YLITETTY KYNNYS

Ruotsissa ylitettiin hiljattain yksi kynnys. Tähän mennessähän etnisesti edistykselliset gangsterit ovat lähinnä keskittyneet lahtaamaan toisiaan. Nyt nuo paskat menivät ja ampuivat perheenisän oman poikansa silmien edessä.

Miksikö? Huvikseen. Ja osoittaakseen valtansa. Näyttääkseen, että he ja vain he hallitsevat tuota maata. Ja hehän ovat oikeassa. He pystyvät siihen. Koska heitä ei estetä. Jos maan oma väkivaltakoneisto ei pysty suojelemaan kansalaisiaan niin tilan ottaa toinen väkivaltakoneisto jonka tehtävä ei taaatusti ole suojella ruotsalaisia. Eikä se puhu Ruotsia.

Ongelmaa pahentaa vielä se, että hyvin suuri osa Ruotsista vieläkin kieltää ongelman olemassaolon. Niinpä Ruotsissa on ylitetty osa Libanon-kynnystä ja jatkoa seuraa aivan varmasti. Jossain vaiheessa islamilaiset yrittävät ottaa totaalisen vallan. Eikä silloin ole kyse siitä, kuinka paljon yrittäjiä on, vaan kuinka moni panee hanttiin.

Tämä vinkkinä Suomen hallitukselle. Meillä ei ole enää monta vuotta samaan tilanteeseen. Eikä sen tilanteen estämisessä auta selittäminen, ymmärtäminen ja moniammatilliset työryhmät.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLXXI

1. Ruotsi ja maahan kaatunut maito

Tähän alkuun täytyy todeta sekä huvittuneena että säälinsekaisin tunnelmin se, minkä valtamediamme on huomannut vasta aivan hiljattain ja mitä täällä voiman pimeällä puolella on tajuttu jo aikakausia sitten. Eli siis se, että Ruotsi on aivan totaalisessa kusessa haittamaahanmuuttajiensa kanssa. Kuinkas ne nyt lopultakin sattuivat huomaamaan sen, jonka olemassaolon ne ovat tähän asti kategorisesti kiistäneet?

No, siellä Ruotsissa on sitten herätty ihan oikeasti ajattelemaan ja nostettu esiin idea että jospa puolustusvoimat voisivat tulla auttamaan viranomaisia. Itse kun olen tällainen yksiniitinen käppäukko niin minulle ei riitä että sanotaan mitä, vaan täytyy myös vastata kysymykseen miten.

Ruotsalainen pullahalaava virkakoneisto ei nykyisillä eikä edes hieman tiukennetuilla valtuuksilla pelota sitä etnisesti edistyksellistä rikollista paskasakkia pätkääkään. Se ei usko mitään muuta kuin äärimmäisen ylivoimaista asellista voimaa ja sen aikaan saamaa täysin perusteltua kuolemanpelkoa.

Ja sitähän ei tule, ennen kuin niin Ruotsin poliisi ja puolustusvoimat saavat äärimmäiset valtuudet ts. teillä on oikeus ampua ensin täysin oman harkintanne mukaan ja kiinnisaadut gangsterit voi teloittaa paikan päällä ilman oikeudenkäyntiä.

Meinaten, tätä neilikkavallankumouksen meininkiä on ruotsalaisten melko turha odottaa.

Jos svenssonit haluavat palauttaa sen historiasta tutun rauhallisen ja turvallisen kansankotinsa niin tämäkään ei riitä, vaan niiden on aloitettava etninen puhdistus. Se nätimpi tapa on lopettaa kaikenlainen elättäminen ja sitä myötä aloittaa karkoittaminen. On tietysti se toinenkin tapa mutta sen manuaali on kirjoitettu saksaksi.

Muistutetaan lukijaa siitä että suomalainen vihervasemmisto pitää yllä joukkorääkymistä päästäkseen takaisin absoluuttiseen valtaan ja saattaakseen Suomen täsmälleen samaan tilanteeseen kuin missä Ruotsi on nyt. Sen tiimoilta pari tahattoman huumorin pläjäystä. Ensiksi The one and only Eva Biaudet:

Evahan on sen ihmistyypin arkkityyppi jonka mielestä ongelma ei ole ongelma mutta ongelmasta ääneen puhuminen on ongelma. Mutta joo, nimenomaan Eva on uhka meille kaikille. Miettikääpäs jos eduskunnassa olisi 200 Evaa?

Ja sitten tahattoman huumorin mestari Iikka Kivi:

Jään odottamaan syrjäytyneiden ruotsalaisten ja suomalaistenkin käsistä räjähtävää jengirikollisuutta. Olen itse asiassa odottanut sitä jo Suuren Laman alusta vuodesta 1991. Parta on ehtinyt kasvaa odotellessa varsin pitkäksi.

2. Leikkipartisaanit ja opintopisteet elämysmatkailusta

Ne ns. opiskelijat jatkavat niitä yliopistojen valtauksia ja tässä matkan varrella on käynyt ilmi että seassa on paljon muitakin kuin ns. opiskelijoita eli aivan muuta porukkaa jotka tykkäävät harrastaa elämysmatkailua. Lisäksi ns. opiskelijat tätä valtaustoimintaa harrastaessaan tiettyjen yliopistojen mukaan ihan oikeasti opiskelevat.

Eli siis mitä? No sitä, että tuosta elämysmatkailusta voi saada opintopisteitä. Ylen uutinen kertoo:

Osa yliopistojen valtauksiin osallistuvista opiskelijoista edistää samalla omia opintojaan. Esimerkiksi Lapin yliopistossa taiteiden tiedekunnan opiskelijoilla on mahdollisuus saada mielenosoittamisesta opintopisteitä.

Kuvataidekasvatusta opiskeleva Aino Jäälinoja on istunut yliopiston aulassa tiistaista lähtien ja myös yöpynyt kampuksella.

– Olen sekä osallistunut valtaukseen että ollut järjestämässä tätä ja ehdottomasti aion hakea opintopisteitä, kun mahdollisuus on, Jäälinoja sanoo.

Opintopisteitä voi hakea osallistumalla Valtauksen ja kansalaisvaikuttamisen dramaturgiat -kurssille. Sen suoritettuaan opiskelija hahmottaa, miten valtaus järjestäytyy, osaa nimetä valtauksessa tapahtuvia kansalaisvaikuttamisen muotoja, tunnistaa valtauksen keskeiset tavoitteet ja hahmottaa niiden välisiä suhteita sekä ymmärtää, millä tavoin taide ja aktivismi voivat kietoutua yhteen ja kykenee soveltamaan oppimaansa muihin kansalaisvaikuttamisen muotoihin.

Itse asiassa olen tietyssä mielessä näiden ”opiskelijoiden” kanssa samaa mieltä. Hallituksen esitys on väärä. Tosin siihen yhteneväisyydet loppuvatkin. Näkisin, että hallituksen olisi tullut käyttää ns. ”paskaa käteen-metodia” ja lopettaa kaikki nämä yhteiskuntatanhuamisen linjat yliopistoista. Se säästäisi välittömästi nyt ja kymmenien vuosien kuluessa vielä huomattavasti enemmän kun valtava määrä akateemisia suojatyöntekijöitä jäisi kokonaan kouluttamatta täysin turhaan nollatyöhönsä.

Skandaali! Koko Suomen historian aikana ei yksikään opiskelija ole joutunut tekemään töitä opiskelujensa ohessa! Ei koskaan! Ei ikinä! Miten tähän on päädytty?

3. Ajan henkeä

No joo, tähän voisi joku todeta että vanha ja tikkuinen käppäukko marmattaa ja täytyy myöntää että sellainenhan minä olen. Kohta kuusikymppiä mittarissa. Mitäs tässä selvässä asiassa valehtelemaan. Mutta itse asiaan: Minä katselen televisiota hyvin harvoin. Aika ajoin sitä tulee sattuneista syistä katsottua. Ja olen aikaisemminkin kirjoittanut inhoavani Foodoran mainoksia. Aikaisemmin postasinkin siitä ”keittiö, mikä ihmeen keittiö”-mainoksesta mutta tällä uusimmalla kampanjallaan täytyy tunnustaa että kyseinen pulaaki on tiivistänyt Ajan Hengen.

Siinähän tommonen kolmekymppinen kaupunkilainen sinkkunainen toteaa kerta toisensa jälkeen että ”koska minä haluan”. Ja siinähän on aikamme kuva tiivistettynä.

En hyökkää kyseisen mainoksen naista kohtaan. Hänhän vaan esittää just sitä mitä käsikirjoitus ja ohjaaja vaativat. Ja eihän mainos ole alun perin edes suomalainen.

Mutta tämmöisiä vaan tuli käppäukolle mieleen. Täytyy muuten katsoa jaksaisiko joskus ottaa työn alle sen, että kuinka suureen vähemmistöön tavalliset valkoiset ihmiset ovat noissa mainoksissa jääneet. Niitä seuraamalla meinaan saa verenpaineen nousemaan.

