ILMIANTAJIEN PRIKAATIT

Kirjoituksen aihetta tuli hieman sivuttua aikaisemmassa epistolassa mutta ajan puutteen vuoksi se jäi vähälle joten se kannattaa nostaa esille omassa jutussaan. Alkuun voidaan todeta. että jos sekä valtionvarainministeriö että oikeusministeriö tilaavat Åbo Akademilta työryhmätyön johtopäätöksineen niin asia kannattaa ottaa vakavasti ja mitä varmimmin työryhmä tarjoaa tilaajille juuri sitä, mitä haluttiinkin ja tarjotussa alkaa olla hyvin ikävästi DDR:n makua. Asiasta uutisoi Iltalehti ja otsikko on varsin hyytävä:

Ministeriö haluaa kitkeä vihapuhetta – raportti suosittaa: some-agentteja, antitrollien armeija ja ilmianto-organisaatio.

Muistutetaan heti alkuun että termi vihapuhe on blankotermi joka halutaankin pitää blankoterminä että sitä voitaisiin käyttää sopiviin poliittisiin tarkoituksiin. Toisekseen voidaan – itse otsikosta – todeta, että eivät mitkään internetin trollit ole varsinainen ongelma sillä nehän irvailevat kaikille ja kaikesta ja haastavat riitaa saadakseen ihmiset polttamaan päreensä. Vähän niin kuin Eppu Normaali aikanaan lauloi ”pioneereille olen fascisti, fascisteille pioneeri, mä rääyn ja heitän herjaa vaan”. Mutta eihän tässä viritelmässä trollien perässä ollakaan vaan väärinajattelun.

Se, mikä kyseisessä – siis tilatussa – työryhmän tuotteessa herättää pelkoa on termi ilmianto-organisaatio. Sellainenhan oli käytössä nimenomaan DDR:ssä. Pistääkö kylmiä väreitä kenellekään? Ja mihin sitä organisaatiota käytettäisiin? Mitäs työryhmän tuotoksen otsikko kertoo:

Suosituksia toimista, joita Suomessa pitäisi ottaa käyttöön julkisissa ammateissa toimivien henkilöiden suojelemiseksi vihapuheelta sekä vapaan mielipiteenilmaisun turvaamiseksi.

Varsin mielenkiintoista kuinka sama lause puhuu itse itsensä pussiin sillä jos vapaata mielipiteen ilmaisua turvataan rajoittamalla vapaata mielipiteen ilmaisua niin jäljelle jääkin  vain ”julkisissa ammateissa toimivien henkilöiden suojeleminen vihapuheelta”. Vihapuheelta jota ei Suomen laki edes tunne. Eli jäljelle jää vain valtakoneiston, virkakoneiston ja valtamedian jäsenten suojeleminen perustellulta arvostelulta. Kuinkas tätä – varsin uudelleenmääriteltyä – mielipiteen vapautta sitten suojellaan? Uutinen kertoo:

Loppuraportissa on listattu 25 toimenpidesuositusta. Ensimmäisenä on mainittu ”Trusted flagger” -tyyppisen organisaation perustaminen, joka voisi ilmiantaa vihapuhetta.

Ilmianto-organisaatio? Ei ilmiantamaan väkivaltarikoksia. Ei ilmiantamaan seksuaalirikoksia. Ei ilmiantamaan omaisuusrikoksia. Mutta ilmiantamaan jotain laissa määrittelemätöntä jota on jo pitkään käytetty blankoterminä hiljentämään väärinajattelua.

Olen monta kertaa peräänkuuluttanut viralliselta taholta seuraavaa lausetta:

Valtakoneiston, virkakoneiston ja valtamedian perusteltu – ankarakin – arvostelu ei ole rikollista, vaan se kuuluu olennaisena osana sekä sananvapauteen että ihmisoikeuksiin. Jos tämä arvostelu aiotaan hiljentää millä tekosyyllä hyvänsä, niin kyseessä on mielivalta.

Ja tätä lausettahan me saamme odottaa. Ei sitä esitetty tuossa työryhmässäkään. Puhuttiin vain vihapuheen hiljentämisestä. Sillä tässäkään viritelmässä ei ole kyse sananvapaudesta vaan väärinajattelun hiljentämisestä. Valtakoneisto ei puolusta sananvapautta vaan suojelee itseään ettei joutuisi vastuuseen siitä, mitä on saanut aikaiseksi.

Lisätään vielä tämän työryhmän ehdotus:

Vihapuheesta ja syrjinnästä irtisanoutuminen nostetaan jo vaaleissa ehdolle asettumisen kriteeriksi.

Kun termit ”vihapuhe” ja ”syrjintä” ovat maassamme vihervasemmiston määrittelemiä niin kyseinen ehdotus vie toteutuessaan samalla demokratian romukoppaan. Mutta eihän Järjestelmäpuolue tarvitsekaan demokratiaa muuhun kuin oman valtansa kerran neljässä vuodessa tapahtuvaksi vahvistamisrituaaliksi.

