YLE JA KOMMARILAARIN POHJAT

Yle ja Helsingin Pravda käyvät keskenään kovaa kilpailua siitä, kumpi niistä on edistyksellisempi. Ainakin omasta mielestään. Yle lyö löylyä lisää esittelemällä uuden kommunistisen roolimallin komealla otsikolla ”Valmiina vallankumoukseen”. Tämä roolimalli on 22-vuotias tyttö – joka kehuu olevansa muunsukupuolinen – ja sen lisäksi huora. Kyseinen pimu on myös kommunistinuorten puheenjohtaja joka kehuu myös olevansa oikeiston painajainen.

Tämä vallankumouksesta haaveileva pimu on oikeistolle painajaisen sijasta lähinnä tahaton vitsi. Tällaisella porukalla se vallankumous jää aivan varmasti tekemättä vaikka valtamedia näitä tyyppejä framille nostaakin. Mutta sehän ei estä kyseistä pimua uhoamasta:

Uho on kyllä kova. Mainittakoon muuten että Yle on jossain vaiheessa sensuroinut kyseisen kuvan pois jutustaan mutta internethän ei unohda. Henkilökohtaisesti tuo pimu itsessään ei herätä suuttumusta. Lähinnä myötähäpeää. Eikä Ylen linja yllätä. Joten näitä roolimalleja on tarjolla jatkossakin.

Vaan pökköä pesään laittaa myös Helsingin Pravda. Se on julkaissut mielipidekirjoituksen jossa palataan aivan sinne mokutuksen alkuaikoihin tuttuine kliseineen. Otsikointi on komea:

Rasismi elää Suomessa vahvana

Monikulttuurisuus on rikkaus, mutta se vaatii tekoja eikä vain pahoittelua.

Tähän voisi todeta, että hyvin moni suomalainen on kohdannut tämän rikkauksen joka todellakaan ei ole jäänyt pahoittelun tasolle vaan on ollut tekoja. Joskaan ei kovin rakentavia.

Aidosti rasismia vastustava ja monikulttuurisuutta arvostava yhteiskunta rakentuu kohtaamisista ja kokemuksista. Ystävyys ja arjen jakaminen eri kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kanssa opettavat, että olemme pohjimmiltaan samanlaisia, vaikka meillä olisi erilaiset juuret tai ihonväri. Maailmankuva avartuu, kun lähipiirissä on perheitä ja ystäviä, joilla on monikulttuurinen tausta. Se ei ole uhka suomalaisuudelle vaan valtava rikkaus.

Jos tähän oltaisiin lisätty ”muuttivat-han suomalaisetkin” ja ”maahanmuuttajat perustivat suomalaisen teollisuuden” niin lähestyttäisiin täydellisyyttä. Mutta tätä HS meille tarjoaa.

No, joka tapauksessa toivotan kaikille hyvää uutta vuotta.

PRAVDA, IDEALISMI JA REALISMI

Helsingin Pravda ruikuttaa pääkirjoituksessaan taas siitä, että läpsyttelijät eivät pääse Suomeen kenenkään estämättä. Pääruikutusaihe on rajalaki josta Pravda otsikoi raflaavasti:

Käännytyslaki oli murtuma oikeusvaltioajattelussa

Johon voisi heti alkuun kysyä että eikö kehitysmaalainen tuontitavarana hankittu suomalaisiin kohdistuva jatkuvasti lisääntyvä väkivalta ole murtuma oikeusvaltioajattelussa? Tosin Pravda kieltäytyy edes ajattelemasta moista kysymystä. Otetaanpa hieman otteita Pravdan vuodatuksesta:

Kun Suomi sulki rajan, Venäjä saavutti yhden tavoitteensa. Venäjä haluaa yhtäältä vaikuttaa Suomen ulkopolitiikan linjaan, mutta myös estää omien kansalaistensa lähdön maasta esimerkiksi liikekannallepanoa pakoon. Venäjä sai Suomen hoitamaan likaisen työn puolestaan.

Montakohan kertaa tuokin väite on esitetty? Venäjän tarkoitus oli horjuttaa suomalaista yhteiskuntajärjestystä ja turvallisuutta. Siks toiseksi Venäjä pystyy kyllä halutessaan sulkemaan rajansa niin omilta kuin muilta.

Viime kevään käännytyslakikeskustelussa eduskunta päätyi historialliseen ratkaisuun, joka ravisteli perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen, suhdetta.

Kansainväliset sopimukset jälleen huudettu. Edelleenkin kysyn, että mikä kansainvälinen sopimus velvoittaa kehitysmaalaisen pääsyn pysyvälle elatusautomaatille siksi, että hän haluaa päästä pysyvälle elatusautomaatille?

Jotain murtui suomalaisessa oikeusvaltioajattelussa ja poliittisen vallankäytön perinteessä. Valtiosääntöoppineet varoittelivat syystäkin perustuslakivaliokunnan politisoitumisesta.

Kun kyseiset valtamedian esille kaivamat valtiosääntöoppineet olivat säännöllisesti vasemmistopolitisoituneita idealisteja niin kyseessä ei ole oikeusvaltioajattelun romuttuminen vaan hetkittäinen paluu realismiin juuri siitä politisoitumisesta. Jossain päin X-palvelua todettiin, että Kreml ei ole mikään kihlakunnanoikeus ja se on varsin osuvasti sanottu.

Kansallisella turvallisuudella perustellaan nyt sitä, ettei Suomi noudata ehdotonta palautuskieltoa ja joukkokarkotuskieltoa. Osalle perussuomalaisista ja kokoomuslaisista keskeisintä saattoikin olla sellaisen mekanismin luominen, jolla turvapaikanhakuoikeuden käyttö voidaan estää.