Å

Tuli huomattua että perussuomalaiset ovat nostaneet esille pakkoruotsin poistamisen. No, sehän on selvää että asian tiimoilta on noussut joukkorääkyminen josta esille voi nostaa vaikkapa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin joka pauhaa:

- On masentavaa kuulla perussuomalaisten ajatuksia ruotsista Suomessa. Heidän toimenpiteensä, joissa he haluavat avata myös perustuslain kielisuojan, rajoittaisivat käytännössä rajusti ruotsinkielisen väestön oikeutta peruspalveluihin omalla kielellään, ruotsiksi. He kyseenalaistavat, että Suomi kansana on rakennettu sekä ruotsille että suomelle ja että kaksikielisyys on tärkeä osa identiteettiämme pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, Henriksson sanoo.

No juu. Ensiksi voisi sanoa että tavallisille suomenkielisille kaksikielisyys ei ole millään lailla osa omaa identiteettiä. Ja mitä tulee niihin peruspalveluihin ruotsiksi niin törmätään siihen tosiasiaan joka on ollut jo pitkään tiedossa. Eli suomenkielisillä alueilla – siis valtaosassa Suomea – ihmiset opettelevat ruotsia nimenomaan väkipakolla ja koulun päätyttyä se hankittu välttävä ruotsinkielen taito unohtuu muutamassa vuodessa käytön ja kiinnostuksen puutteen vuoksi.

Hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa. Kaivoon kannettua vettä. Ei sellaisen poistaminen tarkoita mitään ruotsinkielisten sortokauden aloittamista.

Twitteristä löytyi tähän lyhyeen postaukseen varsin sopiva kuva.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLIV

1. Ämpäreitä jaossa

Olen ennenkin todennut että Suomen kansalaisuuksia on jaettu kaikenlaisille kehitysmaalaisille niin kuin ämpäreitä jonkun uuden supermarketin avajaisissa. Näyttää siltä että tuo kansalaisuuksien jakaminen on hallituksellemme suoranainen pakkomielle sillä edes nykyinen ylilöysä linja ei sille riitä. Nyt kansalaisuus pitäisi voida myöntää vaikka tänne elätettäväksi tullut jätkä olisi tullut väärillä papereilla. Ja peruste on seuraava:

Kokonaisharkinnassa on myös otettava huomioon esimerkiksi se, että kansainvälistä suojelua saaneen henkilön pakomatka on saattanut olla mahdollinen vain väärennetyillä asiakirjoilla. Henkilöllisyyttä ei siten voitaisi pitää epäselvänä pelkästään sillä perusteella, että Suomesta turvapaikkaa hakeneella henkilöllä on maahan tullessaan ollut hallussaan väärennetty matkustusasiakirja.

Ja tämäkään ei vielä riitä, vaan tarvittaessa kansalaisuus voitaisiin myöntää vaikkei häiskällä olisi minkäänlaisia papereita. Ja tätäkin perustellaan:

Jos asiakirjanäytön edellyttäminen olisi kohtuutonta, kun otetaan huomioon pakolaisen asema tai se, että hakijan kansalaisuusvaltiossa ei ole toimivaltaista viranomaista, joka voisi pätevästi antaa henkilöllisyyttä koskevia asiakirjoja, taikka muusta vastaavasta syystä.

Tuo kohta ”muusta vastaavasta syystä” kattaakin sitten itse asiassa kaiken eli jos – ja kun – hallituksen esitys toteutuu, niin Suomen passeja voidaankin sitten alkaa jakaa tulijoille suoraan rajalla. Jää isot virkakyöstikierrokset välistä. Sitä vaan on ajatellut ettei hallitus enää pahempaa sisäänheittotuotetta voi keksiä niin aina se vaan onnistuu ylittämään itsensä. Mitä seuraavaksi? Lähetetäänkö viranomaisia jakamaan Suomen passeja suoraan Somaliaan?

2. Käännä toinen poski. Ei se silloin lyö.

Aika ajoin tulee sellaisia avautumisia että sotaan vaaditaan kaksi ja jos se toinen ei sodi, niin ei se toinenkaan sitten. Muistelen, että YYA-aikana ainakin taistolaisissa oli sellaista mielialaa että Suomen tulisi toteuttaa yksipuolinen aseistariisunta ja näyttää esimerkkiä muulle maailmalle. No, nyt Saksassa ovat tietyt tiedostavat ihmiset hoksanneet jälleen kerran tämän idean. Tiivistelmää Hommaforumilta:

Vetoomusten tekijät eivät ole Venäjän hyökkäyksen puolella vaan ajavat rauhan asiaa. He haluavat suojella elämää ja torjua maailmansodan uhkaa. Rauhaan ei vain pitäisi pyrkiä voittamalla vastustaja vaan lopettamalla sotiminen.

Yhden kirjeen mukaan Kiovan, Harkovan ja Odessan pitäisi julistautua ”kaupungeiksi, joita ei puolusteta”.

Kirjeiden mukaan aseapu pitkittää sotaa ja vain lisää ukrainalaisten kärsimyksiä. Sodan jatkuessa seurauksena on vain enemmän tuhottuja kaupunkeja ja lisää ukrainalaisia kuolonuhreja.

”Niin katkeraa kuin onkin perääntyä kansainvälistä lakia rikkovan väkivallan edessä, se on kuitenkin inhimillisin ja realistisin vaihtoehto”, ryhmä kirjoittaa Berliner Zeitungin mukaan.

Niin. Kieltämättä ryhmä on omalla tavallaan oikeassa. Jos ukrainalaiset heittävät pyssynsä lepikkoon ja nostavat tassut pystyyn niin epäilemättä varsinainen sota loppuu. Tosin sitten alkaa miehitys ja teurastus. Saman ajattelun mukaan suomalaistenkin olisi vuonna 1939 pitänyt todeta että ei me ruveta pyssysille. Tulkaa ja miehittäkää.

Baltian maissa osataan varsin hyvin kertoa mihin tällainen ajattelu olisi johtanut. Esimerkkejä on muitakin. Esmes kakkosrähinän jälkeen juutalaiset hoksasivat että tassut taivaalle nostamalla ei päädy kuin maanparannusaineeksi. Sen jälkeen ne ovatkin pitäneet huolen että tassut eivät nouse taivaalle eivätkä ole tyhjinä.

Nuo saksalaiset jotka ovat asiasta avautuneet ovat ns. älymystön edustajia. Mikähän siinä on, että kaikkein elämästä vieraantuneimmat ideat tuppaavat tulemaan sieltä älymystöstä?

3. Hajaantukaa. Ei mitään nähtävää.

En tiedä, voisiko tätä pitää tämän postauksen loppukevennyksenä. Ainakin se on hyvä osoitus siitä, että itselleen valehtelu on taide. Eli kuuluisa tutkiskelija Oula ”näen natseja” Silvennoinen tekee tuoreeltaan mariapetterssonit:

Siinähän se tuli selvitettyä. Ruotsi on edelleenkin umpirauhallinen kansankoti ja muut väitteet ovat äärioikeiston törkeää pilaa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

TAPOSEN EPISTOLA JATKUU

Korkeasti kunnioitettu ylikomisario Taponen alkaa muistuttaa entistä enemmän sitä Irakin tiedotusministeriä joka aikanaan julisti että jenkit saavat kuokkaansa kaikilla rintamilla samaan aikaan kun jenkkien panssarit olivat jo Bagdadissa. Tuoreimmassa epistolassaan Taponen sekä vie vastuun pois Ruotsissa mellakoivilta kehitysmaalaisilta omista teoistaan että kehuu ettei Suomessa kuuna päivänä tällaista tapahdu. Epistolan otsikkona on komeasti Ylikomisario Ruotsin katujengeistä: Suomi on ihan omalla tiellään. Käydään hieman Taposen sanomisia läpi ja esitetään muutama kommentti:

Ylikomisarion mukaan eräs keskeinen ero Suomen ja Ruotsin välillä on se, että Suomessa ei juuri ilmene ekstremististä väkivaltaa.

Tätä voisi sanoa vähättelyn ja sanakikkailun mestarinäytökseksi. Taponen tietää oikein hyvin, että suomalaisiin kohdistuu aina lisääntyvä ja raaistuva määrä nimenomaan kehitysmaalaista katuväkivaltaa – aivan samalla nöyryyttämiskaavalla kuin Ruotsissa – ja lisäksi seksuaalirikollisuutta. Mutta Taponen sivuttaa asian, koska se ei ole sitä ekstremististä väkivaltaa. Oletettavasti tämä ei-ekstremistinen väkivalta tekee sitten vähemmän kipeetä. Ainakin se on merkityksettömäksi selitetty. Taponen jatkaa:

Jos katsotaan yhteiskuntarakenteita, niin voimme todeta, että Ruotsi on yhä melko vahva luokkayhteiskunta, jossa sosiaalinen liikkuvuus on selvästi vähäisempää kuin Suomessa ja Norjassa (sosiaalinen liikkuvuus = mahdollisuus siirtyä kaupan kassalta valtion johtoon).

Muuan pääministeri mainittu! Mutta jos noiden jatkuvien mellakoiden syy on ruotsalainen luokkayhteiskunta niin missä ovat ne kantaruotsalaisten mellakat? Mellakat, jotka ovat johtuneet siitä että joku on uhannut polttaa Raamatun. Muutenkin Taposen kommentti on myös hyvä esimerkki siitä väitteestä että kehitysmaalaisten riehuminen ei voi johtua kehitysmaalaisista itsestään eikä missään nimessä islamista. Uhrejahan he ovat. Ruotsalaisen yhteiskunnan epäonnistuminen haastavissa sosioekonomisissa asioissa. Ja Taponen jatkaa vielä:

Esimerkiksi asuntopolitiikan periaatteet Suomessa ovat hyvin erilaiset.

