TERVEET MIELIPITEET?

Tulipa törmättyä uutiseen mitä korkeimmin arvostetusta pääministeristämme Antti Rinteestä kertovasta kirjasta. Uutisen suurin sisältöhän oli tietysti Rinteen loihelausuma Jussi Halla-ahosta ja hänen mielipiteistään haittamaahanmuutosta eli:

”Jussi Halla-ahoa ei kannata aliarvioida. Hän on älykäs ja taitava tyyppi, mutta mielipiteiltään sairas.”

Olipa todennut vielä että:

”Halla-ahon ympärillä oleva porukka vaati rajoja kiinni ja sitä, että Suomen pitää sulkeutua. He ajattelevat, että jos olet erinäköinen tai et osaa suomea puhua kuin murtaen, niin pois vain.”

Näitä tällaisiahan kuullaan jatkuvasti. Persubashing jatkuu koko ajan. Kehitetään olkiukko ja potkitaan sitä. Ei siinä mitään uutta sinänsä ole. Joten mietin ennemminkin tässä kirjoituksessa sitä, että mitä ne sitten ovat ne demarien ja samalla kyseisen Antti Rinteen näkövinkkelistä ne terveet mielipiteet? Pohjautuen demareitten toimiin ja esityksiin.

Onko terve mielipide se, että jos kehitysmaalainen häiskä on saanut jalkansa Suomen kamaralle ja sanonut ”asyl” niin hänellä on oikeus oleskella täällä loputtomiin ilman mitään perusteita koska oleskelulupien valitusjärjestelmämme sallii sen? Ja että jokaista hylsytapausta pitäisi erikseen tutkia vielä ulkopuolisen konsultin, jos hän vaikka saisi jotenkin hylsyn peruttua?

Onko terve mielipide se, että kyseisessä turvapaikkahakemusmenettelyssä selkeän hylsyn saaneelle tyypille joka siis tulisi karkoittaa annetaan silti oleskelulupa työn perusteella? Ja samalla nollata koko turvapaikkajärjestelmä? Työn vuoksi jota ei ole. Maassa, jossa on satoja tuhansia kantasuomalaisia työttöminä?

Onko terve mielipide se, että jokaista tänne tullutta - erityisesti islamilaista - haittamaahanmuuttajaa pidetään automaattisesti pohjoismaisena lällydemarina joka on täysin samanlainen ihminen kuin me muutkin suomalaiset? Vaikka tämä pohjoismainen lällydemarius edustaa hyvin pientä osaa maailman väestöstä? Onko omissa päänupeissa rakennettu mielikuva todellisempi kuin todellisuus itse?

Onko terve mielipide se, että Suomessa annetaan islamilaisille itsenäinen verotusoikeus ja kiihdytetään jo muodostuvien rinnakkaisyhteiskuntien syntymistä tietäen, minkälaisen väkivallan määrän se saa aikaiseksi? Plus tietysti samalla hankitaan Curley-efektin myötä lisää maahanmuuttajaäänestäjiä kyseistä järjestelmää ylläpitäville demareille joitten äänestäjäkunta alkaa muuten olla jo Kelan ja kuopan puolessa välissä?

Onko terve mielipide se, että haittamaahanmuuttajien tekemät väkivalta- ja seksuaalirikokset eivät ole ongelma vaan niistä ääneen puhuminen on ongelma? Onko terve mielipide se, että vain vastuullinen valehtelu on vastuullista keskustelua?

Onko terve mielipide se, että tänne parikymppisenä muuttanut ja käytännössä suoraan eläkkeelle muuttava kieli- ja ammattitaidoton ja sellaisena pysyvä jätkä on todellakin Suomen huoltosuhteen pelastaja ja eikä hänen asemaansa Suomen tulevaisuuden pelastajana saa kyseenalaistaa?

Onko terve mielipide se että se, mikä on mennyt perseelleen pian kolmekymmentä vuotta on nähtävä suurena menestyksenä ja sen perusteltu perselleen menemisen arvostelu on vihapuhetta ja sairas mielipide?

Ja ennen kaikkea: onko terve mielipide se, että omien, tietoisesti tehtyjen järkyttävien virheitten suojelemiseksi valheesta on tehtävä arvostelun yläpuolella oleva normi?

Lukijat voisivat auttaa minua ja perustella minulle että nuo edellämainitut ovat todellakin terveitä mielipiteitä. Sillä muutenhan minä päädyn viha-ajattelijan johtopäätökseen ja tuumin että kyseinen Antti Rinne on sekä tyhmä että hänen mielipiteensä ovat sairaita. Ja sama koskee koko Tupperware-kestejä nimeltä demarit.

Ei siinä mitään, jos joku jätkä on tyhmä ja hänen mielipiteensä ovat sairaita.

Mutta se, että kyseinen jätkä on Suomen pääministeri pistää kyllä huolestumaan. Varsinkin kun kyseinen jätkä määrittelee pääministerin arvovallalla mitkä ovat terveitä ja mitkä sairaita mielipiteitä.

Jonka vuoksi Suomessa aletaan olla siinä tilanteessa jossa voi esittää kysymyksen:

Onko faktojen puhuja virallisen näkemyksen mukaan mielipiteiltään sairas?

Onko vain valehtelu enää tervettä?

JOTAIN IHAN MUUTA LXX

Vallitsevassa, varsin masentavassa ja aina vain pahemmaksi muuttuvassa yhteiskunnallisessa ilmastonmuutoksessa tavalliselle kansalaiselle syötetään ilmastohysterian lisäksi jatkuvasti propagandaa jonka perusteella hänen tulisi hävetä suomalaisuuttaan jota toisaalta ei koskaan ole ollut olemassakaan. Tässä hiljattain mikäs muu kuin verorahoitteinen Yle lisäsi (niitten olemattomien) suomalaisten syntilistalle jälleen historiallista kolonialistista velkaa. Onpa tuotu 1700-luvulla maahan sokeriruokoa Karibian orjasaarelta, onpa suomalaisissa ruukeissa tehty orjien kahlerautaa ja vieläpä on juotu pikkusormi pystyssä kiinalaista teetä kiinalaisista posliinimukeista silkkinen aamutakki päällä. How dare we? Ja hei, eipä nyt mussuteta siellä taustalla kymmenistätuhansista suomalaisista orjista vaan kärsitään oikeaoppista tiedostavaa ja etnisesti edistyksellistä mielipahaa.

Kuuliainen ja valtamediaa uskova hallintoalamainen tietysti tuonkin etnisen epistolan luettuaan ymmärtää repiä ihokkaansa, ripotella tuhkaa päällensä ja suorittaa vaadittavat katumusharjoitukset. Koska itse olen puolestaan tällainen viha-ajatteleva käppäukko ja setämies niin enhän minä ressukka typeryyttäni ja itsekkyyttäni hoksaa tuollaista tehdä vaan kirjoittelenpa häpeämättömästi Jotain Ihan Muuta ja jatkan autokavalkaadia. Tämä poikkeaa normaalista autokaanonista sen verran että läheskään näitä kaikkia esiteltäviä kärryjä ei olla tuotu Suomeen eikä itselläni ole kokemusta kuin yhdestä.

Mutta se sallittakoon koska esittelyssä ovat niinkin lutuset kärryt kuin kääpiöautot. Kääpiöauton määritelmä wikipedian mukaan:

Kääpiöauto on yleensä moottoripyöräksi rekisteröity kolmi- tai nelipyöräinen ajoneuvo, jonka suurin suosio koettiin toisen maailmansodan jälkeen 1950- ja 1960-luvulla. Kääpiöautoihin mahtuu tyypillisesti yksi, kaksi tai kolme aikuista henkilöä. Nykyään valmistetaan joitain kääpiöautoja, kuten Smartia.