Kannattaa vihaäänestää niin kauan kuin siihen on vielä mahdollisuus.

24. EPISTOLA

Tällä kertaa en laita epistolaan kaikkea sitä mitä on kertynyt viime kertaisesta epistolasta (julkaistu lokakuussa 2020) sillä suvaitsevais-tiedostava vauhti on sen verran huikeaa että täysimittaiset epistolat tavoittelisivat Kalle Päätalon Iijoki-sarjan pituutta. Laitan tällä kertaa kyseiseltä ajalta jonkinlaisen TOP 10:n. Joku voi tuumia että tästä puuttuu jotakin ja voi myös tuumia että järjestys on väärä. Hänen mielipiteensä on ihan yhtä lailla oikea kuin minunkin. Tämän nyt vain laittoi pystyyn yksihenkinen arvostelulautakunta. Eli minä. Aloitetaan:

10. Jutta Urpilainen ja I bless the rains down in Africa

Jutta Urpilainenhan on kunnostautunut rahan lapioimisessa Kankkulan kaivoon (muistaaks kukaan tapaus Kreikan?) ja hänen olennaisinta ydinosaamista tarvittiinkin sitten hyvän huoraamisen perusteella saadussa palkkiovirassa EU-komissiossa:

Eli Afrikkaan – tuohon suurten kuviteltujen mahdollisuuksien maanosaan – tulee nimenomaan meidän eurooppalaisten synnyttää työpaikkoja. Siihen, että väestöräjähdys on maanosan suurin  ja akuutein ongelma ei Urpilainen puutu. Kas kun aihe on suvaitsevais-tiedostavaistossa tabu. Eli selkeä työnjako: Toiset yrittävät synnyttää työpaikkoja. Ja toiset synnyttävät onnistuneesti lisää afrikkalaisia. Paljon lisää afrikkalaisia. Joille tarvitaankin sitten taas lisää EU-anerahaa.

9. LGBTQTiiTyyn kravattiote yhteiskunnasta

Alati kasvava transvillitys on yhdistelmä kiimaa ja sirkusta jota tavallisenkin kansalaisen pitäisi mennä katsomaan vaikka ei yhtään kiinnostaisi. Yksi monista esimerkeistä on tapaus Tampereen Yliopistosta – no mistäs muualtakaan – jossa tietyn luentosarjan aikana muuan miesopiskelija kyseenalaisti menstruoivien miesten olemassaolon. Seurauksena oli luonnollisesti joukkorääkyminen:

- Kaikki miehet eivät ole biologisesti miehiä.

- Kaikki miehet ei ole syntymässä määritelty miehiksi.

- Onko sun mielestä asiallista laukoa transfobisia kommentteja.

- Kyseenalaistat tällä kommentilla käytännössä joidenkin miesten oikeuden itsemäärittelyyn.

- Sieltä tuli ala-aste biologiat.

- Ihanko oikeasti tällainen puhe sallitaan täällä.

- Nää biologiaöyhöttäjät ei IKINÄ ole itse lukion jälkeen opiskelleet biologiaa eikä varsinkaan kielitiedettä joka on tässä kontekstissa paljon relevantimpaa.

Niin. Biologiassa ei biologia ole relavanttia mutta kielitiede on. Vaan saipa heppu jopa näin rakentavaa palautetta:

Tampereen Yliopisto on tietysti, no, Tampereen Yliopisto eikä siltä voi muuta odottaakaan mutta mitäs eduskuntaryhmien puheenjohtajat tuumaavat asiasta? Onko niitä sukupuolia enemmän kuin kaksi vaiko ehkä ei? Ja he vastaavat:

Eli odotettavissa on jatkossakin lisääntyvä määrä LGBTQTiiTyy-sirkusta. Jonka tavallisen kansalaisen tulisi ottaa vakavasti.

8. Suomalaisen miehen asema

Eli muistutetaan oikeusmurhasta:

Helmikuussa sitten korkein oikeus ilmoitti että kyseinen kaveri ei saa valituslupaa korkeimpaan oikeuteen joten hän joutuu maksamaan vaimonsa syrjähyppelyn tuloksia siihen asti kunnes kyseinen tulos täyttää 18 vuotta. Oikeusvaltio?

7. Pekka, pälkähästä pääseminen ja sovellettu sananvapaus

Niin kuin hyvin tiedetään tulkitsi ulkoiluministerimme Pekka Haavisto lakia varsin omaperäisesti ja halusi köijätä naispuolisia ISIS-terroristeja lapsineen Suomeen. Homma piti tehdä salaa mutta reisillehän se meni ja sitten tutkittiin. Lopputulos oli ennalta selvä eli vaikka Pekka vähän niinqu rikkoi lakia niin hän on muuten niinqu oikeessa joten ei tässä mitään valtakunnanoikeutta tarvita eikä ministerinhommiakaan tartte lopettaa.

Ei ollut siis yllätys niin mutta tapaus antoi osaltaan kuvan suomalaisesta sovelletusta sananvapaudesta. Mitäs eräs näistä ISIS-naisista oli julkisesti todennut?

