JOTAIN IHAN MUUTA CXXXVI

Siirrytäänpä taas hetkeksi masentavasta nykypäivästä jonnekin muualle eikä tällä kertaa edes Kekkoslovakiaan vaan postauksen voisi alaotsikoida että ”kaikkee se insinööri keksii kun sille päälle sattuu”. Eli esittelyssä on lentokoneita jotka ovat, no, varsin omalaatuisia ja joista suurin osa jäi vain prototyyppiasteelle. Aloitetaan kakkosrähinän Saksasta ja esitellään epäsymmetrinen Blohm & Voss BV 141:

Konehan oli siis suunniteltu tiedustelukoneeksi. Ideana oli se, että tiedustelijalla oli hyvä näkyvyys niin kuin epäilemättä oli mutta en tiedä, kuinka hankala tuollainen epäkeskokone oli pilotille lentää. Näitä valmistettiin vajaat kaksikymmentä kappaletta mutta ne eivät päässeet suurempaan tuotantoon.

Esitellään sitten amerikkalainen pian kakkosrähinän jälkeen kehitetty hävittäjä McDonnell XF-85 Goblin:

Tämän neljällä raskaalla konekiväärillä varustetun minihävittäjän ideahan oli se, että niitä oltaisiin kuljetettu raskaitten pommikoneitten pommikuiluissa ja kun varsinaisten hävittäjien lentomatka ei silloin riittänyt, niin ne oltaisiin pudotettu lähellä kohdealuetta suojaamaan pommikoneita. No, ne raskaat pommarit olisivat silloin suunnanneet nimenomaan syvälle Neuvostoliittoon joten kyseisten hävittäjien lentäjille matka olisi ollut takuuvarma one way ticket. Ehkä jenkitkin hoksasivat tämän joten projekti jäi kahteen prototyyppiin.

Jatketaan. Kehittikö Neuvostoliitto Star Wars-leffaa ennen Star Wars-leffaa? Onko tämä Millenium Falcon? Emmää tiä mutta esitellään Bartini Beriev VVA-14:

Kone oli suunniteltu vedestä nousevaksi VTOL-ominaisuuksilla varustetuksi sukellusveneiden torjuntakoneiksi. Tuotanto jäi kuitenkin kahteen prototyyppiin.

Siirrytäänpä sitten maailmansotien väliseen Ranskaan jossa kehitettiin varsin omalaatuinen matkustajakone Blériot 125:

Eli tässä yksimoottorisessa matkustajakoneessa 12 matkustajaa oli sijoitettu laskutelineisiin. Kone jäi yhteen prototyyppiin. Mahalasku kyseisellä koneella olisi varmaan ollut matkustajille varsin vittumainen. Ainakin jalat olisi kannattanut nostaa ylös.

Mennään sitten Iso-Britanniaan jossa kehitettiin 1930-luvulla Westland-Hill Pterodactyl:

Tässä koneessahan ei ollut varsinaista peräsintä ollenkaan. Se oli suunniteltu jonkinlaiseksi hävittäjäksi ja siitä kehitettiin jopa useampia versioita mutta laajempaan tuotantoon se ei päässyt. Mennään jälleen amerikkoihin ja esitellään hävittäjä Vought XF5U:

Niin kuin kuvasta näkyy, ei koneessa ollut itse asiassa siipiä vaan leveänlättänä runko toimi itsessään siipenä. Kone suunniteltiin kakkosrähinän aikana, sillä olisi ollut varsin huikea 727 km/h tuntinopeus mutta senkin tuotanto jäi kahteen prototyyppiin.

Mennäänpä sitten Italiaan hieman ykkösrähinän jälkeen ja esitellään Caproni Ca.60:

Tällä varsin suuruudenhullun näköisellä yhdeksäntasoisella lentoveneellä oli tarkoitus lennättää sata ihmistä kerrallaan Atlantin yli. No siihenhän se sitten jäikin eli prototyyppi ainoalla lennollaan nousi 18 metrin korkeuteen ja rojahti sitten jorpakkoon. Kuski sentään selvisi. Mainittakoon että saksalaiset onnistuivat hieman paremmin tässä ideassa Dornier Do X-lentoveneellä joka onnistui lentämään Atlantin yli:

Siirrytään sitten Estados Unidosiin tjsp ja aikana on kylmän sodan alkuvuodet. Jenkit kehittivät, no, eräänlaisen ilmamopon eli De Lackner HZ-1 Aerocyclen:

Masiinaa oli tarkoitus käyttää jonkinlaisena tiedusteluvehkeenä mutta niin kuin kuvasta näkyy, ei ilmamopoilijan jalan paljon kannattanut livetä tuolta varsin pieneltä astinlaudalta. Näin vissiin U.S. of A:n ilmavoimatkin päättelivät joten koneen kehittely jäi vaiheeseen mutta niitä tehtiin kuitenkin 12 kappaletta.

Siirrytään sitten Suureen ja Mahtavaan. Tämä kone tjsp. on esitelty tässä blogissa aikaisemminkin mutta ehkä se sopii tähän. Eli kyseessä on Lun-class ekranoplan:

Kyseessähän oli siis jonkinlainen lentoveneen ja maihinnousualuksen yhdistelmä joka lensi muutaman metrin meren yläpuolella käyttäen hyväkseen ns. maaefektiä parhaimmillaan yli 500 kilometrin tuntinopeudella. Lisäksi masiinassa oli kuusi meritorjuntaohjusta ja neljä 23-millistä tuplaputkista tykkiä ja se kantoi sadan tonnin kuorman. Näitähän tehtiin sitten vain yksi mutta noin periaatteessa jos noita olisi ollut enemmän niin neuvostoaikana mahdollisessa Suomeen kohdistuvassa maihinnousuhyökkäyksessä noita olisi ollut kai aika pirullista torjua. Kiire siinä ainakin olisi tullut.

Mennään sitten vielä lopuksi vuoden 1932 Italiaan ja esitellään Stipa-Caproni:

Ideana tälle koneelle oli että siitä tehdään hävittäjä ja kun se on tuollainen lyhennetty malli niin niitä mahtuu lentotukialuksille enemmän. Ongelmana vaan oli se, että koneen muoto rajoitti sen huippunopeuden 133 kilometriin tunnissa joka ei tuolloinkaan ollut enää paljon mitään joten konetta ei tehty kuin yksi prototyyppi.

Ja tässähän niitä härpäkkeitä tällä erää oli. Puuttumaan jäi se lentokonetyyppi joka lennättää ISIS-terroristeja Suomeen ja jollain ihmeen ilveellä vapauttaa ne lennon aikana kaikista syytteistä. Mutta en löytänyt sitä etsimällä. Ehkä se on jotain aivan uutta konetyyppiä. Ensi kerralla sitten ehkä jotain ihan muuta.

AJAN HENKI OSA XI

Helsingin yliopisto on vahvasti mukana Ajan Hengessä sillä se myöntää kunniatohtorin arvon eräälle pakkomielteiselle ruotsalaiselle tyttölapselle.

Tyttölapselle, joka pakkomielteensä vuoksi julisti pakkomiellettään toisillekin lintsaamalla koulusta.

