PROPAA JA GANDAA SIVAREILLE

Olen ollut jo kauan aikaa sitä mieltä että nykyinen siviilipalvelusjärjestelmä on täysin turha. Sivareita pitäisi kouluttaa edes jollain tavalla kriisitilanteisiin liittyvällä koulutuksella. Edes ruuanjakajiksi ja yleensä pakolaistoimintaan. Koskee siis oikeita sodanajan pakolaisia. Nohevimmille lääkintäkoulutusta. Ja miksei vaikka öljyntorjuntaa.

Lisää vahvistusta mielipiteelle tuli tästä uutisesta:

Siviilipalvelus alkaa aina neljän viikon koulutusjaksolla. Tällaisella koulutusjaksolla on nyt saatujen tietojen mukaan muun muassa esitelty laittomasti maatiloilta kuvattua materiaalia, arvosteltu suomalaista ruoantuotantoa, tuotu jatkuvasti esiin esittelijän omaa yritystoimintaa ja ideologiaa sekä kannustettu osallistumaan eri järjestöjen, kuten Elokapinan, järjestämiin mielenosoituksiin.

Lisäksi on kerrottu, ettei kenenkään pitäisi kannattaa suomalaista maatalousjärjestelmää, koska se esittelijätahon mukaan on eläintenoikeuksien vastaista.

Niinnotta ihan Egokapinan mielenosoituksiin? Ja mitähän täällä syötäisiin jos ei olisi suomalaista maa- ja karjataloutta? Tällaiselle olisi ainoa ratkaisu että toiminta välittömästi seis. Ja kyseisille esittelijöille kalossinkuva takalistoon.

Kyseinen Egokapina saa ihan tarpeeksi suitsutusta vihervasemmistosta. Julkiselle organisaatiolle sitä ei tule sallia.

Niin muuten, tästä Koko Hubaran avautumisesta. Nils-Aslak kävi sen jo hyvin läpi. Mutta tässäkin voi havaita sen, että kun kyseessä on – hieman – värillinen myöhäisteinipissis, niin hänelle sallitaan ala-arvoinen alatyyli, ja se on suurta analyysiä. Kyseinen turhakehan on saavuttanut asemansa tyhjästä ruikuttamalla.

SENSUURIA JA VERISTÄ MONIKULTTUURIA

No niin. Se viimekesäinen sensuurirumba näyttää palanneen. Eli Blogger sensuroi sen islam-kirjoitukseni. Ja samalla vahvisti sen tosiasian, että on faktoja ja sitten on vihafaktoja. Kyse on vain siitä, ketkä pääsevät ne määrittelemään. Olen tehnyt tarkistuspyynnön asiasta, mutta täytyy varautua, että blogi saatetaan taas sulkea. Onhan se kieltämättä tympeää ja väsyttävää.

Ja sitten asiaa Britanniasta. Nämä ovat niitä asioita, joita vastaan tämäkin blogi pieneltä osaltaan toimii. Lukija on varmasti hyvin tietoinen siitä, että Britannia Starmerin hallituksen johdolla on monikulttuurinsa kanssa täysin sekaisin.

Ja tässä jutussa on yksi vastenmielisimmistä esimerkeistä. Eräs tuontitavara – tällä kertaa sikhi – meni ja puukotti brittiläismiestä. Pahasti. Paikalle tuli poliisit. Sikhi sanoi poliiseille, että hän oli joutunut brittimiehen taholta rasistisen hyökkäyksen kohteeksi.

Ja mitä tekivät poliisit? Eivät uskoneet brittimiestä kun hän sanoi joutuneensa puukotetuksi. Ja löivät puukotetun brittimiehen rautoihin, joissa hän pian kuoli.

Poliiseillahan on perheet ja asuntolainat joten ne eivät uskalla tehdä muuta kuin mitä hallitus käskee. Mutta miten tuo enää eroaa Itä-Saksasta?

Selvää on, että tästäkään tapauksesta ei tule mitään George Floyd-ilmiötä jossa yksi sun toinen polvistuu väkivaltaa vastaan. Kas kun Floydhan oli rikollinen musta narkkari.

URHEILURIEMUA ELI PAIKAT PASKAKSI JA PALAMAAN

No joo, Suomen jääkiekkomaajoukkue meni ja voitti maallemme viidennen maailmanmestaruuden. Lämpimimmät onnittelut heille. Ja suomalaisethan juhlivat. Riehakkaasti, mutta rauhallisesti. Paikkoja rikkomatta. Niin kuin sivistyneelle kansakunnalle kuuluukin.