Somalialaissyntyinen, 31-vuotias ”Äiti Terroristina” tunnettu nainen muun muassa kertoi olevansa iloinen ja puhui hyväksyvästi amerikkalaisen toimittajan James Foleyn vuonna 2014 tapahtuneesta julmasta ja raa’asta julkisesta mestauksesta.”

Johon asiasta vastaava viranomainen Jussi Tanner toteaa:

- Somepostaus vuosia sitten ei voi olla sellainen yksittäinen peruste, jonka pohjalta jätämme lasten perusoikeudet toteuttamatta ja koko perheen leirille.

Hotellin respassa toivotaan että tuollainen armahtava ajattelutapa koskisi tavallisia suomalaisiakin eikä vain islamilaisissa kurkunleikkausporukoissa olleita. Päivi Räsänen on vieläkin löysässä hirressä ja tavallisten suomalaisten sanomisia verkossa kytätään kuin pikkulapsen silmää. Suomalaisen sanoma sana on edelleenkin pahempi rikos kuin haittamaahanmuuttajan tekemä väkivallan teko.

6. Pikkupimujen henkinen pipi ja olemattomat murhaleegiot

Huulipunahallituksemmehan sai sitten tuoreeltaan juuri sellaisen raportin kuin halusikin ja alkoi uhriutuneena väpättää alaleukaa naisvihasta. Oltiinpa ihan poikkeuksellisen vihakampanjan uhreja.

Asian tiimoilta tietysti – tutkimuksen otsikkoon vedoten – voi kysyä että kuinka ihmeessä vallankäyttäjät voivat joutua tavallisten ihmisten vallan väärinkäytön kohteeksi? Noin muutenhan tässä noudatettiin oikeastaan vain tuttua kaavaa:

1. Huulipunahallituksemme tekee utopististen pakkomielteittensä ohjaamana toinen toistaan järjettömämpiä päätöksiä.

2. Päätökset saavat aikaan kyistä arvostelua.

3. Arvostelut dumpataan samantien naisvihana joten hallituksen järjettömät päätökset eivät ole ongelma vaan ongelma on se, että niitä arvostellaan. Järjettömät päätökset jatkuvat edelleen.

Koska pimperohallituksemme uhriutuu kovin mielellään niin muistutetaan talvisesta tapahtumasta joka on hieman sukua tälle tuoreimmalle. Ensiksihän tuli hurjia uutisia joiden mukaan äärioikeistolainen falangi suorastaan suunnittelee sisäministeriö Ohisalon ja valtakunnansyyttäjä Toiviaisen lahtaamista. Ja asiastahan pantiin alaleuka väpättämään aina pääministerinnaa myöten:

Tosin eihän sitä uhriutumisekstaasia kestänyt kuin 18 minuttia kunnes…

Epäilemättä sisäministeriössä karjuttiin käytävillä että etsikää ny perkele edes vähän lihaa luitten ympärille tuohon juttuun. No, etsiväthän ne, mutta…

Mutta epäilemättä samanlaisia episodeja tulee jatkossakin. Onhan se paljon mainostettu äärioikeisto löydettävä. Jos ei löydetä, niin sitten se on keksittävä. Ja siinä touhussa käsitys äärioikeistosta levenee ja laajenee päivä päivältä. Äärioikeistoahan ovat kaikki, jotka eivät allekirjoita utopistihallituksen utopistisia haaveita. Ja utopistihallitus aikoo hiljentää utopianvastaiset mielipiteet josta taas kertoo tuore uutinen:

Ilmianto-organisaatio? Mitenkä tulee toi DDR niin elävästi mieleen?

5. Sovellettu tasa-arvo lain edessä ts. naiset ovat tasa-arvoisempia kuin miehet

Tämän vuoden helmikuussa tuli sitten rahvaan tietoon siitä että hallitus valmistelee lakia jolla sukupuolet asetetaan eriarvoiseen asemaan. Eli:

Hallitus on valmistellut rikoslain muutosesityksen, jonka mukaan rangaistusta voidaan koventaa, jos teko johtuu rikoksen uhrin sukupuolesta, kertoo tiedote.

Valtioneuvoston tiedotteen mukaan esitys on luotu, sillä useat selvitykset ovat osoittaneet, että erityisesti julkisuudessa työskenteleviin naisiin kohdistuu heidän sukupuoleensa kohdistuvaa vihaa ja seksuaalissävytteistä vihapuhetta.

Jälleen kerran pyritään perustelemaan suunniteltavaa lakia jollain, jota ei ole laissa. Lisäksi peruste on mielenkiintoinen sillä kuinka määritellään viha ja vihapuhe? Perusteissa ei mainita ensimmäistäkään väkivallan tekoa eikä edes sellaisen suunnittelemista. Tätä lakiesitystä osattiin odottaa jo vuodesta 2017 saakka. Jaa miksikö? No siksi:

Jep. Paineitaan purkavat vitunvirkkaajat pitävät Suomessa nykyisin hallitusvaltaa. Hotellin respasta esitetään vielä kysymys. Jos se  laki tulee voimaan. Eli: Raiskaushan se varsinkin on sukupuoleen kohdistuva rikos. Kai raiskaajia sitten rankaistaan ankarimman jälkeen? Ja koskeehan se myös etnisesti edistyksellisiä raiskaajia, joukkoraiskaajia ja alaikäisten raiskaajia? Ja jos ei koske, niin millä perusteella?

