tiistai 30. joulukuuta 2008

KIELLETTY JÄRVIMAISEMA

Hotelli Yrjöperskeleen respassa muistetaan lämmöllä niitä 1970-luvun tv:n tietoiskuja, joissa kehotettiin suosimaan suomalaisia tuotteita. Niissähän esiintyi aina kaksi heppua, toinen vähän tumpelompi ja toinen taas nohevampi, ja se nohevampi opetti tumpeloa käyttämään kotimaisia tuotteita, koska loppulaskussa siitä hyötyvät kaikki. Kaikki suomalaiset siis.

Nykyisessä EU:ssa tilanne on päätynyt ylösalaisin, elikkä ne tumpelot ovat päätyneet johtoasemiin ja sieltä käsin neuvovat, tai siis käskevät muita. Tässä viimeisin, oikein kuvaava esimerkki:

Juuri kun EU päätti sallia käyrät kurkut, ja suomalaisen kuluttajan usko unionin järkeen alkoi palailla.

Nyt astuvat voimaan EU:n uudet markkinointisäädökset: Suomen valtio ei jatkossa saa tukea Kotimaisia kasviksia, sillä ruokaa ei saa markkinoida kotimaisuudella, jos sitä tuetaan valtion varoilla.

Myöskään järvimaisemaa ei mainoksissa ehkä voi käyttää taustakuvana, koska se voi viitata liikaa suomalaisuuteen.

EU:n määräysten taustalla on ajatus, että julkiset tukitoimet voivat vääristää vapailla markkinoilla toimivaa kilpailua. Kotimaisuuden korostaminen voisi vaikuttaa valtioiden väliseen kauppaan suosimalla jotain tiettyä yritystä tai tuotetta.

Finfood - Suomen Ruokatieto ja Kotimaiset Kasvikset joutuvat luopumaan markkinoinnissa nimestään ja logostaan. Myös Suomen Mehiläishoitajien liiton pitää piilottaa nimensä viestinnässään.

Viljelijöiden ja elintarvikeyritysten itsensä maksamat pakkausmerkinnät saavat sen sijaan jäädä käyttöön. Kuluttajille tuttu sirkkalehtimerkki ja Hyvää Suomesta -joutsenlippu pysyvät vihannespakkausten kyljessä.

IS – STT


Vähän toista vuotta sitten uumoilin, että isänmaallisuus – niin terminä kuin käytäntönä – pyritään pian kieltämään. Tämä uusin tempaus ei ehkä sitä vielä ole, mutta sinne päin ollaan hyvää vauhtia menossa.

Täällä Huitsinnevadassa ei nähdä mitenkään ongelmallisena sitä, että kilpailua hieman vääristellään suomalaisten hyväksi. Meillä kun ollaan hoksattu, että ei suomalaisten hyvinvoinnista välitä muut kuin suomalaiset. Esmes saksalaiset, kreikkalaiset ja portugalilaiset voivat olla ihan järkevää ja asiallista väkeä, mutta eivät ne nakkaa paskaakaan siitä, kuinka suomalaisten käy.

Todennäköistä on myös se, että saksalaiset, kreikkalaiset ja portugalilaiset eivät myös nakkaa paskaakaan tästä uudesta direktiivistä. Mutta suomalaisten poliitikkojen pitää olla mallioppilaita. Oli säädökset sitten kuinka älyttömiä hyvänsä.

Toivotaan kuitenkin, että EU jättää sorkkimatta tietyt asiat. Niin kuin esimerkiksi tämän harmistuneisuuden tason. Suomalaisen miehen perusvitutus (vituttaa niin, että veri kiertää väärinpäin ja varpaankynnet irtoo) on pyhä asia, ja siihen EU ei saa mennä direktiivejä tekemään. Muuten alkaa kapina.

Veikkauksena voi esittää, että jossain vaiheessa EU esittää kansallislipuista luopumista noin yleensäkin. Yks lysti. Hotelli Yrjöperskeleen lippusalkoon ei sitä tähtipiirakkaa laiteta kumminkaan.

Vaan olisko jo vastaiskun paikka? Äänestetään EU-vaaleissa sopivia kansallismielisiä ehdokkaita, jotka sitten aloittavat armottoman jyräämisen aiheesta aurauskepit. Jokaisen EU-maan jokaiselle tielle tulee loka-marraskuun vaihteessa asetella aurauskepit. Koskee myös Rhodosta ja Sisiliaa. Eihän niitä siellä tietysti tarvita, mutta eihän siitä tule helvattuakaan, jos ei liittovaltiossamme ole yhtenäiset käytännöt.

