tiistai 11. toukokuuta 2021

HYVÄT, PAHAT JA MONIKULTTUURISET AUTOT

Valtamedia näyttää jatkuvasti hyviä esimerkkejä kaksinaismoralismistaan. Ja Helsingin Pravda on siinä etunenässä. Niin kyseinen aviisi kuin valtamedia yleensäkin on vihervasemmistolainen ja sille yksityisautoilu on Herrasta Perkeleestä. Jos joku tai jotkut suomalaiset esittelisivät nopeita ökyautojaan niin sehän olisi rahvaanomaista elvistelyä ja maailmaa tuhoavaa ympäristörikollisuutta. Sitä ympäristörikollisuutta kun on jo se kolmen tonnin käytetty Nissan jota ilman tavallinen suomalainen ei pärjää. Vain julkinen liikenne ja sähköauto ovat halal. Suomalaiselle.

Mutta kun mukaan tulee etnisesti edistyksellinen elementti eli asialla ovat Suomessa asuvat Kosovon albaanit niin asia muuttuukin aivan toiseksi:

BMWi8 hinta käytettynä äkkikatsomalla 66.000 – 119.000 euroa.

Asiaa koskevan kirjoituksen (kiitos Hommaforumille) otsikkona on komeasti Kauniit, nopeat ja kalliit ja jatkuu että Suomen kosovolaisille auto on toinen koti, sanoo Fatos Elshani, 32. Laitetaanpa muutamia otteita Pravdan jutusta:

- Sylejmanin mukaan ”melkein jokaisella” kosovolaisella perheellä on Suomessa hieno auto.

- ”Ei sitä nyt voi ihan millä tahansa ajaa.”

- Näyttävä auto on Shaqirin mukaan merkiltään joko BMW, Mercedes-Benz tai Audi. Ja kyllä, kosovolaistaustaisten autorakkaudessa taitaa olla vähän kyse myös statuksesta.

- Autot ovat nimenomaan kosovolaistaustaisten miesten ”juttu”. Vanhemmat saattavat perhesyistä tyytyä farmarimalleihin, mutta erityisesti nuoremmat hakevat autoiltaan näyttävyyttä. ”Siinä se ego sitten kasvaa”, Shaqiri nauraa.

- Fidaim Peci ajaa vuoden 2019 mallista BMW:tä. Malli on M5 F90. Auto näyttää itseasiassa melko tavalliselta mutta on Fidaim Pecin mukaan ”nopein neliovinen sedan”. Samaa vakuuttaa Porvoossa asuva Shkelzen “Xeni” Bucolli, 36. Hänen perheessään hienompi auto on urheilullinen Audi TT Quattro vuodelta 2005. Bucolli ajaa nelivetoisella, 224-hevosvoimaisella autollaan esimerkiksi töihin, mutta ajeluille pääsee myös koko perhe.

Kun tavallinen suomalainen joka ajaa sillä kolmen tonnin käytetyllä autollaan jota sekä valtakoneisto että valtamedia pitävät ympäristörikoksena hän saattaa – perustellusti – tuumailla että kyseinen Pravdan juttu on lähinnä preussilaista vittuilua. Toisaalta hän saattaa ajatella että oliskos toimittaja sittenkin piilonuiva?

Kyseistä autoa löytyi käytettynä äkkiseltään kaksi. Hinta 170.000 – 180.000 euroa. Suomalaisen keskipalkka on jotain 30.000 vuodessa. Hyvin pojat tienaavat. Uusia Fazereita, Pauligeja, Stockmanneja ja Gutzeiteja? Varmaankin he työllistävät paljon suomalaisia?

Laitetaan vielä kirjoituksesta eräs juttu:

Auto on myös tärkeä osa jokakesäistä vierailua kotimaahan.

”Kesällä Kosovossa näkee vain uusimpia Audeja, Bemareita ja Mersuja.”

Niin. Kosovon albaanithan tulivat Suomeen Kosovon sotaa pakoon. Se Kosovon sota loppui 1999.

Eli mitä ne Kosovon albaanit täällä Suomessa enää tekevät?


maanantai 10. toukokuuta 2021

KÄPPÄUKOT JA KIELLETTY TOTUUS

Perskeleitten grillikodan piisistä nousi taas kertaalleen ilmoille sakea pienhiukkasympäristörikos ja kodassa istuskeli saunatauollaan kaksi tulen lämmöstä täysin häpeämättömästi nauttivaa käppäukkoa (gäbbägubbar på svenska, fy fan) eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Toverukset olivat aikaisemmin päivällä olleet merkitsemässä ympäristökuvitelmaministeriön kartalle osoittamia hanhipeltoja. Olivatpa vielä puhelimessa kysyneet asiasta vastaavalta virkailijalta että näinköhän ne hanhet mahtavat noista kylteistä välittää mutta vastaus oli että totta kai ne tottelevat kylttejä. Siitähän on sekä poliittinen että viranomaispäätös.

No, nyt kyltit oli asennettu ja miehet tuumailivat Tsuhnan Kostoa hörsiessään sitä ranskalaisten upseerien avointa kirjettä jossa varoitettiin tulevasta sisällissodasta. Ykä otti hörpyn ja sytytti samalla voimasavuke Bostonin:

- Onhan se meinaan niin että jos suuri joukko upseereita laittaa uransa ja tulevaisuutensa vaakalaudalle antaakseen varoituksen niin ehkä sitä varoitusta pitäisi myös kuunnella.

- Kuunnella joo, ja ottaa jopa vakavasti. Vaan eihän sitä Ranskassa otettu. Päinvastoin totuuden puhujia tullaan rankaisemaan. Ja samahan se on täällä Suomessakin.

- Totta joo. Tuontitavarana hankittu etninen arkipäivän terrori suomalaisia kohtaan on jatkunut jo parikymmentä vuotta. Ja nyt se terrori entisestään lisääntyy, aseistautuu ja järjestäytyy. Mutta mitäs tuumii utopistinen valtionjohtomme?

- No sehän tuumii että ongelmaa ei ole ja jos jonkinlainen onkin niin se johtuu suomalaisten väärästä asenteesta ja siihen tulee suunnata taas sata miljoonaa jolla tarjotaan yksipuolista dialogia ja pullahalaamista. Niin kuin joka ristuksen kerta ennenkin.

Lötjönenkin sytytti voimasavukkeen ja jatkoi:

- Ja tässähän tullaan siihen utopistin ikuisuusongelmaan. Se kun – piru vie – ihan oikeasti uskoo että kaikki kansat ja ihmiset ovat samanlaisia ja samanlaisuudella se tarkoittaa sitä että kaikki – aivan kaikki – ovat pohjoismaisia lällydemareita. Ja vaikka kehitysmaalaiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät se johtuu siitä, että yhteiskunta ei ole antanut heille tarpeeksi tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää. Vika on yhteiskunnan, kun se syrjäyttää.Ja tietysti tavallisten suomalaisten kun ne eivät hyväksy täysin samanlaista erilaisuutta.

- Yhteiskunnan ja suomalaistenpa hyvinkin. Vaikka yllättäen kantasuomalaiset syrjäytyneet eivät ole koskaan aloittaneet samanlaista jatkuvasti kasvavaa arkipäivän terroria. Kyllä se on ihan tuontitavaraa. Jota poliisikaan ei enää oikein pysty kiistämään. Ja kun ikävä totuus läiskii jatkuvasti läsäreitä päin utopistin naamaa niin utopisti turvaa siihen, minkä parhaiten osaa eli itselleen valehtelemiseen ja totuuden kieltämiseen. Jolloin sama karuselli jatkuu ja kiihtyy kiihtymistään. Sillä mikään ei saa utopistia tunnustamaan että hän oli alunperinkin väärässä sinisilmäisessä typeryydessään. Ja on sillä sinisilmäisellä typeryydellään viemässä Suomea samaan tilanteeseen kuin Ruotsia. Suomi saa vaikka palaa poroksi kunhan utopisti vain säilyttää kasvonsa ja lapsenuskonsa. Siksi totuus on kiellettävä.

Ykä laittoi tuleen muutaman puun, aukaisi uuden Tsuhnan Koston ja kysäisi:

- Vaan mikähän on sitten se utopistin viesti tuolle jatkuvasti väkivaltaisemmaksi muuttuvalle haittamaahanmuuttajaporukalle? Viesti, jonka hän antaa, vaikkei tajua antavansa?

- Tietysti se, että tämä on pelkureitten, antautujien ja alistujien maa. Maa, joka itse asiassa hyväksyy hänen perseilynsä. Ja viesti jatkuu että perseilkää lisää. Me jatkamme ymmärtämistä ja hyväksymistä. Ja tietenkin elättämistä. Me emme mahda teille mitään emmekä halua edes yrittää. Koska te olette jalustalle nostettuja kuvitelmiemme kultaisia vasikoita.

- Jep. Ja siksi me jatkamme totuuden kieltämistä. Nyt ja jatkossa. Jolloin tulevaisuudessa ollaan tilanteessa jossa – vielä – pieni vähemmistö voi tehdä aivan mitä tahansa mitä sitä huvittaa vaikka Suomen väkivaltakoneisto voisi jyrätä ne päivässä. Ei ihme, että haittamaahanmuuttaja tuntee itsensä voittamattomaksi. Ja siinähän ruokahalu kasvaa syödessä.

Lötjönen aukaisi myös uuden Tsuhnan Koston ja tuumi mietteliäästi:

- Kasvaa niin ja pian voidaan olla tilanteessa jossa Suomessa on vallanhimoinen hyökkääjä ja hyökkäyksen kohde, joka kiistää olevansa hyökkäyksen kohteena. Itse asiassa mehän ollaan Suomessa ja länsimaissa yleensäkin hyvin lähellä KGB:n oppikirjamaskirovkaa joskus 1980-luvulla. Mädätetään maan henkinen selkäranka ja sitä myötä tuhotaan puolustustahto ja puolustuskyky.

- Niin että maa toisensa jälkeen olisi pudonnut Neuvostoliiton laariin helposti kuin kypsät hedelmät. Itse asiassa laukaustakaan ampumatta. Neuvostoliitto vaan ehti itse kupsahtaa ennen kuin pääsi nauttimaan työnsä hedelmistä.

- Josta seuraa kysymys: kuka niistä oikeastaan pääsee nauttimaan?

Ykä viskasi tumpin tuleen ja tuumasi:

- Jaa-a… no, onhan se ainakin se vanha sanonta. Perimisestä.

- Joo. Piru kaiken periköön.

- Ja senhän se tekee. Eiköhän lähdetä löyläyttelätiön.

Käppäukot nousivat ja läksivät ottamaan uusia ympäristörikollisia vihalöylyjä. Ja kas, se kevään ensimmäinen suuri hanhiparvi lensi yli. Valkoposkia olivat. Sen erotti äänestä. Niillä kun oli aina sitä sanomista. Ja näköjään olivat laskeutumassa aivan eri pellolle, kuin mitä ympäristökuvitelmaministeriö oli luvittanut.

Oli se sentään hyvä että Suomessa edes siivekkäät panivat utopistiselle koneistolle hanttiin.



lauantai 8. toukokuuta 2021

JOTAIN IHAN MUUTA CII

Tää onkii hyvä pel… näitä olkii vähän talvsovas…

Eli käydäänpä tässä läpi hieman kakkosrähinän konepistooleita. Korkkarisukupolven miespuolisille edustajillehan nämä ovat varsin tuttuja. Se kakkosrähinähän oli oikeastaan konepistoolin kulta-aikaa kun aseen edut sodan alettua huomattiin – ehkäpä eräitten suomalaisten opetuksella – ja sodan jälkeen sen puolestaan korvasi rynnäkkökivääri. Lista ei ole taaskaan sataprosenttisen kattava ettei se veny nälkävuoden mittaiseksi. Esittellään vaan päätyyppejä ja mennään läpi suurinpiirtein siinä järjestyksessä missä maat alkoivat osallistua tuohon kansojenväliseen ottaanlyöntikilpailuun.

Suursotaahan käytiin jo ennen vuotta 1939 Kiinassa mutta aloitetaan kuitenkin Euroopasta ja siellähän rähinän aloitti Saksa. Saksalaisten pääasiallinen konepistooli oli tietysti MP 40:

Aseessa oli 30 patruunan tankolipas, kaliiberi 9 x 19 Parabellum ja sen tulinopeus oli suhteellisen hidas 500 – 550 laukausta minuutissa. Ase oli Saksan armeijan käytössä sodan loppuun saakka ja sitä valmistettiin noin 1,1 miljoonaa kappaletta. Amerikkalaiset nimittävät asetta virheellisesti Schmeisseriksi. Sodan loppupuolella saksalaiset kehittivät aivan uuden asetyypin eli ensimmäisen rynnäkkökiväärin jota alkuvaiheessa nimitettiin Hitlerin käskystä nimellä MP 44 mutta myöhemmin sen nimeksi tuli Sturmgewehr 44:

Asehan ei sinänsä kuulu konepistooleitten joukkoon koska se oli se ensimmäinen varsinainen rynnäkkökivääri lyhyellä kiväärinpatruunalla (7,92 x 33) mutta kun sitä hetken aikaa konepistooliksi nimitettiin niin tulkoon mukaan. Muuan A. Hitlerhän ei ollut aseesta alkuun kovin innostunut mutta rintamajoukot lähettivät viestin että näitä lisää ja vähän äkkiä. Sodan loppuun mennessä asetta ehdittiin valmistaa noin 400.000 kappaletta. Aseen tulinopeus oli 500 – 600 laukausta minuutissa ja siinä oli 30 patruunan lipas.

Se ihan ensimmäinen varsinainen konepistooli – vaikka sitä ei kakkosrähinässä enää käytettykään – oli myös saksalainen MP 18 joka oli käytössä ykkösrähinässä:

Saksan ensimmäisen hyökkäyksen kohteena oli tietysti Puola jolla ei varsinaisia konepistooleita ollut. Puolan vastarintaliike kehitti sitten nyrkkipajakonepistooleita joista esimerkkinä Błyskawica-konepistooli:

Kyseisiä konepistooleja tehtiin noin 700 kappaletta, sen kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum ja tulinopeus 550 – 650 laukausta minuutissa. Tshekkoslovakia puolestaan miehitettiin ennen kuin sota alkoikaan mutta muistutetaan maan ZK-383-konepistoolista:

Aseen kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum, siinä oli 30 tai 40 patruunan tankolipas ja siinä oli säädettävä kaksinopeuksinen tulinopeus, jota muutettiin poistamalla lukosta erillinen paino, jolloin sen liike nopeutui. Tulinopeus oli siis 500 – 700 laukausta minuutissa.

Heti sodan alussa rähinään osallistuivat sekä Ranska ja Iso-Britannia mutta ne keskittyivät sodan alussa lähinnä munien raapimiseen. Samoin osallistui Neuvostoliitto joka suoritti ryöstömurhan jo saksalaisilta selkäänsä saanutta Puolaa kohtaan. Sen sijaan Neuvostoliitto kohtasi kovempaa vastusta pohjoiselta kansalta nimeltä Suomi jonka joukot käyttivät menestyksekkäästi Suomi-konepistoolia:

Monelle ikäiselleni varusveijarille tutun aseen kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum, sen tulinopeus oli 900 laukausta minuutissa ja siinä oli joko 70 patruunan rumpulipas tai 50 patruunan ns. ruumisarkkulipas. Aseita valmistettiin kaikkiaan noin 80.000 kappaletta. Jatkosodan aikana aseesta tehtiin myös suujarrullinen ts. vähän pidempi versio. Käytössä oli myös lyhyemmät korsu- ja tankkiversiot.

Suomalaisilla oli tietysti sodan edetessä käytössään sotasaaliskonepistooleita mutta jo ennen sotaa suojeluskunnat olivat hankkineet käyttöönsä MP 18:sta kehitettyjä Bergmann-konepistooleita:

Näitä hankittiin suojeluskunnille noin 1.400 kappaletta. Lisäksi suomalaisten käytössä oli jonkin verran sveitsiläisiä Neuhausen-konepistooleita:

Itänaapurillamme ei ollut ennen talvisotaa kovin paljon konepistooleita käytössä. Käytössä oli PPD-34-konepistooleita joita valmistettiin vain noin 4.000 kappaletta:

Ehkä juuri talvisodan kokemusten perusteella puna-armeija ymmärsi konepistoolin edut ja alkoi valmistaa ensiksi saman konepistoolin uudempaa PPD-40-versiota. Ase huomattiin kuitenkin massatuotantoon liian kalliiksi ja hitaasti valmistettavaksi joten tilalle tuli PPŠ-41 Spagin-konepistooli joka oli lähes kokonaan teräslevystä prässätty:

Aseen kaliiberi – niin kuin noissa muissakin Neuvostoliiton konepistooleissa – oli 7,62 x 25 Tokarev ja tulinopeus 900 laukausta minuutissa. Ulkonäöstään huolimatta kyseinen konepistooli ei ole kopio Suomi-konepistoolista. Sen sijaan sen, niin kuin aikaisempienkin mallien lipas on kopio suomalaisesta rumpulippaasta. Koska rumpulipas on työläs ja kallis valmistaa, tuli neuvostojoukkojen käyttöön myöhemmin myös 35 patruunan tankolipas. Kyseistä konepistoolia valmistettiin yli kuusi miljoonaa kappaletta.

