”ASIANTUNTIJOIDEN” TAKTINEN UNOHDUS

Niin kuin lukija on epäilemättä huomannut, minä olen oppinut syvästi inhoamaan termiä ”asiantuntija”. Erityisesti silloin kun kyseessä on Valtamediapuolue VMP:n tilaama asiantuntija joka suoltaa sitä, mitä VMP haluaa. Veikkaisin, että aika moni lukija jakaa inhoni.

No, tässä hiljattain Yle tarjosi taas ”asiantuntijoiden” mielipiteen käsistä lähteneestä nuorison väkivaltarikollisuudesta. Luonnollisesti siinäkin termin ”nuoriso” alle ympättiin koko suomalainen nuoriso ja unohdettiin se yksi ei niin pikkuseikka siitä porukasta joka kyseiseen sikailuun syyllistyy. Laitetaan hieman koostetta. Ensiksi otsikko:

 Asiantuntijat toppuuttelevat aikuisten huolta roadman-kulttuurista – ”Aika usein pelko on vähän liioiteltua”

Niin. Kun asiasta käyttää jotain englanninkielistä termiä niin hetihän se vaikuttaa jotenkin miedommalta. Vaikka tosiasiassa kyseessä on raaka ja sadistinen väkivalta. Laitetaan lisää otteita:

Aikuiset näkevät tietyt nuorisokulttuurit ja nuorten suosimat uudet tyylisuuntaukset helposti rikosten ja poikkeavuuksien kautta, arvioi Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Antti Kivijärvi Ykkösaamussa keskiviikkona.

– Meillä on hirveän pitkä historia Euroopassa ja myös Euroopan ulkopuolella siitä, että näemme tietyt nuorisokulttuurit uhkana.

Kivijärven mukaan aikuisia huolestuttavassa roadman-kulttuurissa saattaa useimmiten olla kyse nuorten keinoista ilmaista itseään esimerkiksi tietynlaisen pukeutumistyylin kautta. Osalla nuorista roadman-kulttuurin ihannointiin liittyy toki myös rikollista toimintaa, Kivijärvi arvioi.

Enemmän se ”itseilmaisu” kyllä huolestuttaa niitä lapsia ja nuoria jotka joutuvat tuontitavaran sadistisen väkivallan kohteeksi.

Turkka kohtaa työssään paljon nuoria. Hänen mukaansa roadman-ilmiön suosio on alkanut mennä ohi nuorten keskuudessa yhtä nopeasti kuin se tulikin. Turkka vertaa ripeästi vaihtuvia nuorisokulttuurin suuntauksia perinteisempään fanituskulttuuriin.

– Vähän kuin jokin hyvä bändi tulisi yhtäkkiä, ja sitten tulee faneja. Että ei se sen kummempaa ollut. Ilmiöstä mennään toiseen, Turkka sanoo.

Tämä ilmiö ei ole mikään nuorisomuoti vaan se johtuu siitä, että Suomeen on laskettu järkyttävä määrä haittamaahanmuuttajia. Ja se ilmiö ei lopu, ellei niistä päästä eroon.

Turkan mukaan teräaseet nuorilla eivät ole kuitenkaan täysin uusi ilmiö.

– Helsingin Hakunilassa 70- ja 80-luvuilla [nuorilla] oli mukana paljon enemmän teräaseita kuin nykyisin.

Tähän väitteeseen olisi hyvä saada jotain perusteita. Vaan mikäs näillä asiantuntijoilla asian tiimoilta tarkoituksellisesti unohtui?

Jep. 70-80-luvulla ei ollut ensimmäistäkään sellaista tapausta että kehitysmaista tulleet tyypit tekivät suomalaisia kohtaan sadistisia väkivalta-, ryöstö- ja seksuaalirikoksia.

Kyseessä ei ole nuoriso-ongelma. Kysessä on haittamaahanmuutto-ongelma.

KETTU KANATARHASSA

Poliisihan piti – taas kertaalleen – tiedotustilaisuuden jonka sisältö oli täysin ennalta arvattavissa. Uutinen asiasta kertoo:

Poliisin mukaan alaikäisten tekemät väkivaltarikokset ovat peräti kolminkertaistuneet vuoteen 2015 verrattuna. Erityisen hälyttävä tilanne on alle 15-vuotiaiden osalla.

Ei yllätä. Ei mitään uutta. Varsinaisessa uutisessa eräs olennainen (mikähän se mahtaisi olla) seikka jätetään kertomatta mutta kun seuraa tiedotustilaisuuden raporttia niin toki siellä sanotaan että tuontitavaran osuus tässä on hälyttävän suuri.

Ja se pysyy hälyttävän suurena, mikäli nykyisiä ”keinoja” jatkossakin käytetään. Poliisi sinänsä on ajan tasalla:

Kysytään, mitä konkreettisia pakkokeinoja poliisi kaipaa alle 15-vuotiaiden nuorten rikosten selvittämiseksi.

- Näitä samoja, mitä 15 vuotta täyttäneille, Heinikari sanoi Helsingin poliisista.

Hän tarkoittaa näillä siis pidättämistä, vangitsemista ja matkustuskieltoa.

En epäile, etteikö hyvin monen poliisin mielessä olisi myös ajatus rikoksentekijän ja hänen perheittensä karkoittamisesta mutta sen ääneen sanominen tietysti tietää vieläkin uraitsemurhaa. Mutta yksi asia oman toimialani näkyvinkkelistä pisti tilaisuudessa silmään:

Poliisi: Nuorten hatkamatkoilla tapahtuu synkkiä asioita

Heinikarin mukaan se on todella huolestuttavaa, kun alle 15-vuotias karkaa lastensuojelulaitoksesta.

- He ajautuivat huumerikosten ja hyväksikäytön maailmaan, Heinikari sanoi.

- Se, mitä hatkamatkoilla tapahtuu, on synkkää, Heinikari kertoi.

Totta, mutta vain osittain. Kas kun lastensuojelulaitosten työntekijöiden toimivalta – kiitos innokkaiden lakimiesten – on riisuttu nollaan niin sitä huumeitten käyttöä on kyllä niissä laitoksissakin hälyttävissä määrin. Eikä sille oikein mahda mitään. Ne nuoret ovat jo valmiiksi pilalla ennen sitä hatkaamista.

Ja kyseiset laitokset joutuvat nykyisin turvautumaan poliisin apuun likimain kaikissa rajoittamistilanteissa koska omat valtuudet eivät enää riitä. Tiedossa myös on, että poliisi on tällaiseen touhuun täysin kyllästynyt.

Keskustelussa on noussut esille myös ajatus nuorille tarkoitetuista suljetuista laitoksista. Hyvä idea sinänsä. Sinänsä on jo laitoksia joissa on suljettuja osastoja, mutta niitten sijoitusajat ovat suhteellisen lyhyitä eikä siellä henkilökunnan valtuudet juurikaan eroa muista osastoista.

Mutta ajatus suljetuista laitoksista herättää kysymyksen jota alan ulkopuolinen ei ehkä heti älyä miettiä. Eli: mistä niihin suljettuihin laitoksiin löytyisi sopivat työntekijät? Lastensuojelu – niin kuin sosiaaliala yleensäkin – on hyvin naisvaltainen. Ja naisvaltaisuuden määrä kasvaa, sillä ala pyrkii täydelliseen sosionomi AMK-pakkoon.

Työ noissa mahdollisissa suljetuissa laitoksissa olisi sen verran kovaa että sinne tarvittaisiin aivan toisenlaisia työntekijöitä aivan toisenlaisilla valtuuksilla. Kas kun siellä ei ankarasti pyytäminen enää riitä.

Löytyykö niitä työntekijöitä? Ja ennen kaikkea löytyykö niitä valtuuksia?

Noin yleensä ottaen sekä poliisi että lastensuojelu ovat tämän ”nuoriso”-rikollisuuden kanssa samassa tilanteessa kuin mekaanikko, jonka käsketään vaihtamaan Mossen moottori työkaluinaan ruuvimeisseli ja kaksi klemmaria.

Sillä Suomen laki ja suomalainen yhteiskuntajärjestys ovat tehty suomalaisia varten. Niitten kanssa se jotenkuten toimii. Mutta kehitysmaalaiselle tuontitavaralle se on lähinnä kuin kanatarha ketulle.

PIENI HUOMATUS NASIMALLE

Entinen Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari ja nykyinen jonkunedustaja Nasima Rasmyar on avautunut tuoreeltaan etnisesti edistyksellisestä jengiväkivallasta ja esittänyt ratkaisua:

SDP:n varapuheenjohtajan Nasima Razmyarin mielestä katujengeissä toimineet nuoret pitäisi sijoittaa maantieteellisesti mahdollisimman kauas jengikavereistaan. Vain siten voidaan hänen mielestään ehkäistä se, että nuori ei heti ota lastensuojelusta hatkoja vanhojen kavereidensa luokse.