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

RAUHALLISTA JOULUA 2008



Hotelli Yrjöperskeles toivottaa rauhallista joulua sekä rauhallisen ja tasaisen elämän täyttämää vuotta 2009.

maanantai 15. joulukuuta 2008

ERÄÄNLAINEN JOULUSATU

Heitä oli neljä.

Hanna, Sini, Ingrid ja Milla.

Kaikki nuoria, hiljattain valmistuneita juristeja. Demokraattisia Lakimiehiä. He olivat olleet ystäviä koko opiskeluaikansa ja pitäneet jatkuvaa yhteyttä valmistuttuaankin.

Jo opiskelun alkuvaiheissa he olivat huomanneet, että he ajattelivat samoin rauhasta, oikeudenmukaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. He olivat ottaneet rasismin vastustamisen elämäntehtäväkseen.

Nyt heitä kaikkia tarvittiin.

Muutama vuosi takaperin, puoli vuotta ennen seuraavia eduskuntavaaleja olivat valtapuolueet yhdistyneet ja perustaneet Nännistis-Lellistisen Liiton. Heti tämän jälkeen muutettiin perustuslaki ja kiellettiin muut puolueet. Seuraava askel oli Toisen Taannehtivan Poikkeuslain voimaantulo. Sen jälkeen perustettiin Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuin.

Heidät kutsuttiin sen jäseniksi.

He olivat ihmeissään, ja hieman järkyttyneitäkin siitä, että heille nuorina ihmisinä myönnettiin tällainen valta ja vastuu. Mutta Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimen puheenjohtaja kutsui heidät puheilleen. Mies oli vanha rauhanveteraani. Kukaan ei puhutellut häntä omalla nimellään. Hän oli kaikille vain Professori.

Hän katsoi heihin, hymyili hieman vinoa hymyään ja jakoi heille viisauttaan:

”Se vanha sukupolvi, mitä minä edustan, on pehmennyt ja veltostunut. Te olette nuoria idealisteja, ja uskon, että teillä löytyy henkistä voimaa ja opillista uskollisuutta tehdä se, mitä teiltä vaaditaan. Teidän täytyy ymmärtää, että poikkeuslain mahdollistamat kuolemantuomiot eivät koske oikeasti ihmisiä, vaan rasisteja ja vihan- ja väkivallan lietsojia. Heitä ei voi verrata edes suteen. Susi toimii vain vaistojensa mukaan ja tappaa nälkäänsä. Rasistit ovat susia, joilla on kyky ajatella. He lietsovat vihaa ja väkivaltaa vain siksi, koska nauttivat siitä. Tällaisen hirviön poistaminen on vain oikeutettu oikeustoimi ja suojelutoimenpide valistunutta yhteiskuntaa kohtaan. Ei mitään muuta. Olkaa lujia ja armottomia. Vain niin turvaatte rauhan ja väkivallattoman yhteiskunnan”.

He olivat ymmärtäneet asian ja toimineet Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimessa innostuneina, asialleen omistautuneina ja laittaen asian eteen koko nuoren henkensä palon. He tiesivät, että heidän työnsä ansiosta rasistisen väkivallan pelko poistuisi, ja kaikilla olisi paljon parempi olla, elää ja tehdä työperäistä työtä.

Ja nyt he olivat suorittaneet ensimmäisen tehtävänsä. Oli joulukuun 24. päivä. Päivä, jota aikaisemmin oli juhlittu kristillisenä joulupyhänä. He näkivät, että päivämäärän valinnassa oli sopivaa vertauskuvallisuutta. Ajat olivat muuttuneet. Vanhaan ei ollut paluuta.

He olivat Kirkkonummelle perustetussa Rakastavan Oikeuden Rangaistuslaitoksessa. Kaiken kaikkiaan valittua yleisöä oli noin sata. Yleisötilan edessä olevalla aukiolla pyöri tehtäviään suorittamassa Meikäläislegioonan sotilaita. Meikäläislegioona oli hallitukselle äärimmäisen uskollinen, jo kolme prikaatia käsittävä yksikkö, johon otettiin sotilaiksi vain etnisesti ei-suomalaisia vapaaehtoisia. Etnisesti suomalaisia ei pidetty tarpeeksi luotettavina.

