin että päähän oli ottanut kipeetä, niin:

Kihlakunnansyyttäjän mielestä nainen ei ole tehnyt tilanteessa tunkeutujalle muuta kuin mitä on ollut tarpeen tilanteen rauhoittamiseksi poliisin paikalle tuloon saakka.

Syyttäjä ei nosta syytettä pahoinpitelystä epäiltyä naista vastaan.

Jossain toisessa paikassa kyseinen nainen olisi voinut aivan hyvin saada syytteen – ja tuomion – törkeästä pahoinpitelystä ja tapon yrityksestä. Mutta Itä-Suomen syyttäjänvirasto pysyi oikeudessa ja kohtuudessa sekä käytti tervettä järkeä. Näin ollen Itä-Suomen syyttäjänvirastolle myönnetään Hotelli Yrjöperskeleen Oikeuden ja Kohtuuden Mitali n:ro 1:

Onnittelut ansaitusta kunnianosoituksesta. Näitä mitaleita jaetaan jatkossakin jos aihetta on. Valitettavasti aihetta ei taida kovin usein olla. Ja hei, mummopower kunniaan. Mummot rulettaa!

Mutta jos siirrytään vielä hetkeksi käräjäsalien ulkopuolelle ja siirrytään samalla oikeudesta kohtuuttomuuteen niin täytyy ehdottomasti nostaa esille tämä EK:n uusin ehdotus. Se kun on meinaten härskiydessään sitä luokkaa että se on jo kaunis. Ettei suorastaan taiteellinen. Eli:

- Hankitaan Suomeen – jossa on satojatuhansia suomalaisia työttöminä – jopa 35.000 ulkomaalaista.

- Tämä tehdään nopeutetulla käsittelyllä.

- Nämä ulkomaalaiset sijoitetaan suomalaisiin firmoihin töihin.

- Ja näitten ulkomaalaisten palkasta maksetaan 70 prosenttia veronmaksajien rahoilla.

Jos härskiyttä määriteltäisiin taiteellisin termein niin tämä EK:n ehdotus on luokkaa Michelangelon Sikstuksen kappelin freskot.

Härskit pärjää aina.

PALKKAMURHAAJA

Hornankuusessa, nykypäivänä

Tunnettu ja suosittu vihakirjoittaja Jaska Brown oli pistellyt hetkeä aikaisemmin naamariinsa maittavan ja huomattavan määrän sianlihaa sisältävän aterian. Aterian jälkeen hän pahensi tietoisesti ja häpeämättä ilmastonmuutosta lisäämällä varaavaan takkaan hieman pienhiukkasia aiheuttavia puupartikkeleita ja rentoutui sitten tietokoneensa äärellä lukien voiman pimeän puolen toksisesti maskuliinisia vihakirjoituksia käyden läpi myös Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin uusimman verkkonumeron. Kesken lukusession hänen kännykkänsä soi. Kukas… jaa sehän on Perskeleen Ykä. Jaska vastasi:

- Som´vihamoro… mitenkäs siellä pyyhkii…  jaa, no sehän on hyvä… mites muuten… ai jaa… zwiddu joo… no onpas… jaa että vielä semmosta… ettäs kehtaakin… ai semmostakin… ja vielä semmostakin… no voi helevata en paremmin sano, sehän vittuiloo ihan oikiasti… niin että haluaisit… no kyllähän se mulle käy… sehän ratkaisis yhden ongelman, ollaan meinaan lähdössä viikonloppureissulle Viroon nauttimaan matuvapaasta ympäristöstä ... ei tartteis naapuria vaivata ... voisin ennen lähtöä pyöräyttää sitä kautta… mutta minun pitää kysyä kumminkin… ootas hetki, minä kysyn ja soittelen sitten uudestaan… okke, moi.

Jaska käynnisti pöydällään olevan universaalin käännöskoneen ja huusi sitten:

- Vösse! Et viittis tulla tänne?

Vösse oli Brownien isokokoinen norjalainen metsäkissa joka muistutti kissan sijasta melkein ilvestä. Kissan olemus suorastaan huokui lausetta ”On miehiä, joiden paidassa lukee ’minulle ei vittuilla’. Ja sitten on kissoja joille ei vittuilla”. Se teputteli makuuhuoneesta, hyppäsi Jaskan syliin ja kysäisi sitten:

- No, mikäs isännän mieltä painaa? Vai olitko vaan hellyydenkipeä?

- Ainahan minä mainiolle kissilleni rapsuttelaatiota tarjoilen. Se kun ei ole velvollisuus vaan etuoikeus ja ilo. Mutta nyt olis muutakin asiaa. Muistatkos sinä sen Perskeleen Ykän joka aika ajoin on käynyt meillä?