Ja mitähän pahaa tässä olisi? Niin olisi pitänyt tehdä jo vuosikymmeniä sitten. Helsingin Pravdan – niin kuin vihervasemmiston yleensäkin – mielestä oikeusvaltio toteutuu vain silloin, jos kehitysmaalainen elatusautomaatti kestää, pysyy ja paranoo. Niin Kremlissä kuin kehitysmaalaistenkin keskuudessa taatusti ajatellaan että ovatko nuo noin tyhmiä jo syntyjään vai saivatko ne siihen jonkun koulutuksen.

Ja muistutetaan että kyseinen rajalaki meni eduskunnassa läpi lukemin 167-31. Mutta vihervasemmiston mielestä vallitsevan mielettömän järjestelmän muuttaminen demokratian keinoin on demokratian vastaista.

JOTAIN OPITTAVAA?

Törmäsinpä PT-Median kautta vastenmieliseen uutiseen. Eli amerikoissa homopariskunta oli adoptoinut itselleen kaksi pientä veljestä. Ja ne perkeleet olivat raiskanneet niitä poikia jatkuvasti ja parittaneet niitä muillekin perversseille hinteille. Touhua oli myös filmattu muiden perverssien katseltavaksi.

Kun se hinttipariskunta lopulta kärähti asiasta niin he saivat varsin oikeudenmukaiset sadan vuoden vankeustuomiot ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.

Tämä kaiken kertoi jo PT-media ja oma valtamediamme taas puolestaan ei. Mutta mikä itselläni on kirjoituksen pointti?

No tietysti se, että mitäs, jos tämä tapahtuisi Suomessa? Kyseiset jätkät saisivat muutaman vuoden vankeustuomion ja ensikertalaisina eivät istuisi sitäkään täyttä määrää.

Minä en ole millään muotoa U.S. of A. fani, mutta jotain meilläkin olisi sieltä opittavaa.

KÄPPÄUKOT JA VÄKIVALTA VASEMMALTA

Örnätjärven Erämiesten metsästysmajan pihalla oli punainen Nissan, jonka luona kaksi sertifikoidun setärumaa käppäukkoa eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis polttelivat voimasavuke Bostonia. Miehet olivat käyneet vaihtamassa metsästysmajan maakylmyysimureihin uudet sammutustulpat. Siinä tupakoidessaan Ykä tuumasi:

- Niin… vihervasemmisto se meuhkaa äärioikeiston uhasta jatkuvasti… vaikka sitä väkivaltaa on tullut kyllä eritoten sieltä vasemmalta… nimekkäiden poliitikkojen hyväksymänäkin… esmes tämä EU-vaalien ääniharava ja rauhan sekä hyväntahdon suurlähettiläs Li Andersson osallistui ihan hiljattain siihen Europarlamentin vasemmistoryhmän tapahtumaan, joka oli järjestetty Budapestin katupahoinpitelyistä epäiltyjen äärivasemmistolaisten tukemiseksi.

- Lötjönen hymyili lötjösmäisen pirullista hymyä ja tuumasi puolestaan:

- Niin juu, siellähän tuettiin sitä porukkaa, joka oli naamioituna hakannut yhdeksää ihmistä päähän muun muassa vasaroilla. Ihme kun ei kukaan kuollut. Ja uhrit valittiin sen vuoksi että ne näyttivät näiden sankareiden mielestä fasisteilta.

- No se porukka just. Jonka riekkumista Li Andersson ei pitänyt minään mutta paheksui kovasti sitä, että Teemu Keskisarja piti puheen 612-kulkueessa. Viis väkivallasta, väärä puhe on pahempaa. Mutta asian tiimoilta minulla on mielessä sellainen ottiatuotaileva kysymys. Vähän tyyliin joko tai.

- No, kysymykset pitää esittää.

- Mietin pohjasyytä tuon äärivasemmiston väkivallalle. Äkkiseltään mielessä on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisenä on se, että ne tuossa partisaanileikissään uskovat että Eurooppa on oikeasti täynnä natsilaumoja ja niitä hakatessa Eurooppaa suojellaan uuninluukkujen kolinalta. Eli itselleen valehtelu on viety yhdistetyn taiteen ja pakkomielteen tasolle.

- Taidanpa arvata, mikä se toinen vaihtoehto on. Eli ne ovat kumminkin ihan tyypillisiä vanhan liiton kommunisteja joille väkivalta on hyväksytty toimenpide päämäärää tavoitellessa. Ja tämmönen randomina tapahtuva väkivalta on tietysti omiaan herättämään pelkoa. Pelko taas tietysti vähentää vastarintaa. Ihan puhumalla ja kirjoittamallakin tapahtuvaa. Toisin sanoen ne ovat silloin aivan samanlaisia vallan- ja murhanhimoisia paskiaisia kuin valtaan päässeet kommunistit aikaisemminkin.

- Joo, jompikumpi noista vaihtoehdoista. Tai sitten jonkinlainen sekoitus, tiedä hänessä. Sehän Andersson muuten, joka kovasti puolustaa demokratiaa meni ja julisti ”Suomeen tarvitaan äärioikeistolaisuuden “uudelleenstigmatisointi”: kaikki äärioikeiston tapahtumat on estettävä. Samoin kaikki maahanmuuttopolitiikan tiukentamiseen liittyvät lakiesitykset on estettävä”. Ja äärioikeistolaisuudenhan tietysti määrittelee vihervasemmisto.

