VIRANOMAINEN

Eli ymmärrysharjoitus oikeusviranomaisten toiminnan motiiveista

Mietin ymmärrysharjoituksessani sitä, miksi raijatoiviaiset toimivat niin kuin toimivat. Nimi on kirjoitettu tarkoituksella pienellä ja yhteen sillä nykyisen valtakunnansyyttäjän kaltaisia henkilöitä on viljalti ollut ennenkin, on nykyisin ja on tulevaisuudessakin. Kirjoituksen inspiraatio tulee toki case Räsäsestä mutta raijatoiviaiset ovat aikaisemminkin toimineet sananvapausoikeudenkäynneissä samalla tavalla unohtaen Olaus Petrin vanhan viisauden eli ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan”. Viisauteen voisi tietysti lisätä että ”erityisesti lain tulkinnassa tulisi käyttää oikeutta ja kohtuutta”.

Toiminnallaan kyseiset raijatoiviaiset parhaimman mukaan rappeuttavat ihmisten luottamusta oikeuslaitokseen ja samalla koko virkakoneistoon. Ja ovat samalla itse uhka yhteiskuntarauhalle jonka puolesta he väittävät toimivansa. Mutta mikä saa raijatoiviaiset toimimaan niin kuin he toimivat? Itse näen että vaihtoehtoja on kaksi:

1. He ovat oikeasti utopisteja jotka ovat onnistuneesti irtauttaneet itsensä reaalimaailmasta. He oikeasti uskovat monikultturismiin. He uskovat nykyisin niin kovasti hypetettyyn LGBTQ-ideologiaan ja samalla siihen että perinteiset arvot ovat jotain taantumuksellista jonka puolesta puhuminen puolestaan on loukkaavaa ja sen myötä rikollista. He uskovat pohjoismaalaisen lällysosialidemokraattisen islamin olemassaoloon ja sen myötä haluavat kyseiselle uskonnolle ja sen edustajille erityissuojellun aseman, toimivat kyseiset islamilaiset miten hyvänsä. Ja ennen kaikkea he uskovat toimivansa inhimillisen hyvän puolesta. He uskovat olevansa oikeassa ja sen vuoksi uskovat toimivansa oikein.

tai

2. He ovat vain hallintokoneita. Pelkkiä ajatuksettomia ja mielipiteettömiä viranomaisia jotka noudattavat määräyksiä ja toteuttavat vallitsevaa poliittista järjestelmää tukevia sekä ylläpitäviä päätöksiä kaikin käytettävissään olevin keinoin ja millään tavoin kyseenalaistamatta. Kysymys miksi on heille täysin vieras. Nykyisillä viranomaistoiviaisilla on varsinkin sananvapaus – tai sananvapauden rajoittamisasioissa – käytettävissään varsin hyvät keinot joista aikanaan kommentoi muuan Mika Illman:

- Tuskin millään rikosoikeuden lohkolla on lainkäyttäjälle jätetty yhtä paljon harkintavaltaa kuin sananvapausrikosten alueella.

Tuo harkintavalta koskee tietysti myös sananvapauden määrittelyn sananvapausrikokseksi vallitsevaa järjestelmää hyödyttävällä tavalla. Toinen, jo legendaksi muuttunut asiaan liittyvä siteeraus tulee jo Jussi Halla-ahon tuomiosta:

- Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa.

Kyseisille viranomaisille on annettu kelpo keinot toteuttaa joko utopiaansa tai sitten ajatuksetonta viranomaistoimintaa.

Mutta kumpia he ovat ja kumpi vaihtoehto on vaarallisempi?

Jos he ovat utopisteja niin se vaihtoehto on jo historiaa ajatellen erittäin vaarallinen. Utopistit ja valta ovat maailman sivu olleet tuhoa ja kärsimystä tuottava yhdistelmä.

Vaihtoehto kaksi on myös hyytävä. Jos viranomainen toteuttaa vallitsevaa linjaa ajatuksettomasti ja mitenkään kyseenalaistamatta niin väkisinkin tulee mieleen tietyt historiasta tutut viranomaiset jotka myöskin toteuttivat vallitsevaa linjaa ja kuskasivat ihmisiä  härkävaunuihin tapettaviksi. Noissa viranomaisissa ja raijatoiviaisissa on vain aste-ero. Molemmat noudattivat määräyksiä pilkulleen.

Kuuluivat nuo viranomaiset ryhmään 1 tai 2 niin joka tapauksessa on selvää, että he eivät tunne millään muotoa olevansa vastuussa niille kansalaisille jotka heidät elättävät. He eivät ole enää virkamiehistöä vaan virka-aatelia ja he mieltävät, että kansalaisten tulee elää rangaistuksen uhalla heidän määräysvaltansa ja valvontansa alla. Eikä se riitä, vaan kansalaisten tulee uskoa vain heidän hyväksymiinsä arvoihin ja he itse mieltävät olevansa vapaita kaikesta vastuusta.

Eikös tuollaista tilaa kutsuta yleensä despotiaksi?

EPÄILYKSEN PIRU JA MUUAN ISLAMILAINEN

Helsingissä, ihan näinä päivinä…

Epäilyksen Piru vietti ansaittua safkistaan eräässä helsinkiläisessä neljän huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa asunnon kirjahyllyn ylimmällä ritsillä. Se oli käynyt hakemassa Hotelli Yrjöperskeleestä maittavaa taukoevästä (lihis kolmella jauhelihapihvillä ja kuudella nakilla, sinappi + ketsuppi & puolen litran maito, ei se ollut tuohesta tehty pirunkaan suu), pölähtänyt sitten vaivihkaa tänne ja syödessään se kuunteli vieressä olevista stereoitten kaiuttimista hiljakseen kuuluvaa islamilaista ahlanawallahilallatiqusallahawallaa jonka epävireinen soundi noin tuhat vuotta Suomessa kestäneellä komennuksella ja länsimaisiin sävelasteikkoihin tottuneella ahkeralla virkapirulla ei korvaa oikein hivellyt mutta sehän osasi toki vaientaa mielestään turhan metelin ja keskittyä olennaiseen.

Se olennainen oli olohuoneen sohvalla istuva muuan islamilainen, tarkemmin sanottuna nimeltään Muuan Islamilainen jonka sielunkulkuja Epäilyksen Piru safkiksellaan tutkaili. Muuan Islamilainen oli potentiaalinen vasemmistopolitiikan nouseva tähti, mies joka oli esiintynyt sosiaalisessa mediassa ankarana rasismin ja ennakkoluulojen vastustajana ja jonka tulisi vain valita että lähtisikö hän seuraavissa kunnallisvaaleissa vihreitten, vasureitten vaiko demareitten ehdokkaaksi. Hänellä oli kovasti kysyntää sillä hän ei ollut vielä onnistunut munaamaan itseään sillä lailla julkisesti kuin, no, melkein kaikki aikaisemmat etnisesti edistykselliset ehdokkaat.