Helsingissä asuntopolitiikka perustuu sosiaaliseen sekoittamiseen, jonka hyvinä puolina on, että sosiaaliset ongelmat, kuten työttömyys, kouluttamattomuus tai matalapalkkaisuus ei pääse keskittymään yhteen paikkaan.

Mitenkä on? Lakkasivatko esmes Itä-Helsinki ja Varissuo Taposen loihelausuman jälkeen kokonaan olemasta? Ja ovatko kyseisten alueiden koulut nyt myös kantasuomalaisille rauhallisuuden ja oppimishalun tyyssijoja? Voisiko vielä epäillä että täällä elatusautomaatin parissa olevat kehitysmaalaiset ovat ghetoissaan juuri siinä tilanteessa missä ne haluavatkin olla?

Taponenkin tietää oikein hyvin että Suomi on menossa juuri samaan kuseen kuin Ruotsi, mutta uskollisena järjestelmän palvelijana hänen ratkaisunsa ongelmaan on kiistää ongelman olemassaolo. Ja tulee muistaa, että se, mitä Taponen julistaa, on myös sisäministeriön ääni.

Vai onko kukaan kuullut sisäministeriössä soraääniä Taposen julistuksista?

UUSRUOTSALAISIA PÄÄSIÄISPERINTEITÄ

Sehän oli se ruotsalainen demaripoliitikko Mona Sahlin joka totesi että ei Ruotsilla ole mitään muuta kulttuuriperintöä kuin joku tylsä juhannussalko. Ruotsalaisten onneksi maa on harjoittanut ennennäkemättömän edistyksellistä maahanmuuttopolitiikkaa jonka myötä ruotsalainen kulttuuriperinne on saanut uusia ja vauhdikkaita piirteitä. Esimerkkinä tämä uusruotsalainen pääsiäiskokko:

Niin kuin kuvasta näkyy, myös Ruotsin poliisi on lahjoittanut uuteen pääsiäisperinteeseen kokkotarpeita. Tähän perinteeseen liittyy myös uusruotsalainen pääsiäiskulkue, jonka yhtenä osuutena on pahojen henkien karkoittaminen heittelemällä kivillä poliisia. Poliisit osallistuvat perinteeseen olemalla maalitauluina ja pakenemalla paikalta. Videolla esitellään tätä perinnettä:

Suomessa ei olla aivan vielä omaksuttu näitä uusia, etnisesti edistyksellisiä pääsiäisperinteitä mutta onneksi suvaitsevais-tiedostava valtakoneistomme ja valtamediamme tekee parhaansa että mekin pääsemme nauttimaan näistä tylsyyden karkottajista. Sitä odotellessa voimme vain kadehtia Ruotsia ja sen vastuullista maahanmuuttopolitiikkaa.

Ai jai jai jai jaa

se on ihmemaa

mut eipähän se muuten oiskaan

Svea-mamman maa.

Niin kuin näkyy hei

on toisenlaist kuin meil

mut menossahan mekin ollaan

kehityksen teil.

PT-media antaa jatkuvasti kattavia päivityksiä näistä uusista uusruotsalaisista pääsiäisperinteistä.

YRITYS, EREHDYS JA UUSI EREHDYS

Sehän ei ole lukijalle varsinainen yllätys että naapurimaamme Ruotsi on totaalisessa kusessa nimenomaan etnisesti edistyksellisen väestönsä kanssa. Jopa Yle julkaisi asiasta jutun, mutta minkälaisia olivat jutun johtopäätökset ja lupaavatko ne ehkä Suomeen parempaa? Käydään hieman läpi:

1. Poliisi ei pysäyttänyt rikollisia ajoissa

Epäilemättä ei pysäyttänyt sillä niin Ruotsin kuin Suomen poliisin toimintatavat ja valtuudet ovat suunnattu yhteiskuntaan jossa asuu vain kantaväestöä. Siihen yhteiskuntaan ne riittivät kyllä. Mutta humanismin supervallaksi itseään kutsuva Ruotsi otti epistolakseen sen että tulijatkin ovat ruotsalaisia ja toimivat niin kuin ruotsalaiset vaikka hyvin on huomattu että se ei pidä paikkaansa.

Onko Suomi oppinut tästä?

Ja paskat, sanoisi käppäukko ja hei, minähän olen sellainen, joten miksen sanoisi. Tsuhnan helvettiin minä joudun kumminkin. Rivipoliisi tietää ongelman ja sen syyn mutta poliisijohto kikkailee termeillä eli toteaa että ei niitä järjestäytyneitä jengejä ole joten ei mitään hätää. Joskaan tuon kikkailun seurauksena tuontiväkivalta ei tee yhtään vähemmän kipeää vaikka se jatkuvasti kasvaa.

2. Rangaistukset ovat olleet lepsuja

Epäilemättä näin. Entäs Suomessa? No, nuoren – kansallisuudestaan riippumatta – rikollisen on lähes mahdotonta saada ehdotonta tuomiota sillä Suomessakin rikollinen – varsinkin nuori sellainen – mielletään pahoinvoivaksi uhriksi joka tarvitsee apua. Hänen uhreistaan ei ole niin suurta lukua.

3. Ruotsi jätti maahanmuuttajat yksin kurjistuviin lähiöihin

Tämähän on se tyypillinen selitys jossa syy kaadetaan kantaväestön niskoille. Ja unohdetaan tietoisesti että erityisesti Afrikasta ja lähi-idästä – elätettäväksi – tulevat ihmisryhmät nimenomaan haluavat eristyä omiin etnisiin enklaaveihinsa. Jossa he voivat muokata sen enklaavin lähtömaansa näköiseksi ja käydä siellä omia pieniä lähi-idän ja Afrikan tyylisiä sisällissotia kaikessa ”rauhassa”.

Muistutetaan että yhteiskunta koostuu ihmisistä, ne tekevät sen itsensä ja kulttuurinsa näköiseksi ja kyseisen asian ääneen sanomisesta on Suomessa eräs Mikko Ellilä saanut oikeustuomion. Onko Suomi oppinut Ruotsin virheistä? Eihän toki. Virallisen näkökannan mukaan jokainen tänne elätettäväksi tullut etnisesti edistyksellinen on pohjoismainen lällydemari. Ja muistutetaanpa eräästä opetusvideosta vuodelta 2015. Innokkaat suomalaiset naiset asialla. Wippajei!

4. Ruotsalaiset ovat vähätelleet ongelmia

Pitää paikkansa. Tai ne ovat kieltäneet ongelman olemassaolon ja siitä puhumisen. Onko Suomessa toimittu viisaammin? Vai onko ongelmasta puhuminen täälläkin kielletty? Vapaavalintainen vastaus tuohon:

________________

5. Viranomaiset ovat jumiutuneet byrokratiaan

Pitää paikkansa mutta niin Ruotsissa kuin Suomessa on valtava määrä maahanmuuttoteollisessa kompleksissa toimivia täysin tarpeettomia suojatyöllistettyjä. Eihän heitä voi laittaa kortistoon vaikka tiedetään, että he ovat omalta osaltaan pitämässä yllä elatus- ja väkivaltahirviötä.

6. Väkivalta on lisännyt väkivaltaa

Tämä toteamus kuuluu sarjaan ”no olis kai tää muutenkin ymmärretty”. Mutta toisaalta voidaan todeta lisäksi että pakolliseksi normiksi muuttunut alistuminen myös lisää väkivaltaa. Se väkivalta vaan on sitä yksipuolista väkivaltaa.

Suomella olisi – ja olisi jo kauan aikaa ollut – mahdollisuus tehdä johtopäätöksiä Ruotsista ja sen tekemistä virheistä. Ryhtyä ehkä jopa toimenpiteisiin. Ruotsihan oli aikanaan tavallaan kuin Milka elokuvassa Milka: Elokuva Tabuista eli ”äiti, sie et kertonut miulle tätä”. Ruotsi ei tajunnut, kuvitteli väärin, yritti ja erehtyi. Erehdystähän ei tietenkään voi korjata jos ei tunnusta erehtyneensä.

Suomi voisi oppia Ruotsin erehdyksistä ja todeta sen tärkeimmän eli ”jos maahan kuskataan suuri määrä elätettäviä Afrikasta ja lähi-idästä, niin ne muuttavat maan Afrikaksi ja lähi-idäksi”.

Mutta puhutaanko Suomessa tästä? Ollaanko oppimassa toisten virheistä? Onko ongelma tunnistettu ja tunnustettu? Vai kiinnostaako ehkä jokin muu? Toki kiinnostaa. Se jokin muu. Ajan henkeä kuvaa ehkä parhaiten tämä viimeisin woketusepisodi:

Niin muuten, kuinkas paljon vaaleampi tuo Esko Valtaoja on kuin kuin kyseinen turvattomuutta tuntenut Renaz Ebrahimi? Ei taida edes Tikkurilan värikartta auttaa.