Lötjönen sytytti uuden voimasavukkeen ja tuumasi.

- Mikäs on määritellessä, kun Valtamediapuolue VMP on takana ja mukana määrittelemässä. Yleensäkin tuossa haisee vanha keino eli ”vaadi mahdotonta, kun saat sen, vaadi lisää”. Mutta mieleeni tulee hieman ironista historian hämärää. Tämä eurooppalainen vihervasemmisto on kovasti hyvää pataa islamilaisten kanssa. Niinhän se oli muistini mukaan Iranissakin vuonna 1979. Siellä kommunistit tukivat islamilaista vallankumousta. Saadakseen shaahin nurin. Ja kuinkas siinä sitten kävikään?

- Häh-hää, joo… shaahi meni nurin, mutta ne kommunistitkin saivat kuulaa ottaansa. Eiköhän lähdetä ajelemaan kotikylille päin?

- Näin tapahtukoon. Jatketaan vihapuheita taas joulun jälkeen.

JOULUTARINA 2024

Ajankääntäjä

Siinähän elettiin jouluaaton aattoa. Pienen lammen rannassa oli pieni lautamökki. Siinä oli vain pieni oleskelu- ja yöpymistila ja talon päädyssä pieni sauna. Ei ollut vielä hämärää kun mökille alkoi kuulua moottorikelkan ääni. Kelkka pysähtyi mökin pihaan ja siitä käveli mökille muuan mies. Mies ensi töikseen sytytti tulen kamiinaan ja kävi sitten laittamassa pihalle heinäpaalin, auringonkukan siemeniä ja muutaman rasvapötkön. Pitihän eläimille antaa joululahja vaikkei muuan mies niitä itselleen kaivannutkaan. Vain rauhaa ja hiljaisuutta kaikesta muovijoulusta ja itselleen vastenmielisten asioitten pakkotuputtamisesta täysin irrallaan.

Mies lisäsi puita kamiinaan ja pieni mökki alkoi mukavasti lämmitä. Sitten hän laittoi valopetroolilyhdyn palamaan, käynnisti kaasujääkaapin ja täytti sen vaatimattomilla joulueväillä. Ei mies tarvinnut muita kuin karjalanpiirakoita ja pienen valmiiksi tehdyn kinkun. Oluttakin oli jonkin verran mutta se säilyi mukavan viileänä mökin pienessä tuulikaapissa.

Seuraavana mies laittoi saunan lämpiämään. Ennen sitä hän kävi vettä avannosta. Avannon oli tehnyt aikaisemmin päivällä maanviljelijä joka omisti mökin. Muuan mies vuokrasi mökkiä aika ajoin puoli-ilmaiseksi. Maanviljelijä oli sanonut että hyvä kun tuollainen lautarämiskö vielä jollekin kelpaa. Nykyisin ihmiset vaativat pääosin vain isoja hirsilinnoja kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla herkuilla.

Tuli tarttui ahnaasti puihin, hormi veti hyvin ja sauna lämpesi nopeasti. Valoksi saunaan riitti ikkunalle pari tuikkua. Mies kuskasi vielä yökamppeensa kelkan ahkiosta sisälle. Kenttäpatja ja makuupussi, jonka hän asetteli mökin makuulaverille. Mies oli miettinyt että ottaisiko mukaan patteriradion. Oli sekin tullut mukaan otettua mutta mies ei aukaissut sitä. Hittoakos tuosta. Hiljaisuus ja tulen rätinä oli paljon parempaa. Ja se tietty ääni, aivan kuin mökki olisi kehrännyt tyytyväisenä kun sen sisällä oli mökistä aidosti nauttiva ja sen tyyntä rauhaa arvostava mies.

Mies läksi saunaan, otti siellä muutamat hyvät löylyt ja siinä samalla särpi muutaman tölkin olutta. Välillä hän kävi ulkona tupakoimassa kroppa höyryten. Saunan jälkeen hän kaivoi itselleen karjalanpiirakoita ja leikkeli puukollaan kinkusta niitten päälle tukevia siivuja. Mitään muuta hän ei kaivannut. Jälkiruuaksi hän keitteli kaasuhellalla teevettä ja lisäsi siihen hieman rommia. Siinähän oli hyvä yömyssy.

Miestä ei huvittanut valvoa sen pidempään. Hän sammutti lampun ja kömpi makuupussiinsa. Sitä ennen hän oli laittanut kamiinaan pari puubrikettiä. Ne palaisivat hissukseen ja antaisivat lämpöä pitkään. Mies odotti uutta ohjelmanumeroa. Kas hän tiesi, että tämä vaatimaton mökki oli ajankääntäjä. Kun hän nukahtaisi, niin unessaan hän samantien heräisi. Seitsemänvuotiaana pikkupoikana, jouluaattona 1970-luvun alussa. Ja hän eläisi sen pikkupojan iloisen ja huolettoman joulun. Jouluruokineen, saunomisineen, pukin käyntineen ja joululahjoineen. Aikana, jolloin paha maailma ei ollut vielä pikkupoikaa potkinut. Aikana, joka oli muutenkin varmempi ja sisälsi toivon tulevaisuudesta.

Kokonainen päivä huoletonta ja turvallista elämää. Sen parempaa joululahjaa ei mies osannut kuvitellakaan.

Aamulla mies heräsi, laittoi kaminaan lisää tulta, pisti kaasuhellalle kahviveden kiehumaan, kiitti mökkiä joulusta yli viisikymmentä vuotta takaperin ja alkoi viettämään toista, hiljaisen miehen hiljaista ja rauhallista jouluaattoa.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille.

