keskiviikko 29. joulukuuta 2021

JOTAIN IHAN MUUTA CXI

Viimeisimmässä jotain ihan muuta-jutussa keskityttiin ruokaan mutta siirrytään nyt vaihteeksi takaisin sotilasrautaan jota esitellään ottiatuota-asenteella. Kas kun kyseessä ovat kakkosrähinän pikakiväärit, mutta pikakivääri on kovin suomalainen sana ja englanniksi se on light machine gun. Suomen ja englannin termit eroavat muutenkin, esmes konepistooli on englanniksi submachine gun jota on aika vaikeaa kääntää sujuvasti suomeksi ja englannissakin on termi machine pistol mutta esim. Suomi-kp ei ole machine pistol vaan submachine gun.

Eli postauksessa esitellään pikakivääreitä, kevyitä konekivääreitä ja myös muutamia konekivääreitä jotka eivät ole raskaita vesijäähdytteisiä ryhmäaseita. Tuliko sanottua tarpeeksi epäselvästi? Jälleen kerran kyseessä ei ole mikään laaja teknillinen manuaali. Niitä löytyy muualta internetistä.

Mennään vanhan kaavan mukaisesti aikajärjestyksessä joten ensiksi esitellään Tshekkoslovakia joka ei valtiona varsinaisesti osallistunut rähinään vaan se miehitettiin jo ennen rähinän alkamista. Mutta Tshekkoslovakialla oli pikakivääri jota käytettiin maailmalla laajalti ja joka oli esikuvana myös kuuluisampaan brittien Bren-pikakivääriin eli ZB vz. 26 ja sitä seuranneet mallit:

Kaliiberi: 7.92×57mm Mauser

Tulinopeus: 500 laukausta minuutissa

20 – 30 patruunan lipas

Euroopassahan kakkosrähinän aloitti Saksa jolla ei itse asiassa ollut varsinaista pikakivääriä vaan vyösyöttöinen kevyt MG-34-konekivääri:

Kaliiberi: 7,92×57 mm Mauser

Tulinopeus: 800 – 900 laukausta minuutissa

50 – 200 patruunan vyö tai 75 patruunan rumpulipas

Tälle yleiskonekiväärille saksalaiset kehittivät sitten vielä uudemman MG-42-mallin:

Kaliiberi oli sama mutta tulinopeus reippaasti yli 1.000 laukausta minuutissa

Saksalaiset kehittivät sitten sodan aikana laskuvarjojääkäreiden käyttöön aseen jota saattoi sanoa pikakivääriksi tai automaattikivääriksi tai rynnäkkökivääriksi tai jotakin eli Fallschirmjägergewehr 42:n:

Kaliiberi: 7.92×57mm Mauser

Tulinopeus: 750 – 900 laukausta minuutissa

20 patruunan lipas

Asetta valmistettiin vain 7.000 kappaletta joten sen merkitys jäi sinänsä vähäiseksi. Saksahan hyökkäsi ensiksi Puolaan. Puolalla ei omaa pikakiväärimallia ollut vaan kaikki oli tuonti- tai lisenssitavaraa. Marraskuun 30. vuonna 1939 hyökkäsi sitten Neuvostoliitto Suomeen ja suomalaisten tunnettu pikakivääri oli Lahti-Saloranta M/26:

Kaliiberi: 7,62 x 53R

Tulinopeus: 450 – 550 laukausta minuutissa

20 patruunan lipas

Asehan oli varsin huonossa maineessa epäluotettavuutensa takia. Oliko syynä sitten liian tiukaksi tehdyt osat vai aseen suunnittelijan Aimo Lahden selitys ettei aseen tukin sisässä olevaa rekyylijousta puhdistettu paksusta varastorasvasta. Tämän toimenpiteen vaatima aseen purkaminen oli tavallisilta sotilailta nimenomaan kielletty ja se olisi pitänyt suorittaa asevarikoilla ennen aseitten käyttöön jakamista.

