Lukijahan on oikein hyvin tietoinen siitä, että Suomessa on alati kasvava määrä haittamaahanmuuttajien eli pääosin islamilaisten nuorisojengejä jotka ovat erikoistuneet mm. suomalaisiin nuoriin kohdistuvaan sadistiseen alistusväkivaltaan.
Suvaitsevais-tiedostavaisto on aina pyrkinyt mitätöimään tämän kasvavan ongelman joko täysin kieltämällä tai sitten termikikkailulla. Ja nyt on tullut uusi, suurinpiirtein Taposen tasolle ylettyvä termikikkailija. Ja hänhän on Helsingin kaupungin nuorisotyön aluepäällikkö Tiina Hörkkö. Kuinkas hän mitätöi tämän vallitsevan todellisuuden? No:
Jengi-sanaa käytetään väärin, sanoo nuorisopomo – "Nuoret kokeilevat vain rajojaan".
Kaikki nuorten tiiviit kaveriporukat eivät ole rikollisjengejä, vaikka aiheuttaisivatkin pahennusta.
Hörkön mukaan epätarkka terminologia hämärtää rajan nuorten normaalin ryhmäytymisen ja järjestäytyneen rikollisuuden välillä.
– Kun puhutaan jengeistä, pitää ensin ymmärtää nuoruuden kehitystehtävä: irtautuminen kodista ja tarve kuulua johonkin yhteisöön. Siinä harjoitellaan sitä, millainen minä olen aikuisena ja miten toimin muiden kanssa. Keskustelusta unohtuu helposti, että nuorilla on oikeus kuulua ryhmiin, Hörkkö sanoo.
Tätähän kutsutaan alalla ns. sosiaalipaskaksi jonka perusidea on se, että virkakoneisto ei voi epäonnistua tehtävässään. Siksi kikkaillaan termeillä. Se ei vähennä rikollisuutta. Se ei vähennä väkivaltaa. Se ei poista ongelmaa mihinkään, vaan pyrkii häivyttämään sen termikikkailun taakse.
Valitettavasti sosiaali- ja nuorisoala on täynnä näitä yliymmärtäjiä. Ja ne pitävät osaltaan huolen, että mikään ei muutu
Niin muuten, tuokin ”ammattilainen” käytti vain termiä ”nuoret”. Minkähän olennaisen sanan hän jätti sanomatta?
Mitenkä mulle tulee tästäkin mieleen se Irakin tiedotusministeri kun jenkkitankit olivat jo Bagdadissa?
Tärkeintähän ei ole todellisuus, vaan se, kuinka se määritellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti