lauantai 4. heinäkuuta 2020

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXV


1. Reaalimaailmasta itsensä vapauttaneet

Tätä asiaahan on käsitelty blogissa ennenkin mutta kannattaa laittaa pieni muistutus. Eli tampax-hallituksemme on tehnyt päätöksen että öljylämmityksestä tulee – minkäs muun kuin ilmastonmuutoksen vuoksi – luopua viimeistään 2030-luvun alkuun mennessä. Toistan, ilmastonmuutoksen vuoksi. Lämmitysenergia Yhdistyksen erityisasiantuntija Eero Otronen kommentoi asiaa osuvasti:

”Mikäli lämmitysjärjestelmän haluaa kokonaan vaihtaa, on esimerkiksi maalämpöön siirtyminen 4– 5 kertaa kalliimpaa kuin öljylämmitysjärjestelmän päivittäminen uudella öljykattilalla. Monissa öljylämmitystaloissa on yleensä myös pienet tekniset tilat, joihin on vaikea sijoittaa korvaavaa tekniikkaa. Koko lämmitysjärjestelmän vaihto yksittäiselle pientalolle on hinnaltaan 20 000– 30 000 euron suuruinen urakka”

Otrosen mukaan suomalaisista öljylämmittäjistä yli 30 prosenttia on 60–69-vuotiaita ja yli 40 prosenttia yli 70-vuotiaita.

”Eläketurvakeskuksen mukaan Suomessa asuvien eläkkeensaajien keskimääräinen kuukausittainen kokonaiseläke oli vuoden 2018 lopussa 1680 euroa. Minkä suuruisen kunnostusavustuksen eläkkeellä oleva öljylämmittäjä tarvitsisi valtiolta, että hän pystyisi tekemään 25 000 euron lämmitystapamuutoksen?”

Otrosen mukaan noin 130 000 asuintaloa lämmitetään öljyllä.

Hotellin respassa mietitään sitä että miksi hallitus ei koskaan perustele päätöksiään rehellisesti. Esimerkiksi tässä öljylämmitystapauksessa vaikka näin:

Hallitus on tehnyt päätöksen että Suomessa luovutaan öljylämmityksestä varsin nopealla aikataululla. Hallitus tietää oikein hyvin että tämä tietää taloudellista katastrofia sadoille tuhansille ihmisille, erityisesti eläkeläisille. Hallitus ei siitä välitä koska eihän se joudu noita ihmisiä koskaan kohtaamaan. Heitä ei ole sille olemassakaan. He ovat vain merkityksetöntä kitkaa kun utopiaa toteutetaan.

Hallitus tietää myös että kyseinen päätös jonka väitetään pohjautuvan ilmastoasioihin ei vaikuta maailman ilmastoasioihin paskan vertaa.

Mutta hallitus ei siitäkään välitä, sillä kyseinen päätös saa sille aikaiseksi niin orgastisen ihanan tiedostavan ja edistyksellisen olon.

Ja piruakos yleensä asutte omakotitalossa? Kärsikää, kurjat. Tytöt senkun porskuttaa. Teidän elätettävänänne.

Eletään toivossa että viimeistään vuonna 2023 tämä tampax-hallitus siirtyy historiaan ja kouluissa opetetaan sen toimista historiantunneilla otsakkeella ”varoittava esimerkki utopian vaaroista”.



2. Uutta biologiaa eli miehen moonikset

Nettiaktivisti Anter Yaşa heitti Vuokkoset-firmalle piruuttaan viestin että miksi teillä ei ole tuotteita menstruoiville miehille. Vuokkoset hetken aikaa yskiskeli poliittisesti korrektisti mutta hoksasi sitten vitsin kärjen ja vastasi:



Jos tämä olisikin jäänyt tähän niin kyse olisi ollut hyvästä molemminpuolisesta vitsistä. Mutta eihän se koskaan siihen jää vaan vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja Anna Lemström veti edistykselliset porot nokkaansa ja pisti biologian uusiksi:



Ihmisryhmä menstruoivia miehiä? Muistutetaan hieman biologiasta – mikä asia lukijoille epäilemättä on selvillä – että jos henkilöllä on naisen sukupuolielimet ja kuukautiset niin hän on nainen. Ei mies. Jos hän kuvittelee olevansa menstruoiva mies niin lähin apu kannattaa hakea mielenterveyspalveluiden piiristä. Mutta kun on vannoutunut epistolan julistaja niin reaalimaailma ei saa estää epistolan julistamista. Sitä on pakko julistaa ja vielä aivan vakavissaan. Vaikka se kuinka älyttömältä tuntuisikin.

Jos kyseessä olisi joku aivan yksittäinen henkilö niin tuskinpa tästä olisi tullut postattua ollenkaan. Saahan sitä riekkua. Mutta kyseessähän on vasemmistopolitiikan nouseva tähti joten hänet saattaa joskus jatkossa nähdä ministerinä ministerin kärsäntyöntämisvaltuuksilla.

Ei kovin houkutteleva ajatus, eihän?

Mutta kun alamäkeä mennään niin vauhtihan vain kiihtyy. Ehkä tiedostavat henkilöoletetut löytävät pian kaksineuvoisen ihmisryhmän joka pystyy hedelmöittämään itse itsensä. Ja sitten ei mene kauaakaan kun törmäämme uutiseen ”henkilöoletettu joutui itsensä raiskaamaksi ja vaatii valtiolta korvauksia”.

3. Jos vitseistä puhutaan…

…niin tahattomat vitsit ovat usein niitä parhaita. Niin kuin tämä Helsingin Pravdan tahaton vitsi:



Kyllä. Tosiasioihin pohjautuvan journalismin tarve on suurempi kuin koskaan. Kannattaa siis lopettaa niin Hesarin kuin muunkin valtamedian tilaaminen jos joku niitä vielä tilaa.

perjantai 3. heinäkuuta 2020

ENKELEITÄ, ONHAN HEITÄ


Muuan kauniina kesäpäivänä Huitsinnevadan Örnätjärvellä saatettiin bongata eräs aviopari tietyn soratien varresta. Siinähän olivat Perskeleen Ykä ja Ylva jotka olivat vapaapäivänään lähteneet haukkaamaan hieman happea kun pirunmoiset helteetkin olivat jo hellittäneet. Samalla saattoi tutkailla että minkäslainen marjavuosi olisi luvassa. Väinöt ja muut pöppiäiset pörisivät ympärillä mukavasti ja välillä muutama tirppiäinenkin kävi katsastamassa että keitäs siinä oikein kulkee. Jaa, tuttuja ihmisiähän nämä ovat. Ne samat ihmiset jotka pitivät tirppiäisille pakkaskuukausina ilmaista työmaaruokalaa. Kunnon ihmisiä, kunnon ihmisiäpä hyvinkin.

Metsätiellä tuli vastaan pakettiauto nostaen ilmaan pölypilven. Auto jarrutti ja Perskeleet huomasivat että siinähän oli kaksi enkeliä. Tuttuja sellaisia vielä. Auto pysähtyi ja enkelit nousivat tien viereen. Heillä oli päällänsä haalarit joissa luki Pinnanmaan Energia. Sähköenkeleitä. Siinä polteltiin voimasavuke Bostonit ja vaihdettiin kuulumiset. Sähköenkelit olivat palaamassa Hutikka-ahon suunnasta jossa he olivat olleet tutkimassa avolinjojen ja tolppien kuntoa. Maalinjoistahan ei näillä selkosilla nähty untakaan ja avolinjat kärsivät niin myrskyistä kuin talvisesta tykkylumesta. Siinä olivat miehet varmasti päivän palkkansa tienanneet. Ja talvellahan heidät soiteltiin apuun jos virta oli poikki.