Muuan Islamilaisen nostetta paransi se, että suomalainen suvaitsevais-tiedostavaisto piti häntä täysin länsimaistuneena islamilaisena pohjoismaisena lällydemarina joka ei ollut oikeastaan islamilainen ollenkaan vaan piti tätä lällydemarisysteemiä ainoana oikeana yhteiskuntamuotona. Eihän taqyiian taitava Muuan Islamilainen ollut sitä mielikuvaa yhtään horjuttanutkaan. Sinänsä hän oli pohjimmiltaan harras islamilainen joka oli kasvanut islamiin, eli sitä elämässä joka solullaan ja halusi tämänkin jumalattoman maan aikanaan sharia-lain alaiseksi.

Nyt siinä tavoitteessa auttoivat juuri ne typerykset jotka olivat nostaneet hänet jalustalle kielensä, uskontonsa sekä tummemman orvasketensä vuoksi ja jotka olivat vielä hankkineet hänelle suojatyöpaikan sovitteluprojektikoordinaattorina. Jossa työssä hän näennäisesti pyrki ratkaisemaan ongelmia joita ei Suomessa olisikaan ellei hänen kansanryhmänsä olisi aikanaan saapunut tähän maahan. Kaiken lisäksi suomalainen valtamedia teki hänestä juttuja joissa ylistettiin hänen suurta kotoutumismenestystään ja pidettiin häntä esimerkkinä. Muuan Islamilaista syvästi huvitti suomalaisten mitään tarkoittamaton termi ”kotoutuminen”. Aika ajoin hän mietti että jos pohjoismainen hyväuskoinen typeryys olisi palavaa polttoainetta niin islamilaisten maitten öljynmyynti romahtaisi. 

Muuan Islamilainen oli ollut Suomessa jo parikymmentä vuotta ja ihmetteli päivä päivältä enemmän suomalaisten hyväuskoisuutta ja jotain, joka hänestä tuntui lähinnä alistumisen halulta. Hän oli hyvin tietoinen siitä että hänen täällä asuvat ja elävät uskonveljensä – kansallisuudesta riippumatta – olivat tulleet tänne turvapaikanhakijoina vaikka tosiasiallinen tavoite oli päästä varman ja suomalaisten takaaman elatuksen piiriin. Ja se oli vielä – piru vie – onnistunut ja onnistunut säännöllisesti. Ja mitä hölmöt suomalaiset tekivät kun tajusivat näitten turvapaikkastatuksella maassa oleskelevien ihmisten matkustelevan ”turvattomassa” kotimaassaan? Polttivatko ne päreensä? Löivätkö ne kalossinkuvan perseeseen? No, eiväthän toki. Vaan sen sijaan jakoivat Suomen kansalaisuuksia niin kuin ämpäreitä marketin avajaisissa että matkustaminen Suomen passilla olisi entistäkin vaivattomampaa.

Suomeen muutettuaan ja asetuttuaan Muuan Islamilainen oli huomannut hyvin nopeasti että islamilaisten itsensä ei oikeastaan edes tarvinnut huomautella heitä häiritsevistä länsimaisista tavoista joita oli tietysti varsin paljon. Sen teki heidän puolestaan – pääosin naispuolinen – pyllynnuolijoiden ja perskärpästen koulukunta. Aika ajoin Muuan Islamilainen suorastaan ihmetteli että jaa, keksivätkö ne tuostakin asiasta puolestaloukkaantua? Ei hänellä olis juolahtanut mieleenkään. On niillä naikkosilla vilkas toi mielikuvitus…

Toki Muuan Islamilainen ymmärsi että tuo häntäkärpästen koulukunta ei täysin pyyteettömästi rakastanut häntä ja islamilaisia yleensä vaan hän ymmärsi olevansa osa eräänlaista muotia. Muotia, jolla kyseinen koulukunta nosti egoaan hyvänä ihmisenä ja mikäli muoti olisi sattunut osumaan toisin niin kyseinen koulukunta puolestaloukkaantuisi vaikka uuswiccalaisten ameebojen puolesta.

Jokseenkin hurjalta Muuan Islamilaisen mielestä tuntui että tuo koulukunta täysin mitätöi ja ignoroi Muuan Islamilaisen uskonveljien tekemät erittäin suuret väkivalta- ja seksuaalirikosten määrät. Jos hänen kotimaahansa olisi tullut tuhansia suomalaisia elämään kantaväestön rahoilla – mikä tilanne jo itsessään olisi puhdasta scifiä – ja alkaisi sikailla samalla lailla niin sikailijat nostettaisiin nopeasti nosturilla pitkään kiikkuun ja muut ajettaisiin maasta aseella uhaten pois. Ja tuo suomalaisten häntäkärpästen koulukunta hyväksyisi senkin yhtään mutisematta. Olisivathan suomalaiset tuolloin loukanneet heille niin rakkaan toiseuskansan koskemattomuutta. Se sijaan he hyväksyivät myös yhtään mutisematta sen että suomalaisten itsensä koskemattomuutta loukattiin jatkuvasti. Nimenomaan naisten. Ja lastenkin, hitto vie. Aivan kuin lampaat vaatisivat karjatilallista avaamaan ovet susille.

Aivan viime aikoihin saakka Muuan Islamilainen oli ajatellut että Suomen islamilaistuminen tapahtuisi pitkän prosessin aikana, syntyvyyden kautta. Nyt hän oli huomannut että suomalaiset itse nopeuttivat prosessia. Viimeisin tapaus pisti Muuan Islamilaisenkin urakalla ihmettelemään vaikka hän oli Suomessa jo kaikenlaiseen tottunut. Suomihan oli virallisesti kristitty maa. Ja siinä kristityssä maassa avoimesti kristillinen suomalaispoliitikko oltiin laittamassa tuomiolle homoutta arvostelevasta kirjoituksestaan joka puolestaan pohjautui Raamattuun.

