TURHUUDEN MARKKINOITA ELI VEROVISA VINKUMAAN

Edellisessä postauksessa tuli mainittua eräs maalipurkkiin pudonnut nuori nainen jonka aktivismiroolileikistä Iltalehti kirjoitti innoissaan. Nuori nainen toimii opiskelujensa lisäksi Allianssi ry:n ilmastodelegaattina, mitä se sitten oikeastaan mahtaa tarkoittaakaan. Suuresti arvostamani Pauli Vahtera kirjoitti sitten erittäin hyvän postauksen kyseisestä yhdistyksestä. Kehotan lukemaan. Itselleni pisti silmään kyseisen – verovaroista elävän ja elätettävän – yhdistyksen henkilökunta ja se, minkälaisia ammattinimikkeitä siellä oikein on. Käydäänpä läpi:

vaikuttamisen asiantuntija

viestinnän tuottaja             

tapahtuma- ja palvelusihteeri                 

yhdenvertaisuusasiantuntija                   

TechSoup-koordinaattori  

nuorisovaihtovastaava, Allianssin nuorisovaihto        

tapahtumatuottaja             

taloussihteeri

tietoasiantuntija                

asiakaspalveluassistentti   

koordinaattori                   

TechSoup-koordinaattori  

palvelujohtaja                   

kansainvälisen vaikuttamisen asiantuntija                   

johtava asiantuntija           

asiakaspalveluassistentti   

talous- ja hallintojohtaja   

vaikuttamisen asiantuntija

viestintäpäällikkö             

viestinnän harjoittelija      

toiminnanjohtaja               

va. toiminnanjohtaja         

koulutussuunnittelija        

viestinnän tuottaja             

projektikoordinaattori (Ilmastonmuutosvoima)           

tapahtumatuottaja             

vastaava informaatikko, Nuorisotiedon kirjasto          

tapahtumatuottaja             

osallisuusasiantuntija        

Kyseessä on siis Suomen Nuorisoalan Kattojärjestö Allianssi ry mutta kyseiset ammattinimikkeet vaikuttavat joltakin, joka ei varsinaisesti ole tekemisissä nuorison kanssa vaan joka on olemassa vain oman itsensä vuoksi. Aivan niin kuin firma jossa on vain johtajia ja toimistotyöntekijöitä mutta ei ensimmäistäkään varsinaista työntekijää. Kyseinen pulju on vain yksi NGO-organisaatio lukemattomien verovaroilla elätettävien samanlaisten organisaatioitten laajassa leegiossa. Ei voi välttyä ajatukselta että kyseessä on arkkityyppi akateemisesta suojatyöllistämisestä.

Hotellin respassa herää kysymys että mikäli näitten ns. ammattilaisten palkkaamiseen käytetyt verovarat oltaisiin käytetty johonkin muuhun niin olisiko Suomi huonompi paikka? Olisiko Suomen kuolemattomasta sielusta särkynyt jotain olennaista?

Hotellin respassa mietitään myös että mitä helvettiä vaikuttamisen asiantuntija ja osallisuusasiantuntija actually tekevät? Toki hotellin respassa tajutaan että eihän tällainen kelan ja kuopan välissä oleva käppäukko pysty ajattelemaan suurempia kuvioita joten täällä otetaan osaa tarpeellisten ammattinimikkeitten keksimistalkoisiin. Mitenkäs olis seuraavat?

- kysymyksenasettelukoordinaattori

- tunneälyasentaja-määrittelijä

- teoriakokemusasiantuntija

- neuvotteleva ajatuskehittäjä

- aineistoekspeditööri

- kumulatiivisen mielipidekehittämisvaikutuksen koordinaattori

- ilmastomuutosvoimauttaja

- ilmastomuutosvaltauttaja

- valtauttamisvoimauttaja

- positiivistasa-arvouttaja

- työsuojautettu kiintiöprosessaattori

- yleinen ja erityinen yleis- ja erityismäärittelijä

- verovaroituksen yleisperustelija

- akateemisen työvoimatarpeen suunnittelija- ja perustelija

Näihin kuviin, näihin turhuuksiin. Kyseiset ammattinimikkeet luovutetaan lyhentämättömänä sekä julkisen että NGO-sektorin käyttöön. Ja muistutetaan muurahaiskansalaisia että verovaranne ovat hyvässä ja vastuullisessa käytössä. Meitä kaikkia hyödyttäen. Ei kun siis heitä kaikkia hyödyttäen.

VIHREÄ SUDENKUOPPA

Olen aika ajoin keskenäni tuumaillut että vihreitten kannattajissa täytyy löytyä ihmisiä jotka ovat jossain vaiheessa järkevöityneet. Tämä koskee nimenomaan rivikannattajia sillä jos aikoo päästä edes jonkinlaiseen asemaan viherkoneistossa niin kyseisen henkilön on suoritettava itselleen peruuttamaton aivopesu.

Tuumailuni kohteena oleva kuvitteellinen mutta hyvin todennäköinen henkilö on sanotaanko nyt tommonen kolmekymppinen mies joka on lukenut itsensä yhteiskuntatieteitten maisteriksi – varsinaisia työn tekijöitähän ei vihreissä juuri ole – ja on aloitellut jonkinsorttista työelämää. Todennäköisesti jonkinlaisena akateemisena suojatyöläisenä. Ehkäpä hän on perustelemassa perhettäkin. Hän on saanut hieman etäisyyttä yliopistoon ja tavannut, no, reaalimaailman ihmisiä. Ennen kaikkea hän on törmännyt ilmiöön nimeltä aikuistuminen. Ja se on saanut hänet ajan myötä ajattelemaan. Ajattelemaan varsin kyisiä ajatuksia siitä, mitä hän on tutussa tiedostavassa seurassa ja sosiaalisessa mediassa tommoset kymmenen vuotta julistanut. Nimenomaan julistanut julkisesti. Aika ajoin jopa palavalla paatoksella. Yliopiston turvallisessa suojassa.