Ennen Meikäläislegioonaa oltiin samaan tehtävään yritetty värvätä suomalaisista aktivisteista koottuja anarkopataljoonia, mutta koska ne olivat osoittautuneet täysin kykenemättömiksi edes alkeellisiimpiin sotilaallisiin ja järjestyksenhallintatehtäviin, oltiin perustettu Meikäläislegioona. Legioona hoiti tehtävänsä mukisematta ja pilkulleen. Tästä hyvästä legioonalle annettiin tiettyjä etuoikeuksia vapaa-aikansa suhteen, mutta se ei Hannaa, Siniä, Ingridiä ja Millaa häirinnyt, eivätkä he asiaa sillä hetkellä ajatelleetkaan, sillä Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimen ensimmäinen tuomio pantaisiin hetken kuluttua täytäntöön.

Ja sieltä hän saapui. Alistettuna. Vartioituna. Tuomittuna.

Johtava Vihanlietsoja käveli käsi- ja jalkaraudoissa meikäläislegioonalaisten vartioimana. Hänet asetettiin seinää vasten ja teloitusryhmä valmistautui tehtäväänsä. Johtava Vihanlietsoja ei osoittanut pelkoa. Hän tiesi kohtalonsa, ja sen, ettei toivoa ollut. Hän katsoi teloittajiaan silmissään kylmä viha ja halveksunta.

”Eikö se paskiainen vieläkään osaa katua vihakirjoituksiaan”, ajattelivat Hanna, Sini, Ingrid ja Milla.

Teloitusryhmää komentava upseeri antoi komentonsa ja laukaukset kajahtivat. Johtava Vihanlietsoja kaatui maahan ja jäi siihen makaamaan. Upseeri ampui varmistuslaukauksen hänen päähänsä ja komensi laiskalla äänellä teloitusryhmää korjaamaan ruumiin pois.

Hannan, Sinin ja Ingridin silmät laajenivat innostuksesta. Heidät valtasi euforinen vallantunne. Tuo rasistin muuttuminen elottomaksi mytyksi oli osittain heidän ansiotaan. Heillä oli valta elämästä ja kuolemasta. Tunne vallasta aiheutti heille kaikille jopa fyysistä hyvänolon värinää, niin voimakasta, että he eivät ilkeäisi tunnustaa sitä edes toisilleen.

Milla reagoi toisin. Hänen ilmeensä oli järkyttynyt. Hän vapisi hetken, kumartui maahan ja antoi ylen. Sitten hän puhkesi itkuun, juoksi paikalta pois ja sanoi mennessään anteeksi.

Hanna, Sini ja Ingrid katsoivat pois hoipertelevaa Millaa ihmeissään. He eivät ymmärtäneet. Jos he olisivat elämässään oppineet empatiaa jotakin muuta kuin oman elämänsä ulkopuolella olevia, jalustalle nostettuja kohteita kohtaan, he olisivat saattaneet ymmärtää Millan järkytyksen syyn.

Milla oli hetkessä ymmärtänyt, että elämä oli muutakin kuin puhetta. Tuo mies oli oikeasti kuollut. Yliopistolla puhutut puheet rasistien tuhoamisesta olivat nyt muuttuneet lihaksi. Ja Milla ymmärsi myös, että tuo juuri murhattu mies oli vain kirjoittanut kirjoituksia. Hän ei ollut tehnyt mitään pahaa kenellekään. Hänen täytyi kuolla vain siksi, että hän oli uhka niin Millan kuin muittenkin paikalla olevien etuoikeutetulle asemalle.

Professori katsoi poispäin hoipertelevaa Millaa ja puisteli päätään. Hänen silmissään näkyi pettymys. Millalle ei enää olisi paikkaa Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimessa. Tuskin missään muuallakaan.

Samana iltana Hanna, Sini ja Ingrid menivät Ingridin asunnolle juhlimaan pientä askelta kohti lopullista voittoa. Ingrid aukaisi viinipullon. Viiniä maistellessaan he kävivät läpi tämänhetkisen tilanteen. Johtava Vihanlietsoja oli teloitettu. 84 muuta vihakirjoittajaa odotti vankilassa teloitustaan. 162 oli tutkintavankeudessa, odottamassa tuomiotaan. Ystävättäret olivat onnellisia siitä, että tämän jälkeen väkivallan kausi olisi lopullisesti ohi. He olivat ylpeitä siitä, että olivat lopettamassa rasismin ja väkivallan aikakautta.