Kirjoituksesta, joka oli tehty neljätoista vuotta sitten. Kirjoituksesta, joka oli tehty ennen kuin asiaa koskeva laki oli astunut voimaan. Kirjoituksesta, josta suomalainen poliisi oli todennut että  ei aiheuta toimenpiteitä. Sen sijaan kun Muuan Islamilaisen uskonveli oli sanonut television suorassa lähetyksessä huomattavasti rankemmin että homoudesta rangaistaan kuolemalla niin se oli valtakunnansyyttäjän mielestä sitten ihan ok. Ja se – paremmin kuin mikään muu – kertoi siitä kuinka koskemattoman aseman Muuan Islamilainen ja hänen uskonveljensä olivat tässä maassa saaneet.

Tuo häntäkärpästen koulukunta – joka oli aivan yhtä lailla valtion elätti kuin Muuan Islamilainen itsekin – nakersi jatkuvasti oman yhteiskuntansa niin taloudellista kuin henkistä pohjaa ja toimi samalla kaikin mahdollisin keinoin että islamilaiset saisivat rakentaa omaa rinnakkaisyhteiskuntaansa jonka ei tarvinnut välittää suomalaisen yhteiskunnan säännöistä eikä mielipiteestä.

Ehkä tämä maa todellakin kaipasi sitä shariaa. Ainakin sitä tuntui kaipaavan Muuan Islamilaisen edessä nöyristelevä ja kumarteleva pyllynnuolijoiden ja perskärpästen koulukunta. Joka vielä kaiken lisäksi kehui olevansa feministinen. Tuo feministinen koulukunta tulisi vielä aikanaan oppimaan mitä oli naiseen kohdistuva islamilainen kuri. Ja se oppisi – liian myöhään – että ei Muuan Islamilainen ollutkaan se pohjoismainen lällydemari jollaiseksi he häntä luulivat.

Yhtä kaikki, tuo typerä lauma tekisi Muuan Islamilaisen työn paremmin kuin Muuan Islamilainen itse.

Kirjahyllyn yläritsillä Epäilyksen Piru viimeisteli lihiksensä ja otti viimeisen maitohörpyn. Sillä ei ollut varsinaisesti mitään asiaa Muuan Islamilaiselle sillä se tiesi ettei Muuan Islamilainen tuntenut epäilystä eikä epäröintiä. Voisihan Epäilyksen Piru tietysti piruuttaan kysyä häneltä että:

- No mites hei häiskä, sitten kun saatte tämän Suomen samaan kuntoon kuin lähtömaasi niin kukas teidät sitten elättää?

Kysymys oli turha. Sillä Epäilyksen Piru tietäisi Muuan Islamilaisen vastaavan:

- ʾIn shāʾ Allāh…

Saattaisihan Epäilyksen Piru vielä todeta hänelle että noissa suomalaisissa on se toinenkin, paljon synkempi ja huomattavasti tehokkaampi puoli. Johon vastaus – varsin perusteltu sellainen – kuuluisi:

- No, missä se sitten näkyy?

No niin… oli aika lähteä… uusiin tehtäviin… pirullisiin tehtäviin… kiusaamaan niitä suomalaisia joille epäilyksestä saattaisi olla vielä hyötyä. Vaikka varsin moni kuuluikin siihen häntäkärpästen pesämielen omaavaan laumaan jolle mikään epäilys tai järkipuhe ei auttanut. Epäilyksen Pirulla oli pitkä työhistoria ja jo perusolemuksensa vuoksi se oli pragmaatikko joka ei pahemmin ideologioista ja utopioista perustanut. Mutta osa niistä ideologioista keksi kyllä hyviä ja käyttökelpoisia termejä. Niin kuin ne kommunistit.

Joitten keksimistä termeistä se kaikkein paras ja koskaan vanhenematon oli ”hyödylliset idiootit”.

JOTAIN IHAN MUUTA LXXI

Eli kolmas aamiainen

Kun tässä nykyisessä punavihreässä shitnadossa aikansa kärvistelee ja välillä maailman sekä erityisesti Suomen menoa kommenteeraa niin selväähän on että verenpaine nousee ja vituttelaatio kasvaa lukemiin joissa veri kiertää väärinpäin ja parta alkaa kasvaa leuasta sisäänpäin saaden aikaan kirjaimellisen partasuun. Niinpä on hyvä välillä nauttia kolmas aamiainen joka koostuu jälleen vanhoista mainospaloista ynnämuista. Yritän pysyä jonkunlaisessa aikajärjestyksessä ja todennäköisesti epäonnistun siinä surkeasti mutta koska olen tämmönen häpeämätön setämies ja käppäukko niin ehkä minulle se sallitaan.

Aloitetaan mainoksella joka saattaisi nykyisin saada aikaan huomattavaa triggeröitymistä sillä asiathan voi ymmärtää niin monella tavalla. Ainakin jos haluaa:

Voi olla, että myös seuraava mainos saatettaisiin käsittää useallakin tavalla:

Moni ihminen, minä mukaan luettuna voisi ajatella että suomalainen naisaines on nykyisin ainakin jossain määrin ja joiltain osiltaan heikentynyt. Meinaan, onhan kutimet ja Ukko-Mauser naisella aika lailla lyömätön yhdistelmä:

Vaan mikäs tekisi pirttiin paremman tunnelman kuin hyvä radio?

Nuo vanhat putkiradiot ovat aivan hemmetin tyylikkään näköisiä. Voi muuten olla että tämä kolokolo-peli saattaisi myös saada aikaan nykyisin lievää suurempaa triggeröitymistä. Tiedä hänestä vaikka valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen laittaisi Oy Juho Jussilan vastuuseen väärien sanojen käytöstä. Kas kun kyseinen mainos löytyy netistä vieläkin joten sehän ei ole vanhentunut (vrt. case Räsänen). Ja huomatkaa että mainoksessa todetaan vielä että ”koettakaapa itse tätä peliä joka sivistyneessä muodossaan on nyt tarjolla myös suomalaisille”. Jos tuosta ei esitutkinnan kynnys ylity, niin mistä sitten:

Aikanaan tupakkimainontaan värvättiin myös Tuntemattoman Sotilaan Hietanen:

Nykyisin Hietanen varmaankin pantaisiin mainostamaan ilmastovastuullisuutta ja biodynaamista parsaa. Ykä-blogissa niitä ei mainosteta vaan mainostetaan hyviä lihasäilykkeitä joista vuorossa ovat OTK-säilykkeet:

Siirrytään 1970-luvulle. Tavallinen kekkoslovakialainen muistaa oikein hyvin mitä Rymd-mehutiiviste oli:

Kesämökkijuomien kuningas. Vanhemmat saattoivat lurauttaa mökillä mikstuuraan sekaan myös Koskenkorvaa. Ja sitten on vuorossa tanakkaa pornoa. Tai ainakin jotain sinnepäin. Nimittäin aikanaan Anttilan postimyyntiluettelo antoi kekkoslovakialaiselle nuorelle miehelle pienen maistiaisen mysteeristä nimeltä nainen:

Toki siihen aikaan oli jo myynnissä myös korkeakulttuurisia anatomia- & mäntäjulkaisuja kuten Jallu, Kalle ja Ratto joissa sekä naisten anatomiaa että sitä mitä sille tuli tehdä esiteltiin perusteellisemmin mutta milläpä kekkoslovakialainen teinipoika olisi iljennyt ostaa noita julkaisuja kioskilta?