Näissä superjärkyttävissä, epämukavissa, epäsensitiivisissä ja turvattomissa merkeissä toivotan lukijoille hyvää alkavaa viikkoa maassa, joka asiakseen tahtoo tehdä kaikki Ruotsin virheet ja nostaa ne vielä kyseenalaistamattomaksi itseisarvoksi. Maassa, jossa tuontiväkivalta ei ole ongelma mutta N-sanan käyttö on.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXXVIII

1. Ympyrästä neliöksi, jälleen kerran

Hahmottaakseen vihervasemmistolaista ajattelumaailmaa kannattaa seurata, no tietysti, vihervasemmistolaista valtamediaa mikä tehtävänä sinänsä ei ole kovin vaikeaa. Eihän Suomessa muuta olekaan. Ja kyseisessä valtamediassa selitetään säännöllisesti ympyrä neliöksi ja risti rikkaudeksi. Yhtenä tuoreena esimerkkinä voi pitää Kansan Uutisten juttua jonka otsikkokin pistää tavallisen ihmisen raapimaan päätään eli Uusi tutkimus paljastaa: Salliva pakolaispolitiikka ei lisää väkivaltarikoksia. Ja jutussahan kerrotaan:

Pakolaistutkimuksen arvostetun tieteellisen julkaisun, Journal of Refugee Studiesin vastikään julkaisema artikkelimme paljastaa lisäksi yksiselitteisesti, että pakolaisten vastaanottaminen onkin tilastollisesti merkittävällä tavalla yhteydessä väkivaltarikosten vähyyden kanssa. Tutkimuksen paljastama yhteys ei kuitenkaan liity sinänsä pakolaisten rauhanomaisuuteen tai muihin ominaisuuksiin, vaan pikemminkin siihen, kuinka pakolaisia vastaanottava valtaväestö arvostaa ihmiselämää: humaani elämän arvostus lisää halua pelastaa pakolaisia sodan ja humanitaaristen kriisien kynsistä samalla kun se myös vähentää maan väkivaltarikoksia. Siten riippumatta siitä minkälaisia pakolaiset ovat, humaani asenne, joka heijastuu sallivana pakolaispolitiikkana, vähentää väkivaltarikollisuutta. Siksi Suomessa tulisi ymmärtää, että pakolaisten pelastaminen sodan kurimuksesta ei ole vain moraalinen, vaan myös itsekäs turvallisuutta lisäävä strategia.

Luonnollisesti jutussa puhutaan vain pakolaisista. Oikeista pakolaisista. Suomeenhan niitä on tullut kahteen otteeseen. 1970-luvulla chileläiset ja 1980-luvulla vietnamilaiset. Ei heidän tulonsa väkivaltaa Suomessa vähentänyt mutta ei kyllä lisännytkään. Ennen kaikkea he elivät rauhallisesti.

Sen sijaan kyseisessä kirjoituksessa unohdetaan kokonaan viimeiset kolmekymmentä vuotta Suomeen Afrikasta ja Lähi-idästä tullut porukka joka ei ole pakolaisia vaan pysyvälle eläkkeelle muuttaneita elintasosiirtolaisia. Ja jos väittää että heidän mukanaan Suomeen on tullut rauhan, rakkauden ja väkivallattomuuden sanoma, niin siihen tarvitaan jo lievää vakavampaa vihervasemmistolaista tulkintaa.

Mutta tulkinnan mukaan eletään. Eli: No joo, tää projekti on mennyt jo kolmekymmentä vuotta käytännössä perseelleen. Mutta teorian mukaan tää toimii. Ja jos teoriassa ja käytännössä on ristiriitaa, niin vika ei ole ainakaan teoriassa. Jatketaan teorian mukaan niin kuin ennenkin.

Menihän se sisään kun aikansa paukutti

2. Ruotsalaista kansallista itsetuhoa

Nykyisessä Suomessa alkaa olla tietysti jo vähän turhaa irvailla ruotsalaisille mutta muistutetaan että osataan sitä sielläkin. Yhtenä esimerkkinä Ruotsin Ympäristöpuolueen uusi tiedottaja Märta Stenevi jolle ei riitä, että miehet siirtyvät syrjään päättämisestä vaan nyt syrjään tulisi siirtyä myös väärän (siis ruotsalaisen) väriset naisetkin:

Stenevin mielestä politiikka on nollasummapeliä. Siksi hän haluaa uuden yhteiskuntajärjestyksen, jossa ruotsalaiset miehet luovuttavat valtaa naisille, mutta myös syntyperäisten ruotsalaisten valkoisten naisten on siirryttävä syrjään.

– Jos ulkomailla syntyneet naiset haluavat saavuttaa vallan, valkoisten, kotimaassa syntyneiden naisten on siirryttävä.

Jotenkin vaan tuo kuvassa olevan Stenevin ilme sopii postaukseen. Selvästi kyseessä on onnellinen ihminen joka on vapauttanut itsensä täydellisesti ja pysyvästi kaikista reaalimaailman kahleista:

Eipä puutu kuin pikkulinnut lentelemässä pään ympärillä

3. Vihreä vauhtisokeus

Vihervasemmistolla on hirveä vauhti päällä ja kun se on huomannut että mitä älyttömimmätkin ideat saattavat mennä läpi niin ideoitahan tulee jatkuvalla syötöllä lisää. Niin kuin tämä Helsingin tuore valtuustoaloite jonka mukaan Helsingin tulisi alkaa rajoittaa kaupungin vuokraamilla ulkomainontapaikoilla tapahtuvaa ilmastolle vahingollisten tuotteiden mainontaa ja markkinointia, sillä kaupunki on sitoutunut ilmastokriisin torjuntaan.

Aloitteen on allekirjoittanut viisitoista kaupunginvaltuutettua ja kielletyiksi tulisivat lentomatkailu, yksityisautoilu, autojen myynti ja vuokraus, lihatuotteet, muut eläinperäiset tuotteet, muut kuin ekosähkösopimukset, vaateteollisuus lukuun ottamatta vaatelainaamoita ja kierrätysvaatteita.

Ehkä seuraava ehdotus on se, että Helsingin alueella yksityisyritykset saavat toimia vain, jos ne eivät tavoittele voittoa. Sillä vihreän egon nälkä on loputon ja kyltymätön. Vähän niin kuin Silmarillionissa valtavalla Ungoliant-hämähäkillä joka kyltymättömään nälkäänsä söi lopulta itse itsensä.

Ehkä Helsinki voisi ottaa oppia 1980-luvun They Live-scifileffan mainosmaailmasta

4. Niin notta kunnioitusta

Sanna Marinia (tiedättehän, se pääministeri, löytyy usein myös Naisten Lehden kannesta) jurppii kun vaaleihin liittyvässä keskustelussa on ilmennyt kunnioituksen puutetta. Hän toteaa, että ”tähän on tultava loppu”. Kuinkas se muuten tulee? Ampumallako? Jos hallitus toimii koko kansakunnalle katastrofaalisella tavalla niin miten siihen voi suhtautua kunnioituksella?

Hotellin respasta muistutetaan:

Kunnioitus ansaitaan.

Sitä ei saa asemalla.

Sitä ei saa tittelillä.

Sitä ei saa oppiarvolla.

Sitä ei saa sukupuolella.

Ja varsinkaan sitä ei saa ruikuttamalla.

Lisäys samana päivänä:

Turvealan yrittäjät suunnittelevat vapuksi moottorimarssia Helsingin Mannerheimintielle. Mukaan pitäisi tulla vähintään sata täysperävaunuyhdistelmää. Hotellin respasta tuetaan marssia täysillä. Turveala on erityisesti vihreän pakkomielteen lahdattavana. Ja lähiaikoina lahtaaminen tulee tällä vauhdilla onnistumaan sataprosenttisesti.

Suomen turvevarat vastaavat vähintäänkin Pohjanmeren öljyä mutta viherlogiikan mukaan turpeen sijasta maahan pitää kuskata venäläistä haketta. Kunnes sekin korvataan toivioenergialla.

LISÄÄ RYÖMIMISTÄ VÄKIVALLAN EDESSÄ

Tässä aivan hiljattain tuli mainittua että BurnLootMurder-organisaatio ts. riehuva lauma on nimetty Nobelin rauhanpalkinnon ehdokkaaksi. Nyt Ruotsin puolelta tuli uutinen että tuo äärimmäisen edistyksellinen maa on sitten myöntänyt kyseiselle väkivaltaiselle lössille miljoonan Ruotsin kruunun arvoisen Olof Palme-palkinnon. Palkinnon jakamisperusteena on se, että palkinnon saaja ”on työskennellyt kansainvälisen ymmärryksen ja yhteisen turvallisuuden puolesta”. Yhdysvaltain kaduilla on saatu hyvä kuva siitä mitä tämä ymmärrys ja yhteinen turvallisuus tarkoittavat.

Hotellin respassa herää kysymys että mikäli nämä länsimaiset hyödylliset ja itselleen valehtelevat idiootit kumartavat etnisesti edistykselliselle riehumiselle vielä syvempään niin alkaako se näyttää siltä että ne itse asiassa yrittävät nostaa päätään?

Kyseinen Olof Palmehan oli henkilö joka hyvin suuresti vaikutti siihen että Ruotsi muuttui demarijohtoiseksi hyväuskoisten hölmöjen valtioksi joka ryömii monikulttuurisuuden ideologian edessä eikä ota enää vastaan mitään viestejä reaalimaailmasta. Nykyiset demarit ovat Palmen linjoilla parhaansa mukaan ja pääministeri Stefan Löfvén on tuoreeltaan todennut että demarit yhdessä vihreitten kanssa ovat tehneet Ruotsista paremman maan.