Hän on alkanut ajatellut haittamaahanmuutosta unohtaen pakolla omaksutun suvaitsevaisen epistolan. Kyllä, hän käyttää itsekseen sitä haittamaahanmuuttaja-termiä sillä hän on ymmärtänyt sen – vihreissä halveksitun – termin olevan sittenkin aivan oikeaan osuva. Hän on tajunnut, että Suomeen tullaan todellakin pääosin sen vuoksi että täällä on tarjolla hyväuskoisen kansan elatusautomaatti eivätkä ne hyväkuntoiset ja hyvin syöneet pääosin nuoret miehet ole kaivanneet missään vaiheessa minkäänlaista suojelua. Ovatpahan vaan toteuttaneet viisautta ”ei se tyhmä ole kun pyytää”.

Hän on myös ymmärtänyt että kyseisen haittamaahanmuuttajaryhmän nimenomaan suomalaisiin kohdistamat väkivalta- ja seksuaalirikokset eivät ole mitään äärioikeiston keksimää propagandaa vaan täyttä totta. Samalla hän on alkanut miettiä että missä se äärioikeisto – josta hänkin on vaahdonnut – oikeastaan on ja hieman kauhistuneena hoksannut että kyllä, se on ollut olemassa juuri ja vain hänen omassa päässään. Ja sen määrä on koko ajan laajentunut sillä hänkin on ollut hyväksymässä ajattelua että vihervasemmistolaista ideologiaa vastustava henkilö on automaattisesti äärioikeistolainen. Minkä tajuaminen pistää kyseisen vihreän miettimään että mitäs hän itse on oikeastaan viimeiset vuodet ollutkaan.

Ehkä kauheinta kyseisen vihreän on ollut tajuta että hänenkin suurella rakkaudella hellimä ajatus sekä vaatimus hiilijalanjäljettömästä Suomesta on ollut olemassa vain hänen oman egonsa nostatukseksi eikä sillä ole onnistuessaan muuta lopputulosta kuin kyseisen Suomen talouden raunioittaminen. Ja hän ymmärtää että ennen kaikkea se ei vaikuta maailmaan ilmastoon yhtään mitään. Antoipahan vain hänellekin mahdollisuuden vaahdota sosiaalisessa mediassa ja tuntea älyllistä ylemmyyttä niitä kohtaan jotka eivät ymmärtäneet että maailmanloppu estetään juuri Suomessa.

Yleensäkin kyseinen mies on hoksannut että vihreys on ideologiana ennen kaikkea nuorten yliopistotyttöjen identiteetin ja jonkinlaisen kuvitellun taistelijamielikuvan rakentamista. Jonkinlaista helppoa ansiotonta arvonnousua ja tietysti täysin turvallisissa ja riskittömissä suomalaisissa olosuhteissa. Josta hyvin moni kasvaa aikuistuttuaan pois. Jos näin ei olisi, vihreitten valta lisääntyisi jokaisissa vaaleissa. Ja hän – piruvie – meni aikanaan siihen leikkiin mukaan. Jokin hänet siihen ujutti. Olisiko ollut elämänkokemuksen puute?

Ehkä miehen mielessä kävisi sellainenkin ajatus julkivihreydestään että hän oli ollut niin kertakaikkinen lapanen että julkivihreänä toimiminen oli ollut ainoa asia jolla hän saattoi millään tavalla päästä pätemään. Ja kun se oli vielä niin helppoa. Jos tunnusti julkisesti vihervasemmistolaisia uskonkappaleita niin oli sekä valtakoneiston että valtamedian mielestä välittömästi ainakin ansiokas aktivisti, ellei sitten jopa vakavasti otettava asiantuntija. Vähän yli parikymppisen elämänkokemuksella.

No niin. Kyseinen heppu on siis vanhentuessaan järkiintynyt. Tervetuloa tänne voiman pimeälle puolelle. Tiedä hänessä vaikka avautumaan ja kertomaan kokemuksistaan sekä järkiintymisestään.

Mutta tekeekö hän niin?

Tuskin. Sillä hän ymmärtää oikein hyvin että julkinen viheruskonnosta irtautuminen tietäisi sitä että hänet suvaitsevais-tiedostavaiston taholta joukkorääyttäisiin välittömästi paarialuokkaan. Hänelle ei olisi kokemuksensa pohjalta yhtään epäselvää että vaikka vihreät väittävät toimivansa vihaa vastaan niin juuri kyseinen porukka taitaa valkohehkuisen, säälimättömän ja raastavan vihaamisen. Eikä ketään vihattaisi niin paljon kuin oman lahkon uskonluopiota. Joukkorääkymisen lisäksi alettaisiin tehdä kaikki mahdollinen jäynä että hänen jo alkanut tai alkamassa oleva uransa torpedoitaisiin. Riski olisi liian suuri. Ei hän uskaltaisi.

Lisäksi hän ymmärtäisi että jos hän ilmoittaisi julkisesti järkiintymisestään niin samalla hän menettäisi sen viiteryhmänsä jonka jäsen hän olisi ollut koko aikuisikänsä. Eihän hänellä oikeastaan ole mitään muuta. Hän tajuaisi kyllä myös, että yksi hänen järkiintymistään viivyttänyt asia oli se, ettei hän missään nimessä halunnut idetifioitua niihin, no, persvakoäijiin. Alemmalla, lähes debiilin tason älykkyydellä varustettuun harmaaseen muurahaiskansalaisten massaan. Ainakin hänellä oli sellainen kuva niin perussuomalaisten kannattajista kuin kansallismielisistä yleensä ennen järkiintymistään. Kuva, jota hänen viiteryhmässään pidettiin vakaasti yllä ja jota ei koskaan kyseenalaistettu.