Kuriositeettina voi mainita että Lahti suunnitteli myös Sampo L-41-konekiväärin:

Kaliiberi: 7,62 x 53R

Tulinopeus: 600 – 800 laukausta minuutissa

Vyösyöttöinen

Ase oli rintamapalvelussakin mutta sitä valmistettiin kaikkiaan vain 35 kappaletta. Lahti suunnitteli myös L-34-pikakiväärin josta netissä on vähän tietoa ja kuvia. Jaegerplatoon-sivustolta löytyy eniten:

Ase jäi prototyyppitasolle samoin kuin Lahden yksityisprojekti AL-43 jota saattoi sanoa raskaaksi konepistooliksi (kaliiberi 9x35) tai konepistooli-pikakivääriksi:

Suomalaistenkin suosiossa oli vihollisvaltio Neuvostoliiton käytössä oleva DP-27 Degtarjev:

Kaliiberi: 7,62 x 54R

Tulinopeus: 500 – 600 laukausta minuutissa

47 patruunan lautaslipas

Näitähän oli suomalaisillakin käytössä sodan edetessä enemmän kuin omia Lahti-Salorantoja. Ase oli reserviläisaseena aina 1990-luvulle saakka.

Suomen rintamalla taisteltiin mutta muuten maailmansota oli siihen aikaan sitzkriegiä. Kunnes keväällä 1940 Saksa lähti rynnimään ja ensimmäinen uhri oli Tanska. Sinänsä Tanskan puolustustaistelu jäi hyvin lyhyeksi mutta mainitaan tanskalaisten käyttämä Madsen-pikakivääri:

Useita eri kaliibereja

Tulinopeus: 600 laukausta minuutissa

25, 30 tai 45 patruunan tankolipas

Näitä aseitahan oli Suomenkin armeijalla vuosina 1921 – 1936 mutta sodassa niitä ei enää ollut. Seuraava Saksan hyökkäyksen kohde oli Norja mutta norjalaisilla ei ollut omia pikakivääreitä vaan ostotavaraa. Sen jälkeen kohteena oli Hollanti ja Belgia jotka myös olivat ostotavaran varassa. Mutta sitten kohteena oli Ranska jolla oli käytössä useita omia pika- ja konekivääreitä. Ensimmäisenä jo ykkösrähinän aikana käytössä ollut Hotchkiss Mle 1914:

Kaliiberi: 8×50R Lebel

Tulinopeus: 450 – 600 laukausta minuutissa

24 tai 30 patruunan jäykkä vyö

Ranskalaisilla oli myös käytössä yhtä lailla ykkösrähinän ajalta peräisin oleva Chauchat-pikakivääri:

Kaliiberi: 8×50R Lebel

Tulinopeus: 240 laukausta minuutissa

20 patruunan lipas

 

Kyseisellä aseella on kyseenalainen maine siitä että se on yksi kaikkien aikojen huonoimpia sarjatuliaseita. Laajemmassa käytössä ranskalaisilla oli sitten huomattavasti parempimaineisempi FM 24/29:

Kaliiberi: 7,5 x 54

Tulinopeus: 450 laukausta minuutissa

25 patruunan lipas

Kun sitzkrieg muuttui blitzkriegiksi niin mukaan tuli tietysti Iso-Britannia jonka kuuluisin ja eniten käytetty pikakivääri oli Bren:

Kaliiberi: .303

Tulinopeus: 500 laukausta minuutissa

30 patruunan lipas

Asehan oli oikeastaan kopio jo aikaisemmin esitetystä tshekkoslovakialaisesta ZB vz.26-pikakivääristä ja sen nimi tulee yhdistelmästä Brno / Endfield. Briteillä oli sodassa käytössä vielä jonkun verran ykkösrähinän aikaisia Lewis-pikakivääreitä:

Useita kaliibereita

Tulinopeus: 500 – 600 laukausta minuutissa

47 patruunan lipas

Ase oli pääosin brittiläisten kodinturvajoukkojen käytössä. Mainittakoon brittiaseistuksesta vielä Vickers K. Tulinopeaa asetta käytettiin lentokoneissa mutta myös maajoukoissa, erityisesti brittiläisissä SAS-erikoisjoukoissa:

Kaliiberi: .303

Tulinopeus: 950 – 1.200 laukausta minuutissa

60 ja 100 patruunan lipas

Samaan aikaan kun saksalaiset kesällä 1940 antoivat selkään ranskalaisia ja brittejä niin Italia pyrki saamaan osansa kakusta ts. kävi puolestaan saamassa selkäänsä ranskalaisilta. Mutta olihan aseita italialaisillakin. Niin kuin tämä Breda 30-pikakivääri:

6,5x52 Carcano

Tulinopeus: 500 laukausta minuutissa

Ase oli siitä epätavallinen että siinä oli kiinteä lipas joka ladattiin 20 patruunan patruunakammoilla ja tämä teki siitä epäluotettavan.