- Ykä… joo… muistanhan minä… vielä rumempi mies kuin sinä… mikä sinänsä on jo melkoinen saavutus… mutta ihan mukava kaveri joo… niin kuin se rouvansa Ylvakin… joka toisin kuin puolisonsa näyttää sinänsä ihan ihmiseltä. Mutta mitäs siitä Ykästä?

- Se kyseli sua viikoksi heille keikalle. Heillä on näetsen paha hiiriongelma.

- No miks ne ei laita hiirenlitskuja? Jos niillä ei kerran kissiä ole.

- Onhan ne laittaneet. Ja ne normaalit tyhmät hiiret meneekin niihin. Mutta niillä on se ongelma että siellä on hiirien MacGyver.

- Kerro lisää. Nyt alkaa kiinnostaa. Ihan ammatillisessa mielessä.

- No katos, se rontti on syönyt Ylvalta keksit ja suklaat. Vaikka ne olis ollut kuinka korkeassa hyllyssä hyvänsä. Jotenkin se piru on sinne päässyt kiipeämään. Se pääsee laatikoihinkin. Ja sitten se pitää niitä hiirenlitskuja ihan pilkkanaan. Ensiksi se oppi laukaisemaan ne niin ettei jäänyt itse kiinni. Sitten se oppi syömään ne syötit ilman että litskut edes laukesivat. Ja sitten se rontti alkoi ihan oikiasti vittuilemaan ja söi ensin litskuista syötit ja sitten työnteli ne litskut laukeamattomana Perskeleitten makuuhuoneen eteen. Teki miinoituksen, piru vie. Ylvalta halkesi varpaasta kynsi kun se meni öisellä vessareissulla miinaan. Ja nyt se on ruvennut vittuillessaan levittelemään juustonaksuja ja muita hiukopaloja pitkin keittiötä. Tyyliin että yksi naksu naamaan ja toinen lattialle. Perskeleet ovat sinänsä kovasti eläinrakkaita mutta ne alkavat olla koko lailla kyrpiintyneitä. Ykä totesi että jos ei tulis rakennevaurioita niin se alkaisi kyttäämään sitä hiirenronttia haulikon kanssa. Kun meinaan se on jo pariin kertaan pureksinut Ykän voimasavuke Bostonitkin pilalle.

- Jaa… että ihan alfahiiri ja tupakkihiiri vielä kaiken lisäksi… nyt alkaa kiinnostamaan ammatillisesti ihan tosissaan. Eihän tommosta preussilaista hiirigewittungia kestä mursunnahkanen persekään. Eikä varsinkaan kissa. Siellä kyllä ehdottomasti tarvitaan ammattilaista asialle.

- Niin että keikka kiinnostaisi?

- No kiinnostaisihan se. Soita sille Ykälle.

- Vaan minäpä soitan.

Muutama päivä myöhemmin Huitsinnevadassa.

Jaska ajoi Volgansa Perskeleitten pihalle jossa oli jo ennestään Ykän UAZ-pakettiauto. Jaska aukaisi oven ja nosti jumbokokoisen kissankuljetuslaatikon ulos, jonka jälkeen kaksi viha-ajattelijaa seisoivat korostetun maskuliinisissa asennoissa ja löivät toksisen maskuliinisesti kouraa kouraan. Sisällä Perskeleiden residenssissä Vösse asteli arvokkaasti ulos laatikosta. Ykä oli laitellut Vösselle valmiiksi Lälläveden Läski & Leivonnaisen Kissinherkkua jonka Vösse pisteli tuulensuojaan todeten että miks hemmetissä tätä ei myydä Hornankuusessa. Ykä oli viritellyt valmiiksi universaalin käännöskoneen ja suupieliään tyytyväisenä nuoleskeleva Vösse totesi:

- Kiitokset maukkaasta ateriasta. Ehdotan että asettaudun tänne ja tutustun paikkoihin sekä vihollisen kannalta olennaisiin hajuihin ja oletettuihin kulkureitteihin. Ja teen samalla taktisen toimintasuunnitelman. Välttämättä ensimmäisenä päivänä ei tapahdu mitään.

Ykä totesi tähän:

- Sehän sopii. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ei muuta kuin tervetuloa ja ole kuin kotonasi.

- Minähän olen. Niin että joskos aloitettais tutustuminen rapsuttelaatiosessiolla?

- Johan nyt toki.