Nähtävästi se aikanaan turvallinen ja hyvinvoiva ruotsalainen kansankoti oli joku virhe ja häiriötila joka piti korjata. Ja luoja nähköön, on se korjattukin. Valitettavasti se vaan ei sijaitse jossain keskellä Atlanttia vaan Suomen naapurina.

Mitenkäs se Orwell aikanaan sanoi? Sota on rauhaa. Elämme siis alati kasvavan rauhan aikoja. Ainoa uhka rauhalle on se porukka joka avoimesti vastustaa etnistä väkivaltaa ja kaipaa rauhallisempia aikoja.

Muistutetaan että kyseisen väkivaltaisen BLM-lössin yksi avoin tukija on pääministerimme Sanna Marin.

YMMÄRRYSHARJOITUS: SUVAITSEVAIS-TIEDOSTAVA PAINETILA

Ymmärrysharjoituksessani tunnustan että en oikein ymmärrä ja toivon lisäselvitystä jostain muusta suunnasta. Ymmärrysharjoitus pohjaa niihin uutisiin että Malmössä joku heppu meni ja poltti koraanin ja islamilaiset reagoivat siihen totutulla tavallaan eli panivat paikat paskaksi ja palamaan. Jopa siinä mittakaavassa että paikallinen poliisi teki sen mitä se on jo pitkään tehnyt eli nosti tassut pystyyn ja luikki lepikkoon. PT-mediassa asiasta tarkemmin mutta olette varmaan itsekin kuulleet tai lukeneet.

Aloitetaan varsinainen ymmärrysharjoitus. Lukija ymmärtää oikein hyvin että me pohjoismaalaiset ihmiset olemme sellaisia lällydemareita. Sivistyneitä, suvaitsevaisia ja rauhallisia ihmisiä. Me tiedämme, että kulttuurimme pohjautuu kristilliseen perinteeseen mutta koska olemme sivistyneitä, suvaitsevaisia ja rauhallisia lällydemareita niin me emme vedä pahemmin poroja nokkaan siitä jos joku pilkkaa kristinuskoa, polttaa Raamatun, pyyhkii siihen perseensä tai vääntää virsikirjasta sätkiä. Korkeintaan saatamme todeta että olis kai sen mielenilmaisun voinut vähän nätimminkin tehdä. Ja siiihen se mielenilmaisu sitten jääkin.

No, sitten mennään suvaitsevais-tiedostavalle alueelle. Pohjoismaihin on tullut huomattava määrä islamilaisia. Joku voisi sanoa jopa että aivan liikaa mutta hänpä ei ole tyhmyyttään onnistunut sisäistämään sitä, mitä suvaitsevais-tiedostavaisto on meille vastuullisesti opettanut. Eli tietenkin sitä, että koska me ihmiset, kansat ja kulttuurit olemme kaikki samanlaisia niin myös nämä islamilaiset ovat tosiasiassa pohjoismaisia lällydemareita. Eli sivistyneitä, suvaitsevaisia ja rauhallisia ihmisiä.

Näitten islamilaisten oma kulttuuriperinne pohjautuu teokseen nimeltä Koraani. Ja koska he ovat aivan meidänlaisia pohjoismaisia lällydemareita eivätkä mitään väkivaltaisia uskonkiihkoilijoita niin luonnollisesti heidän reaktionsa esmes Koraanin julkiseen polttamiseen on suvaitsevais-tiedostavan epistolan mukaan samanlainen kuin meilläkin. Eli he toteavat että olis kai sen mielenilmaisun voinut vähän nätimminkin tehdä. Ja siihen se mielenilmaisu sitten jääkin.

Mutta tässä tuleekin ongelma. Nämä aivan samanlaiset islamilaiset lällydemarit kuin mekin menevät ja pistävät koraanin polttamisen jälkeen paikat paskaksi ja palamaan kun heidän profeettaansa on loukattu. Ja tämä tietysti aiheuttaa suvaitsevaistossamme ns. suvaitsevais-tiedostavan painetilan. Kas kun tavallinen raappahousukansa voi saada tästä sellaisen käsityksen että nuo riehuvat ja väkivaltaiset uskonkiihkoilijat eivät olekaan samanlaisia sivistyneitä, suvaitsevaisia ja rauhallisia lällydemareita kuin me pohjoismaalaiset. Mitä oppia heille on pian kolmekymmentä vuotta suu vaahdossa opetettu.

Tiedostavassa painetilassaan suvaitsevaisto – erityisesti valtamediassamme – ei oikein pysty selittämään ristiriitaa julistamansa epistolan ja todellisuuden kesken joten se mielellään rajoittaa uutisointia kyseisestä riehumisesta. Ettei vaan suomalainen huomaisi. Siihen on tietysti perusteensa sillä rehellisen ja avoimen uutisoinnin myötä raappahousukansa saattaisi alkaa ajatella ja sitä myötä tehdä johtopäätöksen että riehuvat ja väkivaltaiset uskonkiihkoilijat ovat todellakin riehuvia ja väkivaltaisia uskonkiihkoilijoita vaikka kuinka muuta väitetään. Koska suvaitsevais-tiedostava ihminen tietää tai ainakin uskoo että näinhän ei suinkaan ole, niin hän vähässä uutisoinnissaan kehittää kovasti muodikasta newspeakia eli oikeassa viitekehyksessä tapahtuva väkivaltainen mellakointi ei olekaan enää väkivaltaista mellakointia vaan ”protestointia”.

En pääse ymmärrysharjoituksessani puusta pitkään. Viha-ajatukset pyörivät edelleenkin aivojeni synkissä lokeroissa ja sekös itäsaksalaistunutta kuuliaista suomalaista eli minua pelottaa. Tahdon vihan poluilta takaisin turvallisille teille. Olen varma, että tätäkin blogia lukee suvaitsevais-tiedoston edustajia. Siispä pyydän teiltä apua. Selvittäkää minulle epistolanne logiikka ja palauttakaa minut turvalliselle pohjoismaiselle suvaitsevaiselle lällydemaritielle. Moni blogini lukijakin varmaan kaipaisi opastusta ja ohjeistusta. Muuten raappahousukansan edustajat saattavat – piru vie – alkaa ajatella että:

a. Suvaitsevais-tiedostavat yksilöt valehtelevat. Eritoten itselleen. Ja erityisesti peläten että valheen paljastuttua he menettävät kasvonsa ja ehkä jopa asemansa.

b. Näin ollen suvaitsevais-tiedostavat yksilöt haluavat, että raappahousukansa uskoo heidän valheeseensa. Jos ei muuten, niin väkisin.

Koska olen itse jo kovasti itäsaksalaistunut lällydemari suomalainen niin uskon vakaasti, että eihän meitä ohjaava ja opastava suvaitsevais-tiedostava väestönosa sentään niin epäreilu voi olla. Ei se varsinkaan voi valehdella. Se ei voi olla väärässä. Siksi odotankin heiltä täsmennystä joka johdattaa minut taas oikeaoppiselle tielle. Sitä odottaessa en voi tehdä muuta kuin laulella keskenäni Ymmärtämättömän Laulua:

Makkarassa on kaksi päätä

Ja toinen pää on tää

Ja toinen pää on tää

Toisen pään kun purasee pois

Niin toinen pää vain jää

En saata ymmärtää

Mutta sen minä kumminkin ymmärrän että tämäkin kesä alkaa olla lusittu. Ja se meni taas yhdessä hujauksessa. Ajan kulku on käsittämättömän nopeaa. Ehkä palaan siihen blogissani tuonnempana. Oikein hyvää alkavaa syksyä kaikille.

PÄÄELINKEINO: SYÖMINEN

En ole blogissani kommentoinut tätä koronavirusepidemiaa. Tuskin pahemmin kommentoinkaan. Syy on se, että virus ei kysele mielipidettäni eikä se siitä välitä. Niihin muihin asioihin joista kirjoitan minun mielipiteelläni saattaa olla sentään promillen tuhannesosan merkitys. Mutta kyseisen koronaviruksen tiimoilta kommentoin hieman toisesta asiasta. Ehkä ne asiat kulkevat kumminkin hieman limittäin.

Olen nimittäin vuosien varrella aika usein törmännyt – varsinkin kaupungeista – tulleisiin toistuviin mutinoihin että minkä helvetin takia Suomessa pidetään yllä kallista maa- ja karjataloutta. Helvetin maajussit. Saahan sen ruuan muualtakin. Saa varmaankin. Normaaliaikoina ja jos on rahaa maksaa. Mutta vakikommentoija Taisteluvälineupseeri laittoi minulle linkin Ruotsin puolelta. Se muistuttaa tietyistä perusasioista. Ja se kertoo:

Koronakriisi on jo saanut Ruotsin kysymään ruokaa Suomesta – Naapurimaan omavaraisuusaste historiallisen alhainen

Ruotsissa ruuan omavaraisuusaste on pudonnut jo 50 prosenttiin, kun se Suomessa on 80 prosenttia. Koronavirus onkin herättänyt ruotsalaiset huolestumaan, mitä tehdä, jos rajat menevät kokonaan kiinni ja ruoka loppuu.