Sodan edetessä Neuvostoliitto kehitti vielä halvemman PPS-43 Sudajev-konepistoolin:

Aseen kaliiberi oli edelleen 7,62 x 25 Tokarev ja sen tulinopeus n. 600 laukausta minuutissa. Ase käytti samaa 35 patruunan käyrää tankolipasta kuin Spagin-konepistooli. Sitä ehdittiin tehdä sodan aikana pari miljoonaa kappaletta. Palataan hetkeksi Suomeen. Suomalaiset tekivät kyseisestä Sudajevista oman konepistooli m/44:n eli ”Peltikonepistoolin”:

Asehan on käytännössä Sudajev-konepistooli joka on muokattu käyttämään 9 x 19 Parabellum-patruunaa. Asetta valmistettiin 10.000 kappaletta ja sitä käsittääkseni käytettiin jonkin verran Lapin sodassa. Ase oli aikanaan myös suomalaisten rauhanturvaajien varustuksena ajalla ennen rynnäkkökivääreitä. Se käytti samoja lippaita kuin Suomi-konepistooli.

Seuraavaksi sota sitten eteni Tanskaan ja Norjaan. Tanskalaisilla ei ollut käytössään minkäänlaisia konepistooleita. Tarinan mukaan sodan aikana Ruotsin kautta tanskalaiset vastarintamiehet saivat käyttöönsä jonkin verran ruotsalaisten valmistamia Suomi-konepistoolin kopioita. Myöskään norjalaisilla ei ollut sodan alkaessa konepistooleita. Niin kuin ei sodan edetessä myöskään Alankomailla ja Belgialla.

Ranskallahan oli sodan alkuvaiheessa läntisen Euroopan voimakkain armeija mutta konepistooleja sekään ei paljon noteerannut. Maalla oli omaa tuotantoa ainoastaan MAS-38-konepistooli joita oltiin tehty vain pari tuhatta kappaletta:

Aseen kaliiberi oli 7,65 x 20 Longue, tulinopeus 600 – 700 laukausta minuutissa ja se käytti 32 patruunan tankolipasta. Myös Iso-Britannia oli hieman jäljessä konepistoolin kehittämisessä. Muistan lukeneeni että juuri Iso-Britannian armeijassa oltiin todettu että ei tänne mitään gangsteriaseita tarvita. Sodan alettua mieli muuttui ja ensimmäiseksi kehitettiin Lanchester-konepistooli joka oli kopio saksalaisesta MP 28-konepistoolista:


Se varsinainen brittien kuuluisin konepistooli oli sitten tietenkin Sten joita valmistettiin useita miljoonia kappaleita:



Yksinkertaisen ja halvalla valmistettavan konepistoolin kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum, tulinopeus 550 laukausta minuutissa ja se käytti 32 patruunan tankolipasta. Aika ajoin on esille noussut legenda jonka mukaan kyseessä oli ns. kertakäyttökonepistooli jonka lipas ammuttiin tyhjäksi ja sitten heitettiin pois mutta legenda ei pidä paikkaansa. Mainittakoon että Suomi osti sodan jälkeen 75.000 kolmosmallin Steniä reserviaseiksi.

Kun A. Hiltunen & kumppanit aloittivat hyökkäyksen länteen niin halusihan osille myös Pizzeria Mussolini, tosin varsin heikolla menestyksellä. Italialaisilla oli kuitenkin suht vetokelpoinen konepistooli eli Beretta Modello 38:

Aseen kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum, sen tulinopeus 600 laukausta minuutissa ja se käytti 40 patruunan tankolipasta. Asetta valmistettiin noin miljoona kappaletta.

Sotahan levisi vuonna 1941 sitten Tyynelle Merelle tosin Japanin ja Kiinan rähinä oli kestänyt jo useita vuosia. Jenkkien kimppuun Pearl Harborissa hyökänneet japanilaiset eivät hirveästi myöskään konepistooleihin satsanneet sillä heidän päämalliaan eli Type 100-konepistoolia tehtiin vain noin 24.000 kappaletta:

Aseen kaliiberi oli 8 x 22 Nambu, tulinopeus mallista riippuen 450 – 800 laukausta minuutissa ja se käytti 30 patruunan tankolipasta. Amerikkalaisilla puolestaan oli käytössä se kuuluisa ”gangsteriase” eli Thompson-konepistooli:

Aseen kaliiberi oli .45 ACP, tulinopeus mallista riippuen 600 – 1200 laukausta minuutissa ja sen lipasvalikoima ulottui 20 patruunan tankolippaasta 100 patruunan rumpulippaaseen. Asetta valmistettiin kaikkiaan noin 1,75 miljoonaa kappaletta mutta koska se oli kallis ja työläs valmistaa, otti Yhdysvaltain asevoimat käyttöön vuodesta 1943 alkaen käyttöön M3-konepistoolin joka tunnettiin myös nimellä Grease Gun eli Rasvaprässi:

Aseen kaliiberi oli amerikkalainen .45 ACP, sen tulinopeus oli varsin hidas 450 laukausta minuutissa ja se käytti 30 patruunan tankolipasta. Asetta valmistettiin noin 650.000 kappaletta.

Koska tuossa aikaisemmin esiteltiin myös saksalainen rynnäkkökivääri niin täytynee esitellä myös amerikkalainen esirynnäkkökivääri eli M1-karbiini:

Toisin kuin Sturmgewehr kyseessä oli vain puoliautomaattiase mutta sekin käytti lyhyttä kiväärinpatruunaa (7,62 x 33) ja siinä oli viidentoista patruunan lipas. Asehan suunniteltiin alun perin itsepuolustusaseeksi amerikkalaisille takalinjan joukoille mutta etulinjan joukot omaksuivat sen käyttökelpoisena varsin nopeasti.

Myös Australia joutui ottamaan osaa Tyynenmeren kansainvälisiin ottaanlyöntikilpailuihin ja myös se kehitti omia konepistooleja joista esitellään Owen-konepistooli:

Aseen kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum, tulinopeus 700 laukausta minuutissa ja se käytti 33 patruunan tankolipasta. Asetta valmistettiin noin 45.000 kappaletta.

Ja tässähän niitä konepyssyjä oli taas tällä kertaa. Jatkossa jotain muuta jotain muuta.


torstai 6. toukokuuta 2021

PASSEJA LAITTOMILLE

Huulipunahallitus jatkaa Suomen kehitysmaalaistamista jota ei häiritse koronat eikä muutkaan epidemiat. Muistutetaanpa ensiksi suositusta newspeakista eli uudessa (tai toistetussa) suunnitelmassaan hallitus käyttää termiä ”paperittomat” mikä itsessään on uuskieltä parhaimmillaan sillä kyseessä ovat laittomasti maassa oleskelijat. Termi ”paperiton” sysää vastuuta itse asiassa suomalaisille kun ne pirut eivät ole antaneet laittomille minkäänlaisia papereita. Liekö edes sätkäpaperia tarjottu?

Hallituksemmehan siis pyrkii kaikin keinoin mahdollistamaan laittomien notkumisen maassa ja muuttamaan notkumisen lailliseksi. Eli jos laittomasti maassa oleva on löytänyt työpaikan, hän saa jäädä. Lisäksi hänelle myönnetään muukalaispassi jolla hän sitten voi halunsa mukaan sukkuloida Suomen ja kotimaansa välillä. Siis tyypille, jolla ei alun perinkään ollut Suomeen mitään asiaa.

Ns. Alin ja Ahmedin työnvälityspalvelu kyllä takaa että kyseiset jätkät saavat sen työpaikan. Ainakin paperilla. Ja ainakin väliaikaisesti. Sitten kun oleskelulupa on kourassa ja ”työt” sattuvatkin loppumaan niin eihän Suomen valtio hädänalaista jätä pulaan. Onhan hänellä nyt laillinen oikeus oleskella maassa. Ja sitten voidaankin alkaa odotella muutaman vuoden päästä häämöttävää Suomen kansalaisuutta.

Tässä on jälleen yksi sisäänheittotuote jonka viesti on selvä: pohjoisessa on hyväuskoisten typerysten maa joka tekee kaikkensa pitääkseen laittomat ulkomaalaiset rajojensa sisäpuolella.