4. Valtamedian henkilökultti ja antihenkilökultti

Mitä tarvitaan, että saadaan valtamediassa erehtymättömän jumalattaren asema? Vastaus: ei tarvitse olla muuta kuin nuori ja nainen:

Kyseisen nuoren naisen johtama hallitus on ilmastopakkomielteessään tuhoamassa Suomen talouden mutta valtamedia ei siitä sannakiimassaan välitä. Samoin hallituksen koronaepidemiaan omaksuma ”arvotaan päivän toimenpide” on valtamedialle johdonmukaisuutta ja jämäkkyyttä. Osaahan pääministerimme sentään lukea sujuvasti paperista.

Yhtä lailla vastenmielistä on ollut suomalaisen valtamedian Donald Trumpia vastaan käymä avoin sota joka jatkuu vieläkin vaikka Yhdysvalloilla on jo uusi presidentti. Valtaosa toimittajista on tietysti toiminut asian suhteen papukaijoina jotka vihaavat Trumpia koska Trumpia vihaavat muutkin joten Trumpia täytyy vihata. Se fiksumpi osa pelkää että Trump-ilmiö saattaa omassa muodossaan tapahtua Suomessakin joten sellainen kannattaa demonisoida jo etukäteen.

3. EU-tukipaketti ja nöyrä Suomen maakunta

Muistutetaan tästä uudesta vihervasemmistolaisesta matematiikasta. Eli: kun Suomi joutuu pulittamaan toisille 6,6 miljardia josta sillä on oikeus/velvollisuus törsätä pieni osa itse niin Suomi on tienannut huomattavan summan rahaa. Kysehän on siis EU:n ns. koronatukipaketista  jossa tosiasiassa laitetaan muutama säkillinen betonia lisää liittovaltion sokkeliin. Tai ei se mikään liittovaltio ole vaan utopistien johtama keskusjohtoinen komentovaltio. Ja mitenkäs sen ”tienaamisen” kanssa sitten menikään?

Ja mitäs asiaan tuumasi meidän kaksoisplusihaillen arvostama Tytti Tuppurainen?

Hotellin respassa mietitään että koskahan nämä ”isänmaan ystävät” alkavat nimittää EU:n vastustajia separatistisiksi maanpettureiksi? Tästä Suomen ”tienaamasta” rahasta sitten miljardi törsätään ns. vihreään siirtymään mutta siitä kohdassa kaksi.

2. Hallituksen viherkiima

Vihervasemmistolainen hallituksensa tekee parhaansa että Suomen elinkeinoelämä saadaan rapautettua pakkomielteeksi muuttuneen hiilijalanjäljettömyyden nimissä. Kerrataan hieman hallituksen tähän astisia saavutuksia:

-  Jatkuvat polttoaineiden hinnankorotukset joita hallitus on luvannut vielä lisää. Vaikutus sekä logistiikalle että suurempien kaupunkien ulkopuolella asuville ihmisille tuhoisa.

- Öljylämmityksen laittaminen lahtipenkkiin:

Erityisesti tämä pakkomielteen sanelema ratkaisu tietää taloudellista katastrofia suurelle määrälle eläkeläisiä mutta saahan se aikaan vihervasemmistolaista hyvää mieltä ja muullahan ei pahemmin ole väliäkään.

- Sähköautokiima maassa jonka sijaintia maapallolla ei hallitus ole hoksannut katsoa karttapallolta. Kyseiseen kiimaan ei riitä pelkkä komentaminen vaan kannustimena tarjotaan veronmaksajien rahoja:

Eli Suomeen pitää saada lisää sähköautoja koska Suomeen pitää saada lisää sähköautoja ja siitä tulee jälleen hyvä vihervasemmistolainen mieli eikä pakkomielteestä päästä eroon. Hotellin respassa eletään insinööritodellisuudessa ja kysytään taas kertaalleen:

a) Missä ne ladataan?

b) Millä ne ladataan kun vain toivioenergia on sallittu?

ja

c) Ihanko tosissaan – kun Suomessa auton keskihinta on alle neljä tonnia – Mikkonen luulee että ihmiset alkavat urakalla ostaa kymppitonnien sähköautoja pelkästään vihervasemmistolaisen ilmastohysterian nimissä?

Jatketaan saavutuksilla:

- Suunnitellut ruuhkamaksut jotka Helsinkiin autoilevalle ulkopaikkakuntalaiselle olisi 500 - 1 000 euroa vuodessa.

