MELKO MAUTONTA

Valtamediapuolue VMP mainostaa kovasti Turun kaupunginteatterin nukketeatteriesitystä. Kyseistä tekelettä mainostetaan poliittiseksi satiiriksi ja Helsingin Pravda toteaa:

Käytin huhtikuisen perjantai-illan siihen, että menin katsomaan poliittista satiiria Turun kaupunginteatteriin. Kriitikon kannalta syy oli selvä: poliittista satiiria tehdään Suomessa teatterissa niin vähän, että pitihän sitä lähteä katsomaan, jos joku kehtaa moiseen ryhtyä.

Ja miksi Suomessa on niin vähän poliittista satiiria? Kas kun sitä ei uskalleta tehdä, ettei vaan joku loukkaantuisi. Poikkeuksena on tietysti Perussuomalaiset, joita saa irviä mielin määrin:

Turun kaupunginteatterin nukketeatteriesityksessä Riikka Purra välttelee anteeksipyyntöä ja Jussi Halla-aho on hiiriä syövä okkultisti.

Satiirin pitäisi pohjautua jollain lailla tosiasioihin, mutta nähtävästi tekijät inhoavat Jussi Halla-ahoa niin paljon että totuuden ei anneta häiritä tiedostavaa läppää. MTV:n puolella askaroidaan:

Esitys ei kuitenkaan tyydy vain päivänpolitiikkaan, vaan se sukeltaa syvemmälle: miksi rasismi toistuu Suomen historiassa ja kuinka pitkään "tolkun ihminen" voi ummistaa silmänsä?

Se tolkun ihminen hoksaa että rasismin saa aikaan haittamaahanmuuttajat itse. Ei mikään ennakkoasenne

Melko mautonta. Ei korjaudu edes ketsupilla. 

Jos se on vasemmistolaista ja rienaavaa, niin senhän täytyy olla suurta taidetta.

VIHREÄ PAKKOMIELLE JATKUU

Helsinki on toista maata ja siellä ilmastokiima pysyy ja paranoo. Yhtenä sen johtotähtenä on edelleenkin kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki joka on tietysti huippuammattilainen kyseiseen tehtävään sillä hänet pätevöittää se, että hän on opiskellut Venäjän kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Plus hän on sanoittanut Ultra Brata ja omaa suuren, suuren määrän visioita.

Ja se tuorein visio iskee taas kertaalleen autoilijoihin:

Helsingin kaupunki harkitsee parhaillaan bensiini- ja dieselautojen käytön rajoittamista tietyillä keskustan alueilla.

Polttomoottoriautojen kieltämisellä tietyillä alueilla on tarkoitus vauhdittaa sähköautoihin siirtymistä. Se taas liittyy päästöjen vähentämiseen.

Luonnollisesti se liittyy myös vihreän egon ruokkimiseen ja Helsingissähän se onnistuu. Mainittakoon, että tällä hetkellä Helsingin autokannasta täyssähköautoja on 8,3 prosenttia ja hybridejä 10,8 prosenttia. Eli polttomoottoriautoja  on yli 80 prosenttia.

Tätä voisi pitää oikeastaan kiusantekona nimenomaan köyhemmille. Aika harvalla siellä Helsingissäkään on varaa hankkia sähköautoa. Ja mielenkiintoa vielä vähemmän koska Helsingissä eläminen on kallista. Ehkä vihreät eivät hahmota näitä reaalimaailman asioita. Tai eivät välitä.

Mutta ikävän todennäköistä on että tuo vihreä egonruokkiminen jatkuu Helsingissä vielä seuraavien kunnallisvaalien jälkeenkin.

Ja sitten hirveä uutinen. Breaking News! Oh my God in heaven. Nyt purkka pysähtyy. Muuan Anne-Mari Lahtinen joka on sittemmin muuttanut nimensä Magdalena Haiksi ja joka on saanut lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon on ilmoittanut että ei osallistu Linnan juhliin. Peruste on se, että perussuomalaisten hyväksyminen hallitukseen on normalisoinut äärioikeistolaisuutta.

Sinänsä tällainen tavallinen käppäukko lähinnä tuumii että joku halusi huomiota itseensä – ja sitähän VMP tarjoaa – ja se joku saisi ottaa selvää, että mitä se äärioikeisto oikein tarkoittaa.

KERMAA HANURIIN

Minä kun olen tällainen vanhanaikainen käppäukko niin olen ajatellut että nimenomaan taiteilijoiden pitäisi pystyä rikkomaan rajoja ja olla uskaliaita. Välittämättä siitä, että se saattaa aiheuttaa jollekin henkisen pipin ja alaleuan väpätystä. Kas niitä henkisen pipin saajia on aina ja jos haluaa välttyä asialta niin esmes kirjailijan pitäisi julkaista vain tyhjiä aa-nelosia. Tosin joitakin sekin loukkaa, koska sehän on valkoista ylivaltaa se. Ei mustaa väriä ollut ollenkaan.

No, Kallion ilmaisutaidon lukio tunnetaan siitä että sen oppilaista hyvinkin moni jatkaa jonkin sortin taiteilijaksi. Näin on ollut kauan aikaa. Mutta ajat muuttuvat ja nyt loukkaamista, loukkaantumista sekä henkistä pipiä kovasti vältellään. Uutinen kertoo:

Helsingin Kallion ilmaisutaidon lukiossa opettajat ovat uuden ja hämmentävän tilanteen edessä. Kaikki opiskelijat eivät halua kohdata opetuksessa eteen tulevia vaikeita asioita tai keskustella niistä.

Esimerkiksi äidinkielen tunnilla opetusmateriaalina olevasta Robinson Crusoe -klassikosta saattaa syntyä kohu sen vanhentuneen arvomaailman vuoksi.

Omissa töissään opiskelijat taas pyrkivät usein helpottamaan vaikeiden tunteiden ja ajatusten kohtaamista liittämällä niihin ”sisältövaroituksia”. Sisältövaroituksilla varoitetaan yleisöä etukäteen työn sisältämästä mahdollisesti ahdistusta herättävästä sisällöstä.

Ja minkäslaisia nämä sisältövaroitukset sitten ovat?

Sisältövaroitukseen viitataan kirjainlyhenteellä SV. Näin:

SV: kuolema

SV: ilmastonmuutos

SV: homofobia

SV: ahdistavat teemat

SV: muistisairaus

SV: veri

SV: poliittinen sisältö

SV: eläimiin kohdistuva väkivalta

Lukiossa on laitettu pystyyn jonkinlaista kampanjaa ilmapiirin parantamiseksi. Vieno ehdotukseni sille on että mitäs jos tulisitte pois sieltä pumpulista. Toisaalta, en ole aivan varma että ovatko nuo lukiolaiset todella niin kermaperseitä vai onko sielläkin kyseessä vain lapasesta lähtenyt yhteiskunnallinen muoti jota on pakko seurata kun ei uskalla olla seuraamatta.

Mitenkähän monta sisältövaroitusta tämä meikäläisen blogi mahtaisi saada?

