YLENNYS RASKAANSARJAN KULTTUURIPERSEEKSI

(Päivitetty 27.2.2008)

Tässä uutisia sieltä täältä katseltuani olen törmännyt juttuihin tästä Katariina Lillqvistin tekemästä Mannerheim-animaatiosta, jossa Mannerheimista on tehty naisten vaatteisiin pukeutunut hintti.

Ennen kuin sen enempää asiasta kiskoo herneitä nenäänsä, tulee esittää ensimmäinen asiaan liittyvä kysymys, eli kuka vitun Katariina Lillqvist? Ei mulla ainakaan ollu hajuakaan siitä, että kuka tää tyyppi on. Kun kattelee mamman CV:tä, huomaa, että hän on väsännyt pääasiakseen nukkeanimaatioita ja tehnyt sitten myös dokumenttielokuvia ja radiodokumentteja. ”Monipuoliseksi kulttuurivaikuttajaksi” tyyppi näyttää itseään nettisivuillaan kehuvan. Vaan eipä ole mammaan tullut juuri törmättyä, vaikka tätä maailmanmenoa tulee seurattua.

Palataan kysymykseen kuka vitun Katariina Lillqvist? Jos kysymystä oikein miettii, niin eipä Mannerheimin puolesta kannata päreitään polttaa. Se, että Mannerheimista tehdään animoitu hinttihahmo, ei valaise mitään niin Mannerheimista kuin vuoden 1918 tapahtumistakaan. Se valaisee ainoastaan Jokukatariina Lillqvistin palavaa halua nousta piirisarjan kulttuuriperseestä raskaansarjan kulttuuriperseeksi. Keinot ovat vanhat, tutut ja toimivat, eli ota käsittelyyn joku asia, mikä tavalliselle suomalaiselle saattaa olla arvokaskin ja kuse komeasti sen päälle. Kehu jälkeenpäin, että olet tuulettanut kansakunnan pölyistä ajattelumaailmaa. Pue esimerkiksi Mannerheim naisten hepeniin ja tee siitä hintti. Tokihan sulla on oikeus edistää tällä tavoin omaa ns. uraasi,kulttuurivasemmistolaisilla ja muilla piipertäjillähän on siihen ikiaikainen oikeus.

Menestys on varma. Julkisuutta tuli samantien. Pian Jokukatariina Lillqvist kutsutaan YLEn kulttuuriohjelmiin puhuvaksi pääksi. Siellä hänen viisauttaan tiedustelevat samanhenkiset mimmit. Ai että on mukava puhua viisaita, kun vielä tietää, että kamera lähettää koko jutun maailmalle. Vaikka eihän niitä ohjelmia tosin juuri kukaan katsokaan, mutta Jokukatariina Lillqvistillä on perusarvot kohdallaan, ja hän tietää, että tavallisen Lötjösen (joka ei ole Jokukatariinan viisaudesta kiinnostunut) tehtävä on hankkia velliä Jokukatariinan lautaselle ja mahdollistaa hänelle semmonen elämä, ettei hänen tarvitse tehdä jotain paskaduuneja. Katelkoon tyhmä Lötjönen vaikka jääkiekkoa. Onhan Jokukatariina sentään kulttuurivaikuttaja ja kyllä hänen samanmieliset kaverinsa katsovat näitä kulttuuriohjelmia. Ja ovat vielä pirun kateellisia, kun Jokukatariina pääsi raskaan sarjan kulttuuriperseeksi ja he eivät.

Eli tässä on kyseessä vaan semmonen diplomityö, jolla Jokukatariina pääsee astetta suurempaan julkisuuteen. Mannerheimin puolesta on turha sinänsä loukkaantua, koska täytyy miettiä kuka yrittää loukata ja ketä. Mannerheimin painoarvoon verrattuna, noin Suomen historiaa katsellen, vastaa Jokukatariina Lillqvist noin suurinpiirtein satiaisen munissa elävää kutiaista.

