tiistai 19. maaliskuuta 2024

ÄÄRIMMÄISEN VIRHEEN SUOJELU

Niin minä kuin lukijakin olemme vuosien kuluessa törmänneet – joka kerta ”yllättäviin” – uutisiin kehitysmaalaisen tuontitavaran aina lisääntyvästä väkivallasta ja perseilystä kouluissa. Ja joka kerta näitä uutisia seuraa se seuraava uutinen jossa kerrotaan että virkakoneisto – poliittisen koneiston hyväksynnällä ja kannustuksella – perustaa asiaan liittyen erilaisia kehitysprojekteja joilla tätä perseilyä pyritään vähentämään. Onnistumatta siinä.

Projekteja, moniammatillisia projekteja ts. lisää hukkaan kaadettua rahaa, ts. pelkkää puhua mälkyttämistä. Näillä projekteilla on yksi yhteinen piirre eli se, että ne eivät toimi. Koska kehitysmaalaiset eivät toimi kuin suomalaiset ja kyseinen puhua mälkyttäminen on niille vain kannustus jatkaa ja lisätä perseilyä. Mutta virka- ja poliittinen koneisto ei ole silti koskaan uskaltanut lausua ääneen sitä välttämätöntä ja väistämätöntä rumaa sanaa.

Miksi näin? Miksi niin virka- kuin poliittinen koneisto on kehittänyt ikiliikkujan joka ei liiku?

Näkisin syynä sen, että tällä hyssyttelyllä ei edes yritetä muuttaa tuontitavaran käytöstä vaan se on olemassa suojellakseen asiasta vastuussa olevia suomalaisia. Eli sitä poliittista- ja virkakoneistoa. Joka alkoi 1990-luvun alussa laskea Suomeen näitä kehitysmaalaisia. Ehkä se silloin kuvitteli, että kyseessä olivat oikeasti hädänalaiset. Ja että eiväthän ihmiset sentään niin röyhkeitä ole että tulevat vain pysyvän elatusautomaatin piiriin ja kiittävät siitä suomalaisiin kohdistuvalla rikollisuudella.

Kun oli kulunut tommoset kymmenen vuotta niin aivan varmasti kyseisessä koneistossa alettiin tajuamaan että kuinka suuri virhe oli tullut tehtyä. Eli oltiin laskettu maahan sellainen ihmislauma joka ei sovellu tänne millään ja jota ei olisi koskaan pitänyt laskea tänne. Mutta mutta. Kas kun niin virkakoneisto kuin poliittinen koneisto (jo silloin Järjestelmäpuolue) ei tee virheitä tai ei ainakaan tunnusta niitä, joten sekä virheen että ongelman olemassaolo kiellettiin. Alkoi vastuullisen valehtelun aikakausi.

Vastuullista valehtelua auttoi tietysti se – pääosin naispuolinen – suomalainen ihmisryhmä joka ei sinänsä ole kovin suuri mutta joka vaikuttaa kovaäänisesti nimenomaan valtamediassa. Vaikutti jo tuolloin. Ja kyseinen ihmisryhmähän oli kehittänyt itselleen valehtelusta äärimmäisen taidelajin. Se oikeasti uskoi tai ainakin rääkyi julkisesti uskovansa että nämä heidän hädänalaisiksi tulkitsemansa kehitysmaalaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin säyseät ja rauhalliset pohjoismaalaiset. Lisäksi ne väittivät että islam on täysin rauhanuskonto ja jopa kehitysmaalaisten naisten päällä oleva jätesäkki oli henkilökohtainen, suorastaan feministinen valinta.

Toki tämäkin feministinen lauma tajusi mitä kehitysmaalaiset täällä tekevät mutta heillähän oli resepti selitykseen. Eli kaikki johtuu vain suomalaisten syrjivistä asenteista, avoimesta ja ennen kaikkea piilo- sekä rakenteellisesta rasismista. Jota ei sinänsä voinut todistaa vääräksi, koska sitä ei näkynyt missään. Mutta sen väitettiin olevan olemassa. Ja jossain vaiheessa keksittiin jopa mikroaggressio eli kohtelias suomalainen syyllistyikin kohteliaisuudessaan rasismiin. Karmeinta lienee että valtaosa edellisestä hallituksesta kuului tähän ämmälaumaan.