Tuo Ruotsin luku on aika hälyttävä. Se on niin alhainen että jos elintarviketoimitukset Ruotsiin loppuvat, aletaan puhua nälänhädästä. Tai ainakin elintarvikekorttien käyttöön ottamisesta. Siis Ruotsissa. Siinä kuuluisassa hyvinvointivaltiossa. Folkhemmet och så vidare. Tuo uutinen on hyvä muistutus niille jotka valittavat suomalaisen maatalouden tukemisesta. Maatalous on helppoa ja nopeaa ajaa alas mutta sen pystyyn pykääminen ei sitten olekaan helppoa ja nopeaa. Ja jokaisen pääelinkeino on syöminen.

Voi tietysti olla että jossain punavihreässä kuplassa asuvat uskovat että ruoka on jotain jota tilataan Foodorasta, joka tuodaan ovelle ja joka valmistuu itsestään. Mutta jossain se Foodorankin sapuska on kasvatettu ja valmistettu. Ja tulee muistaa että sen ruuan kasvattamiseen tarvitaan traktoreita sekä leikkuupuimureita ja sen jakeluun raskasta kuorma-autokalustoa. Eivätkä ne toimi akuilla eikä muullakaan toivioenergialla.

Suomalaista ruokaa suomalaisella työllä

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXIII

Eli laitetaanpa tähän muutama esimerkki jotka kertovat hyvin kuinka pienistä typeryyden puroista syntyy suuri hulluuden putous johon ei missään nimessä kannattaisi hypätä mutta johon ollaan menossa niin että veneen perässä Mercury huutaa hoosiannaa.

1. Vanhojen taistolaisten ansioton valta jatkuu

Lukija varmaankin tuntee henkilön nimeltä Vesa Puuronen. Häiskä on vanha taistolainen ja jatkaa linjoillaan vieläkin millään muotoa häpeilemättä:

Puuronen on kova poika triggeröitymään ja tuoreeltaan hän triggeröityi kun Oulun Yliopiston opiskelijat ottivat itsestään selfieitä marsalkka Mannerheimin kuvan kanssa. Oikea reagointi triggeröitymiseen olisi tietysti ollut että pidä sinä jätkä läpes kiinni mutta niin vaan kävi että loppuivat sekä selfien ottamiset että marsalkan kuva läksi seinältä ja vielä anteeksipyyntöjen kanssa. Muistetaan muuten että Mannerheim oli myös Suomen presidentti mutta kun joku vanha taistolainen esittää näkemyksensä että entisen presidentin kuva ei saa olla julkisella paikalla niin sitä sitten lampaina totellaan. Miksi helvetissä? Mistä ihmeestä hän saa moisen vaikutusvallan? Millä ansioilla? Seuraavassa kuvassa kyseinen Puuronen sitten näyttää kuinka idelogisesti oikeaoppinen selfie otetaan:

Ehkäpä Puurosella on sellainen asema kuin on koska hän kertoo juuri sen, minkä valtamedia haluaa kuulla. Ehkäpä seuraavaksi sitten aletaan poistella presidenteistä Kekkosen kuvia (teloitutti punakaartilaisia) sekä Kallion ja Rytin kuvia (kävivät väkivaltaista sotaa Puurosen ihannoimaa Neuvostoliittoa vastaan plus Ryti teki vielä sopimuksen Saksan kanssa). Luonnollisesti Koivistonkin kuvat joutavat pois. Hänhän sentään ihan oikeasti ampui puna-armeijan sotilaita. Ja vielä puna-armeijalta varastetulla pikakiväärillä.

2. Olennaisen tärkeää viranomaistyötä

Joku lukijoista saattaa ajatella että virkakoneisto keksii keksimällä itselleen tehtäviä. Vieläpä sellaisia tehtäviä joissa ei ole varsinaisesti järkeä ja joita ilman pärjäisi. Nämä lukijat saattavat hyvinkin olla oikeassa ja siitä tuoreena esimerkkinä eduskunnan oikeusasiamiehen avautuminen. Hän kun hermostui poliisin uusista virkamerkeistä sillä niissä ei lue Polis yhtä isolla kuin Poliisi:

Hotellin respassa veikataan että nämä uudet kortit menevät sitten silppuriin ja tilalle tehdään sellaiset jotka miellyttävät oikeusasiamiestä. Hotellin respassa ei olla sinänsä kuultu että ruotsinkielinen väestönosa olisi hoksannut hermostua asiasta. Ja kun tasavertaisuudesta puhutaan niin eipä unohdeta savolaisia. Miksi henkilökortissa ei lue myös Polliisi?

3. Ammoin demarit, edelleen demarit. Se tapa valtion hävittää.

PT-media pläjäytti näkyville taas tuoreimpia ruotsalaisia avautumisia jotka koskevat tietysti Ruotsissa vallitsevaa, no, sanotaan nyt rehellisesti sotatilaa. Ensiksi avautuu pääministeri Stefan Löfven joka todistaa että Ruotsissa mennään laput silmillä kuvitellun illuusion perässä katkeraan loppuun saakka:

- Tällaista jengiampumista ja rikollisuutta olisi syntynyt näissä lähiöissä ihan samalla tavalla jos siellä asuisi pelkkiä ruotsalaisia.

ja

- Ei rikoksia voi etnisöidä ja sanoa, että se johtuu ihmisen syntymäpaikasta, ihonväristä tai taustasta. Rikollisuus johtuu taloudellisista syistä, ja on itsestään selvää, että jos tulija saa liian vähän kielikoulutusta niin mahdollisuudet päästä työmarkkinoille pienenevät ja tapahtuu eriytymistä.

Kaiken kaikkiaan voi todeta että pirun vaarallista ja aggressiiviseksi tekevää lähiöarkkitehtuuria tuolla tietyissä osissa Ruotsia on. Kermana kakkuun voi lisätä ruotsalaisen kriminologin Leif GW Perssonin loihelausumia:

Ruotsin räjähdykset ovat klassinen äärioikeistolainen ilmiö.

Perssonin teorian mukaan, koska räjähdyksissä loukkaantuu niin vähän ihmisiä, ja useimmat teot ovat ikäänkuin kohdentamattomia iskuja, joiden ainoa tarkoitus näyttää olevan, että räjähdyksellä saadaan suurta huomiota, niin tämä viittaa Perssonin mukaan äärioikeistoon.

– Tarkoitan esimerkiksi Sverigedemokraatit tai Vastarintaliike, enkä tähän asti ole saanut ainakaan mitään vastatodisteita.

Hotellin respasta on ennenkin todettu että jos Ruotsi olisi saari keskellä Tyyntämerta niin asia ei haittaisi. Mutta kun se on Suomen naapurimaa ja täällä vielä apinoidaan ruotsalaisten joukkopsykoosia niin onhan se varsin hyytävää.

Ja sama vielä rautalangasta: jos Sven-Åke ja Göran olisivat polttaneet nämä autot niin ne olisivat olleet Sven-Åken ja Göranin polttamia autoja. Ja tähän ei ole mitään vastatodisteita, för helvete.

Ja sitten vielä loppukevennyksenä:

4. Feminismin uusia tuulia

Tähän osioon riittää varmaankin pelkkä valokuva:

Ennen kuin lukija hörähtelee asialle enemmän niin hotellin respasta muistutetaan että tuo feministinen ämmälauma otetaan Suomen poliittisessa koneistossa hyvin vakavasti. Vakavammin kuin mm. ne ihmiset jotka pitävät Suomen infraa pystyssä. Miettikääpäs asiaa parikin kertaa.

Tässä näitä turhia puroja taas muutama tällä kertaa.

MIEHITTÄJÄ

Tapahtuu kertomusten Raja, hetkeä ennen sekä Navarra puolivälissä

Tukholma, Ruotsin miehitysalueen pääkomendantin toimisto

Kenraalimajuri Keijo Suopanki kävi toimistossaan läpi päivittäistä tilanneraporttia miehitetyn Ruotsin alueelta niin sotilas-, siviili- kuin talouspuoleltakin. Raportti oli ollut jo pitkään samanlainen ja miellyttävän tylsä: ei erityistä tilastoitavaa. Maa oli rauhallinen. Tilanne Ruotsissa oli miehityksen jälkeen asettunut nopeasti aloilleen, elinkeinoelämä oli alkanut jälleen toimia sillä tuotantolaitokset olivat säästyneet suuremmilta sotatoimilta eikä miehitysjoukkoja kaduilla nykyisin paljoakaan näkynyt. Siihen ei ollut tarvetta. Olivatpahan paikalla kaiken varalta. Ja ne, jotka näkyivät eivät häirinneet ruotsalaisia millään tavoin.

Suomalaiset miehitysjoukot Tukholman alueella oli majoitettu kerrostaloista tehtyihin tilapäiskasarmeihin Rinkebyn alueelle. Tilaa oli siellä paljon, sillä varsinaiset asukkaat oli pakkosiirretty miehityksen aikaan itäiseen Skåneen. Tällä hetkellä suomalaisten osalta – muunmaalaisten joukkojen lisäksi – kantoi miehitysvastuuta seitsemäs jalkaväkiprikaati sekä kolme erillistä sotilaspoliisikomppaniaa.