Vösse keskittyi Ylvan tarjoamaan rapsuttelaatioon, Jaska käynnisti puolestaan Volgansa ja läksi ajamaan kohti Viron lauttaa. Vösse teki tarkkaa tuttavuutta uuteen ympäristöön ja hyppäsi yöllä nukkumaan Ykän ja Ylvan väliin. Sen tyytyväiseen kehräykseen oli Perskeleittenkin mukava nukahtaa.

Kun toinen päivä oli kääntymässä yötä kohti Perskeleitten residenssiä tarkkaan tiedustellut Vösse ilmoitti:

- Olen nyt selvittänyt toiminta-alueen taktisen tilanteen ja tehnyt suunnitelman. Muut hiiret täällä ovat sinänsä vaarattomia mutta yksi on jo hajunsa perusteella sekä älykäs, ilkeä ja varsin täynnä itseään. Ja siinä onkin sen heikko kohta. Menestyksensä myötä se on tullut varomattomaksi. Se koituu pian sen kohtaloksi. Te voitte mennä nukkumaan. Minä jään kyttäämään tuohon keittiön nurkkaan. Hyvää yötä.

Vösse oli käynyt toiminta-alueen ja siihen liittyvät hajut tarkasti läpi. Mikään ei ollut jäänyt siltä huomaamatta joten se osasi ennakoida mitä tuleman pitää. Klo 01.32 tuli lieden ja keittiökaapin väliseen rakoon hiiri. Ei mikä tahansa hiiri sillä se ei suinkaan mennyt paikalla olevaan litskuun vaan otti siinä olevan syötin taitavasti pois, natusti sen naamariinsa ja alkoi sitten työntää litskua Perskeleitten makuuhuoneen oven eteen. Nukkuvat Perskeleet eivät kuulleet hiiren hiljaista hihitystä mutta Vösse kuuli sen oikein hyvin ja tuumi että hetken kuluttua ylpeys käy lankeemuksen edellä. Hiirien MacGyver työnsi litskun makuuhuoneen kynnykselle hihitellen itsekseen ja samalla vaistosi että jokin ei ollut kohdallaan. Jokin ei ollut todellakaan kohdallaan. Sitten se kuuli takaansa hiljaisen kuiskauksen:

- Mitäs jäbä?

Se käänsi päätään ja näki takanaan itseensä verrattuna kivitalon kokoisen kissahirviön. Nopeasti sen mieleen tuli Simo Salmisen kuolematon viisaus: olis ehkä kannattanu… vähän ajatella… enste…

*nirsk*

Vösse pisteli hiirien MacGyverin kitusiinsa tuumien samalla että tervemenoa jyrsijöiden helvettiin, nuoli lattialle jääneet pari veritippaa ja hyppäsi sen jälkeen Perskeleitten sänkyyn aloittaen entistäkin tyytyväisemmän kehräämisen.

Viikonlopun jälkeen:

Ykä oli laittanut kännykän kaiuttimelle ja kytkenyt sen samalla universaaliin käännöskoneeseen. Toisessa päässä oli Jaska Brown jonka perhe oli palannut Vironreissultaan takaisin Hornankuuseen. Vösse ilmoitti Jaskalle:

- Tilanneraportti: Pääkohde on eliminoitu ja tehtävä sitä myötä suoritettu. Mutta minä olisin mielelläni näillä Perskeleillä tämän viikon. Ne ovat oikein mukavaa porukkaa ja se Lälläveden Läski & Leivonnaisen Kissinherkku on ihan hemmetin hyvää evästä. Ja lisäksi kun minä olen täällä pidempään niin minun hajuni tarttuu joka paikkaan ja pelottaa hiiret pitkäksi aikaa pois.

Jaska vastasi:

- No eihän siinä mitään. Jos minä tulen vaikka ensi sunnuntaina hakemaan?

- Mjau!

Perskeleitten tontilla alkoi hiirien keskuudessa levitä uusi, pelottava tieto:

There is new sheriff in town. Expect no mercy.

Seuraavana sunnuntaina Perskeleitten residenssissä

Jaska Brownin Volga suhasi Perskeleitten pihaan, pysähtyi, Jaska astui ulos ja jälleen oli edessä teennäisen miehekkäissä asennoissa suoritettu toksisen maskuliininen kädenpuristus. Universaali käännöskone oli päällä ja Vösse totesi:

- Eksterminointitehtävän lopullinen saldo: Yksi eliminoitu terroristihiiri ja puolen tusinaa collateral damage. Lisäksi talossa on kissanhajua nyt sen verran paljon että Perskeleet saavat olla pitkän aikaa rauhassa. Ehdotan että otamme tämän session uudestaan vaikkapa vuoden päästä.