MUURAHAISKANSALAINEN JA TOTANOIN KULTTUURI

Tulipa törmättyä Helsingin Pravdan juttuun jossa muuan kulttuuritoimittelija ei hyväksy valtion kulttuurirahoituksen vähentämistä eikä myöskään Yle-veron pienentämistä. Minähän muurahaiskansalaisena en tietenkään pane asiassa hanttiin sillä HS:n sana on totta kai uususkonnon sertifikoitua Jumalan sanaa eikä sitä rahvaan parane arvostella.

Mutta ehkä pari arkaa kysymystä voisi esittää.

Kyseinen toimittelija perustelee valtion kulttuurirahoitusta sillä että ihmiset lukevat kirjoja, katsovat televisiota ja kuuntelevat musiikkia. Kas kun sekin on toki kulttuuria ja onhan se. Mutta herää kysymys että unohtiko toimittelija sen että ne samat ihmiset kustantavat nuo mainitut asiat pääosin vapaaehtoisesti ja omasta pussistaan? Ja että onko toimittelijan peruste apurahoitukselle tosiaan se, että kansalaiset ostavat omilla rahoillaan jotain, jota ei apurahoiteta?

Ja siitä herää jatkokysymys. Jos sellainen ns. kulttuuri joka ei pysy hengissä kuin valtion rahoittamalla tekohengityksellä ottaa ja häviää, niin kuinka paljon me oikeastaan menetämme? Kuinka paljon Suomen ja suomalaisten kuolemattomasta sielusta oikeastaan katoaa?

Ja onko työtön apurahataiteilija suurempi tragedia kuin työtön metallimies? Ja jos on, niin millä perusteella?

Entäs tuo Yle? Toimittelija toteaa:

”Jos Yle-veroa pienennetään, jää aika moni kotimainen televisiosarja, lastenohjelma ja elokuva tekemättä, sillä Yle on niiden merkittävä rahoittaja.”

Tällainen vääräuskoinen ja vääräleukainen käppäukko miettii että jos valtamedian toimittelija suosittelee jotakin niin se on suositus jättää se jokin katsomatta. Sitten tulee mieleen sekin miete että ei Yle mitään rahoita, vaan käyttää haluamallaan tavalla toisten rahoja.

Mutta mietin vielä että olikohan toimittelijan mielessä se toinen, se olennainen asia?

Eli se, että varmalla ja jatkuvalla rahoituksella Yle saa jatkossakin harjoittaa sitä härskiä vihervasemmistolaista propagandaa jota se on viime vuodet tottunut turvatusti suoltamaan?

Tällaisia mietti yksi vissiinkin pahasti kulttuurirajoitteinen muurahaiskansalainen. Mutta kai sitä vielä sentään miettiä saa? Tällainen tyhmempikin. Jonka mielestä kulttuuria parhaimmillaan on kotirappusilla tupakoiminen, munien raapiminen ja pihalintujen katselu. Ja onhan täällä jo viikon verran ollut manttaalilla pikkuinen rusakkokin. Hankipoikia. Sen katselu on kulttuuria parhaimmillaan. Eikä maksa veronmaksajille yhtään mitään.

KESÄTEATTERI JA SISÄLLISSOTA

Niin. Minähän en ole teatteri-ihmisiä. En ymmärrä siitä paljoakaan. Mutta olenpa kuitenkin käppäukko ja setämies ja tajuan, että jos suvaitsevais-tiedostavaisto vetää jostain porot nokkaan ja otsikoissa lukee ”someraivo” niin silloin on jotain epäilemättä tehty oikein. Ja se someraivohan tulee tällä kertaa Pirttikosken kesäteatterin ensi kesän näytelmästä jota kukaan ei ole varsinaisesti vielä edes nähnyt.

Näytelmän – nimeltään ”Boomereita woke-kulttuurin puristuksessa” –  ideahan on vittuilla wokelluskulttuurille (pyhäinhäväistys) ja onpa siinä roolihahmo nimeltä Amatullah Mamubatjah (toinen pyhäinhäväistys) joten Iltalehtikin kaivaa esille jonkinlaisen asiantuntijan päivittelemään asiaa. Kas kun onhan kyseisessä näytelmässä mamupatjan lisäksi joikhaamista ja inkkaripäähine. Ja kyseinen asiantuntija on sitten Elina Knihtilä jolla on komea titteli eli ”Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelman professori”. Ja hänhän kommentoi sitä tyypillistä eli:

Se yksinkertaisesti lisää ennakkoluuloja ja vahvistaa haitallisia stereotypioita ja mielikuvia, joita liittyy esimerkiksi erilaisiin etnisiin taustoihin, sukupuoli-identiteettiin, seksuaali-identiteettiin tai mihin tahansa.

Siinähän sitä tuli kerralla satsia monikultturismista LGBTQTiiTyyhyn. Sinänsä voisi kysyä että mahtaisiko tiettyjen väestöryhmien omat toimet lisätä ennakkoluuloja? Ai niin, sekin kysymys on pyhäinhäväistys. Mutta komean tittelin omaava asiantunnustelija jatkaa:

Kun katse tulee valtaväestön näkökulmasta ja on niinkin rasistinen kuin se on tässä kuvauksessa, jonka luin. Se on todella ongelmallista. Se on erittäin kyseenalaista, että tarinoita kerrotaan etuoikeutetun valtaväestön näkökulmasta.

Siis Suomessa ei saa kertoa tarinoita valtaväestön eli suomalaisten näkökulmasta? Missäs saa? Togossa? Gambiassa? No, sitten tulee varsinainen ässä joskaan ei ole selvää onko tämä Knihtilän sanomaa vain toimittelijan mielipide:

On totta, ettei intiaanipäähineen käyttäminen ole ehkä sama asia kuin Venäjän sotilaiden tekemät raiskaukset ja murhat siviiliväestöä kohtaan Ukrainassa.

Boldaus ja alleviivaus oma. ”Ehkä?” Tulikohan tuossa harjoitettua pikkuisen ylitulkintaa? Sinänsä tulee muistuttaa noista raiskauksista että mitkähän väestöryhmät ovat meillä Suomessa kunnostautuneet niissä urakalla? Mutta – niin kuin ennenkin – on suvaitsevais-tiedostavaistolle merkittävää ainoastaan suomalaisen sanoma sana. Ei tuontitavaran tekemä väkivallan teko. No, sitten Knihtilä manailee jo sisällissotaa:

 Esimerkiksi sisällissodat alkavat siitä, että lakataan tervehtimästä jotain ihmisryhmää.

Sisällissodat alkavat kyllä usein siitä että islamilaisten määrä kasvaa liian suureksi. Ja siks toiseks ne voivat alkaa myös siitä, että samaan paikkaan ahdetaan toisilleen sopimattomia kulttuureja. Niin kuin wokeltajat haluavat tehdä.

Mikä olisi tämän uutisen ja ”someraivon” tiivistelmä? No, käppäukkona ja setämiehenä näkisin asian niin, että wokelluskulttuurille ei saa nauraa vähääkään eikä sille nauramista haluta sallia. Sillä jos sille sallitaan se vähäkin nauraminen, saattaa koko wokellushysterian naurettavuus paljastua kokonaisuudessaan.