Tyttölapselle, josta toiset sitten kehittivät yhtä aikaa brändin ja pyhimyksen.

Tyttölapselle, josta täysin pokkana väitettiin, että hän näkee hiilidioksidin paljaalla silmällä.

No, ehkä osuvaa on, että kyseisestä tyttölapsesta tulee nimenomaan teologisen tiedekunnan kunniatohtori. Uskonnostahan tässä on ollut kyse jo pitkän aikaa. Uskonnossa, joka pakottaa suomalaiset tuhoamaan koko elinkeinoelämänsä uhrilahjana tuolle uskonnolle.

Sinänsä tuumin että eikö tuon pakkomielteisen tyttölapsen voisi jättää rauhaan? Antaa ehkä mahdollisuus normaaliin elämään? Kun epäilemättä tuossa jalustalle nostamisessa hän alkaa itsekin uskoa olevansa pyhimys.

UUSI TERRORI-ISKU

Tampereen poliisiaseman valvontakeskuksessa oltiin valppaita. Oli saatu vinkkejä. Vihjeitä. Epäilyksiä. Mutta ei mitään kouriintuntuvaa. Ja sehän vasta epäilyttävää olikin. Pinnanmaan Lälläntäiseurakunta ja siihen kuuluva terroristijärjestöksi poliittisesti luokiteltu aktivistisiipi olivat olleet pitkään hiljaa mutta lähestyvät vaalit saivat epäilemään että uusi pelottava terrori-isku oli jälleen tulossa.

Tampereen poliisin yhteiskuntateologisen tutkintonsa vuoksi nopeasti asemaansa ylennyt ylikomisario Emmikki Lirbenlää-Lättänen oli ollut aikanaan paikalla todistamassa erästä lälläntäiterroristien iskua Tampereen rautatieasemalla. Isku oli tyypillinen lälläntäiterroristeille. Ei aseita, ei henkilövahinkoja mutta ainakin 800 tarjottua karjalanpiirakkaa munavoilla ja vähintään saman verran jaettua kansallismielistä vihafaktaa. Emmikki muisti kuinka katkera hän oli silloin. Katkera, koska hän ei voinut käyttää virka-asettaan noihin, no, syöpäläisiin pelkästään sen naurettavan perusteen vuoksi että lälläntäiterroristit eivät varsinaisesti uhanneet niin ihmisiä kuin omaisuutta.

Mutta nyt oltiin erityisen valppaana ja nuo kyseiset aseettomat mutta vaaralliset terrori-iskut tultaisiin estämään. Valvontakeskuksen johtohuoneeseen ryntäsi poliisin atk-asiantuntija mukanaan läppäri ja hän näytti:

- Katsokaas tätä!

Hitto vie. Siellä oli selvästi isku menossa. Ja tapahtuman osoitekin oli viestissä selkeästi. Kuusikymmentä kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Emmikki ei aikaillut vaan komensi:

- Joka ainut partio tuohon osoitteeseen! Ja paras mahdollinen aseistus! Tämä menee yli kaiken muun! Minä lähden itse johtamaan! Ja tielaitoksen jätkiä mukaan. Se on määräys.

Kun partiot olivat edenneet Tampereelta kaksikymmentä kilometriä niin Emmikki sai vranomaisverkosta hälyviestin:

- Niin… jaa ryöstö ja pahoinpitely… kuka on ryöstetty… jaa joku pottunokka… ja etnisesti edistykselliset asialla… no viekööt sairaalaan ja tehköön rikosilmoituksen kun tulee tajuihinsa… ei täältä nyt irtoa… se on uutta normaalia tuo tommonen… ei edes ylitä uutiskunnystä… mutta me olemme terroristien kanssa tekemisissä… äläkä soita enää jos ei mitään sotaa vakavampaa tule!

Kohteessa terrori-iskun luonne paljastui. Lälläntäiterroristit olivat hiekoittaneet luvatta jäisen tien. Ja tuolla tempauksella saivat taatusti sympatiaa vihafakta-ajattelulleen. Taas kerran. Tielaitoksen mies totesi:

- Joo, tää tie olisi aikatalun mukaan hiekoitettu vasta toukokuussa. Tää on täysin luvaton hiekoitus. Ja äkkikatsomalla hiekalla on vielä väärä koostumus.

Emmikki totesi:

- Soittakaa lähimmältä varikolta lakaisukoneita ja pankaa hourimot putsaamaan tie laittomasta hiekasta. Täytyy tapahtua tämän päivän aikana.

Samaan aikaan tuli uusi viesti. Uusi terrori-isku:

Hitto… mitäs tuonne on matkaa… parikymmentä kilometriä…no eikun kaikki sutena sinne.

Terrori-isku oli tapahtunut vanhassa omakotitalossa jossa lälläntäiterroristit olivat korjanneet luvatta erään vanhan eläkeläispariskunnan ulko-oven portaat, hakanneet kymmenen mottia halkoja, tehneet lumityöt ja vielä hiekoittaneet pihan. Hiekoittaneet. Sielläkin. Selvää vittuilua. Täytyi ottaa selvää että saataisiinko keskuskyykytyshallinnosta lupa hajottaa nuo portaat. Ainakin eläkeläisiä tulisi rangaista siitä, että he olivat ottaneet vastaan verotonta työtä. Nuo paatuneet terroristit eivät yhtään ajatelleet uhrejaan. Tai, piru vie, ehkä ne olivat antaneet eläkeläisille kirjekuoren jossa oli vaadittava veroraha käteisenä. Niinhän ne perkeleet olivat tehneet ennenkin.

Itse asiassa nuo eläkeläiset olivat odottamassa heitä. Niillä korjatuilla rappusilla. Mistä ne tiesivät, että poliisi oli tulossa? Ja heillähän oli…

- Meillä olis tässä virkavallan edustajille tarjolla karjalanpiirakoita munavoilla. Niin harvoin täällä noita miekkatakseja kulkee ja ei koskaan noin suurissa määrin. Ottakaapa sheriffit hieman maistiaisia. Me annettiin näitä myös niille miellyttäville miehille jotka auttoivat meitä täällä. Mutta on niitä teillekin vielä yllin kyllin.

Ja kaiken tuon nuo eläkeläiset sanoivat sellainen pirullinen, tietävä hymy kasvoillaan. Emmikillä alkoi raksuttaa. Karjalanpiirakoita munavoilla. Niin kuin niin usein ennenkin. Terrori-iskuissa. Hän otti viranomaisverkon kautta yhteyden Tampereelle:

- Mikä siellä on tilanne?

- No sinähän sanoit ettei soiteta jos ei ole sota kyseessä. Ne lälläntäiterroristit tekivät uuden ja onnistuneen iskun Tampereen rautatieasemalle. Ainakin 2.000 karjalanpiirakkaa munavoilla on jaettu. Ja nyt niillä perkeleillä oli pekoniakin. Sitä ne viattomat ihmiset pistelivät ääntä kohti suupielet rasvassa. Ja samalla jaettiin useita tuhansia esitteitä vihafaktaa. Ja tiedä, perkele että mitä vihafaktaa siellä on vielä sen lisäksi puhuttu.