- Ja – toistaiseksi – pisteenä i:n päälle tämä EU-törsäyksestä varattu miljardin euron ”valtava harppaus”:

Hallitus on niin viherkiimassa että pääministerinna Sanna Marin mainosti Nesteen päätöstä perustaa biopolttoainelaitos Porvoon sijasta Rotterdamiin siten että se on osa hallituksen kovasti mainostamaa vihreää siirtymää ja sitä on syytä tukea. Mutta miettikääpäs: Kyseisen hallituksen toimet on suunniteltu huomattavasti kauemmas kuin vuoteen 2023 jolloin on seuraavat vaalit. Tuo pakkomielteen riivaama porukka näyttää uskovan että se on vallassa jatkossakin.

Kaikesta huolimatta hallituksen viherkiima ei päässyt sijalle yksi, vaan siihen pääsee:

1. Vihervasemmistolainen väestönvaihtokiima

Tämähän on jatkunut jo iät ajat mutta katsotaan viimeisimpiä saavutuksia / vaatimuksia joita on jarruttanut lähinnä korona. Syksyllähän vihreät pudotti jassosta keskustan vaatimalla ei-ihan-vähää:

Sehän ei riitä että täytyy saada uusia työperäisiä (lue: elätettäviä kehitysmaalaisia) vaan eihän maassa laittomasti oleskeleviakaan saa karkoittaa:

Ja eihän tämäkään riittänyt:

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) sanoo perjantaina julkaisemassaan blogikirjoituksessaan, että ilman oleskelulupaa eli laittomasti maassa oleville rakennettava palomuuri helpottaisi asiointia viranomaisten kanssa.

– Monet eri tahot ovat jo vuosia pitäneet esillä palomuurin tarpeellisuutta. Palomuuri tarkoittaa tässä tapauksessa menettelyjä, joiden avulla oleskeluluvaton voi asioida viranomaisten luona ilman pelkoa välittömästä palauttamisesta, Ohisalo kirjoittaa.

Miksi juuri tämä viherkiiman muoto tuli sijalle yksi? Vastaus: Täysin järjettömästäkin taloudenpidosta voidaan selvitä kovalla työllä ja uudella rakentamisella. Mutta väestörakenteen etninen, kulttuurillinen ja uskonnollinen muuttaminen ei korjaudukaan niin helpolla. Maailmassa on yllin kyllin esimerkkejä kyseisen tyyppisistä valtioista ja hyvin monen yhteinen piirre on jonkin asteinen sisällissota. Epäilemättä vihervasemmistolaiset eivät pakkomielteensä vallassa sellaista suoraan halua koska eivät tunnu tajuavan pakkomielteensä hintaa ja seurauksia mutta jo tähän mennessä tapahtuneesta suomalaisiin kohdistetusta tuontiväkivallasta tuo lauma on vastuussa.

Epäilemättä nämä epistolat jatkuvat tulevaisuudessakin. Valitettavasti.

JOTAIN IHAN MUUTA XCIX

Siinä aikaisemmassa jotain ihan muuta-kirjoituksessa tuli käytyä läpi ennen kakkosrähinää kehitettyjä hävittäjiä joiden käyttö varsinaisessa rähinässä jäi vähäiseksi tai olemattomaksi. Tehtiinhän siihen aikaan tietysti pommikoneitakin ja käydään niitä läpi muutama. Lista ei ole totaalikattava, antaapahan muutamia esimerkkejä. Ja lista ei ole – taas kertaalleen – myöskään täydellinen tekninen manuaali. Sellainen lähentelisi puhelinluettelon paksuutta. Mennään jälleen maita aakkosjärjestyksessä ja aloitetaan Argentiinasta. Joo, Argentiinallakin oli oma pommikone eli FMA AeMB.2:

Koneessa oli kolmehenkinen miehistö, sen huippunopeus oli 285 km/h, toimintasäde 600 km ja se kuljetti 400 kiloa pommeja. Koneessa oli yksi eteenpäin ampuva 11,25-millinen konekivääri (aika harvinainen kaliiberi, en ole moisesta kuullutkaan) ja takana tornissa oli yksi .45-kaliiberinen konekivääri (kuulostaa vähän omituiselta sekin). Konetta tehtiin vain kuusitoista kappaletta eikä se mitä todennäköisemmin osallistunut minkäänlaisiin sotatoimiin.

Siirrytään Euroopan puolelle Hollantiin ja esitellään ensimmäisenä suomalaisillekin tuttu Fokker C.X:

Hollantilaiset käyttivät konetta sodassa rajoitetusti lähinnä matalatiedustelutehtävissä ja Hollantihan antautui saksalaisille nopeasti. Suomalaiset sen sijaan käyttivät konetta niin tiedustelu-, pommitus- kuin tulenjohtotehtävissä (mm. hyökkäys Tuulosjoen yli) koko sodan ajan tosin konetyyppi kärsi hitaudestaan johtuen ankaria tappioita. Suomalaiset saavuttivat koneella jopa yhden ilmavoiton. Kaksi kyseistä konetta oli myös Espanjan tasavaltalaisten käytössä. Niiden käytöstä ei ole tarkempaa tietoa.

