1. Rautaa
Perustivat sitten semmosen perustavaa laatua viisaan tutkintalautakunnan. Sen tehtävänä oli tiämmä selvittää, kuinka nelikymppiset joukkomurhia harrastamattomat aseharrastajat eivät muuttuisi jatkossakaan aseharrastajista joukkomurhien harrastajiksi. Ratkaisu tutkijaneuvostolla eiku siis lautakunnalla oli selkeä, eli viedään käsiaseet kaikilta.
Eihän siinä sinänsä, touhuhan on tyypillistä valtion touhua tyyliin ”Perustetaanpa pirun viisas komitea käsittelemään yksityisautoilua Kainuussa. Komiteaan kuuluu seitsemän ajokortitonta helsinkiläistä ja yksi ajokortillinen porvoolainen. Kyllä asiat sitten suttaantuu”.
Eli ei varsinaisesti mitään uutta auringon alla. Vaan eihän se tähän jää. Meinaan: ”Kielto koskisi kaikkia sellaisia käsiaseita, joilla on mahdollista ampua lyhyessä ajassa paljon laukauksia.” Varsin nopeasti (eli akateemisen kolmen kuukauden ryhmäpähkäilyn tuloksena) joku hoksaa kumminkin, että kyllähän tavallisen pulttilukkoisen metsästyskiväärinkin lippaan tyhjentää melko nopeasti. Ja sitten lähtevät metsästysaseetkin.
Puhtaan henkilökohtaisesti tuumin, että meikäläisen oikeustaju ei anna tähän enää myöten. Vietiin sitten multa vain pienoisrevolveri, tai vietiin kaikki torrakot kerralla.
Olen meinaan tottunut siihen, että jos pyssyjen kanssa törttöilee, niin paikalle tulee valtesmanni ja ottaa pyssyt pois. Eikä anna niitä takaisin. Ja näin sen pitää ollakin. Ei aseitten kanssa pidä törttöillä.
Mutta minä kun en ole törttöillyt aseitten kanssa. Olen ostanut ne samaisen valtesmannin luvalla, omilla rahoillani, ja käytän niitä just siihen mihin pitääkin eli metsästykseen ja kympintappamiseen ampumaradalla. Muina aikoina aseet ovat lukitussa asekaapissa.
Jos valtesmanni ilmoittaa mulle, että tuo pyssysi pois, vaikket ole mitään töpeksinytkään, niin en varmasti tuo. Jos multa meinataan pyssyt varastamalla varastaa, niin tulkaa itte hakemaan. Tuokaa lukkoseppä mukananne, sillä mulla on saattanut just silloin asekaapin avain katketa lukkoon. Tai voihan sen kaapin hitsata auki. En tosin suosittelisi hitsailemaan kaappia, joka on puolillaan patruunoita.
En minä hitto soikoon luovu tietokoneestanikaan sen takia, että joku toinen on omalla koneellaan kattellut lapsipornoa. Enkä autostani sen takia, että joku toinen ajaa omallaan kännissä.
Muistakaa tulla pillit päällä, niin naapurustokin huomaa, että Perskeleen huushollissa käy nyt virkavalta varkaissa.
Sitten on tietysti tämä huitsinnevadalainen vaihtoehto.
2. Rehua
Yksi vihreitten märistä unista toteutui, kun ne saivat masinoitua Helsingin kouluihin sen kasvisruokapäivän. Asiasta on väännetty peistä siellä sun täällä, puolesta ja vastaan. Itseäni pistää silmään asiassa vihreitten (ja myös demareitten Osku Pajamäen) käsitys siitä, että tavallinen ihminen ei kerta kaikkiaan pysty ajattelemaan ilman yhteiskunnallista apupönkkää.
Peruste kasvisruokapäivään:
"Kyse on siitä, että koulun tehtävä on kasvattaa myös ruokatottumuksien osalta. On tärkeää osoittaa, miten hyvää ja laadukasta kasvisruokaa on saatavilla"
On siis olemassa hyvää ja laadukasta kasvisruokaa.
No shit?
Tätä ei varmaan olis muuten ymmärretty. Onneksi vihreät valistivat tässäkin. Olen syvästi kiitollinen. Mulla olis muuten muutama mieltäni kaihertanut kysymys, joihin en ole saanut vielä virallista varmistusta. Ehkäpä vihreät valistavat minua niissäkin, ettei epävarmuuden syöpä runtele sielua:
- Onko tosiaan niin, että V8-kone vie enemmän polttoainetta kuin Pappa-Tunturi?
- Pitääkö puu oikeasti ryskettä kaatuessaan?
- Eikö radioaalloilla tosiaankaan voi soutaa?
- Tekeeks se ihan oikeesti poppaa, jos pistää käden kuumalle hellanlevylle?
- Paskooko karhu tosissaan metsään?
3. Tärkeää asiaa käsittelevän tärkeän tutkijaneuvoston perustava kokous. Puheenjohtajan avauspuheenvuoro. Asiaan otettu hieman vaikutteita elokuvaklassikosta ”Talvisota”.
”En minä sitä sano, etteikö tämä vakava paikka olisi. Mutta sotaa tämä ei vielä ole. Tämä on Ylimääräänen Paskanpuhumisharjootus. Ja me ollahan niin paljon paskaa puhuttu, notta me tieretähän, mitä paskanpuhumisella tarkootetahan. No niin, ennen paskanpuhumista syörähän, tytöt, vähän.”
Kuinka Espoo rakensi kunniakansalaisilleen hulppean keitaan
1 tunti sitten