PUUKÄRRYILTÄ PUDONNUT

Huomasin taas uutisista että suomalainen metsä ja metsäteollisuus ei edelleenkään saa olla rauhassa ilmastojumalan vihalta. Nyt uutisoitiin että kas, suomalaisista metsistä tulikin ilmastopahis ja metsät ovat muuttuneet hiilinieluista päästölähteeksi. Syy moiseen on muuttuneessa laskentatavassa joka perustuu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) laskentaohjeistukseen sekä Euroopan unionin vaatimuksiin. Yllättikö ketään?

Näissä uusissa laskentaperusteissa käy ilmi että puitten kasvu ei riitä korvaamaan maankäyttösektorin aikaansaamia hiilidioksidipäästöjä. Suomi on EU:n metsäisin maa joten minkähänlaiset lukemat ovat mm. keski-euroopan maista? Vai onko niitä siellä ollenkaan? Vai välittävätkö ne niistä pätkääkään, toisin kuin ylikuuliaiset suomalaiset?

Tällainen köyhempi ja yksinkertaisempi niin kuin minä ei voi välttyä ajatukselta että laskelmat tulevat aina olemaan sellaiset, että Suomi ei saa koskaan synninpäästöä. Mikään ei ole tarpeeksi. Mikään ei tule riittämään. Ei voi myöskään välttyä ajatukselta että tämän kaiken kohteena ja tavoitteena on suomalaisen metsätalouden ja myös karjatalouden alasajo. Ja jos tämä ilmastohyveellisyyden tavoite saavutetaan, niin herää kysymys:

Mitä tilalle?

Tulee muistuttaa vielä siitä, että tämä yhden maan kyykyttäminen on täysin turhaa ja merkityksetöntä. Suomen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on 0,13%.

Huomautetaan vielä lause uutisesta: Jos metsien hakkuita ei saada vähennettyä, Suomen ilmastotavoitteet romuttuvat, sanoo Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Jyri Seppälä.

Ovatko ne oikeasti Suomen ilmastotavoitteita vai ainoastaan meille määrättyjä, EU:n utopistien tavoitteita? Joitten seurauksia Suomelle eivät utopistit ajattele eivätkä niistä välitä.

NIIN MILLÄ NIMELLÄ SITTEN?

Noin henkilökohtaisesti minulla ei ole saamelaisia vastaan mitään. Kaiketi suht tolkullista väkeä. Mitä nyt ovat aika kovia riitelemään keskenään. Mutta nämä muutamat tapauhriutuvat citysaamelaiset sekä vituttavat että huvittavat. Ja ne ovat itse asiassa saaneet saamelaisille aikaan haittaa ruikutuksillaan. Muistan erään saamelaiskäsityön ammattilaisen valittaneen että tuotteitten myynti on kovasti laskenut. Kas kun niiden ostaminen on sitä kulttuurista apprpörröttämistä.

Sinänsä, jos joku tällainen avautuu instagramissa niin ei se paljon minun hilsettä hipaise. Mutta kun on takuuvarmaa että Valtamediapuolue VMP nostaa sen avautumisen heti valtakunnanuutiseksi josta kansalaisten pitäis ottaa oppia ja ojennusta. Tuoreimpana tämä aikaisemminkin kunnostautunut Petra Laiti, jonka avautumisesta Iltalehti otsikoi raflaavasti:

Saamelaisaktivisti: Lappi on ongelmallinen sana – Näitä sanoja ei tulisi käyttää lainkaan.

Ja juttuhan jatkuu:

Saamelaisaktivisti Petra Laiti julkaisi Instagram-tililleen esseen, jonka mukaan Lappi-sanan englanninkielistä versiota Lapland tai ruotsinkielistä versiota Lappland ei tulisi käyttää missään yhteydessä.

Laiti kirjoittaa, että Lappland ja Lapland ovat kolonialistisia sanoja, jotka sisältää rasistisen ja halveksuvan nimityksen – eli sanan ”lappalainen”. Hänen mukaansa ”lappalainen” on rasistinen kutsumanimi saamelaisista. Lapland ja Lappland tarkoittavat ”lappalaisten maata” ja siksi myös sanojen käyttö tulisi lopettaa.

– En näe, miksi olisi vähemmän rasistista käyttää sanaa, joka tarkoittaa ”lappalaisten maata”.