Toinen hollantilainen ennen sotaa suunniteltu pommikone oli Fokker T.V:

Vuonna 1939 konetta saattoi pitää suhteellisen modernina. Koneessa oli viiden hengen miehistö, sen huippunopeus oli 417 km/h, toimintasäde 1.500 kilometriä ja se kuljetti 1.200 kiloa pommeja ja oli aseistettu yhdellä 20 mm tykillä sekä viidellä 7,92 mm konekiväärillä. Mutta konetta valmistettiin vain kuusitoista kappaletta ja sen vaikutus lyhyessä sodassa Saksaa vastaan oli vähäinen.

Siirrytään Iso-Britanniaan ja esitellään Vickers Wellesley:

Kolmihenkisen koneen huippunopeus oli 367 km/h, toimintasäde 1.960 kilometriä ja se kuljetti 910 kiloa pommeja. Koneessa oli yksi eteenpäin ampuva .303-kaliiberin konekivääri ja toinen samanlainen takatornissa. Konetta valmistettiin 177 kappaletta ja se osallistui sotatoimiin lähinnä Afrikassa eli Etiopiassa, Eritreassa ja Somaliassa. Esitellään sitten toinen vain yhdellä moottorilla varustettu pommikone eli Fairey Battle:

Kolmihenkisen koneen huippunopeus oli 414 km/h, toimintasäde maksimissaan 1.610 kilometriä. Kone kuljetti maksimissaan 690 kg pommikuorman ja oli aseistettu yhdellä eteenpäin ampuvalla ja yhdellä takatornissa sijaitsevalla 7,7 mm konekiväärillä. Vaikka koneita tehtiin kaikkiaan 2.185 kappaletta se osoittautui heti sodan alussa täysin vanhentuneeksi, kärsi ankaria tappioita saksalaisia vastaan ja vedettiin pois taistelutoiminnasta vuonna 1940.

Esitellään sitten brittiläinen Armstrong Whitworth Whitley:

Tässä koneessa jonka peräsinratkaisu näyttää varsin mielenkiintoiselta oli viisihenkinen miehistö, 370 km/h huippunopeus ja 2.660 kilometrin toimintasäde. Koneessa oli ajankohtaan nähden suuri, 3.175 kg:n pommilasti sekä viisi 7,7 mm konekivääriä joista yksi keulassa ja neljä taka-ampumossa. Konetta valmistettiin kaikkiaan 1.814 kappaletta. Se osallistui pommitustehtäviin sodan alussa mutta vanhentuneena siirrettiin viimeistään vuonna 1942 muihin tehtäviin.

Esitellään vielä brittikoneista suomalaisillekin hyvin tuttu ja sodan alkuhetkillä vielä suhteellisen moderni Bristol Blenheim:

Konetta tehtiin kaikkiaan 4.422 kappaletta. Se osallistui taisteluihin Saksaa vastaan sodan alkuvuosina ja myöhemminkin kauko- ja lähi-Idässä. Länsiliittoutuneet korvasivat sen nopeammilla ja raskaammilla pommikoneilla. Suomalaiset puolestaan käyttivät konetta aina sodan loppuun kun vaihtoehtoja ei paljoa ollut. Suomalaisten pommiripustimiin saatiin 800 kg:n pommikuorma mutta alkuperäisiin brittiläisiin vain tuhannen paunan eli n. 450 kg:n kuorma.

Siirrytäänpä Italiaan ja esitellään Caproni A.P.1:

Kaksihenkisen koneen huippunopeus oli 347 km/h ja toimintasäde 1.500 kilometriä. Se kuljetti 500 kiloa pommeja ja siinä oli 2 x 7,7 mm konekivääriä sekä 1 x 12,7 mm konekivääri. Konetta tehtiin vain 54 kappaletta ja se osallistui taisteluihin vain Espanjan sisällissodassa. Konetta ei pidetty tyydyttävänä joten se korvattiin nopeasti Breda Ba.65-koneella:

Oikeastaan kyseinen kone ei ollut pommittaja vaan yksi niitä ensimmäisiä maataistelukoneita. Koneen huippunopeus oli 430 km/h ja siinä oli 2 x 12,7 mm ja 2 x 7,7 mm konekiväärit sekä 500 kilon pommikuorma. Koneita valmistettiin 218 kappaletta ja se osallistui Espanjan sisällissotaan varsin kohtuullisella menestyksellä. Varsinaisessa kakkosrähinässä ne olivat mukana mutta kärsivät raskaita tappioita brittihävittäjiä vastaan ja viimeistään vuonna 1942 ne oli vedetty pois ensilinjan käytöstä.

Esitellään vielä Italiasta Caproni Ca.135:

Koneessa oli 4 – 5-henkinen miehistö, sen huippunopeus oli 365 km/h ja toimintasäde 1.199 kilometriä. Kone kuljetti 1.474 kilon pommikuorman ja sen aseistuksena oli kolme 12,7 mm konekivääriä. Merkittävää on se, että koneen pääasialliset taistelutehtävät tapahtuivat Unkarin ilmavoimien palveluksessa. Unkari käytti koneita vuoteen 1942 saakka.