- Minun mielestäni Helsingistä voitaisiin yhtä hyvin sijoittaa nuoria lastensuojelun piiriin kauemmaksi kotoa. Jengeissä ongelma on juuri se, että verkostot ovat niin vahvoja, että aina löytyy katto pään päälle. Kun jengeihin liittyvät myös päihteet ja huumeet, niihin liittyy myös raha.

Ihan vaan Nasimalle tiedoksi: Helsingin kaupunki on jo vuosikymmenet sijoittanut nuoria – myös niitä etnisesti edistyksellisiä – sinnetänne pitkin Suomea. Joskus välillä se ottaa linjakseen että sijoitetaan vain Helsingin omiin laitoksiin mutta hyvin pian huomataan että laitospaikat eivät vaan riitä ja sitten aletaan urakalla etsiä paikkoja ihan mistä tahansa.

Kun kyseinen Nasima on kerran ollut Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari niin ihmettelen, että eikö hän ole ollut tästä tietoinen? Mikä tietysti pistää ihmettelemään muutenkin että mitähän hän pestissään oikein on tehnyt?

Ja lisätiedoksi lastensuojelun tilanteesta. Jos joku kuvittelee että sieltä apu löytyisi: On aivan sama vaikka nuori sijoitetaan Helsingistä vaikkapa Muhokselle. Kas kun laitosten on pakko päästää heidät säännöllisesti lomille. Kiitos lakimiesten juristeriikan.

Eikä yhteydenpito jengiläisiin laitoksessakaan ole mitenkään vaikeaa. Kas kun nuorilta ei pääosin saa takavarikoida älykännyköitä. Kiitos myös lakimiesten juristeriikan.

Tietysti kyseinen Razmyar vetää avautumisessaan esille myös suomalaisen rasismin:

Razmyarin mukaan monet maahanmuuttajataustaiset nuoret voivat kokea, että he eivät kuulu tähän yhteiskuntaan, että he ovat vääränlaisia, väärän näköisiä, väärästä uskonnosta ja koskaan heitä ei pidetä oikeina suomalaisina.

– Yhteiskunnallinen ilmapiiri ja rasismi, joka edelleen näkyy yhteiskunnassa ja joka edelleen näkyy päättäjien viesteissä ja kannanotoissa, kyllä se vaikuttaa nuoriin. He ajattelevat, että jos en ole tälle yhteiskunnalle tarpeeksi, niin löydän sen oman porukan, jolle olen hyödyllinen.

Kyseinen Razmyar luonnollisesti kieltäytyy tajuamasta että eivät ne kyseiset etnisesti edistykselliset nuoret voi huonosti eikä heitä kiinnosta olla osa suomalaista yhteiskuntaa. Ainakaan suomalaisena. Kas kun heillä on ihan ikioma paikkansa tässä yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa, joka mahdollistaa sadistisen rikollisuuden eikä puolusta omia kansalaisiaan.

Mutta vaikeaahan sitä sellaisen ihmisen on tajuta joka itse on päässyt asemaansa vain siksi, että hänkin on etnisesti edistyksellinen. Jonka loihelausumia ei kukaan valtamediassa eikä poliittisessa koneistossa uskalla arvostella. Kas kun hänellä on suojanaan R-sateenvarjo.

Ja joo, tulihan se tekohymyn myötä nostettua se urheilukin taas kerran esille. Ihne, kun ei ole kukaan ennen tuota tajunnut. Eikä yrittänyt. Kyllä nyt asiat suttaantuu.

SADISTIEN TAIVAS

Valtamediassa on taas pähkäilty että mistähän se johtuu se nuorisorikollisuuden lisääntyminen ja raaistuminen. Aihettahan – niin kuin ennenkin – kierretään kuin kissa kuumaa puuroa eikä uskalleta kunnolla nostaa sitä kissaa pöydälle vaikka asianlaita tiedetään oikein hyvin.

Siihen asiaan liittyen sain hiljattain eräältä Anolta (kiitokset) linkin Ylen juttuun jossa kerrotaan tavallisesta suomalaisesta pojasta jonka elämästä sadistiset paskat ovat tehneet helvettiä. Jutussa puhutaan kiusaajista joka on aivan liian lievä ilmaus toiseen ihmiseen kohdistuvasta sadistisesta terrorista. Juttu ei kerro, ovatko nuo sadistit suomalaisia vaiko etnisesti edistyksellisiä mutta tapahtuman sijainti (Itä-Helsinki) pistää epäilemään niitä etnisiä.

Mutta sekään ei ole postaukseni pääpointti. Vaan se on lause, joka mainitaan kyseisessä Ylen jutussa:

Jostakin syystä koulussa käydyt kasvatuskeskustelut eivät tehonneet kiusaajiin.

Jep. Niin koulu- kuin sosiaalijärjestelmämme uskoo vieläkin näihin kasvatuskeskusteluihin tai ainakin pitää niitä yllä säilyttääkseen jonkinlaiset kulissit siitä että asialle mukamas tehtäisiin jotakin.

Tosiasia kun on että niin suomalaiset kuin etnisesti edistykselliset sadistit nauravat paskaisen naurun näille keskusteluille. Eivät he voi huonosti eivätkä kaipaa apua, vaikka järjestelmämme niin vakuuttaakin. He voivat aivan helvetin hyvin koska he voivat täysin rauhassa toteuttaa sadistisia mielihalujaan ilman että heille seuraa siitä mitään.

Monesti tässä vaiheessa huudetaan kysymys että entäs lastensuojelu? No, niin kuin olen ennenkin todennut, se ei tee mitään, koska se ei saa enää tehdä mitään. Lastensuojelulaitokset – kiitos lakimiesten juristeriikan – ovat riisuttu nollavaltuuksille ja monessa laitoksessa nuoret itse asiassa pitävät valtaa. Monissa niissä ei pystytä puuttumaan edes huumeiden käyttämiseen.

Tällaiset sadistiset paskat eivät usko mitään keskusteluja. Ne uskovat ainoastaan voimaa, äärimmäistä kuria ja kovia rangaistuksia. Ja tämä maa on riisuttu niistä täysin. Maa, jossa edelleenkin ihmetellään että miksi puhe ei auta tyyppeihin joihin puhe ei auta. Olen ollut näissä kuvioissa hyvin kauan ja väitän kokemuksesta että järjestelmämme suojelee juuri niitä sadisteja eikä heidän uhrejaan.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLXVII

1. al-Taee ja huostaanotot

Niin kuin tiedossa on, piti tämä demareitten jatkuvasti epäonnistuvan mamuloton yksi mannekiini eli Hussein al-Taee arabiankielisen palopuheen jossa hän arvosteli suomalaisten lastensuojeluviranomaisten islamilaisiin nuoriin tekemiä mielivaltaisia huostaanottoja.

Asiastahan kirjoitti jo blogikollega Professori joten siitä ei sinänsä sen enempää mutta koska itselläni on sattuneesta syystä mahdollisuus esittää lastensuojelun näkökulma niin esitetään. Elikkä joo, islamilaisia on huostaanotettuina ja laitokseen sijoitettuina huomattavan paljon. Ja huostaanoton syyt ovat täsmälleen samat kuin suomalaisilla nuorilla. Eli alkaen koulunkäymättömyydestä päätyen ryöstöihin, pahoinpitelyihin, huumeitten käyttöön ja niiden välittämiseen.

Hussein perää ”kulttuuristen asianhaarojen huomioonottamista” ja lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ”myöntää, että lastensuojelupalveluissa ei välttämättä ole riittävästi tarvittavaa kulttuurista lukutaitoa.”

Kulttuurisia asianhaaroja ja kulttuurista lukutaitoa? Sattumoisin osaan tulkita noita lauseita ja ne tarkoittavat suomeksi että islamilaisilla pitäisi olla erilaiset säännöt kuin suomalaisilla. Sitä kotoutumista? Osaan muuten sanoa senkin että laitoksiin itsessään ei kaivata islamilaisia sillä niillä alkaa jo olla siellä ikiomat säännöt jo nyt eikä sen röyhkeämpää ja ylimielisempää porukkaa olekaan. Eikä niille mahdeta enää mitään. Kiitos suomalaisten lakimiesten juristerian.

2. Ei sitten saatukaan sopivaa terroristia

Joo, joku häiskä sitten meni ja töni Ben Zyskowiczia. Ja valtamedia oli hetkisen innoissaan. Puhuttiin vihankylvöstä, äärioikeistosta ja vedettiin mutkat suoraksi joten syyhän oli ilman muuta perussuomalaisten. No, sitten kävikin ilmi että kyseessä oli joku äärivasemmistolainen rikollinen narkkari. Ei saatu täsmäohjusta vaaleihin vieläkään joten hajaantukaa, ei ole mitään nähtävää.