Nyt se naurettava wokelluskulttuuri ja joukkorääkyminen vaan näytti – taas kertaalleen – ottavan erävoiton ja pelottaneen kyseisen amatööriteatterin väen. Sillä teatterin kotisivuilla näyttää nimi Amatullah Mamubatjah muuttuneen nimeksi Zamatullah Ölkumhölkum. Jäämme seuraamaan, yritetäänkö näytelmän esittäminen kieltää kokonaan. Wokeltajille kun ei riitä kuin täydellinen itsensä nöyryyttäminen, ihokkaan repiminen ja ankarat katumusharjoitukset.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXLVI

1. Oikeaoppista alaleuan väpätystä

Jos ns. kulttuurihenkilö haluaa varmaa julkisuutta valtamediassa niin sehän kannattaa tehdä pyytämällä anteeksi oikeaoppisia asioita. Ja sillä reseptillä toimii laulajatar Chisu jonka avautumisesta otsikoidaan Ilta-Sanomissa komeasti:

Chisu tajusi tehneensä valtavan virheen Vain elämää -ohjelmassa – pahoittelee asiaa jo etukäteen

– Kaiken tän haluun nyt tuoda esille ja pyytää anteeksi tekemääni virhettä, sanoo laulaja Chisu somessa.

Ja mikähän se oli se virhe? Jotain vakavaa epäilemättä, ainakin otsikosta päätellen. Ja olihan se, lähes kuolemansynti sillä kyseinen laulajatar pyytää anteeksi sitä, että hän on käyttänyt pikkulettejä. Sehän on sitä kulttuurista apprpörpörröttämistä joka loukkaa syvästi afrikkalaisia sivistyskansoja.

Hotellin respassa tuumitaan suuren myötähäpeän lisäksi että jos ihminen pyrkii kumartamaan olemattomalle vielä syvempään, niin näyttää siltä kuin hän yrittäisi kohottaa päätänsä.

Hotellin respassa tuumitaan myös että miksi afrikkalaisilta sivistyskansoilta ei vaadita anteeksipyyntöä muutamista heidän omimista asioista jotka eivät tietenkään ole ihan yhtä merkittäviä kuin pikkuletit eli länsimaisesta tekniikasta, vaatetuksesta, lääketieteestä ja infrastruktuurista yleensäkin.

Muistutetaan muuten että afrikkalaisten sivistyskansojen edustajat ovat suivaantuneet aikanaan siitäkin että valkoiset naiset twerkkaavat eli kulttuurisesti apprpörpörröttävät. Eli siis heiluttavat persettään. Päätellen Afrikan väkiluvun kasvusta afrikkalaiset sinänsä osaavat sen valkoisia paremmin.

Entäs Predator? Koska se pyytää anteeksi lettejään?

2. Leikkipartisaanit iskevät jälleen

Eli Egokapina seikkailee osa X: Nyt tämä pelleporukka uhkaa sulkea Mannerheimintien kymmeneksi vuorokaudeksi. Jos tuota elämysmatkailua ei estetä, niin se on todiste siitä että ns. oikean asian edustajia ei tässä maassa lait koske. Sen sijaan, niin kuin kommentoija Joppos123 totesi:

Mietin vaan kauanko saisi tavallisista ihmisistä koostuva sakki istuskella jos vaatimuksena olisi vaikkapa "matuhätätila" jossa vaadittaisiin loppua suomalaisten raiskauksille, tappamisille, ryöstöille ja pahoinpitelyille.

Aikaa ei tarvitsisi mitata varmaankaan päivissä vaan ihan sekkari riittäisi siihen kun K9 järsisi kinttua ja kyynelkaasu lentäisi.

Kyseinen pellelauma haluaa siis sulkea Manskin kymmeneksi vuorokaudeksi. Mitä se saa aikaan maailman ilmastolle?

No sen, että ne sulkevat Manskin kymmeneksi vuorokaudeksi. Plus saavat itselleen hyvän leikkipartisaanin mielen.

3. No ny meni jauhot suuhun

Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen jota jotkut sivistymättömät siat joihin kuulun itsekin pitävät surullisenkuuluisana Sirpa ”selvin päin en ajaisi kännissä” Pietikäisenä on pamauttanut meille muurahaiskansalaisille sellaiset argumentit EU:n puolesta että kyllä tässä vallan hiljenee:

Ei se komissio siellä istu kiusatakseen Suomea, vaan se yrittää ratkoa ja saada tukea rakentaville ratkaisuille. Ei Hämeenlinnankaan kannata yksin hoitaa korkeakoulua, yliopistollista keskussairaalaa ja puolustusvoimia, ja kun valtion pitää, niin kyllä silloin hämeenlinnalaistenkin pitää siitä maksaa pikkuisen.

Muistutettakoon että kyseistä Pietikäistä äänesti viime eurovaaleissa 77.588 suomalaista.

4. Uusia ammattinimikkeitä

Hanhien muutto on jälleen käynnissä. Valitettavasti valtamedia ei vittuile ympäristöministeri Mikkoselle hänen loistavasta hanhipeltoajatuksesta vaan vaikenee siitä kohteliaasti. Siitä meinaten joutaisi vittuilla taajaan ja enemmän. Sinänsä hanhiasiassa auttaisi haulikot sekä tuli vapaa-komento plus oikeus syödä ampumansa hanhet. Mutta eihän niin voi tehdä. Kun se olisi käppäukon mielestä viisasta ja silloin se on lähtökohtaisesti väärin. Mutta onhan asian tiimoilta tullut uusia ammattinimikkeitä:

Hotellin respassa jäädään odottamaan että palkataan sukkahousuteollisuuden valvonnan haarakiilantarkastajia. Tässähän sitä olikin näin viikonlopun aluksi. Hyvää viikonloppua kaikille.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXXIII

Käydään taas hieman läpi näitä suvaitsevais-tiedostavia edesottamuksia. Niitähän tulee jatkuvalla syötöllä.

1. Vihervasemmistolainen pakkomielle

Lukijallehan on tullut selväksi, että vihreille nimenomaan Suomen kuristaminen ilmastohysterian nimissä on pakkomielle. Oikeastaan hemmotellun pikkulapsen tasoinen itkupotku- ja ”mä haluun”-pakkomielle jossa ei ole järjen kanssa mitään tekemistä vaan siitä että kyseisen hemmotellun pennun on saatava karkkia just nyt ja heti ja kaikella rahalla. Ja se lapsi tietää että missään muualla kuin Suomessa se ruinaaminen ei onnistu mutta täällä se onnistuu pelottavan hyvin.

Kyseisestä pakkomielteestä saatiin taas uusi näyte kun ympäristö- ja hysteriaministerimme Krista Mikkonen ehdotti että valtio alkaisi takaamaan sähköauton ostajien autolainoja. Nimenomaan siis siksi, että Suomeen pitää saada lisää sähköautoja koska Suomeen pitää saada lisää sähköautoja.

Sellaiset kysymykset kuin että…

a) Missä ne ladataan?

b) Millä ne ladataan kun vain toivioenergia on sallittu?

ja

c) Ihanko tosissaan – kun Suomessa auton keskihinta on alle neljä tonnia – Mikkonen luulee että ihmiset alkavat urakalla ostaa kymppitonnien sähköautoja pelkästään vihervasemmistolaisen ilmastohysterian nimissä?

…eivät Mikkosta haittaa, koska ne kysymykset ovat reaalimaailman kysymyksiä eikä vihreän tarvitse sellaisista välittää. Hän on reaalimaailman yläpuolella. Ja kysymys c) ei sinänsä Mikkosta vaivaa muutenkaan, sillä hän toteaa:

- Monet haluaisivat vähentää liikkumisen päästöjään ja vaihtaa esimerkiksi sähköautoon.

Tämä ”monet” on sellainen mukavan epämääräinen termi ja hotellin respassa veikataan että kyseiset monet ovat monet Mikkosen vihreät tuttavat. Tai sitten Mikkonen yksinkertaisesti uskoo/toivoo tavallisten kansalaisten ajattelevan että tätä, juuri tätä he ovat elämäänsä tietämättään koko ajan kaivanneet ja ovat valmiita pistämään vuoden nettoansionsa sen eteen. Ehkä tätä vihreää ajattelua ja logiikkaa hahmottaa parhaiten erään vihreän eli Jyrki Kasvin twitter-tunnus:

Eikä siinä mitään. Toki niin saa ajatella. Mutta saako kokonaista maata kyykyttää tuon ajattelun mukaan on sitten toinen kysymys.

Suomalaiselle vihervasemmistolle ilmastohysteria on yksi pakkomielle monista. Jos yksittäistä henkilöä vaivaisivat useat haitalliset ja vaarallisetkin pakkomielteet niin häntä kohdeltaisiin epäilemättä mielenterveyspotilaana. Mutta kun pakkomielle vaivaa suurta ihmisjoukkoa joka on vielä päässyt valtaan niin siitä tulee ideologia joka ei hyväksy pakkomielteensä arvostelemista. Näitä tällaisia pakkomielteisiin perustuvia valtaan päässeitä ideologioitahan on ollut maailman sivu ja yhteistä niissä on se, että valtaan päästyään ne onnistuvat hässimään maansa toistuvasti vituralleen. Ja ne reaalimaailmassa elävät joutuvat sitten aikanaan korjaamaan utopian jäljet. Sillä tiellä ollaan meillä Suomessakin.

2. Kiveen hakattu inhimillinen totuus

Sehän ei ole varsinaisesti salaisuus että suomalaisessa peruskoulussa opetus on kallellaan kovasti vihervasemmistolaisiin arvoihin eli monikulttuurisuuteen, ilmastohysteriaan, feminismiin ja transjohonkin sekä aika ajoin ja lisääntyvästi myös perussuomalaisten demonisointiin. Perussuomalaiset ovat hiljattain arvostelleet kyseistä touhua ja todenneet että eikös opetuksen tulisi olla puolueetonta.

Tästähän on sitten noussut meteli ja perussuomalaisia syytetään siitä että kun ne haluavat politisoidun opetuksen pois koulusta niin ne itse asiassa haluavat tuoda politisoidun opetuksen kouluun.

Ongelman ydinhän on siinä että mm. koululaitoksessamme toimivat vihervasemmistolaiset eivät miellä eivätkä tajua opettavansa mitään poliittista agitproppia vaan ihan yksinkertaisesti kiveen hakattua absoluuttista inhimillistä totuutta joka on kaiken politiikan yläpuolella. Ja tässä tapauksessa voidaan ykköskohdan tavoin palata historiaan ja muistuttaa, että on ollut olemassa valtioita joissa on myös löydetty kiveen hakattu absoluuttinen inhimillinen totuus josta on sitten pidetty kynsin hampain kiinni. Tunnetuin seurauksin. Laitetaan asian tiimoilta pari kuvaa. Toinen nykypäivästä ja toinen noin viidenkymmenen vuoden takaa. Molemmissa on löydetty se absoluuttinen totuus ja sama kaiku näyttää olevan askelten:

Täydellinen absoluuttisen inhimillisen totuuden julistaminen Suomessa jäi 1970-luvulla Pirkkalan kokeiluun. 2020-luvulla onkin sitten päästy jo paljon pidemmälle.

3. Kermaperseet

Höyrähtäneistömme parissahan suosittu kansanurheilu on ollut jo kauan aikaa loukkaantuminen sekä sitä seuraava alaleuan väpättäminen ja onnistuneen loukkaantumisen ovat suorittaneet myös teatterikorkeakoulun opiskelijat. He kun olivat joutuneet katsomaan elokuvia joissa oli naisiin kohdistunutta väkivaltaa tai ainakin sitä oli ollut ilmassa ja he olivat sitten niinqu ahdistuneet. Olipa ongelmia ollut siinäkin että opiskelijat olivat joutuneet lukemaan Shakespearen teoksia. Oli ollut kuulemma heihin kohdistettua väkivaltaa. Ja yleensäkin kyseisen taideyliopiston opiskelijat olivat sitten pläjäyttäneet adressin:

1 306 entistä ja nykyistä taidealan opiskelijaa vaati korkeakouluja ottamaan antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa. Tiedostamaan eurosentrismin ja opetuksen lävistävän valkoisuuden. Kirjoitettiin mikroaggressioista ja representaatioista.

Mukana oli lista huomioon otettavista asioista kursseja suunniteltaessa: kolonialismi ja dekolonialismi, sukupuolisensitiivisyys, turvallinen tila, intersektionaalinen feminismi, suomalaisuuden käsitteen laajentaminen. Välineiden, kuten kasvomaskien, soveltuvuus muille kuin keskikokoisille valkoisille miehille.

…

Lokakuussa Hulkon entiset opiskelijat lähettivät jälleen uuden vetoomuksen. Siinä oli 26 kysymystä, joihin teatterityön tutkinto-ohjelmaa ohjeistettiin julkaisemaan vastaukset marraskuun loppuun mennessä.

Kuinka etninen moninaisuus on otettu huomioon rekrytoinnissa? Millä lailla organisaatio osallistuu aktiivisesti valkoisen historian ja länsimaisen kaanonin purkamiseen? Millaisia henkilöhahmoja ja kertomuksia organisaatio tuottaa? Pyydetäänkö julkisesti anteeksi virheitä, joita on saatettu tehdä? Ollaanko valmiita muokkaamaan toimintaa kritiikin pohjalta?

Hotellin respasta muistutetaan että koko tuo loukkaantumis- triggeröitymisyliopisto toimii verovaroin. Ja että tulevaisuudessa ei taida kannata enää odottaa mitään uusia suomalaisia elokuva- ja tv-klassikoita. Koko touhussa menee hukkaan paljon suhteellisen käyttökelpoisia baariapulaisia. Mutta kun niitä hommia ei enää ole.

4. Metvurstia

Ennenkin on tullut todettua että jos jonkun henkilökohtainen mielipide julkaistaan valtamediassa niin silloin kyseessä onkin jo suurille massoille suunnattu propaganda. Sinänsä voi myös todeta, että mitä ryppyotsaisempaa se on, niin sen paremman tahattoman huumorin tason se saavuttaa. Ja jälleen pläjähtää kansalle oikeaa sivistystä:

Ja mitäs jutussa sitten loihelausutaan? No:

Emme tarvitse enää urheilulajia, jossa välikappaleena käytetään eläimiä. Tuhansia vuosia sitten kesytetty laajojen ruohomaiden villihevonen alistettiin työjuhdaksi ja kulkuvälineeksi. Nyt kun koneet tekevät työt ja liikumme koneiden avulla, hevonen voidaan vapauttaa takaisin villeyteen aroille. Sosiaalisena laumaeläimenä hevonen – joka osaa älykkäästi viestiä lajitovereilleen – kuuluu luontoon.