Vaan entäs Japani ennen sotaa? Esitellään ensimmäisenä Kawasaki Ki-32:

Tässä kevyessä pommikoneessa oli kahden hengen miehistö, sen huippunopeus oli 423 km/h ja toimintasäde 1.965 kilometriä. Kone kuljetti 450 kilon pommikuorman ja siinä oli kaksi 7,7 mm konekivääriä. Koneita tehtiin kaikkiaan 854 kappaletta ja se osallistui pääasiassa Japanin-Kiinan sodan taisteluihin. Se vedettiin pois kaikista taistelutehtävistä viimeistään vuonna 1942.

Esitellään seuraavaksi Mitsubishi G3M joka tuli käyttöön jo vuonna 1935 mutta pysyi käytössä aina sodan loppuun saakka:

Seitsemänhenkisen koneen huippunopeus oli 375 km/h ja toimintasäde Tyynellä merellä tarpeellinen 4.400 kilometriä. Kone kuljetti lastinaaan 800 kiloa pommeja tai yhden torpedon. Aseistuksena siinä oli yksi 20 mm tykki ja neljä 7,7 mm konekivääriä. Pääosin näistä koneista koostunut 22. lentolippue upotti torpedoilla brittiläiset taistelulaivat HMS Prince of Walesin ja HMS Repulsen.

Esitellään vielä Japanista Mitsubishi Ki-30:

Kone oli lähinnä maataistelukone jota käytettiin lähinnä Japanin – Kiinan sodassa ja myös sodassa Yhdysvaltoja vastaan sen alkuvaiheessa erityisesti taistelussa Filippiineistä. Kaksihenkisen koneen huippunopeus oli 423 km/h ja toimintasäde 1.700 kilometriä. Se kuljetti 400 kilon pommikuorman ja aseistuksena siinä oli kaksi 7,7 mm konekivääriä. Vuoteen 1942 mennessä koneet siirrettiin koulutuskäyttöön mutta sodan lopussa niitä palveli Kamikaze-hyökkäyksissä.

Mainitaan tässä kirjoituksessa myös Liettua joka rakensi ANBO VIII-koneen:

Tosiasiassa koneita valmistettiin vain yksi kappale. Epäilemättä niitä oltaisiin tehty enemmänkin mutta Neuvostoliiton suorittama miehitys lopetti projektin. Koneessa oli kahden hengen miehistö, sen huippunopeus oli 411 km/h ja aseistuksena kaikkiaan viisi 7,7 mm konekivääriä ja 600 kiloa pommeja.

Entäs itäinen rauhanvaltiomme Neuvostoliitto? No siitähän on jo aikaisemmin esitelty Tupolev TB-3:

Kyseinen raskas pommikone kiusasi myös suomalaisia erityisesti talvisodassa. Toinen ennen sotia tehty pommikone oli vähemmälle huomiolle ja myös tuotantomäärälle (14 kappaletta) jäänyt Bolkhovitinov DB-A:

Kone ei osallistunut sotatoimiin. Vaan olihan pommikoneita puolalaisillakin joiden lentokoneteollisuus pysähtyi sattuneesta syystä syyskuussa 1939. Esitellään PZL.23 Karaś:

Kaksihenkisen koneen huippunopeus oli 319 km/h ja toimintasäde 1.260 kilometriä. Kone kuljetti maksimissaan 700 kilon pommikuorman ja siinä oli aseistuksena kolme 7,7-millistä konekivääriä. Kone kärsi raskaita tappioita saksalaisia vastaan. Konetta oli valmistettu kaikkiaan 250 kappaletta ja se oli Puolan pääasiallisin pommikone lyhyeksi jääneessä sodassa. Puolalaisilla oli myös huomattavasti kehittyneempi PZL.37 Łoś-pommittaja joita ehdittiin tehdä 120 kappaletta:

Koneessa oli neljän hengen miehistö, sen huippunopeus oli 445 km/h ja toimintasäde 1.500 kilometriä. Sen aseistuksena oli kolme kevyttä konekivääriä ja se kuljetti siihen aikaan varsin vaikuttavan 2.580 kilon pommilastin.

Siirrytään Ranskaan ja esitellään ei niin kovin aerodynaaminen Amiot 143:

Kyseinen – kieltämättä sellainen ruman kaunis – kone jota rakennettiin kaikkiaan 175 kappaletta piti sisällään viiden hengen miehistön, sen huippunopeus oli 295 km/h ja toimintasäde 1.300 kilometriä. Kone kuljetti kaikkiaan 1.600 kilon pommikuorman ja siinä oli neljä 7,5 mm konekivääriä. Toisen maailmansodan alussa kone oli jo pahasti vanhentunut mutta osallistui silti taisteluihin saksalaisia vastaan kärsien ankaria tappioita. Ranskan miehityksen jälkeen kone palveli Vichyn Ranskassa kuljetuskoneena. Vähän samanlainen bulldoggikeulainen kone oli Bloch MB.210:

Myös tämän koneen käyttö sodassa jäi vähälle. Sitä tehtiin noin kolmesataa kappaletta. Varsin samalla kaavalla suunniteltu oli myös Potez 540:

Koneen sotilaskäyttö jäi Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten riveissä jossa se ei ollut kovin hyvämaineinen. Puhuttiinpa jopa lentävästä ruumisarkusta.