Italialla oli selkeän masokistisia taipumuksia joten se kävi seuraavaksi saamassa selkäänsä kreikkalaisilta. Kreikkalaisten aseistus oli pääosin osto- tai lisenssitavaraa mutta siellä oltiin kehittämässä sodan aikana mielenkiintoista asetta eli EPK Pyrkal:

Asetta ei tehty kuin pieni koe-erä koska saksalaisten hyökkäys lopetti tuotekehittelun. Mutta valmistuessaan asetta olisi voinut pitää ensimmäisenä rynnäkkökiväärinä sillä se käytti lyhyttä 7.92 x 36-kiväärinpatruunaa. Sen tulinopeus oli 720 laukausta minuutissa. Kaasumäntätoiminen ase oli lipassyöttöinen mutta lippaan koosta ei ole tietoa.

Vuonna 1941 myös Japani liittyi kansainväliseen ottaanlyöntikilpailuun. Tietysti se oli itse asiassa aloittanut kyseiset karkelot jo vuosia aikaisemmin hyökkäämällä Kiinaan. Japanilaisten käytössä oli 年式軽機関銃 eli Type 11-pikakivääri:

Kaliiberi: 6.5×50 Arisaka

Tulinopeus: 500 laukausta minuutissa

Aseen syöttöjärjestelmä oli varsin omalaatuinen sillä siinä oli syöttökaukalo johon mahtui kuusi tavallista kiväärin patruunasidettä. Tämä teki aseen epäluotettavaksi sillä se keräsi aseeseen ylimääräistä likaa. Kyseistä asetta korvaamaan japanilaiset kehittivät 九六式軽機関銃 eli Taisho 96-pikakiväärin:

Kaliiberi: 6.5x50 Arisaka

Tulinopeus: 550 laukausta minuutissa

30 patruunan lipas

Samoin kuin brittien Bren myös tämä ase pohjasi toiminnaltaan tshekkien ZB vz. 26-aseeseen joita japanilaiset olivat saaneet sotasaaliiksi Kiinasta.

Yhdysvalloilla ei ollut suuressa mittakaavassa valmistettuja pikakiväärejä kuin Browning M18 Automatic rifle joka oli ehtinyt olla käytössä jo ykkösrähinässäkin:

Yleisin kaliiberi: .30-06 Springfield

Tulinopeus: 500 – 650 laukausta minuutissa

20 patruunan lipas

Tämän aseen ruotsalaisia ja belgialaisia versioita oli Suomen rannikkolinnoitusjoukkojen käytössä muutamia satoja.

Ja tässähän näitä toksisen maskuliinisia tuotteita oli taas tällä kertaa. Mutta laitetaan loppuun vielä suomalaista innovaatiokykyä eli vuonna 2004 eräs 80-vuotias hämeenlinnalainen insinööri rakenteli luppoaikanaan sähköporasta vyösyöttöisen konekiväärin jonka kaliiberi oli .22 ja tulinopeus 420 laukausta minuutissa. Poliisit eivät jostain syystä arvostaneet osaamista ja veivät kotitekoisen kuularuiskun pois:

Seuraavalla kerralla jotain muuta jotain muuta. Ja toivotan onnen sekä menestyksen täyttämää seuraavaa vuotta teille kaikille.

31 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo nimistön sekavuus on vieläkin sekavampi, kun otetaan muuttuneet nimet mukaan. Kuularuisku on nykyään raskas tai keskiraskas konekivääri. Kulspruta på svenska. Konepistoolia nimitettiin alikonekivääriksi, kääntäjä oli muuan Saarikoski, kirja 1984. Britit nimittivät värkkiä ensin musquetooniksi tms. Se taas oli alunperin laivastolle ranskassa tehty lyhyt musketti, kas kun ahtaissa tiloissa semmoinen oli kätevämpi kun laivoja valtailtiin sapeleiden - hukari kai olisi parempi temi, keihäiden ja kirveiden kanssa.