Julkaisussa todetaan, että suomenkielinen Lappi-sana ei ole yhtä lailla rasistinen, mutta se on vahva osa narratiivia, jonka mukaan Lappi on kaukainen maa, villi alue ja ikään kuin ei kenenkään maa.

– Se on kolonialistinen myytti, jota on käytetty tähän päivään asti. Sillä estetään saamelaisten oikeudet heidän omaan maahansa ja veteensä, Laiti kirjoittaa

En kyllä näe tuossa termissä mitään rasistista ja Lapissa asuu kyllä muitakin kuin saamelaisia. Lantalaisiksiko niitä pitäisi kutsua niin kuin saamelaiset ovat kutsuneet? Sehän se vasta halventava nimi onkin.

Kyseinen Laiti valittaa vielä:

Laiti kertoo halveksuvansa Lappiin kohdistuvaa massaturismia, sillä hän pitää sen markkinointia välinpitämättömänä. Markkinointi ei tuo tarpeeksi esille alueen poliittisia ristiriitoja tai saamelaisten asemaa.

– Sitä Lappia, jonka turistit tuntevat, ei ole olemassakaan. Se on maalattu Saamen päälle peittämään väkivaltainen kolonisaatio, jonka kansamme on joutunut kohtaamaan ja josta me kärsimme edelleen.

Näin äkkiseltään en muista kyllä intiaanisotien tyyppisiä saamelaissotia joissa saamelaisia joukottain lahdattiin. Ja ne turistit tulevat Lappiin kauniin ja rauhallisen luonnon takia ja se kyllä on olemassa. Ja se tuo huomattavan määrän työpaikkoja Lappiin jossa leipä on muuten kohtuullisen tiukassa. Maailmanlaajuinen ruikuttaminen taas ei ole kummonen matkailuvaltti.

Mutta, niin kuin totesin, mielipiteet ovat kuin persereikiä. Jokaisella on omansa. Mutta tämän mielipiteen Iltalehti halusi välttämättä nostaa tapetille. Ja sitä myötä kyseinen pimu sai taas medianäkyvyyttä. Sehän on uhriutujalle tärkeintä. Kyseisen pimun ammatti muuten wikipedian mukaan on aktivisti.

Ihan rehellisesti: mikä ammatti se semmonen on?

NASIMOITUA SANANVAPAUTTA

Jatketaanpa vielä aiheesta sananvapaus. Kas kun tämä vihervasemmiston ja VMP:n lemmikki Nasima Razmyar on tunkenut myös kovasti närkästyneenä lusikkansa soppaan. Ja hänhän toteaa esim:

Metan päätös on jatkoa kehitykselle, jossa sosiaalisen median alustat pyrkivät väistämään vastuuta niillä julkaistuista sisällöistä ”sananvapauden” nimissä. Tämä on täysin kestämätöntä. Ihmisoikeuksia loukkaavalla puheella ei ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa.

Tämähän on sopivan poliittisesti kiemurreltu sillä onhan niin, jos ihmistä tai ihmisryhmää arvostelee perustellusti, niin voi sanoa, että se loukkaa heitä ja samalla heidän ihmisoikeuksiaan. Eikä sitä tarvitse edes perustella. Minulla tulee vaan tästä ei niin yllätyksellisestä avautumisesta mieleen muutamia kysymyksiä:

1. Jos arvostelee sitä asiantilaa, että maassamme on valtava määrä kehitysmaalaisia pysyvällä elatusautomaatilla ilman mitään varsinaista perustetta siihen elatusautomaattiin, niin onko se ihmisoikeuksia loukkaavaa puhetta?

2. Jos arvostelee kyseisen ihmisryhmän suomalaisiin kohdistuvaa väkivalta- ja seksuaalirikollisuutta niin onko se ihmisoikeuksia loukkaavaa puhetta?

3. Islam on todistetusti kaikkein pahin ihmisoikeuksia loukkaava ja kaikkein vaarallisin uskonto maailmassa. Jos arvostelee kyseisen uskonnon edustajien toimintaa eikä halua niitä lisää maahamme, niin onko se ihmisoikeuksia loukkaavaa puhetta?

4. Ja jos muuten sanoo, että kyseinen Nasima Razmyar ei olisi ikinäpäivänä päässyt Suomessa  nykyiseen asemaansa ilman etnistä edistyksellisyyttään, niin onko se ihmisoikeuksia loukkaavaa puhetta?