Saksa puolestaan joutui vielä 1930-luvun alussa kehittämään Luftwaffeaan salassa kunnes se totesi aserajoituksista että rajoittakaa keskenänne. Yksi näistä salassa kehitetyistä oli Dornier Do 11:

Koneessa oli neljän hengen miehistö, sen huippunopeus oli 260 km/h ja toimintasäde 960 kilometriä. Se kuljetti tuhannen kilon pommikuorman ja sen aseistuksena oli kolme 7,92 mm konekivääriä. Konetta valmistettiin 372 kappaletta ja se vedettiin pois käytöstä ennen sotia. Saksalaisten välivuosien konetyyppi oli myös Junkers Ju 86:

Kyseistä konetta tehtiin noin 900 kappaletta ja sen tiedusteluversio pystyi lentämään 14 kilometrin korkeudessa. Kun katsoo tuota koneen ala-ampumoa niin mieleen tulee että ampujan ei kannattanut kärsiä korkean paikan kammosta. Ala- ja yläampumot olivat paineistamattomia mutta ohjaamo paineistettu.

Esitellään vielä yksi niitä viimeisiä Saksan kaksitasoja eli Henschel Hs 123:

Koneesta piti tulla alun perin syöksypommittaja mutta se hävisi suunnittelukilpailun myöhemmin legendaariseksi tulleelle Junkers Ju 87 Stukalle. Mutta se toimi maataistelukoneena aina vuoteen 1944 saakka. Konetta valmistettiin 250 kappaletta, sen huippunopeus oli 341 km/h ja aseistuksena oli kaksi 7,92 mm konekivääriä – joissain versioissa 2 x 20 mm tykkiä – ja max 450 kiloa pommeja.

Entäs sitten Ameriikan Yhdysvallat? Esitellään Curtiss SBC Helldiver:

Kyseessähän ei siis ole se kuuluisampi kakkosrähinän kone Curtiss SB2C Helldiver joita jenkit tekivät yli 7.000 kappaletta. Tätä konetta tehtiin 257 kappaletta ja se oli viimeinen Yhdysvaltain suunnittelema kaksitasokone. Koneessa oli kahden hengen miehistö, sen huippunopeus oli 377 km/h ja toimintasäde 652 kilometriä. Kone kuljetti 454 kilon (eli tuhat paunaa) pommilastin ja siinä oli aseistuksena kaksi kevyttä konekivääriä. Kone oli vanhentunut jo ennen kakkosrähinän alkua eikä se osallistunut varsinaisiin sotatoimiin.

Amerikkalaisilla oli myös varsin pitkälle DC-2:seen pohjautuva pommikone Douglas B-18 Bolo:

Konetta valmistettiin 350 kappaletta, siinä oli kuuden hengen miehistö, sen huippunopeus oli 348 km/h ja toimintasäde 1.400 kilometriä. Koneessa oli aseistuksena kolme kevyttä konekivääriä ja maksimissaan 2.000 kiloa pommeja. Koneen osallisuus sotatoimiin jäi vähäiseksi, se vedettiin kaikista etulinjan tehtävistä vuonna 1942 mutta osa koneista toimi sukellusveneen torjujina.

Esitellään sitten myös tyylikäs amerikkalainen lättänokkapommittaja Martin B-10:

Kone oli ensimmäinen kokometallinen amerikkalainen pommikone. Siinä oli kolmen hengen miehistö, sen huippunopeus oli 343 km/h ja toimintasäde 2.000 kilometriä. Kone kuljetti 1.025 kilon pommikuorman ja siinä oli aseistuksena kolme 7,62 mm konekivääriä. Kaikkiaan koneita valmistettiin 348 kappaletta. Koneen käyttö sotatoimissa rajoittui pääosin Japanin – Kiinan sotaan. Lisäksi Hollannin Hollannin Itä-Intian armeijan lentojoukot käyttivät konetta sotatoimissa.

Esitellään vielä amerikkalainen maataistelukone Curtiss A-12 Shrike:

Koneessa oli kaksihenkinen miehistö ja sen huippunopeus oli 284 km/h. Koneessa oli kaikkiaan viisi kevyttä konekivääriä ja maksimissaan 220 kilon pommilasti. Kone oli rajoitetussa taistelukäytössä Japanin – Kiinan sodassa. Sillä ammuttiin alas neljä japanilaista pommikonetta.

Tässähän näitä hieman unohdettuja flygareita tällä kertaa. Ensi kerralla jotain muuta jotain muuta.