Todennäköisesti poliittisessa ja virkakoneistossa hyvin suuri osa ihmisistä tajusi että tuo on lähinnä hysteeristen ja itseään korostavien ämmien paskapuhetta mutta sehän sopi vastuulliseen valehteluun joten koneistokin alkoi julistaa sitä epistolaa. Keksien vielä sen, että luku-, kieli- ja ammattitaidottomat kehitysmaalaiset ovat se porukka joka pelastaa Suomen joskus tulevaisuudessa. Pääasia oli, että virheistä vastuussa olevat eivät joutuneet vastuuseen. Joten ongelman olemassaolo kiellettiin. Ainoastaan ongelmasta ääneen puhuvat olivat ongelma.

Yksi syy tähän vastuullisten suojeluun on ollut ja on edelleen tietysti se, että virkakoneisto ei voi tunnustaa, että se ei pysty tehtäväänsä. Että se on näiden kehitysmaalaisten kanssa täysin avuton. Että lait ja valtuudet eivät vaan kerta kaikkiaan riitä tuolle laumalle. Mutta kun se ei voi sanoa laumaa laumaksi, eikä tunnustaa avuttomuuttaan niin siksi se pitää yllä näennäistoimintaa kaikenlaisten projektien muodossa. Niitten ikiliikkujaprojektien. Joille tuontitavara nauraa paskaisen naurun.

Vastuullisen valehtelun ja vastuussa olevien suojelun aika on jatkunut pitkään. Eikä muutosta näy. Asia tuntuu olevan niin suuri tabu että perussuomalaisetkaan eivät pysty nostamaan kissaa täysin pöydälle. Toki ne yrittävät nyt lyödä tulppaa vuotavaan veneeseen mutta se ei riitä, sillä veneessä vesi on ylittänyt sen pisteen että se lisääntyy itsestään vaikka tulppa saataisiin paikalleen.

Eikä se suhtaudu meihin suomalaisiin sillä rakkaudella ja suvaitsevaisuudella mitä meiltä suomalaisilta vaaditaan. Meiltä, joita vieläkin vaaditaan uskomaan että ongelma ei ole ongelma. Ainoastaan ongelmasta ääneen puhuvat ovat ongelma.

Tietysti kaikella vastuullisella valehtelulla pyritään siihen, ettei ilmoille nouse se olennainen kysymys:

Ketkä ovat tästä kaikesta vastuussa?


sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

MOSK… EIKU BRYSSEL APUUN

Jos nyt tässä yritän muistella niin edes synkimpinä YYA-aikoina eivät kommunistit yrittäneet julkisesti vaatia että Moskova muuttaisi Moskovasta käsin Suomen lakeja ja mitätöisi vaalituloksen. Se olisi tietysti ollut Moskovallekin varsin vaikeaa koska Suomi oli tuolloin itsenäinen valtio. Totta kai kulissien takana puuhattiin sitten kaikenlaista ja olihan Moskovalla vaikutusvaltaa Suomeen.

Mutta ei niin suurta vaikutusvaltaa kuin EU:lla nykyisin ja sitähän käyttää hyväkseen katkera kommunisti Li Andersson joka on vaatinut EU:ta muuttamaan Suomen lakkolakeja ja sitä kautta saamaan aikaan sen että vaaleissa valittu vasemmistolainen vähemmistö voisi vaalien tuloksista huolimatta määritellä, miten Suomessa toimitaan. Jos vaatimus meinaan toteutuisi, niin siinä vasemmiston vaatimukset menisivät demokraattisesti valitun eduskunnan yli.

Aikanaan tuollaista oltaisiin pidetty tietysti maanpetturuutena mutta koska Suomi on vapaaehtoisesti luopunut itsenäisyydestään niin kai tämä on sitten vain härskiä maakuntapolitiikkaa.