Ja mikäli vastaus noihin kysymyksiin on ei ja vaatii perusteluja moiselle vastaukselle, niin onko se ihmisoikeuksia loukkaavaa puhetta?

Razmyar myös totesi näin:

Ei ole oikein, että somejättien omistajat voivat rikastua tarjoamalla alustan disinformaatiolle ja vihapuheelle, joka pahimmillaan horjuttaa yhteiskuntia.

Jos katsoo, ketkä niitä yhteiskuntia ovat Euroopassa horjuttamassa rikollisuudella ja mellakoinnilla niin eivätpä ne taida olla islamin arvostelijoita. Ja kyseinen nainen muuten äänesti rajalakia vastaan joten nähtävästi se, että kehitysmaalaisten maahantuloa ei torpata millään tavoin edes Venäjän hybridioperaationa kuuluu niihin rajoittamattomiin ihmisoikeuksiin.

Veikkaan muuten että täman kaltaiset avautumiset tulevat niin Suomen kuin EU:n suunnalta jatkossa voimakkaasti lisääntymään. Kas kun kansallismieliset voimat ovat lisäämässä suosiotaan ja eliitti pelkää asemansa puolesta.

Mites se meni: Joo, ”diversiteetti on niin suuri voimavara että se vaatii jatkuvaa propagandaa ja poliisivaltion turvaamaan sen”.

VIRKKUNEN JA SANANVAPAUS EU:SSA

Tulee muistaa että kokoomus – vaikka se onkin hallituksessa perussuomalaisten kanssa – on selkeän umpifederalistinen puolue. Tätä linjaa edustaa hyvin kokoomuslainen komissaari Henna Virkkunen joka on – uskollisena käskyläisenä – ottanut kohteekseen Elon Muskin. Kas kun Musk syyllistyi synneistä ehkä pahimpaan ja puhui totta eurooppalaisista poliitikoista ja sen monikultturismin seurauksista. No, Virkkunen uhoaa:

EU:n tuoreen digikomissaarin Henna Virkkusen mukaan EU voi asettaa Elon Muskin X-viestipalvelulle merkittäviä sakkoja ja rangaistuksia, jos alusta ei täytä unionin vaatimuksia.

En oikein tiedä, kuinka EU voi määräillä Yhdysvalloissa toimivaa viestipalvelua. Pystyisikö EU sulkemaan X:n EU:n alueelta kokonaan? Epäilen vähän. Sitten Virkkunen sanoo samassa lauseessa sekä kyllä että ei:

Euroopassa kaikilla on sanan- ja mielipiteenvapaus. X:llä on kuitenkin erityinen, laistamme tuleva velvollisuus arvioida ja vähentää vaalijärjestelmiimme ja kansalaiskeskusteluumme liittyviä systeemisiä riskejä.

Eli mitenkäs sen sanan- ja mielipiteenvapauden kanssa oikein olikaan? Sitten lisää kaksoisstandardeja. Etten sanoisi tekopyhyyttä:

EU:n lainsäädännön mukaan alustojen on muun muassa varmistettava, että tiettyjä poliittisia näkemyksiä ei suosita toisten kustannuksella. Lähtökohtana Euroopassa on, että verkon tulee olla oikeudenmukainen ja turvallinen ympäristö.

Ja EU:ssahan ei tiettyjä poliittisia näkemyksiä olla koskaan suosittu, niinkö se oli? Tuo suomennettuna tarkoittaa että EU:ta ja EU:n olemassaoloa sekä kulkemista kohti keskusjohtoista ”liittovaltiota” ei saa arvostella.

En muuten osaa sanoa että ajatteleeko Virkkunen itse näistä asioista tällä tavalla vai onko hän pelkkä poliittinen broileri joka ei ajattele, vaan toistaa muiden ajatuksia. Kyseinen Virkkunenhan oli kovasti monikultturistisella linjalla jo 2009:

Minun mielestäni on merkittävä voimavara monille kouluille, että koulussa on maahanmuuttajaoppilaita. Koska tulevaisuuden maailma on globaali, on tärkeää että ihmiset kasvavat myös monikulttuurisuuteen. Käsittääkseni useat rehtorit näkevät tämän voimavarana.