Koska tässä blogissa on kirjoitettu eräitäkin vaihtoehtoisia ankkatarinoita niin ehkäpä aloitamme kääpiöautojen esittelyn sillä autolla jonka väitetään olevan Aku Ankan auton esikuva. Eli American Bantam:

Suomeen näitä akuautoja on tuotu kaikkiaan neljätoista kappaletta joista avomalleja kaksi. Tässä akuautossahan on mukavan pyöreät muodot joten laitetaanpa seuraavaksi esille tyylikästä saksalaista kulmikkuutta. Vuorossa AWS Shopper. AWS tulee sanoista Automobilwerk Walter Schätzle. Piru vie, että toi saksan kielikin on niin mukavan kulmikasta:

Auton 290-kuutioinen kone kehitti 15 hv:n tehon, huippunopeus oli 90 km/h ja runkorakenne oli teräsputkea ja peltiä. Kun muuten auton väriä katsoo niin tässähän olisi vetokelpoinen postinjakeluauto ainakin suurkaupunkeihin. Kun itse asiassa koko auto näyttää vähän postilaatikolta. Pyöreämpiä saksalaisia muotoja tarjosi puolestaan Champion Automobilwerke GmbH:n valmistama Champion:

Kyseinen auto näyttää varsin urheilulliselta ja siinä olikin peräti 250-kuutioinen moottori jolla auto liikkui 60 km/h:n huippunopeudella ts. virittämätön mopo ei olisi Championille pärjännyt. Sinänsä huhun mukaan aikanaan Honda Monkey-mopoja tuunailtiin aikanaan kulkemaan jopa sataaneljääkymppiä mikä ei mopon runkoa ajatellen ollut ehkä kovin terveellistä. Vaan siirrytäänpä sitten kaukaiseen itään. Jos lukija mieltää haluavansa itselleen auton joka muistuttaa erehdyttävästi liikkuvaa WC-pönttöä niin valinta on silloin ilman muuta japanilainen Fuji Cabin:

Tässä sympaattisessa voimanpesässä on 121,7-kuution moottori joka kehittää tehoa 5,5 kaakkia ja siinä ei ole starttimoottoria vaan se polkaistaan käyntiin niin kuin moottoripyörä. Palataan takaisin Eurooppaan ja esitellään saksalainen Glas Goggomobil:

Tätä kääpiöautoa tuotiin Suomeenkin yli 2.000 kappaletta.  Max 392 kuution kone kehitti tehoa 15 hevosvoimaa ja huippunopeuskin oli peräti 105 km/h. Pysytään Saksassa (nyt siis puhutaan koko aika Länsi-Saksasta) ja esitellään Gutbrod Superior:

Kääpiöautoksi tämä olikin varsin superior sillä olihan siinä peräti 663-kuutioinen kone joka kehitti max 30 pollea joka liikutti autoa 105 km/h huippunopeudella. Suomeen näitä tuotiin noin 30 kappaletta. Pysytään Saksassa ja huolimatta seuraavan auton nimestä kyseessä ei ole pommikone vaan ihka aito kääpiöauto eli Heinkel Kabine:

Voiko auto enää tämän sympaattisemmaksi tulla? Erityisen tyylikäs on tuo auton edestä aukeava ovi. Sympaattisuutta lisää vielä se, jos vertaa autoa Heinkelin aikaisempiin tuotteisiin joista esitellään vaikkapa Heinkel He-111 jota käytettiin aivan toisenlaisiin ja vähemmän sympaattisiin tehtäviin:

Myös toinen saksalainen lentokoneenvalmistaja eli Messerschmitt joutui kakkosrähinän jälkeen etsimään itselleen rauhanomaisempia tuotteita ja sellainenhan oli Messerschmitt KR eli Kabinenroller:

Kyseinen Mese on ainoa tässä jutussa esitelty kääpiöauto johon allekirjoittanut on törmännyt silloin aikanaan nöösipoikana Kekkoslovakiassa. 191-kuutioinen kone antoi tehoa 9,7 kaakkia joka takasi 88 km/h huippunopeuden. Vaihteita oli neljä eteen mutta ei yhtään taakse ts. kone piti käynnistää väärinpäin että peruuttaminen onnistui. Älkää kysykö minulta kuinka se tapahtuu. Mutta sen voin sanoa, että onhan tuo Mese harvinaisen tyylikäs auto. Tai jotakin. Sitä ei tiedetä, onko tuon kääpiömersun kuskeista kukaan saavuttanut legendan asemaa mutta sen vähän isomman mersun kuskeista sen saavutti moni, ehkä kuuluisimpana suomalaisena kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, lentomestari Ilmari Juutilainen 94:llä vahvistetulla ilmavoitolla joista Mersulla 56:

Kunnia niille joille kunnia kuuluu ja takaisin maan pinnalle. Siirrymme Iso-Britanniaan ja pienelle Man-saarelle mikä tietysti kääpiöautojen kohdalla sopiikin. Esittelemme maailman pienimmän ja lyhyimmän sarjavalmisteisen automallin nimeltään Peel P50:

Siis hei, voisiko enää parempaa nuoren miehen pilluralliautoa ollakaan? Joku tietysti voi esittää tähän väitteeseeni reklamaation mutta minä puhuinkin pillurallista enkä pillumagneetista. Ja luuleeko joku että sillä pillurallilla koskaan oikeasti iholle asti päästiin? Tämän koppakuoriaisen kohdalla voi aina esittää tekosyyn että tulijoita olis kyllä ollut mutta kun ne piru vie eivät mahtuneet kyytiin. Tämän voimanpesän liikkeen takasi suoran ykkösen ruhjova voima eli 49 kuutiota jolla irtosi tehoa 4,5 kaakkia. Nopeutta masiina kehitti 61 km/h ja nykyisin näistä alkuperäisistä koppiaisista maksetaan tommoset 150.000 – 300.000 euroa eli jos jollakin löytyy tommonen ladosta niin kannattaa laittaa myyntiin.

Siirrytäänpä sitten Ranskaan ja esitellään Rovin D2:

Auto ei ole varsinaisesti kylmien kelien auto sillä katon lisäksi siitä puuttuu myös ovet. Eli tällä kannatti kruisailla lähinnä Rivieran kesässä tjmv. Mutta jotain mukavan akuankkamaistahan tässäkin on. Siirrytään takaisin Saksan puolelle ja esitellään Spatz:

Kyseinen auto ei ollut sinänsä varsin käyttäjäystävällinen. Autowiki kertoo:

Moottori oli sijoitettu taka-akselin etupuolelle istuimen taakse. Moottorin ilmajäähdytys oli kuitenkin epäonnistunut ja useimmat 1500 autosta paloivat tulipaloissa. Auto oli arka tulipaloille, koska moottoritilaan sijoitettu bensatankki ja muovikorin ympäröimä ilmajäähdytteinen moottori olivat tuhoisa yhdistelmä moottorin kuumetessa liikaa.

Vaan tekiväthän kääpiöautoja tuolloin aikanaan suomalaisetkin. Tai ainakin suunnittelivat. Tuloksena oli Wihuri Oy:n valmistama Wiima:

Wiimassa oli 300-kuutioinen kone joka kehitti tehoa 15 suomenhevosta ja sen kyytiin mahtui kaksi henkilöä. Wihuri Oy kuitenkin huomasi että Wiiman tuotantokustannukset nousivat lähelle kuplavolkkaria joten autosta ei tehty kuin prototyyppi. Palataanpa sitten tyylikkääseen kulmikkuuteen ja esitellään italialaisen Casalinan valmistama Willam Sulky:

Tässäkin autossa oli pelkkä 49,5-kuutioinen moponmoottori. Vaan olishan siinä sinänsä ihan tyylikäs kaupungin kauppakassi. Ruma kuin fan mutta niinhän on bulldoggikin ja on se silti ihan lutunen. Siirrytäänpä sitten takaisin saksankieliseen maailmaan ja esitellään Zündapp Janus:

Kyseinen auto on siitä mielenkiintoinen että siinä ei ole ovia sivussa vaan sekä edessä että takana ja se on nelipaikkainen. Etupenkillä matkustavat katsovat eteenpäin ja takapenkillä puolestaan taaksepäin. Eli takapenkkiä ei saata mainostaa matkapahoinvoinnista kärsiville. Mahtoiko auton nimi tulla tuon penkkiratkaisun takia? Eikös se Janus ollut se kaksikasvoinen jumala?

Ja lopuksi tullaan sitten ehkä suurimpaan henkilökohtaiseen suosikkiini joka on tshekkoslovakialainen Velorex:

Jo auton nimikin kuulostaa päänsärkylääkkeeltä. Tästä kun ei tiedä että onko kyseessä auto, teltta vaiko ehkä moottoroitu reppu. Tässä härpätinräpättimessä oli kuitenkin Jawan valmistama kaksipyttyinen 344-kuutioinen moottori josta lähti tehoa 17 hevosvoimaa. Tässäkään autossa ei ollut pakkia vaan peruutettaessa moottori piti käynnistää nurinpäin. Suomeen ei kyseistä autoa olla koskaan varsinaisesti tuotu mutta suomalaiset autoharrastajat ovat tuoneet niitä tänne muutaman omin päin. Onhan meinaan se – varsin paikkansa pitävä – sanonta että jos maailmassa on jotain autoa vain kaksi kappaletta niin toinen niistä löytyy Suomesta.

Käydäänpä vielä lopuksi kaksipyöräisten maailmassa ja esitellään erityisesti ranskalaisten aikanaan suosima Velosolex:

Tämä ei siis ole oikeastaan mopo vaan polkupyörä jonka eturenkaassa on kiinni pieni apumoottori jossa ei ole vaihteita eikä kaasua voi säätää vaan se on joko on tai off. Näitä on maailmalla myyty kaikkiaan noin seitsemän miljoonaa kappaletta mutta Suomessa se ei käynyt kaupaksi ja maahantuoja möi erän poistohintaan.

Oikeastaan tässähän tämä oli tällä kertaa. Olis varsin mukavaa hankkia itselleen tuollainen kääpiöauto vaikka sellaiseen sunnuntaiautoiluun. Niissä kun on nykyisiin autoihin verrattuna se oikea ilme. Mikä mahtaisi näistä esitetyistä olla lukijan suosikki? Oma suosikki olisi varmaankin tuo Velorex. Tai sitten Messerschmitt. Siinä on sentään umpikoppa. Vaan miten lie lämmityksen laita? Toisaalta se Heinkelkin on autoksi äärimmäisen lutunen.