Sinänsä Anderssonin vetoa saattaa ymmärtää. Kai vasureissakin on tajuttu että ei tuo salonkisosialistien porukka saisi mitään kapinaa aikaiseksi. Niinpä helpoin tapa on pyytää siirtomaaherroja hoitamaan asia heidän puolestaan.


perjantai 15. maaliskuuta 2024

VARSIN KUVAAVA SANANVAIHTO

Niin kuin lukija tietää, vihervasemmisto rääkyy hallituksen toimista, pääosin siksi että sitä vituttaa kun se ei ole enää itse vallassa. Oikeastaan sillä ei ole muuta kuin se rääkyminen, ja tämä keskustelu kuvaa sitä varsin hyvin. Siinähän ovat Zysse ja kuuluisa työväestön puolustaja Tytti Tuppurainen. Löytyy tästä twitter-linkistä mutta laitan keskustelun kirjoitettuna:

Zysse: No sit tämä klassinen juttu. Te teitte oman vaihtoehtobudjetin. Pyysitten eduskunnan tietopalvelua laskemaan sen työllisyysvaikutukset. Se laski ne. Ne olivat negatiiviset. Sen jälkeen te piilotitte sen. Te salasitte sen. Milloin se tulee julkisuuteen se laskelma jossa on laskettu teidän vaihtoehtobudjetin työllisyysvaikutukset?

Tuppurainen: Ei nyt saivarrella siitä.

Lyhyesti näin. Ei muuta tällä kertaa. Hyvää viikonloppua kaikille.

Jaa, kyseinen pätkä on tullut youtubeenkin joten laitetaan se tähänkin:

Epäilemättä Tuppuraisen loihelausumasta tulee suosittu meemi. Ja sehän sopii minulle. Kyseinen nainen on yksi suurimpia inhokkejani.

torstai 14. maaliskuuta 2024

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLXXIV

1. Lakkoilua

No joo, lieneehän se selvää ettei AKT:n lakkovahdit punaisine käsivarsinauhoineen ole haluamassa vuoden 1918 toisintoa mutta kieltämättä nuo punikkinauhat sopivat varsin hyvin vallitsevaan tunnelmaan. Jossa vasemmistoa vituttaa aivan armottomasti kun se hävisi demokraattiset vaalit.

Kas onhan nyt niin että SAK – tai ainakin sen äärimmäisen hyvin palkattu johto – yrittää ulkoparlamentaarisin keinoin mitätöidä viimeisten vaalien tulokset ja saada siinä – ehkä sitä tajuamattaan – aikaan sen että yritykset kiihtyvällä tahdilla ulosliputtavat toimintansa pois Suomesta.

Näillä lakoilla ei saada aikaan muuta kuin lisää työttömiä suomalaisia ja vielä enemmän vittuuntuneita suomalaisia. SAK:ssa ei joko tajuta tai ei välitetä siitä että ammattiliittojen jäsenet eivät automaattisesti ole vasemmistopuolueiden kannattajia. Ei ihme, että YTK eli Loimaan kassa on mennyt SAK:sta ohi.

No, tulipa lauantaina sentään tankattua molemmat autot täyteen.

2. Somalit ruikuttavat

Ja kun somali haluaa ruikuttaa niin valtamediapuolue VMP antaa heille automaattisesti mediatilaa. Tällä kertaa mediatilaa antaa tilatun tuntuisella jutullaan Helsingin Pravda. Jutussa kaksi aikaisemminkin äänessä ollutta somalia valittaa siitä, että suomalaiset eivät miellä somaleita suomalaisiksi. Onhan esille nostettu toki myös syrjivät asenteet, rasismi ja islamofobia.

Käännetäänpäs valitus toisin päin. Eli miksi meidän oikeiden suomalaisten tulisi pitää somaleita suomalaisina? Kun eivät ne itsekään pidä.

Kyseinen väestönosa alkoi valua Suomeen 1990-luvun alussa. Syynä ei ollut mikään hengenvaara vaan tieto siitä, että suomalainen sosiaaliturva tarjoaa pysyvän elatusautomaatin.