Kekkoslovakian aikana kehitys kehittyi ja ihmisille tuli ostettavaksi valmistuotteita niin kuin tämä tetrapakkauksessa myytävä Trip-mehu:

Tuohon aikaan saatettiin Suomessa irvailla Kiinalle jossa kaikki ihmiset pukeutuivat sukupuolettomaan Mao-univormuun. Itse asiassa irvailuun ei ollut aihetta sillä siihen aikaan meilläkin pukeuduttiin porukalla talviaikaan täysin samanlaiseen. Sen nimi vain oli lämpöpuku:

Pistäkää merkille isän ja pojan kekkoslovakialainen hiusmuoti.

Tuolloin oli myös hetken aikaa muotina univormumerkit:

Itsellänikin oli niitä muutamia mutta en kuollaksenikaan muista että myytiinkö niitä sellaisenaan vai oliko siinä mukana levypurkka niin kuin oli esmes lätkä- ja Villi Länsi-korteissa.

Ja sitten kuva-arvoitus 2000-luvulla syntyneille. Mitä hittoa tässä on?

Ja seuraavaksi tarjotaan kekkoslovakialaista terveyskasvatusta. Jossain vaiheessa kananmunien syöntikin muuttui herraksi perkeleeksi kun niissä oli liikaa kolestjotakin. Mutta 1970-luvulla vielä ymmärrettiin millä tavoin aamu kunnolla käynnistyy:

Ja sitten väliin hieman asiaankuuluvaa automainosta. Tarjolla tilaihme:

Toi pompannappi on kyllä kieltämättä symppis mutta jos rehellisiä ollaan niin ei sillä ehkä viitsisi ajella reissua Huitsinnevada – Kilpisjärvi. Jatketaan retroilua. Kekkoslovakian lapsilla ei ollut internettiä. Mutta olipa meillä kumminkin Wiew Master joka tarjosi kolmiulotteista katselunautintoa:

Onko blogin lukijoissa sellaisia jota eivät tunne Wiew Masteria?

Kekkoslovakialaisia Hai-saappaita on mainostettu ennenkin ja niitähän mainostetaan nytkin:

Hai sie! Ja se muodikkain tapa oli tietysti että leveälahkeisten farkkujen lahkeitten takapuoli oltiin survottu hai-saappaan sisälle mutta se etupuoli roikkui sitten etupuolella. Tyyli ratkaisee. Tyylillä on merkitys. Oli Kekkoslovakiassakin.

Mainostetaanpa sitten suomalaista. Näitähän ei enää ole:

Ja tähän väliin voisi panna videon. Meinaan, tuohon aikaan Shell-ketju palkkasi Hurriganesin mainosmannekiiniksi:

Siihen aikaan muistettiin aina sanoa että ”suosi suomalaista, osta kotimaista”. En ymmärrä mihin se viisaus on kadonnut. Siinä mielessä ajat eivät ole muuttuneet että huurteinen maistui silloin ja se maistuu nykyisinkin:

Huomatkaa jälleen muodikas kekkoslovakialainen hiustyyli.

Kun kerran kolmatta aamiaista nautitaan niin missäs muualla aamiaisnälän sammuttaisi parhaiten kuin perinteisellä snagarilla?

Ja eihän tää Ykä-blogi olisi jos tässä ei tupakkia toistuvasti mainostettaisi. Voimasavuke Bostonin korvaa tällä kertaa Punainen Nortti. Miehet jotka yskivät sen tietävät:

Ja sitten jälleen triggeröivää mainontaa Pekka ja Pätkä Neekereinä-hengessä. Mites, Raija, oliskos esitutkinnan paikka?:

Triggeröidäänpäs lisää. Tämä LP-levyn kansikuva saisi nykyisin aikaan huomattavaa feminististä joukkorääkymistä:

Joo, onhan tosin niin että hyvin monet naispuoliset ”musiikki”-artistit ovat nykyisin instagramissa ja muissa sellaisissa lähestulkoon reva paljaana mutta se onkin eri asia koska he tekevät sen vapaaehtoisesti ja tuo levyn kannessa oleva tytönressukka taas oli kapitalistisen ja naisia sortavan järjestelmän uhri joka joutui leipäpalansa eteen poseeraamaan lähes alastomana. Ja varmaankin myös tästä mainoksesta tulisi nykyisin armotonta triggeröitymistä:

Tuostahan saa sen mielikuvan että tyttö riisuu jumpperin ja paljon muutakin ja – piru vie – ihan vapaaehtoisesti. Marilynin jumpperistahan lauloi aikanaan Juice Leskinen ja vaikka häntä kovasti epäkaupallisena oman tiensä kulkijana pidettiin niin kyllä hänkin aikanaan oli mainoksessa:

Joku nuorempihan ei ehkä ymmärrä että mistä tuossa mainoksessa on kysymys mutta sehän pohjautuu Juice Leskisen kappaleeseen ”Ei elämästä selviä hengissä”.

Ja palataan sitten hetkeksi lautamökkien aikaan. Onhan niitä paljon vieläkin ja kuulemma niistä pitäisi joittenkin tutkijoiden mielestä päästä eroon. Miksi?:

Vasemmistopuolueet eivät ole tainneet koskaan tajuta että duunari äänesti niitä ainoastaan tullakseen pienimuotoiseksi kapitalistiksi ja saadakseen duunarin unelman eli omakotitalon,  auton ja kesämökin. 1970-luvulla se unelma oli ihan mahdollinen. Nykyisin ei juurikaan. Ja mennään vielä sinne 1980-luvun loppupuolelle kun eräs suomalainen menestystarina oli alkamassa:

Tuosta ajatteli moni että tuostahan ei tule lasta eikä paskaa. Ja oli väärässä. Tosin, loppulaskussa sitten ehkä sittenkin oikeassa kun katsoi Nokian nousun, uhon ja tuhon. Ehkä ne Nokian ensimmäisenä kehittämät – ja hylkäämät – kosketusnäytöt olisi pitänyt ottaa käyttöön. Itse minä suorastaan vihaan ja pelkään noita älykännyköitä. Niissä masiina käyttää ihmisiä eikä ihminen masiinaa. Asiaan liittyen täytyy laittaa vielä eräs yleisönosaston kirjoitus vuodelta 1987 jossa muuan Neuvostoliittofani vastusti Nokian puhelimia. Ettei, piru vie, Keijo Kaarisade vaikuttanut jo silloin?