Tokihan hän oli halunnut tuntea olevansa tuon halveksuttavan massan yläpuolella. Ja koska hän oli ollut aktiivinen vihreä niin itsensä ylentäminen oli luonnollisesti tapahtunut toisia alentamalla ja halveksimalla. Mikä olisi hänelle järkiintymisen jälkeen ehkä se kaikkein noloin paikka. Onhan se noloa huomata ja ääneen tunnustaa että ne hänen pitkään halveksimansa persvakoäijät olivat koko ajan tienneet sen, minkä tajuamiseen meni häneltä toistakymmentä vuotta. Ja ehkä vielä nolompi asia olisi hänelle tajuta että ne persvakoäijät ovat elättäneet hänet koko hänen aikuisikänsä ajan ja tulevat elättämään koko loppuelämän.

Hän ymmärtäisi että kun siihen vihervasemmistolaiseen kuoppaan aikanaan hyppää niin se kuoppa on syvä sudenkuoppa ja sieltä on hirvittävän vaikeaa nousta pois. Oikeastaan minulla käy häntä hieman sääliksi. Vähän niin kuin kärpästä joka omasta tahdostaan lensi hämähäkinverkkoon.

Laitetaan vielä loppukaneetti ymmärrysharjoitukseen jossa todettiin että julkisesti tunnustettu viheruskovaisuus on nuorille yliopistotytöille oikotie ansiottomaan arvonnousuun jota oikotietä valtamedia tukee kaikin mahdollisin keinoin. Tuoreena esimerkkinä eräs maalipurkkiin pudonnut viherpimu joka opettaa vanhempia sukupolvia 24-vuotiaan kovalla elämänkokemuksella todeten mm. että väestönkasvu ei ole ongelma vaan kapitalismi on.

Iltalehti ottaa tämän tytön vakavasti ja käyttää häntä asiantuntijana. Juttu löytyy tästä linkistä. Saattaa aiheuttaa närästystä. Ja kertoo myös valtamediamme tasosta.

TAUKO PAIKALLA

Taempi Hyijärvi, Uusi Hyisiana, Pinnanmaa, männäsyksynä, monena syksynä…

Taemman Hyijärven pohjoispuolella sijaitsi useampien varsin suurten lampien ketju jonka vieressä kulki korkea ja melko leveä särkkä. Tuota särkkää pitkin kulki haulikot käsissään ja reput sekä kiväärit selässään kaksi kuuttakymppiä lähestyvää rumaa äijänryökälettä. Nuo miehet – tarkemmin sanottuna Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis – tuumailivat kulkiessaan että mikä hemmetti siinä on kun sama määrä hikeä irtoaa huomattavasti vähemmällä kilometrimäärällä kuin kolmekymmentä vuotta taaksepäin.

Sen lisäksi että miehet olivat rumia, he olivat myös realisteja ja totesivat että eiköhän syy tuohon äkkihikoamiseen löydy henkilötunnuksesta ja peilistä vastaan katsovasta pärstävärkin mallista. Ei olla hirvaksia enää, ei olla niin. Eikä meillä ole enää kiirettä muuhun kuin pitämään taukoja. Ja se tauon paikka on meinaan nyt ja tässä.

Ei muuta kuin pyssyt lepäilemään männynkylkeä vasten ja reput selästä. Lötjönen kaivoi kirveen, potki lahon näköisen kannon nurin paljastaen sieltä tervantuoksuista aarretta ja alkoi pilkkoa palasia heitellen niitä samalla Ykälle joka kaiveli puolestaan sopivaa nuotiopaikkaa. Sitten Ykä kaivoi puukon – hiiliterästä tietenkin, työkalu on työkalu, koristeet erikseen – ja alkoi veistää kiehisiä keräten tarkkaan talteen myös kaikki kertyneet puunsiprut. Sitten tuliseipäät esille ja raapaisu raakkipinnasta. Tuli maisteli sille tarjottua ruokaa, totesi että ykkösluokan evästä on ja alkoi ahneesti syödä sille tarjottua tervaista ateriaa. Miehet siinä totesivat hyvin palavasta mutta savuttavasta tervastulesta että mene savu synnintekijän silmiin. Ja miesten silmiinhän se tuppasi menemään. Pitäisikö siitä tehdä johtopäätöksiä?

Lötjönen oli samalla käynyt tekemässä pari leppäpuista teroitettua keppiä jotka tyrkättiin maahan, tuettiin parilla kivellä ja joihin laitettiin lenkinpuoliskot lämpenemään. Sitä lämpenemistä odotellessa miehet kaivoivat repuista voipaperiin käärittyä maukasta paikallista hyileipää jonka päällä oli HÖÖ-marketin aleikum-salamia. Kurkkua kostutettiin termospullosta kaadetulla lihaliemellä. Miehet olivat kauan aikaa siirtyneet lihaliemeen todeten sen olevan parasta hörpättävää tähän tarkoitukseen. Varsinkaan kahvia ei kannattanut panna termospulloon. Se näljääntyi siellä nopeasti. Jos kahvia maastossa halusi niin se kannatti keittää nuotiolla.

Kun hors d’œuvres eli hyileivät oli natusteltu niin olikin aika jo kaataa toiset mukilliset lihalientä ja alkaa keskittyä tilapäisen pölkkybaarin pääruokaan eli lenkinpuolikkaaseen. Ilmoille tuli nuotion rätinän lisäksi tutut h-h-h-h-h-äännähdykset kun miehet pyörittelivät kuumaa makkaranpalasta suussaan yrittäen jäähdyttää sitä ennen pureksimista. Kaikkiaan ateria vastasi Michelinin kolmea tähteä – sanoi julkkiskokit asiaan mitä hyvänsä – ja se kruunattiin tietysti voimasavuke Bostonilla. Oli ihan yksi lysti vaikkei reissulta tulisi reppuun mitään täytettä. Nämä olivat niitä elämän pieniä suuria asioita. Mikäs tässä oli taukoa pitäessä.