Mitä muuten itse asiaan tulee niin itse noudatan linjaa, jota uskoisin blogin lukijoidenkin noudattavan. Eli jos vastaan tulee inhoamani puolueen ehdokas, niin kävelen ohi enkä tee mitään. Sellainen kuuluu ihmistapoihin. Se jäynä tehdään sitten äänestyskopissa.

Tosin eihän täällä huuthemmetissä niitä ehdokkaita pahemmin näykään.

Ei näin.

3. Järkyttävää sortoa rajavartiolaitoksessa

Ylehän on mestari tekemään ongelmia asioista jotka eivät ole ongelmia. Plus sitten vaikenemaan oikeista ongelmista. Nyt joku toimittelijatar Juulia Tillaeus (ei, ei ole minun keksimä nimi) on löytänyt rajavartiostosta ongelman. Kas kun rvl:n niin raja- kuin erikoisrajajääkärikoulutukseen ei hyväksytä keliaakikkoja tai kasvissyöjiä. Oh my God in heaven.

Ja onhan tähän löydetty ongelmaa komppaamaan myös ”asiantuntija” (kyseinen termi on muuten kärsinyt viime vuosina äärimmäisen inflaation) eli erityisasiantuntija Robin Harms yhdenvertaisvaltuutetun toimistosta. Ja mitäs hän loihelausuu:

- Vaikuttaa siltä, että ihmisiä asetetaan terveydentilan ja mahdollisesti myös vakaumuksen takia epäsuotuisampaan asemaan.

Tulisi muistuttaa sekä toimittelijapimua että ”erityisasiantuntijaa” että kyseinen koulutus tähtää sodan ajan erikoisjoukkojen luomiseen. Se ei ole Puuhamaa. Jos haluaa muokata sapuskansa haluamakseen, niin menkää ravintolaan, ei erikoisjoukkoihin.

NARKIT, HUONEET JA VALHEET

Siitä on varsin pitkä aika kun olen postauksissani sivunnut omaa alaani eli lastensuojelua ja siihen olennaisesti liittyviä huumeita. Laitanpa nyt muutaman rivin kun tällä hetkellä on noussut kovasti tapetille tämä vaatimus käyttöhuoneista huumeidenkäyttäjille. Syy siihen, miksi se on noussut tapetille on tietysti se, että se on yhtä-äkkiä hypännyt tiedostavien ihmisten muodiksi niin kuin moni asia ennen sitä ja siinä muodissahan pitää olla mukana mahdollisimman julkisesti että todistaa kaikille olevansa tiedostava ihminen.

Näitä käyttöhuoneita perustellaan nimenomaan huumeidenkäyttäjien turvallisuudella ja huumekuolemien vähentämisellä. Olisipa neulojakin ympäristössä vähemmän, mikä sinänsä on hyvä. Mutta tässä muodissa unohtuu tavallisten, huumeita käyttämättömien ihmisten turvallisuus, niin kuin se yleensäkin tuppaa unohtumaan.

Kas kun tavallisille ihmisille vaaran aiheuttajia ovat nimenomaan sekä amfetamiinin että sen erilaisten johdannaisten ynnä useitten väärinkäytettyjen lääkevalmisteiden esim. bentsodiatsepiinien ja buprenorfiinin käyttäjät. Ja he tuskin noihin käyttöhuoneisiin edes tulevat ja mikäli tulevat niin eivät siellä pysy. Idea noissa aineissa on olla ihmisten ilmoilla mahdollisimman sekaisin. He ovat vaarallisia. Tavallisille ihmisille.

Valtamedia tietysti mielellään haastattelee niin nykyisiä kuin entisiä narkomaaneja ja uskoo ilman muuta kaiken mitä he sanovat. Itselläni kun on sattumoisin asiasta kymmenien vuosien kokemus niin voisin sanoa että joku sinisilmäinen toimittaja ei tajua sitä minkä me alallani olemme oikein hyvin oppineet. Eli: kun puhut narkomaanin kanssa, niin:

a) Hän valehtelee sinulle. Hän on erittäin hyvä valehtelemaan.

b) Varsinkin hän valehtelee sinulle silloin jos puhutaan hänen huumeiden käytöstään ja sen syistä. Ellei hän pysty narkkariuttaan kokonaan kiistämään, mitä hän yrittää, niin hän löytää aina syyn jostain muusta kuin itsestään. Hän on uhri, hän on ahdistunut, hän on ajautunut, hänellä on traumaattisia kokemuksia jne.

c) Eritoten hän jättää kertomatta sen hyvin yleisen kaavan jolla narkkariksi tullaan:

Eli:

1. Olin kiinnostunut huumeista vaikka olin saanut tonnikaupalla valistusta niiden vaarallisuudesta. Kukaan ei pakottanut.

2. Kokeilin huumeita ja huomasin, että näistähän saa ihan pirun hyvät kicksit. Tämä on minun juttuni.

3. Aloin käyttämään huumeita.

4. Jatkan huumeiden käyttämistä eikä minulla ole aikomustakaan lopettaa.

5. Kun huumeitten käyttö jatkuu niin välillä saatan mennä romuksi, menen katkolle, tulen vähän parempaan kuntoon ja sitten jatkan käyttämistä.

Mitä tulee noihin käyttöhuoneisiin niin itse pelkään sen olevan vain yksi askel matkalla siihen että kaikki kovatkin huumeet sallitaan. Toki sen asian puolustajia löytyy ja he sanovat että asiasta löytyy hyviä kokemuksia sieltä & sieltä. Mutta – omaan asiasta hieman ammatillista kokemusta – voin todeta että ei huumerikollisuus sillä mihinkään häviä. Sen pääkohteeksi tulevat vain alaikäiset. Ja sillä on oikein hyvä markkinarako sillä narkkaamisen alaikäraja tässä maassa laskee koko ajan. Eivätkä huumeiden käyttäjät muutu yhtään sen vaarattomammaksi jos huumeet laillistetaan.

Eli yleensä ja erikseen voin sanoa että minua ei kiinnosta pätkääkään narkomaanien kuolema. Se tulee joka tapauksessa. Se on väistämätöntä. Suurimmalla osalla. Minua kiinnostaa tavallisten ihmisten turvallisuus ja sitä narkomaanit uhkaavat. En ole työssäni vastuussa narkomaaneille vaan tavallisille suomalaisille ihmisille. Jotka saattavat tietysti – varsin aiheellisesti – kysyä, että mitäs lastensuojelu tekee huumeongelman ratkaisemiseksi?

Johon minä vastaan että ei mitään. Ei yhtään mitään. Se keskittyy pitämään kulisseja yllä. Niissä laitoksissa joissa nuorten huumeongelmiin pitäisi puuttua on itsessään valtava huumeongelma. Jolle ei tehdä mitään, koska työntekijöillä ei ole enää valtuuksia tehdä käytännössä mitään. Kiitos lakimiesten. Laitokset ovat nykyisin nuorisorikollisuutta ja huumeiden käyttöä ylläpitäviä ja edistäviä täyden palvelun hotelleja.

Joku voi todeta, että olipa kyynisen jätkän tekstiä. Siinähän toteaa. Mutta kun on tarpeeksi pitkään ollut tekemisissä narkomaanien kanssa niin siinä tulee kyyniseksi. Ennen kaikkea realistiksi.

Ja vielä niistä narkkareitten käyttöhuoneista. Nehän ovat siis nyt tapetilla koska ne ovat tiedostavien ihmisten tiedostavaa muotia. Kolmen kuukauden päästä niistä ei puhu enää kukaan mitään koska tiedostavat ihmiset ovat löytäneet itselleen jonkun uuden muodin jolla he voivat todistaa itselleen ja muille olevansa tiedostavia ihmisiä. Ajan hengessä ja muodissa mukana.

HYVINVOIVAT SADISTIT

Tulipa tässä tuoreeltaan törmättyä Hommaforumin kautta Tamperelaisen lehden uutiseen joka on sinänsä tylyn tuttua settiä kaikilta osiltaan. Eli nuorisoväkivalta lisääntyy ja raaistuu, ohikulkijoita ryöstetään eikä poliisikaan ole enää koskematon. Jutussa haastateltu rikosylikomisario sanoo sen tyypillisen, mitä jokaisessa tällaisessa uutisessa tulee sanoa:

En puhuisi mistään tapauksessa katujengeistä: kyse on yksinkertaisesti nuorison pahoinvoinnista.

Koska kyseisestä asiasta sattumoisin tiedän jotain minäkin niin väitän, että kyseinen poliisi tietää oikein hyvin asian todellisen laidan mutta hänen on käytettävä ns. korrekteja ilmaisuja jotka levittävät ongelman koskemaan koko nuorisoa.

Ei kyseessä ole mikään nuorison yleinen pahoinvointi. Kyseessä on valitettavasti yleistyvä ihmistyyppi joka on täysin empatiakyvytön sadisti. Ei hän harjoita toisiin kohdistuvaa terroria pahoinvointinsa takia vaan siksi että hän nauttii siitä ja saa siitä suuren tyydytyksen. Hän voi hyvin. Erityisen hyvin hän voi maassa josta kyseisestä terrorista selviää likimain ilman seuraamuksia. Ja juuri tällaiset sadistit löytävät helposti toisensa. Usea heistä ei puhu suomea äidinkielenään.

Jutussa mainitaan myös se toinen pakollinen:

Tampereella on ryhmiä, joita voi kutsua nuorisoryhmittymiksi, mutta ei nuorisojengeiksi.

Kysymys: Tekeekö se porukalla ihmiseen kohdistettu väkivalta jotenkin vähemmän kipeää jos sen tekijä tulkitaan ryhmittymäksi mutta ei jengiksi? Kyseinen lause on pelkkää stiiknafuuliaa jolla annetaan ymmärtää että ongelmaa ei ole kun sitä ei määritellä ongelmaksi.

KÄPPÄUKOT JA JÄRKYTYSPORNO

Elettiinpä varsin mukavia kesäkelejä Huitsinnevadan Örnätjärvellä ja näistä keleistä nauttivat myös Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis saunatauollaan. Miehet olivat olleet avustamassa viikonloppuna Huitsinnevadan urheilukentällä pidettävien siitä suttaantumisen Suomen mestaruuskilpailujen valmisteluissa. Samalla pidettäisiin kilpailu ”maakunnan rumin mies” mutta toveruksia ei hyväksytty osallistujiksi koska heidät tulkittiin asiassa ammattilaisiksi. Vähän se kyllä jurppi. Olisihan se kiva olla jossain asiassa ykkönen.

Siinä istuskellessa syttyivät voimasavuke Bostonit ja nirskahtivat auki Tsuhnan Kostot. Yli lenteli lehtokurppa antaen toimelle hyväksyvän kurnutuksen. Toverukset olivat juuri ennen saunatauolleen tuloa puhuneet potkupallon EM-kisoista. Sinänsä kumpikaan heistä ei ollut lajista kovin kiinnostunut. Mutta tietty reaktio Suomi – Tanska ottelussa tai lähinnä sen kommentoinnissa oli pistänyt silmään. Lötjönen otti hörpyn, heitti yläviitoset hänen eteensä pörräämään tulleen väinön kanssa joka sen jälkeen jatkoi väinön bisneksiään kukasta kukkaan. Lötjönen totesi:

- Niin. On se vaan. En paremmin sano. Tanskalainen heppu saa sairaskohtauksen suorassa lähetyksessä ja olihan se hirmuisen ikävä juttu mutta eikös sekä se helvatun lapsiasiainvaltuutettu että Mannerheimin lastensuojeluliitto alkanut laittaa välittömästi ihmisille ohjeita että ”kuinka käsittelet tapahtunutta lastesi kanssa?”. Ihan niin kuin asiaa olis pitänyt yleensä edes käsitellä ja ei ainakaan virkakoneiston ohjeistuksella. Ja ihan niin kuin tavallisten aikuisten ihmisten pitäisi olla jatkuvassa viranomaisohjeistuksessa omien mukuloittensa kanssa.

Ykä otti myös hörpyn, sneppasi pöydälle tulleen kärpäsen jonka puolikesy pihasammakko nappasi suuhunsa sanoen kiitollisen krookin ja poistui puolestaan hoitamaan sammakon bisneksiä. Ykä komppasi:

- Joo. Epäilemättä taas ollaan järjestämässä jonkinlaista kriisiapua. Itseään ammattilaisiksi kutsuvilta tietenkin. Niin kuin niin monta kertaa ennenkin. Joka kerta aina pienemmästä syystä. Iltalehdessähän joku toimittelija hehkutti järkytyspornoa ja totesi että:

”Kun kentällä kuvatut tapahtumat järkyttivät aikuisiakin katsojia, niin miten oli niiden nuorimpien laita?

Katsoin itse ottelua alle kouluikäisen poikani kanssa ja ehdin onneksi estää hänen näköyhteytensä televisioon ja tarttua kaukosäätimeen ennen kuin hän ymmärsi, mitä kentällä tapahtui. Kaikissa kodeissa ei oltu yhtä onnekkaita.

"Poikani näki tapahtuneen ja on nyt itku silmässä", eräs ystäväni kirjoitti viestissään. Heidän kohtalotovereitaan lienee paljon.”

- Onhan meinaan niin että jos ihminen – pienikin – romahtaa jo tuollaisesta niin kestääkö se yleensä yhtään mitään? Ja mietin sitä että oliskos tuo pikkupoika säikähtänyt kumminkin enemmän isäoletettunsa ylireagointia kuin sitä, mitä siellä telkkarissa tapahtui? Ja oliko koko jätkän avautuminen sitä että ”kai kaikki huomaa kuinka hyvä ja suojeleva isä minä olenkaan?”.

- Hjuu, minä muistan, kun silloin aikanaan, tais olla 1976 kun me oltiin nulikoita ja oli se Lapuan patruunatehtaan räjähdys. Siinä kuoli montakymmentä ihmistä mutta ei me tarvittu mitään kriisiapua eikä sitä meille tarjottukaan. Todettiin vaan, niin kuin vanhemmatkin että olipa karmea juttu. Ja tiedettiin me jo alle kouluikäisinäkin se, että maailmassa on sotaa ja väkivaltaa. Ja että ihmisiä sairastuu ja kuolee. Mutta ei ollut tarvetta juosta iskän syliin itkemään sitä kuinka kauhea maailma on. Ennen kaikkea ei ollut sitä nykyistä suoranaista vaatimusta että ihmisen täytyy järkyttyä aina vaan vähemmästä ja vielä hehkuttaa omaa järkytystään. Niin että hän on tavallaan jonkinlainen uhri itsekin.

- Joo. Nykyisin on ylikorostettu järkyttymisen vaatimus. Mielellään vielä mahdollisimman julkinen sellainen. Ja onhan niin, että jos ihminen kasvatetaan vauvasta asti kermaperseeksi niin sellaisena se sitten elämänsä elää. Romahtaen joka ainoassa mutkassa.

Toverukset läksivät takaisin saunaan tuumien että se, mikä oli ennen tervettä järkeä ja kohtuullisuutta varmaankin tulkitaan nykyisin psykopaattiseksi tunteettomuudeksi. Ja jos ihminen ei tarpeeksi järkyty, niin siinä on jotain vialla.

Mutta joo, käppäukot vie hautaan aika ja uuden sukupolven voi kouluttaa sellaiseksi alaleuan väpättäjäksi kun haluaa.

Vaan onko niistä vaan enää pitämään yhteiskuntaa pystyssä? Ja pystyykö ne pitämään huolta edes itsestään?

UUDEKSI IHMISEKSI KASVATTAJA

Suomi, hieman tuonnempana…

Yhteiskuntapoliittinen psykologi Margot Honekkela ei varsinaisesti riemuinnut vaan tunsi suurta vastuuta ja tiesi, että hänellä oli edessään paljon työtä. Tärkeää ja välttämätöntä työtä. Sinänsä riemuun oli kyllä aihetta sillä Suomessa oltiin hiljattain onnistuttu siinä, mistä Yhdysvaltain demokraatit vasta haaveilivat ja suunnittelivat. Koska kokoomus ja kepu eivät olleet uskaltaneet vastustaa vihervasemmiston kasvavaa valtaa ja ennen kaikkea valtamedian painostusta ne olivat ruunanneet itsensä ja niiden avulla Perussuomalainen puolue oli julistettu laittomaksi. Laittomaksi julistamisen perusteena olivat kiistattomat tosiseikat eli perussuomalaiset oli rasistinen, äärioikeistolainen, nationalistinen, separatistinen ja ennen kaikkea intersektionaalisen feminismin vastainen puolue.

Luonnollisesti puolueen kieltämistä seurasi välttämätön ja oikeutettu yhteiskunnallinen puhdistus. Kaikki aktiiviperussuomalaiset jotka olivat toimineet julkisella sektorilla oli erotettu työstään. Yksityisellä sektorilla toimivien elämää vaikeutettiin kaikin mahdollisin keinoin. Myös perussuomalaisten niin yliopistolliset kuin ammatilliset tutkinnot oli mitätöity. Kaikkein korkeimmassa asemassa olleet perussuomalaiset oli pidätetty ja heidät tultaisiin tuomitsemaan ehdottomiin vankeustuomioihin sekä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan että Euroopan Unioniin kohdistuvasta törkeästä separatistisesta maanpetoksesta.