Kyseinen väestönosa on pääosin elänyt sillä elatusautomaatilla yli kolmekymmentä vuotta.

Kyseisen väestönosan nettoveronmaksajat voi laskea sahatyömiehen sormilla.

Kyseisen väestönosan edustajat lomailevat siinä Somaliassa missä he puheittensa mukaan olivat hengenvaarassa.

Kyseisen väestönosan edustajat tekevät suuren ja jatkuvasti kasvavan määrän nimenomaan kantaväestöön kohdistuvia seksuaali- sekä sadistisia alistusväkivaltarikoksia.

Toistan kysymyksen: miksi meidän oikeiden suomalaisten tulisi pitää somaleita suomalaisina? Miksi meidän edes tarvitsisi sietää heitä? Suomalaisuus on jotain muutakin kuin väärin perustein annettu Suomen passi.

Ja vielä kysymys ruikuttaville somaleille: Kuinka monta somalinaista suomalaiset ovat raiskanneet? Ja kuinka monta somalia on joutunut suomalaisten joukolla tekemän sadistisen alistusväkivallan kohteeksi?

Ei. Te ette ole suomalaisia. Vaikka kuinka ruikutatte. Te elätte suomalaisten elättämänä.

3. Kommaria vituttaa

Kommari Jussi Saramoa ottaa kuuppaan kun Supon päälliköksi valittiin perussuomalaisten valtiosihteeri Juha Martelius. Näinpä hänen pitää alkaa taas kuunatsien etsiminen:

Kyseinen Saramo on hyvillä kommarilinjoilla eli totuuden ei pidä koskaan antaa häiritä hyvää läppää. Kyseinen Martelius puolestaan on muuten hommaansa varsin pätevä:

Hän siirtyi valtiosihteeriksi puolustusministeriön apulaisosastopäällikön tehtävästä. Sitä ennen hän työskenteli muun muassa suojelupoliisissa erikoistutkijana ja analyysitoimiston päällikkönä 1992–2004.

Mutta kommareillehan ei koskaan ole ollut tärkeintä osaaminen vaan poliittinen luotettavuus.

Vaan joka tapauksessa voi todeta että jos kommunistia tai yleensä vihervasemmistolaista vituttaa, niin silloin on jotain epäilemättä tehty oikein.

tiistai 12. maaliskuuta 2024

LISÄÄ RÄÄKÄTTÄVIÄ OPPILAITA

Helsingissä suunnitellaan taas sitä mitä on suunniteltu ennenkin eli ”segregaation vähentämistä”. Tämähän meinaisi sitä että edes vähän opiskelua yrittäviä suomalaisia nuoria siirrettäisiin opiskelemaan rikastettuihin kouluihin joiden työrauhan aste lienee kaikille tiedossa ja muissakin kouluissa luokat sotkettaisiin. Valtamediapuolue VMP:n yksi lemmikeistä eli Nasima Razmyar tietysti kannattaa tätä ja kommentoi:

Myös oppilaaksiottoalueita pitäisi hänestä uudistaa. Ennen Helsingissä on ajateltu, että kaikki oppilaat menevät lähimpään kouluunsa, mutta alueet ovat eriytyneet niin paljon, että tämä ei Razmyarista enää toimi.

Esimerkiksi yksittäisten omakotitalo- ja vuokratalovaltaisten alueiden siirto toisiin oppilaaksiottoalueisiin voisivat vaikuttaa jo paljon.

Epäilemättä suomalaiset vanhemmat yrittävät saada lapsensa sellaisiin kouluihin jossa he voisivat olla edes suhteellisen rauhassa. Tietysti se ei ole utopian ja vastuullisen valehtelun mukaista.

Onko siitä mitään hyötyä, että yhdessä koulussa käy erilaisista taustoista olevia oppilaita, jos he eivät ole missään tekemisissä keskenään?