Ja käydään tässä lopuksi vielä 1990-luvulla ja laitetaan kyseisen vuosikymmenen yksi tyylikkäimmistä mainoksista eli räppimasiina:

Vaan tässähän tätä oli tällä kertaa. Oikein hyvää alkavaa viikonloppua kaikille lukijoille. Menneitten aikojen tunnelmissa.

ONNITTELUT HELSINGIN PRAVDALLE

Suuresti arvostamani blogikollegan Jaska Brownin postauksesta huomasin että Helsingin Sanomat on hiljattain täyttänyt 130 vuotta. Lehti juhlisti merkkipäiväänsä ja nykyistä olemassaoloaan julkaisemalla videon jossa lehden toimintaa selostajana kehuu tunnetusti tasapuolista keskustelua - ainakin voimakkaasti vihervasemmistolaiseksi pakkomääriteltyä sellaista - suuresti kannattava näyttelijä Krista Kosonen:

Videossa kehua retostetaan että Helsingin Sanomat jatkaa työtä ”sananvapauden, totuuden ja tasa-arvon puolesta”.

Minkäslainen se Helsingin Sanomien nykyinen käsitys sananvapaudesta, totuudesta ja tasa-arvosta sitten oikein on?

No, Helsingin Sanomat pitää tiukasti kiinni kahdesta pääperiaatteesta:

1. Helsingin Sanomien näkökulmasta kehitysmaalainen maahanmuutto on kyseenalaistamaton itseisarvo. Sillä, mitä kustannuksia se aiheuttaa suomalaisille niin kehitysmaalaisten elättämisen kuin sitä tukevan maahanmuuttoteollisen koneiston ylläpitämisessä ei ole merkitystä. Myöskään kehitysmaalaisen maahanmuuton aikaansaama suomalaisiin kohdistuva sekä väkivalta- että seksuaalirikollisuus ei ole merkittävää. Vain kyseisen maahanmuuton Suomea rikastuttavalla idealla itsellään on merkitystä. Minkä myötä kyseiset etnisesti edistykselliset maahanmuuttajat ovat nostettuja arvostelun yläpuolella olevalle jalustalle tekivät tai sanoivat ne mitä hyvänsä. Koska ne ovat olemassa ideana jota Helsingin Sanomat hellii.

2. Helsingin Sanomat kannattaa ehdottoman tiukasti Suomen pysymistä osana Euroopan Unionia johon se Suomea aikanaan yhtä lailla ehdottomasti ajoi. Vaikka kyseisen unionin jäsenyyden myötä Suomi ei ole enää itsenäinen valtio, vaan se joutuu merkityksettömänä Euroopan takahikiän perähikiänä alistumaan vaaleilla valitsemattoman politbyroon/komission päätöksiin jotka puolestaan vahvistaa kumileimasinparlamentti jossa siinäkin Suomen ”vaikutusvalta” on 1,7 prosenttia. Eli alempana kuin käärmeen maha joka on varsin alhaalla jo valmiiksi. Helsingin Sanomat hyväksyy ja pitää hyvänä sekä pysyvänä tilannetta jossa aikaisemmin itsenäinen valtio nimeltä Suomi on nyt pahainen syrjämaakunta joka voi päättää asioistaan vähemmän kuin Suomen suuriruhtinaskunta aikanaan.

Mitä tulee taas sananvapauteen niin terveessä valtiossa nuo kohdat 1 ja 2 olisivat poliittisia asioita joista keskusteltaisiin kiivaasti niin eduskunnassa kuin kansalaisten kesken sekä luonnollisesti valtamediassa. Tarjoten näkökulmia ja mielipiteitä puoleen ja toiseen. Tämä tietenkin siksi, koska kyseiset asiat ovat kansalaisten ja kansakunnan hyvinvoinnille äärimmäisen merkittäviä. Helsingin Sanomien linja sen sijaan on se, että nuo äärimmäisen merkittävät kohdat 1 ja 2 ovat kiveen hakattua, pysyvää ja muuttumatonta yhteiskunnallista lopullista totuutta joitten arvostelu ei kuulu sananvapauden piiriin ja jota ei tule muuttaa.

Näin ollen Helsingin Sanomat on saavuttanut paikkansa hyvässä ja arvostetussa edeltäjiensä seurassa:

Nuokin julkaisut edustivat kiveen hakattua, pysyvää ja muuttumatonta yhteiskunnallista lopullista totuutta joitten arvostelu ei kuulunut sananvapauden piiriin ja jota ei tule muuttaa.

Lämpimimmät onnittelut Helsingin Sanomille ja sen henkilökunnalle. Te olette tienne valinneet ja muokanneet lehtenne esikuvienne mukaiseksi. Ja on ihan turha sanoa että ette tienneet mitä teitte. Te teitte sen kaiken tietoisesti.

MAALITTAJA

Radanvarsikaupunki, lähitulevaisuudessa, ehkä jo tämän hallituksen aikana…

Suomalainenhan oli vieläkin kuuliainen hallintoalamainen niin kuin oli aina ollut ja jos joku viranomainen, varsinkin poliisi käski hänen näyttäytyä paikassa A aikaan B niin hallintoalamainenhan teki työtä käskettyä vaikkei ehkä tiennytkään että mistähän nyt mahtaa olla kysymys ja että oliko käynnissä varsinaista järkeä. Samanlainen kuuliainen hallintoalamainen oli Radanvarsikaupungin poliisiasemalle käskystä ja juuri vaadittuun aikaan saapunut Paavo Pilsneerus joka oli saanut käskyn tulla kuulusteluun viharikoksesta. Kun hän ilmoittautui poliisiaseman tiskille virkailija soitti lyhyen puhelun ja häntä saapui hakemaan kuulusteluhuoneeseen varsin tuimailmeinen poliisi, ehkä samoja neljänkympin ikiä kuin mitä Pilsneeruskin oli. Sinänsä poliisi käyttäytyi korrektin kohteliaasti. Hän pyysi Paavoa luovuttamaan älypuhelimensa kuulustelun ajaksi ja Paavohan luovutti sen kuuliaisesti.