Boldaukset omia. Hotellin respassa ei oteta kantaa raviurheiluun sinänsä mutta todetaan että tuhansia vuosia sitten kesytetty eläin ei selviä luonnossa ja ne Suomen arotkin herättää hieman ihmetystä. Missä ne oikein ovat? Mutta kyseinen ajatus saa myös kannatusta. Aina valpas Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti haastatteli SPAK:in eli suurpetojen ammattiliittojen keskusjärjestön edustajaa Susi Hukkasta joka totesi keskusjärjestön kannattavan ajatusta lämpimästi, sillä seisovaa pöytää arvostetaan myös petojen keskuudessa. SPAK:n edustaja ehdotti vielä että hevoset lasketaan luontoon asteittain eikä kaikkia kertarysäyksellä sillä nälkään nääntyneessä kopukassa ei ole paljoa syömistä.

Ja laitetaanpa sitten pari mainosta. Ensimmäisenä isäntämiesten pankki OP mainostaa palvelujaan maaseutumme miehille:

Ja sitten hyvin tuntemamme ja vielä enemmän arvostamamme Jari Taponen mainostaa luotettavaa ja ehdottoman puolueetonta mediaa:

No niin, nämä kaljupäiset uutiset alkavat olla siinä vaiheessa, jossa todetaan että amen. Ei kun ei todetakaan sillä tuolla Ameriikan puolella ihmisten naamalle röyhkeästi interpiereskelevä feminismi on saanut aikaan että jenkkikongressissakin aloitusrukous lopetettiin ”amen and awomen”. Vaikka termillä amen ei olekaan mitään tekemistä sukupuolen kanssa eikä se suinkaan tule englannin kielestä. Mutta tämäkään ei tietenkään riitä sillä tuossahan unohdettiin ne 3.452 and counting muut sukupuolet/-moniot/whatever/tiityy.

Joten lopetettaneen nämä havainnot tällä kertaa suomeksi että Sinun on valtakunta, voima ja kunnia, iänkaikkisesti, aoletettu.

PAKKODIVERSITEETTIÄ NIIN MERKELEESTI

Hotellin respassa pyritään pysymään pääosin Hangon ja Nuorgamin välillä (tietysti olis kiva jos voisi sanoa Hangon ja Petsamon välillä) mutta aika ajoin täytyy kommentoida noita Ameriikan tapahtumia koska kaikki vasemmistoliberaali lieteluonnontuote valuu sieltä tänne Suomeen niin kuin kusi lautaa pitkin ja uudet mielettömyydet omaksutaan meillä innolla ja riemurinnoin. Ehkä jopa Amerikkoja innokkaammin.

Eli postauksen aihe on elokuvat. Suuresti arvostamani blogikollegani Porstuan Pekka totesi aikanaan että siinä missä elokuva Euroopassa on taidetta on se Amerikoissa puolestaan tiedettä jolla pyritään mahdollisimman suureen tuottoon. Näin on ollut, mutta ei ole enää. Nyt elokuva on Amerikoissakin muuttumassa ideologiseksi julistukseksi. Sinänsä elokuvat ja tv-sarjat ovat nytkin jo täynnä niin etnistä kuin seksuaalista diversiteettiä joka on tärkeämpää kuin itse tuotoksen juoni. Mikä tietysti pistää miettimään että haluaako kuluttaja mieluummin katsella hyvin käsikirjoitettua ja hyvin näyteltyä mielenkiintoista tuotantoa vaiko itäblokkityylistä ns. valistavaa ohjelmistoa?

Mutta nyt Yhdysvaltain elokuva-akatemia on betonoimassa tilanteen aina Oscareita myöten. Sinänsä hotellin respassa on aina ollut ihan yksmonta että kuka ja mikä niitä palkintoja voittaa. Kiinnostus suuntautuu enemmän toisille elämän alueille. Mutta voisihan taiteellisen palkinnon ehkä kumminkin myöntää taiteellisin perustein. Vaan ei jatkossa sillä nyt perusteet muuttuvat:

Parhaan elokuvan Oscaria voi tavoitella jatkossa vain elokuva, jota on ollut tekemässä tarpeeksi monimuotoinen ihmisjoukko.

Akatemian päämäärä on muuttaa elokuvateollisuutta. Asiasta uutisoi esimerkiksi The Guardian.

Kategoriassa rohkaistaan moninaisuuteen sukupuolten, seksuaalisuuksien, rodun, etnisyyden ja vammaisuuden esiintymisessä.

Uudet vaatimukset on jaoteltu koskemaan neljää ihmisryhmää. Heitä ovat kameran edessä esiintyvät ihmiset, tuotantoryhmä, harjoittelijat ja muissa elokuvan esittämisen vaiheissa työskentelevät ihmiset.

Parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain, jos näistä neljästä ihmisryhmästä vähintään kahdessa on ollut tarpeeksi ihmisiä vähemmistöistä tai aliedustetuista ryhmistä.

Jokaisessa kategoriassa on yksityiskohtia määritelmien läpäisemiseen.

Akatemia on määritellyt aliedustetuiksi ryhmiksi naiset, ei-valkoiset, LGBTQ+-ihmiset ja vammaiset.

Esimerkiksi näyttelijöistä pitää yhden päähenkilön tai useiden merkittävien sivuhenkilöiden olla aliedustetusta rodullisesta tai etnisestä ryhmästä. Vähintään kolmannes pienten roolien näyttelijöistä pitää olla kahdesta aliedustetusta ryhmästä. Läpipääsyn voi saada myös käsikirjoituksella, joka kertoa aliedustetuista ryhmistä.

Äkkiseltään tulee mieleen että entäs jos joku afrikkalainen porukka tekee elokuvan ja ne tavoittelee Oscar-palkintoa niin pitääks niitten köijätä diversiteetin takia elokuvaan mukaan muutama saksalainen? No, tähänhän vastataan että ”eksää käppäukko tajua että se on ihan eri asia”.

No, joka tapauksessa on selvää että tämä vasemmistoliberaali edistyksellisyys tulee ilman muuta Suomeenkin. Tai jos katsoo suomalaista mainostarjontaa niin sellaistahan se on jo nytkin. Mutta epäilemättä uudet tuulet virtaavat myös musiikin puolelle. Hotellin respassa nähdään etiäisenä että Suomessa vuonna 2023 on energinen ja taitava wankabilly-yhtye Buddy Rider´n´ The Black Jack Parrots saanut huomattavaa menestystä keikkapaikoilla. Mutta levy-yhtiön heppu toteaa heille:

- Niin poijjaat… se on sillä lailla että jos levytyssopimusta meinaatte niin teidän on otettava ainakin yksi tummapintainen jäsen bändiinne… vaikka somalialainen bongorummun soittaja… ja niihin sanoituksiin ei kerta kaikkiaan se houlama houlama riitä… oikeastaan voisitte laulaa suomeksi… tiedostavista ja edistyksellisistä aiheista… ehkä levy-yhtiömme riiminikkari Paleface voisi tehdä teille sanoituksia… ja nuo teidän rasvaletit ovat aivan liian amerikkalaisia… voisitte harkita rastalettejä… ja se etelävaltioitten lippu teidän keikoilla… ei poijjaat, vaikka te ottaisitte sen pois saman tien niin se on jo kuvattu… ja laitettu interwebin ihmeelliseen maailmaan… teidät mielletään valkoisen ylivallan kannattajina… normimaailmassa teidän levynne olisi listakärjessä… mutta nyt minun on pakko näyttää kämmentä… yleisistä syistä…

Ehkä Buddy Rider´n´ The Black Jack Parrots toteaisi että eiköhän haeta porukalla konepajalle töihin.