- No kai te kumminkin otitte ne kiinni?

- Millä väellä? Te olette kaikki siellä hevonvitunkuusessa. Teidät houkuteltiin harhaan!

- No kai siellä vartijoita oli?

- Joo, mutta ne saivat ennen terrori-iskua hälytyksen jonka mukaan kaksi kulkukissaa oli kusemassa parkkipaikalla olevan Teslan konepellille. Totta kai se haiskahtaa, mutta milläs sen todistat vääräksi? Sähköautot ovat ensisijaisia suojelukohteita. Ja nyt ne terroristit ovat jo hyvää vauhtia menossa kohti Pinnanmaata. Ei niitä enää kiinni saa. Jättivät vaan tapansa mukaan paikalle muutaman Hankkijan lippalakin. Niin kuin ennenkin.

Valvontakeskus lähetti Emmikin autoon videota. Siellähän ne tietämättömät kansalaiset natustivat naama hymyntirrissä piirakkaa ja pekonia ja ottivat vastaan vihafaktapropagandaa. Tajuamatta, että heitä käytettiin aseettoman ajatusterrorismin välikappaleina. Ja kun ne vaalitkin olivat tulossa. Voi helvetti.

Ylikomisario Emmikki Lirbenlää-Lättänen kirosi katkerasti. Taas ne perkeleen lälläntäiterroristit onnistuivat. Mutta kerran, vielä kerran ne saataisiin kiinni…

PANKKI, PIRU JA PIKKUSORMI

Tulipa törmättyä uutiseen jonka mukaan vasureitten kansanedustaja eli Somalian lahja Suomelle eli Suldaan Said Ahmed on tehnyt eduskunnassa kirjallisen kysymyksen jonka mukaan Suomeen pitäisi saada islamilaisin periattein toimiva pankki. Minullahan ei sinänsä ole mitään islamilaista pankkitoimintaa vastaan. Kun se vaan tapahtuu islamilaisissa maissa.

Sen sijaan täällä Suomessa voi esittää kysymyksen: Mitä siunausta Suomeen viimeisten vuosikymmenien aikana tulleet islamilaiset ovat Suomelle ja suomalaisille tehneet että he voisivat esittää yhtään mitään vaatimuksia? Lista on lyhyempi kuin itäsaksalainen aikayksikkö Ulb. Lähinnä on kunnostauduttu rikostilastoissa ja jatkuvasti kasvavissa suomalaisten maksamissa sosiaalimenoissa. Kyseinen heppu toteaa myös:

Lainan ottamisen hankaluus voi aiheuttaa pitkällä aikavälillä myös taloudellista epätasa-arvoa, kun oman asunnon ostamisen sijaan uskonharjoittajat joutuvat elämään vuokralla, vaikka taloudellisesti oman asunnon ostaminen olisikin mahdollista. Tämä epäkohta olisi korjattava ensi kaudella.

Jälleen kysymys: Kuinka monta tuonti-islamilaista tuo loppujen lopuksi koskee? Miksi ottaa riski omasta asunnosta kun voi elää suomalaisten kustannuksella varmasti ja turvallisesti täältä ikuisuuteen. Suomessa on kyllä tietty epäkohta joka tulisi korjata mutta luulen, että minä ja kyseinen heppu tarkoitamme aivan eri asioita.

Ja sitten vielä kysymys: Kas kun poliisikin on todennut katujengeistä – suurin osa ellei kaikki islamilaisia – että niillä on pyrkimys rinnakkaisyhteiskunnan luomiseen. No mitä muuta tuon häiskän ehdotus on kuin pyrkimystä rinnakkaisyhteiskunnan luomiseen? Ujutetaan islamia, sen lakeja ja käytäntöjä Suomeen askel kerrallaan.

Valitettavasti vain Järjestelmäpuolueesta todennäköisesti löytyy ymmärrystä tällekin vaatimukselle. Kas kun sehän on sen sovelletun tasa-arvon mukaista. Ja mitenkäs se menikään? Joo, näin:

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLXVI

1. Päättymätön tarina jatkuu

Täällä voiman pimeällä puolellahan on sanottu jo pian parikymmentä vuotta että kehitysmaalainen haittamaahanmuutto ei tuo tullessaan niitä mainostettuja kultamunia vaan rikollisuutta ja väkivaltaa. Nykyisin jopa poliisi tunnustaa – ainakin aika ajoin ja poislukien muuan Taponen – että näin on ja viimeisimmässä Helsingin Uutisten jutussa KRP:n rikoskomisario Eero Pietilä kertoo uutisen joka asiaa vähänkin seuranneille ei ole uutinen:

KRP: Kaikki tunnistetut pääkaupunkiseudun katujengiläiset ovat maahanmuuttajataustaisia.

Samana päivänä saman aviisin julkaisussa toinen poliisi toteaa:

Tällaisesta jengirikollisuudesta on tullut uusi normaali Helsingissä.

Toistetaan: uusi normaali. Miettikää. Luonnollisesti KRP:n Pietilä pyrkii hieman lieventämään ikävää totuutta niin kuin moni poliisi häntä ennen. Varmaankin vain kaiken varalta ettei tule rikosilmoituksia kansanryhmää vastaan kiihottamisesta:

Niin ei voi kuitenkaan sanoa, että kaikki maahanmuuttajanuoret ovat katujengiläisiä.

No shit, Sherlock. Jokseenkin asiasta tulee mieleen se Raamatun kertomus Jumalan ja Lootin keskustelusta jossa Loot kysyy että voisikos Jumala säästää Sodoman ja Gomorran jos sieltä löytyy edes yksi synnitön.

Sillä tosiasia on että haittamaahanmuuttajien rikollisuuden saavat aikaan haittamaahanmuuttajat. Jotka ovat tulleet maahan, joka suorastaan ruokkii kyseistä rikollisuutta sillä se on osoittanut näille rikollisille että se ei uskalla panna hanttiin eikä se itse asiassa halua edes tunnustaa ongelman olemassaoloa.

Asia on ennen vaaleja jonkun verran tapetilla mutta veikkaan että vaalien jälkeen ei mene kuin pyhätön viikko niin asia on jälleen vaiettu, valtakoneisto syyttää suomalaisia rasismista ja valtamedia etsii human interest-juttuihin mannekiineja otsakkeella ”Abdelkader kirjoitti ylioppilaaksi. Hänessä on Suomen tulevaisuus. Repikää siitä juntit”.

Ja miksi asiasta vaietaan? Tietysti siksi, että jos siitä ei vaiettaisi niin seuraavaksi nousisi esille kysymys:

Ketkäs tämän ovatkaan saaneet aikaiseksi? Järjettömällä maahanmuuttopolitiikallaan.

Ja toinen kysymys:

Eikös heidät pitäisi saada vastuuseen teoistaan? Muistaen että typeryys ei ole lieventävä asianhaara.

Ennen oli Eppu Normaali. Nyt on vain Uusi Normaali. Ja se ei pahemmin viihdytä.