Aikaisemmat joulutarinat:

2023: Jäljet lumessa

2022: Isoisä

2021: Ranta

2020: Majakanvartija

2019: Hömötiainen jouluaamuna

2018: Lumihiutaleita Stadissa

2017: Kuusen kertomaa

2016: Yksinäisen miehen korsujoulu

2015: Vanha mies ja Radio Berliini

2014: Vanhan miehen joulu laavulla

2013: Vartiossa Helvetin porteilla

EI AIHEUTA TOIMENPITEITÄ

Suomen kaksinaismoralistisessa ilmapiirissä yksi asia on varmaa. Tämä Riikka Purran tappamiseen kehottava graffiti ei aiheuta sen suurempaa päivittelyä.

Jos saman tyyppinen väkivaltafantasia oltaisiin tehty vaikkapa jostain demaripolitiikosta niin asiasta nousisi taivaankorkea älämölö ja persuja vaadittaisiin irtisanoutumaan kaikesta ja tuomitsemaan kaiken.

Selvää on että tällä hetkellä kytätään jotain rasismiksi tulkittavaa lausuntoa joka voitaisiin nostaa seipään nokkaan.

KYSYMYS JOHON TUSKIN VASTATAAN

Tämän tapaus Krista Kiurun ja siihen liittyneen pöyristymisen sekä yleisen tuomitsemisvaatimuksen tiimoilta mieleeni nousee eräs kysymys. Kysymys on osoitettu vihervasemmistolaisille puolueille ja vihervasemmistolaiselle Valtamediapuolue VMP:lle.

Kysymyksen taustaa:

Suomessa on alati kasvava määrä etnisesti ja uskonnollisesti edistyksellisten ts. islamilaisten suomalaiseen kantaväestöön kohdistamaa sadistista väkivaltaa. Nuoret suomalaiset hakataan ylivoimaporukalla, revitään vaatteet päältä ja ryöstetään.

Kysymys:

Tuomitsetteko tämän haittamaahanmuuttajien suomalaisiin kohdistaman sadistisen väkivallan? Jos ette, niin millä perusteella?

Kysymykseen tuskin vastataan. Eikä sitä haluta edes kuulla.

YLEN SÄÄLITTÄVÄ YRITYS

Valtamediapuolue VMP:n suureksi pettymykseksi tapaus Krista Kiurusta ei sitten saakaan aikaiseksi ”äärioikeistolaista hyökkäystä demokratiaa vastaan” vaan kyseessä oli joku random sekopää. Se ei estä Yleä yrittämästä perussuomalaisten vahingoittamista millä verukkeella hyvänsä ja tällä kertaa kohteena oli Jussi Halla-aho. Otetaan suoraan se haastattelu:

Pidättekö tekoa tuomittavana?

– Sanoin jo ensimmäisessä asiaan liittyvässä haastattelussa lauantaiaamuna, että kaikissa tapauksissa katuväkivalta on sietämätöntä. Lisäksi olen sen jälkeen todennut, että Kiuruun kohdistunut teko on vakava rikos riippumatta sen motiiveista. Onko tässä nyt jotain epäselvää?

Mistä syystä johtuen ette ole kuitenkaan pitänyt tekoa tuomittavana?

– Jos minä sanon, että se on vakava ja sietämätön rikos, niin kuulostaako se sinun mielestäsi hyväksynnältä?

Ei kuulosta, mutta toki asiaa ovat nyt useammat poliitikotkin ihmetelleet, että kun ette ole tekoa kuitenkaan suoranaisesti tuominnut, vaikka olette todennut sen olevan vakava rikos. Mistä tämmöinen johtuu?

– Miten niin en ole tuominnut, jos olen todennut, että se on vakava rikos ja sietämätön. Mikä siinä on epäselvää ja mitä et ymmärrä siinä?

Eli se on tavallaan tarkoittanut sitä, että tuomitsette teon?

– Eikö se kuulosta sinusta siltä?

Niin. Jos mitään muuta ei keksitä niin sitten aletaan jaarittelemaan sanamuodoista.

Säälittävää.

ETTEI VAAN JOKU LOUKKAANTUISI

Niin, minähän en ole mitenkään uskonnollinen mutta ymmärrän että Suomessa on ollut jo pitkään tiettyjä kristillisyyteen pohjautuvia perinteitä. Aikanaan koulupoikana ei tullut mietittyä että joku Suvivirsi tai Enkeli taivaan olisi jotain uskonnollista pakkosyöttöä. Olivatpahan joulu- ja kevätjuhlien ohjelmaa.

Nykyisin Suomessa löytyy paljon (kuinka paljon niitä tosiasiassa muuten on?) loukkaantujia joiden valitusten mukaan toimitaan valitettavan usein. Pari esimerkkiä. Ensinnäkin Tiernapoikia ei esitetä enää kouluissa juurikaan. Koska:

Sen kristillinen sanoma tekee siitä kuitenkin ongelmallisen.

– Kuvaelmassa on elementtejä, jotka tekevät siitä kristillisen ja näin ollen tilaisuutta ei katsota koulun yhteiseksi, erään suuren kaupungin vastauksessa sanotaan.

Niin joo ja onhan siinä se murjaanikin. Opetushallitus on kuitenkin kehittänyt varotoimenpiteitä:

Esitys on kuitenkin mahdollista järjestää Opetushallituksen antamia ohjeita noudattaen.

Opetushallitus on linjannut, että Tiernapoikia saa esittää koulussa, kunhan esityksestä tiedotetaan etukäteen huoltajille ja esityksen rinnalle järjestettäisiin tarvittaessa myös vaihtoehtoista ohjelmaa.