Kuulusteluhuoneeseen siirtyminen ei tapahtunut ns. lännen malliin vaan poliisi kohteliaasti pyysi Paavoa seuraamaan, osoitti kulmissa kädellä tietään ja piteli kohteliaasti ovia auki. No, eihän tietysti poliisilaitoksella siviileillä tarvittavia avaimia ollutkaan joten tuo portsarintouhu oli ymmärrettävää. Kuulusteluhuoneessa poliisi pyysi Paavoa istumaan. Paavo huomasi, että poliisin rintapielessä ei ollutkaan enää poliisin nimi ja numero niin kuin vielä joku aika sitten. vaan siinä oli vain koodi GH76RR19F. Paavo ajatteli kysyä, että kuinkas teillä noin monimutkaiset sukunimet nykyisin on mutta päätti olla hiljaa. Tällaisessa tilanteessa oli turhaa ruveta vitsikkääksi. Ehkä poliisi kuitenkin arvasi Paavon ajatukset. Hän otti pöytälaatikosta pienen, hieman nettimodeemia muistuttavan laitteen ja painoi sen päälle. Siitä alkoi kuulua hiljainen hurina.

- Tuo laite tuossa sotkee kaikki mahdolliset äänitykset mitä tässä tilassa tehdään. Se ei ole oikeastaan teitä varten. Vaan tätä laitosta. Te luovutitte puhelimenne minulle ja matkalla tähän kuulusteluhuoneeseen kuljimme tunnistimen läpi ja se olisi hälyttänyt mahdollisista muista äänityslaitteista. Kas kun teillä ei ole oikeutta nauhoittaa tätä kuulustelua.

- Eikös minulla olisi siihen kuitenkin laillinen oikeus?

- Periaatteessa kyllä, sanoi aikanaan Radio Jerevankin. Mutta lain ja asetusten lisäksi maassamme on voimassa myös käytäntö joka on lain asemassa vaikkei sellaista ole koskaan virallisesti päätettykään. Meillä on tällainen, meille määrätty käytäntö. Ja sanon ihan suoraan että teidän ei kannata ryhtyä käymään asiasta käräjiä valtiota vastaan. Häviätte sen kuitenkin vaikka valtio itse rikkoo lakia. Tai no, valtiohan itsessään on laki. Ja muuten mitä tulee tuohon rintapielessäni olevaan tunnukseen niin sehän on siinä siksi että hallitus haluaa suojella poliiseja maalitukselta. Ainakin niin se väittää. Meillä piirissä me sinänsä pidämme tuota tunnusta tarpeettomana ja nimitämme sitä kissan oksennukseksi joten esittelen itseni ennen kuulustelun aloittamista. Olen ylikonstaapeli Kauko Kettunen, te olette täällä kuulusteltavana viha- ja maalitusrikoksesta ja miellän velvollisuudekseni pyytää teiltä anteeksi jo tässä vaiheessa.

- Miksi?

- Siksi, että niin tämä kuulustelu kuin sitä seuraava prosessi on pelkkää valmiiksi kirjoitettua huonoa teatteria jossa minäkin joudun olemaan mukana yhtenä huonona amatöörinäyttelijänä. Teidän syyllisyytenne on jo päätetty mutta koska pikaoikeuksia ei olla vielä saatu perustettua niin tämän farssin täytyy edetä käsikirjoituksen mukaisesti. Minulla itselläni ei ole mitään teitä eikä teidän mielipiteitänne vastaan. Ymmärrättekö?

- Ymmärrän kyllä.

- No niin, kun nyt nämä epävireisen libretton nuotit on saatu selvitettyä niin hoitanemme tämän kuulustelupuolen.

- Sopiihan se. Mulla ei liene vaihtoehtoa?

- Valitettavasti ei.

Ylikostaapeli Kettunen sammutti äänitysjammerin, käynnisti varsinaisen nauhoittimen ja aloitti:

- Nimi.

- Pilsneerus, Paavo Sepeteus

- Ikä.

- Neljäkymmentäkaksi vuotta.

- Asuinpaikka.

- Radanvarsikaupunki. Ja se on myös syntymäkunta.

- Ammatti.

- Kirjanpitäjä. Mulla on oma kirjanpitotoimisto.

- Teitä syytetään viha- ja maalitusrikoksesta joka kohdistuu Ylen toimittajaan Lirbetta Tirpstenssoniin. Olette kirjoittaneet facebook-tilillänne hänestä kirjoituksia, jotka voidaan tulkita ja näin ollen myös tulkitaan häneen kohdistuvaksi faktojen väärinkäytöksiksi vihatarkoituksessa sekä julkiseksi maalittamiseksi.

- Hä? Mutta minähän kirjoitin siitä toimittajanräähkästä vain kaksi juttua. Ensiksi se kirjoitti että Suomen tulevaisuuden huoltosuhde vaatii ehdottomasti avointa ja mitenkään estämätöntä maahanmuuttoa kehitysmaista. Lisäksi hän sanoi että se rikastaa köyhää ja tylsää suomalaista kulttuuria. No minä löin kirjoituksessani vähän tilastoja siitä että mitenkä sen huoltosuhteen parantamisen kanssa oikein onkaan ja mitä kulttuurinrikastuttamiseen taas tulee niin pistin esille tiettyjen etnisesti edistyksellisten ryhmien tekemät väkivalta- ja seksuaalirikokset. Sitten se törpstenssön kirjoitti että Suomen hyvinvointi on maksettu Karibian orjien verellä josta minä muistuttelin että Suomesta on kyllä viety suomalaisia orjiksi huomattava määrä mutta ei tänne olla tuotu orjia muualta. Ja nuo ovat kyllä faktoja eikä mitään vihapuhetta.

- Juuri faktat ovat vihapuhetta sillä te olette julkisesti kyseenalaistaneet toimittaja Tirpstenssonin ideologisen usk… tarkoitin että siis olette kyseenalaistaneet hänen ammatillisen uskottavuutensa toimittajana ja vieläpä perustellusti. Näitä kyseenalaistajia on muitakin ja kyseinen toimittaja on tällä hetkellä sairaslomalla siksi että hänen mielipiteensä on niin monella taholla todistettu vääriksi ja jopa naurettaviksi.

- Vai että ihan sairaslomalla niin. Ja hyvillä perusteilla juu. Mutta mikä juttu se on se maalittaminen? En minä ole maalittanut ketään enkä oikein ymmärrä koko termiä.