ZB vz. 26 – tämä on sitten suomalaisen kevyen konekiväärin esi-isä. Olisi voiti jättää LS välistä ja siirtyä suoraan vuodesta -26 vuoteen -62. Bren käytti laippakantaista patruunaa, että eipä olisi ollut liian vaikea juttu.

Saksalaisilla oli mainio MG13, dumppasivat portugaliin koko varaston ennen sotaa. Ei ollut vyösyöttöinen, käytti lipasta. Muuten soiva peli.

MG-34, erikoisuus oli satulalipas, jolla kukkui nopeammin kuin vyöllä. Oli lipas ilmatorjuntaan erikoisesti tarkoitettu. Ensimmäinen General Purpose MG, siis yleiskonekivääri, kai. Raskas, kun kiinnitettiin kolmijalkaan, kevyt bipodin kanssa.
MG-42 sotii vieläkin mm. leopardeissa ja on se kopioitu mg60:n malliksi amerikassa. Se muuten reverse engineerattin kun tuotanto aloitettiin 50-luvulla udestaan. Oli päässyt kai piirustukset hukkumaan. Toki patruuna oli muuttunut samalla.

Fallschirmjägergewehr 42 on ksi nykytermein Batleritfle tai automaattikivääri. Se on tai ei ole sarjatulella hallittavissa, vähän ampujasta riippuen. Kovin monimutkainen ja kallis.

Lahti-Saloranta M/26 – maine on heikko, syynä tykkirasvassa keittäminen ja kielto puhdistaa kunnolla. Mutta on se oikeasti kovin tiukoilla toleransseilla tehty. Toki se on tarkka, kuulemma jotkin pikakivääriampujat harrastivat tarkka-ammuntaa. Siis ne, jotka osasivat pitää värkin puhtaana ja toimintakuntoisena. Suojeluskuntalaiset osasivat purkaa ja puhdistaa, armeijalaisia oli kielletty kajoamasta.

AL-43 oli lähinnä prototyypin prototyyppi, kovin raskas ja kallis valmistaa. Kaliberina mielenkiintoinen, mitä tästä olisi voinut tulla. Sodan jälkeen RK, kaliberissa 7*33…

Oi Emma,Emma, DP-27 Degtarjev toimiva, helisee, kolisee mutta toimii, toimii ihan hoidosta riippumatta.
Jääkärit luopuivat LS-aseista ja ottivat Emmat tilalle.

Madsen, puolustusministeri antoi nimensä tälle Shouboen suunnittelemalle aseelle. Samanlainen lukko kuin Peapodyssä, keikkalukko. Luoti aina vinossa piipussa, siksi maaliballistinen vaikutus hyvä. Soti jo 1906 japanin sodassa.

Hotchkiss Mle 1914, Chauchat kärsivät puolustusministeri Lebelin kiireestä saada nimensä historiaan. 50R Lebel on surkea patruuna, kaliberi oli jo päätetty, hylsy tuli vanhasta11mm Grasista. Mauserinkin olisivat voineet valita…

Chauchat on kaikkien aikojen huonoin ase ikinä.

pyssymies

Anonyymi kirjoitti...


Bren taas oli toisen kähinän paras kevyt konekivääri, tosin MG42 on kova vastus. Ainakin e on paras lipassyöttöinen.

Vickers K oli tavallaan Brenin varasuunnitelma, jota ei siten tarvittukaan. Soiva peli.

Italialaisten ja Japanilaisten aseet on lähinnä kummallisia, ihme että selvisivät niinkin kauan.

6.5x50 Arisaka olisi ollut ihan toimiva ja kevytrekyylinen mutta ottivat käyttöön 303:n kolmena versiona. Semi rimmed, rimmed ja rimmless. Miksi? Ei voi ymmärtää.