Mutta näkisin, että jonkunlaisia ihmistapoja olis Jokukatariina voinut pitää yllä. Aikaa sitten kuolleen miehen loukkaaminen (tai sen yritys) oman kulttuuriperseaseman nostamiseksi on jokseenkin halpaa. Perskeleen suku muuten taisteli vuonna 1918 punaisten puolella ja sai pahasti selkäänsä. Eli sitä kautta minunkin kai pitäisi ajatella Mannerheimia vihollisena, ainakin vuotta 1918 silmälläpitäen. Vaan en minä silti pukisi nukkemarskia naisten vaatteisiin ja tekisi siitä hinttiä. Koska se olisi mielestäni moukkamaista.

Vuoden 1944 kesäkuussa suomalaisia joukkoja vastaan Kannaksella hyökkäsivät ylivoimaiset neuvostodivisioonat. Hyökkäykseen osallistunutta 21. armeijaa komensi kenraaliluutnantti Dmitri Gusev ja 23. armeijaa kenraaliluutnantti Aleksandr Tserepanov. Nämä miehet olivat selkeästi Suomen vihollisia, joitten toiminnan seurauksena kuoli tuhansia suomalaisia miehiä, niin oikeistolaisia kuin vasemmistolaisia. Mutta vihollistakin voi kunnioittaa. Ei minulla olisi mitään mielenkiintoa tehdä Gusevista ja Tserepanovista animaatiota, jonka idea on vain loukata heitä henkilönä. Niin Gusev, Tserepanov, samoin kuin suomalaiset ja neuvostoliittolaiset sotilaat olivat vain joutuneet mukaan suuronnettomuuteen nimeltä Toinen Maailmansota. Ymmärtääkseni rintamalla tietyllä tavalla kunnioitettiin vihollista, vaikka se yritettiinkin kaikin keinoin kaltata.

Yleensäkin Jokukatariinan ”tabujen tuuletus” on samaa tasoa kuin George W. Bushia vastustavien mielenosoittajien, jotka kantoivat julistetta ”we shaved our pubic hair, read our lips, no more Bush”, elikkä tuhero pois, Irak vapautuu ja maailma pelastuu. Tosin nämäkin mielenosoittajat keksivät sentään kielikuvan.

Jokukatariina Lillqvist mainostaa vasemmistolaisuuttaan, selittää että vastarinta-aate elää ja että Pispalassa pilkataan ankarasti Mannerheimia. En ole kylläkään Pispalassa asunut, mutta saatan epäillä. Olen meinaan suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kuin Jokukatariina, ja asunut lapsuuteni ja nuoruuteni kovastikin vasemmistolaisessa teollisuuspaikkakunnassa. Ei siellä metelöity Mannerheimista mitään, eikä kapinastakaan. Talvi- ja jatkosodasta puhuttiin kyllä.

Vaan jo siihen aikaan huomasin, että näitä on näitä sosialisteja kahta eri sorttia. Toinen, ihan ok porukka, mihin sukunikin kuului oli vasemmistolaisia hyvin käytännöllisestä syystä. He halusivat, että vasemmistopuolueet ja ammattiyhdistysliike muuttaisivat duunarit kapitalisteiksi parantuneitten liksojen muodossa. Ja näinhän sitten pitkälle kävikin. Sitten oli nää kulttuurivasemmistolaiset, jotka hoilasivat: ”Kuka oot, mistä tuut, minnen menet sä, osoitteeni on Neuvostomaa, ei tarvita tarkkoja karttoja, moi adres Sovjetskij Sojuz” samaan aikaan kun duunarivasemmistolaiset kävivät töissä ja rakensivat perheilleen taloja (ja siinä sivussa elättivät nämä kulttuurivasemmistolaiset).

Ei ollut mitään vastarinta-aatetta. Pennut eivät tienneet, kummalla puolella kavereitten sukulaiset olivat tapelleet. Ei sillä ollut väliä. Se tiedettiin, että siinä seuraavassa kahakassa kaikki olivat samalla puolella. Vuosi 1918 hiertää enää Jokukatariinan päässä, ja sekin sen vuoksi, että hän pääsee muutaman kulttuurirappusen ylemmäksi.