Huomattavaa muuten on, että kyseinen sisäministeriön toimintaohjelma on suunniteltu vuosille 2021 – 2024. Nykyisen eduskunnan ja sitä myötä hallituksenkin kausi päättyy keväällä 2023. Utopisteilla on vankka usko siihen, että heidän valtansa jatkuu. Ja sehän hyvin todennäköisesti jatkuu.


Ja laitetaanpa vielä otsikkokuva kokoomuksen päivä päivältä mainiommaksi muuttuvasta ottiatuota-showsta:



Tästä ei olis Kummelinkaan pojat aikanaan pistäneet paremmaksi.

maanantai 3. toukokuuta 2021

RAUHA, MONIETNISYYS, MONIKULTTUURISUUS

Tässä hiljattain joukko ranskalaisia upseereita julkaisi avoimen kirjeen jonka mukaan tämä nykyinen niin Ranskassa kuin muuallakin vallitseva monikulttuurinen ja monietninen kehitys tulee jossain vaiheessa johtamaan sisällissotaan. Kyseiset upseerit ovat tietenkin oikeassa vaikka Ranskassa heitä odottaakin potkut ja jopa ankarampi tuomio. Onhan selvää, että kun maahan köijätään tarpeeksi suuri määrä maalle ja sen kansalle vihamielistä väestöä niin jossain vaiheessa rähinän kynnys ylittyy aivan varmasti.

Sen sijaan suvaitsevais-tiedostavan yksilön mielestä sekä monietninen että monikulttuurinen yhteiskunta on se tavoiteltavin mahdollinen olotila. Vaan onko näin? No, otetaan esimerkiksi Afrikka. Afrikkahan on täynnä valtioita jotka ovat sekä monietnisiä että monikulttuurisia. Kansojen, kielten ja uskontojen tilkkutäkkejä. Oikeastaan suvaitsevais-tiedostavan yksilön paratiisi. Katsellaanpa joutessamme hieman sitä rauhan ja sivistyksen määrää jonka monietnisyys ja monikulttuurisuus ovat sinne tuoneet. Nimenomaan sinne mustan Afrikan alueelle. Tietysti siltä ajalta kun ne ovat itsenäistyneet ja päässeet näyttämään omin voimin mistä kana pissii ja mihin afrikkalainen pystyy. Ja sehän pystyy, uskokaa huviksenne. Aloitetaan rauhankirjoitus:

Angola (ainakin kymmenen etnistä ryhmää ja kaksi eri valtauskontoa):

Angolan sisällissota 1974 – 2002. Noin miljoona kuollutta. 70.000 vammautunut miinojen vuoksi. Yksikään noista miinoista ei ollut suomalainen miina.

Burundi (kolme eri etnistä ryhmää, kolme valtauskontoa):

1972: Tutsien toteuttama hutujen joukkomurha. Arviolta 100.000 – 300.000 kuollutta.

1988: Hutujen joukkomurha. Arviolta 5.000 – 25.000 kuollutta.

1993 – 2005: Burundin sisällissota hutujen ja tutsien välillä. Noin 300.000 kuollutta.

2000: Joukkomurha lähellä Bujumburaa. Hutut ampuivat 21 tutsia ja yhden englantilaisen.

2002: Joukkomurha Itabassa. 267 kuollutta naista, lasta ja vanhusta.

2004: Joukkomurha Gatumban pakolaisleirillä. 160 kuollutta tutsia.

Djibouti (kaksi etnistä pääryhmää, yksi pääuskonto):

1991 – 1994 käyty somalien ja afarien välinen sisällissota. Kuolleitten määrästä ei tarkkaa tietoa. Afareja kuollut ainakin tuhat.

Eritrea (kuusi etnistä ryhmää, kolme uskontoa):

1961 – 1991: Eritrean itsenäisyyssota Etiopiaa vastaan. Satojatuhansia kuolleita.

Sisällissodat 1972 – 1974 ja 1980 – 1981. Kuolonuhrien määrästä ei tarkkaa tietoa.

1998 – 2000: Eritrean ja Etiopian sota. Satojatuhansia kuolleita. Rajakahakat ovat jatkuneet senkin jälkeen.

Etelä-Afrikka (suuri määrä etnisiä ryhmiä, ainakin 11 eri kieltä):

2.500 – 3.000 valkoista maanviljelijää on murhattu mustien afrikkalaisten toimesta. Maan rikollisuus maailman huippulukua.

Etelä-Sudan (kolme pääkansallisuutta, useita pieniä, uskonnot pääosin perinteisiä heimouskontoja, kristitty vähemmistö):

2009 alkaneissa sekalaisissa etnisissä konflikteissa kuollut yhteensä n. 5.500 ihmistä.

2013 – 2020 käydyssä sekalaisessa Etelä-Sudanin sisällissodassa kuollut n. 383.000 ihmistä.

Etiopia (yli sata etnistä ryhmää, kymmeniä kieliä, kaksi pääuskontoa):

1977 – 1978: Ogadenin sota Etiopian ja Somalian sekä somalikapinallisten välillä. Noin 45.000 kuollutta.

Jo aikaisemmin mainitut sodat eritrealaisten kanssa.

2020: Tigran alueen konflikti. Arviolta tuhansia kuolleita.

Guinea (kolme etnistä pääryhmää, kolme uskontoa):

2013: Fula- ja Malinkekansojen välisissä levottomuuksissa 106 kuollutta.

Useita vallankaappauksia.

Guinea-Bissau (ainakin 14 etnistä ryhmää, kolme pääuskontoa) :

1998 – 1999: Sisällissota. 655 kuollutta.

Useita vallankaappauksia.

Kamerun (arvion mukaan 230 – 282 erilaista etnistä- ja kieliryhmää, kolme eri pääuskontoa):

Vuodesta 2012 alkaen islamilaisen Boko Haram-terroristijärjestön iskuja. Iskut ovat osa Nigerian puolella tapahtuneita iskuja joissa kuollut kymmeniä  tuhansia ihmisiä.

Vuonna 2017 alkanut Kamerunin sisällissota Kamerunin hallituksen ja aikaisemmin Iso-Britannian imperiumiin kuuluneen Ambazonian alueen välillä. Kuolleita noin 6.000.

Kenia (yli 40 erilaista etnistä ryhmää, 67 eri kieltä, kolme eri pääuskontoa):

1963 – 1967: Kenian ja somaliseparatistien välinen sota. Arviolta 4.000 – 10.000 kuollutta.

1980: Garissan joukkomurha. 3.000 kuollutta somalia.

1984: Wagallan joukkomurha. Arviolta 5.000 kuollutta somalia.

2005: Turbin joukkomurha. Boranat tappoivat kuusikymmentä Gabbraa.

2007 – 2008: Presidentinvaalien jälkeisissä etnisissä levottomuuksissa kuoli 800 – 1.500 ihmistä.

Keski-Afrikan Tasavalta (noin 80 erilaista etnistä ryhmää, 72 kieltä, kolme pääuskontoa) :

Ns. Herran Vastarinta-armeija on toiminut alueella vuodesta 1987. Se toimii useamman valtion alueella ja sen aikaansaamissa konflikteissa on kuollut arviolta 100.000 ihmistä.

2004 – 2007: Sisällissota hallinnon ja erilaisten sissiryhmittymien välillä. Satoja kuolleita.

2012 alkanut sisällissota jossa toisella puolella islamilainen Séléka-järjestö ja toisella puolella maan armeija sekä kristitty Anti-balaka-järjestö. Tuhansia kuolleita.

Kongon demokraattinen tasavalta (Zaire) (yli 200 erilaista etnistä ryhmää, yli 200 kieltä):

1960 – 1965: Sisällissota Kongon ja Katangan maakunnan välillä. 100.000 kuollutta. Katangan itsenäisyyspyrkimykset ovat jatkuneet. Vähintään tuhansia kuolleita.

1963 – 1965: Simba-kapina. Vähintään 20.000 kuollutta.

1996 – 1997: Ensimmäinen Kongon sota. Osallistujia Zaire, useita sissiliikkeitä ja vastapuolella Uganda, Burundi, Angola ja Ruanda sekä AFDL-sissiliike. Kuolleita arviolta 250.000 – 850.000.

1998 – 2003: Toinen Kongon sota. Toisella puolella Kongon joukot, Namibia, Angola, Zimbabwe, Tsad, Mai-Mai-liike ja hutujoukot. Toisella puolella Uganda, Ruanda, Burundi, Kongon vapautusliike ja tutsijoukot. Sodassa kuoli vähintään kolme miljoonaa ihmistä.

1999 alkanut Lendu- ja Iturikansojen välinen konflikti. Yli 60.000 kuollutta.

2004 alkanut konflikti Kongon joukkojen ja hutujoukkojen välillä Kivun alueella. Yli 11.000 kuollutta.