Kun sähköenkelit olivat voimasavukkeet polteltuaan poistuneet autollaan tuumasi Ykä:

- Onhan se niin että maa on täynnä näitä unsung heroja. Joita ei arvosteta tarpeeksi. Kun taas tyhjän paskan hiertäjiä arvostetaan. Jos kattoo jotain hemmetin tv-lähetystä niin siellä on aina jotkut yhteiskuntatanhuajat ja muut tervot jotka mutisee kuinka rajoittuneita ihmisiä suomalaiset ovat. Toiset samanlaiset nyökkäilee urakalla ja kaikki ovat selkeästi sitä mieltä että eihän tää Suomi pysyisi pystyssä ilman heidän toisille puhumistaan. Vaikka ne ovat täysin tarpeetonta sekä yliarvostettua jonninjoutoa ja tosiasiassa maata pitää pystyssä nuo sähköenkelit, rekkaenkelit ja muut samanlaiset, Ne, jotka tekevät eivätkä puhu tekemisestä.

Ylva komppasi:

- Joo, ja sen lisäksi että noi sähköenkelit pitävät Suomen pystyssä niin ne pitävät Suomen myös elossa. Jos Suomessa tulisi sopivilla talvipakkasilla parin viikon sähkökatkos niin kaupungeissa alettaisiin tarvita ruumissäkkejä. Joissa olisi myös paljon niitä korvaamattomaksi itseään kuvittelevia yhteiskuntatanhuajia. Jotka ovat täysin riippuvaisia niistä ihmisistä joiden ohjaajiksi ja opettajiksi ne itseään kuvittelevat.

Pariskunta kääntyi kotia kohti. Kotona saunottaisiin ja tehtäisiin grillimajassa jenkkipihvejä. Vastaan tuli henkilöauto. Ja kas, siinähän oli toinen enkeli. Tuttu rouva Saastamoinen. Ammatiltaan siivooja. Morjestettiin molemmin puolin ja Ylva totesi:

- On se muuten se Saastamoisenkin ammatti aliarvostettu ja alipalkattu. Vaikka sekin on täysin välttämätön.

Ykä puolestaan komppasi:

- Jep. Jos yhdeksänkymmentä prosenttia yhteiskuntatanhuajista lopettaisi niin sanotun työntekonsa niin kukaan ei huomaisi mitään. Muuta kuin ehkä sen, että uutisia lukiessa närästää jostain syystä vähemmän. Mutta jos yhdeksänkymmentä prosenttia siivoojista lopettaisi oikean työntekonsa niin se huomattaisiin heti.

- Tee ekoteko! Anna potkut yhteiskuntatanhuajalle. Palkkaa siivooja.

Enkeleitä. Onhan heitä.




Oikein mukavaa viikonloppua kaikille.

torstai 2. heinäkuuta 2020

VIRALLISEN PAKKOHÄPEÄN VALTAKUNTA


Radanvarsikaupunki, alkusyksystä, hieman tuonnempana…



Sähköasentaja Jarmo Örniö istui Radanvarsikaupungin koulukeskuksen – jonka virallinen nimi oli Sateenkaaren ja Suvaitsevaisuuden Homini Novus-Oppikeskus – edistyskuraattorin toimiston odotushuoneessa. 43-vuotias Örniö oli työskennellyt pitkään naakkamolaisen Teuvon Tärppi & Temmellys-firman palveluksessa mutta vajaata vuotta aikaisemmin firman omistaja Teuvo Työman oli todennut että firmalla ei ollut kertakaikkiaan varaa eikä mahdollisuutta koulututtaa miehiään aina vain uusiin, älyttömämpiin ja ennen kaikkea tarpeettomiin työkorttivaatimuksiin. Ja kun ei ole kortteja niin ei ole urakoita. Isot firmat jyllää. Eli se on sitten pojat pankrotti. Olen pahoillani.

Onneksi Jarmo oli saanut hiljattain töitä Radanvarsikaupungissa toimivasta Laakamat Oy:stä. Perhe asui omassas rivitalokolmiossa Naakkamossa eikä työmatka ollut ylivoimainen. Jarmon vaimo Elli työskenteli jo muutenkin Radanvarsikaupungin sairaalassa kun koko maakunnan sote-toiminta oli keskitetty yhteen ainoaan pisteeseen. Ja kuluneena syksynä heidän poikansa Juhani oli aloittanut yläasteen seitsemännellä. Nimenomaan tässä hemmetin Homini Novus-Oppikeskuksessa kun maakunnassa ei enää muuta yläastetta ollut. Ja siihen liittyen Jarmo olikin nyt sitten kutsuttu keskustelemaan edistyskuraattorin kanssa. Jarmon työkaveri ja perhetuttava Jorma Vänttinen oli tosin todennut Jarmolle että ei ne mitään keskusteluja ole vaan kuulusteluja. Hän oli ollut jo samassa prässissä jo aikaisemmin ja nythän se on uusien lakien ja käytäntöjen myötä vain pahentunut.

Keskustelua tai kuulustelua odotellessaan Jarmo mietti itsekseen että mikä helvetti se edistyskuraattori oikeastaan edes on? Koulukuraattori se hänen kouluaikanaan vielä oli. Hän päätyi siihen tulokseen että oikeastaan hän ei halunnut edes tietää. Eikä hän pitkään ehtinyt asiaa miettiäkään vaan ovi aukesi ja käytävälle astui juuri sen tyyppinen nainen mitä monet kutsuivat nimellä jakkupukuhirviö. Suu hymyili kyllä nipin napin mutta silmät olivat kuin juuri haaskalle lentäneellä korppikotkalla.

- Jarmo Örniö? Olkaa hyvä.

Toimistossa nainen viittasi Jarmon istumaan ja sanoi sitten:

- No niin, olen tämän oppikeskuksen edistyskoordinaattori Lakseetta Ilmiantainen. Eikö vaimonne päässyt tulemaan?

- Ei. Kun hän oli yövuorossa ja ihmisen täytyy joskus nukkuakin.

 - Jaa. No, käyn suoraan asiaan. Poikanne Juhanin tila huolestuttaa. Huolestuttaa todellakin.

- Käsittääkseni poika käyttäytyy aivan mallikelpoisesti, ei kiusaa ketään ja lukee läksynsäkin niin kuin kuuluu. Koenumerotkin ovat olleet ihan kohtuullisia.

- Niin no… sanotaan että vanhentuneiden standardien mukaan se pitää tietysti paikkansa mutta hänen asenteessaan on seikkoja jotka ovat huolestuttavia. Jotka saavat miettimään että minkälainen hänen kotikasvatuksensa oikeastaan onkaan. Ensinnäkin hän on kieltäytynyt osallistumasta koulun seiskaluokkaisille järjestämään Uusi Paras Kaveri-projektiin.

Jarmo muisti kuinka Juhani oli kertonut vanhemmilleen kyseisestä projektista. Juhanille oli koulun puolesta osoitettu kaveriksi joku Abdelkader jonka kanssa hänen tulisi ystävystyä. Juhani oli todennut että kyseinen jätkä oli lähinnä räyhäävä mulkku jonka ainut hyvä puoli oli ettei hän ollut läheskään aina koulussa. Jarmo oli todennut pojalleen saman minkä nyt totesi edistyskuraattorillekin:

- Siihen teidän Pakkorakkautta Viranomaispäätöksellä-projektiinne osallistuminen on vielä vain suositus. Meidän poikamme valitsee kaverinsa itse. Niitä eivät valitse jotkut perkeleen intersektuaaliset virkaharpyijat. Niin että oliko muuta?

Edistyskuraattori Ilmiantainen katsoi Jarmoa ilmeellä joka sai odottamaan että koska se harpyija tulee esille tuolta jakkupuvun piilosta. Hän totesi kuitenkin vain toteamaan neutraaliutta tavoittelevalla äänellä:

- Olen todella pettynyt perheenne asenteeseen. Emmekä todellakaan voi – vielä – pakottaa poikaanne kyseiseen projektiin. Vaikka se edistääkin tasa-arvoa ja ihmisten välistä ymmärrystä sekä hyväksyntää. Vanhempien asenteet noin yleensäkin ovat, no, hyvin monella aivan käsittämättömiä. En saata ymmärtää. Aivan kuin ihmiset eivät tajuaisi että maassa on nyt voimassa uudet, paljon kunnianhimoisemmat tasa-arvolait. Maailman kunnianhimoisimmat. Aivan kuin he eivät haluaisi nostaa Suomea tasa-arvon kärkimaaksi koko maailmassa. Mutta joo, on muutakin.

- Jaa te meinaatte sitä intersektionaaliseen feminismiin perustuvaa päivitettyä historianopetusta joka korvaa sen varsinaisen historian? Sekin on vapaaehtoinen aine ja minä olen kirjoittanut teille lapun jonka perusteella poikani ei tarvitse osallistua vitunvirkkaukseksi muunnetun historian opetukseen. Mikäli teillä ei ole resursseja tai halua tarjota varsinaista historianopetusta niin poika viettää sitten hyppytunnin. Oliko tämä tässä?

- No ei suinkaan ollut. Minusta kaikkein vastenmielisintä on se, ettei poikanne osallistu viikottaiseen yhteiseen anteeksipyyntörituaaliin.

Jarmolla ja Ellillä oli purkka kirjaimellisesti pysähtynyt kun Juhani oli kertonut heille mitä kyseinen rituaali sisältää. Oppilaitten piti mennä suoranaiseen sulkeisjärjestykseen koulun pihalle jonne oli tuotu tilaisuutta varten kolme suurta lakanakangasta. Ensimmäinen oli vaaleanpunainen, toinen vihreä ja kolmas musta. Ensimmäiseen vaiheeseen osallistuivat vain pojat joiden piti ensiksi kumartaa vaaleanpunaiselle lakanalle, sen jälkeen mennä sen edessä polvilleen ja polviasennosta vielä niin että otsa kosketti maata. Sen jälkeen oppilaitten piti nousta, painaa vielä kerran päänsä ja lausua:

- Pyydän anteeksi kaikkia naisia sekä kaikkia mahdollisia seksuaalivähemmistöjä ja sukupuolia kohtaan esittämistäni julmuuksista niin teoissa kuin ajatuksissani. Teen parhaani, että minusta tulisi jatkossa parempi ja avarasydämisempi ihminen.

Toisessa vaiheessa mukaan tulivat myös tytöt sekä transoletetut. Nyt kumartelurituaali tehtiin vihreälle lakanalle jonka jälkeen lausuttiin pää painuksissa:

- Pyydän anteeksi kaikkea sitä pahaa mitä olen tyhmyyttäni, laiskuuttani ja ymmärtämättömyyttäni tehnyt maailman ilmastoa, ympäristöä ja Gaia-äitiämme kohtaan. Teen parhaani, että minusta tulisi jatkossa harkitsevampi ja vastuullisempi ihminen.

Lopulta käännyttiin kohti mustaa lakanaa ja kumarteluritaalin jälkeen lausuttiin:

- Pyydän anteeksi etnisesti edistyksellisiltä sisariltamme ja veljiltämme vuosisatojen sortoa ja väkivaltaa johon itsekin olen syyllinen tietäen tai tietämättäni. Teen parhaani, että minusta tulisi jatkossa aidosti rakastava, todelliseen tasa-arvoon pyrkivä ja myös pääsevä ihminen.

Etnisesti edistyksellisiä oppilaita tämä rituaali ei tietenkään koskenut ja he naureskelivat suomalaisten oppilaitten kumartelulle. Kumartelulle, johon osallistui suomalaisista suurin osa sillä heille oltiin tehty selväksi että tarpeeksi monta poissaoloa rituaalista saattaisi tietää luokalle jäämistä. Jarmo totesi asiasta edistyskuraattorille:

- Ei ole Juhani osallistunut niin eikä osallistu jatkossakaan. Yleensäkin tuollainen pyllistely kuuluu lähinnä tiettyä kuujumalaa palvovalle ihmisryhmälle eikä Juhanin tarvitse pyytää anteeksi kuin silloin jos on oikeasti tehnyt jollekin pahaa. Ja kertokaapas, edistyskuraattori, miksi teidän interperverssin tasa-arvonne nimissä nuo etnisesti edistykselliset saavat peruskoulunsa päästötodistukseksi vähintään 7,75 vaikka ne eivät viitsisi edes olla paikalla ja jos viitsivät niin huomattava osa niistä keskittyy lähinnä rääkkäämään muita oppilaita? Satun tietämään asian eräältä opettajalta ja esitteleväthän ne tuolla somessa itsekin niitä todistuksiaan nauraa kätkättäen pottunokkien typeryydelle.

Asian oli vahvistanut Jarmolle samassa metsästysseurassa jäsenenä oleva 60-vuotias historianopettaja Uljas Härkman joka oli lopettanut uransa kun historia muuttui intersektionaaliseksi historiaksi. Härkman oli myös kertonut että uuden intersektionaaliseen feminismiin pohjautuvan tasa-arvon myötä yliopistoissa oli nyt aloittamassa ensimmäiset apukoululuokat. Lukioissahan niitä oli ollut jo aikaisemmin. Tavoitteena oli saada aikaiseksi mahdollisimman paljon etnisesti edistyksellisiä maistereita siksi että intersektuaalisen tasa-arvon nimissä täytyi saada aikaiseksi mahdollisimman paljon etnisesti edistyksellisiä maistereita. Piste. Tohtorinkoulutukseen ei kuulemma vielä sentään oltu suunniteltu apukoululuokkia.

Edistyskoordinaattori Lakseetta Ilmiantainen katsoi Jarmoa ilmeellä joka sai hänet muistuttamaan muuatta Irma Greseä:

- Minun on aivan turha puhua sellaisen henkilön kanssa joka ei hahmota intersektuaalisen feminismin teoreettisia perusteita. Edes niitten alkeita. Enkä muutenkaan voi puhua toisiin oppilaisiin liittyvistä asioista. Meillä on kuitenkin salassapitovelvollisuus. Mutta olisin erittäin kiinnostunut tietämään kuka tuo opettaja oli.

Jarmo puolestaan tiesi oman ilmeensä muistuttavan muuatta Albert Pierrepointia joka aikanaan sovitteli köyttä kyseisen Gresen kaulaan:

- Epäilemättä olette. Mutta minulla on salassapitolupaus.

Ilmiantainen oli hetken ajan hiljaa, nojasi työtuolissaan taaksepäin, laittoi kädet niskan taakse ja kallisti hieman päätään:

- Asiahan on niin, että tilanne tulee muuttumaan. Lakiesitys on ministeriössä valmistumassa ja se tulee astumaan voimaan vielä tämän lukukauden aikana. Jo ennen joulua. Intersektionaalinen historia muuttuu pakolliseksi aineeksi. Samoin pakolliseksi aineeksi tulee muuttumaan intersektionaalinen sekä äidinkieli että elämänkatsomustiede. Ja syystäkin. Maailma saadaan muutettua paremmaksi myös kielen kautta. Ja lisäksi viikottainen anteeksipyyntörituaali muuttuu pakolliseksi.

Ilmiantainen piti pienen taidepaussin ja jatkoi sitten:

- Ja siinä tilanteessa on kuulkaa niin, että jos kiellätte… tai oikeastaan estätte lapseltanne etuoikeuden osallistua edistykselliseen opetukseen ja rituaaliin niin minulla on sekä velvollisuus että ennen kaikkea oikeus tehdä pojastanne lastensuojeluilmoitus. Perheenne aitoa tasa-arvoa vastustava asenne kiistatta vaarantaa hänen kasvunsa ja kehityksensä. Ja voitte uskoa että siinä tilanteessa lastensuojelu tulee toimimaan nopeasti ja tehokkaasti.