2. Viiden miljardin puhallus

On aika yllättävää että tällainen uutinen löytyy Yleltä. Mutta siinä on asiaa:

Ylen MOT-toimitus pyysi Aalto-yliopiston tutkijoita arvioimaan, kuinka kalliiksi energiakriisi suomalaisille lopulta kävi.

Summa on pysäyttävä: Suomalaiset ovat maksaneet sähköstä noin viisi miljardia euroa ylimääräistä. Tämän verran rahaa on siis kadonnut sähkönkäyttäjien taskuista ja päätynyt sähkön myyjille.

– Sähkön tuotantokustannukset ovat suurin piirtein samat kuin ennen energiakriisiä. Puhdasta energiaa tekevät sähkön tuottajat hyötyvät tilanteesta valtavasti. Energiakriisihän on oikeastaan energiantuottajan paratiisi, sanoo teknillisen fysiikan professori Peter Lund Aalto-yliopistosta.

Toistetaan. Sähkön tuotantokustannukset eivät ole oleellisesti nousseet. Sähkön hinta silti räjähti pilviin. On tietysti ymmärrettävää että liikeyritys pyrkii voittoon. Mutta jos voitto saadaan sillä että ajetaan suomalaisia koteja tarkoituksella pankrottiin niin onko kyseessä enää liiketoiminta vai käyttäisikö joitain huomattavasti rumempia sanoja?

Kuinkahan monen kotitalouden polttopuu pelasti tänä talvena? Ja tulee muistaa, että polttopuukin on vihervasemmistolaisille Herrasta Perkeleestä.

KÄPPÄUKOT JA TIEDOSTAVA MUOTI OSA II

Saunailta jatkui Huitsinnevadassa Örnätjärven erämiesten metsästysmajan saunassa jonka kuistilla setärumat käppäukot eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis olivat löylytauolla nauttien vilvoittelaatiosta ja voimasavuke Bostonista. Takkatulilla oli valmistumassa Lälläveden Läski & Leivonnaisen ylilaardilenkit. Miehet siirtyivät sisään, aukaisivat Tsuhnan Kostot ja ottivat valmiit makkarat nautittavaksi. Lötjönen puraisi, päästi muutaman asiaankuuluvan h-h-h-h-äännähdyksen joka kertoi että lenkki oli kypsää, otti hörpyn ja loihe lausumahan:

- Joo, sitä tiedostavaa muotia on niin paljon että eihän sitä yhdellä löylytauolla kokonaan muista. Meinaten, meiltähän unohtui kokonaan ainakin ne leikkipartisaanit.

Ykä päästeli samanlaisia h-h-h-h-äännähdyksiä ja totesi sitten:

- Hjuu… se touhuhan alkoi tavallaan jo sieltä Koijärveltä. Mutta sitten se pääsi kunnolla vauhtiin joskus 1990-luvulla kun tyypit leikkivät partisaaneja ja hyökkäilivät niihin turkistarhoihin ja aukoivat häkkejä. Eläinten oikeuksien puolesta, sano.

- Hähhää, joo ja laskivat siinä touhussa irti Suomen luontoon täysin kuulumattomia minkkejä joilla oli sitten se minkkimäinen taipumus tappaa kaikki vastaantuleva minkä se vaan pystyi tappamaan. Se yksi turkistarhaaja, en nyt muista missä ampui niitä haulikolla. Ja rehellisesti sanoen en pidä sitä mitenkään pahana.

- Totta joo ja lieneehän niin että jos turkistarhaus lopetetaan Suomessa niin kysynnän ja tarjonnan lain mukaan se siirtyy esmes Kiinaan joka on tunnettu eläinten hyvinvoinnin ja oikeuksien ylläpitämisestä. Varmaan se miellyttäisi noita leikkipartisaanejakin. Paskaako muusta maailmasta kun vaan täällä Suomessa saadaan egoa ruokittua.

- Niin jos ne enää sitä edes miettisivät, kun se on mennyt jo pois muodista. Koska sitten kun siirryttiin 2000-luvulle, se turkistarhoille könyäminen loppui. Vissiinkin leikkipartisaanit hoksasivat että ne turkistarhaajat olivat ihan oikeasti pahalla päällä eikä siellä ollut poliisia suojana. Mutta koska elämysmatkailua turvallisissa olosuhteissa piti saada kuitenkin harrastaa niin siirryttiin kaupunkien kaduille. Erityisesti itsenäisyyspäivänä jolloin sitten leikittiin partisaania, hajotettiin paikkoja ja poliisi piti huolen etteivät leikkipartisaanit saaneet selkäänsä.

- Joo, ja siitähän kehitettiin nykyisin Pinnanmaalla suosittu sulatejuustomerkki:

- Joo, kun jätkä ei hajottamisen innossa pystynyt pidättelemään liriä. Sitähän mekin ollaan keskenään tuumittu että mikseivät nuo leikkipartisaanit iske vaikka jonkun metsästysseuran hirvipeijaisiin. No, siellä ei tietysti ole poliiseja ja selkäänsä saaminen olisi aivan varmaa. Ja olisihan sieltä varsin pitkä matka kotikonnuille kaupunkiin. Mettää ja lunta ja pimeetä ja kaikkee sellaista. Tiedä vaikka lihansyöjähirviäkin. Ja tappajarusakoita.

- Vaan sittenhän se riehuminenkin taisi olla liian vaivalloista jolloin keksittiin se Egokapina ja alettiin istua nakottaa keskellä tietä tukkimassa liikenne. Kehuttiin kovasti että oltiin pelastamassa maailmaa vaikka tosiasiassa ruokittiin vain leikkipartisaanin egoa ja mikäs oli ruokkiessa kun noista leikkipartisaaneista oli tullut niin valtakoneiston kuin valtamedian lemmikkejä.

Lötjönen lisäsi takkaan hieman puita ja totesi sitten samalla sytyttäessään syödyn laardilenkin kruunuksi voimasavuke Bostonin:

- Ja se muoti mikä meillä unohtui myös oli tuohon yleiseen wokeltamiseen liittyvä cancel-kulttuuri. Kaikki, mikä loukkaa wokeltajan herkkää hipiää pitää kieltää tai ainakin tuomita. Alkaen jostain Pekka ja Pätkä-elokuvasta mennen Tiernapoikien kautta aina sukkahousujen väriin. Tai niin kuin siellä yliopistolla kun se yksi sälli sai niskaansa haisunäädän kusimyrskyn kun se ilkesi mennä sanomaan että miehellä ei voi olla kuukautisia. Mitäs niitä avautumisia olikaan, joo…

- Kaikki miehet eivät ole biologisesti miehiä.

- Kaikki miehet ei ole syntymässä määritelty miehiksi.

- Onko sun mielestä asiallista laukoa transfobisia kommentteja.

- Kyseenalaistat tällä kommentilla käytännössä joidenkin miesten oikeuden itsemäärittelyyn.

- Sieltä tuli ala-aste biologiat.

- Ihanko oikeasti tällainen puhe sallitaan täällä.

- Nää biologiaöyhöttäjät ei IKINÄ ole itse lukion jälkeen opiskelleet biologiaa eikä varsinkaan kielitiedettä joka on tässä kontekstissa paljon relevantimpaa.