Voisiko olla niin, että tähän keskinäisen tekemisen välttelyyn on ihan perustellut syyt? Helsingin Pravdan jutussa vedotaan taas johonkin tuoreeseen kirjaan:

HS kertoi maanantaina dosentti Marja Peltolan ja kasvatustieteen professori Sonja Kosusen tuoreesta kirjasta, jossa nuoret puhuvat tutkijoille luokkaeroista, joita he itse näkevät arjessaan.

Helsingin kouluista ja alueiden eriytymisestä puhuttaessa keskusteluun nousevat nopeasti maahanmuuttajat ja S2-luokat.

Kirjan toimittaneiden Peltolan ja Kosusen mukaan enemmän pitäisi kuitenkin puhua yhteiskuntaluokasta. Siitä, miten erilaisista perheistä kantasuomalaisetkin lapset tulevat.

Mikähän kumma siinä on että kantasuomalaiset nuoret eivät ole – yhteiskuntaluokasta riippumatta – saaneet aikaiseksi sellaista sadistisen väkivallan aaltoa kuin kehitysmaalainen tuontitavara? Nasima Razmyar puolestaan jatkaa:

On helppoa puhua tiukasta kurista ja kännyköiden vähentämisestä ja kääntää katse pois vaikeammista asioista, esimerkiksi köyhyydestä ja sosioekonomisesta taustasta.

Ja muuan Ykä puolestaan toteaa että suomalaisissa kouluissa alettiin poistaa kuria jo 1970-luvulta ja nyt opettajien mahdollisuus puuttua, no, yhtään mihinkään on olematon. Mitenkäs, jos sitä kuria taas yritettäisiin? Tosin nykyisellä opettajamateriaalilla se tuskin onnistuu. Ja hei! ”Sosioekonominen tausta” huudettu! Vanhaa tuttua. Kehitysmaalaisten sadistinen rikollisuus = sosioekonomisesti haastava tilanne. Eli vika ei olekaan tuontitavaran vaan suomalaisen yhteiskunnan.

No, oikeastaan tässä postauksessa ei ollut juuri mitään uutta. Mutta tulipahan vain todettua että Helsingissä vastuullinen valehtelu on edelleenkin pakollinen normi.

Kuinkahan monta kierrosta se kissa on kiertänyt sen kuuman puurolautasen ympäri?

Yksi viimeisen vuosikymmenen huonoimmista vitseistä.

maanantai 11. maaliskuuta 2024

AKATEEMISTEN SUOJATYÖNTEKIJÖIDEN LIITTO

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä jälleen Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä. Meillä on tällä kertaa haastateltavana Akateemisten suojatyöntekijöiden liiton eli AKATUKSEN puheenjohtaja yhteiskuntatanhuamisen maisteri Ruilikki Vätkytän-Läkittäinen joka on ottanut yhteyttä toimitukseemme huomattavan tuohtuneena. Kerrotteko, mistä tuohtuminen johtuu?

- Ja vissiin kerron. Kas kun nimenomaan teillä Pinnanmaalla ollaan kovasti vaadittu että meidän akateemisten suojatyöläisten rahoitus loppuu. Kokonaan. Kerta kaikkiaan. Niin julkisella sektorilla kuin NGO-organisaatioissa. Se on ensinnäkin äärimmäisen loukkaavaa saavuttamiamme etuja kohtaan joihin meillä on täysi oikeus ja toiseksi tulee muistuttaa että me teemme tärkeää työtä.

- Noin niinkun millä tavalla?

- Ilman meidän välttämätöntä osaamispanostamme julkisella sektorilla jäisi tekemättä huomattava määrä erilaisia projekteja ja organisaatioiden kehityssuunnitelmia.

- Ja mitä niistä projekteista ja kehityssuunnitelmista sitten seuraa?

- No tietenkin uusia projekteja ja kehityssuunnitelmia.

- Ketkä niistä varsinaisesti hyötyvät?