Tuossa aikaisemmin tuli todettua että kaikenlaisissa mainoksissa suomalainen todellisuus muokataan, no, etnisesti edistykselliseen muotoon. Niinpä tämän jutun kuvaksi sopinee mainiosti se Oikotien mainos joka oli juuri tässä HS:n asiaa koskevassa jutussa:

Lukijat. Suvaitkaa niin perkeleesti. Etnisesti edistyksellisemmän tulevaisuuden puolesta.

*

Pieni arvokonservatiivisen käppäukon lisäys kirjoitukseen mutta toisesta aiheesta. Niin kuin lukija tietää on valtamediamme suunnattu lähinnä kolmikymppisille kaupunkilaisille varsin hepsankeikkaisille sinkkunaisille. Tämä Iltasanomien juttu kuuluu hyvin tähän genreen. Eli siinä entinen Vihreän langan päätoimittaja kehuu avointa suhdettaan. Ts. naimisissa oleva yhdeksänvuotiaan lapsen äiti kehuskelee sillä että panee avioliitostaan huolimatta ketä huvittaa.

Pistää miettimään että minkälainen lapanen kyseisen naisen aviomies oikein on? Ja tulee mieleen myös se ajatus että eikös avioliitto ole kuitenkin sitoutuminen? Valinta, joka sulkee pois tiettyjä muita valintoja? Mutta tämä on se, mitä valtamedia haluaa opettaa ihmisille.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXVI

1. Tyylitajua

Kaarina Hazardistahan me pidämme kaikki. Hän on myös tunnetusti tyylitajun mestari, minkä muistamme vaikka tapaus Tony Halmeesta. Ja hän jatkaa hyväksi havaitulla linjallaan:

Tietysti jos mietitään hazardoitua maailmankuvaa niin eihän Ruonansuu voinut millään olla taiteilija koska hän tienasi elantonsa omalla tuotannollaan josta ihmiset maksoivat vapaaehtoisesti ja vielä kaiken lisäksi tykkäsivät. Jope Ruonansuun muistoa kunnioittaen. Jope toi ihmisille huomattavasti enemmän iloa kuin joku Kaarina Hazard jolle valtio maksoi 50.000 euroa muutamasta kännykkävideosta. Mutta ehkä Hazard onkin sellainen oikea taiteilija. Tarvitsemmeko me oikeita taiteilijoita? Ja jos tarvitsemme, niin mihin?

2. Ammoin Taponen, edelleen Taponen

Ylipolitrukio Jari Taponen jatkaa hyväksi katsomallaan linjalla jota voi sanoa tahattomaksi huumoriksi:

Tuli vaan mieleen se vaihtoehto että Taponen on ihan oikeasti tosissaan. Hän ei miellä toimivansa poliittisesti vaan puolustavansa kiveen hakattua ja lopullista inhimillistä totuutta. Minkäslaisissa yhteiskunnissa se kiveen hakattu lopullinen totuus onkaan aina löydetty ja ylläpidetty? Ja kuinkas paljon niissä yhteiskunnissa sen lopullisen totuuden kyseenalaistamista sallittiinkaan?

3. Tuumailua meisselimielikuvituksesta

Tuli törmättyä hiljattain twitterissä twiittiin jossa sanottiin vihreitten varapuheenjohtajan Fatim Diarran todenneen seuraavaa:

Oudointa on miettiä sitä hetkeä, kun joku jossain Lieksassa, vihaisena runkuttelee oman pippelinsä semikovaksi ja ottaa siitä kuvaan jossain rintamamiestalon kellarissa, vaimon ja lasten nukkuessa yläkerrassa.

Mietin keskenäni että pitääköhän paikkansa, töngin vähän ja huomasin että, joo, olihan se sellaista sanonut. Jo tämän vuoden helmikuussa. Jutussa jossa hän valittaa sitä että maakuntien miehet lähettelevät hänelle kuvia meisseleistään. Varsinkin, jos hän sanoo sanan feminismi:

Tunnustan puhuvani vasten parempaa tietoani mutta näin miehenä on varsin vaikeaa kuvitella että niin maakuntien kuin kaupunkienkaan miehet lähettävät nimenomaan Fatim Diarralle kuvia genitaalialueistaan. Varsinkin silloin, jos hän sanoo sanan feminismi. Ja ovatko mahdolliset lähettäjät todellakin lisänneet että meisselikuvan lähetti mies Lieksasta yms. Ettei kyseinen neitonen vaan valehtelisi? Epäilyä lisää kyseisen naisoletetun tunnettu eikä aivan terve mielikuvitus:

Jos suomalainen mies haluaa loukata jotain naista niin lähettääkö hän sille naiselle kuvan meisselistään? Paskat. Hän lähettää viestin jossa lukee esim. ”Tee ämmä elämälles jotain radikaalia. Lopeta se vaikka. Vedä ittes jojoon niin siitä on hyötyä koko ihmiskunnalle”.

Eli tässäkin tapauksessa kyse saattaa olla kyseisen naisoletetun varsin vilkkaasta mielikuvituksesta. Varsinkin niitä maakuntien miehiä kohtaan. Minkähänlaisia fantasioita hänellä meistä maakuntien miehistä oikein onkaan? Niistä saisi varmaan aikaiseksi melkoisen kauhuleffan. Ja leffan musiikki soitettaisiin tietysti banjolla. Mutta koska kyseinen naisoletettu on vihreitten varapuheenjohtaja ja hänellä on orvaskesisuojakerros niin kaikki hänen sanomansa on tietenkin totta, järkevää ja asiallista. Kysykää vaikka valtamedialta.

Mitä tulee itse niihin pippelikuviin niin sellainen on lapsellista pikkupoikien touhua. Tosimies aiheuttaa naiselle pettymyksen livenä.

LAPSUUDEN SANKARILLE

Kirjoituksessa ei puhuta Juri Gagarinista josta Miljoonasade aikanaan lauloi. Ei tässä varsinaisesti puhuta allekirjoittaneen lapsuudestakaan vaan 1980-luvun alusta jolloin videovuokraamot levisivät Suomeen. Silloin ei meilläkään ollut vielä omaa videonauhuria mutta vuokraamosta saattoi saada lainaksi videoboxin. Siinä kun sovitteli piuhat telkkariin niin tarjolla oli hetkeksi oma elokuvateatteri joka kummasti miellytti sillä tv-kanavia ei tuolloin ollut kuin kaksi. Ei muuta kuin poppareita peliin ja nauttimaan. Yleensä kun tuollainen lainaussessio tehtiin niin vuokrattiin tommoset kolme – neljä leffaa. Ja aivan takuuvarmasti vähintään yksi leffoista oli James Bondia.