Ja pääseehän hän. Valtakunta on saanut taas uuden kestoälykön, jonka mielipiteitä kuunnellaan kulttuuri- ja ajankohtaisohjelmissa korvat ruvella. Veikkaanpa, että kun hän valittaa haastatteluissa siitä, että hänen työstään ei tykättykään, niin pianhan hoksataankin, että pahin uhka suomalaiselle sananvapaudelle onkin, yllättäin, valkoinen heteromies, ja sananvapauden suurin marttyyri ja esitaistelija on Jokukatariina Lillqvist.

*

Lisäys, päivää myöhemmin.

Näyttää siltä, että Jokukatariina Suuri ottaa nyt kaiken irti tästä omasta varttitunnin julkisuuspiikistä. Nyt lyötiin pöytään se suuri (mutta aina jotenkin ihmeen piilossa oleva) suomalainen äärioikeisto (tietysti jos ajattelee äärioikeistoksi kaikki vasemmistodemareista oikealla olevat, niin saattaahan se sitten tietysti löytyäkin) ja sen aikaansaama mellakkauhka (onko kenelläkään hajuakaan moisesta?).

Tietysti täytyi lyödä kehiin Mannerheimin perinnesäätiön vaatima esityskielto, jota se ei ole kylläkään vaatinut, mutta eihän tosiasioitten pidä koskaan häiritä hyvää läppää. Tää ”oikeistovallan perinnelinnan diktatuuri” oli kanssa aika hyvä. Liekö Moskovan Tiltukaan keksinyt yhtä hyvää aikanaan? Nyt ei puutu enää kuin vastavallankumoukselliset, kuolemanpartiot ja Mainilan laukaukset. Way to go! Täytyy takoa, kun rauta on kuumaa. There is no business like showbusiness (paid by taxpayers, naturally). Asiasta tarkemmin vaikka Lotta Rotin blogissa.

Sitä vaan vielä mietin, että Jokukatariinalla näyttää menneen yksi sukulainen kapinassa. Multahan on aikanaan mennyt useampiakin. Ja talvi- ja jatkosodassa meni sitten lisää. Ei mulla tosin ole koskaan ollut tarvetta mainostaa niitä omaan piikkiini, tahi kerätä sympatioita ventovierailta. En minä ole sodassa, saati kapinassa mitään tehnyt. Enhän minä ole elänytkään silloin. Enkä niitä sukulaisia koskaan tavannut, varsin ymmärrettävästä syystä.

Vaan kun nyt näitä menneitä vainajia ns. realisoidaan, niin voisko valtio tarjota mullekin jonkun mukavan kulttuuriapurahan? Kun sukua on lahdattu niin omien kuin vieraittenkin toimesta, niin voisin ottaa vastaan vaikka kolmivuotisen apurahan tehdäkseni multimediaesityksen ”appelsiini kusella”. Se ei loukkaa ketään, eikä sitä kukaan ymmärräkään, koska eihän mulla ole mitään hajuakaan, miten multimediaesitys tehdään. Mutta viittiskö valtio kuitenkin jeesata sen verran? Kun tää tavallinen työnteko ottaa päähän aina aika ajoin.

OIKEUTETTUA HÄRÖILYÄ

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on aina silloin tällöin aikaa lueskella erilaisten sanomalehtien verkkoversioita, noin harrastuksena. Joskus törmää mukaviin uutisiin ja joskus taas ei. Tuolta Kotkan puolesta, Kymen sanomien verkkolehdestä pisti silmään tämmöinen uutinen. Laitetaan se tähän ihan kirjoitettuna:

Opettajaansa motannut jäi rangaistuksetta

Miesopettajaa kesken oppitunnin nyrkillä motannut 15-vuotias kotkalaispoika jätettiin tuomitsematta rangaistukseen Kotkan käräjäoikeudessa torstaina.