He maistelivat lisää viiniä. Hanna totesi, että voidaanhan tämä juhlahetkikin käyttää hyödyllisesti ja tutkia samalla Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimen tiedostoja. He alkoivat tutkia vuonna 2008 tehdyn ulkomaalaislakia vastustavan adressin tiedostoja. Tietokonetekniikkahan oli kehittynyt niin, että allekirjoittajien kotiosoitteet ja nettihistorian selvittäminen kävi yhdellä enterin painalluksella.

Pian he huomasivat, että moni allekirjoittaja oli kommentoinut niitten kirjoittajien, jotka odottivat kuolemantuomiotaan, blogeille. Vielä useampi allekirjoittaja oli käynyt lukemassa näitä blogeja. He alkoivat tosissaan syventyä tiedostoihin ja ottaa asioista selvää.

Ingrid kävi avaamassa uuden pullon viiniä.

He jatkoivat tiedostojen tutkimista.

Ingrid kävi avaamassa uuden pullon viiniä.

Aamukahdelta teloitettavien rasistien lista oli jo kolmetuhatta nimeä pitkä.

Ingrid kävi avaamassa uuden pullon viiniä…


*

Miksi tällainen joulusatu? No siksi, että olen seurannut tapausta Jussi Halla-aho. Häntähän ovat tuomitsemassa vihankostajana tietyt piirit eli Vihreät Naiset, Vasemmistonaiset ja itsensä hallituspuolueen asemaan nostaneet Demlat.

Yhteistä näille tahoille on se, että he eivät ole puuttuneet Halla-ahon esille nostamiin ajatuksiin. He vain haluavat tuhota Halla-ahon ihmisenä. Ja näin ollen estääkseen sen, että Halla-ahon esille nostamia asioita ei puhuttaisi julkisuudessa. Käyttäen hyväkseen koko sitä yhteiskunnallista koneistoa, joka tässä maassa on mahdollista. Mukaankukien väkivaltakoneiston, eli poliisin. Poliisihan on väkivaltakoneisto. Itse hyväksyn sen olemassaolon ilman muuta, koska joku väkivaltakoneisto maassa on joka tapauksessa. Mieluummin poliisi kuin anarkia. Mutta nyt poliisi on alistettu poliittiseksi käsikassaraksi.

Halla-ahon täydellistä tuhoa haluavat tahot haluavat siis käyttää kaikkia lain suomia mahdollisuuksia hänen tuhoamisekseen. Mietitäänpäs sitä, jos laki sallisi enemmän? Niin kuin esimerkiksi Natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa. Epäilettekö hetkeäkään, etteikö tästä maasta löydy Hannoja, Sinejä ja Ingridejä, jotka silmäänsä räpäyttämättä pistäisivät Halla-ahon ja muut ns. rasistit, niin kuin esmes Yrjöperskeleen seinää vasten? Kun vaan teloitus ulkoistetaan, ettei omat kädet likaannu.

Kansallismielisiltä ja maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevilta tahoilta on turha pelätä väkivaltaa. Ne väkivaltafantasiat löytyvät ihan muilta tahoilta.
Toivoa tietysti herättää se, että demarit, kepu ja kokoomus ovat olleet tässä asiassa varsin hiljaa. Ehkä Nännistis-Lellististä Liittoa ei kaikessa karmeudessaan synny. Toivotaan ainakin niin. Vaan enpä ole varma.

Kirjoitti Ykä. Edelleenkin kivivuorelainen sosialidemokraatti. Äänestää tosin nykyisin perussuomalaisia.

Voimia eloon Jussi Halla-aholle ja hänen perheelleen.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

TÄLTÄKIN KULMALTA

Astrid Thors & kumppanit ovat tekemässä omaan kaivoon kusemisesta itseisarvon. Uutta Uljasta Ulkomaalaislakia ruoditaan hyvin täällä.