Monesta hyvästä on vaikee valita.

VALTION YLEISOSTOKORTTI

Radanvarsikaupunki, ehkäpä jo lähitulevaisuudessa…

Radanvarsikaupungin hallintokomitean rakennuksessa (tunnettiin vielä hiljattain nimellä kaupungintalo) istui suuri määrä masentuneen näköisiä puhumattomia kansalaisia. Tuosta hiljaisesta, odottavasta väestä tuli jotenkin mieleen Suomussalmella sijaitseva tilataideteos ”Hiljainen kansa”. Yksi kerrallaan - jonotusnumeron mukaan - heidät kutsuttiin toimistoihin ja sieltä ihmiset tulivat ulos kasvoillaan alistunut tai paremminkin lannistettu viha. Lannistettu sen vuoksi että kyseiset ihmiset eivät oikein osanneet kapinoida. Puristivat vain nyrkkiä taskussaan. 

Asiaan vaikutti sekin, että kyseisissä odotustiloissa oli myös huomattava määrä vartijoita ja pari poliisiakin. Täällä ei auttanut ryhtyä riekkumaan vaikka mieli ehkä tekikin. Paljonkin. Tosin näytti siltä etteivät vartijat ja poliisitkaan kauheasti näyttäneet nauttivan tehtävästään. Olisiko heidän ilmeissään nähtävissä jopa hieman häpeää? Univormu ei näköjään pystynyt kokonaan tuhoamaan ihmistä sen sisältä.

Yksi vuoroaan odottava pariskunta oli kotoisin Reunansyrjästä. Molemmat olivat iältään noin puolessa välissä kuuttakymmentä. Pitkän työ- ja elämänuran tehneitä hyviä hallintoalamaisia. Olivatpa hekin tulleet kun käsky oli käynyt. Yhtenä hiljaisesta kansasta. Niinhän he olivat aina tulleet kun oli käsketty. Aikanaan käskyt tosin miellettiin järkeviksi. Odottavan aika oli yleensä pitkä mutta kyseisestä pariskunnasta tuntui että heillä ei ollut mikään kiire omalle asiointivuorolleen. Toimistoista poistuneitten ihmisten lannistuneet ilmeet kertoivat pariskunnalle ettei heillekään mitään hyvää ollut luvassa. Mutta ajan myötä heidänkin numeronsa kilahti näkyville. Näytti olevan huone numero neljä.

- Jaahah… lähetääs kuunteleen mitä noi viherkommuunaknääkät on meittin varalle tällä kertaa suunnitelleet…

Pariskunta astui toimistoon jossa heitä odotti hieman päälle kolmekymppinen ja luonnollisesti jakkupukuinen nainen. Ehkä kummankin pariskunnan mielessä kävi että ei nykyisin enää saappaita, pussihousuja, koppalakkeja ja rähinäremmejä tarvittu. Vallan symbolit olivat vaihtuneet toisenlaisiin mutta ne olivat kyllä aivan yhtä tehokkaita, pelottavia ja herättivät yhtä suuren vastenmielisyyden tunteen. Symbolina oli myös toimiston nurkassa seisova R-kioskin kokoinen vartija. Jakkupukuisen naisen antamaa ensivaikutelmaa ei myöskään yhtään parantanut hänen rintapielessään oleva I ♥ GRETA-pinssi. Nainen ryki hieman virkayskää ja viittasi kädellään.

- No niin, istukaa, olkaa hyvät. Olen Nälviina Alistainen, valtion yleisostokorttivalvoja ja koulutukseltani yhteiskunta- ja mielikuvavääristelyn maisteri Tampereen Yliopistosta. Niin kuin tiedätte, niin valtiomme on nyt lopultakin siirtynyt ilmastollisen yleisvastuullisuuden tilaan ja sen tiimoilta teidänkin kohdalla määritellään ilmaston kannalta haitallisen kulutuksen rajat. Kaikki rajat. Muistutan, että teille myönnettävä valtion yleisostokortti tehdään vain ja ainoastaan valmiiksi luodun tietokoneohjelman mukaisesti ja siitä ei voi valittaa joten kaikki mielenilmaisut ovat turhia. No niin, aloitetaan. Mitkäs teidän nimenne olivat?

- Pitäis nimi tietää kun on osattu tänne asti käskee.

Maisteri Nälviina Alistainen katsoi miestä eikä edes yrittänyt peittää halveksuvaa ilmettään. 

- Joo, olen minäkin nähnyt Tuntemattoman Sotilaan. Se nimi? Ei varmaankaan ollut sotamies Korpela?

- Verneri Kuuskajaskari. Ikä 57 vuotta.

- Ja rouvan nimi?

- Vilma Kuuskajaskari. 55 vuotta.

- Ja osoitteenne näyttää olevan Huitaattathujasentie 83, Reunansyrjä. Talossa 135 neliötä, autotalli, grillikota, ulkorakennus ja neljäntuhannen neliön tontti. Nykyisten määräysten mukaan tuo on  selkeän ilmastovastuutonta pelkästään kahdelle ihmiselle. Huomattavan ilmastovastuutonta.

- No onhan meillä lapsia kumminkin neljä mutta kaikki ovat muuttaneet jo maailmalle. Talohan hankittiin aikanaan sen mukaan.

- Neljä lasta? Se on kyllä aika paljon vallitsevassa ilmastonmuutoksen tilanteessa. Vaikka lapset ovat tietysti jo aikaa sitten tehty. Joka tapauksessa se lisää huomattavasti teidän ilmastoriskikerrointanne joka tietysti vaikuttaa teille myönnettävän yleisostokortin osto-oikeuksiin. Mikäs teillä oli lämmitysmuoto?

- No öljy ja vesikierto. Öljyä menee aika kohtuullisesti kun meillä on sitten liesi ja varaava takka. Plus ilmalämpöpumppu.

- Jaa… öljyä, pienhiukkasia levittävää puuta ja sähköä. Kai se on sentään vihreää sähköä?

- Ei kun se on semmosta kirkkaanvaaleaa, sähisevää ja epäkuntoisissa vehkeissä paukahtelevaa ja kipinöivää. Savuttavaakin.

Maisteri Alistainen piti taas hienoisen taidepaussin, huokasi ja jatkoi:

- Muistuttaisin muuten että olen täysin huumorintajuton ihminen joten nuo heitot ovat täysin turhia. Ja kun kerran ekosähköä ei käytetä niin se vaikuttaa osaltaan ilmastoriskikertoimeenne. Missäs te käytte työssä? Kansalainen Verneri Kuuskajaskari?

- No Naakkamossahan minä. Teuvon Tärppi & Temmellys Oy. Huolto- ja korjausmies.

- Kuinka kuljette työmatkanne?

- Autolla tietysti. On meidän kotipihasta työmaalle sentään parikymmentä kilometriä.

- Entäs rouva Kuuskajaskari?

- Työtön. Ollut pari vuotta. Ja työttömänä tässä iässä pysynkin. Olin vanhustenhoitajana Reunansyrjän hoitokodissa mutta Attendo osti sen ja siirsi toiminnan Radanvarsikaupunkiin. Mulle ei enää töitä riittänyt. En tosin ole varma että olisinko minä siihen vanhuskeskitysleiriin yleensä halunnutkaan.

Tähän maisteri Alistainen totesi:

- Suomalainen vanhustenhuolto on ehdottomasti kaikki määritellyt vaatimukset täyttävää. Enkä minä ole muutenkaan mikään vanhustenhuollon palautelaatikko. Joten unohdamme tuon avautumisen. Ei se liity tähän asiaan mitenkään. Mutta montakos autoa teillä on?

Tähän vastasi Verneri:

- Yksi. Toyota Hilux. Viisitoista vuotta vanha. Oli meillä myös ikivanha Citroën C3 mutta myytiin se varaosiksi kun Vilma jäi työttömäksi.

Verneri antoi vielä auton rekisterinumeron ja maisteri Alistainen naputteli se tietokoneelleen:

- Jaa-a… neliveto… dieselkone… päästöt nippanappa säädösten rajoissa mutta kuinkahan monta vuotta vielä… tuskin kovinkaan monta… oletteko koskaan harkinneet sähköautoa?

- Oletteko koskaan harkinneet varsinaisen työn tekemistä?

Nyt Vilma puolestaan – miehensä hyvin tuntevana – arvasi että v-käyrän iskuri lähentelee nallia ja totesi Vernerille:

- Verneri. Pallit.

Verneri hillitsi itsensä, nyökkäsi, puristi pöydän alla voimakkaasti kassejaan ja jatkoi sitten hieman Freddy Mercurya muistuttavalla äänellä:

- Niin tota noin mitä siihen valtion yleisostokorttiin oikein sisältyy? Ja kuinka se yleensä toimii?