Tapaus sattui kotkalaiskoulun tarkkailuluokalla viime marraskuussa oppilaan yritettyä lähteä ruokatunnille ennen aikojaan. Opettajan estettyä luokasta poistumisen uhkasi oppilas tätä ensin isohkolla tauluharpilla ja tuolilla.

Kun 52-vuotias miesopettaja kiinnitti huomionsa toiseen oppilaaseen, yritti poika livahtaa ulos ovesta. Opettajan tartuttua häneen ja vietyä hänet takaisin paikalleen iski poika opettajaa nyrkillä silmään.

Opettajan silmään tuli haavauma ja verenpurkauma, jotka aiheuttivat kymmenen päivän sairasloman.

Käräjäoikeus totesi koulupojan syyllistyneen pahoinpitelyyn, mutta jätti hänet tuomitsematta, koska oikeus katsoi, että lyönti johtui ymmärrettävästä itsehillinnän pettämisestä opettajan pidettyä pojasta kiinni. Teon katsottiin johtuneen ymmärtämättömyydestä ja harkitsemattomuudesta.

Poika määrättiin kuitenkin maksamaan opettajalle sairaskuluista sekä kivusta ja särystä 200 euroa korvauksia.

Koska Ykä tajuaa asioita suhteellisen hitaasti, niin täytyy hieman purkaa tuota uutista ja ihan tuumailla. Lähdetään sieltä loppupäästä, elikkä tarkkailuluokan vatipään todettiin syyllistyneen pahoinpitelyyn, mutta jätettiin tuomitsematta. Korvauksia sentään määrättiin maksettavaksi, mutta nehän betalar joko pappa taikka sitten valtionkonttori.

Mikä tässä tapauksessa on viestinä muille vatipäille? Ykä-tyyppisellä putkinäöllä ajattelisin, että seuraavia johtopäätöksiä ainakin voi vetää:

1. Oppitunti koulussa ei ole enää 45 min. Jos sua ei huvita opiskella, ja toisten opiskelun häiritseminenkään ei enää jaksa innostaa, lähde toki ulos puuhaamaan jotain muuta.

2. Jos opettaja on niin typerä, ettei ymmärrä äkillistä vapaudentarvettasi, on sopivaa, että kaivat esiin lähimmän käteen osuvan astalon ja uhkailet sillä opettajaa.

3. Mikäli opettaja ei vieläkään ymmärrä erityistarpeitasi, on suotavaa, että tirvaiset sitä turpaan. Kun kerran opettaja on aiheuttanut sinulle traumoja pitämällä sinusta kiinni, niin sen ymmärtää tuomioistuinkin, että tokihan siitä aiheutuu ymmärrettävä itsehillinnän pettäminen.

Täähän on sinänsä aivan selvää. Kun kerran käräjäoikeuskin niin on päättänyt. Muutama asia tosin jäi epäselväksi. Onko tämä käytäntö tulossa laajemminkin käyttöön? Jos joku tarttuu Ykää hihasta, niin saako hölvästä heti turpaan? Vai koskeeko "tuli vapaa"-komento vain opettajia? Entäs jos Ykä luuli kaverin olevan opettajan ja löi? Onko se jotenkin lieventävä asianhaara? Vai onko niin, että tavallinen kansalainen ei saa lyödä, mutta jos on aiempaa häiriökäyttäytymistä, niin sitten saa lyödä?

Vai olisko niin, että tään yliymmärtämisen kautta koko touhu on ihan perseellään?

Häröilyä on näköjään ollu tuolla Tanskanmaallakin:

Näitä mellakoita on käsitelty ansiokkaasti useissakin blogeissa. Itse kiinnitän huomioni siihen, että asiaan liittyvässä uutisoinnissa on kovasti sottailtu sitä, että mistähän nämä mellakat oikein mahtavat johtua. Niin kuin se olisi se kaikkein tähdellisin kysymys.