- Selvä juttu ja olettehan te. Teidän kirjoituksillanne oli useita satoja tykkääjiä. Jotka puolestaan ovat toimineet vihafaktojen levittäjinä kun ovat levittäneet teidän kirjoituksianne. Periaatteessa vastuu heidän myöhemmistä teoistaan ovat teidän. Vaikkei niitä tekoja olisikaan mutta määritelty uhka on olemassa. Se uhka on aito, vaikka se ei koskaan tapahtuisi. Ja lisäksi muutama teidän kirjoitus on julkaistu viime aikoina hyvin suosituksi tulleessa äärioikeistolaiseksi nationalistijulkaisuksi määritellyssä Yhdistynyt Kansalaiskanava eli YKK-julkaisussa. Ja kyseinen YKK-julkaisu on ottanut toimittaja Tirpstenssonin maalituksen kohteeksi.

- Horinmummoa kaikki tyynni. Se kyseinen törpöraatiönssön vai mikä se nyt oli aloitti itse hyökkäyksen YKK:ta vastaan. Ensiksi se alkoi kirjoittaa juttuja joitten mukaan koko julkaisu toimii Moskovan ohjeitten mukaisesti. Ilman minkäänlaista näyttöä. Ja sitten se organisoi kampanjan jolla pyrittiin karkoittamaan mainostajat YKK:n sivuilta. Totta kai sellaisesta saa kyistä palautetta. Varsinkin kun sitä on helppo antaa. Kas kun kyseinen toimittelija ei anna faktojen pahemmin pilata hyvää tiedostavaa läppää. Ei niin minun kuin YKK-julkaisun tarvitse keksiä hänestä mitään. Hän antaa materiaalin itse.

GH76RR19F eli ylikonstaapeli Kauko Kettunen katsoi hetken aikaa Paavoa, sitten edessään olevaa pöytää ja sitten siirsi katseensa jonnekin kaukaisuuteen. Hänen ilmeensä kertoi että nortti olis nyt enemmän kuin poikaa. Sitten hän käänsi katseensa takaisin Paavoon:

- Niin… katsokaas… kun ei tässä ole kyse siitä onko toimittaja väärässä vaiko oikeassa. Kyse ei ole totuudesta yleensäkään. Kyse on siitä, että vihapuhe- ja maalittamislain mukaan niin te kuin se YKK-julkaisu on perustellusti kyseenalaistanut toimittaja Lirbetta Tirpstensonin ammatillisen osaamisen. Vieläpä onnistuneesti. Kas kun niin ei saa tehdä. Se täyttää viharikoksen määritelmän. Hjaahah, tää taisikin olla tässä.

Kettunen oli vielä hetken hiljaa ja puhui sitten suoraan nauhurille:

- Epäilty on poliisikuulustelussa tunnustanut syyllistyneensä toimittaja Lirbetta Tirpstensoniin kohdistuneeseen julkiseen vihapuheeseen ja maalittamiseen. Asia siirtyy syyttäjälle. Kuulustelu päättyy tähän.

Sitten Kettunen sammutti nauhurinsa, käynnisti uudelleen äänitysjammerin ja totesi:

- Niin kuin jo aikaisemmin sanoin, olen todella pahoillani.

- Eli tuomio on siis tulossa. Millä matematiikalla minä siltä sitten olisin voinut välttyä? Kun kortit oli näemmä jo jaettu. Ja varsin epäreilusti.

- Ainoastaan sillä että olisitte todistaneet jonkun toisen henkilön julkaisseen kirjoituksenne nimellänne.

- Kuinka minulle nyt sitten käy?

- Te olette varsin pieni kala. YKK-julkaisu on se pääkohde koska sen suosio on jo suurempi kuin iltapäivälehtien. Mutta koska se on julkaissut teidänkin kirjoituksianne niin saatte ehdollista vankeutta vuodesta puoleentoista. Plus tuntuvat sakot. Ja tietenkin vahingonkorvaukset henkisestä kärsimyksestä toimittaja Tirpstensonille. Teidän kohdallanne summa on ehkä tommonen kymppitonni. Tietenkin tätä prosessia venytetään vähintään vuoden mittaiseksi vaikka lopputulos on jo päätetty. Ja tehdään samalla mahdollisimman julkiseksi. Sekin on osa rangaistusta.

- Ja kyseinen tättähäärä perää rahallista kunniaansa muiltakin?

- Tällä hetkellä rikosilmoituksia on parikymmentä.

- Taitaa toi toimittajan henkiseen pipiin pohjautuva uhriutuminen olla varsin hyvä bisnes. Itsekö se Törpstenssoni ne rikosilmoitukset teki?

- Ei tarvinnut. Lain mukaan kun viranomainen tekee sen nykyisin automaattisesti. Mutta sen voin sanoa että asiaan liittyviä nimettömiä nettivinkkejä on kyllä tullut. Täysin samalla sanamuodolla. Vain nimet ovat vaihtuneet. Ja hjuu, sen minä varoitan vielä että suvaitsevais-tiedostavan väestönosan erilaiset ryhmittymät tulevat ottamaan teidät maalitaulukseen ja pyrkivät painostamaan asiakkaitanne että he eivät käyttäisi kirjanpitotoimistonne palveluksia. Ja useassa tapauksessa he ovat onnistuneet niin että firma on mennyt pankrottiin. Todennäköisesti onnistuvat teidänkin kohdallanne.

- No eikös tuo sitten ole vihapuhetta ja maalittamista? Raskaimman jälkeen?

- On. Mutta se ei ole sitä virallisesti sillä te ette ole poliitikko, viranomainen tai toimittaja. Tai yleensä sopivaan poliittiseen viitekehykseen sopiva henkilö. Laki koskee ja suojelee vain heitä. Te olette tämän yhteiskunnan paarialuokkaa. Toisinajattelija yhteiskunnassa joka ei hyväksy toisinajattelua. Ja joka kieltää sen inhimillisyyden ja sananvapauden nimissä.

Paavo Pilsneerus oli hetken aikaa hiljaa ja sanoi sitten:

- Kiitos kumminkin kun olit minulle rehellinen. Tiedänpähän olla jatkossa odottelematta liikoja. Mutta minun on pakko kysyä se tyypillinen. Eli miltä tuntuu tehdä ”työtä jolla on tarkoitus”?

- En tiedä. Kysypä parin kuukauden päästä niin voin vastata.

- Kuis?