Oikea 007

Takuuvarmaa viihdettä, toimintaa ja hyvän näköisiä isoryntäisiä naisia. Luoteja lensi kuin pyssyn suusta, lätty lätisi armottomasti, paikat räjähteli komeasti eikä noita Bondeja oltu silloin vielä sillä lailla loppuunkulutettu jatkuvilla tv-uusinnoilla niin kuin nykyisin. Jos nyt rehellisiä ollaan niin ne viimeiset Bondit on allekirjoittaneella jääneet näkemättä. Suurin mielenkiinto Bondeihin oli siltä ajalta kun hahmoa näyttelivät Sean Connery ja Roger Moore.

Kommentoinpa silti tuoretta Bond-uutista ja totean niin kuin moni muukin eli tylsää mutta täysin ennustettavaa. Niin kuin bassosoolo ja hirmumyrsky. Eli uudessa Bondissa Bond on vielä sentään Bond mutta hän on enää pelkkä eläkeläinen ja  007:n paikan onkin sitten ottanut musta nainen. Herää vain kysymys siitä että kun elokuvilla pyritään tekemään voittoa niin onko tuotantoyhtiön markkinatutkimus todellakin osoittanut että tämä on juuri sitä mitä maksava yleisö haluaa?

Päivitetty  diverjotakin 007

Tuotantoyhtiöllä olisi tietysti ollut noin n mahdollisuutta tehdä erillinen toimintaelokuva jossa pääosassa on musta nainen. Mutta ei. Totta kai juuri omanlaiseksi ikoniksi noussut 007 piti ”päivittää”. Elokuvan uusi käsikirjoittaja totesi asiasta näin:

- Bond on yhä Bond, mutta hänen on täytynyt oppia pärjäämään #MeToo -ajan maailmassa.

No, ehkä Bondin sitten tarttee oppia. Mutta onneksi minun ei tarvitse. Tuplanollaseiskaa ei saanut nirhattua SMERSH, ei KGB, ei Goldfinger, ei Mr. Big, ei Blofeld eikä muut. Mutta kansainväliselle pakkoruunaamisjärjestö #MeToo:lle ei hänkään pärjännyt.

Hotellin respassa jäädään odottamaan että mikä ikoni seuraavaksi ruunataan. Ehkäpä Asterix? Asterixiahan voisi näytellä nykyinen potkupalloileva LBTQTiiTyy-ikoni Megan Rapinoe:

Ja Obelixin roolin voisi hoidella pois kuleksimasta Leslie Jones:

Ja olishan näitä uudelleen muokattavia enemmänkin tarjolla.

- Lucky Luke (Lucky Lucy)

- Tintti

- Dirty Harry (Dirty Hannah)

- Likainen Tusina

- Conan Barbaari (Carol Barbaari)

- Terminator

- Kummisetä (Kummitäti)

- Ilmestyskirja.Nyt (PMS-oireet viidakossa.Nyt)

- Sodan ja rauhan miehet (Sopan ja kauhan naiset)

- Rio Bravo

- Taistelu Britanniasta (Taistelu Klitoriasta)

- High Noon

Sen sijaan elokuvaa Shaft ei voi päivittää. Siinähän on pääosassa musta jätkä joka panee haisemaan. Päivitysmetodin myötä tilalle pitäisi ottaa valkoinen nainen mutta sehän olisi kulttuurillista apprpörpörjotakin ja sehän on Herrasta Perkeleestä.

Näitä päivityksiä odotellessa.

Pastori huokaisi, voi sitä järkee, diversiteetti on saatanan tärkee…

ME ISKEMME HAMPAAMME LIHAVAAN KATRAASEEN

Niin kuin lukija hyvin tietää, on suvaitsevais-tiedostavilla yksilöillämme hirvittävä into tuomita ja mikseipä vaikka hävittää kaikki ns. vanhanaikainen ja ei-tiedostava sillä perusteella että se tuntuu pienen kuplan sisällä asustavien mielestä itselle vieraalta ja vastenmieliseltä. Aku Ankassakin muistutettiin joku aika taaksepäin mainita että ei Aku nykyisin ajattele tällai vaan se ajattelee niinqu edistyksellisen sillai.

Nykyisen tiedostavan mielensäpahoittamiskulttuurin yhtenä kohteena on ollut tietysti myös Veikko Huovisen mainio tuotanto. Huovisen novellikokoelma Rasvamaksa varmaankin poltettaisiin nykyisin roviolla jos pokka riittäisi ja nyt sitten näyttää tähtäimeen joutuneen myös Huovisen Lampaansyöjät, ja eritoten siitä tehty Seppo Huunosen ohjaama elokuva jossa näyttelivät mainiosti Leo Lastumäki ja Heikki Kinnunen.

Kulttuuriperseitten arvostelun pääsanoma on ”tämä on huono elokuva jossa on vääriä asenteita, älkää katsoko sitä”. Ensimmäisenä asiasta propageerasi Helsingin Pravdan Henri Waltter Rehnström joka totesi:

Tänä päivänä elokuva on silkkaa fantasiaa. Se kuvaa jo miltei kadotettua maailmaa, jossa suomalainen mies saa vielä syödä hyvällä omallatunnolla lihaa, puhua rehvakkaasti naisista ja käyttää luontoa hyväkseen omiin tarkoituksiinsa.

Tässä vaiheessa voidaan hotellin respasta todeta että ei se maailma ole minnekään kadonnut. Kunhan kuvittelet. Suomalainen mies syö edelleenkin oikein hyvällä omallatunnolla lihaa ja puhuu mitä lystää kysymättä HS Pravdan toimittajalta lupaa. Ja jos luonnon hyväksikäyttäminen omiin tarkoituksiin tarkoittaa – niin kuin elokuvassa tehtiin ja tehdään muuallakin – sitä että otetaan metsästä polttopuita nuotioon niin ei sekään tuota ongelmaa eikä sitä pyydellä anteeksi. Ei siinä leffassa käsittääkseni käyty kaatamassa puolta Borneon sademetsistä. Niihin palmuöljyviljelyksiin. Jotka miellyttävät vihreitä. Naisista taas keski-ikäiset miehet eivät juurikaan miesten reissuilla viitsi puhua sillä ne reissuthan ovat miesten reissuja joita ei pilata akkojen kotkotuksilla. Itse asiassa niitähän niissä reissuissa lähdetään karkuun.

Muutama päivä myöhemmin sitten saman Pravdan toimittelija Paavo Rautio analysoi asiaa tarkemmin ja omasta mielestään epäilemättä osuvasti. Muitten mielestä ehkä ei niinkään. Otsikko oli komea: ”Mitä se kertoo minusta, jos pidin Lampaansyöjiä joskus hauskana?”. Ja tämän jälkeen seuraakin sitten soijapoika-analyysiä:

Jo muutaman hetken katselun jälkeen tuntui kuin olisi istahtanut sohvalla jonkin kulmikkaan päälle ja teki mieli vaihtaa asentoa sekä kanavaa. Ei se ollut kaukosäädin, eikä silmälasit. Se oli kulttuurillinen murros.