- Eiköhän potkita Jokke pois yliopistosta ja samalla koko suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Nyt olisi tuhannen taalan mahkut pilata tämän juntin loppuelämä totaalisesti.

Ykä sytytti myös voimasavukkeen ja totesi:

- Ja niinhän se heppu potkittiin kyseiseltä kurssilta pois. Yliopistossa. Jonka pitäisi olla sitä ajattelun huippua. Yliopistonhan olisi pitänyt todeta että pelle saa olla, sirkuksenkin saa perustaa mutta ei siihen saa ihmisiä sentään pakottaa.

- Totta joo, ja tähänhän kuuluu ehdottomasti mukaan se wokeltajien keksimä muodikas kulttuurinen apprpörröttäminen vai mitähittoa se ny oli. Eli jos jollain valkoisella on inkkaripäähine päässä niin tiedostavat peliverkkarit repeää. Jos jollain suomalaisella on saamelaispuku päällä niin peliverkkarit repeää ja ego saa trukkilavallisen ruokaa. Ja ei pidä unohtaa sitä twerkkaamista eli perseen heiluttamista josta afrikkalaistaustaiset metelöivät kun perseenheiluttamisvideolla oli vain valkoisia vaikka afrikkalaiset kertovat sen keksineensä.

- Hähhää, joo, tuostahan voisi pyytää anteeksi sanomalla että ”vaikka länsimaat ovatkin kehittäneet tieteen, tekniikan ja toimivat yhteiskunnat niin afrikkalaiset ovat kuitenkin oppineet heiluttamaan persettä”. Ja muistetaanpa se suomalainen laulaja, mikä se ny oli… joo, Chisu joka pyysi anteeksi kun hänellä oli semmosia paksuja lettejä. Oli kuulemma apprpörröttämistä sekin. Vaikka hän olis voinut ihan hyvin sanoa että ”En ollut kuullutkaan että nää letit on patentoitu joittenkin zulujen taholta. Niin että mitäs jos wokeltajat vetäisitte vaikka majavan ulkosynnyttimet päähänne ja kaikkoaisitte mäkimaastoon”.

- Totta joo, muistan tapauksen. Mutta tämähän toimii vain yhteen suuntaan. Vain valkoiset voivat apprpörröttää. Muistakkos kun se neekeripimu pukeutui lapinpukuun. Tulikos loukkaantumista apprpörröttämisestä?

- No eipä tullu niin. Kas kun se on se kuuluisa ihan eri asia ja jos kysyt että millähän ihmeen perusteella niin syyllistyt samantien vihapuheeseen. Voi todeta, että me elämme mielipuolten diktatuurissa jossa tervejärkisiä sorretaan. Noin yleensäkin voi todeta, että jos suvaitsevais-tiedostavan yksilön ego olisi palavaa polttoainetta niin eipä olis ongelmaa energiasta.

- Joo, mutta entäs jos sekin kehittäisi palaessaan hiilidioksidia?

- No, ainakin nää halot kehittävät sitä. Eiköhän lähdetä taas löylyyn? Minä otan puita ja ota sinä meille Tsuhnan Kostot.

Käppäukot läksivät uusiin löylyihin ja tuumivat mennessään että onneksi täällä Pinnanmaalla sentään pärjätään ilman suvaitsevais-tiedostavia muotihysterioita. Täällä edelleenkään ei hipit hillu eikä anarkistit askartele.

ALUEEN JA EHDOKKAAN HARHA

Niin. Nehän ovat ne eduskuntavaalit tulossa. Sehän saa käppäukon tuumailemaan. Meikäläisellekin tuli ilmoitus äänioikeudesta että pääsen äänestämään rasistisesti ja äärioikeistolaisesti. Ainakin sellaiseksi se oikeaoppisilla tahoilla tulkitaan.  Paskatkos minä niistä. Mutta siitä tulee mieleen useampikin keskustelu vuosien varrelta. Ihan järkevien ja asiallisten tyyppien kanssa. Jotka ovat kanssani ihan samaa mieltä että Suomessa on onnistuttu hässimään asiat vituralleen.

Mutta mitä he kertovat äänestämisestään?

No sitä, että täytyy äänestää nimenomaan paikallista ehdokasta omasta kunnasta ja että se ja se demareitten / kepun / kokoomuksen ehdokas täältä meiltäpäin on ihan järkevä ja asiallinen tyyppi. Ja sillä on vielä hyvät saumat mennä läpi. Johon minä sitten totean että kai ymmärrät että noissa puolueissa vallitsee tiukka puoluekuri eikä se järkevä ja asiallinen tyyppi voi toimia eduskunnassa sitä vastaan. Ei vaaleissa ole kyse ravivedosta jossa veikataan voittajaa.

Eli kun annat äänesi sille järkevälle demarille / kepulaiselle / kokoomuslaiselle ehdokkaalle niin annat äänesi Sanna Marinille. Toisin sanoen Suomessa on periaatteessa henkilövaalit mutta käytännössä puoluevaalit. Niissä valitaan vaan se puoluetoimisto jossa pienessä piirissä päätetään, mitä ne järkevät ja asialliset tyypit äänestävät. Eikä se valitse kovin järkevää ja asiallista tapaa.

Johon vastaus on säännöllisesti että no ei se nyt ihan niin ole. Joskaan sille lauseelle ei tule koskaan perustelua. Joten he menevät ja äänestävät juuri niin kuin ennenkin. Ajatellen, että kortteja saa ottaa vain pakasta joka jaettiin joskus 1990-luvulla eikä pakkaa saa sekoittaa enää uudestaan. Muuten tulee maailmanloppu. Tai ainakin tsuhnan helvetti. Ja sen jälkeen seuraavat neljä vuotta he taas kerran siteeraavat Simo Salmista eli kyllä tässä maassa on sentään paljon mälsää.

Mikä yhteinen piirre heillä on?

Vastaus: Heidän kotiinsa tulee joko Helsingin Sanomat tai vallitseva maakuntalehti ja he saavat kaiken informaation valtamedian kautta. Jonka seurauksena he pelkäävät äänestyskopissakin että entäs jos se joku Tuntematon Jumala näkee, kun he äänestävät perussuomalaisia.

Ja tuli mieleen se, että kuinka moni täältä voiman pimeän puolen ulkopuolelta tajuaa, että mikä on se valtamedia josta me puhumme ja arvostelemme perustellusti? Tuumivatko nuo äsken mainitsemani – järkevät ja asialliset – tyypit että mikä valtamedia? Ei me seurata mitään valtamediaa. Mikä se on? Mehän seurataan vain Yleä, Hesaria ja Maakuntalehteä.

En ole varma. Mutta joka tapauksessa he varmistavat, että heidän inhoamansa tilanne jatkuu myös seuraavat neljä vuotta.