Browning M18 Automatic rifle oli kova juttu I kähinän aikaan, walking fire oli se juttu. Painava, kallis ja II kähinän aikaan vanhanaikainen.

Muuten: Sekavan termistön kingi on tampellan raskas pikakivääri, 20mm, Lahden suunnittelema. Heavy Light Machine Gun. On siinä ameriikkalaisilla ollut ihmettelemistä kun näytin taannoin komennuksella ollessani siitä kuvia. 20mm kevyt konekivääri.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Lisää termisekoilusta

Villar Perosa, italialainen kaksoiskonepistooli, oli se eka submachinegun. Kyseessä oli 9*19 kaliberinen tähystäjäkonekivääri, tai siis alikonekivääri, kaksois-semmoinen. Ja tuo patruuna ei tietenkään ole 9mm parabellum. Ei, vaan 9mm Glisenti.Tulinopeus oli hurja, sopi lentokoneaseeksi oikein hyvin, lentävien rima & kangas & rautalankakyhäelmien alasampumisen.

Myöhemmin ase kiinnitettiin polkupyörään, reippaiden italialaisten polkupyöräjoukkojen aseeksi. Myös maajalusta kehitettiin ja rinnalla kannateltava jalusta, se walking fire kun oli kova juttu. Ja sodan lopulla keksittiin myös irrottaa yksi ase omaksi aseeksen ja tehdä siihen perä - huraa; eka oikea konepistooli oli syntynyt. Paitsi, että saksalaisilla oli jo olemassa MP18 tässä vaiheessa.

Ja samaan aikaan muuan Thompson kehitteli kovaa kyytiä .45 kaliberista juoksuhautaluutaansa.

Kyllä ihmiskunta on kekseliäs.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Asiasta taas en mitään tiedä, mutta pikkupoikana ollessa kotikylässä oli
oikeasti pappi, jonka ulosanti alkoi esiintymistilanteessa useinkin ns. takkuamaan. Eihän hän sille minkään voinut. Kovin yritti.

Isot pojat tietysti keksivät, että rukous alkoi: Isä meidän, joka olet tatatatata-taivaissa.
Epäselväksi jäi, mitä laitetta näistä käytti ja sattuiko saamaan.
Toivottavasti käyttää uudenvuoden saarnassa valojuovia. Missä sitten onkaan.
voijumala###

Anonyymi kirjoitti...

Jerry Lewis – korjaa pois

Lewis-konekivääri on mielenkiintoinen juttu. Ei kelvannut kotimaassaan, briteille kelpasi. USA siis soti mieluummin Chauchateilla kuin toimivilla aseilla.

Lewis käytti muuten pääjousenaan grammarin jousta, jousen kotelo näkyy liipaisinkaaren edessä. Grammarin jousia oli tähän aikaan saatavilla joka paikassa ja se jousi oli koteloitu jo valmiiksi komponentiksi. Tämä jousi taisi ollakin ainoa lähes häiriötön osa aseessa. Aseessa oli muistaakseni 23, vai oliko se 25 vai 45 tunnettua häiriötä, silti se oli varsin suosittu.

Kookas vaippa näyttää Maximin vaipalta muttei ole vesitäytteinen. Sen sisällä on alumiininen laippa-vaippa ja tuon ulkovaipan tarkoitus on saada ilma virtaamaan suupamauksen voimasta ulos, siis tehostaa virtausta. Muistaakseni SAS huomasi, ettei sitä ulkovaippaa tarvita. Syy SAS:n Lewis ja Vickers K-kalustoon on aika yksinkertainen. SAS komennettiin hankkimaan kalustoa paikanpäältä, laivastolla oli Lewisejä ja ilmavoimilla Vickers K kiväärejä. Ja SAS varasti ne. Saksalaisittain besorkkasi.

Pyssymies

Mito Islam kirjoitti...

Edesmenneen isoisän kertomaa LS pikakivääristä, olivat tulleet rintamalle varastorasvoissaan, eivät kauaa toimineet jos käskyä noudatettiin eli jätettiin rekyylijousi tukin sisällä putsaamatta, nekin jotka putsasivat kohtasivat ongelmia tukin kastuessa(puu turpoaa ja vääntyilee), ratkaisuna romu jorpakkoon ja oikosääriseltä vanjalta Emma kainaloon jonka kiekosta riitti potkua hieman pidenpäänkin sarjaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, voijumalalle ja Mito Iislamille & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies & Mito Islam: Kiitos hyvistä lisäyksistä.

voijumala: Sinänsä ihmisten puhevikoja ei tulisi pilkata.