Nyt maisteri Alistainen tavoitteli jotain hymyntapaista ja vastasi:

- Siis sehän vastaa niitä aikanaan käytössä olleita elintarvike- ynnämuita kortteja mutta ne ovat kätevässä luottokorttimuodossa. Kaikki yhdellä kortilla. Vaikka eihän meillä siis mikään pula-aika ole. Olemme vain ilmastovastuullisia. Esmes tankilla käydessänne laitatte ensimmäisenä kortin lukijaan ja se kertoo kuinka paljon teillä on vielä tankkausoikeutta. Ja tähänhän sisältyvät siis kaikki polttoaineet ja energiankulutus yleensä sekä ilmaston kannalta vahingolliset tuotteet niin kuin liha, maito, voi, juusto, kananmunat ja niin edelleen. Ja minä olen saanut nyt tarvittavavat tiedot joten lataan korttinne teille valmiiksi. Tuosta printteristä tulee sitten tulostetta siitä, kuinka paljon voitte käyttää mitäkin vuosittain. Tietysti käyttöpääte itse laskee nuo määrät kuukausieriksi. Tuohon seinää vasten hetkeksi molemmat, kiitos,  niin minä otan kuvat korttia varten, hetkinen…

räps… räps… kiitos…

Maisteri Alistainen työskenteli korttien parissa. Verneri luki samalla tulostimen suoltamaa printtiä jossa oli ensimmäisenä polttoainekiintiöt ja totesi järkyttyneenä:

- Tota noin… nyt kummää äkkiseltään lasken… niin enhän mä tällä löpömäärällä pysty käymään töissä kuin max kahdeksan kuukautta vuodessa… en niin millään… ja lomareissullakin olisi kiva käydä… autolla me sekin aina ollaan… koskaan lennetty minnekään… niin kuin jotkut ilmastovastuulliset… ja ei toi lämmitysöljykään riitä koko vuodeksi… talo lämpiää tietysti sitten puulla mutta mehän joudutaan piru vie useamman kuukauden ajan lämmittämään pesuvesi liedellä…

Vilma puolestaan katseli toista printtiä ja totesi äänellä jossa kuului selvä harmistus ettei hänellä ollut palleja joita puristaa:

- Ja tää lihan ja muitten ruokien määrähän on ihan naurettava. Eihän me voida kiintiön mukaan syödä lihaa hitto vie kuin max kaksi kertaa viikossa. Tuskin sitäkään. Lauantaimakkaran siivutkin joudutaan tään mukaan laskemaan per kärsä. Juustosta nyt puhumattakaan. Ja mitä tääkin on… kaksi kananmunaa per viikko. Per talous siis.

Maisteri Nälviina Alistainen keskeytti tietokoneen naputtelun ja otti opettajamaisen ilmeen. Sellaista sisäoppilaitosmallia. Sitten hän selitti huvittuneen ja närkästyneen sekaisella äänellä:

- Naurettavaa? Kyllä tässä ainoa naurettava asia on se, että teidän kaltaiset vanhat jäärät ette ymmärrä kuinka suurista asioista tässä on kyse. Tässä ollaan estämästä ilmastonmuutosta. Tässä ollaan pelastamassa maailmaa. Tajuatteko, koko maailmaa. Ja te onnettomat olette keskittyneet vain omaan turhamaiseen mukavuudenhaluunne. Yleensäkin tuo halunne asua omakotitalossa jossain syrjässä on järkyttävän ilmastovastuutonta. Vaihtoehtojakin olisi. Sekä Radanvarsikaupunkiin että Naakkamoon ollaan tällä hetkellä jo rakentamassa aivan viihtyisiä ja ennen kaikkea ilmastovastuullisia kuutioasuntoja. Muuttakaa sinne. Radanvarsikaupunki antaa teille asumisoikeuden kuutioon jos luovutatte talonne vaihtokaupassa. Ja teidän on aivan turha mutista jostain lihasta. Yleisostokortilla on kuitenkin rajattomat osto-oikeudet hyvään, terveelliseen ja ilmastovastuulliseen kasvisruokaan.

Kuuskajaskarin pariskunta ymmärsi että fanaatikon kanssa oli turha keskustella vaikka sopivia sanoja pyörikin mielessä enemmän kuin laki ja ennen kaikkea tilanne salli. Näin ollen Vilma totesi:

- Koskas ne kortit astuvat voimaan?

- Heti. Ja vahvistus on tultava viikon sisään.

- Mikä ihmeen vahvistus?

- Ettekö te seuraa uutisia? Ettekö ole kuulleet tähän yleisostokorttiin liittyvästä Lex Jungnerista? No, minä väännän teille ressukoille rautalangasta. Jokainen, jolle myönnetään lupa ostaa auton polttoainetta henkilökohtaiseen käyttöön joutuu lunastamaan itselleen myös lähimmän julkisen liikennelaitoksen vuosikortin. Ja täällä se on Radanvarsikaupungin Liikenne. Tällä tietysti kannustetaan ihmisiä siirtymään yksityisautoilusta julkiseen liikenteeseen.

- Julkiseen? Sanoisin ennemminkin että harvinaiseen. Meinaan, eihän Reunansyrjässä meillä kulje kuin koulukyydit kaks kertaa päivässä Naakkamoon. Ja kesällä onkin sitten vähän hiljaisempaa.

- Siksipä teille myydäänkin kyseinen vuosikortti puoleen hintaan. Eli se on vain 357 euroa. Tietysti jos myytte autonne ja luovutte ajokorteistanne niin silloin vuosikortin ostovelvollisuuskin loppuu. Ja tässäpä teille upouudet Valtion Yleisostokortit, olkaa hyvät. Vastuullisia ostoksia.

Myöhemmin Kuuskajaskareilla Reunansyrjässä…

Varsinaista ennakkosuunnitelmaa ja työnjakoa ei kotona tarvittu vaan Verneri laittoi samantien saunan lämpiämään. Vilma nyökkäsi lämmitysmanööverille kaivaen samalla kaapista pullon whiskyä. Vitutukseen ei pitäisi ottaa, sanovat, mutta joskus siihenkin viisauteen löytyy poikkeuksia. Vilma kaatoi molemmille tukevat moukut ja sanoi Vernerille:

- Otetaan vaikka niitten aikojen muistolle kun hysteria osattiin vielä tunnistaa hysteriaksi eikä sitä oltu vielä kirjattu pakollisena lakiin ja opetettu kouluissa lapsille.

- Sillehän me otetaan.

Skål.

Puhelin soi. Näytti olevan Vernerin työnantaja ja hyvä ystävä Teuvo Työman:

- Morjens, Tepe. Mun kuule pitikin soittaa…

- Joo, minä taidan tietää asian. Mulla on samaa asiaa. Minä sain omat kortit sekä ittelleni että firmalle. Ja koska firma toimii pääasiassa haja-asutusalueella toisin sanoen ylläpitää haja-asutusta sekä alueella toimivaa pienteollisuutta niin ilmastoriskiluokaksi räpsähti kerralla se pahnanpohjimmainen eli G. Mikä taas tahtoo sanoa sitä että sekä polttoainetta että tarvikkeita saa ostaa sen verran naftisti että firma siirtyy välittömästi lyhennettyyn työviikkoon. Ja jos mulla tulee jonkun isomman koneen osto tässä tilanteessa eteen niin se on silloin pankrotissa koko hela paska. Minä oon hirveen pahoillani mutta tää on tilanne. Mutta muistatkos kun puhuttiin siitä meidän firman laittomasta hirviporukasta?

- Muistanhan toki. Kahdeksan miestä on just sopiva. Just se, mitä firmassa on. Eiköhän aloitella jo tänä syksynä?

- Näin tehdään. Ja sitten vinkki. Käy hankkimassa käteistä. Tuttu sikatilallinen eli Vönttisen Väne tuumasi tästä kaikesta että pitäkää ilmastotunkkinne. Se muuttaa Naakkamoon kuutioon ja alkaa valtion elätiksi. Sitä ennen se kumminkin lahtaa kaikki satakaksikymmentä sikaansa, jauhaa koko satsin jauhelihaksi ja myy sen käteisellä niille jotka ennättää ostaa.

- Ja tuo meni korvan taakse. Täytyy nostaa ja ostaa niin kauan kun sitä käteistä voi yleensä käyttää. Kohta ne perkeleet kieltää senkin.

- Ja on mulla vähän muutakin teon tynkää tässä. Kun käteisestä puhutaan. Muistatko sen teillä päin ja joskus täälläkin aika ajoin asioivan ryssän? Sen ihan asiallisen sellaisen.

- Jaa Jevgeni Peliverkkarinovia meinaat?

- Joo. Minä tunnen yhden kaverin jolla on sekä kaivinkone että useampi tuhannen litran säiliö. Se piilottaa ne säiliöt tontilleen ja Peliverkkarinov alkaa tuoda sinne Venäjältä pimeää bensaa ja löpöä. Oletko kimpassa?

- Totta ilmastohelvetissä olen.

- Näillä puheilla. Nyt ajattelin siirtyä saunaan ja vetäistä pirunmoiset kännit. Tuntuu jotenkin sopivan tunnelmaan.