2012 – 2013: Ns. M23-kapina. Noin 1500 kuollutta.

2013 alkanut pygmien ja lubien konflikti. Satoja kuolleita.

2016: Kongon hallituksen ja Bajila-Kasangojen välinen konflikti. 5.000 kuollutta.

Kongon tasavalta (viisi etnistä pääryhmää, useita kieliä):

1993 – 1994: Sisällissota etnisten ryhmien välillä. 2.000 kuollutta.

1997 – 1999: Sisällissota etnisten ryhmien välillä. Arviolta 13.000 – 25.000 kuollutta.

2016 – 2017: Sisällissota hallituksen joukkojen ja bakongo-kansan joukkojen välillä. 115 kuollutta.

Liberia (ainakin 16 eri etnistä ryhmää, kaksi pääuskontoa):

1989 – 1997: Sisällissota. 400.000 – 620.000 kuollutta.

1999 – 2003: Sisällissota. 150.000 – 300.000 kuollutta.

Mali (ainakin 12 eri etnistä ryhmää, 66 eri kieltä):

1962 – 1964: Tuaregikapina. Kuolonuhrien määrä tuntematon. Paljon tuaregeja pakeni naapurimaihin.

1985: Agacherin kaistaleen sota Malin ja Burkina Fason välillä. 140 kuollutta.

1990 – 1995: Tuaregikapina. Kuolonuhrien määrä tuntematon.

2002 ja siitä eteenpäin: Islamilaisten kapina. Yli 3.000 kuollutta.

2007 – 2009: Tuaregien kapina. Useita satoja kuolleita.

2012: Tuaregien kapina. Noin 1.500 kuollutta.

Nigeria (kaikkiaan 250 eri etnistä ryhmää, kymmeniä kieliä, kolme pääuskontoa):

1967 – 1970: Nigerian sisällissota Biafran ibojen ja Nigerian hallinnon välillä. Noin kaksi miljoonaa kuollutta. Pääosa kuoli nälkään.

Vuodesta 1998 alkaneet etniset konfliktit. Noin 16.000 kuollutta.

1998 alkanut Nigerin suiston konflikti. Kuolonuhrien määrä epäselvä.

2009 alkanut islamilaisen Boko Haram-ryhmittymän kapina. Kuolleita yli 50.000.

Mosambik (noin 200 eri etnistä ryhmää, ainakin 18 kieltä):

1977 – 1992: Sisällissota. Noin miljoona kuollutta.

Norsunluurannikko (viisi etnistä pääryhmää, useita kieliä, kolme eri pääuskontoa):

2002 – 2007: Sisällissota. Noin 2.000 kuollutta.

2010 – 2011: Sisällissota. Noin 3.000 kuollutta.

Ruanda (kolme etnistä pääryhmää):

1990 – 1994: Hutujen ja tutsien sisällissota. 7.500 kuollutta. Sotaa seurasi:

1994: Ruandan kansanmurha. Hutut tappoivat 800.000 tutsia ja maltillista hutua.

Sierra Leone (15 – 20 eri etnistä ryhmää joilla suurimmalla osalla oma kieli, kolme eri pääuskontoa):

1982: Poliittisia väkivaltaisuuksia. Kuolonuhrien määrä epäselvä.

1991 – 2002: Sisällissota. 50.000 – 300.000 kuollutta.

Somalia (pääosa somaleita, 15 prosenttia muita etnisiä ryhmiä):

Tämähän on sitten ihan oma lukunsa ja meille suomalaisille sattuneesta syystä varsin tuttu. Muistutetaan kuitenkin että islamilaiset joukot taistelevat jollain lailla maata pystyssä pitävää hallintoa vastaan ja kuolleita on tullut arviolta 300.000 – 500.000. Sota on tietysti alkanut jo aikaisemmin ja sen myötä Mohamed Siad Barren hallinto syrjäytettiin. Ehkä ei olisi kannattanut. Tietyt maat pysyvät läjässä vain rautasaappaan alla.

Tansania (120 etnistä ryhmää, kolme pääuskontoa):

Tansanian – Ugandan sota 1978 – 1979. Sotaa voi pitää ns. oikeana valtioitten välisenä sotana jossa Idi Aminin aikaansaamien rajakahakoitten vuoksi Tansania hyökkäsi, valtasi Ugandan pääkaupungin ja syrjäytti Aminin. Kuolleita yhteensä n. 2.000 joista 500 Aminin puolella taistelleita libyalaisia.

Tsad (yli 200 etnistä ryhmää, yli 100 kieltä, kolme pääuskontoa):

1965: Mangalmén mellakat. 500 kuollutta.

Vuodesta 1965 jatkunut sisällissotien ketju pääosin islamilaisten arabien ja kristittyjen mustien välillä. Kuolleitten määrä epäselvä, tuhansia joka tapauksessa.

1978 – 1987 Tsadin ja Libyan välinen konflikti joka päättyi Tsadin voittoon. Libyalaisia kuolleita yli 7.500, tsadilaisia noin 1.000.

Uganda (kolme etnistä pääryhmää, ainakin 14 kieltä, kaksi pääuskontoa):

1970-luvulla Idi Aminin hirmuvallan aikana kuoli arviolta 100.000 – 500.000 ihmistä. Tansanian – Ugandan sota lopetti Aminin hirmuvallan.

1982 – 1986: Ugandan sisällissota. Kuolleita arviolta 100.000 – 500.000.

Tähän päivään asti Ugandassa on ollut erilaisia sissijärjestöjä. Taisteluissa kuolleitten määrästä ei ole varmaa tietoa.

Zimbabwe (kaksi etnistä pääryhmää, kolme pääuskontoa):

1983 – 1987: Zimbabwen armeijan suorittama kansanmurha Ndebele-kansaa kohtaan. Ainakin 20.000 kuollutta.

Tuntematon määrä valkoisia maanviljelijöitä on murhattu Zimbabwessa. Murhien seurauksena Zimbabwessa hoksattiin että vilja ei kasva itsestään joten maahan tuli nälänhätä. Ja Mugaben vallan alla kaikista zimbabwelaisista tuli miljardöörejä.

*

Ja tässähän näitä oli. Tavallinen suomalainen tuon listan nähtyään tuumailee varsin perustellusti että monietnisyys ja monikulttuurisuus on tila, jota pitää välttää kaikin mahdollisin keinoin. Kas kun se on hiton vaarallista. Mutta suvaitsevais-tiedostava ihminen ajattelee toisin:

a) Kaikki mustan Afrikan väkivalta johtuu valkoisista ja kolonialismin ajoista. Afrikkalaiset keksivät tappamisen vasta valkoisten opettamana.

b) Kuka tahansa Suomeen tullut afrikkalainen tavatessaan selitteläätiötä ja sovellettua spedestetiikkaa opiskelevan nuoren naisen ja kohdattuaan hänen hyvän ihmisen auransa muuttuu välittömästi pohjoismaalaiseksi suvaitsevaiseksi vihervasemmistolaiseksi.

c) Yllä esitetyt tilastofaktat ovat monikulttuurisuuden vastaisia vihafaktoja joten niitä ei tule ottaa huomioon ja vihafaktojen esittäjä tulee tuomita ankarammin kuin kukaan koskaan.

Joten me suomalaisetkin tulemme jatkossa nauttimaan monietnisyyden ja monikulttuurisuuden aikaansaamasta rauhasta, kehityksestä ja edistyksestä.

Rauhaa, monietnisyyttä, monikulttuurisuutta


lauantai 1. toukokuuta 2021

JÄMÄKKÄ HUULIPUNAMIINUS

Hotellin respassa törmättiin huulipunahallituksen työllistämisohjelmaan. Ohjelmahan julkaistiin taktisesti hyvään aikaan sillä perjantaina kansalaiset juovat vappuhumalaa ja lauantaina kärsivät vappukrapulaa ja siinä välissähän ehtii tulla jo muita kiinnostavia otsikoita mm. tosi-tv:n parista. Huulipunahallituksen ohjelmassa oli kolme pääkohtaa. Käydäänpä niitä hieman läpi:

1. Vaikutuksiltaan merkittävimpiin hallituksen työllisyystoimiin kuuluu työvoimapalveluiden siirto te-toimistoilta kunnille (7 000–10 000 lisätyöllistä).

Koska hotellin respassa eletään insinööritodellisuudessa niin täällä muistetaan että julkisen sektorin byrokratian siirtäminen julkisen sektorin yhdeltä osiolta toiselle osiolle ei lisää työpaikkoja vaan korkeintaan byrokratiaa. Kyse on samasta asiasta jos siirtää meisselin puntista toiseen ja kuvittelee, että se kasvaa siinä pituutta.