Itse asiassa tuo uhkaus ei tullut Jarmolle yllätyksenä. Siitä oli puhunut eräs pitkäaikainen lastensuojelulaitoksen työntekijä joka oli metsästysmajan kunnostustalkoissa ottanut Jarmon ja pari muuta miestä sivummalle. Hän oli todennut:

- Minä en ole töistäni puhunut yhtään mitään ja siihenhän on olleet selvät sekä tähän asti järjellä perusteltavat syyt. Mutta nyt on pakko varoittaa. Laitoksista ollaan siirtämässä siviiliin kaikki etnisesti edistykselliset ja syynä on se, että niihin raivataan tilaa kansallismielisten lapsille. Joita alkaa tippumaan kun tietty lakimuutos tulee. Ja… perkele… laitoksiin on jo sijoitettu suomalaisia tyttöjä jotka on niin sanotusti edistyksellisesti raiskattu. Nimenomaan ne tytöt jotka ovat tehneet asiasta rikosilmoituksen.

Mies oli sytyttänyt savukkeen ja jatkanut:

- Virallisesti ne tytöt on otettu huostaan suojelun takia. Paskat ovat. Ne on otettu huostaan ja sijoitettu pois kotoaan rangaistukseksi rikosilmoituksen tekemisestä ja pelotteeksi muille raiskatuille. Nyt meinaan jätkät Suomi siivotaan etnisestä rikollisuudesta kokonaan. Siten, että se olemassaolo kielletään kokonaan. Mulle riittää. Minä en lähtenyt näihin hommiin että joutuisin yhteiskunnallisen mielisairaalan vartijaksi hoitamaan hiipivää skitsofreniaa niin kuin ryssissä aikanaan. Olen ottanut loparit ja me muutetaan Reunansyrjään kesämökillemme vaimoni kanssa. Pärjäillään sitten miten pärjäillään.

Koska Jarmoa oli varoitettu niin hän ei näyttänyt Ilmiantaisen varoituksesta kovin järkyttyneeltä. Tämä selvästi hämmästytti ja myös harmitti Ilmiantaista. Jarmo nousi ylös ja totesi että tää oli sitten varmaan tässä. Ilmiantainen suorastaan huusi:

- Annoinko minä luvan poistua?

Jarmo kääntyi ympäri ja sanoi huvittuneella äänellä:

- Vilkaisetkos ämmä kauluksiasi?

- Mitä? Ei niissä mitään ole.

- Ei ole niin. Meinaan arvomerkkejä. Ei sulla ole käskyvaltaa minuun nähden. Som´moro. Toivottavasti emme enää tapaa.

Ulkona autoa käynnistäessään Jarmo kirosi katkerasti itsekseen. Mielialaa ei parantanut suinkaan se että hänen piti käydä vielä kaupalla. Se kun ei ollut enää niin yksinkertaista kuin joskus ennen. Hän ajoi Sateenkaarimarketin pihalle, otti ostoskärryt ja kaivoi Ellin tekemän ostoslistan. Onneksi Elli oli sen tehnyt sillä muuten Jarmo olisi ollut aivan hukassa. Nykyisin kaikkien kaupoissa myytävien tuotteiden piti olla ILS-standardin eli Intersektionaalisen Loukkaamattomuusstandardin mukaisia. Sen vuoksi tuotteitten nimet oli ajanmukaistettu ja pakkaukset olivat kaikki valkoisia joissa oli mustat kirjaimet.



Jahah… katsotaas… onneksi Elli oli laittanut vielä joka tuotteen perään selvennykset… oli jotenkin mukavampaa kun tiesi mitä osti… no niin…

- 1 kg kasvistärkkelystuote KTTP32K (Lapin puikulaperunaa)

- 3 prk herne-elintarviketuote HETTB44H (Heinzin valkoisia papuja tomaattikastikkeessa)

- 1 viljaelintarviketuote VETTL801R (Naakkamon leipomon ruisleipä)

- 1 päivittäismakeistuote TMTS22I9G (Geisha-suklaalevy)

No niin… ja sitten piti siirtyä erikoisverotettavien tuotteitten osastolle. Hallitus olisi kieltänyt mielellään kaikki eläinperäiset tuotteet kokonaan mutta se halusi estää tai ainakin siirtää väistämättä häämöttävän utopiayhteiskuntansa pankrottia moninkertaistamalla niitten hinnat. Tavalliselle kuluttajalle aivan törkeiksi. Onneksi hirviporukassa sai sentään lihaa. Seura oli yhteistuumin ampunut edellisenä syksynä lupien päälle yhden ylimääräisen hirvisonnin sekä vasikan ja pitänyt turpansa kiinni. Ja siltä mainiolta Jevgeni Peliverkkarinovilta saattoi ostaa  kohtuuhintaista Tushonka-säilykettä.

Erikoisverotettavien tuotteitten osastolla kaikki tuotteet oli päällystetty läpinäkymättömällä valkoisella muovilla sillä lihan näkeminen olisi loukannut vegaanien mieltä. Katsotaas…

- 1 kg erikoisverotuote EVTMK65A91G (kanasuikaleita hunajamarinadissa)

- 4 ltr erikoisverotuote EVTLE40H77M (kevytmaitoa)

- 1 prk erikoisverotuote EVTLE47F64K (kuohukermaa)

- 250 g erikoisverotuote EVTLI22O09B (Heukenkarjan maksamakkaraa)



Lastattuaan ostokset kärryyn Jarmo katseli vielä lehtihyllyä. Kovasti sekin oli muuttunut viime aikoina. Ei ollut enää Tekniikan Maailmaa. Se kun loukkasi vanhanaikaisen ja epävihreän teknologian asenteella joitakin. Ei Suomen Sotilasta. Sen militarismi kun loukkasi niitten joidenkin lisäksi myös joitakin toisia. Ei urheilulehtiä koska ne jos mitkä korostivat ihmisten epätasa-arvoisuutta. Ei tietenkään metsästys- ja kalastuslehtiä. Ei ollut edes retkeily- ja vaelluslehtiä koska ajatus siitä että ihmiset häiritsisivät luonnon koskemattomuutta loukkasi nimenomaan niitä vihreitä jotka eivät koskaan olleet poistuneet kaupungista.

Ei ollut kuin Helsingin Sanomat, Radanvarren Sanomat, iltapäivälehdet ja lukematon määrä erilaisia naistenlehtiä. Jarmo huokasi ja siirtyi kassalle. Hänen viereensä tuli kaksi Säkkivälineen mannekiinia joista toinen osoitti että Jarmon tulisi antaa heille tilaa jonossa ja näytti samalla Valtion Tasa-arvokorttia joka osoitti säkitetyn kuuluvan tasa-arvoluokkaan 4. Koska Jarmo kuului itse kaikkein alimpaan luokkaan eli 9 ei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa tilaa ja odottaa että säkitetyt lastaisivat täydet kärrynsä likuhihnalle, ojentaisivat myyjälle Kelan maksukortin ja sitten pakkaisivat kassinsa.