- No tietenkin me. Ja tuokin kysymys on johdattelevan loukkaava. Sillä onhan selvää, että hallinnollisiin johtotehtäviin tarvitaan nimenomaan laaja-alaista osaamista jota tarjoaa parhaiten yhteiskuntatanhuava koulutus. Ja lisäksi tässä tullaan arvostuskysymykseen jota ei saa ohittaa eikä vähätellä.

- Täsmennättekö tuota arvostuskysymystä?

- No katsokaas, me olemme AKATUKSESSA kaikki maistereita tai tohtoreita. Me olemme hei kuulkaa käyneet yliopiston ja silloin meillä on kaikki oikeus tulla palkatuksi asianmukaisiin tehtäviin nimenomaan julkiselle sektorille tai NGO-organisaatioihin. Muutenhan pitkä opiskelumme ja vaivannäkömme olisi mennyt aivan hukkaan. Ja oppiarvomme takia meitä täytyy muutenkin kunnioittaa. Ja tässä tulee muistaa myös tasa-arvokysymys jota ei voi vähätellä.

- Minkälainen tasa-arvokysymys?

- Suurin osa liittomme jäsenistä on naisia. Ja jos esitetään ajatuksia että työmme olisi turhaa ja tarpeetonta niin sehän on selvää misogyniaa eli toisin sanoen täysin rikollista sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää.

- Mutta… tota noin… kai tekin siellä Akatuksessa ymmärrätte että julkinen sektori on turvonnut aivan järkyttäväksi ja sitä on pakko vähentää?

- Toki. Ja siksi mekin olemme valmiita tiettyihin leikkauksiin.

- Jotka koskisivat mitä?

- Tietenkin julkisen sektorin suorittavaa tasoa. Kai tekin ymmärrätte että yhteiskunnan kannalta tärkein tieto ja osaaminen opetetaan yhteiskuntatanhuavissa tiedekunnissa. Eikä siinä opetuksessa suorittavaan tasoon juuri puututa. Joten se ei voi olla niin merkityksellistä kuin hyvin organisoitu ja akateemisen pätevä hallinto.

- Hjuu… minä muistan ajan jolloin julkinen sektori oli olemassa nimenomaan sen tarjoamien välttämättömien palvelujen takia. Eli sen suorittavan tason. Yhteiskuntatanhuamisen maisteri Ruilikki Vätkytän-Läkittäinen, kiitän teitä haastattelusta. Ja jos tähän päälle muistelen niin silloin nuorena miehenä jo 1980-luvulla maassamme oli ajatus että mitä enemmän maistereita valmistuu niin sen paremmin maalla menee. Sitä kysymystä että mitä niillä maistereilla oikein tehdään ei esitetty silloinkaan. Esitän täältä Pinnanmaalta toivomuksen hallitukselle että sitä kysymystä ryhdyttäisiin miettimään nyt hyvin taajaan. Sillä siellä sitä leikattavaa on. Sinänsä tuo huuhaaliitto on tietyllä tavalla rehellinen. Eli se on liitto, ei ammattiliitto. Kas kun sen jäsenillä ei ole ammattia. Ainoastaan oppiarvo. Jota meidän tavallisten ihmisten tulisi kumartaa. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Siirto rutioon.


lauantai 9. maaliskuuta 2024

JOTAIN IHAN MUUTA CXLVI

Siirrytään taas hetkeksi masentavasta nykypäivästä menneeseen, tosin postauksessa palataan lopulta – vain hetkeksi – takaisin nykypäivään. Eli katsellaan piruuttaan Suomen ilmavoimien ykköshävittäjiä koko itsenäisyyden historian ajalta. Aivan itsenäisyyden alkuaikoina ei voi sellaista sanoa olleen sillä ilmavoimien toiminta oli vasta hahmottumassa ja konekalusto kirjavaa. No, olihan se tosin sellaista hyvin pitkään muutenkin.