Mainittakoon muuten tuo newspeakin suosittu sana ”työllinen”. Mitä se tarkoittaa? Ei ainakaan työssäkäyvää.

2. Jatkuva oppiminen (10 000-10 500 lisätyöllistä).

Mitä tämä ”oppiminen” itse asiassa tarkoittaa? Sitäkö, että lisätään opiskelijoitten määrää? No kai se sitten tarkoittaa, että lisätään niitä, jotka kouluttautuvat varsinaiseen ammattiin eikä yliopistolliseen oppiarvoon? Vaikkei niille ammattiin koulutetuillekaan pätevyys takaa työpaikkaa. Jos niitä ei kerran ole.

Vai voisiko ”oppiminen” tarkoittaa sittenkin sitä, että hallitus oppii virheistään, lopettaa ilmastohysterian myötä tapahtuneen yritysten kyykyttämisen, alentaa reilusti polttoaineveroa, tukee vaikkapa turpeen tuotantoa ja muutenkin tekee kaikkensa että yritykset voisivat investoida toimintansa kasvuun ja uusien työntekijöiden palkkaamiseen?

No, sitten hotellin respassa herättiin, laskettiin kissi ulos ja tajuttiin että ”oppiminen” on vain tarpeellista newspeakia joka ei tarkoita mitään eikä sen ole tarkoituskaan tarkoittaa mitään. Se kuulostaa vain hyvältä. Ainakin noille hallituspimuille. Sillä noilla pimuillahan on unelma ja visio. Ne ovat pelottavia sanoja nuo unelma ja visio. Mutta mennäänpä sitten osaan 3 eli jackpottiin:

3. Työperäisen maahanmuuton edistäminen (10 000 lisätyöllistä).

Kysymys: Mistä meillä Suomessa on pulaa?

Vastaus: Suomalaisten työpaikoista. Varsinkin sellaisista, joilla hankitaan maalle verotuloja.

Kysymys: Mistä Suomessa ei ole pulaa?

Vastaus: Pysyvän elatusautomaatin pariin tulleista kehitysmaalaisista.

Kysymys: Mitä huulipunahallitus haluaa?

Vastaus: Lisää pysyvän elatusautomaatin piiriin tulevia kehitysmaalaisia.

Ja huulipunahallitus esittää tällaista jonkinlaisena toivottavana ratkaisuna. Muistakaapa kansalaiset muutama asia:

1. Jos ihminen näkee harhoja ja kuvittelee ne todeksi, niin hänen mielenterveytensä kyseenalaistetaan. Ehkäpä lääkäri jopa kirjoittaa M1-lähetteen.

2. Jos huulipunahallitus näkee harhoja ja kuvittelee ne todeksi, niin huulipunahallituksen harhojen arvostelu on vihapuhetta ja koko maan tulee elää noiden harhojen mukaisesti.

3. Kyseinen huulipunahallitus on vallassa vuoteen 2023.

Ehkä pidempäänkin.


torstai 29. huhtikuuta 2021

VAPPUTARINA: PUHELANNOITUS

Pinnanmaan maakunta, Äkkölämäkölän kunta, näinä päivinä…

Pinnanmaalainen monialayrittäjä Son Lönsön istui toimistossaan. Toimisto ei ollut millään muotoa pröystäilevä, olipahan vaan työmaaparakki genitaalihiekkalouhoksella lähellä Hääränlärpättämänjärveä. Lönsön oli aina tuuminut että rumat vaatteilla koreilee. Hänen kanssaan samassa toimistossa istui kaksi nuorta äkkölämäköläläistä poikaa, 15-vuotiaat Liivin Lyy ja Ötte Ööt. He olivat tulleet työpaikkahaastatteluun, tarkoituksena päästä kesätöihin transfobisen slurrin viljelyksille. Lannoitustehtäviin.

Alkuun Lönsön oli kysynyt pojilta että mikä on teidän perimmäinen syy hakea tätä kesätyötä. Pojat eivät olleet selittäneet mitään korkealentoista vaan todenneet että lompsa on lompsa vasta sitten kun siinä on fyrkkaa välissä eikä vanhemmilta ilkeä koko ajan ruinata. Son Lönsön oli todennut että periaatteet pojilla oli enemmän kuin kunnossa ja siirtyi sitten itse asiaan:

- Niin, tehän pojat tiedätte että kesätyöntekijöitä palkataan nimenomaan lannoittamaan transfobisen slurrin peltoja. Ja työ on kovaa.

- Tiedetään joo. Eikä me talikkohommia pelätä. Paskanhajukaan ei haittaa. Ja ollaan me ehditty olla jo risusavotassakin.

- Mutta tässä ei ole kyseessä talikkohommat eikä orgaanisen paskan talikointi.. Työ on enempi henkisesti raskasta. Ja nyt testataan, onko teistä siihen. Pankaapas nämä kuulokkeet korvillenne. Seuraavat kymmenen minuuttia te kuuntelette sitä lannoitetta mitä pelloille pusketaan eli luureista tulee yhdistettynä potpurrina niin vihreitten, vasemmistoliiton, demareitten kuin ennen kaikkea feministisen puolueen puolueohjelmaa. Feministinen puoluehan pitää käytännössä valtaa Pinnanmaan ulkopuolella. Onneksi ei sentään täällä. Nyt teidän täytyisi ensiksi kuunnella tuo epistola läpi. Jos tuntuu, että ette kestä, niin ottakaa ihmeessä kuulokkeet pois. Ei täällä ole tarkoitus ketään rääkätä. Sanon suoraan, että alle puolet työpaikanhakijoista ovat kestäneet tuon testin.

Pojat löivät luurit korvilleen ja kuuntelivat puhelannoitetta tuutin täydeltä. Son Lönsön tarkkaili heitä koko ajan. Välillä näkyi ankaria päänpudistuksia, hä- ja mitä vttua-toteamisia ja silmien teevati-ilmiötä mutta pojat näyttivät selviävän tulikokeesta kuitenkin varsin hyvin. Kun testi loppui, niin Son Lönsön totesi:

- No niin, pojat, sana on sitten vapaa ja pakollinen. Eikä rumia sanoja tule pelätä. Miltäs tuntui ja kuulosti?

- No, toihän oli ihan paskaa.

- Joo, ihan, totanoin, järkyttävää paskaa.

Son Lönsön vastasi tähän:

- Paskaapa hyvinkin. Puhepaskaa. Ja siinä on homman ydin. Me ollaan opittu kavereiltamme Perskeleen Ykältä ja Lötjösen Eelikseltä tämä biolannoitusmuoto. Ne heput käyttävät sitä pölykapseliviljelmässään. Me olemme luopuneet kaikista keinolannotteista ja vihervasemmistolaisen paskan puhuminen pellolla saa aikaan jopa 30 prosenttia suuremman transfobisen slurrisadon. Puhe on tultava elävältä ihmiseltä. Nauhoitettu puhe ei jostain syystä toimi. Ehkä siinä ei ole mukana sitä lannoituksen kannalta olennaista ei vttu voi olla totta-efektiä. Tai sitten äänite ei toista sitä oikealla tavalla. Vaan siirrytäänkö testin toiseen osaan?

- Siirrytään vaan.

- No niin, ottakaapas sitten tuosta tuo kirjanen kumpikin. Siinä on sitä samaa punavihreää lannoitusepistolaa. Menette tuohon pihalle ja luette sitä ääneen varttitunnin. Mukana on firman sairaanhoitaja.

Testi alkoi. Sairaanhoitaja teki pojille nopean tarkastuksen ja sen jälkeen pojat alkoivat vihervasemmistolaisen lannoituspulinan. Varttitunnin jälkeen sairaanhoitaja käski poikia ensiksi kulkemaan kymmenen metriä pitkää viivaa sinne ja takaisin. Hyvin pysyivät pojat tasapainossa. Sitten hän mittasi pulssin ja verenpaineen:

- Vähän on koholla mutta näin äkkiseltään ja valmistautumattomana se on ymmärrettävää. Lukemat ovat täysin sallitun rajoissa. Kovia poikia nämä ovat.

Son Lönsön ja pojat siirtyivät takaisin parakkiin:

- No niin, selvisitte testistä. Nyt teille olisi tarjolla tätä puhelannoitustyötä koko kesäksi. Työaika olisi kolme kertaa viikossa kolmen tunnin sessio. Se riittää peltojen lannoitukseen. Menette keskelle peltoa, otatte vihervasemmistolaisen epistolan mukaanne ja annatte palaa. Työ on sen verran kovaa, että siitä kolmen tunnin sessiosta maksetaan täysi kahdeksan tunnin palkka. Miltäs tuntuu? Oletteko valmiit?