Mutta toista oli Ranskassa jossa kehitys on kehittynyt meitä vielä pidemmälle. Siellähän PSG voitti mestarien liigan. Ja siitähän kulttuurinrikastuttajat saivat oivan tekosyyn mellakkaan. Lopputuloksena oli: yli 750 ihmistä pidätetty, noin 219 loukkaantunut ja 57 poliisia haavoittunut. Sama tapahtui vuotta aikaisemmin: silloin kuoli kaksi ihmistä, loukkaantui yli 190 ja pidätettiin yli 500 ja 264 ajoneuvoa poltettiin.

Uskoisin, että tavalliset ranskalaiset olisivat juhlineet yhtä rauhallisesti kuin suomalaiset. Mutta Ranskan suuret kaupungit ovat jo täynnä kehitysmaalaisia. Ja niistähän ei erota, ovatko ne riemuissaan vaiko äärimmäisen pahalla päällä. Lopputulos on kuitenkin sama. Paikat paskaksi ja palamaan.

Ja Suomen vihervasemmisto haluaa edelleenkin näitä Suomeen jatkuvasti lisää. Vaikka kehitysmaalaiset eivät saa aikaan kuin hävitystä.

KORVAUKSIA MUUSTAKIN KUIN VIRSISTÄ

No niin. Se muuan espoolainen jätkä halusi julkisuutta tiedostavana yksilönä ja nosti metelin siitä, kun hänen poikansa joutui kuuntelemaan Suvivirttä koulun juhlissa. Ja luonnollisesti korvauksia sitten maksettiin sekä jätkälle, että hänen pojalleen. Vaikka kyseinen virsi onkin vain osa suomalaista kulttuuriperinnettä. Itsekin voin kuunnella sitä kirkkoon kuulumattomana aivan sujuvasti.

Vaan mitenkäs jos tätä ajatusta kehitellään eteenpäin? Kas kun yhdenvertaisuus- ja tasarvolautakunta perusteli korvauksia sillä, että Suvivirren kuuleminen oli ”välitöntä vakaumukseen perustunutta syrjintää”.

Mitenkäs, jos suomalainen oppilas kohtaa koulussa islamilaisia ilmiöitä vastoin tahtoaan? Vaikkapa näitä ramadanin vuoksi päiväpaastoavia ja kiukuttelevia islamilaisia? Eikös se ole välitöntä vakaumukseen perustunutta syrjintää?

Tai jos koulussa opetetaan täysin normaalin perheen täysin normaalille lapselle LGBTQTiiTyytä? Vaikkapa menstruoivista miehistä ja peniksellisistä naisista? Eikös se ole välitöntä vakaumukseen perustunutta syrjintää?

Vai onko niin, että tähän syrjintään voi syyllistyä ainoastaan normikristillinen suomalainen?

Suomen suurin ongelma ei ole koulussa laulettava Suvivirsi. Vaan se on islamilaisten jatkuvasti kasvava perseily.

ESPOOLAINEN ”NUORISO”

Jopa Helsingin Pravda on uutisoinut Espoon koulutilanteesta, jollainen todennäköisesti on muissakin Suomen suurimmissa kaupungeissa. Otsikko kertoo: ”Oppilaat pahoin­pitelevät opettajia yhä useammin Espoossa”. Ja mitä uutinen pitää sisällään:

”Oppilas suuttui ja potki minua luistimet jalassa."

”Meidän koulussa on viikoittain tai oikeastaan päivittäin väkivaltaa. Huorittelu, töniminen, lyöminen ja tappouhkaukset ovat arkipäivää. Kyseessä on alakoulu. Missään muussa koulussa en ole joutunut pelkäämään, kun olen välituntivalvojana.

”Oppilas heitti minua saksilla ja lasipurkilla.”

”Pelkästään tämän lukuvuoden aikana olen todistanut kuuman veden heittämistä tahallaan toisen päälle, lyömistä, potkimista, kampittamista, takaraivoon kovaa läpsimistä, kuristamista, tukistamista ja tahallaan saksien kanssa toista kohti juoksemista.”

”Minut on pahoinpidellyt koulussa aikuisen miehen kokoinen yläkoulun oppilas. Olen kokenut sanallista väkivaltauhkailua sekä saanut tappo- ja raiskausuhkauksia yläkoulun oppilailta.”

Ja itselläni herää kysymys, että mitähän olennaista tässä uutisessa jätettiin kertomatta? Voisiko asiaan vaikuttaa se, että haittamaahanmuuttajien määrä Espoossa on kasvanut räjähdysmäisesti? Tietysti vaikenemista selittää, että jutun kirjoittaja on Maria ”Malmössä on rauhallista” Pettersson.