Tätä asiaa on sen verran monessa blogissa kommentoitu, joten mitä turhia toistelemaan. Sen vaan totean, kun itse sosiaalisektorilla töissä olen, että kun tänne raahataan 100.000 työperäistä työtä tekemätöntä tyyppiä, niin sosiaalisektorilla loppuu rahat.

Jostain täytyy silloin säästää, ja säästön kohteena ovat suomalaiset.

Asiaa voi vastustaa omalla pienellä osallaan allekirjoittamalla tämän.

Ja sitten sana kiertoon.

PS. Vielä lisäys. Pravda kertoo Thorsin kommentoineen asiaa näin: "Thorsin arvion mukaan laki tulee nyt suunnilleen vastaamaan nykykäytäntöä." Tarkoittaako tämä siis sitä, että nykykäytäntö on ollut laiton? Halutaanko laiton, ja kansalaisia vahingoittava tila saada lailliseksi? Minkä ihmeen takia?

lauantai 6. joulukuuta 2008

torstai 4. joulukuuta 2008

HILJAA SIELLÄ ALHAALLA

Laatulehti Helsingin Sanomat jatkaa pyhää sotaansa Jussi Halla-ahon persoonaa kohtaan. Halla-ahon mielipiteisiin asti lehti ei ole vielä päässyt, mutta hiljaa hyvä tulee. Yhtenä osana jihadia on antaa herralle nimeltä James O´Connor paraatipaikka lehden mielipideosastolla. Miehen uusimman sepustuksen voi lukea vaikkapa tuosta ja siitä ajattelin hieman kommentoida.

Helsingin Sanomissa todennäköisesti ajatellaan, että O´Connor edustaa raskasta akateemista tykistöä, jolla Halla-aholle pistetään jauhot suuhun. Olettamuksen toinen osa lienee, että Helsingin Sanomien lukijakunta koostuu vain Tampereen Yliopistosta valmistuneista toimittajista sekä oikeitten yliopistollisten tiedekuntien edustajista joille O´Connorin kirjoitukset varmaan uppoavatkin.

Itselleni, pelkän opistotason koulutuksen hankkineelle hemmolle herran tuorein sepustus on vain vastenmielinen sekoitus mielipidediktatuuria, elitismiä ja yleistä ihmisten halveksuntaa.

O´Connor kirjoittaa: ” Poliittinen bloggaaja on kuin yksinvaltias. Hänen ei tarvitse kuunnella eriäviä mielipiteitä eikä tarkistaa näkökulmiaan kohdatessaan arvostelua”.
Valtaapitävä poliittinen eliittihän on toiminut näin jo kymmeniä vuosia. Heidän ei ole tarvinnut kuunnella eriäviä mielipiteitä Oikeaan Totuuteen, oli se sitten 1970-luvun YYA-liturgiaa tai nykyistä monikulttuuriuskontoa. Arvostelua kohdatessaan heidän ei ole tarvinnut tarkistaa näkökulmiaan, koska arvostelua ei ole voinut esittää. Ei ole ollut sellaista välinettä.

Internet on antanut välineen arvostella O´Connorin omaksumaa Oikeaa Totuutta. Ja siitäkös miehelle tulee armoton henkinen pipi. Ja kun arvostelija pystyy jopa sensuroimaan omaa blogiaan, eli tekemään siis sitä, mitä poliittinen elitti on harrastanut kymmeniä vuosia, niin johan miehellä meinaa jyrpiintymisestä ohimosuoni revetä. Sinänsä O´Connorin kannattaisi tutustua Halla-ahon vieraskirjaan. Kyllä siellä eriäviäkin mielipiteitä löytyy.

O´Connorin lause: ”Halla-ahon suosio näyttää perustuvan melko pitkälti korkeaan koulutukseen” kuvaa hyvin tyypin ajattelua. Ei sillä ole väliä, mitä sanotaan, vaan millä oppiarvolla se sanotaan. O´Connorin päähän ei millään saata solahtaa ajatusta, että ihmiset komppaavat Halla-ahoa ihan vaan siksi, että jätkä puhuu järkeä.

Tässä haisee myös se asenne, että Halla-ahon kanssa samaa mieltä olevat, alemman oppiarvon omaavat ihmiset eivät ole millään voineet tulla samoihin johtopäätöksiin ihan omin neuvoin, ilman akateemisen henkilön ohjausta. Itse tympiinnyin, pitkälti työni takia tähän monikulttuuripelleilyyn jo 1990-luvulla. Yleensäkin tympii tommoset tyypit, jotka kattoo titteliä eikä miestä. Ehkäpä O´Connorin näkemys yhteiskunnallisista asioista on se, että akateemiset ylipapit taistelevat keskenään aivottomien zombielaumojen sieluista.