Anonyymi kirjoitti...

Oma suosikkini on tuo viimeinen. Ainoa, johon on tullut joskus koskettuakin.

Anonyymi kirjoitti...

Asepalveluksessa kuuluin siihen ikäluokkaan, jolle Suomi-kp ja Mosin-Nagant vielä opetettiin, mutta ei pikakivääreitä. Tämä siis 80-luvulla rajavartiostossa. Tuo blogin viimeisessä kuvassa oleva ase on kyllä melkoisen älyn ja luovuuden tuote: siinä on noin tai ainakin 20 vuotta vanha Black&Decker -akkuporakone (jollaisen sain appiukolta lahjaksi kauan sitten), mutta en kyllä käsitä, miten tuo ase perimmältään toimii. Aivan ihme peli, ja varsin huvittava sellainen.

t. PS-lehdenjakaja

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja PS-lehdenjakajalle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Siis meinaatko ihan tosissaan tuota sähköporakonekivääriä? Vai pelkkää sähköporaa?

PS-lehdenjakaja: Minä olen sitä ikäluokkaa että minulle opetettiin rynkyn lisäksi Suomi-kp, Lahti-Saloranta ja Ukko-Pekka. Minäkään en tiedä miten se porakonekivääri toimi mutta epäilemättä se toimi.

Qroquius Kad kirjoitti...

Näin äkkiseltään voisi olettaa, että se porakone pyöritti jotain tämänkaltaista aktiota:

https://en.wikipedia.org/wiki/Revolver_cannon

Anonyymi kirjoitti...

Tuota akkuporakoneviritelmää meinasin. Piti kaivella vähän arkistoja. Näyttäsi, että Yrjöllä on joko todella vanha kuva, tai tuosta on usemapi versio tehty. Ainakin kymmenkunta vuotta sitten kun tuon käsityön taidonnäytteen näin, niin metalliosat oli maalattu vihreiksi ja tuo vasemman käden puukahva oli vaaleammalla sävyllä.

Toimintaperiaatteltaan tuo on gatling. Koko rakkineen sielu on tuo vasemman käden kahvan päällä oleva (musta)valkoinen muoviosa. Riemurasian kuvasta saa vähän paremmin selvää. Itse ottamaani kuvaa en nyt tähän lataa. https://www.riemurasia.net/kuva/ase/105489

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Anolle & kiitos kommenteistanne. Se revolverikanuunahan on mm. suomalaisissa Horneteissa.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys, Ykä, ja kiitos mielenkiintoisista kirjoituksistasi!

Tästä Hämeenlinnan erikoisesta: Akkuporakone pyörittää pyörivää lukkoa ( kuten Gatlingissa tai Vilcanissa ). Vehje on vyösyöttöinen ja käyttää ( proto kun on ) pienoiskiväärin patruunaa, joka on halpa ja riitti demotarkoituksiin.

Juju on siinä, että kun porakoneen liipasinta painaa vähän, sanoo laite pam---pa-pa-pa-pa ja kun sitä painaa enemmän, kuuluu trrrrrrrrrt! -Ja tarpeen mukaan kaikkea siltä väliltä...

Insinööri askarteli proton patentinhakumielessä, mutta poliisinperkeleet pöllivät sen, kun keksijä meni laitokselle kysymään demolle lupaa...

Parhain terveisin,

+ULFBERHT+

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, +ULFBERHT+ ja kiitos lisäyksestä.

Qroquius Kad kirjoitti...

Porakone saattoi vaihtoehtoisesti toimia käyttövoimana tällaisellekin lataus- ja sulkukoneistolle:

https://en.wikipedia.org/wiki/Chain_gun

Tinahattu kirjoitti...