1920-luvun alussa saatiin kuitenkin se ensimmäinen ykköstyyppi, joskaan se ei kyllä ollut varsinainen hävittäjä. Ilmavoimat kun keskittyi tuolloin eniten kellukekoneisiin. Ja se ensimmäinen päätyyppi oli saksalainen Hansa Brandenburg W 33:

Konetta valmistettiin Suomessa lisenssillä vuodesta 1922 alkaen nimellä IVL A.22 Hansa kaikkiaan 120 kappaletta. Koneen suurin nopeus oli 180 km/h ja aseistuksena 4 x 10 kg pommeja. Koneeseen suunniteltiin konekivääriaseistusta mutta sitä ei koskaan asennettu.

Se ensimmäinen varsinainen ykköshävittäjä oli sitten ranskalainen Gourdou-Leseurre GL-21:

Koneita hankittiin vuonna 1923 kaikkiaan 20 kappaletta joilla saatiin Suomen ensimmäinen määrävahvuinen hävittäjälaivue Utin Maalentoeskaaderin yhteyteen. Koneen huippunopeus oli 190 km/h ja aseistuksena kaksi 7,62 mm konekivääriä.

Seuraava päähävittäjätyyppi oli sitten brittiläinen Gloster Gamecock:


Koneita valmistettiin Suomessa lisenssillä vuodesta 1927 alkaen kaikkiaan kaikkiaan 17 kappaletta. Koneen huippunopeus oli 253 km/h ja aseistus 2 x 7,7 mm konekivääriä sekä 4 x 10 kg pommeja. Ase oli ilmavoimien päähävittäjä ja sillä kehitettiin suomalaista hävittäjätaktiikkaa vaikka siinä oli ongelmia niin moottorin kuin rakenteen kanssa.

Gamecockilla saavutettiin talvisodassa yksi ilmavoitto, tai oikeastaan maavoitto sillä lentomestari Pasi Jääskeläinen onnistui haavoittamaan järven jäälle tankkaamaan laskeutuneen DB-3-pommittajan lentäjää niin pahasti, että kone jäi suomalaisille sotasaaliiksi.

Sinänsä mielenkiintoista on että Gamecockin kanssa päähävittäjän asemasta kilpaili varsin pitkään suomalainen IVL Haukka:

Ilmavoimat kuitenkin päätyi Gamecockiin. Vuonna 1934-1935 ilmavoimat sai kaikkiaan 17 kappaletta brittiläisiä Bristol Bulldog-hävittäjiä:

Koneen huippunopeus oli 360 km/h ja aseistus 2 x 7,7 mm konekivääriä. Koneessa oli ongelmia lento-ominaisuuksissa ja rakenteessa mutta Gamecockin tavoin sekin osallistui jo vanhentuneena talvisotaan ja sillä saavutettiin kuusi ilmavoittoa.

Talvisodassa suomalaisten ykkösnyrkki oli sitten hollantilainen Fokker D.XXI:

Fokkerin huippunopeus oli 415 km/h ja aseistuksena 4 x 7,7 mm konekivääriä. Vaikka kone ei ollut millään muotoa maailman huippua, se pystyi kuitenkin panemaan kampoihin vihollisen ilmavoimille. Sillä saavutettiin talvisodassa 127 ilmavoittoa ja vielä jatkosodassa – jossa se oli lähinnä tiedustelukoneena – 60 ilmavoittoa. Talvisodan aikana Suomeen saatiin myös brittiläisiä Gloster Gladiator, ranskalaisia Morane Saulnier MS 406 ja italialaisia Fiat G.50-hävittäjiä mutta Fokker oli se talvisodan pääjuhta.

Välirauhan aikana saatiin myös amerikkalaisia Curtiss Hawk 75-hävittäjiä mutta jatkosodan alkuvaiheissa suomalaisten ykköshävittäjä oli niin ikään amerikkalainen Brewster F2A Buffalo:

Koneen huippunopeus oli 484 km/h ja aseistuksena 4 x 12,7 mm konekivääriä. Koneen menestys oli varsin kaksijakoinen. Kone taisteli Yhdysvaltain ilmavoimissa Tyynellä merellä japanilaisia vastaan huonolla menestyksellä ja se vedettiin nopeasti koulutuskäyttöön. Suomalaisten käytössä se taas menestyi Neuvostoliittoa vastaan ja sillä saatiin kaikkiaan 477 ilmavoittoa. Yhtenä osana saattaa tietysti olla se – mitä blogin kommenteissa on aikaisemminkin todettu – että amerikkalaisia vastaan toimineet japanilaiset lentäjät olivat kokeneempia ja paremmin koulutettuja kuin neuvostolentäjät.