Ruotsi oli jaettu useisiin miehitysvyöhykkeisiin. Suomen vastuulla oli pohjoinen osa, noin puolet maan pinta-alasta. Suur-Tukholman alue oli puolestaan kaikkien miehittäjien yhteistä miehitysvyöhykettä jossa johtajuus vaihtui puolen vuoden välein. Suomella oli ollut vetovastuu kolme kuukautta ja toimistossaan istuva kenraalimajuri Suopanki oli tehtävässään käytännössä koko Ruotsin ylin hallitsija. Suomen jälkeen vetovastuu siirtyisi Puolalle ja pääkomendantiksi tulisi generał broni Jan Wiśniewski.

RUOTSIN MIEHITYSVYÖHYKKEET:

Valkoinen: Suomi

Sininen: Norja

Punainen: Tanska

Harmaa: Puola

Keltainen: Baltian maat

Vihreä: Yhteismiehitysvyöhyke

Sekä Itä-Skånen eristysalue

Ennen Ruotsin miehitystä Suopanki oli suhtautunut ammattiinsa puhtaasti sotilaan näkökulmasta, mikä tietysti sotilaalle ymmärrettävää olikin. Siihenhän hänet oli koulutettu ja sen hän osasi. Nykyisin – komendanttina – hän joutui ajattelemaan työtään myös hieman filosofin ja jopa psykiatrin näkökulmasta. Sinänsä Operaatio Ragnarök oli ollut loistava menestys. Kellontarkka, raju ja häikäilemätön oppikirjaoperaatio. Ruotsi miehitettiin muutamassa päivässä. Ruotsin oma luurankomiehitetty ja käytännössä toimintakyvytön armeija pysyi kasarmeilla. Ei vastustanut miehitystä mitenkään. Olipa jopa pyytänyt päästä mukaan toimintaan mutta se määrättiin miehittäjän toimesta pysymään paikoillaan.

Ainoa vastarinta tuli odotetusti etnoalueitten aseistautuneilta joukoilta. Joka sekin jäi lyhyeksi. Nuo kevyesti aseistautuneet ja huonosti organisoituneet, varsin usein huumehöyryissään uhoavat joukot olivat varmaankin kuvitelleet että vastassa oli jotain Ruotsin poliisin kaltaista jolle pelkkä uho, rääkyminen ja häikäilemättömyys riittäisi. Siihenhän ne olivat Ruotsissa vuosikymmenten varrella tottuneet.  Hyvin nopeasti ne kauhukseen tajusivat että nyt ei ollutkaan kyse mistään ruotsalaisista dialogipoliiseista vaan vastassa olikin sekä määrällisesti, kalustollisesti, koulutuksellisesti, organisaatioltaan ja myös asenteeltaan totaalisen ylivoimainen sotilaallinen joukko. Joukko, jota ei kiinnostanut, mitä Ruotsin lait sanoivat ja joka toimi häikäilemättömästi. Vielä häikäilemättömämmin mitä etnojengit. Ja ennen kaikkea paljon tehokkaammin. Dialogia tuo joukko ei tarjonnut vaan nyt puhuivat aseet. Ylivoimaiset aseet.

Etnoalueet eristettiin nopeasti ja niiltä katkaistiin vesi, sähkö ja elintarviketoimitukset. Koska meneillään oli talvi, niin vastarinta romahti nopeasti ja erilliset vastarintapesäkkeet tuhottiin ilmavoimien, tykistön ja panssarivaunujen tulella. Vastarintahalua vähensi omalta osaltaan sekin, että siviileihin kohdistuneisiin rikoksiin syylliset etnojengien jäsenet teloitettiin välittömästi ja teloitusryhmissä oli aina mukana naissotilaita. Jengien jäsenethän olivat islamilaisia joitten elämään uskonto vaikutti huomattavasti enemmän kuin tavallisen eurooppalaisen ja jos islamilaisen miehen hengen riistää nainen, niin sehän takaa miehelle tuonpuoleisessa iänkaikkisen kärsimyksen Jahannamissa. Tätä uskomusta käytettiin tehokkaasti ja häikäilemättä.

Teloituksia – joissa teloitetut haudattiin sianruhojen sekaan –  ei myöskään salattu millään tavoin vaan lyötiin internettiin ja ne, sekä miehityksen jälkeiset suuret ja pakolla tehdyt väestönsiirrot saivat aikaan huomattavan vastalausemyrskyn vasemmistoliberaaleissa medioissa niin EU:ssa kuin Yhdysvalloissa. Vastaus vastalauseisiin oli ”entäs sitten, minkäs meinaatte tehdä ja monellako prikaatilla” ja tämähän aiheutti medialle uskomattoman henkisen pipin. Vasemmistoliberaali media oli tottunut kuluneitten vuosikymmenien aikana siihen tilanteeseen että se oli tosiasiallinen vallankäyttäjä ja nyt se joutui havahtumaan siihen, että sen valta olikin pelkkää puhetta ja kun puheesta ei enää välitetty niin se ei pystynyt enää muuhun kuin itkupotkuraivareihin. Jotka söivät sen arvovaltaa vielä entistäkin enemmän.

Operaatio Ragnarökin suunnitelman mukaisesti Ruotsin etnoväestö pakkosiirrettiin Itä-Skåneen. Täysin riippumatta siitä oliko heille myönnettu Ruotsin kansalaisuus vaiko ei. Sen spekuloinnin aika oli ohi. Eristysalueen perusideana oli, että tänne ei tehtäisi mitään ikiomaa Gazaa, vaan tehtiin selväksi tietyt asiat:

- Kaikki liikenne alueelle tai sieltä pois tapahtuu vain ja ainoastaan miehitysvaltojen tarkastuspisteitten kautta.

- Meriliikennettä suoraan alueelle ei sallita ollenkaan. Ainoa sallittu meriliikenne tapahtuu miehitysvaltojen alueella sijaitsevien Karlshamnin ja Trelleborgin satamien kautta joissa laivojen lastit tarkastetaan ja kuljetetaan maanteitse perille. Alueen meritila on miehitysvaltojen valvonnassa ja luvattomat alueelle pyrkivät alukset upotetaan varoituslaukausten jälkeen.

- Alueelle taataan sähkö, vesi, peruselintarvikkeet ja sairaalapalvelut. Minkäänlaista rahallista avustusta ei anneta. Toisin sanoen sitä kuuluisaa taikaseinää ei enää olisi.

- Mikäli alueelta ammutaan miehitysvaltojen alueelle, asiaan vastataan sekä ilmavoimien että tykistön tulella ja sähkön, veden ja elintarviketäydennysten katkaisemisella koko alueelta viikoksi.

- Alueelle ei lasketa minkäänlaisia toimittajia ja alueen internetyhteydet ovat miehittäjien valvonnassa.

Kävi ilmi, että etnoväestöä ei ollut kiinnostanut Ruotsissa asuminen sinänsä joten elatusautomaatin loputtua se alkoi poistua alueelta vapaaehtoisesti. Osa Saksaan ja osa lähtömaihinsa jotka ottivat vielä kansalaisiaan vastaan. Olihan kyseessä vielä koko Euroopan mittakaavassa pieni määrä vaikka muutamasta miljoonasta puhuttiinkin. Suurin vetovoima oli kuitenkin Saksalla joka toimi edelleenkin merkeliläisten periaatteitten mukaisesti. Ja joka protestoi voimakkaasti sekä Ruotsin miehitystä  että väestön pakkosiirtoja. Johon miehittäjän puolelta vastattiin että voihan Saksa koettaa onneaan ja hyökätä. Täysin luurankomiehistöön taantuneen ja lähinnä omaa kansaa valvomaan siirtyneellä Saksan armeijalla ei olisi ollut siihen mitään mahdollisuutta. Olihan maan armeijalla ammusvarastojakin ehkä pariksi päiväksi.

Sotilaallisesti Operaatio Ragnarök oli ollut menestys. Kaikki tavoitteet oli saavutettu, taisteluissa oli kuollut noin viisi tuhatta etnoa sekä 247 miehittäjän sotilasta joista suomalaisia 44. Kaikki oli tapahtunut sodan logiikan mukaisesti. Mutta se, jonka logiikkaa Suopanki ei tajunnut olivat itse ruotsalaiset.

Ruotsalaiset eivät olleet nousseet minkäänlaiseen vastarintaan. Ei miehityksen aikana eikä sen jälkeen. Ei aktiiviseen eikä passiiviseen. Ruotsin armeija olisi itse ollut halukas yhtymään miehitysjoukkoihin ja sitä käytettiin tällä hetkellä kevyesti aseistettuna poliisina. Mutta armeijan ulkopuolella ei ollut muodostettu minkäänlaista vastarintaliikettä. Saati sitä, että oltaisiin ryhdytty sissitoimintaan. Poikkeuksena eräs Antifan leikkipartisaaniporukka joka päätti miehityksen alkuvaiheessa elämysmatkailla Tukholmassa kivien ja polttopullojen kanssa. Niin kuin aina ennenkin. Kuvitellen, että elettiin edelleenkin vanhassa Ruotsissa. Ruotsissa, jossa poliisi silitti päätä ja osallistui kaiken maailman pride-kulkueisiin. Leikkipartisaanien epäonneksi vastassa olikin tällä kertaa liettualaisia sotilaita. Partisaanielämysmatkailun lopputuloksena oli kahdeksan kuollutta, kuusitoista haavoittunutta sekä neljäkymmentäkahdeksan pidätettyä ja vankileirille vietyä joista liettualaiset totesivat että pääsevät pois ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti myöhemmin.