Yrjöperskeles:
Euroopassahan kakkosrähinän aloitti Saksa …

Voivoi tätä historiantuntemusta, voivoi.
Isäntäni tosin taitaisi potkaista koiraparkaa jos sillä olisi eriävä mielipide tuosta sota-asiasta. Ryssänmaallakin pidetään tiukasti kiinni bolsevistisistä sotaselityksistä samoin kuin Kultaisen Lännen Demokraattisessa Liitossa.

Parhain terveisin,
Tinahattu
Puten uskollinen koira

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä polakeilla oli omakin pikakiväärinsä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Browning_wz._1928

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

BAR oli käytössä suomessakin. 6,5mm versiona. Ruotsalaisten mukana ja tietysti rantapyssyn harmina. Myös ruotsin mausereita oli lainassa rantapyssyllä, ne palautettiin talvisodan jälkeen. Myös 6,5mm maximeja oli samalla lailla lainassa.

Oli niitä BAR:eja myös SAint:n kirjoissakin, kaliberia en muista mutta niitä oli - tadaa: rantapyssyllä mutta kai jollain muullakin porukalla. Muistan nähneeni SA-kuvan, jossa BAR rintamalla, talvioloissa.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Tinahatulle, Taisteluvälineupseerille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Kiitos linkistä. Joku ulkopuolinen voimanlähdehän tuota pyörittää.

Tinahattu: Jospa lopettaisit niiden arvoitusten postaamisen ja anna meille tyhmemmille sitä oikeaa historiantietoa.

Tvälups: Kiitos lisäyksestä. Tosin tuohan oli kopio BAR:ista.

Pyssymies: Joo, ruotsalaisia ja belgialaisia versioita.

Anonyymi kirjoitti...

Sampo L34

Ian esittelee asetta joka joutui tyhmien upseerien uhriksi:

https://www.youtube.com/watch?v=BQGGUg_Vp30

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Nuo Forgotten Weapons-pätkät ovat ihan mielenkiintoisia.

Mito Islam kirjoitti...

Yksi parhaista kanavista aseiden historiasta ja mekaniikasta kiinnostuneille, jos englanti taipuu. C&Rsenal myös tutustumisen arvoinen.

Anonyymi kirjoitti...

Ianilla on video muistakin mainituista aseista. Jos ei GRRIIhimaki ja amo lati-ääntämys haittaa, kannattaa katsoa.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Mito Islamille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Mito Islam: Kiitos vinkistä.

Pyssymies: Joo, olen katsonut noita aika paljon.

Anonyymi kirjoitti...

Pyssymies on nyt erehtynyt sillä ei ruotsalaisilla ollut Maximiin perustuvaa konekivääri-mallia käytössään vaan ksp m/1914 on Schwatzlosen m/1907-12 lisenssikopio ja ksp m/36 sekä m/39 taas Browningin m/1919 lisenssikopioita.

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Erinomaiset nettisivut ruotsalaisten eri asemalleista löytyy Götavapen eli gotavapen hakusanalla.

-Tvälups-

Qroquius Kad kirjoitti...

Varsin mainio erilaisten ampuma-aseiden harrastuksen YouTube-sarja on myös tämä:

https://www.youtube.com/user/hickok45

Tämä eläköitynyt entinen High Schoolin englannin opettaja on totisesti Käppäukon prototyyppi;
kaikki yksityiskohdat viimeisen päälle kohdallaan!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Kiitos lisäyksistä ja vinkistä.

Qroquius Kad: Tuttu ja viihdyttävä sivusto.

Anonyymi kirjoitti...

ad Tvälups:

No, niinpä. Olisi pitänyt uskoa muistiani Schwartzlose kun on niin harvinainen, että ihmettelin mistäs ruottalaiset ny semmosen olis hommanneet. Enkä tarkistanut. Jossain kuvassa kun oli muistini mukaan tuottalaisia Schwartzlosen kanssa mutta aattelin, että eihän niillä ny semmosia rakkineita ollut.

Pyssyjä muttei kauhean vakava asenne:
https://www.youtube.com/channel/UCTrSsPMmZavLbc3Ex7VhjDg

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Lisätään vielä linkki, jossa ei ammuta mutta jossa on ns. luovaa bensiinin käyttöä:

https://www.youtube.com/c/UncleRob