Seurasi tulen huolellinen sammutus ja sen jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Luoteeseen päin etenevää särkkää oli vielä pari kilometriä jäljellä. Sieltä tultaisiin lopulta Taemman Hyijärven pohjoispäähän jossa auto odotti. Sitten olisi edessä ajo pienelle ja karulle mutta viihtyisälle lautamökille jossa toverukset lämmittäisivät sen pienen, kahden ja puolen perseen sähköttömän vatipesusaunan jossa valon antoi pari tuikkua. Otettaisiinpa siinä kylmä Tsuhnan Kostokin. Sekin oli niitä elämän pieniä, suuria asioita.

Miehet tuumailivat keskenään että ketä kiinnostaa lentää jonnekin Goaan tai Thaimaahan? Ihmismassan keskelle? Täydellinen mielenrauha löytyi paljon lähempääkin.

HALLITUSVAMPYYRIN PAKKOMIELLE

Tällä hetkellähän valtamedia on täynnä koronaa, koronaa & koronaa.  Tämä jatkuvasti syötettävä koronaporno puolestaan peittää alleen monta muuta asiaa joten tulee muistuttaa siitä että koronankin aikana vihervasemmistolainen hallitus pitää aktiivisesti kiinni ilmastopakkomielteestään. Sen pakkomielteen kohteena etulinjassa on luonnollisesti tavallinen suomalainen autoilija joka ei kerta kaikkiaan tule toimeen ilman autoaan vaikka hallituksen ilmastovampyyrit eivät tätä tajua. Osa – vain osa – tätä pakkomiellettä on hallituksen suunnitelma ruuhkamaksuista jotka pitäisi tulla voimaan tämän vuoden syyskuussa. Erityisen kovasti kyseinen ruuhkamaksu iskee pääkaupunkiseudun kehyskuntiin.

Pahimmillaan ruuhkamaksu voisi olla yli tuhannen euroa per autoilija per vuosi. Kun tähän lisätään suunnitellut – ilmaston nimissä tietenkin – polttoaineen useitten kymmenien senttien hinnankorotukset niin tyypillinen muutaman tonnin hintaisella käytetyllä autollaan ajava kansalainen voi miettiä että missäs vaiheessa minusta kapitalistiriistäjä oikein tuli kun verotus on sitä luokkaa. Kauppalehden asiaa sivuavassa artikkelissa mainittiin asiasta osuvasti:

Yksityisautoilijan rahapussilla on aina sallittua käydä.

Nykypolitiikan mukaan autoilija on paatunut taparikollinen, joka jatkaa toimintaansa, vaikka sen vahingollisuudesta on näyttöä. Siksi ajamisesta sietääkin maksaa lisää.

Päästöleikkauksia etsitään nyt kuin vainukoira kahlekarkuria - ja hajujälki on saatu yksityisautoilijasta. Perinteinen polttomoottoriauto pitäisi vaihtaa joko polkupyörään, sähköautoon tai siirtyä täysin joukkoliikenteen pariin.

Tämä jatkuva autoilijan ruoskiminen ei johdu siitä, että olisi pakko. Vaan siitä, että hallituksen utopisteilla on pakkomielle. Hiilijalanjäljetön Suomi on hokema, joka oikeuttaa tuhoamaan sekä tavallisen kansalaisen talouden että suomalaisen elinkeinoelämän. Kun tuo hokema sanotaan ääneen niin pakkomielle valtaa mielen eikä ota enää vastaan minkäänlaista järkevää informaatiota.

Ruuhkamaksua on sanottu työssäkäyntiveroksi. Nimitys on osuva, mutta vielä osuvampi lienee vihreä egovero. Suomi hoitaa ympäristö- ja ilmastoasiansa esimerkillisesti. Meillä ei olisi mitään tarvetta rangaista itseämme. Mutta viherutopistit haluavat itselleen sen ah niin ihanan tunteen että he, juuri he ovat saaneet aikaiseksi jotain tärkeää. Se tärkeä tosin tapahtuu vain viherutopistin korvien välissä.

Mutta viherutopistillehan se riittääkin. Sillä eihän hän ymmärrä, mikä pitää yhteiskunnan olemassa ja millä leveysasteilla me suomalaiset asumme.

Muistutetaan vielä että termi ”ruuhkamaksu” on Suomen tasolla hieman ylimitoitettu. Oheisessa kuvassa oikea liikenneruuhka. Kiinasta. Eikä yksikään kiinalainen liikenneruuhka pienene suomalaisten toimesta. Eikä myöskään yksikään suomalaiselta autoilijalta ryöstetty ropo mene kuin vihervasemmistolaisen hallituksen tuhlattavaksi.

KÄPPÄUKOT JA TAIVAAN TYÖNTÖVOIMA

Hääränlärpättämänjärvi, Äkkölämäkölän kunta, Pinnanmaa, näitä päiviä…

Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis istuivat Hääränlärpättämänjärven rannalla sijaitsevan Oy Son Lönsön Ab:n omistaman kesämökin saunan pukuhuoneessa ja nauttivat takkatulen lämmössä saunatauollaan kylmää Tsuhnan Kostoa. Saunajuomat olivat todellakin ansaittuja sillä kyseiset käppäukot olivat tehneet muutaman päivän kovan työrupeaman. Heidän vanha tuttavansa Son Lönsön oli rimpauttanut ja ilmoittanut:

- Hei häiskät! Tulkaa muutamaksi päiväksi meikäläisen genitaalihiekkalouhokselle tuuraamaan. Mulla on muutama mies sairaslomilla, tilauskirja on täynnä ja apua tarvittais. Muuten urakka kusee. Saatte siitä vähän rahaakin.