Mutta se ei riittänyt. Ja sen Margot Honekkela tiesi. Aktiivisten perussuomalaisten lapset oli pelastettava siltä vihan kulttuurilta mitä heidän vanhempansa heihin kohdistivat. Toimenpiteet olivat alkamassa ja niitä seurasi jatkuvasti Yhdysvaltain demokraattien delegaatio joka oli ottamassa oppia omaan maahansa. Lastensuojelulaki, tai ainakin sen tulkinta antoi mahdollisuudet tuhansien lapsien kiireelliseen huostaanottamiseen.

Olihan selvää, että viha-ajattelun kyllästämässä perheessä eläminen vaaransi sekä lapsen että nuoren kasvun ja kehityksen. Niinpä kiireellisiä huostaanottoja oli tehty useita tuhansia ja lastensuojelun normaali toiminta sai joustaa tilapäisesti kun valtio keskittyi uudelleen määriteltyihin lastensuojelun prioriteetteihin.

Ja ne prioriteetit olisivat myös Margot Honekkelan tuleva työkohde. Alun perin oli tarkoitus että lapset sijoitettaisiin tiedostaviin vihervasemmistolaisiin perheisiin mutta vapaaehtoisia tähän löytyi kovin vähän. Margot ymmärsi tämän sillä olihan selvää että tiedostavat perheet eivät halunneet perheenjäseniksi jo mahdollisesti vihalla myrkytettyjä lapsia. Ei heiltä voitu sellaista vaatia. Siispä ryhdyttäisiin toisiin toimenpiteisiin. Margot toimisi johtajana erään keskikokoisen kaupungin alueella sopivasti syrjässä sijaitsevaan lakkautettuun varsin suureen koulurakennukseen perustettavassa uudelleenkasvatuskeskuksessa joka oli nimetty feministisen ajattelija Valerie Solanaksen mukaan. Näitä keskuksia perustettiin samaan aikaan ympäri Suomea.

Tarvittava remontointityö oli saatu valmiiksi ja tarpeet erosivat normaalista lastensuojelulaitoksista joissa lapsille ja nuorille tarjottiin oma huone. Täällä yhteisöllisyys ja sitä myötä syntyvä kasvatuksellinen ryhmäpaine olisi ensiarvoisen tärkeää joten uudelleenkasvatuskeskukseen sijoitettavat 6 – 12-vuotiset lapset nukkuisivat luokkahuoneisiin rakennetuissa kahdenkymmenen lapsen majoitustiloissa joissa jokaiselle tarjottiin punkka ja kaappi joissa säilyttää henkilökohtaisia tavaroitaan. Tiloissa olisi jatkuva aikuisvalvonta, niin päivällä kuin yöllä. Lapset eivät olisi koskaan ilman aikuisvalvontaa.

Lasten terveydestä pidettäisiin hyvä huoli sillä laitokseen oli palkattu sekä oma lääkäri että terveydenhoitaja. Lasten fyysisestä terveydestä pitäisi huoli myös ammattilaisten hoitama keittiö joka tarjoaisi lapsille joka päivä hyvää ja terveellistä kasvisruokaa. Luonnollisesti alue olisi eristetty muusta maailmasta ja erityisesti lasten vanhemmista. Ne vanhemmathan olivat syöpä, joka nakersi viattomien lasten mieltä. Siksi tietyt alueeseen kohdistuvat rakenteelliset rajoitukset olivat välttämättömiä.

Myös lasten mahdollisuus pitää yhteyttä vanhempiinsa ja muuhun ulkomaailmaan oli estetty mutta he saivat seurata televisiosta ja internetistä valtion hyväksymää ohjelmistoa joka vierotti omalta tärkeältä osaltaan heitä siitä vihasta jota heidän vanhempansa olivat heihin kylväneet. Lapsille taattiin luonnollisesti oikeus normaaliin kouluopetukseen mutta siihen lisättiin tärkeinä osina heidän uudelleenkasvattamisensa kannalta elintärkeitä osioita:

- Valkoisten ihmisten suorittama rasismi maailmalla

- Suomalaisten ihmisten suorittama rasismi suomessa ja Suomen kolonialistinen historia

- Lähipiirissä tapahtuvan viha-ajattelun huomaaminen, tunnistaminen ja ilmiantaminen viranomaisille

- Itsessään tapahtuvan piilorasismin tunnistaminen

- Ihmisten intersektionaalinen uhriuttamisluokitus

- Oikeaoppinen seksuaalikasvatus ja sukupuolten moninaisuus

Lisäksi lapset asetettaisiin jatkuvaan kieli- ja kulttuurikylpyyn jossa he voisivat tavata toisista kulttuureista tulleita ihmisiä ja oppia heiltä sitä, kuinka rajoittunut heidän vanhempiensa maailmankatsomus oikein olikaan ja kuinka paljon suomalaisilta oli opittavaa muualta. Tehtävään palkattaisiin erityisesti Lähi-idästä ja Afrikasta tulleita turvapaikanhakijoita ja samalla osoitettaisiin suomalaisille että he eivät suinkaan olleet mitään suomalaisen sosiaalijärjestelmän loisia vaan heidän osaamisensa oli suomalaisille elintärkeää ja välttämätöntä.

Ennen kaikkea lapsille tultaisiin opettamaan niin sanottua Moua-kolmiota joka heidän tulisi osata vaikka unissaankin. Sillä kolmiolla ja kaaviolla lapset saataisiin ymmärtämään se, mitä heidän vanhempiensa vihaideologia olisi saanut aikaiseksi jos intersektionaalinen valtakoneisto ei olisi sitä pysäyttänyt. Ehkä viime hetkellä.

Lapset saataisiin ymmärtämään että heidän vanhempiensa viha-ajattelun lopputuloksena ei olisi ollut mitään muuta kuin kansanmurha jolta intersektionaalinen feminismi oli maan urheasti pelastanut. Näin heidät pyrittäisiin vierottamaan vanhemmistaan lopullisesti ja opetuksen tavoituksena olisi, että jokainen lapsi 18-vuotta täytettyään muuttaisi sukunimensä ja hävittäisi kaikki loputkin yhteydet rasistisiin ja äärioikeistolaisiin vanhempiinsa. Mikäli 18-vuoden iässä lapsesta nuoreksi aikuiseksi kasvaneella olisi vieläkin viha-ajatuksia olisi lääketieteellinen lainsäädäntö saatu siinä vaiheessa niin pitkälle että heidät siirrettäisiin hoitoon mielisairaalaan piilevän ihmisvihamielisen skitsofrenian perusteella.

Margot Honekkelan tehtävä tulisi olemaan vaikea. Se oli selvinnyt jo suunnitteluvaiheessa sillä oli käynyt ilmi että varsinaisia lastensuojelun työntekijöitä ei oltu saatu värvättyä uudelleenkasvatuslaitoksiin kuin muutamia vaikka palkkakin olisi parempi. Siksi tehtäviin palkattiin yliopistojen yhteiskuntatieteellisistä tiedekunnasta akateemisia ammattilaisia joita tukivat hyvin palkatut miespuoliset järjestyksenpitäjät. Rajoitusvaltuudet – myös fyysiset – uuskasvatuslaitoksissa olivat huomattavasti suurempia kuin varsinaisissa lastensuojelulaitoksissa mutta eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston juristit olivat selkeästi ilmoittaneet että tässä nimenomaisessa tapauksessa kyse ei ollut lapsen alistamisesta eikä mielivallasta vaan yksinomaan viha-ajattelulta suojelemisesta joka tapahtui puhtaasti lapsen edun nimissä.

Margot Honekkela tiesi, että hänellä olisi paljon työtä tehtävänä. Mutta hän oli siihen valmis. Hänen työllään Suomi siirtyisi omalta osaltaan oikeudenmukaisemmaksi ja pyytettömästi rakastavaksi valtioksi. Hänen työtään tarkkaillut Yhdysvaltain demokraattisen puolueen jäsen totesi Margotille kateellisena:

- You are the most civilised nation in the world. We have so much to learn from you.

Margot oli ylpeä työstään. Ja häntä ihmetytti miksi jopa vihervasemmistolaisessa valtakoneissa oltiin hieman arvosteltu tätä lasten riistämistä vanhemmiltaan pelkästään poliittisista syistä. Olipa joku käyttänyt sanaa epäinhimillisyys ja mielivalta. Margot ei ymmärtänyt. Kuinka lapsen vapauttamista vihasta ja kasvattamista uudeksi, paremmaksi ihmiseksi voisi olla epäinhimillistä?