- Olen ottanut loparit näistä hommista ja irtisanoutumisaikani loppuu kolmen viikon päästä. Muutan Pinnanmaalle, tarkemmin sanottuna Vökellysvedelle jossa serkkupojalla on kalasäilykefirma. Säilöttyä kalaa menee Japaniin ihan hemmetisti. Sitä särkeäkin jota täällä pidetään roskakalana. Minä menen sinne hommiin. Tekemään työtä jolla on tarkoitus.

Paavo mietti hetken ja totesi sitten:

- Mies vaihtaa poliisin työn, virkamerkin ja virka-aseen kalanpurkitusmasiinaan. Vapaaehtoisesti. Oikeastaan tuo kertoo tästä kaikesta enemmän kuin mikään muu. Tota noin, voinko poistua? Epäilemättä minuun otetaan sitten yhteyttä kun mylly alkaa jauhaa.

- Joo, toki. Minä saatan teidät ulos.

Vielä ennen kuin oltiin poliisiaseman aulan ovella kysyi Paavo ylikonstaapeli Kettuselta:

- Muuttuko tämä koskaan paremmaksi?

Kettunen oli hetken hiljaa ja vastasi sitten:

- Tuskin. Katsokaas, punavihreä hallitus on päässyt vallan ja ennen kaikkea pakkovallan makuun. Sen vuoksi vihapuhe- ja maalituslakia tullaan vielä hienosäätämään. Satun tietämään. Hienosäädetyn lain mukaan viha- ja maalitusrikoksista tuomittu ei ole vaalikelpoinen. Ja se tekee perussuomalaista vaalikelvottoman. Samoin kuin muista kansallismielisistä puolueviritelmistä.

- Mutta eihän ne pysty kokonaista puoluetta… sehän on gallupeissa ykkönen… vieläpä reilusti…

- Kyllä ne pystyy ja juuri siksi ne tekee. Katsokaas, mitenkäs perussuomalaiset käyvät vaalikamppailuaan?

- No ne tietysti osoittavat faktoilla että nykyinen hallitus on toiminut täysin vastuuttomasti ja suomalaisille vaarallisesti.

- Juuri niin. Eli toisin sanoen kyseenalaistavat julkisesti ja perustellusti hallituksen ammatillisen osaamisen. Toisin sanoen syyllistyvät hallitukseen kohdistuvaan rangaistavaan viha- ja maalitusrikokseen. Eivätkä kokkarit taas uskalla ottaa riskiä joten ne pitävät turpansa kiinni.

- Mutta sehän meinaa, että…

- Juuri sitä se meinaa.

Ovella miehet vielä kättelivät toisiaan ja toivottivat hyvää vointia. Sitten he poistuivat tahoilleen. Toiseen suuntaan mies josta tulisi pian tuomittu ja konkurssin tehnyt kirjanpitäjä. Ja toiseen suuntaan työhönsä läpeensä kyllästynyt poliisi josta pian tulisi kalasäilykkeen purkittaja. Jossa työssä hän olisi paljon onnellisempi. Kumpikin heistä tahoilleen kulkiessaan mietti yhtä kysymystä:

Miten ihmeessä tämä pääsi tapahtumaan? Oliko tämä farssi käsikirjoitettu vai tapahtuiko se itsestään?

Kiitokset vakikommentoija Qroquius Kadille inspiraatiosta.

ME PÖLLYSSÄ MAAILMA PARANNETAAN

Näyttää siltä että Vihreät De Röda haluaisi dekriminalisoida huumeiden käytön kokonaan. Tahtoo sanoa myös kovien huumeiden. Olen omassa blogissani näitä huumeasioita käsitellyt ennenkin pitemmän kaavan mukaan joten otan nyt hieman lyhyemmin. Vihreitten sisäministeri Maria Ohisalo perustelee huumeiden dekriminalisointia (lue: käytön laillistamista) seuraavasti:

On kansainvälistä näyttöä siitä, että rangaistavuuden poisto vähentää huumausaineisiin liittyviä ongelmia, koska käyttäjät uskaltavat hakeutua hoidon äärelle. Pelkkä riski rikosrekisterimerkinnän saamisesta voi pitää päihdeongelmaisen kaukana viranomaisista.

No, sattuneesta syystä itselläni on varsin hyvä, laaja ja pitkäaikainen kokemus tuosta huumekentästä ja sen perusteella voisin todeta pari asiaa jotka ministeriltä – niin kuin muiltakin vihreiltä – pääsivät unohtumaan joko tietoisesti tai vahingossa:

1. Huomattavalla osalla huumeitten – erityisesti amfetamiinin ja sen johdannaisten – käyttäjillä ei ole minkäänlaista mielenkiintoa hakeutua hoitoon. He eivät pidä huumeitten käyttöään ongelmana. Ongelmana on se, että sitä pyritään estämään.

2. Huumeitten – erityisesti edelleenkin amfetamiinin ja sen johdannaisten – käyttäjät ovat ihan oikeasti vaarallisia toisille ihmisille. Eikö niitä muitakin ihmisiä tulisi ajatella?

Vaan tuskinpa tulisi sillä vihreät lähtevät huumeitten käytössä uhriajattelusta jota kuvaa hyvin vihreän Jyrki Kasvin kommentti:

Omasta puolestani totean että huumeitten käyttö kylläkin alkaa vapaaehtoisesti eikä siihen pakoteta. Huumeita käytetään juuri sen tunteen vuoksi mitä huumeet antavat. Tarjontaa on kun kysyntää on. On turha puhua että ihmiset vain ”ajautuvat” käyttämään huumeita. Mutta linjahan on ollut pitkään se, että ihmisten vastuu tekemisistään pyritään mitätöimään. Joku teki. Joku ajoi. Joku pakotti. Ei ihminen ole itse syypää tekemisiinsä. Hän on viaton uhri.

Suomi on menossa varsin mielenkiintoiseen, joskaan ei millään muotoa miellyttävään suuntaan ja nimenomaan vihreän ajattelun toimesta. Maasta tulisi kieltää liha ja maito. Samaan aikaan huumeitten käyttö tulisi sallia.

Lisätäänpä tähän lyhyeen postaukseen vielä toinen asia eli mainio vakikommentoijani Becker linkitti minulle presidentin kanslian tiedotteen ”itsenäisyyspäivän” juhlista. Siinähän todetaan:

Suomen vahvuutena on aina ollut kyky toimia yhdessä, tilan antaminen erilaisille mielipiteille ja tiedon monipuolinen käyttäminen.

Alleviivaus oma. Ennen kuin lukija päästää asiasta röhönaurun niin muistututetaanpas mitä tuossa oikeastaan luki:

Suomen vahvuutena on ollut. Eihän siinä edes väitetä että olisi enää.