Uutisessa tietysti löydetään syitä:

Opettajien mielestä oppilaiden pahoinvointi on lisääntynyt, samoin vaikeudet säädellä tunteita. He eivät siedä pettymyksiä ja ovat impulsiivisia. Oppilaat eivät osaa sanoittaa tunteitaan, jolloin viha, häpeä tai turhautuminen purkautuvat fyysisenä väkivaltana.

Ja ratkaisuakin tarjotaan:

Opettajien ratkaisuehdotuksia ovat muun muassa alueellisten erityisluokkien ja pienryhmien palauttaminen, resurssien lisääminen, nopeammat hoito- ja tukipolut koulun ulkopuolella, kodin vastuun lisääminen, oppilaiden tunnetaitojen vahvistaminen sekä selkeämmät seuraukset väkivallasta.

Eli lisää rahaa siihen, mikä on epäonnistunut kymmeniä vuosia. Eivät haittamamut voi pahoin. Päinvastoin ne voivat oikein hyvin, kun tietävät voivansa perseillä ilman seurauksia.

Ainoa ratkaisu on joukkokarkoitukset.

LINDTMAN JA MAMURUIKUTUS

Demareitten päälapanen Antti Lindtman on pitänyt puoluekokouksessa linjapuhetta. No, paljonhan hän lupaa, vaikka tietää itsekin että vaalien jälkeen ne lupaukset unohtuu. Mutta se, minkä pistin merkille on demarille ominainen ja hyvin tyypillinen hyvesignalointi:

Kun ajatellaan, että turvallisuus syntyy eriarvoisuutta kasvattamalla ja väestöryhmiä vastakkain asettamalla. Maahanmuuttajia alistamalla ja kiusaamalla.

Tässähän Lindtman tekee sen perinteisen, eli niputtaa kaiken mahdollisen maahanmuuton yhteen nippuun. Eikä missään nimessä tunnusta, että haittamaahanmuuttoa on olemassa. Sitä haittamaahanmuuttoa jonka kustannukset suomalaisille veronmaksajille on miljardeja per vuosi. Ja joka syyllistyy järkyttävään määrään suomalaisiin kohdistuvia väkivalta-, seksuaali- ja huumerikoksiin. Se alistaminen ja kiusaaminen kohdistuu nimenomaan suomalaisiin haittamamujen toimesta.

Harvassa maassa tuota haittamaahanmuuttajaporukkaa on paapottu niin kuin täällä Suomessa. Ja Lindtman haluaa sen linjan jatkuvan, sillä juuri näistä haittamamuista demarit saavat varmoja äänestäjiä. Välikö sillä, mitä se aikaansaa suomalaisille.

Lindtman valitti myös Suomen työttömyyslukuja. Ja jätti sanomatta sen, kuinka suuri osa niistä ei puhu suomea.

Niin muuten, kyseinen Lindtman totesi myös:

Lindtmanin mukaan SDP haluaa, että vähintään puolet nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon ensi vuosikymmenellä.

Mitä varten? Lisää akateemisia suojatyöläisiä? Ja eikös jonkun pitäisi tehdä ne varsinaiset työtkin?

TURKU JA MONUMENTTI

No joo, nythän Suomessa eletään tilanteessa jossa ihan oikeasti pitäisi säästää ja laskeskella, mihin meillä on varaa, ja mikä on olennaisen tärkeää. Turku on ratkaissut asian omalla tavallaan, eli se teki päätöksen raitiotielinjasta, joka maksaa 500 miljoonaa euroa. Juuri tässä tilanteessa.

Perussuomalaisten ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio totesi hankkeesta ja varsin osuvasti, että kyseistä ratikkaa käyttää 2-5 prosenttia turkulaisista. Eli se ei missään mielessä ole välttämätön. Kyseessä lienee mammuttitauti, eli monumentteja pitää saada. Niin ratikka, kuin Orpon hehkuttama tunnin juna. Juuri tässä taloustilanteessa kannattaisi priorisoida.

Tulee vielä muistaa, että Turku yrittää tähän monumenttiinsa saada rahaa valtiolta. Eli maksu tulee kaikille suomalaisille veronmaksajille.

Muistutan taas, että nythän eletään tilanteessa, jossa pitäisi säästää turhasta.

Samaan aikaan muualla Turussa:

Jep, toki tiedän, että kyseessä on yksityinen yritys, mutta kuvaa kuitenkin sitä, mihin kannattaisi priorisoida.