Näin viikon alkuun voisi kysyä Virkkuselta että miten meni noin omasta mielestä? Vaan eihän Virkkunen vastaa. Eikä edes ajattele asiaa. Eihän hänen tarvitse.

DIVERSITEETTI JA TULIPALO

Kirjoitin tuossa joku aika sitten siitä, että Suomen kannattaisi ottaa Yhdysvalloista tietyissä asioissa oppia. No, sitten on asioita joista ei missään nimessä pidä ottaa oppia. Yhdysvallathan on hyvin pahasti wokelluksen mädättämä.

Jopa sellaisissa asioissa kuin tulipalojen sammuttamisessa. Los Angelesin palokunnat kamppailevat pirun vaikean tilanteen kanssa ja tilannetta vaikeuttaa se, että kyseiset palokunnat ovat keskittyneet diversiteetin lisäämiseen eikä varsinaiseen työhön. Otetaan uutisesta muutamia otteita:

Heikensikö hanke diversiteetistä Los Angelesin palokuntaa?

LAFD:n strategisessa suunnitelmassa "moninaisuus" mainitaan 16 kertaa ja sana "vesi" vain kaksi kertaa.

Ja vedestä onkin pula, sillä:

Kaliforniassa ei ole toteutettu jo kymmenen vuotta sitten lupailtuja hankkeita vedensaannin kohentamiseksi. Demokraattikuvernööri Gavin Newsom poistatti sen sijaan neljä Klamathjoella sijainnutta patoa ympäristösyistä, mikä osaltaan heikensi tilannetta ja altisti alueen nyt nähdyille ongelmille.

Jälleen ympäristösyyt. Se pyhä lehmä. Olikos se niin, että Amerikoissa ei raivata hakkuiden jälkiä ja kuivassa ilmanalassa hakkuujäte on melkoinen palopommi. Suomen valtamedia naureskeli aikanaan Trumpille kun hän sanoi että ”finns rake their forests” ja sehän tarkoitti niiden jätteiden raivaamista. Ei haravoimista.

Jatketaan:

Sosiaalisessa mediassa on nostettu esiin Los Angelesin palolaitoksen diversiteettihanke, jonka väitetään ohjanneen huomiota pois pelastusviranomaisten varsinaiselta työltä. Silloinen pormestari Eric Garcetti aloitti monimuotoisuuden, yhdenvertaisuuden ja inkluusion (DEI) hankkeen vuonna 2022 nimittämällä ensimmäisen naisen ja seksuaalivähemmistöjä edustaneen Kristin Crowleyn LAFD:n päälliköksi.

Diversiteettihankkeeseen käytettiin neljä sivua palolaitoksen strategisesta suunnitelmasta vuosille 2023–2026. Muun muassa LAFD:n kirjaston materiaalia haluttiin selvittää ”DEI-perspektiivistä”.

***

Federalist-median mukaan palolaitoksen strategisessa suunnitelmassa diversiteetti mainitaan 16 kertaa ja kodittomuus 11 kertaa.

Sana ”vesi” esiintyy vain kaksi kertaa, eikä paloposteista ole mitään mainintaa. Tämän katsotaan osoittavan, että poliittisesti korrektit DEI-hankkeet veivät huomiota pelastuslaitoksen varsinaiselta työltä.

Ja niin muuten, siitäkin on uutisoitu että kansalliskaarti on komennettu estämään ryöstelyä. Ketkähän siellä mahtaisivatkaan ryöstellä?

Tarinan opetushan on siinä, että on asioita, joissa osaaminen ja varautuminen ovat paljon tärkeämpiä kuin joku pakkosyötettu diversiteetti. Valitettavasti Suomessakaan sitä ei olla täysin tajuttu. Eihän meilläkään ole enää palomiehiä. Vaan pelastajia. Ja naisia on palomiehinä ehkä kymmenen kappaletta.

ÄÄRIOIKEISTON PELIKIRJA?

Tulipa vaan mieleeni muuan kysymys. Kysymyksen taustana on se, että Riikka Purra totesi, ettei Suomessa tuloerot ole maailman mittakaavalla kovin suuret. Mikä pitää paikkansa. Vihreitten Sofia Virta järkyttyi tästä. No, sehän on selvää että niin vihreät kuin vihervasemmisto yleensä haluaisi palata täysin vekselivetoiseen ja rajat auki-politiikkaan joka ajan myötä johtaa valtiolliseen pankrottiin.