- Tiedäkkös, sitä on liikkeellä…

Puhelu päättyi ja pariskunta päätti ottaa saunan lämmitessä vielä toisen whiskyn. Tällä kertaa se otettiin uusille, ilmastovastuullisille ajoille. Jotka toisaalta muuttuivat samantien ajoiksi jolloin ei virkakoneistolta lupia enää pahemmin kyselty. Jollain tavoin täälläkin piti ihmisen kumminkin elää.

Sekä hotellin respa että varmaankin koko hiljainen kansa haluavat kiittää kirjoituksen inspiraatiosta tiettyjä bensakortteja kaipailevia hajaliemisiä professoreita sekä yhtä Jungneria joka on ihan ok heppu silloin kun hän ei saa ideoita ja pitää lärppänsä kiinni. Ja tietenkin kiitos kuuluu aina vain kasvavalle ilmastohysterialle.

KEPUAKTIIVI JA EPÄILYKSEN PIRU

Jossain Pohojam´maalla, näinä päivinä…

Puitteet. Ne olivat kieltämättä komeat. Ja puitteethan olivat aina tärkeät. Oikeastaan tärkeämmät kuin mikään muu. Kulisseiksikin niitä tietysti sanottiin. Pohjanmaalaisen vanhan tilan kaksikerroksinen päärakennus oli samassa ulkoasussaan kuin sata vuotta takaperin mutta olihan sitä sisältä tietysti ajan kanssa reippaasti remontoitu ja saatu varsin moderniin tilaan. Mikäs tässä oli asustellessa. Vanhan ja arvostetun suvun jäsenenä. Ympärillä olivat ylpeät pohojalaaset pellot joilla ei tosin ollut enää niitä maalauksista tuttuja vanhentuneita latoja vaan muoviin käärittyjä paaleja niin kuin muuallakin Suomessa. Koiranleuat sanoivat niitä villin lehmän muniksi. Mutta ne pellot olivat joka tapauksessa meirän eikä meirän krannista. Kaikki, minkä näki oli omaa. Kaikki, perkele. Talo ja tila voi hyvin. Nykyisenä EU-aikanakin.

Mutta pirttipöydän ääressä istuva kuusikymppinen talon isäntä ei ollut onnellinen eikä voinut hyvin. Hänellä oli läppäri auki ja vieressä pullollinen Koskenkorvan kylän lahjaa Suomen päihtymishaluiselle kansalle. Sitä eurokokoa vielä. Kossua hän oli jatkanut oman talon puolukkamehulla. Oli mennyt jo useampi mukillinen. Isäntämies, sen lisäksi että oli isäntämies oli ollut lähes koko aikuisikänsä ollut keskustapuolueen aktiivijäsen. Olipa istunut jo useamman kauden kunnanvaltuustossakin. Ja perkeles, miksei olisi istunut? Olihan tämä umpikepulaista aluetta jossa oltiin kannatettu kepua jo kaksisataa vuotta ennen kuin se oli perustettukaan ja niin sanottu kepumafia toimi täällä niin kuin jo kauan aikaa sitten. Sanellen kunnassa kaiken oleellisen. Ja hän oli ollut kauan osa sitä.

Kepulaisuus oli ollut isännälle verenperintöä. Oman sortin uskontonsa. Ja vaikkei isäntä tapakristillisyyden lisäksi muuten varsinaisesti kovin uskonnollinen ollutkaan niin hän alkoi ymmärtää, miltä tuntui niistä papeista jotka olivat menettäneet uskonsa. Siinä uskon menettämisessä kun meni pohja elämään. Niin kertakaikkiaan. Pohja, jonka varaan oli rakennettu koko oma identiteetti. Ihminen kokonaisuudessaan. Siltä oli tuntunut isännästä ja kepuaktiivista jo varsin kauan. Jo ennen Sipilän hallitusta. Sipilän hallituksen aikana siltä oli tuntunut lisää. Ja varsinkin tämän uuden punavihreän, utopistisen sekä ennen kaikkea niin selkeän kaupunkilaisen hallituksen aikana jonka kiilapojaksi kepu oli alistunut. Jotenkin se oli liikaa. Perkeles, aivan liikaa. Ei hän tällaista ollut tilannut vaikka oli uskollisena hölmönä sitä julkisesti kannattanutkin. Vaali vaalin jälkeen.

Sillä isäntämies – joka tunsi kyllä oikein hyvin sanonnan ”kepu pettää aina” – oli itse oikeastaan varsin rehellinen ja suoraselkäinen mies. Ollut koko ikänsä. Hän halusi suomalaisten parasta. Suomalaisten, ja nimenomaan haja-asutusalueen ihmisten parasta. Mutta kun hän nyt katsoi kepupeiliin hän ei enää erottanut että katsoiko sieltä enää mies vai joku pilalle hemmoteltu ja liikaa valtaa käsiinsä saanut kaupunkilaispimu joka ei tiennyt että kasvoiko nauriit puussa vai maassa ja onko lehmä villieläin vaiko ehkä ei. Eihän tässä perkele puuttuisi enää kuin että…

… ja siinähän se perkele sitten oli. Siitä oli varoittanut pari yhtälailla umpikepulaista uskonsa kanssa kamppailevaa valtuustokaveria jo ennalta. Tuo läppärin näytöltä pöydälle ryöminyt kutsumaton vieras katseli pirullisesti irvistellen isännän kossupuolukkalasia ja katsoi sitten isäntää lähestulkoon vetoavasti. Vähän niin kuin koiranpentujen kennelilmeellä. Jaahah, se oli vielä perso viinalle kaiken lisäksi. Toisaalta isäntä tuumasi että kun tässä on tainnut kepulivatuloidessa tullut myytyä sielunsa pirulle muutenkin niin kai sen kanssa voi sitten ryypätäkin. Isäntä väsäsi Epäilyksen Pirulle paukut ja piru maiskautti suutaan tyytyväisenä. Hörpyn jälkeen se totesi:

- Jaa-a… kyllä tää kossu puolukkamehulla on vaan pirullisen hyvä janojuoma. Semmonen rehellisen suomalaanen. Maku on niin kertakaikkiaan päähännousevan raikas. Vaan mennäänpäs itse asiaan. Enhän minä täällä pelkästään tarjottua viinaa ole hörsimässä. Eli: mitenkäs on isäntä? Kas kun toi sun kepusi saa äänensä maaseudulta ja on aina ennenkin saanut eikä muualta koskaan saakaan niin se on silti ruikuttanut ääniä maalaisliitosta kepuksi muuttumisen jälkeen aina vain enemmän kaupungeista. Jatkuvasti. Ja viimeisen parinkymmenen vuoden aikana se ei ole niitä oikein muualta enää edes yrittänyt hankkia. Kauhoo tyhjää ja saa tyhjää. Kerta toisensa jälkeen. Mitäs olet asiasta mieltä? Muistaakos isäntä sanonnan kumartamisesta ja pyllistämisestä?

Isäntämies ja kepun aktiivi otti myös hörpyn, mietti hetken, tuumasi sitten että paskat ja pisti nortin palamaan sisätiloissa ensimmäisen kerran kahteenkymmeneen vuoteen. Tilanteessa hyvin tarpeelliset hermosavut vedettyään hän vastasi:

- Juu… tiedänhän minä. Kun yhteen suuntaan kumarrat niin samalla toiseen pyllistät. Ja tässä tapauksessa perse sojottaa nimenomaan omiin päin.

- Ja kun sitä turhaa kaupunkiin päin kumartelua on jatkettu vuosikymmenet vaikka siitä ei ole mitään hyötyä niin mitäs sinä siitä tuumit?

- No tyhmäähän se on. Oman perustan murentamista ja vastatuuleen kusemista. Eikä se ainakaan palvele maakuntien ihmisiä. Niitä, jotka kepua äänestävät. Jotka ovat äänestäneet minutkin valtuustoon monta kertaa peräkkäin. Ei niitä ole jonkun Helsingin asiat eikä mielipide kiinnostaneet mutta Helsinki heidän elämäänsä määrää.

- Vaan mitäs mieltä isäntä on tuosta paskalaista? Joka oikein komeasti kusi juuri tänne maakuntien ihmisten päälle. Jota kepukin oli junailemassa? Ja jolla uutena Messiaana pääministeriksi nostettu muuan Sipilä ynnä kaverit jotka teki pirunmoiset rahat?

- No kyllähän se oli enemmän kuin törkeää. Ja kun se oli vielä aivan turhaa. Ei ne suomalaiset haja-asutuspaskikset sitä Itämerta millään muotoa saastuttaneet. Kyllä ne saastuttajat olivat ihan muualla eivätkä ne puhuneet suomea ensinkään. Kyllä siinä oli kyseessä ihan puhdas vedätys. En minä sitäkään kiistä. En minä ole aikoihin tunnistanut kepua siksi puolueeksi jota kuvittelin sen olevan. Ja jota olen vuosikymmenet kannattanut ja tukenut.