Ja sitten vielä lisäys toista blogia koskien. Arvostamani blogikollegan Nils-Aslak Näkkäläjärven Ihmisiä Telineillä-blogi on ollut muutaman viikon jonkinlaisessa varjobannissa minkälaisessa omakin blogini oli pari vuotta sitten. Eli blogi toimii, siihen tulee uusia postauksia mutta ne eivät tule enää linkkilistoilla olevaan syötteeseen. Käykää siis säännöllisesti katsomassa kyseistä blogia joka löytyy omalta linkkilistaltani. Se blogi ei ole lopettanut toimintaansa.

JOTAIN IHAN MUUTA CXXXV

Siirrytään pelkkää masentavaa maanantaita sisältävästä nykypäivästä taas hetkeksi muistojen Kekkoslovakiaan ja tehdään se vanhojen logojen ja tunnuksien merkeissä. Ja mikäs sen oikeastaan paremmin aloittaisi kuin vanha Hankkija-logo joka oli tietysti osuvimmillaan Hankkijan lippalakissa:

Hyvin monella lukijalla on edelleenkin vanhoja Abloyn riippulukkoja joissa voi törmätä sen vanhaan logoon:

Kekkoslovakiassakin valtamedia oli tietysti poliittisesti ohjattua joskaan ei ihan yhtä lailla kuin nykyisin. Ainakaan wokeltamisesta siellä ei oltu kuultukaan ja jos oltaisi niin oltaisiin ihmetelty. Sama koski jopa Yleä jonka sen aikainen logo oli tällainen:

Ylen pääuutislähetys näkyi kummallakin olemassa olevalla kanavalla klo 21.00 ja Heikki Kahila kertoi silloin kekkoslovakialaisille miten maailma makaa. Uutislähetyksen tunnus oli tuollainen:

Mainostelevisiollahan ei ollut tuolloin omaa kanavaa vaan sillä oli omaa ohjelma-aikaa Ylen kahdella kanavalla. Tästä logosta katsoja saattoi huomata että nyt siirrytään mainosrahoitteiseen ohjelmistoon:

Silloinhan ei Suomessa ollut vielä wokeltajia mutta jos olisi ollut niin moni silloinen mainos olisi saanut aikaan wokeltavia itkupotkuraivareita. Niin kuin esmes tämä Ajax-pastillimainos:

Ja Kustihan polki tuolloin ja posti kulki. Postin logo oli tällainen:

Ja kun posti kerran tuli mainittua niin tulee tietysti mainita Postipankki ja Postipankin leijonakantinen:

Olettaisin, että valtaosa tämän blogin lukijoista on sen verran iäkkäitä että he muistavat ajan ennen kortteja ja pankkiautomaatteja. Jos viikonloppuna halusi viihteelle niin piti nostaa tarvittava määrä rahaa pankista ja se oli sitten siinä. Mikä henkilökohtaisen talouden kannalta taisi olla ihan hyvä. Pikavipeistä ei ollut tietoakaan. Vekseli oli mutta sitähän ei noin vain saatu.

Mutta milläs ne pikkumöllit sotkivat eteenpäin Kekkoslovakiassa? Tietysti Tunturilla:

Tuo oli kyllä mopon logo ja fillareissa oli vähän semmonen leijonavaakunatyyppinen. Mehän sotkettiin vaan fillareilla. Isommat pojat ajoivat mopoilla. Tunturin lisäksi Soliferilla:

Käytiinhän sitä Kekkoslovakiassa ostoksillakin. Kaupat tosin olivat auki huomattavasti harvemmin kuin nykyisin. Arkisin muistaakseni 8-17 ja lauantaina 8-13. Yksi ostospaikka oli tietysti se, joka ei silloin ollut KissMyS-market vaan SOK Osuuskaupat Sokos:

Muistaakseni vuonna 1979 SOK uusi merkkinsä tällaiseksi:

Sitä mainostettiin nimellä ”meidän merkki” josta pilkunnussijat (wokelluksen esiaste?) nostivat metelin että ei, vaan sen pitää olla ”meidän merkkimme”. Vasemmistollahan oli tietysti silloin vielä voimissaan Elanto:

Jotenkin muistelen että Elantokin alkoi sitten aikanaan leikkiä duunareitten kaupan sijasta kapitalistia ja sehän meni perseelleen joten Elannon säästökassa romahti eivätkä ihmiset saaneet sieltä kaikkia rahojaan pois. Silloin Suuren Laman aikana.

Kyllähän Kekkoslovakiassakin veikattiin ja sitä pyöritti Veikkaus Oy:

Niin kuin pyörittää tietysti nykyisinkin. Mutta kuinka moni lukija muistaa Raha-arvan ja tasapeliveikkauksen?

Tälläkin hetkellä suomalaiset varusveijarit suorittavat varusmiespalvelustaan intissä. Mutta mistä se sana intti tulee? No tuosta:

Eli tuohan tulee sanoista Suomen armeijan intendentuuriosasto. Tunnushan alkoi korvautua tornileimalla jo 1960-luvulla mutta muistan, että oman varusmiespalvelukseni aikaan – siis melkein 40 vuotta sitten – tuohon tunnukseen tuli joissain varusteissa vielä törmättyä. Oli muuten varsin hankalaa löytää netistä tuota tunnusta. Ehkä siksi, että entiseen aikaan ei miehillä ollut älykännyköitä joilla saattaa ottaa miljoonakuustoista kuvaa.

Ja muistellaan tähän lopuksi jostain, jota on ollut varusveijareiden pakeissa miljoonia kertoja mutta josta ei tahdo myöskään löytyä kuvaa mistään. Eli noppasoppa. Kun netistä aikani etsin niin tämä oli lähimpänä:

Tosin oman muistini noppasoppa oli huomattavasti soppamaisempaa. Tuohan on jo muhennosta. Niin kuin vermeistä näkyy niin kuva on varsin tuore, joten ehkä noppasoppa on tuttu myös nykyisille varusveijareille. Lusikkahaarukka on ainakin just niin kuin silloin ennenkin.

Vaan tässähän näitä oli tällä kertaa. Logoja ja vähän muutakin. Ottakaa logoisasti.

NE TRANSJYRÄÄ MEITIN

Siinä aikaisemmassa käppäukkopostauksessa nostin esille muotina jyräävän LGBTQTiiTyyn. Unohtui vain mainita että se ei ole enää pelkkä muoti, vaan virallinen totuus. Ja siitä tuli tuoreeltaan ikävä esimerkki Salosta. Uutinen kertoo:

Mustamäen koulu pyysi tukea tasa-arvovaltuutetulta oppilaan koulutyön takia. Yksi lause valtuutetun kannanotossa nosti äläkän.

Salon Seudun Sanomat kertoo tapauksesta, jossa Salon Halikossa sijaitseva Mustamäen koulu pyysi tasa-arvovaltuutetulta kannanottoa syrjiväksi katsottuun oppilastyöhön.

Tasa-arvovaltuutetun sivuilla julkaistussa kannanotossa kerrotaan, että kyse oli koulun mahdollisuudesta kieltää oppilastyö, joka sisältää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia vastaan suunnatun viestin.

Kannanottoa pyydettiin erityisesti virkkeeseen sukupuolia on vain kaksi.