Eihän kaveria pulaan jätetä. Eipä siinä sitten muuta kuin kapsäkit Nissaniin ja suunta kohti Äkkölämäkölää. Toverukset olivat pussittaneet ja lastanneet genitaalihiekkaa kuorma-autoihin jotka ajoivat kohti etelän suvaitsevais-tiedostavaisia keskuksia joissa genitaalihiekan tarve oli loputon. Ajoipa osa rekoista satamaankin jossa hiekka lastattiin laivoihin ja kuskattiin woke-ideologian kyllästämään Amerikkaan. Son Lönsönin genitaalihiekkahan oli tutkitusti laadukkaampaa kuin Yhdysvaltain Badlandsin ja Arizonan alueelta louhittu genitaalihiekka. Son Lönsönin genitaalihiekalla suvaitsevais-tiedostava paha olo muuttui yhdellä kourallisella lähes nautinnoksi.

Tiukan työrupeaman jälkeen miehet rentoutuivat saunassa ja nythän oli aikaa puhua vaikka poliittisesti epäkorrekteja asioita joita myös vihapuheeksi sanotaan. Heput kun eivät edes yrittäneet olla less white vaikka jopa Coca-Cola nykyisin sellaista peräänkuulutti. Poltettuaan kuistilla voimasavuke Bostonit käppäukot palasivat pukuhuoneen puolelle. Ykä aukaisi uuden Tsuhnan Koston ja siinä samalla totesi:

- Onhan tää ennenkin tietysti todettu mutta tämmöselle yksinkertaiselle tyypille tuo suvaitsevais-tiedostava logiikka on vielä vaikeampaa hahmottaa kuin kvanttimekaaninen atomimalli josta minä en hahmota sitten kertakaikkiaan yhtään mitään. Meinaten, kun siinä logiikassa voi olla vierekkäin kaksi samasta paketista otettua pingispalloa joista toinen on paha ja toinen taas hyvä vaikkei niissä oikein eroa olekaan.

Lötjönen hörppäsi Tsuhnan Kostoa ja vihapuhui puolestaan:

- Jaa suvaitsevais-tiedostavaa uskontologiikkaakos meinaat?

- Vaan sitähän minä.

- Joo. Onhan niin, että totanoin… ajatellaan että on uskonto… ja sitten siihen uskontoon uskovia ihmisiä… jotka elävät elämänsä sen uskonnon määrittelemien arvojen mukaisesti… ja uskovat sen uskonnon jumalhahmoon… ja uskovat vielä aivan julkisesti… niin on melko merkittävää että mikä sen uskonnon tunnus on… suvaitsevais-tiedostavasta näkökulmasta meinaan…

- Just. Jos se tunnus on risti, niin suvaitsevais-tiedostavaisto tuumii kyseisistä ihmisistä että onpa naurettavaa ja vanhanaikaista porukkaa jotka uskovat johonkin aavikolla aikaa sitten keksittyyn hahmoon ja kansantarustoon. Ja elävät sen kansantaruston mukaisesti ja vielä ihan julkisesti. Antavat kuviteltujen olentojen määrätä elämänsä kulkua. Kyllä tuota porukkaa saa ja pitääkin pilkata ja irvata kaikin mahdollisin tavoin.

- Näin. Ja Jari Tervo toteaa että hän ei haluaisi ampua pappeja mutta jostakin on aloitettava. Ja sen jälkeen rohkeasti heittää Raamatun lattialle televisiolähetyksessä.

Ykä lisäili hieman puita takkaan ja totesi puolestaan:

- Näin kertoo Maakansa ja jatkaa… mutta ajatellaanpa sitten että on uskonto… ja sitten siihen uskontoon uskovia ihmisiä… jotka elävät elämänsä sen uskonnon määrittelemien arvojen mukaisesti… ja uskovat sen uskonnon jumalhahmoon… ja uskovat vielä aivan julkisesti… just ihan niin kuin ne kristitytkin… ja vielä huomattavasti kovemmalla volyymilla… mutta sen uskonnon tunnus onkin puolikuu…

- Silloinpa suvaitsevais-tiedosto toteaakin että tässä tapauksessa kyseisten uskovaisten irvaaminen ja pilkkaaminen onkin vihapuhetta ja rasismia. Ja että noiden ihmisten tärkeää kulttuuria tulee kunnioittaa ja sen kulttuurin harjoittaminen kaikin mahdollisin tavoin on taattava täällä Suomessakin vaikka sen kulttuurin harjoittajat tuppaavatkin elämään täällä suomalaisten kustannuksella.

- Eikä Jari Tervo puhu imaamien ampumisesta mitään eikä Koraani lennä lattialle televisiolähetyksessä. Tyhjähousun paskan meininkiä.

Miehet siirtyivät jälleen kuistille voimasavukkeelle ja Lötjönen totesi:

- Ja meidän muurahaiskansalaisten pitäisi uskoa että tuossa on sitten jotain logiikkaa. Että se toinen pingispallo on paha ja toinen hyvä.

- Kai se kuuluu samaan logiikkaan sen kanssa että maailman ilmasto pelastetaan tuhoamalla Suomen talous ja samalla kuskaamalla mahdollisimman paljon etnisesti edistyksellisiä sen tuhoutuvan talouden elätettäväksi.

- Samaa sarjaa. Musta on valkoista. Etninen valkoisuus on puolestaan perisyntiä. Neliskulmainen palikka mahtuu pyöreään reikään. Vesi virtaa ylöspäin. Sana on teko. Päätös on toteutus. Velka on saatava. Jos suvaitsevais-tiedostavaisto määrittelisi fysiikan niin meihin ei vaikuttaisi maan vetovoima vaan taivaan työntövoima.