Tietysti Yrjöperskeles-tyyppisellä putkiajattelulla olis luullu, että paikallinen poliisimestari olis tuumannut uutisissa esim. seuraavalla tavalla:

”Nythän on näin, että Nuoriso™ on saanut päähänsä sytyttää koko kaupunginosan tuleen. Tätähän ei tanskalainen virkamies kattele ensinkään. Meiltä ja naapurikunnista on hälytetty paikalle kaikki mahdolliset konstut parhaimmalla mahdollisella aseistuksella varustettuna ja jos ei ala roti sillä väellä löytymään tolle tontille, niin läheisessä varuskunnassa odottaa kaksi pataljoonaa jalkaväkeä. Kyllä se vaan on kertakaikkiaan niin, että ei ihmisten autoja poltella ja palomiehiä kivitetä. Olkoot sitten hermostuneet mistä hyvänsä. Ensin loppuu elämöinti. Sitten voidaan kattoa, mistä se henkinen pipi tuli.”

Vaan kun ei. Sitä vaan sottaillaan, että mikähän se sai nää pojat niin pahasti öykkäröimään?

Varmaankin pohjoismainen suvaitsevaisuuskoneisto on kerännyt parhaimmat aivonsa miettimään tälle riehumiselle jotain oikeutettua syytä ja aivoriihessä vallitsee tällä hetkellä ankara akateeminen painetila. Kun, kehno soikoon, Nuoriso™ aloitti tään riehumisen jo ennen kuin tämä pilapiirrosjupakka tuli uudestaan tapetille.

Mutta joku oikeutettu syy tähän öykkäröintiin on nyt pakko löytää. Muutenhan Åke, Make, Pera och jag saattavat alkaa tuumia, että Nuoriso™ öykkäröi ihan vaan siksi, kun siitä on kiva öykkäröidä.

Ehkäpä tarvittava know how löytyy vaikkapa Kotkan käräjäoikeudesta. Tähän tyyliin:

” Oikeus katsoi, että mellakointi johtui ymmärrettävästä itsehillinnän pettämisestä Poliisin vaadittua Nuorisoa™ noudattamaan Tanskan lakeja”.

ETNISESTI SENSITIIVISTÄ TYÖOTETTA

On tiedossa, että tietyt ulkomaalaisryhmät tekevät Suomessa suuren määrän rikoksia. Erityisesti väkivaltarikoksissa ovat nämä ryhmittymät kunnostautuneet. Leena Suurpää Nuorisotutkimusverkostosta ja Päivi Honkatukia Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta ovat ottaneet asiakseen tutkia, mistä tämä mahtaa johtua. Ja syyhän sitten selvisi, ja se oli tietenkin näiden ryhmien kohtaama arkipäivän rasismi. ”Toistuvat omaan tai perheen etniseen taustaan tai ihonväriin perustuvat epäoikeudenmukaisuuden kokemukset koetaan arkipäivän rasismina. Nuoret ovat kokeneet suullista häirintää, syrjiviä eleitä ja fyysistä väkivaltaa niin kadulla kuin koulussakin.”

Koska työskentelen itse lastensuojelussa, voisin todeta, että fyysisen väkivallan puolella nämä vähemmistöryhmittymät ovat kylläkin enempi sillä antavalla puolella. Yleinen kaava on se, että mennään porukalla pienemmän kimppuun, viedään rahat ja kännykkä ja sen jälkeen annetaan selkään. On hyvin epätodennäköistä, että se selkäänsä saanut on ennen selkäsaunaansa esittänyt suullista häirintää ja syrjiviä eleitä, koska normaalisti ihmisellä on tietty itsesuojeluvaisto.

Vaan tutkijoita ei se asia näytä hirveästi kiinnostavan, ja kuinka voisikaan, kun kerran jo ennen tutkimusta on päätetty vapauttaa rikoksen tekijät vastuusta ja siirtää vastuu sille suurelle suomalaiselle piilorasismille. Tää on sinänsä niin tuttua. Tutkijat ovat sitä mieltä ja täähän on vielä, ainakin teoreettisesti vapaa maa. Olkoot sitten sitä mieltä.