Kun luin nuorena kirjan ja vähän vanhempana näin elokuvan, tarinan hahmotti kahden vapautta kaipaavan ystävän pakoretkenä yhteiskunnan kahleista. Huovisen tapaan huumori oli rakennettu poikkeavien elementtien yllättävälle yhdistämiselle ja veitikkamaiselle kielelle. Helsingin Sanomien arvion (5.4.1975) mukaan elokuva kertoi ”oleellista perisuomalaisesta mentaliteetista”.

Vuoteen 2019 mennessä tämä kulttuurillinen tulkinta oli kulunut päältä pois. Näkyville nousivat ihan muut asiat. Kaksi miestä juopottelee, tappaa kesyjä lampaita kiväärillä, mässyttää lampaan lihaa nuotiolla ja paheksuu ”akkojen kaklatusta” sekä pohtii heidän sukupuolielimiensä erityispiirteitä. Touhu näytti rasvaiselta ja vastenmieliseltä.

No niin, heppu teki selväksi mitä hän ajattelee. Ehkä hän tuumii myös että kyseinen ajattelu on hyvin yleistä kaikissa suomalaisissa miehissä ja miehet porukalla miettivät kuinka kumartaa vielä pykälän verran syvempään nykyiselle feministiselle mielensäpahoittamismeiningille jolle ei ole koskaan loppua.

Kyseiselle toimittelijalle voi todeta että vaikka Lampaansyöjät on fiktiivinen teos niin Sepen ja Valtterin hengessä on jatkuvasti hemmetinmoinen jätkäporukka viettämässä Operaatio Lampaansyöjiä. Ei enää niinkään teltoissa vaan mökeillä. Reissuilla syödään häpeilemättä lihaa eikä käydyt keskustelut ole millään muotoa poliittsesti korrekteja. Karjaa ei kylläkään ammuta mutta ei se grillissä oleva lahtarin teurastamolla tappama liha ole yhtään vähemmän kuollutta. Viinaakin juodaan ja täysin avoimesti. Ennen kaikkea näillä reissuilla ei todellakaan tuumita – minkä tuumiminen kyseistä toimittelijaa varmaankin miellyttäisi – että kuinka me katoavan maailman miesoletetut löydämme nöyrän ja anteeksipyytävän paikkamme alati feministisemmäksi muuttuvassa yhteiskunnassa? Kuinka voisimme kumartaa vielä syvemmälle ja hävetä itseämme vielä astetta enemmän? Noille nöyristelyille nauretaan räkäinen nauru ja heitetään kipollinen löylyä päälle. Sitten juodaan kaljaa ja syödään lihaa.

Kyseinen toimittelija sitten jatkaa:

Elokuvassa hymyn hyydyttäneet asiat eivät ole yksittäisiä sanoja tai tulkintoja historian hämäristä. Elokuvan 1970-luvulle tyypilliset asenteet ja maailmankuvat ovat yhä läsnä, ja kamppailu näitä reliktejä – ”perisuomalaisia mentaliteetteja” – vastaan on käynnissä. Vaikka kuinka sutkisti Huovinen pohtii dialogeissa vapauden olemusta, sanojen juoksua ei enää jää ihastelemaan, koska se pohdittu ja tavoiteltu vapaus on kuitenkin raavaan reinon kossuhuuruista kaihoa päästä alistamaan helpommin ja enemmän.

Vai että kamppailu näitä reliktejä vastaan on käynnissä. Siinähän jätkä kamppailet. Sillä se, mitä haluat hävittää, on tavallisen miehen tapa ajatella ja vielä luonnollinen sellainen. Sinun oma ajattelusi on luonnoton, sinulle pakkosyötetty, sinun typeryyttäsi omaksuma ja vielä totalitaristinen.  Kas kun totalitarismi pyrkii aina hiljentämään sille epämieluisat ajatukset. Ja hotellin respasta esitetään toimittelijalle kysymys:

Mitä se olikaan se ”helpommin ja enemmän alistaminen”? Se kun jäi sulla kokonaan selittämättä. Miten se elokuvassa näkyi? Mitä ja ketä alistettiin ja millä tavoin? Miten se alistaminen näkyy ”perisuomalaisessa mentaliteetissa” vielä nykyisinkin? Ettei vain ollut tarve laittaa juttuun hienolta kalskahtava mutta mitään tarkoittamaton termi kun tiesi että ei Sanomatalossa kukaan kuitenkaan kysy perusteluja? Näytti vain kirjoitettuna niin hienolta. Sillä saa kehuja. Tiedä vaikka oltaisiin läiskitty olkapäille? Jaa niin, mutta sekin on vähän turhan maskuliinista.

Muistutetaan vielä toimittelijaa siitä että se hänen halveksimansa Raavas Reino eli keltaliivinen mies eli persvakoäijä on juuri se tyyppi joka pitää yhteiskunnan pyörimässä ja mahdollistaa toimittajallekin elatuksensa jonka turvin hän voi halveksua kyseistä Raavasta Reinoa.

Vielä hotellin respan oma arvostelu kyseisestä elokuvasta: ”Lampaansyöjät on sekä mainio kirja että mainio elokuva jossa Sepe ja Valtteri viettävät aikaa pohjoisessa, törpöttelevät, syövät hyvin ja rupattelevat mukavia. Erityisen ansiokkaaksi elokuvan tekee se, että suvaitsevais-tiedostavat henkilöoletetut eivät pidä siitä ja sehän on aina laadun tae. Viisi tähteä viidestä. Jos lukija ei ole nähnyt kyseistä elokuvaa niin se löytyy youtubesta tästä osoitteesta”.

Kun me löydämme pienen saaren

onnellisten saaren

alla utuisen sateenkaaren

onnellisten saaren

Ja me elämme lampainemme

ja iskemme hampaamme lihavaan katraaseen

Hiiltyneitä puita

ja kasa lampaanluita

ja pulloja kallellaan

Kuivaa juustonkuorta

ja kasvavaa luuvuorta

leirinuotiopoukamaan

Näin lopuksi pitää vielä vähän tuumailla. Nuo molemmat HS-Pravdan jutut olivat niin kliseisiä ettei voi välttyä tietyltä kysymykseltä. Olivatko jätkät tosissaan ja uskovat oikeasti epistolaansa? Vai kirjoittavatko he sitä mitä heidän on käsketty kirjoittaa? Mikäli oikea vastaus on jälkimmäinen, niin toivotan noille toimittelijoille oikein mukavaa viinanhuuruista ja rasvantirisevää mökkireissua poliittisesti epäkorrektissa ja arveluttavia juttuja kertovassa mukavassa herraseurassa. Ehkä sen avulla heistä tulisi vielä joskus toimittelijoiden sijasta toimittajia. Ja ehkä he myös silloin tajuavat että jätkä sen kun porskuttaa. Kas kun ilman niitä jätkiä ei ole tätä maatakaan. Ilman HS Pravdan toimittajia ja feministejä joille he kumartavat taas pärjättäisiin oikein mukavasti.