- Joo, fysiikka menis uusiksi. Ja voihan sitä ajattelutapaa verrata siihen mitä on valitettavan monella naisella jotka rakastuvat psykopaattisiin väkivaltarikollisiin. Eli minun rakkauteni, minun luottamukseni ja minun uskoni parantavat ja muuttavat. Tässä tapauksessa ne muuttavat kuvitellun pohjoismaalaisen lällydemari-islamin todeksi kun siihen oikein uskotaan ja muille uskotellaan. Pääasia lienee, että se ajattelu saa suvaitsevais-tiedostavan ihmisen tuntemaan itsensä tärkeäksi. Vaan eiköhän me vähemmän tärkeät lähdetä löyläyttelätiön?

Näinhän tapahtui ja yksinkertaisuudestaan ylpeät käppäukot jatkoivat saunomistaan luonnonkauniin Hääränlärpättämänjärven itärannalla  sijaitsevalla mökillä. Mökki kuului Pinnanmaan suurimman Nlörönlörön kansallispuiston alueeseen. Kansallispuisto jatkui aina naapurikunnan Uuden Hyisianan puolelle ja täällä vaikutti vielä normaali niin tavallinen kuin yhteiskunnallinenkin fysiikka.

Hyvähän täällä käppäukkojen oli olla.

Genitaalihiekkaa valmiiksi pussitettuna.

TUNTEMUSRIKOS

Helsinki, lähitulevaisuudessa…

Korkea-arvoinen ja virallisesti arvostettu oikeusministeri odotti työhuoneessaan tärkeän, suorastaan femitärkeän henkilön tapaamista ja kyseisellä tapaamisella olisi tulevaisuudessa suuri ja positiivinen vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan. Suuret muurahaiskansalaisten massat eivät sitä vielä tosin tietäneet mutta eihän niille tarvinnut kaikkea kertoa. Rupeaisivat perhanat vielä ajattelemaan. Ovisummeri soi täsmälleen oikeaan aikaan  ja sisään astui ihmisten asioihin kärsänsä työntävä korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen jonka tehtävänä oli ollut moniammatillisen ja monisukupuolisen työryhmänsä kanssa valmistella erittäin tärkeää lakiuudistusta. Löröttät-Sixteen kirskautti hieman teroitettuja hampaitaan, istui ja oikeusministeri kysyi:

- No niin, Lennipirkitta. Kuinkas sen Lex Suomelan valmistelu on edennyt?

- Kun minä valmistelen jotakin niin se etenee täydellisesti. Joka ainoa kerta. Lakiesitys on valmis. Luovutan sinulle siitä tiedoston hyväksyttäväksi mutta kerron ensin lyhyen tiivistelmän.

- Kuulisin sen erittäin mielelläni,

- Lex Suomela tulee poistamaan Suomen laista misogyynisen ja naisia sekä edistyksellisiä sukupuolia sortavan seikan joka vanhentuneena olisi pitänyt korjata jo aikaa sitten. Tämä syrjivä seikka on tietysti ollut se, että vanhan lain mukaan naiseen jne. kohdistuvan seksuaalisen syrjinnän, halveksunnan tai ahdistelun todistamiseksi on tarvittu aina näyttö. Uuden lain myötä riittää pelkkä tunne. Kun sen vain esittää nainen tai LGBTQTiiTyyn edustaja.

- Tämä on tosiaan ollut hirvittävä epäkohta jo kauan. Nyt se korjataan ja annetaan sopivalle  asianomistajalle käytännössä suora tuomiovalta. Samalla uusi laki säästää kyseiset tapaukset pitkiltä oikeusprosesseilta. Tunne on näyttö itsessään ja johtaa väistämättömään tuomioon. Oletan, että sinulla on tästä joitain ennakkotapauksia?

- Oletat oikein. Niitä on kerätty haastattelututkimuksissa ja tuossa tiedostossa niitä on kuutisenkymmentä sivua. Valitsin randomina pari esimerkkiä ja molemmat ovat Radanvarsikaupungista.

- Ensimmäinen: Radanvarsikaupungin julkishallintobyroon yleisessä asioita säätävässä, sähläävässä ja säveltävässä subdiviisiossa ATK-tukihenkilönä toiminut Jouko Jötikkä oli julkisesti arvostellut kysyvän ja kehittävän tyhjänpyörittäjän virassa toimivaa Mirvaläyräänä Liioittelationia työtehtäviin liittyvässä asiassa. Sinänsä Jötikän esittämä arvostelu oli asiallista ja perusteltua mutta Liioittelationilla tuli tunne, että Jötikkä esitti häneen kohdistuvaa julkista halveksuntaa pelkästään hänen sukupuolensa vuoksi. Ja koska Lex Suomelan mukaan tunne riittää, niin kyseessä on selkeästi sukupuolinen häirintä ja halveksunta.

Oikeusministeri esitti tyypilliset 2 x ”totisesti näin on”-nyökkäystä ja totesi:

- Asiasta ei ole pienintäkään epäilystä. Vastenmielistä toimintaa tuolta mieheltä. Kyllä tuollainen täytyy saada loppumaan. Entäs se toinen esimerkki?

- Muuan Taisto Blörröw otti lopputilin eräästä hyvin naisvaltaisesta hoitoalan laitoksesta ja siirtyi täysin toiselle alalle miesvaltaiseen työpaikkaan. Varmaa äänitodistetta ei ole mutta hänen entiset kollegat ovat sanoneet Blörröwin puhuneen akkojen kotkotuksista. Moni nainen ja yksi transsukupuolinen kyseiseltä työpaikalta ovat asiasta hyvin loukkaantuneita koska he tuntevat Blörröwin esittäneen irtisanoutumisellaan suoran väitteen siitä että naisvaltaiset työpaikat ovat kyräileviä, jouruilevia, selkäänpuukottavia ja epäviihtyisiä.

Oikeusministeri kallisti päätään kahdenkymmenen asteen ”I´m offended”-asentoon ja sanoi:

- Järkyttävä väite. Ei sellaista ole. Ei mitään mehiläiskuningatar-ilmiötä ole. Ja jos onkin, niin piruako se miehille kuuluu? Ja se, että oliko tuollainen väite todella esitetty vaiko ei on turhaa yksityiskohtiin takertumista. Väite on väite mutta tunne on todellista. Mutta minkälaisia rangaistuksia näistä tuntemusrikoksista olette suunnitelleet?