Vaan tässä kirjoituksessa yritän hahmottaa sitä, kuinka teoria muutetaan käytännöksi. Tutkijat peräsivät viranomaisilta ”etnisesti sensitiivistä” työotetta. Kun itsekin olen lastensuojelun henkilökuntaa, niin olisi mukavaa tietää, mitä tällä etnisellä sensitiivisyydellä oikein tarkoitetaan, ja miten se tulisi toteuttaa?

Lastensuojelulaitoksissa on niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin asiakkaita. Ja heille tarjotaan tätä perussettiä, josta olen kirjoittanut ennenkin. Eli:

a. Pidä yllä säännöllinen vuorokausirytmi. Mene ajoissa maate, että jaksat herätä ajoissa. Syö säännöllisesti ja terveellisesti. Hoida hygieniasi ja pidä muutenkin huoli itsestäsi.

b. Käy säännöllisesti koulua.

c. Älä käytä päihteitä.

d. Opettele käytöstavat ja suhtaudu kunnioittavasti muihin ihmisiin. Älä haistattele, älä huorittele.

e. Älä käytä väkivaltaa ongelmien ratkaisemiseksi.

Ei se siis tuon yksinkertaisempaa ole. Mitä näitä kohtia tulee muuttaa, jos toimimme ”etnisesti sensitiivisellä” työskentelytavalla? Ja miten niitä tulee muuttaa? Täytyykö työntekijöiden esmes ryhtyä pitämään naistyöntekijöitä ja naispuolisia asiakkaita alempiarvoisena? Silloinhan syyllistytään sukupuoliseen syrjintään? Vai onko meidän annettava erivapauksia säännöistä esim. ihonväriltään tummemmille? Nimenomaan silloin me nähdäkseni syyllistymme rasismiin. Pitääkö meidän antaa näille tyypeille ylimääräisiä lomia, jotta heidän kosketus ystäväpiiriinsä ei katoa? Silläkin uhalla, että rikollinen toiminta jatkuu. Kun kerran ”rikollisesta elämäntavasta luopuminen on vaikeaa muun muassa siksi, että se voi merkitä samalla myös ystäväpiirin hajoamista.” Yksi yleinen syy huostaanottoon muuten on se, että nuori saadaan irroitettua rikollista toimintaa harjoittavasta kaveripiiristä. Onko tämäkin käytäntö sitten muutettava?

Vai mitä hittoa meidän sitten pitäisi tehdä, että se miellyttäisi tutkijoita? Jotain hajua saa ehkä tästä lauseesta:

”Viranomaisten ei tunnu olevan helppo puhua rasismista. Tekemissämme haastatteluissa aihe ohitettiin helposti niin ilmiönä kuin käsitteenäkin. Etenkin kysymys rasismikokemuksista institutionaalisten järjestelmien sisällä on vaikeasti käsiteltävä aihe. Jos rasismi ymmärretään kapealla tavalla tai kiistetään, monia arkipäivän rasismin piiloisia muotoja ei välttämättä
tunnisteta tai tulkita ongelmallisiksi.”

Elikkä meidän täytynee löytää työstämme rasismin ”piiloisia muotoja”. Vaan mitä hittoa ne sitten ovat? Tosiasia kun on, että laitoksissa jo tällä hetkellä suojellaan ulkomaalaistaustaisten asiakkaitten etnistä egoa kuin pikkulapsen silmää. Onko meidän siis jatkossa hyväksyttävä ulkomaalaistaustaisten nuorten kaikki teot ja asenteet (jotka ovat suomalaisia kohtaan välillä äärimmäisen halveksivia) ilman minkäänlaista kyseenalaistamista, kaiken hyväksyen?