Tästä akateemisesta maailmastaanhan O´Connor ei vaivaudu laskeutumaan milliäkään alaspäin. Sitä kuvaa hyvin lause: ”Halla-ahon tohtorintutkinnosta on hyötyä ääntenkeräilystä internetissä, mutta kirjoittaessaan monikulttuurisuudesta hän ei yllä akateemisiin standardeihin millään tasolla”. Kun O´Connor on kerran lukenut mies ja jaksaa siitä muistuttaa, niin pistää ihmettelemään, miksi hän ei osaa erottaa toisistaan väitöskirjaa ja mielipidekirjoitusta. Kun jopa tyhmä Ykä ymmärtää niitten eron. Liekö O´Connor vaan niin kertakaikkisen uponnut akateemiseen maailmaansa, että hänelle asiaa ei ole olemassa, ellei siinä ole yliopiston leimaa.

Noin ohimennen mies vie vielä oikeuden mielipidekirjoituksiin kaikilta muilta kuin vähintään maistereilta. Meidän tekstimme kun eivät tosiaankaan yllä akateemisiin standardeihin. Itse asiassa elämä yleensäkään, esimerkiksi Itä-Helsingissä, Göteborgissa, Malmössä tai Pariisissa ei yllä akateemisiin standardeihin. Oikeaoppisella akateemisilla standardeilla voidaan varmasti todistaa, että Vuosaaressa somalien hakkaamat pikkutytöt ovatkin itse syypäitä pahoinpitelyynsä, mutta heidän päitänsä särkee joka tapauksessa. Mutta O´Connor on näitä miehiä, joitten mielestä teorian ja käytännön ollessa ristiriidassa vika on aina käytännössä.

O´Connor rajaa oikeuden yhteiskunnallisiin mielipiteisiin ja niitten esittämiseen varsin pienelle porukalle. Mielipiteeseen ei ole oikeutta edes tohtorismiehellä, jos hän sattuu olemaan väärässä tiedekunnassa. Ja tavan tallaajista nyt ei ole puhettakaan. Melko röyhkeää. Tavallaan ihan samanlaista, jos minä toteasin ulkoisten mittojeni perusteella pienemmille, että alle satakiloisilla ei ole mielipidettä.

O´Connoria näyttää myös ankarasti jurppivan se, että blogia voi kirjoittaa myös nimimerkillä. Nimimerkin käyttöön löytyy kyllä perusteltuja syitä, mutta tästä asiasta sällin on ihan turha mutista. Me alemman oppiarvon omaavat bloggaajathan noudatamme itse asiassa o´connorilaista linjaa puhtaimmillaan. Meinaan, piruakos me gamma- ja epsilon-tason kuhnurit ruvettais nimellä pröystäilemään? Kyllä nimimerkki riittää. Ehkä jatkossa siirrytään numeroihin tai viivakoodiin.

Kiistatta O´Connorin kirjoituksessa on yksi lause, jota komppaan sataprosenttisesti eli: ”Kuitenkin on naiivia pitää kaikkia koulutettuja ihmisiä viisaina ja olettaa että koulutettu ihminen varmasti tietää, mistä puhuu”.

Suosittelen O´Connorille, että hän lukee tuon lauseen ainakin kuusisataa kertaa peräkkäin ja odottaa oivallusta.

tiistai 2. joulukuuta 2008

TAPAHTUI HUITSINNEVADAN POLIISISSA

Tapahtumapaikka: Poliisiasema, Huitsinnevadan kunta, Pinnanmaan maakunta.

Tapahtuma-aika: Lähitulevaisuus, pari päivää uuden Veret Seisauttavan Aselain voimaantulon jälkeen.

Päivystysvuorossa olevat vanhempi konstaapeli Köyriäinen ja vanhempi konstaapeli Lärvänder suorittavat virkatehtäviään Huitsinnevadan poliisiasemalla.

Köyriäinen: Jaa paljonko niitä murtoilmoituksia nyt on kahdessa päivässä kertynytkään?