Oulussa kuitenkin Tiernapojat-perinne on vielä voimissaan. Mutta Oulussakin, no, wokelletaan:

Teuvo Pakkalan koulu Oulussa on lähettänyt vanhemmille etukäteen tiedon, että koulun joulujuhlassa lauletaan uskonnollisia elementtejä sisältävä En etsi valtaa loistoa -yhteislaulu. Iltalehti on nähnyt Wilma-viestin.

– Oppilas voidaan huoltajan toiveesta hienotunteisesti ohjata tämän yhteislaulun ajaksi pois juhlasalista. Ilmoittakaa asiaan liittyvästä toiveestanne Wilma-viestillä lapsenne luokanopettajalle, koulu tiedottaa.

Ihan koko laulu? Voihan tietysti olla, että koulu tekee näin ennakolta välttääkseen mahdolliset korvausvaatimukset aiheutetusta henkisestä pipistä. Vaan asian tiimoilta nousee mieleeni kysymys:

Kun kouluissa opetetaan lukuisista sukupuolista ja synnyttävistä miehistä sekä annetaan vielä oppimateriaaliksi homoiluun kehottavaa perseeseenpanomateriaalia niin onko oppilaalla oikeus poistua paikalta? Ja jos ei ole, niin millä perusteella?

Ruotsissa tietysti ollaan jo astetta pidemmällä:

Ruotsalaisen teollisuuskonserni SSAB:n sen työntekijöilleen jakama ohjeistus on nostattanut kohun Ruotsissa. Pohjoismaiden suurin teräksen tuottaja kehottaa työntekijöitään olemaan toivottamatta hyvää joulua kollegoilleen.

No, tosin jenkeissähän ollaan jo pitkään sanottu Happy holidays eikä Merry christmas. Toivottavasti täällä vielä pitäydytään sanomaan hyvää joulua.

Koska muuten koulut lähettävät varoituksia kouluja terrorisoivista haittamaahanmuuttajista? Se varoitus olisi oikeasti aiheellinen.

JAA EI PUHUTTU VAI?

Törmäsin Iltalehden pääkirjoitukseen jossa käsiteltiin Suomessa käsistä lähtenyttä tuontitavaran jengirikollisuutta. Kirjoituksessa on ihan hyviä huomioita, mm. tämä:

Vielä jokin aika sitten poliisin päällystötasollakin emmittiin, täyttävätkö nämä jengit katujengien eurooppalaisen määritelmän.

Tässähän kunnostautui erityisesti meidän kaikkien suuresti arvostama Jari Taponen joka on ollut onneksi varsin pitkän aikaa hiljaa. Sinänsä sillä ottiatuotailulla kai yritettiin väittää että tuontitavaran tekemä väkivalta teki vähemmän kipeetä kun se ei täyttänyt jotain määritelmää.

Mutta yksi lause tuossa pääkirjoituksessa pisti silmään:

Poliittisella tasolla ja mediassa ongelmista ei laajasti puhuttu niiden oikealla nimellä, koska tämä koskettaa niin vahvasti maahanmuuttajataustaisia henkilöitä.

Itse asiassa valtamedian ja Järjestelmäpuolueen ulkopuolella asiasta on puhuttu aivan selkeällä suomen kielellä jo vähintäänkin kaksikymmentä vuotta. Mutta asiasta puhuneet ja faktoja kertoneet ovat säännöllisesti tuomittu rasisteiksi, äärioikeistolaisiksi ja ties miksi. Ja heidät on haluttu vaientaa koska heidät on määritelty vihapuhujiksi. Toisin sanoen ihmisiksi, jotka eivät ole suostuneet vastuullisen valehtelun epistolaan.

Tässä jos missä olisi likapyykin pesun paikka mutta en pidätä hengitystäni sitä odotellessa. Sillä vaikeaahan se on tunnustaa että ”olen ollut hyväuskoinen ja suorastaan vahingollinen ääliö koko aikuisikäni”.

Toinen asia mikä pääkirjoituksessa pisti silmään on se virhe, jota on maassamme tehty kerta toisensa jälkeen ja jota tämäkään hallitus ei ole täysin uskaltanut tuunnustaa:

Nykyisellä hallituksella on käynnissä mittava jengi- ja nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma. Tausta on, että nuorten väkivaltarikollisuus on viime vuosina kasvanut, lisäksi ongelmana ovat nyt katujengit.

Ohjelma sisältää niin kovia kuin pehmeitäkin keinoja: toimia nuoriso- ja jengirikollisuuden ennaltaehkäisyyn, rikoskierteen katkaisuun, rikosten selvittämiseen, rangaistusten kiristämiseen, rikosvastuun toteutumiseen, kotien ja vanhempien kasvatusvastuun tukemiseen, syrjäytymisen ja syrjinnän vastaiseen työhön sekä toimenpiteitä kotoutumis- ja maahanmuuttopolitiikassa.

Boldaukset omia. Tässähän tehdään sitä, mikä on mennyt toistuvasti perseelleen. Ainoa tehokas keino olisi aloittaa välittömät maastakarkoitukset.

Mutta sen asian sanominenhan on vieläkin tabu.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLXXIX

1. Pelasta maailma. Vaikka muksu kerrallaan.

Tähän kaikenlaiseen wokeltamiseen ja ympäristöhysteriaan kuuluu olennaisena osana se, että historiasta halutaan deletoida epämiellyttäviä asioita. Ja nyt sitä deletointia harjoitetaan myös suomalaisissa lastenkirjoissa. Kas tämmöinen kirjasarja kuin Tatu ja Patu menevät tekijöidensä toimesta uusiksi. Kaikki vanhat kirjatkin sensuroidaan ja julkaistaan uusina versioina.