Epäilyksen Piru otti vielä entistäkin pirullisemman ilmeen ja kysäisi pää jotenkin just sopivan vittumaisessa kulmassa. Niin että itse asento syytti isäntää enemmän kuin seuraava kysymys:

- Vaan miksipä olet ollut koko aika hiljaa? Olishan sulla ollut suu millä puhua. Vaan etpä puhunut ja olitpa silloinkin uskollinen ja puoluetta arvostelematon kepuaktiivi.

Isäntämies ja kepun aktiivi mietti itsekseen että mikäs velvollisuus hänellä on olla jonkun sarvipään tentattavana. Toisaalta… juuri näitähän hän oli ajatellut jo kossunhörsimisen aloittaessaan. Ja jo paljon sitä ennenkin. Ei sitä kiistääkään oikein voinut. Poliitikkona, joskin kuntasellaisena hän päätti ostaa vähän aikaa ja viivytellä vastauksessa kysymällä itse:

- Miksi sinä tulit tänne?

Epäilyksen Piru laittoi naamansa nopeasti virkamiesmäisille peruslukemille ja hänen kaulaansa ilmestyi kravatti joka muuttui sitten hirttosilmukaksi jonka piru nosti itse ylös nostaen itsensä hirteen katon rajaan melkein kuin muuan Münchausen tukastaan. Sieltä se niska luonnottomassa kulmassa, kieli roikkuen ja silmät nurinpäin kääntyneenä totesi:

- Katos perkelettä, politiikko astui kehiin. No, minä olen täällä koska sinä kutsuit minut. Ja taidat tietää sen itsekin. Ja ennen kuin vastaat niin kysynpä lisää. Te maakunnan miehet – sinä mukaan luettuna -  olitte persjuurianne myöten kyrpiintyneitä kun se Sipilän hallitus laski tänne 35.000 jätkää etnisesti edistyksellistä jätkää huilailemaan ja osa niistä harrasti lupahaasteista tutustumispenetraatiota ikähaasteiseen suomalaislihaan. Mutta silloinkin te olitte hiljaa. Vaikka tässäkin tupapöydässä asiaa noiduttiin pohojalaasella porukalla ja sekä kossun että kovin rumien sanojen säestämänä. Puhuttiinpa jotain muiluttamisestakin. Mutta miksi ei lärppä auennut julkisesti? Asiaa olis ollut kyllä sanottavana.

Isäntämies mietti että onhan tässä annettu pirulle pikkusormen lisäksi jo pari muutakin sormea kun on kerran viinaakin eteen kannettu. Näinpä hän kaatoi Epäilyksen Pirulle toisen paukun ja vastasi:

- Katsos… kun se ei ole niin helppoa… se suun aukaiseminen… kun joku, johon on luottanut koko ikänsä… joku, joka on ollut olennainen osa itseään… pettää kerta toisensa jälkeen… ja pettää nimenomaan omansa… niin ei sitä halunnut uskoa… toivoi jotain ihmettä… jota ei koskaan tullut… meni vain pahemmaksi… ja vaikkei enää uskonutkaan… niin ei oikein osannut arvostellakaan… ainakaan julkisesti…

Epäilyksen Piru ei osoittanut sympatiaa vaan nauraa kätkätteli hirttosilmukka kaulassaan ja pää vinksallaan:

- Niin sinä meinaat tätä tuoreinta vedätystä jossa vaaleissa kuokkaansa saanut kepu meni sitten vihervasemmistolaisten kiilapojaksi ja mahdollisti ehkä Suomen historian tuhoisimman hallituksen. Hallituksen, jonka riveissä kepu – se sinun kepusi – vaahtoaa hallituslinjan mukaisesti huoraten että Suomeen pitää saada lisää kehitysmaalaista työvoimaa. Työvoimaa, häh häh hää… Ja paljonkos se olikaan se sinun kuntasi työttömyysprosentti?

- Lähentelee kahtatoista. Ja muualla päin Suomea tilanne on vielä paljon huonompi. Pakkohan minun on sanoa että oikeassahan ne persut siinä asiassa olivat. Ei sieltä mitään osaajia tule ja niitä osaajia löytää firmat ihan omin päin ilman valtiota jos niille tarvetta on. Ei ne kepun niin kovasti haluavat tulijat olis kuin maksimissaan jotain halpatyövoimaa ja todnäk vain elatusautomaatin kyttääjiä. Ja minä siinä vaan kiltisti nyökyttelin asialle jonka oikein hyvin tiesin olevan täysin järjetön. Perkeles kun pistää vihaksi!

Epäilyksen Pirun hirttosilmukka oli kadonnut, samoin kuin virkamiehen näkkärinaama. Silmät pirullisesti kiiluen se puhui suorastaan rohkaisevalla äänellä:

- Hähää, sinähän alat oppia. Tunnetko kuinka voiman pimeä puoli alkaa virrata sinussa? Annanpa vielä vähän lisää kannustusta. Mikäs se olikaan sen teidän uuden puheenjohtajan, sen pimun, sen Katri Kulmunin pääprioriteetti?

- Tokihan tiedän. Sehän oli kepun kannatuksen nostaminen. Kepun asia. Ei ihmisten asia. Ei maakuntalaisten elämä ja sen edellytykset. Eikä suomalaisten asia yleensäkään. Vaan Oy Kepu Ab ja sen palkolliset. Vain sillä on sille kepulilaumalle merkitystä. Totta kai. Sehän on niille ammatti. Minä ja muut maakuntien kepuaktiivit olemme olleet vain heidän hyödyllisiä idiootteja jotka typeryyttään ovat antaneet kaikkensa sellaisen puolueen eteen joka lakkasi olemasta jo kymmeniä vuosia sitten mutta jonka me uskoimme edelleenkin olevan olemassa.

Epäilyksen Piru taputti käsiään hitaaseen tahtiin niin kuin tapana oli silloin jos osoitetaan suosiota näin kaksistaan. Se totesi:

- Sinä tiedät kuinka asia on. Nyt sinun on vain tehtävä johtopäätökset ja toimittava. Aika näyttää onko sinusta siihen. Suurin vihollisesi tässä asiassa olet sinä itse. Se taistelu sinun on voitettava. Kukaan ei voi siinä sinua auttaa. Som´perkeleellinen´moro!

Epäilyksen Piru katosi rikinkatkuiseen pilveen. Isäntämies tajusi että nyt oli päätösten aika. Kovien päätösten. Perusteltujen päätösten. Päätösten, joita hän oli liian pitkään pantannut vaikka tiesi ne oikeiksi. Hänestä tuntui että hän oli täynnä uhoa. Hän panisi tuulemaan. Hän eroaisi kunnanvaltuustosta ja luottamustehtävistään ja…

… ja paskat…

…ja siihenhän se sitten jäisikin. Sen eron syyksikin hän selittäisi terveydelliset syyt. Ei hän uskaltaisi edes erota kepun jäsenyydestä. Sehän tekisi hänet näillä selkosilla paariaksi. Tässä kunnassa kepumafia vieläkin jyräsi eikä hän uskaltaisi ottaa riskiä. Vaikka koko kunnan kepumafia saattaisi ajatella aivan niin kuin hän. Todennäköisesti ajattelikin. Mutta ei hänen laillaan uskaltaisi tehdä mitään. Hän pitäisi turpansa kiinni. Vaaleissa hän ei sinänsä enää koskaan äänestäisi kepua. Siihen hän ei enää pystyisi. Mutta ei hän äänestäisi mitään muutakaan puoluetta. Jonkun muun kuin kepun äänestäminen tuntui siltä kuin olisi kussut isänsä haudalle. Kynnys oli vain kertakaikkiaan liian suuri. Hän kävisi jatkossa pudottamassa tyhjän äänestyslipun. Vaikka hän tajusi kyllä ajattelevansa juuri kuin perussuomalaiset. Isäntämies tajusi myös sen, että ei hänestä olisi minkään kepukapinan aloittajaksi. Millä lihaksella hän sen aloittaisi? Kun eihän hän pärjäisi edes itselleen omassa kodissaan. Ehkä se kuuluisa joku muu sen tekisi. Hänestä ei siihen olisi. Hän tunnusti sen itselleen.

*bing*

Jaa… tietokone piippasi… näytti tulleen sähköposti… katsotaas…

Ja som´moro taas. Eipä siinä pitkään kestänyt ja tätä minä vähän ounastelinkin. Koska tässä nyt kävi näin että uhoamisen jälkeen joulukaloina syödään nälkään kuolleita silakoita niin minäpä annan sinulle taiteellisen lahjan. Huomaat sen kyllä. Ja me tapaamme vielä. Useasti.

Ystäväsi E.P.

Taiteellisen lahjan? Mitä ttua se sarvipää tarkoitti? Sitten isäntä ymmärsi katsella ympärilleen. Olihan tuvassa ollut paljon kuvia ja tauluja tilan pitkästä historiasta. Kuvia, joita saattoi katsella ylpeydellä. Vaan eipä näyttänyt olevan enää. Kehyksissä oli jotain muuta. Ja niitten mukana meni se ylpeyskin:

Jaahah… jassoo… notta niin… vittu joo… isäntämies katsoi pöydällä olevaa eurokossua. Olipa kolmasosa kirkasta vielä jäljellä. Hän kohautti olkapäitään, aukaisi pullon korkin, heitti sen nurkkaan ja veti lopun kossun kitusiinsa yhdellä huikalla niin kuin janoinen hörsi Jaffaa.