Maksettuaan ostoksensa Jarmo kuskasi ne autoon ja pani tupakaksi. Ellin ja Juhanin kanssa oli tänään puhuttava. Tai olihan asiasta puhuttu jo aikaisemmin. Mutta nyt oltiin ehjän edessä. Selvää oli että Juhani oli säästettävä tuolta myllytykseltä ja pahimmassa tapauksessa huostaanotolta. Eli täältä oli lähdettävä pois. Virosta oltiin puhuttu jo pitkään. Ehkä sähköasentaja ja sairaanhoitaja saisivat sieltä töitä. Mutta oli se toinenkin mahdollisuus. Se samassa metsästysseurassa toimiva lastensuojelun kaveri oli vielä jatkanut, varoitettuaan ensin uhkaavasta vaarasta:

- Niin kuin tiedätte niin hallituksen pitkäaikaisen ilmastokiiman takia melkoisessa osassa maata ei ole enää sähkönjakelua. Täälläpäin sähköttömät alueet ovat puolet Tyrelliä, puolet Heukensaaskia sekä Reunansyrjä ja Paljasvesi melkein kokonaan. Sieltä ovat ihmiset joutuneet puolipakolla lähtemään. Mutta vain osa. Siellä asutaan edelleen. Siellä on vähän kibbutsimeininki. Autetaan toisiamme ja eletään melkein vaihtotaloudessa.

- Tärkeintä on se, että mikään virkakoneiston osa ei nakkaa paskaakaan noista alueista joita on alettu kutsumaan Pimeiksi Maiksi. Ja se tarkoittaa sitä että sinne voi halutessaan kadota. Mekin muutamme sinne pian. Meillä on etuna se, että me saadaan kuitenkin pieni työttömyyskorvaus. Mutta jos te haluatte pelastaa muksunne niin teidän on kadottava sinne kokonaan. Varoittamatta ja ilman mitään yhteyttä viralliseen koneistoon. Siellä on tyhjiä asuntoja kyllä tarjolla, paikalliset auttavat ja ennen kaikkea ne osaavat pitää turpansa kiinni. Ja siellä on myös eläkkeelle jääneitä opettajia jotka pitävät jonkinlaista kiertokoulua. Oikeista aineista. Ei mistään aivovatkaimista. Puntaroikaa ajatusta. Jos teillä on kiinnostusta niin minä voin välittää sen eteenpäin.

Mies oli hetken aikaa hiljaa ja jatkoi sitten:

- Ja uskon, me uskomme että se kaikki on vain väliaikaista. Onhan selvää, että tämä intersektionaalinen feministihelvetti muuttuu ajan myötä ja varsin nopeasti automaattisesti etnohelvetiksi. Ja silloin ne interperverssit huutavat meitä suomalaisia miehiä apuun. Silloin on aika palata pimeästä. Ja sen avun laadun ja kohteen määrittelemme tuolloin itse. Kuka saa. Kuka ei.

Jarmo nosti kytkintä ja mietti. Vaikka siellä Virossa ei vieraan leipä varmaankaan kovin karvasta olisi eikä sana karkeaa niin ajatus Pimeille Maille katoamisesta viehätti entistä enemmän. Ja niin kuin se mies oli sanonut, niin tämä intersektionaalinen feministihelvetti muuttuu aikanaan ilman muuta  etnohelvetiksi. Mutta se helvetti pysyy kaupungeissa. Syrjässä sentään pystyy puolustamaan itseään.

Ja ehkä jonain päivänä palaamaan. Sammuttamaan sen tulen jonka utopistit sytyttivät. Niinhän ne olivat aina tehneet. Ja toiset joutuivat aina korjaamaan heidän jälkensä.



tiistai 30. kesäkuuta 2020

JOTAIN IHAN MUUTA LXXXIV


Koska nykyhetki on muuttunut masentavasta suorastaan intersektionaalisen masentavaksi niin lienee aika pistäytyä taas tutussa ja turvallisessa Kekkoslovakian aikakaudessa. Joskin nyt keskitytään pääosin sen ajan länsinaapuriimme. Oikeastaan tämän postauksen voisi aloittaa satumuodossa. Eli:

Olipa kerran…

Olipa kerran iloisten, tyytyväisten ja hyvin toimeentulevien ihmisten maa nimeltä Ruotsi. Sen lisäksi että maa oli kaikilla mahdollisilla taloudellisilla-, sosiaalisilla ja ties millä mittareilla aivan maailman kärjessä oli maa silläkin tavoin onnekas ettei se ollut joutunut käymään sotaa sitten vuoden 1809. Ja sekin sota käytiin maan itäisissä läänityksissä  jossa ihmiset olivat pääosin suomalaisia.

Sitten – joskus 1970-luvulla – maa sairastui Löröttät16-virukseen joka alkoi pikkuhiljaa tuhota maan korkeampaa aivotoimintaa ja ennen kaikkea itsesuojeluvaistoa. Maa päätti kutsua koko maailman – erityisesti kehitysmaat – nauttimaan ruotsalaisesta hyvinvoinnista. Vuosikymmenten aikana sairastunut maa alkoi muuttua omaksi irvikuvakseen mutta koska se ei koskaan tunnustanut sairastavansa niin parannusta tautiin ei saanut edes etsiä.

Sen pituinen se.

Ja tähän sitten heti korjaus (kiitos Qroquius Kadille muistutuksesta) eli olihan Ruotsilla vielä se Ruotsin ja Norjan sota vuonna 1814. Kirjoituksessa ei sitten sen enempää puututakaan yhteiskunnallisiin asioihin (mitä nyt vähän ehkä lopussa) vaan todetaan että kyseisessä Ruotsissa osattiin valmistaa autoja jotka miellyttivät myös maan itäpuolella sijaitsevan Kekkoslovakian asukkaita. Tosin suurin suosio ruotsalaisille autoille tuli vasta 1970-luvulle tultaessa. Tuolloin 1970-luvulla myös muuan pikku-Ykä oppi tuntemaan ruotsalaista autokantaa. Käydäänpä sitä hieman läpi, tosin lopetetaan taas siihen vaiheeseen kun Kekkoslovakiakin loppui. Ruotsissahan oli kaksi merkittävää autonvalmistajaa. Toinen oli Saab jonka ensimmäistä Saab 92-mallia alettiin valmistaa vuonna 1949:



Auton suunnittelussa oli otettu mallia Saabin lentokoneteollisuudesta ja tuloksena oli tällainen symppis aerodynaaminen läskinpala. Autossa oli kaksipyttyinen ja kaksitahtinen 764 kuutiosentin moottori joka antoi tehoa 25 kaakkia mutta tämän kolmivaihteisen auton huippunopeus oli tuohon aikaan varsin kohtuullinen 105 km/h. Vuonna 1955 markkinoille tuli sitten seuraava malli Saab 93:



Ulkonäöltään malli oli pitkälti saman mallinen kuin edeltäjänsä ja kyseiset muodot säilyivät pääosiltaan samanlaisina aina 1980-luvulle saakka. Kaksiosainen tuulilasi oli vaihtunut yksiosaiseksi. Vaihteita edelleen kolme, kone edelleen kaksitahtinen ilman kuutiotilavuuden lisäystä mutta tehoja saatiin enemmän eli 33 – 45 hevosvoimaa. Sekä 92:ssa että 93:ssa oli kaappariovet. Huippunopeus jäi vähän epäselväksi mutta jo tässä vaiheessa Saabeja alettiin käyttää ralliautoilussa.

Vuonna 1956 tarjolle tuli sitten normi-Saabin alustalle pohjautuva urheilumalli Saab Sonett:



Kuvan ykkösmallia ei tehty kuin kuusi kappaletta. Kakkos- ja kolmosmalleja tehtiin yhteensä noin kymmenen tuhatta kappaletta mutta sitä ei tarina kerro ainakaan minulle että onko niitä tullut Suomeen kovinkaan monta. En muista nähneeni ensimmäistäkään. Enkä näihin urheiluautoihin kiinnitä sen enempää huomiota muutenkaan koska allekirjoittaneelle auto on väline jolla kuljetetaan ihmisiä ja tavaraa paikasta a paikkaan b.