Ykä totesi tähän että sehän sopii mainiosti, antoi Jaskalle täyden muovipussillisen Lälläveden Läski & Leivonnaisen Kissinherkkua ja sitten vielä yhden erillisen viiden kilon säkin. Jaska katsoi säkkiä ja hymyili leveästi:

- No hemmetti. Viisi kiloa valmiiksi kuorittua transfobista slurria. Tästä ei puurotarpeet enää pahemmin parane. Ja vielä Son Lönsönin tilalta Äkkölämäkölästä.

- Sieltähän se. Kun on meinaan paras hitman paikalla niin palkkion pitää olla sen mukainen sekä hitmanille että sen isännälle.

- Mitenkäs se Lönsön muuten pärjäilee? En ole vähään aikaan miestä nähnyt.

- Tuotanto käy ylikierroksilla. Transfobista slurria menee sen minkä ehtii viljellä. Itse asiassa mies laittaa ensi keväänä kymmenen uutta hehtaaria slurrille. Tiedostavaa genitaalihiekkaa menee sen minkä pussittaa ehtii ja sittenhän hänellä on ne pari väsynytvesilähdettä josta pumpataan vettä Hömpstadin väsynytvesireaktoriin.

- Mehän voitais pitää seuraava wihatapaaminen Lönsönin mökeillä Äkkölämäkölän Hääränlärpättämänjärvellä?

- Pannaan harkintaan. Se olis kyllä mainio mesta.

Seurasi vielä kerran toksisen maskuliininen kädenpuristus. Sitten Jaska hyppäsi vuoden 1966 Volgaansa jossa Vösse jo odotti. Volga poistui paikalta muinaista neuvostovoimaa jyristen ja Perskeleet totesivat kuluneen viikon sessiosta että olipa mukavaa toimia ammattilaisten kanssa. Vösse taas puolestaan Volgan takapenkillä tuumi että niitä pyyntimiehiä on paljonkin mutta saantimiehet on kumminkin erikseen. Ja amatöörit aseita tarttee. Ammattilainen pärjää ilmankin. Sitten se nukahti tyytyväisenä ja heräsi vasta Browneilla Hornankuusessa. Odotellen uusia seikkailuja.

Kiitokset Jaskalle. Ja lukijoille voi todeta että kun tässä blogissa on kovasti kehuttu koiria niin toki kissitkin ansaitsevat huomion. Ovat ne vaan vallan mainioita otuksia nekin.

RIKKINÄISET LEVYT

Varsinkin vanhemmat lukijat muistavat hyvin vinyylilevyt ja sen, kun neula alkoi hyppiä levyllä saaden aikaan joskus varsin huvittaviakin joskin pääosin ärsyttäviä ääniefektejä. Kyseinen neulan paikallaan junnaus ei sinänsä aiheuttanut sen suurempaa vaaraa. Sen sijaan hallintokoneistomme ulosanti muistuttaa yhtä lailla rikkinäistä levyä ja siinä kyseessä onkin huomattavasti vaarallisempi ilmiö.

Tuorein levyn skrätsääjä oli sisäministerimme Kai Mykkänen joka sattui lukemaan Suomen väestöennusteen jonka mukaan väki – nimenomaan suomalainen – alkaa tulevaisuudessa vähentyä ja keksi ratkaisuksi sen, mitä on tarjottu viimeiset kohta kolmekymmentä vuotta. Ja mikäs se ratkaisu olikaan… studio-orkesteri, saiskos tarvittavat efektit…

…ja ratkaisuhan oli tietenkin maahanmuutto ja mielellään vielä EU:n ulkopuolinen sellainen. Jos hallintokoneistomme edustajat kykenisivät nostamaan äänivarren rikkinäisestä levystään ja polttamaan harkitsevat perstupakit he saattaisivat pystyä myös miettimään asiaa hieman tarkemmin. Unohtaen idealismin ja keskittyen siihen, mitä on todella tapahtunut. Ainakin he hoksaisivat että korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan maa ei houkuttele varsinaisesti ammattilaisia eikä varsinkaan yrittäjiä vaan juuri niitä, joilla on mahdollisuus hyötyä sosiaaliturvasta. Ja niitä sosiaaliturvasta hyötyjiä onkin sitten tullut viljalti, minkä taas tavallinen suomalainen on viimeisten vuosikymmenten aikana joutunut kustantamaan lompakostaan ja oikein hyvin nähnyt omin silmin.