Mutta se kysymys pohjautuu kyseisen Sofia Virran loihelausumaan:

Valtiovarainministerin suhtautuminen kansalaisten huoleen on yksinkertaisesti ylimielistä ja median arvostelu suoraan äärioikeiston pelikirjasta.

Tähän ”äärioikeiston pelikirjaan” olen törmännyt usein ennenkin. Mutta mietin, että missä se sellainen on? Kenellä se on hallussaan? Vai lieneekö niin, että kun kyseinen Sofia Virta heittää esille termin äärioikeisto, niin hän ajattelee että purkka pysähtyy, puurolautanen putoaa eikä kukaan uskalla arvostella häntä koska hän sanoi taikasanan.

Tällainen tavallinen – ja muuten myös varsin vähätuloinen – kansalainen tuumaa että Suomessa on aina vain helpompaa tulla tulkituksi äärioikeistolaiseksi. Kas kun sen termin määrittelyoikeus on vihervasemmistolla, joskaan en tiedä, että miksi se on sille luovutettu. Vihervasemmistolla ja vihervasemmistolaisella valtamedialla. Riikka Purra totesi osuvasti:

”Media on valtion pahin oppositio, joka moninkertaistaa vasemmisto-opposition viestin”.

Ja sehän pitää paikkansa. Jos vihervasemmisto voittaa vuoden 2027 eduskuntavaalit, niin vaalien suurin voittaja on nimenomaan valtamedia. Ja kyseisen median arvostelu – täysin perusteltu – on suoraan äärioikeiston pelikirjasta.

Onkohan tämä se äärioikeiston käsikirja? Necronomicon?

KEKKOSLOVAKIALAISEN PERHERUTIINEJA

Idea tähän postaukseen tuli siitä kun satuin loppiaisena olemaan aika pitkällä ajomatkalla ja siinä taustalla oli Radio Nova. Ei siksi, että erityisesti välittäisin kyseisestä kanavasta mutta se kun pysyy paikallaan vähän kaikkialla Suomessa sen pahemmin etsimättä. Ihan kotikulmilla minulla on autossa päällä Radio Nostalgia.

No, sillä kanavalla nostettiin esille kysymys nykyperheille että onko teillä sellaisia perheen yhteisiä rutiineja? Esim. että perhe syö päivällisen aina yhdessä jne. Eihän minulla nykyisten perheitten systeemeistä ole kovin suurta käsitystä mutta rupesin siinä ajaessani muistelemaan että minkäslaisia rutiineja Perskeleillä oli silloin aikanaan Kekkoslovakiassa? Ja olihan niitä jonkin verran. Näin jälkeenpäin ne tuntuvat sellaisilta elämää mukavasti rytmittäviltä ja turvallisuutta tuovilta rutiineilta.

Aamuisinhan niitä ei ollut. Isä-Perskeles oli joko lähtenyt tai lähtemässä töihin Oy Firma Ab:lle ja äiti siitä heti perään. Vaan osasinhan minä murot ja sen semmoset survoa naamariini itsekin. Koulun jälkeen oli täysin vapaata ja valvomatonta aikaa. Niin minä kuin suurin osa kavereistamme olimme ns. avainkaulalapsia kun vanhemmat olivat vielä töissä. Tuohon aikaan valtamediassa silloiset ”asiantuntijat” olivat kovasti näreissään kun oppilaille ei ollut koulun jälkeen valvottua ja ohjattua toimintaa vaan ne menivät kotiinsa puuhailemaan omiaan. Me möllit emme olisi vähempää halunneet mitään ohjattua toimintaa. Aika saatiin kulumaan oikein hyvin porukalla itsekin.

Mentiin siis täysin ohjaamatta ja valvomatta kunnes kello tuli viisi ja risat. Jolloin niin Perskeleillä kuin kaikilla muillakin oli sapuska ja käsky oli selvä: sapuskalle oli tultava tai liikkumavapauden ankara rajoitus astuu voimaan ns. alta vällein. Ja mehän tultiin. Kas kun kaikilla oli rannekellot ja me jopa tunnettiin kello. Mikä ei nykyisin taida olla ihan niin itsestään selvää.