Lärvänder: No 269 kappaletta kaiken kaikkiaan. Onhan se melko paljon, kun ei kunnassa ole edes neljää tuhatta asukasta. Sanoisin, että nyt on kyseessä oikea rikosaalto.

Köyriäinen: Ja pyssyt on viety joka jannulta? Mikään muu ei ole murtomiehiä kiinnostanut?

Lärvänder: Kyllä se näin on. Tässä on nyt joku ammattilaisliiga asialla. Jotenkin vaan takaraivossa tuntuu, että tässä on jotain muutakin hämärää, mutta en vaan pysty oikein hahmottamaan sitä.

Ovi aukeaa ja sisään astuu mies

Köyriäinen: No perskeles, sehän on Perskeles itte. Mitäs Ykä?

Ykä: Eipä tässä muuten kummempia, mutta semmosta ikävää, että pitää tehdä rikosilmoitus. Nyt kun pääsi käymään sillä tavalla, että meillä kävi viime yönä murtovarkaita.

Lärvänder: Pyssytkö sulta vietiin?

Ykä: Joo, mistäs arvasit?

Lärvänder: Semmonen villi arvaus vaan.

Ykä: Ikkuna oltiin hajotettu ja asekaappi tiirikoitu auki niin hyvin, että ihan kuin oltais omilla avaimilla menty. Siinä meni haulikko, luodikko, hirvikivääri, pienoiskivääri, revolveri ja just ostettu rihlakin. Ja patruunat viimeistä myöten. Puhdistusvehkeet ja aseöljytkin veivät. Voihan nenä, että harmittaa. Ja just olisin tänään tuonut pyssyt siihen viralliseen asesäilytykseen, niin kuin se uusi laki vaatii.

Köyriäinen: Niin sullahan oli pihassa uusi neliveto ja etkös sinä sen kannettavankin ostanut ihan vasta. Ei sitten rosvoille ne kelvanneet?

Ykä: Sitä mekin ollaan kotona ihmetelty.

Lärvänder: No eihän siinä mitään, tehdään se rikosilmoitus.

Suorittavat rikosilmoitukseen liittyvät viralliset protokollat

Köyriäinen: Tiedäkkös Ykä, kun täällä on nyt varastettu melkein kaikki luvalliset aseet, mitä kunnasta löytyy. Ei sulla olis mitään hajua, että mikä porukka siihen voisi olla syyllinen?

Ykä: Jaa, olisko ne naapurikunnan miehiä? Kun kuulin, että niiltäkin on varastettu kaikki pyssyt. Jos ne pöllii meiltä uudet tilalle? Jaa, tuskinpa sentään. Ihan mukavaa porukkaahan ne ovat. Jospa ne varkaat on niitä rasisteja, joista niissä etelän lehdissä kirjoitellaan? En osaa kyllä sanoa varmaksi, kun en tiedä miltä ne oikein näyttää. Mutta karmeeta porukkaa kuulemma ovat.

Köyriäinen: Niin, mene ja tiedä jos ne niitä olis. Me on pyydetty Rakkauden Ministeriöstä vähän niitten rasistien tuntomerkkejä, mutta ei sieltä olla vielä vastattu.

Ykä: No, toivottavasti saatte varkaat kiinni, niin saadaan kaikkien pyssyt lailliseen säilytykseen. Vaan morjesta, minun pitää vielä käydä rautakaupassa. Ajattelin tehdä vähän välikattoremonttia.

Lärvänder: Kas kummaa. Täältä asemalta on oikeastaan jokainen rikosilmoituksen tehnyt mies mennyt rautakauppaan. Ja kaikki meinaa välikattoremonttia. Mistähän tuommonen into remonttihommiin?

Ykä: Se on varmaan se, kun nää ilmat meni tämmöseks. Pääsee kosteutta villoihin.

Yrjöperskeles moikkaa konstaapeleita ja lähtee


Puhelin soi

Köyriäinen: Huitsinnevadan Poliisiasema, vanh. konst. Köyriäinen.

Mies puhelimessa: Täällä on Höyrähtälän Vänni täältä Örnätjärven Erämiesten ampumaradalta, terve.

Köyriäinen: Terve Vänni vaan terve. Mitenkäs teillä menee siellä sen lakisääteisen asesäilytyspaikan rakentaminen?