Jaa mitä niistä sitten sensuroidaan? No tietysti kaikki viittaukset lihansyöntiin:

Olemme jo kauan sitten tiedostaneet eläinperäisen tehotuotannon moninaiset ongelmat ja tehneet muutoksia omaan ruokavalioomme, ja nyt on vihdoin aika tarttua toimeen ja siirtää tuo muutos myös kirjoihimme. On ollut suorastaan häkellyttävää tajuta, miten paljon joissakin kirjoissamme on kuvia tai viittauksia esimerkiksi lihaan tai maitotuotteisiin, Havukainen ja Tovionen kertovat tiedotteessaan.

Emme halua tukea eläinperäisen ruoan tehotuotantoa, joten muokkaamme kirjojamme näiltä osin. Kaikkien teosten läpikäyminen kestää jonkin aikaa ja julkaisutahtiin vaikuttaa myös kustantajan aikataulut, menee tovi ennen kuin kaikista kirjoista on uudet versiot saatavilla, he lisäävät.

Saattaa kyllä olla että kyseisen kirjasarjan uudelleen painaminen tuon yhden asian takia saattaa ympäristövaikutukseltaan olla enempi negatiivinen mutta tuleepahan tekijöille hyvä ja edistyksellinen mieli. Orwellilaisessa hengessä. Vai mitä, Winston Smith?

2. Vihreät ja lääke, joka ei ainakaan paranna

Vihreät ovat taas esittäneet talousutopiaansa. Joku voisi tuumia että mitä noista kommentoimaan kun tuo pikkupuolue ei ole edes hallituksessa. No myöntää täytyy, myöntää täytyy, mutta seuraavassa hallituksessa ne saattavat olla ja punavihreässä hallituksessa niitten visiot otetaan pelottavan vakavasti. No, katsotaas vähän näitä vihreitä ideoita:

Puun teolliselle polttamiselle erityisvero.

Kertakäyttöpakkauksille pakkausvero. Tulee muuten muistuttaa, että tuo vero osuu aina enemmän, mitä köyhempi asiakas on kyseessä.

Eläinperäisille tuotteille korkeampi alv. Valtaosa suomalaisista käyttää näitä. Myös ne köyhemmät.

Vihreistä Suomeen tarvittaisiin luonnonsuojelun kehittämisrahasto. Sen 500 miljoonan euron alkupääoma rahoitettaisiin valtion saastuttavan omaisuuden myynnillä.

Varoja rahastoon alettaisiin kerätä muun muassa metsäyhtiöiltä ja peltoa raivaavilta.

Rahastoa kartutettaisiin ottamalla käyttöön maankäytön muutosmaksu rakentamiselle, pellonraivaukselle ja muille luontoarvoja heikentäville maankäytön muutoksille.

Valtion saastuttavan omaisuuden myynti? Jättäisikö se uusi omistaja saastuttamatta? Ja paljonko sitä omaisuutta oikeastaan on enää myytävänä.

Ja tuo ”muita luontoarvoja heikentävät maankäytön muutokset” olisi ihan selvä blankopykälä. Sitä voisi tulkita aivan miten haluaa. Ja ainoa, mitä tuolla ”kehittämisrahastolla” saataisiin ihan varmasti aikaiseksi olisi lisää palkattuja vihreitä virkamiehiä.

Luonnollisesti vihreät haluaisivat myös alkaa periä tiemaksuja. Niin kuin sekä yksityis- että ammattiautoilu ei olisi jo muutenkin tarpeeksi kallista.

Ja sitten vielä se, mikä ei todellakaan ole yllätys:

Maahanmuuttoa tarvittaisiin vihreiden mukaan reilusti lisää.

”Suomen tulee asettaa työvoimaa koskevaksi tavoitteeksi kolminkertaistaa nettomaahanmuutto suhteessa 2000-luvun keskiarvoon. Tavoitteena tulee olla vähintään 400 000 uutta työllistä vuoteen 2040 mennessä” , toteaa työryhmän toinen puheenjohtaja Tuuli Kousa.

Suomeen tarvittaisiin uusi työhön johtavan maahanmuuton väylä, jonka kautta EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevat ihmiset voivat muuttaa Suomeen ilman, että maassa olo on sidottu työsuhteeseen.

Eli parhaimmillaan se 400.000 uutta elatusautomaatilla huilailevaa kehitysmaalaista.

Suomalaiset vihreät tietävät että maailmalla heitä ei pahemmin kuunnella mutta koska egoa täytyy ruokkia niin Suomi on heille oiva leikkikenttä. Kuinkahan paljon nuo vihreät visiot ovat tähän mennessä maksaneet Suomen talouselämälle?

3. Muuan Scheinin ja miinat

Se miina-aloite on sitten jo hypännyt yli 50.000:n joten eduskunnan lakivaliokuntaan se menee ainakin. Luonnollisesti ”asiantuntijat” eli tässä tapauksessa surullisen kuuluisa Martin Scheinin pistää edelleen hanttiin:

Tässä kyllä siirrettiin mahdolliselle hyökkääjälle kuuluva vastuu täysin puolustajan kontolle. Mites, jos Venäjä laittaisi näitä turvapaikanhakijoita panssarien kannelle? Saisiko niitä ampua? Ja saisiko laittaa telamiinoja? Kyseisen Scheininin järkeilyn avaamat mahdollisuudet ovat loputtomat.