Niinpä noin puoli kuusi alettiin koko perheen voimin äyskäröimään ääntä kohti yksinkertaista mutta erittäin maittavaa kotiruokaa. Huomautus: tuolloin ei ollut mikroaaltouuneja. Jos halusit lämpimän ruuan, olit paikalla silloin kun se oli lämmin.

No, sitten oli taas möllin valvomatonta ja ohjaamatonta vapaa-aikaa kunnes noin 20.30 piti olla kotona ja silloin koko perheen voimin nautittiin iltakahvit. Jossa oli särpimenä yleensä äiti-Perskeleen tekemää pullaa ja hymyileviä Hangon keksejä. Kahvi oli luonnollisesti pannukahvia jonka piti hetken aikaa selvitä pannumyssyn alla.

Sen jälkeen ei enää lähdetty ulos eikä ollut varsinaisia perherutiineja, tosin sellainen käytännössä oli valtakunnallinen uutislähetys, joka tuli klo 21.00 molemmilla olemassaolevilla kanavilla ja jossa Heikki Kahila, Heimo Tauriainen ja Knud Möller kertoivat kekkoslovakialaisille kuinka maa makaa niin meillä kuin muualla.

Siinähän ne päivittäiset yhteiset rutiinit olivat. Sitten oli pari viikottaista. Kas kun Perskeleet asuivat Oy Firma Ab:n rivitalossa ja siellähän meillä oli muistaakseni joka keskiviikko saunavuoro. No siellähän oltiin. Säännöllisesti joka kerta. Koko perhe. Samoin kuin oltiin lauantaisin kun oli koko rivarin yhteinen saunavuoro miehille ja naisille erikseen. Sinnekin mentiin isä-Perskeleen kanssa. Ja niin meni moni muukin. Lauteet olivat melko täynnä. Aikuiset puhuivat aikuisten juttuja ja me möllipojat kuunneltiin niitä ja puhuttiin vähän omiakin. Saattoi sanoa että siinä oli sellainen yhteisöllisyyden tunne siinä hommassa.

Jos puhutaan juhlapyhistä niin joulun vietti perhe keskenään ja oli kotosalla. Uusi vuosi meni samoin, tosin noin iltakahdeksasta eteenpäin. Sitä ennen päivän pimennyttyä me kaikki möllit kuljimme porukassa – ilman aikuisvalvontaa – ja räjäyttelimme vähillä rahoillamme hankittuja paukkuja. Niin kuin olen ennenkin sanonut, sen ajan tykärit ja kinurit olivat myöhempiin verrattuina melkoisia jytkyjä.

Pääsiäistä ei Perskeleillä pahemmin vietetty. Vappuna puolestaan koko perhe oli kotosalla. Myös juhannus vietettiin perheen kesken. Joko kotosalla tai Oy Firma Ab:n mökillä, jos sellaisen oli siihen saumaan saanut. Asiaan kuului tietysti grillaaminen pallogrillillä. Tarjolla oli lenkkimakkaraa sekä grillimakkaraa. En nyt muista, että mikä se oli se ensimmäinen myyntiin tullut grillimakkaraa. Ja kun se elintaso oli nousussa niin grilliin lyötiin myös porsaankyljyksiä.

Siinäpä ne yhden kekkoslovakialaisen perheen rutiinit olivat. Oli tietysti vielä yksi, eli sunnuntaiajelu mutta vuonna 1973 se loppui. Kas kun silloin oli se Jom Kippur-sota jonka seurauksena arabimaat räjäyttivät sen öljypomminsa ja sen myötä aika monessa perheessä bensan hinnan noustessa se ajelu jäi muistoihin.

Varsinaisia perheen yhteisiä harrastuksia ei ollut. Ei käyty laskettelemassa eikä etelän matkoilla. Mitä nyt myöhemmin isä-Perskeleen kanssa metsästettiin. Tuolloinhan ei oltu vielä keksitty termiä ”laatuaika” enkä tiedä, olisiko sitä koskaan pitänyt keksiäkään.

En tiedä, kuinka paljon näitä yhteisiä rutiineja on nykyisillä lapsiperheillä. Veikkaan että aika lailla vähemmän. Elämä on muutenkin niin hektistä ja se älykännykkä jotenkin syö yhteisen ajan. Nuoremmat lukijat osaisivat kertoa asiasta enemmän.

No, tässähän näitä. Menneitä muistellessa.