Vaan jonkunlaisia erivapauksia ja etuoikeuksia tutkijat ymmärtääkseni haluavat vähemmistöryhmille tarjota. Ainakin tästä lauseesta voi päätellä niin:

”Näkemyksemme mukaan erityiskohtelu on kuitenkin laajempi ilmiö. Sen tavoitteena on kehittää sellaisia vuorovaikutuksellisia työvälineitä, joiden avulla on mahdollista tunnistaa erityistarpeita myös nuorten omista lähtökohdista. Tärkeää on myös olla valmis perustelemaan erityiskohtelun oikeutusta muille – niin toisille asiakkaille (esim. vankilassa) kuin viranomaisille.”

Juu, ”vuorovaikutukselliset työvälineet” muuten ovat näissä hommissa semmonen yleinen heitto, jota käytetään, kun halutaan sanoa jotain hienon kuuloista, vaikka ei mitään sanottavaa oliskaan. Vaan nämä erityistarpeet me sinänsä kyllä tunnistetaan. Ennen erityistarpeitten vaatimista kuuluu yleensä lause ”vittu mä haluun”, ja nimenomaan tämäntyyppisten erityistarpeitten rajoittaminen on osa työtämme. Ideana kun on opettaa nuorille, ihonväristä riippumatta, että kaikkea ei saa, mitä haluaa.

Olis muuten hienoa kattoa kärpäsenä katossa, kun kun tutkijamme perustelevat ”erityiskohtelun oikeutusta” muille asiakkaille.

Yleensäkin aika ajoin tulee allekirjoittanutta viisaammat esittämään, että me (niin kuin myös esim. poliisit) emme toimi oikein maahanmuuttajien kanssa. Selittäkää nyt kerrankin, mitä sitten pitäisi tehdä. Älkääkä taas kertaalleen selittäkö ”erilaisen kulttuurin ja mentaliteetin ymmärtämisestä”, ”etnisestä sensitiivisyydestä” tai ”aidosta vuorovaikutuksesta”. Vaan vääntäkää ihan rautalangasta, että mitä näitten kanssa sitten teidän mielestä pitäisi käytännössä tehdä.

Vai olisikohan koko tutkimuksen idea sittenkin työvoimapoliittinen? Niin sosiaalialan ihmiset kuin esmes poliisitkin tarvitsevat suuren määrän kurssitusta siitä, että he löytävät itsestään aina vaan uusia ja uusia piilorasismin piirteitä. Tarvitaan myös paljon kurssitusta siitä, että näistä piirteistä päästään eroon. Ja kurssittajaksihan ei käy tietenkään ihan kuka tahansa, vaan sopivan akateemisen koulutuksen saanut henkilö. Ja koska tavalliset suomalaiset ovat läpeensä piilorasismin saastuttamia, on työpaikka varma monelle akateemiselle, aina eläkeikään saakka.

Tämähän tietysti maksaa, ja koska esmes sosiaalialalle tuleva rahamäärä ei ole radikaalisti lisääntymässä, ennemminkin säästää pitäisi, niin tietysti tämä piilorasismin poistokoulutus on sitten poissa siitä varsinaisesta työstä. Mutta resurssointi ei muutenkaan ole ollut teoreetikkojen vahvoja puolia.

PS: Toisin kuin me ns. piilorasistit, suhtautuvat nämä tutkijat, niin kuin muutkin diplomiymmärtäjät vähemmistökansallisuuksiin mielestäni avoimen rasistisesti. Meinaan, jos ihmiseltä viedään toistuvasti vastuu omista teoistaan ja syytetään jotain ihmeellistä arkipäivän rasismia, niin silloinhan ihminen alennetaan holhottavan lapsen tai muuten vaan syyntakeettoman asemaan. Aika loukkaavaa, sanoisin.

PS 2: Jotain muuta eli lisää kulturointia. Tää on ässä. Helsingin Pravdan kuukausiliite laittoi maitten lippuja kauneusjärjestykseen. Kakkoseksi tuli Kenia:

Mikäs siinä, ihan simpsakka lippuhan se. Mutta osaava kulturaattori tietää enemmän: ”Primitiivistä energiaa, värien magiaa, haastaa katsojan tekemään tiliä suhteestaan postkolonialismiin”.

Lakki! Lepo! Lakki! Päästä!