Ja sitten tutimaan. Mutta nyt tarvittaisiin unilelua.

Isäntämies, entinen kepuaktiivi ja nykyinen kepun salavihaaja kävi makuuhuoneen komerosta hänen vaimonsa hänelle lahjaksi tekemän tyynyn. Siinä oli vanha maalaisliiton logo. Mies rojahti umpijuovuksissa sänkyynsä ja piteli sylissään sikiöasennossa tyynyä joka muistutti häntä jostain jota ei tainnut koskaan ollakaan.

Kauniita unia.

TOTALITARISMIIN SIIRTYMISEN ANATOMIA

Eli ymmärrysharjoitus siitä kuinka muuan pohjoismainen, demokraattinen ja ihmisoikeuksia kunnioittava valtio voi ajautua totalitarismiin vastoin kaikkia ennakko-oletuksia.

Näin äkkiseltään voisi kuvitella että sanat Suomi ja totalitarismi eivät millään mahdu samaan lauseeseen. Aikanaan – ja hyvin pitkään – on tullut ajateltua niin. Pitkään myös täysin perustellusti. Kahdentoista ja puolen vuoden bloggaamisen aikana ja samalla maan kehitystä tarkasti seuraten olen tullut siihen johtopäätökseen että tässä maailmassa ei ole olemassakaan sellaista maata joka ei pystyisi ajautumaan tai tietoisesti siirtymään totalitarismiin kun vain sen totalitarismin rakennuspalikat ovat olemassa.

Kuinka totalitarismi etenee? Ja mitä rakennuspalikoita siihen vaaditaan?

No, tietysti ensimmäisenä vaaditaan että maassa on yksipuoluejärjestelmä tai sitä vastaava valtakoneisto joka pitää huolen että vallitsevalle politiikalle ei ole olemassa tosiasiallisia vaihtoehtoja. Suomessa sellainen järjestelmä jo on ja se on ottanut vallan itselleen parlamentaarisen demokratian keinoin ilman minkäänlaista varsinaista vallankaappausta. Kutsun sitä itse nimellä Järjestelmäpuolue ja siihen kuuluvat kaikki valtapuolueet perussuomalaisia lukuunottamatta. Järjestelmäpuolueen alaosastot ovat nyansseja lukuunottamatta yhtä mieltä maan politiikan olennaisista ja merkittävimmistä asioista ja järjestelmäpuolueella on eduskunnassa ehdoton enemmistö eli siis absoluuttinen valta. Kyseiseen koneistoon kuuluu tietysti myös valtamedia joka sekään ei tarjoa kuin yhden hyväksyttävän ajattelutavan.

Tarvitaan tietysti myös syy totalitarismiin siirtymiseen. Eihän sitä varsinaisesti huvikseen kukaan tee. Suomessa syy on tietysti se, että valtaa hallussaan pitävä eliitti suojelee etuoikeutettua asemaansa ja pyrkii varmistamaan ettei mikään sitä uhkaa. Sillä on myös perusteltua varmistettavaa sillä kyseinen valtakoneisto on tehnyt tiettyjä, rikolliseksi luokiteltavia anteeksiantamattomia virheitä joista se ei halua kantaa vastuuta ja jonka vuoksi se haluaa kieltää kaiken toimintansa arvostelun. Järjestelmäpuolueen rikollisiksi virheiksi voidaan laskea ainakin:

Suomen itsenäisyydestä vapaaehtoisesti luopuminen ja Suomen muuttaminen ylikansallisen federaation maakunnaksi.

ja

Suomen väestörakenteen tietoinen muuttaminen ja sen aikaansaamat, jatkuvasti lisääntyvät seksuaali- ja väkivaltarikokset sekä kyseisen kehityksen kansalaisiin kohdistama järkyttävä taloudellinen rasitus.

Lisäksi tähän voi lisätä aivan tolkuttomaksi kasvatetun julkisen sektorin suojatyöpaikkaosaston joka syö Suomen taloudellista pohjaa sekä suomalaisen infrastruktuurin myyminen suurilta osin ulkomaille nakkirahoilla.

Kuinka sitten totalitarismi etenee maassa, jonka ei koskaan pitänyt/voinut muuttua totalitaristiseksi?

Ensimmäisessä vaiheessa järjestelmä ei ole vielä niin härski että kehtaisi vaatia voimaan lakia joka kieltää poliittisen eliitin, virkamieseliitin ja näitten kanssa saman peiton alla nukkuvan valtamedian arvostelemisen. Mutta sillä on jo käytössään kaksi blankolakia eli:

Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

ja

Naftaliinista kaivettu laki uskonrauhan rikkomisesta.

Näillä laeilla järjestelmä antaa sakkotuomioita pitkän ja piinaavan esitutkinta- ja oikeusprosessin jälkeen niille, jotka arvostelevat – perustellusti –  järjestelmän Suomeen hankkimaa ja aina kasvavaa haittamaahanmuuttajien joukkoa, niitten tekemää väkivaltaa, niitten elatuksen kalleutta sekä sitä että se on nostettu jalustalle kaiken arvostelun yläpuolelle. Nuo kaksi blankolakia eivät tietenkään sinänsä itsessään riitä, sillä toimenpiteillä pyritään suojelemaan nimenomaan aikaisemmin mainittua etuoikeutettua eliittiä eikä se eliitti ole varsinaisesti mikään sellainen etninen ihmisryhmä tai uskonto joita nuo blankolait koskevat.

Niinpä toisessa vaiheessa aletaan käyttää orwellilaista newspeak-taktiikkaa ja kehitetään termi vihapuhe. Termi itsessään on tietysti täysin määrittelemätöntä mustaa usvaa joten sitä voidaan käyttää vain yhden poliittisen viitekehyksen etujen mukaisesti. Matkalla kohti totalitarismia on tässä vaiheessa likaisen työn tekijänä ja vihapuhe-termin levittäjänä nimenomaan valtamedia joka saa tietenkin huomattavan kyistä palautetta propagandastaan johon se vastaa uhriutumalla ja toteamalla että ääriainekset pyrkivät estämään valtamedian vapaan tiedonvälityksen ja uhkaavat toimittajien turvallisuutta. Tällöin – luonnollisesti –  kehitetään myös termi maalittaminen. Jonka perusteella aletaan vaatia lakeja, joilla annettaisiin niin poliitikoille, korkeille virkamiehille kuin valtamedian edustajille käytännössä diplomaattinen koskemattomuus eli saavutetaan Orwellin kehittämä ns. eläinten tasa-arvo.

Koska vastalauseitten määrä – internetin mahdollistamana – luonnollisesti kasvaa ja saa enemmän sekä suosiota että näkyvyyttä siirrytään kolmanteen vaiheeseen jossa virkakoneisto lisää mielipidevalvontaan erikoistuneen henkilökunnan määrää ja annetut tuomiot muuttuvat entistä kovemmiksi. Annetaan entistä suurempia sakkotuomioita (case Sebastian Tynkkynen), ehdollista vankeutta (case Jösse Järvenpää) ja myös ehdottomia vankeustuomioita (case Ilja Janitskin / MV-lehti). Erityisen raskauttavana (case MV) nähdään tietenkin se, että vaihtoehtomedia on pystynyt kilpailemaan suosiossa valtamedian kanssa. Kolmannessa vaiheessa on myös otettu käyttöön nimetön ilmiantojärjestelmä joka koskee niin kansalaisia kuin poliisin sisäistä valvontaa.

Kaikkia näitä toimia perustellaan nimenomaan humanismilla, ihmisoikeuksilla, ihmisten turvallisuudella, ääriainesten vastustamisella sekä – tietysti – sananvapaudella. Totalitarismia tavoitteleva järjestelmä mainostaa toimivansa nimenomaan totalitarismia vastaan.

Suomi on tällä hetkellä totalitarismin kolmannessa vaiheessa ja valmistautumassa kohti totalitarismin neljättä vaihetta jolloin ns. vihapuhelaki astuu voimaan. Koska termit vihapuhe ja maalittaminen ovat orwellilaiseen tyyliin täysin blankotermejä niin jatkuvasti enemmän politisoitunut oikeuslaitos alkaa lakiin vedoten jakaa entistä enemmän ehdottomia vankeustuomioita valtakoneiston ja -eliitin perustellusta arvostelusta. Nimenomaan perusteltu arvostelu ja ennen kaikkea sen vaimentaminen on tietysti vihapuhelain ensimmäinen ja ainoa tavoite. Tavoitteessa tässä vaiheessa auttaa valtakoneiston Sturmabteilungina toimivat ”aktivistit” jotka alkavat harjoittaa väärinajattelijoita kohtaan aktiivista häiriköintiä ja väkivaltaa. Kyseinen Sturmabteilung toimii Ruotsissa jo hyvin aktiivisesti mutta se on riekkunut Suomessakin ja ennen kaikkea se on saanut tehdä sen valtakoneistolta rauhassa. Jopa osittaisella siunauksella.