Tasa-arvovaltuutettu sitten totesi että ”salolaiskoulun oppilaan työ oli sukupuolivähemmistöjä syrjivä”. Eli tosiasioita ääneen sanomalla syyllistytään nykyisin syrjintään. Asian virallinen puoli hahmottuu tässä:

Salon kaupungin vs. perusopetusjohtaja Jaana Talvitie toteaa Salon Seudun Sanomille, että vaikka asia jakaa mielipiteitä, koulutyötä "ohjaavat lait, asetukset ja suunnitelmat, eivät omat mielipiteet".

Eli jos asia on laki, niin se on totta vaikkei se olisikaan. Ja mikä laki se ”suunnitelma” on? Mikä on viesti oppilaille? Vastaus: Valehdelkaa, tai olette vaikeuksissa. Koskahan biologia korvataan kouluissa yhteiskunnallisella biologialla?

Lyhyen postauksen loppuun voi todeta että vaikka en hirveästi harrasta englannin kieltä, niin siinä on asiaan sopiva sanonta:

I´m too old for this shit.

Tarttee vissiin tehdä seuraava postaus jostain ihan muusta.

PAKKOREMONTTIA SIIRTOMAASSA

Asiasta on blogissa mainittu joskus ennenkin mutta muistutetaanpa sellaisille jotka kuvittelevat vieläkin Suomen olevan itsenäinen maa. Eli EU:n parlamentti – ei siis suinkaan Suomen eduskunta – äänestää pikapuoliin EU:n energiatehokkuusdirektiivistä.

Ja mitä se suomalaisille meinaakaan? No esmes tätä:

Kiinteistöliitto kirjoittaa tiedotteessaan, että uusittava direktiivi uhkaa pakottaa yli kahden miljoonan suomalaisen kodit ennenaikaisiin korjauksiin kiristyvien energiatehokkuusvelvoitteiden täyttämiseksi.

*

Jos direktiivi toteutuu ehdotetusti, noin 1,5 miljoonaa asuntoa, joista lähes 570 000 on omakotitaloja, on korjattava vuoden 2032 loppuun mennessä.

Kiinteistöliiton mukaan tämä tarkoittaa esimerkiksi rakennuksen lämmöneristävyyden parantamista julkisivuremontin avulla tai lämmitysjärjestelmän vaihtamista, vaikka näille korjauksille ei muuten olisi vielä tarvetta.

*

Yhteensä korjaukset maksaisivat liiton arvion perusteella noin 21 miljardia euroa.

Ja tämän pakkomielettömyyden taustalla on mikäs muu kuin ilmastohysteria.

Mikäli tämä toteutuu ja tottahan se toteutuu niin se on kauhea pommi kaikille alkaen kerrostaloyhtiöistä asuville aina omakotitaloissa asuville. Ja mietitäänpä niitä hyvin monia eläkeläisiä jotka asuvat tuon direktiivin piiriin kuuluvissa omakotitaloissa ja joilla on uhkana jo estrogeenihallituksemme tavoite että öljylämmityksestä luovutaan vuoteen 2030 mennessä.

Heille sanotaan tylysti että teidän on tehtävä remontti johon sinänsä ei ole tarvetta mutta joka ylittää hinnaltaan syrjässä olevan talonne arvon.

Johon he voivat varsin aiheellisesti kysyä:

Millä rahalla?

Ja millä velalla? Kuvitteletteko te meidän saavan velkaa taloa vastaan jonka arvo nykyisin on nollan ja olemattoman puolessa välissä?

Ja mitä sitten tehdään?

Julistetaanko asunto asuinkelvottomaksi ja häädetään ihmiset pois kodistaan?

On aivan turha kuvitella että niin tämä kuin seuraava eduskunta panisi kerrankin hanttiin ja sanoisi että ei, tähän me emme enää suostu.

Totta kai ne suostuvat. Eihän siirtomaavasalli laita koskaan isännälle hanttiin.

KÄPPÄUKOT JA TIEDOSTAVA MUOTI

Huitsinnevadan Örnätjärvellä, tarkemmin sanoen Örnätjärven Erämiesten metsästysmajan rantasaunan kuistilla tupakoi voimasavuke Bostonia kaksi rumaa, kaljua ja höyryävää käppäukkoa. Siinä harjoitti löylyjen välistä vilvoittelaatiota Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka olivat olleet jokavuotisessa hommassa raivaamassa von tööpel-aukkoja metsästysmaille.

Voimasavukkeet poltettuaan miehet siirtyivät saunan pieneen pukuhuoneeseen jossa paloi takkatuli. Oli aika ottaa sakuskaa eli Lälläveden Läski & Leivonnaisen aleikum salamia. Myöhemmin lämmitettäisiin takassa uutuutta eli ylilaardilenkkiä. Ykä aukaisi Tsuhnan Koston ja tuumasi hörpyn otettuaan:

- Nuo tiedostavat yksilöthän ovat itse asiassa muotifriikkejä. Ne kulkevat muodista toiseen ja aina joku tiedostava muoti on sitä kuuminta hottia. Johan se alkoi 1960-luvulta taistolaisajoista jolloin vuodatettiin lautanen Guatemalan verta ja oltiin kovasti duunareitten asialla vaikkei oltu niitä itse asiassa koskaan nähtykään.

- Joo, duunareita ei kiinnostanut kansainvälinen solidaarisuus eikä muut pitkät ja vaikeat sanat vaan talo, auto ja kesämökki. Samaan tiedostavaan muotiin kuului tietysti vaahtoaminen Vietnamin sodasta. Siinä vaan unohtui se, että ei se mikään jenkkien hyökkäyssota yhtenäistä Vietnamin kansaa vastaan ollut vaan vietnamilaisten sisällissota jossa jenkit tukivat toista osapuolta.

Ykä leikkeli hieman hiukopaloja aleikum salamista ja totesi samalla:

- Hjuu… eikä se hävinnyt osapuoli ollut kauhean mielissään ns. demokraattisten voimien voitosta. Sitä touhuahan pakoon tuli aikanaan vietnamilaisia Suomeenkin. No sittenhän 1970-luvun loppupuolella tuli muodiksi se Ydinaseeton Pohjola. Minunkin lukiossa tiedostavat tyttölapset keräilivät nimiä adressiin ja olivat tiedostavan närkästyneitä kun minä en allekirjoittanut.

- Häh hää, joo… mikä oli varsin huvittava koko se idea. Kas kun ydinaseettomaksi haluttiin alue joka oli jo valmiiksi ydinaseeton mutta eräs Kuolan niemimaa unohdettiin kokonaan. Rauhanaseita, katsos.

- Rauhanaseitapa hyvinkin. Hyvin oli KGB asiansa myynyt. Mutta sitten seuraavaksi siinä 1980-luvun puolivälissä tuli uusi muoti. Eli kehitysmaiden nälkä. Tietysti meille jo kansakoulussa muistutettiin että täytyy syödä lautanen tyhjäksi kun Afrikassa on nälkä ja joka luokan seinällä oli Unicefin juliste jossa oli kwashiorkorista kärsivä pallomahainen neekerimukula.