Mutta siihen se vastarinta – jos leikkipartisaanien epäonnista elämysmatkailua saattoi sellaiseksi sanoa – sitten jäikin. Muuten ruotsalaiset asettautuivat miehitysvallan komentoon vastarintaa tekemättä ja sillä asenteella niin kuin sen alla oltaisiin eletty ja siihen totuttu jo viimeiset sata vuotta. Se muuttui välittömästi normaalitilaksi. Päivitetyksi normaalitilaksi niin kuin orwellilaisessa yhteiskunnassa. Normaalitilaksi niin kuin sosialidemokraattinen todellisuus kymmeniä vuosia ennen miehitystä. Asiantilaa tietysti helpotti se, että talous alkoi jälleen toimia ja kadut olivat vuosikymmenten jälkeen jälleen rauhallisia. Toki Ruotsi joutui maksamaan miehittäjälle joukkojen ylläpitämisestä mutta ne olivat lähinnä suolarahoja verrattuna siihen, mitä Ruotsi joutui aikanaan maksamaan etnoväestön elättämisestä.

Suopanki oli tullut miehityksen aikana siihen johtopäätökseen että ruotsalaiset olivat kansa joka pelkää ajattelemista. Ainakin itsenäistä ajattelemista. Se tarvitsi yhteisen ja yhtenäisen ajatusmaailman joka annettiin sille noudatettavaksi turvallisesti yläpuolelta ja jonka se otti mielellään ja ajatuksellisesti laiskana vastaan. Millään tavoin kyseenalaistamatta. Maailman kansandemokraattisin kansa joka kuvitteli asuvansa maailman vähiten kansandemokraattisessa maassa. Sitä Suopanki ei osannut sanoa, että kuinka kansa oli päätynyt kyseiseen tilaan. Ehkä se johtui kymmeniä vuosia jatkuneesta sosialidemokraattisesta hallinnosta ja samaan aikaan tulleesta taloudellisesta hyvinvoinnista jota tosin eivät olleet saaneet  aikaan demarit, vaan Ruotsin vahva talousveturi ja oma osaaminen. Tai ehkä kyseessä oli jotain perin ruotsalaista jota kukaan ei pystynyt ymmärtämään.

Kun maa miehitettiin ja sen sosialidemokraattiset – täysin puolueista riippumatta – johtajat vangittiin ei kansa nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Ei tullut mitään mielenilmauksia. Annettiinhan miehittäjän taholta kumminkin vanhan tilalle uusi ajatus- ja toimintamalli ja jälleen turvallisesti ylhäältä päin. Sitä saattoi seurata ja noudattaa. Ja ruotsalaisethan noudattivat. Niin kuin aina ennenkin. He olivat hyviä noudattamaan. Ei ollut mielenosoituksia itsenäisyyden menettämisestä. Vaikka niitä ei oltu kielletty. Ei metelöintiä internetissä. Vaikka sitä ei edes valvottu.

Suopanki oli päätynyt siihen johtopäätökseen, että ruotsalaiset eivät edes halunneet miehityksen loppuvan. Sillä se tarjosi heille yhteisen ajatuksen yläpuolelta määrättynä. Ja ennen kaikkea se antoi heille mahdollisuuden unohtaa sen tosiasian että he, juuri he itse olivat syy siihen että maa miehitettiin. Ehkä he halusivat että miehittäjä pysyisi maassa suojellakseen heitä heiltä itseltään. Ja että miehittäjä pysyisi maassa pitkään. Suojellakseen ruotsalaisia ruotsalaisilta. Suomessa, Norjassa ja Tanskassa oltiin kansannousujen jäljiltä palailemassa siviilivaltaan. Mutta Ruotsissa sellaista ei edes ajateltaisi pitkään aikaan. Ruotsalaiset taisivat itsekin tajuta että juuri he olivat hyväuskoista typeryyttään muuttaneet maansa islamilaiseksi aikapommiksi jota he itse eivät pystyneet purkamaan.

Saattoi olla, että Ruotsin kansa tavallaan rakasti miehittäjää. Suojelihan se heitä pahimmalta viholliseltaan. Eli sinisilmäiseltä itseltään. Suopanki ajatteli että ruotsalaiset olivat vapaaehtoisesti eläneet itse kehittämässään painajaisessa ja pakottaneet itsensä ajattelemaan että ei se ollut painajainen vaan pullantuoksuinen hyvä uni. Eivätkä he pystyneet heräämään siitä painajaisesta itse. Siihen tarvittiin muita. Vaikka herätys oli tyly ja tuli telaketjujen säestämänä. Telaketjujen jotka rikkoivat Peppi Pitkätossun korean Huvikummun seinät. Huvikummun joka oli korea ulkopuolelta mutta joka eksytti sisään erehtyneen loputtomaan pastelliväriseen sokkeloon josta hän ei päässyt ulos ja joka löi hänen mielensä täyteen hokemaa että eksyminen itsessään oli täydellinen olotila jota ei saanut arvostella. Vaikka ympärillä olevat karamelliseinät siirtyivät aina vain sisäänpäin vieden liikkumatilan lopulta olemattomaksi.

Suopanki oli tullut siihen johtopäätökseen että Ruotsin kansaa ei oltu aivopesty. Se oli aivopessyt itse itsensä. Asuessaan Huvikummussaan jonka erinomaisuutta rakastaessaan se oli avannut Huvikummun ovet niille, jotka muuttivat Huvikummun Kauhujen Taloksi. Josta ruotsalaiset eivät itse uskaltaneet lähteä pois. Eivätkä edes tunnustaa itselleen mitä Huvikummusta oli tullut.

Oveen koputettiin. Sisälle astui Suopangin tiedustelupäällikkö everstiluutnantti Vilmi.

- Se taitaa alkaa nyt.

- Missä?

- Iso-Britanniassa.

- Kumpi aloittaa?

- Etnot.

Suopanki luki nopeasti läpi Vilmin tiivistelmän Iso-Britannian tilanteesta. Sen saattoi aavistaa ja sitä oltiin jo odotettukin. Valtaan päässyt kansallismielinen hallitus oli lopettanut taikaseinän ja vähentänyt etnoväestön sosiaaliavustukset minimiin joka sekin annettiin suoraan elintarvikkeina eikä rahana. Jatkuvasti kasvanut etnoväestö ei sietänyt elatusautomaatin loppumista ja oli aloittanut aseellisen kapinan. Luottaen siihen niin kuin aikanaan luotettiin Ruotsissakin että kun heille ei mahdettu ennenkään mitään niin ei mahdeta nytkään.

He olivat väärässä. Ison-Britannian vieläkin varsin voimakas armeija sekä New British National Guard jota hallitus aseisti oli ilmoittanut että etnokapina murskataan kaikin mahdollisin keinoin ja etnoväestö karkoitetaan maasta täysin riippumatta siitä oliko sillä Ison-Britannian passi vaiko ei. Tärkeä seikka oli se, että uunituore Ison-Britannian kuningatar Charlotte oli asettunut voimakkaasti tukemaan niin hallitusta, armeijaa sekä New British National Guardia ja kutsui kansalaisia aseisiin miehittäjää vastaan.

Britit voittaisivat ja karkoittaisivat etnoväestön manner-Euroopan puolelle jossa Brysselin utopistit puolestaan ottaisivat ne vielä avosylin vastaan. Ja samalla saisivat aikaan typeryyttään dominoefektin jossa etnoväestö pyrkisi aseellisin keinoin valtaan myös liittovaltion alueella saaden aikaan täyden sisällissodan. Suopanki ajatteli että miehitysvaltion tiedusteluelimet olivat ehkä paremmin perillä Euroopan tapahtumista kuin liittovaltion utopistinen johto. Järjestäytymistä oli tapahtunut niin Saksassa, Ranskassa, Hollannissa kuin muuallakin. Suomestakin oltiin kuljetettu kaikessa hiljaisuudessa Tanskan ja Puolan kautta noiden maitten piilossa organisoituville kansalaiskaarteille kaksikymmentä tuhatta vanhaa kiinalaista rynnäkkökivääriä ja huomattava määrä patruunoita.

Miehitysjoukoissa oli myös tehty suunnitelmat joitten perusteella – mikäli avunpyyntö tulisi ja epäilemättä se tulisi – ne auttaisivat kansallisia voimia pian alkavassa Euroopan sisällissodassa. Suomesta lähtisi Tanskan kautta sotimaan neljä prikaatia. Aluksi. Tarvittaessa enemmänkin.

Eurooppalaiset yrittäisivät ottaa Euroopan takaisin eurooppalaisille. Kuinka siinä sitten kävisi? Se jäi nähtäväksi. Joka tapauksessa se tulisi olemaan vielä paljon, paljon rumempaa ja väkivaltaisempaa kuin mitä oli ollut Ruotsin valloittaminen. Suopanki tiesi että oli olemassa se pelätty ja kerran kokeiltu saksan kielellä tehty manuaali. Joka oli käännetty muillekin kielille. Ehkä se otettaisiin jälleen käyttöön. Valitettavasti.

Suopanki keskittyi tiedusteluaineistoonsa ja manasi mielessään alimpaan helvettiin ne utopistit jotka olivat saaneet tämän kaiken aikaiseksi. Mutta ainahan oli ollut niin että sotilaat joutuivat korjaamaan sotkun utopistien unelmoinnin jäljiltä.