Ennen sitä kuuluisinta läskinpalaa tuli Saabilta markkinoille farmarimalli Saab 95 vuonna 1959:



Alun perin autossa oli se vanha tuttu kaksitahtinen, kolmesylinterinen 750-kuutioinen kone mutta myöhemmässä vaiheessa autoon laitettiin nelipyttyinen ja nelitahtinen V4-kone joka tarjosi parhaimmillaan tehoa 68 kaakkia. Auton muotoiluhan oli varsin skitsofreenisen mainio, edestä aerodynaamista kuplaa ja takaa kovastikin kulmikasta. Tässä vielä myöhempi malli vuodelta 1974:



Vuonna 1960 tuli sitten markkinoille se kaikkein kuuluisin läskinpala eli Saab 96:



Alun perin tässäkin läskinpalassa oli kaksitahtikone mutta se vaihtui 1967 V4-nelitahtikoneeseen. Tunnettua autossa oli myös rattivaihde. Auton kuuluisuutta lisäsivät suomalaiset Saab-ralliajajat, erityisesti Simo Lampinen:



Saab 96:n perusmuotoilu pysyi lähes samanlaisena koko valmistusajan. Pieniä muutoksia matkan varrella tuli. Malli 1965:



Malli 1969:



Ja malli 1978:



Vuonna 1969 Suomessa oli rekisterissä vain 6.300 Saabia. Seuraavana vuosikymmenenä Saabin suosio Suomessa kymmenkertaistui ja vuonna 1979 lukema oli 95.000. Osittain tähän varmasti vaikutti se, että Saabia alettiin valmistaa myös Suomessa Uudenkaupungin autotehtaassa. Tässä ensimmäinen siellä valmistettu Saab 96:



Vuonna 1968 tuli sitten markkinoille Saab 99:



Ensimmäisissä malleissa oli nelipyttyinen ja nelitahtinen 1,7-litrainen kone joka kehitti tehoa 87 kaakkia. Mallin tuotanto alkoi Uudenkaupungin tehtailla vuonna 1970. Kyseisestä mallista kehitettiin myös turboversio (1977) sekä tuolloin tapetilla ollut petroliversio (1979). Tässä vuoden 1973 Saab 99:



Saabiahan mainostettiin kovasti Suomen keleihin sopivaksi ja epäilemättä se sitä olikin:



Kekkoslovakian loppuaikoina vuonna 1979 tuli markkinoille myös Saab 900:



Toinen ruotsalainen autonvalmistaja oli tietysti Volvo josta kekkoslovakialaiset muistavat sen tyylikkäät PV-mallit joista tässä Volvo PV544:



Mallia valmistettiin vuosina 1958 – 1965. Samasta mallista tehtiin myös Volvo Duett-farmaria:



Se ehkä kaikkein tyylikkäin Volvo oli tietysti Volvo Amazon:



Jota myytiin myös farmarina:



Autoa myytiin 1,6 – 2,0-litraisella koneella. Itse en kärsi autokuumeesta mutta tuollaisen Amazonin ajattelin ostaa sitten joskus jos lakkaan köyhtymästä. Amazonin valmistus lakkasi vuonna 1970 ja tilalle tuli Volvo 140:



Tämä 1,8 – 2,0-litraisella koneella varustettu auto oli Kekkoslovakiassa jo luksusauto. Vielä enemmän luksusta oli kuusipyttyinen kolmen litran koneella varustettu Volvo 164:



Tekihän Volvo urheiluautojakin. Ensimmäinen oli Volvo P 1900:



Malli oli epäonnistunut ja sitä valmistettiin vuosina 1956 – 1957 viiden prototyypin lisäksi vain 68 kappaletta. Sen sijaan paljon onnistuneempi oli sen seuraaja Volvo P 1800. Autohan tunnettiin Pyhimys-Volvona koska kyseisen sarjan Simon Templar jota näytteli Roger Moore ajoi juuri tuolla autolla:



Meillä Kekkoslovakiassahan ei ollut koskaan mitään Pyhimys-tyyppistä televisiosarjaa mutta jos olisi ollut niin ehkä oma Pyhimyksemme olisi ajellut tällä Urkki-autolla jonka rekisterinumero oli UKK-1:



Käsitykseni mukaan tuo Urkki on käytännössä Triumph Vitesse johon on vaan tehty uusi kori. Jos palataan Svea-Mamman tykö niin vuonna 1974 Volvo toi markkinoille 240-malliston:



Ja 260-malliston. Tässä Volvo 264:



1970-luvun puolessa välissä Volvo sitten tarjosi markkinoille myös pienempiä automalleja, ensimmäisenä tämän Volvo 66-mallin:



Kyseessähän on oikeastaan hieman paranneltu hollantilainen DAF 66. Sitä seurasi vuonna 1976 Volvo 340/360-sarja:



Ruotsalainen autotuotanto toki jatkui tämän jälkeenkin mutta nyt olemme saavuttaneet jälleen ajan jolloin Urkki totesi että mä en viitti enää ja Kekkoslovakia päättyi. Mutta laitetaan tähän vielä pari kappaletta sen ajan ruotsalaista sotilasteknistä osaamista. Ensimmäisenä Stridsvagn 103 eli S-vaunu:



Vaunun toimintaratkaisu ja sitä myötä myös ulkonäkö oli varsin omintakeinen eli siinä miehistö oli makuullaan kaksi eteen- ja yksi taaksepäin eikä siinä ollut tykkitornia ensinkään vaan sen 105-millistä tykkiä suunnattiin koko vaunua liikuttamalla. Erilaisissa vertailukokeissa kuitenkin todettiin että panssari olisi ollut tositoimissa hyvinkin soiva peli. Toinen ruotsalaistankki oli sitten Ikv 91:


Tämän 90-millisellä tykillä varustetun vaunun ruotsinkielinen nimitys oli infanterikanonvagn eli suoraan suomennettuna jalkaväkikanuunavaunu joskaan Suomen sotavaltiolla en ole koskaan tuollaista nimitystä kuullut. Wikipedia puolestaan käyttää siitä nimeä assault gun eli rynnäkkötykki mutta kyllä siinä ihan pyörivä tykkitorni oli. Millähän nimellä tuota omalla kielellämme pitäisikään sitten nimittää?

No niin, siinä vietettiin taas hetki kekkoslovakoidussa ajassa ja siirrytään taas interpervertoituun nykyaikaan. Johan se kesäkuukin on saatu pian taputeltua. Saa nähdä, mikä tuote heinäkuun puolella ensimmäisenä kielletään jotakuta tahoa loukkaavana. Ehkä pesuaineet valkopyykille? Ehkäpä laitamme sen tiimoilta vielä kiinalaisen pesuainemainoksen joka saisi intersektuaaliset verisuonet Suomessa katkeamaan ilman muuta:

lauantai 27. kesäkuuta 2020

FEMINISTINEN VAPAAPUDOTUS


Huulipunahallituksemme on sitten ottamassa taas yhden askeleen kohti feminististä sekopäädiktatuuria joka pyrkii tuhoamaan sen syvästi vihaaman reaalimaailman ja vannoo missiossaan minkäpäs muun kuin intersektionaalisen feminismin nimeen:



Ensinnäkin kyseistä ideologiaa kannattaa lähinnä pieni rääkyvä ämmälauma mutta nyt sitä aletaan hieroa vasten kaikkien kansalaisten pärstää kansalaisten mielipidettä kysymättä. Toisekseen kyseinen ideologia on hyvin kaukana tasa-arvosta sillä siinä ihmisarvo määritellään etukäteen yksilön uhriutumispääoman mukaan. Määrittelijänä ovat ketkäs muut kuin nämä kyseiset feministit. Tässä määrittelyssä pahnanpohjimmaisina ovat valkoiset lihaa syövät käppäukot ja -akat. Eli juuri he, jotka pitävät yhteiskunnan pystyssä ja joutuvat ruokkimaan heitä kyykyttäviä päänsä sisäisessä maailmassa eläviä feministejä.