- Niin oli meidänkin luokalla. Eikä koskaan esitetty kysymystä että montakos sisarusta kyseisellä mukulalla on? Mutta sitten 1980-luvulla siitä asiasta tehtiin Etiopian nälänhädän myötä muoti. Eli järjestettiin rock-festivaaleja toisensa perään. Tavaksi tuli että ”siellä ja siellä menee tosi huonosti, nyt ei auta mikään muu kuin soittaa rock”. Ja koko homman idea oli että saatiin ryypätä ja bailata hyvällä tekosyyllä. Siitä, että Afrikka siittää itselleen pysyvää köyhyyttä ei ollut koskaan puhe. Ja miksi olisikaan, kun kyse oli muodista. Olipahan vaan hiukka best meininki.

Ykä pisti palamaan voimasavuke Bostonin. Takan hyvä veto kyllä vei savut harakoille.

- Nämä muodithan olivat loppulaskussa lähinnä huvittavan ja ärsyttävän sekoitusta. Mutta kun siirryttiin 1990-luvulle niin sitten tuli meille suomalaisillekin se ihan perkeleellinen muoti somalien myötä eli monikulttuurisuus. Muistelen, että se hyppäsi muodiksi ihan hetkessä. Ei siihen mennyt kuin pyhätön viikko. Ihan kuin tiedostavaisto olisi odottanut jotain sellaista ja laukesi pöksyihinsä että jee, nyt se sitten lopulta saatiin.

- Totta. Saatiin sellainen muoti että pitele ja varjele. Ja sitä monikultturismia perusteltiin alkuun sillä että Suomi tarvitsee väriä ja kansainvälisyyttä. Kun tää on muuten niin tylsä maa ja tylsä kansa.

- Ja sitten kun huomattiin että minkä sortin kansainvälisyyttä itse asiassa saatiin niin keksittiin vedota joihinkin ulkomailta 1800-luvulla tulleisiin firmoja perustaneisiin eurooppalaisiin yrittäjiin. Ja mainittiinpa pitkään että ei meillä olisi pizzaakaan eikä muuta sellaista ja me vain jältättäisiin vieläkin naurista jos me oltaisiin täysin eristyneitä ja sitähän Suomi ei tosin koskaan ollut. Kyllä me syötiin pizzaa jo tossa 1980-luvun alussa. Aikaa ennen monikulttuurista muotia.

- Ja sittenhän puhuttiin jonkin aikaa näistä kehitysmaalaisista jonain sellaisena, joka saattaa osoittautua kultamuniksi jotka innovaatioillaan korjaavat suomalaisen työvoimapulan ja saavat Suomen ennenäkemättömään kukoistukseen. No, sitten kun osoittautui että ne kultamunat ovatkin pelkästään pirunmoinen taloudellinen rasite ja ykkösenä lähinnä erilaisissa rikostilastoissa niin onkin päästy siihen vaiheeseen että ne ovat sekä pakollinen velvollisuus että välttämättömyys ja jos sanot siihen jotain vastaan niin olet rasisti ynnä muita pitkiä, rumia ja karvaisia sanoja.

- Jep. Koska kysehän on muodista eikä muotiin mukaan lähtenyttä saa osoittaa faktoilla idiootiksi. Siksipä nyt viljellään terminä lähinnä jakamatonta ihmisarvoa joka tarkoittaa automaattista elatusoikeutta ynnä jakamattomasta ihmisarvosta nauttivan kehitysmaalaisen rikoksista vaikenemista. Siitä ei saa puhua. Se kun ei ole muodin mukaista. Ja jos puhutaan, niin keksitään selitykseksi suomalaisten rasismi.

- Joo ja muistapas sen muodin yksi viime aikojen ilmentymä eli se, että kumarrellaan BLM eli burn, loot & murder-neekereille Amerikoissa ja pyydellään täällä Suomessa anteeksi neekeriorjuutta. Maassa, jossa ei ole ollut ensimmäistäkään neekeriorjaa ja josta lähinnä on aikanaan viety ihmisiä orjiksi. Mutta kun se kumartelu tuli muodiksi ja se yhdessä itsensä munaaminen oli jotain niin hysteerisen ihanaa. Ei sitä – helvetti soikoon – saa joillain tylsillä faktoilla arvostella.

Molemmat käppäukot aukaisivat uudet Tsuhnan Kostot ja Lötjönen laittoi takkaan hieman lisää puuta. Sitten hän totesi:

- Ja sittenhän tuli se ilmastomuoti. Joka on suomalaisille ihan yhtä vahingollinen. Suomella ei ole ilmastoasioittensa kanssa mitään parantamista mutta muoti vaatii että jotain on saatava aikaiseksi eli tuhotaan koko suomalainen elinkeinoelämä. Että sillä ruokittaisiin muodissa mukana olevien egoa.

- Valitettavasti joo. Eikä siinä mitkään perustelut auta. Ei faktat varsinkaan. Nuo ilmastohysteerikot ovat vähän niin kuin aikanaan taistolaiset. Eivät ne oikeastaan mieti, mitä vaativat. Mutta tuumivatpahan egoaan ruokkiakseen että kun minä en osaa olla oikein mitään muutakaan niin olenpa ilmastoaktivisti. Ja yleensäkin tiedostavassa muodissa mukana. Ja sitä myötä automaattisesti järkevä ja arvostettu tiedostava yksilö. Ilman mitään varsinaisia perusteita. Nykyajan tarjoamaa ansiotonta arvonnousua.

- Ja eipä unohdeta samaan aikaan muotiin tullutta homohypetystä. Mikä ei alun perin ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Ihmisethän alkoivat tuumia homppeleista että olkoot ja eläkööt niin kuin mekin. Mitäs heistä. Eivät ne meitä häiritse. Mutta kun se ei riittänyt tiedostavassa muodissa mukana olleille. Jotka olivat muuten likimain kaikki heteroja.

- Eipä riittänyt. Joten muotiin tuli se transhypetys. Jossa ihan oikeasti vaaditaan että mielenterveyden ongelmista kärsiville alaikäisille on voitava tarjota hoidoksi peruuttamattomasti ihmistä silpovaa kirurgiaa. Minä kun muistelen että kirurgeilla oli pitkään ohjenuorana että tervettä kudosta ei leikata.

- Kaiken kaikkiaan noita muoteja tulee kiihtyvällä vauhdilla lisää. Ne ovat vuoron perään pinnalla, mutta eivät entisetkään häviä. Suvaitsevais-tiedostavaa yksilöä voisi verrata tyyppiin joka kulkee omasta halustaan takiaispusikossa. Siihen tarttuu aina vain uusia takiaisia eikä edellisetkään irtoa. Mutta se ei halua poistua siitä pusikostaan vaan julistaa ylpeänä että, hei, huomatkaa kaikki, minä olen täällä takiaispusikossa. Vähänkö olen erinomainen. Arvostakaa minua. Vaan eiköhän lähdetä löylyyn?

Ykä otti muutamia halkoja ja käppäukot siirtyivät löylyn puolelle. Pinnanmaalla, jossa ei tunnettu tiedostavaa muotia. Eikä nautittu takiaispöheikössä olosta. Täällä hipit ei hillu eikä anarkistit askartele.