Jos hallintokoneiston edustajat pystyisivät tarkastelemaan toimiaan, ihanteitaan ja tavoitteitaan kriittisesti, he saattaisivat hoksata että maan huoltosuhdetta ei varsinaisesti paranna se, että maahan otetaan asumaan ulkomaalaisia ihmisiä suoraan koko iän kestävälle eläkkeelle joka sitten jatkuu seuraavassakin sukupolvessa. He saattaisivat huomata myös että tavoiteltu ideaalitila tökkii pahemman kerran muutenkin ja siitä kertoo tuon kyseisen – elätettäväksi tulleen ja elätettäväksi jäävän – väestönosan syyllistyminen suomalaisiin nähden huomattavan suureen väkivalta- ja seksuaalirikollisuuteen.

He saattaisivat myös tajuta että ideaalin kuvaa ei välttämättä kiillota sekään, että valtamedia etsii kyseisestä väestönosasta esille nostettavia työn sankareita jotka työskentelevät julkisella sektorilla sellaisissa tehtävissä joille ei olisi mitään tarvetta ellei kyseinen väestönosa olisi saapunut Suomeen. He saattaisivat jopa nostaa esille sen kysymyksen että kuinkas moni kyseisen väestönosan edustajista onkaan nettoveronmaksajia.

Jos he oikein miettisivät niin he saattaisivat saada oivalluksen että on oikeastaan aika törkeää keskittyä etsimään ulkomaalaisia työntekijöitä joita ei tule työpaikkoihin joita ei ole ja samalla unohtaa Suomen kohdalla eräs varsin olennainen asia. Nimittäin nuoret suomalaiset. Eikö heidän sijoittuminen yhteiskuntaan ole olennaista? Eikö sellainen ole vähän niin kuin valtion perusidea? Vai mielletäänkö asia niin että heidätkin totutetaan kitupalkkoihin joka on tietysti yksi ulkomaalaiskaipuun taustatoive? Jos suomalaisilla nuorilla ihmisillä on nollausko tulevaisuuteen, niin se ei oikein kannusta tekemään lapsia. Mutta valtiovallalle heitä ei ole edes olemassa. Jossain vaiheessa Suomi muuttui valtiosta liikeyritykseksi jonka osakkaat ovat muualla kuin Suomessa.

Koska nämä harkitsevat perstupakit – tai tupakoimattomilla vaikkapa Sisu-pastillit – jäivät taas kertaalleen vetämättä niin hallintokoneistomme jatkaa hyväksi havaitsemallaan linjalla. Eli jatketaan sitä, mikä on mennyt viimeiset melkein kolmekymmentä vuotta perseelleen ja pelotellaan kansalaisia että jos sitä ei jatketa, niin asiat menevät perseelleen. Tilannetta voi verrata siihen, että isäntää vaaditaan kylvämään peltonsa täyteen suolaa paremman sadon toivossa.

Mykkänen & kumpp jättivät tuumailutuokion pitämättä ja aikovat korjata huoltosuhdetta elätettävien lisäämisellä. Oikein hyvin tietäen, että kyseinen tie saa aikaiseksi vain lisää väkivaltaa sekä ennen pitkää Suomen alueella sijaitsevia ulkomaalaisten de facto itsenäisiä enklaaveja. Kyse ei ole edes hölmöläisten peitonjatkamisesta vaan peiton polttamisesta. On harmittavaa että Suomen rikoslaissa ei ole kahta tärkeää pykälää:

1. Tulevien sukupolvien turvallisuuden ja hyvinvoinnin vaarantaminen

ja

2. Tulevien sukupolvien turvallisuuden ja hyvinvoinnin törkeä vaarantaminen

Noita pykäliä on tietysti turha odottaa, sillä kyseisiin rikoksiin syyllistyvät säätävät lakeja itse.

Toinen  rikkinäinen levy nykyisessä Suomessa on tietysti uskonnoksi muuttunut ilmastonmuutos. Suomalaisille cityvihreille kyseessä on totta kai myös egon pönkittäminen sillä missään muualla kuin täällä Suomessa he eivät pysty ruokkimaan pohjatonta egoaan vaikeuttamalla tavallisten ihmisten elämää nykyisessä mittakaavassa. Kyykyttäminen ei tietenkään koske cityvihreää itseään ja tämä kuva kertoo cityvihreitten kaksinaismoralismista varsin osuvasti:

Hyvä esimerkki uudesta vihreästä nomenklaturasta. Yhteiskunnan kannalta täysin turha ryhmä jonka arvoja kuitenkin pakkosyötetään kaikille. Hyvää alkanutta viikkoa lukijoille ja muistakaapas mennä töihin. Teillä on elätettävänänne paljon sekä huoltosuhteen korjaajia että etuoikeutettuja maailmanpelastajia jotka ovat aina valmiit istumaan rohkeasti teidän perseillänne nuotioon.