Sehän oli suurin mahdollinen rakkauden osoitus.

Tällä kertaa kiitän inspiraatiosta Yhdysvaltain demokraatteja valtansa kiimassa.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXXII

Tässä kun saatu nämä joulunpyhät lusittua kukin tavallaan niin voidaan katsoa pieni ote siitä, mitä suvaitsevais-tiedostavaisto sekä suomalainen oikeusvaltio on joulukuun aikana puuhannut. Ote on tietysti varsin pieni sillä ain´on utopisti aikehessa eikä käppäukko pysy kaikessa mukana. Ensimmäisenä voi tietysti todeta että vihervasemmistolainen valtakoneistomme kuskasi sitten yksityislennolla Suomeen taas satsin terroristiäitejä ja heidän mukuloitaan. Perustehan oli se, että suomalaisia ei voi jättää pulaan ja olisihan mainiota jos tämä koskisi myös syntyperäisiä suomalaisia.

Vaan mikä on suomalainen? Jos joku viranomaisen planttu suomalaisessa virkakoneistossa on myöntänyt Suomen kansalaisuuden vaikkapa somalille samalla periaatteella kuin jaetaan ämpäreitä kauppakeskuksen avajaisissa, niin se ei tee somalista suomalaista. Ei varsinkaan, jos hän on lähtenyt Suomesta toteuttamaan islamilaista väkivaltaista unelmavaltakuntaansa ja pyrkii nyt tulemaan takaisin elatusautomaatin pariin häntä koipien välissä.

Toinen huomio asiasta jälleen kerran: Asiasta vastaavat virkamiehet puhuvat että Suomeen tuodut lapset pitäisi saada viranomaisten käsiin, että estettäisiin heidän radikalisoituminen ja paluu noihin terroristipuuhailuihin. Olen aikaisemmin todennut että lastensuojelun toimintakyky on omiinkin sekopäihimme nähden nykyisin nolla. Kuinka nollavaltuuksilla puututaan valmiiksi aivopestyihin? Sitä ei virkakoneistossa nosteta koskaan esille. Onko jopa niin, että sitä ei edes tajuta?

Kolmas huomio: Uutinen kertoo että ”somalialaissyntyinen, 31-vuotias ”Äiti Terroristina” tunnettu nainen muun muassa kertoi olevansa iloinen ja puhui hyväksyvästi amerikkalaisen toimittajan James Foleyn vuonna 2014 tapahtuneesta julmasta ja raa’asta julkisesta mestauksesta.”

Johon asiasta vastaava viranomainen Jussi Tanner toteaa:

- Somepostaus vuosia sitten ei voi olla sellainen yksittäinen peruste, jonka pohjalta jätämme lasten perusoikeudet toteuttamatta ja koko perheen leirille.

Asia selvä. Ehkäpä valtakunnansyyttäjämme sitten jättää omalta osaltaan Päivi Räsäsen rauhaan yli kymmenen vuoden takaisista somepostauksista joissa ei ihannoida väkivaltaa ja joissa ei kehoteta tappamaan ketään. Mutta eihän hän jätä. Mikä kertoo hyvin suomalaisesta kaksinaismoralismista ja utopistien suoranaisesta sekopäisestä pakkomielteestä.

Mennään sitten toiseen uutishavaintoon ja huomataan että suvaitsevais-tiedostava ei jätä kiveäkään kääntämättä löytääkseen jostain, mistä hän voi triggeröityä. Niin kuin vaikka sukkahousut. Jep, sukkahousut:

Mainittakoon, että se kyseinen triggeröityjä jonka Yle päätti nostaa ihan valtakunnanuutiseksi ja ”jonka mielestä kaikista ei ole ok” oli Ruskeat tytöt ry:n toiminnanjohtaja Jasmina Amzil. Kyseinen Jasmina lienee petaamassa triggeröitymisellään itselleen jotain pysyvää virkaa jossain veronmaksajien maksamassa triggeröitymisvirastossa. Ja arvatkaapas kuka sen maksaa?

Miksi muuten Yle ei tue minun triggeröitymistäni siitä, että suomalaisten tv-mainosten perusteella liki puolet, ettei jopa enemmän suomalaisista on etnisesti edistyksellisiä? Sehän on silkkaa valhetta? Paskapuhetta. Miksi sitä meille syötetään? Luuleeko mainostaja että kuluttaja innostuu siitä että jotain tuotetta mainostetaan monietnisellä perheellä?

Hesarin NYT-liitteen toimittelija Ronja Salmi taas puolestaan valittaa siitä että suomalainen kirjallisuus on liian valkoista:

Kyseinen Salmi toteaa:

Miltei kaikki tahot olivat tietoisia suomalaisen kirjallisuuden valkoisuudesta. Vain yksi toimija totesi, ettei moninaisuus ole noussut edes pohdinnan muodossa esille. Kaikki muut ovat tehneet saman havainnon jo vuosia sitten: suomalaiset kirjailijat ovat hämmästyttävän valkoisia.

Niin. Miltei kaikki tahot ovat tietoisia suomalaisen kirjallisuuden valkoisuudesta. Johtuisiko se ehkä siitä, että suomalaiset ovat hämmästyttävän valkoisia? Suomalaisia, you know. Esmes kenialaiset kirjailijat taas saattavat olla suomalaisia huomattavasti tummempia ja heidän tuotoksiaan luetaan mielellään esim. siellä Keniassa.

Mikä estää erilaisia tekijöitä pääsemästä mukaan?

Voisiko syynä olla se, että tavallista valkoista suomalaista ei kiinnosta etnisesti edistyksellisen kirjailijan teksti ja sen vuoksi kustannusyhtiöt eivät ole kyseisistä teksteistä kiinnostuneet? Niitten kun tarttee tehdä jonkinlaista tulostakin.

On myös täysin ymmärrettävää, että bipoc-tekijät (black, indigenous and people of color, vapaasti suomennettuna mustat, alkuperäiskansat sekä ei-valkoiset ihmiset) haluavat tulla kohdatuiksi tekijöinä siinä missä naistaitelijat haluavat olla ihan vain taiteilijoita.

Kyseinen Salmi puhuu paskaa. Jos kirjoittajan teos ei herätä mielenkiintoa, niin se ei herätä. Salmi nimenomaan vaatii, että kirjoittajaa suositaan hänen etnisyytensä pohjalta mutta lukijahan kohtaa kirjoittajan nimenomaan tekijänä. Tekijänä, jonka tuotanto joko kiinnostaa tai ei kiinnosta. Ja voi hyvä jumala noita uusia termejä. ”Bipoc-tekijät”? Oliskos aika ottaa läyttöön termi TPVVLHM-tekijät? Eli ”Toimittajien paskapuhetta vastustavat valkoiset lihaasyövät heteromiehet”.

Lopuksi: Kyseinen Salmi toteaa:

”Suomi ei ole vain valkoinen. Hälytyskellojen tulee soida, jos ala jolla työskentelee on.”

Kyllä Suomi on edelleenkin valkoinen. Hälytyskellojen tulee soida, jos sitä pakkoetnistetään pakkoetnistämisen vuoksi. Esimerkiksi valtamedian taholta. Miksi ne eivät soi?

Kyseinen Salmi toteaa vielä alaotsikossa ”onko kieli lopultakin kirjallisuuden viimeinen portinvartija?”. Onhan se. Mutta eri lailla kuin Salmi ajattelee. Näitten valkoisten suomalaisten suomenkielinen kirjallisuus on maailmassa häviävän pieni sirpale. Nimenomaan sitä pitää suojella. Ja nimenomaan se sirpale kiinnostaa suomalaisia. Miksei saisi kiinnostaa? Mitä pahaa siinä on? Sillä juuri me olemme se häviävän pieni sirpale.

Joka tapauksessa kyseinen Ronja Salmi osoitti että hän on tiedostavassa muodissa julkisesti mukana. Ja vain sillähän on merkitystä jos asiaa ajatellaan suvaitsevais-tiedostavasta näkökulmasta.

Laitetaan sitten juttu siitä ns. patriarkaalisesta sorrosta jota Suomessa kuulemma on:

Eli hepun vaimo olikin levittänyt reitensä toiselle jätkälle mistä taas kyseinen Jani ei tiennyt ja luuli olevansa lapsen isä. Hän sai asiasta tiedon vasta liian myöhään ja myöhästyi valituksestaan käräjäoikeudelle seitsemän viikkoa, joten hän on sen vuoksi pykälänviilauksen vuoksi elatusvelvollinen jonkun muun jätkän lapsesta aina 18-vuotiaaksi saakka. Onneksi hänellä on mahdollisuus vielä yrittää asian muutosta korkeimmasta oikeudesta. Uutinen kertoo vielä:

Pojan äiti tai oikea biologinen isä eivät Janin mukaan olleet halukkaita korjaamaan epäkohtaa, vaikka olisivat näin voineet halutessaan tehdä.