Vuonna 1943 Suomen ilmavoimat saivat ensimmäistä kertaa käyttöönsä maailman huippua olevan koneen eli saksalaisen Messerschmitt Bf 109:n


Kaiken kaikkiaan näillä Mersuilla suomalaiset ampuivat alas 663 viholliskonetta. Kyseinen Mersu jatkoi sitten sodan jälkeen pitkään ilmavoimien päähävittäjänä vaikka se oli sodan jälkeen jo vanhentunut. Tuohon aikaan puolustusvoimat elivät muutenkin kakkosrähinän jämillä. Uutta kalustoa ei saatu ennen kuin 1953 jolloin ilmavoimille tuli brittiläinen De Havilland Vampire:

Vampiren myötä ilmavoimat siirtyivät suihkukoneaikaan. Koneita tuli 15 kappaletta joista 5 hävittäjäversiota ja loput koulutusversioita. Vampireilla lähinnä alettiin totutella suihkukoneisiin ja vuonna 1957 käyttöön saatiin sitten suorituskykyisemmät brittiläiset Folland Gnat-hävittäjät:

Gnateja tuli Suomeen 12 kappaletta ja niillä ylitettiin äänennopeus ensimmäistä kertaa Suomen ilmavoimissa. Kuitenkin niin Gnateissa kuin Vampiressakin oli vain tykkiaseistus. Mutta vuonna 1962 ilmavoimat saivat ensimmäistä kertaa Messerschmittien jälkeen maailman huippua edustavan hävittäjän eli MiG-21 F:n:

Vaikka kone olikin tuon ajan maailman huippua niin se tavallaan ostettiin sikana säkissä sillä niihin päästiin tutustumaan vasta ostopäätöksen jälkeen. Koneella päästiin yli kaksinkertaiseen äänennopeuteen ja siinä oli tykkiaseistuksen lisäksi kaksi infrapunaohjusta.

Vuonna 1972 saatiin sitten uusi ykköstykki eli ruotsalainen Saab Draken:

Drakenin myötä ilmavoimat saavuttivat jokasään torjuntakyvyn. Niissä oli tykkiaseistuksen lisäksi infrapuna- ja myös tutkaohjukset. Kaikkiaan näitä koneita oli Suomella 50 kappaletta. Vuonna 1978 ilmavoimat saivat lisäksi kehittyneemmän MiG-version eli MiG-21bis-hävittäjän:

Kyseinen kone oli myös jokasään hävittäjä jossa aseistuksena oli tykkikaluston lisäksi infrapuna- ja tutkaohjuksia. Tuohon aikaanhan ilmavoimien (siis poliitikkojen) hankintaperiaate oli että kalustosta puolet hankitaan idästä ja puolet lännestä ts. Ruotsista. Paremmin asiaa tietävät voisivat kertoa, kumpiko koneista oli parempi. Draken vai MiG-21bis?

Kyseiset koneet olivat ilmavoimien päähävittäjäkalustoa pitkälti 1990-luvulle. 1980-luvulla esitettiin kovasti veikkailuja että Suomen seuraava hävittäjä olisi MiG-29. Mutta sittenhän Neuvostoliitto otti ja hajosi ja Suomenkin suunta muuttui. Kalustoksi hankittiin amerikkalainen Hornet josta muistan kerrotun että ilmavoimat saivat ensimmäisen kerran koneen, jonka ne todella halusivat. Mutta niin Hornet kuin sitä seuraava F-35 ovat nuoremmallekin lukijoille tuttuja joten ei niistä sen enempää. Kas kun minähän olen sellainen menneisyyteen jämähtänyt tyyppi. Eikä edes yhtään hävetä.