- Niin no… alkuun me suunnittelimme vankeusrangaistuksia… mutta sitten tuli valtionvarainministeriöstä käymään eräs tyyppi… mistä lie kuullut suunnitelmistamme… ja hän totesi että jos kaikki tuntemusrikoksiin syyllistyneet miehen pannaan linnaan niin tarvitaan varsinainen vankileirien saaristo ja siinä samalla infrastruktuuri romahtaa kun ei ole sen pystyssä pitäjiä… niin me sitten tyydyimme koviin sakkorangaistuksiin ja julkiseen häpeärangaistukseen eli anteeksipyyntöön joka julkaistaan internetissä. Anteeksipyynnön sisältö on tietysti viranomaisten valmiiksi kirjoittama.

- Se kuulostaa kohtuulliselta. Täytyy tietysti selvittää voisiko räikeimmät tapaukset laittaa lusimaan.

- Sitä selvitetään parhaillaan. Mutta kun annoitte minulle valmistelevan materiaalin niin te unohditte kokonaan yhden asian. Olen nyt lisännyt sen lakiehdotukseen.

- Mikä se unohtunut asia on?

- No sehän on se, että lain astuttua voimaan moni mies – ja miksei nainenkin – saattaa todeta kyseisestä laista julkisesti että jos naiset eivät pärjää normaalissa kanssakäymisessä miesten kanssa niin niille on annettu lain myötä mahdollisuus mielivaltaan oikeuslaitoksen avustuksella. Ja että naisille vaaditaan pelonsekaista arvostusta pelkän jalkovälin perusteella ilman minkäänlaista substanssia. Näin ollen lakiin tulee lisätä seikka että itse lain ja sen käytäntöjen arvosteleminen on jo itsessään tuntemusrikos johon ei tarvita asianomistajaa vaan se siirtyy automaattisesti yleisen syyttäjän piiriin. Ja josta rangaistaan varmasti ja ilman poikkeuksia.

- F-f-f-för helvete! Tuohan meiltä tosiaan unohtui. Tuollainen arvosteluhan olisi silkkaa misogyniaa ja vaikka tottahan se sinänsä onkin niin ei sellaisen ääneen sanomista voida sallia. Loistavaa että meillä on käytössämme kaltaistanne sorronvastaisuuden nimissä toimivaa sortamisen ammattitaitoa. Tuo kohta tulee ilman muuta sisällyttää lakiin tuntemusrikoksesta. Tämä on suuri päivä maallemme, vaikka laki virallisesti hyväksytäänkin eduskunnassa vasta tuonnempana. Ja se laki vie maatamme eteenpäin tasa-arvon tiellä. Täydellinen tasa-arvo on vanhentunutta ja naista sortavaa. Tarvitaan täydellistettyä tasa-arvoa ja sillä tiellä otetaan taas uusi ja tärkeä askel…

SODAN HILJAISIA SANKAREITA

Kirjoitus on jatkoa viime vuonna kirjoittamalleni Hiljainen Sankari-kirjoitukselle joka käsitteli sota-ajan joukkojen päämuonaa eli vanikkaa. Mutta muitakin hiljaisia sankareita oli. Käydään niistä läpi muutama. Ensimmäisenä kenttäkeitin:

En tiedä, kuinka suurvallat – erityisesti Neuvostoliitto – hoitivat suuressa mitassa joukkojensa muonahuollon mutta suomalaiset ymmärsivät – mikä auttoi jaksamaan jo talvisodassa – että kylmällä ilmalla lämmin ruoka lämmittää miestä sisältäpäin. Käsittääkseni erityisesti motti- ja saarrostustaisteluissa suomalaiset ampuivat mielellään naapurin kenttäkeittiöt ensimmäisenä niin että naapurille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin jältätä jäistä limppua.

Suomalainen kenttäkeittiö on myös osallistunut – omalla tavallaan – aivan suoraan taistelutoimintaan. Kyseessä oli talvisodassa joulukuussa 1939 Tolvajärvellä käyty Makkarasota jossa suomalaisten selustaan varsin nääntyneenä ja väsyneenä edennyt koukkaava neuvostopataljoona pysäytti suomalaisten takalinjoille kohdistuneen hyökkäyksensä kun huomasi paenneitten suomalaisten huoltojoukkojen jättäneen paikalle täyden kenttäkeittimen makkarasoppaa. Väsyneet ja nälkäiset viholliset pysähtyivät ja alkoivat äyskäröidä keittoa.

Everstiluutnatti Pajari keräsi paenneista miehistä sadan miehen vahvuisen osaston joka löi vihollisen takaisin. Taistelussa kaatui 20 suomalaista ja 180 vihollista. Talvisodan ansioista ei Mannerheim-ristejä vielä myönnetty mutta jos olisi myönnetty niin sellainen olisi voitu myöntää kyseiselle kenttäkeittimelle. Pysäyttihän se sentään yksin kokonaisen vihollispataljoonan etenemisen.

Tähän väliin voi laittaa sotilaitten päivittäisen muona-annoksen jatkosodan alussa:

- 400 grammaa kuivaa leipää

- 40 grammaa voita

- 40 grammaa juustoa

- 40 grammaa sokeria

- 0,5 grammaa teetä

- 100 grammaa ryynejä

- 800 grammaa perunaa

- 125 grammaa lihaa

- 15 grammaa suolaa

- 20 grammaa rasvaa

- 20 grammaa jauhoja

- 200 grammaa maitoa

Lähde: Anneli Pranttila: Rintamamiesten muonitus Suomessa 1939 - 1945

Toinen hiljainen sankari oli puolijoukkueteltta joka kamiinoineen antoi sotilaille lämpimän suojan siellä missä sitä ei muuten ollut tarjolla.