Valtamedia muuten pitää vieläkin kyseistä häiskää asiantuntijana.

TÄYSIN ENNUSTETTAVISSA

Nämä itsenäisyyspäivän tapahtumat muistuttavat toisiaan vuosi toisensa jälkeen ja alkavat muistuttaa paikalleen junnahtanutta tv-sarjaa. Tälläkin kertaa vihervasemmistolainen valtamedia nosti jo etukäteen taivaankorkeen älämölön 612-kulkueesta ja nyt myös siitä että Teemu Keskisarja osallistui siihen. Kas kun VMP:n mukaan kulkue on selvästi ääri-, laita-, reuna-, syrjä- ja vinkkelijotakin.

No, tälläkin kertaa niin kuin ennenkin kyseinen kulkue meni hyvin rauhallisesti tavallisten ihmisten tekemänä. Ilman äärimitään. Niin kuin meni Keskisarjan puhekin. Vaikka valtamedia tuntui odottavan siltä uusia skandaaleja.

Ja tälläkin kertaa sen ainoan häiriön aiheuttivat ne egoaan ruokkivat elämysmatkailevat leikkipartisaanit, jotka taistelivat kuvittelemiaan tuulimyllynatseja vastaan. Luonnollisesti – tälläkin kertaa – riehuen niin että poliisi otti niistä kiinni useita kymmeniä. Ja – tälläkin kertaa – nuo leikkipartisaanit aloittivat alaleuan väpätyksen siitä kun poliisi käytti voimaa. Onhan se epiä kun niiden ei anneta rauhassa leikkiä partisaania.

Mikä tärkeintä: tälläkin kertaa koko meteli oli täysin vihervasemmistolaisen valtamedian masinoima. Ja – tälläkin kertaa – lähes koko poliittinen eliitti aina pääministeriä myöten nyökytteli tuolle masinoinnille. Epäilemättä sen pelossa ettei heitäkin tultaisi valtamedian toimesta tuomitsemaan epäilyttäviksi äärijoksikin.

Vihervasemmistolainen valtamedia vie poliittista eliittiä kuin pässiä narussa. Ja se, jos mikä on pelottava ajatus.

612-kulkueessa liehui Suomen lippu. Elämysmatkailevien leikkipartisaanien rähinässä taas terroristien lippu. Rauhan ja demokratian puolesta sekä väkivaltaa vastaan?

Ja niin muuten, se aloite jalkaväkimiinojen palauttamisesta on edennyt aika huikeaa vauhtia. Saapahan eduskunta pureskeltavaa.

RUSSARÖ

Tänäänhän vietetään taas kertaalleen Suomessa jonkinlaista provinssijuhlaa jota jostain syystä vieläkin itsenäisyyspäiväksi kutsutaan. Minulla on ollut tuolloin tapana kirjoittaa sotiemme vähemmälle huomiolle jääneistä taisteluista. Palataan tällä kertaa Suomen ensimmäiseen talvisodan torjuntavoittoon joka ei tapahtunut Kannaksella eikä muillakaan maarintamalla. Vaan Hangon edustalla Russarössä.

Tuolloin, 1.12. 1939 tuli Russarön edustalle vihollisen laivasto-osasto jossa oli risteilijä Kirov sekä hävittäjät Stremitelnyi ja Smetlivyi. Vihollisella oli tarkoitus Oolannin sotaa mukaellen ampua murskaks se fästninki ja vihollinen kuvitteli olevansa suomalaisten rannikkotykkien kantaman ulkopuolella.

Mutta vihollinen ei tiennyt että suomalaiset olivat 1930-luvulla modifioineet linnakkeen raskaat 234-milliset tykit ja lisänneet niiden kantomatkaa huomattavasti. Niinpä sekä Kirov että hävittäjät saivat useita osumia ja vetäytyivät taistelusta. Panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen oli komennettu myös paikalle mutta ne eivät ehtineet ennen vihollisen vetäytymistä.

Tämän taistelun jälkeen sai Suomen rannikko olla talvisodan aikana suurinpiirtein rauhassa vihollisen merivoimilta. Osittain asiaan tietysti vaikutti se, että kovan pakkastalven myötä Suomenlahti jäätyi nopeasti umpeen.

Russarössä taistelusta säästyttiin suhteellisen pienillä vaurioilla lukuun ottamatta majakan itäpuolella sijainnutta majakanvartijan taloa, joka täysosuman saatuaan tuhoutui kokonaan. Koska vihollinen ampui useita raskaita kranaatteja rantaveteen, niin taistelun jälkeen linnakkeen ruokalassa oli viikon verran tarjolla ammunnan satoa, mm. Molo-torskia sekä silakkaa Kirovin tapaan.

Russarö sijaitsi siis Hangon edustalla ja epäonnekseen Hanko oli sodan yksi pommitetuimpia kaupunkeja. Koska Neuvostoliitolla oli tukikohtia Virossa niin sieltä ei ollut Hankoon kuin hyvin lyhyt lentomatka.

Kunniaa jälleen kaikille sotiemme suomalaisille. Heillä ei ollut aikaa eikä varmasti pahemmin mielenkiintoakaan siihen tyhjän paskan hiertämiseen joka nykyisin tuntuu olevan olennaisen tärkeää.

AJAN KULKUA

Kas kun tässä alkaa olla jo koko lailla vanha äijän räähkä niin sitä aina useammin miettii, kuinka tuo aika kulkee järkyttävän nopeasti ja vuodet vaan katoaa jonnekin. Se, mitä tuntui tapahtuvan hiljattain tapahtuikin kaksikymmentä vuotta sitten ja vähän pidemmälle menneistä tapahtumista on vähintään se kolmekymmentä vuotta. Sen vuoksi minua huvittaa että jotain 90-lukua muistellaan nyt nostalgisesti. Hö, vastahan se oli toissa viikolla.