Internetiä ja sen myötä ajatusten vastarintaa ei olla saatu vaiennettua kokonaan Kiinassakaan joten ei sitä saada vaimennettua Suomessakaan. Näin ollen valtakoneisto katsoo tarpeelliseksi että maa siirtyy viidenteen vaiheeseen jolloin vihapuhelain avuksi otetaan laki maanpetoksesta. Tuomiolle joutuvat järjestelmän arvostelijat tuomitaan sekä vihapuheesta että vieraan vallan trollina toimimisesta. Sinänsä muuta todistetta tuomiolle ei tarvita kuin itsessään se, että tuomittava ei hyväksy vallitsevaa järjestelmää ja se itsessään on jo EU:n heikentämistä ja sitä kautta aktiivista toimintaa Moskovan puolesta. Maanpetoshan ei kohdistu enää varsinaisesti Suomeen vaan Euroopan Unioniin ja sen uskollisiin suomalaisiin käskyläisiin. Kun maanpetospykälä otetaan avuksi voidaan järjestelmän vastustajille räpsäyttää jopa kymmenen vuoden tuomiot. Viidennessä vaiheessa myös jo pelkkä nimetön ilmianto vihapuheesta johtaa automaattisesti tutkintaprosessiin joka – tuli tuomiota eli ei – puolestaan johtaa takuuvarmasti työpaikan menettämiseen mikäli epäilty työskentelee julkisella sektorilla.

Tässä vaiheessa maassa on vielä olemassa kansallismielinen laillinen oppositio mutta koska järjestelmä on huomannut voivansa toimia kuinka röyhkeästi hyvänsä ilman minkäänlaista kansalaiskapinan uhkaa se päättää turvata absoluuttisen valtansa myös demokraattisen muutoksen mahdollisuudelta ja siirtyy järjestelmän kuudenteen vaiheeseen jossa kansallismielisten ts. perussuomalaisten toiminta lakkautetaan nationalistisena, rasistisena ja äärioikeistolaisena. Luonnollisesti lakkauttamista perustellaan  humanismilla, ihmisoikeuksilla, ihmisten turvallisuudella, ääriainesten vastustamisella sekä – tietysti – sananvapaudella. Totalitarismia kohti etenevä järjestelmä mainostaa tässäkin toimivansa nimenomaan totalitarismia vastaan. Ja suurin osa sen kannattajista jopa uskoo siihen, mitä sanoo. Vaikka järjestelmä hyökkää kuviteltua pirua vastaan oikean Belsebubin avulla.

Kuudetta vaihetta edeltää jo aikaisempien vaiheitten aikana alkanut kansalaisten pikku hiljaa tapahtuva täydellinen aseistariisuminen jota perustellaan muuan Tuomiojan lauseella ”sivistysvaltiossa aseita on vain viranomaisilla”. Tässä vaiheessa varsinainen demokratia – jonka ”suojelemiseksi” em. toimet tehtiin – muuttuukin pelkäksi sitten määrävuosina tapahtuviksi vallanvahvistamistilaisuuksiksi joitten aikana tätä päivitetyä demokratiaa ylistetään enemmän kuin koskaan ennen. Suomi siirtyy kylttien, julisteitten ja iskulauseitten aikaan.

Tässä vaiheessa ollaan totalitarismi tietysti jo saavutettu ja sitä perustellaan jälleen kerran humanismilla, ihmisoikeuksilla, ihmisten turvallisuudella, ääriainesten vastustamisella sekä – tietysti – sananvapaudella plus luonnollisesti totalitarismin vastustamisella. Mutta riittääkö tämä? Jos arvostelu lakkaa, niin se riittää ja valtakoneisto on betonoinut valtansa. Suomi siirtyy turvalliseen itäsaksalaiseen olotilaan. Mutta todennäköisesti arvostelu jatkuu edelleenkin. Sillä toisin kuin Itä-Saksassa internet on edelleenkin olemassa.

Tällöin valtakoneistolla on mahdollisuus siirtyä seitsemänteen vaiheeseen jossa aletaan tehdä poliittisesti sopivia diagnooseja joilla väärinajattelijat voidaan lukita mielisairaaloihin ilman näytösoikeudenkäyntejä. Maassamme löytyy tälläkin hetkellä yllin kyllin väkeä jotka oikein mielellään etädiagnosoivat kansallismieliset ja haittamaahanmuuton vastustajat jonkun sortin mielisairaiksi ja epäilemättä sellaista väkeä löytyy myös sieltä, missä ne todella oikeat diagnosointioikeudet ovat. Voi sanoa että niitä on maailman sivu aina löytynyt kun niitä tarvitaan eikä Suomi muodosta tässä asiassa minkäänlaista poikkeusta.

Voisiko diagnoosi sitten olla neuvostotyyppinen ”hiipivä skitsofrenia”? Sen diagnoosiinhan kuuluu lause ”Muutokset alkuperäiseen persoonallisuuteen ovat ristiriitaisia. Potilaalla havaitaan optimismia, vilkasta toimintaa, aktiivista osallistumista entisen passiivisuuden asemesta, taistelua oikeudesta uuteen elämään” ja piru vie kun tuo kuulostaa jollain tavalla tutulta. Aktiivista osallistumista passiivisuuden sijaan? Taistelua oikeudesta uuteen elämään? Noin henk koht veikkaan että diagnoosi voisi olla ”krooninen ja patoutunut piilobreivikiläisen tuhosyndrooman alkutila”.

Tietysti mikäli seitsemäskään vaihe ei riitä ja valtakoneistolla on muutenkin jo kaikki pidäkkeet poissa niin silloin voidaan siirtyä kahdeksanteen vaiheeseen eli alkaa jakaa tylysti nappituomioita. Joku voisi tietysti tuumia että eihän sellaista voi kumminkaan tapahtua, johan laitkin sen estävät mutta lakeja voidaan toki muuttaa ja muistutetaanpa Euroopan Unionin perusoikeuskirjan selityksistä kohta I osasto ja toinen artikla:

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan 2 kohta:

”Elämän riistämistä ei voida katsoa tämän artiklan vastaiseksi teoksi silloin, kun se seuraa voimankäytöstä, joka on ehdottoman välttämätöntä:

a) kenen hyvänsä puolustamiseksi laittomalta väkivallalta;

b) laillisen pidätyksen suorittamiseksi tai laillisen vapaudenriiston kohteeksi joutuneen henkilön paon estämiseksi;

c) mellakan tai kapinan kukistamiseksi laillisin toimin.”

Alleviivaus ja boldaus oma. Tuo kohta c mahdollistaa asian tulkinnan, no, ihan miten tahansa ja niin kuin lukija on huomannut niin poliittisia tulkitsijoita ja tarvittavaa poliittista tahtoa tässä maassa ja myös Euroopan Unionissa riittää. Luonnollisesti nappituomiotkin perustellaan – mikäli perustelua yleensä enää tarvitaan tai sitä viitsitään tehdä –   humanismilla, ihmisoikeuksilla, ihmisten turvallisuudella, ääriainesten vastustamisella sekä tietysti sananvapaudella. Totalitarismin tilan saavuttanut järjestelmä mainostaa pelastaneensa maan totalitarismilta.

Suomi on siis esitettyjen vaiheitten kolme ja neljä puolessa välissä. Moni tuumii kirjoituksesta että jätkähän on sekaisin eikä Suomessa eikä muussakaan sivistysmaassa voi tapahtua koskaan mitään tuollaista. Mutta tulee muistaa, että jos aikanaan, eikä kovin pitkäkään aika sitten oltaisiin sanottu tyypeille että tulevaisuudessa…

1. Suomessa kaikki valtapuolueet kommareista kokkareisiin pitävät sekä Suomen itsenäisyyden menettämistä että sitä, että maahan kuskataan jatkuvasti kehitysmaalaisia maahanmuuttajia kyseenalaistamattomana itseisarvona. Täysin välittämättä touhun hinnasta ja siitä aiheutuvasta inhimillisestä kärsimyksestä.

2. Suomessa on käytössä neuvostotyyppinen anonymka-ilmiantojärjestelmä.

3. Suomessa jaetaan tuomioita jonkun sellaisen blankotermin perusteella jota ei olla edes eduskunnassa määritelty laiksi.

…niin kyseiset tyypit olisivat todenneet että jätkähän haastaa  huonoa scifiä. Ei tollaista voi tapahtua Suomessa eikä missään muussakaan sivistysmaassa. Hyppää jortaniin. Jos se helpottais.

Kannattaa miettiä vielä yhtä kysymystä. Kumpi on ihmisille vaarallisempi:

- Henkilö, joka arvostelee valtaeliittiä?

vai

- Valtaeliitti, joka ei halua luopua vallastaan?

Kumpikos se historian aikana on ollut se vaarallisempi? Ja kumpikos on saanut enemmän raatoja ja kärsimystä aikaiseksi?