Eli toistetaan: Nainen levittää jalkansa muulle jätkälle kuin aviomiehelleen mutta pistää aviomiehensä maksamaan sen toisen jätkän lapsen elatuksesta. Ja järjestelmä lyö kyseiselle sikailulle leiman paperiin. Voi Jeesus, kuinka naista Suomessa sorretaan.

Ja mennään sitten itseään Täti Tomerana aikanaan mainostaneeseen Jutta Urpilaiseen. Ja kysytään samalla kysymys: Mikä on perusvaatimus, että pääsee EU-komissaariksi? No, ainakin se se, että vapauttaa itsensä täysin reaalimaailman häiritsevistä kahleista:

Kymmeniä miljoonia työpaikkoja? Vuodessa? Siis ei niin, että ”maanosan pitää itse synnyttää” vaan ”maanosaan pitää synnyttää”. Toisten toimesta. Niin että muistakaapas lukijat mennä maanantaina taas ahkerasti töihin. Teidän työpanostanne tarvitaan että Afrikkaan synnytetään miljoonia kuvitteellisia työpaikkoja. Suomalaisista työpaikoista ei ole niin väliä. Eikä sinne Afrikkaankaan synny mitään työpaikkoja vaan syntyy lisää afrikkalaisia mikä ei näytä olevan ongelma niin Urpilaiselle kuin EU:lle yleensäkin. Ja miksi olisikaan. Sillä nehän voivat aina tulla tänne Eurooppaan elätettäväksi.

Ja laitetaanpa sitten muistutus siitä, mikä on vihreitten näkemys itsenäisyydestä:

Jopa synkimpinä suomettumisen vuosina ei hypetystä itsenäisyyden menettämisestä hyväksytty.

Ja laitetaanpa sitten vielä lukijoille välipäivinä tuumailtavaksi otsikko Kansan Uutisista. Tämä otsikkohan ei valehtele tippaakaan:

Aivan totta. Niinhän vihervasemmisto toteuttaa. Ja äärimmäisen härskisti. Sillä heillä on valta. Vaikka se valta pohjautuukin vain siihen, että kepu suostuu toimimaan vihervasemmiston huorana. Se tuumailtava asia:

Mitenkäs olisi, jos vihervasemmistolla olisi ehdoton valta?

AJAN HENKI

Vaihteeksi lyhyt postaus lastensuojelusta joka sinänsä liittyy yleiseenkin turvallisuuteen. Olen useasti sanonut että huostaanotetuilla ja sijoitetuilla nuorilla on jo pitkään ollut eräänlainen ”oikeussateenvarjo” sillä tuomioistuimet katsovat mielellään että nuori on jo ns. lastensuojelullisten toimenpiteitten kohteena joten tuomioita ei tarvita.

Siitä siirrymme tähän Vallilan tapaukseen. Tappaja oli lastenkodista hatkassa ollut nuori. Kyseinen nuori oli myös hieman aikaisemmin puukottanut Tampereella toista miestä vatsaan mutta puukotettu onneksi selvisi hengissä. Tampereen tapauksessa kyseistä nuorta ei vaatimuksista huolimatta vangittu vaan päästettiin vapaalle jalalle. Olihan hän ns. lastensuojelullisten toimenpiteitten kohteena.

Tavallinen kansalainen voi tässä vaiheessa ehkä hieman ihmetellä että mitä ne ns. lastensuojelulliset toimenpiteet nykyisin sitten oikeastaan ovat. Ja siihenhän antaa vastauksen esittelijäneuvos Tapio Räty eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta:

”Lastensuojelun keinot eivät ole rangaistuksia tai seurauksia teoista, vaan ne tehdään aina lapsen suojelemiseksi”.

Lukija luki oikein ja tuohon lauseeseen nykytilanne tiivistyy. Lastensuojelun pääopetus  sijoitetuille nuorille on nykyisin: teoistanne – ei – tule – seuraamuksia. Tämä on pitkän kehityksen lopputulos jossa lastensuojelu on kauniista mutta tyhjistä sanoistaan huolimatta enää lähinnä nuorisorikollisuutta ja huumeittenkäyttöä suojeleva instanssi. Sen saivat aikaan ns. asiantuntijat ja ennen kaikkea lakimiehet jotka riisuivat alan kaikista toimintavaltuuksistaan. Työntekijöitten mielipidettä ei koskaan kysytty.

Tämä on ajan henki.

Joten siihen viime aikoina usein esitettyyn kysymykseen ”miksi lastensuojelu ei reagoi” voin vastata että ”siksi, koska se ei saa reagoida”.

KOULU, TERRORI JA KULISSIT

Jopa valtamediakin on uutisoinut näistä tuoreista kouluterroritapauksista. Ehkä käytämme porukalla jatkossa sanaa kouluterrori sillä ”koulukiusaaminen” on naurettavan lievä. Uutisoinnissa voi huomata sen saman ilmiön mitä valtamedia on harrastanut suomalaisiin kohdistuvasta tuontiväkivallasta eli vasta kun se saa tarpeeksi härskejä mittasuhteita niin siitä on pakko uutisoida hetken verran mutta se tehdään joka kerta hämmästyneenä, aivan niin kuin asia olisi tapahtunut ensimmäisen kerran. Sitten asiasta vaietaan kunnes siitä uutisoidaan jälleen ensimmäisen kerran hämmästyneenä.

Mitä tulee kouluterroriin niin sen kohteelle on sinänsä se ja sama tekeekö sitä suomalainen psykopaattinen sadisti vai tuontitavarana hankittu ulkomaalainen psykopaattinen sadisti. Tietysti tuontitavarana kannattaa hankkia esim. autoja eikä psykopaattista väkivaltaa sillä meillä riittää kusipäitä - niin kuin jokaisessa valtiossa - ihan omasta takaa. Joka tapauksessa asiaan mukamas puuttuvat Kiva Koulu-projektit ovat terrorin kohteille vain kulissia jolla koulut pesevät kasvonsa ja väittävät tehneensä jotakin.

Postauksen aihe on oikeastaan toisto mutta välillä kannattaa toistaa. Asiaan liittyvässä keskustelussa on tuotu useasti esille että eikö lastensuojelun pitäisi reagoida? No, se ei reagoi, se ei pysty reagoimaan ja siihen on muutama varsin hyvä syy.

1. Että lastensuojelu voisi reagoida, tarvitaan huostaanotto ja sen myötä laitossijoitus. Ja ne taas maksavat sijoittavalle kunnalle ainakin 300 - 400 euroa per päivä. Eli niitä ei ihan herkkään tehdä. Joten asiassa tarjotaan mielellään niitä avohuollon tukitoimia. Ts. puhetta.

2. Jos se sijoitus kuitenkin tapahtuu, niin maallikko saattaa kuvitella että nyt siltä kouluterroristilta otetaan laitoksessa luulot pois ja saatetaan se huomaamaan että teoilla on seuraamukset. Mutta näin ei tapahdu, sillä laitokset ovat olleet jo pitkään käytännössä täysin hampaattomia häiriökäyttäytymiseen. Eihän sitä termiä edes enää käytetä.

Mikä on syynä? Vastaus: Yleinen ylihumanismi ja ennen kaikkea lakimiehet jotka ovat vieneet laitoksilta likimain kaikki mahdollisuudet puuttua tällaisiin asioihin. Kyseiset lakimiehet ovat hyvä esimerkki asiasta jossa asiaa täysin tuntemattomat ihmiset määrittelevät sen, kuinka asia pitäisi hoitaa. Tai siis käytännössä jättää hoitamatta.

3. Jos joku laitos päättäisi päivittää toimintatapansa niin, että ongelmalle voitaisiin todella tehdä jotain, niin ne samat lakimiehet ovat laitoksen kimpussa ja se valtamedia joka pakon edessä taas kerran ensimmäistä kertaa hämmästyneenä uutisoi kouluterrorista uutisoi puolestaan hyvin mielellään laitosten ”ihmisoikeusrikkomuksista”.

4. Lakia ja sen tulkintaa tulisi siis muuttaa. Mutta niin ei tule tapahtumaan sillä se vaatisi sen asian tunnustamisen että jo vuosikymmeniä jatkunut ylihumanistinen linja onkin järkyttävä virhe joka on muuttunut jatkuvaksi itsestään ruokkivaksi hirviöksi.

