Tässä(kin) blogissa on useasti kirjoitettu yhdestä Suomen suurimmista ongelmista eli valtavasta määrästä täysin turhia akateemisia suojatyöntekijöitä. Esimerkkejähän tulee jatkuvasti ja nyt perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen toi esille yhden, hyvin kuvaavan sellaisen. Ote uutisesta:
Ulkoministeriön kehityspoliittisella osastolla työskentelee yli 80 henkilöä. Osastolla on yksi osastopäällikkö, kaksi apulaisosastopäällikköä ja seitsemän yksikköä omine päällikköineen. Siis yhteensä kymmenen päällikköä yhdellä osastolla.
Kymmenen päällikköä ja yli 80 työntekijää yhdellä kehitysapua hallinnoivalla osastolla. Tarvitaanko todella tällaista virkamiesarmeijaa siihen, että Suomi jakaa rahaa ulkomaille?
Äärimmäisen hyvä kysymys ja eiköhän tämän blogin lukija tiedä siihen vastauksen. Asianhan voi tiivistää niin, että Suomi ottaa velkarahaa elättääkseen virkakyöstejä jotka jakavat velkarahaa maailmalle törsättäväksi. Ei kannata ihmetellä, miksi Suomen julkinen sektori on turvonnut järjettömän kokoiseksi. Ja säästöjä tehdään lähinnä vain suorittavalta taholta, eli siltä, mitä varten julkinen sektori on yleensä perustettu.
Mainitaan vielä niistä vihervasemmiston itkupotkuista Ville Tavion oivan Somaliapäätöksen johdosta. Kukas muu kuin Veronika Honkasalo on mussuttanut ”Suomen globaalista vastuusta”. Kas kun ei vetänyt mukaan niitä kuuluisia ”kansainvälisiä sopimuksia”.
Honkasalo elää tietysti omassa universumissaan, mutta eiköhän Suomi ole jo kantanut tuota ”globaalia vastuuta” enemmän kuin tarpeeksi. Mutta tietysti kun ”globaaliin vastuuseen” kuuluu olennaisena osana vihervasemmistolaisen aina nälkäinen hyvesignaloiva ego, niin mikään ei riitä.
Helppoahan siitä on hyvesignaloida toisten rahoilla.