Mitäs muuten perustuslakimme sanoo asiasta?

Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Tietysti näille utopistifeministeille hyväksyttävä peruste on juuri se, minkä he itse hyväksyvät. Ja sen myötä väärinajattelijoiden ts. reaalimaailmassa elävien vaino tulee kiihtymään. Case Mäenpää tulee olemaan pientä sen rinnalla.

Hotellin respasta heitetään hallituspuolue kepulle kysymys: Kannattaisiko pikkuhiljaa alkaa ottaa yhteyskokeiluja tänne reaalimaailman puolelle? Vai haluatteko tosiaan jäädä historiaan puolueena joka oli kilttinä kiilapoikana kun feministit hässivät maan kirjaimellisesti vituralleen? Sillä tuo vallankiimastaan juopunut lauma on vasta pääsemässä vauhtiin.



Kiitokset inspiraatiosta Joppos123:lle ja Rouva Anolle.

torstai 25. kesäkuuta 2020

PINNANMAAN PROTESTIPÄIVÄ


- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradiosta ja muistutan että tänään, torstaina 25. kesäkuuta koko Pinnanmaan maakunnassa vietetään sekä orjuuden että rasistisen väkivallan vastaista protestipäivää. Päivälle on selkeästi tarvetta sillä maailmassahan on vielä tälläkin hetkellä noin 20-30 miljoonaa orjaa ja orjuus rehottaa nimenomaan etnisesti edistyksellisissä maissa etnisesti edistyksellisten ihmisten toimesta. Jota asiantilaa suomalaiset suvaitsevais-tiedostavat hyödylliset idiootit eivät edes noteeraa koska se ei anna heille mahdollisuutta ruokkia tiedostavaa egoaan ruoskimalla suomalaisia synneistä joita he eivät ole tehneet.

- Tällä protestipäivällä kunnioitetaan myös niitten kymmenien tuhansien suomalaisten muistoa jotka ovat vieraitten toimesta viety aikanaan Suomesta orjiksi. Samalla muistutetaan siitä että Suomessa ei ole ollut orjuutta ollenkaan sekä myös siitä että jo aikaisemmin mainittu suvaitsevais-tiedostava hyödyllisten idioottien pesäajattelu ei halua muistaa kyseistä asiaa ensinkään vaan omaa kyltymättömän nälkäistä egoaan ruokkiakseen se edelleenkin haluaa ruoskia suomalaisia kun ei muille –  erityisesti islamilaisille –  uskalla metelöidä. Tyhjähousut paskat.

- Protestipäivällä vastustetaan myös rasistista väkivaltaa joka esiintyy tällä hetkellä erityisen räikeänä Etelä-Afrikassa jossa on kehitteillä valkoinen kansanmurha jollainen saatiin aikaan myös Rhodesiassa jonka nimi muuttui etnisesti edistyksellisen katastrofihallinnon astuessa valtaan Zimbabweksi. Kyseinen etnisesti edistyksellinen katastrofihallintohan onnistui tuhoamaan nopeasti myös mustan väestönosan elämisen edellytykset. Suomalaiset hyödylliset idiootit eivät halua tästäkään asiasta puhua yhtään mitään mutta pinnanmaalaiset sentään uskaltavat protestoida rasistista väkivaltaa vastaan. Samoin protestoimme suomalaisiin kohdistuvaa etnistä väkivaltaa vastaan. Väkivaltaa, johon suvaitsevais-tiedostavat yksilöt suhtautuvat kuin ne kolme kuuluisaa apinaa jotka eivät näe, kuule eivätkä varsinkaan puhu.

- Luonnollisesti protestipäivällä vastustetaan myös nykyisin suvaitsevaiston piirissä niin kovin, kovin muodikkaan BLM-liikkeen harjoittamaa polttamista, ryöstämistä ja murhaamista joka tapahtuu vain polttamisen, ryöstämisen ja murhaamisen vuoksi. Protestipäivällä vastustetaan myös sitä että suomalaiset hyödylliset idiootit hyväksyvät kyseisen riekkumisen ja väkivallan ainoastaan sen vuoksi koska riekkujilla on heidän näkökulmastaan oikean värinen orvaskesi.

- Protestipäivä suoritetaan niin, että kaikki työntekijät ovat aivan normaalisti töissä. Sivistyneissä yhteiskunnissa ymmärretään että oman infrastruktuurin lamauttaminen vuorokaudeksi sen vääryyden vuoksi mitä jotkut toiset tekevät on täysin järjetöntä. Sanomattakin on selvää että mitään riehuvia ja paikkoja hajoittavia mielenosoitusorgioita ei järjestetä. Sivistyneet ihmiset eivät toimi niin. Niinpä protestipäivän ainoa kuuluva merkki on se, että kello 16.00 kaikkialla Pinnanmaalla ilmahälytyssireenit soivat ja samalla autoliikenne pysähtyy minuutiksi. Protestin näkyvä muoto puolestaan on se, että kaikkialla Pinnanmaalla liputetaan reaalimaailmaan päivitettyjä BLM-lippuja ja pinnanmaalaiset kantavat samanlaisia hihamerkkejä:



- Tällä protestipäivällä muistutetaan myös siitä että sivistyneen yhteiskunnan kannattaa pysyä sivistyneenä yhteiskuntana eikä hankkia tänne aineksia joitten seurauksena yhteiskunta päätyy kaoottisen kehitysmaan tasalle. Valitettavasti suomalainen valtaa pitävä niin poliittinen eliitti kuin valtamediakaan ei tätä ymmärrä tai halua ymmärtää. Hyvää protestipäivää, pinnanmaalaiset. Täällä Antero Lärvänen, siirto rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Koska on selvää että jopa japanilainen koneäly arvostaa enemmän Suomea ja suomalaisuutta kuin maamme johto ja valtamedia niin laitetaanpas seuraavaksi soimaan japanilaisen vocaloid-tekoälyn esittämä kappale Kotimaani ompi Suomi:


Kiitokset eräälle Anolle inspiraatiosta.

tiistai 23. kesäkuuta 2020

SETÄMIEHET JA TEOKRATIA


Huitsinnevadan Örnätjärven kauniissa kesäillassa muuan omakotitalon pihalle asteli kaksi selkeästi setämiehen, käppäukon ja muutenkin kuuluisan puuttuvan lenkin näköistä äijänkörilästä pyyhkeet ympärillään ja Tsuhnan Kostot sekä voimasavuke Boston-askit kourassaan. Siinähän olivat taasen Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka olivat tuumineet että näillä keleillä ei tulia grillikotaan enää tarvita vaan istutaan pihalla lämpimässä ilta-auringossa ja kuunnellaan kuinka käki karjuu, lehtokurppa ylilennollaan antaa aikamerkkejään ja pitkää päivää painavat väinöt lentelevät pihakukasta toiseen.

Toverukset olivat aikaisemmin keväällä hyvin onnistuneen siemenviljan keruujakson jälkeen lisänneet pölykapselipeltonsa pinta-alaa neljällä aarilla ja tänään oli ollut säännöllisesti tehtävän lannoituksen vuoro. Ykä oli ollut viljelmän toisella puolella ja lukenut huulipunahallituksen ilmastopoliittista ohjelmaa. Lötjönen oli puolestaan lukenut viljelmän toisella puolella samma på svenska. Puolen tunnin ankaran lannoittamisen jälkeen miehet olivat tuumineet että tuolla paskan määrällä saadaan taatusti ennätyssato vaikka kevät olikin ollut varsin kylmä.

Ylva oli sillä aikaa lämmittänyt saunan miehille joitten maa oli eikä laiskain lurjusten ja tuli lannoituksen päälle tuomaan tukevat mukilliset Äkkölämäkölän bönjakkia todeten:

- Nyt on herroilla varmaankin sen verran tiedostavan vihermirrin paskan maku suussa että se kannattaa huuhdella pois kunnon aineella.

