Demareilla on tietysti palava halu väsäillä kaikenlaisia välikysymyksiä. Kun sisäpoliittiset aiheet on koko lailla käytetty ja talouskin alkaa nousemaan, niin apu etsitään ulko- ja puolustuspolitiikasta. Nyt demarit väsäävät välikysymystä kun Suomi aloittaa puolustusyhteistyön Israelin kanssa. Ja tietysti siitä, että Suomi ei tunnusta jotain, jota ei ole olemassakaan ja jota kutsutaan Palestiinaksi.
Luonnollisesti demarit tarkoituksella unohtavat, että mistä se Gazan viimeisin rähinä alkoi. Muistutetaan: arabit murhasivat sadistisesti 1400 siviiliä. Luonnollisesti niin vasurit kuin vihreät menevät pidemmälle ja vaativat Davidin Linko-ohjusjärjestelmän hankkimisen peruuttamista. Vaikka se sattuu olemaan maailman huippua. Vasureitten Minja Koskela totesi:
Häkkänen vaarantaa toiminnallaan Suomen kampanjan päästä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi.
Minä puolestani kysyn, että miksi ihmeessä Suomen tulisi päästä kyseisen neuvoston jäseneksi? Kyseisessä järjestössä josta ei ole enää mitään hyötyä?
Muistutetaan vielä että mitä demarit sanoivat tästä ”Palestiina”-asiasta:
Välinpitämättömyys tässä kysymyksessä ei sovi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan eikä aktiiviseen rauhanvälityksen perinteeseemme.
Kuinka monta rauhaa Suomi on oikeastaan saanut aikaiseksi? Miksi Suomen tulisi edes yrittää sellaista? Keitä kiinnostaa Suomen mielipide?
No, näitä näytelmiä tullaan näkemään vielä monta kertaa ennen vaaleja. Ja ”Palestiinaan” on aina niin helppo vedota, koska se on tiedostavaa muotia.
Mutta olenko minä ainoa, jota tämä toistuva näytelmä kyllästyttää?




