Vänni: No siitähän minä just soitan. Kun meille ilmoitettiin, että Rakkauden Ministeriöstä tulee tänne tarvikelähetys, että saadaan asianmukaiset tilat rakennettua. Mutta ei tänne tullu muuta kuin kakkosnelosta ja kanaverkkoa.

Köyriäinen: Niin, tota, se on just se tarvikelähetys. Sillä pitäis pärjätä.

Vänni: Jaa. No jos kerran niin. Vaan en minä sitten pysty takaamaan sitä suojaa ihan sataprosenttisen murtovarmaksi. Ja kanakopissa kyllä pyssyt tuppaa ruostumaan. Niin no, tavallaanhan se sitten muuttuu ajan myötä murtovarmaksi, kun ei oo mitään tolkun pöllittävää.

Köyriäinen: Minä oon kyllä pahoillani, mutta enempää tarvikkeita ei Rakkauden ministeriö lähettänyt. Onkos sinne radalle muuten tuotu jo mitenkä paljon arsenaalia säilytettäväksi?

Vänni: No johan nyt toki. Helvattulan mumma toi ukkovainaansa ilmakiväärin. Tai oikeastaan vaan raudat. Tukin se jätti kissille kynsimispuuksi. Sitten täällä on nuoree-Pätisen starttipistooli ja neljä mattoa papatteja. Pensselssonin Veka toi jousipyssyn ja imukuppinuolia, mutta minusta tuntuu, että se teki sen piruuttaan. Niin juu, ja on täällä vielä kamarineuvos Kalmanharjun sata vuotta vanha Husqvarnan ykspiippunen haulikko. Niin että on tänne tavaraa pikkuhiljaa ruvennu kertymään.

Köyriäinen: Se on mukava kuulla, että ihmiset on kumminkin lainkuuliaisia.

Vänni: No niinpä. Niin, muuten, minä oon iltapäivästä tulossa käymään siellä asemalla. Pitää tehdä rikosilmoitus.

Köyriäinen: Veikö murtomiehet sulta aseet?

Vänni: Joo, mistäs arvasit?

Köyriäinen: Semmonen villi arvaus vaan. Vaan voit lykätä sen tulon huomiseen. Meillä on näitä pyssyvarkauksia sen verran paljon, että kirjaamisessa menee koko päivä ja ylikin.

Vänni: Tämä selvä. Minäpä kerkeenkin sitten käymään vielä rautakaupassa, kun oon viritelly tään virallisen aseensäilytyspaikan pystyyn.

Köyriäinen: Välikattoremonttiako meinaat?

Vänni: No sitä just. Mistäs sinä senkin arvasit?

Köyriäinen: Aattelin vaan… kun on nää kelit pistäny tämmösiks. Mutta tule sitten huomenna tekemään se ilmoitus. Morjens.

Vänni: Morjens vaan.

Puhelun aikana vanh. konst. Lärvänder on ottanut vastaan lisää rikosilmoituksia varastetuista aseista

Lärvänder: Kuules Köyriäinen. Minun laskujeni mukaan tästä kunnasta on nyt pöllitty aseet kaikilta muilta paitsi Höyrähtälän Vänniltä.

Köyriäinen: On ne pöllitty Vänniltäkin. Se tulee huomenna tekemään ilmoituksen. Jos remonttikiireiltään kerkiää. Olikos muuten Erä-, Ase-, ja Urheiluliike Tuhnuseen murtauduttu?

Lärvänder: No ei. Mutta sieltä oltiin viikko sitten ostettu loputkin myytävät aseet pois ja kolme päivää sitten liike oltiin ostettu tyhjäksi patruunoista. Melkoinen sattuma. Vaan piruako me oikeestaan tätä omin neuvoin selvitetään? Eiköhän pyydetä Rakkauden Ministeriöltä virka-apua?

Köyriäinen: Kyllä se on viisainta. Vaan eiköhän hypätä maijaan ja lähdetä partioimaan?

Lärvänder: Lähdetään vaan. Odota sen verran, että lataan tään uuden virka-aseeni.

Lärvänder menee jääkaapille ja löröttää virkavesipistooliinsa ohjesäännön mukaista laimeaksi lantattua sipulimehua. Tämän jälkeen konstaapelit siirtyvät vaaleanpunaiseen virka-autoon ja aloittavat partioinnin. Elämä Huitsinnevadassa jatkuu rauhallisilla uomillaan.