Moukut ottaessaan miehet tuumivat että viisaat vaimot ovat Luojan lahja ja siirtyivät löylyihin. Löylytauolla Ykä avasi Tsuhnan Koston, otti kulauksen, sytytti voimasavuke Bostonin ja totesi Lötjöselle:

- Tämän Black Lies Pätee-riehumisen ja suoranaisen terrorismin sekä virallisen Suomen siihen suhtautumisen perusteella olen tässä keskenäni päätynyt siihen että Suomesta on sitten lopultakin tullut teokratia.

Lötjösestä huomasi että samanlaiset ajatukset olivat pyörähtäneet hänenkin karttuisassa ajatuksenjuoksussaan joten hän vastasi välittömästi:

- Myöntää täytyy. Meinaan, maassa on pääideologiana ollut pitkään pelkkä väite ja hokema. Hokema, jota tukemaan ei ole koskaan ollut ensimmäistäkään varsinaista faktaa. Ja kun ne tekaistutkin faktat ovat osoittautuneet tekaistuiksi faktoiksi ts. valheiksi mutta hokemaa hoetaan siitä huolimatta aina entistä suuremmalla innolla niin silloinhan kyse on enää uskonnosta. Ja koska kyse on uskonnosta niin se hokema muuttuukin sitten pyhäksi ja loukkaamattomaksi dogmiksi. Jonka loukkaamattomuus suojelee myös dogmin hokijoita. Ennen kaikkea heitä. Ja koska sitä dogmia toistaa valtamedian lisäksi valtakoneistokin niin teokratiassa tosiaan ollaan niin kuin paska Junttilan tuvan seinässä.

- Jep. Ja se dogmihan on se pyhä ajatus etnisesti edistyksellisen väestönosan sekä suuresta välttämättömyydestä että yhtä aikaa väistämättömästä velvollisuudesta suomalaisille ynnä kyseisen väestönosan kyseenalaistamaton uhripääoma joka nostaa sen kaiken arvostelun yläpuolelle ja pitää sen siellä.  Teki se sitten mitä tahansa. Ihan mitä tahansa. Sillä eihän pyhää voi arvostella eikä varsinkaan pyhän kumartajia. Kyseistä dogmia ei millään tavoin muuta se, että niissä siellä & täällä tällä hetkellä käydyissä BLM-riehumisorgioissa pannaan sen etnisesti edistyksellisen väestönosan toimesta paikat paskaksi ja palamaan sekä kaiken lisäksi tapetaan ihmisiä. Dogmi on silti pyhä.

- Ja koko helvetin, no, suoranainen terrorismi on lähtenyt liikkeelle siitä että yks etnisesti edistyksellinen narkkaava ammatti- ja taparikollinen pääsi hengestään. Maassa, jossa nimenomaan ne tummapintaiset tappavat antaumuksella niin toisiaan kuin valkoisia. Mutta sehän ei dogmin palvojia kiinnosta.

Ykä otti taas hörpyn raikasta Tsuhnan Kostoa ja tuumaili:

- Vaan ehkäpä tämä pyhää dogmia tunnustava valtakoneistomme ynnä valtamediamme ajattelee kunnon uskovaisen lailla että koko tuo käsistä lähtenyt väkivalta, riehuminen ja ryöstäminen jota tehdään nimenomaan pelkän väkivallan, riehumisen ja ryöstämisen ilosta onkin dogmin kohteen tosiuskovaisille asettama uskon lujuuden äärimmäinen testi?

- Hähää, joo, eli jos usko kestää tuon kaiken niin sitten sitä ei romuta enää mikään. Mutta… piru vie…

Lötjönen oli vähän aikaa hiljaa, raapi partaansa ja jatkoi sitten:

…piru vie, mitenkäs se meidän teokratiamme sitten toimii kun sen usko kestää ja vahvistuu tästäkin nykyajan seitsemästä vitsauksesta… kun se tajuaa että piruakos tässä enää perustelemaan… tästä eteenpäin vaan puolustetaan uskoa kaikella vihalla ja vimmalla… ja kaiken lisäksi koneiston suomilla valtuuksilla… kun syyttäjäkoneistonkin sisaret ovat uskossa vahvoja…

Nyt oli puolestaan Ykän vuoro raapia partaansa ja sytyttää uusi voimasavuke Boston:

- Piru vie… tosiaan… sehän tuumii että heidän uskonsa ja sen myötä asemansa on toki jo testattu mutta järjeltään ja ennenkaikkea asenteiltaan kovin karttuisa nauriskuopassa asusteleva pottunokka ei vielä usko tarpeeksi. Eipä se saata piru vie uskoa ollenkaan. Ennen kaikkea se ei saata uskoa uskon julistajaan. Siispä teokratia päättää heti tämän koronaepidemian jälkeen vahvistaa kansalaisten uskoa pyhään dogmiin tavalla, jonka pohojalaanen lausuisi: täällä tarvitahan välittömästi kolome verestä rivisioonaa etnistä riversiteettiä. Vahvistamahan jumalattomien riittämätöntä uskoa. Ja sen invaasion arvostelun se määrittelee jumalanpilkaksi ja alkaa sen mukaiset toimenpiteet.

- No senhän se perkele tekee. Vaan mitäs me sitten voidaan tehdä?

- No äänestää ainakin. Mutta seuraaviin vaaleihin on vähän helvetin pitkä aika. Mutta lyhyellä tähtäimellä ja silti pitkää tähtäintä ajatellen täytynee käydä lähipäivinä ostamassa varastoon lisää patruunoita. Niin pitkään kun niitä vielä myydään. Niitä ei ole koskaan liikaa.

- Käydäänpäs hei ostamassa ne Huitsinnevadan Ase & Mätöstä. Otetaan rouvat mukaan ja pyörähdetään samalla reissulla sen pulaakin mättöpuolella einestämässä. Mielellään aamupäivällä. Siellä on tällä viikolla aamiaistarjouksena Pirtsakka Kevyt Perhepannu:



Yhden hengen annos

- Joo, minäpä muistan tuon annoksen. Senhän äyskäröi nautinnolla ja äkkiä ääntä kohti.

- Näin. Äkkiäkös siinä pitkään mennee kun nuoret miehet tunnin juoksee. Eiköhän lähetä löyläytteläätiöön. Ihan juoksematta.

- Ja se on viisautta.

Miehet nousivat ja poistuivat uusiin, vääräuskoisiin löylyihin hyräillen samalla hieman väännettyä vanhaa Eppu Normaalin kappaletta:

”Suomi-pojat paistuivat kuin korput pelleillä,
johan oppi äijät ettei BLM:n kanssa pelleillä…”

Toverusten juttua sivummalla kuunnellut sammakko katseli miesten poistumista. Se oli se sama sammakko jolle Ykä oli aikaisempana vuonna laitellut puolikkaan multapussin risuläjän alle mukavaksi talvehtimispaikaksi. Hyviä naapureita oltiin oltu siitä saakka ja aina morjestettu nähtäessä. Sammakkoa vähän harmitti kun miehillä ei ollut saunatauollaan mukana sitä universaalia käännöskonetta. Olis ollut mukavaa kurnuttaa muutama sana. Mutta ehtisihän sitä vielä. Noilla miehillä tuntui tällä kertaa olevan kovasti vakavaa keskusteltavaa keskenään.

Niitä sellaisia ihmisten juttuja. Sammakko ei ollut niistä aina ihan perillä mutta se oli tyytyväinen kun oli syntynyt sammakoksi. Ihmisillä kun tuntui olevan ihmeellinen taipumus räplätä sitä mikä toimi ja hankkia itsensä kerta toisensa jälkeen porukalla kuseen. Eläisivät sammakoiksi hekin niin pärjäisivät varmasti paremmin.