Ainakaan talvisodassa ei hyökkäävillä neuvostojoukoilla ollut vastaavia majoitteita vaan mottiin jäätyään ne majoittuivat mihin pystyivät ja sytyttivät tien reunoille valtavia kokkoja joitten ympäriltä suomalaisten oli ne sitten helppo napsia. Suomalainenhan kun oli epi, se ei mennyt tasaiselle kokeilemaan vaan ampui pusikosta selkään.

Tämä puolijoukkuetelttahan on tuttu jopa nykyisille varusveijareille joten kyseessä on varsin toimiva majoite. Tutuksihan se tuli itsellenikin ja vaikka teltassa sanonnan mukaan pää jäätyy ja jalat palaa niin majoitus kamiinan lämmittämässä puolijoukkueteltassa on huomattavasti parempi kuin majoitus taivasalla.

Kun jatkosota alkoi niin seuraavana talvena suomalaisten ruokahuolto oli varsin huonossa kuosissa joskin nälänhädältä vältyttiin. Seuraavana vuonna perunaa istutettiin suurin piirtein jokaiseen mahdolliseen paikkaan mutta kyseisen talven yksi hiljaisista sankareista oli lanttu:

Itse olen hyvin onnellinen että olen elänyt rauhan aikana. Hyvin, hyvin monesta syystä. Myös siitä että vaikka peruna on herkkua niin lantusta en ole koskaan pitänyt.

Sodan ajan sotilaallisista teoista on nostettu syystä esille monta sankaria ja sellaisiahan kaikki asemissa ase kädessä olleet olivat. Mutta se hiljaisempi, kaukana takana toiminut hiljainen sankari eli Suomen radiotiedustelu tulee nostaa myös esille:

Suomalaisen radiotiedustelun isänä ja kehittäjänä toimi eversti Reino Hallamaa ja tiedustelu antoi armeijalle äärimmäisen arvokasta tietoa purkaessaan vihollisen viestintää. Ehkä suurimpana voittona oli 3.7. 1944 purettu viesti joka kertoi suomalaisille vihollisen 63. Kaartindivisioonan hyökkäysvalmistelusta Ihantalassa. Puretun viestin ansiosta suomalainen tykistö ampui hyökkäysryhmittyneeseen viholliseen 18:lla patteristolla tuhoten hyökkäyksen lähtöasemiinsa. Matemaatikko Erkki Pale puolestaan kehitti suomalaisille salakirjoitukset joita tiettävästi ei vihollinen pystynyt koskaan purkamaan.

Tuossa mainittiin suomalaisten onnistuneet tykistöiskut Tali-Ihantalassa ja nehän omalta osaltaan mahdollisti hiljainen sankari nimeltään korjausmuunnin:

Sanotaan, että korjausmuuntimen kehitti alun perin majuri Unto Petäjä. Maaselän Ryhmän tykistökomentaja eversti Eino Honko puolestaan esitteli välineen kenttätykistön tarkastajalle kenraali V.P. Nenoselle joka otti välineen tykistön käyttöön. Kyseisen korjausmuuntimen ansiosta Tali-Ihantalassa yksi tulenjohtaja pystyi johtamaan jopa 254 putken tulta eikä vastaavaa menetelmää ollut vielä muilla armeijoilla käytössä.

Ei ehkä niinkään hiljainen vaan enempi musikaalinen sankari oli Säkkijärven polkka.

Tietysti kyseinen hilipata-kappale miellytti suomalaisia muutenkin mutta sitä käytettiin jatkosodan alussa estämään vihollisen jälkeensä jättämien radiomiinojen räjäyttämistä. Vihollinen oli vetäytyessään jättänyt Viipuriin ja muualle Kannakselle suuria miinoja jotka räjäytettiin radion kautta lähetetyllä kolmisoinnulla. Antrean Kuukaupissa suomalaiset purkivat ensimmäisen kerran tällaisen miinan. Purkijana oli muuten muuan Lauri Sutela josta tuli myöhemmin puolustusvoimien komentaja.

Miinat oli viritetty 715 kHz:n taajuudelle ja niitten räjähtäminen estettiin kun Yleisradion lähetysauto tuli Viipuriin ja alkoi soittaa taukoamatta kyseisellä taajuudella Säkkijärven polkkaa. Myöhemmässä vaiheessa armeija hankki omia Helvarin lähettimiä joilla soitettiin Säkkijärven polkkaa aina 2. helmikuuta 1942 saakka. Yksikään radiomiina ei enää räjähtänyt kun suomalainen polkka tuli eetteriin.

Mainitaan vielä yksi hiljainen sankari. Sota on miesten rankkaa ja raakaa työtä mutta sen jälkien korjaaminen tuli sodissamme pääosin naisille. Eli tämä hiljainen sankari on kaatuneiden evakuointikeskukset.

Noissa keskuksissa työskentely oli epäilemättä enemmän kuin rankkaa. Ja siitä voidaan vetää tietty ero tiettyjen sukupolvien välille. Aikanaan 22-vuotias lotta pesi, puki ja arkutti silpoutuneita ja osittain mädäntyneitäkin ruumiita. Nykyisin 22-vuotias yhteiskuntatanhuamisen opiskelijatar väpättää sosiaalisessa mediassa alaleukaansa kun on taas kerran törmännyt johonkin mikroaggressioon.

Onneksi Suomessa on vielä valtavasti järkeviä, asiallisia ja aikaansaavia naisia. He vaan eivät saa ääntään kuuluville eikä heillä ole oikein aikaa metelöidäkään kun pitää käydä töissä ja hoitaa muutenkin noita elämän asioita. Sillä alaleuan väpättäjällä puolestaan aikaa on ja hänen äänensä kuuluu. Koska toiset alaleuan väpättäjät nostavat sen esille.