Sen tiimoilta tuli mieleeni hoksaaminen. Eli näinä päivinä tulee täyteen 50 vuotta siitä, kun Hurriganes julkaisi albuminsa Roadrunner. En tiedä, herättääkö se nuoremmissa lukijoissa mitään, mutta silloinhan, vuonna 1974, se räjäytti potin, tyhjensi pajatson ja oli ensimmäinen suomalainen varsinainen rock-ilmiö.

Jälkeenpäin on – ihan osuvasti – analysoitu että kyseinen Hurriganes oli varsin veikeä vastaveto silloiselle varsin vasemmistolaiselle kulttuuri- ja musiikkielämälle. Kas kun kyseistä bändiä ei kiinnostanut lautanen Guatemalan verta vaan se oli rehellisesti vain houlama houlama, rock´n´roll ja enemmän Teksasia.

Me silloiset nöösipojat ei tietysti analysoitu mitään. Tuumittiin vaan keskenämme että vähänköehkä jätkillä on tiukka meininki. Ja kasettiversiona sitä tietysti kuunneltiin. Philipsin monoradionauhurista. Levysoittimia ei ollut oikeastaan kovin paljon.

Siitä kaikesta on nyt 50 vuotta. Ja ne nöösipojat ovat nyt harmaapartaukkoja.

Mihin se aika oikein katoaa?

ÄÄRIVASEMMISTOLAISTA MÄÄRITTELYÄ TURHISTA JUHLISTA

No niin. Vihervasemmisto on löytänyt taas pöyristymisen aihetta kun kaksi perussuomalaisten kansanedustajaa eli Sheikki Laakso ja Teemo Keskisarja eivät osallistu itsenäisyyspäivän juhliin vaan ovat mieluummin mukana kansallismielisessä 612-kulkueessa.

No, ensittäin kysyn että miksi ihmeessä pitää yleensäkään juhlia sellaista itsenäisyyttä jota meillä ei vuosikymmeniin ole ollut enää olemassa? Ja onko kyseisiin juhliin osallistuminen pakollinen velvollisuus?

Toisekseen mietin, että miksi Yle nostaa taas kerran esille kyseisen hyvin rauhallisen kulkueen tiimoilta äärioikeiston? Jos määrittely tulee vasemmalta niin ketkä eivät ole äärioikeistoa?

Ja kolmannekseen mietin että miksi ihmeessä Yle ottaa asiassa taas kerran ”asiantuntijaksi” tunnetun äärivasemmistolaisen Emilia Palosen?

Eihän näissä sinänsä ole miettimistä. Yle toimii niin kuin Yle toimii ja pyrkii vahingoittamaan perussuomalaisia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tavoitteena saada aikaan uusi vihervasemmistolainen hallitus.

Jossain toisessa todellisuudessa voisi kysyä että eikös verorahoitteisen valtiomedian pitäisi pyrkiä jonkunlaiseen puolueettomuuteen mutta tässä todellisuudessa ei takerruta yksityiskohtiin.

Ja muistutetaan vielä siitä kun palkittu joku Magdaleena Hai kieltäytyi linnan juhlista siksi että hän pitää persuja äärioikeistolaisina niin siinä ei ollut valtamedialle minkäänlaista ongelmaa. 

TOIMITTELIJA, EPÄTOIVO JA LUISTAVA HIHNA

Tästä tapauksesta on mainittu jo ympäri interwebin ihmeellisen maailman mutta heitetään vielä muutama kivi tältäkin nurkalta. Eli Ylen toimittelija Seija Vaaherkumpu heitti aika legendaarisen ja sai sillä jopa tasavallan presidentin pokan pettämään. Aiheena oli siis ne jalkaväkimiinat. Vaaherkumpu siis sanoi Stubbille:

Suomelle saattaisi koitua melkoista mainehaittaa jos kävisi niin, että turvapaikanhakijoita miinoihin menisi.

Stubbilla petti hetkeksi pokka ja hän vastasi:

Sellaista skenaariota en ole ihan itsekään miettinyt. Mutta sellaisen varaan me näitä maamiinoja ei hankita, jos niitä tullaan hankkimaan.

Videota ei löydy youtubesta mutta se löytyy X:stä esmes tästä linkistä.

Itselläni herää tuosta vaan pari kysymystä.

1. Kuvitteleeko kyseinen toimittelija oikeasti että jos miinat palautuisivat PV:n arsenaaliin niin niitä alettaisiin välittömästi – rauhan aikana – kylvämään maastoon?

2. Jos hän tajuaa että näin ei ole, niin ovatko turvapaikkahuilailijat hänelle niin pyhä lehmä että niiden Suomeen saamista tulee perustella kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin?

Joka tapauksessa on selvää, että kyseinen toimittelija saa palkkansa verorahoista.

Tässä miinakeskustelussa on muuten yksi erittäin hyvä piirre. Siinä on tajuttu, että vaikka joku asia on pitkään ollut tabu, niin jossain vaiheessa se on pakko ottaa esille koska tabu on virheellinen. Toivotaan että myös haittamaahanmuuttoon liittyvä tabu aukaistaisiin laajalti.

En tosin pidätä hengitystäni, koska se vaatisi vanhoja valtapuolueita porukalla tunnustamaan että he ovat toimineet Suomelle vahingollisesti jo yli kolmekymmentä vuotta.