- Ollaanhan me. Mutta salliskos tyhmän kysymyksen?

- Ei ole tyhmiä kysymyksiä. Anna tulla vaan.

- Kun nämä kootut epistolat ovat tervejärkiselle sen verran riskaabeleja että pitää olla sairaanhoitaja testaamassa kuntoa niin eikös kannattaisi ottaa töihin aitoja vihervasemmistolaisia? Eihän niille olisi kummoinenkaan homma tuota epistolaa lukea siellä keskellä peltoa? Saattaisivat jopa nauttia siitä.

- Hyvä kysymys ja minä vastaan. Tätä on testattu. Me vuokrattiin eräs vihervasemmistolainen feministi lukemaan epistolaa pellolle ja huomattiin että kun lannoitustyö tapahtuu aidolla aatteen palolla niin meiltä meni puoli hehtaaria transfobista slurria aivan pilalle. Se näivettyi varttitunnissa aivan tyystin. Tilannetta voisi verrata siihen, että aarin mansikkapenkkiin ajetaan päälle täysi nuppikuorma paskaa. Eli onnistuneessa lannoitustyössä tarvitaan lannoittajalta sellainen epäilevä äänensävy. Vaan mitenkäs on, allekirjoitetaanko työsopimukset? Näillä näkymin transfobisen slurrin istutus alkaa kymmenes toukokuuta. Teillä on vielä koulua silloin mutta lannoitustyön voi tehdä koulupäivän jälkeenkin. Ja me annetaan teille työsuhdemopot käytettäviksi.

- Niitä sähkömopojako?

- Eihän toki, vaan Läjä-Tek Oy:ltä ostettuja uusia Pappa-Tuntureita. Meillä ei leikitä vakavan asian kanssa.

Pojat allekirjoittivat koko kesää koskevan työsopimuksensa ja Son Lönsön tuumasi että on se sentään hyvä että täällä Pinnanmaalla oli vielä tervehenkistä ja työhaluista nuorisoa. Täällä hipit ei hillu eikä anarkistit askartele.

Hyvää ja rauhallista vappua kaikille.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

JÄMÄKKÄ NOLLA

Eli lyhyesti pelin politiikkaa eli hieman kokkareista. Kas, kokoomuksella on ongelma. Sehän on henkeen ja vereen federalistipuolue ja kannattaa EU:n liittovaltiokehitystä. Siksi se ei missään nimessä voi vastustaa EU:n kuristamispakettia.

Mutta, piru vie, kun ne ovat tulossa ne  kunnallisvaalitkin ja kokkareitten pitäisi jollain tavalla pitää yllä mielikuvaa siitä että puolue on edelleenkin kansallinen kokoomus. Ja toivoa, että mahdollisimman moni söisi pajunköyttä tälläkin kertaa.

Mitä tehdä?

Jep, äänestetään jämäkästi kuristamispaketista tyhjää. Ja sillä tavoin varmistetaan että se kuristamispaketti menee läpi. Mutta eipähän kuitenkaan itse kannatettu sitä. Vaikka kannatettiinkin.

Hurjaa vaan on, että kokoomuksen kannattajissa on vieläkin paljon sellaista porukkaa jolle tuo manööveri menee heittämällä läpi.


Seuraavan hallituksen eräs ministeri?


maanantai 26. huhtikuuta 2021

EI MITÄÄN MENETETTÄVÄÄ

Radanvarsikaupunki, tuonnempana…

Muuan kunnallisvirkailija evp pakkasi tavaroita matkalle. Varusteet olivat samanlaisia kuin hänen metsästysmatkoillaan vaikka suunta olikin tällä kertaa muualle. Mutta times they are changing tuumi kunnallisvirkailija evp joka ei kylläkään vielä 61-vuotiaana ollut varsinaisesti eläkkeelle siirtynyt kunnallisvirkailija. Olipahan heivannut hommansa muuten. Pitkän suunnitelman mukaisesti ja tulevaisuuteen vakaasti uskoen.

Kyseinen kunnallisvirkailija oli tehnyt pitkän ja moitteettoman uran Radanvarsikaupungin hallinnossa. Aika ajoin tietty Epäilyksen Piru oli vieraillut hänen luonaan ja kysynyt että mahtoiko hänen työlleen olla itse asiassa mitään varsinaista käyttöä vai olisikohan kyseessä pelkkä akateeminen suojatyöpaikka. Mutta kunnallisvirkailija oli karkoittanut Epäilyksen Pirun mielestään. Sillä hän oli kuuliaisen virkamiehen lisäksi tinkimättömän järjestelmäuskovainen hallintoalamainen joka tuumasi että ilman hyvää ja toimivaa julkisen sektorin hallintoa yhteiskunta ei kerta kaikkiaan pärjää. Ei sitä tullut kyseenalaistaa. Sillä oli itsetarkoitus. Vaikkei siitä varsinaista hyötyä ehkä ollutkaan.

Niin paljon kunnallisvirkamies ei rakastanut työtään etteikö hänellä ollut jo kauan suunnitelma ennenaikaiselle omaehtoiselle eläkkeelle siirtymiseen. Siksi hän oli säästänyt sijoitusvakuutusta kauan, hyvin kauan. Sijoitusta kertyi koska mies oli nuuka ja eli yksin pienessä mutta sinänsä viihtyisässä ja hänelle hyvin riittävässä kaupungin vuokrayksiössään. Puolisoa – ja sen myötä lapsia – hänellä ei koskaan ollut. Mitä nyt muutama työpaikan kautta hankittu väliaikainen etappiemäntä.

Kunnallisvirkamies evp:n ainoa säästämisen ja niukan elämisen ulkopuolinen rahareikä oli matkustaminen. Ei häntä etelän maat kiinnostaneet vaan hän ajoi autollaan Suomessa ja Pohjoismaissa. Auto oli pieni mutta hyväkuntoinen Fiat ja kyllähän siihen yhden miehen romppeet hyvin mahtuivat. Matkan varrelta saattoi sitten vuokrata mökkejä tai majoittua matkustajakoteihin. Saattoipa panna teltankin pystyyn. Lisäksi mies kävi syksyisin metsällä Tyrellin kunnassa tutussa hirviporukassa ja harrasti aika ajoin pistooliammuntaa.

Kun miehen ruokavaliokin oli varsin yksinkertainen eikä hän harrastanut ravintoloissa syömistä eikä varsinkaan juomista niin säästöön jäi joka vuosi huomattava summa jonka sijoitusvakuutusyhtiö vielä sijoitti suhteellisen tuottavasti. Mies oli odottanut pitkään sitä että täyttää kuusikymmentä. Silloin läjässä olisi parisataa tuhatta euroa jolla varsinaista työeläkettä odotellessa voisi elää suhteellisen mukavasti ja harrastaa sitä kohtuuhintaista automatkailua vielä enemmänkin, ilman virastoajan rajoituksia. Kun oli vielä suht hyvässä kunnossakin.

Sitä hän oli ihmetellyt kun pari hänen hyvää virastokollegaansa olivat varoittaneet tulevasta. He olivat itse varautuneet toisin. Toinen oli ostanut pikkuhiljaa kultakolikoita. Toinen taas oli ostanut ja kunnostanut itselleen vanhan metsätilan Heukensaaskin puolelta. Todennut, että onpahan jotakin, jota ei voi viedä. Vaikka mitä tulisi. Metsätilassa oli asumusten lisäksi kaksikymmentä hehtaaria metsää. Kunnallisvirkamies oli hieman ihmetellyt kollegoittensa valintoja ja kysynyt syitä. Vastaukset eivät miellyttäneet. He olivat puhuneet jostain kuplan päälle rakennetusta joka tulisi jossain vaiheessa romahtamaan. Että tulisi olla jotain muuta kuin tilillä olevaa sähkörahaa. Jotain, jonka saattoi tiukan paikan tullen realisoida.

Ja he myös viittasivat niihin kiellettyihin sivuihin. Niihin, joissa puhuttiin vallitsevaa järjestelmää vastaan. Populistisiin sivuihin. Jopa äärioikeistolaisiin. Ainakin sellaisiksi tulkittuihin. Joka tapauksissa sellaisiin joissa pyrittiin romuttamaan usko vallitsevaan järjestelmään ja yhteiskuntaan. Kunnallisvirkamies päätti ettei hän enää koskaan keskustelisi noiden kollegoittensa kanssa muusta kuin työ- ja normaaleista kirvesvarsiasioista. Sillä hänhän ei itse seurannut kuin Yleä ja Radanvarren Sanomia. Hän ei hyvänä hallintokansalaisena halunnut lukea eikä arvostanut mitään järjestelmän ulkopuolista mielipidekirjoitusta. Hän halusi lukea ja kuunnella ammattitoimittajan tekemää toimitettua ja luotettavaa tekstiä. Tekstiä, johon saattoi uskoa.