Valitettavasti kouluterrorin uhreille ei löydy jatkossakaan apua. Ei ainakaan virkakoneiston taholta. Sillä avun tarjoaminen vaatisi kulissien kaatamista niin kouluissa kuin lastensuojelussa. Ja virkakoneiston kulissithan ovat aina tärkeämpiä kuin reaalimaailma.

Joten jatkossakin kouluissa eletään psykopaatin paratiisissa.

ORWELLIN TASA-ARVOA

Siirrytäänpä Lentävän Kalakukon lupsakoista tunnelmista takaisin masentavaan nyky-Suomeen ja tarkemmin sanoen oman alani pariin. Kyse ei ole sinänsä lastensuojelun edesottamuksista vaan siitä, mitä hallituksemme haluaa – ts. vaatii – lastensuojelun tekevän. Asiasta hieman taustatietoa niille, jotka eivät alasta tiedä. Eli: Suomessa on olemassa palvelu nimeltään ”lastensuojelun jälkihuolto”. Siihen ovat oikeutettuja ne nuoret jotka ovat olleet lastensuojelun asiakkaina.

Palvelua on tarjolla täysi-ikäiseksi tulon jälkeen 21:een ikävuoteen saakka ja tiivistettynä se tarkoittaa eräänlaista ohituskaistaa jossa henkilö saa erityistukea niin asumisen, toimeentulon, koulutuksen jne. muodoissa. 21-vuotiaana henkilö on sitten normikansalainen ja valitettavan usein jää edelleenkin elämään sosiaalituen varassa mutta se on eri aihe se.

Nythän huulipunahallituksemme on pläjäyttänyt pöytään esityksen jonka mukaan ”alaikäisenä turvapaikanhakijana ilman huoltajaa Suomeen tullut henkilö voi saada lastensuojelun jälkihuoltoon rinnasteista tukea nykyisen 21 vuoden yläikärajan sijaan siihen asti, kunnes hän täyttää 25 vuotta”. Perusteena on se, että etnisesti edistykselliset olisivat näin tasavertaisessa asemassa suomalaisiin lapsiin ja nuoriin nähden. Tässähän ollaan selvästi Kirsi Pimiän linjoilla eli ”sokea piste yhdenvertaisuusasioissa on se, että ajatellaan yhdenvertaisuuden olevan sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla”.

Lastensuojelussa – niin kuin tietysti muuallakin – ollaan hyvin perillä siitä että 16-vuotiaaksi itseään väittävän tyypin ikä voi olla mitä tahansa sen kuudentoista ja kolmenkymmenen vuoden välillä joten parhaassa tapauksessa kyseiset tyypit voivat olla ”lastensuojelun” jälkihuollossa puoleenväliin neljääkymmentä. Lisäksi tulee muistaa että lastensuojelu on muutenkin äärimmäisen ylikuormitettu ja tällä sitä ylikuormitusta tullaan lisäämään huomattavasti. On myös tietenkin selvää että tässä on kyseessä jälleen uusi sisäänheittotuote jota ollaan varmasti jo uutisoimassa tietyissä maissa. Mennään Suomeen, pojat. Kyllä hölmöt suomalaiset meistä huolen pitää.

Ei myöskään olisi yllätys jos tulevaisuudessa lukisimme uutisen ”lastensuojelun etnisesti edistyksellisestä jälkihuollon uudistuksesta ollaan saatu niin hyviä kokemuksia että käytäntö laajennetaan koskemaan muitakin ulkomaalaisia kuin yksin tulleita”.

Hallituksen esitys sisältää myös kielellistä kikkailua eli: ”oikeus kotoutumislain mukaiseen jälkihuoltoon ei ole subjektiivinen vaan kunnat tarjoavat tukea tarpeen mukaan.”

Kuinkahan moni lastensuojelun sosiaalityöntekijä uskaltaa jättää palvelun tarjoamatta? Tietäen että R-kortti pamahtaa pöytään hyvin herkästi.

Huulipunahallituksen esitystä voidaan pitää myös ajoituksen mestariteoksena jos tarkoituksena oli nostaa keskisormea kantaväestölle. Suomi on siirtymässä ennennäkemättömään lamaan ja tässä kansalaiset voivat nähdä, että missä hallituksen prioriteetit ovat.

Ja muistakaapas, kansalaiset, kun painatte töitä rahoittaaksenne kaiken tämän. Tätä erityistukea tarvitsevaa porukkaa tulee edelleenkin pitää välttämättömänä voimavarana jota ilman Suomi ei tulevaisuudessa millään pärjää.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXI

1. Sauna palaa! Sammuttakaa järvi!

Meiltä jokaiseltahan pääsee aika ajoin tahatonta huumoria. Se on inhimillistä ja kuuluu sarjaan ”sattuu ja tapahtuu”. Sen sijaan huumori on vähissä jos tahaton huumori tulee ottaa kerta toisensa jälkeen tosissaan niin kuin esim. tässä ”Turvallinen Oulu”-projektissa. Projektihan pistettiin pystyyn sen vuoksi että etnisesti edistykselliset häiskät raiskasivat urakalla oululaisia naisia aina lapsesta eläkeläiseen. Mutta projektia ei sitten varsinaisesti suunnattu raiskaajille vaan oululaisille nuorille ja mitäs siinä on saatu aikaiseksi tämän jo aikaisemmin esitellyn tahattoman komiikan mestariteoksen lisäksi. No, sen sijaan että oululaisille tytöille oltaisiin jaettu vaikka kaasuaseita ja raiskaajille annetut rangaistukset ankarimmasta päästä onkin oppimateriaali suoraan kuin vitunvirkkaajilta. Kuvat suurenevat klikkaamalla:

Ja muutakin genitaaliosastoa on tarjolla:

Ja sitten opetellaan porukalla raiskauksia estävää sanastoa:

Ja sitten harjoitetaan ohjattua porukalla tehtyä itsensähiplausleikkiä:

Onpa mukana myös opettavaa sarjakuvaa jossa ahdistelevana pahiksena on kukas muu kuin tavallinen suomalainen heppu jonka vuoksi kyseistä projektia ei suinkaan olla pistetty pystyyn:

Selväähän on että kyseinen ”projekti” on saanut aikaan sekä suuttumusta että röhönaurua ja sekös on sitten suututtanut – taas kertaalleen – suvaitsevais-tiedostavat ihmiset. Jopa siinä määrin että Ilta-Sanomat uutisoi ”Hollywood-tähti valjastettiin ivaamaan oululaisten turvallisuustanssia”. Jep. Epäilemättä suomalaiset twiittaajat pystyvät ”valjastamaan” pitkän uran tehneen James Woodsin. Olisko kumminkin niin että älykkäänä miehenä hän suhtautuu typeryyteen niin kuin typeryyteen tulee suhtautua? Kaiken kaikkiaan tähän systeemiin käy se vertaus, jonka olen esittänyt joskus ennenkin:

1. Sauna palaa.

2. Viranomaiset yrittävät salata saunan palamisen.

3. Eräs paikallinen mies tuo julkiseen tietoon, että sauna palaa.

4. Viranomaiset tuovat paikalle paloauton joka alkaa suihkuttaa vettä saunan vieressä sijaitsevaan järveen.

5. Ihmiset ihmettelevät palomiehille että mitä helvettiä te oikein teette?

6. Niin palomiehet kuin valtamedia saavat henkisen pipin koska tarkoitushan oli kuitenkin hyvä ja ne jotka arvostelivat toimintaa ovat äärioikeistolaisia.

2. Vihervasemmistolaista tilannetajua ja hyviä tapoja

Hesarin NYT-liitteen jokunimeltä Tuomas Peltomäki heitti corona-viruksen tiimoilta mielestään hyvän läpän:

Jep joo, ei hotellin respassakaan uskota että kyseinen häiskä haluaa oikeasti lahdata suomalaiset vanhukset. Mutta miettikääpäs jos joku tavallinen kansalainen jolla ei ole valtamedian bullshit-suojaa olisi heittänyt samanlaista läppää joistain ei-suomalaisista? Leivätöntä pöytää olisi tarjolla aivan varmasti.

3. Taas täsmäisku kolonialismia kohtaan

Brunbergin neekerinpusut päivitetään sitten suvaitsevais-tiedostavaan muotoon:

Tämähän on selvää kehitystä ja edistystä sillä siten estetään ainakin 0,00062 % suomalaisista saamasta henkistä pipiä. Hotellin respassa veikataan että seuraavaksi päivitetään Fazerin Sininen. Onhan sininen väri aivan liian kansallismielinen. Mites olisi Fazerin Sateenkaarisuklaa?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Muistakaa: kun kuvitellaan että pohja on saavutettu niin jo seuraavana päivänä joku saattaa panna paremmaksi.