Lisäksi hän oli koko aikuisikänsä ollut demari. Ei aktiivinen, mutta aina demareita äänestävä. Hän uskoi hyvinvointivaltioon ja siihen että oikeudenmukaisilla yhteiskunnallisilla tulonsiirroilla tuli taata ja pystyttiin takaamaan hyvä elämä kaikille. Ja nimenomaan demarit siihen pystyisivät. Demarit olivat valtionhoitajapuolue ja hän uskoi, että demarit osasivat pitää huolen Suomen taloudesta sekä yhteiskunnasta. Demarivetoisten hallitusten aikana tulevaisuus olisi aina turvattu.

Mies täytti kuusikymmentä, realisoi kaikki sijoitusvakuutuksensa ja siirsi ne omalle pankkitililleen. Saldo miellytti. 223.482 euroa. Oli aika tarjota kakkukahvit kollegoille ja siirtyä elämään oloneuvoksen elämää. Oloneuvoksen elämä alkoi kuukauden mittaisella automatkalla ympäri Suomea. Oli kaunis kesäkuu eikä mikään rasittanut uraansa aloittelevan oloneuvoksen mieltä. Hän ei edes seurannut uutisia. Olipahan vain yhdessä paikassa muutaman päivän ja siirtyi sitten toiseen. Se, mikä häntä hieman ihmetytti oli kaupan hintojen jatkuva nousu siirryttäessä paikkakunnalta toiselle. Mutta olihan hänellä tilillä rahaa. Kotiin palattuaan hän kohtasi tosiasiat. Se, mitä kollegat olivat puhuneet kuplan päällä elämisestä taisi sittenkin olla totta. Jopa Ylen uutisissa tunnustettiin hyperinflaatio koko EU:n alueella vaikka samalla painotettiin sitä että tilanne on täysin hallintokoneiston hallussa.

Kunnallisvirkamiehen mielen valtasivat mustat pilvet. Tuli ryypättyäkin. Tuli ryypättyä paljon. Menihän siinä oma aikansa. Sitten hän ryhdistäytyi ja otti yhteyden sijoitusneuvojaansa jonka avulla hän oli säästänyt ennenaikaisen eläkkeensä. Aika järjestyi ja sijoitusneuvoja totesi anteeksipyytävällä äänellä:

- Niin… euron kurssi on jatkuvassa syöksykierteessä… se velkakupla puhkesi sitten… ja rankemmin kuin pahimmatkaan ennusteet olivat… joku sen maksaa… ja se maksaja on valitettavasti se, jolla on säästöjä… tyly tosiasia on, että nykyisellä euron arvolla se 223.482 euroa jonka sinä realisoit omalle tilillesi on käytännössä arvoltaan enää 4.223 euroa. Ja huomenna se on todennäköisesti vielä vähemmän. Ylihuomenna paljon vähemmän. Niin että jos sulla on kultaa, hopeaa, kiinteää- tai maaomaisuutta niin nyt alkaisi olla aika ruveta realisoimaan niitä.

Eihän kunnallisvirkamiehellä ollut. Kaikki raha oli ollut tilillä. Mies otti hädissään yhteyttä ammattiliittoonsa. Olihan hän maksanut sinne kymmenyksensä aina tunnollisesti. Mutta liitonkin viesti oli tyly:

- Koska te olette irtisanoutuneet toimestanne vapaaehtoisesti niin teillä ei ole oikeutta liiton rahaan. Toisaalta ei sekään ole enää kuin 50 pinnaa suurempi kuin peruspäiväraha. Peruspäivärahaan tekin olette tietysti oikeutettu.

- Jaa paljonkos se on sitten kuussa?

- Hetkonen… tässä on jatkuvasti muuttuva laskuri… joo, se on tällä hetkellä 28.734 euroa kuukaudessa… pari kuukautta sitten se oli 500 ja risat… arviomittarin mukaan se on kuukauden päästä jotain 80.000 tai jopa enemmän. Niin että kun saatte tuon peruspäivärahan niin kannattaa realisoida se välittömästi ruokakaupassa ennen kuin hinnat nousevat. Vaan onhan tässä se hyvä puoli että kohta jokainen suomalainen on teknisesti ottaen miljonääri.

Mies yritti vielä ottaa yhteyttä entiseen työpaikkaansa. Olisiko mahdollista saada vanha työpaikka sittenkin takaisin? Hänelle ilmoitettiin, että hänen paikkaansa oli palkattu 30-vuotias Tampereen Yliopistosta valmistunut typykkä ja ns. tilapäisten vaikeuksien takia ei hallinnollisiinkaan tehtäviin palkattu enää uutta väkeä. Suorittavalla tasolla oltiin jouduttu jo turvautumaan laajoihin lomautuksiin ja irtisanomisiin. Hallinnosta ei vielä sentään oltu vähennetty.

Kunnallisvirkamies evp istui kotonaan ja teki laskelmia. Tällä vauhdilla hänen kymmenien vuosien säästöillä saa parin kuukauden kuluttua yhden ruisleivän. Kun ottaa huomioon yksiön vuokran ja sen, mitä siitä jäljelle jää, niin lopputulos oli selvä. Hän olisi koko loppuikänsä leipäjonossa. Ei olisi enää matkoja Suomessa ja Pohjoismaissa. Olisi vain kituuttamista päivästä toiseen. Sen hallinnon alaisuudessa johon hän oli aina luottanut. Mies muisti ne sivut joista hänen kollegansa olivat puhuneet. Ne kielletyt sivut. Ne voiman pimeän puolen sivut.

Nyt hän meni niihin. Luki päivän. Lukipa toisenkin. Hädintuskin syöden ja nukkuen välissä. Ja hän ymmärsi että häntä, kuuliaista hallintoalamaista oli petetty. Kaikki oli tehty velkakuplan päälle ja se, mihin sitä velkaa oltiin vuosikymmeniä käytetty syvensi kuplaa entisestään. Kaikki oltiin tehty tietoisesti. Välittämättä siitä, mitä se väistämättä saisi joskus aikaiseksi. Hänenkin tulevaisuutensa oli tuhlattu hänen lupaansa kysymättä. Tai no, olihan hän sen luvan hyväuskoisena antanut jokaisissa vaaleissa.

Ei voi sanoa, että kunnallisvirkamies evp:n päässä olisi joku naksahtanut. Siihen tuli vain ymmärrys ja varmuus. Häntä, joka oli uskonut absoluuttisesti oltiin loukattu kaikkein eniten. Hän oli uskonut järjestelmään mitään kyseenalaistamatta ja palvellut sitä uskollisesti vuosikymmeniä. Niinpä järjestelmällä olisi velvollisuus taata hänelle turvatut eläkepäivät. Ja järjestelmä saisi ne myös taata. Siitä hän pitäisi itse huolen.

Niinpä kunnallisvirkamies evp pakkasi tavaroita matkalle. Varusteet olivat samanlaisia kuin hänen metsästysmatkoillaan vaikka suunta olikin tällä kertaa muualle. Erävarusteita ei tarvittu. Eikä muonaakaan. Sen sijaan hän otti mukaansa kaksipiippuisen FinnClassicin yhdistelmäaseen luotipiipuilla. Sen sai mukavasti purettua pieneen salkkuun. Sitä hän oli käyttänyt hirvijahdissa. Mukaan tuli myös Berettan ysimillinen pistooli. Ja tietysti paljon patruunoita kumpaankin aseeseen. Mieli teki ottaa muutama viskiryyppy mutta nyt ei ollut varaa jäädä kiinni puhallusratsiassa.

Kunnallisvirkamies evp vei aseet autoonsa, käynnisti moottorin ja ajoi Radanvarsikaupungista Helsingin liittymään jatkaen siitä eteenpäin. Hänen suunnitelmansa oli selvä. Vankilassa olisi varma ruoka ja katto pään päällä. Eikä hän olisi sellainen elinkautisvanki joka anoisi armahdusta. Saattoi tietysti olla että tällä reissulla lähtee henkikin. Mutta taivaassa pojan koti on. Niinhän ne sanovat. Ja jos sitä taivasta ei olekaan, niin hänen viimeisen yksiönsä vuokran maksaisi joku muu. Se ei olisi enää hänen huolensa.

Mutta leipäjonoon hän ei lähtisi.